30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/34

1.1

Liikkuvuudella on suuri merkitys valtaosalle EU:n kansalaisista. Liikkuvuus on tärkeä kysymys kaikissa elämän vaiheissa. Valtaosalla yli 18-vuotiaista EU:n kansalaisista on ajokortti. Ajokortti suo tälle väestönosalle mahdollisuuden moottorisoituun liikkumiseen. Euroopan väestö ikääntyy, ja ajokortin omistaminen helpottaa merkittävästi yhteyksien hoitamista ja jopa perustarpeiden tyydyttämistä. Ehdotus laatia EU:n direktiivi ajokorteista koskee näin ollen kaikkia EU:n kansalaisia. Tällaisen direktiiviehdotuksen merkitystä ei siis saa aliarvioida.

1.2

Euroopan komission tarkoituksena on ajokortteja koskevien säännösten avulla tehostaa kansalaisten liikkuvuutta, vähentää väärentämismahdollisuuksia ja parantaa liikenneturvallisuutta ETA:n alueella. Euroopan komissio on seurannut näitä tavoitteita aikaisempaa ajokortteja koskevaa lainsäädäntöä laadittaessa ja ne säilyvät ohjenuorina alan tulevallekin lainsäädännölle.

1.3

Viime vuosien aikana toteutetuista toimenpiteistä huolimatta EU:n kansalaisten oikeusvarmuus on ennemminkin vähentynyt kuin lisääntynyt (1). Euroopan komissio pitää välttämättömänä korjata tämä oikeusvarmuuden puute, joka on kansalaisten vapaan liikkuvuuden esteenä. Tämä tavoiteasettelu liittyy Eurooppa-neuvoston Lissabonin strategiassa asettamiin paljon laajempiin tavoitteisiin eli sisämarkkinoiden sataprosenttisen toimivuuden saavuttamiseen sekä kilpailunäkökohtiin. Komissio pitää ehdotetun direktiivin avulla toteutettavaa vapaan liikkuvuuden viimeisen esteen poistamista tällä alalla vaiheittain edenneen yhdenmukaistamiskehityksen päätepisteenä.

1.4

Sen lisäksi, että komissio pyrkii direktiivin avulla ajokorttien täydelliseen vastavuoroiseen tunnustamiseen ja siten kansalaisten vapaan liikkuvuuden tehostamiseen, se esittelee myös joukon konkreettisia muutoksia lainsäädäntöön, joiden tarkoituksena on liikenneturvallisuuden parantaminen. Toimenpiteiden kohteena on uusien ajoneuvoluokkien käyttöönotto ajokorteissa, näitä ajoneuvoluokkia koskevien ajolupien portaittainen myöntäminen sitä mukaa kuin kuljettaja kerää kokemusta pienemmissä ajoneuvoluokissa, kuljettajien ajokykyä koskevien lääkärintarkastusten määräaikojen yhdenmukaistaminen, vammaisten kuljettajien pääsy moottoriliikenteeseen sekä kuljettajantutkinnon vastaanottajien koulutuksen vähimmäisvaatimukset.

1.5

Komission ehdotuksen kolmas päätavoite on ajokorttien väärentämismahdollisuuksien vähentäminen. Tavoitteena on vaikeasti väärennettävä asiakirja, mikä aiotaan saavuttaa lopettamalla paperiajokorttien antamismahdollisuus ja säätämällä ainoaksi vaihtoehdoksi muovisten ajokorttien antaminen sekä asettamalla ajokorttiasiakirjan voimassaoloaikaa koskevia rajoituksia.

2.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kannattaa komission ehdotuksen tavoitteita (tieliikenneturvallisuuden parantaminen, väärentämismahdollisuuksien vähentäminen sekä kansalaisten vapaan liikkuvuuden tehostaminen). Ehdotus on jatkoa komission aiemmille alan toimille, joihin kuuluvat komission tiedonanto aiheesta ”Tieliikenneturvallisuuden eurooppalainen toimintaohjelma — Tieliikenteen kuolonuhrien määrän puolittaminen EU:ssa vuoteen 2010 mennessä: yhteinen vastuu” (2) sekä aiemmin julkaistu valkoinen kirja ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika” (3).

2.2

Komitea pitää erityisen tervetulleena, että ehdotuksen pääpaino on liikenteen inhimillisessä tekijässä ja että siinä esitetään konkreettisia toimenpiteitä ihmisen toimintaan liikenteessä liittyvien turvallisuusongelmien ratkaisemiseksi. Komitea viittasi jo komission tiedonannosta ”Tieliikenneturvallisuuden eurooppalainen toimintaohjelma — Tieliikenteen kuolonuhrien määrän puolittaminen EU:ssa vuoteen 2010 mennessä: yhteinen vastuu” (4) antamassaan lausunnossa inhimillisen tekijän merkitykseen liikenneturvallisuudessa ja on näin ollen erittäin ilahtunut siitä, että asia saa komission ehdotuksessa keskeisen sijan.

2.3

Komitea katsoo, että osalla esitetyistä toimenpiteistä on pitemmälle johtavia seurauksia jäsenvaltioiden kansalaisille (ajokorttiasiakirjan rajoitettu voimassaoloaika), ajokorttia hakeville ja tiettyjen ajokorttiluokkien haltijoille (lääkärintarkastukset, portaittainen ajolupa joissakin uusissa ajokorttiluokissa, alaikärajojen nostaminen) sekä autokouluille (uudet ajoneuvoluokat, C1- ja D1-ajoneuvoluokkaa koskevat muutokset). Asianomaiset henkilöt eivät varmaan koe kaikkia näitä seurauksia pelkästään myönteisinä, ja joissain tapauksissa ne lisäävät hallinnollista taakkaa ja kustannuksia. Komitea pitää tärkeänä, että ehdotetun direktiivin seurauksiin kiinnitetään huomiota, ja suosittelee, että komissio harkitsee riittävän pitkän siirtymäkauden soveltamista ennen säännösten voimaantuloa. Tätä ehdotusta tukee myös se tosiasia, että eräissä jäsenvaltioissa direktiivin 91/439/ETY (5) säännökset ovat olleet voimassa vasta lyhyen aikaa. Tästä huolimatta komitea kannattaa yleisesti nyt ehdotetun direktiivin säännöksiä, vaikka esittääkin niistä muutaman kriittisen huomion.

3.1

Komitea ei vastusta ajokorttiasiakirjan rajoitettua voimassaoloaikaa. Komitea yhtyy komission kantaan, jonka mukaan tämä toimenpide sekä tehostaa EU:n kansalaisten vapaata liikkuvuutta että vähentää ajokorttiasiakirjan väärentämismahdollisuuksia. Euroopan komission katsoo, että jo käytössä olevien ajokorttien voimassaoloaikaa ei tulisi rajoittaa. Komissio perustelee asiaa läheisyysperiaatteella, jonka mukaan jäsenvaltioilla on oikeus vaihdattaa vanhat, väärennöksille alttiit ajokorttimallit. Komitea pitää tätä poikkeusjärjestelyä kyseenalaisena, koska todellinen siirtymäkausi olisi näin ollen eräissä jäsenvaltioissa yli 50 vuotta. Komitea ehdottaa siksi 3 artiklan 2 kohdan tiukentamista siten, että varmistetaan paremmin sellaisten vanhojen ajokorttimallien vaihtaminen, joissa ei ole riittäviä turvaominaisuuksia väärentämisen varalta. Tämä voitaisiin toteuttaa korvaamalla 3 artiklan 2 kohdan teksti ”Niiden on ilmoitettava komissiolle kyseisistä toimenpiteistään” tekstillä ”Kyseisille toimenpiteille on haettava komission hyväksyntä.” Tätä suositusta tukee myös se tosiasia, että eräissä jäsenvaltioissa ajokorttia voidaan käyttää myös henkilöllisyystodistuksena. Näin ollen riittävät turvaominaisuudet väärentämisen varalta ovat ratkaisevan tärkeitä.

3.2

Komitea kannattaa komission ehdotusta korvata paperiset ajokorttiasiakirjat muovikorttimallilla, johon on mahdollista liittää mikrosiru. Näin lisätään eri jäsenvaltioiden ajokorttimallien ulkomuodon yhtenäisyyttä ja vähennetään huomattavasti väärentämismahdollisuuksia. Komitea suosittelee, että ajokorttiin lisättäisiin samalla parhaimmat mahdolliset väärentämisen vastaiset turvaominaisuudet ja että niitä koskevat vaatimukset vastaisivat passeille asetettavia vaatimuksia.

3.3

Komitea kannattaa myös ehdotusta ryhmään 2 kuuluvien ajokorttien haltijoiden lääkärintarkastusten määräaikojen yhdenmukaistamisesta. Sekä lääkärintarkastusten määräaikoja että niiden sisältöä on yhdenmukaistettava yhteisön tasolla jäsenvaltioiden välisten kilpailuvääristymien poistamiseksi. Komitea ei kuitenkaan pidä aiheellisena asettaa ”pienille” C1- ja D1-luokille samat lääkärintarkastusvaatimukset kuin ”suurille” C- ja D-luokille (kuorma- ja linja-autot). Komitea pitäisi asianmukaisena, jos lääkärintarkastuksia harvennettaisiin C1- ja D1-luokkien kohdalla. Komitea pitäisi myös suotavana, että samat velvoitteet koskevat myös muita ammattikuljettajia, jotka on ajoneuvon mukaan luokiteltu ryhmään 1. Tähän voisivat kuulua esimerkiksi taksinkuljettajat.

3.4

Komission ehdotuksen mukaan jäsenvaltioilta poistuu oikeus myöntää sellaisia ajokorttiasiakirjoja, joiden voimassaoloaikaa on rajoitettu lääketieteellisistä syistä. Aiemmassa lainsäädännössä jäsenvaltioilla oli vielä tällainen oikeus. Komitea katsoo, että tämä oikeus tulisi säilyttää.

3.5

Komitea kannattaa ehdotettuja uusia ajokorttiluokkia varauksetta. AM-luokan käyttöönotto sekä kevyiden moottoripyörien luokan (A1) pakollinen käyttöönotto 16-vuotiaiden ikäryhmässä ratkaisee lukuisia, kevyitä kaksipyöräisiä moottoriajoneuvoja koskevia ongelmia. Komitean mielestä liikenneturvallisuutta parantaa erityisesti se, että 16-vuotiaiden ikäryhmässä tarjotaan onnettomuuksille alttiille mopolle vaihtoehto, johon liittyy perusteellisempi opetus sekä teoria- ja ajokoe. Myös A2- ja A-luokkien välisen eron lisääminen, johon liittyy toinen ajokoe ja ikärajojen nostaminen, ovat lupaavia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat onnettomuustilastoissa yliedustettuna olevaan ajoneuvoryhmään.

3.6

Komitea kannattaa varauksetta uusia C1- ja D1-ajoneuvoluokkien määritelmiä, joissa suurimmaksi sallituksi massaksi on asetettu aikaisemman 7 500 kilon sijasta 6 000 kiloa. Erityisen myönteistä on, että tällä tavoin otetaan paremmin huomioon ajoneuvojen tekniset ominaisuudet. Komitea pitää hyvänä myös C1- ja D1-luokan ajoneuvojen vastaavuutta. Tämä vastaavuus ei vaaranna liikenneturvallisuutta, koska molempien luokkien ajoneuvoilla on samoja teknisiä ominaisuuksia, kuten samankaltaiset jarrujärjestelmät. 6 000 kilon rajan ylä- ja alapuolella olevilla ajoneuvoilla on erilaiset tekniset ominaisuudet (kuten jarrujärjestelmät). C1-luokan ajoneuvon kuljettaja on näin ollen pätevä kuljettamaan myös D1-luokan ajoneuvoa. Samalla tämä vastaavuus parantaa näiden ajoneuvojen kuljettajien vapautta ja valintamahdollisuuksia.

3.7

”Pienten” C1- ja D1-luokkien pakollinen käyttöönotto, joka oli edellisessä ajokorttidirektiivissä (91/439/ETY) vielä vapaaehtoista, vaikuttaa komitean mielestä myönteisesti liikenneturvallisuuteen etenkin kaupungeissa. Komitea pitää todennäköisenä, että näiden ajoneuvoluokkien käyttö tavaratoimituksissa ja henkilökuljetuksissa kaupunkien sisällä lisääntyy. Tämä tarkoittaa, ettei ”suurilla” ajoneuvoilla ole enää tarpeen ajaa kaupunkien keskuksiin, mikä parantaa sekä liikenneturvallisuutta että ilmanlaatua. Tällä on selkeä myönteinen vaikutus kaupunkien asukkaille. Komitea katsoo kuitenkin, että tämän vaikutuksen saavuttamiseksi näiden luokkien vetovoimaa on lisättävä, esimerkiksi harventamalla C1- ja D1-luokkien kohdalla vaadittuja lääkärintarkastuksia.

3.8

Komitea on ilahtunut B+E-luokan määritelmän selkeyttämisestä. Uudistetulla määritelmällä B+E-luokkaa selkeytetään siirtämällä tähän luokkaan kaikki perävaunut, joiden suurin sallittu massa on suurempi kuin 750 kg. Komitea pitää tätä selkeytystä erittäin hyödyllisenä sekä käyttäjien että valvonnan kannalta.

3.9

Sen sijaan B+E- ja C1+E-luokkia tulisi selkeyttää entisestään. Etenkin C1+E-luokan määritelmä aiheuttaa komitean mielestä ongelmia, koska perävaunun suurin sallittu paino riippuu vetovaunun painosta. Tämä tarkoittaa, että kyseinen ajokorttiluokka mahdollistaa ainoastaan erittäin kevyiden perävaunujen vetämisen, kun taas B+E-luokan ajokortti antaa oikeuden vetää huomattavasti raskaampia perävaunuja. Nykyisen ja ehdotetun uuden määritelmän puitteissa massan jakautumisen vuoksi C1+E-luokan ajokortin haltijalla ei esimerkiksi ole käytännössä oikeutta kuljettaa vetovaunu—puoliperävaunu-yhdistelmää, kun taas B+E-luokassa tämä mahdollisuus on olemassa. Juuri B+E-luokassa komitea pitää vetovaunu—puoliperävaunu-yhdistelmää epätoivottuna. Tämä yhdistelmä, jota komitean mielestä käytetään ainoastaan ammattikuljetuksissa, sopisi paremmin C1+E-luokkaan, mutta tämä ei ole ehdotetun määritelmän mukaan mahdollista.

3.10

Komitea pyytää komissiota harkitsemaan uudelleen perävaunuluokkien määritelmiä koskevia ehdotuksiaan. Yksi mahdollisuus, joka selkeytensä vuoksi hyödyttäisi sekä käyttäjiä että valvontaa ja samalla parantaisi myös tieliikenneturvallisuutta, olisi määritellä perävaunuluokat vetovaunun massasta riippumatta, ja asettaa massalle alarajan lisäksi myös yläraja.

3.11

Komitea toteaa myös, että komission ehdottaman B+E-luokan määritelmällä asetetaan luultavasti liian suuret vaatimukset matkailuperävaunun omistajille. B-luokan nykyisen määritelmän mukaan useimpien matkailuperävaunujen vetämiseen riittää B-luokan ajokortti. Komission ehdotuksen mukaan tämä oikeus poistuu uusilta kuljettajilta täysin, ja kaikki matkailuperävaunut siirretään B+E-luokkaan, ja tämän ajokorttiluokan myöntäminen edellyttää erillistä koetta. Komitea viittaa tämän ehdotuksen mahdollisiin seurauksiin teollisuudelle ja ehdottaa tieliikenneturvallisuutta ajatellen, että tiettyjen perävaunujen vetäminen edellyttäisi yhden päivän kestävän pakollisen koulutusjakson. Tähän perävaunuluokkaan voitaisiin sisällyttää suurin osa matkailuperävaunuista. Koulutusjakson suorittaminen voitaisiin merkitä ajokorttiin koodilla. Komitea ehdottaa tähän tarkoitukseen koodia 96.

3.12

Komitea toteaa, että monet B-luokan ajokortin (pienet pakettiautot) haltijat toimivat ammattikuljettajina. Ehdotettu direktiivi ei kuitenkaan sisällä erityisiä toimenpiteitä tämän luokan korkean onnettomuusriskin laskemiseksi (6). Tätä kuljettajaryhmää eivät siis nykyisin sido ajo- ja lepoaikoja koskevat säännöt eivätkä peruspätevyysvaatimukset, ja ajoneuvoja ei ole varustettava nopeudenrajoittimilla. Komiteaa huolestuttaa etenkin pakettiautojen ryhmä (white vans), joiden suurin sallittu massa on pienempi kuin 3 500 kiloa, ja niiden EU:n teillä aiheuttama turvattomuus. Komitea pitäisi tervetulleena komission toimia tämän sektorin ongelmien ratkaisemiseksi. Tarjolla on useita vaihtoehtoisia menettelytapoja. Komitean mielestä toimivin vaihtoehto olisi vaatia C1-luokan ajokortti kaikilta sellaisten ajoneuvojen kuljettajilta, joiden suurin sallittu massa on pienempi kuin 3 500 kg ja joiden enimmäiskuorma on yli 1 000 kiloa. Näin heidät luokiteltaisiin automaattisesti ammattikuljettajiksi, jolloin he olisivat myös asianmukaisten vaatimusten alaisia. Näin tällaisten ajoneuvojen kuljettajia sitoisivat direktiivin 2003/59/ETY säännökset ammattikuljettajien peruspätevyydestä ja säännöllisestä jatkokoulutuksesta. Vastaavasti komitea pitäisi toivottavana, että ryhmän 1 ammattikuljettajia, kuten pakettiautojen, taksien ja ambulanssien kuljettajia, koskisivat samat lääkärintarkastusvaatimukset kuin ryhmän 2 ammattikuljettajia (kuorma- ja linja-autot).

3.13

Edellä esitettyjen huomioiden perusteella komitea ehdottaa seuraavia uusia määritelmiä B-, B+E-, C1- ja C1+E-luokan ajokorteille:

3.14

Komitea suhtautuu varauksellisesti jäsenvaltioille 7 artiklan 2 kohdan nojalla suotavaan mahdollisuuteen alentaa ajokorttien antamista koskevia alaikärajavaatimuksia. Jäsenvaltioiden eroavia käytäntöjä ei käsitellä perusteluissa eikä itse artiklassa. Alaikärajan alentamisen yhteydessä on eroteltava kolme erilaista lähestymistapaa:

3.15

Komitea vastustaa komission aikomusta säilyttää direktiivissä 91/439/ETY säädetty B- ja A1-luokkien välinen vastaavuus. Komitea katsoo, että vaikka toimenpide lisääkin henkilöautojen kuljettajien vapautta ja valintamahdollisuuksia, se samalla heikentää tieliikenneturvallisuutta. Tällaista vastaavuutta soveltavissa maissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että se vaikuttaa kielteisesti tämän kaksipyöräisten ajoneuvojen luokan onnettomuustilastoihin. Komitea katsoo myös, että jokainen ajoneuvotyyppi vaatii erillisen koulutuksen ja kokeen. Komitea ei kuitenkaan vastusta B-luokan ja mopoja koskevan AM-luokan vastaavuutta. AM-luokan koe on pelkkä teoriakoe, jossa vaaditaan suurelta osin samoja tietoja kuin B-ajokorttiluokan yhteydessä.

3.16

Komitea kannattaa komission ehdottamia kuljettajantutkinnon vastaanottajien koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhtenäistämistoimia. Todellisesta jäsenvaltioiden välisestä yhdenmukaistamisesta voidaan puhua ainoastaan, jos kaikkien ajokorttia hakevien on täytettävä samat edellytykset. Näin ollen on itsestään selvää, että myös hakijoiden edellytysten täyttymistä arvioivien henkilöiden toimintaedellytyksiä on yhdenmukaistettava.

4.1

Komitea pitää ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ajokorteista erittäin tervetulleena. Eräistä ehdotuksen osista komitea esittää kuitenkin joukon kriittisiä huomioita.

4.2

Komitea pitää erityisen myönteisenä, että ehdotetussa direktiivissä annetaan keskeinen sija tieliikenneturvallisuuden parantamiselle, ja että siinä muutetaan eräitä inhimillistä tekijää liikenteessä koskevia säännöksiä. Komitea arvostaa kuitenkin myös direktiivin muita tavoitteita (kansalaisten vapaa liikkuvuus ja väärennysmahdollisuuksien vähentäminen).

4.3

Komitea pyytää komissiota huomioimaan eräissä jäsenvaltioissa ja tiettyjen kohderyhmien parissa odotettavissa olevat reaktiot ehdotettuihin toimiin. Vastustusta voidaan vähentää huomattavasti etenkin riittävän pitkällä siirtymäkaudella, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että toimenpiteitä tulisi viivästyttää loputtomiin. Ajoneuvoluokkia C, C1, D, D1 ja niiden perävaunuluokkia koskevat uudet säännökset sekä komission ja neuvoston hiljattain hyväksymä ammattikuljettajien peruspätevyyttä koskeva direktiivi 2003/59/ETY huomioon ottaen olisi tämän direktiivin eräiden osien samanaikainen toimeenpano monille jäsenvaltioille eduksi.

4.4

Komitea haluaa kiinnittää huomiota B-ajokorttiluokan ammattikuljettajien korkeaan onnettomuusriskiin. Komitea pitäisi erittäin tervetulleina tätä kuljettajaryhmää koskevia komission ehdotuksia.

4.5

Komitea suosittelee, että perävaunun vetämiseen oikeuttavien B+E- ja C1+E-luokkien määrittelyä pohdittaisiin uudelleen. Komitea kritisoi etenkin nyt ehdotettuun määritelmään liittyvää epäselvyyttä, C1+E-luokkan massajakaumaa koskevaa ongelmaa sekä B+E- ja C1+E-luokkien epätasapuolisuutta.

4.6

Komitea kannattaa C1- ja D1-luokan ajoneuvojen vastaavuutta. Komitea on kuitenkin huolestunut B- ja A1-ajokorttiluokkien vastaavuuden seurauksista. Komitea on tietoinen siitä, että vastaavuutta sovelletaan eräissä jäsenvaltioissa, mutta ilmaisee kuitenkin huolensa asiasta.

4.7

Komitea katsoo, että jäsenvaltioiden oikeus myöntää sellaisia ajokorttiasiakirjoja, joiden voimassaoloaikaa on rajoitettu lääketieteellisistä syistä, tulisi säilyttää.