30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/18

1.1

Yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden viranomaisten ensisijaisena tavoitteena oleva liikenneturvallisuuden parantaminen edellyttää mm. asteittain eteneviä toimia, jotka koskevat ajoneuvojen kaikkia rakenteellisia näkökohtia ja joiden avulla voidaan vähentää onnettomuuksien määrää ja lieventää niiden seurauksia.

1.2

Tässä yhteydessä kiinnitetään oikeutetusti erityistä huomiota niihin tienkäyttäjiin, jotka ovat törmäystilanteessa heikoimmassa ja loukkaantumisaltteimmassa asemassa. Kuten komission äskettäin esittämässä tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisessa toimintaohjelmassa todetaan, ”jalankulkijoille ja pyöräilijöille vähemmän vaarallisten auton etuosien suunnittelu kuuluu Euroopan unionin toiminnan painopistealueisiin”.

1.3

Liikenneonnettomuustilastot osoittavat, että merkittävä osa onnettomuuksista koskee jalankulkijoita ja pyöräilijöitä, jotka loukkaantuvat törmätessään liikkuvaan ajoneuvoon ja erityisesti henkilöauton etuosan rakenteisiin. Yhteisön tieliikenneonnettomuuksien tietokannasta (CARE) (1) saatujen tuoreiden tietojen mukaan loukkaantumisaltteimpien ryhmien kuolonuhrien määrät ovat seuraavat: jalankulkijat 4 571 ja pyöräilijät 1 444. Valitettavasti nämä tilastot eivät anna yksityiskohtaista tietoa siitä, miten onnettomuudet ovat tapahtuneet.

1.3.1

On syytä muistaa, että tämän tyyppisissä törmäystilanteissa vammoja aiheutuu ensin siitä, kun jalankulkija tai pyöräilijä törmää ajoneuvon etuosaan ja seuraavaksi usein vielä siitä, kun jalankulkija tai pyöräilijä iskeytyy katuun. Huomattakoon kuitenkin, että on turhaa kuvitella, että jalankulkijaa pystyttäisiin suojelemaan, jos ajoneuvon nopeus on törmäyshetkellä yli 40 km tunnissa. Sen sijaan tätä hiljaisemmassa vauhdissa tapahtuvan törmäyksen vaikutuksia voidaan vähentää katkonaisesti etenevässä kaupunkiliikenteessä, jossa lähes puolet onnettomuuksista tapahtuu.

1.3.2

Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää koskevan ja alan menettelyitä sääntelevän ja yhdenmukaistavan direktiivin 70/156/ETY (2) muutosehdotuksen taustalla on Euroopan autonvalmistajien liiton (ACEA), Japanin autonvalmistajien liiton (JAMA) ja Korean autonvalmistajien liiton (KAMA) vuonna 2001 tekemä sitoumus olla asentamatta 1. tammikuuta 2002 lähtien jäykkiä karjapuskureita (rigid bull bars, jotka ovat yleensä teräksisiä) uusiin ajoneuvoihin eikä myydä niitä jälkitarvikkeina omassa verkostossaan. Muistutettakoon kuitenkin, että kyseiset varusteet on suunniteltu alun perin lisäämään ammattikäytössä olevien ajoneuvojen (maa- ja metsätalousajoneuvot jne.) turvallisuutta ”ankarassa” ympäristössä ja/tai seuduilla, joilla on eläimiä.

1.4

Ehdotus on kuitenkin välttämätön kolmesta syystä.

1.5

Ehdotuksessa on tarkoitus antaa M1- ja N1-luokan ajoneuvojen — eli henkilöautot ja tavaroiden kuljettamiseen tarkoitetut ajoneuvot, joiden suurin sallittu kokonaismassa on enintään 3,5 tonnia — etusuojajärjestelmille (karjapuskurit) tekniset ja rakennetta koskevat määräykset. Tämä direktiivi on yksi direktiivillä 70/156/ETY luodun EY-tyyppihyväksyntämenettelyn mukaisista erillisdirektiiveistä.

1.6

Ehdotus liittyy myös 17. marraskuuta 2003 annettuun direktiiviin 2003/102/EY (3) jalankulkijoiden ja muiden loukkaantumisalttiiden tienkäyttäjien suojelusta törmäystilanteessa moottoriajoneuvon kanssa. Ehdotus on erityisen tarpeellinen, kun otetaan huomioon, että edellä mainittuun direktiiviin ei sisälly etusuojajärjestelmiä (karjapuskurit, bull bars) koskevia erityissäännöksiä.

1.7

Komitea on antanut jo 16. heinäkuuta 2003 lausunnon (4) direktiivistä 2003/102/EY. ETSK antoi lausunnossa kannatuksensa ja tukensa komission toimille jalankulkijoiden suojelemiseksi. Komitea huomautti kuitenkin, että asia tulee liittää laajemmin yhteisön tasolla toteutettaviin tieliikenneturvallisuustoimiin ja painotti myös kokonaisvaltaisen ennaltaehkäisevän politiikan tarvetta.

1.8

Komitea on ottanut hiljattain kantaa myös muihin liikenneturvallisuutta koskeviin lainsäädäntöehdotuksiin (esimerkiksi turvajärjestelmät ja turvavyöt sekä nopeudenrajoittimien asentamisvelvoitteen laajentaminen koskemaan lähes kaikkia ajoneuvoja) (5). Samoin se on antanut lausunnon tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisesta toimintaohjelmasta. Lausunnoissaan se on aina tähdentänyt, että on tärkeää kehittää rinnakkain kaikkia kolmea turvallisuuden kannalta ratkaisevaa tekijää eli ajoneuvoja, perusrakenteita ja tielläliikkujien käyttäytymistä.

2.1

Komitea on tyytyväinen tähän komission viimeisimpään aloitteeseen, jonka avulla täydennetään liikenneturvallisuuden parantamista koskevia säännöspuitteita ja täytetään lainsäädännöllinen tyhjiö.

2.2

Komitea myöntää, että aloite on tarkoituksenmukainen, mutta on varsin hämmentynyt siitä, miten komissio on muotoillut käsiteltävänä olevan direktiiviehdotuksen.

2.2.1

Komissio vastaa jäykkien etusuojajärjestelmien vaarallisuutta koskevaan tunnustettuun ongelmaan ja valmistajien sitoumukseen olla valmistamatta ja saattamatta markkinoille kyseisiä laitteita esittämällä teknisiä ratkaisuja ja tyyppihyväksyntää koskevia määräyksiä. Komissio ei siis määrittele, mikä on jäykkä järjestelmä ja mikä taas ei, vaan esittää tekniset ja tyyppihyväksyntää koskevat ominaisuudet, joiden noudattamisen katsotaan tarkoittavan sitä, että etusuojajärjestelmä on turvallinen eli että se ei ole jäykkä.

2.2.2

Ehdotus aiheuttaa nykymuodossaan valmistajille odottamattomia vaikeuksia, joita ei luultavasti voida ratkaista, sillä sen mukaan karjapuskurien on läpäistävä eri testit kuin ne, jotka on säädetty ajoneuvoille direktiivin 2003/102/EY täytäntöönpanon ensimmäisessä vaiheessa.

2.3

Ei pidä unohtaa jalankulkijoiden suojelussa tähän asti toteutettuja toimia. Nämä toimet — autonvalmistajien liiton kanssa neuvoteltu sopimus ja edellä mainittu direktiivi 2003/102/EY — ovat vaikuttaneet siten, että on voitu määrittää joitain alan tekniikan huipputasoa koskevia kiintopisteitä, joihin käsiteltävänä olevan ehdotuksen tulisi näin ollen loogisesti perustua.

2.3.1

Direktiivissä 2003/102/EY on määrätty etupintojen (joihin etusuojajärjestelmät sisältyvät) testeistä (törmäystestit), jotka ajoneuvojen on läpäistävä saadakseen tyyppihyväksynnän (liite I). Käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa (4 artikla) komissio ennakoi erityisesti karjapuskureille tarkoitettujen törmäystestien teknisiä määräyksiä. Tämä ei ole kuitenkaan ole samassa linjassa edellä mainitun tuoreen direktiivin ensimmäisen vaiheen säännösten kanssa. Komitea ei ymmärrä tarkistuksen tarpeellisuutta, sillä

2.4

Komitea pitääkin välttämättömänä, että käsiteltävänä olevan ehdotuksen määräykset mukautetaan direktiivissä 2003/102/EY määriteltyihin määräyksiin, jotka eritellään seuraavassa kappaleessa.

2.5

Muussa tapauksessa on oikeutettua pelätä, että karjapuskureiden nykyiset valmistajat joutuvat lopettamaan toimintansa, koska ne eivät pysty kehittämään välittömästi teknisiä yksiköitä, jotka läpäisisivät käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa säädetyt pakolliset testit.

3.1

Jäsenvaltioita tulee valvoa, jotta voitaisiin aina varmistaa, että etusuojajärjestelmä on asennettu ajoneuvoon, jota varten se on saanut tyyppihyväksynnän. Tämä on tarpeellista, jotta voidaan välttää kaikki mahdolliset vaaran lähteet.

3.2

Ehdotetun direktiivin 3 artiklan 3 kohta on tarkistettava. Komitea kehottaa lykkäämään määräaikaa 1. päivästä heinäkuuta 2005 1. päivään lokakuuta 2005. Kuten jo aiemmin todettiin, on aiheellista huolehtia yhdenmukaisuudesta ja vastaavuudesta direktiivin 2003/102/EY kanssa.

3.3

Ehdotetun direktiivin 4 artiklan 1 kohta ja liitteen I 3 kohta (testejä koskevat määräykset) tulee tarkistaa. Komitea katsoo, ettei ole asianmukaista eikä tarpeellista antaa yksityiskohtaisia ja synkronoituja teknisiä määräyksiä, jotka eroavat direktiivin 2003/102/EY täytäntöönpanon ensimmäisen vaiheen määräyksistä. Niin kauan kuin itse etusuojajärjestelmän sijaan testataan ajoneuvon etuosaa (johon kyseinen järjestelmä tai mikä tahansa muu osa on asennettu), ei ole asianmukaista säätää muunlaisesta testausmenettelystä. Ehdotetussa direktiivissä esimerkiksi edellytetään etusuojajärjestelmän reisitestin läpäisemistä tyyppihyväksyntää varten, vaikka direktiivissä 2003/102/EY kyseinen testi tehdään vain seuranta- ja tiedonkeruutarkoituksessa.

4.1

Komitea toivoo, että ehdotettu direktiivi hyväksytään mahdollisimman pian ja että siihen tehdään komitean ehdottomat muutokset, joiden avulla voidaan mahdollisesti parantaa ajoneuvojen etusuojajärjestelmiä. Asiasta on jo säädetty jalankulkijoiden suojelua koskevassa tuoreessa direktiivissä.

4.2

Jos muutoksia ei hyväksytä, komitea pelkää, että lainsäädännöstä tulee ”kieltolainomaista”. Tämä saattaisi pysäyttää karjapuskureiden tuotannon ja mahdollisesti luoda vaikeasti valvottavat markkinat.

4.3

Yleisemmällä tasolla komitea toivoo komissiolta strategiaa, jossa määriteltäisiin selkeästi sääntelytoimien tärkeysjärjestys ja jonka avulla voitaisiin välttää ristiriitaisuuksia tavoitteiden välillä. Tässä yhteydessä komitea muistuttaa, että eri vaihtoehtojen erittelyssä olisi perustana pidettävä aina uusien säännösten kokonaisvaikutusten arviointia, jotta voitaisiin ottaa asianmukaisesti huomioon muiden tekijöiden ohella myös valmistajille aiheutuvat kustannukset ja siten myös Euroopan teollisuuden kansainvälinen kilpailukyky.

4.4

Komitea painottaa lisäksi, että moottoriajoneuvoja koskevien lainsäädäntöpuitteiden rakenne on uudistettava kokonaisuudessaan. Pelkästään henkilöautojen tyyppihyväksyntäjärjestelmästä on annettu ainakin 170 direktiiviä, jotka vievät Euroopan unionin virallisesta lehdestä noin 3 500 sivun tilan.

4.5

Komitea korostaa myös, että kaikkia turvallisuusvaihtoehtoja on arvioitava tarkasti tekniseltä kannalta kuulemalla laajasti teollisuutta ja kaikkia asianosaisia, jotta voitaisiin eritellä kaikkein kehittyneimmät ja luotettavimmat vaihtoehdot, jotka olisivat myös taloudellisesti tehokkaita.

4.6

Komitea toivoo kohdan 1.8 mukaisesti, että erityistä huomiota kiinnitettäisiin myös jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden koulutukseen ja valistukseen liikenneturvallisuuden parantamiseksi.