KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi

2002/0021 (COD)

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi

1. MENETTELY

Ehdotus toimitettiin Euroopan parlamentille ja neuvostolle [asiakirja KOM(2002) 17 lopullinen - 2002/0021 (COD)]: // 19. helmikuuta 2002

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto // 18. heinäkuuta 2002

Alueiden komitean lausunto // Ei lausuntoa

Euroopan parlamentin lausunto, ensimmäinen käsittely // 14. toukokuuta 2003

Yhteinen kanta vahvistettiin // 18. syyskuuta 2003

2. KOMISSION EHDOTUKSEN TAVOITE

Ehdotuksen tavoitteena on perustaa järjestelmä, jolla ympäristövahingot, jotka ehdotuksessa määritellään "biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuneeksi vahingoksi", "vesille aiheutuneeksi vahingoksi" ja "maaperälle aiheutuneeksi vahingoksi", voidaan ehkäistä ja korjata ympäristövastuujärjestelmän kautta. Mikäli mahdollista toiminnanharjoittajan, joka on aiheuttanut ympäristövahingon tai jonka toiminnasta uhkaa välittömästi aiheutua tällainen vahinko, on saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti viime kädessä vastattava tarvittavista ehkäisevistä tai korjaavista toimenpiteistä johtuvista kustannuksista. Ehdotuksen liitteessä I lueteltuja tosiasiallisia tai mahdollisia riskejä aiheuttavia toimintoja harjoittavat voidaan ehdotuksen mukaisesti asettaa taloudelliseen vastuuseen aiheuttamistaan ympäristövahingoista. Toiminnanharjoittajan toimien tuottamuksellisuus tai huolimattomuus eivät ole edellytyksenä vastuuseen asettamiselle. Merten pilaantumista aiheuttavat tapahtumat ja ydinvahingot eivät kuulu ehdotuksen soveltamisalaan. Muiden kuin liitteessä I lueteltujen ammatillisten toimintojen harjoittajat voidaan myös asettaa vastuuseen biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuneista vahingoista, mikäli toiminnanharjoittaja on toiminut tuottamuksellisesti tai huolimattomasti. Luonnonmullistusten tai asianmukaisesti hyväksyttyjen toimintojen aiheuttamista vahingoista ei aseteta vastuuseen. Mikäli yhtään toiminnanharjoittajaa ei voida asettaa vastuuseen tai toiminnanharjoittaja on vastuussa, mutta on maksukyvytön, jäsenvaltioiden on rahoitettava kyseessä olevat toimet jollain muulla tavalla. Ehdotuksen soveltamisalaan pyritään sisällyttämään myös rajat ylittävät vahingot. Oikeutetuilla yksiköillä (muun muassa valtiosta riippumattomat järjestöt) on oikeus pyytää, että toimivaltaiset viranomaiset ryhtyvät toimenpiteisiin vastuussa olevaa toiminnanharjoittajaa vastaan; ne voivat käyttää hyväkseen muutoksenhakumenettelyjä toimivaltaisten viranomaisten päätösten tai toimimatta jättämisen tutkimiseksi uudelleen. Ehdotuksessa ei edellytetä, että toiminnanharjoittajat ottavat vakuutukset mahdollisten vastuidensa varalta, mutta jäsenvaltioiden on kannustettava asianmukaisien taloudellisen turvan tuotteiden ja markkinoiden kehittämistä. Ehdotus koskee ainoastaan tulevia vahinkoja (sitä ei sovelleta takautuvasti).

3. KOMISSION HUOMIOT YHTEISESTÄ KANNASTA

3. 1. Yleiset huomiot

Yhteinen kanta on merkittävä askel kohti sellaisen innovatiivisen järjestelmän hyväksymistä ja kehittämistä, jonka avulla saastuttaja maksaa -periaatetta toteutetaan konkreettisesti luonnon monimuotoisuuden, maaperän ja vesien suojelemiseksi Euroopassa. Myös kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa kehotetaan perustamaan tällainen vastuujärjestelmä [1]. Komissiolla oli mahdollisuus tukea yhteistä kantaa, joka hyväksyttiin määräenemmistöllä.

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1600/2002/EY, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2002, kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (EYVL L 242, 10.9.2002 s. 1), katso 3 artiklan 8 kohta.

3.2. Yksityiskohtainen arviointi

Yhteinen kanta eroaa jossain määrin komission ehdotuksesta. Useiden ehdotettujen muutosten tavoitteena on selkeyttää tekstiä. Tietyt muutokset koskevat kuitenkin asiasisältöä. Komissio hyväksyy jäljempänä mainitut muutokset. Ellei toisin ole mainittu, viittaukset ovat viittauksia neuvoston vahvistamaan yhteiseen kantaan.

Yhteisen kannan johdanto-osan kappaleet

Useita johdanto-osan kappaleita on muutettu artikloihin tehtyjen muutosten johdosta (katso erityisesti yhteisen kannan johdanto-osan 6, 10, 16, 20, 22, 27 ja 28 kappale). Neljä johdanto-osan kappaletta on poistettu (komission ehdotuksen johdanto-osan 11, 15, 16 ja 23 kappale) artikloihin (3 artiklan 1 alakohdan b alakohta, 5 artiklan 4 kohta, 6 artiklan 3 kohta ja 12 artikla) tehtyjen muutosten johdosta. Kuusi johdanto-osan kappaletta on lisätty (yhteisen kannan johdanto-osan 4, 7, 11, 12, 14 ja 19 kappale) yhteisen kannan tulkinnan helpottamiseksi. Johdanto-osan 4 kappaleessa selvennetään, että ilman kautta kulkeutuvat saasteet voivat aiheuttaa ympäristövahinkoja. Johdanto-osan 7 kappale liittyy liitteessä II olevaan uuteen kohtaan, joka koskee maaperälle aiheutuneiden vahinkojen korjaamista ja erityisesti ihmisten terveydelle aiheutuvien riskien arviointimenettelyjä. Johdanto-osan 11 ja 12 kappaleessa selvennetään yhteisen kannan ja kansainvälisten säännösten välistä yhteyttä. Johdanto-osan 14 kappaleessa tehdään selväksi, että perinteiset vahingot eli henkilövahingot, tavaroille aiheutuneet vahingot ja taloudelliset menetykset eivät kuulu yhteisen kannan soveltamisalaan. Johdanto-osan kappaleessa 19 selvennetään, että tietyt kustannukset voidaan laskea kiinteämääräisesti.

Yhteisen kannan johdanto-osan kappaleet vastaavat komission ehdotuksen johdanto-osan kappaleita liitteen I mukaisesti.

Yhteisen kannan artiklat

1 artikla - Asia

Artiklaan on lisätty viittaus "saastuttaja maksaa" -periaatteeseen.

2 artikla - Määritelmät

- Määritelmät on järjestetty uudelleen loogisempaan järjestykseen.

- 2 artiklan 1 kohdan a alakohta: määritelmä "biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuneet vahingot" on muutettu määritelmäksi "suojeltaville lajeille ja luontotyypeille aiheutuviksi vahingoiksi". Kohtaan on myös lisätty viittaukset perustilaan ja kyseessä oleville luontotyypeille tai lajeille aiheutuvien haitallisten vaikutusten arviointikriteereihin (katso myös uusi liite I).

- Komission ehdotuksen 2 artiklan 2 kohta on nyt 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan toinen alakohta. Tässä säännöksessä selvennetään, että tämän alakohdan soveltamisalaan liittyvissä tapauksissa ainoastaan aiemmin määritetyt haitalliset vaikutukset eivät kuulu suojeltaville lajeille ja luontotyypeille aiheutuneiden vahinkojen käsitteeseen.

- 2 artiklan 1 kohdan b alakohta: "vesille aiheutuva vahinko" määritellään edelleen viittaamalla direktiivin 2000/60/EY ("vesipolitiikan puitedirektiivi") veden laatua määritteleviin käsitteisiin, mutta siinä ei enää edellytetä, että veden tila huononee jostakin vesipolitiikan puitedirektiivissä määritetystä luokasta toiseen.

- 2 artiklan 1 kohdan c alakohta: määritelmään "maaperälle aiheutuneet vahingon vahingot" sisällytetään määritelmä "maaperän pilaantuminen", (komission ehdotuksen 2 artiklan 1 alakohdan 11 alakohta). Ilmaisu "vakava vahinko" on korvattu ilmaisulla "huomattava riski".

- 2 artiklan 2 kohta: määritelmää "vahinko" on yksinkertaistettu muuttamatta mitenkään sen sisältöä.

- 2 artiklan 3 kohta: ilmaisu "biologinen monimuotoisuus" on muutettu ilmaisuksi "suojeltavat lajit ja luontotyypit", koska tämä vastaa paremmin määritelmän sisältöä. Määritelmään kuuluvat nyt myös direktiivin 79/409 ("lintudirektiivi") 4 artiklan 2 kohdassa mainitut muuttolinnut. Kansallisilla laeilla suojeltavien luontotyyppien ja lajien sisällyttäminen ei ole nyt pakollista.

- 2 artiklan 4 kohta: määritelmää "suojelun taso" on täydennetty perusteilla, joiden avulla voidaan arvioida suojelun suotuisa taso.

- 2 artiklan 5 kohta: määritelmä "vedet" ei ole muuttunut.

- 2 artiklan 6 kohta: määritelmä "toiminnanharjoittaja" sisältää nyt määritelmän "henkilö" ja sitä on muutettu ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun direktiivin 96/61/EY ("IPPC-direktiivi") vastaavan määritelmän mukaisesti.

- 2 artiklan 7 kohta: määritelmää "ammatillinen toiminta" on selkiytetty ja tehty toimivammaksi.

- 2 artiklan 8 kohta: määritelmä "päästö" osoittaa selvästi, että päästön lähteenä on oltava ihmisen toiminta.

- 2 artiklan 9 kohta: määritelmää "välittömän vahingon uhka" ei ole muutettu.

- 2 artiklan 10 kohta: määritelmää "ehkäisevät toimenpiteet" ei ole muutettu.

- 2 artiklan 11 kohta: määritelmää "korjaavat toimet", joka korvaa ilmaisun "korjaaminen", on muutettu niin, että sen soveltamisalaan kuuluvat selkeästi sekä lieventävät että väliaikaiset toimet. Lisäksi osa määritelmästä on siirretty liitteeseen II (katso jäljempänä).

- 2 artiklan 12 kohta: määritelmän "luonnonvara" sanamuotoa on muutettu hieman, jotta se kuvastaisi yhteisessä kannassa tehtyjä terminologisia muutoksia.

- 2 artiklan 13 kohta: määritelmää "luonnonvarapalvelu" ei ole muutettu.

- 2 artiklan 14 kohta: määritelmää "perustila" on yksinkertaistettu korvaamalla suuntaa-antava luettelo yleisellä viittauksella parhaaseen mahdolliseen käytettävissä olevaan tietoon.

- 2 artiklan 15 kohta: määritelmää "palauttaminen" on muutettu liitteeseen II tehtyjen muutosten johdosta.

- 2 artiklan 16 kohta: määritelmää "kustannukset" ei ole muutettu.

- Määritelmät "maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjä" ja "oikeutettu yksikkö" on poistettu artikloihin tehtyjen muutosten johdosta. Myös määritelmä "arvo" on poistettu.

3 artikla - Soveltamisala

- Komission ehdotuksen 3 artiklan kaksi ensimmäistä kohtaa on sisällytetty 3 artiklan 1 kohtaan. 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritellään nyt soveltamisala viittaamalla kyseessä olevan toiminnanharjoittajan toimien tuottamuksellisuuteen tai huolimattomuuteen.

- 3 artiklan 2 kohta vastaa komission ehdotuksen 3 artiklan 5 kohtaa.

- 3 artiklan 3 kohta vastaa komission ehdotuksen 3 artiklan 8 kohtaa. Se on muotoiltu uudelleen niin, että ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvat kaikki mahdolliset taloudelliset korvaukset yksityisille osapuolille.

4 artikla - poikkeukset

- 4 artiklan 1 kohta vastaa komission ehdotuksen 9 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaa.

- 4 artiklan 2 kohta vastaa komission ehdotuksen 3 artiklan 3 kohtaa. Kansainväliset säännökset on nyt lueteltu liitteessä (liite IV). Jonkin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kansainvälisen yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat vahingoittavat tapahtumat jäävät tulevan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle ainoastaan, jos asiaan liittyvä yleissopimus ei ole voimassa kyseisessä jäsenvaltiossa.

- 4 artiklan 3 kohta on uusi ja se antaa toiminnanharjoittajille mahdollisuuden rajoittaa vastuutaan sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jolla pannaan täytäntöön merioikeudellisia vaateita ja sisävesiliikennettä koskevat kansainväliset yleissopimukset.

- 4 artiklan 4 kohta vastaa komission ehdotuksen 3 artiklan 4 kohtaa. Kansainväliset säännökset on nyt lueteltu liitteessä (liite V).

- 4 artiklan 5 kohta vastaa komission ehdotuksen 3 artiklan 6 kohtaa. Siinä viitataan nyt mahdollisuuteen osoittaa syy-yhteys eikä sen mahdottomuuteen.

- 4 artiklan 6 kohta vastaa komission ehdotuksen 3 artiklan 7 kohtaa. Artiklaan on lisätty viittaukset kansainväliseen turvallisuuteen sekä luonnonmullistuksilta suojaaviin toimiin. Toimien ei enää tarvitse olla yksinomaisena tarkoituksena.

5 artikla - Ehkäisevät toimet

- 5 artiklan 1 kohdassa yhdistetään komission ehdotuksen 4 artiklan kaksi ensimmäistä kohtaa ja yksinkertaistetaan menettelyä. Tässä kohdassa säädetään, että toiminnanharjoittajalla on välitön velvollisuus toteuttaa tarvittavat toimenpiteet.

- 5 artiklan 2 kohta vastaa komission ehdotuksen 4 artiklan 3 kohtaa. Tätä kohtaa on tarkennettu sen osalta, mitä tietoja on annettava ja missä aikataulussa.

- 5 artiklan 3 kohta on uusi ja siinä säädetään, mitä valtuuksia toimivaltaisella viranomaisella on kyseessä olevaa toiminnanharjoittajaa kohtaan.

- 5 artiklan 4 kohta vastaa komission ehdotuksen 4 artiklan 4 kohtaa siltä osin, että siinä säädetään toimivaltaisen viranomaisen velvoitteesta vaatia toiminnanharjoittajaa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet. Siihen sisältyy myös komission ehdotuksen 6 artiklan 1 kohta, vaikkakin asiasisällöltään erilaisena. Tämän säännöksen mukaan toimivaltainen viranomainen voi toteuttaa toimenpiteet itse niissä tapauksissa, joiden osalta 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava toimenpiteiden toteuttaminen.

6 artikla - Korjaavat toimet

- 6 artiklan 1 kohta pohjautuu komission ehdotuksen 5 artiklan 1 ja 3 kohtaan ja sillä yksinkertaistetaan menettelyä niin, että toiminnanharjoittajalla on suora velvollisuus toteuttaa tarvittavat toimet. Toiminnanharjoittajan on myös ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle. 7 artiklan (6 artiklan 1 kohdan b alakohta) mukaisesti toteutettavien korjaavien toimenpiteiden lisäksi toiminnanharjoittajan on myös toimittava välittömästi ympäristölle aiheutuvien lisävahinkojen välttämiseksi (6 artiklan 1 kohdan a alakohta).

- 6 artiklan 2 kohta on uusi ja siinä vahvistetaan toimivaltaisen viranomaisen valtuudet kyseessä olevaa toiminnanharjoittajaa kohtaan.

- 6 artiklan 3 kohta vastaa komission ehdotuksen 5 artiklan 2 kohtaa osittain, koska siinä säädetään toiminnanharjoittajan velvollisuudesta toteuttaa tarvittavat toimenpiteet. Siihen sisältyy myös komission ehdotuksen 6 artiklan 1 kohta, vaikkakin asiasisällöltään erilaisena. Yhteisen kannan mukaan toimivaltainen viranomainen voi itse toteuttaa kyseiset toimenpiteet, mikäli vahingon korjaamisesta vastuussa olevaa toiminnanharjoittajaa ei voida määrittää. Komission ehdotuksessa sen sijaan edellytettiin, että jäsenvaltiot varmistavat toimien toteuttamisen.

7 artikla - Korjaavien toimien määrittely

- 7 artiklan 1 kohta on uusi ja sillä selkeytetään kyseessä olevan toiminnanharjoittajan roolia korjaavien toimien ensimmäisessä vaiheessa 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisten uusien velvoitteiden osalta.

- 7 artiklan 2 kohta pohjautuu komission ehdotuksen 5 artiklan 3 kohtaan ja liitteessä II olevan 3 kohdan 2 alakohdan 4 ja 6 alakohtaan. Siinä selkeytetään toimivaltaisten viranomaisten ja kyseessä olevan toiminnanharjoittajan roolia.

- 7 artiklan 3 kohta vastaa komission ehdotuksen 5 artiklan 4 kohtaa.

- 7 artiklan 4 kohta pohjautuu komission ehdotuksen liitteessä II olevan 3 kohdan 2 alakohdan 5 alakohtaan. Sen soveltamisalaan kuuluvat nyt myös 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt.

8 artikla - Ehkäisemisestä ja korjaamisesta aiheutuvat kustannukset

- 8 artiklan 1 kohdassa ilmaistaan suoraan, että kyseessä oleva toiminnanharjoittaja vastaa kustannuksista. Komission ehdotuksessa sama asia oli ilmaistu epäsuorasti.

- 8 artiklan 2 kohta vastaa komission ehdotuksen 7 artiklaa. Tässä kohdassa ei enää erikseen mainita arviointikustannuksia (katso komission ehdotuksen 7 artiklan 2 kohta), koska nämä ovat osa 2 artiklan 1 kohdan 16 alakohdassa määriteltyjä kustannuksia ja kuuluvat näin ollen 8 artiklan 2 kohdan yleisen säännöksen soveltamisalaan. 8 artiklan 2 kohdan toinen alakohta on uusi ja mahdollistaa sen, että toimivaltainen viranomainen voi tietyissä tapauksissa jättää kustannukset perimättä täysimääräisinä.

- 8 artiklan 3 kohta vastaa komission ehdotuksen 9 artiklan 3 kohtaa. 8 artiklan 3 kohdan b alakohdassa yksilöidään nyt, että toiminnanharjoittajaa ei voi vapauttaa maksamasta kustannuksia, jos viranomaisen antama määräys on annettu toiminnanharjoittajan omasta toiminnasta aiheutuneet päästön tai tapauksen seurauksena. Tähän kohtaan on lisätty uusi säännös, jonka mukaisesti toiminnanharjoittajat voivat periä takaisin heille aiheutuneet kustannukset, jos esimerkiksi myöhemmin selviää, että jokin kolmas osapuoli on aiheuttanut vahingon.

- 8 artiklan 4 kohta korvaa komission ehdotuksen 9 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan ja 2 kohdan. Sen mukaan jäsenvaltiot voivat sallia, että toiminnanharjoittaja ei vastaa kustannuksista kahdessa eri tapauksessa, jotka voidaan lyhyesti kuvailla seuraavalla tavalla: kun ympäristöä vahingoittava päästö tai tapahtuma on sallittu yhteisön lainsäädännön perusteella tai sen ei sen hetkisten tieteellisten tai teknisten tietojen perusteella uskottu aiheuttavan ympäristövahinkoja.

- 8 artiklan 5 kohta vastaa komission ehdotuksen 6 artiklan 2 kohtaa.

9 artikla - Kustannusten jakaminen, kun vahingon aiheuttajia on useita

9 artiklassa, joka korvaa komission ehdotuksen 11 artiklan, ei rajoiteta niiden kansallisten säännösten soveltamista, jotka koskevat kustannusten jakamista, kun vahingon aiheuttajia on ollut useita. Mitään 11 artiklan 2 kohdan säännöstä vastaavaa säännöstä ei ole säilytetty.

10 artikla - Vanhentumisaika kustannusten perimiselle

10 artikla vastaa komission ehdotuksen 12 artiklaa. Tässä artiklassa säädetään nyt, että viiden vuoden määräaika alkaa siitä päivästä, jona toimenpiteet on saatettu päätökseen tai jona vastuussa oleva toiminnanharjoittaja on määritelty, riippuen siitä, kumpi näistä ajankohdista on myöhempänä.

11 artikla -toimivaltainen viranomainen

- 11 artiklan 1 kohta vastaa komission ehdotuksen 13 artiklan 1 kohdan 1 alakohtaa. 13 artiklan 1 kohdan 2 alakohta on poistettu, koska sitä ei pidetty tarpeellisena.

- 11 artiklan 2 kohta vastaa komission ehdotuksen 13 artiklan 2 kohtaa ja 3 kohdan 2 alakohtaa. 13 artiklan 3 kohdan 1 alakohta on poistettu.

- 11 artiklan 3 kohta vastaa komission ehdotuksen 13 artiklan 4 kohtaa.

- 11 artiklan 4 kohta vastaa komission ehdotuksen 13 artiklan 5 kohtaa.

12 artikla - Toimintapyyntö

- 12 artiklan 1 kohdassa, joka korvaa komission ehdotuksen 14 artiklan 1 kohdan, ei enää viitata "oikeutettuihin yksiköihin", kuten 2 artiklassa määritellään, vaan siinä määritellään henkilöt, jotka voivat pyytää toimivaltaisia viranomaisia ryhtymään toimenpiteisiin. Uusi sanamuoto perustuu YK:n Euroopan talouskomission yleissopimukseen tiedonsaannista, kansalaisten osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa ("Århusin yleissopimus"). Kohdassa viitataan erityisesti valtiosta riippumattomiin järjestöihin, jotka edistävät ympäristönsuojelua. Menettelyssä on nyt mahdollista myös pyytää toimenpiteisiin ryhtymistä välittömän vahingon uhan sattuessa.

- 12 artiklan 2 kohta vastaa asiasisällöltään komission ehdotuksen 14 artiklan 2 kohtaa. Ainoana poikkeuksena on se, että toimintapyyntöön on kaikissa tapauksissa liitettävä asiaa tukevia tietoja.

- 12 artiklan 3 kohta vastaa komission ehdotuksen 14 artiklan 3 ja 4 kohtaa.

- 12 artiklan 4 kohta korvaa komission ehdotuksen 14 artiklan 5 ja 6 kohdan. Sillä yksinkertaistetaan menettelyä niin, että enää ei edellytetä kahta eri vaihetta ennen kuin 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimintapyynnön tekijä voi käynnistää 13 artiklan mukaisen muutoksenhakumenettelyn.

- 12 artiklan 5 kohta on uusi ja se mukaisesti jäsenvaltiot voivat mukauttaa 1 ja 4 kohdassa vahvistettuja menettelyjä tapauksissa, joissa on kyseessä välitön vahingon uhka.

13 artikla - Muutoksenhakukeinot

- 13 artiklan 1 kohta vastaa komission ehdotuksen 15 artiklan 1 kohtaa.

- 13 artiklan 2 kohta vastaa komission ehdotuksen 15 artiklan 2 kohtaa. Siinä viitataan nyt myös kansalliseen lainsäädäntöön, jolla säädellään muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta. Sellaisilla jäsenvaltioilla, joiden muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus on laajempi kuin 13 artiklassa säädetty oikeus, on edelleen oikeus soveltaa näitä kansallisia säännöksiä.

14 artikla - Rahavakuus

- 14 artiklan 1 kohta perustuu komission ehdotuksen 16 artiklaan.

- 14 artiklan 2 kohta on uusi ja siinä säädetään, että komission on esitettävä kertomus tämän direktiivin tehokkuudesta, vakuutusten ja muuntyyppisen rahavakuuden saatavuudesta ja ehdoista ja tehtävä tarvittaessa pakollista rahavakuutta koskevia ehdotuksia.

15 artikla - Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö

- 15 artiklan 1 kohta perustuu komission ehdotuksen 17 artiklaan. Artiklassa säädetään nyt erityisesti, että tietojen vaihtaminen on nyt osa tämän artiklan edellyttämää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä.

- 15 artiklan 2 kohta on uusi ja säädetään pakollisesta tietojen vaihdosta vahingon tapahduttua. Vaikka artiklan sanamuoto ei olekaan täysin selvä, tarkoituksena ilmeisesti on, että se jäsenvaltio, jonka alueella vahinko on tapahtunut, toimittaa omasta aloitteestaan tietoja vahingolle mahdollisesti alttiiksi joutuneille jäsenvaltioille.

- 15 artiklan 3 kohta on uusi ja sen soveltamisalaan kuuluvat tilanteet, joissa jäsenvaltiossa tapahtuneen ympäristövahingon aiheuttaja on peräisin jostain toisesta jäsenvaltiosta.

16 artikla - Suhde kansalliseen lainsäädäntöön

16 artikla vastaa komission ehdotuksen 18 artiklaa. 16 artiklan 1 kohtaa on muutettu 9 artiklaan tehdyn muutoksen takia.

17 artikla - Ajallinen soveltaminen

- 17 artiklan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta vastaavat asiasisällöltään komission ehdotuksen 19 artiklan 1 kohtaa. 19 artiklan 2 ja 3 kohta on poistettu.

- 17 artiklan kolmas luetelmakohta on uusi ja täydentää kustannusten perimisen vanhentumisaikaa koskevaa 10 artiklaa siten, että artiklassa vahvistetaan aikaraja, jonka jälkeen direktiivin mukaisesti ei voi enää ryhtyä toimenpiteisiin toiminnanharjoittajaa vastaan. Tämä lisää oikeusvarmuutta, koska 30 vuoden aikaraja on tarpeeksi pitkä myös pitkän aikavälin pilaantumisen aiheuttamien ympäristövahinkojen kattamiseksi.

18 artikla - Kertomukset ja tarkistaminen

- 18 artiklan kaksi ensimmäistä kohtaa vastaavat asiasisällöltään komission ehdotuksen 20 artiklaa. Ainoana poikkeuksena ovat lisätarkistukset aikarajoihin, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden ja komission on esitettävä kertomuksensa.

- 18 artiklan 3 kohta on uusi ja siinä tarkennetaan neljää artiklan soveltamisalaan kuuluvaa kohtaa, jotka koskevat kansainvälisiä yleissopimuksia, muuntogeenisiä organismeja (GMO), suojeltavia lajeja ja luontotyyppejä sekä uusia välineitä, ja joita komission on kertomuksessaan tarkasteltava.

Artikla 19 - Täytäntöönpano

Yhteisessä kannassa vahvistetaan nyt, että jäsenvaltioiden on pantava direktiivi täytäntöön kolmen vuoden kuluessa.

Liite I - 2 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitetut perusteet

Tämä liite on uusi ja siinä vahvistetaan perusteet, joiden mukaan perustilassa tapahtuneet huomattavat haitalliset muutokset on arvioitava.

Liite II - Ympäristövahinkojen korjaaminen

- Tämä liite vastaa komission ehdotuksen liitettä II.

- Vesiä sekä suojeltavia lajeja ja luontotyyppejä koskevat korjaamistavoitteet on nyt eroteltu selkeästi maaperälle aiheutuneiden vahinkojen korjaamistavoitteista. Useita kohtia on muotoiltu uudelleen selkeyden vuoksi.

- Osa asiaan kuuluvista määritelmistä on nyt liitteessä.

- Ilmaisuja "täydentävä korjaaminen" ja "korvaava korjaaminen" ("compensatory remediation") käytetään nyt ilmaisun "korvaava korjaaminen" ("compensatory restoration") tilalla, jotta nämä kaksi käsitettä voidaan paremmin erottaa toisistaan.

- Korjaavien vaihtoehtojen arviointia varten on otettu käyttöön uusia perusteita 1 kohdan 3 alakohdan 1 alakohdassa.

- Liitteeseen on lisätty uusi alakohta suhteellisuusperiaatteen huomioonottamiseksi (1 kohdan 3 alakohdan 3 alakohta).

Liite III - 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toiminnot

Tämä liite vastaa komission ehdotuksen liitettä I. Useita kohtia on muotoiltu uudelleen direktiivin soveltamisalaan kuuluvien toimintojen, päästöjen ja tuotteiden määrittämisen tai tarkentamisen parantamiseksi.

Liitteet IV ja V - 4 artiklan 2 ja 4 kohdassa tarkoitetut kansainväliset yleissopimukset

Nämä liitteet ovat uusia ja niihin on sisällytetty komission ehdotuksen 3 artiklan 3 ja 4 kohdassa olevat luettelot kansainvälisistä sopimuksista.

Liite VI - 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot

Tämä liite vastaa komission ehdotuksen liitettä III. Sen sisältöä on yksinkertaistettu, jotta jäsenvaltiot voisivat koota tarvittavat tiedot tehokkaammin.

Säännökset, jotka on yhteisessä kannassa joko poistettu tai joita on asiasisällön osalta muutettu

Edellä mainittujen artiklojen, jotka on sisällytetty muihin artikloihin tai jotka on kokonaisuudessaan tai osittain poistettu, lisäksi seuraavat komission ehdotuksen säännökset on yhteisessä kannassa poistettu:

6 artiklan 1 kohta: tässä säännöksessä edellytettiin, että mikäli vastuussa olevaa toiminnanharjoittajaa ei voida yksilöidä tai vastuussa olevalla toiminnanharjoittajalla ei ole riittävästi varoja, jäsenvaltioiden on löydettäviä vaihtoehtoisia rahoitusmuotoja kyseessä olevien toimenpiteiden toteuttamiseksi. Neuvosto piti tätä vaatimusta turhan tiukkana ja jätti mieluummin toimivaltaisille viranomaisille täyden vapauden päättää, korjataanko edellä mainittujen tapausten vahingot vai ei (katso yhteisen kannan 5 artiklan 4 kohta ja 6 artiklan 3 kohta).

9 artiklan 4 kohta: tällä säännöksellä pyrittiin säätämään erityisjärjestelmästä maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjiä varten. Katsottiin, että maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien henkilökohtaisen vastuun käsittely oli tarpeetonta. Asia kuuluu kansallisen lainsäädännön soveltamisalaan.

10 artikla: tämän säännöksen tavoitteena oli selventää, että tietyt kustannukset tulisivat aina toiminnanharjoittajan maksettaviksi riippumatta mahdollisesta tulevan direktiivin mukaisesta vastuusta. Sitä pidettiin tarpeettomana, koska sen sisältö oli itsestään selvä.

3.3. Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä tekemät tarkistukset

Euroopan parlamentti hyväksyi 14. toukokuuta 2003 pidetyssä täysistunnossa 58 [2] tarkistusta. Komissio on hyväksynyt kymmenen tarkistusta kokonaisuudessaan (tarkistukset 2, 6, 21, 47, 53, 60, 65, 66, 94 ja 97), kolme osittain (tarkistukset 3, 91 ja 95), kaksi periaatteessa (tarkistukset 34 ja 100), ja yksitoista osittain ja periaatteessa (tarkistukset 17, 23, 35, 44, 52, 85, 90, 93, 99, 101 ja 107). Muita tarkistuksia ei voitu hyväksyä (eli tarkistuksia 5, 7 - 14, 16, 18, 19, 22, 27, 32, 33, 36, 38, 41, 43, 54, 55, 72, 74, 76, 86, 96, 103, 106 ja 108). Euroopan parlamentti hyväksyi tarkistuksen 108 14. toukokuuta 2003 pidetyssä täysistunnossa ainoastaan osittain. Komissio olisi voinut hyväksyä koko tarkistuksen 108 osittain ja periaatteessa, mutta sitä osaa tarkistuksesta 108, joka lopulta hyväksyttiin, ei komissio voi hyväksyä.

[2] Tämä luku vastaa lukua 48, jos seuraavat tarkistukset ryhmitellään niin kuin Euroopan parlamentti on ne ryhmitellyt. Kustakin ryhmästä tulee näin ollen yksi yksikkö: [93, 94, 23, 90, 95, 96 ja 97]; [85, 99] ja [86, 103 ja 38].

Yhteensä 34 tarkistusta näistä tarkistuksista (tarkistukset 2, 3, 7, 10, 14, 16, 18, 21, 23, 32, 36, 38, 41, 44, 47, 52, 63, 65, 66, 72, 74, 85, 86, 90, 91, 93, 94, 95, 97, 99, 100, 101, 103 ja 107) on sisällytetty yhteiseen kantaan kokonaisuudessaan, osittain tai periaatteessa.

Jäljelle jääviä 23 [3] tarkistusta (tarkistukset 5, 6, 8, 9, 11, 12, 13, 17, 19, 22, 27, 33, 34, 35, 43, 53, 54, 55, 60, 76, 96 [4], 106 ja 108) ei ole sisällytetty yhteiseen kantaan.

[3] On huomioitava, että noudatettaessa alaviitteessä 2 tarkoitettua lähestymistapaa tarkistuksia on vain 22 eikä 22 (katso myös alaviite 4).

[4] On huomioitava, että noudatettaessa alaviitteessä 2 tarkoitettua lähestymistapaa tarkistusta 96 ei pitäisi tarkastella erikseen, vaan osana ryhmää [93, 94, 23, 90, 95, 96 ja 97], joka sellaisenaan on sisällytetty osittain ja periaatteessa yhteiseen kantaan.

3.3.1. Parlamentin tarkistukset, jotka komissio on hyväksynyt kokonaisuudessaan, osittain tai periaatteessa ja jotka on sisällytetty yhteiseen kantaan kokonaisuudessaan, osittain tai periaatteessa.

Tarkistus 2: johdanto-osan 1 kappaleen viimeinen lause on muotoiltu uudelleen tarkistuksen viimeisen osan mukaisesti; pilaantuneiden alueiden määrää ei ole arvioitu, koska määrä voi muuttua tulevaisuudessa uusien tietojen myötä.

Tarkistus 3: johdanto-osan 2 kappaleeseen sisältyy viittaus kestävään kehitykseen. Viittausta rajoitettuun vastuuseen ei kuitenkaan ole tehty, koska vastuu on periaatteessa rajoittamaton.

Tarkistus 21: johdanto-osan kappaleessa 31 on ilmaisu "tulevaisuuden ympäristöriskit", mutta direktiivin tarkistamisen määräaika on pidempi (seitsemän vuotta viiden vuoden sijaan).

Tarkistukset 93, 94, 23, 90, 95 ja 97 koskevat määritelmiä, jotka on vahvistettu 2 artiklan 1 kohdassa. Näitä määritelmiä ovat "biologinen monimuotoisuus", "suojelun taso", "vahinko", "toiminnanharjoittaja", "maaperän pilaantuminen", "oikeutetut yksiköt", "palauttaminen", "biologiselle monimuotoisuudelle aiheutunut vahinko" ja "arvo". Biologinen monimuotoisuus on muotoiltu uudelleen ja siitä käytetään nyt ilmaisua "suojeltavat lajit ja luontotyypit". Tämä ilmaisu on laajempi, kuten Euroopan parlamentti oli tarkistuksessaan toivonut, kuin komission ehdotuksessa, koska siihen on sisällytetty muuttolintulajeja (kansallisten alueiden sisällyttäminen ei ole nyt pakollista). Määritelmä "suojelun taso" sisältää nyt viittauksen kyseessä olevien luontotyyppien ja lajien suotuisaan suojelun tasoon Euroopan parlamentin vaatimuksen mukaisesti. Määritelmä "vahinko" on säilytetty ennallaan. Määritelmä "toiminnanharjoittaja" on muutettu niin, että siihen on sisällytetty vastaavan tarkistuksen ensimmäinen osa. Erillistä määritelmää "maaperän pilaantuminen" ei enää ole. Se on yhdistetty määritelmään "maaperälle aiheutuvat vahingot". Viittausta säteilyyn ei ole. Määritelmää "oikeutetut yksiköt" ei enää ole 12 artiklaan tehtyjen muutosten johdosta. Osa määritelmästä "korjaaminen" on nyt liitteessä II, jossa siitä käytetään ilmaisua "korvaava korjaaminen". Määritelmään "biologiselle monimuotoisuudelle aiheutunut vahinko", joka on nimetty uudelleen "suojeltaville lajeille ja luontotyypeille aiheutuviksi vahingoiksi", on sisällytetty tietyssä määrin Euroopan parlamentin tarkistuksen sisältö tämän määritelmän osalta, koska siinä viitataan suoraan luontotyyppien tai lajien suotuisan suojelun tason saavuttamisen tai ylläpitämisen kannalta huomattaviin vaikutuksiin, ja sen soveltamisalaan liittyvät epäsuorasti (uuden määritelmän "suojeltavat lajit ja luontotyypit" kautta) muuttolinnut. Määritelmä "arvo" on poistettu Euroopan parlamentin pyynnöstä. Kokonaisuuden kannalta on mainittava, että tarkistusta 96, jota komissio ei hyväksynyt, ei ole sisällytetty yhteiseen kantaan, koska ilmaisua "säteily" ei ole lisätty määritelmään "maaperälle aiheutuneet vahingot".

Tarkistus 85 ja tarkistus 99: 3 artiklassa oleva määritelmä direktiivin soveltamisalaan kuuluvista toiminnoista säilyy muuttumattomana. 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kansainvälisten yleissopimusten soveltamisalaan kuuluvat vahingot jäävät tulevan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle ainoastaan jos kyseinen yleissopimus ei ole voimassa kyseisessä jäsenvaltiossa. Muutos on tehty Euroopan parlamentin pyynnöstä.

Tarkistus 100 on asiasisältönsä osalta sisällytetty kokonaisuudessaan 5 artiklaan yhtä kohtaa lukuun ottamatta. 5 artiklan 4 kohdassa säädetään, että toimivaltaisen viranomaisen on edellytettävä, että toiminnanharjoittaja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet. Siinä ei kuitenkaan edellytetä, että toimivaltainen viranomainen toteuttaa toimenpiteet itse, mikäli vastuussa olevaa toiminnanharjoittajaa ei voida määritellä.

Tarkistus 101 on asiasisältönsä osalta sisällytetty 6 artiklaan yhtä kohtaa lukuun ottamatta. 6 artiklan 3 kohdassa säädetään, että toimivaltaisen viranomaisen on edellytettävä, että toiminnanharjoittaja toteuttaa korjaavat toimenpiteet. Siinä ei kuitenkaan edellytetä, että toimivaltainen viranomainen toteuttaa toimenpiteet itse, mikäli vastuussa olevaa toiminnan harjoittajaa ei voida määrittää. Toiminnanharjoittajan yhteistyötä ja tarvetta ottaa ihmisten terveydelle aiheutuvat riskit huomioon koskevat tarkistuksen osat on otettu huomioon myös 7 artiklan 2 kohdassa ja 7 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa.

Tarkistus 91: Euroopan parlamentin tarkistuksen ydinosa on ilmeisesti otettu huomioon 8 artiklan 4 kohdassa, jossa käsitellään ehkäisemisestä ja korjaamisesta aiheutuvia kustannuksia. Sen mukaan jäsenvaltiot voivat sallia, että toiminnanharjoittaja ei vastaa kustannuksista, mikäli ympäristövahinko johtuu yhteisön lainsäädännön mukaisesti hyväksytystä päästöstä tai tapahtumasta tai mikäli sen hetkisen tieteellisen ja teknisen tiedon mukaan kyseisen päästön tai tapahtuman ei pitäisi todennäköisesti aiheuttaa ympäristövahinkoa (8 artiklan 4 kohdan b alakohta). 8 artiklan 4 kohta korvaa komission ehdotuksen 9 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan, jotka olivat "poikkeuksia". On myös otettava huomioon, että 8 artiklan 3 ja 4 kohdan sanamuodoissa on eroavuuksia. Tästä syystä yhteiseen kantaan ei ole sisällytetty tiettyjä osia tarkistuksesta, jotka koskevat toimivaltaisten viranomaisten vastuuta ja toiminnanharjoittajien ympäristöasioiden auditointi- ja hallintajärjestelmän käyttöä.

Tarkistus 44: 12 artiklan 1 kohta ja 13 artiklan 1 kohta ovat yhteneväisiä tämän tarkistuksen ydinkohtien kanssa sikäli, että toiminnanharjoittajilla on oikeus käynnistää 13 artiklan mukaiset muutoksenhakumenettelyt. 13 artiklan mukaisten muutoksenhakumenettelyjen soveltamisala on Århusin yleissopimuksen hengen mukaisesti jo laaja, joten näissä kohdissa ei enää viitata "valitusmenettelyyn".

Tarkistus 47 on otettu kokonaisuudessaan huomioon 12 artiklan 2 kohdassa.

Tarkistus 107: 14 artiklan 1 kohdassa on otettu huomioon tarkistuksen viimeinen osa, mutta pakollisesta vakuutuksesta ei ole säädetty.

Tarkistus 52 on huomioitu kokonaisuudessaan 15 artiklan 2 ja 3 kohdassa.

Tarkistus 65: tämä tarkistus sisältyy liitteessä II olevaan 1 kohtaan.

Tarkistus 66: tämä tarkistus sisältyy liitteessä II olevan 2 kohdan 1 alakohtaan.

3.3.2. Komission hyväksymät Euroopan parlamentin tarkistukset, joita ei ole sisällytetty yhteiseen kantaan

Tarkistus 6: yhteisen kannan johdanto-osassa ei mainita, että tämä direktiivi ei vaikuta kansalliseen yhtiölainsäädäntöön. Tällä puutteella ei kuitenkaan näytä olevan vaikutuksia.

Tarkistus 17: yhteisen kannan johdanto-osassa ei viitata toiminnanharjoittajien oikeuteen valittaa toimivaltaisten viranomaisten päätöksistä. Kuten tarkistuksen 44 yhteydessä on selvitetty, tämä oikeus on kirjattu 12 artiklan 1 ja 13 artiklan 1 kohtaan, joten maininnan puuttuminen johdanto-osasta ei vaikuta kokonaisuuteen.

Tarkistus 34: tällä tarkistuksella pyrittiin saamaan sellainen jäsenvaltio vastuuseen, jonka alueella tapahtunut vahinko aiheuttaa vahinkoa myös jonkun muun tai joidenkin muiden jäsenvaltioiden alueella. Yhteisessä kannassa ei tällaista vastuuta ole. Tämä lähestymistapa on yhteneväinen sen kanssa, että yhteisessä kannassa ei aseteta jäsenvaltiota vastuuseen myöskään siinä tapauksessa, että vahinko on kokonaisuudessaan tapahtunut yhden jäsenvaltion alueella.

Tarkistus 35: selkeää viittausta 8 artiklassa olevaan ilmaisuun "selvä syy-yhteys" ei ole, koska tarve syy-yhteyden osoittamiseen on mainittu sekä 4 artiklan 4 kohdassa ja 11 artiklan 2 kohdassa.

Tarkistus 53: 16 artiklan 2 kohdassa mahdollistetaan, mutta ei vaadita, että jäsenvaltiot antavat lainsäädäntöä päällekkäisiä korvauksia koskevia tilanteita varten. Näyttää siltä, että tämä ei vaikuta tilanteeseen käytännössä mitenkään, koska mikäli päällekkäisiä korvauksia koskeva tilanne syntyisi ennen kuin kansalliset lainsäätäjät ovat antaneet tarvittavat säädökset, kehittävät kansalliset tuomioistuimet tarvittavan oikeuskäytännön, jossa vahvistetaan päällekkäisiä korvauksia koskevat periaatteet.

Tarkistus 60: rinnakkaispolttoa ei ole erityisesti mainittu liitteessä III lueteltujen toimintojen joukossa. Tällä ei ole kuitenkaan vaikutuksia, koska rinnakkaispoltto kuuluu direktiivin soveltamisalaan epäsuorasti yhtenä jätteenpoltosta annetun direktiivin 2000/76/EY soveltamisalaan kuuluvana jätehuoltotoimena.

3.3.3. Euroopan parlamentin tarkistukset, joita komissio ei ole hyväksynyt, mutta jotka on sisällytetty yhteiseen kantaan

Tarkistus 7: Johdanto-osan 10 kappaleen viimeisessä lauseessa mainitaan nyt, että ainoastaan sellaiset toiminnot, joiden pääasiallisena tarkoituksena on palvella kansallista puolustusta tai kansainvälistä turvallisuutta, eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan. Tässä johdanto-osan kappaleessa ei enää lähdetä siitä, että päinvastoin kuin 4 artiklan 6 kohdassa säädetään, mitkään kansalliseen puolustukseen kuuluvat toiminnot eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan. Viittauksia Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen ja kansainvälisiin yleissopimuksiin ei ole poistettu, koska tämä ei olisi ollut yhteneväistä 3 artiklan kanssa.

Tarkistus 10: vaikkakin eri asiayhteydessä, johdanto-osan kappaleessa 13 viitataan erityisesti tarpeeseen osoittaa syy-yhteys vahingon ja määritellyn toiminnanharjoittajan/määriteltyjen toiminnanharjoittajien välillä.

Tarkistus 14: tässä tarkistuksessa poistetaan viittaus siihen, että jäsenvaltiot voivat säätää joko taloudellisesta yhteisvastuusta tai taloudellisen vastuun oikeudenmukaisesta ja kohtuullisesta jakamisesta. Johdanto-osan kappaleessa 22 tätä viittausta ei enää ole.

Tarkistus 16: tällä tarkistuksella pyrittiin poistamaan viittaus antamalla oikeutetuille yksiköille "erityisasema". Johdanto-osan kappaleessa 25 ei enää viitata oikeutettuihin yksiköihin.

Tarkistus 18: tällä tarkistuksella pyrittiin poistamaan ne johdanto-osan kappaleet, jotka viittasivat asianmukaisten siirtymäajan järjestelyjen tarpeeseen tapauksissa, joissa ei ole selvää, onko vahinko saanut alkunsa määräajan jälkeen. Johdanto-osan kappaleessa 30 ei enää ole tällaista viittausta.

Tarkistus 32: Osa tästä tarkistuksesta on sisällytetty 6 artiklan 1 kohtaan. Siinä edellytetään, että toiminnanharjoittajan on toteutettava kaikki mahdolliset toimenpiteet ilman, että toiminnanharjoittajat odottaisivat toimivaltaisten viranomaisten pyyntöä. Muutos on tehty Euroopan parlamentin pyynnön mukaisesti. Kohdassa ei viitata hätäsuunnitelmiin, kuten tarkistuksessa, mutta on selvää, että 6 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvat myös tällaiset tilanteet.

Tarkistus 36: tällä tarkistuksella pyrittiin lisäämään vaatimus, jonka mukaan toimivaltaisen viranomaisen on perittävä korjaamiskustannukset miltä tahansa kolmannelta osapuolelta, joka aiheutti ympäristövahingon. 8 artiklassa ei viitata kolmansiin osapuoliin. Sitä vastoin 10 artiklassa on tällainen viittaus.

Tarkistukset 86, 103 ja 38: 8 artiklan 4 kohdan, joka on osa artiklaa "Ehkäisemisestä ja korjaamisesta aiheutuvat kustannukset", mukaisesti jäsenvaltiot voivat sallia, että toiminnanharjoittaja ei vastaa kustannuksista, jos ympäristöä vahingoittava päästö tai tapahtuma on ollut yhteisön lainsäädännön mukaisesti sallittu (8 artiklan 4 kohdan a alakohta) tai mikäli sen ei uskottu todennäköisesti aiheuttavan ympäristövahinkoa sen hetken tieteellisten ja teknisten tietojen perusteella (8 artiklan 4 kohdan b alakohta). 8 artiklan 4 kohta korvaa komission ehdotuksen 9 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan, jotka olivat poikkeuksia. Ilmaisua "terrorismi" ei ole lisätty 4 artiklan 1 kohtaan sillä perusteella, että tällainen tapaus kuuluisi joko 4 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan sellaisena kuin se on tällä hetkellä tai kolmansien osapuolten aiheuttamia vahinkoja koskevan 8 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamisalaan. Myöskään 4 artiklan 1 kohdan johdantolausetta ei ole muutettu, koska yhteisessä kannassa ei edellytetä, että jäsenvaltiot varmistavat vahinkojen korjaamisen, mikäli vastuussa olevaa toiminnanharjoittajaa ei ole voitu määritellä. Tässä uudessa yhteydessä ei käytännössä ole paljoakaan eroa sillä, muotoillaanko 4 artiklan 1 kohta uudelleen tulevan direktiivin soveltamisalaa pienentämällä vaiko kustannuksia lieventämällä. Hyvän maa- ja metsätalouskäytännön mukaisia toimia ei ole jätetty direktiivin soveltamisalan ulkopuolella, koska nämä tapaukset kuuluvat 8 artiklan 4 kohdan b alakohdan soveltamisalaan.

Tarkistus 41: Artikla 9, joka koskee kustannusten jakamista, kun vahingon aiheuttajia on useita, on yhteneväinen tämän tarkistuksen pääkohtien kanssa. Tällä tarkistuksella ja 9 artiklalla on yhteistä se, että jäsenvaltiot ovat vastuussa vastuun jakamisesta silloin, kun vahingon aiheuttajia on useita, ja se että jäsenvaltiot antavat lainsäädäntöä muutoksenhakuoikeudesta ja kustannusten jakamisesta.

Tarkistus 63 on otettu osittain huomioon liitteen II johdantovirkkeessä. Kyseinen lause selventää, että liite II käsittelee parhaiten soveltuvien korjaamistoimenpiteiden valitsemista.

Tarkistus 72: liitteessä II olevan 1 kohdan 2 alakohdan 3 alakohdan 1 kappaleessa valtuutetaan toimivaltainen viranomainen valitsemaan asianmukaiseksi katsomansa menetelmä, mutta ainoastaan siinä erikoistapauksessa, että kahta ensiksi liitteessä mainittua arviointimenetelmää ei voi käyttää. Tämän osalta se sisältää tarkistuksen ydinkohdat siltä osin, että viimeksi mainitun tarkoituksena oli minimoida rahallisen arvioinnin tekniikoihin turvautuminen.

Tarkistus 74: liitteessä II olevan 1 kohdan 3 alakohdan 3 alakohtaan sisältyy tämän tarkistuksen ydinkohdat siten, että siinä on otettu huomioon suhteellisuusperiaate.

4. PÄÄTELMÄT

Yhteinen kanta on tietyssä määrin saanut vaikutteita neuvoston halukkuudesta yksinkertaistaa ympäristövahinkovastuujärjestelmää ja selkeyttää järjestelmän moitteettoman toiminnan edellyttämiä käsitteitä. Tämän lähestymistavan pitäisi helpottaa tulevan direktiivin täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa. Tätä kuvastaa uuden liitteen I lisääminen direktiiviin. Liitteessä I vahvistetaan perusteet, joiden mukaisesti suojeltaville lajeille ja luontotyypeille aiheutuneet vahingot olisi arvioitava. Liitteen II, jonka mukaisesti korjaamistoimenpiteet olisi määritettävä, rakennetta on uudistettu ja sanamuotoja on muutettu luettavuuden ja ymmärrettävyyden lisäämiseksi.

Vaikka yhteinen kanta jättää jäsenvaltioille enemmän harkintavaltaa tietyissä asioissa, kuten siinä, sisällytetäänkö direktiivin 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohtaan kansallisella lainsäädännöllä suojeltavia lajeja tai luontotyyppejä, tai siinä, miten kustannukset jaetaan useamman vahingon aiheuttajan kesken (9 artikla), yhteinen kanta menee pidemmälle kuin komission ehdotus muiden kohtien osalta. Kaikki muuttolinnut (katso 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohta) kuuluvat nyt direktiivin soveltamisalaan. Lisäksi 12 artiklan toimintapyyntöihin sisältyy nyt vähintään periaatteessa välittömän vaaran uhka. Yhteisessä kannassa on myös selvennetty, että kansainväliset sopimukset liikenteenharjoittajien vastuusta esimerkiksi öljyvahinkojen yhteydessä eivät estä tulevan direktiivin soveltamista, mikäli ne eivät ole voimassa kyseessä olevassa jäsenvaltiossa.

Komission on nyt sisällytettävä järjestelmän toimivuutta koskeviin kertomuksiinsa vastaukset useisiin tarkasti määriteltyihin kysymyksiin, kuten taloudellista turvaa koskeviin kysymyksiin, jotta kaikki päätöksentekojärjestelmässä osallisina olevat toimielimet voisivat paremmin arvioida, mitä muutoksia mahdollisesti tarvitaan takaamaan vastuujärjestelmän tehokkuus.

Poiketen komission ehdotuksesta yhteisessä kannassa ei rajata tulevan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle vahinkoja, jotka ovat aiheutuneet luvanvaraisista päästöistä tai tapahtumista, eikä vahinkoja, jotka ovat aiheutuneet päästöistä tai tapahtumista, joita ei sen hetken tieteellisen ja teknisen tietojen perusteella pidetty haitallisina, jona päästö laskettiin ympäristöön tai toiminta tapahtui. Näissä tapauksissa jäsenvaltiot voivat kuitenkin vapauttaa toiminnanharjoittajan korjaamiskustannuksista, mikäli tämä osoittaa, että vahingon aiheuttanut tapahtuma, päästö tai toiminta tapahtui edellä mainituissa olosuhteissa eikä johtunut tuottamuksellisuudesta tai huolimattomuudesta (8 artiklan 4 kohta).

Yhteinen kanta eroaa eniten komission ehdotuksesta tarkasteltaessa "isännättömiä vahinkoja", eli niitä tapauksia, joissa kukaan toiminnanharjoittaja ei ole vastuussa ympäristövahingon korvaamisesta. Komission ehdotuksessa velvoitettiin jäsenvaltiot hankkimaan vaihtoehtoisia rahoituslähteitä; yhteisessä kannassa jätetään toimista päättäminen täysin jäsenvaltioiden harkintaan.

Vaikka komissio olisi halunnut, että direktiivissä olisi vahvistettu tiukemmat ehdot jäsenvaltioiden toissijaisille korjaaville toimille, komissio voi hyväksyä yhteisen kannan osana kokonaisvaltaista sopimusta.

Komissio kannattaa näin ollen yhteistä kantaa.

5. KOMISSION LAUSUMA

Komissio myöntää, että maaperälle aiheutuneiden vahinkojen määritelmä ei anna jäsenvaltioille niin yhdenmukaistettuja ohjeita kuin vesille, suojeltaville lajeilla ja luontotyypeille aiheutuneita koskevien vahinkojen määritelmät. Se tunnustaa, että ne aloitteet, joita se aikoo toteuttaa maaperänsuojelun alalla, kuten on jo todettu komission tiedonannoissa "Ympäristöteknologiaan koskevan toimintasuunnitelman laatiminen" (KOM(2003) 131 lopullinen, 25.3.2003) ja "Kohti maaperänsuojelun teemakohtaista strategiaa" (KOM(2002) 179 lopullinen, 16.4.2002), edistäisivät yhdenmukaisempaa lähestymistapaa jäsenvaltioissa. Tästä syystä komissio on antanut liitteessä III olevan lausuman.

LIITE I Johdanto-osa - vastaavuustaulukko

Yhteisen kannan johdanto-osan kappaleet vastaavat komission ehdotuksen johdanto-osan kappaleita seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II Artiklat ja liitteet - vastaavuustaulukko

Yhteisen kannan artiklat vastaavat komission ehdotuksen artikloja seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE III Komission lausuma maaperää koskevasta politiikasta

"Komissio toistaa halukkuutensa yksilöidä tulevassa maaperänsuojelun teemakohtaisessa strategiassa maaperän suojeluun ja kestävään käyttöön liittyvät tarpeet ja suoritteet. Komissio muistuttaa myös mieliin, että maaperän seurantaa koskeva lainsäädäntöaloite toteutetaan vuonna 2004. Säädöksellä pitäisi pyrkiä varmistamaan, että toimenpiteet yksilöityjä uhkia vastaan asiaan kuuluvilla alueilla toteutetaan yhdenmukaisella ja johdonmukaisella tavalla."