KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta

2001/0245 (COD)

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta

1. MENETTELY Ehdotus KOM(2001)581 lopullinen [1] toimitettiin Euroopan parlamentille ja neuvostolle 23. lokakuuta 2001 EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteispäätösmenettelyn mukaisesti. Alueiden komitea antoi lausuntonsa 14. maaliskuuta 2002 [2]. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa 29. toukokuuta 2002 [3]. Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä 10. lokakuuta 2002. Euroopan parlamentin annettua lausuntonsa komissio muutti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti ehdotustaan asiakirjalla KOM(2002)680 lopullinen [4] ja toimitti muutetun ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle 27. marraskuuta 2002. Neuvosto pääsi yksimieliseen poliittiseen yhteisymmärrykseen yhteisestä kannasta 9. joulukuuta 2002. Neuvosto vahvisti yhteisen kannan virallisesti 18 maaliskuuta 2003.

[1] EYVL C 75 E, 26.3.2002, s. 33.

[2] EYVL C 192, 12.8.2002, s. 59.

[3] EYVL C 221, 17.9.2002, s. 27.

[4] Ei ole vielä julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2. DIREKTIIVIN TARKOITUS Ehdotetun direktiivin päätavoite on toteuttaa kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä yhteisössä luomalla EU:n puitteet päästökauppaa varten sekä EU:n laajuiset markkinat päästöoikeuksille. Tämä väline on tärkeä osa komission strategiaa Kioton pöytäkirjan mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi mahdollisimman kustannustehokkaasti. Päästökauppa vähentää päästövähennysten kustannuksia, koska sen avulla varmistetaan, että vähennykset tehdään siellä, missä se on halvinta. Päästökauppa on samalla tehokasta ympäristönsuojelun kannalta, koska sen avulla vähennetään ennalta määritetyllä tavalla päästöjä, jotka aiheutuvat järjestelmään kuuluvista toiminnoista. Ehdotuksella varmistetaan sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja estetään kilpailun kohtuuton vääristyminen.

Direktiivi on erityisen tärkeä sen varmistamiseksi, että Kioton pöytäkirjaan perustuvat oikeudelliset velvoitteet vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä toteutetaan kustannustehokkaasti. Euroopan yhteisö [5] ja sen jäsenvaltiot ratifioivat Kioton pöytäkirjan 31. toukokuuta 2002.

[5] Neuvoston päätös 2002/358/EY, tehty 25 päivänä huhtikuuta 2002, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta sekä sen velvoitteiden täyttämisestä yhteisesti, EYVL L 130, 15.5.2002, s. 1.

3. KOMISSION HUOMIOT

3.1. Yleiset huomiot

Komissio hyväksyi kokonaan, osittain tai periaatteessa 18 tarkistusta niistä 73 tarkistuksesta, joita Euroopan parlamentti ehdotti ensimmäisessä käsittelyssään, ja muutti ehdotustaan niiden mukaisesti [6]. Kaikki nämä tarkistukset on sisällytetty samaa tai samanlaista sanamuotoa käyttäen yhteiseen kantaan, jonka neuvosto vahvisti yksimielisesti 9. joulukuuta 2002. Lisäksi yhteinen kanta sisältää viisi tarkistusta, joita komissio ei hyväksynyt muutettuun ehdotukseensa. Ne koskevat mahdollisuutta jättää tietyt laitokset väliaikaisesti järjestelmän ulkopuolelle vuoden 2007 loppuun saakka, mikäli ne täyttävät tietyt edellytykset (tarkistus 50), sekä päästöoikeuksien jakomenetelmää (tarkistus 102), 22 artiklassa tarkoitetun komiteamenettelyn rajoittamista (tarkistus 49) ja uusien alojen ja kaasujen sisällyttämistä järjestelmään (tarkistukset 16 ja 17).

[6] KOM(2002)680.

Komissio hyväksyi monia parlamentin tarkistuksia, jotka lisäävät avoimuutta. Kutakin tarkistusta käsitellään yksityiskohtaisesti muutetun ehdotuksen [7] kohdissa 3.1 ja 3.2.

[7] KOM(2002)680.

Komissio suhtautuu myönteisesti yhteisen kannan vahvistamiseen 18. maaliskuuta 2003 ja odottaa, että se nopeuttaa ehdotuksen hyväksymistä. Yhteisessä kannassa on säilytetty ehdotuksen pääasialliset tavoitteet. Näin ollen komissio tukee yhteistä kantaa sellaisenaan.

3.2. Yksityiskohtaiset huomiot

3.2.1. Komission hyväksymät parlamentin tarkistukset, jotka on sisällytetty yhteiseen kantaan kokonaan tai osittain

Seuraavat tarkistukset, jotka komissio on hyväksynyt, luetellaan siinä järjestyksessä, jossa ne on sisällytetty yhteiseen kantaan.

Johdanto-osa: Tarkistuksen 10 ensimmäisessä virkkeessä todetaan, että toimia olisi toteutettava kaikilla talouselämän aloilla eikä vain teollisuuden ja energian alalla. Virkkeessä tuodaan selkeästi esiin näkemys, jonka mukaan muiden alojen olisi myötävaikutettava kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseen. Komissio on hyväksynyt tämän virkkeen ja se on sisällytetty yhteiseen kantaan.

Johdanto-osa: Tarkistuksessa 13 todetaan, että ilmastonmuutoksen rajoittamista koskevan EU:n strategian "olisi perustuttava päästöoikeuksien kaupan järjestelmän ja muun tyyppisten yhteisön, kansallisten ja kansainvälisten toimien tasapainoiseen yhdistelmään". Komissio hyväksyi tämän tarkistuksen ja se on sisällytetty yhteiseen kantaan.

Tarkistuksessa 15 (1 artikla) todetaan, että direktiivillä "on tarkoitus myötävaikuttaa siihen", että Euroopan unioni ja jäsenvaltiot täyttävät Kioton pöytäkirjan mukaiset sitoumuksensa siten, että siitä koituu mahdollisimman vähän haittaa talouden kehitykselle ja työllisyydelle. Komissio hyväksyi tämän tarkistuksen, mutta katsoi, että se kuuluu johdanto-osan 5 kappaleeseen, jossa viitataan Kioton pöytäkirjan tavoitteisiin. Komissio katsoi myös, että ilmaisun "EU" sijasta olisi käytettävä ilmaisua "Euroopan yhteisö", ja ilmaisu "mahdollisimman vähän haittaa" olisi korvattava ilmaisulla "mahdollisimman vähän kielteisiä vaikutuksia". Yhteisessä kannassa on palattu käyttämään Euroopan parlamentin ehdottamaa ilmaisua "mahdollisimman vähän haittaa".

Avoimuus: tarkistuksessa 35 edellytetään, että "päästöoikeuksien siirto-, palautus- ja peruutusjärjestelmän on taattava jatkuva avoimuus päästöoikeuksien hallussapidossa sekä siirroissa, joita tehdään yritysten välillä jäsenvaltioiden sisällä ja ulkopuolella". Komissio hyväksyi tämän tarkistuksen sillä edellytyksellä, että ilmaisu "rekisterissä" korvataan ilmaisulla "rekisterin on oltava yleisön saatavilla ja siinä" 19 artiklan 2 kohdan toisessa virkkeessä. Yhteisessä kannassa tämä tarkistus on otettu huomioon siten, että ilmaisu "taata tarvittava luottamuksellisuus" on korvattu ilmaisulla "taata yleisölle oikeus tutustua tietoihin ja tarvittava luottamuksellisuus". Näin turvataan periaate tietojen julkisesta saatavuudesta. Tätä koskevista yksityiskohtaisista järjestelyistä sovitaan ottaen huomioon kansainväliset päätökset rekistereistä, jotka varmistavat avoimuuden päästöoikeuksien hallussapidossa.

Laitoksen toimijoiden raportit: Tarkistuksessa 39 (14 artiklan 3 kohta) muutetaan ilmaisu "kyseisen vuoden lopussa" ilmaisuksi "kolmen kuukauden kuluttua kyseisen vuoden päättymisestä". Tarkoituksena on selventää, että päästöjä koskevia raportteja ei voida toimittaa aivan vuoden lopussa (1. tammikuuta klo 00.00). Komissio on hyväksynyt tämän tarkistuksen osittain. Ilmaisu "vuoden lopussa" voidaan korvata ilmaisulla "kyseisen vuoden päätyttyä". Ei ole tarpeen tarkentaa määräajaksi "kolmea kuukautta", koska raportit on tarkistettava ja vastaavat päästöoikeudet palautettava 30. huhtikuuta mennessä (katso 12 artiklan 3 kohta). Tarkistus on sisällytetty yhteiseen kantaan sellaisena kuin se on komission muutetussa ehdotuksessa.

Seuraamukset: Tarkistuksella 40 (16 artiklan 2 kohta) pyritään siihen, että velvoitteita rikkoneiden toiminnanharjoittajien nimet julkistettaisiin vain silloin, kun rikkominen liittyy siihen, että yritykset eivät ole palauttaneet riittävästi päästöoikeuksiaan direktiivin mukaisesti. Komissio on hyväksynyt tämän tarkistuksen, ja se on sisällytetty yhteiseen kantaan.

Tarkistuksella 41 (16 artiklan 3 kohta) poistetaan säännös, jonka mukaan sakon on oltava kaksi kertaa keskimääräinen markkinahinta, jos tämä on korkeampi kuin 100 euroa. Komissio on hyväksynyt tämän tarkistuksen, ja se on sisällytetty yhteiseen kantaan.

Tarkistuksella 42 (16 artiklan 4 kohta) poistetaan säännös, jonka mukaan kaudella 2005-2007 sakko on kaksi kertaa keskimääräinen markkinahinta, jos tämä on korkeampi kuin 50 euroa. Komissio on hyväksynyt tämän tarkistuksen, ja se on sisällytetty yhteiseen kantaan.

Jäsenvaltioiden kertomukset: Tarkistuksessa 43 esitetään, että jäsenvaltioiden on laadittava kertomus siitä, miten sakkoja ja lisäpäästöoikeuksia käsitellään verotuksellisesti. Komissio on hyväksynyt tämän tarkistuksen periaatteessa ja osittain, ja se on sisällytetty jäsenvaltioiden kertomuksia koskevaan 21 artiklaan sanamuodossa "päästöoikeuksien verotuskohteluun". Kaikilla verokohteluun liittyvillä näkökohdilla (mukaan luettuina myytyihin ja ostettuihin päästöoikeuksiin liittyvät arvonnousut ja -alennukset) voisi olla merkitystä. Tämä tarkistus on hyväksytty yhteiseen kantaan, joskin ilmaisuun "päästöoikeuksien verotuskohteluun" on lisätty "tarvittaessa" sen varalta, että verotuskohtelua ei ole.

Avoimuus: Tarkistuksessa 46 (17 artikla) viitataan tulevaan direktiiviin ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta. Komissio on hyväksynyt tämän tarkistuksen, ja se on sisällytetty yhteiseen kantaan viittaamalla direktiivin 2003/4/EY 3 artiklan 3 kohtaan ja 4 artiklaan.

Yhteydet kolmansien maiden päästökauppajärjestelmiin: Tarkistuksissa 51 ja 103 (25 artiklan 1 kohta) todetaan, että Kioton pöytäkirjan perusteella voidaan tehdä sopimuksia ainoastaan pöytäkirjan ratifioineiden osapuolten kanssa. Ehdokasmaiden kanssa on tehtävä sopimuksia, mikäli kyseiset sopimukset eivät jo kuulu liittymisneuvottelujen piiriin. Komissio on hyväksynyt tämän tarkistuksen periaatteessa ja osittain, ja ilmaisu "kolmansien maiden" on korvattu ilmaisulla "Kioton pöytäkirjan liitteessä B lueteltujen kolmansien maiden kanssa, jotka ovat ratifioineet pöytäkirjan". Sitä tarkistuksen osaa, jossa viitataan ehdokasmaiden kanssa tehtäviin sopimuksiin, ei voida hyväksyä. Ehdokasmaissa tapahtuvan päästökaupan odotetaan toteutuvan tämän järjestelmän täytäntöönpanon kautta, eikä tässä vaiheessa voida päättää, että "on luotava" yhteyksiä muihin liittymistä edeltäviin kansallisiin järjestelmiin, joita ei ole vielä perustettu. Yhteisessä kannassa hyväksytään se, että yhteyksiä pitäisi luoda ainoastaan Kioton pöytäkirjan liitteessä B lueteltuihin kolmansiin maihin. Lisäksi yhteisessä kannassa noudatetaan suuremmassa määrin Euroopan parlamentin tarkistuksen toista osaa toteamalla, että "niiden Kioton pöytäkirjan liitteessä B lueteltujen kolmansien maiden kanssa, jotka ovat ratifioineet pöytäkirjan, olisi tehtävä sopimuksia" pikemmin kuin "voidaan tehdä sopimuksia". Tällä luodaan oletus, joka tukee yhteyksien luomista. Lisäksi yhteisen kannan johdanto-osaan on lisätty uusi kappale (17), jossa korostetaan, että yhteisön kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmän kytkeminen kolmansien maiden kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmiin lisää yhteisölle asetettujen päästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamisen kustannustehokkuutta.

Uudelleentarkastelu: Tarkistuksessa 55 tehdään lisäys, jonka mukaan uudelleentarkastelun olisi perustuttava vuonna 2005 alkavana kolmivuotiskautena saatuun kokemukseen. Komissio hyväksyi 30 artiklan 2 kohtaan sisältyvän vaatimuksen siitä, että se laatii kertomuksen. Tämä voidaan hyväksyä, koska komission aloiteoikeus tehdä ehdotuksia on turvattu ilmaisulla "liittää siihen tarvittaessa ehdotuksia". Tämä tarkistus on hyväksytty yhteiseen kantaan sellaisena kuin se sisältyy komission muutettuun ehdotukseen.

Uudelleentarkastelu: Tarkistuksessa 56 esitetään, että uudelleentarkastelussa olisi käsiteltävä yhteisön päästöoikeuksien kaupan järjestelmän suhdetta kansainväliseen päästöoikeuksien kauppaan, joka käynnistetään vuonna 2008. Komissio on hyväksynyt tämän tarkistuksen, ja se on sisällytetty yhteiseen kantaan 30 artiklan 2 kohdan b alakohtana.

Tarkistuksessa 57 käytetään ilmaisua "päästöoikeuksien jakamiseen sovellettavan menettelyn yhdenmukaistamisen jatkamista" ilmaisun "tarvetta yhtenäistettyyn menettelyyn päästöoikeuksien jakamiseksi" sijaan. Komissio on hyväksynyt tämän tarkistuksen, ja se on sisällytetty yhteiseen kantaan 30 artiklan 2 kohdan c kohtana. Koska säädettäessä jakomenetelmästä kautta 2008-12 varten yhteisessä kannassa jätetään nyt jonkin verran kansallista joustavuutta päästöoikeuksien myöntämiseksi maksua vastaan, on erityisen tärkeää, että direktiivissä on nimenomainen säännös yhdenmukaistamisen jatkamisesta.

Tarkistuksessa 58 lisätään vaatimus, jonka mukaan uudelleentarkastelussa on käsiteltävä mahdollisia muutoksia päästöoikeuksien kaupan järjestelmän mukauttamiseksi laajentuneeseen Euroopan unioniin. Komissio on hyväksynyt tämän tarkistuksen, ja se on sisällytetty yhteiseen kantaan 30 artiklan 2 kohdan i alakohtana.

Avoimuus: Tarkistuksessa 73 edellytetään, että kansallisiin jakosuunnitelmiin sisältyy luettelo direktiivin soveltamisalaan kuuluvista laitoksista "sekä niiden päästöluvista" [millä ilmeisesti pyritään siihen, että kullekin laitokselle alunperin myönnetty päästöoikeusmäärä on julkaistava]. Tällä tarkistuksella voidaan lisätä avoimuutta, ja komissio hyväksyi sen periaatteessa ja osittain siten, että ilmaisu "niiden päästöluvista" korvataan ilmaisulla "kullekin laitokselle myönnettyjen päästöoikeuksien määrästä". Tämä tarkistus, sellaisena kuin se on komission muutetussa ehdotuksessa, on sisällytetty yhteiseen kantaan liitteen III kohtana 10 muodossa "päästöoikeuksista, jotka niille kullekin aiotaan myöntää". Muoto selventää sitä, että kansallisissa jakosuunnitelmissa on esitettävä, miten päästöoikeudet on tarkoitus jakaa ennen jakamista koskevaa päätöstä.

Tarkistuksessa 74 (liite IV, muiden kasvihuonekaasujen päästöjen seuranta) edellytetään, että komissio "kehittää yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa" muiden kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin päästöjen seurantaa koskevia standardoituja menetelmiä, joista sovitaan komiteamenettelyn mukaisesti. Komissio hyväksyi tämän tarkistuksen osittain ja sisällytti tekstin "kehittää yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa" muutettuun ehdotukseen, mutta se säilytti alkuperäisen tekstin ilmaisun "käytetään" ja lisäsi uuden tekstin sivulauseessa. Tämä tarkistus, sellaisena kuin se on komission muutetussa ehdotuksessa, sisältyy yhteiseen kantaan.

3.2.2. Komission hyväksymät tarkistukset, joita ei ole hyväksytty yhteiseen kantaan

Kaikki komission hyväksymät tarkistukset on sisällytetty yhteiseen kantaan.

3.2.3. Parlamentin tarkistukset, joita komissio ei hyväksynyt mutta jotka neuvosto on sisällyttänyt yhteiseen kantaan

Jakomenetelmä: Tarkistuksessa 102 esitetään, että 15 prosenttia päästöoikeuksista olisi huutokaupattava sekä kaudella 2005-2007 että kaudella 2008-2012. Tulot kierrätettäisiin. Komissio ei hyväksynyt tätä tarkistusta, koska se vastustaa oikeuksien huutokauppaamista ensimmäisellä kaudella ja haluaa, että järjestelmästä hankitaan kokemusta ennen kuin päätetään toisella kaudella noudatettavasta jakomenetelmästä. Tämä tarkistus on sisällytetty yhteiseen kantaan periaatteessa ja osittain seuraavassa muodossa: jäsenvaltioiden on jaettava vähintään 90 prosenttia päästöoikeuksista maksutta 1 päivänä tammikuuta 2008 alkavaksi viisivuotiskaudeksi (10 artikla). Lisäksi yhteisen kannan 30 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetään, että 30 päivään kesäkuuta 2006 mennessä toimitettavassa uudelleentarkastelussa on tarkasteltava myös "kansallisten jakosuunnitelmien laatimisperusteiden yhdenmukaistamisen jatkamista". Neuvosto ja komissio ovat antaneet pöytäkirjaan kirjattavan lausunnon yhteisymmärryksestään. Sen mukaan kaikki tulot, jotka saadaan oikeuksien myöntämisestä 1 päivänä tammikuuta 2008 alkavana viisivuotiskautena, menevät oikeuksia myöntävän jäsenvaltion hyväksi.

Järjestelmän laajentaminen: Tarkistuksessa 16 esitetään, että jäsenvaltiot voivat sisällyttää järjestelmään muita aloja, ellei tämä ole ristiriidassa perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan kanssa. Komissio ei hyväksynyt tätä tarkistusta, koska lisätoimintojen yksipuolinen sisällyttäminen järjestelmään voi vääristää kilpailua, ja se voi heikentää päästökauppajärjestelmän ympäristönsuojelullista arvoa (riippuen mahdollisuudesta seurata eri lähteistä peräisin olevia päästöjä). Tämä tarkistus on nyt sisällytetty yhteiseen kantaan muutettuna. Aloja voidaan ensinnäkin lisätä järjestelmään "ottaen huomioon kaikki asiaankuuluvat perusteet, erityisesti vaikutukset sisämarkkinoihin, mahdollinen kilpailun vääristyminen, järjestelmän tarkoituksenmukaisuus ympäristön kannalta ja suunnitellun tarkkailu- ja raportointijärjestelmän luotettavuus". Päästöjen seuranta on voitava toteuttaa riittävän tarkasti. Toiseksi järjestelmää voidaan vuodesta 2005 soveltaa yksipuolisesti laitoksiin, joiden kapasiteetti jää liitteessä I tarkoitettujen raja-arvojen alapuolelle ja joiden päästöt ovat sen vuoksi samalla tavalla seurattavissa kuin järjestelmään alusta alkaen kuuluvien laitosten päästöt. Muiden laitosten päästöt voidaan ottaa mukaan järjestelmään vuodesta 2008. Kolmanneksi, mikäli aloja on sisällytetty järjestelmään yksipuolisesti, seuraavassa komission suorittamassa uudelleentarkastelussa on pohdittava myös sitä, olisiko direktiiviä "muutettava kyseisistä toiminnoista aiheutuvien päästöjen sisällyttämiseksi yhdenmukaisesti koko yhteisön osalta". Lisäksi johdanto-osaan on lisätty uusi kappale (14), jossa korostetaan, että otettaessa uusia laitoksia yhteisön kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmän piiriin olisi noudatettava tässä direktiivissä annettuja säännöksiä.

Kasvihuonekaasujen tarkka seuranta: Tarkistuksella 17 laajennettaisiin päästökaupan soveltamisala kattamaan kaikki Kioton pöytäkirjan kattamat kasvihuonekaasut sillä edellytyksellä, että tietyltä vuodelta käytettävissä olevien tietojen laatu on "tyydyttävä" ja että komissio kehittää yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa ja komiteamenettelyn mukaisesti standardoidut menetelmät päästöjen "mittaamiseksi, seuraamiseksi ja laskemiseksi". Komissio ei hyväksynyt tätä tarkistusta, koska ei ole tarkoituksenmukaista laajentaa ensin direktiivin soveltamisalaa periaatteessa ja sitten rajoittaa tämän laajentamisen käytännön soveltamista siihen saakka, kun on saatu päätökseen ennalta määrittämättömän pituinen prosessi ja tehty päätös komiteamenettelyn mukaisesti. Tämä tarkistus on sisällytetty yhteiseen kantaan siten, että jäsenvaltioiden sallitaan vuodesta 2008 alkaen soveltaa päästöoikeuksien kauppaa muiden kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin päästöihin (katso edellä kuvattu tarkistus 16) ja sisällyttää kyseiset päästöt päästökauppajärjestelmään, mikäli "kyseisten päästöjen tarkkailu ja raportointi on mahdollista suorittaa riittävällä tarkkuudella". Mikäli päästöjen tarkkailua ja raportointia koskevat ohjeet on kehitetty "yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa" (liite IV), komission suorittamassa seuraavassa uudelleentarkastelussa käsitellään näiden päästöjen sisällyttämisen yhdenmukaistamista koko yhteisön osalta.

Laitosten jättäminen tilapäisesti järjestelmän ulkopuolelle: Tarkistuksen 50 mukaan jäsenvaltiot voivat hakea komissiolta lupaa jättää tietyt laitokset järjestelmän ulkopuolelle vuoteen 2007 saakka sillä edellytyksellä, että laitoksiin sovelletaan vastaavia kansallisia toimenpiteitä, ne seuraavat päästöjään ja niihin sovelletaan vastaavia seuraamuksia. Komissio ei hyväksynyt tätä tarkistusta, koska laitosten jättäminen järjestelmän ulkopuolelle vähentäisi huomattavasti välineen taloudellista tehokkuutta ja aiheuttaisi suuremman riskin sisämarkkinoiden vääristymisestä. Tämä tarkistus on sisällytetty yhteiseen kantaan muutettuna. Muutokset liittyvät ensinnäkin siihen, että komissio ei päätä laitosten jättämisestä tilapäisesti järjestelmän ulkopuolelle itse vaan komiteamenettelyn avulla. Näin ollen Euroopan parlamentille ilmoitetaan etukäteen ehdotetuista päätöksistä asiaa koskevan toimielinten välisen sopimuksen [8] mukaisesti. Toiseksi yhteisessä kannassa sallitaan se, että "tietyt laitokset ja toiminnot" jätetään tilapäisesti järjestelmän ulkopuolelle, ja edellytetään tiukempien ehtojen soveltamista kyseiseen järjestelyyn vaatimalla, että seuraamukset vastaavat vähintään 16 artiklan 1 ja 4 kohdassa tarkoitettuja seuraamuksia sen sijaan, että edellytettäisiin, että niihin sovelletaan vastaavia seuraamuksia. Kolmanneksi yhteisen kannan mukaan "on varmistettava, ettei sisämarkkinoille aiheudu vääristymistä".

[8] Euroopan parlamentin ja komission välinen sopimus menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. EYVL L 256, 10.10.2000, s. 19

Muutokset liitteeseen III: Yhteisessä kannassa on muutettu komission ehdotuksen 22 artiklaa sen säätämiseksi, että liitteessä III esitettyjen jakosuunnitelmien laatimista koskevien perusteiden muuttaminen kauden 2008-2012 jälkeisiä kausia varten on tehtävä Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteispäätösmenettelyllä. Näin ollen tarkistus 49 on hyväksytty osittain, koska komiteamenettelyn käyttö on rajoitettu kauteen 2008-2012 (tämä kauden osalta aikaa ei ole riittävästi tarvittavien muutosten tekemiseen yhteispäätösmenettelyllä, koska kyseistä kautta koskevat kansalliset jakosuunnitelmat julkaistaan kesäkuuhun 2006 mennessä eli 18 kuukautta ennen kauden alkamista).

3.2.4. Lisämuutokset, joita neuvosto on tehnyt muutettuun ehdotukseen

Myönnettyjen määrien siirtäminen vuosien 2007 ja 2008 välillä: Yhteisessä kannassa ei ole muutettu päästöoikeuksien voimassaoloa, mitätöimistä ja uudelleenmyöntämistä koskevan 13 artiklan 2 kohtaa. Yhteisen kannan johdanto-osan 8 kappaleessa selvennetään, että jäsenvaltiot voivat säätää, että ne sallivat kaudelta 2005-2007 kaudelle 2008-2012 ainoastaan niiden päästöoikeuksien siirron, jotka vastaavat niiden alueella tehtyjä päästövähennyksiä. Tämä johtuu siitä, että jäsenvaltioille on Kioton pöytäkirjan nojalla sallittu tietty päästömäärä, ja vuodesta 2008 alkaen siirrettäessä päästöoikeuksia toiseen jäsenvaltioon tehdään vastaavat mukautukset, mitä ei tehdä kaudella 2005-2007.

Mukautukset sallittuihin päästömääriin: Yhteisen kannan johdanto-osan 9 kappaleessa selvennetään, että vuodesta 2008 siirrettäessä päästöoikeuksia toiseen jäsenvaltioon tehdään vastaavat mukautukset Kioton pöytäkirjan nojalla sallittuihin päästömääriin. Tämä todettiin jo komission ehdotuksen (KOM(2001)581) perustelujen 3. osassa, ja se toteutetaan rekistereitä koskevien sääntöjen avulla.

Kansalliset päästökauppajärjestelmät: Yhteisen kannan johdanto-osan 15 kappaleessa selvennetään, että direktiivin säännökset eivät saisi estää jäsenvaltiota säilyttämästä tai perustamasta kansallisia kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmiä, joilla säännellään kasvihuonekaasujen päästöjä, jotka eivät kuulu yhteisön päästökauppajärjestelmään.

Kansainväliseen päästökauppaan osallistuvat jäsenvaltiot: Yhteisen kannan johdanto-osan 16 kappaleessa selvennetään, että direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden osallistumiseen kansainväliseen päästökauppaan Kioton pöytäkirjan sopimuspuolina direktiivin soveltamisalan ulkopuolella.

Verotus: Yhteisessä kannassa on muutettu 22 johdanto-osan kappaletta, jossa todetaan, että "yhteisön järjestelmään kuuluvan toiminnan osalta jäsenvaltiot voivat tarkastella sellaisten sääntely- tai veropolitiikkojen taikka muiden politiikkojen vaikutuksia, joilla on samat tavoitteet". Yhteiseen kantaan on lisätty uusi 23 kappale, jossa selvennetään, että verotus voidaan nähdä politiikan välineenä, jolla rajoitetaan kasvihuonekaasujen päästöjä. Se voi sen vuoksi oikeuttaa toimintojen jättämisen väliaikaisesti järjestelmän ulkopuolelle. Nämä tarkistukset vastaavat periaatteeltaan Euroopan parlamentin tarkistuksen 9 viimeistä lausetta, jonka mukaan "kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppa sekä energian verotus pitäisi nähdä toisiaan täydentävinä välineinä".

"Laitoksen" määritelmä: Yhteisen kannan 3 artiklan e kohdassa määritellään "laitos" samalla tavalla kuin ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetussa direktiivissä 96/61/EY (IPPC-direktiivissä) lisäämällä "sekä mitä tahansa niihin suoranaisesti liittyvää toimintaa, joka on teknisesti yhteydessä laitoksella suoritettuun toimintaan ja joka mahdollisesti vaikuttaa päästöihin ja pilaantumiseen". Tämän perusteella päästökauppajärjestelmää sovelletaan toimintoihin, jotka suoranaisesti liittyvät direktiivin liitteessä I lueteltuihin toimintoihin. Tämä edistää yhdenmukaisuutta päästökauppajärjestelmän ja IPPC-direktiivin välillä.

"Uuden osallistujan" määritelmä: Yhteisen kannan 3 artiklan h kohdassa määritellään "uusi osallistuja" laitokseksi, joka on saanut kasvihuonekaasujen päästöluvan tai jonka kasvihuonekaasujen päästölupa on päivitetty sen jälkeen, kun kansallisesta jakosuunnitelmasta on ilmoitettu komissiolle. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli laitoksen luonne tai toiminta muuttuu tai laitosta laajennetaan siten, että kasvihuonekaasujen päästölupa on päivitettävä, sitä kohdellaan samalla tavalla kuin laitosta, jonka toiminta alkaa sen jälkeen, kun kansallisesta jakosuunnitelmasta on ilmoitettu komissiolle.

Kansalliset jakosuunnitelmat: Yhteisessä kannassa on muutettu 9 artiklan 1 kohtaa. Sen mukaan komission on laadittava "ohjeet liitteessä III lueteltujen perusteiden täytäntöönpanosta" 31. joulukuuta 2003 mennessä. Näiden ohjeiden ei ole tarkoitus olla oikeudellisesti sitovia, mutta ne auttavat jäsenvaltioita kehittämään kansalliset jakosuunnitelmansa.

Määräajat: Yhteisessä kannassa on muutettu 12 artiklan 3 kohtaa, 13 artiklan 2 ja 3 kohtaa ja 16 artiklan 4 kohtaa säätämällä määräajaksi 30. huhtikuuta 30. maaliskuuta sijasta. Näin toiminnanharjoittajille jää kuukausi enemmän aikaa palauttaa edellisenä kalenterivuonna aiheutuneita kokonaispäästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia toimivaltaiselle viranomaiselle.

Liikapäästösakot: Yhteisessä kannassa on muutettu 16 artiklan 4 kohtaa siten, että liikapäästösakko on alennettu 50 eurosta 40 euroon kaudella 2005-2007. Vaatimus liikapäästöjä vastaavan päästöoikeuksien määrän palauttamisesta seuraavana vuonna on säilytetty, mikä turvaa päästökauppajärjestelmän ympäristönsuojelullisen arvon.

IPPC-direktiivin muutokset: Yhteisen kannan 26 artikla sisältää toisen kohdan, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat päättää, että IPPC-direktiiviin perustuvia energiatehokkuuteen liittyviä vaatimuksia ei sovelleta järjestelmään kuuluviin, hiilidioksidipäästöjä aiheuttaviin laitteisiin. Samanlainen muutos on sisällytetty IPPC-direktiivin johdanto-osan 19 kappaleeseen. Koska - kuten Euroopan parlamentti esitti - laitoksia on mahdollista jättää väliaikaisesti järjestelmän ulkopuolelle, uudessa 26 artiklan neljännessä alakohdassa on haluttu selventää, että laitoksiin, jotka on jätetty väliaikaisesti yhteisön kasvihuonekaasujen päästökaupan järjestelmän ulkopuolelle, sovelletaan kaikkia IPPC-direktiivin vaatimuksia.

Ryhmittymien muodostaminen (28 artikla): Yhteinen kanta sisältää uuden artiklan, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat sallia jotakin liitteessä I luetelluista toiminnoista harjoittavien laitosten toiminnanharjoittajien muodostavan saman toiminnan alan laitosten ryhmittymän. Toiminnanharjoittajat, jotka haluavat muodostaa ryhmittymän, nimeävät toimitsijamiehen, jolle myönnetään toiminnanharjoittajien päästöoikeuksien kokonaismäärä, joka on vastuussa päästöoikeuksien palauttamisesta niiden puolesta ja johon seuraamukset kohdistetaan, jos päästöoikeuksien palauttamisvaatimuksia ei täytetä. Komissio voi hylätä hakemuksen ryhmittymän muodostamisesta, jos hakemus ei täytä tämän direktiivin vaatimuksia. Jos toimitsijamies laiminlyö seuraamusten noudattamisen, kukin ryhmittymään kuuluvan laitoksen toiminnanharjoittaja vastaa niistä oman laitoksensa päästöjen osalta.

Ylivoimainen este (29 artikla): Yhteinen kanta sisältää uuden artiklan, joka koskee ylivoimaisen esteen aiheuttavia olosuhteita. Jäsenvaltiot voivat kautena 2005-2007, mikäli ne voivat näyttää toteen lisäpäästöoikeuksien myöntämisen oikeuttavan ylivoimaisen esteen, tehdä komissiolle hakemuksen lisäoikeuksien myöntämiseksi tietyille laitoksille. Näitä oikeuksia ei voida siirtää, ja toiminnanharjoittaja voi käyttää ne ainoastaan omien järjestelmään perustuvien sitoumustensa täyttämiseen.

Kioton pöytäkirjan projektipohjaiset mekanismit (johdanto-osan 18 kappale ja 30 artiklan 3 kohta): Yhteinen kanta sisältää johdanto-osan kappaleen, jossa korostetaan, että hankekohtaisista järjestelyistä saatavien vähennysten huomioon ottaminen lisää kustannustehokkuutta maailman kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä ja että siitä säädetään direktiivillä hankekohtaisten järjestelyjen liittämisestä yhteen yhteisön kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmän kanssa. Lisäksi 30 artiklassa on uusi 3 kohta, jonka mukaan projektipohjaisten mekanismien yhdistäminen yhteisön järjestelmään on toivottavaa ja tärkeää. Siitä säädetään komission ehdotuksen perusteella, ja näitä säännöksiä sovelletaan rinnakkain yhteisön päästökauppajärjestelmän kanssa vuonna 2005. Euroopan parlamentti ja neuvosto, jotka toimivat perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohdan mukaisesti, päättävät tämän direktiivin sisällöstä. Komissio antoi pöytäkirjaa varten lausunnon, joissa vahvistetaan komission aikomus ehdottaa vuoden 2003 ensimmäisen puoliskon aikana direktiiviä, jolla yhdistetään projektipohjaiset mekanismit, mukaan luettuina yhteistoteutus (JI) ja puhtaan kehityksen mekanismi (CDM), yhteisön kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmään. Neuvosto antoi myös lausunnon, jossa se vahvistaa aikomuksensa työskennellä sen hyväksi, että tuleva direktiivi annetaan nopeasti, jotta sitä voidaan soveltaa rinnakkain yhteisön päästökauppajärjestelmän kanssa vuonna 2005.

Liite III: Yhteisessä kannassa on muutettu liitettä III siten, että perusteen 1 mukaan päästöoikeuksien kokonaismäärän on oltava johdonmukainen "kansallisten energiapolitiikkojen... ja ...kansallisen ilmastonmuutosohjelman" kanssa. Perustetta 2 on selvennetty toteamalla, että on varmistettava, että jaettava päästöoikeuksien määrä vastaa jäsenvaltioiden osallistumista Kioton pöytäkirjasta johtuvien yhteisön velvoitteiden täyttämiseen. Perustetta 3 on laajennettu siten, että se kattaa toimenpiteiden muutkin kuin tekniset edellytykset vähentää päästöjä. Perusteeseen on myös lisätty teksti "Jäsenvaltiot voivat perustaa päästöoikeuksien jakamisen kasvihuonekaasujen päästöjen tuotekohtaiseen keskitasoon kussakin toiminnassa sekä kussakin toiminnassa saavutettavissa olevaan edistykseen." Perustetta 4 on lyhennetty esittämällä, että suunnitelman on vastattava yhteisön muita lainsäädännöllisiä ja poliittisia välineitä, antamatta kuitenkaan esimerkkejä. Perusteessa 5 viitataan suoraan "Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja etenkin sen 87 ja 88 artiklan vaatimuksiin" eikä pyrkimykseen estää sitä, että jollekin laitokselle myönnettäisiin enemmän päästöoikeuksia kuin se todennäköisesti tarvitsee. Perusteessa 7 selvennetään, että "suunnitelmaan voi sisältyä varhaisia toimia". Liitteeseen on myös lisätty uusi peruste 8, jonka mukaan kansallisessa jakosuunnitelmassa on oltava tietoa "tavasta, jolla puhdas tekniikka, mukaan lukien energiatehokkaat teknologiat, otetaan huomioon". Toisessa uudessa perusteessa 11 selvennetään, että suunnitelma voi sisältää tiedot siitä, millä tavalla EU:n ulkopuolisten maiden tai yksiköiden kilpailu otetaan huomioon.

4. PÄÄTELMÄT

Yhteiseen kantaan on sisällytetty monia Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä esittämiä tarkistuksia. Uudelleentarkasteluissa, jotka on tehtävä 31. joulukuuta 2004 ja 30. kesäkuuta 2006 mennessä, on tarkasteltava, voidaanko muiden kasvihuonekaasujen päästöjä seurata riittävän tarkasti ja voidaanko järjestelmän soveltamisalaa laajentaa. Vuodesta 2008 jäsenvaltiot voivat yksipuolisesti sisällyttää järjestelmää muita kaasuja. Tämän jälkeen uudelleentarkastelussa on pohdittava päästöjen sisällyttämistä yhdenmukaisesti yhteispäätösmenettelyn avulla. Päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan kuuluvat sellaisten laitosten energian, lämmön ja höyryn tuotanto, joiden teho on enemmän kuin 20 MW, mutta jäsenvaltiot voivat laajentaa järjestelmän kattamaan vuodesta 2005 toimintoja, jotka jäävät tämän raja-arvon alapuolelle. Vuonna 2008 alkavalla viisivuotiskaudella ryhmittymät ("pooling") voisivat helpottaa siirtymistä nykyisistä välineistä (esim. pitkäaikaiset sopimukset) päästökauppaan.

Komissio toteaa, että yhteisen kannan vaatimus, jonka mukaan jäsenvaltioiden on kaudella 2008-2012 jaettava vähintään 90 prosenttia päästöoikeuksista ilmaisiksi, antaa yrityksille ja jäsenvaltioille suuremman varmuuden tulevasta kehityksestä. Lisäksi se toteaa, että sen mukaan, miten jäsenvaltiot käyttävät tuloja, huutokauppaaminen voi aiheuttaa yrityksille lisäkustannuksia ja että jäsenvaltiot voivat käyttää asiaa koskevien säännösten mukaan erilaisia jakomenettelyjä kaudella 2008-2012. Lisäksi 30. kesäkuuta 2006 mennessä tehtävässä uudelleentarkastelussa on käsiteltävä jakomenettelyn yhdenmukaistamista edelleen. Komission alkuperäisen ehdotuksen mukaan jakomenettely määriteltäisiin niiden kokemusten pohjalta, jotka on saatu päästöoikeuksien jakamisesta kaudelle 2005-2007. Komissio katsoo, että lopullisessa direktiivissä ei tulisi poiketa enempää tästä periaatteesta kuin yhteisessä kannassa on poikettu.

Komission tehtyä ehdotuksen Kioton pöytäkirjan projektipohjaisista mekanismeista, Euroopan parlamentti päättää yhteispäätösmenettelyn avulla järjestelyistä, joilla ne sisällytetään päästökauppajärjestelmään. Yhteisessä kannassa hyväksytään Euroopan parlamentin näkemys, jonka mukaan EY:n päästökauppajärjestelmä olisi yhdistettävä ainoastaan sellaisten kolmansien maiden järjestelmiin, jotka ovat ratifioineet Kioton pöytäkirjan.

EU ratifioi Kioton pöytäkirjan 31. toukokuuta 2002, ja se on sitoutunut toteuttamaan politiikkoja, joilla kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään kustannustehokkaasti. Niitä vähennetään päästökaupalla kustannustehokkaasti, ja yhteisö hyötyy huomattavasti kokemuksesta, jota saadaan vuonna 2005 aloitettavasta kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmästä. Komissio hyväksyy seurantaa koskevat ohjeet 30. syyskuuta 2003 mennessä ja jakoperusteita koskevat ohjeet 31. joulukuuta 2003 mennessä. Jäsenvaltioiden on annettava täytäntöönpanolainsäädäntö 31. joulukuuta 2003 mennessä sekä laadittava kansalliset jakosuunnitelmansa 31. maaliskuuta 2004 mennessä. Jäsenyyteen valmistautuvien maiden on tehtävä tämä viimeistään sinä päivänä, jona ne liittyvät unioniin. Päästökauppadirektiivin pikainen viimeistely on tarpeen, jotta varmistetaan tämän aikataulun noudattaminen sekä Euroopan johtavan roolin säilyttäminen ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Tämän perusteella komissio tukee 18. maaliskuuta 2003 vahvistettua yhteistä kantaa.