Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista

(komission esittämä)

1. JOHDANTO

Tämä ehdotus fluorattuja kaasuja koskevaksi uudeksi EY:n asetukseksi on tärkeä osa eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman ensimmäistä vaihetta. Asetuksella luodaan säädöskehys fluorihiilivetyjen (HFC-yhdisteiden), perfluorihiilivetyjen (PFC-yhdisteiden) ja rikkiheksafluoridin päästöjen vähentämiseksi; mainitut kaasut ovat voimakkaita kasvihuonekaasuja, jotka kuuluvat Kioton pöytäkirjan soveltamisalaan. Ehdotuksessa on säännökset fluorattujen kaasujen eristämisestä, kaupanpitämisestä ja käytöstä sekä niitä koskevien tietojen ilmoittamisesta.

2. RATKAISTAVA ONGELMA

2.1. Kansainväliset toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi

Fluorattujen kaasujen päästöjen vähentämistoimia on pohdittava ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtäävien yleisten toimien yhteydessä. Ilmastonmuutosta pidetään yhtenä ihmiskunnan suurimmista ympäristöön ja talouteen liittyvistä haasteista. Kansainvälinen yhteisö alkoi torjua tätä uhkaa hyväksymällä vuonna 1992 ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen, jonka perimmäisenä tavoitteena on vakauttaa ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet sellaiselle tasolle, jolla estetään ihmisen toiminnan vaaralliset vaikutukset ilmastojärjestelmään. Puitesopimuksen jälkeen hyväksyttiin vuonna 1997 Kioton pöytäkirja, jonka mukaan teollisuusmaiden on vähennettävä kasvihuonekaasu päästöjensä kokonaismäärää vuosina 2008-2012 (ensimmäisellä sitoumuskaudella) 5,2 prosentilla vuoden 1990 tasoihin verrattuna.

2.2. Euroopan yhteisön toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi

Ilmastonmuutoksen torjuminen on asetettu ensisijaiseksi tavoitteeksi kuudennessa ympäristöä koskevassa Euroopan yhteisön toimintaohjelmassa (2001-2010) [1], jossa painotetaan ilmastonmuutoksen olevan merkittävä haaste seuraavien kymmenen vuoden aikana ja pitemmälläkin aikavälillä. Euroopan yhteisö on Kiovan pöytäkirjan mukaan sitoutunut vähentämään päästöjään 8 prosentilla eli yhteensä 336 miljoonalla hiilidioksidi ekvivalenttitonnilla ensimmäisen sitoumuskauden aikana.

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1600/2002/EY, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2002, kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1).

Göteborgissa kesäkuussa 2001 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa valtion- ja hallitusten päämiehet tähdensivät, että ilmastonmuutoksen torjuminen on ensiarvoisen tärkeä osa Euroopan unionin kestävän kehityksen strategiaa, ja vahvistivat uudelleen olevansa vahvasti sitoutuneita saavuttamaan Kioton pöytäkirjan tavoitteet. Sekä Euroopan yhteisö että sen jäsenvaltiot ovat ratifioineet Kioton pöytäkirjan [2].

[2] EU ratifioi Kioton pöytäkirjan ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta sekä sen velvoitteiden täyttämisestä yhteisesti 25 päivänä huhtikuuta 2002 tehdyllä neuvoston päätöksellä (EYVL L 130, 15.5.2002, s. 1). EY ja sen jäsenvaltiot ratifioivat Kioton pöytäkirjan 31. toukokuuta 2002.

2.3. Eurooppalainen ilmastonmuutosohjelma

Eurooppalainen ilmastonmuutosohjelma (ECCP) perustettiin kesäkuussa 2000. Sen tavoitteena oli yksilöidä kustannustehokkaita lisätoimia, joita Euroopan yhteisö voisi toteuttaa Kioton pöytäkirjan mukaisen tavoitteensa saavuttamiseksi. Ohjelma perustettiin monien osapuolten kuulemisprosessilla, johon osallistui eri alojen työryhmiä, muun muassa fluorattuja kaasuja käsittelevä työryhmä.

Kesäkuussa 2001 julkaistussa ilmastonmuutosohjelman ensimmäistä vaihetta käsittelevässä raportissa [3] esitetään tiivistelmä eri työryhmien tuloksista ja päätelmistä. Siinä yksilöidään yhteensä 42 kustannustehokasta vaihtoehtoa, joilla kasvihuonekaasupäästöjen kokonais määrää voitaisiin vähentää 664-765 miljoonalla hiilidioksidiekvivalenttitonnilla.

[3] Euroopan ilmastonmuutosohjelmaa koskeva raportti, kesäkuu 2001, http://europa.eu.int/comm/environment/ climat/eccp_longreport_0106.pdf

Fluorattuja kaasuja käsittelevä työryhmä

Fluorattuja kaasuja käsittelevässä työryhmässä olivat edustettuina kaikki asianomaiset teollisuudenalat, valtioista riippumattomat ympäristöjärjestöt sekä jäsenvaltiot. Työryhmän kokousten muistiot ja raportit annettiin laajemmankin yleisön saataville.

Kesäkuussa 2001 julkaistussa työryhmän raportissa [4] todetaan, että fluorattujen kaasujen päästöt olivat vuonna 1995 noin 65 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia eli 2 prosenttia Euroopan yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärästä. HFC-yhdisteitä käytetään pääasiassa kylmäaineina, puhdistusliuottimina sekä saumaeristeiden ponneaineina. PFC-yhdisteitä käytetään puolijohteiden valmistuksessa ja puhdistusliuottimina ja SF6-yhdistettä suurjännitekytkinlaitteissa ja magnesiumin valmistuksessa. Raportissa ennustetaan, että jos lisätoimenpiteitä ei toteuteta, päästöt lisääntyvät vuoteen 2010 mennessä noin 98 miljoonaan hiilidioksidiekvivalenttitonniin, joka on 2-4 prosenttia kasvihuonekaasupäästöjen ennustetusta kokonaismäärästä.

[4] Fluorattuja kaasuja käsittelevän työryhmän raportti, http://europa.eu.int/comm/enterprise/ chemicals/sustdev/fluorgases/gas1.pdf

Työryhmä suositti useita toimia, joilla fluorattujen kaasujen päästöjä voitaisiin vähentää. Eri osapuolet kannattivat puolestaan yksimielisesti koko yhteisöä koskevaa lainsäädäntöä, jolla voitaisiin parantaa fluorattujen kaasujen eristämistä ja valvontaa sekä asettaa tiettyjen sovellusten kaupanpitämistä ja käyttöä koskevia rajoituksia.

Eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman ensimmäinen vaihe

Eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman ensimmäisen vaiheen toteuttamisesta lokakuussa 2001 annetussa komission tiedonannossa [5] ehdotetaan kahtatoista ensisijaista toimea, muun muassa fluorattuja kaasuja koskevaa säädösehdotusta, vuosiksi 2002 ja 2003.

[5] KOM(2001) 580 lopullinen.

Joulukuun 12. päivänä 2001 kokoontunut ympäristöneuvosto suhtautui myönteisesti komission aikomukseen "tehdä ehdotus puitedirektiiviksi fluoratuista kaasuista mukaan lukien pysyvistä ja liikkuvista lähteistä peräisin olevien päästöjen estäminen, markkinoille saatettujen fluorattujen kaasujen määrien seuranta sekä tarvittaessa asiaan liittyvien sovellusten markkinointi- ja käyttörajoitukset, jos elinkelpoisia vaihtoehtoja on saatavilla tai jos suojalaitteiden parantaminen ei ole mahdollista, ottaen huomioon nykyiset vapaaehtoiset aloitteet joillakin fluorattuihin kaasuihin liittyvillä teollisuuden aloilla, joissa vaihtoehtojen kehittäminen on edelleen käynnissä".

Myös Euroopan parlamentti suhtautui 25. syyskuuta 2002 myönteisesti komission aikomukseen ehdottaa fluorattuja kaasuja koskevaa puitedirektiiviä. Parlamentti piti fluorattujen kaasujen päästöjen vähentämistä ja tehostettua valvontaa kustannustehokkaina ja ympäristöä hyödyttävinä toimenpiteinä. Lisäksi se katsoi, että ehdotetun säädöksen soveltamisalaan olisi kuuluttava kaikki käyttöalat ja että otsonikerrosta ja ilmastonmuutosta koskevien tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävä työ olisi koordinoitava ympäristötyössä, jota Euroopan yhteisö tekee jäähdytys- ja ilmastointialalla; siten tuettaisiin myös uutta teknologiaa.

Lokakuun 10. päivänä 2000 kokoontunut ympäristöneuvosto kehotti ECCP-prosessin yhteydessä komissiota tutkimaan ja valmistelemaan toimenpiteitä kaikkien niiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, jotka ovat peräisin ajoneuvojen ilmastointilaitteista. Myöhemmin tehdyissä tutkimuksissa pyrittiin selvittämään, kuinka paljon autojen ilmastointijärjestelmistä vuotaa kylmä-aineita ja miten se vaikuttaa polttoaineenkulutukseen vuoteen 2010 mennessä ja sen jälkeen. Lisäksi komissio käynnisti eri osapuolten kuulemisprosessiin, jonka yhteydessä järjestettiin 10. ja 11. helmikuuta 2003 ajoneuvojen ilmastointijärjestelmien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisvaihtoehtoja käsitellyt konferenssi. Vaihtoehdoista keskusteli konferenssissa 150 teollisuuden, julkisen sektorin, valtioista riippumattomien järjestöjen, jäsenvaltioiden, useimpien ehdokasvaltioiden sekä Yhdysvaltojen, Japanin ja Australian edustajaa. Osapuolten kuuleminen päättyi 11. maaliskuuta 2003. Tutkimusten tulokset ja osapuolten kuuleminen osoittivat, että HFC-134a-yhdisteen vuodot ovat noin 40 prosenttia suurempia kuin ilmastonmuutosohjelman työryhmä oli arvioinut. Kuulemisprosessin aikana saatiin myös vankat todisteet siitä, että on kustannustehokasta lopettaa asteittain HFC-134a-yhdisteen käyttö ajoneuvojen ilmastointijärjestelmissä. Ottaen huomioon, että tekniikan kehitys todennäköisesti vähentää edelleen vaihtoehtoisiin kylmäaineisiin perustuvaan ilmastointiin liittyviä kustannuksia, komissio on tullut siihen tulokseen, että sopivin toimenpide on ottaa käyttöön joustava järjestelmä, jonka avulla HFC-134a-yhdiste voidaan vähitellen poistaa kokonaan käytöstä. Tätä näkemystä tähdennetään myös neuvoston ja parlamentin välisessä sopimuksessa, joka liittyy EU:n laajuista kasvihuonekaasujen päästökauppaa koskevaan direktiiviin: komissiota kehotetaan erityisesti harkitsemaan yhteisön tasolla toteutettavia toimia, joilla liikenneala voi edistää merkittävästi Kioton pöytäkirjan tavoitteiden saavuttamista.

3. EHDOTUKSEN TAVOITTEET JA LÄHESTYMISTAPA

3.1. Yleinen poliittinen tavoite

Ehdotuksen yleisenä tavoitteena on edistää merkittävästi Euroopan yhteisölle Kioton pöytäkirjassa asetetun tavoitteen saavuttamista ottamalla käyttöön kustannustehokkaita päästönvähentämistoimia sekä estää sisämarkkinoiden vääristyminen, johon erilaiset käytössä tai suunnitteilla olevat kansalliset toimenpiteet voivat johtaa. Ehdotuksen painopiste on sisämarkkinoiden suojelussa, joka toteutetaan yhdenmukaistamalla ja parantamalla fluorattujen kaasujen eristämiseen ja niitä koskevien tietojen ilmoittamiseen liittyviä vaatimuksia. Tämä edellyttää yhdenmukaistettuja säännöksiä, joilla rajoitetaan fluorattujen kaasujen kaupanpitämistä ja käyttöä sellaisissa sovelluksissa, joissa kyseisiä kaasuja on vaikea eristää tai joissa niiden käyttöä ei pidetä tarkoituksenmukaisena ja ne voidaan korvata muilla vaihtoehdoilla. Ehdotetun asetuksen odotetaan vähentävän fluorattujen kaasujen ennustettuja päästöjä noin 23 miljoonalla hiilidioksidiekvivalenttitonnilla vuoteen 2010 mennessä, jonka jälkeen odotetaan vieläkin suurempia vähennyksiä, koska eräillä säännöksillä ei ole merkittävää vaikutusta sitä ennen.

3.2. Lähestymistapa tavoitteiden saavuttamiseksi

Komissio on pohtinut tarkoin, mikä olisi tarkoituksenmukaisin poliittinen väline fluorattuja kaasuja koskevia toimenpide-ehdotuksia varten, ja ottanut samalla huomioon työryhmän ja muiden osapuolten esittämät näkemykset.

Komissio katsoo, että kyseisen säädöskehyksen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

* Sen on oltava riittävän laaja, jotta varmistettaisiin, että kyseisiin fluorattuihin kaasuihin sovelletaan avainaloilla johdonmukaisia säännöksiä koko yhteisössä. Lisäksi on otettava huomioon muun muassa puolijohde-, kytkentälaite- ja saumaeristeteollisuuden tekemät vapaaehtoiset aloitteet sekä voimassa olevan lainsäädännön, kuten neuvoston direktiivin 96/61/EY vaikutus alumiiniteollisuuden kaltaisiin aloihin. Nämä seikat ovat tärkeitä, koska eräät jäsenvaltiot ovat antaneet fluorattuja kaasuja koskevia kansallisia säädöksiä, jotka voivat - alustavan analyysin perusteella - olla suhteettomia ja vaikuttaa haitallisesti sisämarkkinoihin.

* Säädöskehyksen on oltava joustava, jotta siinä voitaisiin ottaa huomioon jäsenvaltioiden erilaiset olosuhteet, eri alojen ja eri sovellusten väliset erot sekä yhteydet muihin politiikan osa-alueisiin.

* Sen on oltava mukautuva, jotta siihen voitaisiin tarvittaessa sisällyttää aloja, joilla tietämys on toistaiseksi heikkoa.

Komissio katsoo, että nämä vaatimukset täytetään parhaiten yhteisön uuden asetuksen avulla. Tämä lähestymistapa on eurooppalaista hallintotapaa koskevassa valkoisessa kirjassa [6] asetettujen yleisten tavoitteiden mukainen, koska ehdotetussa säädöksessä tasapainotetaan yhtenäisen lähestymistavan tarve ja joustavuuden tarve tiettyjen säännösten käytännön toteutuksessa. Esimerkkinä voidaan mainita vaatimus, jonka mukaan fluoratut kaasut on otettava talteen kierrätystä tai hävittämistä laitteiden käytöstäpoistamisen yhteydessä ja jota olisi sovellettava kaikkiin kyseisiin sovelluksiin koko yhteisössä. Toisaalta jäsenvaltiot voivat päättää kansallisten olosuhteidensa perusteella, millaisiksi tällaisia toimia suorittaville henkilöille tarkoitetut koulutus- ja sertifiointiohjelmat suunnitellaan.

[6] KOM(2001) 428, 25.7.2001.

Yhteisön uudella asetuksella varmistetaan, että avainaloihin, joilla käytetään sekä fluorattuja kaasuja että otsonikerrosta heikentäviä aineita, sovelletaan yhdenmukaisia eristämissäännöksiä. Moniin teollisuudenaloihin ja yrityksiin, jotka kuuluvat ehdotetun asetuksen vaikutuspiiriin, sovelletaan jo asetusta (EY) N:o 2037/2000, joka sisältää vastaavia eristämissäännöksiä otsonikerrosta heikentävistä aineista. Olisi asianmukaista varmistaa, että ehdotuksessa noudatettu lähestymistapa antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden kehittää olemassa olevia järjestelmiä ja minimoida sisämarkkinoihin kohdistuvat vaikutukset.

Ehdotetun asetuksen ja asetuksen (EY) N:o 2037/2000 välinen yhteys on erittäin tärkeä. Montrealin ja Kioton pöytäkirjat liittyvät kansainvälisellä tasolla yhä kiinteämmin toisiinsa sekä tieteen että politiikan alalla. Esimerkiksi vuonna 1999 laaditussa Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) tekniikan ja talouden arviointikomitean HFC- ja PFC-työryhmän raportissa [7] huomautetaan, että joissakin sovelluksissa tarvitaan HFC-yhdisteitä ja jonkin verran myös PFC-yhdisteitä otsonikerrosta heikentävien aineiden korvaamiseksi. Tämä on erityisen merkittävä asia Euroopan yhteisössä, jossa CFC-yhdisteiden, HCFC-yhdisteiden ja muiden otsonikerrosta heikentävien aineiden käytöstäpoistaminen edellyttää siirtymistä fluorattujen kaasujen käyttöön joissakin sovelluksissa. Ehdotuksella pyritäänkin varmistamaan, että fluorattuja kaasuja koskevilla toimilla ei haitata otsonikerrosta heikentävien aineiden käytöstäpoistamista.

[7] "The implications to the Montreal Protocol of the inclusion of HFCs and PFCs in the Kyoto Protocol", UNEP, lokakuu 1999.

Toinen merkittävä tekijä on yhteisön asetuksen edelleenkehittäminen. Työryhmän keskusteluissa kävi ilmi, että fluorattujen kaasujen eristämistä varten ei ole mahdollista luoda kaiken kattavaa säädöskehystä, koska monia kysymyksiä on tutkittava vielä tarkemmin. Sen vuoksi komissio soveltaa kaksivaiheista lähestymistapaa. Ensimmäisessä vaiheessa luodaan tämän ehdotuksen mukaiset puitteet. Toisessa vaiheessa suoritetaan valvontaa ja arviointia, minkä jälkeen komissio harkitsee, olisiko valvontaa tarpeellista vahvistaa ja edellyttääkö asetetun tavoitteen saavuttaminen lisätoimia. Lisätoimien osalta komissio tutkii, ovatko ympäristösopimukset sopiva poliittinen väline, jonka avulla voidaan vähentää fluorattujen kaasujen päästöjä ja parantaa niiden valvontaa eräillä aloilla. Eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman työryhmän mielestä puolijohteiden valmistus, suurjännite kytkinlaitteiden käyttö ja saumaeristetuotanto ovat aloja, joita olisi tutkittava tarkemmin.

3.3. Ehdotuksen oikeusperusta

Tähän ehdotukseen sisältyy fluorattujen kaasujen päästöjen vähentämistä koskevia toimia, jotka auttavat Euroopan yhteisöä ja sen jäsenvaltioita täyttämään Kioton pöytäkirjan mukaiset tavoitteensa ja jotka vaikuttavat myös tiettyjen tuotteiden käyttöön ja markkinoille saattamiseen. Ehdotuksen tavoitteena on yhdenmukaistaa fluorattujen kaasujen valvontaa, eristämistä, kaupanpitämistä ja käyttöä koskevat vaatimukset ja suojella siten sisämarkkinoita. Tämä on tärkeää, koska jäsenvaltiot toteuttavat parhaillaan tai suunnittelevat toteuttavansa kansallisia toimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa sisämarkkinoihin. Ehdotuksen oikeusperustaa valittaessa on ollut tärkeä määrittää sen painopiste. Koska tiettyjen tuotteiden käyttöä ja markkinoille saattamista koskevilla säännöksillä on keskeinen asema ehdotuksessa ja koska sisämarkkinoiden vääristymät todennäköisesti lisääntyvät, jos ehdotusta ei anneta, ehdotuksen oikeusperustaksi on aiheellista valita EY:n perustamissopimuksen 95 artikla.

3.4. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet

Ehdotuksessa otetaan huomioon toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet. Lisäksi siinä otetaan huomioon tarve minimoida sisämarkkinoiden vääristymät, sillä siinä luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille asianomaisille yrityksille. Sisämarkkinoita koskeva tavoite voidaan periaatteessa saavuttaa fluorattujen kaasujen eristämistä ja talteenottoa koskevilla säännöksillä, joilla voidaan varmistaa myös ympäristönsuojelun korkea taso. Niiden lisäksi tarvitaan kuitenkin yhdenmukaisia kaupanpitämistä ja käyttöä koskevia rajoituksia sellaisia tapauksia varten, joissa eristäminen ei toimi tai joissa fluorattujen kaasujen käyttöä ei pidetä tarkoituksenmukaisena. Lisäksi jäsenvaltioille on jätettävä riittävästi liikkumavaraa, jotta ne voisivat panna muut säännökset, kuten koulutus- ja sertifiointiohjelmia koskevat säännökset, täytäntöön omien kansallisten olosuhteidensa mukaisesti. Lainsäädäntötoimien on todettu olevan tarpeellisia fluorattujen kaasujen vähentämiseksi, ja kaikki osapuolet tukevat vahvasti tätä näkemystä. Ehdotuksen taloudelliset kustannukset on arvioitu, ja toimet on todettu kustannustehokkaiksi ja oikeasuhteisiksi.

4. EHDOTUKSEN PÄÄSISÄLTÖ

4.1. 3 artikla: Eristäminen

Tämä artikla sisältää säännöksiä, joiden tarkoituksena on parantaa fluorattujen kaasujen päästöjen eristämistä. Säännöksissä otetaan huomioon seuraavat näkökohdat:

* velvollisuus ehkäistä ja minimoida vuodot

* vuotojen varalta tehtävät pakolliset tarkastukset

* vuotojen havaitsemisjärjestelmät

* kirjanpito.

Eristämistä koskevista toimenpiteistä annetaan lisätietoja työryhmän raportissa ja komissiolle tehdyssä teknisessä tutkimuksessa [8].

[8] "Assessment of the costs and implication on emissions of potential regulatory frameworks for reducing emissions of HFCs, PFCs and SF6", Enviros, 1. maaliskuuta 2003

Velvollisuus ehkäistä ja minimoida vuodot

Vaatimus toteuttaa kaikki teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoiset toimet vuotojen ehkäisemiseksi ja minimoimiseksi koskee kaikkia henkilöitä, jotka ovat vastuussa fluorattujen kaasujen päästöistä.

Vuotojen varalta tehtävät tarkastukset

Asetuksen (EY) N:o 2037/2000 päästörajoitussäännösten täytäntöönpano on osoittanut, että vuotojen varalta säännöllisesti tehtävät tarkastukset ovat yksi tehokkaimmista keinoista vähentää laitteista peräisin olevia päästöjä. Ammattitaitoisen henkilöstön on tarkastettava kiinteät jäähdytys-, ilmastointi- ja lämpöpumppulaitteet ja palontorjuntalaitteistot vuotojen varalta vähintään kerran vuodessa. Tarkastusten tiheys vaihtelee kuitenkin sen mukaan, kuinka paljon laite sisältää fluorattuja kaasuja.

Fluorattujen kaasujen määrä laitteessa // Tarkastusten tiheys vuodessa

Vähintään 3 kiloa // Kerran

Vähintään 30 kiloa // Neljä kertaa

Vähintään 300 kiloa // Kuukausittain

Vuotojen havaitsemisjärjestelmät

Kaikkien vähintään 300 kiloa fluorattuja kaasuja sisältävien kiinteiden jäähdytys-, ilmastointi- ja lämpöpumppulaitteiden ja palontorjuntalaitteistojen omistajien on otettava käyttöön vuotojen havaitsemisjärjestelmät. Toimivaltaisella viranomaisella on oikeus muuttaa vuotojen varalta tehtävien tarkastusten tiheyttä, kun havaitsemisjärjestelmät on otettu käyttöön.

Kirjanpito

Kaikkien vähintään 3 kiloa fluorattuja kaasuja sisältävien kiinteiden jäähdytys-, ilmastointi- ja lämpöpumppulaitteiden ja palontorjuntalaitteistojen omistajien on pidettävä kirjanpitoa. Kirjanpidon on sisällettävä tiedot siitä, kuinka paljon ja minkätyyppisiä fluorattuja kaasuja käytetään sekä kuinka paljon niitä on lisätty ja otettu talteen huollon aikana. Tiedot on pidettävä saatavilla, ja toimivaltainen viranomainen ja komissio voivat pyytää niitä käyttöönsä. Jäsenvaltiot ja komissio voivat käyttää tietoja erityyppisten laitteiden vuotomääriä koskevien tietojen tarkentamiseen sekä päästöjen valvonnan ja ennustamisen parantamiseen.

4.2. 4 artikla: Talteenotto

Fluoratut kaasut on otettava talteen kierrätystä, regenerointia tai hävittämistä varten kaikkien jäähdytys-, ilmastointi- ja lämpöpumppulaitteiden jäähdytyspiireistä, liuottimia sisältävistä laitteista, palontorjuntalaitteistoista ja sammuttimista sekä suurjännitekytkinlaitteista. Uudelleen täytettävissä säiliöissä jäljellä olevat käyttämättömät fluoratut kaasut on niin ikään otettava talteen. Muissa tuotteissa ja laitteissa olevat fluoratut kaasut on otettava talteen, jos se on teknisesti mahdollista ja kustannustehokasta.

4.3. 5 artikla: Koulutus- ja sertifiointiohjelmat

Jäsenvaltioiden on perustettava koulutus- ja sertifiointiohjelmat sellaista henkilöstöä varten, joka suorittaa tarkastuksia vuotojen varalta ja joka toteuttaa fluorattujen kaasujen talteenoton, kierrätyksen, regeneroinnin ja hävittämisen. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä ohjelmista komissiolle tietyssä muodossa, josta sovitaan myöhemmin hallintokomiteassa. Lisäksi niiden on tunnustettava muissa jäsenvaltioissa myönnetyt sertifikaatit.

4.4. 6 artikla: Tietojen ilmoittaminen

Fluorattuihin kaasuihin liittyviä tietoja koskevia ilmoitusvaatimuksia sovelletaan tuottajiin, tuojiin ja viejiin, jotka tuottavat, tuovat tai vievät näitä kaasuja enemmän kuin tonnin vuodessa. Komissiolle on vuosittain ilmoitettava fluorattujen kaasujen valmistusta, tuontia, vientiä, kierrätystä ja hävittämistä koskevat tiedot. Lisäksi tiedoissa on yksilöitävä sovellukset, joissa fluorattuja kaasuja käytetään. Tuottajien ja tuojien on sisällytettävä raportteihinsa arvio kyseisen aineen elinkaaren aikaisista päästöistä. Komissio käyttää tietoja UNFCCC-sopimuksen puitteissa ilmoitettujen päästömäärien oikeellisuuden tarkastamiseen. Se pitää luottamukselliset tiedot salassa.

4.5. Käytön ja markkinoille saattamisen rajoittaminen

Fluorattujen kaasujen käytölle ja niitä sisältävien tuotteiden ja laitteiden markkinoille saattamiselle asetetaan useita rajoituksia. Rajoitukset ovat tarpeen silloin, kun kyseisistä sovelluksista peräisin olevia fluorattujen kaasujen päästöjä on vaikea vähentää tai kun fluorattujen kaasujen käyttöä ei pidetä tarkoituksenmukaisena. Tällaisia tapauksia varten ehdotetaan käyttöä ja markkinoille saattamista koskevia rajoituksia, koska saatavilla on teknisesti toteuttamiskelpoisia ja kustannustehokkaita vaihtoehtoja. Kyseisistä sovelluksista ja vaihtoehdoista annetaan lisätietoa työryhmän raportissa ja komissiolle tehdyssä teknisessä tutkimuksessa [9]. Tutkimus sisältää seikkaperäisen selvityksen rajoitusten käyttöönoton mahdollisista vaikutuksista, ja työryhmä on ottanut sen tarkasti huomioon.

[9] "Costs and impacts on emissions of potential regulatory framework for reducing emissions of HFCs, PFCs and SF6", Ecofys, 18. helmikuuta 2003.

4.6. 7 artikla: Käytön valvonta

Magnesiumin painevalu

Rikkiheksafluoridin käyttö on kiellettyä 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen lukuun ottamatta magnesiumin painevalua, jossa käytetään alle 500 kiloa rikkiheksafluoridia vuodessa. Tämänlaajuista toimintaa varten ei vielä ole olemassa kustannustehokasta vaihtoehtoa.

Ajoneuvojen renkaat

Rikkiheksafluoridin käyttö autonrenkaiden täyttämiseen on kiellettyä ehdotetun asetuksen voimaantulopäivästä alkaen.Henkilöajoneuvojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen ilmastointijärjestelmät

Kyseisessä säännöksessä edellytetään, että kaikkien 1 päivän tammikuuta 2009 jälkeen markkinoille saatettujen henkilöajoneuvojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen ilmastointijärjestelmät täytetään ensimmäisen kerran kylmäaineella, jonka globaalinen lämmityspotentiaali on enintään 150. Tarkoituksena on estää, että markkinoille saatetaan fluorattujen kaasujen käytöstä poistamisen aikana tyhjin ilmastointijärjestelmin varustettuja ajoneuvoja, joiden järjestelmät voitaisiin täyttää HFC-134a-yhdisteellä tai muulla fluorattuihin kaasuihin perustuvalla kylmäaineella, jonka globaalinen lämmityspotentiaali on yli 150.

4.7. 8 artikla ja liite II: Markkinoille saattaminen

Henkilöajoneuvojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen ilmastointijärjestelmät

Katso jäljempänä olevaa 9 ja 10 artiklaa koskevaa selitystä.

Kertaalleen täytettävät säiliöt

Fluorattuja kaasuja sisältävien kertaalleen täytettävien säiliöiden markkinoille saattaminen on kiellettyä vuoden kuluttua ehdotetun asetuksen voimaantulosta. Kertaalleen käytettävät säiliöt on suunniteltu hävitettäviksi, minkä takia niihin jääneet fluoratut kaasut vapautuvat lopulta ilmakehään. Kielto ei koske inhalaatiosumutteita eikä sellaisia kertaalleen täytettäviä säiliöitä, joita käytetään laboratorioissa analyyttisiin tarkoituksiin.

Muut kuin suljetut suorahaihdutusjärjestelmät

Muiden kuin suljettujen suorahaihdutusjärjestelmien markkinoille saattaminen on kiellettyä ehdotetun asetuksen voimaantulosta alkaen, jos järjestelmien kylmäaineena käytetään fluorattuja kaasuja. Kielto koskee myös kaasujäähdytteisiä juomapakkauksia ja muita järjestelmiä, joissa jäähdyttäminen johtaa kylmäaineen vapautumiseen ilmakehään.

Palontorjuntalaitteistot ja sammuttimet

Perfluorihiilivetyjä sisältävien palontorjuntalaitteistojen ja sammuttimien markkinoille saattaminen on kiellettyä ehdotetun asetuksen voimaantulosta alkaen. Perfluorihiilivetyjen käyttö olemassa olevien palontorjuntalaitteistojen ja sammuttimien huoltamiseen on kuitenkin sallittua.

Ikkunalasit

Fluorattuja kaasuja sisältävien ikkunalasien markkinoille saattaminen on kiellettyä kahden vuoden kuluttua ehdotetun asetuksen voimaantulosta.

Jalkineet

Rikkiheksafluoridia sisältävien jalkineiden markkinoille saattaminen on kiellettyä ehdotetun asetuksen voimaantulosta alkaen. Muita fluorattuja kaasuja sisältävien jalkineiden markkinoille saattaminen on kiellettyä 1. heinäkuuta 2006 alkaen. Tämä jälkimmäinen kielto mahdollistaa kustannustehokkaan siirtymisen muihin vaihtoehtoihin.

Yksikomponenttiset saumaeristeet

Fluorattuja kaasuja sisältävien yksikomponenttisten saumaeristeiden markkinoille saattaminen on kiellettyä vuoden kuluttua ehdotetun asetuksen voimaantulosta lukuun ottamatta tapauksia, joissa kansallisten turvallisuusvaatimusten täyttäminen edellyttää fluorihiilivetyjen käyttöä.

Uudenlaiset aerosolit

Fluorattuja kaasuja sisältävien uudenlaisten aerosolien markkinoille saattaminen on kiellettyä kolmen vuoden kuluttua ehdotetun asetuksen voimaantulosta.

4.8. 9 ja 10 artikla: Uusien ajoneuvojen ilmastointijärjestelmät

Ajoneuvojen ilmastointijärjestelmien vuotoihin liittyvät suorituskykyvaatimukset

Vuotorajoitukset koskevat kaikkia markkinoille saatettuja uusia henkilöajoneuvoja ja kevyitä hyötyajoneuvoja, joiden ilmastointijärjestelmien sisältämien fluorattujen kaasujen globaalinen lämmityspotentiaali on yli 150 (tarkoittaa nykyään HFC-134a-yhdistettä sisältäviä järjestelmiä). Järjestelmässä, jossa on yksi höyrystin, vuoto saa olla enintään 40 grammaa fluorattuja kaasuja vuodessa, ja jos höyrystimiä on kaksi, vuoto saa olla enintään 50 grammaa fluorattuja kaasuja vuodessa. Jokaisen, joka saattaa tällaisia ajoneuvoja markkinoille, on esitettävä puolueeton todistus vuotojen määrästä. Vuotojen määrä EU:ssa on erään komissiolle tehdyn tutkimuksen mukaan nykyään noin 53 grammaa HFC-134a-yhdistettä vuodessa järjestelmää kohti ja vaihteluväli 30-80 grammaa vuodessa. Osapuolten kuulemisen aikana saatujen tietojen mukaan monet valmistajat ilmoittavat, että ilmastointijärjestelmät eivät saisi vuotaa enempää kuin 40 grammaa vuodessa. Tällä suorituskykyvaatimuksella varmistetaan, että kaikki valmistajat noudattavat hyvää liiketapaa ja käyttävät korkealuokkaisia osia. Pääasiassa monikäyttöautoissa ja maastoautoissa käytetyille järjestelmille, joissa on kaksi höyrystintä, on aiheellista asettaa 50 gramman vuotorajoitus lisähöyrystimen ja johtojen aiheuttamien vuotojen takia. Laadukkaiden osien käyttöä koskeva vaatimus aiheuttaa hyvin vähän lisäkustannuksia.

HFC-134a-yhdistettä sisältävillä ilmastointijärjestelmillä varustettujen uusien ajoneuvojen markkinoille saattaminen

Kyseisen artiklan mukaan uusien henkilöajoneuvojen (M1-luokan) ja kevyiden hyötyajoneuvojen (N1-luokan I-alaluokan) ilmastointijärjestelmät, joissa käytetään HFC-134a-yhdistettä, poistetaan vähitellen käytöstä 1. tammikuuta 2009 ja 31. joulukuuta 2013 välisenä aikana. Tämä koskee myös EU:hun ensimmäisen kerran tuotuja käytettyjä autoja. Säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta yksityiskäyttöön tuotuihin autoihin.

Henkilöajoneuvoihin ja kevyisiin hyötyajoneuvoihin, joissa on HFC-134a-yhdistettä sisältävät ilmastointijärjestelmät, sovelletaan kiintiöjärjestelmää, jonka mukaan 1. tammikuuta ja 31. joulukuuta 2009 välisenä aikana markkinoille saatettavien ajoneuvojen määrä saa olla enintään 80 prosenttia tietystä ajoneuvomäärästä. Prosenttimäärä pienennetään seuraavina vuosina 60:een, 40:een, 20:een ja 10 prosenttiin, kunnes vuonna 2014 mitkään uusien henkilöajoneuvojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen ilmastointijärjestelmät eivät enää sisällä HFC-134a-yhdistettä. Tämän vaiheittaiseen käytöstä poistamiseen perustuvan lähestymistavan tavoitteena on antaa autonvalmistajille ja autojen maahantuojille riittävästi aikaa tehdä tarvittavat muutokset automalleihin kustannustehokkaalla tavalla. Kunkin vuoden kiintiö perustuu kaksi vuotta aiemmin markkinoille saatettujen autojen määrään. Esimerkiksi vuoden 2009 kiintiö on 80 prosenttia EU:ssa vuonna 2007 markkinoille saatettujen autojen määrästä ja vuoden 2010 kiintiö 60 prosenttia EU:ssa vuonna 2008 markkinoille saatettujen autojen määrästä. Viitevuosi, johon kiintiö perustuu, muuttuu vuosittain. Koska kiintiö perustuu markkinoille saatettujen autojen kokonaismäärään (eikä ilmastointijärjestelmällä varustettujen autojen kokonaismäärään), tämä menetelmä ei ole epäoikeudenmukainen eikä tehoton. Ottaen huomioon, että kyseessä on siirtymäkauden järjestely, on asianmukaista, että siirrettävien kiintiöiden myöntäminen perustuu kaikkein tuoreimpiin tietoihin.

Joustavuuden lisäämiseksi ja asetuksen noudattamisesta aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi perustetaan siirrettävien kiintiöiden järjestelmä, joka koskee HFC-134a-yhdistettä käyttäviä ilmastointijärjestelmiä. Kiintiönhaltijat voivat siirtää kiintiöitä rajoituksetta muille kiintiönhaltijoille. Siirrot tulevat voimaan, kun asiasta ilmoitetaan komissiolle, joka rekisteröi kiintiömäärien muutokset sähköiseen rekisteriin.

Jotta voitaisiin nopeuttaa vaihtoehtoisia kylmäaineita käyttävien ilmastointijärjestelmien käyttöönottoa, autonvalmistajille ja autojen maahantuojille myönnetään HFC-134a-yhdistettä käyttäviä ilmastointijärjestelmiä koskevia lisäkiintiöitä yksi yhdestä -periaatteen mukaan. Esimerkiksi, jos autonvalmistaja saattaa vuonna 2007 markkinoille 10 000 autoa, joiden ilmastointijärjestelmissä käytetään vaihtoehtoista kylmäainetta, sille myönnetään 10 000 auton lisäkiintiö HFC-134a-ilmastointijärjestelmiä varten vuodeksi 2009 tai joksikin toiseksi vuodeksi aikavälillä 2010-2018. Jos autonvalmistaja saattaa markkinoille parannetun HFC-134a-ilmastointijärjestelmän, jonka on todennettu puolittavan päästöt, valmistajalle myönnetään lisäkiintiö HFC-134a-ilmastointijärjestelmiä varten kaksi yhdestä -periaatteen mukaan. Esimerkiksi, jos autonvalmistaja saattaa vuonna 2007 markkinoille 10 000 autoa, joissa on parannettu HFC-134a-ilmastointijärjestelmä, sille myönnetään 5 000 auton lisäkiintiö HFC-134a-ilmastointijärjestelmiä varten (tai 10 000 auton kiintiö parannettuja HFC-134a-ilmastointijärjestelmiä varten) 1. tammikuuta 2009 tai jonakin seuraavana vuonna vuoteen 2018 asti.

Asetuksessa on erityissäännökset mahdollisia uusia markkinatulokkaita varten, joilla tarkoitetaan sellaisia autonvalmistajia ja autojen maahantuojia, jotka eivät ole tuoneet ajoneuvoja markkinoille vuonna 2007 eivätkä sen jälkeisinä vuosina. Uusille tulokkaille jaetaan kiintiöt, jotka eivät ole siirrettävissä ja jotka vastaavat kuluvaa vuotta koskevaa prosenttiosuutta. Esimerkiksi, jos uusi tulokas on halunnut tuoda HCF-134a-järjestelmällä varustettuja ajoneuvoja markkinoille vuonna 2010 eikä ole aiemmin myynyt ajoneuvoja EU:ssa, hänelle myönnetään jälkikäteen vuonna 2011 vuoden 2010 myyntilukuihin perustuvat kiintiöt, jotka eivät ole siirrettävissä. Uusi tulokas voi siten ostaa kiintiöitä (esimerkiksi jos HFC-134a-yhdisteeseen perustuvien ilmastointijärjestelmien osuus uuden tulokkaan autokannasta on ollut 10 artiklan 1 kohdan säännösten vastaisesti yli 60 prosenttia). Vaikka uusi tulokas voi säästää kiintiöt seuraavaa vuotta varten, se ei voi siirtää niitä toisille valmistajille tai maahantuojille. Uuteen tulokkaaseen sovellettaisiin samoja sertifiointi menettelyjä ja seuraamuksia kuin muihinkin yrityksiin.

Lisäksi asetuksessa on erityissäännökset pieniä tuottajia varten. Säännöksiin sisältyy vähimmäistason määrittelevä säännös, jossa käytetään samoja määritelmiä kuin tyyppihyväksyntäjärjestelmässä; tuottajat, joiden markkinoille saattamien ajoneuvojen määrä alittaa tyyppihyväksyntädirektiivin (70/156/ETY) liitteessä XII vahvistetut pienten sarjojen ja sarjan viimeisten ajoneuvojen enimmäismäärät, on vapautettu 10 artiklan vaatimuksista. Markkinoille saatettujen ajoneuvojen määrä on ilmoitettava todentamista varten. Kiintiöitäkin varten on asetettu todentamisvaatimukset. Autonvalmistajien ja autojen maahantuojien on toimitettava komissiolle oikeiksi todistetut tiedot kolmen kuukauden kuluessa. Kiintiönhaltijat voivat jatkaa kiintiöiden siirtoa kolmen seuraavan kuukauden aikana varmistaakseen, että niillä on markkinoille saatettuihin ajoneuvoihin nähden riittävät kiintiöt. Tämän kolmen kuukauden ajanjakson kuluttua kumotaan vastaava kiintiöiden määrä, mutta käyttämättömät kiintiöt voidaan käyttää seuraavana vuonna.

Vaatimusten vastaisia ilmastointijärjestelmiä varten on asetettu seuraamus: kiintiöstä vähennetään seuraavana vuonna kaksi yksikköä kutakin sellaista yksikköä kohti, joka ei täytä asetuksen vaatimuksia. Tätä seuraamusta ei kuitenkaan todennäköisesti sovelleta käytäntöön, koska autonvalmistajat ja autojen maahantuojat voivat siirtää kiintiöitä toisilleen. Jos kiintiönhaltija ei noudata asetuksen 6 artiklaa, sitä uhkaa 200 euron sakko yksikköä kohti, minkä lisäksi sen nimi julkistetaan. Seuraamuksen on oltava ankara sen varmistamiseksi, että kaikkia autonvalmistajia (niitä, jotka täyttävät vaatimukset pikaisesti ja niitä, jotka täyttävät ne myöhemmin) kohdellaan tasavertaisesti. Lievä seuraamus rohkaisisi vaatimusten noudattamatta jättämiseen, mikä olisi epäoikeudenmukaista muita valmistajia kohtaan. Seuraamuksen määräämisperusteet ovat samat kuin EU:n laajuista kasvihuonekaasujen päästökauppaa koskevassa direktiiviehdotuksessa [10]. Kyseisen ehdotuksen mukainen taloudellinen seuraamus on 100 euroa kultakin sallitun määrän ylittävältä hiilidioksiditonnilta sekä seuraavaksi vuodeksi myönnettyjen päästöoikeuksien vähentäminen yhdellä tonnilla. Koska HFC-134a-yhdisteeseen perustuvan ilmastointijärjestelmän elinkaaren aikaiset päästöt ovat noin 2 hiilidioksidiekvivalenttitonnia, kustakin vaatimusten vastaisesta ilmastointi järjestelmästä määrättävä 200 euron sakko on EU:n laajuista kasvihuonekaasujen päästökauppaa koskevan direktiivin mukainen. Käyttämättömät kiintiöt voidaan siirtää seuraavaksi vuodeksi, jotta autonvalmistajille ja autojen maahantuojille jäisi mahdollisimman paljon liikkumavaraa niiden suunnitellessa, miten vaihtoehtoisia kylmäaineita käyttävät ilmastointijärjestelmät voitaisiin ottaa sujuvasti ja kustannustehokkaasti käyttöön.

[10] KOM(2001) 581, 23.10.2001.

Jotta HFC-134a-ilmastointijärjestelmiä voitaisiin jonkin verran saattaa kapeille markkinasektoreille, kiintiöitä voidaan siirtää vuodesta 2014 vuoteen 2018. Kyseisenä ajanjaksona ei kuitenkaan myönnetä enää uusia kiintiöitä.

On tärkeää tiedottaa kuluttajille siitä, miten ajoneuvojen ilmastointijärjestelmät vaikuttavat ajoneuvojen polttoaineenkulutukseen sekä hiilidioksidi- ja HFC-päästöihin. Komissio aikookin pohtia direktiivin 1999/94/EY [11] uudelleentarkastelun yhteydessä, miten kuluttajatiedotus voidaan toteuttaa parhaiten, sekä tehdä asianmukaisia ehdotuksia.

[11] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/94/EY, annettu 13 päivänä joulukuuta 1999, kuluttajien mahdollisuudesta saada uusien henkilöautojen markkinoinnin yhteydessä polttoainetaloutta ja hiilidioksidipäästöjä koskevia tietoja.

Ehdotetussa asetuksessa on erityissäännös, joka antaa autonvalmistajille ja autojen maahantuojille mahdollisuuden täyttää ajoneuvojen ilmastointijärjestelmiä koskevat säännökset yhteisvoimin. Sen mukaan valmistajat ja maahantuojat voivat toimia yhteisön tasolla yhteisön kilpailusääntöjä noudattaen, mikä vähentää byrokratiaa ja yksinkertaistaa asetuksen soveltamista.

Helpottaakseen asetuksen soveltamisen valvontaa komissio aikoo ehdottaa tyyppihyväksyntädirektiiviin tehtävää (70/156/ETY) muutosta, jossa ajoneuvojen tyypihyväksyntään sisällytetään ilmastointijärjestelmiä koskevat tiedot ja jossa määritellään tyyppihyväksyntäviranomaisten tehtävä ilmastointijärjestelmien vuotomäärien todentamisessa.

4.9. 11 artikla: Uudelleentarkastelu

Valvonta

Jotta ehdotetun asetuksen poliittinen tavoite voitaisiin saavuttaa, on tärkeää ja välttämätöntä valvoa siinä säädettyjen toimien tehokkuutta. Valvonta toteutetaan analysoimalla kasvihuonekaasuja koskevia päästökartoituksia, joita jäsenvaltiot antavat komissiolle vuosittain kasvihuonekaasujen valvontajärjestelmän mukaisesti. Jäsenvaltioiden ilmoittamia tietoja vahvistettaessa voidaan käyttää apuna tietoja, joita tuottajat, tuojat ja viejät ovat ilmoittaneet markkinoille saatettujen fluorattujen kaasujen määristä. Lisäksi komissio aikoo pohtia, ovatko lisätutkimukset tarpeen päästöjen valvonnan ja ennustamisen tehostamiseksi.

Arviointi

Ehdotus koskee henkilöajoneuvojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen ilmastointilaitteita. Lisäksi komissio aikoo tutkia muissa liikennemuodoissa käytettävistä ilmastointi- ja jäähdytysjärjestelmistä peräisin olevia fluorattujen kaasujen vuotoja. Tutkimustulokset ratkaisevat, tekeekö komissio toisen asetusehdotuksen 31. joulukuuta 2005 mennessä.

Komission on viiden vuoden kuluessa ehdotetun asetuksen voimaantulosta tehtävä laajamittainen arvio sen säännöksistä ja annettava asiasta kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Tähän kuuluu myös sen seikan varmistaminen, että kaikki työryhmän suositukset otetaan huomioon ja pannaan asianmukaisesti täytäntöön.

Kertomuksessa on

* arvioitava säännösten vaikutuksia fluorattujen kaasujen todellisiin ja arvioituihin päästöihin

* arvioitava jäsenvaltioiden 5 artiklan nojalla perustamia koulutus- ja sertifiointiohjelmia

* arvioitava, onko tarpeen määrittää Euroopan yhteisön normeja, jotka liittyvät eri laitteista lähtöisin olevien fluorattujen kaasujen päästöjen valvontaan, mukaan luettuina tuotteiden ja laitteiden suunnittelun tekniset vaatimukset

* arvioitava, onko tarpeen laatia ja levittää tiedotteita parhaista käytettävissä olevista tekniikoista ja parhaista ympäristöä koskevista toimintatavoista, jotka koskevat fluorattujen kaasujen päästöjen ehkäisemistä ja minimointia

* annettava myös tiivistelmä tekniikan kehityksestä, saaduista kokemuksista, ympäristövaatimuksista ja mahdollisista vaikutuksista sisämarkkinoiden toimintaan.

Arvioinnin päätyttyä komissio antaa asiasta kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja liittää siihen tarvittaessa ehdotetun asetuksen muuttamista koskevia ehdotuksia.

4.10. 12 artikla: Hallintokomitea

Artiklan mukaan komissiota avustaa fluorattuihin kaasuihin liittyvissä asioissa asetuksella (EY) N:o 2037/2000 perustettu hallintokomitea. Hallintokomitean käyttäminen perustuu Montrealin ja Kioton pöytäkirjojen väliseen vahvaan yhteyteen, ja sillä varmistetaan, että fluorattuja kaasuja koskevissa päätöksissä otetaan huomioon otsonikerrosta heikentäviin aineisiin liittyvät politiikat.

5. KUULEMINEN

ECCP-prosessissa kuultiin kaikkia tärkeimpiä osapuolia. Työryhmään kuului noin 10 pysyvää ja 110 vaihtuvaa jäsentä, jotka edustivat teollisuutta, valtioista riippumattomia ympäristöjärjestöjä, akateemista yhteisöä, neuvonantajia, jäsenvaltioita ja komissiota. Suurin osa työryhmän 110 vaihtuvasta jäsenestä edusti eri teollisuudenaloja. Työryhmän laajapohjaisuus kuvastaa fluorattujen kaasujen päästöihin liittyvien alojen erilaisuutta ja moninaisuutta. Koska ryhmässä oli paljon teollisuuden asiantuntijoita, keskustelujen painopisteenä oli päästä yhteisymmärrykseen päästöjen vähentämisen teknisistä vaihtoehdoista.

Kaikkia merkittäviä aloja, jotka aiheuttavat fluorattujen kaasujen päästöjä, käsiteltiin työryhmän työohjelman mukaisesti yhdeksässä täysipäiväisessä kokouksessa, jotka pidettiin kesäkuun 2000 ja huhtikuun 2001 välisenä aikana. Työryhmän toimeksiantoa pidennettiin, jotta se olisi voinut ottaa huomioon ehdotetun säädöskehyksen tekniset näkökohdat. Se piti kolme kokousta 6. toukokuuta 2002, 27. kesäkuuta 2002 ja 25. syyskuuta 2002. Lisäksi komission yksiköt ovat pitäneet eri osapuolten kanssa kahdenvälisiä kokouksia varsinkin silloin, kun on pohdittu ehdotuksen teknisesti ja kaupallisesti arkaluonteisia näkökohtia.

6. YRITYKSIIN KOHDISTUVIEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI [12]

[12] Tätä ehdotusta varten ei ollut välttämätöntä tehdä laajaa vaikutusten arviointia. Yrityksiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa arvioidaan ehdotuksen taloudellisia vaikutuksia yrityksiin sekä ympäristöhyötyjä, joita ennustettu päästöjen vähentäminen tuottaa.

6.1. Yleisarvio taloudellisista kustannuksista ja mahdollisista päästövähennyksistä

Päästöt: vertailutaso ja ennusteet

Työryhmä tutki fluorattujen kaasujen päästölähteitä ja määritti vuotta 1995 koskevan vertailutason sekä päästöennusteet vuoteen 2010 saakka. Yleisesti näyttää siltä, että päästöt lisääntyvät noin 50 prosenttia 65:stä 98 miljoonaan hiilidioksidiekvivalenttitonniin vuosina 1995-2010 (taulukko 1). Päästöjen lisääntymisen ohella on otettava huomioon, että HFC-päästöjen jakautuminen eri alojen kesken muuttuu merkittävästi. Teollisuusprosesseissa syntyvien HFC-päästöjen odotetaan vähenevän 31,6 miljoonasta hiilidioksidi ekvivalenttitonnista 7,7 miljoonaan hiilidioksidiekvivalenttitonniin. Muiden alojen aiheuttamat päästöt lisääntyvät sen sijaan merkittävästi, koska HFC-yhdisteitä käytetään korvaamaan käytöstä pois jääviä otsonikerrosta heikentäviä aineita. Tämä näkyy selvimmin jäähdytys- ja ilmastointialalla, jolla päästöt lisääntyvät 3,7 miljoonasta hiilidioksidi ekvivalenttitonnista noin 40,5 miljoonaan hiilidioksidiekvivalenttitonniin vuosina 1995-2010.

Taulukko 1: Vertailutaso ja päästöennusteet (miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia)

>TAULUKON PAIKKA>

Tähdellä (*) merkittyjä lukuja on tarkistettu työryhmän raportin jälkeen tehdyn jatkotutkimuksen perusteella.

Taloudelliset kokonaiskustannukset ja todennäköiset päästövähennykset

Ehdotukseen sisältyvien toimien odotetaan vähentävän päästöjen kokonaismäärää noin 23 miljoonalla hiilidioksidiekvivalenttitonnilla vuoteen 2010 mennessä. Eristämistoimet maksavat noin 18 euroa jokaista vähennettyä hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohti. Kaupanpitämistä ja käyttöä koskevat rajoitukset maksavat keskimäärin hieman alle yhden euron hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohti, mutta hinta vaihtelee sovelluksen mukaan. Luvut perustuvat työryhmän kertomukseen ja neljään komission teettämään tekniseen tutkimukseen (ks. alaviitteet 8 ja 9). Tutkimusten aikana kuultiin laajalti eri osapuolia, joilla oli myös mahdollisuus kommentoida loppuraportteja.

Eristämistutkimus

Eristämistutkimuksessa selvitettiin, kuinka suuria kustannuksia päästöjen eristämistoimien toteuttaminen kaikissa jäsenvaltioissa todennäköisesti aiheuttaa. Alankomaissa on jo monta vuotta ollut käytössä pitkälle kehitetty eristämisjärjestelmä, joka valittiin vertailukohdaksi. Tutkimustulokset vahvistavat, että eristäminen voi olla etenkin jäähdytys- ja ilmastointialalla edullinen ratkaisu (analyysissä ei otettu huomioon ajoneuvojen ilmastointialaa, jota käsiteltiin erillisissä tutkimuksissa). Jäsenvaltioissa aiheutuvat kustannukset vaihtelevat jäähdytys- ja ilmastointialan rakenteen sekä jo toteutettujen toimien mukaan. Lisäkustannukset ovat vähäisiä niissä valtioissa, joissa on jo otettu käyttöön valvontajärjestelmiä, ja huomattavasti keskimääräistä suurempia niissä valtioissa, joissa aiemmin annetun lainsäädännön täytäntöönpano on viivästynyt. Uusien eristämistoimien ansiosta päästöjä voidaan vähentää vuoteen 2010 mennessä noin 15 miljoonalla hiilidioksidiekvivalenttitonnilla.

Kaupanpitämistä, käyttöä ja tietojen ilmoittamista koskeva tutkimus

Kyseisessä tutkimuksessa selvitettiin kustannuksia ja vaikutuksia, joita fluorattujen kaasujen tiettyjen sovellusten kaupanpitämistä ja käyttöä koskevat rajoitukset voivat aiheuttaa yrityksille. Kaikkiaan tutkittiin yhdeksää alaa, ja eri osapuolia kuultiin koko tutkimuksen ajan vaihtoehtoisten tekniikoiden teknisistä käyttömahdollisuuksista ja niihin liittyvistä kustannuksista. Ehdotetut kaupanpitämisen ja käytön rajoitukset voisivat vähentää päästöjä noin kuudella miljoonalla hiilidioksidiekvivalenttitonnilla vuoteen 2010 mennessä, ja kustannukset olisivat keskimäärin alle yhden euron jokaista vähennettyä hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohti (tutkimuksessa ei otettu huomioon ajoneuvojen ilmastointialaa, jota käsiteltiin erillisissä tutkimuksissa).

Tietojen ilmoittamista koskevista vaatimuksista aiheutuu arviolta 400 000 euron vuosikustannukset, jotka jakautuvat 91 yrityksen kesken.

Ajoneuvojen ilmastointijärjestelmiä koskevat tutkimukset

Komission yksiköt (ympäristöasioiden pääosasto) on laatinut kahden, ajoneuvojen ilmastointijärjestelmien fluorihiilivetyvuotoja koskevan tutkimuksen perusteella neuvotteluasiakirjan, jossa arvioidaan uudelleen fluorihiilivetypäästöjen määriä. Arvion mukaan päästömäärät ovat 18-38 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuonna 2010 ja 28-58 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuonna 2020. Päästömäärät ovat epävarmoja, koska todellisia vuotomääriä on vaikea mitata. Neuvotteluasiakirjassa arvioidaan, että käyttörajoituksiin liittyvät kustannukset ovat 5-33 euroa hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohti, jos globaaliselta lämmityspotentiaaliltaan pieniin fluorihiilivetyihin ja hiilivetyihin liittyvä syttymisongelma saadaan ratkaistua, ja 21-140 euroa hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohti, jos vaihtoehtoisena kylmäaineena käytetään hiilidioksidia. Viimeksi mainitun vaihtoehdon suuret kustannukset perustuvat siihen oletukseen, että alalla ei löydetä edullista ratkaisua ilmastointijärjestelmien letkujen valmistamiseen. Kun ongelma on ratkaistu, kustannukset vähenevät noin 20-40 euroon hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohti.

Komissio arvioi neuvotteluasiakirjaan saatujen vastausten perusteella, että fluorihiilivetyjen todennäköinen vuotomäärä vuonna 2010 on 20-25 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia ja että käyttörajoituksiin liittyvät kustannukset ovat keskimäärin 8-18 euroa, jos syttymisongelma ratkaistaan, ja 21-46 euroa, jos letkuihin liittyvä kustannusongelma ratkaistaan järjestelmissä, joissa kylmäaineena käytetään hiilidioksidia.

Ajoneuvojen ilmastointijärjestelmien markkinoille saattamista koskevat rajoitukset vaikuttavat ympäristöön siten, että ilmastointijärjestelmien elinkaaren aikaiset HFC-134a-päästöt loppuvat kokonaan, jos alalla päädytään muihin kuin HFC-ratkaisuihin, tai vähenevät 90 prosenttia, jos kylmäaineena käytetään HFC-152a-yhdistettä. Taulukossa 2 esitetään tarkimmat mahdolliset ajoneuvon elinkaaren aikaisia päästöjä koskevat arviot, jotka perustuvat teollisuuden kuulemiseen. Komissio on selvittänyt, paljonko ilmastointijärjestelmien käyttö (joka on suurin päästölähde) tuottaa päästöjä, minkä vuoksi suurin epävarmuus liittyy laitteiden huollossa syntyviin päästöihin.

Yhden ajoneuvon elinkaaren aikaisten HFC-134a-päästöjen arvioidaan olevan yhteensä 1,70-2,24 hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Pienempi vuotomäärä 1,70 hiilidioksidiekvivalentti-tonnia edustaa luultavasti paremmin pieniä tai yhdellä höyrystimellä varustettuja järjestelmiä, kun taas suurempi vuotomäärä 2,24 hiilidioksidiekvivalenttitonnia edustaa luultavasti paremmin suuria tai kahdella höyrystimelle varustettuja järjestelmiä.

Taulukko 2: Ajoneuvon elinkaaren (14 vuoden) aikaiset HFC-134a-vuodot hiilidioksidiekvivalenttitonneina kahden oletuksen perusteella

>TAULUKON PAIKKA>

6.2. Keitä ehdotus koskee?

Ehdotus vaikuttaa fluorattujen kaasujen tuottajiin, tuojiin ja viejiin, koska fluorattujen kaasujen myynnin laitteiden huoltoa varten odotetaan vähenevän. Ehdotus vaikuttaa myös fluorattuja kaasuja sisältävien laitteiden ja tuotteiden valmistajiin, koska niiden on toteutettava toimenpiteitä minimoidakseen valmistuksessa syntyvät päästöt ja suunniteltava laitteet siten, että niiden vuodot vähenevät. Fluorattuja kaasuja sisältävien laitteiden omistajien on puolestaan huolehdittava siitä, että heidän laitteensa tarkastetaan säännöllisesti vuotojen varalta. Huoltoalaan ehdotus vaikuttaa siten, että fluorattuja kaasuja sisältäviä laitteita käsittelevät henkilöt on koulutettava ja sertifioitava.

Henkilöajoneuvojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen ilmastointijärjestelmien osalta ehdotus vaikuttaa HFC-134a-yhdistettä toimittaviin kemianteollisuuden yrityksiin, ilmastointilaitteiden toimittajiin sekä ajoneuvojen valmistajiin. Koska HFC-134a-yhdisteen vuodot vähenevät, kemianteollisuuden yritykset myyvät entistä vähemmän kylmäainetta ja menettävät siten tuloja. On kuitenkin syytä tähdentää, että kemikaali itsessään aiheuttaa ilmaston lämpenemistä, kun sitä vapautuu ilmakehään. Kun kaupanpitämistä ja myyntiä koskevat rajoitukset ovat tulleet voimaan, kemianteollisuuden yritykset jatkavat HFC-134a-yhdisteen toimittamista sellaisia ajoneuvoja, kiinteitä ilmastointilaitteita sekä jääkaappeja varten, joissa HFC-134a-yhdistettä käytetään edelleen kylmäaineena.

HFC-134a-yhdisteen nykyisen tuotantokapasiteetin arvioidaan olevan EU:ssa 43 kilotonnia, eikä sen odoteta kasvavan. Ilman tätä asetusta HFC-134a-yhdistettä myytäisiin ajoneuvojen ilmastointijärjestelmiä varten arviolta noin 25 kilotonnia, ja tämän määrän tuotantoarvo olisi noin 75 miljoonaa euroa vuonna 2010. Ehdotetun asetuksen takia HFC-134a-yhdisteen myynti vähenisi vuoteen 2010 mennessä alle 10 prosenttia. Väheneminen jatkuisi seuraavina vuosina, ja kun vaihtoehtoisia kylmäaineita alettaisiin käyttää kaikissa ajoneuvoissa (noin vuonna 2025), HFC-134a-yhdistettä ei enää myytäisi lainkaan ajoneuvojen ilmastointi järjestelmiä varten. Jos autonvalmistajat päättävät varustaa ajoneuvot sellaisilla ilmastointilaitteilla, joissa käytetään HFC-152a-yhdistettä, kemikaaliteollisuus korvaa yhden kemikaalin toisella.

Komponenttien ja järjestelmien toimittajille, joista osa on pk-yrityksiä, ehdotus merkitsisi sekä liiketoimintamahdollisuutta että uhkaa. Monet EU:ssa toimivat yritykset ovat johtavia yrityksiä maailmassa vaihtoehtoisten kylmäaineiden teknologian alalla. Ehdotus vaikuttaa myönteisesti näihin yrityksiin, koska ne voivat keskittää tutkimus- ja kehitystyönsä uuteen teknologiaan. Yrityksille, jotka eivät ole yhtä innovatiivisia, ehdotus aiheuttaa todennäköisesti lisäkustannuksia, koska niiden on lisättävä tutkimus- ja kehitystoimintaansa.

Autonvalmistajien tilanne vastaa komponenttien ja järjestelmien toimittajien tilannetta. Eräät eurooppalaiset autonvalmistajat ovat viime vuosikymmenen aikana tutkineet ja kehittäneet vaihtoehtoisia kylmäaineita. Näille yhtiöille ehdotus tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää kaupallisesti työnsä tuloksia, kun taas muille ilmastointialan yrityksille, jotka eivät ole olleet yhtä innovatiivisia, ehdotus aiheuttaa lisäkustannuksia.

On syytä muistaa, että jos autonvalmistajat päättävät valita muihin kuin fluorihiilivetyihin perustuvia ratkaisuja, niiden ei enää tarvitse ottaa kyseisiä kaasuja talteen käytöstä poistettavista ajoneuvoista, mikä säästää kustannuksia. Samasta edusta nauttisivat myös ilmastointijärjestelmiä huoltavat korjaamot, joista monet ovat pk-yrityksiä, sillä fluorihiilivetyjen talteenottoa ja kierrätystä koskeva vaatimus ei koske autoja, joiden ilmastointijärjestelmissä käytetään vaihtoehtoisia kylmäaineita.

6.3. Mitä yritysten on tehtävä ehdotuksen noudattamiseksi?

Noudattaakseen asetuksen säännöksiä fluorattujen kaasujen käyttäjien on huolehdittava siitä, että heidän laitteensa tarkastetaan säännöllisesti ja huollatetaan asianmukaisesti ammattitaitoisilla henkilöillä. Aloilla, joilla on ryhdyttävä käyttämään muita vaihtoehtoja, käyttäjät joutuvat hankkimaan tietoa näistä vaihtoehdoista ja suunnittelemaan siirtymisensä niihin. Muut käyttäjät, kuten ne, jotka käyttävät rikkiheksafluoridia ajoneuvojen renkaissa, voivat sen sijaan siirtyä käyttämän ilmaa tai typpeä, mikä on helppoa ja ilmaista.

Kemianteollisuuden on toimitettava vaihtoehtoisia kylmäaineita ajoneuvojen ilmastointijärjestelmiä varten sen mukaan, mitä kylmäainetta autonvalmistajat päättävät käyttää. Myös komponenttien ja järjestelmien toimittajien on mukautettava tuotteensa uusiin suunnitteluvaatimuksiin. Ympäristöystävällisten ilmastointijärjestelmien valmistaminen aiheuttaa tälle alalle suuremmat kustannukset, mutta niiden vastapainoksi toimittajat saavat asiakkailtaan enemmän tuloja. Toimittajat, jotka ovat jo tutkineet ja kehittäneet vaihtoehtoisia kylmäaineita, ovat kiistatta muita paremmassa markkina-asemassa, josta ne hyötyvät ehdotuksen tullessa voimaan.

Autonvalmistajilla on monia vaihtoehtoisia strategioita, joiden avulla ne voivat noudattaa ehdotusta, ja joitakin niistä voidaan noudattaa samanaikaisesti. Autonvalmistajat voivat ensinnäkin päättää olla varustamatta ajoneuvojaan ilmastointilaitteilla. Tätä ratkaisua voidaan soveltaa pieniin ja edullisiin henkilöajoneuvoihin sekä joihinkin kevyisiin hyötyajoneuvoihin. Toiseksi autonvalmistajat voivat päättää siirtyä vaihtoehtoisiin kylmäaineisiin, joita ovat todennäköisesti hiilidioksidi, hiilivedyt ja HFC-152a. On tietenkin mahdollista (muttei todennäköistä), että alalla kehitetään lähitulevaisuudessa muita kylmäaineita tai että ajoneuvojen jäähdyttämiseksi kehitetään uusia tekniikkoja. Kolmanneksi autonvalmistajat voivat ehdotukseen sisältyvän joustomekanismin ansiosta päättää, että ne ottavat vaihtoehtoisia kylmäaineita käyttävät ilmastointijärjestelmät käyttöön aiemmin kuin ehdotuksessa vaaditaan. Autonvalmistajat haluavat ehkä muuttaa jotkin tuotantolinjat kokonaan uusien järjestelmien mukaisiksi, ja jos niiden koko mallisto täyttää jonakin vuonna voimassa olevia vaatimuksia tiukemmat vaatimukset, ne voivat käyttää saamansa hyvitykset ilmastointijärjestelmien myöhempään muuntamiseen muilla markkinasektoreilla. Tämä on tarkoituksenmukaista silloin, kun autonvalmistajat päättävät lykätä uusiin järjestelmiin investointia mahdollisimman myöhäiseen ajankohtaan. Neljänneksi jotkin autonvalmistajat voivat käyttää joustomekanismia hyväkseen siten, että ne siirtävät kiintiöitä muille autonvalmistajille ja saavat siten osan tutkimus- ja investointikustannuksistaan takaisin. Tätä neljättä strategiaa ei luultavasti sovellettaisi kovinkaan yleisesti.

6.4. Mitkä ovat ehdotuksen todennäköiset talousvaikutukset?

Eristämistä, kaupanpitämistä ja käyttöä koskevista säännöksistä ei aiheudu suuria taloudellisia kustannuksia. Monissa tapauksissa tutkimukset ovat osoittaneet, että vaihtoehtoisiin tekniikoihin siirtymisestä syntyy kiistattomia taloudellisia etuja. Hyvin toimivat jäähdytys- ja ilmastointilaitteet säästävät energiaa ja aiheuttavat vähemmän häiriöitä työpaikalla. Esimerkiksi sellainen tuotantolinja, joka tarvitsee jäähdytystä, toimii tehokkaammin, jos jäähdytyslaitteisto toimii hyvin. Ilmastoinnilla voi olla ratkaiseva merkitys myös joissakin rakennuksissa, koska tehokas ja toimiva ilmastointijärjestelmä parantaa rakennuksessa työskentelevien viihtyvyyttä ja voi siten lisätä työpaikan tuottavuutta.

Säännöllisiä tarkastuksia koskeva vaatimus merkitsee huoltoalalle enemmän töitä, minkä lisäksi laatukomponenttien toimittajat voivat todennäköisesti myydä enemmän komponentteja kuin heikkolaatuisten tuotteiden toimittajat. Laitteiden omistajat joutuvat kantamaan osan säännöllisten tarkastusten kustannuksista, mutta etuna on se, että entistä tiiviimpi laite säästää yleensä energiaa eikä käyttäjien tarvitse ostaa fluorattuja kaasuja vuotaneiden kaasujen tilalle.

Henkilöajoneuvojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen ilmastointilaitteiden valmistuskustannukset kasvavat. Autonvalmistajan valitseman teknisen ratkaisun mukaan valmistuskustannukset kasvavat arviolta 15-40 euroa ajoneuvoa kohti, jos kylmäaineena käytetään HFC-152a-yhdistettä, 30-50 euroa ajoneuvoa kohti, jos kylmäaineena käytetään hiilivetyjä, ja 40-150 euroa ajoneuvoa kohti, jos vaihtoehtoisena kylmäaineena käytetään hiilidioksidia. On syytä huomata, että hiilidioksidin korkea hinta perustuu oletukseen, että alan teollisuus ei pysty ratkaisemaan tällä vuosikymmenellä teknistä ongelmaa, joka liittyy suurpaineen käyttämiseen joustavissa letkuissa. Nykyiset kaupalliset letkutekniikat ovat suhteellisen kalliita. Ilmastointijärjestelmän valmistuskustannukset ovat nykyään 250-400 euroa.

Sen lisäksi, että ilmastointilaitteiden valmistuskustannukset kasvavat, myös ilmastointi laitteiden huoltotyökaluihin tulee muutoksia. Järjestelmästä toiseen siirtyminen aiheuttaa korjaamoille jonkin verran lisäkustannuksia, koska ne joutuvat hankkimaan eri kylmäaineiden vaatimia erikoistyökaluja. Toisaalta korjaamoille ei enää aiheudu lisäkustannuksia uuteen järjestelmään siirtymisen jälkeen, ja jos kylmäaineeksi valitaan hiilidioksidi, kylmäainetta ei enää tarvitse kierrättää eikä korjaamojen enää tarvitse vastata laitteiden kierrätyskuluista, jotka ovat noin 2 000 euroa yksikköä kohti.

Jos kylmäaineeksi valitaan hiilidioksidi, kylmäainetta ei enää tarvitse kierrättää käytöstä poistamisen yhteydessä romuajoneuvodirektiivin mukaisesti, jolloin korjaamojen ei enää tarvitse vastata talteenottolaitteiden kustannuksista. HFC-134a-yhdisteen talteenotto maksaa arviolta 20-30 euroa käytöstä poistettavaa ajoneuvoa kohti. Nämä kustannukset säästetään, jos kylmäaineena käytetään hiilidioksidia.

HFC-134a-yhdiste on suhteellisen kallis kylmäaine vaihtoehtoisiin aineisiin verrattuna. Näin ollen ehdotus vähentäisi kylmäaineen täyttämisestä aiheutuvia kustannuksia.

Ehdotuksen taloudellinen vaikutus on se, että ilmastointilaitteiden investointikustannukset kasvavat, mitä todennäköisesti tasapainottaa se, että järjestelmien entistä alhaisemmat huoltokulut ja ajoneuvon käytöstä poistamisen kulut vähentävät käyttökuluja. Kun otetaan huomioon teknisestä ratkaisusta riippuvat lisäkustannusten vaihteluvälit 15-40 euroa (HFC-152a) ja 40-150 euroa (hiilidioksidi), vaihtoehtoisten ilmastointijärjestelmien elinkaaren aikaiset kustannukset ovat todennäköisesti 15-150 euroa suuremmat kuin nykyjärjestelmien.

Tämä tukee sitä näkemystä, että alan teollisuus voi ratkaista suurpaineletkujen kustannuksiin liittyvän teknisen ongelman, jos kylmäaineeksi valitaan hiilidioksidi. Laskelmissa ei ole otettu huomioon sitä, että hiilidioksidia käyttäviä ilmastointijärjestelmiä voidaan käyttää myös lämpöpumppuina. Yhä useampien suoraruiskutusdieselautojen ja hybridiautojen voimanlähteet eivät tuota tarpeeksi hukkalämpöä, minkä vuoksi tällaisiin autoihin on asennettava lisälämmittimet. Hiilidioksidia käyttävässä järjestelmässä ei kuitenkaan tarvittaisi lisäjärjestelmiä, koska ilmastointilaite voidaan muuntaa lämmittimeksi. Koska tähän liittyvistä kustannuksista ei ole riittävästi tietoa, komissio ei ole laskelmassaan arvioinut lämpöpumpun (suotuisia) vaikutuksia.

Ilmastointijärjestelmien valmistuskustannukset kasvavat siis arviolta 15-150 euroa. Komissio on arvioinut, että tämän ehdotuksen ansioista yhden ajoneuvon päästöt vähenevät 1,70-2,24 hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Myyntirajoituksiin liittyvien kustannusten vaihteluväli olisi näin ollen 7 eurosta (kun kustannusten kasvu ilmastointijärjestelmää kohti on pientä ja fluorihiilivetyvuodot suuria) 88 euroon (kun kustannusten kasvu ilmastointijärjestelmää kohti on suurta ja fluorihiilivetyvuodot pieniä) hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohti (taulukko 3). Ottaen huomioon, että siirtymäkausi on pitkä ja että tekniikoita kehitetään todennäköisesti yksi tai useampia, asetuksen noudattamisesta aiheutuvat kustannukset vastaavat luultavasti taulukossa 3 esitettyjä pienempiä arvoja.

Taulukko 3: Arvio ehdotetun asetuksen noudattamisesta aiheutuvista kustannuksista hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohti

>TAULUKON PAIKKA>

*) Laskelmissa otetaan huomioon, että HFC-152a-yhdisteen lämpövaikutus on 90 prosenttia pienempi kuin HFC-134a-yhdisteen.

6.5. Sisältyykö ehdotukseen toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon pr-yritysten erityistarpeet?

Pk-yritysten tilanne otettiin huomioon työryhmän keskusteluissa ja erityisesti asiasta tehdyissä tutkimuksissa. Ehdotukseen sisältyvät toimet eivät vaikuta kohtuuttomasti pk-yrityksiin, mutta magnesiumin painevaluun liittyvään rikkiheksafluoridia koskevaan käyttökieltoon tehtiin poikkeus pk-yritysten toimintaa varten, koska vaihtoehtoisiin kaasuihin siirtyminen ei olisi ollut kustannustehokasta.

Ajoneuvojen ilmastointijärjestelmiä koskevista säännöksistä voidaan todeta, että HFC-134a-yhdisteen toimittajat ja autonvalmistajat eivät kuulu pk-yrityksiin. Komponenttien toimittajina toimivat pk-yritykset rinnastetaan muihin toimittajiin.

2003/0189 (COD)

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [13],

[13] EUVL C [...], [...], s. [...].

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [14],

[14] EUVL C [...], [...], s. [...].

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [15],

[15] EUVL C [...], [...], s. [...].

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Kuudennessa ympäristöä koskevassa Euroopan yhteisön toimintaohjelmassa "Ympäristö 2010: Tulevaisuutemme valinta" [16] yksilöidään ilmastonmuutos yhdeksi painopistealueeksi, jolla olisi toteutettava toimia. Ohjelmassa todetaan, että yhteisö on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 8 prosentilla vuosina 2008-2012 vuoden 1990 tasoihin verrattuna ja että kasvihuonekaasupäästöjen määrää on vähennettävä pidemmällä aikavälillä maailmanlaajuisesti noin 70 prosentilla vuoden 1990 tasoihin verrattuna.

[16] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1600/2002/EY, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2002, kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1).

(2) Ilmastonmuutosta koskevalla Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksella (UNFCCC), joka on hyväksytty ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen tekemisestä 15 päivänä joulukuuta 1993 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/69/EY [17], pyritään perimmältään vakauttamaan ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet sellaiselle tasolle, jolla estetään ihmisen toiminnan vaaralliset vaikutukset ilmastojärjestelmään.

[17] EYVL L 33, 7.2.1994, s. 11.

(3) Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta sekä sen velvoitteiden täyttämisestä yhteisesti 25 päivänä huhtikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/358/EY [18] mukaan yhteisö ja sen jäsenvaltiot sitoutuvat vähentämään alueellaan ihmisen toiminnan aiheuttamia, Kioton pöytäkirjan liitteessä A lueteltujen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä 8 prosentilla vuosina 2008-2012 vuoden 1990 tasoihin verrattuna.

[18] EYVL L 130, 15.5.2002, s. 1.

(4) Olisi säädettävä fluorattujen kaasujen päästöjen ehkäisemisestä ja minimoimisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta seuraavien direktiivien soveltamista: jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annettu neuvoston direktiivi 75/442/ETY [19], ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annettu neuvoston direktiivi 96/61/EY [20], romuajoneuvoista 18 päivänä syyskuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/53/EY [21] sekä sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta 27 päivänä tammikuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/96/EY [22].

[19] EYVL L 194, 25.7.1975, s. 39.

[20] EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26.

[21] EYVL L 269, 21.10.2000, s. 34.

[22] EUVL L 37, 13.2.2003, s. 24.

(5) Jäsenvaltiot toteuttavat tai suunnittelevat erilaisia toimenpiteitä fluorattujen kaasujen päästöjen vähentämiseksi. Jäsenvaltioiden erilaiset toimenpiteet voivat luoda esteitä tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla. Sen vuoksi on aiheellista toteuttaa toimenpiteitä yhteisön tasolla, jotta fluorattujen kaasujen valvontaa, eristämistä, kaupanpitämistä ja käyttöä koskevien vaatimusten yhdenmukaistamisella varmistettaisiin sisämarkkinoiden suojelu.

(6) Fluorattujen kaasujen tiettyjen sovellusten kaupanpitämistä ja käyttöä koskevia rajoituksia pidetään asianmukaisena keinona estää jäsenvaltioiden toteuttamien erilaisten toimenpiteiden mahdollisesti aiheuttama sisämarkkinoiden vääristyminen, kun saatavilla on käyttökelpoisia vaihtoehtoja ja kun fluorattujen kaasujen eristämistä ja talteenottoa ei voida parantaa; tässä yhteydessä on otettava huomioon joidenkin teollisuudenalojen vapaaehtoiset aloitteet ja käynnissä oleva vaihtoehtojen kehittäminen.

(7) Kioton pöytäkirjassa edellytetään fluorattujen kaasujen päästöjä koskevien tietojen ilmoittamista, ja näiden tietojen oikeellisuus voidaan varmistaa käyttämällä apuna fluorattujen kaasujen tuotantoa, tuontia ja vientiä koskevia tietoja. Sen vuoksi olisi edellytettävä, että fluorattujen kaasujen tuottajat, tuojat ja viejät ilmoittavat tiedot vuosittain.

(8) Moottoriajoneuvojen ilmastointilaitteiden fluorihiilivety-134a-yhdisteen (HFC-134a-yhdisteen) päästöt ovat kasvava huolenaihe, koska ne vaikuttavat ilmastonmuutokseen. Kustannustehokkaita ja turvallisia vaihtoehtoja odotetaan tulevan lähiaikoina saataville. Nämä vaihtoehdot eivät vahingoita ilmastoa tai vahingoittavat sitä huomattavasti vähemmän, eivätkä ne vaikuta haitallisesti ajoneuvojen energian kulutukseen eivätkä siihen liittyvään hiilidioksidipäästöjen määrään. Vaihtoehtoisten kylmäaineiden käyttöä olisi helpotettava käyttämällä markkinamekanismeja siirrettävien kiintiöiden muodossa.

(9) Komissio pyrkii helpottamaan uusien ajoneuvojen ilmastointijärjestelmien vuotomäärien valvontaa ja todentamista edistämällä eurooppalaisten standardien valmistelua ja toteuttamalla muita tarpeellisia toimenpiteitä ajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskevan eurooppalaisen lainsäädännön muuttamiseksi.

(10) Olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten seurannasta, arvioinnista ja uudelleentarkastelusta.

(11) Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan tämän asetuksen rikkomiseen, ja varmistettava kyseisten sääntöjen noudattaminen. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(12) Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.

(13) Koska suunnitellun toiminnan tavoitteita, jotka ovat tiettyjen fluorattujen kaasujen eristäminen, niiden käytön ja markkinoille saattamisen valvonta ja niitä koskevien tietojen ilmoittaminen, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin sisämarkkinoiden säilyttämiseksi, vaan ne voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuus periaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(14) Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [23] 4 artiklan mukaisesti asetuksella (EY) N:o 2037/2000 [24] perustetun komitean avustuksella,

[23] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

[24] EYVL L 244, 29.9.2000, s. 1.

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan seuraavien fluorattujen kasvihuonekaasujen eristämiseen, käyttöön ja markkinoille saattamiseen sekä kyseisiä kaasuja koskevien tietojen ilmoittamiseen: fluorihiilivedyt, perfluorihiilivedyt ja rikkiheksafluoridi. Nämä aineet mainitaan Kioton pöytäkirjan liitteessä A. Niistä annetaan ohjeellinen luettelo liitteessä I.

Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta neuvoston direktiivin 75/442/ETY, neuvoston direktiivin 96/61/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/53/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/96/EY soveltamista.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a) 'markkinoille saattamisella' sitä, että tuottaja tai tuoja toimittaa fluorattuja kaasuja sisältäviä käyttämättömiä tuotteita ja laitteita ensimmäisen kerran Euroopan unionissa;

b) 'säiliöllä' fluorattujen kaasujen kuljettamiseen tai varastointiin tarkoitettua tuotetta;

c) 'talteenotolla' esimerkiksi koneista, laitteistoista ja suoja-astioista peräisin olevien fluorattujen kaasujen keräämistä ja varastointia huollon aikana tai käsittelyä varten;

d) 'kierrätyksellä' talteen otettujen fluorattujen kaasujen uudelleenkäyttöä peruspuhdistuksen, kuten suodatuksen ja kuivauksen, jälkeen. Kylmäaineiden kierrätyksessä aineet palautetaan yleensä takaisin laitteistoihin, ja se tehdään usein paikalla;

e) 'regeneroinnilla' talteen otettujen fluorattujen kaasujen uudelleenkäsittelyä ja parantamista erilaisten toimenpiteiden, kuten suodatuksen, kuivauksen, tislauksen ja kemiallisen käsittelyn avulla kyseisille aineille määriteltyjen toiminnallisten ominaisuuksien palauttamiseksi, mikä ei yleensä tapahdu paikalla vaan keskitetysti;

f) 'ajoneuvoilla' M1-luokan sekä N1-luokan I-alaluokan moottoriajoneuvoja direktiivin 70/156/ETY liitteen määritelmien mukaisesti;

g) 'ilmastointijärjestelmillä, joiden sisältämien fluorattujen kaasujen globaalinen lämmityspotentiaali on yli 150' ilmastointijärjestelmiä, joissa käytettävien fluorihiilivetyjen globaalinen lämmityspotentiaali on yli 150 liitteen I mukaisesti;

h) 'parannetulla HFC-134a-ilmastointijärjestelmällä' ilmastointijärjestelmää, jonka sisältämien fluorattujen kaasujen globaalinen lämmityspotentiaali on yli 150 ja jonka vuosittaisen vuotomäärän on todennettu olevan alle 20 grammaa fluorattuja kaasuja, joiden globaalinen lämmityspotentiaali on yli 150, jos järjestelmässä on yksi höyrystin, tai alle 25 grammaa fluorattuja kaasuja, joiden globaalinen lämmityspotentiaali on yli 150, jos järjestelmässä on kaksi höyrystintä, ja jota ei tarvitse täyttää uudelleen vähintään 12:een vuoteen, ja

i) 'uudenlaisilla aerosoleilla' direktiivin 94/48/EY liitteessä mainittuja aerosoleja.

3 artikla

Eristäminen

1. On toteutettava kaikki teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoiset toimet fluorattujen kaasujen päästöjen ehkäisemiseksi ja minimoimiseksi.

2. Jollei 3 kohdasta muuta johdu, fluorattuja kaasuja sisältävät kiinteät jäähdytys-, ilmastointi- ja lämpöpumppulaitteet ja palontorjuntalaitteistot on tarkastettava vuotojen varalta seuraavasti:

a) vähintään 3 kiloa fluorattuja kaasuja sisältävät laitteet on tarkastettava ainakin kerran vuodessa;

b) vähintään 30 kiloa fluorattuja kaasuja sisältävät laitteet on tarkastettava neljä kertaa vuodessa;

c) vähintään 300 kiloa fluorattuja kaasuja sisältävät laitteet on tarkastettava kuukausittain.

3. Toimivaltainen viranomainen voi muuttaa 2 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen tarkastusten tiheyttä tarkoituksenmukaisella tavalla vuotojen havaitsemisjärjestelmän käyttöönoton jälkeen.

4. Vähintään 300 kiloa fluorattuja kaasuja sisältävän jäähdytys-, ilmastointi- tai lämpöpumppulaitteen tai palontorjuntalaitteiston omistajan on otettava käyttöön vuotojen havaitsemisjärjestelmä.

5. Vähintään 3 kiloa fluorattuja kaasuja sisältävän jäähdytys-, ilmastointi- tai lämpöpumppulaitteen tai palontorjuntalaitteiston omistajan on pidettävä kirjaa laitteessa käytettävän kaasun määrästä ja tyypistä, mahdollisesti lisätyn kaasun määrästä ja huollon aikana talteen otetun kaasun määrästä. Kirjanpito on annettava pyynnöstä toimivaltaisen viranomaisen ja komission käyttöön.

4 artikla

Talteenotto

1. Seuraavantyyppisissä laitteissa olevat fluoratut kaasut on otettava talteen kierrätystä, regenerointia tai hävittämistä varten:

a) jäähdytys-, ilmastointi- ja lämpöpumppulaitteiden jäähdytyspiirit,

b) liuottimia sisältävät laitteet,

c) palontorjuntalaitteistot ja sammuttimet ja

d) suurjännitekytkinlaitteet.

Talteenotto on tehtävä laitteen huollon tai sen lopullisen käytöstä poistamisen aikana.

2. Uudelleen täytettävissä säiliöissä jäljellä olevat käyttämättömät fluoratut kaasut on otettava talteen kierrätystä, regenerointia tai hävittämistä varten.

3. Muissa tuotteissa ja laitteissa olevat fluoratut kaasut on otettava talteen kierrätystä, regenerointia tai hävittämistä varten siinä määrin kuin se on teknisesti mahdollista ja kustannustehokasta.

5 artikla

Koulutus ja sertifiointiohjelmat

1. Jäsenvaltioiden on perustettava koulutus- ja sertifiointiohjelmia sellaista henkilöstöä varten, joka toteuttaa 3 ja 4 artiklassa säädettyjä toimia.

2. Jäsenvaltioiden on kahden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitettuja koulutus- ja sertifiointiohjelmia koskevat tiedot. Niiden on tunnustettava toisissa jäsenvaltioissa annetut sertifikaatit, eivätkä ne saa rajoittaa palvelujen tarjoamisen vapautta tai sijoittautumisvapautta toisissa jäsenvaltioissa annettuihin sertifikaatteihin liittyvistä syistä.

3. Komissio päättää vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, millaisessa muodossa tällaiset ilmoitukset annetaan.

6 artikla

Tietojen ilmoittaminen

1. Komissiolle on ilmoitettava joka vuosi viimeistään 31 päivänä maaliskuuta toisesta tämän asetuksen voimaantulon jälkeisestä kalenterivuodesta alkaen seuraavat edellistä vuotta koskevat tiedot:

a) Jokaisen tuottajan, jonka vuosituotanto ylittää yhden tonnin, on ilmoitettava:

- kunkin fluoratun kaasun kokonaistuotanto; tällöin on yksilöitävä sovellukset, joissa kyseistä ainetta todennäköisesti käytetään, ja esitettävä arvio kyseisen aineen elinkaaren aikaisista päästöistä;

- kierrätetyt, regeneroidut ja hävitetyt määrät.

b) Jokaisen tuojan, jonka vuosituonti ylittää yhden tonnin, mukaan luettuna tuottajat, jotka toimivat myös tuojina, on ilmoitettava:

- yhteisössä kaupan pidettyjen fluorattujen kaasujen määrät; tällöin on yksilöitävä sovellukset, joissa kyseistä ainetta todennäköisesti käytetään, ja esitettävä arvio kyseisen aineen elinkaaren aikaisista päästöistä;

- kierrätystä, regenerointia tai hävittämistä varten tuotujen käytettyjen fluorattujen kaasujen määrät.

c) Jokaisen viejän, jotka vuosivienti ylittää yhden tonnin, mukaan luettuna tuottajat, jotka toimivat myös viejinä, on ilmoitettava:

- yhteisöstä vietyjen fluorattujen kaasujen määrät;

- kierrätystä, regenerointia tai hävittämistä varten vietyjen käytettyjen fluorattujen kaasujen määrät.

2. Muoto, jossa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on ilmoitettava, vahvistetaan 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta.

3. Komissio toteuttaa aiheelliset toimenpiteet sille annettujen tietojen luottamuksellisuuden suojaamiseksi.

4. Komissio voi muuttaa 1 kohdassa asetettuja tietojen ilmoittamista koskevia vaatimuksia 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen parantaakseen kyseisten vaatimusten soveltamista käytäntöön.

7 artikla

Käytön valvonta

1. Rikkiheksafluoridia on kiellettyä käyttää magnesiumin painevalussa 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen lukuun ottamatta valua, jossa rikkiheksafluoridia käytetään alle 500 kiloa vuodessa.

2. Rikkiheksafluoridia on kiellettyä käyttää ajoneuvojen renkaiden täyttämiseen tämän asetuksen voimaantulopäivästä alkaen.

3. Fluorattuja kaasuja, joiden globaalinen lämmityspotentiaali on yli 150, on kiellettyä käyttää sellaisten uusien ajoneuvojen ilmastointijärjestelmien ensimmäiseen täyttämiseen, jotka saatetaan markkinoille 1 päivänä tammikuuta 2009 tai sen jälkeen, jollei 10 artiklasta muuta johdu.

8 artikla

Markkinoille saattaminen

Liitteessä II luetelluissa sovelluksissa käytettävien fluorattujen kaasujen markkinoille saattaminen kielletään kyseisen liitteen mukaisesti.

9 artikla

Uusien ajoneuvojen ilmastointijärjestelmät

1. Henkilön, joka saattaa markkinoille sellaisilla ilmastointijärjestelmillä varustettuja uusia ajoneuvoja, joiden sisältämien fluorattujen kaasujen globaalinen lämmityspotentiaali on yli 150, on 1 päivästä tammikuuta 2005 alkaen varmistettava, että ilmastointi järjestelmien vuotojen määrän on todennettu olevan enintään 40 grammaa fluorattuja kaasuja vuodessa, jos järjestelmässä on yksi höyrystin, tai enintään 50 grammaa fluorattuja kaasuja vuodessa, jos järjestelmässä on kaksi höyrystintä.

2. Sellaisilla ilmastointijärjestelmillä varustettujen uusien ajoneuvojen saattaminen markkinoille, joiden sisältämien fluorattujen kaasujen globaalinen lämmityspotentiaali on yli 150, on kiellettyä 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen, jollei 10 artiklasta muuta johdu.

10 artikla

Kiintiöt

1. Henkilölle, joka aikoo saattaa markkinoille 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen sellaisilla ilmastointijärjestelmillä varustettuja uusia ajoneuvoja, joiden sisältämien fluorattujen kaasujen globaalinen lämmityspotentiaali on yli 150, myönnetään kiintiöt, jotka vastaavat tiettyä prosenttiosuutta kyseisen henkilön markkinoille saattamien ajoneuvojen määrästä seuraavasti:

a) 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2009 välisenä aikana: 80 prosenttia vuonna 2007 markkinoille saatettujen ajoneuvojen määrästä;

b) vuonna 2010: 60 prosenttia vuonna 2008 markkinoille saatettujen ajoneuvojen määrästä;

c) vuonna 2011: 40 prosenttia vuonna 2009 markkinoille saatettujen ajoneuvojen määrästä;

d) vuonna 2012: 20 prosenttia vuonna 2010 markkinoille saatettujen ajoneuvojen määrästä;

e) vuonna 2013: 10 prosenttia vuonna 2011 markkinoille saatettujen ajoneuvojen määrästä.

2. Ensimmäisiä kiintiöitä koskevat hakemukset on toimitettava komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2008, ja niissä on oltava tiedot 1 kohdassa tarkoitettujen, hakijan markkinoille saattamien uusien ajoneuvojen määrästä. Seuraavia kiintiöitä koskevat hakemukset on toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta.

Kiintiönhaltijoiden vuosikiintiöt julkaistaan vuosittain viimeistään 30 päivänä syyskuuta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3. Kiintiön myöntäminen oikeuttaa kiintiönhaltijan saattamaan markkinoille vastaavan määrän 1 kohdassa tarkoitettuja uusia ajoneuvoja siten, että yksi kiintiöyksikkö vastaa yhtä ajoneuvoa. Kiintiönhaltijat voivat rajoituksetta siirtää kiintiöitä toisilleen. Siirrot tulevat voimaan, kun asiasta ilmoitetaan komissiolle.

4. Kiintiönhaltijalla, joka saattaa markkinoille tämän asetuksen voimaantulopäivän ja 31 päivän joulukuuta 2008 välisenä aikana sellaisilla ilmastointijärjestelmillä varustettuja uusia ajoneuvoja, jotka eivät sisällä lainkaan fluorattuja kaasuja tai joiden sisältämien fluorattujen kaasujen globaalinen lämmityspotentiaali on enintään 150, on oikeus saada perustellulla hakemuksella vuoden 2009 kiintiöönsä vastaava lisäys.

Kiintiönhaltijalla, joka saattaa markkinoille tämän asetuksen voimaantulopäivän ja 31 päivän joulukuuta 2008 välisenä aikana sellaisia uusia ajoneuvoja, jotka on varustettu parannetuilla HFC-134a-ilmastointijärjestelmillä, on oikeus saada perustellulla hakemuksella vuoden 2009 kiintiöönsä lisäys, joka vastaa 50:tä prosenttia näiden markkinoille saatettujen ajoneuvojen määrästä.

5. Kiintiönhaltijan on ilmoitettava joka vuosi viimeistään 31 päivänä maaliskuuta sellaisten 1 kohdassa tarkoitettujen ajoneuvojen määrä, jotka saatettiin markkinoille edellisenä vuonna, ja esitettävä asiaa tukevat todisteet. Ensimmäinen ilmoitus on toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2010. Ajoneuvon, jossa on parannettu HFC-134a-ilmastointijärjestelmä, katsotaan vastaavan puolta ajoneuvoa.

6. Kiintiönhaltijan kiintiöt, jotka vastaavat kiintiönhaltijan edellisenä vuonna markkinoille saattamien kyseisten ajoneuvojen määrää, mitätöidään vuosittain 30 päivänä kesäkuuta.

7. Jos kiintiönhaltija ylittää kiintiönsä, hänen seuraavan vuoden kiintiöstään vähennetään kaksi yksikköä jokaista kiintiön ylittävää ajoneuvoa kohti.

8. Käyttämättömät kiintiöt lisätään kiintiönhaltijan seuraavan vuoden kiintiöihin.

9. Vuosien 2009-2013 kokonaiskiintiönsä ylittäneiden kiintiönhaltijoiden nimet julkistetaan 30 päivänä heinäkuuta 2014. Näille kiintiönhaltijoille määrätään 200 euron suuruinen sakko kutakin kiintiön ylittänyttä ajoneuvoa kohti.

10. Kiintiönhaltijat, joilla on kiintiöitä jäljellä vuoden 2013 jälkeen, voivat jatkaa 1 kohdassa tarkoitettujen ajoneuvojen markkinoille saattamista 5 ja 9 kohtien mukaisesti 31 päivään joulukuuta 2018 saakka.

11. Poiketen siitä, mitä 2-10 kohdassa säädetään, sellaiset henkilöt, joiden markkinoille saattamien ajoneuvojen määrät alittavat neuvoston direktiivin 70/156/ETY liitteessä XII vahvistetut pienten sarjojen ja sarjan viimeisten ajoneuvojen enimmäismäärät, vapautetaan tämän artiklan vaatimuksista. Tämän artiklan vaatimuksista vapautetaan myös sellaiset henkilöt, jotka saattavat markkinoille yksityiskäytössä olleita ajoneuvoja.

12. Jotta voitaisiin antaa sijaa markkinoiden uusille tulokkaille, sellaisille henkilöille, jotka eivät ole saattaneet yhtään ajoneuvoa markkinoille 1 kohdassa tarkoitettuna ajanjaksona (vuonna X-2), myönnetään kiintiöt, jotka eivät ole siirrettävissä ja jotka vastaavat a-e alakohdassa mainittuja prosenttiosuuksia kyseisen henkilön vuonna X, ei siis vuonna X-2, markkinoille saattamien ajoneuvojen määrästä.

13. Ryhmä henkilöitä voi pyytää, että kyseinen ryhmä saa täyttää tämän artiklan säännökset kuin se olisi yksittäinen henkilö, jolloin sen on ilmoitettava, minä aikana se haluaa toimia näin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen soveltamista. Jos ryhmä ei noudata tämän artiklan säännöksiä, sen jäsenet vastaavat siitä yhteisvastuullisesti.

11 artikla

Uudelleentarkastelu

1. Komissio tarkastelee tätä lainsäädäntöä uudelleen sen perusteella, miten muiden liikennevälineiden ilmastointi- ja jäähdytysjärjestelmien sisältämien fluorattujen kaasujen eristäminen tai korvaaminen on edistynyt, ja antaa asiasta kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2005. Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.

2. Komissio antaa viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta saaduista kokemuksista. Kertomuksessa on erityisesti:

- arvioitava säännösten vaikutuksia fluorattujen kaasujen todellisiin ja arvioituihin päästöihin ja tarkasteltava kyseisten säännösten kustannustehokkuutta;

- arvioitava jäsenvaltioiden 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustamia koulutus- ja sertifiointiohjelmia;

- arvioitava, onko tarpeen määrittää Euroopan yhteisön normeja, jotka liittyvät eri laitteista lähtöisin olevien fluorattujen kaasujen päästöjen valvontaan, mukaan luettuina tuotteiden ja laitteiden suunnittelua koskevat tekniset vaatimukset;

- arvioitava, onko tarpeen laatia ja levittää tiedotteita parhaista käytettävissä olevista tekniikoista ja parhaista ympäristöä koskevista toimintatavoista, jotka koskevat fluorattujen kaasujen päästöjen ehkäisemistä ja minimointia;

- annettava myös tiivistelmä tekniikan kehityksestä, saaduista kokemuksista, ympäristövaatimuksista ja mahdollisista vaikutuksista sisämarkkinoiden toimintaan.

3. Kertomukseen on tarvittaessa sisällytettävä tämän asetuksen säännösten uudelleentarkastelua koskevia ehdotuksia.

12 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 2037/2000 18 artiklalla perustettu komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 artiklassa säädettyä menettelyä kyseisen päätöksen 7 ja 8 artiklan säännösten mukaisesti.

3. Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan yksi kuukausi.

13 artikla

Seuraamukset

1. Jäsenvaltioiden on vahvistettava tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan soveltamista. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2. Jäsenvaltioiden on annettava seuraamuksia koskevat säännöt komissiolle tiedoksi viimeistään vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta, minkä lisäksi niiden on viipymättä annettava sille tiedoksi kaikki kyseisiin sääntöihin mahdollisesti tehtävät muutokset.

14 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä [...].

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

Fluoratut kaasut

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

>TAULUKON PAIKKA>

SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

Politiikan ala(t): Ympäristö

Toiminnan ala(t): Politiikan kehittäminen

Toimenpiteen nimi: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista

1 BUDJETTIKOHTA/-KOHDAT

07-01-04-01

2 NUMEROTIEDOT

2.1 Toimenpiteen kokonaismäärärahat (B osa): 2,736 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina.

2.2 Toimenpiteen soveltamisaika:

Käynnistyy vaiheittain vuodesta 2004 alkaen ja jatkuu rajoittamattomasti.

2.3 Monivuotinen kokonaismenoarvio:

a) Maksusitoumusmäärärahojen/maksumäärärahojen aikataulu (rahoitustuki) (vrt. kohta 6.1.1)

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

b) Tekninen ja hallinnollinen apu ja tukimenot (vrt. kohta 6.1.2)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

c) Henkilöstö- ja muiden hallintomenojen kokonaisvaikutus rahoitukseen (vrt. kohdat 7.2 ja 7.3)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

2.4 Yhteensopivuus ohjelmasuunnitelman ja rahoitusnäkymien kanssa

Ehdotus on tehdyn ohjelmasuunnitelman ja tehtyjen rahoitusnäkymien mukainen.

2.5 Vaikutukset tuloihin:

Ei vaikuta tuloihin.

3 BUDJETTITIEDOT

>TAULUKON PAIKKA>

4 OIKEUSPERUSTA

EY:n perustamissopimuksen 95 artikla

5 KUVAUS JA PERUSTELUT

5.1 Yhteisön tuen tarve

5.1.1 Toiminnan tavoitteet

Ehdotetussa säädöksessä perustetaan fluorattuihin kaasuihin koko yhteisön alueella sovellettavan sääntelyn puitteet. Ehdotetussa asetuksessa on säännöksiä, joiden avulla on tarkoitus tehostaa fluorattujen kaasujen eristämistä ja niitä koskevien tietojen ilmoittamista. Lisäksi siinä asetetaan tietyissä sovelluksissa käytettävien fluorattujen kaasujen markkinoille saattamista ja käyttöä koskevia rajoituksia. Ehdotettu asetus vaikuttaa myönteisesti ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimukseen ja Kioton pöytäkirjaan perustuvien Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden kansainvälisten velvoitteiden kustannustehokkaaseen täyttämiseen.

Tietojen ilmoittamista koskevien säännösten mukaan komission on toteutettava toimia tietojen luottamuksellisuuden suojaamiseksi. Tämä voidaan tehdä käyttämällä perustana olemassa olevaa riippumatonta valvontajärjestelmää, joka on jo perustettu otsonikerrosta heikentävistä aineista annetun asetuksen (EY) N:o 2037/2000 nojalla. Koska otsonikerrosta heikentävien aineiden valvonta vähenee sitä mukaa kuin aineiden käytöstä vähitellen luovutaan, resursseja voidaan kohdistaa ehdotettuun fluorattujen kaasujen valvontaan, eikä tästä aiheudu lisäkustannuksia yhteisön talousarvioon.

Henkilöajoneuvoissa ja kevyissä hyötyajoneuvoissa käytettävien ilmastointijärjestelmien osalta ehdotuksessa säädetään joustavasta siirrettävien kiintiöiden järjestelmästä, jonka avulla luovutaan vähitellen sellaisten fluorattujen kaasujen käytöstä, joiden globaalinen lämmityspotentiaali on suuri. Järjestelmän yksityiskohtainen toiminta jää ajoneuvojen ilmastointijärjestelmiä markkinoille saattavien yritysten tehtäväksi. Jos yritykset haluavat siirtää kiintiöitä keskenään, ne vastaavat kiintiöjärjestelmän kustannuksista suurimmaksi osaksi itse. Ehdotuksen mukaan komission tehtävänä on kuitenkin myöntää vuosina 2009-2013 kiintiöt, joita sovelletaan sellaisiin ajoneuvojen ilmastointijärjestelmiin, joissa käytettyjen kylmäaineiden globaalinen lämmityspotentiaali on suuri. Lisäksi komission tehtävänä on kiintiöiden haltijoiden ilmoittamien oikeiksi todistettujen tietojen vastaanottaminen ja kiintiöiden mitätöiminen. Suurin yhteisön talousarvioon vaikuttava kustannustekijä aiheutunee siirrettävien kiintiöiden järjestelmän teknisten eritelmien laatimisesta sekä sen varmistamisesta, että kiintiöjärjestelmää noudatetaan.

5.1.2 Etukäteisarvioinnin perusteella toteutetut toimenpiteet

Ei ole.

5.2 Suunnitellut toimet ja yhteisön rahoitustukea koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Tietojen ilmoittamisen osalta on tarkoitus varmistaa, että fluorattuja kaasuja koskevat kaupallisesti arkaluonteiset tiedot suojataan ja että tiedot annetaan komissiolle selkeästi ja avoimesti.

Lisäksi tarkoituksena on varmistaa, ettei henkilöajoneuvojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen ilmastointilaitteita koskevien siirrettävien kiintiöiden soveltamisessa ja niitä koskevien tietojen ilmoittamisessa tapahdu väärinkäytöksiä. Syyt eivät ole niinkään taloudellisia, vaan ne liittyvät ensisijaisesti ympäristönäkökohtiin. Koska kiintiöiden avulla on mahdollista saattaa markkinoille ilmastointijärjestelmiä, joiden sisältämien fluorattujen kaasujen globaalinen lämmityspotentiaali on suuri, kiintiöitä koskeva kirjanpito toimii kiintiöiden noudattamisen perustana, ja näin ollen kiintiöitä koskevat tiedot on todistettava oikeiksi.

5.3 Täytäntöönpanomenetelmät

Tiedot on määrä ilmoittaa suoraan valvontajärjestelmän vastuuhenkilöille, mutta niiden ilmoittamisessa käytettävä menetelmä ja muoto määritetään tarkemmin yhdessä hallintokomitean kanssa.

Ajoneuvojen ilmastointijärjestelmiin liittyviä siirrettäviä kiintiöitä koskevat hakemukset on tarkoitus lähettää komissiolle, joka varmistaa tietojen oikeellisuuden ilmastointijärjestelmiä markkinoille saattavien yritysten antamien raporttien avulla.

6 TALOUDELLISET VAIKUTUKSET

6.1 Kokonaisrahoitusvaikutus, B osa (koko ohjelmakaudeksi)

6.1.1 Rahoitustuki

Maksusitoumusmäärärahat (milj. euroa kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

7 VAIKUTUKSET HENKILÖSTÖÖN JA HALLINTOMENOIHIN

7.1 Vaikutus henkilöstöön

>TAULUKON PAIKKA>

7.2 Henkilöstön taloudellinen kokonaisvaikutus

>TAULUKON PAIKKA>

Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja.

7.3 Muut toimenpiteestä aiheutuvat hallintomenot

>TAULUKON PAIKKA>

1 Tähän asetukseen liittyvä hallintokomitea on sama kuin asetukseen 2037/2000 liittyvä komitea. Näin ollen kumpaakin asetusta koskevia kysymyksiä käsitellään samassa kokouksessa, ja vain yhdet matkakustannukset korvataan. Selvyyden vuoksi nämä kustannukset on esitetty pro memoria -menettelyn mukaisina.

Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja.

>TAULUKON PAIKKA>

Komissiolle ei olla myöntämässä muita erityisiä henkilöstöresursseja. Henkilöstö olisi saatava olemassa olevista resursseista.

8 SEURANTA JA ARVIOINTI

8.1 Seurantajärjestelyt

Asetuksen soveltamista muunlaisiin ajoneuvoihin tarkastellaan uudelleen vuoden 2005 loppuun mennessä.

8.2 Suunniteltua arviointia koskevat järjestelyt ja aikataulu

Komissio laatii viiden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta kertomuksen sen soveltamisessa saavutetusta edistyksestä. Kertomukseen voidaan sisällyttää ehdotuksia tämän asetuksen säännösten uudelleentarkastelusta.

9 PETOSTEN TORJUNTATOIMET

Sovelletaan tavanomaisia komission sääntöjä.