Muutettu ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja tieliikenteen valvontalaitteista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 muuttamisesta (komission EY:n perustamissopimuksen 250 (2) artiklan nojalla esittämä)

PERUSTELUT

A. Periaatteet

1. Komissio toimitti neuvostolle 12. lokakuuta 2001 ehdotuksen asetukseksi tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta (KOM(2001) 573 lopullinen - 2001/0241(COD)) [1].

[1] EYVL C 51, 26.2.2002, s. 234.

2. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi komission ehdotuksesta myönteisen lausunnon 29. toukokuussa 2002.

3. Euroopan parlamentti antoi ehdotuksesta lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä 14. tammikuuta 2003. Parlamentti ehdotti siihen 69:ää tarkistusta, joista komissio on hyväksynyt 22 kokonaan, 9 uudelleen muotoiltuina, 8 periaatteessa ja 8 osittain. Komissio on muuttanut ehdotustaan vastaavasti.

4. Joillakin komission periaatteessa hyväksymillä tarkistuksilla (tarkistukset 10, 11, 60 ja 63 sekä tarkistuksen 70 a-d alakohta) pyritään vahvistamaan ehdotetun asetuksen säännösten täytäntöönpanoa. Komissio ottaa kyseiset tarkistukset huomioon toisessa ehdotuksessa, joka tehdään yhdenmukaisia tarkastusmenettelyjä koskevan direktiivin 88/599/ETY [2] muuttamisesta. Osa tarkistuksista (tarkistus 62, tarkistuksen 70 e alakohta ja tarkistus 9 osittain) liittyy asetukseen (ETY) N:o 3821/85 [3], sellaisena kuin se on muutettuna, ja sisällytetään kyseiseen asetukseen tällä asetuksella.

[2] EYVL L 325, 29.11.1988, s. 55.

[3] EYVL L 370, 31.12.1985, s. 8.

5. Komissio käyttää tilaisuutta hyväkseen tehdäkseen ehdotukseensa muitakin muutoksia. Muutosten tavoitteena on lisätä eräiden ehdotukseen sisällytettyjen parlamentin tarkistusten ja ehdotuksen muiden osien välistä johdonmukaisuutta ottaen erityisesti huomioon, että muutettuun ehdotukseen on jälleen palautettu kalenteriviikkojärjestelmä. Toisena tavoitteena on selventää alkuperäisen ehdotuksen tiettyjä osatekijöitä erityisesti neuvostossa tähän saakka käytyjen keskustelujen perusteella.

B. Tarkistusten selitys

Komissio on hyväksynyt Euroopan parlamentin ehdottamista 69:stä tarkistuksesta 47. Ne on otettu huomioon seuraavasti:

I Hyväksytyt tarkistukset

Johdanto-osan kappaleet

6. Johdanto-osan 3 kappaletta, jossa mainitaan voimassa olevaan asetukseen liittyvät ongelmat, on laajennettu lisäämällä siihen asetuksen valvontaan liittyvät ongelmat (tarkistus 2).

7. Johdanto-osan 9, 10 ja 11 kappaleessa käsitellään AETR [4]-sopimusta. Komissio on hyväksynyt 9 kappaleen uudelleenmuotoilun sekä 11 kappaleeseen lisätyn vaatimuksen, jonka mukaan yhteisön sääntöjen ja AETR-sopimuksen välisiin epäjohdonmukaisuuksiin on puututtava nopeasti (tarkistukset 3 ja 4).

[4] Kansainvälisessä maantieliikenteessä toimivien ajoneuvojen miehistöjen työstä 1 päivänä heinäkuuta 1970 tehty eurooppalainen sopimus (AETR).

8. Muutetun ehdotuksen johdanto-osan 13 kappaleessa todetaan nimenomaan, että pysyvässä komiteassa kokoontuvien jäsenvaltioiden täytäntöönpanoviranomaisten on pyrittävä pääsemään yhteisymmärrykseen asetuksen täytäntöönpanosta (tarkistus 5).

9. Johdanto-osan 17 kappaleessa laajennetaan teiden varsilla harjoitettavaa valvontaa käsittämään myös sen seikan varmistamisen, että jäsenvaltion ulkopuolisista maista olevat ajoneuvot noudattavat sääntöjä (tarkistus 7).

1 artikla

10. Muutetun ehdotuksen 1 artikla heijastaa sitä seikkaa, että asetuksen yhtenä tavoitteena on edistää valvonta- ja täytäntöönpanokäytännön parantamista sekä työskentelytapojen parantamista tieliikennealalla (tarkistus 12). Edellisestä on esimerkkinä teiden varsilla harjoitettavan valvonnan ulottaminen myös maan rajojen ulkopuolella tehtyihin rikkomuksiin (ekstraterritoriaalisuus) ja jälkimmäisestä ajopiirtureiden pakollinen käyttöönotto säännöllisen kansallisen henkilöliikenteen alalla.

2 artikla

11. Muutetun ehdotuksen 2 artiklan 1 kohdassa laajennetaan asetuksen soveltamisalaa käsittämään myös kansainväliset ovelta ovelle -kuljetuspalvelut, joissa ajoneuvon suurin sallittu paino ylittää 2,8 tonnia (tarkistus 14). Paikalliset ja alueelliset lähetti- ja pikakuljetuspalvelut on katsottu alaksi, jota on parasta säännellä kansallisella tasolla toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Komissio on hyväksynyt kuitenkin liikenneturvallisuussyistä, että asetuksen soveltamisalaa laajennetaan jonkin verran käsittämään myös kansainväliset pitkänmatkan kuljetuspalvelut. Todettakoon myös, että yksi jäsenvaltio (Saksa) soveltaa jo yleisesti tätä alempaa painorajaa.

12. Muutetun ehdotuksen 2 artiklan 2 kohdassa todetaan, että asetuksen säännöksiä sovelletaan sellaisessa kolmannessa maassa rekisteröityihin ajoneuvoihin, joka ei ole AETR-sopimuksen sopimuspuoli. On ensiarvoisen tärkeää estää kilpailun vääristyminen unionissa, minkä on myös heijastuttava asetuksen säännöksistä (tarkistukset 15 ja 16). AETR-sopimuksen sääntöjen soveltaminen on nyt rajoitettu unioniin saapuviin ajoneuvoihin, jotka on rekisteröity sopimuksen osapuolena olevassa kolmannessa maassa.

3 artikla

13. Väestönsuojelussa, puolustusvoimissa ja palokunnissa käytettäviä ajoneuvoja koskevaa poikkeusta on selvennetty entisestään rajoittamalla se tiukasti kyseisiin käyttötarkoituksiin ja valvonnanalaiseen toimintaan (tarkistus 18).

14. Enimmäisetäisyyttä, jolla hinausajoneuvojen käyttöä koskeva poikkeus on vielä voimassa, on pidennetty 50:stä 100 kilometriin (tarkistus 21). Tämä on kompromissi, jonka kyseinen ala voi hyväksyä ja jolla ratkaistaan samalla pitkänmatkan hinaustoimintaan liittyvä ongelma.

15. Artiklaan on lisätty sellaisia hyötyajoneuvoja koskeva poikkeus, jotka ovat museoajoneuvoja. Lisäyksen tavoitteena on selventää poikkeuksien nykyistä soveltamista tällä alalla. Vaikka tavarankuljetukseen tarkoitetut ajoneuvot on voitu vapauttaa asetuksen säännöksistä voimassa olevan asetuksen 4 artiklan 12 kohdan nojalla, yksittäiset jäsenvaltiot ovat joutuneet soveltamaan henkilöliikenteessä käytettäviin museoajoneuvoihin 13 artiklan 2 kohdan mukaisia kansallisia poikkeuksia. Tämä epäkohta on nyt poistettu (tarkistus 17).

4 artikla

16. Komissio on hyväksynyt 4 artiklan 1 kohtaa koskevan tarkistuksen 25 osittain jättämällä määritelmän ulkopuolelle sellaiset matkat, jotka ajetaan kokonaan yksityisalueella. Se katsoo kuitenkin, että ajoneuvoilla tehtävien matkojen olisi kuuluttava asetuksen soveltamisalaan, jos ne alkavat yksityisalueella tai päättyvät yksityisalueelle mutta ajetaan muuten yleisillä teillä.

17. Komissio myöntää, ettei 4 artiklan 2 kohdassa esitettyä määritelmää ole tarpeellista rajoittaa mekaanisesti omalla käyttövoimalla kulkeviin ajoneuvoihin, minkä vuoksi se on muuttanut kyseistä määritelmää (tarkistus 26). Jos jäsenvaltio haluaa edistää vaihtoehtoisiin energiamuotoihin perustuvien ajoneuvojen käyttöä, se voi myöntää ehdotetun asetuksen 13 artiklan e alakohdan mukaisia kansallisia poikkeuksia, joille on asetettu etäisyys- ja painorajoitukset.

18. Komissio myöntää, että 4 artiklan 3 kohdassa esitetty kuljettajan määritelmä olisi rajoitettava koskemaan samassa ajoneuvossa olevia henkilöitä (tarkistus 28). Alun perin ehdotettu määritelmä, jonka mukaan kuljettajalla tarkoitetaan "jossakin" ajoneuvossa mukana olevaa henkilöä, ei ratkaisisi sellaisiin kuljettajiin liittyvää täytäntöönpano-ongelmaa, jotka vaihtavat ajoneuvoa ajoneuvoryhmässä tai ajavat paikalle ryhtyäkseen kuljettamaan kuorma-autoa. Lisäksi määritelmän soveltamista olisi vaikea valvoa. Komission mielestä kuljettajan ei kuitenkaan tarvitse osoittaa, että hän aikoo kuljettaa ajoneuvoa, minkä vuoksi se on säilyttänyt alkuperäisen sanamuodon.

19. Komissio on päättänyt hyväksyä parlamentin sekä useimpien jäsenvaltioiden neuvostossa käydyissä keskusteluissa esittämän kannan, jonka mukaan 4 artiklaan olisi lisättävä uutena 4 kohtana ajoajan määritelmä (tarkistus 29). Kyseiseen määritelmään ei sisälly aikaa, jonka kuluessa kuljettaja ajaa ajoneuvon sijaintipaikalle ryhtyäkseen sen kuljettajaksi, koska yhteisöjen tuomioistuin piti Skillsiä koskevassa asiassa [5] tällaista toimintaa "muuna työnä".

[5] Asia 297/99, Skills Motor Coaches Ltd., 18.1.2001.

20. Ehdotuksen 4 artiklan 5 kohdassa esitettyä tauon määritelmää on laajennettu sen seikan selventämiseksi, että tauon ensisijaisena tarkoituksena on lepääminen (tarkistus 30).

21. Uuden numeroinnin mukaisessa 4 artiklan 8 kohdassa esitettyä tavanomaisen vuorokautisen lepoajan määritelmää on muutettu sisällyttämällä siihen jälleen mahdollisuus jakaa lepoaika tietyin rajoituksin (tarkistukset 31 ja 42). Tämän joustomahdollisuuden palauttamisen ei pitäisi vaikeuttaa täytäntöönpanoa.

22. Uuden numeroinnin mukaisessa 4 artiklan 9 kohdassa esitetty viikoittaisen lepoajan määritelmä on mukautettu ehdotuksessa uudelleen käyttöön otettuun laskentatapaan, joka perustuu vakiopituiseen kalenteriviikkoon ja jonka mukaan viikoittainen lepoaika voi jakautua kahdelle kalenteriviikolle (tarkistus 32). Varmistaakseen, etteivät kuljettajien työolot huonone, komissio on päättänyt alan edustajien mielipiteiden perusteella mahdollistaa jälleen lepoajan lyhentämisen vähintään 36 peräkkäiseksi tunniksi, jos se pidetään ajoneuvon tavanomaisella sijaintipaikalla tai kuljettajan asuinpaikkakunnalla, ja vähintään 24 tunniksi, jos se pidetään muualla kuin näillä paikkakunnilla, sillä ehdolla, että lepoajan lyhentäminen korvataan (tarkistus 78 osittain). Jotta varmistettaisiin, että säännökset voidaan panna helposti täytäntöön ja väsymyksen kertyminen otetaan asianmukaisesti huomioon, lepoajan lyhentäminen on korvattava yhtäjaksoisella lepoajalla, joka pidetään sen viikon jälkeisen viikon loppuun mennessä, jolla lyhennetty viikoittainen lepoaika alkoi (ks. 8 artiklan uusi 8 kohta ja tarkistus 45).

23. Ajo- ja lepoaikojen laskentajärjestelmä perustuu jälleen kalenteriviikkoon, jotta säännökset olisivat yhdenmukaisia työaikadirektiivin 2002/15/EY [6] kanssa (tarkistukset 1 ja 37). Sen vuoksi ehdotuksesta on poistettu viittaukset joustavaan viikkoon.

[6] EYVL L 80, 23.3.2002, s. 35.

24. Uuden numeroinnin mukaisessa 4 artiklan 15 kohdassa esitetystä monimiehityksen määritelmästä todettakoon, että komissio on hyväksynyt käytännössä esiintyvän tilanteita, joissa toinen kuljettaja tulee mukaan pian matkan alkamisen jälkeen. Tämän perusteella komissio on valmis hyväksymään tarkistuksen 34 tarjoaman joustavuuden. Koska muutos koskee ainoastaan lyhyttä aikaa matkan alussa, sen ei pitäisi vaikeuttaa säännösten täytäntöönpanoa.

8 artikla

25. Tarkistukset 41 ja 43 on hyväksytty 8 artiklan 2 kohdan 1 alakohdan ja 4 kohdan selventämiseksi. Komissio ottaa huomioon myös tarkistukset 44 ja 45 tämän artiklan 7 ja 8 kohdassa. Ensin mainitussa säännöksessä otetaan huomioon kalenteriviikkojärjestelmä ja jälkimmäisessä säädetään viikoittaisen lepoajan korvaamisesta (katso myös edellä 17 ja 18 kohdassa esitetyt huomautukset). Johdanto-osan 15 kappaletta on muutettu vastaavasti.

26. Tarkistus 107 koskee 8 artiklan 6 kohtaa ja siinä suljetaan pois mahdollisuus pitää viikoittaiset lepoajat pysäköidyssä ajoneuvossa. Komissio on hyväksynyt tämän osittain ehdottamalla kompromissiratkaisua, jonka mukaan ajoneuvossa voidaan pitää ainoastaan lyhennetyt viikoittaiset lepoajat, jos ne pidetään muualla kuin ajoneuvon tavanomaisella sijaintipaikkakunnalla. Kuljettajilla saattaa olla tarve käyttää tätä mahdollisuutta pääasiassa tänä lyhyempänä ajanjaksona ollessaan poissa ajoneuvon tavanomaiselta sijaintipaikkakunnalta. Myös ajoneuvojen suunnittelu on tässä suhteessa parantunut huomattavasti viimeisten 17 vuoden kuluessa.

9 artikla

27. Komissio on valmis hyväksymään sen, että käytännöllisistä syistä ja ainoastaan tässä artiklassa kuvatuissa erityistilanteissa voidaan sallia enintään kaksi vuorokautisen lepoajan keskeytystä (tarkistus 47).

10 artikla

28. Komissio on uuden numeroinnin mukaisessa 7 kohdassa hyväksynyt uudelleen muotoiltuna tarkistukseen 48 sisältyvän periaatteen, jonka mukaan myös niiden, jotka vaativat kuljettajilta mahdottomia aikatauluja ja pakottavat heidät rikkomaan tämän asetuksen säännöksiä, samoin kuin niiden, jotka hyväksyvät tällaiset aikataulut, on kannettava osansa vastuusta. Säännös vastaa myös direktiivin 2002/15/EY 14 artiklan 3 kohdan säännöstä ja lisää siten alan sosiaalilainsäädännön johdonmukaisuutta.

11 artikla

29. Komissio hyväksyy tarkistuksen 51 osittain poistamalla virkkeen, joka olisi saattanut aiheuttaa kilpailun vääristymistä.

12 artikla

30. Komissio katsoo, että tarkistuksessa 52 erityisjärjestelyjä koskevaan säännökseen lisätään asianmukainen velvoite, joka takaa ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevien tietojen nopean päivittämisen ja helpottaa myös täytäntöönpanon valvontaa.

13 artikla

31. Komissio hyväksyy 13 artiklan 1 kohdan b alakohtaa koskevan tarkistuksen 53, koska se selkeyttää poikkeuksen tarkoitusta ja sulkee pois mahdollisuuden, että kyseisiä ajoneuvoja käytetään muissa tiekuljetuksissa. Komissio hyväksyy myös sen, että paikallisia postipalveluja varten olisi säädettävä rajattu poikkeus, kuten tarkistuksessa 54 esitetään, kun ajoneuvon kuljettaminen ei ole kuljettajan pääasiallinen tehtävä. Tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi tässä kohdassa käytetään postipalveluista annetussa direktiivissä 97/67/EY määriteltyä käsitettä "yleispalvelun tarjoaja".

19 artikla

32. Komissio katsoo, että etenkin sen jälkeen kun seuraamusten määräämisessä aletaan soveltaa ekstraterritoriaalisuuden periaatetta, on tarpeellista säätää, että seuraamusten on oltava syrjimättömiä (tarkistus 64 osittain). Myös johdanto-osan 24 kappaletta on muutettu tämän huomioon ottamiseksi. Ilmaus "penalties" on alkuperäisessä tekstissä korvattu yleisemmällä ilmauksella "sanctions", joka sai laajemman hyväksynnän neuvostossa käydyissä keskusteluissa, mutta tämä ei vaikuta suomenkieliseen tekstiin, jossa käytetään edelleen ilmausta "seuraamukset".

20 artikla (uusi)

33. Komissio on lisännyt ehdotukseen erillisen artiklan, jossa käsitellään tätä erityistä täytäntöönpanotoimenpidettä. Komissio voi hyväksyä seuraamuksen rajojen selventämisen, mutta se pitää parempana, että kohdassa viitataan seuraamuksen yksinkertaisempaan kuvaukseen, eli ajoneuvolla ajamisen estämiseen (tarkistus 65).

21 artikla (uudelleen numeroitu)

34. Komissio haluaisi olla mukana asetuksen tulkintaa ja soveltamista koskevassa tiedonvaihdossa. Tästä syystä tarkistuksen 66 sisältö on otettu huomioon erillisessä 3 kohdassa.

II Muutokset asetukseen (ETY) N:o 3821/85

35. Tarkistuksessa 62 esitetään vaatimus, jonka mukaan kaikkia kuljettajan ajoaikoja ja lepoaikoja koskevia tietoja olisi säilytettävä vuoden ajan. Tätä vaatimusta sovelletaan jo työvuorolistoihin (asetuksen 3820/85 14 artiklan 6 kohta) ja analogisten ajopiirtureiden piirturilevyihin (asetuksen 3821/85 14 artiklan 2 kohta). Muutosasetusta (EY) N:o 2135/98, jolla otetaan käyttöön digitaalinen ajopiirturi, annettaessa neuvosto katsoi, että tietojen kopiointia koskevien järjestelyjen tulisi kuulua kansalliseen toimivaltaan, ja tästä syystä kyseisen asetuksen 1 artiklan 7 kohdan b alakohdassa jäsenvaltiot ainoastaan velvoitetaan huolehtimaan siitä, että nämä tiedot säilytetään vähintään 365 päivää tallennuspäivän jälkeen. Tarkistuksessa 62 tämä tietojen säilyttäminen pyritään tekemään yrityksille nimenomaisesti pakolliseksi tulevien digitaalisten ajopiirturitietojen osalta. Koska digitaaliset ajopiirturit mahdollistavat myös kopioitujen tietojen sähköisen lähettämisen ja tallentamisen keskustietokantaan, tekstiä on muutettu tämän huomioon ottamiseksi. Muutosta ei tehdä asetukseen (ETY) N:o 3821/85, vaan nyt ehdotetun asetuksen yrityksen vastuuta koskevaan lukuun on lisätty uusi 10 artiklan 8 kohta. Kyseiseen kohtaan on myös sisällytetty "kopioinnin" määritelmä, jotta varmistetaan yhdenmukaisuus asetuksen (ETY) N:o 3821/85 liitteessä I B käytetyn käsitteen kanssa. Tämän lisäyksen vuoksi asetukseen on lisätty uusi johdanto-osan 28 kappale.

36. Komissio tunnustaa myös olevan tarpeellista varmistaa, että yrityksillä on nimenomainen velvollisuus kopioida tiedot ajoneuvoyksiköstä ja kuljettajakortista siten, että ne ovat saatavilla tarkastusta varten. Kopioinnin pakolliset vähimmäismääräajat saattavat vaihdella eri jäsenvaltioissa, mutta päätavoitteena tulisi olla vaatimus, että saatavilla on jatkuvat tiedot määräaikaisia tarkastuksia varten. Jäsenvaltioiden asiantuntijoille jätetään kuitenkin mahdollisuus keskustella ja sopia komiteassa pakollisen kopioinnin optimaalisesta vähimmäistiheydestä.

25 artikla (uudelleen numeroitu)

37. Komission ehdottamassa uudessa 10 artiklan 8 kohdassa käsitellään sähköisten tietojen kopiointia ja tallentamista (ks. edellä 36 kohta), mutta tämän lisäksi on vielä käsiteltävä ajopiirturitulosteiden säilyttämistä. Kuljettaja käyttää tällaisia tulosteita silloin, kun hän ei pysty käyttämään kuljettajakorttiaan. Myös tämä näkökohta liittyy tarkistukseen 62, sillä siinä edellytetään, että kaikki tiedot säilytetään vuoden ajan. Tätä kysymystä on parasta käsitellä piirturilevyjä koskevien nykyisten vaatimusten yhteydessä asetuksen (ETY) N:o 3821/85 14 artiklan 2 kohdassa. Asiaa koskeva säännös muutetaan siten, että siihen sisältyy kaikkien tällaisten tietojen asianmukainen säilyttäminen aikajärjestyksessä. Tämä lisäys on otettu huomioon uudessa johdanto-osan 28 kappaleessa.

38. Tarkistuksen 70 e alakohdassa esitetään, että asetukseen lisätään nimenomainen vaatimus, jonka mukaan kuljettajan on palatessaan ajoneuvolleen poissaolon (yleensä vuorokautisen tai viikoittaisen lepoajan) jälkeen ilmoitettava kaikki muut työt tai varallaoloajat siitä lähtien, kun hän poistui ajoneuvosta, merkitsemällä ne manuaalisesti digitaaliseen ajopiirturiin. Tästä syystä asetuksen (ETY) N:o 3821/85 15 artiklan 2 kohta korvataan sen selventämiseksi, että tällaisten toimien merkitsemien manuaalisesti on pakollista. Tämä lisäys on otettu huomioon uudessa johdanto-osan 28 kappaleessa.

39. Tarkistuksessa 9 ja tarkistuksen 70 a alakohdassa pyritään lisäämään niiden edeltävien päivien lukumäärä, jotka valvontaviranomainen voi tarkastaa, ajoaikojen osalta 28 päivään ja lepoaikojen osalta 27 päivään. Näin voitaisiin käyttää täysimääräisesti hyväksi digitaalisissa ajopiirtureissa saatavilla olevat tiedot. Tällä hetkellä asetuksen (ETY) N:o 3821/85, sellaisena kuin se on muutettuna, 15 artiklan 7 kohdan ja direktiivin 88/599/ETY [7] 3 artiklan 2 kohdan mukaan valvontaviranomaiset voivat tarkastaa kuluvan viikon piirturilevyt sekä edellisen ajoviikon viimeisen ajopäivän piirturilevyn, jos on selvää näyttöä epäsäännöllisyyksistä. Komissio on samaa mieltä siitä, että tulevien uusien ajopiirtureiden ominaisuuksia pitäisi hyödyntää, mutta se katsoo, että neljän viikon jakson pakollinen tarkastaminen tienvarsitarkastuksessa on liiallista. Tienvarsitarkastuksia tekeville tarkastajille on edelleen jätettävä harkintavaltaa. Tarkastettavien päivien lukumäärää olisi kuitenkin mukautettava sen varmistamiseksi, että kahden viikon yhteenlaskettu ajoaika, joka saa olla enintään 90 tuntia, voidaan tarkastaa tienvarsitarkastuksissa. Tällä otetaan huomioon digitaalisen ajopiirturin mahdollistama valvonnan tehostaminen eikä aseteta liian suurta lisätaakkaa tarkastajille eikä toimialalle, mutta mahdollistetaan keskeisen ajoaikarajoituksen tarkastaminen tien varrella. Tätä muutosta käsitellään myös johdanto-osan 28 kappaleessa.

[7] EYVL L 325, 29.11.1988, s. 55.

III Hylätyt tarkistukset

40. Komissio ei ole hyväksynyt tarkistuksia 6 ja 8 ja tarkistusta 9 osittain, koska niillä asetettaisiin kohtuuton hallinnollinen taakka sekä toimialalle että valvontaviranomaisille.

41. Tarkistukset 13, 35, 49 ja 89 eivät vaikuta hyödyllisiltä. Alan työaikadirektiivi 2002/15/EY on itsenäinen säädös ja heijastaa niitä erilaisia tapoja, joilla tällaisia sääntöjä pannaan täytäntöön unionissa. Direktiivissä edellytetään jo, että työnantajan on tunnettava kuljettajien kokonaistyöaika. Kuljettajien alaikärajat sisältyvät kuljettajien koulutusta koskevaan ehdotukseen, eikä parlamentti ole ensimmäisessä käsittelyssään vastustanut niiden sisällyttämistä siihen. Komissio varmistaa myös, että tätä ehdotusta käsiteltäessä varmistetaan sen johdonmukaisuus tieliikenteen valvontalaitteista annetun asetuksen (ETY) N:o 3821/85 kanssa.

42. Komissio on edelleen sitä mieltä, että poikkeuksiin ja vapautuksiin on sovellettava tarkemmin rajattua lähestymistapaa. Humanitaarinen apu (tarkistus 19) on liian väljä käsite ja se voidaan antaa kaupallisten yritysten tehtäväksi; yksityistettyihin laitoksiin tai palveluihin tai palveluihin, joista yksityiset yritykset kilpailevat, kohdistuu edelleen kilpailupaineita (tarkistukset 20, 24, 55, 56 ja 58); maidon kerääminen maatiloilta saattaa edellyttää pitkän matkan kuljetuksia (tarkistus 23). Elävien eläinten kuljetus (tarkistus 59) sisältyy jo rajoitetummassa muodossa 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan uudelleen muotoiltuun poikkeukseen, johon sisältyy myös "kasvatus". Ei näyttäisi olevan mitään syytä myöntää poikkeusta erikoisvarustelluille ajoneuvoille, joita käytetään muun muassa myyntipisteinä (tarkistus 57). Tarkistus 22, jossa asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jätetään tietyt alle 3,5 tonnin ajoneuvot, vaikuttaa tarpeettomalta, sillä nämä ajoneuvot eivät nykyisinkään kuulu asetuksen soveltamisalaan. Komissio pyrkii rajoittamaan poikkeukset ja vapautukset pääasiassa tapauksiin, joissa se on perusteltua ajoneuvojen keveyden, kuljettujen matkojen lyhyyden tai yleisen edun vuoksi, mutta se tunnustaa, että näiden poikkeusten ja vapautusten käytännön soveltaminen edellyttää tiettyä joustavuutta.

43. Tarkistus 83 on hylätty, koska se rajoittaa nykyisen 7 artiklassa säädetyn tauon 45 minuutista 30 minuuttiin 4,5 tunnin ajon jälkeen. Komissio katsoo, että nykyinen 45 minuuttia on sopiva tauon vähimmäiskesto ja että sen lyhentäminen ei parantaisi liikenneturvallisuutta.

44. Tarkistus 39 on hylätty, koska siinä rajoitetaan asetuksen soveltamisalaan kuulumattomilla ajoneuvoilla suoritettujen muiden ajotoimintojen huomioon ottamista vuorokautisen ajoajan laskennassa. Tarkistuksen mukaan huomioon otettaisiin ainoastaan kaupunkiliikenteen busseilla tehty ajo. Vaikka tällainen sekä asetuksen soveltamisalaan kuuluvien että sen ulkopuolelle jäävien ajoneuvojen kuljettaminen saattaakin olla tavallisinta tällä alalla, ei ole mitään loogista syytä sille, miksi ainoastaan bussiliikenne pitäisi ottaa huomioon ja ajo muilla asetuksen soveltamisalaan kuulumattomilla ajoneuvoilla hyväksyttäisiin.

45. Tarkistuksessa 61 vaaditaan, että säännöllisen kansallisen bussiliikenteen ajoneuvoihin on asennettava digitaaliset ajopiirturit, kun niistä tulee pakollisia. Ajatus on kiitettävä, mutta epäkäytännöllinen. Ensinnäkin asetuksessa (EY) N:o 2135/98 vaaditaan, että ainoastaan uudet ajoneuvot on varustettava digitaalisella ajopiirturilla. Olemassa olevaa ajoneuvokantaa ei tarvitse varustaa näillä laitteilla. Lisäksi kun otetaan huomioon digitaalisen ajopiirturin käyttöönottoajankohta (5. elokuuta 2004), tällainen säännös ei jättäisi juurikaan siirtymäaikaa.

46. Tarkistuksissa 67 ja 69 tehdään ehdotuksia, jotka ovat ristiriidassa komiteamenettelyä koskevien sääntöjen kanssa ja jotka on siis hylättävä. Tarkistuksen 68 tavoitetta, joka on asetuksen säännösten yhdenmukainen tulkinta ja soveltaminen, käsitellään jo 23 ja 24 artiklassa ehdotetussa komiteassa.

IV Komission ehdotukseen tekemät uudet muutokset

3 artikla

47. Johdantovirkettä on selvennetty ilmaisulla "tieliikenne", jotta se vastaisi 4 artiklan 1 kohdan määritelmää.

48. 9 kohta: käytettyjen käsitteiden johdonmukaisuuden varmistamiseksi painoraja on muutettu kilogrammoista tonneiksi - katso myös perustelujen 63 kohta.

4 artikla

49. 4 kohta: "tauon" määritelmää on tarkennettu tauon luonteen selventämiseksi; määritelmässä on nimenomaisesti suljettu pois mahdollisuus, että taukoon sisältyisi minkäänlaista ajotoimintaa. Tämä vastaa neuvostossa käydyissä keskusteluissa saavutettua yksimielisyyttä.

50. 6 kohta: "muun työn" määritelmä on yhdistetty työaikadirektiivissä 2002/15/EY annettuun "työajan" määritelmään. Tämä luo johdonmukaisuutta näiden kahden säädöksen välille ja tarjoaa selkeän määritelmän. Aiemmassa tulkinnassa käsitettä ei pyritty määrittelemään, vaan siinä ainoastaan todettiin, mitä siihen ei sisälly.

51. 11 kohta: "vuorokautisen ajonajan" määritelmää on selvennetty, jotta se olisi tarkempi.

52. 16 kohta: "kuljetusyrityksen" määritelmää on selvennetty sen ilmaisemiseksi, että siihen sisältyvät sekä yritykset, jotka suorittavat kuljetuksia toisten lukuun, että yritykset, jotka tekevät niin omaan lukuunsa.

6 artikla

53. Artiklan 2 kohtaa on laajennettu sen varmistamiseksi, ettei asetuksen ja direktiivin 2002/15/EY suhteen synny minkäänlaista väärinkäsitystä 56 tunnin viikoittaisesta enimmäisajoajasta eikä 60 tunnin viikoittaisesta enimmäistyöajasta. Näin pyritään parantamaan näiden kahden säädöksen johdonmukaisuutta.

54. Uudelleen numeroitu 5 kohta: neuvostossa käydyissä keskusteluissa on päästy yksimielisyyteen selkeämmästä ja kattavammasta tekstistä, joka koskee sellaista asetuksen soveltamisalaan kuulumattomilla ajoneuvoilla ajamista, joka voidaan ottaa huomioon ajoajassa. Komissio hyväksyy tämän lähestymistavan liikenneturvallisuuteen liittyvistä syistä ja sisällyttää neuvostossa sovitun tekstin muutettuun ehdotukseensa.

7 artikla

55. Komissio katsoo edelleen, että 45 minuuttia on kohtuullinen tauko 4,5 tunnin ajon jälkeen. Komission alkuperäisen taukoja koskevan ehdotuksen tarkoituksena oli estää sen nykyisen mahdollisuuden väärinkäyttö, jonka mukaan 45 minuutin tauko voidaan jakaa 15 minuutin jaksoihin. Parlamentin tarkistuksen 83 tarkoituksena on varmistaa, että 15 minuutin tauko voidaan ottaa uudelleen käyttöön ainoastaan siinä tapauksessa, että se edeltää vähintään 30 minuutin taukoa. Komissio on muotoillut tekstin uudelleen tämän tavoitteen huomioon ottamiseksi. Myös johdanto-osan 14 kappaletta on muutettu tätä muutosta vastaavasti.

8 artikla

56. Artiklan 2 kohtaa on muutettu sen selventämiseksi, että kuljettajalla on velvollisuus pitää vuorokautinen lepoaika.

57. Artiklan 3 kohtaan tehdyllä muutoksella pyritään ottamaan huomioon kalenteriviikkojärjestelmään sisältyvä epäkohta, jossa ajo yhden viikon kolmena viimeisenä päivänä ja seuraavan viikon kolmena ensimmäisenä päivänä voi mahdollistaa lyhennetyn vuorokautisen lepoajan jatkuvan käytön tänä kuuden päivän jaksona; tällainen tilanne olisi vastoin asetuksen henkeä.

58. Uusi 5 artikla heijastaa voimassa olevan asetuksen säännöstä ja siinä annetaan jälleen alalle mahdollisuus järjestää viikoittaiset lepoajat melko joustavasti. Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että lyhennetyt viikoittaiset lepoajat voidaan jälleen pitää peräkkäin - liikenneturvallisuuteen kohdistuvat vaikutukset on otettu huomioon 8 kohdassa lyhentämällä korvaavaan lepoaikaan oikeuttavaa ajanjaksoa, mikä helpottaa myös valvontatarkastuksia. Toisaalta tämä tarkoittaa sitä, että pitämällä viikoittaisen lepoajan yhden viikon alussa ja toisen viikoittaisen lepoajan seuraavan viikon lopussa kuljettajat voivat työskennellä pidempiä ajanjaksoja 90 tunnin kokonaisajoajan puitteissa. Tämä saattaa jossain määrin vastata satunnaista henkilöliikennettä harjoittavien yritysten ongelmiin, sillä tähän saakka nämä yritykset ovat käyttäneet erityisjärjestelyjä, joiden mukaan kuljettaja voi ajaa 12 vuorokautta ilman viikoittaista lepoaikaa.

59. Entinen 5 kohta on poistettu, koska sama vaikutus on saatu aikaan palauttamalla asetukseen uudessa 8 kohdassa viikoittaisen lepoajan korvausjärjestelmä, johon sisältyy vaatimus, että korvaava lepoaika on pidettävä seuraavan viikon loppuun mennessä. Korvaamalla 24 tunnin lyhennetty viikoittainen lepoaika seuraavalla viikolla kokonaislepoajaksi saadaan vähintään 45 tuntia (jos myös seuraava viikoittainen lepoaika on lyhennetty) tai 66 tuntia (jos pidetään tavallinen viikoittainen lepoaika).

10 artikla

60. Artiklan 3 kohta on muotoiltu uudelleen sen selventämiseksi, että ajaminen jonkin jäsenvaltion alueella sen jälkeen, kun asetuksen säännöksiä on rikottu, ei aiheuta uutta rikkomista. Sen sijaan tienvarsitarkastuksissa otetaan käyttöön ekstraterritoriaalisuuden periaate. Neuvostossa tähän mennessä käydyissä keskusteluissa on käynyt ilmi, että jäsenvaltiot voisivat hyväksyä myös pidemmän ajanjakson, jonka kuluessa tällaiset rikkomiset voidaan tarkastaa ja niiden suhteen voidaan ryhtyä toimiin. Tämä on otettu huomioon uudessa tekstissä. Mahdollisuutta, että samasta rikkomisesta määrätään päällekkäisiä seuraamuksia, käsitellään täydentävässä kappaleessa.

11 artikla

61. Komissio on lisännyt artiklaan virkkeen, joka perustuu voimassa olevaan asetukseen ja jossa korostetaan asetuksen ensisijaisuutta kansainvälisessä tieliikenteessä.

12 artikla

62. Komissio on lisännyt virkkeen, jossa otetaan huomioon digitaalisen ajopiirturin käyttö tulevaisuudessa tällaisten tapahtumien kirjaamiseen.

13 artikla

63. Artiklan 1 kohdan c ja e alakohdassa on tehty pieni muutos, jossa painorajat on muutettu kilogrammoista tonneiksi asetuksen sisäisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi. Komissio on neuvostossa käytyjen keskustelujen perusteella hyväksynyt kahden poikkeaman tarpeellisuuden. Ensimmäinen on minibusseja koskeva tarkemmin rajattu poikkeus (1 kohdan h alakohta) ja toinen koskee alueita, joilla asukastiheys on erityisen alhainen, muita tienkäyttäjiä on vähemmän ja liikenneturvallisuus siten vähäisempi ongelma (uusi 3 kohta). Näiden alueiden osalta komissio on valmis hyväksymään erityispoikkeuksen tietyissä hyvin perustelluissa tapauksissa.

16 artikla

64. Artiklan 3 kohtaan on tehty pieni muutos, jolla selvennetään työvuorolistaa koskevia vaatimuksia.

23 artikla

65. Komissio katsoo, ettei komitean kokoonpanoa tarvitse määritellä, koska siihen sovelletaan tavanomaisia komiteamenettelyä koskevia sääntöjä.

24 artikla

66. Komitean toimivaltaa on tarkennettu ja selvennetty.

25 artikla

67. Komissio on päättänyt lisätä asetuksen (ETY) N:o 3821/85 15 artiklan 1 kohtaan uuden alakohdan, jonka tarpeellisuus on tullut esiin neuvostossa käydyissä keskusteluissa. Nykyisin kuljettajien on tulostettava ajoaikojaan ja muuta toimintaansa koskevat tiedot päivän päätteeksi ja allekirjoitettava tuloste ja varustettava se tunnistetiedoilla. Uudessa alakohdassa vaaditaan, että kuljettaja, jolla ei ole kuljettajakorttia, ottaa tulosteen matkan alkaessa. Tällä tavoin estetään se, että säännöistä piittaamattomat yritykset keinottelevat päivän päätteeksi tehtävillä tulosteilla ennen niiden allekirjoittamista varmistaakseen, että kirjatut ajoajat ovat laillisia. Tällä tavoin voidaan myös liittää kuljettaja tiettyyn ajoneuvoon tietyllä matkalla. Kuljettajat myös todennäköisesti ottavat tällaisen tulosteen tienvarsitarkastusten pelossa. Valvonnassa saavutettavien hyötyjen katsotaan olevan suurempia kuin lisävaatimuksen aiheuttama taakka, ja näin kannustetaan myös kuljettajia pitämään huolta kuljettajakorteistaan. Tämän uuden vaatimuksen lisääminen on otettu huomioon uudessa johdanto-osan 28 kappaleessa.

C Päätelmä

EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan nojalla komissio muuttaa ehdotustaan seuraavasti.

67.

2001/0241 (COD)

Muutettu ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja tieliikenteen valvontalaitteista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [8],

[8] EYVL C ..., ..., s. ...

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [9],

[9] EYVL C ..., ..., s. ...

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [10],

[10] EYVL C ..., ..., s. ...

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [11],

[11] EYVL C ..., ..., s. ...

sekä katsovat seuraavaa:

1) Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetulla asetuksella (ETY) N:o 3820/85 [12] pyrittiin yhdenmukaistamaan sisämaan liikennemuotojen välistä kilpailua erityisesti tieliikenteen alalla sekä parantamaan työoloja ja liikenneturvallisuutta tieliikenteen osalta. Näiden alojen kehitys on turvattava ja sitä on laajennettava.

[12] EYVL L 370, 31.12.1985, s. 1.

2) Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 93/104/EY [13], sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/34/EY [14], 17 a artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että liikkuvassa työssä olevilla työntekijöillä on oikeus "riittävään lepoon".

[13] EYVL L 307, 13.12.1993, s. 18.

[14] EYVL L 195, 1.8.2000, s. 41.

3) Asetuksen (ETY) N:o 3820/85 [15] tiettyjä säännöksiä, jotka liittyvät yhteisön sisällä kansallisessa ja kansainvälisessä tieliikenteessä toimivien kuljettajien ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskeviin sääntöihin, on ollut vaikea tulkita, soveltaa, panna täytäntöön ja valvoa yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, koska säännökset on muotoiltu väljästi.

[15] EYVL L 370, 31.12.1985, s. 1.

4) On suotavaa, että kyseiset säännöt pannaan tehokkaasti ja yhdenmukaisesti täytäntöön, jotta saavutettaisiin niiden tavoitteet ja jotta sääntöjen soveltaminen ei menettäisi uskottavuuttaan. Sen vuoksi tarvitaan aikaisempaa selvemmät ja yksinkertaisemmat säännöt, joita sekä tieliikennealan yritysten että täytäntöönpanoviranomaisten olisi nykyistä helpompi ymmärtää, tulkita ja soveltaa.

5) Tämän asetuksen säännökset, jotka koskevat työoloja, eivät saa vaikuttaa työmarkkinaosapuolten oikeuteen antaa työehtosopimuksilla tai muulla tavalla määräyksiä, jotka ovat työntekijöille edullisempia kuin kyseiset säännökset.

6) On suotavaa, että tämän asetuksen tarkka soveltamisalaa määritellään selvästi yksilöimällä pääasialliset ajoneuvoluokat, joita se koskee.

7) Kaikki keskeiset käsitteet olisi määriteltävä seikkaperäisesti tulkinnan helpottamiseksi ja asetuksen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

8) Kansainvälisessä maantieliikenteessä toimivien ajoneuvojen miehistöjen työstä 1 päivänä heinäkuuta 1970 tehdyn eurooppalaisen sopimuksen (AETR), sellaisena kuin se on muutettuna, määräyksiä olisi sovellettava edelleen sellaisilla ajoneuvoilla harjoitettavaan maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen, jotka on rekisteröity jäsenvaltiossa tai AETR-sopimuksen sopimuspuolena olevassa maassa, koko matkan osalta, kun matka tehdään yhteisön ja sopimuspuolena olevan maan välillä tai tällaisen maan kautta.

9) Jos tieliikenteessä käytettävä ajoneuvo on rekisteröity kolmannessa maassa, joka ei ole AETR-sopimuksen sopimuspuoli, tämän asetuksen säännöksiä olisi sovellettava ainoastaan yhteisön alueella tehtyyn matkan osaan.

10) Koska asiat, joista AETR-sopimuksessa määrätään, kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan, yhteisöllä on toimivalta neuvotella AETR-sopimuksesta ja tehdä kyseinen sopimus.

11) Jos yhteisön sisäisten sääntöjen muuttaminen kyseisellä alalla edellyttää vastaavaa muutosta AETR-sopimukseen, jäsenvaltiot toimivat yhdessä AETR-sopimuksessa määrättyä menettelyä noudattaen saadakseen tällaisen muutoksen mahdollisimman pian kyseiseen sopimukseen.

12) Vapautuksia koskevaa luetteloa olisi ajantasaistettava, jotta se heijastaisi tieliikennealalla viimeksi kuluneiden viidentoista vuoden aikana tapahtunutta kehitystä.

13) Ajoaikoja koskevia perussääntöjä on selvennettävä ja yksinkertaistettava, jotta ne voitaisiin panna tehokkaasti ja yhdenmukaisesti täytäntöön digitaalisen ajopiirturin avulla tieliikenteen valvontalaitteista annetun asetuksen (ETY) N:o 3821/85 [16], sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2135/98 [17], mukaisesti. Lisäksi jäsenvaltioiden täytäntöönpanoviranomaiset pyrkivät pysyvän komitean välityksellä pääsemään yhteisymmärrykseen tämän asetuksen täytäntöönpanosta.

[16] EYVL L 370, 31.12.1985, s. 8.

[17] EYVL L 274, 9.10.1998, s. 1.

14) On käynyt ilmi, että voimassa olevat säännöt antavat mahdollisuuden suunnitella vuorokautiset ajoajat ja tauot siten, että kuljettaja voi ajaa liian kauan ilman täysipituista taukoa, mikä heikentää liikenneturvallisuutta ja huonontaa kuljettajien työoloja. Sen vuoksi on aiheellista varmistaa jaettujen lepoaikojen järjestäminen siten, että väärinkäytökset estetään .

15) On todettu, että nykyinen vuorokautisten ja viikoittaisten lyhennettyjen lepoaikojen korvaamisjärjestelmä on niin joustava ja vaihteleva, että sitä on mahdotonta valvoa käytännössä. Järjestelmän yksinkertaistamiseksi olisi löydettävä uusi tasapaino, jonka avulla säilytetään joustavuus mutta parannetaan samalla kuljettajan tilannetta ja joka mahdollistaa tietokoneistetun laskennan. Tavanomaista vuorokautista lepoaikaa olisi pidennettävä, eikä lyhennettyjä vuorokautisia lepoaikoja tulisi korvata. Korvaus lyhennetyistä viikoittaisista lepoajoista olisi annettava seuraavan viikon lopussa.

16) Yhteisössä harjoitettavassa tieliikenteessä käytetään usein osalla matkaa lauttaa tai rautatietä. Sen vuoksi olisi annettava selvät ja asianmukaiset säännökset tällaista liikennettä koskevista vuorokautisista lepoajoista ja tauoista.

17) Ottaen huomioon, että rajojen yli harjoitettava tavara- ja henkilöliikenne lisääntyvät, liikenneturvallisuuden ja tehostetun täytäntöönpanon kannalta on suotavaa, että teiden varsilla tehtävien tarkastusten piiriin kuuluvat toisissa jäsenvaltioissa ja yhteisön ulkopuolisissa maissa käytetyt ajo- ja lepoajat sekä niiden täydellisen ja asianmukaisen noudattamisen varmistaminen.

18) Kuljetusyrityksen vastuuta koskevia säännöksiä olisi sovellettava ainakin sellaisiin kuljetusyrityksiin, jotka ovat oikeushenkilöitä tai luonnollisia henkilöitä, eikä säännösten tulisi estää oikeuskäsittelyjä sellaisia luonnollisia henkilöitä vastaan, jotka ovat tekijöinä, yllyttäjinä tai avunantajina tämän asetuksen rikkomisessa.

19) Kuljettajien, jotka tekevät työtä usealle kuljetusyritykselle, on toimitettava jokaiselle niistä riittävät tiedot, jotta kyseiset yritykset voivat täyttää tämän asetuksen mukaiset velvollisuutensa.

20) Jäsenvaltioilla on edelleen oltava oikeus toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä sosiaalisen kehityksen edistämiseksi ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi.

21) Kansallisten poikkeusten olisi heijastettava tieliikennealan muutoksia, ja ne olisi rajoitettava sellaisiin tekijöihin, joihin ei nykyään kohdistu kilpailupaineita.

22) Jäsenvaltioiden olisi laadittava säännöt ajoneuvoille, joita käytetään säännöllisessä henkilöliikenteessä enintään 50 kilometrin pituisilla reiteillä. Tällaisten sääntöjen olisi annettava sallittuja ajoaikoja ja pakollisia taukoja ja lepoaikoja koskeva asianmukainen suoja.

23) Tehokkaan täytäntöönpanon kannalta on suotavaa, että kaikkea säännöllistä kansallista ja kansainvälistä henkilöliikennettä valvotaan käyttämällä tavanomaisia valvontalaitteita.

24) Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava säännöt, jotka koskevat tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia, sekä varmistettava niiden täytäntöönpano. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia, varoittavia ja syrjimättömiä. Yleisesti jäsenvaltioiden käytettävissä oleviin seuraamuksiin olisi kuuluttava mahdollisuus estää ajoneuvolla ajaminen silloin, kun todetaan vakava säännösten rikkominen.

25) Selvän ja tehokkaan täytäntöönpanon kannalta on suotavaa yhdenmukaistaa säännökset, jotka koskevat kuljetusyritysten ja kuljettajien vastuuta tämän asetuksen säännösten rikkomisesta. Tämä vastuu voi johtaa jäsenvaltioissa rikosoikeudellisiin, siviilioikeudellisiin tai hallinnollisiin seuraamuksiin.

26) Perustamissopimuksen 5 artiklassa esitettyjen toissijaisuus- ja suhteellisuus periaatteiden mukaan jäsenvaltiot eivät voi saavuttaa riittävällä tavalla tavoitetta, joka on selvien yhteisten sääntöjen asettaminen tieliikenteessä toimivien kuljettajien ajo- ja lepoajoista, vaan tavoite voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, koska sen saavuttaminen edellyttää koordinoitua kansainvälistä toimintaa. Tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi.

27) Menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [18] 2 artiklan mukaan tämän asetuksen täytäntöönpanotoimenpiteistä olisi päätettävä mainitun päätöksen 3 artiklassa säädettyä neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

[18] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

28) Asetusta (ETY) N:o 3821/85 olisi muutettava, jotta voitaisiin selventää kuljetusyrityksille ja kuljettajille asetettuja erityisvelvoitteita, edistää oikeusvarmuutta sekä helpottaa ajo- ja lepoaikoja koskevien rajoitusten noudattamisen valvontaa teiden varsilla tehtävissä tarkastuksissa.

29) Asetus (ETY) N:o 3820/1985 olisi selvyyden ja järkiperäistämisen vuoksi kumottava ja korvattava tällä asetuksella,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

Johdantosäännökset

1 artikla

Tässä asetuksessa vahvistetaan maanteiden tavara- ja henkilöliikenteessä toimivien kuljettajien ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevat säännöt sisämaan liikennemuotojen välisen kilpailun yhdenmukaistamiseksi erityisesti tieliikenteen alalla sekä työolojen ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi.

Tämä asetuksen säännöksillä pyritään myös edistämään jäsenvaltioiden valvonta- ja täytäntöönpanokäytännön parantamista sekä työskentelytapojen parantamista tieliikennealalla.

2 artikla

1. Tätä asetusta sovelletaan maanteiden

a) tavaraliikenteeseen, jossa ajoneuvon suurin sallittu paino, mahdollinen perävaunu tai puoliperävaunu mukaan luettuna, on yli 3,5 tonnia, ja, kun on kyse kansainvälisistä ovelta ovelle -kuljetuspalveluista, jossa ajoneuvon suurin sallittu paino on yli 2,8 tonnia,

b) henkilöliikenteeseen, jossa käytettävät ajoneuvot on rakennettu tai pysyvästi mukautettu yli yhdeksän hengen kuljettamiseen, kuljettaja mukaan luettuna, ja tarkoitettu tällaiseen käyttöön.

Asetusta sovelletaan yhteisössä rekisteröityihin ajoneuvoihin, kun

a) niitä käytetään tieliikenteessä ainoastaan yhteisön alueella tai

b) niitä käytetään yhteisön ja sellaisen kolmannen maan välisessä tieliikenteessä, joka ei ole kansainvälisessä maantieliikenteessä toimivien ajoneuvojen miehistöjen työstä tehdyn eurooppalaisen sopimuksen (AETR) sopimuspuoli, tai tällaisen maan kautta kulkevassa tieliikenteessä.

2. Tätä asetusta sovelletaan yhteisössä kuljettavaan koko matkaan, kun tieliikenteessä käytetään sellaisessa kolmannessa maassa rekisteröityjä ajoneuvoja, joka ei ole AETR-sopimuksen sopimuspuoli.

3. AETR-sopimusta sovelletaan koko matkaan, kun tieliikenteessä käytetään jäsenvaltiossa tai AETR-sopimuksen sopimuspuolena olevassa maassa rekisteröityjä ajoneuvoja ja matka tehdään yhteisön ja sopimuspuolena olevan maan välillä taikka tällaisen maan kautta.

3 artikla

Tätä asetusta ei sovelleta tieliikenteeseen, jossa käytetään seuraavanlaisia ajoneuvoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan 6 kohdan soveltamista:

1. säännöllisessä henkilöliikenteessä käytettävät ajoneuvot, kun kyseisen liikennereitin pituus on enintään 50 kilometriä;

2. ajoneuvot, joiden suurin sallittu nopeus on enintään 30 kilometriä tunnissa;

3. puolustusvoimien, väestönsuojelun, palokunnan ja yleisestä järjestyksestä vastaavien laitosten omistamat tai ilman kuljettajaa vuokraamat ajoneuvot, kun tieliikennettä harjoitetaan näille palveluille annettujen tehtävien johdosta ja niiden valvonnassa;

4. hätä- tai pelastusajoneuvot;

5. valtion omistamat tai ilman kuljettajaa vuokraamat sairaanhoidon erikoisajoneuvot;

6. sirkusten ja huvipuistojen laitteita kuljettavat erikoisajoneuvot;

7. hinausajoneuvot, joita käytetään enintään 100 kilometrin etäisyydellä niiden tavanomaisesta sijaintipaikkakunnasta;

8. tekniikan kehittämiseen sekä korjausten ja kunnossapidon testaamiseen tarvittavat ajoneuvot ja uudet tai uudistetut ajoneuvot, joita ei ole vielä laskettu liikenteeseen;

9. ei-kaupalliseen tavarankuljetukseen tarkoitetut ajoneuvot, joiden suurin sallittu paino on enintään 7,5 tonnia;

10. ei-kaupallisessa tavarankuljetuksessa ja henkilöliikenteessä käytettävät hyötyajoneuvot, jotka ovat museoajoneuvoja.

4 artikla

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1. "tieliikenteellä" kaikkia yleisillä teillä kokonaan tai osittain tehtäviä matkoja, jotka tehdään henkilöiden tai tavaroiden kuljettamiseen käytettävillä kuormatuilla tai kuormaamattomilla ajoneuvoilla;

2. "ajoneuvolla" seuraavien määritelmien mukaista moottoriajoneuvoa, vetoautoa, perävaunua tai puoliperävaunua:

- "moottoriajoneuvo": omalla käyttövoimalla tiellä kulkeva ajoneuvo, jota käytetään tavallisesti henkilöiden tai tavaran kuljettamiseen ja joka ei pysyvästi kulje kiskoilla;

- "vetoauto": omalla käyttövoimalla tiellä kulkeva ajoneuvo, joka ei pysyvästi kulje kiskoilla ja joka on erityisesti suunniteltu vetämään, työntämään tai käyttämään perävaunuja, puoliperävaunuja, laitteita tai koneita;

- "perävaunu": ajoneuvo, joka on tarkoitettu kytkettäväksi moottoriajoneuvoon tai vetoautoon;

- "puoliperävaunu": etuakseliton perävaunu, joka on kytketty niin, että huomattava osa sen painosta ja sen kuorman painosta kohdistuu vetoautoon tai moottoriajoneuvoon;

3. "kuljettajalla" henkilöä, joka kuljettaa ajoneuvoa vaikka vain lyhyen ajan tai on mukana kyseisessä ajoneuvossa toimiakseen tarvittaessa kuljettajana;

4. "ajoajalla" sen toiminnan kestoa, jossa kuljettaja ohjaa ajoneuvoa ja on aktiivisesti mukana tieliikenteessä. Siihen sisältyy ajoneuvon liikkumisen keskeytyminen, jonka aikana kuljettaja pysyy ohjauspyörän takana;

5. "tauolla" aikaa, jonka kuluessa kuljettaja ei saa ajaa eikä tehdä muuta työtä ja joka käytetään yksinomaan lepäämiseen;

6. "muulla työllä" neuvoston direktiivin 2002/15/EY 3 artiklan a alakohdassa "työajaksi" määriteltyä muuta toimintaa kuin ajamista;

7. "lepoajalla" yhtäjaksoista aikaa, jonka kuljettaja saa käyttää haluamallaan tavalla;

8. "vuorokautisella lepoajalla" vuorokautista aikaa, jonka kuljettaja saa käyttää haluamallaan tavalla ja joka käsittää "tavanomaisen vuorokautisen lepoajan" tai "lyhennetyn vuorokautisen lepoajan":

- "tavanomaisella vuorokautisella lepoajalla" tarkoitetaan yhtäjaksoista, vähintään 12 tuntia kestävää lepoaikaa. Tämä tavanomainen vuorokautinen lepoaika voidaan pitää kahdessa osassa, joista ensimmäisen on kestettävä yhtäjaksoisesti vähintään 3 tuntia ja toisen yhtäjaksoisesti vähintään 9 tuntia;

- "lyhennetyllä vuorokautisella lepoajalla" tarkoitetaan yhtäjaksoista lepoaikaa, joka kestään vähintään 9 tuntia mutta vähemmän kuin 12 tuntia;

9. "viikoittaisella lepoajalla" aikaa, jonka kuljettaja saa käyttää haluamallaan tavalla ja joka käsittää "tavanomaisen viikoittaisen lepoajan" tai "lyhennetyn viikoittaisen lepoajan":

- "tavanomaisella viikoittaisella lepoajalla" tarkoitetaan yhtäjaksoista, vähintään 45 tuntia kestävää lepoaikaa;

- "lyhennetyllä viikoittaisella lepoajalla" tarkoitetaan yhtäjaksoista, vähemmän kuin 45 tuntia kestävää lepoaikaa, joka voidaan lyhentää vähintään 36 peräkkäiseksi tunniksi, jos se pidetään ajoneuvon tavanomaisella sijaintipaikkakunnalla tai kuljettajan asuinpaikkakunnalla, tai vähintään 24 peräkkäiseksi tunniksi, jos se pidetään muualla kuin näillä paikkakunnilla;

10. "viikolla" ajanjaksoa, joka alkaa maanantaina kello 00.00 ja päättyy sunnuntaina kello 24.00;

11. "vuorokautisella ajoajalla" yhden vuorokautisen lepoajan päättymisen ja seuraavan vuorokautisen lepoajan alkamisen välillä tai yhden vuorokautisen ja yhden viikoittaisen lepoajan välillä kertynyttä yhteen laskettua ajoaikaa;

12. "viikoittaisella ajoajalla" viikon aikana kertynyttä yhteen laskettua ajoaikaa;

13. "suurimmalla sallitulla painolla" täyteen kuormatun ajoneuvon suurinta sallittua painoa;

14. "säännöllisellä henkilöliikenteellä" neuvoston asetuksen (EY) N:o 684/92 [19] 2 artiklassa tarkoitettua kansallista ja kansainvälistä liikennettä;

[19] EYVL L 74, 20.3.1992, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 11/98 (EYVL L 4, 8.1.1998, s. 1).

15. "monimiehityksellä" seuraavaa: kuljettaja kuuluu ajoneuvon monimiehitykseen, jos ajoneuvossa on kahden peräkkäisen vuorokautisen lepoajan välisinä tai yhden vuorokautisen ja yhden viikoittaisen lepoajan välisinä ajoaikoina vähintään yksi kuljettaja ajamassa hänen lisäkseen. Monimiehityksen ensimmäisen tunnin aikana toisen kuljettajan tai toisten kuljettajien läsnäolo on vapaaehtoista, mutta monimiehityksen loppuajan läsnäolo on pakollista;

16. "kuljetusyrityksellä" tieliikennettä toisten lukuun tai omaan lukuunsa harjoittavaa, voittoa tavoittelevaa tai tavoittelematonta luonnollista henkilöä, oikeushenkilöä, henkilöyhdistystä tai ryhmää, joka ei ole oikeushenkilö, sekä tieliikennettä toisten lukuun tai omaan lukuunsa harjoittavaa julkisen viranomaisen alaista elintä riippumatta siitä, onko se itse oikeushenkilö tai onko viranomainen, jonka alainen se on, oikeushenkilö.

II LUKU

Miehistö, ajoajat, tauot ja lepoajat

5 artikla

1. Lipuntarkastajien alaikäraja on 18 vuotta.

2. Autonapumiesten alaikäraja on 18 vuotta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin alentaa autonapumiesten alaikärajan 16 vuoteen, jos

a) kyseistä tieliikennettä harjoitetaan yhdessä jäsenvaltiossa enintään 50 kilometrin etäisyydellä ajoneuvon tavanomaisesta sijaintipaikkakunnasta, mukaan luettuna paikallishallintoalueet, joiden keskus sijaitsee kyseisellä alueella;

b) ikärajaa alennetaan ammatillista koulutusta varten ja

c) noudatetaan kyseisen jäsenvaltion kansallista työlainsäädäntöä.

6 artikla

1. Vuorokautinen ajoaika saa olla enintään yhdeksän tuntia.

Vuorokautista ajoaikaa voidaan kuitenkin pidentää enintään kahdesti viikon aikana ja enintään kymmeneen tuntiin.

2. Viikoittainen ajoaika saa olla enintään 56 tuntia, eikä se saa johtaa direktiivin 2002/15/EY 4 artiklan a alakohdassa säädetyn viikoittaisen enimmäistyöajan ylittymiseen.

3. Kahden peräkkäisen viikon aikana kertynyt yhteen laskettu ajoaika saa olla enintään 90 tuntia.

4. Vuorokautisiin ja viikoittaisiin ajoaikoihin on sisällyttävä koko ajoaika, joka on ajettu yhteisön tai kolmannen maan alueella.

5. Kun tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan ajoneuvon kuljettaja ajaa kahden peräkkäisen vuorokautisen lepoajan tai yhden vuorokautisen ja yhden viikoittaisen lepoajan välisenä aikana myös:

a) sellaista ajoneuvoa, johon sovelletaan 3 artiklan vapautussäännöksiä tai 13 ja 14 artiklan poikkeussäännöksiä ja/tai;

b) tavarankuljetukseen käytettävää ajoneuvoa, jonka suurin sallittu paino ei ylitä 3,5:tä tonnia;

yhteen laskettu ajoaika lasketaan mukaan kuljettajan vuorokautisiin ja viikoittaisiin enimmäisajoaikoihin 4 artiklaa ja tämän artiklan edellisiä kohtia sovellettaessa, ja se on merkittävä käsin piirturilevyyn tai tulosteeseen.

7 artikla

1. Kuljettajan on pidettävä enintään neljän ja puolen tunnin ajon jälkeen vähintään 45 minuutin tauko, jos hänen lepoaikansa ei ala silloin.2. Tämä tauko voidaan korvata kahdella peräkkäisellä tauolla, joista ensimmäinen kestää vähintään 15 minuuttia ja toinen vähintään 30 minuuttia ja jotka sijoitetaan ajoajan alun ja lopun väliin siten, että noudatetaan 1 kohdan säännöksiä. 8 artikla

1. Kuljettajan on pidettävä vuorokautiset ja viikoittaiset lepoajat.

2. Kuljettajan on täytynyt pitää uusi vuorokautinen lepoaika jokaisen 24 tunnin ajanjakson kuluessa edellisen vuorokautisen tai viikoittaisen lepoajan päättymisestä.

Jos vuorokautinen lepoaika, joka sisältyy kyseiseen 24 tunnin ajanjaksoon, on vähintään 9 tuntia mutta vähemmän kuin 12 tuntia, kyseinen vuorokautinen lepoaika on katsottava lyhennetyksi vuorokautiseksi lepoajaksi.

3. Kuljettaja voi pitää kahden viikoittaisen lepoajan välisenä aikana enintään kolme lyhennettyä vuorokautista lepoaikaa.

4. Monimiehitykseen kuuluvan kuljettajan on 2 kohdasta poiketen täytynyt pitää uusi vuorokautinen lepoaika 30 tunnin kuluessa vuorokautisen tai viikoittaisen lepoajan päättymisestä.

5. Jokaisen viikon aikana yksi vuorokautinen lepoaika on pidennettävä yhdeksi viikoittaiseksi lepoajaksi.

.

6. Vuorokautiset lepoajat ja lyhennetyt viikoittaiset lepoajat, jotka pidetään muualla kuin ajoneuvon tavanomaisella sijaintipaikkakunnalla tai kuljettajan asuinpaikkakunnalla, voidaan pitää ajoneuvossa, jos siinä on asianmukaiset nukkumismahdollisuudet jokaista kuljettajaa varten ja ajoneuvo on pysäköitynä.

7. Kahdelle viikolle jakautuva viikoittainen lepoaika voidaan laskea jommankumman viikon lepoajaksi muttei molempien.

8. Kuljettajan, joka pitää lyhennetyn viikoittaisen lepoajan, on pidettävä lisälepoaika, joka vastaa 45 tunnin ja kyseisen lyhennetyn viikoittaisen lepoajan pituuden välistä erotusta. Tämä lisälepoaika:

- on pidettävä yhtäjaksoisena lepoaikana;

- on pidettävä sen viikon jälkeisen viikon loppuun mennessä, jolla lyhennetty viikoittainen lepoaika alkoi;

- on yhdistettävä joko viikoittaiseen tai vuorokautiseen lepoaikaan.

9 artikla

1. Kun kuljettaja seuraa lautalla tai junassa kuljetettavaa ajoneuvoa ja pitää tavanomaisen vuorokautisen lepoajan, kyseinen lepoaika voidaan 8 artiklasta poiketen keskeyttää korkeintaan kaksi kertaa muun toiminnan vuoksi, joka saa kestää yhteensä enintään yhden tunnin.

2. Edellä 1 kohdassa mainittuna tavanomaisena vuorokautisena lepoaikana kuljettajalla on oltava käytettävissään vuode tai makuusija.

III LUKU

Yrityksen vastuu

10 artikla

1. Kuljetusyritys ei saa maksaa kuljettajille, jotka ovat sen palkattuja työntekijöitä tai annettu sen käyttöön, ajomatkan ja/tai kuljetettujen tavaroiden määrän perusteella palkkioita edes lisäpalkkioiden tai palkanlisien muodossa, jos palkkio on sellainen, että se vaarantaa liikenneturvallisuuden.

2. Kuljetusyrityksen on järjestettävä 1 kohdassa tarkoitettujen kuljettajien työ siten, että kuljettajat voivat noudattaa tämän asetuksen II luvun ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 säännöksiä. Kuljetusyrityksen on annettava kuljettajalle asianmukaiset ohjeet ja tarkastettava säännöllisesti, että tämän asetuksen II luvun ja asetuksen (ETY) N:o 3821/85 säännöksiä noudatetaan.

3. Jäsenvaltion on määrättävä seuraamus yritykselle ja/tai kuljettajalle tämän asetuksen rikkomisesta, joka on todettu kyseisen jäsenvaltion alueella ja josta ei ole vielä määrätty seuraamusta, vaikka rikkominen olisi tapahtunut toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan alueella.

Jäsenvaltioiden on otettava asianmukaisesti huomioon kyseisen yrityksen ja/tai kuljettajan toimittamat todisteet siitä, että rikkomisesta on jo määrätty seuraamus tai että se on jo oikeudenkäyntimenettelyn kohteena.

4. Jäsenvaltioon sijoittautuneet kuljetusyritykset ovat vastuussa 3 kohdassa tarkoitetuista rikkomisista, joihin kuljettajat ovat syyllistyneet kyseisten yritysten hyväksi, vaikka kuljettaja ei olisi ollut kyseisen jäsenvaltion alueella silloin, kun rikkominen tapahtui.

5. Kuljetusyrityksellä ei ole 4 kohdan mukaista vastuuta, jos se osoittaa, että:

a) rikkominen johtui siitä, että kuljettaja ei noudattanut kuljetusyrityksen hänelle antamia ohjeita; tai

b) se ei tiennyt eikä voinut saada kohtuullisella tavalla selville, että kuljettaja oli usean työnantajan palveluksessa tai käytettävissä ja oli sen vuoksi saanut useat ohjeet ja tästä syystä rikkonut II luvussa vahvistettuja sääntöjä.

6. Kuljettajan, joka on useamman kuin yhden kuljetusyrityksen palveluksessa tai käytettävissä, on toimitettava kullekin yritykselle riittävät tiedot, jotta ne voivat noudattaa II luvun säännöksiä.

7. Lähettäjien, huolitsijoiden, hankkijoiden, alihankkijoiden ja kuljettajia välittävien toimistojen on varmistettava, että sopimusperusteiset liikenteen aikataulut ovat tämän asetuksen säännösten mukaiset.

8. a) Tämän asetuksen ja sen säännösten soveltamisalaan kuuluvan kuljetusyrityksen, joka käyttää asetuksen (ETY) N:o 3821/85, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna, liitteen I B mukaisilla valvontalaitteilla varustettuja ajoneuvoja, on:

i. varmistettava, että ajoneuvoyksiköstä ja kuljettajakortista kopioidaan kaikki olennaiset tiedot sen jäsenvaltion määräämin väliajoin, johon kyseinen kuljetusyritys on sijoittautunut, tai sellaisin väliajoin, joilla varmistetaan, että kaikki kyseisen yrityksen toteuttamat tai sen lukuun toteutetut toimet kopioidaan;

ii. varmistettava, että kaikki ajoneuvoyksiköstä ja kuljettajakortista kopioidut tiedot säilytetään vähintään kaksitoista kuukautta niiden kirjaamisen jälkeen ja että tällaiset tiedot ovat tarkastusviranomaisen pyynnöstä saatavilla yrityksen toimitiloissa joko suoraan tai etäyhteyden avulla.

b) "Kopioinnilla" tarkoitetaan tässä kohdassa 13 päivänä kesäkuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1360/2002 [20] I luvun (Määritelmät) s alakohdassa esitetyn määritelmän mukaista kopiointia.

[20] EYVL L 207, 5.8.2002, s. 1.

c) Komissio voi päättää vähimmäistiheydestä, jolla olennaiset tiedot on kopioitava a kohdan i alakohdan mukaisesti, 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun neuvoa-antavan menettelyn mukaisesti.

IV LUKU

Poikkeukset

11 artikla

Jäsenvaltio voi soveltaa pitempiä vähimmäistaukoja ja -lepoaikoja tai lyhyempiä enimmäisajoaikoja kuin 6-9 artiklassa säädetään, kun on kyse tieliikenteestä, jota harjoitetaan ainoastaan sen alueella. Tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan kuitenkin kansainvälisessä tieliikenteessä toimiviin kuljettajiin.

12 artikla

Saadakseen ajoneuvon sopivaan pysähdyspaikkaan kuljettaja voi poiketa 6-9 artiklan säännöksistä siinä määrin kuin on tarpeen henkilöiden, ajoneuvon tai kuorman turvallisuuden varmistamiseksi, jos hän ei siten vaaranna liikenneturvallisuutta. Kuljettajan on tehtävä tällaisen poikkeamisen luonteesta ja syystä merkintä valvontalaitteen piirturilevyyn tai valvontalaitteesta tulostettuun asiakirjaan tai työvuorolistaan viimeistään saavuttuaan sopivaan pysähdyspaikkaan.

13 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat omalla alueellaan tai yhteisen sopimuksen mukaan toisen jäsenvaltion alueella myöntää poikkeuksia 5-9 artiklan säännöksistä seuraavanlaisilla ajoneuvoilla harjoitettavaan liikenteeseen, jos tällaiset poikkeukset eivät vaaranna 1 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista:

a) viranomaisten omistamat tai ilman kuljettajaa vuokraamat ajoneuvot, joita käytetään sellaisessa tieliikenteessä, jolla ei kilpailla yksityisten kuljetusyritysten kanssa;

b) maanviljelyä, puutarhanhoitoa, metsätaloutta, kasvatusta tai kalastusta harjoittavien yritysten ajoneuvot, joita käytetään tavarankuljetukseen niiden omassa yritystoiminnassa enintään 50 kilometrin etäisyydellä yrityksen sijaintipaikkakunnasta;

c) ajoneuvot, joiden suurin sallittu paino on enintään 7,5 tonnia ja joita direktiivin 97/67/EY 2 artiklan 13 kohdassa määritellyt yleispalvelun tarjoajat käyttävät yleispalvelussa lähetysten toimittamiseen tai joita käytetään sellaisten materiaalien tai laitteiden kuljetukseen, joita kuljettaja tarvitsee työnsä yhteydessä. Näitä ajoneuvoja tulisi käyttää enintään 50 kilometrin etäisyydellä yrityksen sijaintipaikkakunnasta ja sillä ehdolla, että tällaisen ajoneuvon kuljettaminen ei ole sen kuljettajan päätyö;

d) ajoneuvot, joita käytetään yksinomaan pinta-alaltaan enintään 2 300 neliö kilometrin suuruisilla saarilla, joita moottoriajoneuvoliikenteen käytettävissä oleva silta, kahlaamo tai tunneli ei yhdistä valtion muuhun osaan;

e) tavaraliikenteessä käytettävät ajoneuvot, joiden käyttövoimana on maa- tai nestekaasu taikka sähkövoima ja joiden suurin sallittu paino, perävaunu tai puoliperävaunu mukaan luettuna, on enintään 7,5 tonnia ja joita käytetään enintään 50 kilometrin etäisyydellä yrityksen sijaintipaikkakunnasta;

f) ajokortin saamiseksi annettavaan ajo-opetukseen käytettävät ajoneuvot, jos ajoneuvoa ei käytetä kaupallisessa tavara- tai henkilöliikenteessä;

g) ajoneuvot, joita käytetään viemärilaitoksen toiminnassa, tulvantorjunnassa, vesilaitoksen toiminnassa, maanteiden kunnossapidossa ja valvonnassa taikka jätteiden keruussa tai kuljetuksessa;

h) ajoneuvot, joissa on 10-17 paikkaa ja joita käytetään yksinomaan henkilöliikenteeseen, jos niitä käyttävät ei-kaupalliset yhteisöt sosiaalisiin tarkoituksiin.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdan nojalla myönnetyistä poikkeuksista, ja komissio ilmoittaa niistä muille jäsenvaltioille.

3. Jos 1 artiklan tavoitteiden saavuttaminen ei vaarannu ja kuljettajia suojellaan asianmukaisesti, jäsenvaltio voi, saatuaan komission hyväksynnän, myöntää seuraavissa tapauksissa omalla alueellaan tätä asetusta koskevia vähäisiä poikkeuksia sellaisilla ennalta rajatuilla alueilla käytettäviä ajoneuvoja varten, joilla asukastiheys on alle 5 asukasta neliökilometrillä:

- säännöllinen kotimaan henkilöliikenne, jonka aikataulun viranomaiset ovat vahvistaneet, kun poikkeukset koskevat taukoja, ja

- kotimaan tavaraliikenne, joka ei vaikuta yhtenäismarkkinoihin ja jota tarvitaan tiettyjen teollisuudenalojen ylläpitämiseksi alueella, kun tämän asetuksen vapautussäännöksissä asetetaan ajoneuvon käyttöetäisyyden rajaksi 100 kilometriä.

Tämän poikkeuksen mukaiseen tieliikenteeseen voi kuulua matka tiheämpään asutulle alueelle ainoastaan silloin, kun on kyse matkan aloittamisesta tai päättämisestä. Tällaisten toimenpiteiden on oltava luonteeltaan ja soveltamisalaltaan oikeasuhteisia.

14 artikla

Jäsenvaltiot voivat komission luvalla myöntää poikkeuksia tämän asetuksen 6-9 artiklan säännösten soveltamisesta poikkeuksellisissa olosuhteissa harjoitettavalle liikenteelle, jos tällaiset poikkeukset eivät vaaranna 1 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

Kiireellisissä tapauksissa ne voivat myöntää enintään 30 päivän ajaksi poikkeuksen, josta on ilmoitettava komissiolle välittömästi.

Komissio ilmoittaa muille jäsenvaltioille kaikista tämän artiklan nojalla myönnetyistä poikkeuksista.

15 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen ajoneuvojen kuljettajiin sovelletaan kansallisia sääntöjä, jotka antavat sallittuja ajoaikoja ja pakollisia taukoja ja lepoaikoja koskevan asianmukaisen suojan.

V LUKU

Valvontamenettelyt ja seuraamukset

16 artikla

1. Kun on kyse ajoneuvoista, joita ei ole varustettu asetuksen (ETY) N:o 3821/85 mukaisesti valvontalaitteilla, tämän artiklan 2 ja 3 kohdan säännöksiä sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2006 saakka:

a) säännölliseen kansalliseen henkilöliikenteeseen ja

b) säännölliseen kansainväliseen henkilöliikenteeseen, jonka reitin päätepisteet ovat linnuntietä enintään 50 kilometrin etäisyydellä kahden jäsenvaltion välisestä rajasta ja jonka reitin pituus on enintään 100 kilometriä.

2. Kuljetusyrityksen on laadittava liikenteen aikataulu ja miehistön työvuorolista, joista on kunkin kuljettajan osalta käytävä ilmi kuljettajan nimi, asuinpaikkakunta sekä etukäteen määrätyt ajoajat, muu työ, tauot ja varallaoloaika.

Jokaisella 1 kohdassa tarkoitettuun liikenteeseen määrätyllä kuljettajalla on oltava mukanaan ote työvuorolistasta sekä aikataulun jäljennös.

3. Työvuorolistaa koskevat vaatimukset ovat seuraavat:

a) työvuorolistaan on merkittävä kaikki 2 kohdassa tarkoitetut tiedot vähintään lähinnä edeltävien 28 päivän ajalta; nämä tiedot on päivitettävä säännöllisesti vähintään kerran kuukaudessa,

b) kuljetusyrityksen johtajan tai hänen valtuuttamansa henkilön on allekirjoitettava työvuorolista ja

c) kuljetusyrityksen on säilytettävä työvuorolista vuoden ajan sen voimassaolon päättymisestä. Kuljetusyrityksen on annettava siitä ote kuljettajille, jotka sitä pyytävät,

d) työvuorolista on pyydettäessä esitettävä ja luovutettava valtuutetulle tarkastusviranomaiselle.

17 artikla

Jotta komissio voisi laatia joka toinen vuosi kertomuksen tämän asetuksen ja asetuksen (ETY) N:o 3821/85 soveltamisesta sekä tässä säännellyn alan kehityksestä, jäsenvaltioiden on toimitettava sille tarvittavat tiedot komission päätöksen 93/173/ETY [21] mukaisella vakiolomakkeella.

[21] EYVL L 72, 25.3.1993, s. 33.

Tietojen on oltava komissiolla viimeistään kyseisen kaksivuotiskauden päättymistä seuraavan vuoden syyskuun 30 päivänä.

Komissio toimittaa kertomuksen neuvostolle ja Euroopan parlamentille 13 kuukauden kuluessa kyseisen kaksivuotiskauden päättymisestä.

18 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän asetuksen soveltamisen edellyttämät toimenpiteet.

19 artikla

Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, jotka koskevat tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia, sekä varmistettava niiden täytäntöönpano. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia, varoittavia ja syrjimättömiä. Ne voivat olla luonteeltaan siviilioikeudellisia, hallinnollisia tai rikosoikeudellisia.

20 artikla

Kun tätä asetusta on jäsenvaltioiden mielestä rikottu tavalla, joka voi vaarantaa liikenneturvallisuuden, niillä on oikeus estää kyseisellä ajoneuvolla ajaminen, kunnes rikkomisen syy on korjattu.

21artikla

1. Jäsenvaltioiden on avustettava toisiaan tämän asetuksen soveltamisessa ja sen noudattamisen valvonnassa.

Niiden on ilmoitettava jäsenvaltiolle, johon kyseinen kuljetusyritys on sijoittautunut, II luvussa vahvistettujen sääntöjen rikkomisesta alueellaan tai sen ulkopuolella, mukaan luettuna sääntöjen rikkominen ennen viimeisintä viikoittaista lepoaikaa.

Tiedot on toimitettava kohtuullisen ajan kuluessa, ja niihin on sisällyttävä tiedot määrätyistä seuraamuksista.

2. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on säännöllisesti lähetettävä toisilleen kaikki käytettävissä olevat tiedot:

a) II luvussa vahvistettujen sääntöjen rikkomisista, kun niihin ovat syyllistyneet ulkomailla asuvat henkilöt, sekä kaikista niistä määrätyistä seuraamuksista;

b) seuraamuksista, joita jäsenvaltiossa sovelletaan siellä asuviin henkilöihin, jotka ovat rikkoneet kyseisiä sääntöjä muissa jäsenvaltioissa.

3. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on säännöllisesti lähetettävä toisilleen ja komissiolle kaikki olennaiset tiedot tämän asetuksen säännösten kansallisesta tulkinnasta ja soveltamisesta.

22artikla

Yhteisön on aloitettava kolmansien maiden kanssa neuvottelut, jotka mahdollisesti ovat tarpeen tämän asetuksen panemiseksi täytäntöön.

23artikla

Komiteamenettelyt

1. Komissiota avustaa asetuksen (ETY) N:o 3821/85 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu komitea

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 artiklassa säädettyä neuvoa-antavaa menettelyä kyseisen päätöksen 7 ja 8 artiklan mukaisesti.

24 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

1. Jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan komissio:

a) tutkii tapaukset, joissa esiintyy eroja asetuksen säännösten soveltamisessa ja täytäntöönpanossa ja jotka koskevat erityisesti ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja;

b) selventää asetuksen säännöksiä ja varmistaa yhteisen lähestymistavan.

Näissä erityistapauksissa komissio tekee päätöksen 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. Komissio ilmoittaa päätöksestään Euroopan parlamentille, neuvostolle ja jäsenvaltioille.

2. Jäsenvaltio voi saattaa komission päätöksen neuvoston käsiteltäväksi yhden kuukauden kuluessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 226 artiklan soveltamista. Erityistilanteissa neuvosto voi päättää asiasta toisin määräenemmistöllä kahden kuukauden kuluessa.

VI LUKU

Loppusäännökset

25 artikla

Muutetaan asetus (ETY) N:o 3821/85, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 2135/98, seuraavasti:

i) Muutetaan 14 artiklan 2 kohta seuraavasti:

"Yrityksen on säilytettävä piirturilevyjä ja tulosteita käytön jälkeen vähintään yksi vuosi aikajärjestyksessä ja luettavassa muodossa ja annettava niistä jäljennös asianomaiselle kuljettajalle tämän pyynnöstä. Piirturilevyt ja tulosteet on pyynnöstä esitettävä tai luovutettava valvontaviranomaiselle."

ii) Lisätään 15 artiklan 1 kohtaan viides alakohta seuraavasti:

"Jos kuljettajakortti vahingoittuu, toimii huonosti tai ei ole kuljettajan hallussa, kuljettajan on:

i. matkansa alkaessa tulostettava yksityiskohtaiset tiedot ajamastaan ajoneuvosta ja merkittävä tulostettuun asiakirjaan:

a. seikat, joiden avulla hänet voidaan tunnistaa (nimi ja kuljettajakortin tai kuljettajan ajokortin numero) sekä allekirjoituksensa;

b. jäljempänä 3 kohdan toisen luetelmakohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetut ajanjaksot,

ii. matkansa päätyttyä tulostettava valvontalaitteeseen tallennetut aikatiedot ja merkittävä siihen toimet, jotka eivät ole olleet ajamista ja jotka on toteutettu tunnistetiedoilla varustetun (nimi ja kuljettajakortin tai kuljettajan ajokortin numero) ja allekirjoitetun tulosteen ottamisen jälkeen.

iii) Korvataan 15 artiklan 2 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

"Kun kuljettajat eivät ole ajoneuvossa eivätkä siten voi käyttää ajoneuvoon asennettua laitetta, jäljempänä 3 kohdan toisen luetelmakohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetut ajanjaksot:

i. on luettavasti ja piirturilevyä likaamatta merkittävä käsin, automaattisesti tai muulla tavoin piirturilevyyn, jos ajoneuvossa on liitteen I mukainen valvontalaite, tai

ii. on merkittävä kuljettajakorttiin käyttämällä valvontalaitteen käsinmerkintämahdollisuutta, jos ajoneuvossa on liitteen I B mukainen valvontalaite."

iv) Muutetaan 15 artiklan 7 kohdan ensimmäinen luetelmakohta seuraavasti:

"- kuluvan viikon piirturilevyt sekä viitenätoista edellisenä peräkkäisenä päivänä käyttämänsä piirturilevyt."

26 artikla

Kumotaan asetus (ETY) N:o 3820/85.

27 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan tammikuusta 2004 alkaen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä [...]

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

Politiikan ala(t): maa-, lento- ja meriliikennepolitiikka

Toiminnan ala(t):

Toimenpiteen nimi: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta

1. BUDJETTIKOHTA/-KOHDAT

06 01 04 03

2. NUMEROTIEDOT

2.1. Toimenpiteen kokonaismäärärahat (B osa): 40 000 euroa

2.2. Toimenpiteen soveltamisaika: määräämätön - vuosittaiset menot

2.3. Monivuotinen kokonaismenoarvio:

a) Maksusitoumusmäärärahojen/maksumäärärahojen aikataulu (rahoitustuki) (vrt. kohta 6.1.1)

>TAULUKON PAIKKA>

b) Tekninen ja hallinnollinen apu ja tukimenot (vrt. kohta 6.1.2)

>TAULUKON PAIKKA>

c) Henkilöstö- ja muiden hallintomenojen kokonaisvaikutus rahoitukseen (vrt. kohdat 7.2 ja 7.3)

>TAULUKON PAIKKA>

2.4. Yhteensopivuus ohjelmasuunnitelman ja rahoitusnäkymien kanssa

|X| Ehdotus on tehdyn ohjelmasuunnitelman mukainen.

| | Ehdotus edellyttää rahoitusnäkymien kyseisen otsakkeen ohjelmasuunnitelman muuttamista,

| | ja tämä voi edellyttää toimielinten sopimuksen määräysten soveltamista.

2.5. Vaikutukset tuloihin [22]

[22] Lisätietoja erillisessä ohjeasiakirjassa.

|X| Ei vaikuta tuloihin (kyseessä ovat toimenpiteen toteuttamiseen liittyvät tekniset näkökohdat).

TAI

| | Vaikutukset tuloihin ovat seuraavat:

Huomautus: Tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskutapaa koskevat täsmennykset ja huomautukset on liitettävä tähän rahoitusselvitykseen erillisellä lehdellä.

>TAULUKON PAIKKA>

(Kaikki asianomaiset budjettikohdat ilmoitetaan ja taulukkoon lisätään tarvittaessa rivejä, jos toimenpide kohdistuu useampaan budjettikohtaan.)

3. BUDJETTITIEDOT

>TAULUKON PAIKKA>

4. OIKEUSPERUSTA

EY:n perustamissopimuksen 71 artikla

5. KUVAUS JA PERUSTELUT

5.1. Yhteisön toiminnan tarve [23]

[23] Lisätietoja erillisessä ohjeasiakirjassa.

5.1.1. Toiminnan tavoitteet

Neuvoa-antavan komitean tarkoituksena on

* varmistaa, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset soveltavat asetusta ja panevat sen täytäntöön yhdenmukaisella tavalla

* edistää mielipiteiden vaihtoa tieliikenteen kehityksestä tällä alalla ja

* ottaa esille asetukseen liittyviä kysymyksiä, joita voidaan käsitellä perusteellisemmin ja tehokkaammin komiteassa kuin muulla tavalla.

Tavoitteena on, että sääntöjen soveltaminen tehostuu ja yhdenmukaistuu koko unionissa ja että alan kehitykseen sovelletaan ennakoivaa lähestymistapaa.

5.1.2. Ennakkoarviointiin liittyvät toimenpiteet

Asiaa koskevia kysymyksiä on määrä käsitellä komitean sisäisissä kokouksissa.

5.1.3. Jälkiarvioinnin perusteella toteutetut toimenpiteet

Komitean näkemyksiä tehtyjen päätösten vaikutuksista on määrä arvioida sen sisäisissä kokouksissa.

5.2. Suunnitellut toimet ja yhteisön rahoitustukea koskevat yksityiskohtaiset säännöt

- Kohdeyleisö (hyödynsaajien määrä ilmoitetaan, jos mahdollista):

Yleensä tieliikennealan yritykset Euroopan unionissa ja erityisesti maanteiden tavara- ja henkilöliikenteessä toimivat kuljettajat.

- Ohjelmakauden (mitattavissa olevat) erityistavoitteet:

Neuvoa-antava komitea avustaa seuraavissa tehtävissä:

* kaksivuotiskertomusten laatiminen; komission on laadittava tällaisia kertomuksia asetuksen 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti; tiedot, joita jäsenvaltiot ovat toimittaneet kertomuksia varten, ovat tähän saakka olleet hajanaisia ja viivästyneitä, mikä on vähentänyt kertomusten vaikutusta ja arvoa

* selvän yhteisen kannan määrittäminen sääntöjen soveltamiseen ja täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa

* parannusten ehdottaminen yhteisön lainsäädäntöön nykyisen toiminnan perusteella ja

* sellaisten kehityssuuntien osoittaminen, jotka vaikuttavat asetuksen ja siihen liittyvän lainsäädännön täytäntöönpanoon.

Resurssit, joita komitea tarvitsee sihteeristöä ja kokousjärjestelyjä varten, ilmoitetaan jäljempänä kohdissa 6 ja 7. Kustannukset katetaan nykyisistä budjettikohdista.

5.3. Toteutusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Komission päätöksen 1999/468/EY mukainen neuvoa-antava komitea.

6. RAHOITUSVAIKUTUKSET

6.1. Kokonaisrahoitusvaikutus, B osa (koko ohjelmakaudeksi)

(Alla olevassa taulukossa ilmoitettujen kokonaismäärien laskutapa on esitettävä taulukossa 6.2 esitetyn jaottelun avulla.)

6.1.1. Rahoitustuki

>TAULUKON PAIKKA>

6.2. Toimenpidekohtainen kustannuslaskelma, B osa (koko ohjelmakaudeksi) [24]

[24] Lisätietoja erillisessä ohjeasiakirjassa.

(Jos toimia on useita, on ilmoitettava kuhunkin toimeen kuuluvista konkreettisista toimenpiteistä tarkat tiedot suoritteiden laajuuden ja kustannusten arviointia varten.)

Maksusitoumusmäärärahat milj. euroa

>TAULUKON PAIKKA>

Laskutapa on tarvittaessa selitettävä.

7. VAIKUTUKSET HENKILÖSTÖÖN JA HALLINTOMENOIHIN

7.1. Vaikutus henkilöstöön

>TAULUKON PAIKKA>

7.2. Henkilöstön taloudellinen kokonaisvaikutus

>TAULUKON PAIKKA>

Määrät ilmaisevat kyseisistä toimista 12 kuukauden aikana aiheutuvia kokonaiskustannuksia, koska toimenpide kestää määräämättömän ajan.

7.3. Muut toimesta johtuvat hallintomenot

>TAULUKON PAIKKA>

Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja.

(1) Mainittava komitean laji sekä ryhmä, johon se kuuluu.

>TAULUKON PAIKKA>

Edellä mainitut arviot on sisällytetty vuoden 2004 alustavaan talousarvioesitykseen.

8. SEURANTA JA ARVIOINTI

8.1. Seurantajärjestelmä

Käynnissä.

8.2. Arvioinnin yksityiskohtaiset säännöt ja arviointijaksot

Neljännesvuosittain pidettävien kokousten jälkeen.

9. PETOSTEN TORJUNTATOIMET

Asiantuntijoiden kustannusselvitykset tarkistetaan komission sääntöjen mukaisesti.