Ehdotus: NEUVOSTON PÄÄTÖS jäsenvaltioiden, jotka ovat vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehdyn Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolia, valtuuttamisesta allekirjoittamaan Euroopan yhteisön puolesta mainittua yleissopimusta muuttava pöytäkirja

(komission esittämät)

PERUSTELUT

1. Ehdotusten tarkoitus

Komissio ehdottaa, että neuvosto valtuuttaa jäsenvaltiot, jotka ovat vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla 29. heinäkuuta 1960 tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä "Pariisin yleissopimus") sopimuspuolia, allekirjoittamaan ja ratifioimaan mainittua yleissopimusta muuttavan, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD:n) puitteissa tehdyn pöytäkirjan tai liittymään siihen yhteisön puolesta.

2. Pariisin yleissopimusta muuttava pöytäkirja

2.1. Pariisin yleissopimus

Pariisin yleissopimus vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla tehtiin 29. heinäkuuta 1960 Euroopan taloudellisen yhteistoiminnan järjestön piirissä, josta sittemmin tuli OECD. Yleissopimuksen tavoitteena oli turvata henkilöille, jotka ovat kärsineet ydintapahtumien aiheuttamia vahinkoja, kohtuullinen ja oikeudenmukainen korvaus.

Pariisin yleissopimuksella perustetaan ydinenergian alalle erityinen vahingonkorvausjärjestelmä, jossa on otettu huomioon alan erityisongelmat ja joka poikkeaa useilta osin yleisen oikeuden mukaisesta vahingonkorvausvastuusta. Järjestelmää luonnehtii ydinvoimalaitoksen haltijan yksinomainen ja objektiivinen (tuottamuksesta riippumaton) vastuu. Ydinvoimalaitoksen haltija on velvollinen maksamaan korvaukset tiettyyn määrään asti ja kattamaan vastuunsa vakuutuksella tai muulla rahoitusvakuudella. Soveltamisala ulottuu ydintapahtumiin tietyissä ydinlaitoksissa tai yleissopimuksessa määriteltyjen ydinaineiden kuljetusten aikana sopimusvaltioiden alueella, myös aluevesillä.

Pariisin yleissopimusta täydentää Brysselissä 31. tammikuuta 1963 tehty, Pariisin yleissopimusta täydentävä lisäyleissopimus (jäljempänä "Brysselin lisäyleissopimus"), jossa perustetaan julkisia varoja käyttävä täydentävä korvausjärjestelmä. Korvausjärjestelmä käsittää kolme osaa. Korvauksen ensimmäinen osa, joka vastaa ydinvoimalaitoksen haltijan vastuuta, katetaan vakuutuksella tai haltijan rahoitusvakuudella. Toinen osa eli määrä, joka ylittää haltijan vastuun, maksetaan sen valtion julkisista varoista, jonka alueella ydinlaitos on, 175 miljoonaan erityiseen nosto-oikeuteen (Special Drawing Right, SDR) [1] asti. Kolmas osa, josta sopimuspuolet huolehtivat, kattaa ydintapahtumien aiheuttamat vahingot 175 miljoonan erityisnosto-oikeuden ylittävältä osin 300 miljoonaan erityisnosto-oikeuteen asti.

[1] Kansainvälisen valuuttarahaston 2. tammikuuta 2002 julkaisemien erityisinä nosto-oikeuksina ilmaistujen valuuttojen arvojen mukaan 1 erityinen nosto-oikeus = 1,39732 euroa.

Pariisin yleissopimusta on muutettu lisäpöytäkirjalla 28. tammikuuta 1964 ja pöytäkirjalla 16. marraskuuta 1982. Se on nykyään voimassa 15 maan välillä, joihin kuuluu 12 Euroopan yhteisön jäsenvaltiota; Itävalta, Irlanti ja Luxemburg eivät ole sopimusvaltioita.

2.2. Muutospöytäkirja

Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolet ovat vuodesta 1998 alkaen käyneet neuvotteluja yleissopimuksen tarkistamiseksi, jotta ydinvahinkojen korvausjärjestelmää voitaisiin parantaa. Tarkistuksen tavoitteena on varmistaa, että laajennetun vahingon määritelmän pohjalta voidaan entistä useammille uhreille maksaa korvauksia ja että tähän on käytettävissä aiempaa enemmän varoja.

Sopimuspuolet hyväksyivät Pariisin yleissopimusta muuttavan pöytäkirjaehdotuksen lopullisen tekstin helmikuussa 2002, ja OECD:n ydinenergian ohjauskomitea hyväksyi sen toukokuussa 2002.

Merkittävimmät muutokset koskevat yleissopimuksen maantieteellisen soveltamisalan laajentamista koskemaan ydinvahinkoja, jotka ovat tapahtuneet yleissopimukseen kuulumattomien valtioiden alueella tai merivyöhykkeellä, ja korvattavan vahingon käsitteen laajentamista siten, että siihen sisältyvät myös aineettomat vahingot sekä torjuntatoimenpiteistä ja pilaantuneen ympäristön ennallistamistoimenpiteistä aiheutuvat kustannukset.

Merkittävin parannus on ydinvoimalaitoksen haltijalle kuuluvan korvausvastuun määrän korottaminen. Kun ydinvoimalaitoksen haltijan korvausvastuun enimmäismäärä nykyisessä yleissopimuksessa on 15 miljoonaa erityisnosto-oikeutta, se nostetaan 700 miljoonan euron vähimmäisviitesummaan, kuitenkin siten että kansallisessa lainsäädännössä voidaan määrätä korkeammasta määrästä tai säätää ydinvoimalaitoksen haltijan rajattomasta vastuusta. Korotus koskee myös alhaisen riskin laitoksia, joiden haltijoiden vastuu nostetaan 5 miljoonasta erityisnosto-oikeudesta vähintään 70 miljoonaan euroon, ja ydinaineiden kuljetusten aikana tapahtuvia vahinkoja, joiden osalta haltijan vastuu nostetaan 5 miljoonasta erityisnosto-oikeudesta vähintään 80 miljoonaan euroon.

Ydinlaitoksen haltijan vastuun määrien korottamiseen liittyy vastaavasti myös tarkistuksen kohteena olevassa Brysselin lisäyleissopimuksessa määrättyjen täydentävien varojen lisääminen. Ehdotetun muutoksen mukaan Brysselin lisäyleissopimuksessa määrätyt korvauksen osat vahvistetaan seuraavasti: Ensimmäinen osa, joka vastaa ydinlaitoksen haltijan vastuuta, nostetaan vähintään 700 miljoonaan euroon. Toinen osa, joka on sen valtion vastuulla, jossa ydinlaitos sijaitsee, käsittää määrät ensimmäisen osan ja 1,2 miljardin euron välillä. Kolmas osa on 300 miljoonaa euroa. Osat ovat näin ollen yhteensä 1,5 miljardia euroa.

3. Neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22. joulukuuta 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 44/2001 [2] vahvistetaan tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa siviili- ja kauppaoikeuden alalla koskevat säännöt. Asetus sitoo kaikkia jäsenvaltioita Tanskaa lukuun ottamatta. Tanskan ja muiden jäsenvaltioiden välisiin suhteisiin sovelletaan edelleen vuoden 1968 Brysselin yleissopimusta.

[2] EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.

Asetuksen (EY) N:o 44/2001 mukaisia toimivaltasääntöjä sovelletaan, kun vastaajan kotipaikka on jäsenvaltiossa, jota asetus sitoo, kun taas sellaista vastaajaa vastaan, jolla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa, voidaan periaatteessa nostaa kanne minkä tahansa jäsenvaltion tuomioistuimessa viimeksi mainitun kansallisten toimivaltasääntöjen mukaisesti, ellei 22 artiklasta (yksinomainen toimivalta) ja 23 artiklasta (tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus) muuta johdu.

Toimivaltajärjestelmä perustuu ensisijaisesti vastaajan kotipaikkaan. Lisäksi deliktivelvoitteeseen ja kvasideliktivelvoitteeseen liittyvissä kysymyksissä jäsenvaltiossa kotipaikkaansa pitävä henkilö voidaan haastaa oikeuteen jäsenvaltiossa, jossa vahingollinen tapahtuma sattui tai voi sattua. Vahingon tapahtumapaikkana on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan pidettävä joko paikkakuntaa, missä vahinkoon syy-yhteydessä oleva tapahtuma on sattunut, tai paikkakuntaa, missä vahinko on ilmennyt. Vakuutuksiin liittyvissä kysymyksissä vakuutuksenantaja, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, voidaan haastaa oikeuteen a) sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa sen kotipaikka on, b) jos kantajana on vakuutuksen ottaja, vakuutettu tai edunsaaja, siinä jäsenvaltiossa, jossa kantajan kotipaikka on, tai c) jos kyseessä on rinnakkaisvakuutuksen antaja, sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa kanne on nostettu johtavaa vakuutuksenantajaa vastaan. Vastuuvakuutusta koskevassa asiassa kanne vakuutuksenantajaa vastaan voidaan nostaa myös sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jolla vahinko sattui, tai siinä tuomioistuimessa, jossa vahingon kärsinyt on nostanut kanteen vakuutettua vastaan, jos tuomioistuimen laki sen sallii.

Asetuksessa (EY) N:o 44/2001 säädetään, että jossakin jäsenvaltiossa annettu tuomio on tunnustettava ja toimeenpantava muissa jäsenvaltioissa ilman eri toimenpidettä. Tunnustamisesta voidaan kuitenkin tietyin tarkasti rajatuin perustein pidättäytyä oikeusjärjestykseen liittyvistä syistä, puolustautumisoikeuksien turvaamiseksi tai eri tuomioiden keskinäisen ristiriitaisuuden vuoksi.

4. Yhteisön toimivalta

Vahingonkorvausvastuuta ydinvoiman alalla koskevaa yhteisön lainsäädäntöä ei ole. Sitä vastoin uudessa Pariisin yleissopimusta muuttavassa pöytäkirjassa on määräyksiä, jotka vaikuttavat tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22. joulukuuta 2000 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 44/2001. Asetuksen nojalla käytettävissä olisi useita eri oikeuspaikkoja, kun taas Pariisin yleissopimuksen 13 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna pöytäkirjalla, määrätään periaatteessa sen sopimusvaltion yksinomaisesta toimivallasta, jonka alueella ydintapahtuma on sattunut.

Yksinomainen toimivalta ratkaista kanteet, jotka on nostettu ydintapahtuman aiheuttamien vahinkojen korvaustapauksissa, on Pariisin yleissopimuksen 13 artiklan mukaan vastedes sen sopimusvaltion tuomioistuimilla, jonka alueella ydintapahtuma sattui. Silloin kun ydintapahtuma on sattunut sopimusvaltioiden alueiden ulkopuolella tai tapahtumapaikkaa ei voida varmuudella määrittää, sen sopimusvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia, jonka alueella vastuussa olevan ydinlaitoksen haltijan ydinlaitos sijaitsee.

Tuomiovallan yhtenäisyyden periaatteen mukaisesti toimivaltaisen tuomioistuimen antamiin lopullisiin tuomioihin sovelletaan kevennettyä eksekvatuurimenettelyä ilman pääasian uutta tutkintaa niiden saattamiseksi täytäntöönpanokelpoisiksi muissa sopimusvaltioissa kuin toimivaltaisen tuomioistuimen sopimusvaltiossa.

Muutospöytäkirjassa määrätään lisäksi sen sopimuspuolena olevan rannikkovaltion yksinomaisesta toimivallasta, jonka talousvyöhykkeellä ydintapahtuma sattui. Toimivalta annetaan sillä edellytyksellä, että yleissopimuksen tallettajalle on annettu ilmoitus kyseisestä vyöhykkeestä ennen ydintapahtumaa. Pöytäkirjassa täsmennetään, ettei talousvyöhykettä koskeva ilmoitus tallettajalle eikä mainitun uuden määräyksen mukaisen toimivallan käyttö luo oikeuksia tai velvoitteita vierekkäisten tai vastakkaisten rannikkovaltioiden välisten merirajojen määrittämisen osalta.

Toisaalta, jos ydintapahtuma sattuu merialueella, jonka rajojen määrittämisestä on riitaa, toimivalta olisi annettava sille tuomioistuimelle, jolla katsotaan olevan läheisin yhteys ydintapahtumaan ja jota sen seuraukset eniten koskevat.

Yhteisöllä on yksinomainen toimivalta tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien määräysten osalta, koska ne vaikuttavat yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä määritellyllä tavalla neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 vastaaviin sääntöihin. Jäsenvaltiot eivät enää voi keskenään poiketa kyseisistä säännöistä eivätkä sopia yhteisön ulkopuolisten valtioiden kanssa velvoitteista, jotka vaikuttavat sääntöihin. [3]

[3] EY:n tuomioistuin, asia 22/70, AETR (Kok. 1971, s. 263).

Neuvosto valtuutti 13. syyskuuta 2002 yhteisön toimivallan käyttämiseksi komission neuvottelemaan 29. heinäkuuta 1960 tehtyyn Pariisin yleissopimukseen liitettävästä pöytäkirjasta yhteisön toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta. Neuvosto ei poikkeuksellisesti tässä tapauksessa määrännyt yhteisön liittymisestä yleissopimukseen. Menettelyä ei voida jatkossa pitää ennakkotapauksena.

Neuvotteluohjeissa täsmennettiin, että yhteisö säilyttäisi Pariisin yleissopimuksen 13 artiklaa koskevan muutosehdotuksen sopimusvaltioiden laatimassa muodossa, jonka ydinenergian ohjauskomitea oli hyväksynyt toukokuussa 2002. Ehdotuksella varmistetaan Pariisin yleissopimuksen tuomiovallan yhtenäisyyden periaate, joka on välttämätön, jotta voidaan taata korvausten maksamiseen uhreille käytettävissä olevien varojen tasapuolinen jakautuminen.

Neuvotteluohjeiden mukaisesti komissio ilmoitti 25. lokakuuta 2002 virallisesti OECD:n ydinenergiajärjestölle, joka on Pariisin yleissopimuksen tallettaja, että yhteisö hyväksyy pöytäkirjaehdotuksessa olevan 13 artiklaa koskevan muutosehdotuksen sellaisena kuin se oli hyväksytty helmikuussa 2002 ja että tätä artiklaa koskeva Euroopan unionin jäsenvaltioita olevien 12 sopimusvaltion varauma voitiin poistaa. Neuvottelut päättyivät tähän hyväksyntään, joka vahvistettiin komission ja ydinenergiajärjestön välisellä kirjeenvaihdolla.

Neuvottelujen päätteeksi sopimuspuolet hyväksyivät muutospöytäkirjan lopullisesti Euroopan komission hyväksymänä toisintona. Ydinenergiajärjestön ohjauskomitea merkitsi 24. huhtikuuta 2003 pidetyssä 106. istunnossaan komission edustajan läsnä ollessa virallisesti tiedoksi pöytäkirjan hyväksymisen. Ydinenergiajärjestön ohjauskomitea totesi myös, että sopimuspuolet olivat valmiita allekirjoittamaan pöytäkirjan heti kun Euroopan yhteisön sisäinen valtuuttamismenettely sen sallisi.

Pariisin yleissopimusta muuttavan pöytäkirjan teksti on neuvoston vahvistamien neuvotteluohjeiden mukainen. Yhteisön toimivallan käyttö näillä aloilla edellyttää, että Euroopan yhteisöstä tulee muutospöytäkirjan sopimuspuoli. Koska muutospöytäkirjassa ei kuitenkaan sallita alueellisen yhdentymisen järjestöjen osallistumista, yhteisö ei voi allekirjoittaa eikä ratifioida sitä eikä liittyä siihen.

Pariisin yleissopimuksen uusi pöytäkirja varmistaa uhrien aiempaa paremman suojelun ydintapahtumien varalta, joten se on yhteisölle ja sen jäsenvaltioille erityisen tärkeä. Tästä syystä on perusteltua, että yhteisö poikkeuksellisesti käyttää toimivaltaansa niiden jäsenvaltioidensa kautta, jotka ovat Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolia.

Kolme Euroopan yhteisön jäsenvaltiota, Itävalta, Irlanti ja Luxemburg, eivät kuitenkaan ole Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolia. Objektiivisesti katsoen on pidetty perusteltuna, että näiden valtioiden ei poikkeuksellisesti edellytetä liittyvän pöytäkirjan sopimuspuoliksi vaan että niiden annetaan jatkossakin soveltaa asetuksen (EY) N:o 44/2001 sääntöjä. Tällainen tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen eriytetty soveltaminen yhteisön sisällä on perusteltua kolmesta syystä:

- Pöytäkirjalla muutetaan yleissopimusta, jonka sopimuspuolia mainitut kolme jäsenvaltiota eivät ole.

- Asetus (EY) N:o 44/2001 ei vaikuta yleissopimuksiin, jonka sopimuspuolia jäsenvaltiot ovat.

- Pöytäkirjalla ei muuteta olennaisesti yleissopimuksen toimivaltasääntöjä.

Näin ollen neuvotteluohjeissa määrättiin aloittamaan menettely, jonka mukaan ainoastaan ne jäsenvaltiot, jotka nykyisin ovat Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolia, allekirjoittavat ja ratifioivat pöytäkirjan tai liittyvät siihen yhteisön puolesta.

Euroopan unionin perustamissopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001 ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Tanska ei näin ollen osallistu näiden päätösten tekemiseen, ne eivät sido Tanskaa eikä niitä sovelleta Tanskaan.

Päätelmät

Edellä esitetyistä syistä komissio suosittelee neuvostolle seuraavien päätösten tekemistä:

- päätös, jolla Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolia olevat jäsenvaltiot valtuutetaan allekirjoittamaan Euroopan yhteisön puolesta edellä mainittua yleissopimusta muuttava pöytäkirja

- päätös, jolla Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolia olevat jäsenvaltiot valtuutetaan ratifioimaan Euroopan yhteisön puolesta edellä mainittua yleissopimusta muuttava pöytäkirja tai liittymään siihen.

Ehdotus: NEUVOSTON PÄÄTÖS jäsenvaltioiden, jotka ovat vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehdyn Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolia, valtuuttamisesta allekirjoittamaan Euroopan yhteisön puolesta mainittua yleissopimusta muuttava pöytäkirja

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 61 artiklan c kohdan, 67 artiklan 5 kohdan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [4],

[4] EUVL C [...], [...], s. [...].

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Pöytäkirja vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehdyn, 28 päivänä tammikuuta 1964 tehdyllä lisäpöytäkirjalla ja 16 päivänä marraskuuta 1982 tehdyllä pöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen (jäljempänä "Pariisin yleissopimus") muuttamisesta on neuvoteltu, jotta korvausten maksamista ydintapahtumien aiheuttamien vahinkojen uhreille voitaisiin parantaa. Pöytäkirjassa määrätään korvausvastuumäärien korottamisesta ja ydinvoiman alan vahingonkorvausjärjestelmän ulottamisesta ympäristövahinkoihin.

(2) Neuvoston 13 päivänä syyskuuta 2002 antamien neuvotteluohjeiden mukaisesti komissio neuvotteli yhteisön puolesta Pariisin yleissopimusta muuttavasta pöytäkirjasta yhteisön toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta. Neuvoston neuvotteluohjeissa ei määrätty neuvottelemaan lausekkeesta, joka mahdollistaisi yhteisön liittymisen pöytäkirjaan.

(3) Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolet ovat hyväksyneet pöytäkirjan lopullisesti. Pöytäkirjan teksti on neuvoston neuvotteluohjeiden mukainen.

(4) Yhteisöllä on Pariisin yleissopimuksen 13 artiklan muutoksen osalta yksinomainen toimivalta siltä osin kuin kyseinen muutos vaikuttaa tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 44/2001 vahvistettuihin sääntöihin. Jäsenvaltiot säilyttävät toimivaltansa sellaisten tämän yleissopimuksen piiriin kuuluvien alojen osalta, jotka eivät vaikuta yhteisön oikeuteen. Ottaen huomioon yleissopimusta muuttavan pöytäkirjan tavoitteet ja tarkoitus, ei ole mahdollista erottaa toisistaan yhteisön ja jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvien pöytäkirjan määräysten hyväksymistä.

(5) Pariisin yleissopimusta muuttava pöytäkirja on yhteisölle ja sen jäsenvaltioille erityisen tärkeä, sillä sen avulla ydintapahtumien aiheuttamien vahinkojen korvaamista on mahdollista parantaa.

(6) Pariisin yleissopimus ja sitä muuttava pöytäkirja eivät ole avoinna alueellisten järjestöjen osallistumiselle. Tästä syystä yhteisö ei voi allekirjoittaa ja ratifioida pöytäkirjaa eikä liittyä siihen. Näin ollen on perusteltua, että jäsenvaltiot poikkeuksellisesti allekirjoittavat pöytäkirjan yhteisön puolesta.

(7) Kolme Euroopan yhteisön jäsenvaltiota, Itävalta, Irlanti ja Luxemburg, eivät kuitenkaan ole Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolia. Koska pöytäkirjalla muutetaan Pariisin yleissopimusta, koska asetuksessa (EY) N:o 44/2001 sallitaan niiden jäsenvaltioiden, joita yleissopimus sitoo, soveltaa edelleen yleissopimuksessa määrättyjä toimivaltasääntöjä ja koska pöytäkirjalla ei olennaisesti muuteta mainitun yleissopimuksen toimivaltasääntöjä, on pidettävä asiallisesti perusteltuna, että poikkeuksellisesti sallitaan mainittujen kolmen jäsenvaltion jäävän pöytäkirjan ulkopuolelle.

(8) Olisi siis säädettävä, että ne jäsenvaltiot, jotka ovat Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolia, allekirjoittavat yhteisön puolesta ja tässä päätöksessä esitetyin edellytyksin Pariisin yleissopimusta muuttavan pöytäkirjan edellyttäen, että se myöhemmin tehdään.

(9) Pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan näin ollen Euroopan yhteisön osalta vain niihin jäsenvaltioihin, jotka nykyisin ovat Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolia.

(10) Asetus (EY) N:o 44/2001 sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia, ja ne osallistuvat siten tämän päätöksen tekemiseen. Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu lisäksi myös tämän päätöksen soveltamiseen.

(11) Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen tekemiseen, se ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

1. Jäsenvaltioiden, jotka nykyisin ovat Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolia, on allekirjoitettava Pariisin yleissopimusta muuttava pöytäkirja yhteisön puolesta edellyttäen, että pöytäkirja myöhemmin tehdään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön toimivaltaa.

2. Pariisin yleissopimusta muuttavan pöytäkirjan teksti on tämän päätöksen liitteenä.

3. Tässä asetuksessa 'jäsenvaltioilla' tarkoitetaan Tanskaa lukuun ottamatta kaikkia jäsenvaltioita, jotka ovat Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolia.

2 artikla

Jäsenvaltioiden olisi allekirjoitettava pöytäkirja ennen 31 päivää joulukuuta 2003.

3 artikla

Allekirjoitettuaan Pariisin yleissopimusta muuttavan pöytäkirjan jäsenvaltioiden on kirjallisesti ilmoitettava Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön pääsihteeristöön, että allekirjoitus on tapahtunut tämän päätöksen mukaisesti.

Tehty Brysselissä [...]

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja