FI

Bryssel, 21.1.2003

KOM(2003) 23 lopullinen
2003/0006 (CNS)
2003/0007 (CNS)
2003/0008 (CNS)
2003/0009 (CNS)
2003/0010 (CNS)
2003/0011 (CNS)
2003/0012 (CNS)
 

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja
tiettyjen viljelykasvien tuottajien tukijärjestelmistä

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EY) N:o 1257/1999 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 2826/2000 kumoamisesta

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

viljan yhteisestä markkinajärjestelystä

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

riisin yhteisestä markkinajärjestelystä

Ehdotus:

Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS

kuivatun rehun yhteisestä markkinajärjestelystä markkinointivuosiksi 2004/05–2007/08

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä
annetun asetuksen (EY) N:o 1255/1999 muuttamisesta

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

maito- ja maitotuotealan maksun vahvistamisesta

(komission esittämät)

PERUSTELUT

kestävää maataloutta koskevat pitkän aikavälin näkymät

1.Kohti kestävää maataloutta

Berliinissä vuonna 1999 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa sovittiin yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) Agenda 2000 -uudistuksesta, joka oli uusi ja merkittävä vaihe maatalouden uudistusprosessissa. Agenda 2000:ssa annetaan konkreettinen muoto maatalouden eurooppalaiselle mallille, jonka tavoitteena on säilyttää tulevina vuosina maatalousjärjestelmien moninaisuus kaikkialla Euroopassa, myös alueilla, joilla on erityisiä ongelmia. Tämä merkitsee lisääntynyttä markkinasuuntautuneisuutta ja kilpailukykyä, parempaa elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua, maataloustulojen vakauttamista, ympäristönäkökohtien sisällyttämistä maatalouspolitiikkaan, maaseutualueiden elinvoimaisuuden kehittämistä sekä toimintojen yksinkertaistamista ja entistä suurempaa hajauttamista.

Nämä tavoitteet noudattavat Göteborgissa vuonna 2001 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa hyväksyttyä kestävän kehityksen strategiaa. Sen mukaan kaikkien politiikkojen taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia on tarkasteltava koordinoidusti, ja ne on otettava huomioon päätöksenteossa.

Komissio laati heinäkuussa 2002 tiedonannon  1 yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevasta väliarvioinnista. Tiedonannossa arvioitiin YMP:n uudistusprosessissa vuodesta 1992 alkaen saavutettua kehitystä. Arvioinnissa päädyttiin siihen, että paljon on saatu aikaan. Markkinoiden tasapaino on parantunut ja maataloustulot ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan. Laajentumiselle ja käynnissä oleville WTO-neuvotteluille on luotu vakaa perusta. YMP:tä koskevat tavoitteet eivät kuitenkaan monilla aloilla ole vielä johtaneet kansalaisten odottamiin tuloksiin. Sen vuoksi komissio on ehdottanut eräitä YMP:hen tehtäviä mukautuksia.

Lainsäädäntöehdotuksia esittäessään komissio on ottanut huomioon Brysselissä lokakuussa 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät sekä sen laajan keskustelun, jota käytiin heinäkuussa 2002 annetun tiedonannon julkaisemisen jälkeen neuvostossa, Euroopan parlamentissa, Euroopan talous- ja sosiaalikomiteassa, alueiden komiteassa ja muissa neuvoa-antavissa komiteoissa sekä kansalaisten parissa. Keskustelua on täydennetty jäsenvaltioissa tehdyillä yhteydenotoilla maanviljelijöiden ja teollisuuden edustajiin, kuluttajiin sekä ympäristö- ja kansalaisjärjestöihin. Niiden perusteella YMP:n lisäuudistuksen linjasta vallitsee laaja yhteisymmärrys. Keskusteluissa on kuitenkin tuotu esille myös erilaisia huolenaiheita ja epävarmuustekijöitä. Komissio on ehdotuksissaan pyrkinyt ottamaan huomioon nämä huolenaiheet ja epävarmuustekijät samoin kuin vaikutusanalyysit ja Brysselin sopimuksesta johtuvat uudet budjettirajoitukset.

Valtioiden ja hallitusten päämiesten Brysselissä tekemä sopimus, jossa vahvistetaan suorien tukien käyttöönottoa uusissa jäsenvaltioissa koskevat komission ehdotukset, oli merkittävä edistysaskel laajentumisprosessissa. Se tasoitti tietä myönteisiin neuvottelutuloksiin, jotka saavutettiin kymmenen ehdokasmaan kanssa Kööpenhaminassa joulukuussa 2002. Kyseisessä sopimuksessa vahvistetaan yläraja laajentuneen EU:n markkinatukia ja suoria tukia koskeville menoille. Ylärajaa nostetaan siten, että se säilyy alempana kuin inflaatioaste. Siinä muistutetaan myös epäsuotuisten alueiden ja monimuotoisen maatalouden tärkeydestä, ja vahvistetaan näin toisen pilarin merkitys.

Berliinissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston esittämään YMP:n väliarvioinnin laatimista koskevaan pyyntöön vastaamisen lisäksi on tarpeen toteuttaa lisätoimia Göteborgissa ja Brysselissä vahvistettuihin uusiin tehtäviin ja haasteisiin vastaamiseksi. Maatalousmenoja, joiden enimmäismäärä on määritelty, koskeva uusi pitkän aikavälin kehys edellyttää selkeää näkemystä yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuuden kehityksestä. Ilman tällaista varmuutta alalla ei voida tehdä tulevaisuuden suunnitelmia. Kuten väliarvioinnista annetussa tiedonannossa todetaan, lisäuudistus on näin ollen tarpeen:

*EU:n maatalouden kilpailukyvyn lisäämiseksi rajoittamalla interventio todelliseksi turvaverkkotoimenpiteeksi, jonka avulla EU:n tuottajat pystyvät reagoimaan markkinasignaaleihin ja välttämään äärimmäiset hintavaihtelut;

*markkinasuuntautuneemman, kestävän maatalouden edistämiseksi saattamalla päätökseen siirtyminen tuotekeskeisestä tukijärjestelmästä tuottajakeskeiseen tukijärjestelmään, johon liittyy tuotantomääristä riippumattoman maatilan tulotuen käyttöönotto. Tämän järjestelmän mukainen tuki perustuu aiempiin viitetietoihin ja edellyttää ympäristöön, elintarvikkeiden turvallisuuteen ja eläinten hyvinvointiin liittyvien vaatimusten noudattamista. Tämä lisää viljelijöille maksettavien tulotukien tehokkuutta;

*tukien välisen tasapainon parantamiseksi ja maaseudun kehittämisen vahvistamiseksi siirtämällä varoja YMP:n ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin. Tämä tapahtuu ottamalla käyttöön EU:n laajuinen tukien mukauttaminen ja laajentamalla maaseudun kehittämistä varten nykyisin käytössä olevien välineiden soveltamisalaa elintarvikkeiden laadun edistämiseksi, korkeampien vaatimusten täyttämiseksi ja eläinten hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Selkeiden toimintaperiaatteiden määrittely YMP:tä varten

On hyvin todennäköistä, että tarvittavat lisäuudistukset aiheuttavat ylimääräisiä menoja, sillä maanviljelijöiden tulot on tarpeen vakauttaa asianmukaisella tavalla. Brysselin huippukokouksessa tehtyjen budjettipäätösten mukaisesti tämä voidaan saavuttaa ainoastaan lisäämällä varoja, joita voidaan saada muualla ensimmäisessä pilarissa tehtävien säästöjen avulla. Lisäuudistusta koskevat toimet edellyttävät näin ollen nykyisistä suorista tuista ja markkinamenoista saatavia säästöjä.

On olemassa todellinen vaara, että jos budjettisäästöjä ei saavuteta oikeudenmukaisilla, avoimilla ja ennustettavissa olevilla menettelyillä, EU voi ajautua umpikujaan myöhempien maataloutta koskevien päätösten suhteen. Tällöin olisi tarpeellista neuvotella tapauskohtaisesti samaan aikaan menojen alennuksista ja uudelleenjaoista. Olisi lähes mahdotonta taata yksittäisille viljelijöille maksettujen rahoitusosuuksien tasapainoisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Näin ollen viljelijöiden olisi hyvin vaikeaa tehdä minkäänlaisia suunnitelmia, sillä vaadittujen lisäuudistusta koskevien toimien lisäksi he eivät pystyisi ennakoimaan, miten tällaiset toimet saadaan rahoitettua.

Epävarmuus ei kuitenkaan vahingoittaisi ainoastaan viljelijöiden etuja vaan voisi myös estää päätökset, joilla YMP:tä voitaisiin muuttaa vastaamaan paremmin yhteiskunnan odotuksia. YMP:n uudistusprosessissa noudatettava hajanainen lähestymistapa voisi itse asiassa pahentaa monia tämänhetkisiä ongelmia ja vaarantaa tosiasiallisesti kestävää maataloutta. Tästä syystä komissio on tehnyt ehdotuksen säästöohjelmaksi, jolla varmistetaan, että uudet rahoitustarpeet voidaan täyttää tasapainoisella tavalla koko maatalousalalla.

EU:n maatalousalan kilpailukyvyn parantaminen

Laaditussa vaikutusanalyysissä vahvistetaan tarve tehdä komission heinäkuussa 2002 ehdottamat mukautukset. Maitokiintiöjärjestelmän vaihtoehdoista käydyn laajan keskustelun perusteella komissio katsoo, että Agenda 2000 ‑uudistusta olisi laajennettava siten, että se vastaisi paremmin hintoja koskevia realiteetteja ja tarvetta eriyttää edelleen voin ja rasvattoman maitojauheen tukitasoja. Komissio ehdotti niin ikään durumvehnästä maksettavan laatupalkkion muuttamista tavoitteenaan laatutuotannon kannustaminen yksinkertaisemmalla tavalla.

Markkinasuuntautuneemman kestävän maatalouden edistäminen

Tuotantomääristä riippumattoman maatilan tulotuen käyttöönotosta käydyssä keskustelussa on tuotu esiin eräitä huolenaiheita, joita komissio on käsitellyt ehdotuksissaan.

*Jotta maata ei poistettaisi viljelykäytöstä tuotantomääristä riippumattoman tuen käyttöönoton seurauksena, komissio on selventänyt, että viljelijöiden on uusien täydentävien ehtojen mukaisesti noudatettava tiukkoja maan hoitovelvoitteita. Tuotantomääristä riippumaton tuki tarjoaa mahdollisuuden joustavampaan maatalouden harjoittamiseen ja parantaa täten monien syrjäisten alueiden viljelijöiden taloudellista tilannetta.

*Vuokraviljelijöiden ja maanomistajien etujen tasapainoisuuden varmistamiseksi ehdotuksissa esitetään tukioikeuksien siirtoa koskevaa järjestelmää. Maksut suoritetaan ainoastaan viljelijöille, jotka harjoittavat aktiivista tuotantoa tai ylläpitävät maan hyvää viljelykuntoa ja ovat säilyttäneet yhteyden maahan. Sellaisen kotieläintuotannon osalta, jota harjoitetaan ilman vastaavaa maa-alaa, vahvistetaan erityisjärjestelyjä.

Uusi maatilan tulotuki on yhdenmukainen WTO:n vihreän laatikon kanssa. Tuotantomääristä riippumaton tuki tarjoaa EU:lle mahdollisuuden hyödyntää täysimääräisesti neuvottelumarginaaliaan sen pyrkiessä saavuttamaan esimerkiksi muita kuin kauppaan liittyviä näkökohtia koskevat tavoitteensa WTO:ssa. Tästä syystä tuotantomääristä riippumattoman tuen käyttöönottoa koskevat ehdotukset saattavat olla ratkaisevan tärkeitä maatalouden eurooppalaisen mallin etujen suojelemisessa.

Jotta edut saadaan maksimoitua erityisesti hallinnon tasolla, maatilan tulotuki kattaa mahdollisimman suuren joukon aloja: kaikki vilja-, öljy- ja valkuaiskasvien järjestelmään kuuluvat tuotteet sekä palkokasvit, siemenet, tärkkelysperunat sekä naudan- ja lampaanliha; riisin, durumvehnän ja kuivarehun tarkistetut tuet; maitoala maidontuotantotukien täytäntöönpanon yhteydessä. Muita uudistettavia aloja (sokeri, oliiviöljy, tupakka, puuvilla ja mahdollisesti hedelmät ja vihannekset sekä viini) koskevat ehdotukset tehdään vuoden 2003 aikana.

Maaseudun kehittämisen vahvistaminen

Ehdotukset, joiden mukaan maaseudun kehittämistä varten nykyisin käytettävissä olevien välineiden soveltamisalaa olisi laajennettava elintarvikkeiden laadun edistämiseksi, korkeampien vaatimusten täyttämiseksi ja eläinten hyvinvoinnin lisäämiseksi, on hyväksytty yksimielisesti.

Komissio on ottanut tarkoin huomioon jäsenvaltioiden toistuvat pyynnöt yhteisön maaseudun kehittämispolitiikan yksinkertaistamiseksi toisen pilarin yhteydessä. Komissio on jäsenvaltioiden kanssa samaa mieltä toisen pilarin tehokkaan hallinnoinnin merkityksestä. Se on jo osoittanut halunsa toimia jäsenvaltioiden kanssa aktiivisesti ja rakentavasti tällaisen yksinkertaistamisen saavuttamiseksi ja on täysin sitoutunut saamaan aikaan konkreettisia tuloksia. Komissio esitti vuoden 2002 joulukuun lopussa merkittäviä ehdotuksia, joiden tavoitteena on helpottaa maaseudun kehittämisohjelmien hallinnointia komission täytäntöönpanosääntöjen tasolla. Yksinkertaistamista korostetaan entistäkin enemmän nykyisissä ehdotuksissa, joilla pyritään laajentamaan maaseudun kehittämisen soveltamisalaa ja kattavuutta.

Tukien välisen tasapainon parantaminen

Koska maatalousmarkkinoita koskeville menoille vahvistettiin Brysselissä yläraja, budjettikohtien välisiä siirtoja koskevaa mekanismia ei voida ottaa käyttöön ennen seuraavien rahoitusnäkymien alkamisajankohtaa. Tämän vuoksi komissio ehdottaa, että tuolloin otettaisiin käyttöön mukauttamismenetelmä, jonka avulla voidaan parantaa markkinamenoja ja maatalouden kehittämistä koskevien tukien välistä tasapainoa.

Komissio painottaa erityisesti Brysselin Eurooppa-neuvoston tekemien päätelmien perusteella tarvetta lujittaa toista pilaria entisestään. Tältä osin varojen siirtoa ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin voidaan pitää ensimmäisenä vaiheena maaseudun kehittämisen lujittamisessa, rajoittamatta asiasta tulevaisuudessa käytäviä keskusteluja.

Toiseen pilariin voidaan siirtää varoja ja uusista markkinauudistuksista aiheutuviin uusiin rahoitustarpeisiin voidaan vastata uuden degressiojärjestelmän avulla. Kyseisessä järjestelmässä sovelletaan maatilan saamien suorien tukien kokonaismäärään perustuvien asteittaisten osuuksien periaatetta, jolla voidaan taata, että suorien tukien vähennykset ovat tasapainoisia ja yksinkertaisia soveltaa.

2.Ehdotettujen uudistusten vaikutus

YMP:n toimenpiteisiin ehdotettujen mukautusten avulla tuotantopäätökset saadaan mahdollisimman joustaviksi ja tuottajille myönnettävän tuen maksaminen yksinkertaistuu merkittävästi samalla kun voidaan taata tuottajien tulojen vakaus. Mukautusten täytäntöönpano poistaisi suuren osan nykyisen tukijärjestelmän negatiivisista ympäristökannustimista, parantaisi lainsäädännön täytäntöönpanoa ja edistäisi kestävämpiä maatalouskäytänteitä. Tämän lisäksi ne edistävät YMP:n merkittävää yksinkertaistamista, helpottavat laajentumisprosessia ja auttavat puolustamaan YMP:tä WTO:ssa.

Ehdotetut mukautukset täydentävät EU:n kansainvälistä tavoitetta varmistaa, että kehitysmaat saavat täyden hyödyn maailmanmarkkinoiden laajentumisesta siten, että samalla niiden elintarvikevarmuus säilyy. Kuten vaikutusanalyysi osoittaa, ehdotusten odotetaan vähentävän vientimahdollisuuksia, koska tukea suunnataan laajaperäisempiin maatalouskäytänteisiin ja vähemmän kauppaa vääristäviin kotimaisiin tukiin. Näin ollen ehdotukset edistävät maailmanmarkkinahintojen vahvistumista, mistä on etua kehitysmaiden maatalousalalle.

Mukautukset ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että EU pystyy luomaan kestävän ja ennustettavissa olevan toimintakehyksen maatalouden eurooppalaiselle mallille tulevina vuosina. Muutokset ovat entistäkin kiireellisempiä uuden budjettikehyksen vuoksi. Niiden avulla EU pystyy säilyttämään tulevaisuuden maatalouspolitiikkansa vakaana, varmistamaan viljelijöiden tulotuen avoimen ja oikeudenmukaisemman jakamisen sekä vastaamaan paremmin kuluttajien ja veronmaksajien odotuksiin.

2.1.Taloudellinen vaikutus

Komissio on julkaissut perusteellisen vaikutusanalyysin väliarvioinnissa ehdotetuista mukautuksista  2 . Analyysissä päädytään yleisesti siihen, että huolimatta vähäisistä muutoksista tuen kokonaistasoon välitarkastuksessa tehdyt ehdotukset johtaisivat varojen parempaan jakautumiseen tuotteiden kesken sekä tehokkaampaan tulonsiirtoon.

EU:n viljantuotannon ennustetaan kaikissa analyyseissä laskevan hieman. Tämä johtuu pääasiassa tuotantomääristä riippumattomien suorien tukien täytäntöönpanosta, päästövähennyshyvitystä koskevasta ehdotuksesta ja tukihintatason alentamisesta. Tämä kehitys olisi seurausta lähinnä viljan viljelyalojen vähentymisestä, sillä useimmissa analyyseissä keskisatojen odotetaan kasvavan. Tuotannon lasku ei koskisi niinkään vehnää kuin rehuviljoja, sillä vehnän maailmanmarkkinoiden hintanäkymät ovat paremmat kuin useimpien rehuviljojen.

Väliarvioinnissa tehtyjen ehdotusten vaikutukset öljykasvien tuotantoon ovat vaihtelevampia, vaikka useimpien analyysien mukaan elintarvikkeeksi tarkoitettujen öljykasvien tuotanto näyttäisikin hieman alenevan. Komission analyysin mukaan päästövähennyshyvityksiin liittyvät maksut johtaisivat energiakasvien, erityisesti öljykasvien, tuotannon lisääntymiseen pääasiassa viljantuotannon kustannuksella.

Tuotantomääristä riippumattomien suorien tukien täytäntöönpano kotieläintuotannon alalla johtaisi naudan- ja lampaanlihan tuotannon jonkinasteiseen alenemiseen, sillä se suosisi tuotantojärjestelmien laajaperäistämistä ja nostaisi markkinahintoja, millä olisi myönteinen vaikutus asiaan kuuluvien karjatilojen tuloihin.

Yleisesti ollaan sitä mieltä, että väliarvioinnissa esitettyjen ehdotusten vaikutukset maataloustuloihin ovat melko rajalliset koko EU:n maatalousalan osalta, vaikka vaikutukset saattavatkin vaihdella eri tuotealojen ja alueiden välillä.

Vaikka tuotantomääristä riippumattomien suorien tukien täytäntöönpano aiheuttaisi tulojen nousua kotieläintuotannon alalla (korkeampien markkinahintojen vuoksi), tämä tasoittuisi alakohtaisella negatiivisella tulovaikutuksella, joka liittyy rehuviljojen markkinahintojen alenemiseen rukiin intervention poistumisen vuoksi.

2.2.Budjettivaikutus

Ehdotetut toimenpiteet johtavat nykyisten jäsenvaltioiden osalta säästöihin, joiden arvioidaan olevan 337 miljoonaa euroa varainhoitovuonna 2006 ja noin 186 miljoonaa euroa varainhoitovuodesta 2010 alkaen. Tämä vaikutus johtuu siitä, että markkinatoimenpiteitä koskevien ehdotusten mukaiset säästöt ovat suurempia kuin suoria tukia koskevien ehdotusten vaikutukset, joiden määräksi on arvioitu +729 miljoonaa euroa vuonna 2006 ja noin +1 610 miljoonaa euroa vuodesta 2010 alkaen.

Uudet EU:hun liittyvät jäsenvaltiot aiheuttavat kuitenkin vuonna 2010 noin 88 miljoonan euron lisämenot, jotka kasvavat vuosittain siten, että ne ovat 241 miljoonaa euroa vuonna 2013 suorien tukien osuuden kasvettua niiden kokonaismenoista.

Jotta kokonaismenot pysyisivät sen uuden ylärajan alapuolella, joka vahvistettiin Brysselissä 25:een jäsenvaltioon laajentuneessa EU:ssa käyttöön otettavien markkinatoimenpiteiden ja suorien tukien rahoittamiseksi, ehdotetaan, että nykyisille jäsenvaltioille myönnettäviä suoria tukia alennetaan varainhoitovuodesta 2007 alkaen. Tämä esitetään seuraavassa taulukossa:

EU-25: Menoennusteet rahoitusnäkymien otsakkeen 1a osalta - uudistusehdotukset

3.Väliarviointi ja uudet jäsenvaltiot

Noudattaen sisäisiä järjestelyjä, jotka koskevat tiedottamis- ja kuulemismenettelyn täytäntöönpanoa eräiden liittymistä edeltävällä kaudella tehtävien päätösten ja muiden toimenpiteiden osalta, komissio toimittaa liitteenä olevat väliarviointia koskevat ehdotukset EU:hun liittyville valtioille sen jälkeen, kun ne on toimitettu neuvostolle. Kukin unioniin liittyvä valtio voi pyytää näistä ehdotuksista käytävää keskustelua edellä esitettyjä järjestelyjä koskevia edellytyksiä noudattaen 3 .

4.Ehdotusten kuvaus

4.1.Markkinoiden vakauttaminen ja yhteisten markkinajärjestelyjen parantaminen

Peltokasviala

Vilja

Ehdotetaan interventiohinnan lopullista viiden prosentin alennusta (Agenda 2000:ssa ehdotetusta 20 prosentista) 95,35 euroon/tonni markkinointivuodesta 2004/05 alkaen, jotta voidaan varmistaa, että interventio toimii todellisena turvaverkkona. Interventiovarastojen kasvamisen välttämiseksi ruis suljetaan interventiojärjestelmän ulkopuolelle.

Intervention merkityksen vähentyessä interventiohintojen kausikorjausta ei enää tarvita. Sen vuoksi ehdotetaan kuukausikorotusten järjestelmän kumoamista. Tuotantotukia ei enää sovelleta tärkkelykseen ja eräisiin siitä johdettuihin tuotteisiin.

Viljan interventiohinnan alennuksen seurauksena viljan ja muiden asiaankuuluvien peltokasvien pinta-alatuet nostetaan 63 eurosta 66 euroon tonnilta. Ne sisältyvät maatilan tulotukeen.

Valkuaiskasvit

Nykyinen valkuaiskasveista maksettava lisätuki (9,5 euroa/tonni) säilytetään ja muunnetaan lajikohtaiseksi pinta-alatueksi, jonka suuruus on 55,57 euroa/ha. Se maksetaan 1,4 miljoonaksi hehtaariksi vahvistetun uuden taatun enimmäispinta-alan rajoissa.

Durumvehnä

Perinteisillä tuotantoalueilla viljeltävän durumvehnän lisätuki alennetaan 344,5:stä eurosta/ha 250:een euroon/ha ja sisällytetään maatilan tulotukeen. Muilla alueilla, joilla durumvehnän tuotantoa tuetaan, maksettava erityistuki, joka on tällä hetkellä 139,5 euroa/ha, lakkautetaan asteittain. Tämän tuen alennukset toteutetaan kolmen vuoden aikana vuodesta 2004 alkaen.

Otetaan käyttöön uusi palkkio suurimoiden ja pastavalmisteiden tuotannossa käytettävän durumvehnän laadun parantamiseksi. Palkkio maksetaan perinteisillä tuotantoalueilla viljelijöille, jotka käyttävät tietyn määrän valittuihin lajikkeisiin kuuluvia varmennettuja siemeniä. Valituiksi tulevat lajikkeet, jotka täyttävät suurimoiden ja pastan tuotantoa koskevat laatuvaatimukset. Palkkion suuruus on 40 euroa/ha, ja se maksetaan perinteisillä tuotantoalueilla tällä hetkellä sovellettavien taattujen enimmäispinta-alojen rajoissa.

Tärkkelysperunat

Asetuksessa (ETY) N:o 1766/92 säädetään tärkkelysperunoiden tuottajille maksettavasta suorasta tuesta. Tuen määräksi vahvistettiin Agenda 2000:n yhteydessä 110,54 euroa tärkkelystonnia kohden. Puolet tästä tuesta sisällytetään maatilan tulotukeen teollisuudelle aiemmin toimitettujen määrien perusteella. Tuen loppuosa säilyy tärkkelysperunoiden osalta maksettavana lajikohtaisena tukena. Vähimmäishinta poistetaan.

Kuivarehu

Kuivarehualalla maksettava tuki jaetaan uudelleen viljelijöiden ja jalostusteollisuuden kesken. Viljelijöille maksettava suora tuki sisällytetään maatilan tulotukeen teollisuudelle aiemmin toimitettujen määrien perusteella. Kansallisia enimmäismääriä sovelletaan nykyisten taattujen kansallisten määrien huomioon ottamiseksi.

Neljän vuoden siirtymäkauden ajan noudatetaan dehydratoituja ja aurinkokuivattuja rehuja koskevaa yksinkertaistettua yhtenäistä tukijärjestelmää, josta myönnetään alenevaa tukea, joka on aluksi eli markkinointivuonna 2004/05 33 euroa/tonni. Vastaavat taatut kansalliset määrät yhdistetään.

Siemenet

Asetuksessa (EY) N:o 2358/71 vahvistetaan tuki valittujen siemenlajien tuotantoon. Tuki, jota maksetaan tällä hetkellä tonnilta tuotettuja siemeniä, sisällytetään maatilan tulotukeen. Se lasketaan kertomalla tuettujen siementonnien lukumäärä edellä mainitun asetuksen 3 artiklan mukaisesti vahvistetulla määrällä. 

Riisi

Jotta riisimarkkinat saataisiin vakautettua ottaen huomioon erityisesti Kaikki paitsi aseet ‑aloitteen vaikutukset, komissio ehdottaa, että interventiohintaa alennetaan kerralla 50 prosenttia. Tällöin tosiasiallinen tukihinta, joka on 150 euroa/tonni, vastaisi maailmanmarkkinahintoja. Tuottajien tulojen vakauttamiseksi tällä hetkellä sovellettava suora tuki nostetaan 52 eurosta/tonni 177 euroon/tonni, joka vastaa vuoden 1992 uudistuksessa ja Agenda 2000:ssa vahvistettua viljojen kokonaiskorvausta. Tästä määrästä osuus, jonka suuruus on 102 euroa/tonni, sisältyy maatilan tulotukeen ja maksetaan aiempien tukioikeuksien perusteella nykyisten taattujen enimmäispinta-alojen rajoissa. Loppuosuus, joka on 75 euroa/tonni kerrottuna vuoden 1995 uudistuksesta seuranneella tuotolla, maksetaan lajikohtaisena tukena. Taattu enimmäispinta-ala vahvistetaan vuosien 1999–2001 keskimääräiselle tasolle tai nykyisen taatun enimmäispinta-alan tasolle riippuen siitä, kumpi on alhaisempi. Otetaan käyttöön yksityisen varastoinnin järjestelmä, johon turvaudutaan silloin, kun markkinahinta laskee alle tosiasiallisen tukihinnan. Lisäksi otetaan käyttöön erityistoimenpiteitä, kun markkinahinta laskee tonnilta alle 120 euron.

Pähkinät

Nykyinen järjestelmä korvataan vuotuisella kiinteämääräiselle tuella, jonka suuruus on 100 euroa/ha ja joka myönnetään taattuihin kansallisiin aloihin jaetulle 800 000 hehtaarin taatulle enimmäispinta-alalle. Jäsenvaltiot voivat täydentää tätä tukea vuotuisella 109 euron hehtaarikohtaisella enimmäismaksulla.

Maitotuotteet

Vakaiden tulevaisuudennäkymien takaamiseksi maidontuottajille komissio ehdottaa uudistetun maitokiintiöjärjestelmän soveltamisen jatkamista markkinointivuoteen 2014/15 asti.

Berliinissä maaliskuussa 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti lykätä maitoalan uudistuksen voimaantuloa budjettinäkökohtien vuoksi. Koska nykyisten rahoitusnäkymien mukaan käytettävissä on ennakoimattomia budjettivaroja, komissio on vakaasti sitä mieltä, että Berliinissä sovittua maitoalan uudistusta olisi aikaistettava yhdellä vuodella, jotta uudistuksen tavoitteet ja edut voidaan saavuttaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tämän lisäksi on tarpeen alentaa maidon tukihintaa nostamalla kiintiötä yhdellä prosentilla vuosina 2007 ja 2008 viitemäärien perusteella Agenda 2000:n täysimääräisen täytäntöönpanon jälkeen.

Suunniteltu viiden prosentin vuotuinen yhtenäinen alennus korvataan epäsymmetrisillä interventiohinnan alennuksilla, joiden suuruus on rasvattoman maitojauheen osalta –3,5 prosenttia vuodessa ja voin osalta –7 prosenttia vuodessa viiden vuoden ajan. Kaiken kaikkiaan tämä 35 prosentin alennus voin hinnoissa ja 17,5 prosentin alennus rasvattoman maitojauheen hinnoissa merkitsee 28 prosentin kokonaisalennusta EU:n maidon tavoitehintojen osalta viiden vuoden aikana. Voin interventio-ostot keskeytetään vuotuisen 30 000 tonnin rajan ylityttyä. Ehdotetaan, että kyseisen rajan ylityttyä ostot voidaan toteuttaa tarjouskilpailumenettelyllä.

Vuosina 2007 ja 2008 maksetaan lisäkorvausta suorien tukien avulla käyttäen samaa laskutapaa kuin Agenda 2000:ssa. Kaikki maidontuotantotuet sisällytetään maatilan tulotukeen.

4.2.Tuotantomääristä riippumattomat suorat tuet - maatilan tulotuen käyttöönotto

Maatilan tulotuella korvataan yhteisissä markkinajärjestelyissä maksettavat useimmat palkkiot. Viljelijöille maksetaan viitemäärään perustuvaa maatilan tulotukea, ja viitemäärään sisällytetään seuraavien alojen tuet: peltokasvit, naudanliha (myös Posei ja Egeanmeren saaret), maito ja maitotuotteet, lampaat ja vuohet, tärkkelysperunat, palkoviljat, riisi, siemenet ja kuivarehu. Viitekautena ovat vuodet 2000–2002.

Tämä maatilan tulotuki jaetaan tukioikeuksiin, jolloin oikeuksien siirto helpottuu. Kukin oikeus lasketaan jakamalla viitemäärä tähän määrään viitekaudella johtaneella hehtaarimäärällä (myös rehuala).

Tukioikeuden perusteella tehtävään maksupyyntöön on liityttävä tukikelpoinen hehtaari, joka määritellään tilan maatalousalaksi. Tukikelpoisiin hehtaareihin eivät sisälly monivuotisessa viljelyssä, metsätaloudessa ja muussa kuin maatalouskäytössä 31. joulukuuta 2002 olleet alat. Kotieläintuotantoon ilman vastaavaa maa-alaa tai tukioikeuden ollessa yli 10 000 euroa sovelletaan vastaavin edellytyksin erityistä tukioikeutta. Maatilan tulotukea ja erityistukea koskevat kansalliset enimmäismäärät vahvistetaan. Tästä määrästä varataan jäsenvaltion tasolla yhden prosentin osuus viljelijän kohtaamiin vaikeuksiin.

Oikeudet voidaan siirtää maan kanssa tai ilman maata saman jäsenvaltion viljelijöiden kesken. Jäsenvaltio voi määritellä alueita, joiden sisälle siirrot on rajattava. Lisäksi jäsenvaltioilla on mahdollisuus mukauttaa oikeuksia alueellisten keskimäärien kannalta.

Viljelijät voivat käyttää tätä maata kaikkeen maataloustoimintaan paitsi monivuotisten viljelykasvien viljelyyn. Tukioikeudet, joita ei ole käytetty enintään viiteen vuoteen, luovutetaan kansalliseen varantoon, paitsi jos kyseessä on ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet.

Ympäristöä, elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä työturvallisuutta koskevien vaatimusten lujittaminen

EU:n lakisääteisiin vaatimuksiin ympäristön, elintarvikkeiden turvallisuuden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä työturvallisuuden alalla tilatasolla sovelletaan pakollisia täydentäviä ehtoja. Tuen irrottamista tuotantomääristä on välttämätöntä täydentää, jottei maata poistettaisi viljelykäytöstä, mikä aiheuttaisi ympäristöongelmia. Näin ollen suoria tukia saavien viljelijöiden velvollisuus on säilyttää kaikki maatalousmaa hyvässä viljelykunnossa.

Täydentävä ehto velvoittaa koko maatilaa, ja seuraamuksia sovelletaan aina, kun edunsaajan maatila ei täytä vaatimuksia. Täydentävää ehtoa sovelletaan kaikkiin aloihin ja niin käytössä olevaan kuin käyttämättömäänkin maatalousmaahan.

Maatilan tulotuen tai muiden YMP:n mukaisten suorien tukien piiriin kuuluviin viljelijöihin, jotka eivät noudata näitä lakisääteisiä vaatimuksia, sovelletaan seuraamusjärjestelmää. Seuraamus on tuen alentaminen tai peruuttaminen kokonaan (tapauksen vakavuudesta riippuen).

Maatilojen neuvontajärjestelmä

Maatilojen neuvontajärjestelmä tulee pakolliseksi osana täydentäviä ehtoja. Se otetaan käyttöön ensi vaiheessa sellaisten tuottajien osalta, jotka saavat suoria tukia yli 15 000 euroa vuodessa tai joiden liikevaihto on yli 100 000 euroa vuodessa. Muut viljelijät voivat liittyä järjestelmään vapaaehtoisesti. Tällä neuvontapalvelulla viljelijöitä ohjeistetaan siitä, kuinka vaatimuksia ja hyviä käytänteitä sovelletaan tuotantoprosessissa. Tilatarkastuksiin kuuluvat tiettyjen tavoitteena olevien seikkojen (ympäristö, elintarvikkeiden turvallisuus ja eläinten hyvinvointi) kannalta merkittäviksi määriteltyjen materiaalikiertojen ja tilan toimintojen jäsentyneet ja säännölliset tilannekatsaukset ja selvitykset. Tilatarkastuksia tuetaan osana maaseudun kehittämistä.

Pitkän aikavälin kesannointi ympäristösyistä

Voidakseen saada maatilan tulotuen tuottajien, joilla nykyään on kesannointivelvoite, on jatkossakin kesannoitava ala, joka vastaa 10:tä prosenttia heidän nykyisestä vilja-, öljykasvi- ja valkuaiskasvialastaan. Tämän alan kesannointivelvoitetta ei sovelleta luonnonmukaiseen viljelyyn. Kesannointiin ei sovelleta vuoroviljelyä, eikä kesannoitua alaa saa käyttää maataloustarkoituksiin eikä viljelykasvien kaupalliseen viljelyyn. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia vuoroviljelyyn perustuvan kesannoinnin, jos tämä on tarpeen ympäristösyistä. Jos maata siirretään, sen on edelleen kesannoitava.

Energiakasvien tuki – päästövähennyshyvitys

Komissio ehdottaa energiakasveille tukea, jonka suuruus on 45 euroa/ha. Tukea myönnetään 1 500 000 hehtaarin suuruiselle EU:n taatulle enimmäispinta-alalle. Sitä myönnetään ainoastaan aloille, joiden tuotannosta on tehty viljelijän ja jalostusteollisuuden välinen sopimus, paitsi jos viljelijä jalostaa tuotteet itse tilallaan. Komissio antaa viiden vuoden kuluessa energiakasvijärjestelmän täytäntöönpanosta neuvostolle kertomuksen järjestelmän soveltamisesta sekä esittää aiheelliset ehdotukset.

Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä

Yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää on mukautettava suoria tukia koskevien uusien säännösten mukaisesti. Erityisesti maatilan tulotukijärjestelmän käyttöönotto tarkoittaa nykyisen yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän yhden osan yksinkertaistumista, koska uudessa tilatukijärjestelmässä ei enää edellytetä vilja-, öljy- ja valkuaiskasvien sekä kotieläintuotannon tunnistamista, lukuun ottamatta riisin ja durumvehnän kaltaisia tuotteita, joille edelleen myönnetään lajikohtaista tukea. Nykyistä maksujen seuranta- ja valvontajärjestelmää käytetään vastaisuudessa helpottamaan tukioikeuksien ja niiden edellytyksenä olevien viljelylohkojen ristiintarkastuksia. Viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä säilyy näin ollen uuden yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän olennaisena osana.

Tukihakemuksille on tehtävä hallinnollisia tarkastuksia viljelyalojen tukikelpoisuuden ja vastaavien tukioikeuksien varmistamiseksi. Hallinnollisten tarkastusten lisäksi on tehtävä paikalla otoksiin perustuvia tarkastuksia, joiden yhteydessä viljelyalat voidaan tarkastaa kaukokartoitusmenetelmiä käyttäen. Näiden tarkastusten on oltava jäsenvaltioiden nimeämien toimivaltaisten viranomaisten yhteensovittamia, ja niiden perusteella tukia alennetaan tai evätään jos todetaan, että tukikelpoisuutta koskevat edellytykset eivät täyty.

Myös täydentäviin ehtoihin liittyvien tarkastusten on sisällyttävä uuteen yhdennettyyn hallinto- ja valvontajärjestelmään eli kyseisellä järjestelmällä ei siis valvota pelkästään tukikelpoisuusedellytysten täyttymistä. Näin ehdotus sisältää täysin yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän. Jäsenvaltioissa jo käytettäviä, lakisääteisten hoitovaatimusten ja maan hyvään viljelykuntoon liittyvien edellytysten noudattamista valvovia järjestelmiä voidaan käyttää yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän osana. Niiden on tietenkin oltava yhteensopivia jälkimmäisen järjestelmän kanssa. Tämä koskee muun muassa direktiivin 92/102/ETY ja asetuksen (EY) N:o 1760/2000 mukaista eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmää. Myös horisontaaliasetuksesta tehdyn ehdotuksen liitteessä IV vahvistettujen tukijärjestelmien hallinnoimiseksi ja valvomiseksi käytettävän järjestelmän on oltava yhteensopiva yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän kanssa.

4.3.Tuen vähentäminen

Jotta tuleviin rahoitustarpeisiin voidaan vastata, ajanjaksolle 2006–2012 ehdotetaan tuen vähentämisjärjestelmää tukien välisen tasapainon sekä ennustettavissa olevan, avoimen sääntelyn varmistamiseksi.

Viljelijälle tiettynä vuonna myönnettäviä tukia vähennetään seuraavasti:

Tuen vähentämisestä edellä kuvatussa järjestelmässä johtuva mukauttamisosuus tulee jäsenvaltioiden käyttöön yhteisön lisätukena käytettäväksi jäsenvaltioiden maaseudun kehittämisohjelmiin liittyviin toimenpiteisiin. Tämä osuus on yksi prosentti vuonna 2006 ja nousee 6 prosenttiin vuonna 2011. Nämä määrät myönnetään jäsenvaltioille seuraavien kriteerien perusteella: maatalousala, maataloustyöllisyys ja bruttokansantuote (BKT) asukasta kohti ostovoimana mitattuna. Jäljelle jäävät määrät käytetään uusista markkinauudistuksista syntyviin lisärahoitustarpeisiin. Tuen vähentämistä ja mukauttamista sovelletaan uusiin jäsenvaltioihin vasta kun asteittain käyttöönotettavat suorat tuet ovat tavanomaisella EU-tasolla.

4.4.Maaseudun kehittämisen vakauttaminen ja vahvistaminen

Komissio ehdottaa yhteisön maaseudun kehittämiseen tarkoitetun tuen soveltamisalan laajentamista sisällyttämällä siihen uusia toimenpiteitä riippumatta siitä, millaiseksi maaseudun kehittämispolitiikan uudistamista koskeva keskustelu muodostuu. Uudet toimenpiteet lisätään toisessa pilarissa käytettävissä olevien toimenpiteiden valikoimaan muuttamatta peruskehystä, jonka nojalla maaseudun kehittämistukea myönnetään. Komissio katsoo, että tällaisilla muutoksilla olisi kielteisiä vaikutuksia nykyisen ohjelmakauden 2000–2006 puolivälissä.

Uudet ehdotetut toimenpiteet ovat kaikki liitännäistoimenpiteitä, ja ne rahoitetaan koko EU:ssa EMOTR:n tukiosastosta. Toimenpiteet on pääasiassa kohdennettu viljelijöihin. Jäsenvaltioiden ja alueiden tehtävänä on päättää, haluavatko ne sisällyttää nämä toimenpiteet maaseudun kehittämisohjelmiinsa. Uusiin toimenpiteisiin sisältyvät seuraavat:

Asetukseen (EY) N:o 1257/1999 lisätään uusi luku "Elintarvikkeiden laatu", joka sisältää seuraavat kaksi toimenpidettä:

*Viljelijöille maksetaan kannustinmaksu silloin kun he osallistuvat vapaaehtoisesti yhteisön ohjelmiin tai hyväksyttyihin kansallisiin ohjelmiin, joiden tarkoituksena on parantaa maataloustuotteiden ja tuotantoprosessien laatua sekä antaa kuluttajille tästä takeet. Tällaista tukea voidaan maksaa vuosittain enintään viiden vuoden ajan, ja kukin tila voi saada enintään 1 500 euroa vuodessa.

*Tuottajaryhmille myönnetään tukea edellisen toimenpiteen mukaisissa laatuohjelmissa tuotettuja tuotteita koskeviin tiedotus- ja menekinedistämistoimiin. Julkista tukea voidaan myöntää enintään 70 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

Lisätään uusi luku "Vaatimusten noudattaminen", joka sisältää seuraavat kaksi toimenpidettä:

*Jäsenvaltioilla on mahdollisuus myöntää viljelijöille väliaikaista ja alenevaa tukea, jonka tarkoituksena on auttaa heitä mukautumaan tiukkoihin vaatimuksiin, jotka perustuvat ympäristöä, kansanterveyttä, eläinten ja kasvien terveyttä sekä viljelijöiden työturvallisuutta koskevaan yhteisön lainsäädäntöön. Tukitasot on mukautettava viljelijöille tietyn vaatimuksen noudattamisesta aiheutuvien lisävelvoitteiden ja toimintakustannusten huomioon ottamiseksi. Alenevaa kiinteää tukea myönnetään enintään viiden vuoden ajan. Tukea voidaan myöntää tilalle enintään 10 000 euroa vuodessa. Tukea ei missään tapauksessa makseta silloin, kun yksittäinen viljelijä jättää noudattamatta kansalliseen lainsäädäntöön jo sisällytettyjä vaatimuksia.

*Viljelijöitä tuetaan maatilojen neuvontapalvelujen käyttämisestä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. Viljelijät voivat saada julkista tukea enintään 80 prosenttia tällaisista palveluista aiheutuvista kustannuksista heidän käyttäessään näitä palveluita ensimmäisen kerran. Tuen enimmäismäärä on 1 500 euroa.

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 nykyiseen maatalousympäristöä koskevaan lukuun sisällytetään mahdollisuus maksaa tukea viljelijöille, jotka sitoutuvat vähintään viiden vuoden ajaksi parantamaan kotieläintensä hyvinvointia tavalla, joka ylittää hyvän kotieläintuotannon käytänteet. Tukea maksetaan vuosittain, ja se perustuu tällaisista sitoumuksista aiheutuviin lisäkustannuksiin ja sitoumusten takia menetettyihin tuloihin. Vuosittainen maksukatto on 500 euroa kotieläinyksikköä kohden.

Lisäksi komissio ehdottaa eräiden uusien toimenpiteiden käyttöönotosta johtuvien teknisten mukautusten lisäksi mahdollisuutta mukauttaa asetusta (EY) N:o 1257/1999 nykyisten ehdotusten yhteydessä. Näin eräitä säännöksiä yksinkertaistettaisiin ja selkeytettäisiin neuvoston asetuksessa. Nämä mukautukset koskevat metsitys- ja koulutuslukujen soveltamisalan selkeyttämistä ja uuden luetelmakohdan lisäämistä maaseutualueiden sopeuttamista ja kehittämistä (ns. 33 artiklan mukaiset toimenpiteet) koskevaan lukuun paikallisiin kumppanuusryhmiin liittyvien hallintomenojen kattamiseksi.

Vuonna 2004 komissio tarkastelee maatalouden kehittämisen vaikutusta näiden kestävään kehitykseen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseen erityisesti biologisen monimuotoisuuden ja direktiivin 92/43/EY (ns. elinympäristödirektiivi) täytäntöönpanon osalta. Samalla pohditaan mahdollisuutta laajentaa hiljattain hyväksyttyjen, elintarvikkeiden laatua koskevien uusien vaatimusten täyttämiseksi viljelijöille myönnettävien tukien soveltamisala koskemaan myös perinteisiä pientuottajia. Komissio tekee tarvittaessa ehdotuksia siitä, miten yhteistä maatalouspolitiikkaa voidaan hyödyntää näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

2003/0006 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä
ja tiettyjen viljelykasvien tuottajien tukijärjestelmistä

SISÄLLYSLUETTELO

I OSASTO    SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

II OSASTO    YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 luku    Täydentävät ehdot

2 luku    Tuen vähentäminen ja mukauttaminen

3 luku    Maatilojen neuvontajärjestelmä

4 luku    Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä

5 luku    Muut yleiset säännökset

III OSASTO    MAATILAN TULOTUKIJÄRJESTELMÄ

1 luku    Yleiset säännökset

2 luku    Määrän vahvistaminen

3 luku    Tukioikeudet

1 jakso    Pinta-alaan perustuvat tukioikeudet
2 jakso    Erityiset tukioikeudet
4 luku    Maankäyttö maatilan tulotukijärjestelmässä

1 jakso    Maan käyttö
2 jakso    Kesannointi

5 luku    Alueellinen täytäntöönpano

IV OSASTO    MUUT TUKIJÄRJESTELMÄT

1 luku    Durumvehnän erityinen laatupalkkio

2 luku    Valkuaiskasvipalkkio

3 luku    Riisin lajikohtainen tuki

4 luku    Pähkinöiden pinta-alatuki

5 luku    Energiakasvien tuki

6 luku    Tärkkelysperunan tuki

V OSASTO    SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

LIITE I    Luettelo 1 artiklan mukaiset perusteet täyttävistä tukijärjestelmistä

LIITE II    11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

LIITE III    3 ja 4 artiklassa tarkoitetut lakisääteiset hoitovaatimukset

LIITE IV    5 artiklassa tarkoitetut hyvää viljelykuntoa koskevat edellytykset

LIITE V    29 artiklassa tarkoitetut yhteensopivat tukijärjestelmät

LIITE VI    Luettelo 36 artiklassa tarkoitettuun tulotukeen liittyvistä suorista tuista

LIITE VII    40 artiklassa tarkoitetun viitemäärän laskeminen

LIITE VIII    44 artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

LIITE IX    61 artiklassa tarkoitetut durumvehnän perinteiset tuotantoalueet

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 36 ja 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen  4 ,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon 5 ,

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 6 ,

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon 7 ,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)Yhteisen maatalouspolitiikan eri tulotukijärjestelmiin sisältyville suorille tuille olisi vahvistettava yhteiset edellytykset.

(2)Suorien tukien täysimääräinen maksaminen olisi liitettävä maatalousmaahan, -tuotantoon ja ‑toimintaan liittyvien sääntöjen noudattamiseen. Kyseisten sääntöjen avulla yhteisiin markkinajärjestelyihin olisi sisällytettävä ympäristöä, elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia, viljelijöiden työturvallisuutta ja maan hyvää viljelykuntoa koskevat perusvaatimukset. Jos nämä perusvaatimukset eivät täyty, jäsenvaltioiden olisi evättävä suora tuki kokonaan tai osittain käyttäen apunaan suhteellisia, puolueettomia ja asteittaisia perusteita. Tällaiset epäämiset eivät rajoita muiden voimassa olevien tai myöhemmin säädettävien yhteisön tai kansallisen lain säännösten soveltamista.

(3)Maan hyvän viljelykunnon säilyttämiseksi olisi vahvistettava vaatimukset tietyille aloille, joille ei tällä hetkellä ole vahvistettu vaatimuksia. Kyseisten vaatimusten olisi perustuttava hyvään viljelykäytäntöön, jonka perusta saattaa olla jäsenvaltioiden säännöksissä. Tämän vuoksi on aiheellista vahvistaa yhteisön kehys. Jäsenvaltioiden tämän kehyksen mukaisesti vahvistamissa vaatimuksissa olisi otettava huomioon asianomaisten viljelyalojen erityisominaisuudet, myös maaperä- ja ilmasto-olot, nykyiset viljelyjärjestelmät (maankäyttö, vuoroviljely, viljelykäytänteet) ja tilarakenteet.

(4)Koska pysyvillä laitumilla on myönteisiä ympäristövaikutuksia, on aiheellista hyväksyä toimenpiteitä, joilla kannustetaan nykyisten pysyvien laidunten säilyttämiseen entisellään ja vältetään suurten alueiden muuttaminen peltomaaksi.

(5)Jotta saavutettaisiin parempi tasapaino kestävän maatalouden edistämiseen ja maaseudun kehittämiseen tähtäävien toimintavälineiden välillä, käyttöön olisi pakollisena otettava suorien tukien asteittainen vähennysjärjestelmä koko yhteisössä vuosina 2007–2012. Kaikkia tietyn määrän ylittäviä suoria tukia olisi vuosittain alennettava tietyillä prosenttimäärillä. Saavutettuja säästöjä olisi käytettävä yhteisen maatalouspolitiikan eri alojen lisäuudistusten rahoittamiseksi tarvittaessa. On aiheellista antaa komissiolle valtuudet mukauttaa kyseisiä prosenttimääriä tarvittaessa. Vuoteen 2007 saakka jäsenvaltiot voivat edelleen soveltaa yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia suoran tuen järjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1259/1999  8 mukaisia, tuen mukauttamista koskevia voimassa olevia sääntöjä vapaaehtoisesti.

(6)Jotta viljelijät voisivat täyttää nykyaikaista korkealaatuista maanviljelyä koskevat vaatimukset, jäsenvaltioiden on tarpeen ottaa käyttöön kattava järjestelmä kaupallisille tiloille suunnatuista neuvontapalveluista. Maatilojen neuvontajärjestelmän olisi lisättävä viljelijöiden tietämystä materiaalikierroista ja maatilan toiminnoista, joita koskevat ympäristöön, elintarvikkeiden turvallisuuteen, eläinten terveyteen ja hyvinvointiin sekä työturvallisuuteen liittyvät vaatimukset, järjestelmän kuitenkaan mitenkään vaikuttamatta viljelijöiden velvollisuuksiin ja vastuuseen noudattaa näitä vaatimuksia.

(7)Maatilojen neuvontajärjestelmän käyttöönoton helpottamiseksi järjestelmän olisi ensimmäisessä vaiheessa oltava pakollinen osa täydentäviä ehtoja, kun kyseessä ovat sellaiset tuottajat, joiden suorat tuet ylittävät tietyn tason vuosittain tai joiden liikevaihto ylittää tietyn määrän. Muiden viljelijöiden pitäisi pystyä liittymään järjestelmään vapaaehtoisesti. Koska kyseessä on viljelijöille tarjottu neuvontapalvelu, neuvonnan yhteydessä saadut tiedot on aiheellista säilyttää luottamuksellisina lukuun ottamatta tapauksia, joissa yhteisön tai kansallisia lakeja on rikottu vakavasti.

(8)Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999  9 8 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistuakseen Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta rahoitettavien toimien toteuttamisesta ja säännönmukaisuudesta sekä estääkseen ja rangaistakseen sääntöjenvastaisuudet.

(9)Hallinto- ja valvontamekanismien tehokkuuden ja käyttökelpoisuuden parantamiseksi on tarpeen mukauttaa tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä 27 päivänä marraskuuta 1992 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3508/92  10 säädettyä järjestelmää, jotta siihen voidaan sisällyttää maatilan tulotukijärjestelmä, durumvehnää, valkuaiskasveja, energiakasveja, riisiä, perunatärkkelystä ja pähkinöitä koskevat tukijärjestelmät sekä täydentäviä ehtoja, tuen mukauttamista ja maatilojen neuvontajärjestelmää koskevien sääntöjen soveltamisen valvonta. On tarkoituksenmukaista säätää mahdollisuudesta liittää järjestelmään myöhemmin muita tukijärjestelmiä.

(10)Tehokkaan valvonnan takaamiseksi ja sen estämiseksi, että tukihakemus voitaisiin samassa jäsenvaltiossa esittää eri maksajavirastoissa useita kertoja, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön yhtenäinen järjestelmä. Siihen kirjataan tunnistetiedot niistä viljelijöistä, jotka jättävät yhdennetyn järjestelmän soveltamisalaan kuuluvia tukihakemuksia.

(11)Yhdennetyn järjestelmän eri osien tavoitteena on hallinnon ja valvonnan tehostaminen. Tämän vuoksi tämän asetuksen soveltamisalaan kuulumattomien yhteisön järjestelmien osalta jäsenvaltioilla olisi oltava lupa käyttää järjestelmää hyväkseen toimimatta kuitenkaan asiaa koskevien säännösten vastaisesti.

(12)Ottaen huomioon järjestelmän monimutkaisuus ja käsiteltävien hakemusten suuri määrä on välttämätöntä käyttää aiheellisia teknisiä apukeinoja ja hallinto- ja valvontamenetelmiä. Sen vuoksi yhdennettyyn järjestelmään on jokaisessa jäsenvaltiossa sisällyttävä tietokonepohjainen tietokanta, viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä, tuottajien tukihakemukset, yhdenmukaistettu valvontajärjestelmä ja tulotukijärjestelmän osalta tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva järjestelmä.

(13)Jotta kerätyt tiedot voidaan prosessoida ja niitä voidaan käyttää tukihakemusten tarkastamisessa, on tarpeen ottaa käyttöön tehokkaat tietokonepohjaiset tietokannat, jotka mahdollistavat erityisesti ristiintarkastukset.

(14)Viljelylohkojen tunnistaminen on olennainen osa pinta-alaperusteisten järjestelmien asianmukaista soveltamista. Kokemus on osoittanut tiettyjä puutteita nykyisissä menetelmissä. Sen vuoksi on syytä säätää tunnistusjärjestelmästä, jonka laatimisessa voidaan tarvittaessa turvautua kaukokartoitukseen.

(15)Yksinkertaisuuden vuoksi jäsenvaltioilla olisi oltava lupa säätää useita tukijärjestelmiä koskevan yhden ainoan hakemuksen jättämisestä ja vuotuisten hakemusten korvaamisesta monivuotisella, vuosittain pelkästään vahvistettavalla hakemuksella.

(16)Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää tuen mukautuksesta johtuvista vähennyksistä saatavia määriä tiettyihin Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1257/1999  11 säädettyyn maaseudun kehittämistukeen liittyviin täydentäviin toimenpiteisiin.

(17)Koska täydentävien ehtojen perusteella käyttöön tulevia määriä ei voida ennakoida tarpeeksi ajoissa, jotta ne voitaisiin käyttää maaseudun kehittämistukeen liittyviin täydentäviin toimenpiteisiin, nämä määrät olisi tilitettävä Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukiosastolle jäsenvaltiolle jätettävää tiettyä prosenttiosuutta lukuun ottamatta.

(18)Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi maksettava yhteisön tukijärjestelmien mukaiset tuet täysimääräisesti edunsaajille, jollei tässä asetuksessa säädetyistä tuen alennuksista muuta johdu, säädettyjen maksuaikojen kuluessa.

(19)Yhteisen maatalouspolitiikan mukaisissa tukijärjestelmissä säädetään suorasta tulotuesta erityisesti maatalousväestön kohtuullisen elintason turvaamiseksi. Tämä tavoite liittyy läheisesti maaseutualueiden säilyttämiseen. Yhteisön varojen virheellisen kohdentamisen estämiseksi tukea ei pitäisi maksaa viljelijöille, jotka ovat keinotekoisesti luoneet tukien saamiseen vaaditut edellytykset.

(20)Yhteiset tukijärjestelmät on tarvittaessa lyhyessä ajassa mukautettava tapahtuneeseen kehitykseen. Edunsaajat eivät näin ollen voi olettaa tukiedellytysten pysyvän muuttumattomina, vaan heidän olisi oltava valmiita siihen, että järjestelmiä saatetaan tarkistaa markkinakehityksen mukaan.

(21)Koska suorilla tuilla on merkittäviä talousarviovaikutuksia, yhteisön järjestelmiä olisi arvioitava tarkoituksenmukaisella tavalla, jotta nämä vaikutukset voitaisiin arvioida paremmin.

(22)Yhteisön maatalouden kilpailukyvyn parantaminen sekä elintarvikkeiden laadun ja ympäristövaatimusten edistäminen merkitsevät väistämättä maataloustuotteiden virallisten hintojen laskua ja tuotantokustannusten nousua yhteisön maatiloilla. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi sekä markkinasuuntautuneemman ja kestävämmän maatalouden edistämiseksi on tarpeen täydentää siirtymistä tuotantotuesta tuottajatukeen ottamalla käyttöön tuotantomääristä riippumattoman maatilakohtaisen tulotuen järjestelmä. Tuen irrottaminen tuotantomääristä ei muuta viljelijöille tosiasiallisesti maksettuja määriä, mutta parantaa huomattavasti tulotuen tehokkuutta. Tämän vuoksi on aiheellista asettaa maatilan tulotuen edellytykseksi ympäristöön, eläinten hyvinvointiin ja elintarvikkeiden laatuun liittyvien perusteiden noudattaminen.

(23)Tällaisessa järjestelmässä tuottajan useista eri järjestelmistä saamat nykyiset suorat tuet olisi yhdistettävä maatilan tulotueksi, joka määräytyy viitekauden aiempien oikeuksien perusteella ja joka on mukautettu Agenda 2000:n yhteydessä käyttöönotettujen toimenpiteiden täydellisen toteuttamisen ja tällä asetuksella vahvistettujen tukimäärien muutosten ottamiseksi huomioon.

(24)Koska hallinnon yksinkertaistamisesta saatava hyöty kasvaa, jos järjestelmään sisällytetään useita eri aloja, järjestelmän olisi ensimmäisessä vaiheessa katettava kaikki peltokasvijärjestelmään kuuluvat tuotteet sekä palkoviljat, siemenet, naudanliha ja lampaanliha. Nauta- ja lammasalan mukaantulon vuoksi järjestelmä on tarpeen ulottaa joihinkin palkkioihin, jotka maksetaan syrjäisimmillä alueilla ja Egeanmeren saarilla kyseisissä yhteisissä markkinajärjestelyissä säädettyjen suorien tukien lisänä. Näin järjestelmää voitaisiin entisestään yksinkertaistaa ja välttää pelkästään kyseisillä alueilla toimivaa rajoitettua tuottajamäärää koskevan oikeudellisen ja hallinnollisen kehyksen säilyttäminen naudan- ja lampaanliha-alalla. Järjestelmään olisi myös sisällytettävä riisin ja durumvehnän tarkistetut tuet sekä maitoalan tuki. Järjestelmään olisi myös sisällytettävä tärkkelysperunan ja kuivatun rehun tuet, mutta jalostusteollisuuden osalta olisi säilytettävä erillinen tuki.

(25)Hampun osalta olisi säädettävä erityisistä toimenpiteistä, jotta vältetään laittomien viljelysten kätkeminen niiden viljelysten joukkoon, jotka voivat saada maatilan tulotuen, ja hampun yhteiseen markkinajärjestelyyn kohdistuvat kielteiset vaikutukset. Tämän vuoksi olisi säädettävä pinta-alatuen myöntämisestä ainoastaan sellaisille viljelyaloille, joille kylvetyt hamppulajikkeet antavat tietyt takeet psykotrooppisten aineiden pitoisuudesta. Viittaukset kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun yhteisestä markkinajärjestelystä 27 päivänä heinäkuuta 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1673/2000  12 säädettyihin erityistoimenpiteisiin olisi näin ollen mukautettava.

(26)Viljelijöille olisi annettava täysi vapaus valita viljelemänsä tuotteet, myös tuotteet, joista edelleen maksetaan tuotantomääristä riippuvaa tukea, sillä tämä lisäisi markkinasuuntautuneisuutta. Näin ollen maatilan tulotuen saannin edellytyksenä ei pitäisi olla jonkin tietyn tuotteen tuotanto.

(27)Jotta voidaan vahvistaa määrä, jonka viljelijän olisi uudessa järjestelmässä saatava, on aiheellista viitata määriin, joita hänelle myönnettiin viitekaudella. Erityistilanteiden varalta olisi perustettava kansallinen varanto. Kyseistä varantoa olisi käytettävä helpottamaan uusien viljelijöiden osallistumista järjestelmään. Tulotuki olisi vahvistettava tilakohtaisesti.

(28)Tilan saama kokonaismäärä olisi jaettava osiin (tukioikeudet), ja siihen on yhdistettävä tietty määriteltävä määrää tukikelpoisia hehtaareita, jotta palkkio-oikeuksien siirtoa voidaan helpottaa. Jotta vältettäisiin keinottelumielessä tehdyt siirrot, jotka johtaisivat tukioikeuksien kasautumiseen ilman vastaava maatalouspohjaa, tuen myöntämiseksi on aiheellista säätää yhteydestä tukioikeuksien ja tietyn tukikelpoisten hehtaarien määrän välillä sekä mahdollisuudesta rajata oikeuksien siirto tietylle alueelle. Olisi säädettävä erityissäännökset tuelle, joka ei ole suoraan pinta-alaperusteista, ja huomioon olisi otettava lampaan- ja vuohenkasvatuksen erityisluonne.

(29)Jotta varmistettaisiin, ettei tuen ja oikeuksien kokonaistaso ylitä nykyisiä talousarviovaroja yhteisön, kansallisella ja tarvittaessa alueellisella tasolla, on aiheellista säätää kansallisista enimmäismääristä, jotka lasketaan asianomaisissa tukijärjestelmissä tukien maksamiseksi kussakin jäsenvaltiossa myönnettyjen kaikkien varojen yhteissummana. Suhteellisia vähennyksiä olisi sovellettava, jos kokonaismäärä ylittyy.

(30)Peltokasvien kesannointiedellytykset olisi pidettävä voimassa, jotta voitaisiin säilyttää viljelykäytöstä poistamisesta aiheutuvat, tarjonnan valvontaa koskevat edut samalla kun vahvistetaan siihen liittyviä uuden tukijärjestelmän mukaisia ympäristöetuja.

(31)Jotta erityistilanteet voitaisiin kohdata joustavasti, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus määritellä tietynlainen tasapaino tilakohtaisten tukioikeuksien ja alueellisten tai kansallisten keskiarvojen välillä.

(32)Jotta durumvehnän tuotantoasema perinteisillä tuotantoalueilla voitaisiin säilyttää samalla kun parannetaan tuen myöntämistä tietyt vähimmäislaatuvaatimukset täyttävälle durumvehnälle, on aiheellista alentaa siirtymäkauden ajan nykyistä perinteisten alueiden durumvehnän lisätukea ja poistaa määriteltyjen alueiden erityistuki. Tukea olisi myönnettävä ainoastaan sellaiselle durumvehnälle, joka on viljelty niin, että se soveltuu suurimoiden ja pastavalmisteiden tuotantoon.

(33)Jotta paljon valkuaista sisältävien kasvien asema vahvistuisi ja näiden kasvien tuotantoon kannustettaisiin, on aiheellista säätää näiden kasvien tuottajille maksettavasta lisätuesta. Uuden järjestelmän asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi olisi vahvistettava tietyt tukikelpoisuusedellytykset. Olisi määriteltävä taattu enimmäispinta-ala ja suhteellisia vähennyksiä olisi sovellettava, jos taattu enimmäispinta-ala ylittyy.

(34)Jotta riisintuotannon asema säilyisi perinteisillä tuotantoalueilla, on aiheellista säätää riisintuottajille maksettavasta lisätuesta. Uuden järjestelmän asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi olisi vahvistettava tietyt tukikelpoisuusedellytykset. Olisi vahvistettava kansalliset perusalat ja vähennyksiä olisi sovellettava, jos nämä alat ylittyvät.

(35)Pähkinäalalle olisi vahvistettava uudet järjestelyt, jotta vältettäisiin pähkinäntuotannon loppuminen perinteisillä alueilla ja tästä aiheutuvat kielteiset ympäristöön, maaseutuun, yhteiskuntaan ja talouteen kohdistuvat seuraukset. Uusien järjestelyjen asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi olisi vahvistettava tietyt tukikelpoisuusedellytykset, myös puiden vähimmäistiheys ja palstakoko. Erityistarpeisiin vastaamiseksi jäsenvaltioiden olisi pystyttävä säätämään lisätuesta.

(36)Talousarvion ylittymisen välttämiseksi olisi määriteltävä taattu enimmäispinta-ala ja suhteellisia vähennyksiä olisi sovellettava, jos se ylittyy. Nämä vähennykset olisi keskitettävä jäsenvaltioihin, joissa taattu enimmäispinta-ala ylittyy. Tasapainoisen soveltamisen takaamiseksi koko yhteisössä tämä ala olisi jaettava suhteessa jäsenvaltioiden pähkinäntuotantoaloihin. Jäsenvaltioiden olisi vastattava alojen jakamisesta alueellaan. Aloille, joille on laadittu parantamissuunnitelma, olisi myönnettävä uuden järjestelmän mukaista tukea vasta kun suunnitelma umpeutuu.

(37)Jotta parantamissuunnitelmista saatavaa hyötyä tarjonnan uudelleenryhmittelyssä hyödynnettäisiin, jäsenvaltiot voivat asettaa yhteisön ja kansallisen tuen saamisen edellytykseksi jäsenyyden tuottajaorganisaatiossa. Häiriöiden välttämiseksi on varmistettava joustava siirtyminen uuteen järjestelmään.

(38)Energiakasveja tuetaan tällä hetkellä tarjoamalla mahdollisuus kasvattaa teollisuuden tarpeisiin tarkoitettuja viljelykasveja kesantomaalla. Suurin osa kesantomaan non-food ‑tuotannosta on energiakasveja. Olisi vahvistettava energiakasvien erityistuki, jonka tavoitteena on hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Viljelyalojen jakamisessa jäsenvaltioiden kesken olisi otettava huomioon aiempi energiakasvien tuotanto kesantomaalla, hiilidioksidipäästöjen jakamista koskevat sitoumukset ja pääasiallisten viljelykasvien nykyinen perusala. Järjestelyjä olisi tarkasteltava uudelleen määrätyn ajan kuluttua ottaen huomioon biopolttoaineita koskevan yhteisön aloitteen täytäntöönpano.

(39)Jotta tärkkelystuotanto voidaan säilyttää perinteisillä tuotantoalueilla ja tunnustaa perunantuotannon merkitys maatalouskierrossa, on aiheellista säätää perunatärkkelyksen tuottajille maksettavasta lisätuesta. Lisäksi siltä osin kuin tärkkelysperunan tuottajien tukijärjestelmä sisällytetään osittain maatilan tulotukijärjestelmään ja koska tärkkelysperunan vähimmäishinta ja tärkkelyksen tuotantotuet poistetaan, perunatärkkelystuotannon kiintiöjärjestelmästä 27 päivänä heinäkuuta 1994 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1868/94  13 olisi muutettava .

(40)Edellä mainittujen muutosten ja uusien säännösten vuoksi olisi kumottava neuvoston asetus (ETY) N:o 3508/92, palkoviljoja koskevasta erityistoimenpiteestä 30 päivänä heinäkuuta 1996 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1577/96  14 ja tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille 17 päivänä toukokuuta 1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1251/1999  15 . Neuvoston asetus (EY) N:o 1259/1999 olisi myös kumottava lukuun ottamatta 2 a, 4, 5 ja 11 artiklaa, joissa säädetään erityisistä väliaikaisista ja vapaaehtoisista vuosina 2005 ja 2006 päättyvistä järjestelmistä.

(41)Suoria tukia koskevat erityissäännökset, joista säädetään tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Aigeianmeren pienten saarten hyväksi 19 päivänä heinäkuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2019/93 16 , riisin yhteisestä markkinajärjestelystä 22 päivänä joulukuuta 1995 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3072/95  17 , naudanliha–alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1254/1999 18 , maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1255/1999  19 , tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Ranskan merentakaisten departementtien hyväksi, direktiivin 72/462/ETY muuttamisesta ja asetusten (ETY) N:o 525/77 ja (ETY) N:o 3763/91 (Poseidom) kumoamisesta 28 päivänä kesäkuuta 2001 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1452/2001  20 , tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Azorien ja Madeiran hyväksi ja asetuksen (ETY) N:o 1600/92 kumoamisesta (Poseima) 28 päivänä kesäkuuta 2001 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1453/2001  21 , tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Kanariansaarten hyväksi ja asetuksen (ETY) N:o 1601/92 kumoamisesta (Poseican) 28 päivänä kesäkuuta 2001 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1454/2001  22 ja lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä joulukuuta 2001 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2529/2001  23 , ovat tosiasiallisesti menettäneet merkityksensä, ja ne olisi tämän vuoksi kumottava.

(42)Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY  24 mukaisesti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO
SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla
Soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan:

*yhteiset säännöt yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmien nojalla maksettaville suorille tuille, jotka rahoitetaan Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta, asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 säädettyjä suoria tukia lukuun ottamatta,

*viljelijöiden tulotuki (jäljempänä 'maatilan tulotukijärjestelmä'),

*durumvehnän, valkuaiskasvien, riisin, pähkinöiden, energiakasvien ja perunatärkkelyksen tuottajien tukijärjestelmät.

2 artikla
Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)'viljelijällä' tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmää riippumatta ryhmän ja sen jäsenten oikeudellisesta asemasta kansallisessa lainsäädännössä ja jonka tila sijaitsee yhteisön alueella, siten kuin perustamissopimuksen 299 artiklassa tarkoitetaan ja joka harjoittaa maataloustoimintaa;

b)'tilalla' tarkoitetaan kaikkia viljelijän johtamia, saman jäsenvaltion alueella sijaitsevia tuotantoyksiköitä;

c)'maataloustoiminnalla' tarkoitetaan maataloustuotteiden tuotantoa, kasvatusta tai viljelyä, myös sadonkorjuuta, lypsämistä ja kaikkia eläintuotannon vaiheita, tai maan säilyttämistä hyvässä viljelykunnossa, kuten 5 artiklassa säädetään;

d)'suoralla tuella' tarkoitetaan viljelijälle suoraan liitteessä I luetellussa tukijärjestelmässä myönnettävää tukea;

e)'tietyn kalenterivuoden tuella' tarkoitetaan asianomaisen vuoden osalta myönnettyä tai myönnettävää tukea, myös kaikkia tukia, jotka myönnetään kyseisenä kalenterivuonna alkavien muiden ajanjaksojen osalta.

II OSASTO
YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 luku
Täydentävät ehdot

3 artikla
Pääasialliset vaatimukset

1.Suoria tukia saavan viljelijän on noudatettava liitteessä III tarkoitettuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia ja 5 artiklan mukaisesti vahvistettuja maan hyvään viljelykuntoon liittyviä edellytyksiä.

2.Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on esitettävä viljelijälle luettelo noudatettavista lakisääteisistä hoitovaatimuksista ja hyvään viljelykuntoon liittyvistä edellytyksistä.

4 artikla
Lakisääteiset hoitovaatimukset

1.Liitteessä III tarkoitetut lakisääteiset hoitovaatimukset vahvistetaan yhteisön lainsäädännössä seuraavilla aloilla:

*kansanterveys sekä eläinten ja kasvien terveys,

*työturvallisuus,

*ympäristö,

*eläinten hyvinvointi.

2.Liitteessä III tarkoitettuja säädöksiä sovelletaan niiden ajoittain muutettavien versioiden mukaisesti tämän asetuksen yhteydessä.

5 artikla
Hyvään viljelykuntoon liittyvät edellytykset

Jäsenvaltioiden on määriteltävä hyvään viljelykuntoon liittyvät edellytykset ottaen huomioon liitteessä IV esitetyn kehyksen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pysyvänä laitumena 31 päivänä joulukuuta 2002 ollut maa-ala säilytetään pysyvänä laitumena.

6 artikla
Tuen vähentäminen tai tuen ulkopuolelle jättäminen

1.Jos lakisääteisiä hoitovaatimuksia tai hyvään viljelykuntoon liittyviä edellytyksiä ei noudateta, sinä kalenterivuonna, jona noudattamatta jättäminen tapahtuu, myönnettävien suorien tukien kokonaismäärää vähennetään tai määrä perutaan 7 artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti sen jälkeen, kun 10 artiklaa on ensin sovellettu.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tuen vähennyksiä tai tuen ulkopuolelle jättämisiä sovelletaan ainoastaan, jos noudattamatta jättäminen liittyy seuraaviin:

a)mikä tahansa toiminta, joka koskee perustamissopimuksen liitteessä I lueteltuja maataloustuotteita, puuvilla mukaan luettuna, mutta kalastustuotteita lukuun ottamatta,

b)tilan maatalousmaa, myös pitkäaikaisesti kesannoidut palstat,

c)tilalla maataloustoiminnassa vaikka vain väliaikaisesti käytetty työvoima.

7 artikla
Tuen vähentämistä tai tuen ulkopuolelle jättämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt

1.Edellä 6 artiklassa tarkoitettuja vähennyksiä tai tuen ulkopuolelle jättämisiä koskevat yksityiskohtaiset säännöt säädetään 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Tässä yhteydessä huomioon otetaan havaitun noudattamatta jättämisen vakavuus, laajuus, kesto ja toistuvuus sekä 2, 3 ja 4 kohdassa vahvistetut perusteet.

2.Jos kyseessä on laiminlyönti, vähennysprosentti ei saa olla yli 10, ja jos kyseessä on toistuva noudattamatta jättäminen, se ei saa olla yli 20.

3.Jos kyseessä on tarkoituksellinen noudattamatta jättäminen, vähennysprosentin on oltava vähintään 50, ja kyseeseen voi myös tulla täydellinen yhden tai useamman tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkeminen, ja nämä seuraamukset voivat jatkua yhden tai useamman kalenterivuoden ajan.

4.Tuen vähennysten ja tuen ulkopuolelle jättämisten kokonaismäärä ei voi kuitenkaan yhden kalenterivuoden osalta ylittää 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kokonaismäärää.

8 artikla
Lakisääteiset lisähoitovaatimukset

Jos jäsenvaltiot katsovat, että liitteessä III vahvistettuun luetteloon olisi lisättävä jokin lakisääteinen lisähoitovaatimus, niiden on esitettävä tästä vastaava pyyntö komissiolle.

Tällainen lakisääteinen lisävaatimus voidaan sisällyttää liitteessä III vahvistettuun luetteloon 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

9 artikla
Täydentävien ehtojen soveltamisesta johtuvat määrät

Tämän luvun soveltamisesta johtuvat määrät on tilitettävä EMOTR:n tukiosastolle. Jäsenvaltiot voivat pitää itsellään 20 prosenttia näistä määristä.

2 luku
Tuen vähentäminen ja mukauttaminen

10 artikla
Tuen vähentäminen

1.Liitteessä I luetelluissa tukijärjestelmissä viljelijälle tiettynä kalenterivuonna maksettavien suorien tukien kaikkia määriä ja liitteessä VIII lueteltuja enimmäismääriä vähennetään kunakin vuonna vuoteen 2012 saakka seuraavin prosenttimäärien mukaisesti:

*1 % vuonna 2006,

*4 % vuonna 2007,

*12 % vuonna 2008,

*14 % vuonna 2009,

*16 % vuonna 2010,

*18 % vuonna 2011,

*19 % vuonna 2012.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja prosenttimääriä voidaan mukauttaa 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

11 artikla
Tuen lisämäärä

1.Tämän asetuksen mukaisia suoria tukia saaville viljelijöille myönnetään lisämäärä. Tämä määrä lasketaan seuraavasti:

a)suorien tukien ensimmäisten 5 000 euron osalta tuen lisämäärä on samansuuruinen kuin määrä, joka seuraa 10 artiklan mukaisen kyseisen kalenterivuoden vähennysprosentin soveltamisesta. Jos viljelijä saa alle 5 000 euroa, tuen lisämäärä lasketaan suhteellisesti;

b)5 000 euron ylittävän määrän osalta 50 000 euroon saakka tuen lisämäärä on puolet 10 artiklan mukaisesta kyseisen kalenterivuoden vähennysprosentista 12 artiklassa tarkoitetulla prosenttimäärällä vähennettynä. Jos viljelijä saa alle 50 000 euroa, tuen lisämäärä lasketaan suhteellisesti.

2.Tuen lisämäärä, joka jäsenvaltiossa voidaan jonakin kalenterivuonna myöntää, ei saa kokonaisuudessaan ylittää liitteessä II vahvistettuja enimmäismääriä. Jäsenvaltion on tarvittaessa tehtävä tuen lisämäärille lineaarinen prosenttikorjaus liitteessä II vahvistettujen enimmäismäärien noudattamiseksi.

3.Tuen lisämäärälle ei tehdä 10 artiklassa tarkoitettuja vähennyksiä.

12 artikla
Tuen mukauttaminen

1.Edellä 10 artiklassa säädettyjen vähennysten seuraavista prosenttiosuuksista johtuvat määrät käytetään yhteisön lisätukena EMOTR:n tukiosastosta asetuksen (EY) N:o 1257/1999 mukaisesti rahoitettaviin maaseudun kehittämisohjelmiin sisältyviin toimenpiteisiin:

*2006: 1 %,

*2007: 2 %,

*2008: 3 %,

*2009: 4 %,

*2010: 5 %,

*2011: 6 %,

*2012: 6 %.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitetut määrät jaetaan asianomaiselle jäsenvaltioille 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen seuraavien perusteiden mukaisesti:

*maatalousmaa,

*maataloustyöllisyys,

*bruttokansantuote (BKT) asukasta kohti ostovoimana mitattuna.

3 luku
Maatilojen neuvontajärjestelmä

13 artikla
Maatilojen neuvontajärjestelmä

1.Jäsenvaltioiden on perustettava järjestelmä, jossa viljelijöille annetaan maatalousmaata ja tilanhoitoa koskevia neuvoja (jäljempänä 'maatilojen neuvontajärjestelmä') ja jota johtaa yksi tai useampi nimetty viranomainen tai 16 artiklan mukaisesti hyväksytyt yksityiset laitokset.

2.Neuvontapalvelujen on katettava vähintään I luvussa tarkoitetut lakisääteiset hoitovaatimukset ja maan hyvää viljelykuntoa koskevat edellytykset.

14 artikla
Edellytykset

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki viljelijät, jotka saavat yli 15 000 euroa suoria tukia vuodessa tai joiden liikevaihto on yli 100 000 euroa vuodessa, osallistuvat maatilojen neuvontajärjestelmään viiden vuoden sisällä 1 päivästä tammikuuta 2005 alkaen ja että osallistumisprosentti on vuosittain vähintään 15.

2.Muut kuin 1 kohdassa tarkoitetut viljelijät voivat osallistua maatilojen neuvontajärjestelmään vapaaehtoisesti.

15 artikla
Valvontaviranomainen

Jos yksityiset laitokset johtavat maatilojen neuvontajärjestelmää, jäsenvaltioiden on nimitettävä viranomainen, joka vastaa tällaisten laitosten hyväksymisestä ja valvonnasta (jäljempänä 'valvontaviranomainen').

16 artikla
Yksityisten laitosten hyväksyminen

1.Yksityisen laitoksen voi hyväksyä ainoastaan sen jäsenvaltion valvontaviranomainen, jossa laitoksen pääasiallinen toimipaikka ja mahdollinen sääntömääräinen kotipaikka on. Kun laitos on hyväksytty, se voi toimia koko yhteisössä.

2.Jotta yksityinen laitos voitaisiin hyväksyä, sen on taattava, että sillä on tarkoituksenmukaiset voimavarat eli pätevää henkilöstöä, hallinnolliset ja tekniset tilat ja välineet, neuvontakokemusta ja että sen neuvontatoiminta on luotettavaa suhteessa niihin I luvussa tarkoitettuihin lakisääteisiin hoitovaatimuksiin ja hyvään viljelykuntoon liittyviin edellytyksiin, joiden osalta se aikoo antaa neuvontaa.

17 artikla
Yksityisten laitosten valvominen

1.    Kun yksityinen laitos on hyväksytty, valvontaviranomaisen on:

a)varmistettava, että laitos harjoittaa puolueetonta neuvontatoimintaa;

b)tarkastettava laitoksen toiminnan tehokkuus;

c)peruutettava hyväksyntä, jos laitos ei noudata 16 ja 18 artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia ja velvoitteita.

2.Hyväksyttyjen yksityisten laitosten on:

a)sallittava valvontaviranomaisen pääsy tarkastustarkoituksessa laitoksen toimistoihin ja tiloihin sekä annettava kaikki tieto ja apu, jota kyseinen viranomainen pitää tarpeellisena tässä asetuksessa sille säädettyjen velvoitteiden täyttämiseksi;

b)toimitettava valvontaviranomaiselle viimeistään 31 päivänä tammikuuta vuosittain luettelo viljelijöistä, joita niiden toiminta koski edellisen vuoden 31 päivänä joulukuuta saakka, sekä esitettävä mainitulle viranomaiselle neuvontapalveluistaan suppea vuosikertomus. Kertomuksessa ei saa paljastaa henkilökohtaisia tai yksityisiä tietoja tai yksittäisiä tiloja koskevia tietoja.

18 artikla
Hyväksyttyjen yksityisten laitosten ja nimettyjen viranomaisten velvollisuudet

Nimettyjen viranomaisten ja 13 kohdassa tarkoitettujen hyväksyttyjen yksityisten laitosten on:

a)varmistettava, että niiden toimintakohteena olevilla tiloilla on annettu lakisääteisiä hoitovaatimuksia ja hyvään viljelykuntoon liittyviä edellytyksiä koskevaa neuvontaa;

b)oltava paljastamatta neuvontapalvelunsa aikana tietoonsa tulleita henkilökohtaisia tai yksityisiä tietoja muille henkilöille kuin kyseisestä tilaa hoitavalle viljelijälle, lukuun ottamatta toimintansa yhteydessä havaitsemiaan sääntöjenvastaisuuksia tai rikkomisia, joita koskee yhteisön tai kansallisessa lainsäädännössä säädetty velvoite julkisille viranomaisille ilmoittamisesta erityisesti rikostapauksissa.

19 artikla
Viljelijöiden velvollisuudet

Jos viljelijä kieltäytyy osallistumasta maatilojen neuvontajärjestelmään tai ei anna tietoja ja apua, jotka yksityinen laitos tai nimetty viranomainen katsoo tarpeellisiksi neuvontapalvelussaan, tai antaa vääriä tietoja, häneen sovelletaan 6 artiklassa tarkoitettuja vähennyksiä tai tuen ulkopuolelle jättämisiä.

4 luku
Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä

20 artikla
Soveltamisala

Kunkin jäsenvaltion on perustettava yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä, jäljempänä 'yhdennetty järjestelmä'.

Yhdennettyä järjestelmää sovelletaan tämän asetuksen III ja IV osastossa ja asetuksen (EY) N:o 1259/1999 2 a artiklassa vahvistettuihin tukijärjestelmiin.

Sitä sovelletaan myös tarvittavissa määrin tämän osaston 1, 2 ja 3 luvussa säädettyihin hallinto- ja valvontasääntöihin.

21 artikla
Yhdennetyn järjestelmän eri osat

Yhdennetyn järjestelmän on sisällettävä seuraavat osat:

a)tietokonepohjainen tietokanta;

b)viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä;

c)24 artiklassa tarkoitettu tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva järjestelmä;

d)tukihakemukset;

e)yhdennetty valvontajärjestelmä;

f)yhtenäinen järjestelmä, jolla kirjataan kaikkien tukihakemusten jättävien viljelijöiden tunnistetiedot.

22 artikla
Tietokonepohjainen tietokanta

1.Tietokonepohjaiseen tietokantaan on kirjattava kunkin maatilan osalta tukihakemuksista saadut tiedot.

Tämän tietokannan on mahdollistettava erityisesti se, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa suoraan ja viipymättä käyttöönsä vähintään kolmea edeltävää kalenterivuotta ja/tai markkinointivuotta koskevat tiedot.

2.Jäsenvaltiot voivat luoda hajautettuja tietokantoja, jos nämä tietokannat sekä tietojen kirjaamista ja saantia koskevat hallinnolliset menettelyt laaditaan yhdenmukaisesti koko jäsenvaltion alueella ja ne ovat keskenään yhteensopivia niin että ristiintarkastukset ovat mahdollisia.

23 artikla
Viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä

Viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä perustuu karttoihin tai maarekisteriasiakirjoihin tai muuhun kartta-aineistoon. On käytettävä hyväksi tietokoneistettua paikkatietojärjestelmätekniikkaa (GIS), johon on toivottavaa sisällyttää ilmaortokuvaus tai satelliittiortokuvaus ja joka noudattaa tasalaatuista standardia, joka puolestaan takaa vähintään mittakaavaltaan 1:10 000 olevia karttoja vastaavan tarkkuuden.

24 artikla
Tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva järjestelmä

1.On perustettava tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva järjestelmä, joka mahdollistaa oikeuksien tarkastamisen ja ristiintarkastukset tukihakemusten ja viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän kanssa.

2.Tämän järjestelmän on mahdollistettava se, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa suoraan ja viipymättä käyttöönsä vähintään kolmea edeltävää kalenterivuotta ja/tai markkinointivuotta koskevat tiedot.

25 artikla
Tukihakemukset

1.Kunkin viljelijän on vuosittain esitettävä hakemus yhdennettyyn järjestelmään kuuluvista suorista tuista ja mainittava tarvittaessa seuraavat seikat:

*kaikki tilan viljelylohkot,

*tukioikeuksien numero ja määrä,

*kaikki muut tässä asetuksessa säädetyt tai asianomaisen jäsenvaltion säätämät tiedot.

2.Jäsenvaltio voi päättää, että tukihakemukseen on sisällyttävä ainoastaan muutokset suhteessa edellisenä vuonna jätettyyn tukihakemukseen. Jäsenvaltiot voivat jakaa edellisinä vuosina määriteltyihin aloihin perustuvat esipainetut lomakkeet, jotka sisältävät kyseisten alojen sijainnin osoittavaa graafista aineistoa.

3.Jäsenvaltio voi päättää, että useista tai kaikista liitteessä I luetelluista tukijärjestelmistä tai muista tukijärjestelmistä tehdään yksi yhtenäinen hakemus.

26 artikla
Tukikelpoisuusedellytysten tarkastaminen

1.Jäsenvaltioiden on tehtävä tukihakemuksille hallinnollisia tarkastuksia, joihin on sisällyttävä tukikelpoisen pinta-alan ja vastaavien tukioikeuksien tarkastaminen.

2.Hallinnollisia tarkastuksia on täydennettävä paikalla tehtävien tarkastusten järjestelmällä tukikelpoisuuden tarkastamiseksi. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on laadittava maatilojen otantasuunnitelma.

Jäsenvaltiot voivat käyttää apuna kaukokartoitusta viljelylohkojen paikalla tehtävien tarkastusten tekemiseksi.

3.Kunkin jäsenvaltion on nimettävä viranomainen vastaamaan tässä luvussa säädettyjen tarkastusten yhteensovittamisesta.

Jos jäsenvaltiot siirtävät tiettyjä osia tämän luvun nojalla tehtävistä töistä erikoistuneille laitoksille tai yrityksille, nimetyn viranomaisen on säilytettävä itsellään töiden valvonta ja niihin liittyvä vastuu.

27 artikla
Tuen vähennykset ja tuen ulkopuolelle jättämiset

1.Jos havaitaan, että viljelijä ei täytä tässä asetuksessa tai asetuksen (EY) N:o 1259/1999 2 a artiklassa säädettyjä tuen myöntämiseen liittyviä tukikelpoisuusedellytyksiä, myönnettyyn tai myönnettävään tukeen tai sen osaan, jonka osalta tukikelpoisuusedellytykset täyttyvät, sovelletaan 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavia tuen vähennyksiä tai tuen ulkopuolelle jättämisiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 6 artiklassa säädettyjä tuen vähennyksiä ja tuen ulkopuolelle jättämisiä.

2.Vähennysprosentit luokitellaan tapahtuneen havaitun noudattamatta jättämisen vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden mukaan, ja kyseeseen voi myös tulla täydellinen yhden tai useamman tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkeminen yhden tai useamman kalenterivuoden ajan.

28 artikla
Täydentävien ehtojen valvominen

1.Jäsenvaltioiden on tehtävä hallinnollisia tarkastuksia, joita täydennetään paikalla tehtävillä tarkastuksilla, tarkastaakseen, noudattavatko viljelijät I luvussa tarkoitettuja velvoitteita.

2.Jäsenvaltiot voivat käyttää nykyisiä hallinto- ja valvontajärjestelmiään varmistaakseen I luvussa tarkoitettujen lakisääteisten hoitovaatimusten ja maan hyvään viljelykuntoon liittyvien edellytysten noudattamisen.

Näiden järjestelmien ja erityisesti direktiivin 92/102/ETY ja asetuksen (EY) N:o 1760/2000 mukaisesti perustetun eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän on oltava 29 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä yhteensopivia yhdennetyn järjestelmän kanssa.

29 artikla
Yhteensopivuus

1.Liitteessä V lueteltujen tukijärjestelmien soveltamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että järjestelmiin sovellettavat hallinto- ja valvontajärjestelmät ovat yhteensopivia yhdennetyn järjestelmän kanssa seuraavilta osin:

a)tietokonepohjainen tietokanta;

b)viljelylohkojen tunnistusjärjestelmät;

c)hallinnolliset tarkastukset.

Tätä varten järjestelmät on luotava niin, että järjestelmät toimivat yhdessä tai että niiden välinen tietojenvaihto on mahdollista ilman ongelmia ja ristiriitoja.

2.Jäsenvaltiot voivat muiden kuin liitteessä V lueteltujen yhteisön tai kansallisten tukijärjestelmien soveltamiseksi sisällyttää yhdennetyn järjestelmän osan tai osia hallinto- ja valvontamenettelyihinsä.

30 artikla
Tietojen toimittaminen ja tarkastukse

1.Komissiolle on tiedotettava säännöllisesti yhdennetyn järjestelmän soveltamisesta.

Se järjestää asiaa koskevan mielipiteiden vaihdon jäsenvaltioiden kanssa.

2.Komission nimeämät valtuutetut edustajat voivat asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille asiasta hyvissä ajoin tiedotettuaan suorittaa seuraavia toimia:

*tutkimus tai tarkastus, joka koskee yhdennetyn järjestelmän perustamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi toteutettuja toimenpiteitä,

*26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja erikoistuneita laitoksia ja yrityksiä koskevat tarkastukset.

Asianomaisen jäsenvaltion virkamiehet voivat osallistua näihin tarkastuksiin. Edellä mainitut tarkastusvaltuudet eivät vaikuta kansallisten säännösten soveltamiseen, joiden mukaan tietyt toimet kuuluvat ainoastaan kansallisessa oikeudessa erityisesti nimetyille virkamiehille. Komission nimittämät valtuutetut edustajat eivät varsinkaan voi osallistua kotikäynteihin tai jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaiseen epäiltyjen viralliseen kuulusteluun. Niiden on kuitenkin saatava käyttöönsä tällä tavoin hankittu tieto.

3.Komissio voi käyttää asiantuntijoiden tai erikoistuneiden laitosten palveluja yhdennetyn järjestelmän käyttöönoton, seurannan ja käytön edistämiseksi ja erityisesti teknisen avun antamiseksi jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille niiden pyynnöstä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden yhdennetyn järjestelmän käyttöönottoa ja soveltamista koskevia velvollisuuksia.

5 luku
Muut yleiset säännökset

31 artikla
Maksaminen

1.Jollei tässä asetuksessa muuta säädetä, liitteessä I luetelluissa tukijärjestelmissä myönnettävät tuet maksetaan kokonaisuudessaan edunsaajille.

2.Tuki maksetaan kerran vuodessa 1 päivän joulukuuta ja seuraavan kalenterivuoden 30 päivän huhtikuuta välisenä aikana.

3.Siitä poiketen, mitä 2 kohdassa säädetään, ja 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen jäsenvaltioille voidaan talousarviotilanteesta riippuen myöntää lupa maksaa enintään 50 prosenttia tuista ennen 1 päivää joulukuuta sellaisilla alueilla, joilla viljelijät ovat poikkeuksellisten ilmasto-olojen vuoksi suurissa taloudellisissa vaikeuksissa.

32 artikla
Maksurajoitukset

Tukea ei makseta edunsaajille, joiden osalta on osoitettu, että he ovat keinotekoisesti luoneet kyseisten tukien saamiseen vaaditut edellytykset saadakseen hyötyä kyseisen tukijärjestelmän tavoitteiden vastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yksittäisten tukijärjestelmien erityisten säännösten soveltamista.

33 artikla
Uudelleentarkastelu

Liitteessä I lueteltujen tukijärjestelmien soveltaminen ei rajoita niiden mahdollista tarkistamista milloin tahansa markkinakehityksen tai talousarviotilanteen perusteella.

34 artikla
Arviointi

Liitteessä I luetelluissa tukijärjestelmissä maksettavien tukien tehokkuuden selvittämiseksi tukia on arvioitava, jotta voidaan selvittää niiden vaikutukset järjestelmien tavoitteisiin ja asianomaisiin markkinoihin nähden.

35 artikla
Asetuksen (EY) N:o 1258/1999 mukaiset tukitoimet

Liitteessä I lueteltuja tukijärjestelmiä pidetään asetuksen (EY) N:o 1258/1999 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuina tukitoimina.

III OSASTO
MAATILAN TULOTUKIJÄRJESTELMÄ

1 luku
Yleiset säännökset

36 artikla
Tukikelpoisuus

Viljelijät voivat osallistua maatilan tulotukijärjestelmään, jos he ovat saaneet 41 artiklassa tarkoitetulla viitekaudella jonkin suoran tuen ainakin yhdessä liitteessä VI tarkoitetussa tukijärjestelmässä.

37 artikla
Soveltaminen

Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on lähetettävä viljelijälle hakulomake, josta käyvät ilmi seuraavat seikat:

a)2 luvussa tarkoitettu määrä (jäljempänä 'viitemäärä');

b)46 artiklassa tarkoitettu hehtaarimäärä;

c)tukioikeuksien hehtaarikohtainen määrä, kuten 3 luvussa on määritelty.

38 artikla
Kaksinkertaiset vaatimukset

Jäljempänä 47 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen tukikelpoisten hehtaarien määrää vastaavasta pinta-alasta, josta esitetään tulotukijärjestelmän mukainen hakemus, voidaan tehdä hakemus minkä tahansa muun liitteessä I luetellun suoran tuen hakemiseksi niitä suoria tukia lukuun ottamatta, joista säädetään tämän asetuksen IV osaston 4 luvussa, asetuksen 136/66/ETY 5 artiklan 1 kohdassa, asetuksen (ETY) N:o 404/93 12 artiklassa, asetuksen (EY) N:o 2201/96 7 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 1259/1999 2 a artiklassa.

Jäljempänä 47 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen tukikelpoisten hehtaarien määrää vastaavasta pinta-alasta, josta esitetään tulotukijärjestelmän mukainen hakemus ja joka kesannoidaan 55 artiklan mukaisesti, ei voida esittää IV osaston 5 luvussa säädettyä hakemusta energiakasvien suorasta tuesta.

39 artikla
Maksaminen

1.Maatilan tulotuki maksetaan 3 luvussa määriteltyjen tukioikeuksien osalta, joihin liittyy vastaava määrä tukikelpoisia hehtaareita, kuten 47 artiklan 2 kohdassa määritellään.

2.Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät ole ottaneet euroa käyttöön, määrä muutetaan kansalliseksi valuutaksi sen kalenterivuoden, jonka osalta maatilan tulotuki myönnetään, 1 päivänä tammikuuta voimassa olleen valuuttakurssin mukaan.

3.Jäsenvaltiot voivat päättää yhdistää maatilan tulotuet muiden tukijärjestelmien mukaisiin tukiin.

2 luku
Määrän vahvistaminen

40 artikla
Määrän laskeminen

Viitemäärä on liitteessä VI tarkoitetuissa tukijärjestelmissä hehtaari- ja eläinmäärän perusteella viljelijälle 41 artiklassa tarkoitetun viitekauden kunakin kalenterivuonna myönnetyn kokonaismäärän vuotuinen keskiarvo, joka lasketaan ja jota mukautetaan liitteen VII mukaisesti.

41 artikla
Viitekausi

Viitekausi käsittää kalenterivuodet 2000, 2001 ja 2002.

42 artikla
Asetuksessa (EY) N:o 1259/1999 säädetyn tuen mukauttamisen ja täydentävien ehtojen soveltaminen

Jos asetuksen (EY) N:o 1259/1999 3 ja 4 artiklaa sovelletaan viitekaudella, liitteessä VII tarkoitetut määrät ovat määrät, jotka olisi myönnetty ennen mainittujen artiklojen soveltamista.

43 artikla
Viljelijän kohtaamat vaikeudet

1.Poiketen siitä, mitä 40 artiklassa säädetään, viljelijä, jonka tuotantoa ovat viitekaudella haitanneet ennen viitekautta tai sen aikana ilmenneet ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet, voi pyytää, että viitemäärä laskettaisiin viitekauteen sisältyvän sellaisen kalenterivuoden (sisältyvien kalenterivuosien) perusteella, jona (joina) ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet eivät vaikuttaneet.

2.Jos ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet vaikuttivat koko viitekauteen, jäsenvaltion on laskettava viitemäärä ajanjakson 1997–1999 perusteella. Kyseisessä tapauksessa 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

3.Viljelijän on ilmoitettava ylivoimaisista esteistä tai poikkeuksellisista olosuhteista – ja esitettävä niistä toimivaltaista viranomaista tyydyttävät todisteet – kirjallisesti viranomaiselle kunkin jäsenvaltion vahvistamassa määräajassa.

4.Toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä ylivoimaiseksi esteeksi tai poikkeuksellisiksi olosuhteiksi muun muassa seuraavat:

a)viljelijän kuolema;

b)viljelijän pitkäaikainen kyvyttömyys harjoittaa ammattiaan;

c)vakava luonnononnettomuus, joka koskee merkittävää osaa tilan maatalousmaasta;

d)kotieläintuotantoon tarkoitettujen tilan rakennusten tuhoutuminen onnettomuudessa;

e)eläinkulkutauti, joka koskee viljelijän koko karjaa tai osaa siitä.

44 artikla
Enimmäismäärä

1.Jäsenvaltion viitemäärien summa ei voi ylittää liitteessä VIII tarkoitettua kansallista enimmäismäärää.

2.Jäsenvaltion on tarvittaessa tehtävä viitemäärille lineaarinen prosentuaalinen vähennys enimmäismääriensä noudattamiseksi.

45 artikla
Kansallinen varanto

1.Jäsenvaltion on tehtävä 44 artiklan 2 kohdan mukaisen mahdollisen vähennyksen jälkeen viitemäärille lineaarinen prosentuaalinen vähennys kansallisen varannon perustamiseksi. Tämä vähennys saa olla enintään yksi prosentti.

2.Kansallisen varannon on katettava liitteessä VIII tarkoitetun enimmäismäärän ja tulotukijärjestelmässä viljelijöille myönnettävien viitemäärien yhteismäärän välinen erotus, kunhan ensin on tehty 1 kohdassa tarkoitettu vähennys.

3.Jäsenvaltioiden on käytettävä kansallista varantoa viitemäärien vahvistamiseksi 43 artiklassa tarkoitetuille viljelijöille.

4.Jäsenvaltiot voivat käyttää kansallista varantoa viitemäärien myöntämiseksi uusille viljelijöille, jotka aloittavat maataloustoimintansa 31 päivän joulukuuta 2000 jälkeen, puolueettomin perustein ja tavalla, jolla taataan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristymistä.

3 luku
Tukioikeudet

1 jakso
Pinta-alaan perustuvat tukioikeudet

46 artikla
Oikeuksien määrittely

1.Oikeudet myönnetään viljelijälle hehtaarikohtaisesti jakamalla viitemäärä niiden kaikkien hehtaarien keskimäärällä, jotka viitekaudella oikeuttivat liitteessä VI lueteltuihin suoriin tukiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 51 artiklan soveltamista.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun hehtaarimäärään sisältyy lisäksi:

a)liitteessä VII luetellun perunatärkkelyksen, kuivatun rehun ja siementen tuen osalta hehtaarimäärä, jonka tuotannosta on myönnetty tukea viitekaudella, siten kuin liitteessä VII olevassa B, D ja G kohdassa lasketaan;

b)viitekauden koko rehuala.

3.Edellä olevan 2 kohdan b alakohdan soveltamiseksi 'rehuala' merkitsee tilan pinta-alaa, joka oli koko kalenterivuoden käytettävissä nautaeläinten ja lampaiden ja/tai vuohien kasvatukseen, mukaan luettuina yhteiskäytössä ja sekaviljelyssä olevat alat. Rehualaan ei lasketa mukaan:

*rakennuksia, metsiä, lammikoita, teitä,

*muiden yhteisön tukea saavien viljelykasvien taikka monivuotisten viljelykasvien tai puutarhakasvien viljelyssä käytettyjä aloja,

*aloja, jotka kuuluvat tiettyjen peltokasvien viljelijöille säädettyyn tukijärjestelmään, joita käytetään kuivatun rehun tukijärjestelmän mukaisesti tai joihin sovelletaan kansallista tai yhteisön kesannointijärjestelmää.

4.Hehtaarikohtaisia oikeuksia ei mukauteta, paitsi jos viljelijä on saanut durumvehnästä maksettavaa lisätukea tai erityistukea viitekaudella tai hän on vuodesta 2004 lähtien oikeutettu liitteessä VII olevassa F kohdassa säädettyihin lypsylehmätukiin.

47 artikla
Oikeuksien käyttö

1.Oikeudesta, johon liittyy tukikelpoinen hehtaari, maksetaan oikeuden mukaisesti vahvistettu määrä.

2.'Tukikelpoisilla hehtaareilla' tarkoitetaan tilan maatalousalaa, joka on ollut peltona tai pysyvänä laitumena, lukuun ottamatta monivuotisessa viljelyssä, metsätaloudessa tai muussa kuin maatalouskäytössä 31 päivänä joulukuuta 2002 olleita aloja.

48 artikla
Käyttämättömät oikeudet

Tukioikeudet, joita ei ole käytetty viiteen vuoteen, luovutetaan kansalliseen varantoon.

Käyttämättömät tukioikeudet eivät kuitenkaan palaudu kansalliseen varantoon, jos kyseessä on 43 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu ylivoimainen este tai tarkoitetut poikkeukselliset olosuhteet.

49 artikla
Oikeuksien siirtäminen

1.Oikeudet voidaan siirtää ainoastaan samaan jäsenvaltioon sijoittuneelle toiselle viljelijälle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perintönä jo annettuja tai todennäköisesti annettavia oikeuksia.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että oikeudet voidaan siirtää ainoastaan samalle alueelle sijoittuneiden viljelijöiden välillä.

2.Oikeudet voidaan siirtää myymällä ne maa-alan kanssa tai ilman. Oikeuksien vuokraus tai muun samantyyppinen liiketoimi sallitaan sitä vastoin ainoastaan, jos siirrettyihin oikeuksiin liittyy vastaavan tukikelpoisen hehtaarimäärän siirto.

3.Jos 46 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja oikeuksia siirretään, hehtaarikohtaisten oikeuksien laskemisessa otetaan huomioon liitteessä VII olevan A kohdan 2 alakohdan ja F kohdan soveltaminen.

2 jakso
Erityiset tukioikeudet

50 artikla
Erityisten tukioikeuksien luonne

1.Poiketen siitä, mitä 46 ja 47 artiklassa säädetään, viitemäärään sisällytetään seuraavat viitekaudella myönnetyistä tuista johtuvat määrät 51 artiklassa ja liitteessä VII olevassa C kohdassa säädetyin edellytyksin:

a)asetuksen (EY) N:o 1254/1999 5 artiklassa säädetty kausiporrastuspalkkio;

b)asetuksen (EY) N:o 1254/1999 11 artiklassa säädetty teurastuspalkkio;

c)urospuolisista nautaeläimistä myönnettävä erityispalkkio ja emolehmäpalkkio, jos viljelijä oli vapautettu eläintiheyttä koskevasta vaatimuksesta asetuksen (EY) N:o 1254/1999 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti, edellyttäen, ettei viljelijä ole hakenut mainitun asetuksen 13 artiklassa säädettyä laajaperäistämispalkkiota;

d)asetuksen (EY) N:o 1254/1999 14 artiklassa säädetyt lisätuet, jos ne maksetaan tämän artiklan a, b ja c alakohdassa säädetyn tuen lisänä;

e)lammas- ja vuohitukijärjestelmässä säädetyt tuet:

*kalenterivuosina 2000 ja 2001, jos tuista säädetään asetuksen (EY) N:o 2467/98 5 artiklassa,

*kalenterivuonna 2002, jos tuista säädetään asetuksen (EY) N:o 2529/2001 4 ja 5 artiklassa ja 11 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan ensimmäisessä, toisessa ja neljännessä luetelmakohdassa.

2.Vuodesta 2004 alkaen ja poiketen siitä, mitä 36, 46 ja 47 artiklassa säädetään, liitteessä VII olevassa F kohdassa säädetystä lypsylehmäpalkkiosta ja lisätuesta johtuvat määrät sisällytetään viitemäärään 51 artiklassa säädetyin edellytyksin.

51 artikla
Erityisten tukioikeuksien määrittely

Jos viljelijälle myönnettiin 50 artiklassa tarkoitettuja tukia, mutta hänellä ei ollut 46 artiklassa tarkoitettuja hehtaareita viitekaudella, tai jos hehtaarikohtainen oikeus johtaa yli 10 000 euroon, viljelijällä on oikeus 50 artiklassa tarkoitettuja määriä vastaavan erityiseen tukioikeuteen.

52 artikla
Erityisten tukioikeuksien edellytykset

1.Erityisten tukioikeuksien määrää ei mukauteta, paitsi jos viljelijä voi saada lypsylehmätukia. Tässä tapauksessa oikeuksien laskemisessa on otettava huomioon liitteessä VII olevan F kohdan soveltaminen.

2.Erityiset tukioikeudet voi siirtää ainoastaan tosiasiallisella tai ennakoitavissa olevalla perinnöksi antamisella.

Jos erityiset tukioikeudet johtuvat kuitenkin yksinomaan lammas- ja vuohialan tukijärjestelmässä säädetyistä tuista, oikeuksien siirto sallitaan sellaisten viljelijöiden kesken, joille on myönnetty lammas- ja vuohialan tukea viitekaudella.

3.Edellä olevaa 1 jaksoa sovelletaan soveltuvin osin, jollei tässä jaksossa muuta säädetä.

4 luku
Maankäyttö maatilan tulotukijärjestelmässä

1 jakso
Maan käyttö

53 artikla
Maan maatalouskäyttö

Viljelijät voivat käyttää maataan kaikkeen muuhun maataloustoimintaan paitsi monivuotisten viljelykasvien viljelyyn.

54 artikla
Hampun tuotanto

1.Jos tuotetaan CN-koodiin 5302 10 00 kuuluvaa hamppua, käytettyjen lajikkeiden tetrahydrokannabinolipitoisuus ei saa ylittää 0,2 prosenttia ja tuotannosta on täytynyt tehdä asetuksen (EY) N:o 1673/2000 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus tai sitoumus. Jäsenvaltioiden on perustettava järjestelmä, jonka avulla kasvien tetrahydrokannabinolipitoisuus voidaan tarkastaa vähintään 30 prosentilla kuiduntuotantoon tarkoitetulle hampulle viljellyistä aloista, joista sopimus on tehty tai sitoumus annettu. Jos jäsenvaltiot kuitenkin ottavat käyttöön tällaisen viljelyn ennakkohyväksyntäjärjestelmän, vähimmäismäärä on 20 prosenttia.

2.Tuen myöntämisen edellytykseksi asetetaan 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tiettyjen lajikkeiden varmennettujen siementen käyttö ja ilmoitus siitä, että alat on kylvetty kuiduntuotantoon tarkoitetulle hampulle.

2 jakso
Kesannointi

55 artikla
Kesannointivelvoite

1.Jos viljelijän oli kesannoitava osa tilansa maasta markkinointivuonna 2003/04 asetuksen (EY) N:o 1251/1999 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti, hänen on kesannoitava osa tilansa maasta, josta on tehty tulotukijärjestelmän mukainen hakemus ja jonka on vastattava hehtaarimääräisesti 10:tä prosenttia viljelyalasta, jota käytettiin edellä tarkoitetun kesannointivelvoitteen laskemisessa.

2.Viljelypalstoja, jotka olivat 31 päivänä joulukuuta 1991 pysyvänä laitumena, monivuotisessa viljelyksessä, metsinä tai muussa kuin maatalouskäytössä, ei voida käyttää 1 kohdan mukaisen kesannointivelvoitteen täyttämisessä. Kesannointi-ilmoitus voidaan kuitenkin esittää maasta, joka sai neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1308/70 mukaista tukea ainakin yhtenä markkinointivuonna 1998/1999–2000/01.

Jäsenvaltiot voivat 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päätettävin edellytyksin poiketa näistä säännöksistä edellyttäen, että ne toteuttavat toimia estääkseen tukikelpoisen maatalousmaan kokonaismäärän merkittävän kasvun.

3.Edellä 1 kohdassa tarkoitettua kesannointivelvoitetta sovelletaan kymmenen vuoden ajan 1 päivästä tammikuuta 2004 alkaen.

Kesäkuun 28 päivän 1995 jälkeen tehdyn hakemuksen perusteella seuraavat viljelyalat voidaan laskea kesannoiduiksi aloiksi 1 kohdassa tarkoitetun kesannointivelvoitteen täyttämiseksi:

*asetuksen (EY) N:o 1257/1999 22–24 artiklan nojalla kesannoidut alat, joita ei ole otettu maanviljelykäyttöön tai muuhun tuottavaan käyttöön kuin tämän asetuksen mukaisesti muun kesannoidun maan osalta on hyväksyttyä, tai

*viljelyalat, jotka on metsitetty asetuksen (EY) N:o 1257/1999 31 artiklan mukaisesti.

56 artikla
Vapautus kesannoinnista

Viljelijää ei koske 55 artiklassa tarkoitettu kesannointivelvoite, jos

*hän jättää maatilan tulotukijärjestelmän mukaisen hakemuksen enintään 20 hehtaarin suuruisesta viljelyalasta, tai

*hänen koko tilansa koko tuotantoa hoidetaan asetuksessa (ETY) N:o 2092/91 säädettyjen velvoitteiden mukaisesti.

57 artikla
Kesannoidun maan käyttö

1.Kesannoitu maa on säilytettävä 5 artiklassa säädetyssä hyvässä viljelykunnossa.

Sitä ei saa käyttää maataloustarkoituksiin eikä sillä saa tuottaa viljelykasveja kaupallisiin tarkoituksiin.

2.Tähän maahan ei sovelleta viljelykiertoa. Jäsenvaltio voi kuitenkin asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa ja varsinkin erityisistä ympäristösyistä antaa viljelijälle luvan vaihtaa kesannointivelvoitteen alaiset lohkot edellyttäen, että hän noudattaa 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja hehtaarimääriä ja asianomaisen maa-alan kelpoisuusedellytyksiä.

3.Kesannointivelvoite jatkuu, jos maa-ala siirretään.

5 luku
Alueellinen täytäntöönpano

58 artikla
Alueellinen täytäntöönpano

1.Jäsenvaltiot voivat 1 päivään maaliskuuta 2004 mennessä päättää soveltaa 1–4 luvussa säädettyä tulotukijärjestelmää alueellisella tasolla tässä luvussa säädetyin edellytyksin.

2.Tässä tapauksessa jäsenvaltioiden on jaettava 44 artiklassa tarkoitettu enimmäismäärä alueiden kesken puolueettomin perustein.

3.Jäsenvaltioiden on sovellettava tulotukijärjestelmää alueillaan 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen alueellisten enimmäismäärien rajoissa.

4.Lisäksi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, esimerkiksi kilpailun vääristymisen välttämiseksi, jäsenvaltiot voivat 46 artiklasta poiketen laskea 46 artiklassa tarkoitetun hehtaarimäärän alueellisella tasolla, myös asianomaisella alueella sijaitsevien kaikkien tilojen kaikki 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tukikelpoiset hehtaarit. Tässä tapauksessa ja poiketen siitä, mitä 36 artiklassa säädetään, viljelijä, jonka tila on asianomaisella alueella, saa hehtaarikohtaisen oikeuden, joka lasketaan jakamalla 2 kohdan mukaisesti vahvistettu alueellinen enimmäismäärä alueellisesti vahvistetulla hehtaarimäärällä.

5.Tämän artiklan mukaisesti vahvistetut oikeudet voi siirtää ainoastaan samalla alueella tai sellaisten alueiden kesken, joilla hehtaarikohtaiset oikeudet ovat samat.

IV OSASTO
MUUT TUKIJÄRJESTELMÄT

1 luku
Durumvehnän erityinen laatupalkkio

59 artikla
Soveltamisala

Tukea myönnetään CN-koodiin 1001 10 00 kuuluvan durumvehnän tuottajille tässä luvussa säädetyin edellytyksin.

60 artikla
Määrä ja tukikelpoisuus

1.Tuen määrä on 40 euroa hehtaaria kohden.

2.Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että käytetään tietty määrä tuotantoalueella korkealaatuisiksi suurimoiden ja pastavalmisteiden tuotannossa tunnustettujen lajikkeiden varmennettuja siemeniä.

61 artikla
Pinta-alat

1.Tukea myönnetään kansallisille perusaloille liitteessä IX luetelluilla perinteisillä tuotantoalueilla.

Perusalat vahvistetaan seuraavasti:

2.Jäsenvaltio voi jakaa perusalansa osa-aloihin määrittelemiensä puolueettomien perusteiden mukaisesti.

62 artikla
Pinta-alan ylitys

Jos pinta-ala, jolle tukea haetaan, ylittää perusalan, viljelijäkohtaista alaa, jolle tukea on haettu, vähennetään suhteessa kyseisenä vuonna.

2 luku
Valkuaiskasvipalkkio

63 artikla
Soveltamisala

Lisätukea myönnetään valkuaiskasvien tuottajille tässä luvussa säädetyin edellytyksin.

Valkuaiskasveilla tarkoitetaan:

*CN-koodiin 0713 10 kuuluvia herneitä,

*CN-koodiin 0713 50 kuuluvia härkäpapuja,

*CN-koodiin ex 1209 29 50 kuuluvia makeita lupiineja.

64 artikla
Määrä ja tukikelpoisuus

Tuki on 55,57 euroa hehtaarilta valkuaiskasveja, joiden sato on korjattu maitotuleentumisasteen saavuttamisen jälkeen.

Kasvit, jotka on kasvatettu täysimääräisesti kylvetyillä ja paikallisten vaatimusten mukaisesti viljellyillä aloilla mutta jotka eivät saavuta maitotuleentumisastetta asianomaisen jäsenvaltion tunnustamien poikkeuksellisten sääolojen vuoksi, ovat kuitenkin tukikelpoisia edellyttäen, että kyseisiä aloja ei käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen ennen kyseistä kasvuvaihetta.

65 artikla
Pinta-ala

1.Käyttöön otetaan 1 400 000 hehtaarin taattu enimmäispinta-ala, josta tukea voidaan maksaa.

2.Jos pinta-ala, jolle tukea haetaan, ylittää taatun enimmäispinta-alan, viljelijäkohtaista alaa, jolle tukea haetaan, vähennetään suhteessa kyseisenä vuonna 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3 luku
Riisin lajikohtainen tuki

66 artikla
Soveltamisala

Tukea myönnetään asetuksen (ETY) N:o 3072/95 1 artiklan 3 kohdassa määritellyille riisintuottajille tässä luvussa vahvistetuin edellytyksin.

67 artikla
Määrä ja tukikelpoisuus

1.Hehtaarikohtainen tuki myönnetään riisille kylvetylle viljelyalalle, jonka satoa ei korjata ainakaan ennen kukinnan alkua tavanomaisissa kasvuoloissa.

Kasvit, jotka on kasvatettu täysimääräisesti kylvetyillä ja paikallisten vaatimusten mukaisesti viljellyillä aloilla mutta jotka eivät saavuta kukinta-astetta asianomaisen jäsenvaltion tunnustamien poikkeuksellisten sääolojen vuoksi, ovat kuitenkin tukikelpoisia edellyttäen, että kyseisiä aloja ei käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen ennen kyseistä kasvuvaihetta.

2.Tuki on seuraavanlainen, ja se perustuu asianomaisten jäsenvaltioiden satoihin:

68 artikla
Pinta-alat

Vahvistetaan jokaiselle tuottajajäsenvaltiolle kansallinen perusala seuraavasti:

Jäsenvaltio voi jakaa perusalansa määrittelemiensä puolueettomien perusteiden mukaisesti.

69 artikla
Pinta-alojen ylitys

1.Jos jossakin jäsenvaltiossa ala, jolla jonakin tiettynä vuonna viljellään riisiä, ylittää 67 artiklassa tarkoitetun perusalan, sovelletaan samana tuotantovuotena kaikkiin kyseisen perusalan tuottajiin seuraavia tuen vähennyksiä:

*kolme kertaa ylityksen määrä, jos se on alle 1 prosentti,

*neljä kertaa ylityksen määrä, jos se on vähintään 1 prosentti mutta alle 3 prosenttia,

*viisi kertaa ylityksen määrä, jos se on vähintään 3 prosenttia mutta alle 5 prosenttia,

*kuusi kertaa ylityksen määrä, jos se on vähintään 5 prosenttia.

2.Jos 1 kohtaa sovelletaan, asianomaisen jäsenvaltion on ennen 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettua päivämäärää määriteltävä tukeen tehtävien vähennysten laajuus. Sen on ilmoitettava asiasta ennakolta komissiolle.

4 luku
Pähkinöiden pinta-alatuki

70 artikla
Yhteisön tuki

Pähkinöille myönnetään yhteisön tukea 100 euroa hehtaaria kohden tässä luvussa säädetyin edellytyksin.

Pähkinöillä tarkoitetaan:

*CN-koodeihin 0802 11 ja 0802 12 kuuluvia manteleita,

*CN-koodeihin 0802 21 ja 0802 22 kuuluvia hasselpähkinöitä ja filbertspähkinöitä,

*CN-koodeihin 0802 31 ja 0802 32 kuuluvia saksanpähkinöitä,

*CN-koodiin 0802 50 kuuluvia pistaasipähkinöitä,

*CN-koodiin 1212 10 10 kuuluvaa johanneksenleipää.

71 artikla
Pinta-alat

1.Käyttöön otetaan 800 000 hehtaarin taattu enimmäispinta-ala, josta tukea voidaan maksaa.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettu taattu enimmäispinta-ala jaetaan taattuihin kansallisiin aloihin seuraavasti:

3.Jäsenvaltio voi jakaa taatun kansallisen alansa osa-aloihin puolueettomin perustein erityisesti alueellisella tasolla tai suhteessa tuotantoon.

72 artikla
Taatun kansallisen alan ylitys

Jos ala, jolle yhteisön tukea haetaan, alittaa asianomaisen jäsenvaltion taatun kansallisen alan, komissio jakaa käyttämättömän määrän uudelleen suhteessa muiden jäsenvaltioiden, joissa ylitystä on tapahtunut, taattuihin kansallisiin aloihin.

Jos sen jälkeen, kun 1 kohtaa on mahdollisesti sovellettu, ala, jolle yhteisön tukea haetaan, ylittää asianomaisen jäsenvaltion taatun kansallisen alan, viljelijäkohtaista alaa, jolle tukea haetaan, vähennetään suhteellisesti kyseisenä vuonna 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

73 artikla
Tukikelpoisuusedellytykset

1.Yhteisön tuen maksaminen edellyttää erityisesti vähimmäispalstakoon ja puutiheyden noudattamista.

2.Asetuksen (ETY) N:o 1035/72 14 artiklan b kohdassa tarkoitettuihin parannussuunnitelmiin kuuluvat alat voivat saada tämän järjestelmän mukaista tukea sitä vuotta, jona parannussuunnitelma umpeutuu, seuraavan vuoden 1 päivästä tammikuuta.

3.Jäsenvaltiot voivat asettaa yhteisön tuen myöntämisen edellytykseksi tuottajan kuulumisen asetuksen (EY) N:o 2200/96 11 tai 14 artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon.

74 artikla
Kansallinen tuki

1.Jäsenvaltiot voivat myöntää yhteisön tuen lisäksi kansallista tukea enintään 109 euroa hehtaaria kohden vuosittain.

2.Tätä kansallista tukea voidaan myöntää ainoastaan yhteisön tukea saaville aloille.

3.Jäsenvaltiot voivat asettaa kansallisen tuen myöntämisen edellytykseksi tuottajan kuulumisen asetuksen (EY) N:o 2200/96 11 tai 14 artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon.

5 luku
Energiakasvien tuki

75 artikla
Tuki

Energiakasveille kylvetyille aloille myönnetään tukea 45 euroa hehtaaria kohden tässä luvussa säädetyin edellytyksin.

Energiakasveilla tarkoitetaan viljelykasveja, joita toimitetaan pääasiassa seuraavien energiatuotteiden tuotantoon:

*'bioetanoli': biopolttoaineena käytettävä biomassasta ja/tai jätteiden biohajoavasta osasta tuotettu etanoli,

*'biodiesel': biopolttoaineena käytettävä biomassasta tai käytetyistä paistoöljyistä tuotettu diesellaatuinen nestemäinen polttoaine,

*'biokaasu': biopolttoaineena käytettävä anaerobisen mädätyksen avulla biomassasta ja/tai jätteiden biohajoavasta osasta tuotettu polttokaasu, joka voidaan puhdistaa maakaasun laatuiseksi,

*'biometanoli': biopolttoaineena käytettävä biomassasta ja/tai jätteiden biohajoavasta osasta tuotettu metanoli,

*'biodimetyylieetteri': biopolttoaineena käytettävä biomassasta ja/tai jätteiden biohajoavasta osasta tuotettu dimetyylieetteri,

*'bioöljy': biopolttoaineena käytettävä biomassasta tuotettu pyrolyysiöljypolttoaine,

*'bioETBE (etyyli-tert-butyylieetteri)': bioetanolin pohjalta tuotettu ETBE; biopolttoaineeksi laskettava tilavuusprosentti bioETBE:stä on 45 prosenttia,

*biomassasta tuotettu sähkö- ja lämpöenergia.

76 artikla
Pinta-alat

1.Käyttöön otetaan 1 500 000 hehtaarin taattu enimmäispinta-ala, josta tukea voidaan maksaa.

2.Jos pinta-ala, jolle tukea haetaan, ylittää taatun enimmäispinta-alan, viljelijäkohtaista alaa, jolle tukea haetaan, vähennetään suhteessa kyseisenä vuonna 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

77 artikla
Tukikelpoisuusedellytykset

Tukea myönnetään ainoastaan aloille, joiden tuotannosta on tehty viljelijän ja jalostusteollisuuden välinen sopimus, paitsi jos viljelijä toteuttaa jalostuksen itse tilallaan.

78 artikla
Energiakasvien luettelon uudelleentarkastelu

Uusia tuotteita voidaan lisätä 75 artiklaan 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

79 artikla
Energiakasvijärjestelmän uudelleentarkastelu

Komissio esittää 31 päivään joulukuuta 2006 mennessä neuvostolle kertomuksen järjestelmän toteuttamisesta. Tarvittaessa kertomukseen liitetään aiheelliset ehdotukset ja huomioon otetaan biopolttoaineita koskevan EU:n aloitteen täytäntöönpano.

6 luku
Tärkkelysperunan tuki

80 artikla
Tuki

Käyttöön otetaan tuki perunatärkkelyksen valmistukseen tarkoitettujen perunoiden tuottajille. Tukea sovelletaan siihen perunamäärään, joka tarvitaan yhden tärkkelystonnin valmistukseen. Se on 55,27 euroa.

Sitä mukautetaan perunoiden tärkkelyspitoisuuden mukaan.

81 artikla
Edellytykset

Tuki maksetaan ainoastaan niistä perunamääristä, joita perunantuottajan ja tärkkelyksenvalmistajan välinen viljelysopimus koskee tällaiselle yritykselle myönnetyn kiintiön rajoissa, sellaisena kuin siihen viitataan asetuksen (EY) N:o 1868/94 2 artiklan 2 kohdassa

V OSASTO
SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

82 artikla
Suorien tukien hallintokomitea

1.Komissiota avustaa suorien tukien hallintokomitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

2.Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa säädetty määräaika on yksi kuukausi.

83 artikla
Täytäntöönpanosäännökset

Tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Niihin sisältyvät erityisesti:

a)yksityiskohtaiset säännöt maatilojen neuvontajärjestelmän perustamiseksi ja perusteet tuen mukauttamisesta saatujen määrien jakamiseksi;

b)yksityiskohtaiset säännöt tässä asetuksessa säädettyjen tukien myöntämiseksi, myös tukikelpoisuusedellytysten, haku- ja maksupäivämäärien ja valvontasäännösten osalta, tukioikeuksien tarkastamiseksi ja määrittelemiseksi, myös jäsenvaltioiden välillä tarvittavan tiedonvaihdon osalta, sekä perusalojen tai taattujen enimmäispinta-alojen ylitysten määrittelemiseksi;

c)tulotuen osalta yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat erityisesti kansallisen varannon perustamista, oikeuksien siirtämistä, monivuotisten viljelykasvien ja pysyvien laidunten määrittelyä ja luetteloa viljelykasveista, joiden viljely kesannoidulla maalla sallitaan;

d)durumvehnän osalta yksityiskohtaiset säännöt vähimmäislaatuvaatimuksista;

e)energiakasvien osalta yksityiskohtaiset säännöt, jotka liittyvät järjestelmän soveltamisalaan kuuluvien viljelykasvien määrittelyyn, sopimusten vähimmäisvaatimuksiin sekä jalostetun määrän ja tilalla jalostamisen valvontaan;

f)kuiduntuotantoon tarkoitetun hampun osalta yksityiskohtaiset säännöt, joka liittyvät erityisiin valvontatoimenpiteisiin ja tetrahydrokannabinolipitoisuuden määrittelymenetelmiin, myös 54 artiklassa tarkoitettuihin sopimusjärjestelyihin ja sitoumuksiin;

g)liitteen I muutokset, jotka saattavat olla tarpeen, kun otetaan huomioon 1 artiklassa esitetyt perusteet;

h)liitteiden III, IV, VI ja VII muutokset, jotka saattavat olla tarpeen, kun erityisesti otetaan huomioon vasta hyväksytty yhteisön lainsäädäntö;

i)viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän perusosat ja niiden määrittely;

j)pinta-alatukihakemuksiin mahdollisesti tehtävät muutokset ja vapautus velvollisuudesta tehdä pinta-alatukihakemus;

k)tukihakemuksiin sisältyviä vähimmäistietoja koskevat säännöt;

l)hallinnollisia tarkastuksia, paikalla tehtäviä tarkastuksia ja kaukokartoitustarkastuksia koskevat säännöt;

m)tuen vähennyksiä ja tuen ulkopuolelle jättämisiä niissä tapauksissa, joissa 3 artiklassa, 14 artiklan 1 kohdassa ja 27 artiklassa tarkoitettuja velvoitteita ei ole noudatettu, myös tapauksia, joissa tukea ei vähennetä tai evätä, koskevat säännöt;

n)liitteen V muutokset, jotka saattavat olla tarpeen, kun otetaan huomioon 29 artiklassa esitetyt perusteet;

o)jäsenvaltioiden ja komission väliset tiedonannot;

p)erityisten käytännön ongelmien ratkaisemiseksi tarvittavat toimenpiteet ja erityisesti II osaston 4 luvun täytäntöönpanemiseen liittyvät toimenpiteet. Nämä toimenpiteet voivat asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa poiketa tämän asetuksen tietyistä osista.

84 artikla
Tietojen toimittaminen komissiolle

Jäsenvaltioiden on tiedotettava komissiolle yksityiskohtaisesti tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi toteutetuista ja erityisesti 5, 8, 13, 30, 45 ja 58 artiklaan liittyvistä toimenpiteistä.

85 artikla
Asetuksen (EY) N:o 1868/94 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 1868/94 seuraavasti.

1)Korvataan 5 artikla seuraavasti:

"5 artikla

Perunatärkkelystä tuottaville yrityksille maksetaan palkkio, jonka suuruus on 22,25 euroa tuotettua tärkkelystonnia kohden, 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua enimmäiskiintiötä vastaavasta perunatärkkelysmäärästä."

2)Korvataan 7 artikla seuraavasti:

"7 artikla

Tämän asetuksen säännösten soveltamisalaan ei kuulu sellaisen perunatärkkelyksen tuottaminen, joka ei saa asetuksen (EY) N:o .........* [tämä asetus] 80 luvussa säädettyä tukea.

*EYVL L ….."

86 artikla
Asetuksen (EY) N:o 1673/2000 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 1673/2000 seuraavasti.

1)Muutetaan 1 artikla seuraavasti:

a)Korvataan 2 kohdan a alakohta seuraavasti:

"a) 'viljelijällä' asetuksen (EY) N:o ……* 2 artiklan a kohdassa määriteltyä viljelijää

*JO L …….”

b)Korvataan 3 kohdassa ilmaisu "asetuksessa (EY) N:o 1251/1999" ilmaisulla "asetuksen (EY) N:o .......... 54 artiklassa".

2)Korvataan 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja toisessa luetelmakohdassa ilmaisu "asetuksen (EY) N:o 1251/1999 5 a artiklassa" ilmaisulla "asetuksen (EY) N:o …… 54 artiklassa".

87 artikla
Muiden asetusten muutokset

Poistetaan seuraavat säännökset:

*asetuksen (ETY) N:o 2019/93 6 artikla,

*asetuksen (EY) N:o 3072/95 6 artikla,

*asetuksen (EY) N:o 1254/1999 3–25 artikla,

*asetuksen (EY) N:o 1452/2001 9 artikla,

*asetuksen (EY) N:o 1453/2001 13 artikla ja 22 artiklan 2–6 kohta,

*asetuksen (EY) N:o 1454/2001 5 ja 6 artikla,

*asetuksen (EY) N:o 2529/2001 3–11 artikla.

88 artikla
Kumoamiset

Kumotaan asetukset (ETY) N:o 3508/92, (EY) N:o 1577/96, (EY) N:o 1251/1999 ja (EY) N:o 1259/1999.

Asetuksen (EY) N:o 1259/1999 2 a artiklaa sovelletaan kuitenkin edelleen 31 päivään joulukuuta 2005 ja mainitun asetuksen 4, 5 ja 11 artiklaa sovelletaan edelleen 31 päivään joulukuuta 2006.

89 artikla
Yksinkertaistetun järjestelmän siirtymäsäännöt

Jos jäsenvaltio soveltaa asetuksen (EY) N:o 1259/1999 2 a artiklassa tarkoitettua yksinkertaistettua järjestelmää, sovelletaan seuraavia säännöksiä:

a)Vuosi 2003 on viimeinen vuosi, jona osallistujat voivat esittää uusia hakemuksia.

b)Osallistujat saavat yksinkertaistetun järjestelmän mukaisen määrän vuoteen 2005 saakka.

c)Tämän asetuksen II osaston 1 ja 2 lukua ei sovelleta yksinkertaistetussa järjestelmässä myönnettyihin määriin järjestelmään osallistumisaikana.

d)Yksinkertaistettuun järjestelmään osallistuvat viljelijät eivät voi hakea maatilan tulotukea niin kauan kun he osallistuvat yksinkertaistettuun järjestelmään. Jos viljelijä esittää hakemuksen tulotukijärjestelmään osallistumista, yksinkertaistetussa järjestelmässä myönnetty määrä sisällytetään tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitettuun viitemäärään. Se lasketaan ja sitä mukautetaan tämän asetuksen III osaston 2 luvun mukaisesti.

90 artikla
Muut siirtymäkauden säännöt

Lisätoimenpiteitä, jota tarvitaan helpottamaan siirtymistä 87 ja 88 artiklassa tarkoitetuilla asetuksilla vahvistetuista järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin, erityisesti kun ne liittyvät asetuksen (EY) N:o 1259/1999 4 ja 5 artiklan sekä asetuksen (EY) N:o 1251/1999 6 artiklan soveltamiseen sekä 73 artiklassa tarkoitettuihin parannussuunnitelmiin, voidaan hyväksyä 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

91 artikla
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2004.

Yhdennettyä järjestelmää sovelletaan 23 artiklassa säädetyn viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän paikkatieto-osan osalta viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2005. Siltä osin kuin yksi tai useampi yhdennetyn järjestelmän osa on toimintakunnossa ennen tätä päivämäärää, jäsenvaltioiden on kuitenkin käytettävä niitä hallinto- ja valvontatehtävissään.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

LIITE I

Luettelo 1 artiklan mukaiset perusteet täyttävistä tukijärjestelmistä

LIITE II

11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

milj. euroa

LIITE III

3 ja 4 artiklassa tarkoitetut lakisääteiset hoitovaatimukset

LIITE IV

5 artiklassa tarkoitetut hyvää viljelykuntoa koskevat edellytykset

LIITE V

29 artiklassa tarkoitetut yhteensopivat tukijärjestelmät

LIITE VI

Luettelo 36 artiklassa tarkoitettuun tulotukeen liittyvistä suorista tuista

LIITE VII

40 artiklassa tarkoitetun viitemäärän laskeminen

A.Pinta-alatuet

1.Jos viljelijä on saanut pinta-alatukia, kahden desimaalin tarkkuudella ilmaistu hehtaarimäärä, josta viljelijälle on myönnetty tukea kunakin viitekauden vuotena, kerrotaan seuraavilla luvuilla:

1.1.Viljan, myös durumvehnän, öljykasvien, valkuaiskasvien, pellavansiemenen, kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun, nurmirehun ja kesannon osalta:

*66 euroa/t kerrottuna asetuksen (EY) N:o 1251/1999 4 artiklan 2 kohdassa säädetyllä sadolla, joka on määritelty asianomaiselle alueelle kalenterivuodeksi 2002 määritellyssä aluejakosuunnitelmassa.

Jos edellytykset asetuksen (EY) N:o 1251/1999 3 artiklan 7 kohdan soveltamiseksi kuitenkin täyttyvät viitekaudella, kyseisen asetuksen 3 artiklan 7 kohdasta poiketen kyseisen vuoden sato on se sato, jota olisi sovellettu, jos kyseistä 3 artiklan 7 kohtaa olisi sovellettu seuraavan markkinointivuoden osalta.

Tämän kohdan soveltaminen ei rajoita jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o 1251/1999 6 artiklan 6 kohdan mukaisesti säätämien säännösten soveltamista.

Poiketen siitä, mitä 41 artiklassa säädetään, pellavan ja hampun osalta keskiarvo lasketaan kalenterivuosina 2001 ja 2002 myönnettyjen määrien perusteella.

1.2.Riisin osalta:

*102 euroa/t kerrottuna seuraavilla keskisadoilla:

1.3.Palkoviljan osalta:

*linssit ja kahviherneet 181 euroa/ha,

*virnat 175,02 euroa/ha vuonna 2000, 176,60 euroa/ha vuonna 2001 ja 150,52 euroa/ha vuonna 2002.

2.    Jos viljelijä on saanut durumvehnän lisätukea tai erityistukea, kahden desimaalin tarkkuudella ilmaistu hehtaarimäärä, josta tällainen tuki on myönnetty kunakin viitekauden vuotena, kerrotaan seuraavilla luvuilla:

Asetuksen (EY) N:o 1251/1999 liitteessä II ja asetuksen (EY) N:o 2316/1999 liitteessä IV luetelluilla alueilla:

*313 euroa/ha tulotukijärjestelmässä kalenterivuonna 2004,

*281 euroa/ha tulotukijärjestelmässä kalenterivuonna 2005,

*250 euroa/ha tulotukijärjestelmässä kalenterivuonna 2006 ja sitä seuraavina kalenterivuosina.

Asetuksen (EY) N:o 2316/1999 liitteessä V luetelluilla alueilla:

*93 euroa/ha tulotukijärjestelmässä kalenterivuonna 2004,

*46 euroa/ha tulotukijärjestelmässä kalenterivuonna 2005.

3.    Edellä olevan kohdan soveltamiseksi 'hehtaarimäärällä' tarkoitetaan sitä hehtaarimäärää, joka vastaa kutakin tämän asetuksen liitteessä VI lueteltua erilaista pinta-alatukityyppiä, kun huomioon otetaan asetuksen (EY) N:o 1251/1999 2 artiklan 4 kohdan ja 5 artiklan sekä asetuksen (EY) N:o 1577/96 3 artiklan 1 kohdan soveltaminen. Poiketen siitä, mitä neuvoston asetuksen (EY) N:o 3072/95 6 artiklan 5 kohdassa säädetään, jos jossakin jäsenvaltiossa riisille viitekaudella osoitetut alat ylittävät kyseisen ajanjakson taatun enimmäispinta-alan, hehtaarikohtaista määrää vähennetään suhteellisesti.

B.Perunatärkkelyksen tuki

Jos viljelijä on saanut perunatärkkelystukea, määrä lasketaan kertomalla tonnimäärä, josta tällaista tukea on maksettu kunakin viitekauden vuotena, 55,27 eurolla perunatärkkelystonnia kohden. Jäsenvaltioiden on laskettava tulotuen laskemiseen sisällytettävä hehtaarimäärä suhteessa tuotettuun perunatärkkelystonnimäärään, josta asetuksen (ETY) N:o 1766/92 8 artiklan 2 kohdassa säädettyä tukea on myönnetty kunakin viitekauden vuotena, ja sen perusalan rajoissa, jonka komissio vahvistaa viitekaudella viljelysopimukseen kuuluvan ja jäsenvaltion ilmoittaman hehtaarimäärän perusteella.

C.Eläinpalkkiot ja lisät

Jos viljelijä on saanut eläinpalkkioita ja/tai lisiä, määrä lasketaan kertomalla eläinmäärä, josta tällaista tukea on myönnetty kunakin viitekauden vuotena, kalenterivuoden 2002 eläinkohtaisilla määrillä, jotka on vahvistettu liitteessä VI tarkoitetuilla vastaavilla artikloilla, kun huomioon otetaan asetuksen (EY) N:o 1254/1999 4 artiklan 4 kohdan, 7 artiklan 2 kohdan ja 10 artiklan 1 kohdan tai asetuksen (EY) N:o 2529/2001 8 artiklan 3 kohdan soveltaminen. Seuraavien säännösten mukaisia tukia ei kuitenkaan oteta huomioon:

*asetuksen (EY) N:o 1254/1999 4 artiklan 2 kohdan toinen alakohta,

*komission asetuksen (EY) N:o 2342/1999 32 artiklan 11 ja 12 kohta,

*komission asetuksen (EY) N:o 1458/2001 4 artikla.

D.Kuivattu rehu

Jos viljelijä on toimittanut rehua sopimuksella, kuten asetuksen (EY) N:o 603/95 9 artiklan c kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on laskettava viitemäärään sisällytettävä määrä suhteessa tuotettuun tonnimäärään kuivattua rehua, josta tämän asetuksen 3 artiklassa säädettyä tukea on myönnetty viitekauden kunakin vuotena, ja seuraavien miljoonina euroina ilmaistujen enimmäismäärien rajoissa:

Jäsenvaltioiden on laskettava viitemäärien laskemiseen sisällytettävä hehtaarimäärä suhteessa tuotettuun tonnimäärään kuivattua rehua, josta asetuksen (EY) N:o 603/95 3 artiklassa säädettyä tukea on myönnetty kunakin viitekauden vuotena, ja sen perusalan rajoissa, jonka komissio vahvistaa viitekaudella viljelysopimukseen kuuluvan ja jäsenvaltion ilmoittaman hehtaarimäärän perusteella.

E.Alueelliset tuet

Asianomaisilla alueilla viitemäärän laskemisessa otetaan huomioon seuraavat määrät:

*19 euroa/t kerrottuna sadoilla, joita on käytetty viljan, öljykasvien, pellavansiemenen ja kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun pinta-alatukien laskemisessa asetuksen (EY) N:o 1251/1999 4 artiklan 4 kohdassa osoitetuilla alueilla;

*asetuksen (EY) N:o 1452/2001 9 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa, asetuksen (EY) N:o 1453/2001 13 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 22 artiklan 2 ja 3 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 1454/2001 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetty eläinkohtainen määrä kerrottuna eläinmäärällä, josta tällainen tuki on myönnetty vuonna 2002;

*asetuksen (ETY) N:o 2019/93 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetty eläinkohtainen määrä, josta tällainen tuki on myönnetty vuonna 2002.

F.Lypsylehmäpalkkiot ja lisät

1.Vuodesta 2004 alkaen, jos viljelijällä on asetuksen (EY) N:o .......* [maitoalan maksun vahvistava uusi asetus] 5 artiklassa säädetty tilakohtainen viitemäärä, viitemäärän laskemiseen sisällytetään F kohdan 2 ja 5 alakohdassa tarkoitetut määrät.

2.Tilan käytössä 31 päivänä maaliskuuta 2004 oleva tonneina ilmaistu maidon tilakohtainen viitemäärä kerrotaan seuraavilla luvuilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta F kohdan 3 alakohdan säännösten sekä F kohdan 4 alakohdan soveltamisesta seuraavien vähennysten soveltamista:

*5,75 euroa/t tulotukijärjestelmässä kalenterivuonna 2004,

*11,49 euroa/t tulotukijärjestelmässä kalenterivuonna 2005,

*17,24 euroa/t tulotukijärjestelmässä kalenterivuonna 2006,

*22,99 euroa/t tulotukijärjestelmässä kalenterivuonna 2007,

*28,74 euroa/t tulotukijärjestelmässä kalenterivuonna 2008 ja sitä seuraavina kalenterivuosina.

3.Niiden tuottajakohtaisten viitemäärien, jotka on tilapäisesti siirretty asetuksen (ETY) N:o 3950/92 6 artiklan mukaisesti 1 päivän huhtikuuta 2003 ja 31 päivän maaliskuuta 2004 välisenä aikana, katsotaan olevan sen tilan, jolle viitemäärät on siirretty, käytössä 31 päivänä maaliskuuta 2004.

4.Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi, jos kaikkien tilakohtaisten viitemäärien summa 31 päivänä maaliskuuta 2004 ylittää jossakin jäsenvaltiossa asetuksen (ETY) N:o 3950/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1256/1999 [**] liitteessä I vahvistetun kyseisen jäsenvaltion markkinointivuoden 1999/2000 12 kuukauden ajanjakson vastaavien kokonaismäärien summan, kyseisen jäsenvaltion on puolueettomin perustein toteutettava tarvittavat toimenpiteet alueellaan olevien tilakohtaisten viitemäärien kokonaismäärän pienentämiseksi vastaavasti kyseisen kalenterivuoden osalta.

5.Jäsenvaltioiden on maksettava vuosittain alueensa tuottajille lisätukea, jonka yhteismäärä koostuu F kohdan 6 alakohdassa vahvistetuista yhteismääristä. Tällaiset tuet maksetaan puolueettomin perustein tavalla, jolla varmistetaan tuottajien tasapuolinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristymistä. Näitä tukia ei lisäksi saa sitoa markkinahintojen vaihteluun.

Lisäpalkkioita myönnetään ainoastaan F kohdan 2 alakohdassa vahvistetun palkkion lisämääränä.

6.Lisätuet – yhteismäärät miljoonina euroina:

7.Tässä kohdassa sovelletaan asetuksen (EY) N:o ...... [maitoalan maksun vahvistava uusi asetus] 4 artiklassa säädettyjä 'tuottajan' ja 'tilan' määritelmiä.

G.Siementuet

Jos viljelijä on saanut siementen tuotantotukea, määrä lasketaan kertomalla tonnimäärä, josta tällaista tukea on maksettu kunakin viitekauden vuotena, asetuksen (ETY) N:o 2358/71 3 artiklan mukaisesti vahvistetulla määrällä. Jäsenvaltioiden on laskettava tulotuen laskemiseen sisällytettävä hehtaarimäärä suhteessa tuotettuun siementonnimäärään, josta asetuksen (ETY) N:o 2358/71 3 artiklassa säädettyä tukea on myönnetty kunakin viitekauden vuotena, ja sen perusalan rajoissa, jonka komissio vahvistaa viitekaudella viljelysopimukseen kuuluvan ja jäsenvaltion ilmoittaman hehtaarimäärän perusteella.

* EYVL L …..

** EYVL L 160, 26.6.1999, s. 73.

LIITE VIII

44 artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

LIITE IX

61 artiklassa tarkoitetut durumvehnän perinteiset tuotantoalueet

KREIKKA

Seuraavien alueiden prefektuurit (nomoi)

Keski-Kreikka

Peloponnesos

Jooniansaaret

Thessalia

Makedonia

Egeansaaret

Traakia.

ESPANJA

Maakunnat

Almeria

Badajoz

Burgos

Cadiz

Cordoba

Granada

Huelva

Jaen

Malaga

Navarra

Salamanca

Seville

Toledo

Zamora

Zaragoza.

ITÄVALTA

Pannonia:

1.    Gebiete der Bezirksbauernkammern
2046    Atzenbrugg
2054    Baden
2062    Bruck/Leitha
2089    Ebreichsdorf
2101    Gänserndorf
2241    Hollabrunn
2275    Kirchberg/Wagram
2305    Korneuburg
2321    Laa/Thaya
2330    Langenlois
2364    Marchfeld
2399    Mistelbach
2402    Mödling
2470    Poysdorf
2500    Ravelsbach
2518    Retz
2551    Schwechat
2585    Tulln
2623    Wr. Neustadt
2631    Wolkersdorf
2658    Zistersdorf

2.    Gebiete der Bezirksreferate
3018    Neusiedl/See
3026    Eisenstadt
3034    Mattersburg
3042    Oberpullendorf

3.    Gebiete der Landwirtschaftskammer
1007    Wien.

RANSKA

Alueet

Midi-Pyrénées

Provence-Alpes-Côte d'Azur

Languedoc-Roussillon

Departementit 25(*)

Ardèche

Drôme.

ITALIA

Alueet

Abruzzo

Basilicata

Calabria

Campania

Latium

Marches

Molise

Umbria

Apulia

Sardinia

Sicily

Tuscany.

PORTUGALI

Alueet

Santarem

Lisbon

Setubal

Portalegre

Evora

Beja

Faro.

2003/0007 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun
kehittämiseen annetun asetuksen (EY) N:o 1257/1999 muuttamisesta
ja asetuksen (EY) N:o 2826/2000 kumoamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 36 ja 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen  26 ,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon 27 ,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 28 ,

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon 29 ,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)Yhteiselle maatalouspolitiikalle perustamissopimuksen 33 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on aiheellista tehostaa maaseudun kehittämispolitiikkaa lisäämällä neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 30 säädettyjen liitännäistoimenpiteiden määrää.

(2)Yhteisön lainsäädäntöön perustuvien, ympäristöä, kansanterveyttä, eläinten ja kasvien terveyttä, eläinten hyvinvointia sekä viljelijöiden työturvallisuutta koskevien tiukkojen vaatimusten nopeampaa täytäntöönpanoa maatalousalalla olisi edistettävä. Näihin vaatimuksiin saattaa liittyä viljelijöitä koskevia uusia velvoitteita, joista aiheutuu tulonmenetyksiä tai lisäkustannuksia. Viljelijöille olisi voitava myöntää väliaikaista ja asteittain alenevaa tukea näiden vaatimusten täytäntöönpanosta aiheutuvien kustannusten osittaiseksi kattamiseksi.

(3)Vaatimusten noudattamista koskevan toimenpiteen käyttöönoton vuoksi tukea, jota viljelijöille myönnetään asetuksen (EY) N:o 1257/1999 mukaisesti maatalouden rajoitusten täytäntöönpanoon ympäristörajoitteisilla alueilla, olisi vastedes myönnettävä myös luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetusta neuvoston direktiivistä 79/409/ETY  31 sekä luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetusta neuvoston direktiivistä 92/43/ETY  32 johtuvien rajoitusten täytäntöönpanoon.

(4)[Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tiettyjen viljelykasvien tuottajien tukijärjestelmistä] annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o .../...  33 säädetyillä maatilojen neuvontajärjestelmillä pyritään määrittelemään ja ehdottamaan parannuksia nykyiseen tilanteeseen lakisääteisten ympäristöä, kansanterveyttä, eläinten ja kasvien terveyttä, eläinten hyvinvointia sekä viljelijöiden työturvallisuutta koskevien vaatimusten noudattamisen osalta. Viljelijöille olisi myönnettävä tukea tällaisten neuvontapalvelujen käyttämisestä aiheutuviin kustannuksiin.

(5)Viljelijöitä olisi kannustettava noudattamaan tiukkoja eläinten hyvinvoinnin vaatimuksia. Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 maatalouden ympäristöohjelmaa koskevan luvun soveltamisalaa olisi laajennettava sisällyttämällä siihen tuki, jota viljelijöille myönnetään sitoumuksesta noudattaa lakisääteisiä vähimmäisvaatimuksia tiukempia vaatimuksia kotieläintuotannossa.

(6)Kokemus on osoittanut, että maaseudun kehittämispolitiikassa elintarvikkeiden laadun parantamiseksi sovellettuja välineitä on lisättävä ja tehostettava.

(7)Viljelijöitä olisi kannustettava osallistumaan yhteisön tai kansallisen tason elintarvikkeiden laadunparantamisohjelmiin. Ohjelmiin osallistumisesta saattaa aiheutua ylimääräisiä kustannuksia ja velvoitteita, joista ei markkinoilla saada täyttä korvausta. Näihin ohjelmiin osallistuville viljelijöille olisi näin ollen myönnettävä tilapäistä tukea.

(8)Kuluttajille olisi annettava tietoa yhteisön tai kansallisten elintarvikkeiden laadunparannusohjelmien mukaisesti tuotetuista tuotteista ja niiden erityislaadusta. Tuottajaryhmille olisi myönnettävä tukea kuluttajien valistamista sekä jäsenvaltioiden maaseudun kehittämissuunnitelmiin kuuluvien ohjelmien mukaisesti tuotettujen tuotteiden menekinedistämistä varten. Jotta vältetään maataloustuotteiden menekinedistämistoimien mahdollinen päällekkäisyys sisämarkkinoilla, maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2826/2000  34 säädetty yhteisön tuki olisi poistettava vuodesta 2005.

(9)Uusien liitännäistoimenpiteiden käyttöönotto edellyttää tiettyjen voimassa olevien säännösten selkeyttämistä. Selkeyttäminen on tarpeen erityisesti maatilainvestointeja sekä rahoitusta koskevien säännösten osalta.

(10)Kauden 2000–2006 maaseudun kehittämisohjelmien täytäntöönpanosta tähän asti saatu kokemus osoittaa, että tiettyjä asetuksen (EY) N:o 1257/1999 säännöksiä on selkeytettävä ja yksinkertaistettava. Tämä koskee pääasiassa koulutukseen, metsitykseen sekä maaseutualueiden sopeuttamiseen ja kehittämiseen tarkoitettujen tukitoimenpiteiden soveltamisalaa ja yksityiskohtaista sisältöä.

(11)Asetus (EY) N:o 1257/1999 olisi näin ollen muutettava vastaavasti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1257/1999 seuraavasti.

1)Lisätään 5 artiklaan kohdat seuraavasti:

"Ensimmäisessä kohdassa säädetyn investointituen myöntämisedellytysten on täytyttävä yksittäistä tukipäätöstä tehtäessä.

Jos investoinnit tehdään hiljattain käyttöön otettujen ympäristöä, hygieniaa ja eläinten hyvinvointia koskevien vähimmäisvaatimusten täyttämiseksi, näiden uusien vaatimusten noudattamiseen voidaan myöntää tukea. Tällaisissa tapauksissa viljelijöille voidaan myöntää lisäaikaa, jos näiden vähimmäisvaatimusten noudattaminen edellyttää erityisten ongelmien ratkaisua, johon tarvitaan lisäaikaa."

2)Korvataan 9 artiklan toisen kohdan ensimmäinen luetelmakohta seuraavasti:

"-valmentamaan viljelijöitä ja muita maataloustoimintaa harjoittavia henkilöitä tuotannon laadulliseen uudistamiseen, maisemanhoidon ja -parannuksen kanssa yhteen sopivien tuotantomenetelmien käyttöön, ympäristönsuojeluun, hygieniaa koskeviin vaatimuksiin, eläinten hyvinvointiin sekä taloudellisesti kannattavan tilan hoidon edellyttämien taitojen hankkimiseen, ja"

3)Korvataan 16 artiklan 1 kohta seuraavasti:

"1.Viljelijöitä voidaan tukea maksamalla korvauksia kustannuksista ja tulonmenetyksistä, jotka aiheutuvat direktiivien 79/409/ETY * ja 92/43/ETY ** täytäntöönpanon edellyttämien maatalouden rajoitusten soveltamisesta ympäristörajoitteisilla alueilla silloin, kun korvaukset ovat tarpeen kyseisten direktiivien täytäntöönpanosta johtuvien erityisongelmien ratkaisemiseksi.

*EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1.

**EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7."

4)Lisätään II osastoon V luvun jälkeen luku seuraavasti:

"V a LUKU
VAATIMUSTEN NOUDATTAMINEN

21 a artikla

Tuella, jonka tarkoituksena on auttaa viljelijöitä sopeutumaan yhteisön lainsäädäntöön perustuviin, ympäristöä, kansanterveyttä, eläinten ja kasvien terveyttä, eläinten hyvinvointia sekä työturvallisuutta koskeviin tiukkoihin vaatimuksiin, on edistettävä seuraavien tavoitteiden toteutumista:

a)yhteisön tiukkojen vaatimusten nopeampi täytäntöönpano jäsenvaltioissa;

b)näiden vaatimusten noudattaminen maatiloilla;

c)[yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tiettyjen viljelykasvien tuottajien tukijärjestelmistä] annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o ....*** säädettyjen maatilojen neuvontapalvelujen käyttäminen maatalousyritysten toiminnan arvioimiseksi ja niiden parannusten, joita kyseisen asetuksen lakisääteiset hoitovaatimukset edellyttävät, määrittelemiseksi.

*** EYVL L .........

21 b artikla

1.Viljelijöille, joiden on noudatettava yhteisön lainsäädäntöön perustuvia ja hiljattain kansalliseen lainsäädäntöön sisällytettyjä tiukkoja vaatimuksia, voidaan myöntää tilapäistä tukea aiheutuneiden kustannusten ja tulonmenetysten osittaiseksi korvaamiseksi.

2.Tukea voidaan myöntää enintään viiden vuoden ajaksi siitä päivästä alkaen, jona vaatimus tulee yhteisön lainsäädännön mukaan pakolliseksi.

Jotta vaatimuksen noudattamiseen voidaan myöntää tukea, vaatimuksen tulisi sisältää maatalouskäytäntöä koskevia uusia velvoitteita tai rajoituksia, jotka vaikuttavat huomattavasti maatilan tavanomaisiin toimintakustannuksiin ja koskevat merkittävää viljelijäjoukkoa maaseudun kehittämissuunnitelmaan kuuluvalla alueella.

Niiden direktiivien osalta, joiden täytäntöönpanon määräaika on ylittynyt ja joita ei vielä ole pantu moitteettomasti täytäntöön jäsenvaltiossa, voidaan tukea myöntää enintään viiden vuoden ajaksi [tämän asetuksen voimaantulopäivä] alkaen.

3.Tukea ei makseta, jos vaatimuksen noudattamatta jättäminen johtuu siitä, että tukea hakenut viljelijä on jättänyt noudattamatta osaksi kansallista lainsäädäntöä jo saatettuja vaatimuksia.

21 c artikla

1.Tuki maksetaan vuosittain kiinteämääräisenä, asteittain alenevana ja tasaerinä. Jäsenvaltioiden on mukautettava kuhunkin vaatimukseen liittyvän tuen määrää vaatimuksen soveltamisen edellyttämien velvoitteiden tason perusteella. Tuki on vahvistettava sen tasoiseksi, että ylisuuret korvaukset vältetään. Investointeihin liittyviä kustannuksia ei oteta huomioon määritettäessä vuosittaisen tuen tasoa.

2.Tuen tilakohtaiset enimmäismäärät vuotta kohden vahvistetaan liitteessä.

21 d artikla

1.Tukea voidaan myöntää viljelijöille sellaisten maatilapalvelujen käyttämisestä aiheutuviin kustannuksiin, joilla määritellään ja tarvittaessa ehdotetaan lakisääteisiä ympäristöä, kansanterveyttä, eläinten ja kasvien terveyttä, eläinten hyvinvointia sekä viljelijöiden työturvallisuutta koskevien vaatimusten soveltamiseen liittyviä parannuksia.

2.Maatilojen neuvontapalvelujen, joihin tukea voidaan myöntää, on oltava [yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tiettyjen viljelykasvien tuottajien tukijärjestelmistä] annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o .../... III luvun II osaston mukaisia.

3.Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen neuvontapalvelujen ensimmäiseen käyttökertaan myönnettävä tuki voi olla enintään 80 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, eikä se saa ylittää liitteessä vahvistettuja tukikelpoisia enimmäismääriä."

5)Lisätään 22 artiklan toisen kohtaan luetelmakohta seuraavasti:

"-eläinten hyvinvoinnin parantamista."

6)Korvataan 23 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

"Maatalouden ympäristösitoumuksiksi ei riitä tavanomaisten hyvien maatalouskäytänteiden, kotieläintuotanto mukaan luettuna, soveltaminen."

7)Muutetaan 24 artikla seuraavasti:

a)korvataan 1 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

"Investointeihin liittyviä kustannuksia ei oteta huomioon vuotuisen tuen tasoa laskettaessa. Sitoumusten täyttämisen edellyttämistä tuottamattomista investoinneista aiheutuvat kustannukset voidaan ottaa huomioon vuotuisen tuen tasoa laskettaessa."

b)korvataan 2 kohdan toinen virke seuraavasti:

"Kun tuki lasketaan pinta-alan perusteella, määrät perustuvat tilan siihen alaan, johon maatalouden ympäristösitoumuksia sovelletaan."

8)Lisätään II osastoon VI luvun jälkeen luku seuraavasti:

"VI a LUKU
ELINTARVIKKEIDEN LAATU

24 a artikla

Maataloustuotteiden laadun parantamiseen tähtäävien tuotantomenetelmien ja tällaisten tuotteiden menekinedistämisen tuella on edistettävä seuraavia tavoitteita:

a)24 b artiklassa määriteltyjen elintarvikkeiden laatuohjelmien mukaisten tuotteiden tai tuotantoprosessien laatua koskevien takeiden antaminen kuluttajille,

b)lisäarvon saaminen maatalouden alkutuotteille sekä markkinamahdollisuuksien lisääminen,

c)tietojen antaminen kuluttajille tällaisten tuotteiden saatavuudesta ja niiden erityislaadusta.

24 b artikla

1.Tukea myönnetään viljelijöille, jotka osallistuvat vapaaehtoisesti yhteisön tai jäsenvaltion toteuttamiin elintarvikkeiden laatuohjelmiin, joissa perustamissopimuksen liitteessä I mainittujen maataloustuotteiden, kalastustuotteita lukuun ottamatta, tuotannolle on asetettu erityisiä vaatimuksia ja jotka ovat 2 tai 3 kohdan mukaisia.

Tuki koskee ainoastaan ihmisravinnoksi tuotettuja tuotteita.

2.Tukea voidaan myöntää seuraaviin Euroopan yhteisön laatuohjelmiin:

a)maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2081/92 ****,

b)maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden erityisluonnetta koskevista todistuksista annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2082/92 *****,

c)maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2092/91 ******,

d)viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 määritetyllä alueella tuotettuja laatuviinejä koskeva VI osasto *******.

**** EYVL L 208, 24.7.1992, s. 1.

***** EYVL L 208, 27.7.1992, s. 9.

****** EYVL L 198, 22.7.1991, s. 1.

******* EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1.

3.Tukea voidaan myöntää jäsenvaltioiden hyväksymiin elintarvikkeiden laatuohjelmiin, jotka täyttävät a–e kohdassa mainitut perusteet:

a)kyseisten ohjelmien mukaisesti tuotetun lopputuotteen erityislaadun on perustuttava tuotantomenetelmiä koskeviin yksityiskohtaisiin vaatimuksiin, joilla taataan:

i)erityiset laatuominaisuudet, tai

ii)kansanterveyden, eläinten ja kasvien terveyden, eläinten hyvinvoinnin tai ympäristönsuojelun kannalta laadukkaampi lopputuote, kuin mitä kaupallista hyödykettä koskevassa standardissa vaaditaan.

b)Ohjelmiin on sisällyttävä sitovat tuote-eritelmät ja niiden noudattamista koskeva velvoite, jota riippumaton tarkastuslaitos valvoo.

c)Kaikki tuottajat voivat osallistua ohjelmiin.

d)Ohjelmien on oltava avoimia, ja niillä on taattava tuotteiden täydellinen jäljitettävyys.

e)Ohjelmissa on otettava huomioon nykyiset tai ennakoidut markkinamahdollisuudet.

4.Tukea ei voida myöntää ohjelmiin, joiden yksinomainen tarkoitus on varmistaa yhteisön tai kansallisen lainsäädännön mukaisten pakollisten vaatimusten noudattamisen tiukempi valvonta.

24 c artikla

1.Tuki maksetaan vuotuisena kannustinpalkkiona, jonka tilakohtainen enimmäismäärä vahvistetaan liitteessä. Tuen taso määritellään tuettuihin ohjelmiin osallistumisesta aiheutuvien kiinteiden kustannusten mukaan ja siten, että ylisuuret korvaukset vältetään.

2.Tukea voidaan myöntää enintään viisi vuotta.

24 d artikla

1.Tuki myönnetään tuottajaryhmille sellaisia maataloustuotteita tai elintarvikkeita koskeviin tiedotus- ja menekinedistämistoimiin, jotka on tuotettu 24 b artiklassa määriteltyjen ja jäsenvaltioiden 24 a, 24 b ja 24 c artiklassa säädetyn toimenpiteen mukaisesti tukikelpoisiksi katsomien yhteisön tai kansallisten elintarvikkeiden laatuohjelmien mukaisesti.

2.Tuki myönnetään tiedotus-, menekinedistämis- ja mainontatoimiin.

3.Tuki on enintään 70 prosenttia toimen tukikelpoisista kustannuksista.

9)Korvataan 29 artiklan 3 kohta seuraavasti:

"3.Jäljempänä 30 ja 32 artiklassa säädettyä tukea myönnetään ainoastaan sellaisille metsille ja aloille, jotka ovat yksityisten omistajien tai heidän yhdistystensä tai kuntien tai kuntayhtymien omistuksissa. Tätä rajoitusta ei sovelleta 30 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädettyihin toimenpiteisiin, jotka koskevat investointeja metsien taloudellisen, ekologisen tai yhteiskunnallisen arvon merkittävään kohentamiseen, eikä 30 artiklan 1 kohdan kuudennessa luetelmakohdassa säädettyihin toimenpiteisiin."

10)Korvataan 29 artiklan 5 kohta seuraavasti:

"5.Tässä luvussa sellaisille alueille, jotka on luokiteltu osana yhteisön toimintaa metsäpalojen torjumiseksi suuren tai keskisuuren metsäpalovaaran alueiksi, ehdotettujen toimenpiteiden on oltava jäsenvaltioiden kyseisten alueiden osalta esittämien metsiensuojelusuunnitelmien mukaisia."

11)Korvataan 30 artiklan 1 kohdan viimeinen luetelmakohta seuraavasti:

"-luonnononnettomuuksien ja tulipalojen vahingoittamien metsätalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen ja asianmukaisten torjuntatoimien käyttöönotto."

12)Muutetaan 31 artikla seuraavasti:

a)korvataan 1 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

"Perustamiskustannusten lisäksi tuki voi sisältää:

*vuotuisen palkkion metsitetyltä hehtaarilta hoitokustannusten korvaamiseksi viiden vuoden ajan,

*vuotuisen palkkion hehtaarilta metsityksestä johtuvien tulonmenetysten korvaamiseksi enintään 20 vuoden ajan maata ennen metsitystä hyödyntäneille viljelijöille tai heidän yhdistyksilleen tai muulle yksityisoikeudelliselle henkilölle."

b)korvataan 2 kohta seuraavasti:

"2.Jos tukea myönnetään julkisten viranomaisten omistaman maatalousmaan metsitykseen, se kattaa ainoastaan perustamiskustannukset.

c)korvataan 3 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

"Jos kyseessä on nopeakasvuisten lajien lyhytkiertoviljely, metsitystukea myönnetään ainoastaan perustamiskustannuksiin.

13)Muutetaan 33 kohdan toinen kohta seuraavasti:

a)korvataan kolmas ja neljäs luetelmakohta seuraavasti:

"-neuvonta-, lomitus- ja tilanhoitopalvelujen perustamista,

-laadukkaiden maataloustuotteiden pitämistä kaupan sekä laatuohjelmien laatimista,"

b)Lisätään luetelmakohta seuraavasti:

"-paikallisten kumppaneiden hallinnoimia yhdennettyjä maaseudun kehittämisstrategioita."

14)Lisätään 34 artiklan toisen kohtaan kaksi luetelmakohtaa seuraavasti:

"-vaatimusten noudattamista koskevien toimenpiteiden edellytykset (Va luku)

-elintarvikkeiden laatua koskevien toimenpiteiden edellytykset (VI a luku)".

15)Korvataan 35 artiklan 1 kohta seuraavasti:

"1.Yhteisön tuki varhaiseläkkeisiin (10, 11 ja 12 artikla), epäsuotuisille ja ympäristörajoitteisille alueille (13–21 artikla), vaatimusten noudattamiseen (21 a–21 d artikla), maatalouden ympäristöohjelmalle (22, 23 ja 24 artikla), elintarvikkeiden laatuohjelmille (24 a–24 d artikla) ja metsitykseen (31 artikla) rahoitetaan EMOTR:n tukiosastosta kaikkialla yhteisössä."

16)Korvataan 37 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan toinen luetelmakohta seuraavasti:

"tutkimushankkeita koskeviin toimenpiteisiin eikä neuvoston päätöksen 90/424/ETY ******** mukaisesti yhteisörahoitusta saaviin toimenpiteisiin."

******** EYVL L 224, 18.8.1990, s. 19.

17)Lisätään 51 artiklaan kohta seuraavasti:

"5.Valtiontuki viljelijöille yhteisön lainsäädäntöön perustuviin, ympäristöä, kansanterveyttä, eläinten ja kasvien terveyttä, eläinten hyvinvointia sekä työturvallisuutta koskeviin tiukkoihin vaatimuksiin sopeutumiseen, on kielletty, ellei se täytä 21 a, 21 b ja 21 c artiklassa säädettyjä edellytyksiä. Edellä 21 c artiklan mukaisesti vahvistetut enimmäismäärät ylittävää lisätukea voidaan kuitenkin myöntää auttamaan viljelijöitä noudattamaan yhteisön vähimmäisvaatimuksia tiukempaa kansallista lainsäädäntöä.

Jos asiasta ei ole säädetty yhteisön lainsäädännössä, valtiontuki viljelijöille kansalliseen lainsäädäntöön perustuviin, ympäristöä, kansanterveyttä, eläinten ja kasvien terveyttä, eläinten hyvinvointia sekä työturvallisuutta koskeviin tiukkoihin vaatimuksiin sopeutumiseen, on kielletty, ellei se täytä 21 a, 21 b ja 21 c artiklassa säädettyjä asiaa koskevia edellytyksiä. Edellä 21 c artiklan mukaisesti vahvistetut enimmäismäärät ylittäviä lisätukia voidaan myöntää saman artiklan 1 kohdan mukaisesti perustelluissa tapauksissa."

18)Korvataan liite tämän asetuksen liitteellä.

2 artikla

Kumotaan asetus (EY) N:o 2826/2000 1 päivästä tammikuuta 2005.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

LIITE

"LIITE

TUEN MÄÄRÄT

(*)Vuosittaisia enimmäistukia, joita koskee luopujakohtainen enimmäismäärä, voidaan lisätä aina kaksinkertaisiksi asti ottaen huomioon alueiden tilojen taloudellinen rakenne ja tavoite nopeuttaa maatalouden rakenteiden mukauttamista.

(**)Tätä määrää voidaan alentaa eräiden alueiden tilojen erityisen maantieteellisen sijainnin tai talouden rakenteen huomioon ottamiseksi sekä ylisuurten korvausten välttämiseksi 15 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti.

(***)Tätä määrää voidaan korottaa asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa eräiden alueiden erityisten ongelmien huomioon ottamiseksi.

(****)Tätä määrää voidaan korottaa poikkeustapauksissa eräisiin rotuihin liittyvien erityisvaatimusten huomioon ottamiseksi. Nämä vaatimukset olisi perusteltava maaseudun kehittämissuunnitelmissa."

2003/0008 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

viljan yhteisestä markkinajärjestelystä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen, ja erityisesti sen 36 artiklan ja 37 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen 35 ,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon 36 ,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 37 ,

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon 38 ,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)Maataloustuotteiden yhteismarkkinoiden toimintaan ja kehitykseen olisi liityttävä yhteisen maatalouspolitiikan toteuttaminen, ja siihen olisi erityisesti sisällyttävä maatalouden yhteinen markkinajärjestely, jonka muoto voi vaihdella tuotteiden mukaan.

(2)Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena on saavuttaa perustamissopimuksen 33 artiklan tavoitteet. Markkinoiden vakauttamiseksi ja kohtuullisen elintason varmistamiseksi vilja-alalla toimivalle maatalousväestölle on tarpeen säätää sisämarkkinatoimenpiteistä, joihin sisältyvät erityisesti interventiojärjestelmä sekä yhteinen tuonti- ja vientijärjestelmä..

(3)Viljan yhteisestä markkinajärjestelystä 30 päivänä kesäkuuta 1992 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 1766/92  39 on muutettu huomattavasti useita kertoja. Koska on tarpeen tehdä uusia muutoksia, kyseinen asetus olisi selkeyden vuoksi korvattava. Asetus (ETY) N:o 1766/92 olisi näin ollen kumottava.

(4)Asetuksessa (ETY) N:o 1766/92 säädetään, että markkinointivuodesta 2002/03 alkaen sovellettava, viljan interventiohinnan lopullista alentamista koskeva päätös tehdään markkinoiden kehityksen perusteella. Sisämarkkinahintojen on pysyttävä mahdollisimman yhdenmukaisina maailmanmarkkinahintojen kanssa. Tämän vuoksi markkinajärjestelyssä myönnettävää tukea olisi alennettava siten, että se perustuu vähemmän taattuihin hintoihin. Interventio on otettava käyttöön todellisena turvaverkkona. Tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1251/1999  40 säädetään viljan interventiohinnan lopullisen alentamisen vuoksi myönnettävästä korvauksesta. Tällaisesta korvauksesta säädetään nyt [yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tiettyjen viljelykasvien tuottajien tukijärjestelmistä] ... päivänä ....kuuta .... annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o .../...  41 .

(5)Markkinoiden toimivuuden parantamiseksi ja niiden hallinnon yksinkertaistamiseksi on tukihinnan alentamista koskevien viimeisten toimenpiteiden lisäksi asianmukaista luopua kuukausikorotuksista.

(6)Vilja-alalla käyttöönotettu yksi interventiohinta on johtanut merkittäviin rukiin interventiovarastoihin, koska yhteisön sisäisillä ja ulkoisilla markkinoilla ei ole ollut riittävästi myyntikanavia. Tämän vuoksi ruis olisi jätettävä interventiojärjestelmän ulkopuolelle.

(7)Interventioelinten olisi voitava erityisolosuhteissa toteuttaa näihin tilanteisiin mukautettuja interventiotoimenpiteitä. Interventiojärjestelmien tarvittavan yhdenmukaisuuden säilyttämiseksi erityisolosuhteet olisi kuitenkin arvioitava ja asianmukaisista toimenpiteistä päätettävä yhteisön tasolla.

(8)Interventiohinnan käyttöönotto todellisena turvaverkkona edellyttää viljatärkkelyksen tuotantotuen poistamista.

(9)Muun kuin viljatärkkelyksen tuotantoa on aina koskenut viljan yhteinen markkinajärjestely. Viljatärkkelystä koskevan erityisjärjestelyn poistaminen edellyttää, että muuta kuin viljatärkkelystä koskeva järjestelmä poistetaan tämän asetuksen soveltamisalasta.

(10)Vilja-alan yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen yhteisössä edellyttää yhtenäisen kauppajärjestelmän käyttöönottoa yhteisön ulkorajoilla. Interventiojärjestelmää täydentävä kauppajärjestelmä sisältää tuontitulli- ja vientitukijärjestelmän, ja sen avulla yhteisön markkinat saataneen periaatteessa vakaantumaan. Kauppajärjestelmän olisi perustuttava Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa tehtyihin sitoumuksiin. Vientitukijärjestelmää on sovellettava viljaa sisältäviin jalostettuihin tuotteisiin, jotta ne pääsevät osallisiksi maailmanmarkkinoista.

(11)Jotta kolmansien maiden kanssa käytävän viljakaupan määrää voidaan seurata, on säädettävä tuonti- tai vientitodistusten myöntämisestä niihin liittyvine vakuusvaatimuksineen, joilla taataan todistushakemuksen kohteena olevien toimien toteutuminen.

(12)Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimusten mukaisiin maataloustuotteisiin sovellettavat tullit vahvistetaan yleensä yhteisessä tullitariffissa. Eräiden viljojen osalta on kuitenkin tarpeen säätää poikkeuksista lisämekanismien käyttöönoton vuoksi.

(13)Tiettyjen maataloustuotteiden tuonnista yhteisön markkinoille aiheutuvien mahdollisten epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi yhden tai useamman tällaisen tuotteen tuonnilta olisi edellytettävä lisätuontitullia, jos tietyt edellytykset täyttyvät.

(14)On aiheellista antaa tietyin edellytyksin komissiolle valtuudet avata ja hallinnoida perustamissopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista tai muista neuvoston antamista säädöksistä johtuvia tariffikiintiöitä.

(15)Yhteisön osallistuminen viljan kansainväliseen kauppaan voidaan varmistaa mahdollisuudella myöntää kolmansiin maihin suuntautuvalle viennille yhteisön hintojen ja maailmanmarkkinahintojen väliseen erotukseen perustuvaa WTO-maataloussopimuksen  42 mukaista tukea. Tällaiseen vientitukeen olisi sovellettava määrällisiä ja arvoon perustuvia rajoituksia.

(16)Vientitukia vahvistettaessa arvoon perustuvien rajoitusten noudattaminen voidaan varmistaa valvomalla, että tuet maksetaan Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston sääntöjen mukaisesti. Valvontaa voidaan helpottaa vientitukien pakollisella ennakkovahvistuksella; eriytetyn tuen osalta olisi kuitenkin sallittava ennalta vahvistetun määräpaikan muuttaminen maantieteellisellä alueella, jolla sovelletaan yhtenäistä tuen määrää. Jos määräpaikkaa muutetaan, olisi maksettava todelliseen määräpaikkaan sovellettavaa vientitukea siten, että enimmäismäärä on ennalta vahvistettuun määräpaikkaan sovellettavan tuen määrä.

(17)Määrällisten rajoitusten noudattamisen varmistaminen edellyttää luotettavan ja tehokkaan seurantajärjestelmän käyttöönottoa. Tätä varten vientitukien myöntämisen edellytyksenä olisi oltava vientitodistus. Vientitukia olisi myönnettävä käytettävissä olevien rajojen mukaisesti kunkin tuotteen erityistilanteen mukaan. Poikkeukset säännöistä olisi sallittava ainoastaan perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomille jalostetuille tuotteille, joihin ei sovelleta määrään liittyviä rajoituksia, sekä elintarvikeaputoimille, joihin ei sovelleta mitään rajoituksia. Olisi säädettävä mahdollisuudesta poiketa hallintosääntöjen tiukasta noudattamisesta sellaisten tuotteiden osalta, joiden tuettu vienti ei todennäköisesti ylitä vahvistettuja enimmäismääriä.

(18)Olisi säädettävä mahdollisuudesta säännellä sisäisen ja ulkoisen jalostusmenettelyn käyttöä tai markkinatilanteen vaatiessa kieltää sen käyttö kokonaan tai osittain siltä osin kuin on sen moitteettoman toiminnan kannalta tarpeen.

(19)Tullijärjestelmä mahdollistaa luopumisen kaikista muista suojatoimenpiteistä yhteisön ulkorajoilla. Sisämarkkina- ja tullimekanismi voi poikkeuksellisissa olosuhteissa kuitenkin osoittautua riittämättömäksi. Tällaisessa tapauksessa yhteisön olisi voitava viipymättä toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteisön markkinat eivät jäisi ilman suojaa tällaisten tapausten mahdollisesti aiheuttamilta häiriöiltä. Näiden toimenpiteiden olisi oltava WTO-sopimuksista johtuvien velvoitteiden mukaisia.

(20)Koska maailmanmarkkinahinnat vaikuttavat sisäisiin hintoihin, olisi säädettävä asianmukaisista toimenpiteistä, jotka on toteutettava sisämarkkinoiden vakauttamiseksi.

(21)Kansallisen tuen myöntäminen voi vaarantaa yhteisiin hintoihin perustuvien yhtenäismarkkinoiden asianmukaisen toiminnan. Valtiontukea koskevia perustamissopimuksen määräyksiä olisi siis sovellettava tähän yhteiseen markkinajärjestelyyn kuuluviin tuotteisiin.

(22)Koska vilja-alan yhteismarkkinat kehittyvät jatkuvasti, jäsenvaltioiden ja komission olisi annettavat toisilleen tiedoksi kaikki tällaiseen kehitykseen liittyvät tiedot.

(23)Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY  43 mukaisesti.

(24)Käytännön ja erityisten ongelmien ratkaisemiseksi komission olisi kiireellisissä tapauksissa sallittava toteuttaa tarvittavat toimenpiteet.

(25)Yhteisön olisi rahoitettava jäsenvaltioille tämän asetuksen soveltamisesta seuraavista velvoitteista aiheutuvat menot yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999  44 mukaisesti.

(26)Viljan yhteisessä markkinajärjestelyssä olisi otettava huomioon samanaikaisesti ja asianmukaisella tavalla perustamissopimuksen 33 ja 131 artiklassa määrätyt tavoitteet.

(27)Siirtyminen asetuksen (ETY) N:o 1766/92 mukaisista järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin voi aiheuttaa vaikeuksia, joita tämä asetus ei koske. Tällaisten vaikeuksien selvittämiseksi komission olisi voitava hyväksyä siirtymätoimenpiteitä.

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I luku
Johdantosäännökset

1 artikla

Viljan yhteinen markkinajärjestely kattaa sisämarkkinat ja kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan, ja se koskee seuraavia tuotteita:

2 artikla

Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden markkinointivuosi alkaa 1 päivänä heinäkuuta ja päättyy seuraavan vuoden 30 päivänä kesäkuuta.

3 artikla

Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta [yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tiettyjen viljelykasvien tuottajien tukijärjestelmistä] ... päivänä ...kuuta 2003 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o .../2003 säädettyjen toimenpiteiden soveltamista.

II luku
Sisämarkkinat

4 artikla

1.Interventioviljan interventiohinnaksi vahvistetaan 95,35 euroa tonnilta.

2.Interventiohinta koskee purkamatonta varastoon toimitettua tuotetta tukkuportaassa. Se koskee kullekin viljalajille varattuja kaikkia yhteisön interventiokeskuksia.

3.Tässä asetuksessa vahvistettuja hintoja voidaan muuttaa markkina- ja tuotantotilanteen kehityksen mukaan perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen.

5 artikla

1.Jäsenvaltioiden nimeämät interventioelimet ostavat niille tarjotun yhteisössä korjatun tavallisen vehnän, durumvehnän, ohran, maissin ja durran, jos tarjoukset täyttävät tietyt erityisesti laatua ja määrää koskevat vaatimukset.

2.Ostot voidaan tehdä ainoastaan seuraavina interventiojaksoina:

a)1 päivästä elokuuta 30 päivään huhtikuuta Kreikassa, Espanjassa, Italiassa ja Portugalissa;

b)1 päivästä joulukuuta 30 päivään kesäkuuta Ruotsissa;

c)1 päivästä marraskuuta 31 päivään toukokuuta muissa jäsenvaltioissa.

Jos Ruotsin interventiojakso johtaa siihen, että 1 kohdassa lueteltuja tuotteita saatetaan muista jäsenvaltioista interventioon Ruotsiin, tilanteen korjaamiseksi vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3.Ostot tehdään interventiohinnan perusteella, ja tätä hintaa alennetaan tai korotetaan tarvittaessa laadun mukaan.

6 artikla

Noudattaen 24 artiklan 2 kohdassa menettelyä vahvistetaan 4 ja 5 artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat erityisesti:

a)interventiokeskusten määrittämistä;

b)vähimmäisvaatimuksia, jotka kunkin viljalajin erityisesti laadun ja vähimmäismäärän osalta on täytettävä interventiota varten;

c)interventioon sovellettavia alennus- ja korotustaulukoita;

d)interventioelinten toteuttaman haltuunoton menettelyjä ja edellytyksiä;

e)interventioelinten toteuttamaa markkinoille saattamista koskevia menettelyjä ja edellytyksiä.

7 artikla

1.Markkinatilanteen vaatiessa voidaan toteuttaa erityisiä interventiotoimenpiteitä.

Tällaisista interventiotoimenpiteistä voidaan päättää erityisesti, jos yhdellä tai useammalla yhteisön alueella markkinahinnat laskevat tai uhkaavat laskea suhteessa interventiohintaan.

2.Erityisten interventiotoimenpiteiden laadusta ja soveltamisesta sekä näiden toimenpiteiden kohteena olevien tuotteiden markkinoille saattamisen edellytyksistä ja menettelyistä tai muun käytön edellytyksistä päätetään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

III luku
Kolmansien maiden kanssa käytävä kauppa

8 artikla

1.Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tuonti yhteisöön tai niiden vienti yhteisöstä edellyttää tuonti- tai vientitodistusta.

Jäsenvaltioiden on annettava todistus kaikille hakijoille riippumatta näiden sijoittautumispaikasta yhteisössä ja tämän rajoittamatta 11–16 artiklan soveltamiseksi toteutettavien toimenpiteiden soveltamista.

Tuonti- ja vientitodistukset ovat voimassa koko yhteisössä. Todistusten myöntämisen edellytyksenä on vakuus, jolla taataan, että tuotteet tuodaan tai viedään todistuksen voimassaoloaikana. Ylivoimaista estettä lukuun ottamatta vakuus pidätetään kokonaan tai osittain, jos tuonti tai vienti ei toteudu tässä määräajassa tai se toteutuu vain osittain.

2.Todistusten voimassaoloaika ja muut tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

I jakso
Tuontiin sovellettavat säännökset

9 artikla

1Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, 1 artiklassa tarkoitettuihin tuotteisiin sovelletaan yhteisen tullitariffin tuontitulleja.

2.CN-koodeihin 1001 90 91, ex 1001 90 99, 1002, ex 1005, lukuun ottamatta hybridisiemeniä, ja 1007 00 90 kuuluvien tuotteiden tuontitulli on samansuuruinen kuin 4 artiklassa säädetty interventiohinta, joka on voimassa kyseisten tuotteiden osalta tuonnissa ja jota korotetaan 55 prosentilla ja josta vähennetään kyseiseen lähetykseen sovellettava cif-tuontihinta; kyseinen tuontitulli ei kuitenkaan voi olla suurempi kuin yhteisen tullitariffin tulli.

3Edellä 2 kohdassa tarkoitetun tuontitullin laskemiseksi kyseisessä kohdassa tarkoitetuille tuotteille vahvistetaan edustavat cif-tuontihinnat. Nämä edustavat cif-tuontihinnat vahvistetaan säännöllisesti.

4.Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Yksityiskohtaisissa säännöissä määritetään erityisesti:

a)korkealaatuisen tavallisen vehnän vähimmäisvaatimukset;

b)huomioon otettavat hintanoteeraukset;

c)mahdollisuus antaa toimijoille erityistapauksissa tilaisuus saada tietää sovellettavan maksun suuruus ennen kyseisen tavaraerän saapumista.

10 artikla

1.Rajoittamatta 9 artiklan 2 kohdan soveltamista tiettyjen 1 artiklassa lueteltujen tuotteiden tuonnista johtuvien epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi tai torjumiseksi yhteisön markkinoilla yhden tai useamman tällaisen 9 artiklassa säädetyn tullin alaisen tuotteen tuonnille vahvistetaan lisätuontitulli, jos komission 4 kohdan mukaisesti määrittämät edellytykset täyttyvät, paitsi jos tuonti ei todennäköisesti häiritse yhteisön markkinoita tai jos lisätullin vaikutukset olisivat epäsuhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

2.Jos tuontihinta alittaa tason, jonka yhteisö on ilmoittanut Maailman kauppajärjestölle ("käynnistyshinta"), voidaan vahvistaa lisätuontitulli.

Jos tuonnin määrä minä tahansa vuonna, jona 1 kohdassa tarkoitettuja epäsuotuisia vaikutuksia ilmenee tai todennäköisesti ilmenee, ylittää markkinoille pääsyn mahdollisuuksiin perustuvan tason, joka määritellään prosenttiosuutena edellisten kolmen vuoden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta ("käynnistysmäärä"), voidaan vahvistaa lisätuontitulli.

3.Edellä 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaista lisätuontitullia vahvistettaessa huomioon otettavat tuontihinnat määritellään kyseisen lähetyksen cif-tuontihintojen perusteella.

Cif-tuontihinnat tarkistetaan kyseisen tuotteen edustavan maailmanmarkkinahinnan tai yhteisön tuontimarkkinoilla vallitsevan edustavan hinnan perusteella.

4.Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Näissä yksityiskohtaisissa säännöissä täsmennetään erityisesti tuotteet, joihin lisätuontitulleja voidaan soveltaa.

11 artikla

1.Edellä 1 artiklassa tarkoitetuille tuotteille perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista tai mistä tahansa muusta neuvoston säädöksestä johtuvat tariffikiintiöt otetaan käyttöön ja niitä hallinnoidaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

2.Tariffikiintiöitä voidaan hallinnoida soveltamalla yhtä seuraavista menetelmistä tai niiden yhdistelmää:

a)hakemusten saapumisjärjestykseen perustava menetelmä ("ensin tullutta palvellaan ensin" -periaate);

b)jätetyissä hakemuksissa haettujen määrien mukaiseen jakoon perustuva menetelmä ("samanaikaisen tarkastelun" menetelmä);

c)perinteisiin kaupan järjestelyihin perustuva menetelmä ("perinteiset/uudet toimijat" -menetelmä).

Muita asianmukaisia menetelmiä voidaan ottaa käyttöön. Menetelmissä on vältettävä kaikenlaista toimijoihin kohdistuvaa perusteetonta syrjintää.

3.Käytettävässä hallinnointimenetelmässä on tarvittaessa otettava riittävästi huomioon yhteisön markkinoiden hankintatarpeet ja tarve turvata näiden markkinoiden tasapaino.

4.Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa yksityiskohtaisissa säännöissä on säädettävä vuosittaisista tariffikiintiöistä, jotka on tarvittaessa jaettava asianmukaisesti vuoden ajalle, ja määriteltävä sovellettava valvontamenetelmä. Sääntöihin on myös tarvittaessa sisällyttävä:

a)takuut tuotteen luonteesta, lähtöpaikasta ja alkuperästä;

b)edellä a alakohdassa mainitut takuut todistavan asiakirjan hyväksyminen;

c)tuontitodistusten myöntämisedellytykset ja voimassaoloaika.

Espanjan 2 000 000 maissitonnin ja 300 000 durratonnin tuontitariffikiintiön sekä Portugalin 500 000 maissitonnin tuontitariffikiintiön osalta yksityiskohtaisiin sääntöihin on sisällyttävä myös säännökset, jotka ovat tarpeen tariffikiintiötuonnin ja tarvittaessa kyseisten jäsenvaltioiden interventioelinten tuomien määrien julkisen varastoinnin ja kyseisten jäsenvaltioiden markkinoille saattamisen toteuttamiseksi.

II jakso
Vientiin sovellettavat säännökset

12 artikla

1.Jotta seuraavia tuotteita voitaisiin viedä niiden maailmanmarkkinanoteerausten ja ‑hintojen perusteella perustamissopimuksen 300 a artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvissa rajoissa, kyseisten noteerausten tai hintojen ja yhteisön hintojen välinen erotus voidaan kattaa vientituella:

a)edellä 1 artiklassa luetellut tuotteet, jotka viedään sellaisinaan;

b)edellä 1 artiklassa luetellut tuotteet, jotka viedään liitteessä II lueteltuina tuotteina.

Vientituki b alakohdassa tarkoitetuille tuotteille ei saa olla suurempi kuin sellaisenaan vietäviin tuotteisiin sovellettavan vientituen määrä.

2.Vientitukeen oikeuttavien määrien jakamiseen on käytettävä menetelmää, joka:

a)sopii parhaiten tuotteen luonteeseen ja kyseiseen markkinatilanteeseen ja jolla hyödynnetään käytettävissä olevia voimavaroja mahdollisimman tehokkaasti ottaen huomioon yhteisön viennin tehokkuus ja rakenne aiheuttamatta kuitenkaan syrjintää suurten ja pienten toimijoiden välillä;

b)tuottaa toimijoille vähiten hallinnollisia rasitteita, kun hallinnosta aiheutuvat vaatimukset otetaan huomioon;

c)ei aiheuta syrjintää kyseisten toimijoiden välillä.

3.Vientituki on samansuuruinen kaikkialla yhteisössä. Se voi vaihdella määräpaikan mukaan, jos maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset niin edellyttävät. Tuet vahvistetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Vientituet voidaan vahvistaa:

a)määräajoin;

b)sellaisia tuotteita koskevilla tarjouskilpailuilla, joiden osalta on aiemmin säädetty kyseisestä menettelystä.

Komissio voi tarvittaessa jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan muuttaa säännöllisin määräajoin vahvistettavaa vientitukea muuna ajankohtana.

13 artikla

1.Sellaisenaan vietävien 1 artiklassa lueteltujen tuotteiden osalta vientitukea myönnetään vain asianomaisen pyynnöstä tämän esittäessä vientitodistuksen.

2.Sellaisenaan vietävien 1 artiklassa lueteltujen tuotteiden vientiin sovelletaan vientitodistuksen hakemispäivänä sovellettavaa vientitukea ja eriytetyn tuen osalta vientitukea, jota kyseisenä päivänä sovelletaan:

a)todistuksessa ilmoitettuun määräpaikkaan;

tai tapauksen mukaan

b)todelliseen määräpaikkaan, jos se ei ole sama kuin todistuksessa mainittu määräpaikka. Tällöin sovellettava määrä ei saa olla suurempi kuin vientitodistuksessa mainittuun määräpaikkaan sovellettava määrä.