Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Talouspolitiikan laajat suuntaviivat vuodeksi 2003"

(2003/C 133/14)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 10. joulukuuta 2002 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia lausunnon aiheesta "Talouspolitiikan laajat suuntaviivat vuodeksi 2003".

Asian valmistelusta vastannut "talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 6. maaliskuuta 2003. Esittelijänä oli Bruno Vever.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26. ja 27. maaliskuuta 2003 pitämässään 398. täysistunnossa (maaliskuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 96 ääntä puolesta 8:n pidättyessä äänestämästä.

1. Tiivistelmä

1.1. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suhtautuu myönteisesti siihen, että talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja koskeva täytäntöönpanoraportti sisällytetään vuodesta 2003 lähtien uuteen "täytäntöönpanopakettiin", jonka komissio esitteli tammikuussa ja jossa käsitellään talouspolitiikkaan liittyviä muita unionin politiikkoja (työllisyys, sisämarkkinat, Lissabonin uudistukset) kolmen vuoden aikavälillä. Komitea suhtautuu myönteisesti myös huhtikuussa esitettävään "suuntaviivapakettiin". Komitean mielestä on kuitenkin tärkeää, ettei näitä painopistealueita laajenneta tai hajauteta vaan että niitä päinvastoin tarkennetaan.

1.2. Komitea korostaa, että haasteet kolmena seuraavana vuonna ovat monimutkaisia, ja tämä edellyttää, että talouspolitiikka kytketään paremmin euroon, uusia jäsenmaita tuetaan tehokkaasti niiden liittyessä unionin jäseniksi ja että Lissabonissa sovitut uudistukset pannaan tehokkaammin täytäntöön.

1.3. Komitea toteaa, että näiden tavoitteiden saavuttaminen on vaikeampaa, koska taloustilanne on heikennyt erittäin huolestuttavasti kahden viime vuoden aikana huolimatta niistä edistysaskelista, jotka koskevat sisämarkkinoita, euroa sekä poliittisia prosesseja talouspolitiikan lähentämiseksi jäsenvaltioiden välillä.

1.4. Komitea korostaa, että unionin talouskasvun dynamiikka on asetettava etusijalle, sillä siitä riippuu myös työllisyystilanteen kohentuminen. Talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja koskeva tavoitteenasettelu on määriteltävä täsmällisemmin, suuntaviivoja on sovellettava tehokkaammin ja ne on rajattava johdonmukaisemmin.

1.5. Talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen täsmällisemmän tavoitteenasettelun tulisi yhdenmukaisesti vuonna 2002 määriteltyjen suuntaviivojen kanssa johtaa vakaussopimuksen talouskasvua edistävien näkökohtien korostamiseen. Täsmällisemmällä tavoitteenasettelulla edistettäisiin myös koordinoidumman talouden hallintotavan syntyä euron rinnalle. Näin tuettaisiin paremmin myös Euroopan kilpailukykyä ja teknologista vahvuutta.

1.6. Talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen tehokkaampi soveltaminen edellyttäisi euroryhmän aseman vahvistamista sen vuoropuhelussa Euroopan keskuspankin kanssa. Yhteiskunnallis-ammatillisten tahojen edustajat ja työmarkkinaosapuolet olisi otettava tiiviimmin mukaan jo päätöksentekomenettelyn alkuvaiheessa. Talouden suuntaviivojen täytäntöönpanon tilaa kuvaavia indikaattoreita olisi kehitettävä ja uudistuksia olisi saatava aikaan etenkin osaamistalouden kehittämisessä.

1.7. Talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen johdonmukaisempi rajaaminen edellyttää sisämarkkinoiden toteuttamisen nopeuttamista tietyillä painopistealueilla luottamuksen ja kasvun varmistamiseksi. Myös Lissabonissa päätetyt uudistukset on käynnistettävä uudelleen, säädöskäytännön yksinkertaistaminen mukaan luettuna. Talouden hallintotapaa koskevia määräyksiä olisi vahvistettava tulevassa perussopimuksessa, jota Eurooppa-valmistelukunta valmistelee.

2. Komission ehdotukset

2.1. Euroopan komissio ehdotti syyskuussa 2002(1) uudenlaisen vuosikierron käyttöön ottamista, ja siihen sisältyisivät talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen, työllisyyttä koskevien suuntaviivojen ja suosituksien sekä sisämarkkinoita koskevien strategisten suuntaviivojen esittely ja täytäntöönpano. Tavoitteena on edistää näiden eri politiikkojen organisointia ja koordinointia.

2.2. Maaliskuussa kokoontuvalla kevään Eurooppa-neuvostolla on ratkaiseva tehtävä uudessa vuosikierrossa.

2.2.1. Komissio antaa ennen sitä, tammikuun puolivälissä, kertomuksia talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen, työllisyysstrategian, sisämarkkinoita koskevan strategian ja Lissabonissa sovittujen rakenneuudistusten täytäntöönpanosta. Kevään Eurooppa-neuvostoa varten tarkoitettuihin komission kertomuksiin sisältyy myös Cardiffin prosessia, valtiotukien tilaa, innovaatioita ja yrityspolitiikkaa koskevaa arviointia.

2.2.2. Komissio tekee kevään Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien perusteella huhtikuussa uusia ehdotuksia talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (Euroopan unionille kokonaisuudessaan sekä maittain), työllisyyttä koskevista suuntaviivoista ja suosituksista sekä strategiasta sisämarkkinoita varten. Vuodesta 2003 alkaen ehdotukset suuntaviivoista tehdään keskipitkälle aikavälille, ja niitä voidaan tarkistaa joka kolmas vuosi (esim. 2003-2006). Välivuosina (tässä tapauksessa vuosina 2004 ja 2005) suuntaviivoihin voidaan tehdä ainoastaan rajallisesti mukautuksia tähän oikeuttavien arviointien perusteella.

2.3. Kesäkuussa kokoontuva Eurooppa-neuvosto vahvistaa suuntaviivat komission ehdotusten perusteella sen jälkeen, kun neuvosto on eri kokoonpanoissaan (Ecofin-neuvosto, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaneuvosto, kilpailuneuvosto) tutkinut ne. Samat neuvoston kokoonpanot hyväksyvät tämän jälkeen virallisesti nämä suuntaviivat.

2.4. Vuoden viimeisinä kuukausina komissio kerää jäsenvaltioiden kertomukset suuntaviivojen täytäntöönpanosta ja suunnitelluista toimista. Komissio tarkastelee kertomuksia aloittaakseen vuosikierron uudelleen tammikuussa.

2.5. Komissio ehdottaa myös, että avoin koordinaatiomenetelmä sosiaalipolitiikan alalla voitaisiin liittää tähän vuosikiertoon.

2.6. Komissio esitti tältä pohjalta 14.1.2003 ensimmäisen "täytäntöönpanopaketin", johon kuuluvat seuraavat asiakirjat:

2.6.1. Tiedonanto vuoden 2002 talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen täytäntöönpanosta(2): jäsenvaltioiden talouksien erilaisista kehitysvaiheista aiheutuvien ongelmien lisäksi on todettava, että vuosi 2002 ei kokonaisuutena vastannut odotuksia, pääasiassa koska kasvu oli heikkoa ja budjettipoliittinen liikkumavara heikkeni useassa jäsenvaltiossa. Myös infrastruktuuri- ja energiamarkkinoiden avaamista sekä työmarkkinoiden toimivuutta ja eri sosiaaliturvajärjestelmien rahoituksen tasapainottamisista koskevat rakenneuudistukset ovat myöhässä.

2.6.2. Tiedonannossa työllisyysstrategiasta(3) todetaan, että väestön ikääntyminen vaikeuttaa täystyöllisyyden saavuttamista samalla kun työn laatua ja tuottavuutta olisi vahvistettava siten, että eriarvoisuudet työmarkkinoille pääsyssä poistetaan.

2.6.3. Raportissa sisämarkkinoiden toteuttamisesta(4) todetaan, että kehitys on vaimeaa, sillä saavutetut edistysaskeleet, jotka ovat tällä hetkellä ainoastaan osittaisia (esim. rahoituspalvelut, energiamarkkinoiden avaaminen, julkiset hankinnat), törmäävät sitkeisiin viiveisiin (esim. eläkerahastot, verotuksen yhdenmukaistaminen, yhteisöpatentti).

2.6.4. Raportissa Lissabonissa sovittujen uudistuksien tilanteesta(5) (kevään raportissa) vahvistetaan edellä mainituissa muissa raporteissa esiin tullut ristiriitaisuus, ja siinä korostetaan taloudellisten ja sosiaalisten uudistusten välttämättömyyttä niiden kilpailukykyä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi, joista jäsenvaltiot ovat sopineet.

3. Komitean huomiot

3.1. Menettelyn tarkistamisen osalta komitea suhtautuu myönteisesti seuraaviin toimiin:

3.1.1. Parannetaan johdonmukaisuutta talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen, työllisyyssuuntaviivojen, sisämarkkinoiden toteuttamiseen liittyvien toimenpiteiden ja Lissabonin strategian mukaisten uudistusten välillä. Tämä mahdollistaisi todellisen kehityksen, sillä nämä eri alat liittyvät kiinteästi toisiinsa.

3.1.2. Luxemburgin, Cardiffin ja Kölnin prosessit yhdistetään Lissabonin strategiaan, joka saatettiin ajan tasalle Göteborgissa ja Barcelonassa.

3.1.3. Parannetaan poliittisten suuntaviivojen jatkuvuutta syvällisen perspektiivin perusteella, joka ulottuu kolmen vuoden jaksolle.

3.1.4. Yksinkertaistetaan vuosikiertoa pyrkimällä yhdistämään kertomukset, suuntaviivat ja prosessit: niiden moninkertaistuminen johti viime vuosina raskaisiin menettelyihin, jotka olivat rinnakkaisia ja usein ristiriitaisia ilman kokonaiskuvaa.

3.2. Komitea korostaa kuitenkin seuraavaa:

3.2.1. Komission kertomuksia sekä talouden ja työllisyyden suuntaviivoja koskevaa vuosikiertoa ei saa tehdä entistä monimutkaisemmiksi siten, että analyysejä ja suosituksia lisättäisiin niiden yhdistämisen sijasta.

3.2.2. On tarve tuoda esiin unionin talouden hallintomallia koskevat todelliset painopistealueet, jotka pohjautuvat perusteelliseen makroekonomiseen analyysiin, joiden toteuttamiseen annetaan impulsseja ja joiden täytäntöönpanoa seurataan poliittisesti eikä pelkästään teknisesti. Myös EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot olisi saatava sitoutumaan näihin painopistealueisiin riittävän yhtenäisten ja johdonmukaisten suuntaviivojen perusteella, vaikka myös valtioiden ja alueiden tilanteiden monimuotoisuus on otettava huomioon.

3.3. Yhteenvetoraportin sisällön ja etenkin talouden laajojen suuntaviivojen täytäntöönpanon arvioinnin osalta komitea korostaa, että komission analyysi ja niihin liittyvät ehdotukset esitetään ajankohtana, jolloin Euroopan unionin taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne herättävät vakavaa huolta.

3.3.1. Talouden eri toimijoiden (sijoittajat, yrittäjät, kuluttajat, säästäjät ja palkansaajat) luottamus on heikentynyt syyskuun 11. päivän 2001 tapahtumien jälkeen, etenkin kun otetaan huomioon sodan uhka Lähi-idässä ja sen aiheuttama kansainvälisen tilanteen kiristyminen poliittisesti, taloudellisesti sekä myös öljyn saannin osalta. Myös rahoitusmarkkinoiden vaikeudet ja osakekurssien lasku ensin vuonna 2001 ja uudestaan vuonna 2002 ovat vaikuttaneet tilanteeseen laskusuhdannetta ylläpitäen.

3.3.2. Talouskasvu on heikkoa, ja se on ollut keskimäärin yhden prosentin luokkaa unionissa vuosina 2001 ja 2002. Kasvun oletetaan jäävän kahden prosentin alapuolelle vuonna 2003, koska kysyntä unionin sisällä ei ole ollut tarpeeksi voimakasta ja viennissä on vaikeuksia euron kurssinousun vuoksi. Tulokset ovat selvästi Lissabonin strategiassa vahvistettua 3 prosentin vuotuista kasvutavoitetta huonommat. Toisin kuin maailman muilla alueilla EU:lla ei ole riittävän vahvaa, sen talouden kasvupotentiaalin herättävää makroekonomista politiikkaa, jonka avulla se kykenisi torjumaan laskusuhdanteen, vahvistamaan luottamusta ja ylläpitämään kysyntää sisämarkkinoilla.

3.3.3. Työttömyysluvut nousivat uudelleen sen jälkeen, kun vuonna 2002 vaikutti jonkin aikaa siltä, että talouskasvun hidastuminen ei vaikuttaisi työttömyyslukuihin. Työttömyys on vuoden 2003 ensimmäisinä kuukausina kasvanut erittäin voimakkaasti, ja tämä on vaikuttanut työmarkkinoihin sekä nuorimpien että vanhimpien työnhakijoiden osalta.

3.3.4. Neljässä euroalueeseen kuuluvassa jäsenvaltiossa (Saksa, Ranska, Italia, Portugali) budjettialijäämät ovat erityisen suuria, ja tämän vuoksi vakaus- ja kasvusopimuksessa määrättyä kolmen prosentin rajan ylittämistä on tarkkailtava. Alijäämien syvenemiseen johtava suuntaus on havaittavissa myös muissa valtiossa.

3.3.5. Inflaatio on pysynyt yleisesti ottaen kohtuullisena, ja hinnoissa on monien tarkkailijoiden mielestä ennemminkin lasku- kuin nousupaineita. Kuluttajat kokivat kuitenkin, että eurosetelien ja -kolikoiden käyttöönotto vuoden 2002 alussa nosti päivittäistavaroiden hintoja huolimatta taloudellisten tutkimuslaitosten tai tilastoindikaattoreiden perusteella tehdyistä vastakkaisista havainnoista.

3.3.6. Näiden talouden tunnuslukujen lisäksi ja ottaen huomioon, että talouden hallintomallia ei talouden laajojen suuntaviivojen perusteella ole tällä hetkellä mahdollista koordinoida paremmin ja yhtenäisemmin, EU:n ja - paradoksaalista kyllä - euroryhmään kuuluvien jäsenvaltioiden kansantalouksien tila vaihtelee maittain huomattavasti.

3.3.7. Erilaisten taloudellisten tilanteiden kirjo kasvaa entisestään, kun jäsenvaltioiden määrä nousee 15:sta 25:een vuoden 2004 toukokuussa virallisesti tapahtuvan laajentumisen johdosta. Vaikka uusissa jäsenvaltiossa talouskasvu on usein ollut kaksi kertaa suurempi kuin nykyisissä jäsenvaltioissa, niiden kehitystaso ei saavuta puoltakaan nykyisten jäsenvaltioiden tasosta. Niiden siirtyminen markkinatalouteen ja yhteisön säännöstön soveltamiseen on vielä kesken, ja näitä prosesseja olisi vahvistettava.

3.3.8. Näkyvimpien, huonoon taloudelliseen suhdanteeseen liittyvien huonojen tulosten lisäksi on korostettava talouden perustekijöitä koskevia negatiivisia indikaattoreita, kuten väestön ikääntymiseen liittyviä epäsuotuisia näkymiä, verotusjärjestelmien pirstoutumista sisämarkkinoilla, Euroopan kireää, työhön kohdistuvaa verotusta ja raskaita verojen luonteisia maksuja sen pääasiallisiin kilpailijoihin verrattuna, mikä johtuu muun muassa jäsenvaltioiden verotusjärjestelmien rakenteellisista heikkouksista (vrt. Montin tiedonanto) ja työmarkkinoilla kaivatuista uudistuksista. On myös selvää, että uusien työpaikkojen luomiseksi talouskasvun on oltava unionissa voimakkaampaa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Voidaan myös kysyä, onko Euroopassa riittävästi itsenäistä kasvupotentiaalia, vetovoimaa sijoitusten houkuttelemiseen ja kilpailukykyä. Sama koskee myös vuonna 2000 Lissabonissa huomattavasti suotuisammassa taloudellisessa tilanteessa asetettujen vuotta 2010 koskevien kunnianhimoisten tavoitteiden toteuttamismahdollisuuksia.

3.4. Heikko taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne sekä Lissabonissa asetettujen tavoitteiden vaarantuminen antavat aihetta huoleen, varsinkin kun otetaan huomioon, että ne ovat ilmenneet lainsäädännön yhdenmukaistamisessa, yhteisessä rahapolitiikassa ja poliittisten tukivälineiden kehittämisessä otettujen todellisten edistysaskeleiden jälkeen.

3.4.1. Lainsäädännön yhdenmukaistamisessa on jatkuvasti edistytty sisämarkkinoiden toteuttamisen osalta (rajavalvonnan lakkauttaminen jäsenvaltioiden välillä, lukuisat uudet direktiivit, normittaminen jne.), vaikka monilla aihealueilla ollaan myöhässä vielä kymmenen vuotta vuodeksi 1992 asetetun määräajan jälkeen.

3.4.2. Rahaliitto on ollut olemassa neljä vuotta, ja siinä on tällä hetkellä mukana 12 jäsenvaltiota. Eurosetelit ja -metallirahat otettiin käyttöön vuoden 2002 tammikuussa.

3.4.3. Talouden laajat suuntaviivat ovat perustana useille muille yhteisille suuntaviivoille, ja komission tammikuussa esittämän täytäntöönpanopaketin tavoitteena oli tuoda esiin näiden eri prosessien keskinäinen vuorovaikutus. Vuoden 1997 kesäkuussa tehdyn Amsterdamin sopimuksen mukaan Eurooppa-neuvosto laatii vuosittain suuntaviivat, jotka jäsenvaltiot ottavat huomioon työllisyyspolitiikassaan. Marraskuussa 1997 käynnistetyssä Luxemburgin prosessissa täsmennettiin näiden työllisyyttä koskevien suuntaviivojen sisältö. Vuoden 1998 kesäkuussa käynnistettiin Cardiffin prosessi, jossa sovitaan vuosittaisista toimista tavara-, palvelu ja pääomamarkkinoiden rakenteiden uudistamiseksi. Kölnissä päätettiin vuoden 1999 kesäkuussa uudesta prosessista, joka sisältää suosituksia unionin työllisyyssopimukseksi. Vuoden 2000 maaliskuussa Lissabonissa pidetyssä huippukokouksessa EU:n jäsenvaltiot sopivat kunnianhimoisesta monivuotisesta strategiasta unionin sisämarkkinoiden loppuunsaattamiseksi ja talousuudistusten sekä sosiaalisten ja hallinnollisten uudistusten käynnistämisestä unionin ja jäsenvaltioiden tasolla. Tavoitteena on tehdä Euroopasta "maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous" vuoteen 2010 mennessä.

3.5. Onkin siis kysyttävä, miksi sisämarkkinoiden toteuttamisen, euron käyttöönoton, talouden laajojen suuntaviivojen täytäntöönpanon sekä niihin liittyvien useiden lähestymisprosessien ja uudistusten aikaansaama edistys ei näihin päiviin mennessä ole parantanut talouskasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä unionissa. Tähän voitaneen vastata kolmella eri tavalla.

3.5.1. Ensinnäkin voidaan katsoa, että talouden laajat suuntaviivat ovat ansioistaan huolimatta edelleenkin summittaisia ja kohdentamattomia. Erityisesti euroalueen maat ovat saaneet komissiolta yleisesti ottaen keskinkertaisempia arvioita (julkinen talous, työmarkkinat, tuotemarkkinat) kuin euroalueen ulkopuolelle vielä jääneet unionin kolme muuta maata. Euron tuomia etuja - joita komitea on aina korostanut - ei toki aseteta tässä kyseenalaisiksi. On sitä vastoin todettava, että euron rinnalle ei ole vielä luotu johdonmukaista, koordinoitua ja yhteiseen rahaan mukautettua talouspolitiikkaa. Näin ollen yhteisen rahapolitiikan ja yhtenäisten korkojen soveltaminen erilaisiin talouksiin ja talouspolitiikkoihin aiheuttaa vaikeuksia. Euron rinnalle ei ole vielä pystytty kehittämään hyvää politiikkayhdistelmää, vaikka yhteinen raha otettiin käyttöön neljä vuotta sitten. Useiden tahojen mielestä vakaussopimusta pitäisi muuttaa joustavammaksi. Samat tahot korostavat, että maat, joilla on vaikeuksia noudattaa vakaussopimuksen ehtoja, etenkin Saksa ja Ranska, tuottavat erittäin suuren osan unionin yhteenlasketusta BKT:stä. He katsovat, että sopimuksen ehtojen jäykkyys haittaa näiden maiden kasvupotentiaalia. On kuitenkin korostettava, että vaikeuksissa olevat valtiot eivät paremman kasvun vuosina ponnistelleet tilanteen välttämiseksi.

3.5.2. Toisaalta voidaan katsoa, että jäsenvaltiot soveltavat huonosti talouden laajoja suuntaviivoja. On korostettava, että sisämarkkinoiden toteuttamisessa ja kansallisten uudistusten täytäntöönpanossa on samanaikaisesti edistytty ja viivästytty. Sisämarkkinoiden osalta voidaan todeta, että kymmenen vuotta vuoden 1992 määräajan jälkeen ei ole edelleenkään onnistuttu poistamaan kaksoisverotustilanteita yhteisön sisällä tai toteuttamaan lopullista ja yksinkertaista arvonlisäjärjestelmää. Myöskään energiaverkkojen avaamisessa ja yhteenliittämisessä tai palveluiden tarjonnan vapauttamisessa ei ole ratkaisevasti edistytty. Lisäksi direktiivien kansallisessa voimaansaattamisessa on liian paljon viiveitä. Useat maat ovat myöhässä myös Lissabonissa sovittujen uudistusten osalta, jotka koskevat tutkimuksen ja koulutuksen vahvistamista, työmarkkinoiden sovittua modernisointia sekä sosiaaliturvajärjestelmien tasapainottamista ja kestävyyttä. Nämä laiminlyönnit selittävät suurelta osin Euroopan talouden epäonnistumisia.

3.5.3. Lopuksi voidaan myös todeta, että talouden laajat suuntaviivat ovat sinällään riittämättömiä. Vuonna 2003 toteutettava uudistus, jonka mukaan kertomukset, talouden laajat suuntaviivat, työllisyyssuuntaviivat, sisämarkkinoita koskevat toimet ja Lissabonissa sovitut rakenneuudistukset esitetään yhdessä paketissa, auttaa kyllä korjaamaan näitä puutteita. Näiden toimenpiteiden kokoaminen yhteen on kuitenkin epäilemättä riittämätöntä, ellei niihin liitetä paremmin perusteltuja ensisijaisia ratkaisumalleja. Tehokkaat toimenpiteet verotusjärjestelmien pirstoutumisen korjaamiseksi unionin verotusjärjestelmää optimoiden ovat harvalukuisia. Suuntaviivoissa ei analysoida kysymystä siitä, pystyykö Eurooppa globalisoituneessa taloudessa houkuttelemaan suoria sijoituksia; Euroopan houkuttelevuus sijoituskohteena liittyy kuitenkin tiiviisti siihen, ettei sen talous ole dynaaminen.

4. ETSK:n painopistealueet

4.1. Komissio on ilmoittanut, että se esittää vuoden 2003 huhtikuun alussa työllisyyssuuntaviivojen lisäksi talouden laajoja suuntaviivoja käsittelevän suuntaviivapaketin.

4.1.1. Tältä osin komitea painottaa, että vuonna 2003 edellytykset huomattavan ja kestävän talouskasvun elvyttämiseksi on varmistettava, sillä muut painopistealueet, myös sosiaaliala ja ympäristönsuojelu, ovat tästä riippuvaisia.

4.1.2. Kun otetaan huomioon talouden laajojen suuntaviivojen osalta sovellettava kolmen vuoden perspektiivi, edellä mainittu vaatimus koskee euroon liittyvän yhteisen talouspolitiikan vahvistamista sekä unioniin vuonna 2004 liittyvien kymmenen uuden jäsenvaltion tukemista ja niiden yhteenkuuluvuuden vahvistamista. Tämä edellyttää talouden kiertokulun vuorovaikutuksiin perustuvaa, päättäväistä, aktiivista makroekonomista politiikkaa, joka vahvistaa sijoittajien ja talouden eri toimijoiden luottamusta sekä kannustaa talouskasvua.

4.1.3. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi komitea tekee kolme ehdotusta: talouden laajoja suuntaviivoja koskevaa tavoitteenasettelua on täsmennettävä, niitä on sovellettava tehokkaammin ja ne on rajattava tarkemmin.

4.2. Talouden laajoja suuntaviivoja koskevan tavoitteenasettelun täsmentäminen

4.2.1. Vuonna 2002 talouden laajojen suuntaviivojen painopistealueet olivat:

- kasvuun ja vakauteen perustuva makrotalouspolitiikka

- julkisen talouden laadun ja pitkän aikavälin kestävyyden parantaminen

- työmarkkinoiden vahvistaminen

- hyödykemarkkinoiden rakenneuudistusten käynnistäminen uudelleen

- EU:n rahoitusmarkkinoiden tehokkuuden ja yhdentymisen edistäminen

- yrittäjyyteen rohkaiseminen

- osaamistalouden kehittäminen

- kestävä kehitys.

4.2.2. Komitea katsoo, että vuoden 2002 tavoitteet koskevat vuoden 2003 lisäksi myös kolmivuotiskautta 2003-2006. Sitä vastoin komitea korostaa, että tällä hetkellä olisi painotettava talouskasvun elpymiseen suoraan vaikuttavia edellytyksiä, jotka koskevat vakaussopimuksen soveltamista, verotuksen yhdenmukaistamista ja innovaatioiden edistämistä.

4.2.3. Komitea toteaa, että unionissa käyty talouspoliittinen keskustelu on viime aikoina kohdistunut vakaussopimuksen soveltamiseen muun muassa sen takia, että vuoden 2002 Barcelonan huippukokouksessa edellytettiin, että julkinen talous olisi saatava tasapainoon viimeistään vuonna 2004. Tätä määräaikaa lykättiin komission aloitteesta vuoteen 2006, koska taloudellisen tilanteen heikkeneminen syvensi alijäämiä. Komitean mielestä vakaus- ja kasvusopimusta on nykytilanteessa tulkittava realiteetit huomioon ottaen niin, ettei sopimuksen henki muutu. Alijäämien pienentäminen on kestävän kehityksen perusedellytys, mutta sen on tapahduttava siten, että riskiä lyhyen aikavälin negatiivisista vaikutuksista talouteen vähennetään. Komitea suosittelee siksi seuraavaa:

4.2.3.1. Komissio esittää säännönmukaisesti raportteja julkisen talouden kehittymisestä jokaisessa jäsenmaassa ja julkistaa viipymättä komission tai neuvoston suositukset jonkin jäsenvaltion julkisen talouden huomattavien poikkeamien oikaisemiseksi.

4.2.3.2. Vakaussopimuksen kasvua koskevat kohdat on otettava paremmin huomioon siten, että mukaan otetaan julkisen talouden alijäämää ja velkaa täydentäviä arviointiperusteita, kuten inflaatio, työllisyys, kestävä kehitys (eläkkeet, terveys, sijoitukset), verotus ja veronluonteiset maksut.

4.2.3.3. Vakaussopimuksen tiukasta soveltamisesta voidaan poikkeuksellisesti ja tilapäisesti myöntää poikkeuksia, mikäli kansainvälisen tilanteen kiristyminen Lähi-idän sotilaallisen konfliktin seurauksena sitä edellyttää taloudellisten ongelmien kärjistymisen estämiseksi lyhyellä aikavälillä.

4.2.4. Komitea korostaa koordinoidumman talouden hallintomallin kehittämistä euron rinnalle. Koska euroalueeseen kuuluvien maiden taloudellinen painoarvo unionin sisällä on hallitseva - ja tilanne pysyy samana laajentumisen jälkeen - koordinoidun talouspolitiikan toteuttaminen näiden maiden välillä vaikuttaisi positiivisesti koko Euroopan unioniin. Talouspolitiikassa painopistealueena olisi pidettävä verotuksen tehokkaampaa yhdenmukaistamista. Yhdenmukaistaminen voisi kohdistua veropohjaan siten, että jäsenvaltiot voisivat itse päättää veroasteesta. Joka tapauksessa vähimmäisveroasteen käyttöön ottamisesta johtuvia kilpailutilanteita olisi pyrittävä ehkäisemään, sillä unionissa on varmistettava verotuksellinen tasapaino, joka suosii sijoituksia. Liian ankaraa ansiotuloverotusta olisi myös pyrittävä keventämään.

4.2.5. Komitea korostaa myös, että eurooppalaisten yritysten teollisuus- ja teknologiaverkostoa on edistettävä. Tätä ei voida mielivaltaisesti erottaa palvelujen rinnakkaisesta kehittämisestä, joka on samalla tavoin tärkeää. Myös innovaatioprosesseja olisi tuettava. Kyse on Euroopan talouskasvun moottorista, kuten Lissabonissa vuoden 2000 maaliskuussa pidetyssä huippukokouksessa todettiin. Unionin puiteohjelmien ja kansallisten tutkimusohjelmien välille on tietenkin luotava enemmän yhteisvaikutusta. Yrityksiä on myös kannustettava koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin muun muassa verotuksellisin keinoin. Tärkeällä sijalla unionin talouskasvussa ovat toimet sen välttämiseksi, että parhaiten koulutetut nuoret jättävät pysyvästi Euroopan.

4.3. Talouden laajojen suuntaviivojen tehokkaampi soveltaminen

4.3.1. Sen lisäksi, että päätetään täsmällisistä talouden suuntaviivoista, on tärkeää myös soveltaa niitä hyvin: tämä edellyttää, että euroryhmän ja Ecofin-neuvoston toiminta järjestetään paremmin ja että talouselämän edustajat ja työmarkkinaosapuolet otetaan paremmin mukaan päätöksentekoon. Talouden laajojen suuntaviivojen toteuttamista mittavia indikaattoreita olisi myös täydennettävä.

4.3.2. Talouden laajojen suuntaviivojen tehokkaampi soveltaminen edellyttää ensinnäkin, että euroryhmän toiminta ja taloudellinen koheesio euroalueella järjestetään paremmin. Euroalueeseen kuuluu 12 maata 15:sta jäsenvaltiosta. Euroryhmästä on tultava todellinen talousasioita käsittelevä euroalueen hallitus, jota komissio tukee ja joka pystyy ylläpitämään jatkuvaa ja tehokasta vuoropuhelua Euroopan keskuspankin kanssa, samalla tavoin kuin Yhdysvalloissa tapahtuu sen poliittisen johdon ja keskuspankin välillä. Nopeammassa aikataulussa toteutettu koronlasku auttaisi taloudellisen toimeliaisuuden nousuun. Vuosi 2003 tarjoaa hyvän tilaisuuden euroryhmän kehittämiseen: vaikka kymmenen uuden jäsenvaltion liittyminen EU:hun vuonna 2004 ei juurikaan vaikuta euroalueen taloudelliseen painoarvoon laajentuneessa unionissa, sillä uusien jäsenvaltioiden bruttokansantuote on alle kymmenen prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta, laajentuminen muuttaa kuitenkin tilannetta siten, että kun euroryhmään kuuluu nykyään EU:n jäsenmaiden enemmistö, eli 12 jäsenvaltioita 15:sta, suhdeluku muuttuu siten, että laajentumisen jälkeen euroryhmään kuuluu 12 jäsenvaltioita 25:sta.

4.3.3. Talouselämän edustajat ja työmarkkinaosapuolet olisi myös otettava entistä enemmän mukaan EU:n taloudellisten ja sosiaalialan suuntaviivojen vuosikierron täytäntöönpanoon. Merkittävänä edistysaskeleena on pidettävä sitä, että vuonna 2002 Barcelonassa pidetystä huippukokouksesta alkaen on järjestetty kolmikantahuippukokouksia työmarkkinaosapuolten, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion ja komission kesken ennen kevään huippukokousta. Tämän tapaamisen kautta talouden ja sosiaalialan toimijat olisi kutsuttava pysyvämpään yhteistyöhön komission, Ecofin-neuvoston euroryhmän ja sosiaaliasioita käsittelevän neuvoston kanssa. Yhteistyötä on myös kehitettävä jäsenvaltioiden tasolla kevään huippukokousta ajatellen. Työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen tulisi esittää vuosittain hallitukselle näkemyksensä taloudellisten ja sosiaalisten uudistusten tilasta. Niiden tulisi myös painottaa omia aloitteitaan, neuvottelujaan ja työehtosopimuksiaan.

4.3.4. Jäsenvaltioiden talous- ja yhteiskuntaelämän järjestöjen kertomuksien pitäisi vaikuttaa myönteisesti talouden suuntaviivojen ja uudistusten täytäntöönpanoa mittavien parempien indikaattoreiden kehittämiseen. Vertailuarviot ("benchmarking") tulisi systematisoida ja niihin tulisi sisältyä indikaattoreita, joiden avulla voidaan paremmin mitata osaamistalouden leviämistä ja sen osuutta talouskasvuun. On keskusteltava niin hyvistä kuin huonommistakin käytännöistä, ja on välttämätöntä analysoida aloitteita ja niistä saatuja tuloksia, jotta talouden hallintotapaa voidaan parantaa.

4.4. Talouden laajojen suuntaviivojen rajaaminen johdonmukaisemmin

4.4.1. Yhteenvetoraportti, jossa talouden ja sosiaalialan suuntaviivat tuodaan muiden yhteisön politiikkojen joukosta selkeämmin esiin, tarjoaa tilaisuuden valjastaa nämä yhteisön eri politiikat kasvupolitiikan tueksi. Talouden laajojen suuntaviivojen rajaamiseksi paremmin on etusijalle asetettava kolme aihealuetta: sisämarkkinat on saatettava loppuun, Lissabonin uudistukset on laitettava paremmin täytäntöön ja talouden hallintotapaa koskevat menettelyt on uudistettava onnistuneesti Eurooppa-valmistelukunnan työn seurauksena.

4.4.2. Sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen osalta komitea korostaa, että niiden pysyvän ylläpitämisen ja lopullisen viimeistelyn lisäksi voitaisiin viidellä kuudella toimenpiteellä, joita ei tähän asti ole voitu toteuttaa, ottaa lyhyessä ajassa todellisia edistysaskeleita, mikäli tähän löytyisi poliittista tahtoa. Näiden toimien toteuttaminen nostaisi myös talouden ja työllisyyden kasvuun. Komitea on tyytyväinen neuvostossa saavutettuun kompromissiin, jonka perustella yhteisöpatentti voidaan vihdoin hyväksyä. Se muistuttaa kuitenkin, että muita puutteita olisi korjattava: esimerkiksi kaksoisverotustilanteet jäsenvaltioiden välillä voitaisiin poistaa asetuksella, jolla korvattaisiin hajanaisten kahdenvälisten sopimusten sekava verkko. Unionissa olisi myös otettava käyttöön yksinkertainen arvolisäverojärjestelmä ja päätettävä eurooppayhtiötä koskevista säännöistä, joita voitaisiin soveltaa kaikenkokoisiin yrityksiin.

4.4.3. Lissabonissa sovittujen uudistusten viipymisen osalta komitea yhtyy komission huoleen. Ne uudistukset, jotka pitäisi käynnistää tai joita pitäisi edistää, ovat kaikkien tiedossa, mutta niiden täytäntöönpanossa ei pysytä Lissabonissa sovittujen, kilpailukykyä koskevien tavoitteiden edellyttämässä aikataulussa. Komitean mielestä uudistusten toteuttamisvauhtia on kiristettävä, ja tämä on mahdollista vain siten, että yhteiskunnallis-ammatillisten tahojen edustajat ja työmarkkinaosapuolet otetaan tiiviimmin mukaan, kuten komitea korostaa tässä lausunnossa.

4.4.4. Näiden uudistusten yhteydessä komitea korostaa erityisesti säädöskäytännön yksinkertaistamisen ja parantamisen tärkeyttä sekä unionissa että jäsenvaltioissa. Komitea on viime vuosina lakkaamatta korostanut näiden toimien kiireellisyyttä, ja se on myös tehnyt tältä osin konkreettisia ehdotuksia. Säädösten yksinkertaistaminen vapauttaisi energiaa, tukisi yrittäjähenkeä ja mahdollistaisi Euroopan talouden kasvupotentiaalin huomattavan vahvistumisen sekä kannustaisi kaikenkokoisten yritysten toimintaa. Komitea jatkaa tämän vaatimuksen ajamista johdonmukaisesti eri lausunnoissaan. Komitea on sitoutunut tähän yksinkertaistamiseen tähtäävissä käytännesäännöissään.

4.4.5. Komitea korostaa, että talouden hallintotapaa unionissa on kehitettävä siten, että perustamissopimuksen mukaisia menettelyjä vahvistetaan Eurooppa-valmistelukunnan työskentelyn perusteella. Uuteen perussopimukseen olisi etenkin sisällytettävä seuraavaa:

4.4.5.1. Komission roolia talouden laajojen suuntaviivojen suhteen olisi vahvistettava niissä asioissa, jotka kuuluvat yhteisön toimivaltaan eikä avoimen koordinaatiomenettelyn soveltamisalaan siten, että komissio tekisi ehdotuksia eikä suosituksia, ja neuvoston olisi oltava yksimielinen näiden ehdotusten muuttamiseksi.

4.4.5.2. Komission asemaa olisi myös vahvistettava niiden toimenpiteiden osalta, joihin se voi ryhtyä kasvu- ja vakaussopimuksen perusteella: komission suositusten, mukaan luettuna sanktiot, olisi oltava ehdotuksia, joiden muuttamiseksi neuvoston olisi oltava yksimielinen.

4.4.5.3. Euroalueen valtiovarainministereiden olisi tehtävä euroalueen talouspolitiikkaa sekä euroon liittyviä ongelmia koskevat päätökset Ecofin-neuvostossa huolimatta siitä, että heidän sisäistä talouspoliittista keskusteluaan ja vuoropuhelua Euroopan keskuspankin kanssa euroryhmän puitteissa vahvistetaan.

4.4.5.4. Euroon liittyvä edustus unionin ulkopuolella olisi yhtenäistettävä pääasiallisesti niin, että se olisi komission vastuulla.

4.4.5.5. Verotuksen yhdenmukaistamisen tulisi olla mahdollista, sillä yksimielisyyttä koskevasta vaatimuksesta on luovuttu neuvoston päättäessä sisämarkkinoiden toimintaan suoraan liittyvistä verotuskysymyksistä. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää verotuksen tasosta.

Bryssel 26. maaliskuuta 2003.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Roger Briesch

(1) KOM(2002) 487 lopullinen.

(2) KOM(2003) 4 lopullinen.

(3) KOM(2003) 6 lopullinen.

(4) SEK(2003) 43 lopullinen.

(5) KOM(2003) 5 lopullinen.