KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE YHTEISÖN LUOTONANNOSTA JA VARAINHANKINNASTA VUONNA 2002

SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO

1. VARAINHANKINTA VUONNA 2002

1.1. Yhteisön varainhankinta

1.2. Varainhankinnan kehitys

2. YHTEISÖN ULKOPUOLELLE SUUNTAUTUNUT LUOTONANTO

2.1. Yleiskatsaus

2.2. Yhteisön makrotaloudellinen tuki

2.3. EIP:n luotonanto vuonna 2002 Keski- ja Itä-Euroopassa, Välimeren alueella, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa sekä Etelä-Afrikan tasavallassa

2.3.1 EIP:n tavoitteet ja painopistealueet

2.3.2. EIP:n luotonanto

2.3.3. Riskien jakaminen

2.3.4 Yhteistyö muiden instituutioiden kanssa

2.4. Lomén sopimuksen allekirjoittajavaltiot - luotonanto

3. LUOTONANNON VAIKUTUKSET TALOUSARVIOON

3.1. EU:n talousarviosta myönnettävät takaukset

3.2. Korkotuki

3.3. Riskipääoma

4. TILASTOLIITE

JOHDANTO

1. Yhteisön luotonantovälineitä koskevissa neuvoston päätöksissä määrätään, että komissio tiedottaa vuosittain neuvostolle ja Euroopan parlamentille näiden välineiden käytöstä.

Koska neuvoston osoittamat luotot yhteisön uudelle rahoitusvälineelle (NCI) on käytetty kokonaisuudessaan ja EHTY-sopimuksen voimassaolo on päättynyt vuonna 2002, komissio katsoo, ettei enää ole tarpeen tiedottaa neuvostolle ja parlamentille yhteisön luotonannosta yhteisön alueella käytettävien välineiden osalta. Tässä kertomuksessa on ainoastaan lainojen takaisinmaksun seurantaa koskevia tietoja, jotka ovat varainhankintaa koskevassa luvussa.

2. Yhteisön ulkopuolelle myönnettyjen luottojen osalta komissio on velvoitettu vuosina 1997 ja 2000 [1] tehdyissä neuvoston päätöksissä antamaan vuosittain neuvostolle ja Euroopan parlamentille kertomus yhteisön talousarviosta taattujen EIP:n lainojen täytäntöönpanosta Keski- ja Itä-Euroopassa, Välimeren alueen valtioissa, Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa ja Etelä-Afrikan tasavallassa. Samat velvoitteet laajennettiin vuonna 1998 koskemaan EIP:n lainoja entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle (päätös 98/348/EY) ja Bosnialle ja Hertsegovinalle (päätös 98/729/EY), vuonna 1999 Turkille (päätös 99/786/EY), vuonna 2000 Kroatialle (päätös 2000/688/EY) ja Turkin erityistoimintaohjelmalle (SAP; päätös 2000/788/EY) sekä vuonna 2001 Venäjän Itämeren altaan alueille (päätös 2001/777/EY) ja Jugoslavian liittotasavallalle (päätös 2001/778/EY).

[1] Päätös 97/256/EY ensimmäisestä yleisvaltuutuksesta ja päätös 2000/24/EY toisesta yleisvaltuutuksesta.

Tämän velvoitteen täyttämiseksi tässä raportissa käsitellään luotonantoa alueittain jaoteltuna. Yleiskuvan antamiseksi luontoantotoiminnasta raportissa on myös lyhyt yhteenveto yhteisön makrotaloudellisesta rahoitusavusta Keski- ja Itä-Euroopan maille sekä yhteisön luotonantoon liittyvistä korkotuista ja takauksista.

1. VARAINHANKINTA VUONNA 2002

1.1. Yhteisön varainhankinta

Komissio on valtuutettu hankkimaan rahoitusta pääomamarkkinoilta rahoittaakseen neuvoston päättämät luotonantotoimet. Koska yhteisön uuden rahoitusvälineen (NCI) enimmäismäärät on täysin käytetty ja EHTY-sopimuksen voimassaolo päättyi vuonna 2002, ei näiden välineiden nojalla hankittu kuitenkaan varoja markkinoilta vuonna 2002. Ainoa viime vuonna toteutettu varainhankintatoimi liittyi Länsi-Balkanin maalle myönnettyyn makrotaloudelliseen rahoitusapuun. Ainoa Euratom-lainavälineen mukainen varainhankintatoimi toteutettiin Bulgarialle myönnettävän lainan rahoittamiseksi.

1.2. Varainhankinnan kehitys

Edellä esitetystä huolimatta yhteisön toimielinten varainhankinnan määrä kasvoi vuonna 2002 (+17,2 %) ja oli näin ollen 38,1 miljardia euroa, kun se edellisenä vuonna oli 32,5 miljardia euroa (ks. liitteen taulukko 4-1).

Kun otetaan huomioon takaisinmaksut, peruutukset ja valuuttakurssivaihtelut, lainakanta oli 183,3 miljardia euroa 31. joulukuuta 2002 eli 2,3 prosenttia enemmän kuin vuonna 2001 (katso liitteen taulukko 4-2).

Lainakannan valuuttajakauma (katso liitteen taulukko 4-3) osoittaa, että euromääräinen lainanotto vähentyi vuonna 2002 59 prosenttiin kaikista lainoista (vuonna 2001 67,3 prosenttia) samalla kun yhteisön muiden valuuttojen määräinen lainanotto supistui 21,7 prosentista 17,7 prosenttiin. Yhteisön valuuttojen määräisten lainojen vähentyminen on tapahtunut yhteisön ulkopuolisten valuuttojen hyväksi, joiden osuus kokonaismäärästä kasvoi 11 prosentista 23,3 prosenttiin. Lainat Yhdysvaltojen dollareissa kasvoivat 7,6 prosentista 21,7 prosenttiin suuren markkinakysynnän myötä, mitä tukivat erittäin matala korkotaso ja valuutan heikentyminen.

Matala korkotaso ja taloudellinen epävarmuus on saanut lainanottajat jatkamaan siirtymistä vaihtuvakorkoisiin lainoihin. Niiden osuus oli 85,5 prosenttia vuonna 2002, kun se vuonna 2001 oli miltei 80 prosenttia.

Yhteisön uuden rahoitusvälineen (NCI) osalta ei ollut uusia lainoja vuonna 2002. Lainakannan valuuttajakauma on esitetty tilastoliitteen taulukossa 4-4.

2. YHTEISÖN ULKOPUOLELLE SUUNTAUTUNUT LUOTONANTO [2]

[2] EHTY:n ja Euratomin osalta ei myönnetty luottoja jäsenvaltioille vuonna 2002.

2.1. Yleiskatsaus

Yhteisön kanssa yhteistyösopimuksen tehneille kolmansille maille myönnetään rahoitustukea eri muodoissa maantieteellisen alueen ja saavutettavien tavoitteiden mukaisesti. Kyseessä ovat yleensä kahdenväliset lainat (makrotaloudellinen tuki tai maksutasetuki), kun EU osallistuu maan makrotaloudellisen tasapainon palauttamiseen. Muissa tapauksissa kyseessä voivat olla tavalliset lainat, jotka annetaan joko suorana rahoituksena yksittäisiin hankkeisiin tai globaalilainoina pankkilaitoksille, jotka huolehtivat niiden suuntaamisesta pienemmille paikallisille hankkeille.

Suoran rahoituksen tapauksessa komissio hallinnoi rahoitustoimet neuvoston direktiivien mukaisesti. Globaalilainojen tapauksessa lähinnä EIP hallinnoi lainoja tavanomaisten ehtojensa mukaisesti, ja sillä on yleensä komission budjettitakaus.

Euratomin lainavälinettä voidaan käyttää jäsenvaltioille ja eräille yhteisön ulkopuolisille maille (tukikelpoisia maita ovat Armenia, Bulgaria, Tsekin tasavalta, Unkari, Liettua, Romania, Venäjä, Slovakia, Slovenia ja Ukraina) myönnettävään rahoitukseen.

Maantieteelliset alueet, joilla yhteisö harjoittaa näitä toimia, on lueteltu taulukossa 2.1.

>TAULUKON PAIKKA>

2.2. Yhteisön makrotaloudellinen tuki

Luottoina myönnettävä makrotaloudellinen rahoitusapu on luonteeltaan poikkeuksellista ja liittyy kansainvälisen yhteisön pyrkimyksiin tukea eräiden siirtymävaiheen ongelmia ratkovien maiden maksutasetta yhdessä Bretton Woodsin toimielinten kanssa. Yhteisön osalta toiminnassa keskitytään maantieteellisiin lähialueisiin, kuten Keski- ja Itä-Eurooppaan, Länsi-Balkaniin, Euroopan, Keski-Aasian ja Kaukasuksen uusiin itsenäisiin valtioihin ja Välimeren eteläpuolisiin maihin. Tuen maksamisen ehtona on, että tuensaajamaa toteuttaa vaaditut makrotalouden vakauttamistavoitteet ja rakenneuudistukset. Näillä edellytyksillä vuosittain toteutettavien toimenpiteiden määrä on rajallinen, ja myönnetyn tuen vuosittaisesta kehityksestä on vaikea laatia päteviä vertailuja. Tälle alueelle myönnettyä makrotaloudellista rahoitusapua on kuitenkin vähennetty asteittain sitä mukaa kuin jäsenyyttä hakeneet maat ovat edistyneet huomattavasti makrotalouden mukauttamisessa. Länsi-Balkanin alue on sen sijaan saanut viime vuosina yhä enemmän yhteisön makrotaloudellista rahoitusapua, johon sisältyy myös merkittävä suorien avustusten osuus.

Vuonna 2002 neuvosto päätti Länsi-Balkanin aluetta koskevasta makrotaloudellisesta rahoitusaputoimesta, joka myönnetään 55 miljoonan euron lainana Serbialle ja Montenegrolle ja johon liittyy enintään 75 miljoonan euron suora avustus. Se päätti myös enintään 20 miljoonan euron lainan ja enintään 40 miljoonan euron avustuksen myöntämisestä Bosnialle ja Hertsegovinalle.

Uusien itsenäisten valtioiden osalta on keskitytty aiempien, vielä maksamattomien makrotaloudellisten rahoitusaputoimien uudistamiseen. Neuvoston vuonna 1998 tekemä päätös, jolla Ukrainalle myönnettiin enintään 150 miljoonan euron laina, josta kuitenkin maksettiin tosiasiallisesti vain 58 miljoonaa euroa, korvattiin uudella 110 miljoonan euron lainapaketilla, josta päätettiin heinäkuussa 2002, ja edellisestä lainasta maksamatta jäänyt 92 miljoonan euron osuus peruttiin. Uuden lainan ehdot ovat aiempaa suotuisammat niin laina-ajan (15 vuotta 7 vuoden sijasta) kuin vapaavuosienkin (10 vuotta 7 vuoden sijasta) osalta. Samalla tavoin peruttiin Moldovalle vuonna 2000 myönnetty 15 miljoonan euron maksutaselaina, ja se korvattiin samansuuruisella avustuksella, jonka neuvosto hyväksyi joulukuussa 2002.

Ainoastaan yksi 12 miljoonan euron laina maksettiin vuoden 2002 alkupuoliskolla entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle. Maksaminen tapahtui vuonna 2001 käynnistettyjen menettelyjen perusteella.

Vuonna 2002 tukea myönnettiin myös avustuksina 141 miljoonaa euroa, joista 11 miljoonaa euroa myönnettiin Armenialle, 115 miljoonaa euroa Serbialle ja Montenegrolle ja 15 miljoonaa euroa Kosovolle.

>TAULUKON PAIKKA>

2.3. EIP:n luotonanto vuonna 2002 Keski- ja Itä-Euroopassa, Välimeren alueella, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa sekä Etelä-Afrikan tasavallassa [3]

[3] Oikeusperusta: neuvoston päätökset 97/256/EY, 98/348/EY, 98/729/EY, 99/786/EY, 2000/24/EY, 2000/688/EY, 2000/788/EY, 2001/777/EY ja 2001/778/EY.

Luku 2.3 muodostaa neuvoston päätöksen 2002/24/EY 2 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitettavan vuoden 2002 vuosikertomuksen.

2.3.1 EIP:n tavoitteet ja painopistealueet

Keski- ja Itä-Euroopassa EIP on toiminut yhä aktiivisemmin jäsenyyteen valmistautuvissa maissa ja auttanut niitä edistymään jäsenyyttä ja Euroopan yhdentymistä koskevissa valmisteluissa (EIP auttaa myös muita hakijavaltioita). [4] Lisäksi EIP:llä on merkittävää toimintaa Länsi-Balkanin maissa, sillä se tukee investointihankkeita Albaniassa, Kroatiassa, Serbiassa ja Montenegrossa sekä Bosniassa ja Hertsegovinassa.

[4] Neuvoston päätösten mukaisiin valtuuksiin kuuluvan toimintansa lisäksi pankki on uusinut merkittävän jäsenyyteen valmistavan rahoitusjärjestelmänsä, jonka puitteissa se lainaa omista varoistaan ilman budjettitakausta auttaakseen EU:n jäsenyyttä hakeneita maita.

EIP antaa etusijan viestintä- ja energia-alojen parantamiselle, nykyaikaistamiselle ja kehittämiselle, ja korostaa erityisesti Euroopan laajuisia verkkoja (TEN) sen pohjalta, mitä liikenneministerit määrittelivät yleiseurooppalaisessa liikennekokouksessa maantie- ja rautatieyhteyksien kehittämisen keskipitkän aikavälin ensisijaisiksi tavoitteiksi.

Lisäksi EIP on vähitellen lisännyt laajentumisvalmisteluihin liittyvien toimien valikoimaa. EIP:n hankkeisiin liittyville ympäristökysymyksille annetaan etusija kyseisten maiden mukauttaessa lainsäädäntöään vähitellen EU:n lainsäädäntöä vastaavaksi. EIP tukee myös pk-yrityksiä ja muita teollisuusaloitteita, erityisesti sellaisia, joihin EU-kumppanit osallistuvat suoraan tai sen globaalilainavälineen kautta.

Välimeren alueella EIP myöntää valtuutuksensa nojalla lainoja pääasiassa Euro-Välimeri-kumppanuuden puitteissa näiden maiden talouskehityksen tukemiseksi. EIP:n lainoilla tuetaan yksittäisiä investointihankkeita ja globaalilainavälineen kautta pienempiä hankkeita ja pk-yrityksiä, ja samalla vahvistetaan eri maiden rahoitussektoria. Investointipankki myöntää lainoja myös Terra-ohjelman (Turkey Earthquake Reconstruction and Rehabilitation Action; neuvoston päätös 99/786/EY) ja Turkin erityistoimintaohjelman (neuvoston päätös 2000/788/EY) kautta.

Euro-Välimeri-kumppanuuden ehtojen mukaisesti EIP:n omista varoistaan myöntämiä lainoja täydennetään korkotuella (ympäristölainojen osalta) ja yhteisön talousarviosta myönnetyllä investointipankin hallinnoimalla riskipääomalla.

Lainanantovaltuutuksen lisäksi ja neuvoston pyynnöstä EIP on käynnistänyt ohjelman, jossa se myöntää lainoja omista varoistaan ilman talousarviotakausta Välimeren alueen kumppanuusjärjestelynsä puitteissa. Ensimmäinen hanke hyväksyttiin vuonna 2002.

Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa investointipankki rahoittaa sekä kyseisten maiden että yhteisön kannalta mielenkiintoisia hankkeita; ne koskevat hankkeiden yhteisrahoitusta EU-maista olevien aloitteentekijöiden kanssa, teknologian siirtoa ja yhteistyötä energia-alalla ja ympäristönsuojelussa. Hankkeisiin liittyvää yhteistä etua selvitetään tarkemmin taulukossa 2.3.6.

Etelä-Afrikan tasavallassa pankin tavoitteena on osaltaan auttaa maan jälleenrakennus- ja kehitysohjelman toteuttamisessa.

Näissä puitteissa EIP:n luotonantotoimet vuodesta 1998 ovat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

2.3.2. EIP:n luotonanto

Vuonna 2002 investointipankki allekirjoitti 11 lainasopimusta kolmen Keski- ja Itä- Euroopan maan kanssa neuvoston päätösten perusteella. Lainojen kokonaismäärä oli 500 miljoonaa euroa. Suurin osa niistä (77 %) myönnettiin Romanialle, 17 prosenttia Bulgarialle ja loput Slovakialle.

- Pankki pyrkii toiminnallaan edelleen tukemaan kyseisten maiden talouskehitystä pääasiassa rahoittamalla strategista infrastruktuuria. Yhteensä 500 miljoonan euron rahoituksesta 59 prosenttia eli 295 miljoonaa euroa suunnattiin liikenne- ja viestintäsektorille, mm. tienrakentamiseen ja kanavan rantapengerten suojarakenteisiin Romaniassa ja satamainfrastruktuurin uudenaikaistamiseen Tonavan suiston alueella Bulgariassa.

- Vesihuoltoinfrastruktuurin parantamiseen Romaniassa lainattiin 55 miljoonaa euroa (11 prosenttia) ja ympäristönsuojelutoimiin Slovakiassa 30 miljoonaa euroa (6 prosenttia).

- Energia-alalla suunnattiin 60 miljoonaa euroa (12 prosenttia kokonaisrahoituksesta) sähkönsiirto- ja jakeluverkon parantamiseen Bulgariassa.

- Globaalilainoja kohdennettiin yhteensä 60 miljoonan euron arvosta (12 prosenttia kokonaisrahoituksesta) pk-yritysten tukemiseen Bulgariassa ja Romaniassa.

>TAULUKON PAIKKA>

Vuonna 2002 investointipankki allekirjoitti kahdeksan lainasopimusta kolmen Balkanin alueen maan kanssa neuvoston päätösten perusteella. Lainojen kokonaismäärä oli 425 miljoonaa euroa. Suurin osa niistä (64 prosenttia) myönnettiin Serbialle ja Montenegrolle, 31 prosenttia Kroatialle ja loput Bosnialle ja Hertsegovinalle.

- Investointipankin toiminta suuntautui pääasiassa liikenne- ja viestintäsektorille, mm. maanteiden ja rautateiden rakentamiseen Serbiassa ja Montenegrossa sekä Kroatiassa. Tämän alan osuus koko luotonannosta oli 310 miljoonaa euroa (73 prosenttia).

- Energia- ja teollisuussektorin osuus oli 95 miljoonaa euroa (22 prosenttia kokonaisrahoituksesta). Tämä kohdennettiin sähkönsiirtoinfrastruktuurin uudenaikaistamiseen Serbiassa ja Montenegrossa sekä sementtitehtaaseen Bosniassa ja Hertsegovinassa.

- Pk-yritysten tukemiseen Serbiassa ja Montenegrossa kohdennettiin 20 miljoonan euron (5 prosenttia kokonaisrahoituksesta) globaalilaina.

>TAULUKON PAIKKA>

Välimeren alueella myönnettiin 17 lainaa seitsemälle maalle vuonna 2002. Lainojen kokonaismäärä oli 1 401 miljoonaa euroa.

Turkissa toteutettaviin hankkeisiin myönnettyjen lainojen osuus oli noin 29 prosenttia, ja Tunisian, Algerian ja Egyptin osuus oli 50 prosenttia lainojen yhteismäärästä.

- Kokonaisrahoituksesta 43 prosenttia (605 miljoonaa euroa) kohdennettiin liikenne- ja viestintäsektorille. Hankkeisiin kuului maantieyhteyksien kehittäminen Algeriassa, Tunisiassa ja Turkissa, metroliikenteen kehittäminen Egyptissä, sataman laajentaminen Libanonissa sekä tulvien vahingoittaman infrastruktuurin jälleenrakentaminen Algeriassa.

- Energia-alalla tuettiin sähkönsiirto- ja jakeluverkkojen uudenaikaistamista Egyptissä, Marokossa ja Tunisiassa 510 miljoonalla eurolla (joka on 37 prosenttia kokonaisrahoituksesta). Lisäksi tuettiin kaasun varastointia Turkissa.

- Marokossa ja Turkissa rahoitettujen vesihuoltohankkeiden osuus alueen kokonaisrahoituksesta oli 4 prosenttia (60 miljoonaa euroa).

- Sementtitehtaiden rakentamiseen ja laajentamiseen Algeriassa ja Tunisiassa sekä sairaaloiden rakentamiseen Syyriassa kohdennetun rahoituksen osuus teollisuus- ja palvelusektorin kokonaisrahoituksesta oli 16 prosenttia (226 miljoonaa euroa).

-

>TAULUKON PAIKKA>

Investointipankki myönsi kolmelle Aasian ja Latinalaisen Amerikan (ALA) maalle kolme lainaa, joiden määrä on 145 miljoonaa euroa. Lisäksi Keski-Amerikkaan myönnettiin 30 miljoonan euron laina.

- Energiasektorille myönnetty laina Brasiliassa muodosti 31 prosenttia kokonaisrahoituksesta (55 miljoonaa euroa). Liikenne- ja viestintäsektorille Indonesiassa kohdennettiin 50 miljoonan euron laina (29 prosenttia kokonaisrahoituksesta).

- Sri Lankalle ja Keski-Amerikan alueelle myönnetyt globaalilainat muodostivat jäljellä olevan 40 prosentin osuuden (70 miljoonaa euroa) luotonannosta.

-

>TAULUKON PAIKKA>

Vuonna 2002 investointipankki allekirjoitti Etelä-Afrikan tasavallassa 50 miljoonan euron globaalilainaa koskevan lainasopimuksen pienten ja keskisuurten investointien rahoittamiseksi.

2.3.3. Riskien jakaminen

Neuvoston päätöksellä 2000/24/EY [5], sellaisena kuin se on muutettuna, annetaan yhteisön kokonaistakaus 65 prosentille sovittujen lainojen kokonaismäärästä. Riskinjakojärjestelyiden nojalla yhteisön takuu kattaa ainoastaan poliittiset riskit sellaisten EIP:n lainojen osalta, joilla ei ole valtion myöntämiä projektitakuita; sen sijaan yhteisön takuu kattaa sellaisten lainojen kaikki riskit, joilla on valtion myöntämä projektitakuu. Investointipankki käyttäisi yhteisön takausta yksittäiseen lainaan vain, jos hankkeen vakuus ei kattaisi pankin lainavaatimuksia, muun kuin valtion takaaman hankkeen tapauksessa ainoastaan poliittisista syistä ja valtion takaaman hankkeen tapauksessa mistä tahansa syystä. Tällöin EIP käyttäisi takuuta koko jäljellä olevan lainamäärän osalta.

[5] Neuvoston päätöksessä 2000/24/EY "EIP:tä kehotetaan pyrkimään siihen, että tämän päätöksen nojalla myönnettäviin lainoihin liittyvä kaupallinen riski katetaan 30 prosentin osalta muilla kuin valtion takauksilla mahdollisimman laajalti yksittäisiin aluekohtaisiin valtuuksiin perustuen. Prosenttimäärää nostetaan aina kun se markkinoiden kannalta on mahdollista". Vuonna 2002 EIP jatkoi toimintaansa riskien jakamiseksi. Tavoite kuitenkin kasvoi 30 prosenttiin ensimmäisen valtuutuksen 25 prosentista.

Ensimmäinen valtuutus (neuvoston päätös, joka kattaa ajanjakson 31.1.1997-31.1.2000)

Ensimmäisen valtuutuksen nojalla ei allekirjoitettu uusia lainoja vuonna 2002, joten ensimmäisen valtuutuksen puitteissa saavutetut riskin jakamisen tasot eivät ole muuttuneet. Jos verrataan luotonantoa enimmäismäärään, nämä tasot olivat 81 prosenttia Aasian ja Latinalaisen Amerikan, 26 prosenttia KIE-maiden ja 3 prosenttia Välimeren alueen maiden osalta.

Toinen valtuutus (neuvoston päätös, joka kattaa ajanjakson 1.2.2000-31.1.2007)

Riskienjakohankkeiden kumuloitunut määrä neuvoston päätösten puitteissa harjoitetun luotonantotoiminnan alusta lähtien ja koskien 1.2.2000 alkanutta ajanjaksoa oli 1 453 miljoonaa euroa kokonaisvaltuutuksen perusteella vuoden 2002 lopussa eli 7,5 prosenttia luotonannon enimmäismäärästä ja 19,2 prosenttia luotonannosta tähän mennessä.

Keski- ja Itä-Euroopassa sekä Balkanin maissa EIP:n riskien jakamiseen perustuva luotonanto oli yhteensä 456 miljoonaa euroa eli 5 prosenttia näiden maiden luotonannon enimmäismäärästä ja 15,7 prosenttia alueen luotonannosta tähän mennessä.

Välimeren alueella allekirjoitettiin kolme lainasopimusta riskinjakojärjestelyn puitteissa vuonna 2002, minkä johdosta kokonaislainamäärä on 1,6 prosenttia valtuutuksen enimmäismäärästä, ja riskinjaon osuus 3,3 prosenttia kaikista allekirjoitetuista lainoista. Kuten on odotettavissa, useimmat hankkeet on sovittu (Euro-Välimeri-kumppanuuteen sisältyvän ohjelmamenettelyn mukaisesti) hallitusten tai julkisten elinten kanssa, ja siten Välimeren maita koskeva riskien jakamisen kokonaismäärä säilyy edelleen suhteellisen alhaisena.

Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa (ALA) EIP:n luotonantoon liittyvä riskinjako oli yhteensä 891 miljoonaa euroa eli 36 prosenttia valtuutuksen enimmäismäärästä ja 80 prosenttia alueen luotonannosta tähän päivään mennessä.

Etelä-Afrikan tasavallassa ei ole tähän mennessä myönnetty riskinjakolainoja.

Riskien jakaminen 31.12.2002 on esitetty jäljempänä olevissa taulukoissa erikseen kunkin valtuutuksen osalta (riskinjaon prosenttiosuus on pysynyt muuttumattomana vuoden 2001 lopusta ensimmäisen valtuutuksen osalta).

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Kappaleen 2.3 lopussa olevissa alueellisissa taulukoissa (taulukot 2.3.8-2.3.11) esitetään lainat, jotka ovat riskienjakolainoja.

2.3.4 Yhteistyö muiden instituutioiden kanssa

EU:n jäsenyyttä hakeneissa maissa investointipankki toimii EU:n ohjelman puitteissa, jolla autetaan ehdokasmaita valmistautumaan liittymiseen erityisesti rahoittamalla investointeja, joiden tarkoituksena on näiden maiden ja EU:n infrastruktuurin yhdentäminen, ja tukemalla pk-yrityksiä. Hankkeita rahoitetaan yhdessä muiden rahoituslaitosten kanssa mahdollisuuksien mukaan. Siten investointipankin toiminta on osa määrätietoista lähestymistapaa, jota toteutetaan tiiviissä yhteistyössä komission kanssa ja tarpeen mukaan asianosaisissa maissa toimivien kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa.

EIP toimii läheisessä yhteistyössä Phare/Ispa-ohjelman kanssa, jonka kanssa se on kehittänyt toimivan ja edunsaajavaltioiden suuresti arvostaman yhteistyösuhteen. Phare-ohjelmalla annetaan usein tukea investointeja edeltävässä vaiheessa ja näin varmistetaan, että EIP:n hankkeiden tueksi toteutetaan tarpeelliset tutkimukset ja myönnetään teknistä apua. EIP on yhteistyössä Pharen kanssa myös infrastruktuurihankkeiden yhteisrahoituksessa.

Phare/Ispan ja kansainvälisten rahoituslaitosten osuus EIP:n rahoittamista hankkeista vuonna 2002 on esitetty alla olevassa taulukossa. Muita hankkeita rahoitettiin EIP:n omasta jäsenyyteen valmistavasta rahoitusjärjestelmästä, mutta ne eivät kuulu tämän raportin alaan.

Kaakkois-Euroopassa EIP on komission kanssa mukana infrastruktuureita käsittelevässä johtoryhmässä, joka valmistelee hankkeita.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Välimeren alueella EIP toimii EU:n politiikan puitteissa, ja sen toimet ovat osa yhdenmukaistettua lähestymistapaa, jota harjoitetaan tiiviissä yhteistyössä komission kanssa ja tarpeen mukaan muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa, myös yhteisrahoitustoimien avulla. Näiden laitosten osuus EIP:n rahoittamista hankkeista on esitetty seuraavassa taulukossa.

>TAULUKON PAIKKA>

Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa pankki rahoittaa edelleen hankkeita, joihin liittyy kyseisen maan ja EU:n yhteinen etu. Vuonna 2002 sovittuihin lainoihin liittyvä yhteinen etu kuvaillaan jäljempänä olevassa taulukossa. Pankki tekee yhteistyötä muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa aina mahdollisuuksien mukaan.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

2.4. Lomén sopimuksen allekirjoittajavaltiot - luotonanto

EIP:n AKT-MMA-maille myöntämien lainojen kokonaismäärä oli 297,65 miljoonaa euroa vuonna 2002, josta 123 miljoonaa euroa rahoitettiin investointipankin omilla varoilla ja 174,65 miljoonaa euroa riskipääomalla. Luotonannon alueellinen ja toimialakohtainen jakauma on seuraava:

>TAULUKON PAIKKA>

*kaikki tuettuja

3. LUOTONANNON VAIKUTUKSET TALOUSARVIOON

Luotonanto vaikuttaa yhteisön talousarvioon, jos luottoihin liittyy yhteisön takuu, korkotuki tai luotonantajan kannalta riskioperaatioita vastaavia erityisehtoja.

3.1. EU:n talousarviosta myönnettävät takaukset

Neuvosto päätti 22. joulukuuta 1999 yhteisön kokonaistakauksen myöntämisestä seitsemäksi vuodeksi Euroopan investointipankin yhteisön ulkopuolisiin hankkeisiin myönnetyille lainoille (neuvoston päätös 2000/24/EY, EYVL L 9, 13.1.2000). Tätä päätöstä on muutettu kahdesti vuonna 2000 (2000/688/EY ja 2000/788/EY).

Neuvosto päätti 6. marraskuuta 2001 laajentaa tämän järjestelyn EIP:n Jugoslaviassa myöntämiin luottoihin ottamalla Jugoslavian mukaan Keski- ja Itä-Euroopan maiden ryhmään (neuvoston päätös 2001/778/EY).

Maantieteellisten alueiden mukaiset uudet enimmäismäärät ovat seuraavat (euroina):

Turkki: // 450 miljoonaa

Keski- ja Itä-Eurooppa // 9 280 miljoonaa

Välimeren alueen maat: // 6 425 miljoonaa

Latinalainen Amerikka ja Aasia: // 2 480 miljoonaa

Etelä-Afrikan tasavalta: // 825 miljoonaa

Näin ollen takuun kokonaismäärä on 19 460 miljoonaa euroa ja yhteisön talousarvio kattaa siitä 65 prosenttia (70 prosenttia edellisen valtuutuksen aikana). Uudessa päätöksessä EIP:tä kehotetaan mahdollisuuksien mukaan pyytämään muunlaisia (kaupallisia) vakuuksia rahoituksenvälittäjiltään ja asetetaan tavoitteeksi 30 prosenttia enimmäismäärästä (verrattuna edellisen valtuuksen mukaiseen 25 prosenttiin).

Tämä takuuohjelma päättyy 31. tammikuuta 2007 ja sitä voidaan ilman eri päätöstä jatkaa 6 kuukaudella, jos lainojen enimmäismäärää ei ole saavutettu.

Komission talousarviosta katetaan lisäksi 65 prosenttia Turkille (Terra) myönnetyistä enintään 600 miljoonasta eurosta, johon ei haettu muita takauslähteitä.

Uuden valtuutuksen kolmannen soveltamisvuoden aikana EIP:n allekirjoittamien lainojen määrä oli 2 550 miljoonaa euroa, joten uuden valtuutuksen aikainen kokonaismäärä on 7 577 miljoonaa euroa eli yhteensä 38,9 prosenttia enimmäismäärästä. Niihin liittyvä riskinjako vastaa 19,2:ta prosenttia allekirjoitetuista lainoista.

Neuvosto päätti 6. marraskuuta 2001 myöntää 100 prosentin yhteisön takauksen Euroopan investointipankille Venäjän Itämeren altaan ympäristöhankkeille myönnetyistä lainoista aiheutuvien tappioiden varalta 100 miljoonan euron kokonaismäärälle (neuvoston päätös 2001/777/EY).

Takuita koskeva tilanne selvitetään yksityiskohtaisesti komission talousarviotakuita koskevassa puolivuotiskertomuksessa.

3.2. Korkotuki

Korkotukea myönnetään useissa yhteisön ohjelmissa niin unionissa kuin sen ulkopuolellakin. Komissio on neuvoston pyynnöstä laatinut aiheesta yleisen arviointikertomuksen (ks. KOM(2000) 524, 6.9.2000). Useimmat näistä ohjelmista ovat päättyneet, eikä niillä enää ole vaikutusta budjettimenoihin. Seuraavassa taulukossa luetellaan vielä käynnissä olevat ohjelmat ja tarkasteluvuoden aikana maksetun korkotuen määrä.

>TAULUKON PAIKKA>

3.3. Riskipääoma

Osana Välimeren alueen maiden ja Lomén sopimukseen kuuluvien maiden kanssa tehtyjä sopimuksia EIP myöntää tuettuja lainoja, joihin kuuluu sopimuksen kestoa tai velan vakauttamista koskevia erityisehtoja, jotka tekevät kyseisistä sopimuksista pääomasijoituksiin verrattavia. Välimeren alueen maissa toteutettavat toimenpiteet rahoitetaan yleisestä talousarviosta ja AKT-maissa toteutettavat EKR:n talousarviosta. Tiedot toimenpiteistä esitetään taulukossa 2.4.1:

4. TILASTOLIITE

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>