Vihreä kirja - Alkuperäsääntöjen tulevaisuus etuuskohtelukauppaa koskevissa järjestelyissä /* KOM/2003/0787 lopull. */
VIHREÄ KIRJA - ALKUPERÄSÄÄNTÖJEN TULEVAISUUS ETUUSKOHTELUKAUPPAA KOSKEVISSA JÄRJESTELYISSÄ SISÄLLYSLUETTELO Lyhennelmä ja johdanto Vihreän kirjan tavoitteet Vihreän kirjan rakenne ja sisältö Laajamittainen kuuleminen 1. Tullietuuskohteluun oikeuttava alkuperä murrosvaiheessa 1.1. Etuuskohtelualkuperäsääntöjen sekä kansainvälisen kaupan ja yhteisön politiikkojen välinen suhde 1.2. Etuuskohtelualkuperäsääntöjen noudattamiseen liittyvä hallinnointi ja tarkastaminen 1.2.1. Vaikeudet hallinnollisen yhteistyön välineiden käytössä 1.2.2. Etuuskohtelualkuperästä ei saada täyttä varmuutta vientihetken tarkastuksessa 1.2.3. Hallinnollisessa yhteistyössä ja jälkitarkastuspyyntöjen käsittelyssä esiintyvät toimintavaikeudet 1.2.4. Osapuolten keskinäinen riippuvuus hallinnollisen yhteistyön laadun ja tulosten perusteella toteutettavissa olevissa toimissa 1.2.5. Epävarma riitojenratkaisumenettely 1.3. Petoksista ja tullietuusjärjestelyihin sisältyvien velvoitteiden hallinnollisista laiminlyönneistä koituvat taloudelliset seuraukset 2. uuden tasapainon löytäminen etuuskohtelukauppaan 2.1. Tullietuusjärjestelyjen tavoitteisiin ja kansainväliseen ympäristöön mukautettu alkuperäsääntöjen määrittely ja hallinnollinen kehys 2.2. Sopimusten puutteellisesta soveltamisesta aiheutuvilta taloudellisilta vahingoilta suojautuminen 2.3. Vastuun parempi jakautuminen etuuksia myönnettäessä ja tarkastettaessa 3. vaihtoehtoja alkuperäsääntöjen mukaisen alkuperäaseman todistamiseen, ilmoittamiseen ja tarkastamiseen 3.1. Etuuskohtelualkuperän todistaminen viennissä 3.1.1. Parannetaan alkuperäselvityksen nykyistä todistamisjärjestelmää 3.1.2. Asetetaan alkuperän todistajaksi ainoastaan viejä 3.1.3. Yleistetään valtuutetun tai rekisteröidyn viejän järjestely 3.2. Etuuskohtelualkuperän ilmoittaminen tuonnissa ja tuojan vastuu 3.2.1. Velka ja sen kantaminen 3.2.2. Tuojan vastuu ja kaupallisen riskin määritteleminen 3.2.2.1. Mikäli vientimaan viranomaiset jatkossakin antavat alkuperätodistuksen 3.2.2.2. Mikäli alkuperän todistaa ainoastaan (valtuutettu/rekisteröity tai muu) viejä 3.3. Etuuskohtelualkuperän tarkastaminen 3.3.1. Tarkastusten lisääminen tuojan toimitiloissa 3.3.2. Viejään kohdistuvien tarkastusten vahvistaminen 3.3.2.1. Mikäli vientimaan viranomaiset jatkossakin antavat alkuperätodistuksen 3.3.2.2. Mikäli alkuperän todistaa ainoastaan (valtuutettu/rekisteröity tai muu) viejä a) Tuontimaa tekee tarkastukset suoraan b) Vientimaa avustaa tuontimaata LIITE I - Etuuskohtelutuonti Euroopan yhteisöön (1998-2001) LIITE II - Luettelo tullietuusjärjestelyistä - Alkuperäkumulaation alueet ja lajit (Tilanne 1.9.2003) Lyhennelmä ja johdanto Euroopan unioni soveltaa GATT:in sääntöjen mukaisesti etuustulleja useista eri maista tuotuihin tuotteisiin joko kansainvälisten sopimusten nojalla tai yksipuolisesti. Näillä kauppajärjestelyillä on merkitystä ainoastaan, jos myönnetyistä tullietuuksista hyötyvät tuotteet, jotka on tosiasiallisesti tuotettu kyseisissä maissa, toisin sanoen ovat niiden alkuperätuotteita. Alkuperäsäännöillä varmistetaan tuotteiden ja edunsaajamaiden välinen yhteys. Säännöt ovat käyttökelpoisia ainoastaan, jos ne vastaavat tuotannon ja kaupan todellisia olosuhteita sekä tarpeita, joita tullietuusjärjestelyillä pyritään tyydyttämään. Nykyinen tullietuuskohteluun oikeuttavan alkuperän (jäljempänä 'etuuskohtelualkuperä') määrittäminen, hallinnointi ja valvonta eivät enää kokonaisuudessaan tunnu olevan mukautuneita näihin tarpeisiin eivätkä kansainvälisessä taloudessa tapahtuneeseen määrälliseen ja laadulliseen kehitykseen. Sen lisäksi, että huolehditaan [1] sääntöjen moitteettomasta soveltamisesta, tämä kehitys vaatii, että niiden taloudellinen asianmukaisuus arvioidaan uudelleen, järjestelmän luotettavuutta parannetaan yhteisön taloudellisten etujen turvaamiseksi ja varmistetaan vastuun tasapainoinen jakautuminen tullietuuksia saavien toimijoiden ja valvontaviranomaisten kesken. [1] Tullietuusjärjestelyjen hallinnosta 23. heinäkuuta 1997 antamassaan tiedonannossa (KOM(97) 402 lopullinen) komissio pyrki ensimmäisen kerran määrätietoisesti näiden menettelyjen toiminnan tehostamiseen. Tätä tiedonantoa seurasivat sisämarkkinaneuvoston päätelmät 18. toukokuuta 1998 ja Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. lokakuuta 1998 (EYVL C 341, 9.11.1998). Vihreän kirjan tavoitteet Tullietuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevia sääntöjä (jäljempänä 'etuuskohtelualkuperäsäännöt') on aihetta tarkastella perusteellisesti ja ottaa huomioon etenkin monenvälisten kauppaneuvottelujen uuden kierroksen tuottamat tullitasot, alkuperäsääntöjen tuleva asema vapaakauppasopimuksissa sekä markkinoille pääsyä ja kestävän kehityksen tukemista koskeva politiikka. Hallinnolliset menettelyt sekä valvonta- ja suojajärjestelmät on myös määriteltävä, jotta voidaan varmistaa tullietuusjärjestelyjen käytön asianmukaisuus ja siten varjella talouselämää sekä suojata taloudellisia etuja sääntöjenvastaisuuksilta (väärinkäytöksiltä). Tämän vihreän kirjan tavoitteena on auttaa komissiota muotoilemaan suuntaviivat kyseisiin tavoitteisiin pääsemiseksi ja ottaa siinä huomioon asianomaisten edut ja tullietuusjärjestelyissä osallisina olevien antaman panoksen. Vihreän kirjan rakenne ja sisältö Tässä vihreässä kirjassa annetaan kuva etuuskohtelukauppaa koskevien järjestelyjen [2] taloudellisesta, oikeudellisesta ja rahoituksellisesta kontekstistä sekä järjestelyihin liittyvistä alkuperäsäännöistä. Kirjassa käsitellään niitä vaikeuksia ja rajoitteita, joita tyypillisimmin liittyy nykyisiin moninaisiin ja monimutkaisiin alkuperäsääntöihin ja -menettelyihin sekä niiden käytännön soveltamiseen. [2] Liitteessä I esitetään yhteisön etuuskohteluun oikeutetun tuonnin osuus ja kehitys suhteessa yhteisön kokonaistuontiin ja liitteessä II komission soveltamat tullietuusjärjestelyt ja niitä vastaavien alkuperäsääntöjen oikeudellinen kehys. Siinä tutkitaan erilaisia tapoja sovittaa paremmin yhteen toisaalta alkuperäsäännöt ja niille annetut tavoitteet ja toisaalta alkuperäsäännöt ja menettelyt niiden soveltamiseksi. Komission mielestä seuraavilla kolmella alueella on luotava uusi tasapaino: - alkuperäaseman saamiseen tarvittavien edellytysten ja niitä koskevan lainsäädännön määritteleminen, jotta alkuperäsäännöt täyttäisivät paremmin tehtävänsä ja edistäisivät markkinoille pääsyyn ja kestävään kehitykseen yhä voimakkaammin suunnattujen järjestelyjen moitteetonta toimintaa, - alkuperäsääntöjen tunnollisen noudattamisen valvominen lailliselle kaupalle saatavan mahdollisimman suuren hyödyn vuoksi ja EU:n taloudellisten etujen suojelemiseksi, - sellaisten menettelyjen käyttöönotto, joilla varmistetaan ihanteellinen tehtävien ja vastuiden jakautuminen toimijoiden ja viranomaisten välillä. Tämä viimeinen kohta on erityisesti kehittämisen kohteena ja antaa erilaisia mahdollisia vaihtoehtoja seuraavia kolmea kokonaisuutta varten, jotka ovat alkuperäaseman todistaminen viennissä, alkuperän ilmoittaminen tuonnissa ja alkuperän tarkastaminen. Alkuperän todistamisen kohdalla on joko parannettava nykyisen, vientimaan tulliviranomaisille keskeisen aseman antavan järjestelmän toimintaa, siirrettävä vastuu pelkästään viejälle tai sovellettava sellaista välimuotoa, jossa mahdollisuus alkuperän todistamiseen on annettu pelkästään toimivaltaisten viranomaisten valtuuttamille tai rekisteröimille viejille. Kahden muun kokonaisuuden suhteen tehtävät valinnat ja parannukset ovat kiinteästi riippuvaisia alkuperän todistamisen suhteen tehdyistä ratkaisuista. Tuojan vastuu, tuontimaan toimivaltaisten viranomaisten tarkastusvalmiudet ja osapuolten välillä toteutettavat hallinnollisen yhteistyön järjestelmät vaihtelevat laajuudeltaan sen mukaan, minkä suuruinen vastuu viejille ja vientimaan tulliviranomaisille annetaan. Vihreä kirja pyrkii näin ollen löytämään mahdolliset yhdistelmät niin, että heti kuulemismenettelyn jälkeen voidaan laatia "menettelymalli", joka kattaa johdonmukaisesti ja kokonaan nämä kolme kokonaisuutta. Laajamittainen kuuleminen Komissio toivoo voivansa saada asianomaiset osapuolet täydentämään analyysiä, reagoimaan esille otettuihin kysymyksiin ja vaihtoehtoihin sekä esittämään myös vaihtoehtoisia ehdotuksia. Vihreä kirja on osoitettu kansainvälisen kaupan toimijoille sekä jäsenvaltioiden, ehdokasmaiden ja tullietuusjärjestelyissä EU:n kumppaneina toimivien maiden toimivaltaisille viranomaisille, jotka ovat osallisina kyseisissä järjestelyissä. Komissio aikoo saada mukaan keskusteluun myös EU:n muut toimielimet. Kootakseen tämän vihreän kirjan herättämät havainnot ja luodakseen edellytykset jäsentyneelle keskustelulle osapuolten välillä komissio pyytää osapuolia lähettämään kirjalliset huomautukset 1. maaliskuuta 2004 mennessä seuraavaan osoitteeseen: Directorate-General for Taxation and Customs Union Customs Policy - Rules of Origin TAXUD/B/4 European Commission B-1049 Brussels Seuraavan sähköpostiosoitteen käyttö on suositeltavaa: Harmaissa osioissa pääkohtien jälkeen esitetään kysymyksiä, joiden tarkoituksena on toimia perustana pohdiskelulle ja rakenteena esitettäville havainnoille. 1. Tullietuuskohteluun oikeuttava alkuperä murrosvaiheessa Etuuskohtelualkuperään liittyvät ongelmat eivät rajoitu ainoastaan niihin seurauksiin (esim. talousarvioon vaikuttaviin), joita aiheutuu alkuperäsääntöjen noudattamisen varmistamiseen tarkoitettujen hallinnollisen yhteistyön menettelyjen ja menetelmien puutteellisesta toiminnasta. Se on osa laajempaa kokonaisuutta, joka käsittää kansainvälisen kaupan kehittymisen sekä yhteisön kauppa-, teollisuus- ja kehitysyhteistyöpolitiikan täytäntöönpanon. Alkuperäsäännöt elävät tällä hetkellä selkeästi murrosvaihetta. [ENTR] 1.1. Etuuskohtelualkuperäsääntöjen sekä kansainvälisen kaupan ja yhteisön politiikkojen välinen suhde Tullietuudet on luotu kumppanimaiden välisen kaupan kehittämiseksi ja niiden taloudellisen ja sosiaalisen kestävän kehityksen tukemiseksi. Niistä hyötyvät välittömästi ja yhteisesti etuuden saaneeseen liiketoimeen osallistuneet toimijat. Viejä hyötyy paremmasta pääsystä tuontimaan markkinoille ja tuoja voi tehdä hankintoja alhaisemmilla kustannuksilla, mutta voi kuitenkin taata tavarantoimittajalleen riittävän korvauksen tuotteesta. Marraskuussa 2001 vahvistetun Dohan kehitysohjelman tulisi johtaa kaupan huomattavaan vapautumiseen, markkinoille pääsyn parantamispyrkimyksiin ja kestävän kehityksen sisällyttämiseen kansainväliseen kauppaan. Tämä monenvälisten kauppaneuvotteluiden uusi kierros voi johtaa uuteen tullien alentamiseen ja etuuksien entistä voimakkaampaan supistamiseen, mikä kaventaa huomattavasti vielä käytettävissä olevaa liikkumavaraa. Näin ollen GATT:in XXIV artiklan mukaisesta alueellisesta taloudellisesta yhdentymisestä ja yksipuolisista tullietuusjärjestelyistä odotettavissa olevan etuuden määrä riippuu entistä enemmän näissä sopimuksissa tai järjestelyissä vaadituista tuotantoedellytyksistä, joilla tuotteet voidaan katsoa alkuperätuotteiksi ja etuuksiin oikeutetuiksi. WTO-neuvotteluissa käsitellään lisäksi kaikkia alueellisuutta koskevia sääntöjä, mihin sisältyvät myös etuuskohtelualkuperäsäännöt. Etuuskohtelualkuperäsäännöt ovat kauppapolitiikan välineitä. Niiden alkuperäisenä tehtävänä oli edistää yhteisön markkinoiden vastavuoroista tai yksipuolista avautumista kumppanimaiden tuonnille mutta kuitenkin niin harkitusti, että yhteisön kyseessä olevia etuja suojeltiin riittävästi. Kun otetaan huomioon useilla teollisuudenaloilla tapahtuneet rakenneuudistukset ja tuotantolaitosten muualle siirtämiset sekä yhteisön soveltamien tullien alhainen keskiarvo, tämä politiikka on vähitellen muuttumassa yleiseksi pyrkimykseksi helpottaa maailmankauppaa ja yhteisön vientituotteiden tasavertaista pääsyä yhteisön ulkopuolisten maiden markkinoille. Yhteisön 1970-luvulla laatimat etuuskohtelualkuperäsäännöt eivät tietyillä aloilla todennäköisesti enää sovellu tällaiseen lähestymistapaan. Etuuskohtelualkuperäsäännöt kuuluvat myös politiikkaan, joka tukee kestävää kehitystä ja kehitysmaiden yhdentymistä maailmankauppaan siten, että helpotetaan kehitysmaiden tuotteden pääsyä yhteisön markkinoille samalla, kun turvataan niille riittävä arvonlisäys asianomaisessa maassa. Kokemus ja liite I kuitenkin osoittavat, että yhteisö kehitysyhteistyötavoitteidensa [3] saavuttamiseksi ponnistellessaan törmää joskus siihen, etteivät etuuteen oikeutetut kehitysmaat kykene saamaan etuuksista irti täyttä hyötyä, mikä johtuu monista syistä, osaksi varmasti vaikeuksista noudattaa tiettyjä alkuperäsääntöjä [4]. Tuotantorakenne, investointimahdollisuudet tai kyseisten maiden hallinnollinen organisaatio estää usein näitä maita täyttämästä asetettuja vaatimuksia. Se voi johtua myös joidenkin sääntöjen monimutkaisuudesta, joidenkin toimijoiden vaikeudesta ymmärtää niitä ja niitä vastaavien muodollisuuksien kustannuksista. Näin ollen on arvioitava, millaista kehitystä tuontiin sovellettavalla tullietuudella halutaan edistää, ja määriteltävä kyseiseen tarkoitukseen ja kyseisiin etuihin parhaiten soveltuvat alkuperäsäännöt ja menettelyt, [3] Uudet etuuskohtelusopimukset, lisätyt etuudet, kaikki paitsi aseet -aloite vähiten kehittyneiden maiden hyväksi jne. [4] Eräät valtiosta riippumattomat järjestöt kuten Centre for European Policy Studies (CEPS:in valmisteluasiakirja nro 183 "Making EU Trade Agreements Work - the role of rules of origin", maaliskuu 2002) ja OXFAM (raportti "Rigged Rules and Double Standards - trade, globalisation and the fight against poverty", 2002) ovat painottaneet tarvetta arvioida uudelleen tullietuusjärjestelyjen ja alkuperäsääntöjen vaikutusta kehitykseen. Nämä vaikeudet voivat lisäksi lisätä taipumusta olla noudattamatta alkuperäsääntöjä. Tämä on epäedullista yhteisön kannalta, kun etuudesta tosiasiallisesti hyötyvät toimijat, jotka eivät noudata sääntöjä tai hyötyvät ns. passiivisesti siitä, että vientimaan viranomaiset soveltavat sääntöjä vilpillisesti tai pelkästään virheellisesti tai eivät tunne niitä riittävän hyvin. Liitteessä II havainnollistettu tullietuusjärjestelyjen ja niiden tavoitteiden monimuotoisuus asettaa tiettyjä vaatimuksia alkuperäsääntöjen suunnittelulle ja hallinnolle. Vaikkakin yhdenmukaistamisessa ja yksinkertaistamisessa on edistytty vuosien mittaan, sekä olennaiset (alkuperäaseman saamisperusteet) että menettelylliset (alkuperän todistaminen ja tarkastaminen) alkuperäsäännöt ovat säilyneet luonteeltaan monimutkaisina. Asiassa jo saavutettu yhdenmukaisuus jää huomaamatta lukuisten järjestelyjen vuoksi, joiden määrä ja monimuotoisuus kasvaa jatkuvasti. Tätä monimutkaisuutta korostaa entisestään alkuperäkumulaation, jolla pyritään taloudellisen yhdentymisen lisäämiseen alueellisella tasolla [5], täytäntöönpanovaatimukset. Saavutettu yhdenmukaisuus rajoittaa paradoksaalista kyllä yhteisön ja erityisesti komission mahdollisuuksia varmistaa ja sopia yhteisön toimijoiden tai jäsenvaltioiden pyyntöä noudattaen sääntöjen jatkuvasta tarkistamisesta ja mukauttamisesta teollisuuden, kaupan ja yhteisön politiikkojen tarpeisiin. [5] Alkuperäkumulaation ansiosta viejä voi vientituotteen alkuperää määritettäessä pitää vientimaasta peräisin olevina yhden (kahdenvälinen kumulaatio) tai useamman (diagonaalinen tai täysimääräinen kumulaatio) kumppanimaan alkuperäaineksia. Alkuperäkumulaation eri muodot esitetään liitteessä II. Kohtaa 1.1. koskevia kysymyksiä: 1. Kiinnostavatko alennetut etuustullit vielä toimijoita, jos tullien taso laskee huomattavasti Dohan kehitysohjelman neuvottelujen tuloksena, kun lisäksi otetaan huomioon nykyisten sääntöjen ja menettelyjen säilyttämisestä johtuvat kustannukset ja muodollisuudet? 2. Soveltuvatko etuuskohtelualkuperäsäännöt yleisesti ottaen talouden alan, edunsaajamaan tai edunsaajamaiden ryhmän osalta yhteisön politiikkojen nykyisiin tavoitteisiin kaupan, teollisuuden, maatalouden ja kehitysyhteistyön alalla? 3. Voidaanko tietyille edunsaajamaille tai niiden ryhmille saatavilla olevien etuuksien vähäistä käyttöastetta selittää muilla syillä (tuotannon investointien puuttumisella, sisäisillä hallintorakenteilla ja -menettelyillä, terveyden- ja kasvinsuojeluvaatimuksilla yms.) kuin alkuperäsääntöjen monimutkaisuudella tai tiukkuudella? Miksi alkuperäkumulaatiota ei käytetä enemmän ja miksi varsinkaan tietyt kehitysmaaryhmät eivät käytä sitä? 4. Liittyykö alkuperäsääntöjen noudattamatta jättäminen pääasiallisesti sääntöjen mutkikkuuteen ja/tai siihen, ettei niitä tunneta, mahdottomuuteen noudattaa niitä, jos tuotteita halutaan viedä, vai tahalliseen petokseen? Onko noudattamatta jättäminen helpompaaa sen vuoksi, että mahdollisuudet valvoa etuuskohtelualkuperäsääntöjen moitteetonta soveltamista ovat rajalliset? 5. Kun otetaan huomioon tullietuusjärjestelyjen runsaus ja moninaisuus, pystyvätkö vastaavat alkuperäsäännöt asianmukaisesti ja kehittävästi vaikuttamaan siihen, että järjestelyjen tavoitteet saavutetaan? 1.2. Etuuskohtelualkuperäsääntöjen noudattamiseen liittyvä hallinnointi ja tarkastaminen Tullietuusjärjestelyjen moninaisuus myös rajoittaa yhteisön ja erityisesti komission valmiuksia panna täytäntöön näitä järjestelyjä ja valvoa kattavasti niiden käyttöä siten, että voidaan varmistaa erityisesti järjestelyjen moitteettoman toiminnan ja sääntöjen moitteettoman soveltamisen valvonta sekä sopimuspuolten viranomaisten velvoitteiden - sellaisina kuin ne ovat yhteisöjen tuomioistuimen näkemyksen mukaan - valvonta. 1.2.1. Vaikeudet hallinnollisen yhteistyön välineiden käytössä Tullietuusjärjestelyjen soveltaminen edellyttää jatkuvaa alkuperäsääntöjen hallinnoinnille välttämätöntä tiedonvaihtoa. Näihin sääntöihin sisältyvä hallinnollinen yhteistyö perustuu toimivaltaisten viranomaisten suorittamaan todistamiseen ja tarkastamiseen, minkä vuoksi osapuolten on tunnettava etenkin kyseisten viranomaisten käyttämät leimat, nimet ja osoitteet, ja nämä tiedot on säännöllisesti päivitettävä. Monien maiden kanssa tämä järjestelmä toimii heikosti, mikä johtaa toistuviin ongelmiin tuonnissa ja jatkuvaan muistutusten antamiseen erityisesti sellaisille maille, joiden edut sekä taloudellisen ja hallinnollisen kehityksen taso ovat usein hyvinkin erilaisia. Ellei tässä päästä tuloksiin, ainoa ratkaisu laiminlyönteihin syyllistyneen maan kohdalla olisi etuuksien soveltamisen keskeyttäminen tai peruuttaminen. 1.2.2. Etuuskohtelualkuperästä ei saada täyttä varmuutta vientihetken tarkastuksessa Tuotteiden alkuperäaseman nykyinen todistamisjärjestelmä perustuu siihen periaatteeseen, että vientimaan viranomaiset tarkastavat välittömästi alkuperäaseman todistusta antaessaan. Todellisuudessa kauppavirtojen vaatimuksien vuoksi viranomaiset eivät pysty jokaisen vientitapahtuman osalta perusteellisesti tarkastamaan tuotteiden etuuskohtelualkuperää. Alkuperä tarkastetaan pääasiassa jälkikäteen eikä järjestelmällisesti vaan satunnaisesti tai kohdennetusti kuten suurin osa tavaroista ilmoitetuista muista tiedoista. Tämän vuoksi viranomaisten toiminta jo todistamisen alkuvaiheessa antaa väärän vaikutelman varmuudesta sekä tuontimaalle että tuojalle. 1.2.3. Hallinnollisessa yhteistyössä ja jälkitarkastuspyyntöjen käsittelyssä esiintyvät toimintavaikeudet Tullietuusjärjestelyt sitovat osapuolet tiiviiseen kumppanuuteen, joka perustuu tehtävien jakoon ja molemminpuoliseen luottamukseen sitoumusten noudattamisessa (vrt. asioissa "Les Rapides Savoyards" [6] ja "Huygen" [7] annetut tuomiot). Tämän johdosta järjestelmä perustuu siihen, että vientimaan viranomaiset todistavat alkuperäaseman (suoraan tai epäsuorasti, valtuutetun viejän valtuuttamisella), ja osapuolet noudattavat hallinnollista yhteistyötä alkuperäaseman tarkastamisessa. Näistä kahdesta tekijästä syntyy se luottamus, jonka järjestelmä antaa osapuolille mutta myös niiden toimijoille. Etuuskohtelualkuperän jälkitarkastus, jonka tuontimaa tekee vientimaan pyynnöstä, on siis pakollinen silloin, kun etuus evätään. Tätä ei kuitenkaan sovelleta tapauksiin, joissa esitetty todistus ei ole kelvollinen. [6] Asiassa 218/83, 12.7.1984 annettu tuomio. [7] Asiassa C-12/92, 7.12.1993 annettu tuomio. 1.2.4. Osapuolten keskinäinen riippuvuus hallinnollisen yhteistyön laadun ja tulosten perusteella toteutettavissa olevissa toimissa Etuuskohtelualkuperää tarkastettaessa pitäisi hallinnollisen yhteistyön avulla periaatteessa voida vahvistaa tai kumota alkuperäselvitysten oikeellisuus ja vientituotteiden alkuperäasema. Tuojan pyytämän tullietuuden myöntäminen tai epääminen riippuu tehdystä tarkastuksesta, vientimaan asennoitumisesta ja yhteistyön tuloksista. Tämä koskee erityisesti sopimusperusteisia järjestelmiä, joissa alkuperää koskevat riitojenratkaisumekanismit eivät tunne lainkaan etuuksien yksipuolista epäämistä. Yhteisön lainsäädännön mukaisesti alkuperän todistaneiden ja tarkastaneiden viranomaisten laiminlyönneistä ts. hallinnollisen yhteistyön epäonnistumisesta voi seurata erääntyneiden tullien kantamatta jättäminen [8]. [8] Yhteisön tuomioistuin nojautuu siten nykyiseen osapuolten väliseen velvollisuuksien jakamiseen ja näiden osapuolten viranomaisten tarpeelliseen hallinnolliseen yhteistyöhön siirtääkseen enemmän vastuuta niille julkisille viranomaisille, jotka vastaavat tullietuusjärjestelyn hallinnoinnista ja valvonnasta. Tästä seuraa, että viejän suoja kohenee, sillä periaatteessa viejä joutuu maksamaan oikeuttamattoman etuuden epäämisestä aiheutuvat tullit silloin, kun viranomaiset eivät ole hoitaneet kunnolla velvollisuuksiaan. Ks. erityisesti tätä aihetta koskeva Turkista tuotavista väritelevisioista 10. toukokuuta 2001 annettu Euroopan yhteisöjen ensimmäisen asteen tuomioistuimen tuomio (yhdistetyt asiat T-186/97 Kaufring AG ym.) sekä kohta 1.3. 1.2.5. Epävarma riitojenratkaisumenettely Kun riitojenratkaisumenettelyä käytetään alkuperäasioissa joko sopimusperusteisissa tai joskus yksipuolisissa (MMA) yhteyksissä, sillä pyritään ratkaisemaan ne riidat, jotka ovat syntyneet alkuperäselvityksen jälkitarkastuksessa tai jotka koskevat yleisesti alkuperäsääntöjen tulkitsemista. Menettelyä käytetään kuitenkin yleensä vähän, eivätkä sen tulokset ole täyttäneet odotuksia. Kyseiset riidat syntyvät yleensä siitä, että vientimaan omat viejät pyytävät sitä lausumaan kantansa niiden tuotteiden alkuperäaseman puuttumisesta, joista se on joko aiemmin itse antanut todistuksen, antanut antaa todistuksen tai joiden alkuperäaseman tarkastamisen se on laiminlyönyt. Elleivät osapuolet pääse sovintoon, on turvauduttava sopimuksessa määrättyihin yleisiin menetelmiin. Kohtaa 1.2. koskevia kysymyksiä: 6. Onko mahdollista jatkuvasti valvoa, että kauppakumppanimme soveltavat tullietuusjärjestelyjä moitteettomasti? Onko valvontavalmiuttamme järjestelyjen moitteettoman käytön ja yhteisön toimijoiden edun varmistamiseksi mahdollista lisätä/suunnata toisin ja miten? 7. Oletteko täysin vai osittain samaa mieltä tässä analyysissä esitetyistä etuuskohtelualkuperää koskevan nykyisen hallinnollisen yhteistyöjärjestelmän rajoitteista? 1.3. Petoksista ja tullietuusjärjestelyihin sisältyvien velvoitteiden hallinnollisista laiminlyönneistä koituvat taloudelliset seuraukset Etuuskohtelualkuperää ja etuuksien epäämisestä (silloin kun tuotteilla ei ole alkuperäasemaa) johtuvaa tullivelkaa koskevassa yhteisön tämänhetkisessä lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä voidaan nämä seuraukset tiivistää seuraavasti: - tullivelan peruuttamista, takaisinmaksua tai jälkikannosta luopumista [9] koskevan yhteisön lainsäädännön nojalla vilpittömässä mielessä [10] toimiva tuoja voidaan vapauttaa tullivelan maksamisesta "epätavallisena" pidetyn kaupallisen riskin vuoksi. Tästä on kysymys esimerkiksi silloin, kun tuoja joutuu toimivaltaisten viranomaisten etuuskohtelualkuperän todistamisessa tai tarkastamisessa tekemän virheen kohteeksi tai erityiseen tilanteeseen syyllistymättä itse mihinkään laiminlyöntiin, [9] Yhteisön tullikoodeksin [neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92] 220 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetään tuontitullien jälkikannosta luopumisesta ja 239 artiklassa niiden peruuttamisesta ja palauttamisesta. [10] Vilpittömään mieleen ei voi aina vedota, sillä komissio on julkaissut EYVL:ssä ilmoituksen tuojille [ks. tiedonanto KOM(2000) 550 lopullinen, 8. syyskuuta 2000 (EYVL C 348, 5.12.2000)], jossa se täsmentää talouden toimijoiden ja jäsenvaltioiden hallintojen tiedonsaantiedellytykset tullietuusjärjestelyistä niitä tilanteita varten, joissa on perusteltua syytä epäillä tavaroiden alkuperää. - tulonmenetykset vaikuttavat yhteisön talousarvioon, - tämä tilanne uhkaa etuuksien tasapainoa sekä kaupan ja kilpailun rehellisyyttä, - tuloksena on kieroutunut järjestelmä, jossa toinen osapuoli joutuu vastaamaan toisen osapuolen tekemästä virheestä koituvasta taloudellisesta vahingosta. Kohtia 1-3 koskevia kysymyksiä: 8. Oletteko samaa mieltä tämän analyysin kanssa? Kuuluvatko nämä seuraukset järjestelmään, ja onko maksuvelvollisen kannettava siitä koituvat kustannukset? 9. Olipa ilmiön laajuus mikä tahansa, eikö se, että vilpittömässä mielessä toimivalle tuojalle myönnetään kohtuullistamisen ja luottamuksensuojan periaatteiden perusteella etuus tuotteille, jotka eivät kuitenkaan täytä siihen tarvittavia edellytyksiä, ole omiaan vahingoittamaan tullietuusjärjestelyjen uskottavuutta? 2. uuden tasapainon löytäminen etuuskohtelukauppaan Kaupan ja tullitariffien muutokset sekä tullietuusjärjestelyjen toimintaan liittyvät rakenteelliset ongelmat edellyttävät uuden tasapainon löytämistä seuraavilla alueilla: - alkuperäsääntöjen määrittämisperusteet ja soveltaminen, - sopimuspuolten taloudellisten etujen suojajärjestelmät laillisen etuuskohtelukaupan edistämiseksi, - osapuolten vastuu etuuskohtelualkuperän todistamis-, ilmoittamis- ja tarkastamismenettelyissä. Vaikka nämä eri näkökohdat on analyysin helpottamiseksi eritelty, niitä ei pidä kuitenkaan tarkastella erillään toisistaan. Hallinnointi- ja tarkastamismenettelyt samoin kuin riskien varalta käytettävän suojan aste riippuvat siten suuressa määrin sääntöjen tiukkuudesta ja monimutkaisuudesta. Kokonaisvaltainen näkemys on sen vuoksi tarpeen tämän analyysin johdonmukaisuuden varmistamiseksi ja sen tulosten laadun takaamiseksi. 2.1. Tullietuusjärjestelyjen tavoitteisiin ja kansainväliseen ympäristöön mukautettu alkuperäsääntöjen määrittely ja hallinnollinen kehys Etuuskohtelualkuperäsääntöjen kehittämisen ja soveltamisen taloudellista ja oikeudellista kehystä olisi tarkasteltava seuraavien huomioiden pohjalta: - etuuskohtelualkuperäsääntöjen sisältöä (perusteet) olisi tarkasteltava uudelleen, ja ne olisi mukautettava kansainväliseen ympäristöön ja yhteisön tullietuusjärjestelyjen tavoitteisiin, - alkuperäsääntöjen olisi palveltava aiemmin mainittuja yhteisön politiikkojen tavoitteita ja WTO:n vaatimuksia vastaavia taloudellisia, kaupallisia ja kehitysyhteistyötä koskevia etuja, - alkuperäsääntöjä ja tullietuusjärjestelyjä varten olisi kehitettävä teknisen avun strategia ja pyydettävä esimerkiksi WTO:n teknisen avun rahastosta apua kehitystyöhön. Silloin kun apu rahoitetaan yhteisön kehitysyhteistyövaroista, tässä strategiassa on otettava huomioon maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa kyseiselle ajanjaksolle asetetut ensisijaiset tavoitteet, - alkuperäsääntöjen oikeudellisella ja institutionaalisella tasolla olisi otettava käyttöön integroidumpi, alueellinen lähestymistapa siten, että tehdään alueellisia sopimuksia, joissa alkuperäkumulaation eri alueita vastaavat alkuperäsäännöt on koottu yhdeksi asiakirjaksi. Kohtaa 2.1. koskevia kysymyksiä: 10. Tullien alenemissuuntauksen huomioon ottaen, onko etuuskohtelualkuperäsääntöjen kohdentaminen siten, että niillä edistetään yhteisön tuotteiden pääsyä yhteisön ulkopuolisten maiden markkinoille ja kehitysmaiden tuotteiden pääsyä yhteisön markkinoille, yhteensopiva kasvua ja työllisyyttä takaavan yhteisön tuotanto- ja vientikapasiteetin ylläpitämisen kanssa? 11. Millä edellytyksillä erityisesti vastavuoroisissa sopimuksissa tiettyä tuotetta tai tiettyä alaa koskevat alkuperäsäännöt voitaisiin mukauttaa yhteisön viennin helpottamiseksi aiheuttamatta kuitenkaan uhkaa vastaavalle tuotannolle tai asianomaisten raaka-aineiden toimittajille yhteisössä? 12. Millä edellytyksillä tiettyä tuotetta tai tiettyä alaa koskevat alkuperäsäännöt voitaisiin mukauttaa vientimaan kehityksen edistämiseksi aiheuttamatta uhkaa vastaavalle yhteisön tuotannolle? Millaista kehitystä ja minkä tyyppistä liiketoimintaa alkuperäsäännöillä olisi edistettävä edunsaajamaissa? 13. Onko lähestymistapaa mukautettava kyseessä olevien teollisuus- tai maatalousalojen mukaan ja miten? Ovatko suurten yritysten ja pk-yritysten edut tässä suhteessa erilaiset? 14. Kuinka voidaan sovittaa yhteen kansainvälisesti rahoitettava teknisen avun strategia, jonka pääasiallisena tavoitteena on kehitysyhteistyö, ja yhteisön kumppanuus tiettyjen maiden tai maaryhmien kanssa? Voisiko yhteisö pyynnöstä antaa teknistä apua? Miten voidaan käyttää mahdollisimman hyvin teknisen avun rahoittamiseen tarkoitettuja nykyisiä ja tulevia ohjelmia ja välineitä? Miten voidaan varmistaa, että tekninen apu on suunniteltu annettavaksi oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan? 15. Jos alkuperäsäännöt ja niiden yksityiskohtaiset hallinnointisäännöt ryhmiteltäisiin uudelleen yksiin ja samoihin oikeudellisiin asiakirjoihin (esimerkiksi keskenään samanlaisia sääntöjä ja alkuperäkumulaatiota soveltavien suurten alueellisten maaryhmien mukaan), olisiko se osapuolten kannalta selkeämpää ja parantaisiko se soveltamisen tasoa? 2.2. Sopimusten puutteellisesta soveltamisesta aiheutuvilta taloudellisilta vahingoilta suojautuminen Taloudellisilta vahingoilta suojautumisella pyritään varmistamaan, että järjestelyjä sovelletaan rehellisesti ja asianmukaisesti yhteisön ja sen kauppakumppaneiden yhteiseksi eduksi. Petokset ja etuuskohtelun myöntämiseen liittyvien vaatimusten noudattamatta jättäminen voivat aiheuttaa etuuden myöntävälle maalle taloudellisia menetyksiä mutta myös vahingoittaa sen tai sen kumppaneiden oikeutettuja taloudellisia etuja vääristyneen kilpailun muodossa. Tällaisen suojan luominen edellyttää, että - yhteisöllä tulisi olla paremmat torjunta- ja reagointivalmiudet petoksista ja alkuperäsääntöjen puutteellisesta soveltamisesta johtuviin ongelmiin [11]. Toimiakseen tällainen suoja edellyttää yhteisöltä selvää tehtävien ja vastuiden jakoa komission ja jäsenvaltioiden hallintojen välillä, joiden tehtävänä on valvoa, että toimijat ja tullietuuksista nauttivat maat noudattavat alkuperäsääntöjä. Lisäksi on huolehdittava myös toteutettavan valvonnan koordinoinnista ja yhdenmukaistamisesta sekä tarvittavien varojen osoittamisesta tähän tarkoitukseen, [11] Komissio on jo kehittänyt reagointivalmiutta useissa tapauksissa, joista eräistä on julkaistu EYVL:ssä ilmoitus tuojille (Israelin miehittämille alueille perustetuista siirtokunnista tuodut tuotteet, Länsi-Balkanin maista tuotu sokeri). - etuuskohtelusopimuksiin olisi petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien (väärinkäytösten) sekä/tai hallinnollisen yhteistyön puuttumisen varalta lisättävä asteittain vastavuoroisuuden pohjalta toimiva etuuksien soveltamisen keskeyttämistä koskeva lauseke [12]. Tätä välinettä käytetään, jos järjestelyn soveltamisessa ja tavoitteiden noudattamisessa ilmenee toistuvasti vaikeuksia, joista seuraa kielteisiä vaikutuksia. Sillä on ehkäisevä ja hillitsevä vaikutus niihin, jotka saattaisivat käyttää väärin järjestelyä tai laiminlyödä sen valvonnan, [12] Tietyissä sopimuksissa (Kroatian, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian sekä piakkoin Algerian ja Libanonin sopimuksissa) on erityinen lauseke, jonka ansiosta sopimuspuoli voi toteuttaa "asianmukaisia toimenpiteitä", mikäli toinen sopimuspuoli syyllistyy petokseen tai ei noudata sopimukseen liittyviä velvoitteita. Lauseke, jossa määrätään nimenomaisesti mahdollisuudesta keskeyttää etuuksien soveltaminen tällaisissa tapauksissa, on jo käytössä yksipuolisissa tullietuusjärjestelyissä (GSP ja Länsi-Balkanin maat). Kyseinen lauseketyyppi sisällytetään ensimmäistä kertaa uuteen EY:n ja Chilen väliseen sopimukseen, ja komissio neuvottelee sen lisäämisestä muihin etuuskohtelusopimuksiin. - olisi otettava käyttöön taloudellista vastuuta koskeva lauseke, jota sovelletaan sopimuspuoleen, joka syyllistyy laiminlyönteihin etuuskohtelusopimusten täytäntöönpanossa ja siten aiheuttaa vahinkoa toiselle sopimuspuolelle. Lauseketta ei saa pitää yhden sopimuspuolen käytössä olevana painostusvälineenä, vaan sen tulee olla olennainen osa sopimuspuolten toteuttamaa sopimusten rehellistä täytäntöönpanoa. Näitä välineitä on voitava käyttää sellaisessa yhteydessä, jossa noudatettavat säännöt ja menettelyt sekä osapuolten velvoitteet ovat tarkkaan määriteltyjä ja jossa ne tarvittaessa määritellään uudelleen järjestelmän tasapainon palauttamiseksi ja parantamiseksi. Kohtaa 2.2. koskevia kysymyksiä: 16. Kuinka voidaan varmistaa, että nykyisen lainsäädännön avulla reagoidaan nopeasti tullietuusjärjestelyissä havaittuihin petoksiin tai puutteelliseen soveltamiseen kyseessä olevien taloudellisten etujen suojaamiseksi? 17. Miten etuuksien soveltamisen keskeyttämistä ja taloudellista vastuuta koskevien lausekkeiden lisäämisellä etuuskohtelusopimuksiin voidaan parantaa kyseessä olevien etujen suojaa? Voiko niillä olla muu kuin taloudellinen merkitys? Onko toinen lausekkeista toista tärkeämpi? 2.3. Vastuun parempi jakautuminen etuuksia myönnettäessä ja tarkastettaessa Etuuskohtelualkuperää koskevissa menettelyissä ja niihin liittyvissä yhteisöön tulevaan tuontiin sovellettavissa säännöissä olisi otettava paremmin huomioon tullietuusjärjestelyissä osallisena olevien roolit: - talouden toimijat ovat sekä liiketoimiensa taloudellisten ja teollisten realiteettien parhaimpia asiantuntijoita että tullietuusjärjestelyjen välittömiä edunsaajia. Tämän vuoksi ne voivat ottaa huomioon sen, mitä hankinta-, tuotanto- ja jakelukanavissa tapahtuu, kun niiden vastuut ja etuuskohtelun laajuus määritellään kauppasopimuksissa. Tuoja ei osta silmät ummessa, ja tuojan käytössä on (tai tämän pitäisi vaatia hankkijaltaan) kaikki tavaroiden tuotantoa, olennaisia ominaisuuksia, siis alkuperää koskevat tiedot ilmaisun teollisessa merkityksessä. Yleensä tuoja hoitaa itse toimeksiantajana nämä hankinnat tai jopa tuotannon omien tarpeidensa mukaan ja usein osana integroitua (ryhmän) rakennetta. - viranomaiset hallinnoivat tullietuusjärjestelyjä, joten niiden on "poliiseina" otettava vastuu etuuskohtelukaupan moitteettomasta toteutumisesta, sopimusten noudattamisen valvonnasta ja riitojen ratkaisemisesta. Alkuperän kuten kaikkien muidenkin tullien määräytymiseen vaikuttavien tietojen osalta (arvo, paljous, tariffiin luokittelu) on tärkeätä päättää, miten keskeinen asema näille viranomaisille olisi asianmukaista antaa etuuskohtelualkuperän määrittämisen alkuvaiheessa. Alkuperäsääntöjen todistamisessa, ilmoittamisessa ja tarkastamisessa voitaisiin näin ollen ottaa huomioon tuotannon järjestämisessä, tuotteiden kaupan pitämisessä ja tietojen saatavuudessa tapahtuneen kansainvälisen kehityksen seuraukset. Yhden maan viranomaisilla ei ole enää valmiuksia saada selville vientihetkellä kaikkia tiettyjen tuotteiden alkuperäaseman määrittämiseen tarvittavia tietoja. Kohtaa 2.3. koskevia kysymyksiä: 18. Miten tuotetta koskeva ja sen hintaan vaikuttava tullietuus sovitetaan kansainvälisen liiketoimen ehtoihin? Miten ostaja/tuoja varustautuu sen varalta, että etuus evätään tavaraa maahantuotaessa tai myöhemmin, kun tarkastuksessa on käynyt ilmi, ettei tuote ole oikeutettu etuuteen tai ettei sillä olekaan alkuperäasemaa? 19. Mitkä tullietuusjärjestelyissä osallisina olevat osapuolet soveltuvat parhaiten määrittämään tuotteen alkuperän? 20. Onko viranomaisten tärkein tehtävä tuotteiden alkuperäaseman määrittäminen vai sen tarkastaminen, että asema on oikea? 3. vaihtoehtoja alkuperäsääntöjen mukaisen alkuperäaseman todistamiseen, ilmoittamiseen ja tarkastamiseen Sen jälkeen kun alkuperäsäännöt on määritetty, sääntöjen soveltamiseen käytetyt menettelyt ovat keskeisessä asemassa etuusjärjestelyjen moitteettoman toiminnan kannalta. Etuuden myöntäminen tai epääminen perustuu alkuperäaseman asianmukaiseen määrittämiseen. Määrittämisen onnistuminen edellyttää sen perustumista oikeisiin lähteisiin ja täydellisiin tietoihin sekä kykyä tarkastaa käytettyjen tietojen oikeellisuus. Nykyiset alkuperämenettelyt eivät ole täysin tyydyttäviä tähän kaksitahoiseen tavoitteeseen pääsemiseksi. Tässä luvussa pyritään sen vuoksi esittämään mahdollisia toimintavaihtoehtoja alkuperäsääntömenettelyjen hallinnoinnin ja tarkastamisen perustekijöihin: - etuuskohtelualkuperän todistaminen edun saavassa vientimaassa, - etuuskohtelualkuperän ilmoittaminen tuonnissa ja etuustulleista hyötyvän tuojan vastuu, - sekä ilmoituksen että todistamisen oikeellisuuden tarkastaminen. Kunkin tekijän osalta tehty valinta on kiinteästi riippuvainen toisten tekijöiden kohdalla tehdyistä valinnoista. Todistamismenettelyt vaikuttavat erityisen voimakkaasti tuojan vastuuseen ja tehtävän tarkastuksen kohteeseen ja muotoon. Onkin siis erittäin tärkeätä, ettei esitettyjen vaihtoehtojen sopivuutta arvioida erikseen vaan yhdessä, sellaisten menettelyjen muodostamana kokonaisuutena, joiden tarkoituksena on varmistaa etuuskohtelun moitteeton soveltaminen aina alkuperäselvityksen antamisesta tarkastuksen seurauksiin saakka, joka saattaa kyseenalaistaa asianomaisen tuotteen alkuperäaseman ja johtaa etuuden epäämiseen. Tämä asiakirja ei pyri olemaan edellä esitetyn osalta tyhjentävä, ja kuulemismenettely voi tuoda esiin uusia vaihtoehtoja harkittavaksi. 3.1. Etuuskohtelualkuperän todistaminen viennissä Alkuperän todistaminen on tärkeä osa etuusjärjestelmää. Siihen perustuvat etuuden pyytäminen ja etuuden myöntämiskriteerit ja samalla se on tarkastamisen kohde. Nykyisin sen suorittaa joko suoraan tulliviranomainen tai valtion viranomainen (todistukset) tai viejä, jolla on oltava viranomaisten antama valtuutus, jos sen vienti ylittää tietyn arvon (kauppalaskuilmoitus). Molemmissa tapauksissa etuuskohtelualkuperän selvitys on vientimaan viranomaisten vastuulla. Aiemmin on jo todettu tämän sekajärjestelmän rajoitteet. Riippumatta siitä, mikä vaihtoehto todistamisen osalta lopulta valitaan, se voi vaikuttaa täysipainoisesti ainoastaan, jos toimijat tuntevat hyvin sovellettavat säännöt ja menettelyt, niiden soveltamiseen liittyvät velvoitteet sekä vastuunsa velvoitteita laiminlyödessään. Yrityksillä, jotka haluavat hyötyä tullietuusjärjestelyistä niiden sääntöjä noudattamalla, on sen vuoksi oltava käytössään kaikki olennaiset tiedot. Seuraavat kolme vaihtoehtoa ovat mahdollisia todistamisessa: 3.1.1. Parannetaan alkuperäselvityksen nykyistä todistamisjärjestelmää Miten - Kehitetään koulutus- ja tiedotustoimia, jotka koskevat alkuperäsääntöjen sisältöä ja toimintaa, todistusten myöntämistä ja niihin liittyvän alkuperäaseman tarkastamista tai luvan antamista ja sen valvontaa, miten kauppalaskuilmoituksen tekemiseen valtuutetut viejät sitä käyttävät. - Lujitetaan valvontaa sekä hallinnollista yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa, mihin kuuluvat paikalla suoritettavat yhteiset tarkastukset. - Lisätään valmiuksia petosten ja sääntöjen puutteellisen soveltamisen havaitsemiseen ja niihin reagoimiseen (ks. kohta 2.2.). - Saadaan edunsaajamaan viranomaiset kantamaan vastuunsa soveltamalla etuuksien soveltamisen keskeyttämistä koskevaa lauseketta ja tarvittaessa taloudellisen vastuun lauseketta, mikäli sääntöjä ei noudateta tai hallinnollista yhteistyötä ei toteuteta. Edut - Tällä toiminnalla varmistettaisiin, että edunsaajamaiden viranomaiset ja toimijat tuntisivat sovellettavat säännöt paremmin ja että etuuksia hyödynnettäisiin tehokkaammin. - Se tekisi mahdolliseksi hallinnollisen yhteistyön ja tarkastusten sujuvoittamisen. Rajoitukset - Tätä lähestymistapaa on tähän asti noudatettu tarjoamalla koulutusta ja teknistä apua tai tekemällä tarkastus- ja tutkintatoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ollut saada vientimaan viranomaiset tuntemaan vastuunsa ja varmistaa etuuksien tehokkaampi hyödyntäminen. Se edellyttää huomattavien resurssien käyttöönottoa. - Se on osoittautunut rajalliseksi sekä tullietuusjärjestelyjen moitteettoman toiminnan takaamisessa että osapuolten taloudellisten etujen suojaamisessa. Resurssit eivät riitä järjestelyjen soveltamisen täysimääräiseen ja jatkuvaan tarkastamiseen, sillä edunsaajamaita on paljon ja lainsäädäntö muuttuu koko ajan. - Ponnisteluista huolimatta on siis olemassa vaara laiminlyöntien jatkumisesta, jonka myötä seuraa toimijoiden vastuuntunnon aleneminen ja tuontitullien kantamisen vaikeudet yhteisössä. 3.1.2. Asetetaan alkuperän todistajaksi ainoastaan viejä Miten - Annetaan pelkästään viejälle tehtäväksi sen viemien tuotteiden alkuperäaseman todistaminen osana sen liikesuhdetta tuojaan, rajoittamatta kuitenkaan sitä, että toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä alkuperäsääntöjen noudattamista koskevia tarkastuksia. - Käyttämällä todistuksena vakiolomaketta, joka sisältäisi - myöhempiä tarkastuksia varten - kaikki ne viejän, tuotteiden ja tuotanto-olosuhteiden yksilöimiseksi tarvittavat tiedot, joihin alkuperäasema perustuu, ja jonka viejä täyttäisi ja lähettäisi (mahdollisesti sähköisesti) tuojalle. Edut - Tässä vaihtoehdossa todistaminen annetaan tehtäväksi sille, joka pystyy sen parhaiten toteuttamaan, vaikka viranomaiset voivatkin myöhemmin suorittaa tarkastuksia. - Se perustuu tehtävien ja vastuun parempaan jakautumiseen yksityissektorin, joka hyötyy etuuksista joko etuuden saavien tuotteiden ostajana tai myyjänä, ja julkisten viranomaisten, joiden tehtävänä on taata toimien laillisuus ja säännönmukaisuus, välillä. - Siinä vapautetaan viranomaiset tehtävästä, jota ne eivät pysty vientihetkellä hoitamaan ja jonka heikkoutena on se, että se yhteisön tasolla vie vastuuta tuojalta. - Sillä ei pitäisi olla kielteistä vaikutusta etuuksista hyötyä haluaviin viejiin, koska ne todistusta tai valtuutetun viejän lupaa pyytäessään jo sitoutuvat noudattamaan kyseisiin tuotteisiin liittyviä etuuskohtelualkuperäsääntöjä. - Yhteisön taloudellisten etujen suojan kannalta tässä lähestymistavassa on myös se hyvä puoli, että etuuden epäämistapauksessa erääntyvien tullien kantaminen ei riipu enää vientimaan viranomaisten käyttäytymisestä. Rajoitukset - Tässä vaihtoehdossa poistuu eräänlainen suodatin, joka periaatteessa muodostuu siitä, että valtion viranomaiset tekevät asiakirjaan vahvistusmerkinnän (jos selvitys on muodoltaan todistus eikä kauppalaskuilmoitus). Tällöin tuontimaan ja tuojien vahingoksi koituvien väärien todistusten määrä saattaa kasvaa, koska vientimaan viranomaiset eivät enää puutu asiaan eikä annettuja todistuksia enää kirjata. - Se voisi johtaa tietyille tuotteille ja erityisesti maataloustuotteille avattujen etuuskiintiöiden väärinkäyttöön ja niitä koskeviin petoksiin ja siten vahingoittaa myös edunsaajamaiden etuja. Edunsaajamaiden kanssa olisikin etsittävä yhteisen valvonnan menetelmiä. - Siinä vähenisivät myös jälkitarkastuksen mahdollisuudet, koska enää ei yksilöitäisi viejää, joka voi milloin hyvänsä kadota tietymättömiin. Väärästä todistuksesta koituva taloudellinen vastuu siirtyisi yksinomaan tuojalle. 3.1.3. Yleistetään valtuutetun tai rekisteröidyn viejän järjestely Miten - Poistetaan todistamistehtävä viranomaisilta ja siirretään se vientimaan tähän tarkoitukseen nimeämille viejille. - Valitaan kahden vaihtoehdon väliltä, jotka ovat: lupajärjestelmä, johon kuuluu tarkastus (pääasiassa yrityksen hallintorakennetta, taloudellista tilaa ja yrityksen kokemuksen määrää koskeva), ennakkolupa sekä soveltamisen seuranta, tai rekisteröintijärjestelmä, jossa ainoastaan luetteloitaisiin - myöhempien tarkastusten helpottamiseksi - etuuskohtelualkuperän todistamiseen valtuutetut viejät. Edut - Tämä vaihtoehto tarjoaa edellä esitetyn toisen vaihtoehdon edut (viranomaiset eivät enää todistaisi) säilyttäen kuitenkin vähimmäispuitteet viejien toiminnalle. - Vientimaan toimivaltaiset viranomaiset olisivat siten vastuussa niistä ehdoista, millä ne myöntävät luvan ja valvovat sen käyttöä. - Tällä vaihtoehdolla voitaisiin lisätä tuojien turvaa ja taata se, että tarkastukset kohdistuisivat pitkäaikaisiin toimijoihin. Rajoitukset - Ennakkolupajärjestelmän ylläpitäminen saattaa aiheuttaa samankaltaisia haittoja kuin suora todistaminen, jos vientimaa ei myönnä lupia asianmukaisesti ja valvo niiden käyttöä. - Viejien rekisteröintijärjestelmä vähentää tätä vaara, mutta järjestelmää pitäisi tukea asianmukaisen tietojärjestelmän käyttöönotolla. 3.2. Etuuskohtelualkuperän ilmoittaminen tuonnissa ja tuojan vastuu Kaikkien pitäisi pystyä olemaan samaa mieltä siitä, ettei ole taloudellisesti eikä talousarvion kannalta oikeutettua myöntää tullietuutta tuotteille, joilla ei ole etuuden edellyttämää alkuperäasemaa. Tätä käsitystä tukee yleinen oikeusperiaate, jonka mukaan tavaranhaltija on sitoutunut siihen, että sen ilmoituksen tueksi esittämät tiedot ovat oikeita ja asiakirjat aitoja. Jos se ei noudata tätä velvoitetta, ilmoitus on virheellinen, jolloin se voi joutua maksamaan näin kiertämistään tulleista syntyneen tullivelan ja sille voidaan määrätä seuraamuksia. Etuuskohtelualkuperän osalta ovat kuitenkin etuuden saamiseksi tehdyn ilmoituksen sitovuus ja sen vaikutus tuojan velvoitteeseen maksaa ne tullit, jotka ovat syntyneet tuotteiden alkuperäaseman puuttumisesta seuranneesta etuuden epäämisestä, tietysti erilaisia sen mukaan, millaisia vaihtoehtoja valitaan alkuperäselvityksen todistamiseksi. 3.2.1. Velka ja sen kantaminen Miten - Muuttamatta todistamista ja hallinnollista yhteistyötä koskevia nykyisiä järjestelmiä poistetaan etuuden epäämisestä syntyneen velan kantamisen osalta kaikki viittaukset kohtuullistamiseen ja velallisen perusteltuun luottamukseen tai vaihtoehtoisesti - täsmennetään ne edellytykset (erityisesti suhteessa viejään), jotka tuojan/tullivelallisen on täytettävä voidakseen perustella tullien jälkikannosta luopumisen tai peruuttamisen/palauttamisen. Edut - Ensimmäinen vaihtoehto korostaisi tullivelan objektiivista luonnetta, sillä tullivelallisella ei olisi enää hallinnon heikkouksiin ja/tai toimijan vilpittömään mieleen liittyvää oikeusperustetta tullien jälkikannosta luopumiseen tai palauttamiseen/peruuttamiseen (ns. hallinnollisen riskin poistaminen). - Toisen, maltillisemman vaihtoehdon tarkoituksena on löytää uusi tasapaino ns. kaupallisen riskin ja hallinnollisen riskin välillä niin, että velallinen, joka hakee tullien kantamatta jättämistä / palauttamista / peruuttamista, voi vedota kaupalliseen riskiin, ja hallinnollisen riskin vaikutus vähenee. Rajoitukset - Vaikka nämä vaihtoehdot pysyvät alkuperäkysymysten oikeudellisissa ja hallinnollisissa rajoissa, niitä voitaisiin pitää pyrkimyksinä rajoittaa lainsäädännön keinoin niiden perusperiaatteiden soveltamisalaa, joita yhteisöjen tuomioistuin luottamuksensuojan ja kohtuullistamisen perusteella tukee. - Nämä periaatteet eivät rajoitu etuuskohtelualkuperän johdosta syntyneisiin tullivelkoihin, ja on mahdollista, että samankaltaisissa tapauksissa oikeudesta tullien peruuttamiseen / palauttamiseen / kantamatta jättämiseen määräisi tuomioistuin. 3.2.2. Tuojan vastuu ja kaupallisen riskin määritteleminen 3.2.2.1. Mikäli vientimaan viranomaiset jatkossakin antavat alkuperätodistuksen Miten - Edellytetään etuutta hakevalta tuojalta lisäsitoumuksia ja -velvoitteita (erityisilmoitus alkuperäsääntöjen noudattamiseen sitoutumisesta, "alkuperälauseke" viejän kanssa tehtävään sopimukseen jne.). - Muutetaan/vahvistetaan koodeksin soveltamissäännöksiä tulli-ilmoituksen ja/tai etuuskohtelualkuperäsääntöjen osalta (erityisilmoituksen järjestelmällinen vaatiminen tuojalta). Edut - Tämä vaihtoehto lujittaisi tuojan sitoutumista alkuperäilmoitukseen ja velvoitetta huolellisuuteen suhteessa sen sopimuspuolena toimivaan viejään, koska kaupallinen riski kuuluu osana niiden suhteeseen. Rajoitukset - Tavaranhaltija on jo yhteisön lainsäädännön mukaan vastuussa ilmoittamastaan, myös etuuskohtelualkuperästä. Jos viranomaisen asema säilytetään alkuperän todistamisessa, se saattaa ylläpitää huomattavaa hallinnollista riskiä, mikä puolestaan antaa mahdollisia perusteita tullien kantamatta jättämiseen / palauttamiseen / peruuttamiseen. 3.2.2.2. Mikäli alkuperän todistaa ainoastaan (valtuutettu/rekisteröity tai muu) viejä Miten - Varmistetaan tuojan vastuu etuuskohtelualkuperää koskevasta ilmoituksesta, mikä perustuu suoraan ja yksinomaiseen liikesuhteeseen viejän kanssa. - Täsmennetään, mikä on tuojan velvoite silloin, kun se ilmoittaa etuuskohtelualkuperän omalla vastuullaan viejältä saamansa todistuksen ja tietojen perusteella. Määrätään velvoitteesta säilyttää nämä tiedot ja antaa pyynnöstä lisäselvityksiä, mikäli alkuperästä on epäilyksiä. - Määrätään etuuskohtelualkuperän todistustaakan siirtämisestä niin, että tuontimaalla olisi mahdollisuus evätä etuus silloin, kun tuotteen alkuperää ei ole voitu vahvistaa tarkastuksen jälkeen tai vientimaan laiminlyötyä yhteistyön. Edut - Tämä lähestymistapa vaikuttaa täydentävän tuojan tasolla ja etuuskohtelualkuperän tarkastamisessa viejän roolia alkuperän todistamisessa. Se palauttaa toimijoiden aseman etuuskohtelukaupassa. Rajoitukset - Tuojat voisivat pitää tätä vaihtoehtoa omaa vastuutaan lisäävänä. 3.3. Etuuskohtelualkuperän tarkastaminen Tuotteiden etuuskohtelualkuperän tarkastaminen on toteutettava sekä tuojan osalta, joka ilmoittaa alkuperän ja pyytää etuustulleja, että viejän osalta, joka on täyttänyt alkuperän todistamiseen tarvittavat edellytykset. Molemmissa tapauksissa alkuperän todistamiseen valitut tavat vaikuttavat suoritettavien tarkastusten luonteeseen ja lopputuloksiin, ja tarkastusten vahvistaminen tuonnissa saattaa vaikuttaa tarpeelliselta. 3.3.1. Tarkastusten lisääminen tuojan toimitiloissa Miten - Kehitetään yhteisön tasolla järjestelmiä ja perusteita tarkastusten kohdentamiseksi ilmoitettuun etuuskohtelualkuperään ja tutkinnan kohteena oleviin tuojiin ja tarvittaessa viejiin. Lisätään tällä perusteella tuontitarkastuksia. Varmistetaan, että tuoja kantaa vastuunsa. Edut - Voidaan tunnistaa tuonnissa ne tapahtumat, jotka saattavat aiheuttaa riskejä tullietuusjärjestelyjen soveltamisessa. - Etuuden myöntämistä koskeva todistustaakka siirtyy toisaalle tullin eduksi. - Avun pyynnöt suuntautuvat vientimaahan ja tarkastukset viejiin. Rajoitukset - Yhteensovitetuissa lähestymistavoissa vaikeuksia yhteisön tasolla. 3.3.2. Viejään kohdistuvien tarkastusten vahvistaminen 3.3.2.1. Mikäli vientimaan viranomaiset jatkossakin antavat alkuperätodistuksen Miten - Varmistetaan jälkitarkastusta ja hallinnollista yhteistyötä koskevien nykyisten menettelyjen toimiminen. Edut - Lainsäädäntöä ei tarvitse muuttaa. Rajoitukset - Nykyjärjestelmän rajoituksia on kuvailtu edellä laajasti. 3.3.2.2. Mikäli alkuperän todistaa ainoastaan (valtuutettu/rekisteröity tai muu) viejä a) Tuontimaa tekee tarkastukset suoraan Miten - Vahvistetaan säännökset ja menettelyt, joiden mukaisesti tuontimaa tarkastaa suoraan viejän kyselylomakkeiden tai toimitiloissa tehtyjen tarkastusten avulla, kuten tehdään Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueella (NAFTA). Edut - Tällaisissa tarkastuksissa voidaan etsiä suoraan lähteestä tietoja, joilla vahvistetaan tai kumotaan ilmoitettua alkuperää koskevat epäilykset. Rajoitukset - Kielelliset ja oikeudelliset syyt saattavat vaikeuttaa yhteydenpitoa viejän kanssa. b) Vientimaa avustaa tuontimaata Miten - Keskinäisellä avunannolla ja erityisillä yhteistyöjärjestelmillä, jotta tuontimaa saa vientimaan tarkastamaan vientituotteiden alkuperän ja voi tarpeen mukaan osallistua kyseiseen tarkastukseen. - Näin tehdyillä tarkastuksilla olisi voitava vahvistaa, että alkuperätuotteiksi ilmoitetut tuotteet ovat sitä todella. Mikäli tulos ei ole myönteinen ja tyydyttävä, tuontimaa voi evätä etuuden käytettävissään olevien tietojen perusteella. - Käytettävät avunanto- ja tarkastamismenettelyt sekä toimijoiden muutoksenhakumahdollisuudet olisi kuvattava nykyistä tarkemmin. Edut - Tarkastuksissa käytettävässä uudessa avunanto- ja yhteistyömuodossa osapuolet sitoutuisivat tarkastamaan, että toimijat noudattavat sääntöjä. - Vientimaat ja toimijat kantaisivat paremmin vastuunsa, sillä jos ne eivät osallistuisi yhteistyöhön, etuus voitaisiin evätä tuonnissa. Rajoitukset - Tarkastusyhteistyölle on laadittava yksityiskohtaiset erityissäännöt. - Vientimaan on aina osallistuttava yhteistyöhön. - Toimijoiden oikeuksia on menettelyssä suojattava. Kohtaa 3. koskevia kysymyksiä: 21. Mitä ajattelette menettelyn kolmelle osa-alueelle esitetyistä vaihtoehdoista ja niiden etuja ja rajoituksia koskevista pohdinnoista? 22. Millä vaihtoehtojen yhdistelmällä saataisiin teidän mielestänne aikaan tasapainoisin ja yhtenäisin menetelmä, jolla tuotteen etuuskohtelualkuperä voitaisiin vahvistaa, tarkastaa tosiasiat ja suojata kyseessä olevia taloudellisia etuja? 23. Onko olemassa muita mahdollisia vaihtoehtoja ja yhdistelmiä? LIITE I Etuuskohtelutuonti Euroopan yhteisöön (1998-2001) Tämän liitteen tavoitteena on antaa vihreän kirjan lukijoille yleiskäsitys siitä, mikä merkitys tullietuuskohtelun saavien tavaroiden tuonnilla yhteisöön on. Vaikka kyseessä ei olekaan varsinainen tilastoanalyysi, saatujen tulosten pohjalta esitetään joitain huomioita. Kohdassa 1 esitetään etuuskohtelutuonnin osuus maailmanlaajuisesta kokonaistuonnista ja sen kehittyminen neljän vuoden aikana. Kohdassa 2 esitetään tämän tuonnin jakautuminen liitteessä II lueteltujen tullietuusjärjestelyjen kesken. Kohdassa 3 esitetään tämän tuonnin osuus kokonaistuonnista tullietuusjärjestelyn ja tuoteryhmän mukaan. Kohdassa 4 annetaan tietoja käytetyistä lähteistä, terminologiasta ja menetelmistä. Siinä tuodaan myös esiin tämän työn rajoitukset. Tähän kohtaan on suotavaa tutustua ennen kohtiin 1-3 perehtymistä. 1. Etuuskohtelutuonnin osuus ja kehitys suhteessa maailmanlaajuiseen kokonaistuontiin 1.1. Etuuskohtelutuonnin osuus maailmanlaajuisesta kokonaistuonnista vuonna 2001 Taulukosta T1 näkyy vuoden 2001 osalta etuuskohtelutuonnin (muut kuin GSP-etuudet, GSP-etuudet ja kaikki kumuloidut edut) arvona (V) ja paljoutena (Q) ilmaistu osuus edunsaajamaista tulleesta kokonaistuonnista ja maailmanlaajuisesta kokonaistuonnista yhteisöön. >TAULUKON PAIKKA> Huom: GSP-maista ja muista edunsaajamaista tulleen kokonaistuonnin summa ei ole sama kuin edunsaajamaista tuleva kokonaistuonti, koska tietyt maat kuuluvat sekä GSP-järjestelmään että muuhun tullietuusjärjestelyyn. Etuuskohtelutuonnin (GSP tai muu kuin GSP) ja muun tuonnin arvona ilmaistut osuudet vuoden 2001 osalta esitetään seuraavassa kaaviossa C1: >VIITTAUS KAAVIOON> Huomautuksia: * Etuuskohtelutuonnin arvona ilmaistu osuus maailmanlaajuisesta kokonaistuonnista on suhteellisen vähäinen (noin 21 prosenttia). Seuraavat seikat olisi kuitenkin otettava huomioon: - Monen tuotteen osalta ei ole vahvistettu tullia, tai kyseisistä tulleista on vapautettu tai ne on suspendoitu yksipuolisesti, taikka kaikkia koskevat GATT:iin sidotut tullit ovat nollatulleja tai hyvin alhaisia, ja/tai on avattu tariffikiintiöitä. - Yhteisön tärkeimmät kauppakumppanit (Yhdysvallat, Japani ym.) ovat maita, joihin ei sovelleta tullietuusjärjestelyjä. - Kun tietyn maan tai maaryhmän kanssa on sovittu tullietuusjärjestelystä, se ei välttämättä koske kaikkia tuotteita: jotkut tuotteet on voitu jättää sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, tai sopimus saattaa koskea niitä, mutta eivät siinä määrätyt tullietuudet; joidenkin GSP:n edunsaajamaiden osalta kokonaisia aloja on "porrastettu" ja tämän vuoksi niihin ei sovelleta etuuskohtelua. - Vaikka tullietuuskohtelu tulisi normaalisti kyseeseen, asianomaiset tuotteet eivät aina täytä sille asetettuja edellytyksiä. - Vaikka edellytykset täyttyisivätkin, kansainvälisen kaupan toimijat voivat tehdä sen kaupallisen valinnan, etteivät hyödynnä etuuskohtelua kustannusten ja menettelyyn sisältyvien velvoitteiden takia. * Sellaisista maista (muista kuin GSP-maista), joiden kanssa yhteisöllä on etuuskohtelujärjestelyjä, tulevan etuuskohtelutuonnin osuus arvona ilmaistuna on noin 45 prosenttia, mikä ei ole vähäpätöinen määrä, jos otetaan huomioon, että kyseiset järjestelyt koskevat harvoin kaikkia tuotteita. * GSP:n edunsaajamaiden arvona ilmaistu etuuskohtelutuonnin noin 45 prosentin osuus on määritetty suhteessa kyseisiin etuuksiin oikeutettuihin tuotteisiin eikä suhteessa kaikkiin tuotteisiin. On otettava huomioon, että useat GSP:n edunsaajamaat ovat samanaikaisesti edunsaajia muussa tullietuusjärjestelyssä samojen tuotteiden tai sellaisten tuotteiden osalta, jotka eivät ole GSP-kelpoisia (ks. kohta 4.2). On kuitenkin mielenkiintoista havaita: - GSP:n edunsaajamaista tulevan sekä etuuskohtelutuonnin että muun tuonnin suuri osuus maailmanlaajuisesta kokonaistuonnista yhteisöön (noin 40 prosenttia). - GSP-kelpoisten tuotteiden vähäinen osuus kyseisistä maista tulleesta kokonaistuonnista (27 prosenttia), mikä merkitsee, että GSP-etuuskohtelutuonnin osuus maailmanlaajuisesta kokonaistuonnista on noin 12 prosenttia; kyse on kuitenkin sekä etuuskelpoisen tuonnin että etuuskohtelutuonnin keskiarvosta, johon sisältyy tietyistä maista tulevan muun kuin etuuskelpoisen tuonnin suuria määriä "porrastetuilla" aloilla, eikä se kuvasta edunsaajamaiden eikä -maaryhmien (vähiten kehittyneet maat) moninaisuutta. * Kun otetaan huomioon se, mitä on sanottu ns. kaksinkertaisen tullietuusjärjestelyn maista (GSP ja muu), taulukosta T1 voidaan vain yleisesti päätellä, että vuonna 2001 maailmanlaajuinen kokonaistuonti (noin 900 miljardia euroa) näytti jakaantuneen arvoltaan kolmeen suunnilleen yhtä suureen osuuteen GSP-maista, muun tullietuusjärjestelyn kuin GSP:n soveltamisalaan kuuluvista maista ja tullietuusjärjestelyjen ulkopuolisista maista tulleen tuonnin kesken, joista jokainen oli arvoltaan noin 300 miljardia euroa. 1.2. Kehitys vuosina 1998-2001 1.2.1. Muut kuin GSP-etuudet Taulukosta T2 ja kaaviosta C2 näkyy GSP:n ulkopuolisista, muiden tullietuusjärjestelyjen edunsaajamaista tulleen etuuskohtelutuonnin ja kokonaistuonnin kehitys neljän vuoden ajalta sekä edellisen osuus jälkimmäisestä. >TAULUKON PAIKKA> >VIITTAUS KAAVIOON> Huomautus: Merkille pantavaa on sekä edunsaajamaista (muun kuin GSP:n) tulleen kokonaistuonnin kasvaminen että etuuskohtelutuonnin suhteellinen vakaus; molemmat ovat kasvaneet suunnilleen samassa suhteessa. 1.2.2. Yleinen tullietuusjärjestelmä (GSP) Taulukosta T3 ja kaavioista C3a ja C3b näkyy GSP-maiden osalta etuuskohtelutuonnin, etuuskohteluun oikeutetun tuonnin ja kokonaistuonnin kehitys neljän vuoden ajalta sekä niiden suhde toisiinsa. >TAULUKON PAIKKA> Huom: Suhde "ETUUSKOHT./KELPOINEN" kuvastaa GSP-etuuksien vuotuista keskimääräistä käyttöastetta. >VIITTAUS KAAVIOON> >VIITTAUS KAAVIOON> Huomautuksia: Etuuskohteluun oikeutettu tuonti ja etuuskohtelutuonti eivät ole arvona ilmaistuna kasvaneet samassa suhteessa kuin kokonaistuonti. Toisaalta voidaan panna merkille, etteivät GSP-etuuksien myöntämiseen liittyvät velvoitteet (etuuskelpoisuus ja myöntämisedellytysten noudattaminen) näytä yleisesti hidastaneen kehitysmaista tulleen kokonaistuonnin kasvua riippumatta siitä, onko tuonti saanut tavanomaisen tullikohtelun vai tiettyjen maiden osalta muun tullietuusjärjestelyn mukaisen kohtelun. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että kukin GSP:n edunsaajamaa olisi voinut tukea tätä yleisestä kasvua samassa suhteessa. Vuotta 2001 koskevissa luvuissa ei näy, että "kaikki paitsi aseet" -aloitteella olisi ollut yleistä vaikutusta GSP-tuontiin kokonaisuudessaan (kokonaistuonti, etuuskohteluun oikeutettu tuonti tai etuuskohtelutuonti). Aloite koskee kuitenkin ainoastaan vähiten kehittyneitä maita ja pääasiassa näistä maista peräisin olevia maataloustuotteita ja lisäksi eräät näistä maista hyötyvät myös muista tullietuusjärjestelyistä (AKT tai MMA). Näin uutta aloitetta voidaan lisäksi arvioida asianmukaisesti vasta tietyn ajan kuluttua, jotta toimenpiteen käyttöönoton ja sen taloudellisen hyväksikäytön välinen väistämätön viive tulee huomioiduksi. 2. Etuuskohtelutuonnin jakautuminen järjestelyjen kesken 2.1. Tullietuusjärjestelyjen jakautuminen Taulukosta T4 ja kaavioista C4a-C4c näkyy tullietuusjärjestelyjen, GSP mukaan luettuna, eri ryhmien osuus koko etuuskohtelutuonnista vuonna 2001. >TAULUKON PAIKKA> >VIITTAUS KAAVIOON> >VIITTAUS KAAVIOON> >VIITTAUS KAAVIOON> Huomautuksia: Yhteisön eurooppalaisten kumppanimaiden osuus on merkille pantavan suuri etuuskohtelutuonnin kokonaismäärästä (EFTA, KIE-maat ja Turkki muodostavat siitä yhteensä 60 prosenttia), mutta GSP-maidenkaan osuus (23 prosenttia) ei ole vähäpätöinen. Laajentuminen, jonka on määrä koskea kahdeksaa KIE-maata ja kahta MED-maata, mullistaa väistämättä kyseisen jakauman, koska uusien jäsenvaltioiden nykyinen ulkomaankauppa järjestäytyy uudelleen osittain yhteisön sisäiseksi kaupaksi ja osittain yhteisön ulkoiseksi kaupaksi. Etuuskohtelutuonnista voidaan todeta, että koska näiden maiden yhteisön kanssa käymä kauppa on nykyisin huomattavaa ja samoin niiden osuus etuuskohtelukaupasta (noin 60 prosenttia taulukon T4 mukaan), on todennäköistä, että niihin kolmansista maista tuleva nykyinen etuuskohtelutuonti ei tule korvaamaan niiden Euroopan unioniin liittymisestä johtuvaa etuuskohtelutuonnin vähentymistä. Kaavioista on jätetty pois tuonti, jonka osuus jää alle prosentin. 2.2. Jakautuminen tullietuusjärjestelyjen kesken, GSP-järjestelmää lukuun ottamatta Taulukossa T4 esitettyihin tietoihin perustuen kaavioissa C5a ja C5b vertaillaan muiden kuin GSP-järjestelmään kuuluvien edunsaajamaiden tai -maaryhmien osuuksia näistä maista vuonna 2001 yhteisöön tulleessa kokonaistuonnissa ja etuuskohtelutuonnissa. >VIITTAUS KAAVIOON> >VIITTAUS KAAVIOON> Huomautuksia: GSP:n soveltamisalan ulkopuolella eurooppalaisten kumppanimaiden osuus on vielä selvempi (66 prosenttia kokonaistuonnista ja 78 prosenttia etuuskohtelutuonnista). Kaavioista on jätetty pois tuonti, jonka osuus jää alle prosentin. 3. Etuuskohtelutuonnin osuus kokonaistuonnista tullietuusjärjestelyn tai tuoteryhmien mukaan 3.1. Etuuskohtelutuonnin osuus kokonaistuonnista tullietuusjärjestelyn mukaan Taulukosta T4 käy ilmi myös kunkin maan tai maaryhmän, joka kuuluu tietyn tullietuusjärjestelyn piiriin, etuuskohtelutuonnin prosentuaalinen osuus suhteessa sieltä tulleeseen kokonaistuontiin. GSP:n osalta etuuskohtelutuonnin osuudet eritellään suhteessa GSP-etuuskelpoiseen tuontiin (GSP/KELPOINEN: "etuuksien käyttöaste") ja suhteessa GSP-maista tulleeseen kokonaistuontiin (GSP/YHTEENSÄ). Etuuskohtelutuontia vertaillaan kokonaistuontiin ja etuuskelpoiseen tuontiin myös kaavioissa C3a ja C3b (GSP), C6a (muu kuin GSP) ja C6b (prosenttiosuudet kaikkien järjestelyjen osalta arvona ilmaistuina). >VIITTAUS KAAVIOON> >VIITTAUS KAAVIOON> Huomautuksia: Taulukoista ja kaavioista käy ilmi etuuskohtelutuonnin osuuksien hyvin suuret eroavuudet edunsaajamaiden ja -maaryhmien välillä. Etuuskohtelutuonnin osuus on hyvin suuri sellaisista ryhmistä kuin EFTA, KIE-maat, MED-maat ja Balkanin maat sekä maista ja alueista kuten Turkki tai Färsaaret. Tämä voi johtua sekä etuuksien soveltamisaloista, jotka koskevat laajoja tuotealoja, että etuuksien tasosta, joka voi tehdä niistä tuojille entistä kiinnostavampia. Yhteisön tulliliittokumppanimaita koskevat tiedot ovat erityisen kiinnostavia: - Turkista tulevan etuuskohtelutuonnin osuus on hyvin suuri (62,35 prosenttia). Yhteisön ja Turkin väliset tullietuusjärjestelyt koskevat periaatteessa vain maataloustuotteita, entisiä EHTY-tuotteita ja tilanteen mukaan paneurooppalaisen alkuperäkumulaation nojalla Turkin alkuperätuotteiksi ilmoitettuja teollisuustuotteita. On kuitenkin todennäköistä, että merkittävä osuus etuuskohtelutuonniksi kirjatusta tuonnista (kohta 36, koodi 3), teollisuustuotteet mukaan luettuina, johtuu itse asiassa tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta tulliliitossa (kohta 36, koodi 099) ja koodeissa tehdyistä virheistä. - Andorran osuus on puolestaan vähäinen (25,18 prosenttia), mikä tuntuu paremmin vastaavan tuonnin jakautumista maataloustuotteisiin, jotka ovat ainoat tullietuusjärjestelyn piiriin kuuluvat tuotteet, ja teollisuustuotteisiin, jotka kuuluvat tulliliiton soveltamisalaan. Virheitä on voinut kuitenkin tapahtua koodauksessa. Sitä vastoin AKT-maiden ja Etelä-Afrikan etuuskohteluosuus on erittäin vähäinen siitäkin huolimatta, että osaan näistä maista tulevasta etuuskohtelutuonnista sovelletaan GSP-järjestelmää. 3.2. Etuuskohtelutuonnin osuus kokonaistuonnista tuoteryhmien mukaan 3.2.1. Muut kuin GSP-etuudet Taulukosta T5 ja kaavioista C7a -C7c näkyy muista edunsaajamaista kuin GSP-maista tulleen etuuskohtelutuonnin jakautuminen HS:n jaksojen (ks. lisäyksen luettelo) mukaisten tuoteryhmien mukaan sekä tämän etuuskohtelutuonnin osuus kyseisistä maista tulleesta kokonaistuonnista. >TAULUKON PAIKKA> >VIITTAUS KAAVIOON> >VIITTAUS KAAVIOON> >VIITTAUS KAAVIOON> Huomautuksia: Harmonoidun järjestelmän (HS) VI (kemia), XI (tekstiilit), XV (metallit), XVI (koneet) ja XVII (kuljetusvälineet) jakson osuus on huomattavan suuri sekä GSP:n ulkopuolisista edunsaajamaista tulleen etuuskohtelutuonnin että kokonaistuonnin osalta. HS:n V jakson (kivennäisaineet) vähäinen osuus etuuskohtelutuonnista verrattuna sen osuuteen kokonaistuonnista johtuu yksinomaan siitä, että kyseiset tuotteet on vapautettu tullista, eivätkä siis tarvitse etuuskohtelua. 3.2.2. Yleinen tullietuusjärjestelmä (GSP) Taulukosta T6 ja kaavioista C8a-C8c näkyy GSP:n edunsaajamaista tulleen etuuskohtelutuonnin jakautuminen tuoteryhmittäin harmonoidun järjestelmän jaksojen mukaisesti sekä tämän tuonnin osuus kyseisten GSP-kelpoisten tuotteiden tuonnista, joka on tullut näistä maista. >TAULUKON PAIKKA> >VIITTAUS KAAVIOON> >VIITTAUS KAAVIOON> >VIITTAUS KAAVIOON> Huomautus: Etuuskohteluun oikeutetussa tuonnissa toteutuneen HS:n jaksojen jakautumisen ja samojen jaksojen etuuskohtelutuonnissa jakautumisen välillä on olemassa erittäin selvä vastaavuus. HS:n XI (tekstiilit) ja XVI (koneet) jakso ovat hyvin vahvasti edustettuina. HS:n VI (kemia), VII (muovi ja kumi), XII (jalkineet), XV (metallit), XVII (kuljetusvälineet) ja XVIII (optiikka ym.) jakso ovat merkittäviä ja edustavat vähintään viittä prosenttia tuonnista. 3.2.3. Maataloustuotteiden tuonti Taulukossa T7 ja kaaviossa C9 esitetään etuuskohtelutuonnin osuudet HS:n I-IV jakson (1-24 ryhmä) maataloustuotteiden tuonnista. >TAULUKON PAIKKA> >VIITTAUS KAAVIOON> Huomautuksia: Edellisissä kohdissa esitetyistä tiedoista on käynyt selkeästi ilmi maataloustuotteiden (HS:n I-IV jakso, 1-24 ryhmä) suhteellisen vähäinen osuus sekä muista kuin GSP:n edunsaajamaista tulleesta kokonaistuonnista (7 prosenttia) että GSP-maista tulleesta etuuskelpoisesta tuonnista (12 prosenttia) kuin myös näistä maista tulleesta etuuskohtelutuonnista (8 prosenttia muiden kuin GSP-maiden osalta ja 11 prosenttia GSP-maiden osalta). Maataloustuotteiden etuuskohtelutuonnin osuus kokonaistuonnista (26 prosenttia arvona ilmaistuna) on kuitenkin suhteellisesti suurempi kuin kaikkien tuotteiden etuuskohtelutuonnin keskiarvo (21 prosenttia: ks. taulukko T1 ja kaavio C1). Tämä pätee myös GSP-maista tulevien maataloustuotteiden tuontiin (7 prosenttia verrattuna 5 prosenttiin). 4. Lähteet, terminologia ja menetelmät 4.1. Lähteet Tämä liite on laadittu neljältä vuodelta (1998-2001) saatavissa olevien EUROSTAT-tilastojen perusteella. Tilastot perustuvat tulli-ilmoituksiin, jotka koskevat tavaroiden vapaaseen liikkeeseen yhteisössä luovutusta ja joista ilmenee: - tavaroiden koodi yhdistetyssä nimikkeistössä (ilmoituksen kohta 33), - (tullaus)arvo, - paljous (nettopaino, kohta 38), - alkuperämaa (kohta 16 tai 34 a, tapauksen mukaan) - pyydetty tulli(etuus)kohtelu (kohta 36 "Etuuskohtelu"). Viimeksi mainitun tiedon ("Etuuskohtelu") ilmoittamisessa käytetään kolmenumeroisen koodin ensimmäisen numeron osalta seuraavia koodeja: Koodi 1 // Tavanomainen tullikohtelu (suosituimmuuskohtelu ilman etuutta) Koodi 2 // Yleinen tullietuusjärjestelmä (GSP) Koodi 3 // Muut tullietuudet Koodi 0 // Muut tapaukset, mukaan lukien tullien kantamatta jättäminen yhteisön säännösten tai määräysten taikka yhteisön tekemien tulliliittosopimusten määräysten nojalla (kolminumeroinen koodi: 099). Tavaranhaltijan on ehdottomasti annettava kyseinen tieto yhteisön tullikoodeksin soveltamissäännösten nojalla, vaikkei etuudesta olisikaan kyse, ja jäsenvaltioiden on toimitettava se EUROSTAT:ille tilastoasetuksien mukaisesti. Joitakin sääntöjenvastaisuuksia (väärinkäytöksiä) on kuitenkin todettu. Kohtaa 36 ei aina käytetä kuten pitäisi tiettyjä maita koskevien etuuskohtelujen osalta (esim. koodia 2 "GSP" käytetään sellaisesta tuontitapahtumasta, jossa alkuperämaaksi mainitaan Yhdysvallat, tai koodia 3 "Muut tullietuudet" käytetään tulliliitossa tapahtuneesta tuonnista). Koska jäsenvaltiot eivät tarkasta tilastotietoja ennen kuin ne toimitetaan EUROSTAT:ille, tämän tyyppinen sääntöjenvastaisuus jää yhteisön tasolla koottuihin tietoihin. EUROSTAT poistaa kuitenkin itse ilmeisimmät epäjohdonmukaisuudet GSP:n osalta, mikä merkitsee lisäksi sitä, että GSP:n edunsaajamaista tulevasta tuonnista valitaan ainoastaan ne tuontitapahtumat, jotka koskevat asianomaisen maan osalta etuuskelpoisia tuotteita (ks. jäljempänä). Tietyissä jäsenvaltioissa kohtaa 36 ei käytetä lainkaan, mikä luo epätietoisuutta siitä, mitä etuuskohtelua asianomaiseen tuotteeseen on tosiasiassa sovellettu. Tässä selvityksessä kyseisiä "määrittämättömiä" tuontitapahtumia on pidetty "muina kuin etuuskohteluun oikeutettuina" (koodi 1). 4.2. Terminologia ja menetelmät Tiedot on ryhmitelty maittain tai maaryhmittäin, joihin sovelletaan samanlaisia tai samankaltaisia yksipuolisia tai sopimusperusteisia tullietuusjärjestelyjä (GSP, AKT, MMA, EFTA, KIE, MED, Balkanin maat), tai yhdistetyn nimikkeistön (CN) jaksojen mukaan, jotka ovat samat kuin harmonoidussa tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmässä (HS) (ks. lisäyksessä oleva luettelo jaksoista). Ne on ilmaistu arvona (miljoonina euroina ilmaistu tullausarvo) ja paljoutena (nettopaino tonneina). Tietoja esitettäessä tarkoitetaan - etuuskohtelutuonnilla tuontitapahtumia, joiden osalta on pyydetty tavaroiden alkuperään liittyvää tullietuuskohtelua (koodi 2 tai 3); tulliliitoissa (Turkki, Andorra ja San Marino: koodi 099) osana tavaroiden vapaata liikkuvuutta toteutettua tuontia ei siis pidetä etuuskohtelutuontina, - edunsaajamaasta tai -maaryhmästä tulevalla kokonaistuonnilla kyseisestä maasta tai maaryhmästä tulevaa tuontia riippumatta siitä, onko etuuskohtelua pyydetty, - edunsaajamaasta tai -maaryhmästä tulevalla muulla kuin etuuskohtelutuonnilla kyseisten maiden tai maaryhmien kokonaistuonnin ja etuuskohtelutuonnin erotusta, - maailmanlaajuisella kokonaistuonnilla kaikkea EY:n ulkopuolelta tulevaa tuontia eli etuuksia saavista ja saamattomista maista tulevan kokonaistuonnin määrää. Yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) osalta on lisäksi erotettava toisistaan - GSP:n edunsaajamaista tuleva kokonaistuonti, joka kattaa kaiken tuonnin näistä maista riippumatta siitä, onko etuutta olemassa ja mitä tullietuusjärjestelyä mahdollisesti sovelletaan, - GSP:n edunsaajamaista tuleva GSP-etuuskelpoinen tuonti, joka koskee ainoastaan niitä tuotteita, joihin sovelletaan kyseisen maan osalta GSP-etuuskohtelua riippumatta siitä, onko sitä pyydetty, - GSP:n edunsaajamaista tuleva etuuskohtelutuonti (koodi 2), jolle on vahvistettu ja pyydetty GSP-etuuskohtelu; GSP-maita on käsitelty yhtenä ryhmänä ilman alajaottelua erityisjärjestelyihin, sillä se olisi mutkistanut esitystä liikaa; vähiten kehittyneitä maita koskevaa erityisjärjestelyä ("kaikki paitsi aseet" -aloite) ei ole käsitelty erikseen, koska sen soveltamisen aloittamisesta on erityisesti maataloustuotteiden kannalta kulunut liian vähän aikaa, jotta voitaisiin arvioida sen kehityksen merkitystä. - yleisten tullietuuksien käyttöaste, joka merkitsee etuuskohtelutuonnin ja etuuskelpoisen tuonnin välistä suhdetta. Aina ei ole ollut mahdollista esittää kokonaiskuvaa etuuskohtelutuonnin tilanteesta suhteessa edunsaajamaista tulevaan kokonaistuontiin tai maailmanlaajuiseen kokonaistuontiin, koska tietyt maat ja niiden alkuperätuotteet saattavat kuulua samanaikaisesti sekä oman tullietuusjärjestelynsä että GSP:n piiriin. Tämä pätee erityisesti AKT-maihin, merentakaisiin maihin ja alueisiin (MMA), Etelä-Afrikkaan, Meksikoon ja useimpiin Välimeren alueen maihin. Vaikka näiden maiden viejät yleensä suosivat oman, GSP-järjestelmää edullisemman, tullietuusjärjestelyn käyttöä, kuuluminen kahden järjestelyn piiriin merkitsee sitä, että näistä maista yhteisöön tulevasta kokonaistuonnista etuuskohtelutuonti voi kuulua osaksi GSP-järjestelmään ja osaksi muuhun tullietuusjärjestelyyn. Tämän vuoksi näistä "kaksinkertaisen tullietuusjärjestelyn" maista tuleva kokonaistuonti merkitään samanaikaisesti GSP-maista ja muista edunsaajamaista kuin GSP-maista tulevaan kokonaistuontiin, jolloin näitä kahta lukua ei voida kumuloida. Lisäys harmonoidun järjestelmän (HS) jaksot jakso // otsikko (lyhennetty) I // Elävät eläimet ja eläintuotteet II // Kasvituotteet III // Eläin- ja kasvirasvat ja -öljyt; ... ; valmistetut ravintorasvat; ...vahat IV // Elintarviketeollisuuden tuotteet; juomat, etyylialkoholi (etanoli) ja etikka; tupakka ... V // Kivennäistuotteet VI // Kemianteollisuuden ja siihen liittyvän teollisuuden tuotteet VII // Muovit ja muovitavarat; kumi ja kumitavarat VIII // Raakavuodat ja -nahat, muokattu nahka, turkisnahat...; satula- ja valjasteokset; matkatarvikkeet, ... IX // Puu...; puuhiili ...; korkki ...; kori- ja punontateokset X // Puusta tai muusta kuituisesta selluloosa-aineesta valmistettu massa; ... ; paperi, kartonki ja pahvi sekä niistä valmistetut tavarat XI // Tekstiiliaineet ja tekstiilitavarat XII // Jalkineet, päähineet, sateenvarjot ja päivänvarjot, kävelykepit, istuinkepit, ruoskat, ...; höyhenet ...; tekokukat; ... XIII // Kivestä, kipsistä, sementistä ... valmistetut tavarat; keraamiset tuotteet; lasi ja lasitavarat XIV // Helmet ..., jalokivet ..., jalometallit, ...; epäaidot korut; metallirahat XV // Epäjalot metallit ja epäjalosta metallista valmistetut tavarat XVI // Koneet ja mekaaniset laitteet; sähkölaitteet; niiden osat; äänen tallennus- tai toistolaitteet, televisiokuvan tai -äänen tallennus- tai toistolaitteet... XVII // Kulkuneuvot, ilma-alukset ja alukset sekä niihin rinnastettavat kuljetusvarusteet XVIII // Optiset, valokuvaus-, elokuva-, mittaus-, tarkistus-, tarkkuus-, lääketieteelliset tai kirurgiset kojeet ja laitteet; kellot; soittimet; ... XIX // Aseet ja ampumatarvikkeet; niiden osat ja tarvikkeet XX // Erinäiset tavarat XXI // Taideteokset, kokoelmaesineet ja antiikkiesineet LIITE II Luettelo tullietuusjärjestelyistä - Alkuperäkumulaation alueet ja lajit (Tilanne 1.9.2003) Lyhyt johdanto tullietuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskeviin sääntöihin Tullietuusjärjestelyt Tässä liitteessä esitetään luettelo yhteisön toteuttamista yksipuolisista ja sopimusperusteisista (vapaakauppa-alueen perustavat sopimukset) tullietuusjärjestelyistä. Kyseiset järjestelyt perustuvat tullietuuksia saavien tuotteiden alkuperään, joten tämän vuoksi liitteessä ei käsitellä tulliliittosopimuksia, jotka yhteisöllä on Turkin, Andorran ja San Marinon kanssa. Liitteessä ilmoitetaan kyseisen tullietuusjärjestelyn osalta (edunsaajamaa tai -maaryhmä, oikeusperusta, julkaiseminen EYVL:ssä) vastaavat alkuperäsäännöt sisältävä teksti sekä sovellettava alkuperäkumulaation laji. Koska liitteessä käsitellään tullietuusjärjestelyjen nykytilannetta, sen rakennetta ei ole järjestetty Euroopan unionin ehdokasmaiden, joista tiettyjen kanssa yhteisö on tehnyt etuuskohtelusopimuksen, mahdollisen aseman mukaan. Tuotteen alkuperä Alkuperäsääntöjen avulla määritetään tavaroiden alkuperämaa, toisin sanoen ei se maa, josta tavarat on lähetetty, vaan se maa, jossa ne katsotaan tuotetun tai valmistetun, jotta niihin voidaan soveltaa tiettyjä tariffitoimenpiteitä tai muita kuin tariffitoimenpiteitä. Tullietuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevia sääntöjä sovelletaan silloin, kun halutaan varmistaa, että jokin tuote täyttää edellytykset yksipuolisen tai sopimusperusteisen tullietuuskohtelun saamiseksi ja että kyseisen etuuden saavat ainoastaan sellaisten maiden tuotteet, joille se on tarkoitettu. Eräät tuotteet ovat selvästi tietyn maan alkuperätuotteita, koska ne on kokonaan tuotettu siellä paikallisista raaka-aineista. Kuitenkin useimmissa tapauksissa tuotteita on valmistettu tai käsitelty siinä maassa, johon ne on tuotu, mutta jonka alkuperätuotteita ne eivät ole. Jotta tuote saisi alkuperäaseman, kyseisen käsittelyn on oltava riittävä todellisen yhteyden luomiseksi tuotteen ja maan välille. Tämän vuoksi jokaiselle tuoteryhmälle on määrätty arviointiperusteita (HS-nimikkeen muutos, arvoon perustuva prosenttiosuus, erityinen menetelmä tai arviointiperusteiden yhdistelmä) sen määrittämiseksi, riittävätkö tuotteiden tuottamiseksi tietyssä maassa ei-alkuperäaineksiin kohdistetut toimenpiteet antamaan niille kyseisen maan alkuperäaseman. Tietyt vähäiset ("riittämättömät" tai "vähäpätöiset") toimenpiteet eivät kuitenkaan koskaan oikeuta alkuperäasemaan. Alkuperäkumulaatio Tuotteen alkuperän määrittämiseksi riittävää käsittelyä koskevia arviointiperusteita sovelletaan periaatteessa kaikkiin kolmannesta maasta tuotuihin aineksiin, jotka käytetään tuotteen tuottamiseksi vientimaassa. Alkuperäkumulaatiojärjestelyissä sallitaan alueellisen taloudellisen yhdentämisen edistämiseksi se, että näitä arviointiperusteita ei tarvitse soveltaa kumppanimaiden alkuperäaineksiin, mikä helpottaa hankintojen tekoa näistä maista. Jotta valmis tuote saisi alkuperäaseman, se myönnetään jollekin toimeen osallistuvalle kumppanimaalle erityissäännösten ja -määräysten mukaisesti: - kahdenvälinen kumulaatio tapahtuu kahden kumppanin välillä, ja siinä maan A toimija voi käyttää maan B alkuperäaineksia aivan kuin ne olisivat maan A alkuperäaineksia, ja päinvastoin, ja alkuperän määräytymisperusteita sovelletaan ainoastaan muihin kuin alkuperätavaroihin; tällöin riittää, että maassa A toteutettu toimenpide on "enemmän kuin vähäpätöinen", jotta tuotteesta tulee maan A alkuperätuote; tätä kumulaatiomuotoa sovelletaan kaikissa yhteisön tekemissä kahdenvälisissä sopimuksissa samoin kuin sen yksipuolisissa tullietuusjärjestelyissä (GSP, Länsi-Balkan, MMA). - diagonaalisessa kumulaatiossa noudatetaan samaa periaatetta, mutta se tapahtuu vähintään kolmen kumppanin välillä, joiden on täytynyt tehdä keskenään vapaakauppasopimukset, joissa määrätään samoista alkuperäsäännöistä ja tästä kumulaatiolajista; tämän kumulaatiolajin perusmuoto on ns. paneurooppalainen kumulaatio, joka assosioi yhteisön, EFTA-maat, KIE-maat ja Turkin. - GSP:n alueellinen kumulaatio on diagonaalisen kumulaation muoto, jota sovelletaan edunsaajamaiden alueelliseen ryhmään (esim. ASEAN) alkuperäaseman antamiseksi yhteisöön vietäviksi tarkoitetuille tuotteille, jotta ne voivat hyötyä siellä GSP-etuuksista; tässä tapauksessa alkuperäasema myönnetään ryhmän sille maalle, jossa on toteutettu vähäpätöistä merkittävämpi toimenpide ja jossa on syntynyt arvonlisäys, joka on vähintään yhtä suuri kuin valmistuksessa käytettyjen ryhmän toisten maiden alkuperäainesten tullausarvo. - Täyskumulaatio perustuu ns. valmistuskumulaatioon, ja siinä tuotteen alkuperäasema määritetään suhteessa kaikkiin valmistus- tai käsittelytoimenpiteisiin, jotka on toteutettu kumulaatioon osallistuvien maiden muodostamalla vyöhykkeellä; tämän vuoksi maassa A toteutettuja käsittelytoimenpiteitä pidetään maassa B suoritettuina silloin, kun maassa A valmistettua ei-alkuperätuotetta käsitellään uudestaan maassa B; tätä lajia oleva kumulaatio esiintyy eri muunnoksina tullietuusjärjestelyissä AKT-maiden, MMA:iden, Maghreb-maiden ja ETA:n kanssa (jälkimmäisessä tapauksessa ETA muodostaa yhden alueen, jolla tuotteet voivat täyskumulaation ansiosta saada alueen alkuperäaseman). Tuotteiden alkuperään perustuvat tullietuusjärjestelyt Etuuskohtelusopimukset // Alkuperäsäännöt/ Kumulaatio EFTA-maat Sveitsi // - Teollisuustuotteet (1.1.1973) (Vapaakauppasopimus, tehty 22.7.1972, EYVL L 300, 31.12.1972) // Pöytäkirja nro 3 Paneurooppalainen diagonaalinen kumulaatio [a] - Maataloustuotteet (1.6.2002) (Maataloustuotteiden kaupasta 21 päivänä kesäkuuta 1999 tehty sopimus, EYVL L 171, 30.4.2002) // Maataloussopimuksen 4 artikla (viittaus EFTA:n pöytäkirjaan nro 3) Islanti (1.4.1973) (Vapaakauppasopimus, tehty 22.7.1972, EYVL L 301, 31.12.1972) // Pöytäkirja nro 3 Paneurooppalainen diagonaalinen kumulaatio [a] Norja (1.7.1973) (Vapaakauppasopimus, tehty 14.5.1973, EYVL L 171, 27.6.1973) // Pöytäkirja nro 3 Paneurooppalainen diagonaalinen kumulaatio [a] Euroopan talousalue (EY-IS-NO-LI) (Assosiaatiosopimus, tehty 2.5.1992, EYVL L 1, 3.1.1994) // Pöytäkirja nro 4 Paneurooppalainen täyskumulaatio ja diagonaalinen kumulaatio [a] KIE- maat Unkari (1.3.1992) (Assosiaation perustava Eurooppa-sopimus, tehty 16.12.1991, EYVL L 347, 31.12.1993) // Pöytäkirja nro 4 Paneurooppalainen diagonaalinen kumulaatio [a] Puola (1.3.1992) (Assosiaation perustava Eurooppa-sopimus, tehty 16.12.1991, EYVL L 348, 31.12.1993) // Pöytäkirja nro 4 Paneurooppalainen diagonaalinen kumulaatio [a] Tsekki (1.3.1992) (Assosiaation perustava Eurooppa-sopimus, tehty 4.10.1993, EYVL L 360, 31.12.1994) // Pöytäkirja nro 4. Paneurooppalainen diagonaalinen kumulaatio [a] Slovakia (1.3.1992) (Assosiaation perustava Eurooppa-sopimus, tehty 4.10.1993, EYVL L 359, 31.12.1994) // Pöytäkirja nro 4 Paneurooppalainen diagonaalinen kumulaatio [a] Bulgaria (31.12.1993) (Assosiaation perustava Eurooppa-sopimus, tehty 8.3.1993, EYVL L 358, 31.12.1994) // Pöytäkirja nro 4 Paneurooppalainen diagonaalinen kumulaatio [a] Romania (1.5.1993) (Assosiaation perustava Eurooppa-sopimus, tehty 1.3.1993, EYVL L 357, 31.12.1994) // Pöytäkirja nro 4 Paneurooppalainen diagonaalinen kumulaatio [a] Viro (1.1.1995) (Assosiaation perustava Eurooppa-sopimus, tehty 12.6.1995, EYVL L 68, 9.3.1998) // Pöytäkirja nro 3 Paneurooppalainen diagonaalinen kumulaatio [a] Latvia (1.1.1995) (Assosiaation perustava Eurooppa-sopimus, tehty 12.6.1995, EYVL L 26, 2.2.1998) // Pöytäkirja nro 3 Paneurooppalainen diagonaalinen kumulaatio [a] Liettua (1.1.1995) (Assosiaation perustava Eurooppa-sopimus, tehty 12.6.1995, EYVL L 51, 20.2.1998) // Pöytäkirja nro 3 Paneurooppalainen diagonaalinen kumulaatio [a] Slovenia (1.1.1997) (Assosiaation perustava Eurooppa-sopimus, tehty 10.6.1996, EYVL L 51, 26.2.1999) // Pöytäkirja nro 4 Paneurooppalainen diagonaalinen kumulaatio [a] Länsi-Balkanin maat (Entinen Jugoslavian tasavalta) Makedonia (1.6.2001) (Väliaikainen sopimus, tehty 9.4.2001, EYVL L 124, 4.5.2001) // Pöytäkirja nro 4 Kahdenvälinen kumulaatio Kroatia (1.1.2002) (Väliaikainen sopimus, tehty 29.10.2001, EYVL L 124, 14.12.2001) // Pöytäkirja nro 4 Kahdenvälinen kumulaatio Välimeren maat Turkki (tulliliiton ulkopuoliset tuotteet) // - EHTY-tuotteet (1.1.1997) (Sopimus, tehty 25.7.1996, EYVL L 227, 7.9.1996) // Pöytäkirja nro 1 Paneurooppalainen diagonaalinen kumulaatio - Maataloustuotteet (1.1.1998) (Assosiaationeuvoston päätös N:o 1/98, tehty 25.2.1998, EYVL L 86, 20.3.1998) // Pöytäkirja nro 3 Kahdenvälinen kumulaatio Malta (1.4.1971) (Assosiaatiosopimus, tehty 5.12.1970, EYVL L 61, 14.3.1971) // Pöytäkirja Kahdenvälinen kumulaatio Kypros (1.6.1973) (Assosiaatiosopimus, tehty 19.12.1972, EYVL L 133, 21.5.1973) // Pöytäkirja Kahdenvälinen kumulaatio Algeria (1.7.1976) [b] (Yhteistyösopimus, tehty 26.4.1976, EYVL L 263, 27.9.1978) // Pöytäkirja nro 2 Kahdenvälinen kumulaatio Tunisia (1.3.1998) (Euro-Välimeri-assosiaatiosopimus, tehty 17.7.1995, EYVL L 97, 30.3.1998) // Pöytäkirja nro 4 Maghreb-maiden kahdenvälinen, diagonaalinen ja täyskumulaatio Marokko (1.3.2000) (Euro-Välimeri-assosiaatiosopimus, tehty 26.2.1996, EYVL L 70, 18.3.2000) // Pöytäkirja nro 4 Maghreb-maiden kahdenvälinen, diagonaalinen ja täyskumulaatio Israel (1.6.2000) (Euro-Välimeri-assosiaatiosopimus, tehty 20.11.1995, EYVL L 147, 21.6.2000) // Pöytäkirja nro 4 Kahdenvälinen kumulaatio Palestiinalaishallinto (1.7.1997) (Väliaikainen Euro-Välimeri-assosiaatiosopimus, tehty 24.2.1997, EYVL L 187, 16.7.1997) // Pöytäkirja nro 3 Kahdenvälinen kumulaatio Egypti (1.7.1977) [b] (Yhteistyösopimus, tehty 18.1.1977, EYVL L 266, 27.9.1978) // Pöytäkirja nro 2 Kahdenvälinen kumulaatio Jordania (1.5.2002) (Euro-Välimeri-assosiaatiosopimus, tehty 24.11.1997, EYVL L 129, 15.5.2002) // Pöytäkirja nro 3 Kahdenvälinen kumulaatio Libanon (1.3.2003) (Väliaikainen Euro-Välimeri-assosiaatiosopimus, tehty 17.6.2002, EYVL L 262, 30.9.2002) // Pöytäkirja nro 2 Kahdenvälinen kumulaatio Syyria (1.7.1977) [c] (Yhteistyösopimus, tehty 18.1.1977, EYVL L 269, 27.9.1978) // Pöytäkirja nro 2 Kahdenvälinen kumulaatio Muut maat tai alueet Andorra (tulliliiton ulkopuoliset maataloustuotteet) (Sopimus, EYVL L 374, 31.12.1990) // Sopimuksen lisäys Kahdenvälinen kumulaatio Färsaaret-Tanska (1.1.1997) (Sopimus, tehty 6.12.1996, EYVL L 53, 22.2.1997) // Pöytäkirja nro 3 Kahdenvälinen kumulaatio Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiot (AKT) (1.4.2003) (AKT-valtioiden, EY:n ja sen jäsenvaltioiden välinen kumppanuussopimus, allekirjoitettu Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000, EYVL L 65, 8.3.2003 ja L 83, 1.4.2003; väliaikainen soveltaminen 1.3.2000 lähtien) // Liitteessä V oleva pöytäkirja nro 1 EY-AKT-MMA, kahdenvälinen ja täysimääräinen kumulaatio [f] Etelä-Afrikka (1.1.2000) (Kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskeva sopimus: väliaikainen soveltaminen, EYVL L 311, 4.12.1999) // Pöytäkirja nro 1 Kahdenvälinen kumulaatio [g] Meksiko (1.7.2000) (EY-Meksiko-yhteisneuvoston päätös N:o 2/2000: kumppanuussopimuksen väliaikainen soveltaminen ..., EYVL L 157, 30.6.2000, L 245, 29.09.2000) // Päätöksen liite III Kahdenvälinen kumulaatio Chile (1.2.2003) (Assosiaatiosopimuksen väliaikainen soveltaminen, EYVL L 352, 30.12.2002 ja L 26, 31.1.2003) // Sopimuksen liite III Kahdenvälinen kumulaatio yksipuoliset tullietuusjärjestelyt // Alkuperäsäännöt/ Kumulaatio Merentakaiset maat ja alueet (MMA) (2.12.2001) (Neuvoston päätös N:o 2001/822/EY, tehty 27.11.2001, EYVL L 314, 30.11.2001 ja EYVL L 324, 7.12.2001: Liitteen III lisäys II) // Päätöksen liite III EY-MMA-AKT, kahdenvälinen kumulaatio ja täyskumulaatio Yleinen tullietuusjärjestelmä (GSP) (Neuvoston asetus (EY) N:o 2501/2001, annettu 10.12.2001, EYVL L 346, 31.12.2001) // 66-97 artikla (Komission asetus (ETY) N:o 2454/93, annettu 2.7.1993) Kahdenvälinen, alueellinen ja diagonaalinen kumulaatio EY-NO-CH [h] Länsi-Balkanin maat (Albania, Bosnia-Hertsegovina, Serbia ja Montenegrosta) (Neuvoston asetus (EY) N:o 2007/2000, annettu 18.9.2000, EYVL L 240, 23.9.2000) // 66 ja 98-123 artikla (Komission asetus (ETY) N:o 2454/93, annettu 2.7.1993) Kahdenvälinen kumulaatio Ceuta ja Melilla (Espanjan liittymisasiakirjan pöytäkirja nro 2) // Neuvoston asetus (EY) N:o 82/2001, annettu 5.12.2000 (EYVL L 120, 20.1.2001) Kahdenvälinen kumulaatio EY:n kanssa ja tapauksen mukaan diagonaalinen kumulaatio tai täyskumulaatio EY:n kumppanimaiden kanssa [i] Huom: [a] Paneurooppalainen diagonaalinen kumulaatio koskee yhteisön, Bulgarian, Sveitsin (mukaan luettuna Liechtenstein), Tsekin, Viron, Unkarin, Islannin, Liettuan, Latvian, Norjan, Puolan, Romanian, Slovenian, Slovakian ja Turkin alkuperätuotteita (lukuun ottamatta EY:n perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitettuja maataloustuotteita) (kumulaation mahdollistavien sopimusten tilanteen osalta ks. EYVL C 100, 25.4.2002, s. 5); se koskee myös Andorran ruhtinaskunnasta peräisin olevia HS:n 25-97 ryhmään kuuluvia teollisuustuotteita ja San Marinon tasavallan alkuperätuotteita. [b] Uusi Euro-Välimeri-assosiaatiosopimus allekirjoitettu, mutta ei vielä ratifioitu eikä voimassa. [c] Uudesta Euro-Välimeri-assosiaatiosopimuksesta käydään parhaillaan neuvotteluja. [d] Kyseisessä sopimuksessa myös määrätty alkuperäkumulaatio Etelä-Afrikan kanssa ei ole vielä tullut voimaan. [e] Kyseisessä sopimuksessa myös määrätty alkuperäkumulaatio AKT-valtioiden kanssa ei ole vielä tullut voimaan. [f] Yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) mukaista kahdenvälistä kumulaatiota sovelletaan EY:n ja edunsaajamaan välillä, diagonaalista kumulaatiota EY:n, Norjan tai Sveitsin ja edunsaajamaan välillä ja alueellista kumulaatiota sellaisten edunsaajamaiden kesken, jotka kuuluvat johonkin GSP-järjestelmän neljästä alueellisesta ryhmästä (Kaakkois-Aasian maiden liitto, Keski-Amerikan yhteismarkkinat, Andien sopimus, Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön järjestö). Nämä kumulaatiolajit voivat olla yhdistyneinä yhdessä toimenpiteessä. [g] Näitä kumulaatioita sovelletaan asetuksen (EY) N:o 82/2001 nojalla yhteisön ja Ceutan ja Melillan väliseen kauppaan; mutta yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa sopimien tullietuusjärjestelyjen alkuperäsääntöjen nojalla ne koskevat kuitenkin myös näiden yhteisön ulkopuolisten maiden ja Ceutan ja Melillan välistä kauppaa (ks. luettelo maista, joiden kanssa nämä erilaiset kumulaatiot ovat mahdollisia, EYVL C 108, 4.5.2002, s. 3). RAHOITUSSELVITYS Tämä vihreä kirja ei ole säädösehdotus vaan keskustelun avaamista pohjustava asiakirja. Sillä ei sen vuoksi ole sellaisenaan taloudellisia vaikutuksia. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI EHDOTUKSEN VAIKUTUS YRITYSTOIMINTAAN JA ERITYISESTI PIENIIN JA KESKISUURIIN YRITYKSIIN (PK-YRITYKSIIN) Tämä vihreä kirja ei ole säädösehdotus vaan keskustelun avaamista pohjustava asiakirja. Sillä ei sen vuoksi ole sellaisenaan taloudellisia vaikutuksia etenkään pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Vihreän kirjan myötävaikutuksesta aloitettava kuuleminen alkuperäsääntöjen tulevaisuudesta etuuskohtelukauppaa koskevissa järjestelyissä keskitetään pääasiassa talouselämän piiriin. Sekä yksittäiset yritykset että niitä edustavat järjestöt voivat osallistua keskusteluun ja kertoa tarpeistaan tässä asiassa.