KOMISSION KERTOMUS Yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen valvontajärjestelmästä tehdyn ja päätöksellä 99/296/EY muutetun päätöksen 93/389/ETY mukainen kertomus

SISÄLLYSLUETTELO

2. Tiivistelmä

3. Miten jäsenvaltiot noudattivat tietojen toimittamista koskevia vaatimuksia

4. Todellisen edistymisen arviointi

5. Ennakoidun edistymisen arviointi

6. Päästötavoitteet ja -vähennykset ehdokasmaissa

Sanasto ja lyhenteet

1. Tiivistelmä

Tämä on yhteisön hiilidioksidipäästöjen (CO2-päästöjen) ja muiden kasvihuonekaasupäästöjen valvontajärjestelmästä tehdyn ja päätöksellä 99/296/EY muutetun neuvoston päätöksen 93/389/ETY mukainen neljäs kertomus, jossa arvioidaan jäsenvaltioiden ja yhteisön todellista ja ennakoitua edistymistä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja Kioton pöytäkirjan mukaisten kasvihuonekaasupäästöjä koskevien sitoumusten täyttämisessä.

Kertomus perustuu Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) Environmental Issue Report -sarjan julkaisuun "Greenhouse gas emission trends and projections in Europe" (EEA, 2003). Siinä esitetään kokonaisarvio jäsenvaltioissa päästöjen vähentämiseksi toteutettujen toimien vaikutuksista. Päästövähennysten ennakoiduissa puutteissa ei siis ole otettu huomioon tulevaa yhteisön päästökauppaa eikä kansainvälistä päästökauppaa, eikä niihin ole laskettu mukaan Kioton pöytäkirjan mukaisten hankeperusteisten mekanismien (Kioton mekanismien), yhteistoteutuksen (JI) tai puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) käytöllä saavutettavia vähennyksiä. Kertomuksessa ei oteta huomioon myöskään päästöjen sitoutumista jäsenvaltioiden hiilinieluihin, joka on yksi Marrakeshin sopimuksessa nimenomaan esitetyistä vaihtoehdoista.

Osa jäsenvaltioista toimitti jo kuitenkin tiedot hiilinielujen ja Kioton mekanismien ennakoidusta käytöstä, joten kertomuksessa esitetään alustava arvio siitä, miten paljon kyseiset välineet voisivat auttaa näitä jäsenvaltioita saavuttamaan taakanjakotavoitteensa. Jäsenvaltioiden toimittamat tilastotiedot ovat valitettavasti erittäin rajallisia, joten kokonaisarvio voi perustua ainoastaan jäsenvaltioissa toteutettuihin toimiin hiilinieluja lukuun ottamatta.

EY:n todellinen edistyminen: Euroopan unionin kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat vuonna 2001 toista vuotta peräkkäin. Vuonna 2001 päästöt olivat arvioiden mukaan 1,0 prosenttia edellistä vuotta korkeammat. Kasvihuonekaasupäästöt ovat nyt 2,1 prosenttia Kioton tavoitekehitystä [1] korkeammalla, mikä osoittaa selkeästi, että paljon on vielä tehtävä tiukempien toimien täytäntöönpanemiseksi. Jäsenvaltioiden on pantava politiikat ja toimenpiteet täytäntöön tehokkaasti. EY:n ja sen jäsenvaltioiden on toteuttava eurooppalaisessa ilmastonmuutosohjelmassa (ECCP) määritetyt tarvittavat toimenpiteet, jotta ne voivat noudattaa Kioton pöytäkirjaan perustuvia sitoumuksiaan (katso neuvoston päätös 2002/358/EY, 2 artiklan 3 kohta).

[1] Kioton tavoitekehitys toimii välineenä, jonka avulla voidaan verrata jäsenvaltioiden ja koko EU:n saavutuksia (katso luku 3).

Jäsenvaltioiden saavutukset vaihtelivat suuresti. Luxemburg ja Ruotsi vähensivät kasvihuonekaasupäästöjään, ja ne kuuluvat nyt niihin jäsenvaltioihin, jotka pääsivät oman tavoitekehityksensä alle vuonna 2001. Suurin osa jäsenvaltioista suoriutui kehnommin. Yli puolet jäsenvaltioista ylittää edelleen tavoitekehityksensä. Kaikki nämä jäsenvaltiot Espanjaa lukuun ottamatta jopa lisäsivät eroa omaan tavoitekehitykseensä vuosina 2000 ja 2001.

Unionin ennakoitu edistyminen: Jäsenvaltioiden yhdistettyjen ennusteiden mukaan nykyisillä toimilla ei saavuteta yhteisön Kioton tavoitetta. Nykyisin toimin -ennusteen mukaan Euroopan yhteisön (EY) päästöt olisivat vähentyneet vuonna 2010 vain 0,5 prosenttia, jolloin Kioton tavoitteeseen jää merkittävä 7,5 prosentin ero. Yhteisön ennakoitu edistyminen näyttää kokonaisuutena huomattavasti kehnommalta kuin viime vuoden kertomuksessa (ks. KOM(2002) 702). Saksa esitti ajantasaistetut ennusteet kesäkuussa 2003. Ennusteiden mukaan Saksa - joka tuottaa eniten kasvihuonekaasupäästöjä EY:ssä - on jopa hieman jäljessä omasta tavoitteestaan, vaikka Saksassa ennakoitiin edellisinä vuosina tavoitteen reilua ylittymistä.

Yksitoista jäsenvaltiota on eritellyt lisätoimia täyttääkseen taakanjakosopimuksen mukaiset sitoumuksensa. Jos lisätoimet otetaan huomioon ennusteissa, kuusi jäsenvaltiota ylittäisi omat sitoumuksensa, jotkut jopa reilusti. Jos kyseiset jäsenvaltiot ylittäisivät sitoumuksensa, yhteisön kasvihuonekaasupäästöt laskisivat kokonaisuutena 7,2 prosenttia vertailuvuoden päästöjen alle, mutta EY:n Kioton tavoitteeseen jäisi edelleen pieni 0,8 prosentin ero.

Ennusteita on tulkittava hyvin varovasti, koska niihin liittyy paljon epävarmuutta ja koska käytetyissä menetelmissä on puutteita esimerkiksi talouskehityksestä tehtyjen olettamien ja täytäntöönpanoa odottavien toimien tehokkuuden osalta. Ensimmäinen sitoumuskausi alkaa jo viiden vuoden päästä, joten on tärkeää parantaa toimien vaikutuksia koskevissa ennusteissa käytettyjä menetelmiä seuraavaan kertomukseen.

Alustava arvio Kioton pöytäkirjan "joustomekanismeihin" sekä maankäyttöön, maankäytön muutoksiin ja metsätalouteen turvautumisesta

Seitsemän jäsenvaltiota ilmoitti aikovansa käyttää Kioton mekanismeja saavuttaakseen vähennyksiä koskevat sitoumuksensa. Aikeet ovat kuitenkin alustavia, ja niistä saa pikemminkin kvalitatiivista kuin kvantitatiivista tietoa. Näin alkuvaiheessa jäsenvaltiot ovat määrittäneet toimia, joilla pyritään täyttämään sitoumus vähentää 21 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia [2], joista Alankomaat on arvioinut vähentävänsä 20 miljoonaa tonnia. Etenkin Alankomaat ja Itävalta ovat varanneet Kioton mekanismeihin huomattavasti määrärahoja. Tarkempia tietoja tarvitaan kuitenkin ennusteiden arvioimiseksi.

[2] CO2-ekvivalenttipäästöt ovat muita kasvihuonekaasupäästöjä, joista määrätään Kioton pöytäkirjassa ja joista aiheutuu yhtä suuri säteilypakote kuin hiilidioksidista.

Useat jäsenvaltiot ilmoittivat myös arvionsa hiilivarastojen nettomuutoksista ensimmäisen sitoumuskauden aikana Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Osa ilmoitti lisäksi aikeistaan laskea mukaan Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 4 kohdan mukaiset toimet, jotka koskevat maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta (LULUCF). Jäsenvaltioiden ilmoittamien yhdistettyjen ennusteiden mukaan LULUCF-toimien avulla saataisiin sidottua 13 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Tiedot ovat kuitenkin alustavia erityisesti siksi, että hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) valmistelee edelleen LULUCF-toimien hyvän käytännön opasta.

Tietojen toimittamista koskevien vaatimusten noudattaminen: Selvitysten toimittaminen ajallaan on edelleen ongelmallista Saksalle, Kreikalle, Italialle, Luxemburgille, Portugalille ja Espanjalle. Kreikan ja Luxemburgin selvityksissä oli lisäksi melkoisesti puutteita. Jäsenvaltiot ovat kuitenkin edistyneet jatkuvasti päästöistä ja EY:n valvontajärjestelmän mukaisista toimista tehdyn selvityksen toimittamisessa.

Ehdokasmaat: Kaikki ehdokasmaat olivat Sloveniaa lukuun ottamatta pysyneet Kioton tavoitteiden tahdissa ja ennakoivat vuoden 2010 päästöjen olevan nykyisin toimin -ennusteen perusteella Kioton sitoumusten mukaisia tai jopa alempia.

Yhteiset ja yhteensovitetut toimet: EY:n yhteiset ja yhteensovitetut toimet ovat erottamaton osa yhteisön pyrkimystä saavuttaa Kioton tavoite. Energian, liikenteen ja teollisuuden aloilla on edistytty toimenpiteiden laatimisessa ja käyttöönotossa, aivan kuin eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman (ECCP) ensimmäisessä vaiheessa on sovittu. Eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman asiantuntijatyöryhmät ovat arvioineet yhteisten ja yhteensovitettujen toimien potentiaalia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä mitään mallia käyttämättä. Yhteisössä hyväksyttyjen nykyisten toimien sekä Euroopan komission ehdottamien toimien (jos ne hyväksytään) ansiosta 15 nykyisen jäsenvaltion päästöt vähenisivät noin 300 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, ja näin voitaisiin mahdollisesti kuroa umpeen 7,5 prosentin ero nykyisin toimin -ennusteen ja EY:n Kioton tavoitteen välillä. Tämä onnistuu kuitenkin ensimmäisellä sitoumuskaudella vain, jos jäsenvaltiot panevat yhteisön lainsäädännön tarpeeksi ripeästi täytäntöön. Lisäksi on olemassa kaksinkertaisen laskennan vaara, sillä jäsenvaltiot ovat ehkä ilmoittaneet näiden toimien ansiosta odotettavissa olevat vähennykset osana omia toimiaan. Koko yhteisön kattavien, ilmastopolitiikan tehokkuutta koskevien ennusteiden laadintamenetelmät on yhdenmukaistettava.

2. Miten jäsenvaltiot noudattivat tietojen toimittamista koskevia vaatimuksia

Yhteisö pystyy noudattamaan UNFCCC-puitesopimuksessa ja Kioton pöytäkirjassa määrättyä tietojen toimittamista koskevaa velvoitetta ja arvioimaan todellista edistymistä vain, jos kansalliset selvitykset toimitetaan ajoissa. Kaikki 15 jäsenvaltiota kattava yhteisön selvitys kootaan kansallisten selvitysten pohjalta. Jäsenvaltioiden on toimitettava edellistä kalenterivuotta koskevat selvityksensä joka vuosi viimeistään 31. joulukuuta (eli vuoden 2001 tiedot viimeistään 31. joulukuuta 2002). Kuusi jäsenvaltiota (Saksa, Kreikka, Italia, Luxemburg, Espanja ja Portugali) eivät lähettäneet selvitystään ajoissa. Kaikki jäsenvaltiot toimittivat kuitenkin vuoden 2001 tiedot 4. huhtikuuta 2003 mennessä.

Tietojen saatavuus on yleisesti parantunut edellisiin vuosiin verrattuna. Puutteita oli edelleen Kreikan (SF6 vuosina 1990-2001) ja Luxemburgin (CO2, CH4 ja N2O [3] vuosina 1991-1993; HFC- ja PFC-yhdisteet sekä SF6 vuosina 1990-2000) laatimissa selvityksissä. Tietojen täydentämistä koskevaa menettelyä sovellettiin valvontajärjestelmän suuntaviivojen mukaisesti Luxemburgiin (CO2, CH4 ja N2O vuosina 1991-1993 sekä fluoratut kaasut vuosina 1990-2000). Tiedoissa olevien puutteiden paikkaamista vaadittiin lisäksi niiltä mailta, jotka eivät olleet ilmoittaneet tietoja fluoratuista kaasuista (HFC- ja PFC-yhdisteet sekä SF6) ennen vuotta 1995, jotta tiedot olisivat yhdenmukaiset. Kertomuksessa käytettyihin hiilidioksidi-, metaani- ja dityppioksidipäästöjä koskeviin tietoihin ei sisälly LULUCF-toimista aiheutuvia päästöjä ja poistumia. Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 3 ja 4 kohdan nojalla LULUCF-toimista tehtiin merkittävät menetelmiä koskevat päätökset seitsemännessä UNFCCC-puitesopimuksen sopimuspuolten konferenssissa (COP-7), joka pidettiin Marrakeshissä marraskuussa 2001 ("Marrakeshin sopimukset"). Kattavia menetelmiä hiilivarastojen (nielujen) muutosten arvioimiseksi ei kuitenkaan ole vielä saatavilla, mutta IPCC kehittää niitä parhaillaan.

[3] CH4 = metaani, N2O = dityppioksidi

Sekä toteutettujen että ehdotettujen toimien tulevia vaikutuksia käytetään arvioitaessa ennakoitua edistymistä Kioton pöytäkirjan mukaisten sitoumusten täyttämisessä. Kaikki jäsenvaltiot toimittivat ennusteet kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä vuonna 2010. Saksa ja Espanja eivät kuitenkaan esittäneet kaasuittain jaoteltuja ennusteita. Koko unionin toimien vaikutusten arviointi onnistui ainoastaan rajallisesti, sillä Saksa, Kreikka, Luxemburg, Alankomaat, Portugali ja Espanja eivät toimittaneet ennusteita kaikilta aloilta.

3. Todellisen edistymisen arviointi

Edistyminen koko Euroopan unionissa

EY on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 8 prosenttia vertailuvuoden tasosta (hiilidioksidi-, metaani- ja dityppioksidipäästöt vuonna 1990 ja fluorattujen kaasujen päästöt vuonna 1995) Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä sitoumuskaudella 2008-2012. Neuvoston päätöksellä 2002/358/EY sovittiin 15 nykyisen jäsenvaltion välisestä "taakanjakosopimuksesta" Kioton pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti. Sopimuksessa määrätään kullekin jäsenvaltiolle tietty vähennystavoite (ks. EEA 2003, luku 2.1, taulukko 1). Sopimuksen perusteella kukin jäsenvaltio voi noudattaa sitoumuksiaan vaikka EY ei pystyisi noudattamaan sitoumuksiaan kaudella 2008-2012.

Todellista ja ennakoitua edistymistä mitataan tavoitteen saavuttamista osoittavalla indikaattorilla. Sitä on jo käytetty aiempina vuosina välineenä, jolla osoitetaan EY:n ja sen jäsenvaltioiden tuloksia. Siitä näkyy unionin todellisten kasvihuonekaasupäästöjen ja Kiotossa asetetun unionin teoreettisen tavoitekehityksen välinen ero. Kioton tavoitekehitys osoittaa kasvihuonekaasupäästöjen teoreettisen lineaarisen vähentymisen vertailuvuodesta vuoteen 2010, joka on ensimmäisen sitoumuskauden puoliväli (ks. kaavio 1). Käytettäessä tavoitekehitystä on muistettava, että Kioton pöytäkirjasta sovittiin vuonna 1997, ja EY ja sen jäsenvaltiot ratifioivat sen vuonna 2002. Lisäksi eurooppalainen ilmastonmuutosohjelma käynnistettiin vasta vuonna 2000, ja ohjelmaan perustuvista politiikoista ja toimenpiteistä aletaan saada tuloksia vasta nyt. Vertailu tavoitekehityksen kanssa auttaa kuitenkin hahmottamaan EY:n ja jäsenvaltioiden kasvihuonekaasupäästöjen kehitystä.

EEA:n kertomuksessa Greenhouse gas emission trends and projections (EEA, 2003) tehdään yksityiskohtainen arvio yhteisön ja kunkin jäsenvaltion päästöjen kehittymisestä. Seuraavaksi esitetään tiivistelmä päästöjen kehittymisestä.

Vuonna 2001 yhteisön kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 2,3 prosenttia vertailuvuodesta (kaavio 1), ja ne olivat yhteensä 4108 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Vähennys on nipin napin neljännes yhteisön Kioton tavoitteesta, joka on 8 prosentin vähennys vertailuvuodesta vuoteen 2010 mennessä. Ero yhteisön Kioton tavoitteeseen on suurempi kuin viime vuoden arviossa, koska kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat jo toista vuotta peräkkäin [4]. Kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt ylittivät Kioton tavoitekehityksen 2,1 mittapisteellä vuonna 2001 (kaavio 1). Tässä korostuu, miten tärkeää on panna kurinalaisemmin ja tehokkaammin täytäntöön nykyiset toimet ja lisätoimet, jotka jäsenvaltiot ovat määrittäneet ennusteissaan (katso luku 4), sekä politiikat ja toimenpiteet, jotka on määritetty ECCP:ssä (katso ECCP:n toinen tiedonanto [5]).

[4] Vuoden 2002 komission edistymiskertomuksessa päästöjen ilmoitettiin vähentyneen 3,5 prosenttia vertailuvuodesta vuoteen 2000, mutta jäsenvaltioiden toimittamien ajantasaistettujen tietojen perusteella vähennys on tässä kertomuksessa 3,3 prosenttia.

[5] http://europa.eu.int/comm/environment/ climat/second_eccp_report.pdf

Edistyminen kasvihuonekaasuittain jaoteltuna

Eri alojen ja eri kasvihuonekaasujen kehityskulut vaihtelivat huomattavasti. Hiilidioksidi on kaikkein yleisin kasvihuonekaasu unionissa, ja sen osuus oli 82 prosenttia kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä vuonna 2001. Vuosina 2000 ja 2001 yhteisön hiilidioksidipäästöt nousivat 1,6 prosenttia ja ovat nyt korkeimmalla tasollaan vuoden 1990 jälkeen. Tämä on erityisen huolestuttavaa, kun otetaan huomioon tämän kaasun merkitys kaikissa kasvihuonekaasujen päästöissä. Useimpien muiden kasvihuonekaasujen päästöt sitä vastoin ovat laskeneet vuodesta 1996. Hiilidioksidipäästöt kasvoivat eniten liikennealalla (20 prosenttia yli vuoden 1990 tason). Seuraavaksi merkittävimmällä alalla eli "muilla aloilla" (polttoaineiden käyttö energiana lähinnä kotitalouksissa sekä myös yritys- ja hallintorakennuksissa ja maataloudessa) kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet 3 prosenttia vuoden 1990 tasosta.

Kaavio 1 EY:n kasvihuonekaasupäästöt verrattuna vuoden 2010 tavoitteisiin (ei sisällä LULUCF-toimista aiheutuvia päästöjä ja poistoja)

>VIITTAUS KAAVIOON>

Huom. Lineaarista Kioton tavoitekehitystä käytetään arvioitaessa yhteisön kasvihuonekaasupäästöjä vuonna 2001 verrattuna yhteisön Kioton tavoitteeseen, ei arviona yhteisön päästöjen tulevasta kehittymisestä.

Lähde: EEA (2003)

EU:n kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä 8 prosenttia on metaanipäästöjä (CH4-päästöjä), jotka vähenivät 21 prosenttia vuosina 1990-2001. Metaanipäästöjen vähentymisen suurimmat syyt olivat hiilen louhinnan vähentyminen, kaatopaikoille toimitetun kiinteän jätteen määrän vähentyminen, päästöjen vähentämiseen tarkoitetut toimet ja karjan määrän vähentyminen. Päästöt ovat vähentyneet näillä aloilla jatkuvasti vuodesta 1990.

Dityppioksidipäästöjen (N2O-päästöjen) osuus kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä on 8 prosenttia, ja dityppioksidipäästöt vähenivät 16 prosenttia vuosina 1990-2001. Ne ovat laskeneet tasaisesti vuodesta 1990 pääasiassa kemianteollisuuden ja erityisesti adipiinihapon tuotannon ansiosta, sillä tuotannosta aiheutuvia päästöjä on vähennetty selvästi teknisillä toimenpiteillä. Myös viljelymaista vapautuvat päästöt alenivat lannoitteiden käytön vähennyttyä.

Fluorattujen kaasujen päästöt kehittyivät kaksijakoisesti: HFC-päästöt kasvoivat 11 prosenttia vuosina 1995-2001, mutta PFC-päästöt alenivat 28 prosenttia ja SF6-päästöt alittivat vuoden 1995 tason 25 prosentilla vuonna 2001. Fluoratut kaasut muodostivat vain 1 prosentin kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä vuonna 2001. Päästöjen kehittyminen vuosina 2000 ja 2001 osoittaa, että kaikkien fluorattujen kaasujen päästöt vähenivät.

Lisätietoja saa EEA:n kertomuksen (2003) luvusta 3.1.

Edistyminen aloittain

Alakohtainen analyysi toteutettiin, jotta saatiin arvioitua unionin kasvihuonekaasupäästöjen suurimpia lähteitä ja niiden kehittymistä vuosina 1990-2001. Vuonna 2001 suurimpia lähteitä olivat

- energiateollisuuden hiilidioksidipäästöt, joiden osuus oli 27 prosenttia kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä vuonna 2001. Päästöt ovat vähentyneet 2 prosenttia vuodesta 1990.

- liikenteen hiilidioksidipäästöt, joiden osuus oli 20 prosenttia vuonna 2001 ja jotka ovat kasvaneet 20 prosenttia vuodesta 1990.

- "muiden alojen" hiilidioksidipäästöt (polttoaineen käyttö energiana lähinnä kotitalouksissa, julkisissa rakennuksissa ja maataloudessa), joiden osuus oli 16 prosenttia vuonna 2001 ja jotka ovat kasvaneet 3 prosenttia vuodesta 1990.

- tehdasteollisuuden ja rakentamisen (lähinnä lämmön- ja sähköntuotannon) hiilidioksidipäästöt, joiden osuus oli 14 prosenttia vuonna 2001 ja jotka ovat vähentyneet 9 prosenttia vuodesta 1990.

Näistä lähteistä syntyy yli kolme neljännestä yhteisön kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä, ja kaikki on peräisin polttoaineiden käytöstä. Yksityiskohtainen kuvaus merkittävimmistä kasvihuonekaasupäästöjen lähteistä ja niiden kehittymisestä on esitetty EEA:n kertomuksen (2003) luvussa 3.3.1.

Liikenteestä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat yhteisössä eniten. Vuosina 1990-2001 liikenteen hiilidioksidipäästöt kasvoivat 139 miljoonaa tonnia (20 prosenttia). Lisäksi liikenteen dityppioksidipäästöt ovat olleet kasvussa. Liikenteen päästöihin lasketaan lähinnä päästöt, jotka aiheutuvat fossiilisten polttoaineiden kulutuksesta maantieliikenteessä, kotimaan siviililentoliikenteessä, kotimaan laivaliikenteessä ja rautateillä. Suurin syy liikenteen hiilidioksidipäästöjen selvään nousuun on maantieliikenteen määrän ja siitä aiheutuvan polttoaineen kulutuksen kasvu (ks. EEA 2003, luku 3.3.3).

Tehdasteollisuuden ja rakentamisen aloilla päästöt sitä vastoin vähenivät eniten. Sekä fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuvat tehdasteollisuuden hiilidioksidipäästöt että kemianteollisuuden dityppioksidipäästöt laskivat noin 57 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, eli suhteellinen vähentyminen vuodesta 1990 on ollut tehdasteollisuudessa 9 prosenttia ja kemianteollisuudessa 54 prosenttia. Tehdasteollisuuden onnistuneista päästövähennyksistä saadaan kiittää Saksan yhdistymisestä seuranneita talouden rakenneuudistuksia ja tehokkuuden jatkuvaa paranemista lähinnä Saksassa. Kemianteollisuuden päästöjen vähentyminen on pääasiassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Saksassa ja Ranskassa adipiinihapon tuotannossa toteutettujen erityisten teknisten toimien ansiota (ks. EEA 2003, luku 3.3.2).

Muita aloja, joilla päästöt ovat muuttuneet huomattavasti vuodesta 1990:

Kiinteistä polttoaineista peräisin olevat metaanin hajapäästöt ovat vähentyneet 33 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia eli lähes 70 prosenttia. Niiden osuus on kuitenkin vain 0,4 prosenttia yhteisön kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä. Suurin syy hurjaan laskuun on hiilen louhinnan vähentyminen Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Saksassa ja Ranskassa (ks. EEA 2003, luku 3.3.1).

Kaatopaikoille sijoitetuista kiinteistä jätteistä syntyvät metaanipäästöt alenivat huomattavasti (30 miljoonaa hiilidioksidiekvivalentti tonnia eli 28 prosenttia). Niiden osuus oli 2 prosenttia kokonaispäästöistä vuonna 2001. Vähentyminen oli pääasiassa unionin kaatopaikkadirektiivin täytäntöönpanoon liittyvien toimien ansiota (ks. EEA 2003, luku 3.3.6).

Energiateollisuuden (sähkön-, lämmön- ja höyryntuotannon) hiilidioksidipäästöt vähenivät 25 miljoonaa tonnia (2 prosenttia) vuosina 1990-2001. Vähentyminen johtui suurelta osin siitä, että monissa jäsenvaltioissa (etenkin Yhdistyneessä kuningaskunnassa) siirryttiin käyttämään polttoaineena hiilen sijasta kaasua, sekä lisääntyneestä tehokkuudesta (etenkin Saksassa). Sähkön ja lämmön yhteistuotannon osuus on noussut lähelle 10:tä prosenttia kaikkialla yhteisössä (ks. EEA 2003, luku 5.4.1). Lisäksi uusiutuvien energialähteiden käyttö kasvoi (osuus lähes 15 prosenttia energiankulutuksesta vuonna 2000) erityisesti tuulivoiman ansiosta Saksassa, Tanskassa ja Espanjassa, mikä vähensi osaltaan hiilidioksidipäästöjä. Energiateollisuuden päästöt kasvoivat kuitenkin huomattavasti vuonna 2001, joten tänä vuonna vähennyksiä ilmoitettiin olevan noin kolmannes vähemmän kuin viime vuonna ilmoitettuja, vuosina 1990-2000 aikaansaatuja vähennyksiä. Suurimmat syyt tämän vuoden kasvuun olivat siirtyminen käyttämään energiantuotannon polttoaineena runsaasti hiiltä sisältävää kivihiiltä vuonna 2001 osittain öljyn ja kaasun korkean hinnan vuoksi sekä etenkin kotitalouksissa kasvanut kaukolämmön kysyntä (Eurostat, NewCronos-tietokanta, 2003).

EEA:n kertomuksen (2003) luvussa 3.3 on lisää alakohtaisia tilastotietoja kunkin kasvihuonekaasun päästöjen kehittymisestä eri aloilla.

Jäsenvaltioiden edistyminen: Suurin osa jäsenvaltioista kasvatti eroaan tavoitekehitykseen vuonna 2001 vuoteen 2000 verrattuna. Vain Espanja kuroi eroa umpeen, ja Ruotsi onnistui alittamaan tavoitekehityksen. Tavoitekehityksen avulla arvioidaan, miten kukin jäsenvaltio on onnistunut vähentämään tai rajoittamaan päästöjä verrattuna taakanjakosopimuksen mukaiseen jäsenvaltioiden teoreettiseen lineaariseen Kioton tavoitekehitykseen. Vuonna 2001 vain viisi jäsenvaltiota (Ranska, Saksa, Luxemburg, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta) olivat "hyvässä vauhdissa" omien tavoitteidensa saavuttamisessa, toisin sanoen ne alittivat tavoitekehityksen tai olivat lähellä sitä (Ranska) (taulukko 1). Kymmenen jäsenvaltiota ylitti tavoitekehityksensä (Itävalta, Irlanti, Espanja ja Portugali ylittivät tavoitekehityksensä huomattavasti, yli 10 prosenttiyksiköllä).

Vuodesta 1990 saavutetut päästövähennykset johtuivat suurelta osin Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan vähennyksistä. Nämä kaksi aiheuttavat eniten kasvihuonekaasupäästöjä yhteisössä (niiden osuus on noin 40 prosenttia). Vuonna 2001 nämä jäsenvaltiot vähensivät kasvihuonekaasupäästöjään 313 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vertailuvuoden tasosta. Saksan energia- ja tehdasteollisuuden hiilidioksidipäästöt jopa laskivat 16 ja 33 prosenttia. Vuonna 2001 molempien jäsenvaltioiden kasvihuonekaasupäästöt kuitenkin kasvoivat jälleen. Suurimpana syynä olivat sähkön kysynnän kasvu ja alhaisemmat ulkolämpötilat lämmityskaudella (talvella) edelliseen vuoteen verrattuna.

Italia ja Ranska tuottavat kolmanneksi ja neljänneksi eniten päästöjä, ja kummankin osuus on 13 prosenttia. Vuonna 2001 Italian kasvihuonekaasupäästöt eivät juurikaan nousseet (0,3 prosenttia vuodesta 2000, mikä on vaatimatonta verrattuna 7 prosentin kasvuun vertailuvuodesta vuonna 2001). Päästöt kasvoivat lähinnä liikenteessä ja energiantuotannossa.

Ranskassa kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat jälleen 0,5 prosenttia vuodesta 2000, eli aiempi lasku kääntyi nousuun. Päästöt olivat hyvin lähellä vertailuvuoden tasoa. Ranska sai vähennettyä huomattavasti etenkin kemianteollisuuden dityppioksidipäästöjä, mutta liikenteen hiilidioksidipäästöt kasvoivat kuitenkin huomattavasti vuosina 1990-2001.

Viidenneksi eniten unionin päästöjä syntyy Espanjassa, jonka osuus on noin 9 prosenttia EU:n kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä. Vuonna 2001 päästöjä syntyi 32 prosenttia vertailuvuotta enemmän. Espanja oli vuonna 2001 kuitenkin ainoa jäsenvaltio, joka vähensi kasvihuonekaasupäästöjään edellisestä vuodesta (1 prosentti vähemmän kuin vuonna 2000). Päästövähennykset olivat huomattavia Espanjan energiateollisuudessa (hiilidioksidipäästöt vähenivät 5 prosenttia), sillä vesivoimaloiden energiantuotantoa lisättiin runsaasti. Ala kasvoi yli kolmanneksen vuonna 2001, ja sen osuus nousi 18 prosenttiin Espanjan kaikesta energiantuotannosta (Eurostat, NewCronos-tietokanta, 2003).

EEA:n kertomuksen (2003) luvussa 3.2 on lisää tilastotietoja jäsenvaltioiden edistymisestä.

Taulukko 1: Kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalentteina (ei sisällä LULUCF-toimista aiheutuvia päästöjä ja poistoja) ja Kioton pöytäkirjan tavoitteet vuosiksi 2008-2012

>TAULUKON PAIKKA>

Lähde: EEA, 2003

Kaavio 2: Kioton pöytäkirjan tavoitteen saavuttamista osoittavat indikaattorit (mittapisteinä = prosentteina) ja unionin jäsenvaltioiden taakanjakotavoitteet

>VIITTAUS KAAVIOON>

Huom.

1. Prosentteina esitetty ero tavoitteeseen (palkit) osoittaa poikkeaman oletetun tavoitteen (vuonna 2001) ja todellisten saavutusten (vuonna 2001) välillä. Tällöin oletetaan, että prosentuaalinen vähentyminen vuoden 1990 tasosta tapahtuu lineaarisesti. Jäsenvaltioiden oletetaan saavuttavan tavoitteensa täysin omien toimiensa perusteella, joten arvioon ei sisälly pöytäkirjassa sallittua Kioton mekanismien tai nielujen käyttöä.

2. Tanskan tavoitteen saavuttamista osoittava indikaattori on +2,6 mittapistettä, jos Tanskan kasvihuonekaasupäästöt mukautetaan sähkökauppaan vuonna 1990.

Lähde: EEA, 2003

4. Ennakoidun edistymisen arviointi

Tässä osiossa verrataan jäsenvaltioiden uusimpia ennusteita kasvihuonekaasupäästöistä vuonna 2010 (Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoumuskauden puoliväli) niiden omiin tavoitteisiin. Lisäksi vertaillaan jäsenvaltioiden yhdistettyjä ennusteita yhteisön Kioton tavoitteeseen. Nykyisin toimin -ennusteissa otetaan huomioon vain jäsenvaltioissa toteutetut (myös EU:n yhteiset ja yhteensovitetut) toimet, ja lisätoimin-ennusteissa otetaan huomioon myös toimenpiteet, joista vasta keskustellaan ja joilla on realistiset mahdollisuudet toteutua. Ennusteita täydennetään alustavalla arviolla Kioton mekanismien ja hiilinielujen vaikutuksesta.

Jäsenvaltioiden nykyisin toimin -ennusteet verrattuna yhteisön Kioton tavoitteisiin

Taulukko 2 nykyisin toimin -ennusteista osoittaa sen, kuinka tehokkaasti jäsenvaltioiden toteuttamien nykyisten toimien odotetaan edesauttavan jäsenvaltioiden omien tavoitteiden saavuttamista, sekä jäljellä olevan eron. Tehokkuus vaihtelee huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen, mikä vastaa eroja politiikan edistymisessä. Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat ainoat jäsenvaltiot, jotka ennustavat kasvihuonekaasupäästöjensä olevan nykyisten toimien ansiosta omia tavoitteitaan alempia vuonna 2010. Molemmissa jäsenvaltiossa ennuste perustuu tehokkaisiin toimenpiteisiin, jotka on otettu käyttöön sen jälkeen, kun Kioton pöytäkirja hyväksyttiin vuonna 1997. Tämä ei kuitenkaan estä muita jäsenvaltioita rikkomasta sitoumuksiaan. Päätöksessä 2002/358/EY vaaditaan jokaista jäsenvaltiota toteuttamaan tarvittavat toimet omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisätietoja löytyy EEA:n kertomuksen (2003) luvusta 2.1.

Taulukko 2: Jäsenvaltioiden nykyisin toimin -ennusteet kokonaispäästöistä (eivät sisällä LULUCF-toimista aiheutuvia päästöjä ja poistoja) verrattuina Kioton sitoumuksiin

>TAULUKON PAIKKA>

Koko yhteisön yhdistettyjen nykyisin toimin -ennusteiden perusteella kasvihuonekaasupäästöt kasvaisivat vain hieman eli 0,5 prosenttia vuoteen 2010 mennessä vertailuvuoden tasosta. Tämä on 7,5 prosenttiyksikköä vähemmän kuin tavoitteena oleva 8 prosentin vähennys (noin 329 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia) vuoteen 2010 mennessä.

Tulos on paljon huonompi kuin viime vuoden ennusteissa, joiden mukaan yhteisön kasvihuonekaasupäästöt olisivat 4,7 prosenttia alhaisemmat vuonna 2010. Äskettäin ajantasaistettujen Tanskan, Saksan ja Kreikan ennusteiden mukaan arviot vuoden 2010 päästöistä olisivat korkeammat kuin viime vuonna. Toisaalta Itävalta ja Italia arvioivat päästöjen olevan hieman alhaisempia vuonna 2010. Saksan tarkistettu ennuste (alustavat tiedot annettiin kesäkuussa 2003) vaikuttaa yhteisön ennusteisiin merkittävästi. Saksan uuden ennusteen mukaan se saattaa jäädä tavoitteestaan 15 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Sitä vastoin Saksan edellisen ennusteen mukaan tavoite olisi ylittynyt 155 miljoonaa tonnia vuonna 2010. Ajantasaistetuissa ennusteissaan Saksa arvioi vuonna 2000 hyväksytyn ilmastonmuutosohjelman vaikutuksia sekä viimeaikaisia toimia (myös vuonna 2002 toteutettuja).

Yhteisön kaasuittain eritellyistä nykyisin toimin -ennusteista käy ilmi, että hiilidioksidipäästöjen ennustetaan kasvavan 4 prosenttia (pääasiassa liikenteestä aiheutuvien päästöjen ennustetaan kasvavan huomattavasti). Tiedot muista kasvihuonekaasuista eivät ole yhtä kattavia erityisesti siksi, että Saksa ja Espanja eivät ilmoittaneet kyseisiä tietoja. Siksi on vaikeaa tehdä pitäviä päätelmiä. Metaani- ja dityppioksidipäästöjen ennustetaan vähentyvän 32 ja 12 prosenttia vuosina 1990-2010 niissä maissa, jotka ilmoittivat tiedot näistä kaasuista. Ennusteiden mukaan fluorattujen kaasujen päästöt kasvavat huomattavasti, 39 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (98 prosenttia), vuoteen 2010 mennessä vertailuvuoteen verrattuna. Lisätietoja löytyy EEA:n kertomuksen (2003) luvusta 4.1.

Erityisen huolestuttavia ovat ennusteet liikennealan kasvihuonekaasupäästöistä. Päästöt kasvavat nykyisin toimin -ennusteiden mukaan noin 34 prosenttia vuoteen 2010 mennessä vuoteen 1990 verrattuna. Kasvu on kuitenkin edellisiä ennusteita alhaisempaa, joten toteutetut toimet - esimerkiksi autonvalmistajien kanssa tehty sopimus kilometrikohtaisten hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä uusissa henkilöautoissa - alkavat ilmeisesti tuottaa tulosta.

Jäsenvaltioiden lisätoimin-ennusteiden vertaaminen yhteisön Kioton tavoitteeseen

Lisätoimin-ennusteista käy ilmi, ettei yhteisö saavuta Kioton tavoitettaan edes lisätoimien avulla. Lisätoimien ansiosta yhteisön kasvihuonekaasupäästöt vähenevät 7,2 prosenttia vertailuvuodesta vuoteen 2010 mennessä, jolloin jää edelleen 0,8 prosenttiyksikön ero Kioton tavoitteeseen eli 8 prosentin päästövähennyksiin. Tulos on mahdollista saavuttaa vain siksi, että Suomi, Ranska, Kreikka, Irlanti, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta ennakoivat saavuttavansa tai ylittävänsä taakanjakotavoitteensa. Lisätietoja löytyy EEA:n kertomuksen (2003) luvusta 4.2.

Ennusteiden laadussa on edelleen paljon parantamisen varaa. Neljä jäsenvaltiota (Saksa, Luxemburg, Portugali ja Ruotsi) eivät esittäneet mitään määrällisiä laskelmia lisätoimista. Ruotsi arvioi nykyisten toimien riittävän. Kasvihuonekaasujen lisäsäästöjä ennakoineissa maissa suurin osa säästöistä odotetaan saatavan aikaan vähentämällä hiilidioksidipäästöjä entisestään. Edellä mainittujen ennusteiden laatu kärsii epätarkkuuksista, jotka liittyvät

- toimien täytäntöönpanon laajuuteen

- ennusteissa käytettyihin menettelyihin ja niiden esitystapaan.

Alustava arvio Kioton pöytäkirjan joustomekanismien ja hiilinielujen käyttöön turvautumisesta

Täydentääkseen arviotaan edistymisestä jäsenvaltioiden toimenpiteiden perusteella Euroopan komissio lähetti jäsenvaltioille kyselyn näiden aikeista ja valmistautumisesta käyttämään Kioton mekanismeja (Kioton pöytäkirjan 6, 12 ja 17 artikla) ja hiilinieluja (Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 3 ja 4 kohta).

Kioton mekanismien käytön valmistelu on eri jäsenvaltioissa hyvin eri vaiheessa. Kuusi jäsenvaltiota (Itävalta, Belgia, Alankomaat, Portugali, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta) ovat jo päättäneet käyttää Kioton mekanismeja omien sisäisten toimiensa lisäksi, jotta saavuttaisivat ensimmäisen sitoumuskauden tavoitteet. Kaksi niistä on esittänyt ensimmäiset laskennalliset arviot. Alankomaat suunnittelee vähentävänsä joustomekanismien avulla vuosittain 20 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia ja Portugali noin miljoona tonnia. Itävalta aikoo toteuttaa joustomekanismeilla jopa 50 prosenttia toimistaan tavoitteiden saavuttamiseksi. Itävalta ja Alankomaat ovat edenneet pisimmälle hankeperusteisten mekanismien täytäntöönpanon valmisteluissa, ja ne ovat varanneet tarkoitukseen huomattavat määrärahat. Vaikka Alankomaat arvioi vähentävänsä Kioton mekanismeilla 20 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, ero lisätoimin-ennusteen ja taakanjakotavoitteen välillä saadaan kurottua umpeen vain, jos otetaan huomioon kaikkein optimistisimmat lisätoimin-ennusteet [6]. Portugali aikoo vähentää jopa 1,3 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, mutta näin ero kuroutuisi umpeen vain hieman. Portugali ei sitä paitsi toimittanut tarkkoja tietoja lainsäädännön täytäntöönpanosta tai mistään erityisistä hankkeista.

[6] Alankomaat ei ilmoittanut päästövähennysten tarkkaa määrää vaan vaihteluvälin.

Koko unionissa nämä määrälliset arviot jäsenvaltioiden käyttämistä Kioton mekanismeista vastaisivat noin 0,5:tä prosenttia vertailuvuoden päästöistä. Lukua on kuitenkin tulkittava varovaisesti, koska vain harvat jäsenvaltiot ovat tähän mennessä ilmoittaneet aikovansa käyttää yhteistoteutusta ja puhtaan kehityksen mekanismia sekä toimittaneet asiaa koskevat tiedot. Lisätietoja löytyy EEA:n kertomuksen (2003) luvusta 6.

Jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon myös metsityksen, uudelleen metsityksen ja metsän hävittämisen Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Vain viisi jäsenvaltiota (Itävalta, Alankomaat, Portugali, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta) toimittivat vuosittaiset arviot hiilivarastojen nettomuutoksista Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Itävalta ja Ruotsi odottivat toimista aiheutuvan jonkin verran lisäpäästöjä, mutta Alankomaat, Portugali, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta ennakoivat päästöjen nettositoutumista. Vain kolme jäsenvaltiota on tähän mennessä päättänyt laskea metsänhoidon mukaan Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Sopimuksen 3 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisten jäsenvaltioiden toteuttamien toimien yhdistetyt ennusteet antaisivat odottaa 13 miljoonan hiilidioksiditonnin nettositoutumista vuosittain. Määrä muodostuu metsityksen, uudelleen metsityksen ja metsän hävityksen takia sitoutuvista 10 miljoonasta tonnista sekä metsien, viljelymaan ja laidunmaan hoidon sekä kasvillisuuden palauttamisen ansiosta sitoutuvista 3 miljoonasta tonnista. Yhteisössä toimet vastaisivat arviolta 0,3:a prosenttia vertailuvuoden päästöistä.

Joissakin jäsenvaltioissa nämä toimet voivat auttaa huomattavasti sitoumusten täyttämisessä. Espanja ja Portugali pyrkivät ottamaan jäsenvaltioista eniten huomioon hiilinielut tai maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden toimet (LULUCF-toimet), ja ne kumpikin arvioivat kurovansa eroa umpeen 3 prosenttia. Yhdistynyt kuningaskunta aikoo lisätä tavoitteensa ylittämistä näillä toimilla.

Tiedot ovat kuitenkin edelleen alustavia, joten luotettavaa ennustetta toimien vaikutuksesta koko yhteisöön ei ole mahdollista antaa. Nielujen vaikutuksista on vaikea antaa tarkempia arvioita, koska LULUCF-toimien hyvän käytännön opasta laaditaan IPCC:ssä edelleen. Lisäksi LULUCF-toimien mukaan laskemisen ja niille varattujen määrärahojen valmistelu on edelleen alkuvaiheessa. Lisätietoja löytyy EEA:n kertomuksen (2003) luvusta 7.

EY:n yhteiset ja yhteensovitetut toimet (CCPM)

Tässä osiossa esitellään lyhyesti nykyiset yhteisön tason yhteiset ja yhteensovitetut toimet (CCPM). Eurooppalainen ilmastonmuutosohjelma (ECCP) käynnistettiin, jotta voitaisiin määrittää ympäristöä eniten säästävät ja kustannuksiltaan edullisimmat toimet yhteisön tavoitteen saavuttamiseksi. Ilmastonmuutosohjelman ensimmäisen vaiheen toteuttamisesta annetussa komission tiedonannossa [7] esitettiin joukko toimenpiteitä, joista komissio aikoi tehdä aloitteen vuosina 2002 ja 2003. Ilmastonmuutosohjelman toisessa kertomuksessa vuonna 2003 [8] toimenpiteitä täydennettiin lisäehdotuksilla erityisesti niillä aloilla, joilla toimenpiteitä ei ollut ehdotettu aiemmin.

[7] KOM(2001) 580, 23.10.2001.

[8] http://europa.eu.int/comm/environment/ climat/second_eccp_report.pdf.

Vähentymispotentiaalista tehtyjen asiantuntijoiden alustavien arvioiden mukaan päästöt voisivat vähentyä kaikkien ilmastonmuutosohjelmassa eriteltyjen toimenpiteiden ansiosta jopa kaksi kertaa enemmän, kuin Kioton tavoitteen täyttämiseksi on vaadittu (578-696 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia). Voimassa olevien tai komission ehdottamien lainsäädäntötoimien avulla voitaisiin jo nyt - näiden lukujen perusteella - vähentää päästöjä jopa noin 300 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Jos jäsenvaltiot hyväksyvät toimenpiteet ja panevat ne kattavasti ja ajallaan täytäntöön, potentiaaliset ennusteet voisivat käydä toteen ja auttaa kuromaan umpeen eron nykyisin toimin -ennusteen ja yhteisön tavoitteen välillä. Taulukossa 3 esitetään yleiskatsaus ilmastonmuutosohjelmassa ehdotettujen toimenpiteiden edistymisestä syyskuuhun 2003 mennessä. Koska ehdotusten hyväksyminen ja täytäntöönpano on vielä epävarmaa, mahdollisista tuloksista esitettyjä arvioita on tarkasteltava hyvin kriittisesti.

Taulukko 3: Yhteisten ja yhteensovitettujen toimien edistyminen

Ehdotettu toimenpide // Toteutuksen tilanne

Laaja-alaiset kysymykset //

Direktiivi kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä // Neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyneet [9].

[9] 2003/87/EY, annettu 13.10.03, EYVL L 275, 25.10.2003, s.32-46.

IPPC-direktiivin (ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistäminen) täytäntöönpanon toteutuminen // Energiatehokkuutta lisääviä yleisiä tekniikoita koskevan IPPC-viiteasiakirjan laatiminen alkoi vuonna 2003.

Parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) käsittelevien alakohtaisten viiteasiakirjojen laatimista jatketaan.

Julkaistujen BAT-viiteasiakirjojen tarkistaminen aloitetaan vuonna 2003.

Hankeperusteisten mekanismien kytkeminen päästökauppaan // Komissio antoi ehdotuksen [10].

[10] KOM(2003)403, 23.7.2003.

Valvontajärjestelmän tarkistaminen // Komissio antoi ehdotuksen [11].

[11] KOM(2003)51, 5.2.2003.

Energia //

Energiatuotteiden verotusta koskeva direktiivi // Neuvosto hyväksynyt [12].

[12] 2003/96/EY, EYVL L 283, 31.10.2003.

Direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta // Neuvosto ja parlamentti hyväksyneet [13].

[13] 2002/91/EY, EYVL L 1, 4.1.2003, s. 65-71.

Direktiivi uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytön edistämisestä // Neuvosto ja parlamentti hyväksyneet [14].

[14] 2001/77/EY, EYVL L 283, 27.10.2001, s. 33-40.

Ehdotus direktiiviksi puitteiden säätämisestä energiaa käyttäviä tuotteita koskevien ekologisen suunnittelun vaatimusten asettamista varten // Komissio on antanut ehdotuksen [15].

[15] KOM(2003)453, 23.7.2003.

Energian kysyntää koskeva direktiiviehdotus // Valmistelu käynnissä.

Sähkön ja lämmön yhteistuotantoa koskeva direktiiviehdotus // Komissio on antanut ehdotuksen [16], yhteispäätösmenettely käynnissä.

[16] KOM(2003)416, EYVL C 291 E , 26.11.2002, s. 182-209.

Julkisten hankintojen energiatehokkuuden lisäämistä koskevat aloitteet // Valmistelu käynnissä.

Valistus- ja vauhdittamiskampanjat // Liitetty vuoden 2003 "Älykäs energiahuolto Euroopassa" -suunnitelmaan

Liikenteeseen liittyvät asiat //

EU:n, Japanin ja Korean autovalmistajien vapaaehtoinen sopimus autokannan keskimääräisten hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi 140 grammaan kilometriä kohti vuosiin 2008/2009 mennessä (ennen ECCP-ohjelmaa) // Seurataan vuosittaisen raportoinnin avulla.

Tarkistetaan vuosina 2003/2004.

Liikennemuotojen välisen tasapainon korjaaminen // Yhteistä liikennepolitiikkaa koskevan valkoisen kirjan mukainen toimenpidepaketti [17].

[17] KOM(2001)370, ISBN 92-894-0339-X.

Infrastruktuurin käytön ja maksujen kehittämistä koskeva ehdotus // Komissio on antanut ehdotuksen [18].

[18] KOM(2003)448, 23.7.2003.

Biopolttoaineiden käytön edistäminen liikenteessä. // Neuvosto ja parlamentti hyväksyneet [19].

[19] 2003/30/EC, EYVL L 123 E, 17.5.2003, s. 42-46.

Ehdotus ammatillisiin tarkoituksiin polttoaineena käytettävään dieselöljyyn sovellettavasta erityisestä verotusjärjestelmästä sekä bensiinin ja dieselöljyn valmisteverojen lähentämisestä // Komissio on antanut ehdotuksen [20].

[20] KOM(2003)410, 24.7.2002.

Ehdotus asetukseksi yhteisön rahoitustuen myöntämisestä tavarankuljetusjärjestelmän ympäristönsuojelun tason parantamiseksi // Komissio on antanut ehdotuksen. [21]

[21] Asetus EY N:o 1382/2003, EYVL L 196, 2.8.2003, s. 1-6.

Maatalous //

Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevat yhteiset säännöt ja tietyt viljelijöiden tukijärjestelmät // Annettu [22].

[22] Asetus EY N:o 1782/2003, EYVL L 270, 21.10.2003, s. 1

Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuki maaseudun kehittämiseen // Annettu [23].

[23] Asetus (EY) N:o 1783/2003, EYVL L 270, 21.10.2003, s. 70

Teollisuus //

Ehdotus fluorattuja kaasuja koskevaksi lainsäädäntötoimeksi // Komissio on antanut ehdotuksen [24].

[24] KOM(2003) 492, 11.8.2003.

5. Päästötavoitteet ja -vähennykset ehdokasmaissa

Kasvihuonekaasupäästöjen tavoitteet ja vähennykset ehdokasmaissa on merkitty taulukkoon 4 vertailuvuodelta, vuodelta 2001 ja vuodelta 2010. Ehdokasmaat eivät ole sopimuspuolina yhteisön taakanjakosopimuksessa. Sen sijaan monille niistä on asetettu omaksi Kioton tavoitteeksi 8 prosentin vähennys, paitsi Unkarille ja Puolalle, joiden Kioton tavoite on 6 prosentin vähennys. Kyproksella ja Maltalla ei ole Kioton tavoitetta. Tiedoissa on lisäksi paljon puutteita, joten niitä ei voida verrata suoraan nykyisten jäsenvaltioiden tietoihin. Yhdistetty analyysi on kuitenkin toteutettu tietojen saamiseksi, jotta kymmenen ehdokasmaan yleistä kehittymistä voidaan verrata 15 nykyisen jäsenvaltion kehittymiseen.

Sloveniaa ja Unkaria lukuun ottamatta ehdokasmaat alittavat reilusti Kioton päästötavoitteet vuoteen 2010 mennessä (EEA 2003, luku 4). Kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt vähenivät ehdokasmaissa 36 prosenttia vertailuvuodesta vuoteen 2001. Vuonna 2001 kaikkien maiden yhteinen tavoitteen saavuttamista osoittava indikaattori oli noin 32 mittapistettä alle oletetun lineaarisen kehityksen vuodesta 1990 kohti vuoden 2010 tavoitetta (kaavio 3). Ehdokasmaiden saavutukset vaihtelevat kuitenkin huomattavasti (taulukko 4). Yhdeksän maata oli Kioton tavoitekehityksestä jäljessä, ja tavoitteen saavuttamista osoittavat indikaattorit vaihtelivat Unkarin -14 prosenttiyksiköstä Latvian -56 prosenttiyksikköön. Vain Slovenia oli tavoitekehitystään edellä +6 prosenttiyksikköä (ks. EEA 2003, luku 4).

Taulukossa 4 on esitetty ehdokasmaiden kasvihuonekaasupäästöjä koskevat ennusteet, jotka perustuvat kolmansiin kansallisiin tiedonantoihin, jotka Bulgaria, Tsekin tasavalta, Viro, Unkari, Latvia, Puola, Slovakia ja Slovenia toimittivat kesäkuuhun 2003 mennessä UNFCCC-puitesopimuksen sihteeristölle. Kahta lukuun ottamatta kaikki maat esittivät lisätoimin-ennusteet. Ennusteiden perusteella Slovenia ei odota saavuttavansa omaa Kioton tavoitettaan, mutta Latvia ja Viro odottavat ylittävänsä Kioton tavoitteen yli 50 prosentilla. Ehdokasmaissa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi täytäntöön pantu lainsäädäntö perustuu lainsäädännön yhdenmukaistamiseen yhteisön lainsäädännön kanssa. Tärkeimmät alat ovat energiankäyttö ja jätehuolto (ks. EEA 2003, luku 4.3).

Kaavio 3: Kymmenelle ehdokasmaalle asetetun Kioton pöytäkirjan mukaisen tavoitteen saavuttamista osoittavat indikaattorit vuonna 2001 (prosenttiyksikköinä)

>VIITTAUS KAAVIOON>

Huom. Bulgaria (1999), Unkari (2000), Liettua (1998) ja Slovenia (1996) eivät ilmoittaneet tietoja kaikilta vuosilta. Puuttuvien vuosien arvot interpoloitiin (sarjan keskelle) tai edellisen ilmoitetun vuoden tietoja käytettiin. Kypros ja Malta eivät sisälly taulukkoon, koska niillä ei ole Kioton tavoitetta.

Lähde: EEA, 2003

Taulukko 4: Todelliset ja ennakoidut kasvihuonekaasupäästöt ehdokasmaissa

>TAULUKON PAIKKA>

Kaavio 4: Suhteellinen ero (ylitys tai alitus) ennusteiden ja vuoden 2010 tavoitteiden välillä ehdokasmaissa

>VIITTAUS KAAVIOON>

Sanasto ja lyhenteet

BAT // Parhaat käytettävissä olevat tekniikat

CCPM // Unionin tason yhteiset ja yhteensovitetut toimet

CDM // Puhtaan kehityksen mekanismi

CH4 // Metaani

CO2 // Hiilidioksidi

ECCP // Eurooppalainen ilmastonmuutosohjelma, jonka tavoitteena on määritellä ja kehittää kaikki unionin strategiassa tarvittavat osatekijät Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi.

EEA // Euroopan ympäristökeskus

EEA, 2003 // EEA:n kertomus Greenhouse gas emission trends and projections vuodelta 2003, käytetty tämän kertomuksen tausta-asiakirjana

Ennakoitu edistyminen // Ennakoitua edistymistä arvioidaan tarkastelemalla lisätoimia (suunniteltuja toimia tai toimia, joista vasta keskustellaan) jäsenvaltioissa ja yhteisössä sekä vertaamalla vuoden 2010 ennakoituja päästöjä jäsenvaltioiden ja koko yhteisön päästötavoitteisiin. Arviointi perustuu jäsenvaltioiden ja yhteisön ennusteisiin.

EY // Euroopan yhteisö

EY:n taakanjakosopimus // UNFCCC-puitesopimukseen liitetyssä Kioton pöytäkirjassa asetetaan erisuuruiset sitovat päästötavoitteet useille sopimuspuolille Euroopan yhteisö (EY) mukaan luettuna. EY lupasi vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 8 prosenttia vuoden 1990 tasosta kauteen 2008-2012 mennessä. Kokonaistavoite on jaettu erisuuruisiin osiin jäsenvaltioiden kesken neuvoston päätöksen 2002/358/EY mukaisesti.

HFC // Fluorihiilivedyt

IPCC // Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli

JI // Yhteistoteutus

Lähde // Prosessi tai toiminta, josta vapautuu kasvihuonekaasua, aerosolia tai kasvihuonekaasuprekursoreita ilmakehään.

LULUCF // Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous

N2O // Dityppioksidi

Nielut // Prosessi, toiminta tai järjestelmä, jonka avulla ilmakehästä poistetaan kasvihuonekaasua, aerosolia tai kasvihuonekaasuprekursoreita.

PFC // Perfluorihiilivedyt

SF6 // Rikkiheksafluoridi

Todellinen edistyminen // Todellista edistymistä arvioidaan vertaamalla vertailuvuoden selvityksiä uusimpiin selvityksiin päästöjen todellisen kehityskulun määrittämiseksi sekä vertaamalla jäsenvaltioiden ja koko yhteisön päästötavoitteita. Arviointi perustuu jäsenvaltioiden ja yhteisön päästöselvityksiin.

UNFCCC // Ilmastonmuutosta koskeva YK:n puitesopimus

Valvontajärjestelmä // Valvontajärjestelmä on väline, jolla arvioidaan tarkasti ja säännöllisesti yhteisön edistymistä ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) ja Kioton pöytäkirjan mukaisten sitoumusten täyttämisessä.