KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE - Kohti AKT-maiden kanssa tehtävän yhteistyön täydellistä integroimista EU:n talousarvioon

SISÄLLYSLUETTELO

1. Tiivistelmä

2. Puitteet

2.1. Avun tehokkuus - kansainvälinen tavoite

2.2. EU-yhteistyö: talousarvio + EKR

2.3. EU-yhteistyö: talousarvio vs. EKR

2.4. Komission uudistussuunnitelman tukeminen

3. Poliittinen muutostahto: budjetoinnin tarjoamat mahdollisuudet

3.1. AKT:n integroiminen EU:n ulkosuhteisiin - kohti normaalia tilannetta

3.2. AKT-maiden syrjäytymisvaaran torjuminen EU:n politiikassa

3.3. Vahvempi oikeutus tehokkaalle EU:n tukipolitiikalle

3.4. Toimivuuden lisääminen

3.5. Tehokkuuden lisääminen

4. Budjetoinnin herättämät huolenaiheet

4.1. AKT-maiden kumppanuuden laadun säilyttäminen

4.2. AKT-maille annettavasta avusta tehdyn sitoumuksen säilyttäminen

4.3. Erityisistä "rahoituskertoimista" yleiseen "budjettikertoimeen"

5. Kunnianhimoinen mutta toteuttamiskelpoinen suunnitelma

6. Päätelmät: Mahdollisuus poliittiseen ja käytännön muutokseen

1. TIIVISTELMÄ

Laajentuminen kymmenellä uudella jäsenvaltiolla tekee vuodesta 2004 tärkeän Euroopan unionin historiassa. Perussopimusten uudistamista käsittelevä hallitusten välinen konferenssi, jonka oli määrä aloittaa työnsä lokakuussa 2003 Eurooppa-valmistelukunnan ehdotusten pohjalta, laatii EU:lle perustuslain, jossa EU:n tehtävät ja toimielimet saatetaan sen uutta asemaa vastaavalle tasolle. Komissio aloittaa keskustelun rahoituskehyksestä laajentuneen EU:n ensimmäisen täyden kauden, eli vuoden 2006 jälkeen. Yhteistyö Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) maiden kanssa on myös korkealla vuoden 2004 asialistalla, sillä Eurooppa-valmistelukunta suosittelee EU:n ja AKT-maiden välisen yhteistyön sisällyttämistä talousarvioon. Neuvottelut mahdollisista muutoksista AKT-EY-kumppanuussopimukseen (Cotonoun sopimus) aloitetaan vuonna 2004. Samaan aikaan yhteisön on määriteltävä tulevat resurssit, joilla tuetaan taloudellista yhteistyötä AKT-maiden kanssa yhdeksännen Euroopan kehitysrahaston (EKR) tämänhetkisen rahoituspöytäkirjan voimassaolon päättymisen jälkeen. Vaikka nämä kaksi taloudellista kysymystä, eli yleinen rahoituskehys ja yhdeksännen EKR:n seuraaja, tuntuvatkin melkoisen teknisiltä, ne ovat poliittisesti tärkeitä kysymyksiä ja liittyvät luontaisesti siihen tehtävään, jonka laajentunut EU itselleen tulevaisuudessa määrittää.

Komissio katsoo, että tässä yhteydessä on poliittisesti sekä toivottavaa että sopivaa normalisoida EY:n AKT-maille sekä merentakaisille maille ja alueille (MMA) [1] antaman tuen rahoituskehys. Muutoksella lopetetaan peräkkäisten EKR:ien järjestelmä ja mahdollistetaan EU-AKT-yhteistyön rahoituksen täydellinen sisällyttäminen yleiseen talousarviojärjestelmään, toisin sanoen EU:n vuotuiseen talousarvioon ja sen keskipitkän aikavälin ohjelmakehyksiin eli rahoitusnäkymiin. Vuonna 2004 tapahtuvaksi odotetut muutokset tarjoaisivat yhdessä tähän erinomaisen mahdollisuuden.

[1] Tässä asiakirjassa viittaus AKT-maihin kattaa myös MMA:t.

EKR on vuodesta 1958 ollut pääasiallinen rahoitusväline EY:n yhteistyölle AKT:n ja MMA:iden kanssa. EKR on erityislaatuinen siinä mielessä, että se on hallitusten rahoittama ja komission hallinnoima yleisen talousarvion ulkopuolella, mutta vastuuvapauden sille myöntää Euroopan parlamentti. Sillä on koko ajan ollut oma varainhoitoasetus ja täytäntöönpanojärjestelyt, jotka poikkeavat yleisestä talousarviosta rahoitettuun ulkoiseen tukeen sovellettavista vastaavista säännöksistä ja järjestelyistä. Lisäksi EKR:n varat ovat edelleen koostuneet jäsenvaltioiden maksamista rahoitusosuuksista, jotka poikkeavat yleisessä talousarviossa käytettävistä kulujen jakoperusteista. Rahoitusosuudet on neuvoteltu aina uudelleen jokaista viisivuotista rahoituspöytäkirjaa varten.

Tämä erikoinen järjestely oli ehkä ymmärrettävissä viisikymmentä vuotta sitten, mutta nykyisin erillinen erityisrahasto ei enää tuo lisäetua. AKT-maat ja MMA:t ovat yhä suuremmassa vaarassa syrjäytyä pääasiassa sen vuoksi, että ne jäävät EU:ssa käytävien tärkeiden keskustelujen ja EU:n tasolla tehtävän tavoitteenasettelun ulkopuolelle. Nyt vallitseva tilanne on täysin vanhentunut: miksi yhteisön politiikkaan (kehitysyhteistyö) kuuluvaa yksittäisen elementin (EKR) hallinnointia pitäisi jatkaa yleisen talousarvion ulkopuolella siten, että täysi parlamentaarinen osallistuminen ei ole mahdollista? Samoin herää kysymys, miksi siinä sovelletaan jäsenvaltioiden kanssa erikseen neuvoteltavia jakokertoimia, jotka eroavat jäsenvaltioiden yhteisön muihin menoihin maksaman rahoitusosuuden määrittelyyn käytettävistä kertoimista?

EKR:n sisällyttämisestä talousarvioon on keskusteltu useamman kerran, viimeksi valmisteltaessa yhdeksättä EKR:ää. Huolimatta useimpien jäsenvaltioiden myönteisestä asenteesta, yhteisymmärrystä ei siinä vaiheessa saavutettu. Komissio ilmoitti laativansa tiedonannon budjetoinnin eduista ja haitoista [2].

[2] Euroopan unionin neuvosto, viite 14084/99, 14. joulukuuta 1999.

Tämä asiakirja on laadittu kyseisen sitoumuksen täyttämiseksi. Siinä todetaan, että budjetointi tuo mukanaan suuria mahdollisuuksia sekä poliittisesta että käytännön näkökulmasta.

* Barcelonan huippukokouksessa maaliskuussa 2002 EU lupasi työskennellä rahoitusmenettelyjen ja -käytäntöjen yhdenmukaistamiseksi sekä saavuttaa konkreettisia tuloksia ennen vuotta 2004. Budjetointi olisi konkreettinen askel. Tehokkuus kasvaisi tukea vastaanottavissa maissa, jotka nyt saavat yhteisöltä varoja erilaisten sääntöjen perusteella. Yhdenmukaistetuista menettelyistä olisi merkittävää etua, sillä ne merkitsevät yhtenäistä hallinnointia, komission ja jäsenvaltioiden välisen komiteamenettelyn järkeistämistä ja komission työntekijöiden tehtävien yksinkertaistamista sekä päätoimipaikoissa että edustustoissa. Lisäksi ne sopivat täydellisesti vuonna 2000 aloitettuun ulkosuhteiden sektorin rakenneuudistukseen.

* Yhteisön AKT-maille antaman tuen tehokkuus paranisi budjettikurin ja joustavampien kohdentamismenettelyjen avulla. Kaikkien kehitysyhteistyövarojen liittäminen yleiseen talousarvioon helpottaisi alueellista yhteistyötä AKT-maiden ja muiden kehitysmaiden välillä ja saisi aikaan tehokkaamman yhteisvaikutuksen. Se lisäisi AKT-maihin kohdistuvaa huomiota EU:ssa käytävässä kehitystä koskevassa keskustelussa. Neuvoston ja parlamentin vuotuisista budjettikeskusteluista on tullut päänäyttämö keskusteluille kehityspolitiikan sisällöstä, unionin poliittisista painopisteistä ja niiden vaikutuksesta resursseihin. Budjetointi toisi AKT-maiden kanssa tehtävän yhteistyön näkyvämpään asemaan ja vahvistaisi sen oikeutusta Euroopan parlamentin myötävaikutuksella. AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous saisi lisää vaikutusvaltaa, koska sen jäseniin kuuluisi Euroopan parlamentin jäseniä.

* Varat olisivat käytettävissä nopeasti (neuvoston ja parlamentin hyväksyttyä vaadittavan/vaadittavat asetuksen/asetukset) eikä tarvitsisi odottaa 25:n (tai useamman) jäsenvaltion ja AKT-maiden kahden kolmasosan ratifioivan rahoituspöytäkirjaa.

* Budjetointi antaa mahdollisuuden AKT-maiden ja EU:n välisten suhteiden modernisointiin siirtymällä ad hoc -rahoitusjärjestelmästä, joka perustuu osittain historiallisiin syihin, EU:n täydellisesti rahoittamaan järjestelmään. Tällä vältettäisiin viiden vuoden välein käytävät erityiset ja vaikeat neuvottelut EKR:n rahoituksesta. Yksi ainoa jäsenmaiden vastuunjakojärjestelmä olisi voimassa kahden erillisen järjestelmän sijaan, joita olisi yhä vaikeampi hallita 25 jäsenvaltion unionissa. Kun otetaan huomioon kaikki etunäkökohdat, keskustelu EKR:stä on selvästi vaarassa jäädä vähäiseksi.

Komission analyysin tavoitteena onkin antaa päätöksentekijöille tietoja tulevina kuukausina tehtävien tärkeiden päätösten tekemiseksi. Tiedonannossa vahvistetaan, että täydellisen budjetoinnin odotetaan saavan aikaan positiivisen muutoksen, koska se normalisoi tilanteen poliittisella ja budjetointitasolla. Lisäksi se yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa menettelyjä vaarantamatta AKT-valtioiden kanssa tehdyn 45-vuotisen yhteistyön saavutuksia. Tiedonannon loppuun on liitetty lyhyet toimintaohjeet, joilla osoitetaan, että AKT-maille kohdistettavan avun täydellinen sisällyttäminen yleiseen talousarvioon vuodesta 2007/2008 eteenpäin [3] on kannattavaa edellyttäen, että toimiin ryhdytään välittömästi.

[3] ESIMMÄINEN RAHOITUSPÖYTÄKIRJA KATTAA VIRALLISESTI JAKSON MAALISKUUSTA 2000 MAALISKUUHUN 2005. SE TULI KUITENKIN VOIMAAN VASTA HUHTIKUUSSA 2003 RATIFIOINTIMENETTELYSSÄ TAPAHTUNEIDEN VIIVEIDEN VUOKSI. COTONOUN SOPIMUKSEN MUKAAN ENSIMMÄISESSÄ RAHOITUSPÖYTÄKIRJASSA TARKOITETUT VARAT KATTAVAT JAKSON 2000-2007. TÄMÄ MERKITSEE SITÄ, ETTÄ UUSIEN VAROJEN OLISI OLTAVA KÄYTETTÄVISSÄ VIIMEISTÄÄN 1. TAMMIKUUTA 2008.

2. PUITTEET

2.1. Avun tehokkuus - kansainvälinen tavoite

Viime vuosina kehityspolitiikka on noussut aiempaa merkittävämpään asemaan sekä EU:n että kansainvälisellä tasolla.

YK:n puitteissa on pidetty useita suuria kokouksia, kuten esimerkiksi vuosituhannen huippukokous syyskuussa 2000 sekä Monterreyn kansainvälinen kehitysrahoituskokous ja Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokous, jotka pidettiin vuonna 2002. Näiden kokousten tuloksena on syntynyt yhteisiä sääntöjä, tunnustettuja periaatteita ja arvoja sekä maailmanlaajuinen suunnitelma. Kehityspolitiikan päätavoitteet on esitetty vuosituhattavoitteissa (Millenium Development Goals), joiden keskeisenä päämääränä on köyhyyden hävittäminen. Kehitysyhteistyön pääperiaatteet ja hyvät käytännöt, kuten kumppanuus (partnership) ja vastaanottavien maiden oman kehitysprosessinsa itsehallinta (ownership) ovat nyt kansainvälisessä kielenkäytössä yleisesti käytössä. Monterreyn loppuasiakirjassa painotettiin edelleen tarvetta julkisen kehitysavun tehostamiseen muun muassa vähentämällä siirtokuluja, yhdenmukaistamalla rahoitusmenettelyjä, purkamalla avun sidonnaisuudet ja soveltamalla kehitysmaiden tarpeisiin sovitettuja tuen toimitusmekanismeja. Todettiin, että on myös tarvetta ennakoida resurssien saatavuutta.

Näissä puitteissa Euroopan unioni on sitoutunut [4] vähentämään siirtokustannuksia. Konkreettiset toimet eri politiikkojen koordinoimiseksi ja menettelyjen yhdenmukaistamiseksi aloitetaan ennen vuotta 2004 sekä EY:n että jäsenvaltioiden tasolla noudattaen kansainvälisesti sovittuja parhaita käytäntöjä.

[4] Eurooppa-neuvoston päätelmät kansainvälisestä rahoituskehityskokouksesta 14. maaliskuuta 2002.

AKT-maiden kanssa tehtävän yhteistyön sisällyttäminen talousarvioon ja kaikkien kehitysmaiden kanssa käytettävien menettelyjen yhdenmukaistaminen ovat kaikkein selvimpiä tähän tähtääviä toimenpiteitä, kun otetaan huomioon, että ATK-maat joutuvat yhteisön tukemissa kehitysohjelmissaan tällä hetkellä tekemisiin erilaisten järjestelmien ja menettelytapojen kanssa.

2.2. EU-yhteistyö: talousarvio + EKR

Nykyisin Euroopan unioni jakaa kehitysapua joko a) EU:n budjetista, b) Euroopan kehitysrahastosta tai c) jäsenvaltioiden ohjelmista. Osa tästä kokonaisavusta kanavoidaan kansainvälisten organisaatioiden kautta (esimerkiksi Maailmanpankki ja YK). Lisäksi Euroopan investointipankki (EIP) on ollut tärkeä pääoman lähde kehitysmaille.

EU toimittaa puolet maailmanlaajuisesta kehitysavusta (noin 29 miljardia dollaria vuonna 2002) edellä mainittujen kanavien kautta maille, jotka raportoivat OECD:n kehitysapukomitealle (DAC) (ks. liite 1, taulukko 1). Komissio hallinnoi yhteisön puolesta noin yhtä viidesosaa tästä avusta.

Vuonna 2002 yhteisön ulkopuolelle suuntautuvan tuen kokonaismäärä oli 6,3 miljardia euroa (ks. liite 1, taulukko 2), josta 4,4 miljardia oli peräisin EU:n talousarviosta ja 1,9 miljardia EKR:stä. [5] Talousarviosta maksetusta 4,4 miljardista eurosta noin 650-700 miljoonaa menee vuosittain AKT-maiden hyväksi. Budjettikohdissa tuetaan toimintoja, jota liittyvät muun muassa humanitaariseen apuun, ihmisoikeuksiin, elintarvikeapuun tai kansalaisjärjestöjen toiminnan osarahoitukseen. Talousarvio kattaa myös yhteistyön tiettyjen AKT-ryhmän nykyisten (Etelä-Afrikka) tai uusien (Itä-Timor) jäsenten kanssa sekä merkittävän määrän kansainvälisiä kalastussopimuksia ja nopean toiminnan järjestelmän (Rapid Reaction Mechanism) kautta toimitettavan avun.

[5] Suurin osa EKR:n rahoituksesta käytetään AKT-maiden hyväksi. Pieni osa, noin 20-30 miljoonaa euroa vuosittain, käytetään merentakaisten maiden ja alueiden (MMA:t) hyväksi.

Tänä päivänä yhteisö on avunantaja, joka toimii lähes kaikissa maailman kehitysmaissa mutta käyttää kahta eri järjestelmää. Tuki AKT-maihin kuulumattomille maille hoidetaan yksinomaan yleiseen talousarvioon sovellettavien asetusten mukaisesti kun taas tuki AKT-maille hoidetaan yhtäältä yleiseen talousarvioon sovellettavien asetusten ja toisaalta Cotonoun sopimuksen / EKR:ään sovellettavien asetusten mukaisesti.

Cotonoun sopimuksen tultua voimaan 1. huhtikuuta 2003 [6] seuraavat varat olivat käytettävissä AKT-maiden ja MMA:iden kanssa tehtävään yhteistyöhön:

[6] EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3 ja EYVL L 83, 1.4.2003, s. 69.

* Kuudennessa, seitsemännessä ja kahdeksannessa EKR:ssä kokonaissumma oli 32,8 miljardia euroa (sisältäen siirrot aiemmista EKR:istä), josta 30,2 miljardia euroa sidottiin ja 21,8 miljardia maksettiin. Jäljelle jäi vielä 2,6 miljardia euroa uusiin sitoumuksiin ja 11 miljardia euroa maksuihin.

* Yhdeksäs EKR: 12,5-13,5 miljardia euroa AKT-maille (määrä riippuu jäsenvaltioiden päätöksestä, joka koskee ehdollista 1 miljardin euron määrärahaa), 175 miljoonaa euroa MMA:ille ja 125 miljoonaa euroa komission täytäntöönpanokuluihin. Yhdeksännessä EKR:ssä käytettävissä oleva kokonaissumma on siis 12,8-13,8 miljardia euroa.

Näin ollen kaudelle 2003-2007 oli käytettävissä yli 15 miljardia euroa uusiin maksusitoumuksiin ja yli 23 miljardia euroa maksuihin.

Liitteen 1 taulukossa 3 olevasta kaaviosta nähdään EKR:n maksusitoumuspäätösten ja maksujen kehitys vuosina 1989-2002. Maksusitoumuksia oli keskimäärin yli 3 miljardia euroa vuodessa ensimmäisten kolmen vuoden aikana kahdeksannen EKR:n tultua voimaan (1998). Niiden määrä laski vuosina 2001 ja 2002, mikä on normaali ilmiö EKR-järjestelmässä, koska sen rahoituspöytäkirjat tehdään aina viiden vuoden jaksoille.

On kuitenkin tärkeää keskittyä maksuihin, joissa varoja käytetään tehokkaasti ja joihin viitataan OECD:n kehitysapukomitean (DAC) laatimissa julkista kehitysapua käsittelevissä tiedoissa. Analyysi liitteen 1 taulukossa 3 olevista tiedoista osoittaa, että komission ulkoisen avun hallinnoinnin uudistaminen vuodesta 2000 lähtien on parantanut EKR:n varojen jakamista. Kun keskimääräiset maksut kauden 1996-2000 aikana vaihtelivat 1,5 miljardin euron molemmin puolin, vuoden 2001 jälkeen on saavutettu 2 miljardin euron keskitaso. Näistä parannuksista huolimatta toteutuneet maksut ovat jääneet paljon odotettua alhaisemmiksi, ja niiden taso on vielä kaukana yhteisön tavoitteesta sitoa ja maksaa EKR:stä 3,0-3,5 miljardia euroa vuodessa.

2.3. EU-yhteistyö: talousarvio vs. EKR

Rahastoksi perustetulla EKR:llä on lukuisia merkittäviä ominaispiirteitä, jotka erottavat sen talousarviosta.

Kun EKR:n viisivuotisten määrärahojen määrästä päästään sopimukseen EU:n jäsenvaltioiden välillä ja niiden ja AKT-maiden välillä, siitä tehdään EU:n ja jäsenvaltioiden välinen sisäinen sopimus [7] ja EU:n, jäsenvaltioiden ja AKT-maiden välinen rahoituspöytäkirja [8], joka on Cotonoun sopimuksen liitteenä. Kaikkien jäsenvaltioiden ja AKT-maiden kahden kolmasosan on allekirjoitettava ja ratifioitava rahoituspöytäkirja, mikä vie yleensä useamman vuoden. AKT-maat voivat saada määrärahan käyttöönsä vasta ratifioinnin jälkeen. Kun summa on käytettävissä, siitä tulee menotavoite. Tämä tarkoittaa sitä, että sitomattomat ja maksamattomat määrät jäävät rahastoon, kunnes ne on täysin käytetty. Tästä syystä kuudennesta EKR:stä lähtien on kertynyt käyttämättömiä varoja, jotka on myöhemmin siirretty yhdeksänteen EKR:ään.

[7] EYVL L 317, 15.12.2000, s. 355.

[8] Ks. alaviite 6.

EU:n talousarvossa noudatetaan sen sijaan vuotuisuuden periaatetta. Vuotuisuus on julkisissa talouksissa yleinen käytäntö. Menojen vahvistus on voimassa vuoden. Jos sitoumusta ei vuoden aikana ole tehty, vahvistetut määrärahat raukeavat vuoden lopussa. Veronmaksajia edustavan budjettivallan käyttäjän myöntämien valtuutusten vuotuisuutta täydennetään muilla järjestelyillä, joilla saavutetaan terveen julkisen taloudenpidon suunnitteluun tarvittava monivuotinen ulottuvuus. EU:n puitteissa monivuotinen ulottuvuus koostuu ensi sijassa rahoituspuitteista, jotka sovitaan yleensä 5-7 vuodeksi, ja ohjelmasääntöihin sisältyvästä rahoitusohjeesta. Jos Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto ovat yhteispäätöksellä antaneet asetuksia - käytäntö, jota tullaan soveltamaan talousarvioon sisällyttämisen jälkeen - ne ovat tärkeinä suuntaviivoina komissiolle ja budjettivallan käyttäjälle. Ne eivät nimittäin vuosittaisessa talousarviomenettelyssä voi poiketa vastaavista monivuotisista summista kuin hyvin harvoissa tilanteissa.

Rahastoa käytettäessä maksusitoumusten ja maksujen kokonaismäärä vaihtelee yleensä syklisesti. Rahastosta myönnetään AKT-maille ja myös yksittäisille maille rahoitusta kohdentamisesta tehdyn ilmoituksen jälkeen soveltaen tiettyä "ajallista joustoa". Tämä tarkoittaa sitä, että maksusitoumukset ja maksut voidaan joko suorittaa ennakkoon tai niitä voidaan lykätä ilman välitöntä vaaraa luvatun summan menettämisestä.

Toisaalta talousarviomalli mahdollistaa samankaltaisen jouston sillä edellytyksellä, että tietyn vuoden käyttämättä jääneet määrärahat sellaisten maiden hyväksi, jotka eivät ole voineet niitä hyödyntää, voidaan käyttää sellaisten maiden tai alueiden hyväksi tai sellaisiin maailmanlaajuisiin aloitteisiin, joissa rahoitusta voidaan käyttää. Kun kyseessä on ohjelma, joka kattaa hyvin suuren määrän maita, kuten AKT-alueen tapauksessa on asian laita, on hyvin epätodennäköistä, että mainittu jousto ei toimisi. Monivuotista strategiaa noudattaville maille myönnettäviin alustaviin rahoitusosuuksiin joustoa ei tietenkään sovelleta tietyn varainhoitovuoden kuluessa, paitsi jos jokin maa ei pysty käyttämään sille kohdennettuja määrärahoja säännönmukaisesti pitemmän ajan kuluessa.

Rahaston sopimusperustaa sekä kokonaismäärärahojen varmuutta on usein pidetty etuna talousarvioon verrattuna. Kokemukset aivan rahaston alusta lähtien ovat kuitenkin osoittaneet, että varsinainen maksuina mitattava tuen toimittaminen ei ole vastannut vahvistettujen määrärahojen tasoa. Tämä on johtanut sitomattomien ja maksamattomien varojen kertymiseen, joita koskeva jäsenvaltioiden lainsäädäntöön perustuva velvoite siirtyy myös kaudelta toiselle. Kertymiseen on syynä kykenemättömyys tuen hyödyntämiseen sekä varsinaisen EKR-järjestelmän joustamattomuus. Lisäksi menotavoite, joka on turvattu määrärahoilla, ei kannusta nopeaan täytäntöönpanoon.

Koska useiden EKR:ien täytäntöönpanossa on päällekkäisyyttä ja koska ohjelmien ja hankkeiden lopettamisen jälkeen varoja usein vapautetaan niiden jäädessä eri EKR:iin, rahastojärjestelmässä on tehtävä säännöllisesti uudelleenkohdentamispäätöksiä. Uudelleenkohdentamiseen ja -sitouttamiseen käytettävissä olevat summat muuttuvat jatkuvasti, mikä vuoksi varainhoito ei ole tehokasta eivätkä käytettävissä olevat summat selkeitä. Erityisesti jos vanhoista EKR:istä on jäänyt käyttämättä ja kohdentamatta varoja, uudet kohdennukset vaativat joissakin tapauksissa AKT-EY-ministerineuvoston hyväksynnän. Menettely, johon sisältyvät komission päätös, COREPERin hyväksyntä, EU:n neuvoston hyväksyntä, keskustelu AKT-EU-kehitysrahoitusyhteistyökomiteassa sekä AKT-EU-ministerineuvoston hyväksyntä, vie yleensä vähintään kuusi kuukautta.

Lopuksi Cotonoun sopimuksessa määrätään, että komissio ja AKT-maat hallinnoivat EKR:ää yhdessä. Itsehallinta ja yhteinen varainhoito ovat tärkeitä tekijöitä myös budjetointiin liittyvässä yhteistyössä. Sen vuoksi maaohjelmat valmistellaan aina tiiviissä yhteistyössä tuensaajavaltioiden viranomaisten kanssa. Yleiseen talousarvioon sovellettava varainhoitoasetus sisältää mallin hajautetusta täytäntöönpanosta, jota tuensaajana oleva kolmas maa soveltaa edellyttäen, että sen rahoitusjärjestelmä on moitteettomaan varainhoitoon liittyvien lukuisten kriteereiden mukainen. EY:n tukiohjelmissa noudatetaan mainittuja sääntöjä kaikilla muilla alueilla maailmassa ilman suurempia vaikeuksia. Yhden AKT-maan eli Etelä-Afrikan kanssa tehtävä yhteistyö on jo käytännössä budjetoitu, sillä sitä tuetaan vuotuisista budjettimäärärahoista erityisen asetuksen nojalla, jossa myös määritellään monivuotisia kehyksiä (tällä hetkellä 2000-2006) vastaava tuen kokonaismäärä.

2.4. Komission uudistussuunnitelman tukeminen

EKR:n sisällyttäminen talousarvioon sopii myös yhteen komission ulkoisen avun hallinnoinnin uudistamisen kanssa, jonka komissio aloitti 16. toukokuuta 2000. Tavoitteena oli parantaa tuen jakamisen nopeutta ja laatua, ja pääpaino kohdistettiin tukiohjelmien vahvistamiseen perustamalla EuropeAid-yhteistyötoimisto, siirtämällä hankkeiden hoito komission edustustoille ja toteuttamalla toimia varainhoidon parantamiseksi. Ulkosuhteiden sektorin uudistaminen oli luonnollisesti osa komission laajempaa sisäistä uudistusohjelmaa, jonka tärkeänä osana oli uusi, vuodesta 2003 alkaen sovellettu varainhoitoasetus.

Erityisesti AKT-maita koskevan sisäisen hajauttamisprosessin pitäisi olla valmis vuoden 2004 puoleenväliin mennessä. Sisäisen hajauttamisen rahoittaminen on ATK-maiden tapauksessa osoittautunut vaikeammaksi kuin talousarviosta rahoitettujen muiden alueiden kohdalla. Muut alueet hyötyvät budjettivallan käyttäjän hyväksymistä ohjelmamäärärahoista tekniseen apuun ja hallinnollisiin tukimenoihin. Täytäntöönpanon tueksi tarvittava budjettijousto ei EKR:n järjestelmässä ole mahdollinen. Hallinnollisista määrärahoista päätetään joka viides vuosi "sisäisellä sopimuksella", ja kaikkien jäsenvaltioiden on ratifioitava jokainen niihin tehtävä muutos. Tällä hetkellä määrärahat eivät riitä uudistuksen tukemiseen. Komission oli siksi käynnistettävä sisäinen hajauttaminen AKT-edustustoista, vaikka sillä ei ollutkaan virallista vahvistusta vuosiksi 2006-2007 tarvittavista vastaavista varoista. On toivottavaa, että AKT-kumppanit hankkivat vahvistuksen heti, kun asiaa voidaan virallisesti käsitellä, eli vuoden 2004 loppupuolella. Yhdeksättä EKR:ää koskevassa sisäisessä sopimuksessa hallinnollisiin tukimenoihin kohdennettu summa on hädin tuskin yksi prosentti toimintabudjetista, kun taas ulkopuolelle suuntautuvalle tuelle on merkitty kolme prosenttia.

3. POLIITTINEN MUUTOSTAHTO: BUDJETOINNIN TARJOAMAT MAHDOLLISUUDET

3.1. AKT:n integroiminen EU:n ulkosuhteisiin - kohti normaalia tilannetta

Aiemmin esitettiin runsaasti perusteluja sen puolesta, että AKT-menot sisällytettäisiin jatkossakin erityiseen rahastoon talousarvion ulkopuolelle ja että niitä koskisivat omat rahoituskertoimet ja säännöt. Nykyisessä poliittisessa ja yhteistyöympäristössä nämä perustelut ovat vähitellen menettäneet merkitystään.

Ensimmäinen EKR perustettiin vuonna 1958. Siihen aikaan kansainvälinen tilanne ja EU:n integraation asema olivat hyvin erilaisia. Silloisella ETY:llä (Euroopan talousyhteisö) ei ollut minkäänlaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa eikä omien varojen järjestelmää, ja jäsenvaltiot pitivät vielä yllä yhteyksiä moniin asianomaisten valtioiden elimiin. EKR perustettiin vastaamaan sen ajan haasteisiin. Se toimi hyvin vuosien ajan, mutta nykyinen toimintaympäristö poikkeaa merkittävästi aiemmasta.

AKT-maiden ryhmä on laajentunut ja kehittynyt. Niin on myös EU. Kehityspolitiikka on määritelty EU:n tasolla, ja kumppanuussopimuksia on vuosien kuluessa allekirjoitettu lähes kaikkien maailman alueiden ja maiden, kuten esimerkiksi Välimeren alueen, Latinalaisen Amerikan ja Aasian kanssa. Nämä sopimukset koskevat Cotonoun sopimuksen lailla lukuisia yleistä mielenkiintoa herättäviä aiheita, kuten esimerkiksi poliittista vuoropuhelua, kauppajärjestelyjä ja demokratiatavoitteita. Niitä täydentävät monimuotoiset kansainväliset puitteet, joissa AKT-ryhmään vaikuttavia tärkeitä päätöksiä tehdään sellaisissa organisaatioissa, kuten Maailman kauppajärjestö (WTO), G-8-ryhmä ja YK. Nykyisessä integraation vaiheessa Euroopan unionilla on vastuita, jotka liittyvät suhteisiin kaikkien maailman alueiden kanssa, eivätkä pelkästään yhteiseen historiaan yksittäisten jäsenvaltioiden kanssa.

Talousarvion ulkopuolinen rahoitus on peräisin aikakaudelta ennen omien varojen järjestelmän käyttöönottoa. Vuonna 1973 tapahtuneen järjestelmän käyttöönoton jälkeenkin jäsenvaltiot päättivät jatkaa EKR-järjestelmää, jossa niiden oli säännöllisin väliajoin neuvoteltava rahoitusosuuksistaan ("rahoituskertoimistaan"). Tällaisen järjestelmän ansiosta kokonaismäärärahoja oli mahdollisuus lisätä reippaasti seuraavaan EKR:ään siirryttäessä, sillä jotkin jäsenvaltiot osoittivat erityistä kiinnostusta AKT-alueeseen ja olivat sen vuoksi valmiit kasvattamaan rahoitusosuuttaan yhteisön tasolla. EKR:n rahoituksen kasvu on hiljattain kuitenkin tasoittunut (ks. liite 1, taulukko 3) ja viimeisen EKR:n rahoituksesta käydyt neuvottelut ovat osoittautuneet vaikeiksi.

Yhdeksännen EKR:n seuraajasta käytävät neuvottelut eivät todennäköisesti ainakaan helpotu, sillä EKR koskee vähintään 25 jäsenvaltiota, ja suurimmassa osassa uusia jäsenvaltioita BKT asukasta kohti on EU:n asteikon alapäässä. Erikseen neuvoteltujen rahoituskertoimien säilyttäminen EU:n ja tietyn alueen yhteistyön rahoittamiseksi on hengeltään EU:n integraatioprosessin vastainen.

EKR:n budjetointi taas merkitsee sitä, että se rahoitetaan omien varojen yleisestä järjestelmästä, jolla katetaan kaikki budjettimenot sekä sisäisiin että ulkoisiin ohjelmiin. Rahoitus on itsenäisempää kuin aiemmassa käytännön järjestelyssä, jossa se koostui ad hoc -järjestelmän puitteissa neuvotelluista vapaaehtoisista maksuosuuksista, ja siksi sillä on paremmat jatkonäkymät. Jäsenvaltioiden kannalta se merkitsee sitä, että taloudellinen yhteistyö AKT-maiden kanssa tapahtuu todellakin EU:n tasolla ja että se heijastaa EU-jäsenyyden mukanaan tuomia velvoitteita niin, että yhteistyöhön eivät vaikuta ensisijaiset mieltymykset ja entiset yhteydet. Tämä auttaa uusia jäsenvaltioita hyväksymään EU-AKT-kehitysavun rahoituksen vuodesta 2007/2008 eteenpäin.

3.2. AKT-maiden syrjäytymisvaaran torjuminen EU:n politiikassa

Lomén yleissopimuksella ja nyt myös Cotonoun sopimuksella on luotu erityiset suhteet Euroopan unionin ja AKT-maiden välille. Yhteistyön rahoittaminen erityisesti sitä varten perustetusta rahastosta on katsottu olevan osoitus AKT-maiden erityisasemasta. Asia oli todellakin näin silloin, kun yhteistyöohjelmat AKT:n kanssa muodostivat suurelta osin EU:n ulkopuolelle suuntautuvan tuen. Unionin ulkosuhteiden laajennuttua yhteistyösopimuksia on tehty monien muidenkin alueiden kanssa, ja ulkopuolelle suuntautuvan tuen määrä on kasvanut EU:n talousarviossa. Tämän vuoksi erillinen rahoitus ei enää ole etuoikeus, vaan asia on pikemminkin päin vastoin: rahasto perustuu vapaaehtoisiin maksuosuuksiin ja siihen vaikuttavat kansalliset näkökohdat. Euroopan unionin uudessa dynaamisessa ympäristössä AKT-maat ovat vaarassa joutua sivuraiteelle EKR-järjestelmän erikoisen luonteen vuoksi. EKR:ssä nimittäin yhdistyy hallitusten väliseen ja EU:n toimielinten toimintaan liittyviä elementtejä, eikä se kuulu aitona osana EU:n kokonaisjärjestelmään.

Demokraattisen päätöksenteon ytimessä eli neuvostossa ja parlamentissa käydyistä vuotuisista budjettikeskusteluista on tullut päänäyttämö keskusteluille kehityspolitiikan sisällöstä, unionin poliittisista painopisteistä ja niiden vaikutuksesta resursseihin. Keskipitkän aikavälin rahoitusnäkymät vaikuttavat myös resursseihin, joita Euroopan unioni noudattamassaan politiikassa tarvitsee. Koska AKT-maiden kanssa tehtävä yhteistyö ei sisälly talousarvioon, se ei ole myöskään mukana EU:n yhdessä tärkeimmistä poliittisen päätöksenteon prosesseista. Sen sijaan jäsenvaltiot väittelevät ja päättävät varoista keskenään ilman, että parlamentti puuttuisi asiaan joka viides vuosi. Vaaraa siitä, että yhteistyösuhteet AKT-maiden kanssa jäävät maailman muiden taloudellisesti paremmin toimeentuleviin alueiden varjoon suurentaa se, että AKT ei ole esillä EU:n poliittisilla näyttämöillä. EKR:n sisällyttäminen talousarvioon tuo AKT:n mukaan EU:n poliittiseen toimintaan, jolloin se on tasa-arvoisessa asemassa muiden alueiden kanssa. AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous saisi lisävahvistusta, koska sen jäseniin kuuluisi Euroopan parlamentin jäseniä.

3.3. Vahvempi oikeutus tehokkaalle EU:n tukipolitiikalle

Vuosituhannen kehitystavoitteisiin tähtäävät EU:n kehitystoimet vaativat tehokkuuden ja uskottavuuden lisäämiseksi yhtenäisen poliittisen päätöksentekoprosessin. Riittävät tiedot politiikkaan ja hallintoon liittyvien valintojen tekemiseksi ja varojen käytön suunnittelemiseksi puuttuvat, jos talousarvio koostuu useista eri rahoituslähteistä, joiden päätöksentekorakenteet ja aikataulut poikkeavat toisistaan. Perusedellytyksenä tuen yleiselle tehokkuudelle on se, että poliittisille ja taloudellisille päätöksentekijöille annetaan keinot, joilla he voivat tehdä hyvin perusteltuja ja laaja-alaisia valintoja. Budjettivallan käyttäjä ja kansalaiset saisivat budjetoinnin ansiosta myös kokonaisvaltaisemman ja tarkemman kuvan EU:n ulkoisista toimista ja EU:n kehityspolitiikasta, joka perustuu talousarvioiden yhtenäiseen ja vertailukelpoiseen esittämiseen. Päätöksenteosta tulee todennäköisesti yhdenmukaisempaa, sillä se tapahtuu yhtenäisessä poliittisessa järjestelmässä hajautetun sijaan. Sitoutuminen köyhyyden vähentämiseen sekä myös sitoutumisen osoittaminen on helpompaa yhtenäisen budjettikehyksen ansiosta. Teknisesti ilmaistuna noudatettaisiin talousarvion yhtenäisyyden ja yleiskatteisuuden periaatteita.

Koska EKR:ää ei ole sisällytetty talousarvioon, siihen ei nykyisin vaadita hyväksyntää Euroopan parlamentilta. EKR kattaa kuitenkin EU:n politiikan yhden tärkeän alueen, joka perustamissopimuksen mukaan kuuluu selkeästi yhteispäätösmenettelyn piiriin. Tässä on selvä ristiriita. Koska EKR on sekä poliittisesti että talouden mittakaavassa tärkeä tekijä, se pitäisi olla parlamentaarisesti valvottu EU:n ulkopolitiikan muun rahoituksen tavoin. EKR:n yhdistäminen yleiseen talousarvioon poistaisi tämän poikkeavuuden. AKT-kumppaneiden kanssa tehtävän yhteistyön oikeutusta vahvistaisi se, että Euroopan parlamentilla olisi mahdollisuus soveltaa siihen hallintomalliaan kulujen hyväksymisestä vastuuvapauden myöntämiseen. Ulkopuolelle suuntautuva tuki tulisi unionin tasolla näkyvämmäksi EU:n kansalaisille ja veronmaksajille.

Cotonoun sopimuksen mukainen kehitysyhteistyö EU:n politiikan todellisena välineenä taataan vain talousarviomenettelyllä, jolloin rahoitusosuuksista ei neuvotella unionin poliittisen toimintaympäristön ulkopuolella. AKT-maille myönnettävän kehitysavun on kuuluttava EU:n jäsenvaltioiden normaaleihin velvoitteisiin, jotta sen oikeutus EU:n yhteisvastuun ilmentymänä olisi olemassa.

3.4. Toimivuuden lisääminen

Poliittisten ja institutionaalisten vaikutusten lisäksi komissio odottaa, että budjetoinnilla saadaan aikaan puitteet, jotka edelleen lisäävät järjestelmän toimivuutta.

AKT-menojen budjetointi merkitsisi sitä, että niitäkin koskisi vuotuisuuden periaate. Neuvosto ja parlamentti arvioivat ja hyväksyvät määrärahat vuosittain, mikä on tehokkaana kannustimena ohjelman jatkuvalle vuosittaiselle toteuttamiselle. Maksusitoumusten käyttötapa muuttuu säännöllisemmäksi. Käyttämättömien varojen kertyminen tunnistetaan helpommin, ja siihen voidaan puuttua aiemmin ja voimakkaammin.

Lisäämällä AKT-ryhmän sisäistä joustavuutta joidenkin maiden ajoittaiset tuen hyödyntämisongelmat voidaan helpommin kompensoida siirtämällä maksusitoumuksia muille. Käytetyn summan lopullinen kokonaismäärä ja tosiasiallisesti annettu kehitysapu voivat helpommin yltää sille tasolle, joka määritellään varojen kohdentamisesta tehdyssä monivuotisissa viitekehyksessä.

Kun EKR sisällytetään talousarvioon, sitä koskevat myös yleiseen talousarvioon sovellettavat varainhoidon periaatteet. Ne ovat rajoittavampia: rahoitussopimukset on tehtävä viimeistään määrärahojen sitomista seuraavana vuonna, ja yksittäiset sopimukset, joilla rahoitussopimuksia toteutetaan, on tehtävä kolmen vuoden sisällä määrärahojen sitomispäivästä. Määrärahat, joista ei ole ajallaan tehty sopimuksia, raukeavat. Nämä yleiseen talousarvioon sovellettavat periaatteet esitetään myös yhdeksänteen EKR:ään sovellettavassa varainhoitoasetuksessa, mutta väljemmin.

Vuotuisuus ja tiukemmat "sunset"-ehdot (sitoumusten purkautuminen aina tiettyjen ehtojen täyttyessä) eivät tarkoita sitä, että talousarvioon sisällytetty EU-AKT-yhteistyö menettäisi monivuotisen luonteensa, ennustettavuutensa ja yhteistyön kokonaisrahoituksen suojan. Budjettiohjelmat toimivat myös ennustettavassa ja monivuotisessa kehyksessä. Ennustettavuus ei kuitenkaan tarkoita ehdottomia takuita, sillä talousarviokehykseen sisältyy sääntöjä, joita on tehostettu vuodesta 2003 lähtien. Ne toimivat kannustimena sitoumusten, sopimusten ja maksujen toteuttamiseen ja auttavat välttämään liian suurien erojen syntymistä lupausten/sitoumusten ja varsinaisen toteuttamisen välillä. Nämä voimakkaammat kannustimet täydentävät komission ja AKT-maiden ponnisteluja tuen jakamisessa tarvittavan institutionaalisen kapasiteetin vahvistamiseksi.

EKR:n budjetoinnin jälkeen budjettirakenne sisältäisi kaikki tärkeimmät maantieteelliset ohjelmat. Teknisesti tällä saavutetaan suurempi yhteisvaikutus maantieteellisten ja maittain toteutettavien ohjelmien sekä tietyn aiheen mukaisten ohjelmien välille. Se helpottaa keskustelua siitä, miten nämä kaksi erityyppistä toteuttamisvälinettä suhtautuvat toisiinsa. AKT:n kanssa tehdyt yhteistyöohjelmat ovat tuottaneet runsaasti kokemuksia ja parhaita käytäntöjä, joista kannattaa ottaa oppia muiden kehitysalueiden kanssa tehtävissä yhteistyöohjelmissa. Erillisten järjestelmien käyttö estää vuorovaikutuksen eri ohjelmien välillä.

EKR:n sisällyttäminen talousarvioon helpottaa alueiden välistä yhteistyötä. Afrikan kanssa tehtävän yhteistyön nykyiset rahoitusvälineet ovat Saharan eteläpuolisen alueen osalta lähinnä EKR, Etelä-Afrikan osalta erillinen ohjelma ja Pohjois-Afrikan osalta MEDA-ohjelma. Tästä tilanteesta syntyy ongelmia silloin, kun haetaan tukea Afrikan unionille ja sen aloitteille. Samankaltaisia vaikeuksia syntyy EU:n ja Afrikan välisten suhteiden muuttuessa yhä monipuolisemmiksi ja laajemmiksi. Jos EU:n ulkoisissa suhteissa käytettävien rahoitusvälineiden hajanaisuudesta päästäisiin eroon, EU:n ja Afrikan välisestä politiikasta tulisi varmasti paljon yhtenäisempää ja tehokkaampaa. Ottamatta sen kummemmin kantaa AKT-ryhmän yhtenäisyyteen, samanlaista yhtenäisyyttä voitaisiin ajatella Karibian maiden suhteissa Latinalaiseen Amerikkaan ja Tyynenmeren ryhmän suhteissa Aasiaan.

Äskettäiset kokemukset ovat osoittaneet, että talousarvion puitteissa voidaan nopeammin vastata uusiin tarpeisiin ja uusiin tavoitteisiin, myös niihin, jotka ovat AKT-alueella esiintyvien ongelmien ytimessä. Tämä johtuu osittain siitä, että talousarviomenettelyn vuotuinen päätöksentekojärjestelmä sallii tilanteen päivittämisen riittävän usein. Se johtuu myös budjettivallan käyttäjän aktiivisesta osallistumisesta valintojen tekoon. Viimeaikaisia esimerkkejä tästä on talousarviojärjestelmän sallima nopeampi osallistuminen maailmanlaajuisiin aloitteisiin, joita ovat esimerkiksi Maailmanlaajuinen rahasto aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjumiseksi (Global Fund to Fight AIDS, Tuberculosis and Malaria) ja lisääntymisterveys. Joissakin tapauksissa AKT-maiden kanssa tehtävä yhteistyö kriisin jälkihoitotilanteessa voisi olla helpompaa budjettiohjelmien kuin EKR:n kautta. EKR-järjestelmässäkin on mahdollisuus joustoon, mutta yleensä se vaatii pitkiä ja vaivalloisia menettelyjä.

3.5. Tehokkuuden lisääminen

Komissiolle, jonka tuen toteuttamiseen tarvittavat henkilö- ja hallintoresurssit on tiukasti rajatut, tehokkuuden lisääminen on tärkeä osa budjetointia. Vaikka täsmällinen määrien todentaminen onkin vaikeaa, ei ole paljonkaan epäilystä siitä, etteikö kaiken AKT-tuen sisällyttämisellä talousarvioon saataisi aikaan tehokkaampia ja siten myös edullisempia toimia. Budjetoinnilla poistetaan jonkin verran päällekkäisyyttä, jota tällä hetkellä esiintyy eri toimijoiden ja asianosaisten kohdalla, olivatpa kyseessä sitten komissio, jäsenvaltioiden edustajat, AKT-yhteistyökumppanit, ohjelmaan osallistuvat kansalaisjärjestöt tai sopimuspuolet.

Ulkoisen avun toteuttamista EU:n talousarvion ja EKR:n puitteissa on yhdenmukaistettu siinä määrin, kuin se eri malleissa ja lainsäädännöllisissä kehyksissä on mahdollista. Näistä pyrkimyksistä huolimatta talousarvioon ja yhdeksänteen EKR:ään sovellettavissa varainhoitoasetuksissa on vielä eroja. Komission on sen vuoksi edelleen sovellettava kahta eri hallintomenettelyä, joissa vastuunjako komission ja kumppanimaiden välillä on erilainen, ja sen on pidettävä yllä kahta hyvin erilaista kirjanpitojärjestelmää. Kun henkilökuntaa siirretään yhdentyyppisestä yhteistyöstä toiseen, heidät pitää uudelleenkouluttaa. Erilaiset yhteistyömenetelmät ovat nähtävissä komission organisaatiorakenteessa ja johtavat käytännössä riittämättömään henkilökunnan liikkuvuuteen alueiden välillä. Lisäksi sekä komissio että jäsenvaltiot ovat jo vuosikymmeniä kaksinkertaistaneet yhteistyöponnistelunsa.

EKR:n sisällyttäminen talousarvioon antaa yhteisölle mahdollisuuden käyttää yhtä menettelyä, joka soveltuu kaikenlaisiin yhteistyötoimiin. Näin päästäisiin eroon nykyisestä tilanteesta, jossa samat AKT-maat saavat apua yhdeltä hallintoyksiköltä kahden eri menettelyn mukaan. Tämä helpottaa suuresti AKT-edustustojen ohjelmien hallinnointia verrattuna nykyiseen tilanteeseen, jossa niiden on hallittava kaksi eri menettelyä.

Eri ohjelmia ei vain hallinnoida kahden eri järjestelmän mukaisesti, vaan usein asianomaiset toimet rahoitetaan kahdesta eri lähteestä. Humanitaarisen avun toimiston (ECHO) AKT-alueelle toimittama humanitaarinen apu rahoitetaan ensin talousarviosta. Jos apua ei voida rahoittaa EU:n talousarviosta, ECHO voi myös hakea EKR-rahoitusta Cotonoun sopimuksen määräysten mukaisesti. EY:n rahoitusosuus Maailmanlaajuiseen rahastoon aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjumiseksi rahoitetaan nykyisin sekä EKR:stä että talousarviosta. Esimerkkejä voisi esittää muitakin. Kaikissa näissä tapauksissa muun muassa rahoituspäätöksiin, lainsäädäntöön perustuviin velvoitteisiin ja maksuihin vaaditaan kaksinkertainen menettely. Jos kaikki AKT-tuki budjetoidaan, on selkeästi mahdollista luoda tehokkaampi järjestelmä humanitaaristen kriisien ja AKT-maihin sekä muihin kehitysmaihin kohdistuvien maailmanlaajuisten haasteiden varalta.

EKR:n rahoituspöytäkirjat on ratifioitava (viive voi olla jopa kolme vuotta), mikä on joissakin tapauksissa vahvistanut maksusitoumuksissa ja maksuissa esiintyviä epäsäännöllisiä kehityssuuntia. EKR:n budjetointi mahdollistaisi säännöllisemmän täytäntöönpanon ja edustustojen voimavarojen sujuvamman käytön, koska ei olisi enää tarvetta erikseen neuvotella EKR:n rahoituksesta ja käytettäisiin vuosittaisia määrärahoja.

4. BUDJETOINNIN HERÄTTÄMÄT HUOLENAIHEET

4.1. AKT-maiden kumppanuuden laadun säilyttäminen

EU:n ja AKT:n väliset suhteet ovat viimeisten 45 vuoden aikana kehittyneet "säännöstöksi", jonka kulmakivet ovat itsehallinta ja kumppanuus. Säilyykö tämä toimintamalli budjetoinnin jälkeenkin, vai onko rahasto välttämätön osa sitä?

Vastaus tähän on selvä: rahasto on historiallinen, ei siis olennainen osa AKT:n ja EU:n välisiä erityissuhteita. Cotonoussa allekirjoitettu sopimus on myös osoitus tästä kumppanuudesta. Sen tarkoitus oli antaa uusia virikkeitä EU:n ja AKT:n välisille suhteille 40 vuoden yhteistyön jälkeen. Ei ollut helppoa määritellä uutta rakennetta aidolle yhteistyölle, jonka tavoitteena on köyhyyden vähentämisen ja konfliktien, ympäristöuhkien sekä taloudellisen ja teknologisen syrjäytymisen vaaran aiheuttamiin erityishaasteisiin vastaaminen. Uudistunut kumppanuus on innovatiivinen tavoitteiden, kumppanuuden laadun sekä tavoitteiden saavuttamiseen käytettävien keinojen osalta. Kumppanuus hallitsee jatkossakin AKT-EU-suhteita entiseen tapaan.

Yhteistyövälineet vaativat kuitenkin uudistamista. Cotonoun sopimuksessa esitettiin useita uusia ideoita rahoitusmenettelyjen toimivuuden ja tehokkuuden parantamiseksi, kuten tarkastusmenettelyn parantaminen ja väliarviointi. Vaikka rahastojärjestelmällä voitaisiinkin saavuttaa lisäparannuksia, budjetoinnilla voidaan saada aikaan syvemmälle menevä muutos siten, että suhteen laatu samalla säilyy. Yksittäisille AKT-maille annetaan edelleen sitoumuksia asianomaisten maiden kanssa laadittavien ja hyväksyttävien ohjelmien pohjalta. Jokaisen maan hallitus on jatkossakin läheisesti tekemisissä monivuotisten maaohjelmien ja vuotuisten toimintaohjelmien laatimiseen sekä ohjelmien ja hankkeiden määrittelyyn, laatimiseen ja toimeenpanoon liittyvien asioiden kanssa. Yhteisö luottaa kumppaneidensa itsehallintaan yhteistyön osalta, ja AKT-maiden haasteena tuleekin edelleen olemaan niille EU-tuen ja vuosien aikana rakennetun vahvan kumppanuuden myötä tarjottujen mahdollisuuksien tehokas hyödyntäminen omiin kehitystarpeisiinsa. Tästä voidaan ottaa mallia kaikkiin EU-yhteistyöohjelmiin.

Varainhoitoon vaikuttavat myös ulkoisiin toimiin sovellettavat yleiset säännöt. Näihin säännöksiin sisältyy hajautettu hallintomalli, jonka perusteella kumppanimaiden viranomaisille voidaan antaa toimivaltaa lukuisissa varainhoitoon liittyvissä asioissa edellyttäen, että julkisen vallan rahoitusjärjestelmien laatuun liittyvät lukuisat ehdot täyttyvät.

4.2. AKT-maille annettavasta avusta tehdyn sitoumuksen säilyttäminen

Vaarannetaanko budjetoinnilla EU:n AKT:lle antama taloudellinen sitoumus? Miten rahoituksen kokonaismäärä taataan, ja ovatko AKT-maille kohdistettavat sitoumukset ennustettavissa?

EKR:n kehityksestä tehty analyysi on osoittanut, että AKT-maille toimitetun todellisen tuen määrä on jatkuvasti ollut pienempi kuin sitoumuksissa, mikä on johtanut jäljellä olevan käyttämättömän määrän merkittävään kertymään. Rahastosta saadut takuut ovat suurelta osin jääneet lupauksiksi. Jäsenvaltiot ovat itse tunnustaneet tämän ja ovat tehneet rahoituspöytäkirjaan varauksia, joiden avulla ne voivat asettaa aikarajan uusille yhdeksänteen EKR:ään tehtäville sitoumuksille.

Toisaalta budjetointi merkitsee sitä, että EU-AKT-yhteistyö perustuu kaikkien talousarvioon sisällytettyjen ohjelmien lailla yhteisön varsinaiseen oikeusperustaan, eli toisin sanoen neuvoston ja parlamentin yhteispäätöksellä antamiin asetuksiin. Näihin säädöksiin sisällytetään tarvittavat rahoitussäännökset, joilla määritellään ohjelmalle myönnettävä rahoitusosuus koko sen keston ajaksi. Ennustettavuus säilyy, sillä asetuksessa määritellään rahoituksen monivuotinen viitekehys sekä perusteet kulujen kirjaamiseksi talousarvioon vuosittain. Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisessä sopimuksessa määrätään, että vuotuisessa talousarviomenettelyssä summan on oltava monivuotisessa ohjelmassa määritellyn summan mukainen, ellei ilmene uusia objektiivisesti todettuja pitkän aikavälin olosuhteita, jotka on tarkasti perusteltu ja joissa otetaan huomioon ohjelman toteuttamisesta saatavat tulokset.

Kun tarkastellaan monivuotisen yleisen talousarvion sisällyttämistä vastaavaan asetukseen/vastaaviin asetuksiin sekä seuraavaan (vuoden 2006 jälkeiseen) rahoituskehykseen, komissio aikoo ehdottaa rahoitusta, joka on yhteismitallinen EU:n kansainvälisten sitoumusten kanssa. Tämä merkitsee sitä, että määrät, jotka se aikoo sisällyttää "budjetointiehdotukseen", olisivat vähimmäismääriä, joilla EKR:n kautta nyt toimitetun aluetuen kokonaistasoa pidetään yllä ja jota ohjaa EU:n bruttokansantulon (BKTL) yleinen kehitys. Ehdotukseen haetaan AKT-kumppaneiden yksimielisyyttä samalla kunnioittaen EU:n budjettivallan käyttäjän valtuuksia.

4.3. Erityisistä "rahoituskertoimista" yleiseen "budjettikertoimeen"

Budjetointi johtaa omien varojen lisääntyneeseen käyttöön. Tämä johtuu kuitenkin vastaavien määrien kanavoimisesta AKT-maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön eri järjestelmän kautta. Budjetoinnilla ei sinällään ole mitään vaikutusta jäsenvaltioiden maksamaan kokonaismäärään.

Onko vaarana, että budjetointi johtaa omien varojen enimmäismäärän saavuttamiseen?

Vuosien 2000-2002 aikana EKR:stä maksetut maksut olivat keskimäärin 0,021 prosenttia EU:n bruttokansantulosta. Lisäksi EKR:n maksukapasiteetti verrattuna yhdeksännen EKR:n maksusitoumuskapasiteettiin olisi ollut keskimäärin 0,031 prosenttia saman kauden BKTL:stä. Budjetoinnin jälkeen tavoitteena pitäisi olla vähintään kyseinen parantunut maksutaso.

Määriä olisi tarkasteltava suhteessa omien varojen enimmäismäärään, joka on tällä hetkellä asetettu 1,24 prosenttiin BKTL:stä. Vuoden 2004 alustavassa talousarvioesityksessä määrä on puolestaan ennakoitu 0,99 prosenttiin BKTL:stä 25 valtion EU:ssa. Kysymystä siitä, muutetaanko nykyistä omien varojen enimmäismäärää budjetoinnin seurauksena, on käsiteltävä eri foorumilla, eli vuoden 2006 jälkeisestä rahoituskehyksestä käytävissä keskusteluissa.

Jäsenvaltioiden EKR:n rahoitusosuuksistaan neuvottelemat rahoituskertoimet poikkeavat budjettikertoimista, olkoon kyse sitten BKTL:ään perustuvasta vähimmäiskertoimesta tai keskiarvokertoimesta, joka lasketaan yhteenlaskettujen omien varojen perusteella. Sen vuoksi on houkuttelevaa tehdä se johtopäätös, että budjetointi aiheuttaa tiettyä rahoitusosuuksien uudelleenjakoa jäsenvaltioiden välillä, ja yrittää esittää jäsenvaltiot uudelleenjaon voittajina ja häviäjinä. Tämä on kuitenkin väärä lähestymistapa. Budjetoinnilla ei muuteta käynnissä olevien rahastojen rahoitusosuuksia, vaan nykyisten sopimuksien ehdot on täytettävä. Tulevien maksuosuuksien kertoimien osalta on mahdotonta ennustaa, mikä on tulos tulevista neuvotteluista, joissa osallistujia on vähintään 25. Myöskään sitä, että EU:n talousarvion rahoitusjärjestelmä pysyisi jatkossakin samanlaisena, ei voida pitää itsestään selvänä.

Tässä yhteydessä kannattaa huomioida, että erot jäsenvaltioiden EKR-rahoitusosuuksien ja niiden suhteellisen vaurauden välillä (BKT/BKTL-kerrointen mukaan - ks. liite 1, taulukko 4) kasvoivat kuudennen ja yhdeksännen EKR:n välisenä aikana.

5. KUNNIANHIMOINEN MUTTA TOTEUTTAMISKELPOINEN SUUNNITELMA

Tulevien puolentoista vuoden aikana Euroopan unionissa tapahtuu merkittäviä muutoksia, jolloin budjetointikysymyksen käsittelyyn tarjoutuu harvinainen mahdollisuus. Tärkeimmät välietapit ovat seuraavat:

Ensinnäkin perussopimusten uudistamista käsittelevä hallitustenvälinen konferenssi aloittaa työnsä lokakuussa 2003 Eurooppa-valmistelukunnan Euroopan perustuslaiksi laatiman sopimusluonnoksen pohjalta. Valmistelukunta on suositellut EU-AKT-yhteistyön sisällyttämistä talousarvioon, ja perustuslakiluonnoksessa esitetäänkin oikeudellinen kehys, joka olisi valmis täysin budjetoitua EU-AKT-yhteistyötä varten [9].

[9] Ulkoista toimintaa käsittelevän työryhmän 7 loppuraportissa Eurooppa-valmistelukunnan jäsenille (KONV 459/02, 16.12.2002, kohta 9 - Kehitysyhteistyöpolitiikka). "Paljon kannatusta sai ajatus Euroopan kehitysrahaston (EKR) sisällyttämisestä yleiseen EU:n budjettiin, jolloin siihen sovellettaisiin samoja menettelyitä kuin rahoitusavun muihin aloihin. Tämän lisäksi EU:n kehitysapuohjelmia yleensäkin on tehostettava ja niitä on keskitettävä erityisesti köyhyyteen. Kehitysrahaston sisällyttäminen budjettiin ei saa vähentää AKT-maille annettavaa apua". Eurooppa-valmistelukunnan heinäkuussa 2003 hyväksymä perustuslakiluonnos on tämän suosituksen mukainen.

Toiseksi, vuoden 2006 jälkeiselle kaudelle valmistellaan rahoituskehystä. Komission ensimmäinen tiedonanto on määrä antaa vuoden 2003 loppuun mennessä. Budjetoinnin osalta rahoituskehykseen pitäisi sisältyä kaikki AKT-EU-yhteistyöstä vuoden 2006 jälkeen koituvat kustannukset.

Kolmanneksi, laajentumisprosessi on tulossa viimeiseen vaiheeseensa, jossa 10 uuden jäsenmaan on määrä liittyä EU:hun vuonna 2004. Ne liittyvät välittömästi Cotonoun sopimukseen mutta osallistuvat sen rahoitukseen vasta nykyisen rahoituspöytäkirjan päättymisen jälkeen.

Yhdeksännen EKR:n kattama ajanjakso päättyy vuoden 2007 loppuun. Komissio esittääkin, että sen sijaan, että pyrittäisiin vahvistamaan 25 tai useamman jäsenvaltion rahoittama kymmenes EKR, vuosien 2007/2008 talousarvioihin sisällytettäisiin ensimmäistä kertaa AKT-rahoitus. Vaikka asia vaikuttaakin aluksi kaukaiselta, tavoite on kunnianhimoinen, sillä lukuisilla osa-alueilla valmistelutyöt on aloitettava vielä tänä vuonna.

Merkittävimmät vaikutukset ja valmistelut ovat seuraavat:

(1) Yhteisön välineiden osalta: a) AKT-yhteistyön sisällyttäminen kokonaan seuraavaan rahoituskehykseen vuoden 2006 jälkeiselle kaudelle. Komission on esitettävä ensimmäiset ajatuksensa tästä vuoden 2003 loppuun mennessä. b) Tulevan AKT-EU-yhteistyön monivuotisen oikeusperustan eli Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisen asetuksen hyväksyminen rahoituksen pääasiallisen viitemäärän määrittelemiseksi. Ehdotuksen olisi oltava valmis vuoden 2005 loppuun mennessä AKT-valtioiden kuulemisen jälkeen, ja päätös olisi tehtävä vuoden 2006 loppuun mennessä.

(2) AKT-EU-yhteistyötä määrittävien säännösten osalta: Muutoksia on tehtävä Cotonoun sopimuksessa määriteltyihin teknisiin toteuttamisjärjestelyihin, jotka poikkeavat talousarviojärjestelyistä. Nämä muutokset koskevat sekä Cotonoun sopimuksen määräyksiä että liitteitä. Tämä merkitsee sitä, että yhteisen ministerineuvoston on päätettävä siirtymäjärjestelyistä, joita sovelletaan siihen asti, kunnes muutetut tekstit on ratifioitu. Rahoituspöytäkirjaa (Cotonoun sopimuksen liite 1) ei enää tarvita, sillä jatkossa rahoitus varmistetaan asetuksen rahoitussäännöksillä. EU:n ehdotukset neuvoteltavista asioista esitetään AKT-maille 1. päivään maaliskuuta 2004 mennessä. Sisäistä sopimusta ja EKR:n varainhoitoasetusta ei enää tarvita tulevaan varojen käyttöön, sillä uudessa oikeudellisessa perustassa määritellään sitä varten tekniset toteuttamisjärjestelyt, ja siihen sovelletaan talousarvioon sovellettavia yleisiä rahoitussäännöksiä.

(3) Meneillään oleviin EKR:iin sovelletaan siirtymäkautta. Tämän kauden aikana meneillään olevat EKR:ien (6-9) rahoitusta jatketaan nykyisiä maksuosuuskertoimia noudattamalla eikä yleisen omien varojen järjestelmän mukaan. Komissio pyrkii kuitenkin varmistamaan sen, että siirtymäkausi pysyy mahdollisimman lyhyenä, jotta budjetoinnista saatavat hyödyt saadaan käyttöön mahdollisimman nopeasti. Komissio esittää asiaa koskevat ehdotukset vuoden 2003 loppuun mennessä.

Liitteessä 2 on esitetty suuntaa-antavat yksityiskohtaisemmat toimintaohjeet.

6. PÄÄTELMÄT: MAHDOLLISUUS POLIITTISEEN JA KÄYTÄNNÖN MUUTOKSEEN

Erillisen rahaston ylläpitämiseksi budjettikehyksen ulkopuolella ei ole todellisia perusteita. AKT-yhteistyön sisällyttämisestä kokonaisuudessaan EU:n talousarvioon koituu hyvin vähän vaaroja, kun taas sen aiheuttamat kokonaisvaikutukset ovat selvästi myönteisiä. Todistustaakka pitäisi olla niillä, jotka haluavat säilyttää nykyisen poikkeavan tilanteen, eikä niillä, jotka puhuvat normaalikäytännön mukaisen tilanteen puolesta. Erillisen rahaston ylläpitämisestä aiheutuvat vaarat ja kulut kylläkin ovat todellisia.

Pääasialliset edut liittyvät lisääntyviin mahdollisuuksiin tehdä oikeita päätöksiä oikeaan aikaan yhden EU-järjestelmän puitteissa.

Lisäksi hallintomenettelyjen yhdenmukaistamisen odotetaan tuovan etuja toimivuuden ja tehokkuuden suhteen. Budjetointi voisi jopa auttaa hyödyntämään EU-AKT-yhteistyön vahvoja piirteitä muuallakin päin maailmaa.

Budjetoinnilla ei kyseenalaisteta Cotonoun sopimuksen ominaispiirteitä (itsehallinta, kumppanuus, yleiset tavoitteet) eikä EU:n ja AKT-alueen välisiä kiinteitä pitkäaikaisia suhteita. AKT on ollut EU:n erityiskumppani vuodesta 1958 lähtien, ja sillä tulee jatkossakin olemaan tärkeä sija EU:n ohjelmissa.

Nyt on oikea aika sisällyttää AKT-yhteistyö talousarvioon, varsinkin kun otetaan huomioon tulevat aikarajat: hallitustenvälinen konferenssi perussopimusten muutoksista, Cotonoun sopimuksen muuttaminen sekä ehdotusten esittäminen vuoden 2006 jälkeisestä rahoituskehyksestä. Tavoiteohjelma on toteutettavissa, vaikka se onkin tiukka. Tulevina kuukausina on käynnistettävä mittava lainsäädäntöohjelma. Se myös kannattaa, sillä EU-AKT-kumppanuuden erityistä luonnetta ja kunnianhimoisia tavoitteita voidaan vahvistaa vain, jos sillä on käytettävissään ajanmukainen rahoitusväline, joka tarjoaa paremmat mahdollisuudet edetä vuosituhattavoitteita kohti.

Komissio pyytää sen vuoksi neuvostoa ja Euroopan parlamenttia tukemaan tässä tiedonannossa esitettyä ajatusta EU:n ja AKT-maiden/MMA:iden välisen taloudellisen yhteistyön sisällyttämisestä talousarvioon vuodesta 2007/2008 eteenpäin.

Ensimmäiset ratkaisevat päivämäärät ovat hyvin lähellä. Sen vuoksi komissio toteaa neuvostolle ja parlamentille, että sen on aloitettava valmistelut kaikkien niiden ehdotusten tekemiseksi, joiden määräpäivät ovat lähellä (kaikkein tärkeimmät on esitetty toimintaohjeissa), jotta budjetointi olisi mahdollista toteuttaa.

LIITTEET

Liite 1: Tunnusluvut

(1) EU:n osuus julkisesta kehitysavusta vuosina 1985-2002

>TAULUKON PAIKKA>

Lähde: OECD:n kehitysapukomitean (DAC) kansainvälisen avun tilasto

Huom: EU-luvut viittaavat jäsenvaltioiden maksuosuuksiin, joissa on mukana niiden osuus EKR:stä, EIP:stä ja EU:n talousarviosta. EY-luvut sisältävät EKR:n, EIP:n ja EU:n talousarvion. Kehitysapu voi sisältää lainat tietyin ehdoin. Tämän vuoksi monet EIP:n lainat käyvät kehitysavusta ja ne sisältyvät EY:n kokonaisrahoitukseen samoin kuin monet kahdenväliset lainat, jotka sisältyvät jäsenvaltioiden kokonaisrahoitukseen.

(2) Tuki AKT-maille talousarviosta ja EKR:stä verrattuna ulkoisen tuen kokonaismäärään

>TAULUKON PAIKKA>

Lähde: Komissio - budjettipääosasto + EuropeAid

Huomautus: tässä taulukossa esitetyt luvut eivät sisällä liittymistä valmistelevaa tukea

(3) EKR-sitoumukset ja -maksut 1989-2002

>VIITTAUS KAAVIOON>

Huomautukset:

* Maksusitoumukset: näihin ei sisälly sitoumusten vapauttaminen

* Maksut: ennen takaisinperintää

* HIPC: voimakkaasti velkaantuneet köyhät maat, aloite

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Lähde: Euroopan kehitysrahastoa koskevia rahoitustietoja, KOM(2003) 353 lopullinen, 13.6.2003, ja KOM(2002) 372 lopullinen, 9.7.2002.

(4) 6-9. EKR:ään sovellettavat rahoituskertoimet (alkuperäiset määrärahat) ja BKT/BKTL-kertoimet

>TAULUKON PAIKKA>

Huomautus: Vuoden 1985 BKT-painotukset ovat asianomaiseen aikaan käytettyjä painotuksia, jotka poikkeavat nykyisin julkaistuista vuoden 1985 painotuksista. Ero johtuu BKT:n huomattavasta korotuksesta eräässä suuressa jäsenvaltiossa.

Liite 2: Toimintaohjeet: Tärkeiden lainsäädäntövaiheiden määräajat

EKR:n budjetoinnin tehostamiseksi on toteutettava monia lainsäädäntötoimia ja tehtävä lukuisia poliittisia ja rahoitusta koskevia päätöksiä. Näissä toimintaohjeissa esitetään tärkeimmät toimet ja päätökset sekä niitä sitovat määräajat.

Lokakuu 2003 // Komissio julkaisee tämän tiedonannon.

Tiedonannosta keskustellaan neuvoston ja Euroopan parlamentin kanssa.

Joulukuu 2003 // Tiedonanto vuoden 2006 jälkeistä rahoituskehystä koskevista laajoista suuntaviivoista.

Tiedonannossa olisi esitettävä rahoitusvaikutukset, jotka syntyvät EKR:n budjetoinnista otsakkeeseen 4 kuuluviin ulkoisiin toimiin lokakuussa julkaistun tiedonannon perusteella.

Joulukuu 2003 // Komissio esittää neuvostolle/jäsenvaltioille Cotonoun sopimuksen muutettavat kohdat.

Esitetty budjetointimalli edellyttää, että jotkin määräykset Cotonoun sopimuksen lainsäädännöllisestä kehyksestä korvataan yhteisön oikeuden määräyksillä. Rahoituspöytäkirja, sisäinen sopimus, EKR:n varainhoitoasetus sekä Cotonoun sopimuksessa jotkin täytäntöönpanoa koskevat tekniset yksityiskohdat joko tulevat tarpeettomiksi tai vaativat muuttamista. Yhteisön omien varojen järjestelmää aletaan soveltaa. Siirtymäkausi on suunniteltu nykyisille EKR:ille.

Helmikuu 2004 // EU:n ehdottamien Cotonoun sopimuksiin mahdollisesti tehtävien muutosten esittely AKT-maille.

AKT päättää vain Cotonoun sopimuksen muutoksista (sisäisen sopimuksen ja EKR:n varainhoitoasetuksen muutoksesta päättävät jäsenvaltiot).

Toukok. 2004 - helmik. 2005 // EU-AKT-neuvottelut Cotonoun sopimukseen tehtävistä muutoksista

AKT-EY-ministerineuvoston päätös siirtymäkauden toimenpiteistä ratifiointia odotettaessa.

Toukok. 2004 - helmik. 2005 // EKR:n varainhoitoasetuksen ja sisäisen sopimuksen muutosten valmistelu.

EU:n neuvoston päätös tarkistetusta EKR:n varainhoitoasetuksesta ja sisäisestä sopimuksesta.

Lopullinen tarkistus välttämätön Cotonoun sopimukseen tehtyjen muutosten ja siirtymäkauden 2008-2011 perusteella (riippuen päätöksestä, joka tehdään nykyisten EKR:ien täytäntöönpanoon sovellettavista säännöistä vuoden 2007 jälkeen).

Syyskuu 2005 // Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi/asetuksiksi yhteistyöohjelman perustamisesta AKT-maiden ja MMA:iden kanssa.

Tulevat talousarviosta rahoitettavat AKT/MMA-ohjelmat vaativat Euroopan parlamentin ja neuvoston perusasetuksen (budjetoinnin jälkeen ei tarvita enää sisäistä sopimusta eikä EKR:n varainhoitoasetusta tai täytäntöönpanoa koskevia Cotonoun sopimuksen teknisiä säännöksiä).

Toukokuu 2006 // Komissio hyväksyy alustavan talousarvioesityksen vuodelle 2007.

Sisältää AKT:n talousarvion rakenteen.

Joulukuu 2006 // Euroopan parlamentin ja neuvoston AKT/MMA-yhteistyötä koskevan perusasetuksen/-asetusten hyväksyminen.

Sisältää Etelä-Afrikan ja Itä-Timorin kanssa toteutettavia toimia.

Joulukuu 2006 // EU ja AKT ratifioivat oikeusperustaan tehtävät muutokset tarvittaessa.

Tammikuu 2007/2008 // Budjetoidun EKR:n rahoitustoimet voidaan aloittaa.

2008-2011 // Siirtymäkausi nykyisille EKR:ille.

Maksusitoumukset EKR:ään eivät enää mahdollisia. Maksuja EKR:stä jatketaan.