KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE - kulttuurin moninaisuutta edistävästä kansainvälisestä välineestä

1. Taustaa

Kulttuurin moninaisuus on noussut pääaiheiden joukkoon vuodesta 1998 käydyssä kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen kansainvälisessä keskustelussa. Monet elimet ovat tarkastelleet tätä kysymystä: G8 (Okinawa, 2000), Euroopan neuvosto (julistus kulttuurin moninaisuudesta, joulukuu 2000), Unesco (kulttuurista moninaisuutta koskeva yleismaailmallinen julistus ja toimintasuunnitelma, marraskuu 2001, jota Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ilmoittivat tukevansa), sekä parhaillaan Yhdistyneet kansakunnat ja kansainvälinen teleliitto (ITU) tietoyhteiskuntaa koskevassa maailmanlaajuisessa huippukokouksessa (WSIS), joka pidetään Genevessä vuonna 2003 ja Tunisiassa vuonna 2005. Lisäksi kulttuurin moninaisuutta ovat pohtineet muut kansainväliset ja alueelliset tahot, kansalaisyhteiskunta mukaan luettuna [1].

[1] Kansalaisyhteiskunnan osalta ranskankielisten maiden järjestö (Organisation Internationale de la Francophonie, OIF), kansainvälinen kulttuuripolitiikan verkosto (International Network on Cultural Policy, INCP) sekä kansainvälinen kulttuurin monimuotoisuutta edistävä verkosto (International Network for Cultural Diversity, INCD). Kulttuurin monimuotoisuutta koskevissa keskusteluissa jotkut järjestöt ovat keskittyneet erityisesti kansainväliseen välineeseen liittyviin kysymyksiin. INCP laati maailmanlaajuisen yleissopimusehdotuksen, joka hyväksyttiin ministerien kokouksessa Kapkaupungissa lokakuussa 2002. Samaan aikaan INCP:n kokousten kanssa kansalaisyhteiskuntaa edustavat tahot, jotka kokoontuvat INCD:n puitteissa, ovat laatineet kansainvälisen välineen luonnoksen. Lisäksi Kanadan hallitukselle kauppaan liittyvää neuvontaa antava SAGIT (kulttuurialan kansainvälisen kaupan neuvoa-antava ryhmä) laati vastaavan ehdotuksen.

Kulttuurin moninaisuuden aseman asteittainen vahvistuminen kansainvälisellä tasolla on vastaus kansalaisyhteiskunnan ja valtioiden huoleen siitä, miten säilytetään kulttuurin moninaisuus (toisin sanoen ihmiskunnan yhteinen perintö samaan tapaan kuin biologinen monimuotoisuus) ja edistetään eläviä kulttuureja ja luomisvoimaa. Kummankin ulottuvuuden osalta kulttuurin moninaisuus usein yhdentää kestävän kehityksen globaaleja strategioita. Viranomaiset suhtautuvat yhä vakavammin tarpeeseen kehittää kulttuurien välistä vuoropuhelua, jolla edistetään maailmanlaajuista rauhaa, turvallisuutta ja vakautta.

Kulttuurista moninaisuutta koskeva yleismaailmallinen julistus ja sitä koskeva toimintasuunnitelma, jotka Unesco hyväksyi yksimielisesti marraskuussa 2001, sai myös Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden tuen. Yleisesti ottaen Euroopan yhteisö tuki näiden tekstien arvoja ja periaatteita, jotka kansainvälisen yhteisön enemmistö hyväksyi. Toimintasuunnitelman ensimmäisessä kohdassa mainitaan tavoitteena "(...) edistää etenkin pohdintaa kulttuurista moninaisuutta koskevan kansainvälisen oikeudellisesti sitovan välineen laatimisesta."

Huhtikuussa 2003 Unescon hallintoneuvosto suositteli yksimielisesti, että järjestön yleiskokous, jonka on määrä kokoontua alkusyksyllä (29. syyskuuta - 17. lokakuuta), tekee päätöksen jatkaa toimintaa, jonka tavoitteena on laatia uusi kulttuurista moninaisuutta koskeva standardeja luova väline, ja määrittelee kyseisen välineen luonteen.

Tulevassa yleiskokouksessa tehdään siis päätös kulttuurin moninaisuutta koskevan kansainvälisen välineen laatimisesta ja luonteesta.

2. Yhteisön toimet

Kulttuurin moninaisuuden vaaliminen ja edistäminen ovat eurooppalaisen mallin perusperiaatteita. Ne sisältyvät EY:n perustamissopimuksen 151 artiklaan [2] ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklaan [3], ja lisäksi ne sisällytetään tulevaan perustuslakiimme.

[2] Etenkin 151 artiklan 1 kohta: "Yhteisö myötävaikuttaa siihen, että jäsenvaltioiden kulttuurit kehittyvät kukoistaviksi pitäen arvossa niiden kansallista ja alueellista monimuotoisuutta ja korostaen samalla niiden yhteistä kulttuuriperintöä." Samoin 151 artiklan 4 kohta: "Yhteisö ottaa kulttuuriin liittyvät näkökohdat huomioon muiden tämän sopimuksen määräysten mukaisessa toiminnassaan, erityisesti kulttuuriensa monimuotoisuuden vaalimiseksi ja edistämiseksi."

[3] 22 artikla: "Unioni kunnioittaa kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta".

Sisäisten politiikan alojen osalta 151 artiklassa, jonka nojalla kulttuuritoimia on voitu kehittää erityisesti Kulttuuri 2000 -ohjelman yhteydessä, edellytetään lisäksi, että yhteisön muiden politiikan alojen kulttuurinäkökohdat on otettava huomioon. Tämä koskee esimerkiksi teollisuuspolitiikkaa Media Plus -ohjelman osalta samoin kuin palvelujen vapaata liikkuvuutta, joka liittyy televisio ilman rajoja -direktiiviin.

Tätä periaatetta sovelletaan myös yhteisön toiminnan ulkoiseen ulottuvuuteen, ja 151 artiklassa edellytetään, että EY ja sen jäsenvaltiot edistävät tätä mallia kansainvälisissä suhteissaan ja ovat siten mukana rakentamassa maailmanjärjestystä, joka perustuu rauhanomaiseen rinnakkaiseloon ja kulttuurien väliseen vuoropuheluun. Kansainvälisen yhteistyön osalta tärkein säännös on 151 artiklan 3 kohdassa: "Yhteisö ja jäsenvaltiot suosivat yhteistyötä kolmansien maiden sekä kulttuurin alalla toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen, erityisesti Euroopan neuvoston kanssa."

Yhteisö osallistuu kulttuuripolitiikkoihin ja -toimintaan, jotka edellyttävät sen vahvistavan näitä näkökohtia rajojensa sisällä sekä suhteessa kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin. Yhteisö on kehittänyt kunnianhimoisen kehitysyhteistyöpolitiikan, johon kuuluu kulttuurialan yhteistyötä maailman eri alueiden kanssa, erityisesti Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen (AKT-maat) ja Välimeren alueen [4] kanssa. Yhteisön ulospäin suuntautuvan kulttuuritoiminnan oikeutus ja lisäarvo ovat sen luontaisessa pyrkimyksessä vaalia kulttuurienvälistä vuoropuhelua ja määritellä sen tasavertaiset edellytykset.

[4] Ks. Cotonoun sopimuksen 27 artikla "Kulttuurin kehittäminen" sekä vuonna 1995 annetun Barcelonan julistuksen (jolla perustettiin Euro-Välimeri-kumppanuus) III luku "Kumppanuus yhteiskunnallisissa, kulttuurisissa ja inhimillisissä kysymyksissä: inhimillisten voimavarojen kehittäminen, kulttuurien välisen ymmärtämyksen edistäminen ja kansalaisyhteiskuntien välinen vaihto".

Tietoyhteiskunnan alalla yhteisö on kehittänyt toimia ja ohjelmia - esimerkiksi eEurope-aloitteen - joiden tarkoituksena on erityisesti edistää kulttuurin moninaisuutta tieto- ja viestintätekniikan avulla. Kyseiset toimet muodostavat kehyksen vuoropuheluun ja yhteistyöhön kolmansien maiden kanssa.

Perustamissopimuksessa ja yhteisön säädöksissä kehotetaan yhteisöä ja sen jäsenvaltioita käsittelemään yhdessä tiettyjä kysymyksiä, jotka ovat mielekkäitä kansainvälisestä välineestä käytävän keskustelun kannalta. EY:n ja sen jäsenvaltioiden olisi varmistettava unionin sisäisten ja ulkoisten politiikan alojen sekä monenvälisten sopimusten johdonmukaisuus etenkin Maailman kauppajärjestön (WTO) ja Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) puitteissa. Väline ei jälkimmäisellä foorumilla saisi häiritä eikä rajoittaa meneillään olevia keskusteluja erityisesti WIPO:n hallitustenvälisessä komiteassa, joka käsittelee geenivaroja, perinnetietoa ja kansanperinnettä/perinteistä kulttuuri-ilmaisua.

Euroopan unionin yleisten asioiden neuvosto painotti kulttuurin moninaisuuden säilyttämistä koskevan tavoitteen merkitystä vuoden 1999 päätelmissään [5], kun WTO:n puitteissa käytävät monenväliset kauppaneuvottelut alkoivat, ja kyseiset päätelmät pätevät meneillään oleviin neuvotteluihin edelleenkin.

[5] Lokakuun 25. päivänä 1999 annettujen neuvoston päätelmien mukaan "seuraavalla WTO-neuvottelukierroksella unioni varmistaa, kuten Uruguayn kierroksellakin, että yhteisö ja sen jäsenvaltiot säilyttävät päätösvallan kulttuuri- ja audiovisuaalisen alan politiikoissaan sekä niiden toteuttamisessa ja että ne voivat tulevaisuudessa käyttää tätä päätösvaltaa entistä tehokkaammin turvatakseen kulttuuriensa monimuotoisuuden".

Lisäksi koska kansainvälinen kulttuuri- ja audiovisuaalialan yhteistyö on tärkeää näissä keskusteluissa, yhteisön ja sen jäsenvaltioiden on tärkeine yhteistyövälineineen osallistuttava keskusteluihin yhtä suuressa määrin kuin ne osallistuvat yhteistyöhön ja kehittämiseen. Yhteisön politiikan aloilla tuetaan ja pannaan täytäntöön tiettyjä Unescon yleismaailmallisen julistuksen tavoitteita, esimerkiksi kehitetään elinkelpoisia paikallisia kulttuurielinkeinoja sekä tehostetaan erityisesti kehitysmaiden taideteosten maailmanlaajuista levittämistä.

Unescon seuraavan yleiskokouksen keskusteluissa käsitellään selkeästi sitä, mitä sääntöjä ja välineitä yhteisön tasolla nykyisin on olemassa, tarkoituksena tehdä päätös mahdollisesta kulttuurin moninaisuutta edistävästä kansainvälisestä välineestä ja sen luonteesta.

Thessalonikissa toukokuussa 2003 kokoontuneet kulttuuriministerit keskustelivat mahdollisesta kansainvälisestä välineestä kulttuurin moninaisuuden edistämiseksi: 7. Eurooppa ei kulttuurimantereena voi hyväksyä kulttuurisen homogeenisuuden uhkaa eikä toisaalta myöskään kulttuurien yhteentörmäyksen uhkaa. Euroopan vastaus tähän kaikkeen on se, että pyritään itsepintaisesti vaalimaan ja edistämään kulttuurin moninaisuutta.

8. Tämä poliittinen perustavoite edellyttää asianmukaista oikeudellista kehystä. Kansainvälisellä tasolla tällainen kehys voidaan laatia Unescon puitteissa, monenvälisenä kulttuurin moninaisuutta edistävänä yleissopimuksena, jossa otetaan huomioon Euroopan neuvostossa ja kansainvälisessä kulttuuripoliittisessa verkostossa (International Network of Cultural Policy) tehty valmistelutyö. WTO ei voi olla kulttuuripolitiikan kansainvälinen perusfoorumi.

3. Uudesta välineestä saatava lisäarvo

Kuten tähän asti on voitu todeta, kansainvälisellä tasolla vilkastuvasta keskustelusta käy ilmi kiinnostus kulttuurin moninaisuuteen etenkin normatiivisissa puitteissa, jotta varmistetaan kulttuurin moninaisuuden vaaliminen ja edistäminen.

Unescon hallintoneuvostolle osoitetussa asiakirjassaan Kulttuurin moninaisuutta edistävän, standardeja luovan välineen tarpeeseen liittyviä teknisiä ja oikeudellisia näkökohtia koskeva alustava tutkimus (166 EX/28, 12. maaliskuuta 2003) Unescon sihteeristö luettelee YK:n puitteissa nykyisin sovellettavat kulttuurin moninaisuutta edistävät kansainväliset välineet. Sen päätelmissä todetaan, että kansainväliset standardit, joista osa on sitovia, vaikuttavat jo nykyisin moniin kulttuurin moninaisuuteen liittyviin näkökohtiin. Asiakirjassa todetaan kuitenkin, että kansainvälisessä oikeudessa on aukko, jonka täyttäisi globalisaatioon liittyvää kulttuurin moninaisuutta edistävä väline. Sen tavoitteet olisivat seuraavat:

Luoda yhteys kulttuurin moninaisuuden vaalimisen ja kehittämistyön tavoitteiden välille erityisesti edistämällä luovaa toimintaa sekä kulttuurihyödykkeitä ja -palveluja, jotka ilmentävät tällaista toimintaa. Tämä merkitsee etenkin sitä, että tuetaan valtioiden mahdollisuuksia määritellä oma kulttuuripolitiikkansa (...).

Tämän lähtökohdan jälkeen sihteeristö luettelee neljä mahdollista aluetta tai vaihtoehtoa, jotka voisivat hyötyä Unescon pyrkimyksistä luoda alalle standardeja. [6] Unescon hallintoneuvosto kannatti kyseisistä neljästä vaihtoehdosta viimeistä: sellaisen kulttuurielinkeinoissa ilmenevän kulttuurisisällön ja taiteellisen ilmaisun moninaisuuden suojeleminen, jota globalisaatio näyttää erityisesti uhkaavan.

[6] Kyseiset neljä aluetta ovat seuraavat: a) uusi kattava sivistyksellisiä oikeuksia koskeva väline (näitä oikeuksia ovat esim. osallistuminen kulttuurielämään, vapaus ryhtyä luovaan toimintaan, oikeus koulutukseen); b) taiteilijan asemaa koskeva väline; c) Firenzen sopimuksen pöytäkirja (kulttuurihyödykkeiden liikkuvuudesta); d) kulttuurisen sisällön ja taiteellisen ilmaisun moninaisuuden suojeleminen. Sihteeristö ilmaisee vaihtoehtoja koskevissa huomautuksissaan, että kolme ensimmäistä eivät eri syistä ole välttämättä tarkoituksenmukaisia tai toteutuskelpoisia, ja siitä syystä se kannattaa vaihtoehtoa d.

Sihteeristö määrittelee seuraavasti tämän vaihtoehdon mukaisen standardoinnin tavoitteet: (...) taata kulttuurin moninaisuuden suojelu kulttuuritoiminnan eri muodoissa; edistää dynaamista vuorovaikutusta kulttuurisisältöjen ja taiteellisen ilmaisun muotojen kesken sekä suhteessa niihin liittyviin aloihin (kulttuuri-ilmaisuun liittyvä monikielisyys, paikallisten sisältöjen kehittäminen, osallistuminen kulttuurielämään, mahdollisuudet seurata monilähteistä kulttuuria eri tiedotusvälineiden kautta ja myös digitaalisten tiedotusvälineiden välityksellä); kunnioittaa teosten tekijöiden ja esittäjien henkilökohtaisia oikeuksia ja helpottaa kulttuuritoimintaan liittyvien henkilöiden, hyödykkeiden, palvelujen ja tiedon liikkuvuutta vaalien samalla vakaata identiteettiä ja luovuutta. Kulttuurin moninaisuuden säilyttäminen olisi siten luovan toiminnan ja taiteellisen ilmaisun edistämisen kautta yhteydessä kestävän kehityksen ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun tavoitteisiin. Tällaisella välineellä olisi lisäksi varmistettava, että kukin valtio voi vapaasti määritellä oman kulttuuripolitiikkansa, yhteistyösopimuksensa ja kumppanuutta koskevat aloitteensa globaalissa ympäristössä (...).

4. tulevaa välinettä koskevat suuntaviivat

Tulevan välineen muotoa ja sisältöä ei tässä vaiheessa ole käsitelty. Aihetta koskevat keskustelut ovat meneillään ja useita vaihtoehtoja on tarkasteltavana.

Komissio katsoo, että kulttuurin moninaisuutta vaaliva ja edistävä väline olisi tarpeen tiettyjen sivistyksellisten oikeuksien [7] vahvistamiseksi, ja se sitoisi osapuolet kansainväliseen yhteistyöhön luomaan kulttuuripoliittisen keskustelufoorumin sekä aloittamaan kulttuurin moninaisuuden tilaa koskevan maailmanlaajuisen seurannan. Tällaisessa lähestymistavassa olisi otettava huomioon tarpeellinen tasapaino tarjolla olevien mahdollisuuksien ja toisaalta globalisaation ja tieto- ja viestintätekniikan aiheuttaman uhkan välillä.

[7] Tässä yhteydessä sivistykselliset oikeudet on ymmärrettävä ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kulttuurista monimuotoisuutta koskevan Unescon julistuksen 5 artiklan tarkoittamassa merkityksessä: "Sivistykselliset oikeudet ovat olennainen osa ihmisoikeuksia, jotka ovat yleismaailmallisia, jakamattomia ja toisistaan riippuvaisia. Luovan moninaisuuden kukoistaminen edellyttää sivistyksellisten oikeuksien toteuttamista kokonaisuudessaan sellaisina, kuin ne määritellään ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 27 artiklassa ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 13 ja 15 artikloissa. Kaikkien ihmisten tulee siten voida ilmaista itseään sekä luoda ja levittää teoksiaan valitsemallaan kielellä, erityisesti äidinkielellään. Kaikilla ihmisillä tulee olla oikeus laadukkaaseen kasvatukseen ja koulutukseen, joissa otetaan kaikin puolin huomioon heidän kulttuuri-identiteettinsä. Kaikkien yksilöiden tulee voida osallistua haluamaansa kulttuurielämään ja harjoittaa omaan kulttuuriinsa kuuluvia tapoja, kunnioittaen samalla ihmisoikeuksia ja perusvapauksia." Tässä artiklassa tarkoitetut 'sivistykselliset oikeudet' eivät rajoita teollis- ja tekijänoikeuksia eivätkä niiden käyttöä.

Jotta kulttuurin moninaisuutta edistävä kansainvälinen väline saisi Euroopan yhteisön tuen ja heijastaisi eurooppalaista lähestymistapaa, komission käsityksen mukaan välineen olisi perustuttava ihmisoikeuksiin ja kunnioitettava niitä täysimääräisesti. Sivistyksellisten oikeuksien [8] tunnustamisen lisäksi, erityisesti oikeuden vapaasti osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa luodaan lähestymistapa ihmisarvoon, tasavertaisuuteen ja vapauteen perustuvaan kulttuuriin. Tällaiset periaatteet esitetään kulttuurista moninaisuutta koskevassa Unescon yleismaailmallisessa julistuksessa, joka muodostaa sekä sen perusteet että sen rajat [9]. Euroopan unionissa kulttuurin moninaisuuden edistämisen oikeusperustana on perustamissopimus (151 artikla), erityisesti velvoitettaessa yhteisö ottamaan kulttuuri huomioon toiminnassaan, kansainvälinen yhteistyö mukaan luettuna.

[8] Ks. julistuksen 22 artikla: "Jokaisella on (...) oikeus (...) nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia", ja julistuksen 27 artikla "1. Jokaisella on oikeus vapaasti osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteista sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista. 2. Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaamiseen, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta."

[9] Kulttuurista monimuotoisuutta koskevan Unescon julistuksen 4 artiklassa todetaan: "Kukaan ei saa käyttää kulttuurista moninaisuutta kansainvälisen oikeuden takaamien ihmisoikeuksien loukkaamisen tai rajoittamisen perusteena."

Yhteisön toimen perustana oleva kulttuurin käsite on etenkin kansainvälisellä tasolla ymmärrettävä antropologisessa ja sosiaalisessa merkityksessä, joka kattaa kaiken mikä liittyy ihmisen identiteettiin ja ihmisarvoon. Tällaisen käsitteen avulla on mahdollista ymmärtää kulttuurin moninaisuutta dynaamisella tavalla sen suhteessa erilaisuuteen.

Lisäksi välineellä olisi oltava seuraavat tavoitteet ja sen olisi täytettävä seuraavat edellytykset:

- edistää kulttuurin moninaisuutta;

- osallistua kulttuurien väliseen vuoropuheluun ja edistää keskinäistä ymmärtämistä ja kunnioitusta;

- kehittää kansainvälistä kulttuurialan yhteistyötä, jonka tarkoituksena on laajentaa kulttuurihyödykkeiden ja -palvelujen vaihtoa mukaan luettuna kehitysmaista peräisin olevat kulttuurihyödykkeet ja -palvelut. Näin ollen osapuolten ammattilaisten olisi kokoonnuttava säännöllisesti osallistuakseen kansainvälisten (alueellisten ja/tai kahdenvälisten) yhteistyövälineiden ja -puitteiden suunnitteluun. Yhteistyötoimien kulttuuriulottuvuutta on edistettävä, myös tarvetta koulutuksen välityksellä vaalia vastavuoroista tietämystä eri kulttuuri-identiteeteistä, mikä on kulttuurienvälisen vuoropuhelun edellytys;

- edistää kulttuuripolitiikan ja -välineiden kehittämistä kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla;

- tarjota jäsenille foorumi, jossa voidaan keskustella kulttuuripolitiikasta, laajentaa siihen liittyvää tietoa ja vaihtaa parhaita toimintatapoja;

- antaa teknistä tukea ja asiantuntija-apua jäsenille, jotta ne voivat kehittää oloihin soveltuvia kulttuuripolitiikkoja;

- määritellä institutionaalinen kehys, esimerkiksi kulttuurin moninaisuuden ja kulttuurivaihdon kansainvälinen seurantakeskus tai valvontajärjestelmä, tarkkailemaan kulttuurin moninaisuuden tilaa koko maailmassa ja osallistua kulttuurin moninaisuutta koskevien indikaattorien ja kansainvälisten standardien laadintaan ja määrittelyyn. Tällainen järjestelmä voisi laatia esimerkiksi kulttuurin moninaisuuden tilaa koskevan vuosittaisen raportin, joka perustuisi kunkin osapuolen antamaan raporttiin.

Kyseisen välineen ei pitäisi vaikuttaa kulttuurihyödykkeisiin ja -palveluihin sovellettavaan kansainväliseen oikeudelliseen kehykseen tai rajoittaa sitä etenkin niiden kauppaan ja teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen on tärkeää ja hyödyllistä kehittää kulttuurin moninaisuutta edistävä kansainvälinen väline. Kulttuurin moninaisuuden vaaliminen ja edistäminen kuuluu perusperiaatteisiin, jonka on heijastuttava kansainväliseen lakiin ja politiikkaan. Kaikkien sidosryhmien, myös kulttuurialan ammatillisten järjestöjen, olisi osallistuttava täysimääräisesti tällaisen oikeudellisesti sitovan välineen kehittämiseen.

5. Päätelmät

Ottaen huomioon edellä esitetyt seikat ja haluamatta lamauttaa asiasta käytävää mielipiteiden vaihtoa kulttuurin moninaisuutta koskeva kansainvälinen keskustelu edellyttää yhteistä vastausta Euroopan yhteisöltä ja sen jäsenvaltioilta.

Hiljattain Thessalonikissa kokoontuneet kulttuuriministerit korostivat tarvetta suojella ja edistää kulttuurin moninaisuutta ja totesivat, että Unescon puitteissa laadittava kansainvälinen väline saattaa olla tarkoituksenmukainen ratkaisu tähän kysymykseen.

Komissio pitää tärkeänä sitä, että Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot vahvistavat kansainvälisellä tasolla sitoutumisensa kulttuurin moninaisuuteen - sen ytimenä puolestaan on kaikkien jäsenvaltioiden yhteinen sitoutuminen.

Näin ollen komission aikomuksena on, että EY toimii aktiivisesti Unescon tulevassa yleiskokouksessa ja erityisesti alustavissa keskusteluissa, joissa käsitellään kulttuurin moninaisuutta edistävän kansainvälisen standardeja luovan välineen suunnittelua. Komissio pyrkii kulttuurin moninaisuutta edistävän yhteisön sisäisen ja kansainvälisen toiminnan johdonmukaisuuteen ja toteuttaa siten olemassa olevaa yhteisön säännöstöä.

Komissio tekee yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa ja laatii yhteisiä kantoja, jotta EY voisi antaa yhteisen ehdotuksen ja esiintyä yhtenäisesti yleiskokouksessa. Tätä tarkoitusta varten liitteessä on ehdotettu alustavia suuntaviivoja Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden julistukseen, jonka tarkoituksena on esittää kulttuurin moninaisuutta edistävän ja standardeja luovan välineen laatimista koskeva yhteinen kanta tulevassa Unescon yleiskokouksessa.

Jos yleiskokous päätyy aloittamaan neuvottelut kulttuurin moninaisuutta edistävästä välineestä, komissio esittää ripeästi neuvostolle suositusta päätökseksi, jolla komissio valtuutetaan neuvottelemaan Unescossa EY:n ja sen jäsenvaltioiden puolesta kulttuurin moninaisuutta edistävästä kansainvälisestä välineestä.

ALUSTAVAT SUUNTAVIIVAT EUROOPAN YHTEISÖN JA SEN JÄSENVALTIOIDEN JULISTUKSEEN, JONKA TARKOITUKSENA ON ESITTÄÄ KULTTUURIN MONINAISUUTTA EDISTÄVÄN JA STANDARDEJA LUOVAN VÄLINEEN LAATIMISTA KOSKEVA YHTEINEN KANTA TULEVASSA UNESCON YLEISKOKOUKSESSA

Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot haluavat muistuttaa mieliin Unescon hallintoneuvoston 166. istunnossa käyttämänsä puheenvuoron kulttuurin moninaisuutta edistävästä kansainvälisestä välineestä. Tällöin Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot suhtautuivat myönteisesti järjestön työhön, joka liittyy kulttuurin moninaisuutta koskevan yleissopimuksen laadintaan, ja huomautti, että kyseisen työn olisi perustuttava kulttuurista moninaisuutta koskevaan julistukseen ja sitä olisi pidettävä osana kulttuurista moninaisuutta koskevan julistuksen seurantaa. Hallintoneuvoston suositeltua, että tehdään päätös toiminnan jatkamisesta uuden ja standardeja luovan kulttuurin moninaisuutta edistävän välineen laatimiseksi ja määritellään kyseisen välineen luonne, tässä yleiskokouksen istunnossa kokouksessa käytävä keskustelu kansainvälisestä kulttuurin moninaisuutta edistävästä välineestä antaa Euroopan yhteisölle ja sen jäsenvaltioille tilaisuuden vahvistaa sitoutumisensa kulttuurin moninaisuuteen kansainvälisellä tasolla.

Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot haluavat ilmaista kannattavansa kansainvälistä standardeja luovaa kulttuurin moninaisuutta edistävää välinettä, joka olisi uusi askel kulttuurista moninaisuutta koskevan julistuksen seurannassa ja toisi sille lisäarvoa.

Kyseinen ihmisoikeuksiin perustuva väline, jossa otetaan huomioon tarpeellinen tasapaino tarjolla olevien mahdollisuuksien ja toisaalta globalisaation ja tieto- ja viestintätekniikan aiheuttaman uhkan välillä, vaalisi ja edistäisi kulttuurin moninaisuutta muun muassa seuraavilla tavoilla:

- vahvistamalla tiettyjä sivistyksellisiä oikeuksia;

- sitomalla osapuolet kansainväliseen yhteistyöhön;

- muodostamalla kulttuuripoliittisen keskustelufoorumin;

- aloittamalla kulttuurin monimuotoisuuden tilaa koskevan maailmanlaajuisen seurannan.

Tällaisen välineen yleistavoitteena olisi oltava kulttuurin monimuotoisuuden edistäminen, kulttuurien väliseen vuoropuheluun osallistuminen ja vastavuoroisen ymmärtämisen ja kunnioituksen edistäminen.

Näin ollen välinettä koskevissa neuvotteluissa olisi otettava huomioon seuraavat tavoitteet:

- kehittää kansainvälistä kulttuurialan yhteistyötä, jonka tarkoituksena on lisätä kulttuurihyödykkeiden ja -palvelujen vaihtoa mukaan luettuna kehitysmaista peräisin olevat kulttuurihyödykkeet ja -palvelut, erityisesti kehittämällä kansainvälisiä (alueellisia ja/tai kahdenvälisiä) yhteistyövälineitä ja -puitteita. Yhteistyötoimien kulttuuriulottuvuutta edistetään, myös tarvetta vaalia koulutuksen avulla vastavuoroista tietämystä eri kulttuuri-identiteeteistä, mikä on kulttuurien välisen vuoropuhelun edellytys;

- edistää kulttuuripolitiikkojen ja -välineiden kehittämistä ja vahvistaa kulttuurien välistä vuoropuhelua kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla sekä antaa teknistä tukea ja asiantuntija-apua jäsenille, jotta ne voivat kehittää oloihin soveltuvia kulttuuripolitiikkoja;

- tarjota jäsenille foorumi, jossa voidaan keskustella kulttuuripolitiikasta, laajentaa siihen liittyvää tietoa ja vaihtaa parhaita toimintatapoja;

- määritellä sellainen institutionaalinen kehys tarkkailemaan kulttuurin moninaisuuden tilaa koko maailmassa, joka sitoutuu laatimaan ja määrittelemään kulttuurin moninaisuutta koskevia indikaattoreita ja kansainvälisiä standardeja ja joka voisi esimerkiksi laatia kulttuurin moninaisuuden tilaa koskevan vuosittaisen raportin.

Kyseisen välineen ei pitäisi vaikuttaa kulttuurihyödykkeisiin ja -palveluihin sovellettavaan kansainväliseen oikeudelliseen kehykseen tai rajoittaa sitä etenkään niiden kauppaan ja teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä.

Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot katsovat, että kulttuurin moninaisuuden vaaliminen ja edistäminen kuuluu perusperiaatteisiin, jonka on heijastuttava kansainväliseen lakiin ja politiikkaan. Kaikkien sidosryhmien, myös kansalaisyhteiskunnan, olisi osallistuttava täysimääräisesti tällaisen oikeudellisesti sitovan välinen kehittämiseen Unescon puitteissa.