Komission tiedonanto EU:n ja Kanadan suhteista /* KOM/2003/0266 lopull. */
KOMISSION TIEDONANTO EU:n ja Kanadan suhteista 1. Johdanto 1.1. Taustaa Ottawassa 19. joulukuuta 2002 pidetyssä EU:n ja Kanadan huippukokouksessa komission puheenjohtaja Romano Prodi, silloinen neuvoston puheenjohtaja Anders Fogh Rasmussen ja Kanadan pääministeri Jean Chrétien ilmoittivat yhteisessä julkilausumassaan tarkastelevansa EU:n ja Kanadan suhteita kattavasti vuonna 2003 suhteiden lujittamiseksi ja syventämiseksi. Tämä tiedonanto on Euroopan komission ensimmäinen toimi edellä mainitun tarkastelun toteuttamiseksi. On ehtinyt tapahtua paljon siitä, kun EU:n ja Kanadan suhteita tarkasteltiin edellisen kerran vuonna 1996. Tämän jälkeen EU:sta tehtyä sopimusta on tarkistettu laajasti kaksikin kertaa ja Euroopan yhteisvaluutasta on tullut totta. Kauaskantoisia muutoksia on myös näköpiirissä, koska EU:n laajentuminen on toteutumassa lähitulevaisuudessa ja koska EU:sta tehtyyn sopimukseen on todennäköisesti tehtävä muutoksia Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan päätelmien julkistamisen ja sitä seuraavan hallitustenvälisen konferenssin perusteella. Tässä kehityksen taitekohdassa on tarpeen tarkastella EU:n ja Kanadan suhteita niiden mukauttamiseksi moniin kuluneiden 10 vuoden aikana tapahtuneisiin muutoksiin ja saattaa suhteet sellaiselle perustalle, että suhteissa voidaan tulevaisuudessakin vastata haasteisiin ja hyödyntää mahdollisuuksia. Euroopan ja Kanadan väliset siteet ovat edelleen poikkeuksellisen voimakkaat. Eurooppalaisilla ja kanadalaisilla on pitkäaikaiset historialliset ja kulttuuriset siteet, minkä lisäksi ne jakavat samat arvot, jotka tukevat niiden yhteiskuntien peruslähtökohtia 2000-luvulla. Eurooppalaiset ja kanadalaiset lähestymistavat perustuvat yhteisiin arvoihin, mikä käy ilmi tavasta, jolla osapuolet suhtautuvat yhteiskunnan sisältä tuleviin haasteisiin, sekä osapuolten kanssakäymisestä muun maailman kanssa. Kauppa ja talouskysymykset ovat yhä keskeisellä sijalla EU:n ja Kanadan suhteissa. EU:n ja Kanadan yhteistyön toiminta-ala on kuitenkin laajentunut huomattavasti pelkistä kauppa- ja taloussuhteista aloille, joita ei osattu ennakoida, kun EY:n ja Kanadan puitesopimus allekirjoitettiin vuonna 1976. Toimien koordinointi sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla voi tuoda lisäarvoa sekä EU:lle että Kanadalle laajemmasta kansainvälisestä yhteisöstä puhumattakaan. Tämä pätee varsinkin kansainvälisiin suhteisiin, joissa EU ja Kanada suhtautuvat vakavasti tehtäväänsä puolustaa monenvälistä järjestelmää ja kansainvälistä oikeusjärjestystä. EU pitää suuressa arvossa Kanadan jatkuvaa sitoutumista toimimaan monenvälisissä instituutioissa, mikä ilmenee konkreettisesti Kanadan taidokkaassa rauhanturvaamisperinteessä ja kanadalaisten avustustyöntekijöiden toiminnassa eri puolilla maailmaa. Tässä tiedonannossa pyritään tarkastelemaan keinoja, joiden avulla EU ja Kanada voivat toimia yhdessä entistä tiiviimmin ja järjestelmällisemmin monenvälisten instituutioiden merkityksen lujittamiseksi näinä erityisen haasteellisina aikoina. EU ja Kanada jatkavat päättäväisesti keskinäisten taloussuhteidensa lujittamista sekä kaupan ja sijoitusten lisäämistä välillään. Tätä varten päämiehet sopivat Ottawassa 19. joulukuuta 2002 pidetyssä huippukokouksessa aloittavansa uudenlaisen edistyksellisen, laaja-alaisen, kauppaa ja sijoituksia edistävän kahdenvälisen sopimuksen valmistelun. Tässä tiedonannossa esitetään alustavia näkemyksiä tällaisen sopimuksen sisällöstä ja soveltamisalasta. Lisäksi EU ja Kanada sopivat kyseisessä huippukokouksessa tiivistävänsä kahdenvälistä lainsäädäntävuoropuheluaan uuden perustan luomiseksi tällä alalla. 2. EU:n ja Kanadan keskinäinen yhteistyö 2.1. EU:n ja Kanadan yhteistyön kehittyminen Euroopan yhteisöllä on ollut suhteet Kanadaan vuodesta 1959, jolloin Kanadan hallitus ja Euroopan atomienergiayhteisö tekivät sopimuksen atomienergian rauhanomaista käyttöä koskevasta yhteistyöstä (Agreement between the Government of Canada and the European Atomic Energy Community for co-operation in the peaceful uses of atomic energy). Se on Euratomin vanhin kansainvälinen sopimus. Vuonna 1976 tehty kaupallista ja taloudellista yhteistyötä koskeva Euroopan yhteisöjen ja Kanadan puitesopimus (Framework Agreement for Commercial and Economic Cooperation between Canada and the European Communities) oli puolestaan yhteisön ensimmäinen teollisuusmaan kanssa tekemä yhteistyösopimus. Tämän jälkeen EU:n ja Kanadan yhteistyö on laajentunut huomattavasti vuonna 1976 tehdyn puitesopimuksen suppean soveltamisalan ulkopuolelle huolimatta siitä, että kyseinen sopimus on yhä EU:n ja Kanadan virallisten suhteiden pääasiallinen oikeusperusta. Poliittisia julistuksia annettiin vuonna 1990 [1] ja uudemman kerran vuonna 1996 [2] yhteistyön helpottamiseksi aikaisempaa useammilla politiikan aloilla. [1] Julistus Euroopan yhteisön ja Kanadan suhteista. [2] Yhteinen poliittinen julistus EU:n ja Kanadan suhteista. EU ja Kanada tapaavat nykyisin useilla eri foorumeilla edistääkseen yhteistyöhönsä sisältyviä asioita. Ulkoministerikokouksia järjestetään kahdesti vuodessa. Lisäksi EU:n puheenjohtajavaltion, komission puheenjohtajan ja Kanadan pääministerin välisiä tapaamisia järjestetään säännöllisin väliajoin. Vuonna 1976 tehdyllä puitesopimuksella perustettu yhteistyötä käsittelevä sekakomitea kokoontuu vuosittain samaan aikaan, kun järjestetään johtavien virkamiesten epävirallisia kokouksia oikeus- ja sisäasioissa. Tämän lisäksi EU:n poliittisten asiain päällikköjen troikka ja Kanadan poliittinen johtaja kokoontuvat kahdesti vuodessa [3]. Myös turvallisuus- ja puolustuskysymyksistä vastaavat Kanadan virkamiehet ja poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteaa edustava EU:n troikka tapaavat säännöllisesti. Kanadan ja EU:n troikan asiantuntijat kokoontuvat erityisissä EU:n neuvoston työryhmien mukaisissa muodostelmissa, ja asiantuntijat pitävät yhteyttä erinäisissä lainsäädäntöä ja alakohtaisia politiikkoja koskevissa kysymyksissä. [3] Kokous järjestetään tarpeen tullen samaan aikaan yhteistyötä käsittelevän sekakomitean ja oikeus- ja sisäasioita käsittelevän epävirallisen kokouksen kanssa. Näillä eri foorumeilla käsiteltävät asiat kuuluvat EU:n toimivallan kolmeen pilariin. Käsiteltäviä asioita ovat muun muassa kahdenvälinen kauppa, alakohtaiset politiikat, tieteellinen ja teknologinen yhteistyö, kilpailuasiat, lainsäädäntäyhteistyö, yhteistyö liikenne- ja ympäristöpolitiikan aloilla, turvapaikka- ja maahanmuuttoasiat, yhteinen toiminta Balkanin alueen, Afganistanin ja Saharan eteläpuolisen Afrikan rauhan ja vakauden edistämiseksi, poliisiyhteistyön käynnistäminen ja rikosasioita koskevan tiiviimmän oikeudellisen yhteistyön mahdollisuuksien tarkastelu. On entistä vaikeampaa ellei peräti mahdotonta pitää eri pilareihin kuuluvat yhteistyöalueet erillään toisistaan, koska monia horisontaalisia kysymyksiä on käsiteltävä sekä Brysselissä että Ottawassa. Tämä kehityssuuntaus on voimistunut 11. syyskuuta 2001 Yhdysvalloissa tapahtuneiden terroristi-iskujen jälkeen, koska ulkopolitiikkaan sekä oikeus- ja sisäasioihin liittyvät seikat koskevat myös useita perinteisiä "ensimmäisen pilarin" asioita kuten kauppaa, liikennepolitiikkaa ja tietosuojaa. On entistä tärkeämpää parantaa EU:n ja Kanadan suhteiden koordinointia. EU:n on myöskin mukautettava Kanadan kanssa käytävän vuoropuhelun rakennetta, jotta voidaan maksimoida yhteistyöstä yhteisesti saatava hyöty. Joskus väitetään, että vuoropuhelu on "kärkipainotteista" eli liian monia kokouksia järjestetään johtavien virkamiesten tasolla; näissä kokouksissa vallitsee ylitsevuotava hyvän tahdon ilmapiiri, mutta ne synnyttävät suhteellisen vähän konkreettista yhteistoimintaa. EU:n ja Kanadan välillä vallitsevan syvän keskinäisen kunnioituksen ja usein mainittujen yhteisten arvojen ansiosta vallitsee vankka yhteisymmärrys kahdenvälisen toimintaohjelman sisällöstä. On tarpeen hyödyntää tämä yhteisymmärrys entistä tehokkaammin siten, että sekä EU että Kanada saavat yhteistoiminnastaan todellista hyötyä ja konkreettisia saavutuksia. Sen sijaan, että osapuolet kirjaisivat ylös yhteisymmärryksensä, eurooppalaisten ja kanadalaisten on toimittava yhdessä käytännönläheisemmin ja epämuodollisemmin hyötyäkseen yhteisistä lähestymistavoista sekä kansallisella tasolla että ulkosuhteissa. Vuonna 1996 EU ja Kanada hyväksyivät yhteisen toimintasuunnitelman, johon sisältyy neljä yhteistyön osa-aluetta: kauppa- ja taloussuhteet, ulko- ja turvallisuuspolitiikka, valtioiden väliset kysymykset ja yhteyksien edistäminen [4]. Toimintasuunnitelman avulla on saatu paljon aikaan: on muun muassa löydetty ratkaisuja tiettyihin kahdenvälisen kaupan ongelmiin, käynnistetty yhteisiä hankkeita ja harjoitettu yhteistyötä kolmansissa maissa. Toimintasuunnitelma tarjoaa joustavat puitteet eri alojen yhteistyölle myös tulevaisuudessa. Ilman toimivaa hallinnointirakennetta toimintasuunnitelma ei kuitenkaan ole paljoa enempää kuin tarkoituksenmukainen keino saattaa erinäiset yhteiset toimet saman otsikon alle. Tällä hetkellä toimintasuunnitelmassa huomioidaan EU:n ja Kanadan välisen yhteistyön mahdollisuudet, mutta siinä ei ohjata yhteistyötä. Ohjeistusta tarvitaan toimintasuunnitelman mahdollisuuksien ja laajemmin EU:n ja Kanadan suhteiden kaikkien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. [4] http://www.delcan.cec.eu.int/english/ 2C2.cfm 2.2. Yhteistyön lujittaminen kansainvälisissä kysymyksissä 2.2.1. Yhteistyön lujittaminen osana EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa Viimeaikaiset tapahtumat kansainvälisellä näyttämöllä ovat ohjanneet huomiota erityisesti yhteen toimintasuunnitelmaan sisältyvään yhteistyöalaan eli yhteistyön lujittamiseen kansainvälisissä kysymyksissä. Sekä EU että Kanada ovat sitoutuneet tukemaan monenvälisiä instituutioita ja noudattamaan kansainvälistä oikeusjärjestystä. EU pitää arvossaan Kanadan toimintaa kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisessa, vuonna 1997 tehdyn jalkaväkimiinojen kieltoa koskevan Ottawan sopimuksen neuvottelemisessa, heinäkuussa 2001 järjestetyssä pienaseita koskevassa YK:n konferenssissa ja sen pyrkimyksissä varmistaa ihmisten turvallisuus eri puolilla maailmaa (esimerkkinä mainittakoon Kanadan osallistuminen EU:n poliisijoukkoihin Bosnia-Hertsegovinassa ja sen osallistuminen parhaillaan kansainvälisiin turvallisuusjoukkoihin Afganistanissa). Sekä EU että Kanada pitävät Yhdistyneiden Kansakuntien roolia maailmanrauhan ja kansainvälisen oikeusjärjestyksen ylläpitämisessä erittäin tärkeänä. Viime vuosina EU:n jäsenvaltioiden ja Kanadan äänestyskäyttäytyminen Yhdistyneissä Kansakunnissa on ollut hyvin yhdenmukaista. Käynnissä olevassa YK:n yleiskokouksessa, Kanada on äänestänyt samalla tavoin kuin EU:n jäsenvaltiot 96 prosentissa (50 päätöslauselmaa 52:sta) niistä äänestyksistä, joissa EU:n jäsenvaltiot ovat muodostaneet konsensuksen. Äänestyksissä, joissa EU:n jäsenvaltiot eivät olleet kyenneet muodostamaan konsensusta, Kanada on äänestänyt useimmissa tapauksissa samalla tavoin kuin enemmistö EU:n jäsenvaltioista (10 tapausta 16:sta) [5]. EU arvostaa myös paljon säännöllistä ja läheistä yhteistyötään Kanadan kanssa ETYJ:ssä, jossa ne ovat samaa mieltä useimmissa käsiteltävissä asioissa. [5] YK:n 57. yleiskokouksessa tekstin laatimishetkeen mennessä käydyt äänestykset. Lähde: Euroopan komission lähetystö Yhdistyneissä Kansakunnissa. Uudet tapahtumat kansainvälisissä asioissa ja erityisesti Kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevan Rooman perussäännön voimaantulo ja muut tapahtumat, joilla Yhdistyneiden Kansakuntien asemaa on heikennetty, ovat osoittaneet sen, kuinka tärkeää on, että EU ja Kanada toimivat yhdessä monenvälisten instituutioiden puolustamiseksi. EU ja Kanada antavat yhdessä muille maille hyvän esimerkin, jota noudattaa. Yhdessä toimimalla EU ja Kanada voivat myös vaikuttaa muissa maissa käytäviin keskusteluihin. EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan hakiessa muotojaan, EU:n ja Kanadan yhteistyön ja niiden toiminnan koordinoinnin merkitys kasvaa entisestään. Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) käynnistyminen on synnyttänyt merkittävän uuden yhteistyöalan EU:n ja Kanadan suhteissa. Tämä ala on ensisijalla pyrittäessä aikaisempaa tiiviimpään ja järjestelmällisempään sekä toimintakeskeisempään koordinointiin EU:n ja Kanadan välillä. Siitä lähtien, kun yhteinen toimintasuunnitelma otettiin käyttöön vuonna 1996, EU ja Kanada ovat pyrkineet koordinoimaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa. Ne ovat antaneet yhteisiä julkilausumia pienaseista ja jalkaväkimiinoista (joulukuu 1999) [6], ihmisten turvallisuudesta kuten rauhan rakentamisesta ja konfliktien ehkäisystä (kesäkuu 2000) [7], puolustuksesta ja turvallisuudesta (joulukuu 2000), aseiden leviämisen ehkäisemisestä, asevalvonnasta ja -riisunnasta (kesäkuu 2001) ja YK:ssa harjoitettavasta yhteistyöstä (kesäkuu 2001). Koska sekä EU että Kanada haluavat edistää monenvälisyyttä, niiden on tehtävä muutakin kuin annettava yhteisiä julkilausumia, vaikka nekin ovat tärkeitä yhteisen näkemyksen ilmaisemiseksi kansainvälisillä foorumeilla. Niiden on suunniteltava toimiva, käytännöllinen tapa toimia yhdessä konkreettisten tulosten saavuttamiseksi. Esimerkiksi, kun sekä EU että Kanada aikovat esittää muita maita koskevia poliittisia kannanottoja asioista, joissa osapuolilla on yhteisiä etuja ajettavanaan, on järkevää, että EU:n ja Kanadan diplomaatit ovat tiiviissä yhteydessä keskenään toimiensa koordinoimiseksi. Tällainen toimintatasolla tapahtuva tiivis koordinointi edellyttää järjestelmällisiä ja säännöllisiä yhteyksiä diplomaattien välillä. [6] http://www.europa.eu.int/comm/ external_relations/canada/summit_12_99/small_arms.htm [7] http://www.europa.eu.int/comm/ external_relations/canada/summit_06_00/hum_sec_stat.htm 2.2.2. Yhteistyön lujittaminen kehitysyhteistyön alalla Kehitysyhteistyö on keskeisellä sijalla EU:n ulkopolitiikassa. Kehitysyhteistyöpolitiikka on ala, jolla EU:lla ja Kanadalla on yhteinen ajatus uudesta maailmanlaajuisesta kehyksestä: YK:n vuosituhatjulistuksen mukaisesti kehitystavoitteina olisivat köyhyyden vähentäminen, perusopetus- ja terveydenhuoltopalvelujen sekä muiden peruspalvelujen saannin turvaaminen ja kestävä kehitys. EU suhtautuu erittäin myönteisesti Kanadan toimintaan G8-ryhmän puheenjohtajana vuonna 2002 käyttöön otetun Afrikan toimintasuunnitelman yhteydessä sekä sen panokseen Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyn Maailman kestävän kehityksen huippukokouksen onnistumisessa ja sitä edeltäneessä Montereyn kansainvälisessä kehitysrahoituskonferenssissa. Kehityskysymyksiä on asetettu peräkkäisissä EU:n ja Kanadan huippukokouksissa tärkeälle sijalle yhteisiä ensisijaisia tavoitteita määriteltäessä. Joulukuussa 2000 järjestetyssä huippukokouksessa osapuolet antoivat yhteisen julkilausuman kehitysyhteistyöstä. Tämä on parantanut EU:n ja Kanadan välistä vuoropuhelua erityisesti kysymyksissä, jotka liittyvät YK:n konferensseihin, NEPAD:iin (New Partnership for Africa's Development), Afganistaniin sekä avun tasoon ja tehokkuuteen. Nyt tehtävänä onkin muuntaa vuoropuhelun tulokset käytännön toimiksi, mikä käsittää muun muassa henkilövaihdon ja yhteisten arviointien laatimisen. EU ja Kanada kuten muutkin avunantajat ovat muuttamassa tapojaan, joilla niiden kehitysapua suunnitellaan ja toteutetaan. Tähän sisältyy muun muassa keskittyminen aikaisempaa paljon enemmän strategioiden ja toimien toteuttamiseen paikallisin voimin kehitysmaissa sekä kumppanuuteen perustuvaan lähestymistapaan. EU on myös suuntautumassa erillishankkeista alakohtaiseen ohjelmasuunnitteluun ja budjettirahoituksen tukemiseen. Sekä EU että Kanada suosivat yhdenmukaistettujen menettelyjen entistä nopeampaa laatimista keskeisenä edellytyksenä koko alan kattavalle ohjelmasuunnittelulle. Tämän osalta on tarpeen ylläpitää OECD:n kehitysapukomitean alaisen, avunantajien käytäntöjä tarkastelevan erityistyöryhmän avulla saavutettua edistymistä. EU:n ja Kanadan olisi toimittava yhdessä kansainvälisellä tasolla saavuttaakseen todellista edistymistä avunantajien käytäntöjen yhdenmukaistamisessa. Lisäksi EU ja Kanada ovat sitoutuneet panemaan täytäntöön kehitysyhteistyökomitean suosituksen purkaa avun sidonnaisuudet kaikkien vähiten kehittyneiden maiden osalta. Komission tarkoituksena on tarkastella yhdessä Kanadan kanssa mahdollisuuksia toteuttaa kehitysyhteistyökomitean suosituksia laajempia toimia. 2.3. Talous- ja kauppasuhteiden edistäminen EU:lla ja Kanadalla on hyvät pitkäaikaiset kauppasuhteet, jotka perustuvat yhteiseen käsitykseen siitä, että kauppa on yksi keskeisistä keinoista lisätä vaurautta ja hyvinvointia paitsi osapuolten yhteiskunnissa myös yleisemmin kansainvälisen yhteisön piirissä. Vaikka nämä kaksi aktiivista kauppakumppania ovatkin olleet tietyistä yksittäisistä asioista silloin tällöin eri mieltä, niiden kauppaa koskevat periaatteet ovat samoja: osapuolet ovat sitoutuneet vahvasti kaupan vapauttamiseen, joka perustuu sekä teollisuus- että kehitysmaita hyödyttävään voimakkaaseen, arvoihin perustuvaan monenväliseen kauppajärjestelmään. Tiivis kahdenvälinen yhteistyö EU:n ja Kanadan välillä WTO:ssa auttoi uuden Dohan neuvottelukierroksen käynnistämisen onnistumisessa. EU ja Kanada asettavat nyt yksimielisesti tärkeälle sijalle neuvottelujen päätökseen saattamisen kaikilla aloilla vuoden 2004 loppuun mennessä sekä asianmukaisen tuen antamisen kehitysmaille sen varmistamiseksi, että ne paitsi voivat osallistua täysipainoisesti neuvotteluihin myös voivat täysimääräisesti panna neuvottelujen tulokset täytäntöön kattavasti ja hyötyä tuloksista yhdentyessään tosiasiassa maailmantalouteen. EU:n ja Kanadan kauppa- ja sijoitussuhteet ovat parantuneet huomattavasti vuosien kuluessa sekä "määrällisesti" että "laadullisesti" [8]. EU on ollut useita vuosia Kanadan toiseksi tärkein kauppakumppani. EU on myös toiseksi suurin ulkomaisten sijoitusten lähde Kanadassa. EU ja Kanada ovat toimineet aktiivisesti yli 25 vuotta kahden- ja monenvälisesti transatlanttisen kaupan vapauttamiseksi. Tämän tuloksena perinteisillä kaupan esteillä kuten tulleilla on yhä pienempi merkitys EU:n ja Kanadan kahdenvälisessä kaupassa. Osapuolten onkin nyt kiinnitettävä huomionsa jäljellä oleviin esteisiin. [8] Kahdenvälinen tavarakauppa on lähes kolminkertaistunut vuodesta 1980: se kasvoi yli 40 prosenttia vuosina 1998-2001 (vuoden 1980 6,8 miljardista ecusta 18 miljardiin euroon vuonna 2001): Palvelujen kauppa noudattaa samaa suuntausta: se kasvoi 39 prosenttia vuosina 1998-2000 (10,1 miljardista eurosta 14,1 miljardiin euroon). Kaksisuuntaiset investoinnit ovat myöskin lisääntyvät huomattavasti, ja niistä on tullut näiden transatlanttisten suhteiden dynaamisin ala. Vaikka Kanadan taloussuhteet Yhdysvaltoihin jättävät muut kauppasuhteet varjoonsa, EU:n ja Kanadan väliset kauppa- ja sijoitusvirrat eivät suinkaan ole vähäpätöisiä. Lukuina mainittakoon, että Yhdysvaltojen osuus oli Kanadan kaupasta 79 prosenttia vuonna 2000, kun EU:n osuus sen kaupasta oli tuolloin 7,5 prosenttia. EU on tällä hetkellä Yhdysvaltojen jälkeen merkittävin investoija Kanadassa (lähteet: Eurostat, Kanadan valtio). EU:n ja Kanadan välinen kauppa-aloite (EU-Canada Trade Initiative - ECTI) käynnistettiin vuonna 1998 vuonna 1996 käyttöön otetun yhteisen toimintasuunnitelman kauppaa koskevan luvun laajentamiseksi ja yhteistyön tiivistämiseksi sekä kahden- että monenvälistä kauppaa koskevissa kysymyksissä. Vaikka ECTIn soveltamisalaan kuuluu suuri määrä aloja kuten sääntelykysymykset, teollis- ja tekijänoikeudet, kilpailu ja julkiset hankinnat, riittävää edistymistä ei ole tapahtunut kaikilla näillä aloilla. Lisätoimia tarvitaan, jotta voimassa olevat sopimukset voidaan panna täytäntöön täysipainoisesti. Tarvitaankin uusia impulsseja EU:n ja Kanadan taloussuhteiden viemiseksi 2000-luvulle. Joulukuussa 2001 Euroopan komissio ja Kanada sopivat toteuttavansa rinnakkaiset liiketoiminta-arviot kahdenvälisessä kaupassa ja sijoitustoiminnassa jäljellä olevien esteiden ja niiden poistamiseksi tarvittavien asianmukaisten keinojen määrittämiseksi. Molemmista selvityksistä ilmeni, että sekä Euroopan että Kanadan liiketoimintayhteisöt pitävät toistensa markkinoita kaikilta osin avoimina. Selvityksissä myös vahvistettiin se, että merkittävimmät EU:n ja Kanadan välisen kaupan ja sijoitustoiminnan esteistä liittyvät lainsäädäntöön; sitä vastoin perinteisillä markkinoillepääsyn esteillä kuten tulleilla ja kiintiöillä on vähäisempi merkitys. EU:n ja Kanadan yhteinen tavoite lujittaa kahdenvälisiä kauppa- ja sijoitussuhteita vahvistettiin osapuolten joulukuussa 2002 pidetyssä Ottawan huippukokouksessa antamalla sitoumuksella, jonka mukaan ne pyrkivät laatimaan uudenlaisen edistyksellisen, laaja-alaisen kauppaa ja sijoituksia edistävän kahdenvälisen sopimuksen. Tällä kahden avoimen ja kehittyneen talouden välisellä, kahdenvälistä kauppaa ja sijoituksia koskevalla sopimuksella pyritään vastaamaan uusiin haasteisiin, joita osapuolet kohtaavat 2000-luvulla, ja sen soveltamisala ulottuu perinteisiä markkinoillepääsyn esteitä laajemmalle. Tällaisella sopimuksella yhdessä Dohan kehitysohjelmalta odotettavien tulosten kanssa olisi paljon enemmän tarjottavaa kuin perinteisellä vapaakauppasopimuksella. Euroopan komissiolla on tavoitteenaan määritellä sopimuksen rakenne (eli soveltamisalaan kuuluvat alat ja kunkin alueen yleiset tavoitteet) seuraavassa, Ottawassa joulukuussa 2003 pidettävässä EU:n ja Kanadan huippukokouksessa ja se katsoo, että kaupan ja sijoitusten edistämistä koskevassa sopimuksessa (Trade and Investment Enhancement Agreement - TIEA) olisi käsiteltävä sellaisia tavaroiden ja palvelujen kauppaa koskevia sääntelykysymyksiä ja markkinoillepääsyyn liittyviä kysymyksiä, joita ei käsitellä Dohan kehitysohjelman neuvotteluissa (kuten osallistumismahdollisuus julkisiin hankintoihin) sekä niin kutsuttuja "uuden sukupolven" asioita. Koska sijoitusten merkitys kasvaa koko ajan kahdenvälisissä suhteissa, olisi myös valmisteltava keskinäistä sijoitustoimintaa helpottavia toimenpiteitä. EU ja Kanada ovatkin jo kehittäneet tiiviit yhteistyösuhteet sääntelykysymyksissä ja tehneet useita sopimuksia (kuten vuonna 1997 tehty tulliyhteistyösopimus, vuonna 1998 tehty vastavuoroista tunnustamista koskeva sopimus sekä vuonna 1999 tehdyt eläinlääkintäsopimus ja kilpailusopimus). Koska EU:n ja Kanadan liiketoimintaselvityksissä todettiin, että lainsäädännön esteet ovat merkittävimmät jäljellä olevat esteet osapuolten välisessä kaupassa ja sijoitustoiminnassa, ne sopivat joulukuussa 2002 pidetyssä Ottawan huippukokouksessa lisäävänsä lainsäädäntävuoropuhelua ja pyrkivänsä määrittämään uudet puitteet tällä alalla. Sekä EU että Kanada haluavat löytää lainsäätäjille keinoja toimia yhteistyössä, kun ne valmistelevat teknisiä säädöksiä, joilla saattaa olla kauppaan kohdistuvia vaikutuksia. Tätä varten osapuolet ovat laatimassa toimintasuunnitelmaa lainsäädäntäyhteistyötä varten. Komissio aikoo järjestää vuoden 2003 aikana suuntaviivat määrittelevän tapahtuman, jonka yhteydessä käynnistetään lainsäädäntävuoropuhelu Kanadan kanssa. Tarkoituksena on, että kyseiseen tapahtumaan osallistuu niiden tahojen ja toimijoiden edustajia, joita asia koskee. Tämän vuoropuhelun avulla EU:n ja Kanadan lainsäätäjät hyötyvät toistensa kokemuksista ja näkemyksistä laatiessaan entistä parempaa lainsäädäntöä ja samalla välttävät tarpeettomat erot osapuolten lainsäädännössä. Kaupan ja sijoitusten edistämistä koskeva sopimus laadittaisiin lopulta tämän lujitetun lainsäädäntäyhteistyön tulosten perusteella. 2.4. EU:n ja Kanadan yhteistyön muiden osa-alueiden lujittaminen EU:n ja Kanadan poliittinen yhteistyö on laajentunut useille perussopimusten soveltamisalaan kuuluvien politiikkojen aloille. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan lisäksi erityisesti kolmella muulla politiikan alalla on mahdollista harjoittaa tiiviimpää toimintakeskeistä yhteistyötä EU:n ja Kanadan välillä. Nämä alat ovat i) oikeus- ja sisäasiat, ii) ympäristö ja iii) koulutus ja kulttuuri. Vuonna 1996 käyttöön otetussa toimintasuunnitelmassa laajennettiin huomattavasti EU:n ja Kanadan yhteistyön toiminta-alaa oikeus- ja sisäasioissa. Tässä yhteydessä määriteltiin neljä yhteisen toiminnan alaa: i) maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat, ii) terrorismin torjuminen, iii) kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden, laittoman huumausaineiden kaupan ja tietoverkkorikollisuuden torjuminen ja iv) yhteistyö oikeusasioissa. EU ja Kanada antoivat joulukuussa 2000 Ottawassa yhteisen julkilausuman oikeus- ja sisäasioita koskevasta yhteistyöstä, joka perustuu vuonna 1996 käyttöön otettuun toimintasuunnitelmaan ja jolla lujitetaan entisestään osapuolten yhteistyötä kyseisellä alalla. Yhdysvalloissa 11. syyskuuta 2001 tapahtuneiden terroristi-iskujen jälkeen oikeus- ja sisäasiat ovat entistä tärkeämmällä sijalla yhteisten asioiden listalla. Europolin ja Kanadan yhteistyösopimuksesta, johon sisältyy henkilötietojen siirto, käytävät neuvottelut ovat loppuvaiheessa. Lisäksi EU ja Kanada ovat sopineet tarkastelevansa mahdollisuuksia tehdä osapuolten välillä sopimukset rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta ja keskinäisestä avunannosta oikeusasioissa. Tällä alalla EU ja Kanada jakavat samat huolenaiheet ja ensisijaiset tavoitteet. Vaikka tällä hetkellä osapuolten välisessä yhteistyössä ja muiden maiden kanssa harjoitettavassa yhteistyössä korostetaan erityisesti terrorismin torjumista, EU ja Kanada toteavat, että tämän toiminnan on tapahduttava noudattaen kaikin osin oikeusvaltioperiaatetta, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, koska ne ovat määrääviä tekijöitä yhteiskunnissa, joita osapuolet pyrkivät suojelemaan. Tämän osalta EU kiinnittää erityisesti huomiota tietosuojakysymyksiin [9]. [9] Joulukuussa 2001 Euroopan komissio teki päätöksen henkilötietojen suojaa ja sähköisiä asiakirjoja koskevan Kanadassa voimassa olevan lain tarjoaman tietosuojan riittävyydestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY mukaisesti (komission päätös 2002/2/EY, tehty 20.12.2001, EYVL L 2, 4.1.2002, s. 13). Tällä päätöksellä EU:n toimijat saavat luvan toimittaa henkilötietoja sellaisille Kanadaan sijoittuneille vastaanottajille, joihin sovelletaan kyseistä Kanadan lakia, ilman että tarvitaan ylimääräisiä turvatoimia EU:n tietosuojadirektiivin 95/46/EY vaatimusten täyttämiseksi. Turvapaikka- ja maahanmuuttoasiat ovat myös aloja, joilla EU ja Kanada haluavat löytää keinoja tiivistää vuoropuheluaan ja yhteistyötään. Globalisaation etenemisen myötä ihmisten liikkuvuuden maailman eri kolkissa sekä Euroopan ja Pohjois-Amerikan välillä odotetaan lisääntyvän lähivuosina. Tämän liikkuvuuden onnistunut hallinnointi edellyttää entistä tiiviimpää kansainvälistä yhteistyötä. Samaan aikaan pakolaisten kansainvälinen suojelu asettaa merkittäviä haasteita. YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun toimeenpanevan komitean syksyllä 2002 hyväksymässä suojelua koskevassa toimintasuunnitelmassa (Agenda for Protection) esitetään tärkeät suuntaviivat sekä EU:n että Kanadan kannalta merkityksellisten politiikkojen lujittamiselle. Koska EU vasta määrittelee yhteistä turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaansa, Kanada jolla on pitkät perinteet näillä aloilla kuten maahanmuuttajien kotouttamisessa kanadalaiseen yhteiskuntaan, on sille keskeinen vuoropuhelu- ja yhteistyökumppani. Oikeus- ja sisäasioissa komissio - tarkastelee mahdollisuuksia syventää EY:n ja Kanadan vuoropuhelua turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa ja etsii keinoja edistää konkreettista yhteistyötä, - pyrkii saamaan Europolin ja Kanadan yhteistyösopimuksen, johon sisältyy henkilötietojen siirto, neuvottelut päätökseen mahdollisimman pian, - tukee aktiivisesti toimia sen tarkastelemiseksi, onko mahdollisuuksia tehdä sopimukset EU:n ja Kanadan välillä rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta ja keskinäisestä avunannosta oikeusasioissa. Ympäristönsuojelu on yksi keskeisistä aloista vuonna 1996 vahvistetussa toimintasuunnitelmassa. Viime vuosina ympäristö on muuttunut pääasiassa sisäpoliittisesta asiasta kansainvälisen yhteisön keskeiseksi huolenaiheeksi. Kanada on ollut tärkeä kumppani EU:lle sen vaatiessa kansainvälisiä toimia ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi ja muiden merkittävien maailmanlaajuisten ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. Euroopan komissio ilmaisee tyytyväisyytensä siitä, että Kanada on ratifioinut Kioton pöytäkirjan [10], ja haluaa toimia Kanadan kanssa yhdessä, jotta tavoitteissa onnistutaan. EU toimii lisäksi tiiviisti Kanadan kanssa saattaakseen maailmanlaajuisen ympäristönmuutoksen vastaisen toiminnan seuraavaan vaiheeseensa. Tämä tapahtuu varmistamalla, että kaikki teollisuusmaat huolehtivat vastuistaan kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseksi, ja pyrkimällä saamaan myös teollisuusmaat osallistumaan yhteistyöhön. Sekä EU että Kanada ovat sitoutuneet varmistamaan, että monenvälisen kaupan neuvotteluja koskeva Dohan kehityskierros onnistuu. Lisäksi ne ovat sitoutuneet sisällyttämään ympäristönäkökohtia monenväliseen kauppajärjestelmään. Sekä EU että Kanada ovat huolestuneita pohjoisten alueiden ympäristöongelmista, erityisesti hitaasti hajoavien orgaanisten yhdisteiden (POP-yhdisteiden) ja ydinjätteiden kasvavista määristä. Euroopan komissio tunnustaa Kanadan tärkeän roolin neuvotteluissa, jotka johtivat hitaasti hajoavia orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen tekoon toukokuussa 2001. Kalavarojen kestävä käyttö, hoito ja suojelu on myös EU:n ja Kanadan yhteinen tavoite. [10] Joulukuu 2002. EU:n on tarpeen lisätä myös ympäristöalalla kansainvälistä yhteistyötä Kanadan kanssa, jotta molempien osapuolten resurssit voidaan yhdistää ongelman ratkaisemiseksi. Sen lisäksi, että EU ja Kanada toimivat yhdessä kansainvälisissä yhteyksissä, ne kuulevat toisiaan kahdenvälisesti useissa eri ympäristöasioissa. Euroopan komissio ja Kanada vaihtavat näkemyksiään ympäristöstä säännöllisesti korkealla tasolla (viimeksi heinäkuussa 2002). Ympäristöalalla komissio - toimii yhdessä Kanadan kanssa kansainvälisillä foorumeilla ilmastonmuutoskysymysten ratkaisemisen säilyttämiseksi ensisijaisena asiana kansainvälisissä toimintaohjelmissa, - toimii tiiviimmin Kanadan kanssa vuonna 2002 järjestetyssä maailman kestävän kehityksen huippukokouksessa annettujen sitoumusten täytäntöön panemiseksi, - pyrkii Kanadan kanssa varmistamaan, että ympäristönäkökohtia sisällytetään monenväliseen kauppajärjestelmään Dohan kierroksen yhteydessä, - toimii Kanadan kanssa kansainvälisillä foorumeilla ja varsinkin Luoteis-Atlantin kalastusjärjestössä maailman kalavarojen kestävän käytön, hoidon ja suojelun varmistamiseksi. Yksi poliittisen yhteistyön ala, johon tässä tiedonannossa kiinnitetään erityistä huomiota on koulutus, kulttuuri ja nuoriso. Tämä on ala, jolla EU ja Kanada ovat toimineet pitkän aikaa yhdessä: yhteistyö alkoi vuonna 1990 annetulla poliittisella julistuksella ja sitä seurasi vuonna 1995 EU:n ja Kanadan välillä tehty sopimus korkea-asteen koulutuksesta ja ammatillisesta koulutuksesta (uudistettu vuonna 2000); asiaa käsiteltiin myös EU:n ja Kanadan suhteista vuonna 1996 annetussa yhteisessä julistuksessa, yhteisen toimintasuunnitelman yhdessä luvussa sekä myöhemmin huippukokousten yhteydessä annetuissa julkilausumissa toistuvasti esiintyvissä koulutusta ja kulttuuria koskevissa viittauksissa. Tähän saakka EU:n ja Kanadan koulutusyhteistyön keskeisin väline on ollut edellä mainitun sopimuksen mukaisesti perustettu korkea-asteen koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyöohjelma. Euroopan komissio on antanut ohjelman välityksellä avustuksia useisiin eurooppalaisten ja kanadalaisten korkea-asteen oppilaitosten yhteisiin hankkeisiin. Koska tämä ohjelma päättyy vuoden 2005 lopussa, EY:n ja Kanadan olisi nyt ryhdyttävä miettimään sopimuksen tulevaisuutta vuoden 2005 jälkeen. Ohjelman ulkopuolella Euroopan komissio rahoitti vuoden 1999 ehdotuspyyntöjen yhteydessä neljän Eurooppa-tutkimuksen laitoksen perustamisen kanadalaisten yliopistojen yhteyteen [11]. Samanlaisia avustuksia myönnetään viidelle vastaavanlaiselle laitokselle syksyllä 2003 uuden ehdotuspyynnön yhteydessä. Lisäksi komissio on aktiivisesti tukenut Jean Monnet -oppituolien perustamista Kanadan yliopistoihin. Vuonna 1998 Euroopan komissio käynnisti lisäksi koulutusohjelman ("Acadia"), jossa tarjotaan eurooppalaisnuorille harjoittelupaikkoja pienissä ja keskisuurissa kanadalaisyrityksissä. Euroopan komissio pitää erittäin tärkeänä sitä, että nuorten välisiä yhteyksiä edistetään keskeisenä osana Euroopan ja Kanadan kansojen välisten hyvien suhteiden ylläpitämistä tulevaisuudessakin. Euroopan komission puheenjohtaja Romano Prodi ilmoittikin joulukuussa 2002 Ottawassa pidetyssä EU:n ja Kanadan huippukokouksessa aikeestaan laajentaa EU:n ja Kanadan välistä nuorisovaihtoa. Lisäksi EU on tyytyväinen siihen, että kanadalaiset opiskelijat voivat osallistua vuonna 2004 käynnistyvään Erasmus World -ohjelmaan, ja siihen, että Kanadan oppilaitokset osallistuvat ohjelmaan yhdessä EU:n oppilaitosten kanssa. [11] Kaksi yhteishanketta (Montrealissa kumppaneina McGill ja Université de Montréal ja Torontossa York ja University of Toronto) sekä kaksi muuta hanketta: Vancouverissa University of British Columbia -yliopistossa ja Ottawassa Carleton University -yliopistossa. Kulttuurin alalla EU:lla ja Kanadalla on ainutkertaiset historialliset ja kielelliset siteet. Osapuolet pitävät monikulttuurisuutta erittäin tärkeänä aikana, jona globalisaatio uhkaa yhä enemmän sitä. Euroopan komissio ja Kanadan viranomaiset ovat toimineet yhdessä vuodesta 1998 yhteistyömahdollisuuksien selvittämiseksi kulttuuri- ja audiovisuaalialoilla. Lisäksi EU:n ja Kanadan on tiivistettävä yhteistyötään monenvälisillä foorumeilla sen varmistamiseksi, että monikulttuurisuuden arvo tunnustetaan ja monikulttuurisuutta suojellaan. Koulutuksen, kulttuurin ja nuorison alalla komissio: - tarkastelee keinoja laajentaa EU:n ja Kanadan välistä nuorisovaihtoa, - pyrkii yhdessä Kanadan kanssa edistämään kulttuurisen monimuotoisuuden tunnustamista monenvälisillä foorumeilla, - pyrkii Kanadan kanssa jatkamaan korkea-asteen koulutuksen yhteistyöohjelmaa vuoden 2005 jälkeenkin, - jatkaa mahdollisuuksien selvittämistä yhteistyön kehittämiseksi audiovisuaali- ja kulttuurialoilla, jotka täydentävät jäsenvaltioiden nykyisin toteuttamia kahdenvälisiä toimia ja joissa yhteisön toiminta tuo eurooppalaista lisäarvoa. Kaksi muuta yhteistyöalaa, joihin tässä tiedonannossa halutaan erityisesti kiinnitettävän huomiota, ovat liikenne sekä tieteellinen ja teknologinen yhteistyö. Liikenteeseen liittyvät asiat ovat edelleen tärkeällä sijalla EU:n ja Kanadan asialistalla. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen hiljattainen tuomio edellyttää ilmailualalla EU:n jäsenvaltioiden ja niiden kauppakumppanien kuten Kanadan kahdenvälisten ilmailusopimusten muuttamista. Tämä on välttämätöntä, jotta yhteisön lainsäädäntö otettaisiin sopimuksissa huomioon, ja koska on tarpeen avata kahdenvälisten sopimusten mukaiset liikenneoikeudet syrjimättömällä tavalla kaikille yhteisön lentoyhtiöille. Yhteisön ja Kanadan on mietittävä, kuinka tämä mukautukset voidaan tehdä ja missä määrin tätä osapuolten ilmaliikennesuhteiden uudistusta voitaisiin hyödyntää transatlanttisten markkinoiden avaamisessa ja yhtenäistämisessä. Ilmaturvallisuuden alalla EU ja Kanada pyrkivät edistämään kansainvälisiä toimenpiteitä säännönmukaisen matkustajaliikenteen helpottamiseksi. Galileo-satelliittipaikannusohjelman osalta Kanada on osoittanut kiinnostusta osallistua Galileo-yhteisyritykseen kansallisen avaruusvirastonsa kautta. Kanadan osallistuminen ohjelmaan olisi mahdollisesti laajempaa kuin Euroopan avaruusjärjestön ja sen kanssa "yhteistyössä toimivan valtion" välisessä yhteistyössä on tähän asti totuttu. Kanada osallistuu Euroopan komission ja Euroopan avaruusjärjestön hallinnoimiin Galileo-selvityksiin. Meriliikennepalvelujen alalla EU:lla ja Kanadalla on samanlaiset keskeiset liikenteenharjoittajien ja laivaajien edut ajettavanaan; ne vaikuttavat merkittävästi osapuolten kahdenväliseen kauppaan, transatlanttiseen kauppaan ja yleisesti maailmanlaajuiseen, meriteitse käytävään kauppaan. Tämän vuoksi komissio aikoo toimia tiiviissä yhteistyössä Kanadan kanssa toteuttaakseen nykyiset ja tulevat merenkulkupolitiikan tavoitteet. Erityisesti komissio - pyrkii Kanadan kanssa edistämään meriturvallisuutta ja suojelemaan meriympäristöä koordinoimalla tulevia lainsäädäntätoimia koskevia EU:n ja Kanadan kantoja kahdenvälisellä tasolla ja asianomaisilla kansainvälisillä foorumeilla, - pyrkii Kanadan kanssa parantamaan meriliikenteen turvallisuutta toimimalla yhteistyössä sen varmistamiseksi, että yleisesti hyväksyttyjä turvatoimia noudatetaan tiukasti, mutta kuitenkin niin, ettei siitä aiheudu haittaa kansainväliselle, meriteitse käytävälle kaupalle, - pyrkii Kanadan kanssa vapauttamaan entisestään maailmanlaajuiset meriliikennepalvelut ja varmistamaan vapaan ja oikeudenmukaisen kilpailuympäristön meriliikennealalla; tämä tapahtuu koordinoimalla kantoja asianomaisilla monenvälisillä foorumeilla (erityisesti WTO:n "Friends of Maritime" -foorumi ja OECD) ja tukemalla konkreettisesti Dohan kehitysohjelmaa meriliikennepalvelujen osalta. EU:lla ja Kanadalla on tiiviit yhteistyösuhteet tieteen ja teknologian (T&T) alalla. EU:lla on kuitenkin vielä varaa parantaa koordinaatiota asiaa koskevien politiikkojen ja tavoitteiden osalta. EU:n ja Kanadan vuonna 1996 allekirjoittama (ja vuonna 1998 muutettu) tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskeva sopimus (Agreement on scientific and technological co-operation) tarjoaa edelleenkin vankan perustan vuoropuhelulle tällä alalla. Myöhemmissä EU:n ja Kanadan huippukokouksissa on kuitenkin kaivattu T&T-suhteisiin "strategisempaa lähestymistapaa", jotta voitaisiin keskittyä jo nimettyihin yhteistyön aihealueisiin. Toledossa 8. toukokuuta 2002 pidetyssä EU:n ja Kanadan huippukokouksessa osapuolet sopivat lisäävänsä pyrkimyksiään saattaa tiedepolitiikkansa lähemmäksi kansalaisiaan ja asettaa tiede keskeiselle sijalle politiikan harjoittamisessa. Niinpä komissio aikoo - järjestää Kanadan kanssa teemakohtaisia seminaareja, joissa tarkastellaan huippukokouksessa 19. joulukuuta 2002 annetussa julistuksessa tarkoitettuihin aloihin liittyvää yhteistyötä [12], [12] Ympäristö, mukaan luettuina ilmastonmuutos, ympäristövalvonta, kestävä kehitys ja luonnonvarojen hallinta; bioteknologia, erityisesti genomiikka ja terveysalan sovellukset; tietoyhteiskunta; elintarvikkeiden turvallisuus, mukaan luettuna elintarvikkeisiin liittyviä sairauksia ja allergioita koskeva riskianalyysi, tehokas riskienhallinta tuotantoketjun joka vaiheessa sekä analyysi-, havainto- ja valvontamenetelmät; nanoteknologiat ja -tieteet, monikäyttöiset materiaalit, prosessit ja tuotteet sekä avaruus, mukaan luettuna sen asema maapallon havainnoinnissa, televiestinnässä ja paikannuksessa. - kannustaa Kanadaa helpottamaan yhteisön kuudennen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelman yhteydessä menestyksekkäästi toimivien kanadalaisten jäsenten yhteenliittymien rahoitusta, - tarkastella Kanadan kanssa parhaimpia tapoja auttaa kanadalaisia ja eurooppalaisia pääsemään osallisiksi sekä EU-maiden että Kanadan myöntämästä tutkimus- ja kehitysrahoituksesta. 3. EU:n ja Kanadan suhteiden toimintavalmiuden varmistaminen EU:n ja Kanadan suhteiden on ajoittain väitetty epäonnistuneen kunnianhimoisten tavoitteidensa saavuttamisessa. EU ja Kanada voisivatkin toimia paljon tiiviimmin yhdessä kansainvälisillä foorumeilla, koska niiden ajamat edut ja arvot ovat hyvin samanlaiset. Euroopan komission Kanadan kanssa harjoitettavan yhteistyön ensisijaiset tavoitteet luetellaan edellä, tämän tiedonannon 2. luvussa. Jotta nämä ensisijaiset tavoitteet voitaisiin todellakin toteuttaa, EU:n ja Kanadan on otettava käyttöön rakenteita yhteistyönsä hallinnoinnin tehostamiseksi. Korkean tason kokousten on oltava tavoitekeskeisempiä, ja yhteydenpidon olisi oltava alemmilla tasoilla säännöllisempää, epämuodollisempaa ja toimintakeskeisempää. Komissio kannalta on olemassa tiettyjä vaihtoehtoja EU:n ja Kanadan suhteiden rakenteiden parantamiseksi. 3.1. Kokousrakenteet Sen sijaan, että säilytettäisiin nykyiset moninaiset foorumit, on aiheellista keskittää vastuu EU:n ja Kanadan suhteista yhden toiminnon alle. Sen asemesta, että keskityttäisiin yhteistyötä käsittelevän sekakomitean vuotuisiin kokouksiin, joita järjestetään oikeus- ja sisäasioita sekä yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevien kokousten yhteydessä, EU:n ja Kanadan suhteiden kaikki osa-alueet olisi sisällytettävä korkean tason yhteyksien kokonaisuuteen. Tästä syystä komissio suosii entistä säännöllisempiä virallisia ja epävirallisia yhteyksiä asiantuntijatasolla poliitikkojen ja johtavien virkamiesten määrittelemien tavoitteiden edistämiseksi. Tästä syystä komissio ehdotti ohjausryhmän perustamista toimintatasolle sen varmistamiseksi, että EU:n ja Kanadan suhteiden käytännön hallinnointi tapahtuu muotoseikoista vapaalla ja käytännöllisellä tavalla. Johtavien virkamiesten työtehtävien määrää olisi vähennettävä huomattavasti ja tehtävissä olisi keskityttävä ministeri- ja huippukokouksissa keskusteltaviin ensisijaisiin kysymyksiin ja tavoitteiden asettamiseen. 3.2. Kokousten järjestämistiheys Korkean tason kokoukset ovat hyödyllisiä vaikeiden kahdenvälisten asioiden käsittelemiseksi tai kun tarvitaan poliittisia päätöksiä. Kun suhteet toimivat sujuvasti käytännön tasolla, korkean tason toimia tarvitaan vähemmän. Ajan mittaan neuvosto saattaa haluta tarkastella ministeri- ja huippukokousten järjestämistiheyttä, kunhan ohjausryhmä on ensiksi ollut toiminnassa riittävän pitkään tämän uuden toimintamallin toimivuuden arvioimiseksi. Joka tapauksessa näyttää aiheelliselta hyödyntää vuosittain järjestettäviin kansainvälisiin tapahtumiin kuten YK:n yleiskokoukseen ja G8-ryhmän huippukokouksiin kokoontuvien valtioiden päämiesten ja ulkoministerien läsnäoloa ja pitää asiakohtaisia ministeri- ja huippukokouksia korkean tason yhteyksien ylläpitämiseksi. Virkamiestason yhteyksiä olisi pidettävä tiiviimmin ja säännönmukaisesti. Koska tällä tasolla ei ole vielä säännöllisiä virallisia yhteyksiä [13], olisi aiheellista, että Brysselissä ja Ottawassa EU:n ja Kanadan suhteita hallinnoivat virkamiehet pitäisivät yhteyttä säännöllisesti ohjausryhmän toiminnan yhteydessä tele- ja videoneuvotteluin (vähintään neljästi vuodessa ja muulloinkin tarvittaessa). Asiantuntijatasolla ulko- ja turvallisuuspolitiikasta järjestettävistä puheenjohtajien troikan kokouksista on tullut vakiintunut käytäntö (nykyään 21 tällaista kokousta järjestetään vuosittain Kanadan kanssa). Tällaisia kokouksia järjestettäisiin jatkossakin tarvittaessa. Niiden olisi kuitenkin täydennettävä EU:n ja Kanadan virallisia suhteita. Vaikka "ennakkovaroituksella" ja riitojen ratkaisulla olisi tarvittaessa oma merkityksensä näissä yhteyksissä, EU:n ja Kanadan yhteyksissä painopiste olisi pikemminkin yhteistyöalueiden yksilöimisessä ennalta ja koordinoidun lähestymistavan varmistamisessa. Tällainen yhteydenpito olisi entistä tärkeämpää ennen merkittävimpiä kansainvälisiä tapahtumia kuten YK:n yleiskokousta, kansainvälisiä konferensseja tai kriisejä. [13] Asiantuntitasolla on kylläkin virallisia yhteyksiä teknisillä erityisaloilla (esim. ydinyhteistyön alalla). Tällä tasolla pidettäviä yhteyksiä ei ole kuitenkaan määritelty virallisesti yleisellä tasolla. 3.3. Institutionaaliset järjestelyt On tarpeen ottaa käyttöön yhteinen koordinointirakenne yhdenmukaisuuden varmistamiseksi EU:n ja Kanadan suhteiden kaikilla osa-alueilla. Euroopan komissio on määritellyt kaksi vaihtoehtoa EU:n ja Kanadan suhteiden hallinnointirakenteiden parantamiseksi: a) tarkistetaan vuonna 1976 tehtyä puitesopimusta, joka toimii EU:n ja Kanadan suhteiden oikeusperustana, tai b) annetaan poliittinen julistus, jolla otetaan käyttöön uusi koordinointirakenne, mitä seuraa ajan mittaan puitesopimuksen tarkistaminen. Näitä kahta vaihtoehtoa määritellessään Euroopan komissio toteaa, että vuonna 1976 tehtyä puitesopimusta on tarkistettava tietyssä määrin. Koska nykyisen puitesopimuksen soveltamisala on suppea, ei ole mahdollista ottaa käyttöön yhtä yhteistä koordinointirakennetta EU:n ja Kanadan suhteiden kaikilla tasoilla. Lisäksi EU:n ja Kanadan välillä on tehty vuonna 1976 tehdystä puitesopimuksesta erillään yli 20 yksittäistä sopimusta, joissa tietyissä tapauksissa on otettu käyttöön omat kahdenvälisen vuoropuhelun rakenteet (ks. liite). Avoimuuden ja hyvän hallinnon varmistamiseksi on tarpeen sisällyttää nämä sopimukset yhteen EU:n ja Kanadan suhteiden hallinnointikehykseen. Epäselvää on edelleen, milloin tämä puitesopimuksen tarkistaminen olisi aloitettava. Se edellyttäisi raskasta lainsäädäntämenettelyä ja sitoisi resursseja useiksi kuukausiksi, jopa vuosiksi. Tilannetta sekoittaa lisäksi käynnissä oleva, EU:n tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan toiminta, joka todennäköisesti muuttaa yhteisen ulko- ja puolustuspolitiikan toimintaympäristöä. Saattaisi olla aiheellista odottaa valmistelukunnan ja hallitustenvälisen konferenssin tuloksia sekä laajentumisen toteutumista, ennen kuin käynnistetään menettely EU:n ja Kanadan suhteiden hallinnoinnin oikeudellisen kehyksen ajan tasalle saattamiseksi. Jotta voimassa olevaa oikeudellista kehystä rikottaisiin mahdollisimman vähän, nykyisiä rakenteita voitaisiin toistaiseksi mukauttaa vähintäänkin siten, että perustettaisiin yksi yhteinen koordinointielin. Nykyinen yhteistyötä käsittelevä sekakomitea ja sen eri alakomiteat perustettiin vuonna 1976 tehdyn puitesopimuksen IV artiklassa [14]. Komitean toiminta-ala on pelkästään taloudellinen ja kaupallinen. EU:n puolelta yhteistyötä käsittelevän sekakomitean puheenjohtajana toimii komissio ja jäsenvaltiot toimivat tarkkailijoina. Sen myötä, kun EU:n ja Kanadan poliittista yhteistyötä on laajennettu ja toimintasuunnitelma on otettu käyttöön, vastaavanlaisia rakenteita on otettu käyttöön käsittelemään toisen ja kolmannen pilarin asioita, jotka ilmentävät toimivallan jakautumista EU:n toimielimissä. Nämä rakenteet kokoontuvat ajoittain samaan aikaan kuin yhteistyötä käsittelevä sekakomitea. Näiden kolmen rakenteen välillä ei kuitenkaan ole virallista sidettä. [14] Perustetaan yhteistyötä käsittelevä sekakomitea edistämään ja tarkastelemaan Kanadan ja yhteisöjen välisen kaupallisen ja taloudellisen yhteistyön eri muotoja. Sopimuspuolet kokoontuvat komiteassa asian edellyttämällä tasolla tämän sopimuksen yleisten tavoitteiden toteuttamiseksi ja edistämiseksi. Komitea kokoontuu yleensä vähintään kerran vuodessa. Komitean erityiskokouksia järjestetään jommankumman sopimuspuolen pyynnöstä. Tarvittaessa perustetaan alakomiteoita komitean avustamiseksi sen tehtävien hoidossa. On selvää, että tällainen järjestely ei ole toimiva pidemmällä aikavälillä, koska tarvitaan yksi yleinen rakenne EU:n ja Kanadan suhteiden hallinnoimiseksi. Niin kauan, kun vuonna 1976 tehty puitesopimus on voimassa, yhteistyötä käsittelevällä sekakomitealla on lakisääteinen velvollisuus kokoontua vähintään kerran vuodessa. Ajan mittaan korkean virkamiestason vuoropuhelun rakenteita olisi järkeistettävä perustamalla yksi yhteinen, eri pilarit kattava elin, jolla on valtuudet käsitellä EU:n ja Kanadan suhteiden kaikkia osa-alueita. Tätä ennen voitaisiin kuitenkin tehostaa toimia näiden kolmen vuoropuhelurakenteen lähentämiseksi järjestelmällisemmin tulevaisuudessa niin, että ne tarjoavat valmiin foorumin johtavien virkamiesten väliselle yhteydenpidolle. Poliittista julistusta voitaisiin kuitenkin käyttää lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä sellaisen käytännön tason ohjausryhmän perustamiseksi, jolla on valtuudet käsitellä eri pilareihin kuuluvia asioita. Tämä ohjausryhmä ohjaisi EU:n ja Kanadan suhteiden käytännön toimintaa ja erityisesti toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa ja tarjoaisi virkamiestasolta tällä hetkellä puuttuvan toimintakeskeisen, epämuodollisen yleisen kehyksen. EU:sta jäseninä ohjausryhmässä olisivat komissio ja puheenjohtajavaltio, ja niiden toimintaa avustaisi neuvoston sihteeristö. Koska ryhmän toiminta-ala kattaisi eri pilarit, asiat valmistelisi joko puheenjohtajavaltio tai komissio toimivaltuuksien mukaisesti. Vaikka ohjausryhmä tarjoaisikin tarpeellisen kattorakenteen EU:n ja Kanadan suhteille, se ei korvaisi vakiintuneita kanavia, jotka jatkaisivat toimintaansa. Tällainen kanava on muun muassa yhteistyötä käsittelevän sekakomitean alainen kaupan ja sijoitusten alakomitea [15]. Tällä alakomitealla olisi jatkossakin tärkeä tehtävä EU:n ja Kanadan kauppa- ja sijoitussuhteiden hallinnoinnissa, mukaan luettuna tulevan kauppaa ja sijoituksia edistävän sopimuksen neuvotteleminen. Alakomitea raportoisi jatkossakin yhteistyötä käsittelevälle sekakomitealle. [15] Muut erityiset kanavat EU:n ja Kanadan suhteiden hallinnoimiseksi tekniikan alalla (esim. Euratomin ja Kanadan yhteinen tekninen työryhmä) jatkaisivat toimintaansa erillisinä eliminä EU:n ja Kanadan suhteita hallinnoivan yleisen kehyksen yhteydessä. Tästä syystä Euroopan komissio uskoo, että b-vaihtoehto olisi asianmukainen tapa edetä tässä vaiheessa. On olemassa vahvoja perusteita vuonna 1976 tehdyn puitesopimuksen tarkastelemiseksi, koska nykyisestä sopimuksesta käy hyvin ilmi sen vanhentuminen. Koska valmistelukunnan käynnissä olevaan työhön liittyy epävarmuustekijöitä, on kuitenkin aiheellista odottaa, kunnes EU:n tuleva toimielinrakenne on paremmin muotoutunut, ennen kuin aloitetaan nämä laajat toimet. Tällä välin riittää, että annetaan poliittinen julistus, jolla mahdollistetaan nykyisten rakenteiden aikaisempaa koordinoidumpi toiminta, jota tarvitaan EU:n ja Kanadan suhteiden saattamiseksi entistä toiminnallisemmalle tasolle. 4. Päätelmät EU:n ja Kanadan viralliset suhteet ovat kaikkein pitkäaikaisimmat suhteet EU:n ja yksittäisen teollisuusmaan välillä. Muuttuvassa ja entistä haasteellisemmassa kansainvälisessä ympäristössä nämä EU:n ja Kanadan vankat siteet ovat entistä tärkeämmät. Koska EU:lla on edessä ennen kokemattomien muutosten aika, on tarpeen vahvistaa EU:n ja Kanadan suhteita ja saattaa ne vankalle perustalle. Käytännön toimet: - Nykyisiä yhteydenpitokanavia on parannettava ja tehostettava. Komissio suosittaa, että yhä useampia aloja kattavat EU:n ja Kanadan suhteet saatetaan yhden rakenteen alaisuuteen. Ohjausryhmä hallinnoi tätä rakennetta käytännön tasolla. - Oikeudellinen kehys on saatettava ajan tasalle EU:n ja Kanadan suhteissa kuluneiden yli 30 vuoden aikana tapahtuneiden muutosten huomioimiseksi ja tulevaisuudessa tarvittavan uuden rakenteen käyttöön ottamiseksi. Komissio suosittaa, että poliittiset johtajat antavat tästä asiasta poliittisen julistuksen, ja vuonna 1976 tehtyä puitesopimusta tarkistetaan, kun EU:n tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan tulokset ovat tiedossa. Näiden olennaisten mukautusten sisällyttäminen EU:n ja Kanadan suhteisiin mahdollistaa osapuolten välisen yhteistyön saattamisen nykyistä toimintakeskeisemmäksi. EU pyrkii toimimaan entistä järjestelmällisemmin kaikilla tasoilla sellaisten konkreettisten tulosten saavuttamiseksi, jotka tuovat lisäarvoa sekä EU:lle että Kanadalle. Euroopan komissio näkee erityisiä yhteistyömahdollisuuksia seuraavilla aloilla: - EU:n ja Kanadan olisi toimittava yhdessä energisesti ja toimintaa korostavasti yhteisten arvojen ilmaisemiseksi kansainvälisillä foorumeilla. Tätä varten EU:n ja Kanadan olisi toteutettava toimia yhteistyönsä lujittamiseksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. EU:n ja Kanadan virkamiesten olisi järjestelmällisesti yhteensovitettava kantojaan ennen tärkeimpiä monenvälisten instituutioiden järjestämiä kansainvälisiä tapahtumia ja kokouksia. - Kanada on paitsi EU:n erittäin arvossa pitämä poliittinen kumppani myös keskeinen kauppakumppani. Komissio ja Kanadan virkamiehet ovat jo aloittaneet joulukuussa 2002 Ottawassa pidetyssä huippukokouksessa vahvistettujen ohjeiden täytäntöönpanon tarkoituksenaan laatia edistyksellinen, laaja-alainen kahdenvälinen sopimus kaupan ja sijoitusten edistämisestä. Tämä sopimus kattaa perinteistä markkinoillepääsyä laajempia asioita ja näin ollen siinä huomioidaan uusi sitoumus lujittaa kahdenvälistä kauppaa ja sijoituksia samalla, kun jatketaan monenvälisen kauppajärjestelmän tukemista sekä yhteisten arvojen esiin tuomista. - EU:lla ja Kanadalla on yhteiset tavoitteet oikeus- ja sisäasioiden alalla varsinkin, kun kyse on käynnissä olevasta terrorismin vastaisesta taistelusta ja kansalaisten vapauksien turvaamisesta. Ihmisten liikkuvuus sekä maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat ovat myös kysymyksiä, jotka ovat entistä enemmän horisontaalisia. EU:n ja Kanadan olisi lisättävä yhteistyötä kaikilla näillä aloilla ja hyödynnettävä toistensa kokemusta. - Ympäristön uhat paikallisella ja maailmanlaajuisella tasolla ovat vaativa haaste kansainväliselle yhteisölle. EU ja Kanada ovat kumppaneita, jotka pyrkivät edistämään voimakkaasti ympäristöasioita kansainvälisillä foorumeilla. - EU:n ja Kanadan vahvoja suhteita on lujitettava jatkuvasti lisää suhteiden kaikilla tasoilla. Eurooppalaisten ja kanadalaisten koulutus- ja kulttuuriyhteydet varmistavat osapuolten kumppanuuden vahvuuden tulevaisuudessakin. Euroopan komissio tarkastelee keinoja laajentaa Euroopan ja Kanadan nuorten vaihtoa ja pyrkii kansainvälisillä foorumeilla Kanadan kanssa jatkossakin varmistamaan sen, että monikulttuurisuuden arvo tunnustetaan ja monikulttuurisuutta suojellaan. Euroopan komissio jatkaa Kanadan kanssa mahdollisuuksien selvittämistä yhteistyön kehittämiseksi audiovisuaali- ja kulttuurialoilla. Liite Luettelo EU:n ja Kanadan sopimuksista Puitesopimukset - Kanadan ja Euroopan yhteisöjen puitesopimus kaupallisesta ja taloudellisesta yhteistyöstä, 1976 - Kanadan ja Euroopan yhteisöjen julistus transatlanttisista suhteista, 1990 - Yhteínen poliittinen julistus Kanadan ja EU:n suhteista, 1996 - Kanadan ja EU:n yhteinen toimintasuunnitelma, 1996 Alakohtaiset sopimukset - Kanadan hallituksen ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) sopimus atomienergian rauhanomaista käyttöä koskevasta yhteistyöstä - Kanadan hallituksen ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) kirjeenvaihto atomienergian rauhanomaista käyttöä koskevasta yhteistyöstä 6 päivänä lokakuuta 1959 tehdyn Kanadan hallituksen ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) sopimuksen muuttamisesta erityisesti suojatoimenpiteiden osalta (täydentävä kirjeenvaihto) - Kirjeenvaihtona tehdyt muutokset atomienergian rauhanomaista käyttöä koskevasta yhteistyöstä 6 päivänä lokakuuta 1959 tehdyn Kanadan hallituksen ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) sopimukseen - Euroopan atomienergiayhteisön ja Kanadan ydintutkimusyhteistyötä koskeva sopimus - Euroopan atomienergiayhteisöä edustavan Euroopan yhteisöjen komission ja Kanadan hallituksen yhteisymmärryspöytäkirja yhteistyöstä fuusiotutkimuksen ja -kehityksen alalla - Euroopan atomienergiayhteisöä edustavan Euroopan yhteisöjen komission ja Kanadan hallituksen täytäntöönpanoelimeksi nimeämän Atomic Energy of Canada Limitedin täytäntöönpanosopimus Kanadan osallistumisesta Euroopan atomienergiayhteisön kansainvälistä fuusiokoereaktoria tai -lämpöydinkoereaktoria (ITER) koskevaan tekniseen suunnittelutoimintaan - Euroopan atomienergiayhteisön ja Kanadan hallituksen välinen hallitun ydinfuusion tutkimustyötä koskeva yhteisymmärryspöytäkirja - Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) ja Kanadan hallituksen välillä kirjeenvaihtona tehty sopimus atomienergian rauhanomaista käyttöä koskevasta yhteistyöstä 6 päivänä lokakuuta 1959 tehdyn Kanadan hallituksen ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) sopimuksen muuttamisesta - Yhteisymmärryspöytäkirja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) ja Kanadan hallituksen välillä kirjeenvaihtona tehtyyn sopimukseen atomienergian rauhanomaista käyttöä koskevasta yhteistyöstä 6 päivänä lokakuuta tehdyn Kanadan hallituksen ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) sopimuksen muuttamisesta - Euroopan yhteisöjen ja Kanadan hallituksen sopimus niiden kilpailulainsäädännön soveltamisesta - Euroopan yhteisön ja Kanadan tulliyhteistyötä ja keskinäistä avunantoa tulliasioissa koskeva sopimus - Euroopan yhteisön ja Kanadan sopimus korkea-asteen koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyöohjelman perustamisesta - Sopimus Euroopan yhteisön ja Kanadan hallituksen välillä korkea-asteen koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyöohjelman uusimisesta - Kansanterveyden ja eläinten terveyden suojelemiseksi toteutettavia toimenpiteitä elävien eläinten ja eläintuotteiden kaupassa koskeva Euroopan yhteisön ja Kanadan hallituksen välinen sopimus - Kanadan ja Euroopan yhteisön sopimus tieteellisestä ja teknisestä yhteistyöstä - Euroopan yhteisön ja Kanadan sopimus XXIV artiklan 6 kohdan mukaisesti käytyjen neuvottelujen päättämisestä - Euroopan yhteisön ja Kanadan välinen kirjeenvaihto XXIV artiklan 6 kohdan mukaisesti käytyjen neuvottelujen päättämisestä - Euroopan yhteisöjen komission ja Kanadan hallituksen kirjeenvaihto ympäristöalan yhteistyöstä, 1975 - Euroopan talousyhteisön ja Kanadan välinen sopimus alkoholijuomien kaupasta - Euroopan yhteisön, Kanadan ja Venäjän Federaation sopimus kansainvälisistä kivuttoman ansastuksen normeista - Euroopan yhteisön ja Kanadan välinen sopimus vastavuoroisesta tunnustamisesta (vaatimustenmukaisuuden arviointi), 1998 - Yhteinen julistus sähköisestä kaupankäynnistä maailmanlaajuisessa tietoyhteiskunnassa, joulukuu 1999