Neuvoston 3 päivänä helmikuuta 2003 vahvistama

Yhteinen kanta (EY) N:o 4/2003

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o...antamiseksi verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa

(2003/C 50 E/01)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotukset(1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

kuultuaan alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 19 päivänä joulukuuta 1996 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/92/EY(4) oli tärkeä askel sähkön sisämarkkinoiden toteuttamisessa.

(2) Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi suorittamaan pikaisia toimia sähkö- ja kaasualojen sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja näiden alojen vapauttamisen nopeuttamiseksi, jotta kyseisillä aloilla saavutetaan täysin toimintakykyiset sisämarkkinat.

(3) Todellisten sähkön sisämarkkinoiden luomista olisi edistettävä lisäämällä sähkön kauppaa, joka on nykyisin vähäistä muihin talouden aloihin verrattuna.

(4) Olisi otettava käyttöön rajat ylittävää hinnoittelua ja käytettävissä olevan yhteenliittämiskapasiteetin jakamista koskevat oikeudenmukaiset, kustannusvastaavat, avoimet ja sellaisenaan sovellettavat säännöt, joissa otetaan huomioon rakenteellisesti toisiaan vastaavien alueiden tehokkaiden verkko-operaattorien vertailu ja joilla täydennetään direktiivin 96/92/EY säännöksiä, jotta varmistetaan pääsy siirtoverkkoihin sähkön toimittamiseksi yli rajojen.

(5) Toukokuun 30 päivänä 2000 kokoontunut energianeuvosto kehotti päätelmissään komissiota, jäsenvaltioita sekä kansallisia sääntelyviranomaisia ja hallintoja varmistamaan, että toteutetaan oikea-aikaisesti toimenpiteitä ylikuormituksen hallitsemiseksi ja yhdessä Euroopan siirtoverkko-operaattoreiden (ETSO) kanssa otetaan nopeasti käyttöön pitkän aikavälin vakaa hinnoittelujärjestelmä, joka tarjoaa markkinaosallistujille asianmukaiset perusteet kustannusten jakamiselle.

(6) Energiamarkkinoiden vapauttamisen tilannetta koskevasta komission toisesta kertomuksesta 6 päivänä heinäkuuta 2000 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan parlamentti vaati, että jäsenvaltioissa sovelletaan verkkojen käyttöehtoja, jotka eivät vaikeuta rajat ylittävää sähkökauppaa, sekä pyysi komissiota esittämään erityisiä ehdotuksia kaikkien yhteisön sisäisen kaupan nykyisten esteiden poistamiseksi.

(7) On tärkeää, että kolmannet maat, jotka ovat osa Euroopan sähköverkkoa, noudattavat tässä asetuksessa olevia sääntöjä sekä tämän asetuksen mukaisesti annettuja suuntaviivoja sisämarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi.

(8) Tässä asetuksessa olisi säädettävä hinnoittelua ja kapasiteetin jakamista koskevista perusperiaatteista. Lisäksi olisi säädettävä muita asiaan liittyviä periaatteita ja menetelmiä koskevien suuntaviivojen hyväksymisestä, jotta voidaan nopeasti mukautua muuttuviin olosuhteisiin.

(9) Avoimilla kilpailuun perustuvilla markkinoilla siirtoverkko-operaattorien olisi saatava korvaus verkossaan siirrettävistä sähkön rajat ylittävistä virroista aiheutuvista kustannuksista niiltä siirtoverkko-operaattoreilta, joiden verkosta nämä rajat ylittävät virrat ovat peräisin ja joiden verkkoon virrat päätyvät.

(10) Maksetut ja saadut maksut, jotka aiheutuvat siirtoverkko-operaattorien välisistä korvauksista, olisi otettava huomioon kansallisten verkkojen hinnoittelussa.

(11) Rajat ylittävästä verkkoon pääsystä maksettavat todelliset summat voivat vaihdella huomattavasti sekä asianomaisten siirtoverkko-operaattorien mukaan että jäsenvaltioissa sovellettavien hinnoittelujärjestelmien rakenteiden erojen vuoksi. Jonkinasteinen yhdenmukaistaminen on siksi tarpeen, jotta kaupan vääristymät vältetään.

(12) On tarpeen luoda pitkän aikavälin toivottavaa sijaintia koskevien signaalien järjestelmä, joka perustuu sille periaatteelle, että verkkoon pääsystä perittävissä maksuissa olisi otettava huomioon asianomaisen alueen tuotannon ja kulutuksen välinen tasapaino, mikä toteutetaan eriyttämällä tuottajien ja/tai kuluttajien verkkoon pääsystä perittävät maksut.

(13) Ei ole aiheellista soveltaa etäisyyteen perustuvia tariffeja, tai siinä tapauksessa, että asianmukaiset signaalit toivottavasta sijainnista ovat käytössä, erillisiä tariffeja, jotka koskisivat vain viejiä tai tuojia kansalliseen verkkoon pääsyä koskevan yleisen maksun lisäksi.

(14) Todellisen kilpailun kehittyminen sisämarkkinoilla edellyttää syrjimättömiä ja avoimia maksuja verkon käytöstä, siirtoverkon yhdysjohdot mukaan luettuina. Näiden johtojen käytettävissä olevan kapasiteetin olisi oltava niin suuri kuin turvatun verkkotoiminnan turvallisuusvaatimukset huomioon ottaen on mahdollista.

(15) On tärkeää välttää se, että siirtoverkko-operaattorien jäsenvaltioissa käyttämät erilaiset turvallisuus-, toiminta- ja suunnitteluvaatimukset johtavat kilpailun vääristymiseen. Lisäksi käytettävissä olevan siirtokapasiteetin sekä siihen vaikuttavien turvallisuus-, suunnittelu- ja toimintavaatimuksien olisi oltava avoimia markkinaosallistujille.

(16) Olisi oltava säännöt siitä, miten ylikuormituksen hallinnasta johtuvia tuloja käytetään, ellei poikkeaminen näistä säännöistä ole perusteltua asianomaisen rajayhdysjohdon erityispiirteiden vuoksi.

(17) Ylikuormitusongelmia olisi voitava käsitellä eri tavoin, kunhan käytetyt menetelmät vain antavat oikeanlaisia taloudellisia signaaleja siirtoverkko-operaattoreille ja markkinaosallistujille sekä perustuvat markkinamekanismeihin.

(18) Sisämarkkinoiden sujuvan toiminnan turvaamiseksi olisi säädettävä menettelyistä, joiden avulla komissio voi hyväksyä päätöksiä ja suuntaviivoja mm. hinnoittelusta ja kapasiteetin jakamisesta. Samalla olisi kuitenkin varmistettava, että jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset osallistuvat näihin toimiin.

(19) Jäsenvaltioita ja toimivaltaisia kansallisia viranomaisia olisi vaadittava toimittamaan asiaankuuluvat tiedot komissiolle. Komission olisi käsiteltävä tällaiset tiedot luottamuksellisina. Komissiolla olisi tarvittaessa oltava mahdollisuus pyytää asiaankuuluvia tietoja suoraan niiltä yrityksiltä, joita asia koskee, kunhan siitä ilmoitetaan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille.

(20) Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava tässä asetuksessa annettujen sääntöjen ja sen perusteella hyväksyttyjen suuntaviivojen noudattaminen.

(21) Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava, että niitä sovelletaan. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(22) Koska suunnitellun toiminnan tavoitetta eli rajat ylittävän sähkökaupan yhdenmukaistetun kehyksen käyttöönottoa ei voida saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan tämän toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Sanotussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(23) Tämän asetuksen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet olisi toteutettava menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(5) mukaisesti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asiasisältö ja soveltamisala

Tämän asetuksen tarkoituksena on vahvistaa oikeudenmukaiset säännöt rajat ylittävää sähkökauppaa varten ja edistää siten kilpailua sähkön sisämarkkinoilla kansallisten ja alueellisten markkinoiden erityispiirteet huomioon ottaen. Tämä edellyttää sitä, että luodaan rajat ylittävien sähkövirtojen korvausmekanismi ja vahvistetaan yhdenmukaistetut periaatteet rajat ylittäviä siirtoja koskeville maksuille sekä jaetaan kansallisten siirtoverkkojen kesken käytettävissä oleva yhteenliittämiskapasiteetti.

2 artikla

Määritelmät

1. Tässä asetuksessa sovelletaan sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta annetun direktiivin 2003/.../EY(6) 2 artiklan määritelmiä lukuun ottamatta "rajayhdysjohdon" määritelmää, joka korvataan seuraavalla tekstillä:

"'rajayhdysjohdolla' tarkoitetaan voimansiirtojohtoa, joka ylittää jäsenvaltioiden välisen rajan ja joka yhdistää näiden jäsenvaltioiden kansalliset siirtoverkot;."

2. Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a) "sääntelyviranomaisilla" tarkoitetaan direktiivin 2003/.../EY 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sääntelyviranomaisia;

b) "rajat ylittävällä sähkövirralla" tarkoitetaan jäsenvaltion siirtoverkossa kulkevaa fyysistä sähkövirtaa, jonka saa aikaan sähkön tuottajien ja/tai kuluttajien toiminnan vaikutus kyseisen jäsenvaltion ulkopuolella sen siirtoverkkoon. Jos kahden tai sitä useamman jäsenvaltion siirtoverkot kokonaisuudessaan tai osittain ovat osa yhdestä ja samasta valvontalohkosta, kyseisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset voivat päättää, että ainoastaan tämän asetuksen 3 artiklassa tarkoitetun siirtoverkonhaltijoiden välisen korvausmekanismin yhteydessä kyseisen valvontalohkon katsotaan kokonaisuudessaan olevan osa yhden asianomaisen jäsenvaltion siirtoverkosta, jotta varmistetaan, ettei valvontalohkojen sisäisiä virtoja pidetä rajat ylittävänä sähkövirtana ja etteivät ne anna aihetta tämän asetuksen 3 artiklassa tarkoitetuille korvauksille;

c) "ylikuormituksella" tarkoitetaan tilannetta, jossa kansallisia siirtoverkkoja yhdistävä siirtoyhteys ei pysty asianomaisten rajayhdysjohtojen ja/tai kansallisten siirtoverkkojen kapasiteetin puutteen vuoksi käsittelemään kaikkia markkinaosallistujien pyytämiä kansainvälisestä kaupasta johtuvia fyysisiä virtoja;

d) sähkön "ilmoitetulla viennillä" tarkoitetaan sähkön syöttämistä jäsenvaltion alueella sijaitsevaan verkkoon sopimusjärjestelyn perusteella, jolloin vastaava määrä sähköä on tarkoitus ottaa samanaikaisesti verkosta ("ilmoitettu tuonti") toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan alueella;

e) sähkön "ilmoitetulla kauttakululla" tarkoitetaan tilannetta, jossa kyseessä on sähkön "ilmoitettu vienti" ja jossa tapahtumalle valittu reitti kulkee jonkin muun kuin sellaisen maan kautta, jossa sähkö syötetään verkkoon tai jossa se vastaavasti samanaikaisesti otetaan verkosta;

f) sähkön "ilmoitetulla tuonnilla" tarkoitetaan sähkön ottamista verkosta jäsenvaltion tai kolmannen maan alueella samanaikaisesti toisessa jäsenvaltiossa tapahtuvan sähkön verkkoon syöttämisen ("ilmoitettu vienti") kanssa;

g) "uudella rajayhdysjohdolla" tarkoitetaan rajayhdysjohtoa, joka ei ollut valmis tämän asetuksen tullessa voimaan.

3 artikla

Siirtoverkonhaltijoiden välinen korvausmekanismi

1. Siirtoverkonhaltijat saavat korvauksen kustannuksista, joita niille aiheutuu niiden verkoissa siirrettävistä rajat ylittävistä sähkövirroista.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun korvauksen maksavat niiden kansallisten siirtoverkkojen haltijat, joista rajat ylittävät sähkövirrat ovat peräisin, ja niiden, joihin ne päätyvät.

3. Korvaukset suoritetaan säännöllisesti tietyltä menneeltä ajanjaksolta. Korvauksia on tarvittaessa tarkistettava jälkeenpäin siten, että ne vastaavat todellisia kustannuksia.

Ensimmäinen ajanjakso, jolta korvauksia suoritetaan, määritellään 8 artiklassa tarkoitetuissa suuntaviivoissa.

4. Komissio päättää maksettavien korvausten määristä 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5. Verkossa siirrettyjen rajat ylittävien sähkövirtojen sähkömäärä sekä kansallisista siirtoverkoista peräisin oleviksi ja/tai niihin päätyviksi osoitettujen rajat ylittävien sähkövirtojen sähkömäärä määritetään tiettynä ajanjaksona todella mitattujen fyysisten sähkövirtojen perusteella.

6. Rajat ylittävien sähkövirtojen siirtämisestä aiheutuneet kustannukset vahvistetaan ennakoitujen pitkän aikavälin keskimääräisten lisäkustannusten perusteella ottaen huomioon häviöt, investoinnit uuteen infrastruktuuriin ja asianmukainen osuus nykyisestä infrastruktuurista aiheutuvista kustannuksista, jos infrastruktuuria käytetään rajat ylittävien sähkövirtojen siirtämiseen, ja niissä on erityisesti otettava huomioon tarve turvata toimitusvarmuus. Aiheutuneiden kustannusten määrittämisessä käytetään tunnustettuja tavanomaisia kustannuslaskentamenetelmiä. Rajat ylittävien sähkövirtojen siirrosta verkolle aiheutuvat hyödyt otetaan huomioon saatuja korvauksia alentavasti.

4 artikla

Verkkoon pääsystä perittävät maksut

1. Verkonhaltijoiden verkkoon pääsystä perimien maksujen on oltava avoimia, niissä on otettava huomioon tarve turvata verkon toimintavarmuus ja niiden on vastattava todellisia kustannuksia sikäli kuin nämä ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin, ja niitä on sovellettava tasapuolisesti. Maksut eivät saa olla sidoksissa etäisyyksiin.

2. Tuottajilta ja kuluttajilta (kuormitus) voidaan periä maksu verkkoihin pääsystä. Tuottajilta perittävä osuus verkkomaksuista on pienempi kuin kuluttajien osuus, jollei asianmukaisten ja tehokkaiden, toivottavaa sijaintia koskevien signaalien viestittämisen tarpeesta muuta johdu. Tarvittaessa tuottajiin ja/tai kuluttajiin sovellettavien tariffien tason avulla on voitava antaa signaaleja toivottavasta sijainnista Euroopan tasolla ja otettava huomioon verkon häviöt sekä aiheutunut ylikuormitus ja infrastruktuurin investointikustannukset. Tämä ei estä jäsenvaltioita viestittämästä toivottavaa sijaintia koskevia signaaleja omalla alueellaan eikä soveltamasta järjestelmiä, joilla varmistetaan se, että kuluttajilta (kuormitus) verkkoon pääsystä perittävät maksut ovat yhdenmukaisia kaikkialla niiden alueella.

3. Verkkoon pääsyn hinnoittelussa on otettava huomioon seuraavat seikat:

- siirtoverkonhaltijoiden välisestä korvausmekanismista johtuvat menot ja tulot,

- suoritetut ja saadut maksut sekä tulevien ajanjaksojen osalta odotettavissa olevat maksut, jotka arvioidaan menneiden ajanjaksojen perusteella.

4. Edellyttäen, että annetaan asianmukaisia ja tehokkaita signaaleja toivottavasta sijainnista 2 kohdan mukaisesti, verkkoon pääsystä tuottajilta ja kuluttajilta perittävien, kaupallisessa sopimuksessa määriteltyjen maksujen soveltaminen ei saa riippua sähkön määrämaasta eikä alkuperämaasta. Tällä ei rajoiteta sellaisia ilmoitettua vientiä ja ilmoitettua tuontia koskevia maksuja, jotka aiheutuvat 6 artiklassa tarkoitetusta ylikuormituksen hallinnasta.

5. Sähkön ilmoitettuun kauttakulkuun liittyvistä yksittäisistä liiketoimista ei saa periä erillisiä verkkomaksuja.

5 artikla

Yhteenliittämiskapasiteettia koskevien tietojen antaminen

1. Siirtoverkonhaltijoiden on otettava käyttöön yhteensovittamis- ja tiedonvaihtomekanismit, joilla varmistetaan verkon varmuus ylikuormitustapauksissa.

2. Siirtoverkonhaltijoiden soveltamat turvallisuus-, toiminta- ja suunnitteluvaatimukset on julkistettava. Julkistettuihin tietoihin on kuuluttava yleinen suunnitelma kokonaissiirtokapasiteetin ja siirron luotettavuusmarginaalin laskemisesta verkon sähköisten ja fyysisten ominaisuuksien perusteella. Sääntelyviranomaisten on hyväksyttävä kyseinen suunnitelma.

3. Siirtoverkonhaltijoiden on julkistettava arviot kunakin päivänä käytettävissä olevasta siirtokapasiteetista ja ilmoitettava jo mahdollisesti varattu siirtokapasiteetti. Nämä tiedot on julkistettava tietyin aikavälein ennen siirtopäivää, ja niihin on joka tapauksessa sisällyttävä arviot viikoksi ja kuukaudeksi eteenpäin sekä määrällinen osoitin käytettävissä olevan kapasiteetin arvioidusta luotettavuudesta.

6 artikla

Ylikuormituksen hallintaa koskevat yleiset periaatteet

1. Verkon ylikuormitusongelmiin on puututtava syrjimättömin markkinaehtoisin ratkaisuin, jotka antavat markkinaosallistujille ja siirtoverkonhaltijoille tehokkaita taloudellisia signaaleja.

2. Toimitusrajoituksia on käytettävä ainoastaan sellaisissa hätätapauksissa, joissa siirtoverkonhaltijan on toimittava kiireellisesti ja ajojärjestyksen uudelleen määrittäminen tai vastakauppa ei ole mahdollinen. Kaikkia tällaisia menettelyjä on sovellettava syrjimättömästi.

Paitsi jos kyseessä on ylivoimainen este, mahdollinen kapasiteetin supistaminen on korvattava markkinaosallistujille, joille kapasiteettia on jaettu.

3. Yhteenliitäntöjen ja/tai rajat ylittäviin sähkövirtoihin vaikuttavien siirtoverkkojen enimmäiskapasiteetti on asetettava markkinaosallistujien käyttöön turvatun verkkotoiminnan turvallisuusvaatimusten puitteissa.

4. Markkinaosallistujien on ilmoitettava siirtoverkonhaltijalle hyvissä ajoin ennen asianomaista käyttöajankohtaa, aikovatko ne käyttää jaettua kapasiteettia. Kaikki jaettu kapasiteetti, joka ei tule käytetyksi, on palautettava markkinoille julkisesti, avoimella ja syrjimättömällä tavalla.

5. Siinä määrin kuin se on teknisesti mahdollista, siirtoverkonhaltijoiden on tasautettava ylikuormitettua yhteenliitäntälinjaa vastakkaiseen suuntaan kulkevien sähkövirtojen kapasiteettivaatimukset, jotta linjan koko kapasiteetti voidaan käyttää hyväksi. Ottaen täysin huomioon verkon turvallisuus, ylikuormitusta keventävistä toimituksista ei saa koskaan kieltäytyä.

6. Yhteenliitännän jakamisesta saatavat tulot on käytettävä yhteen tai useampaan seuraavista tarkoituksista:

a) jaetun kapasiteetin tosiasiallisen saatavuuden takaaminen;

b) yhteenliittämiskapasiteettia ylläpitävät tai lisäävät verkkoinvestoinnit;

c) tulona, jonka sääntelyviranomaiset ottavat huomioon hyväksyessään verkkoja koskevien tariffien laskentamenetelmää ja/tai arvioidessaan, onko tariffeja muutettava.

7 artikla

Uudet rajayhdysjohdot

1. Uudet tasavirtarajayhdysjohdot voidaan pyynnöstä jättää tämän asetuksen 6 artiklan 6 kohdan ja direktiivin 2003/.../EY 20 artiklan ja 23 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan säännösten soveltamisalan ulkopuolelle seuraavin edellytyksin:

a) investoinnin on lisättävä kilpailua sähköntoimitusten alalla;

b) investointiin liittyvä riski on niin suuri, että investointi ei toteutuisi, jollei vapautusta myönnettäisi;

c) rajayhdysjohdon omistaa luonnollinen tai oikeushenkilö, joka on ainakin oikeudellisen muotonsa osalta erillinen niistä verkonhaltijoista, joiden verkkoon rajayhdysjohto on tarkoitus rakentaa;

d) kustannukset peritään kyseisen rajayhdysjohdon käyttäjiltä;

e) mitään osaa rajayhdysjohtoon investoidusta pääomasta tai johdon käyttökustannuksista ei ole direktiivin 96/92/EY 19 artiklassa tarkoitetun markkinoiden osittaisen avautumisen jälkeen saatu takaisin osana maksuja, joita rajayhdysjohdon yhdistämien siirto- tai jakeluverkkojen käytöstä on peritty;

f) vapautuksen myöntäminen ei haittaa kilpailua eikä sähkön sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa eikä sen säännellyn verkon tehokasta toimintaa, johon rajayhdysjohto on liitetty.

2. 1 kohtaa sovelletaan poikkeuksellisesti myös vaihtovirtayhdysjohtoihin, jos kyseisen investoinnin kustannukset ja riskit ovat erityisen korkeat verrattuna niihin kustannuksiin ja riskeihin, joita yleensä aiheutuu kahden kansallisen siirtoverkon liittämisestä toisiinsa vaihtovirtayhdysjohdolla.

3. 1 kohtaa sovelletaan myös nykyisten rajayhdysjohtojen kapasiteetin huomattavaan lisäämiseen.

4. a) Sääntelyviranomainen voi tapauskohtaisesti päättää 1 ja 2 kohdassa tarkoitetusta vapautuksesta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää, että sääntelyviranomaisten on annettava lausunto vapautusta koskevasta pyynnöstä jäsenvaltion asianomaiselle elimelle muodollista päätöstä varten. Kyseinen lausunto on julkaistava yhdessä päätöksen kanssa.

b) i) vapautus voi koskea uuden yhdysjohdon tai olemassa olevan yhdysjohdon, jonka kapasiteettia on huomattavasti lisätty, koko kapasiteettia tai osaa siitä.

ii) vapautuksen myöntämisestä päätettäessä on tapauskohtaisesti harkittava, onko tarpeen asettaa vapautuksen kestoa ja rajayhdysjohtojen syrjimätöntä käyttöoikeutta koskevia edellytyksiä.

iii) edellä i ja ii kohdassa mainituista edellytyksistä päätettäessä on otettava huomioon erityisesti rakennettava lisäkapasiteetti, hankkeen aikaperspektiivi ja kansalliset olosuhteet.

c) Vapautusta myöntäessään asianomainen viranomainen voi hyväksyä tai asettaa kapasiteetin hallintaa ja jakoa koskevia sääntöjä ja/tai järjestelmiä.

d) Vapautuksen myöntämistä koskeva päätös ja b kohdassa tarkoitetut edellytykset on perusteltava asianmukaisesti ja julkaistava.

e) Ennen vapautusta koskevan päätöksen tekemistä on kuultava muita jäsenvaltioita tai asianomaisia sääntelyviranomaisia.

5. Toimivaltaisen viranomaisen on tiedotettava vapautuksen myöntämistä koskevasta päätöksestä ja kaikista päätökseen vaikuttavista seikoista viipymättä komissiolle. Tiedot voidaan toimittaa komissiolle kootusti niin, että komissio voi tehdä niiden pohjalta perustellun päätöksen.

Tietoihin on kuuluttava erityisesti seuraavat seikat:

- yksityiskohtainen selvitys perusteista, joiden pohjalta jäsenvaltio tai sääntelyviranomainen on myöntänyt vapautuksen, mukaan lukien asiaankuuluvat taloudelliset seikat, joihin vapautuksen tarve perustuu;

- analyysi siitä, miten vapautuksen myöntäminen vaikuttaa kilpailuun ja sähkön sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan;

- perustelut ajanjaksolle ja kyseisen yhdysjohdon kokonaiskapasiteetin osalle, jolle vapautus myönnetään;

- asianomaisten jäsenvaltioiden tai sääntelyviranomaisten välisen neuvottelun tulokset.

Komissio voi kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen saamisesta vaatia asianomaista sääntelyviranomaista tai jäsenvaltiota muuttamaan vapautuksen myöntämispäätöstä tai perumaan sen. Jos komissio pyytää asiasta lisätietoja, kahden kuukauden määräaikaa voidaan pidentää yhdellä lisäkuukaudella.

Ellei asianomainen jäsenvaltio tai sääntelyviranomainen noudata komission pyyntöä neljän viikon kuluessa, lopullinen päätös asiasta tehdään tämän asetuksen 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Komissio pitää kaupallisesti arkaluonteiset tiedot luottamuksellisina.

8 artikla

Suuntaviivat

1. Noudattaen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä komissio antaa ja muuttaa tarvittaessa 3 ja 4 artiklassa mainittujen periaatteiden mukaisesti siirtoverkonhaltijoiden välisen korvausmekanismin osalta 2 ja 3 kohdassa lueteltuja kysymyksiä koskevat suuntaviivat. Hyväksyessään nämä suuntaviivat ensimmäistä kertaa komissio varmistaa, että yhteen ehdotettuun toimenpiteeseen sisältyvät ainakin 2 kohdan a ja d alakohdassa ja 3 kohdassa tarkoitetut asiat.

2. Suuntaviivoissa määritetään:

a) yksityiskohdat menettelystä niiden siirtoverkonhaltijoiden määrittelemiseksi, jotka joutuvat maksamaan korvauksia rajat ylittävistä sähkövirroista, ottaen huomioon jaon niiden kansallisten siirtoverkkojen haltijoiden, joista rajat ylittävät sähkövirrat ovat peräisin, ja niiden verkkojen haltijoiden, joihin kyseiset virrat päätyvät, välillä 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b) yksityiskohdat noudatettavista maksumenettelyistä, myös siitä, miten määritellään ensimmäinen ajanjakso, jonka osalta korvausta on määrä maksaa, 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti;

c) yksityiskohdat menetelmistä, joilla määritetään sekä määriltään että tyypeiltään verkossa kulkevat, rajat ylittävät sähkövirrat, joista on maksettava korvausta 3 artiklan mukaisesti, sekä se osa kyseisten sähkövirtojen määristä, joka on peräisin ja/tai joka päätyy yksittäisten jäsenvaltioiden siirtoverkkoihin, 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

d) yksityiskohdat menetelmistä, joilla määritetään rajat ylittävistä sähkövirroista aiheutuneet kustannukset ja hyödyt 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

e) yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten siirtoverkonhaltijoiden välisessä korvausmekanismissa käsitellään sähkövirtoja, jotka ovat peräisin Euroopan talousalueen ulkopuolisista maista tai jotka päätyvät niihin;

f) tasavirtajohdoilla yhteenliitettyjen kansallisten verkkojen osallistuminen 3 artiklan mukaisesti.

3. Suuntaviivoissa vahvistetaan myös asianmukaiset säännöt niiden periaatteiden asteittaiseksi yhdenmukaistamiseksi, joiden mukaan määritellään tuottajiin ja kuluttajiin (kuormitus) sovellettavat maksut kansallisissa hinnoittelujärjestelmissä, mukaan lukien siirtoverkonhaltijoiden välisen korvausmekanismin huomioon ottaminen kansallisten verkkojen maksuissa sekä toivottavaa sijaintia koskevien signaalien antaminen asianmukaisesti ja tehokkaasti, asetuksen 4 artiklassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

Suuntaviivoissa määrätään asianmukaisista ja tehokkaista yhdenmukaistetuista toivottavaa sijaintia koskevista signaaleista Euroopan tasolla.

Tähän liittyvä yhdenmukaistaminen ei estä jäsenvaltioita soveltamasta järjestelmiä, joilla varmistetaan se, että kuluttajilta verkkoon pääsystä (kuormitus) perittävät maksut ovat vertailukelpoisia kaikkialla niiden alueella.

4. Tarvittaessa komissio muuttaa 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen liitteessä vahvistettuja käytettävissä olevan kansallisten verkkojen välisten yhteenliitäntöjen siirtokapasiteetin hallintaa ja jakamista koskevia suuntaviivoja 5 ja 6 artiklassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti, erityisesti lisätäkseen yksityiskohtaisia suuntaviivoja kaikista kapasiteetin jakomenetelmistä, joita sovelletaan käytännössä, ja varmistaakseen, että ylikuormituksen hallintajärjestelmät kehittyvät sisämarkkinoiden tavoitteiden mukaisesti. Tällaisten muutosten yhteydessä annetaan tarvittaessa myös yhteisiä sääntöjä 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista verkon käyttöä ja toimintaa koskevista turvallisuuden ja toiminnan vähimmäisvaatimuksista.

Hyväksyessään tai muuttaessaan suuntaviivoja komissio varmistaa, että niillä saavutetaan tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi edellytettävä yhdenmukaistamisen vähimmäistaso eikä ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

Silloin kun komissio hyväksyy tai muuttaa suuntaviivoja, se ilmoittaa, mitä toimia se on toteuttanut Euroopan sähköverkkoon kuuluvissa kolmansissa maissa sovellettavien sääntöjen ja kyseessä olevien suuntaviivojen vastaavuuden osalta.

9 artikla

Sääntelyviranomaiset

Sääntelyviranomaisten on velvollisuuksiaan täyttäessään varmistettava, että tätä asetusta ja 8 artiklan mukaisesti annettuja suuntaviivoja noudatetaan. Tämän asetuksen tavoitteisiin pääsemiseksi ne toimivat tarvittaessa yhteistyössä keskenään ja komission kanssa.

10 artikla

Tietojen antaminen ja luottamuksellisuus

1. Jäsenvaltioiden ja sääntelyviranomaisten on annettava pyynnöstä komissiolle kaikki 3 artiklan 4 kohdan ja 8 artiklan soveltamisen edellyttämät tiedot.

Erityisesti 3 artiklan 4 kohdan ja 3 artiklan 6 kohdan soveltamista varten sääntelyviranomaisten on ilmoitettava säännöllisesti tiedot kansallisille siirtoverkonhaltijoille aiheutuneista kuluista sekä tiedot ja kaikki asian kannalta merkittävät yksityiskohdat fyysisistä sähkövirroista siirtoverkonhaltijoiden verkoissa ja verkon kustannuksista.

Komissio vahvistaa kohtuullisen määräajan, jonka kuluessa tiedot on toimitettava, ottaen huomioon vaadittujen tietojen monimutkaisuuden ja tietojen saamisen kiireellisyyden.

2. Jos asianomainen jäsenvaltio tai sääntelyviranomainen ei toimita näitä tietoja 1 kohdan mukaisesti asetetussa määräajassa, komissio voi pyytää kaikkia 3 artiklan 4 kohdan ja 8 artiklan soveltamisen edellyttämiä tietoja suoraan asianomaisilta yrityksiltä.

Kun komissio lähettää yritykselle tietojensaantipyynnön, sen on samanaikaisesti lähetettävä jäljennös pyynnöstä sen jäsenvaltion sääntelyviranomaisille, jonka alueella yrityksen kotipaikka on.

3. Komission pyynnössä mainitaan sen oikeusperusta, määräaika tietojen antamiselle, pyynnön tarkoitus sekä virheellisten, epätäydellisten tai harhaanjohtavien tietojen toimittamisesta 12 artiklan 2 kohdassa säädetyt seuraamukset. Komissio asettaa kohtuullisen määräajan ottaen huomioon pyydettyjen tietojen monimutkaisuuden ja niiden saamisen kiireellisyyden.

4. Velvollisuus pyydettyjen tietojen antamiseen on yritysten omistajilla tai heidän edustajillaan sekä oikeushenkilöiden osalta henkilöillä, joilla lain tai niiden perustamisasiakirjan mukaan on kelpoisuus edustaa niitä. Asianmukaisesti valtuutetut lakimiehet voivat antaa tiedot asiakkaidensa puolesta. Tässä tapauksessa jälkimmäisillä säilyy täysi vastuu, jos annetut tiedot eivät ole täydellisiä taikka ovat virheellisiä tai harhaanjohtavia.

5. Jos yritys ei anna pyydettyjä tietoja komission asettamassa määräajassa tai se antaa tietoja, jotka eivät ole täydellisiä, komissio voi vaatia päätöksellään tietojen antamista. Päätöksessä täsmennetään, mitä tietoja pyydetään, ja annetaan asianmukainen määräaika tietojen antamiselle. Siinä ilmoitetaan 12 artiklan 2 kohdassa säädetyistä seuraamuksista. Lisäksi siinä ilmoitetaan oikeudesta hakea muutosta päätökseen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta.

Komission on samanaikaisesti toimitettava päätöksensä jäljennös sen jäsenvaltion sääntelyviranomaisille, jonka alueella kyseisen henkilön taikka yrityksen kotipaikka on.

6. Tämän asetuksen mukaisesti hankittuja tietoja käytetään ainoastaan 3 artiklan 4 kohdassa ja 8 artiklassa säädettyihin tarkoituksiin.

Komissio ei ilmaise ammattisalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja, jotka se on saanut tämän asetuksen nojalla.

11 artikla

Jäsenvaltioiden oikeus säätää yksityiskohtaisempia toimenpiteitä

Tällä asetuksella ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeuksia pitää voimassa tai ottaa käyttöön toimenpiteitä, jotka sisältävät tätä asetusta ja 8 artiklassa tarkoitettuja suuntaviivoja yksityiskohtaisempia säännöksiä.

12 artikla

Seuraamukset

1. Rajoittamatta 2 kohdan soveltamista, jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan tämän asetuksen säännösten rikkomiseen, ja toteutettava seuraamusten soveltamisen varmistamiseksi kaikki tarvittavat toimenpiteet. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2004 ja ilmoitettava niiden muutoksista viipymättä.

2. Komissio voi päätöksellään asettaa yrityksille sakon, jonka määrä on enintään yksi prosentti edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta, jos nämä ovat 10 artiklan 3 kohdan mukaiseen pyyntöön vastatessaan antaneet tarkoituksellisesti tai tuottamuksellisesti tietoja, jotka ovat virheellisiä, epätäydellisiä tai harhaanjohtavia, taikka eivät ole antaneet tietoja 10 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla tehdyllä päätöksellä vahvistettuun määräaikaan mennessä.

Sakon määrän vahvistamisessa otetaan huomioon ensimmäisen alakohdan vaatimusten rikkomisen vakavuus.

3. 1 kohdan nojalla säädetyt seuraamukset ja 2 kohdan nojalla tehdyt päätökset eivät ole luonteeltaan rikosoikeudellisia.

13 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon kyseisen päätöksen 8 artiklan säännökset.

4. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

14 artikla

Komission kertomus

Komissio valvoo tämän asetuksen täytäntöönpanoa. Se esittää viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen asetuksen soveltamisesta saaduista kokemuksista. Kertomuksessa tarkastellaan erityisesti, missä määrin asetuksella on onnistuttu varmistamaan, että rajat ylittävään sähkön kauppaan sovelletaan syrjimättömiä ja kustannusvastaavia edellytyksiä verkkoon pääsyssä niin, että edistetään asiakkaiden valinnanvapautta toimivilla sisämarkkinoilla ja pitkän aikavälin toimitusvarmuutta, sekä missä määrin tehokkaat toivottavaa sijaintia koskevat signaalit ovat käytössä. Kertomukseen liitetään tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia ja/tai suosituksia.

15 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2004.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty...

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) EYVL C 240 E, 28.8.2001, s. 72 ja EYVL C 227 E, 24.9.2002, s. 440.

(2) EYVL C 36, 8.2.2002, s. 10.

(3) Euroopan parlamentin lausunto 13. maaliskuuta 2002 (EYVL C 47 E, 27.2.2003, s. 380), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 3. helmikuuta 2003, ja Euroopan parlamentin päätös, tehty...(ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4) EYVL L 27, 30.1.1997, s. 20.

(5) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(6) EYVL L...

LIITE

KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAN KANSALLISTEN VERKKOJEN VÄLISTEN YHTEENLIITÄNTÖJEN SIIRTOKAPASITEETIN HALLINTAA JA JAKAMISTA KOSKEVAT SUUNTAVIIVAT

Yleistä

1. Jäsenvaltioiden toteuttamilla ylikuormituksen hallinnan menetelmillä on käsiteltävä lyhytaikaisen ylikuormituksen ongelmia taloudellisesti tehokkaalla tavalla ja antaen samalla signaaleja tai kannustimia verkkoa ja sähköntuotantoa koskevien tehokkaiden investointien tekemiseksi oikeisiin paikkoihin.

2. Siirtoverkonhaltijoiden tai tapauksen mukaan jäsenvaltioiden on vahvistettava syrjimättömät ja avoimet vaatimukset, joissa määritetään se, mihin ylikuormituksen hallintamenetelmiin niitä sovelletaan ja missä tilanteessa. Nämä vaatimukset samoin kuin turvallisuutta koskevat vaatimukset on eriteltävä julkisesti saatavilla olevissa asiakirjoissa.

3. Ylikuormituksen hallintamenetelmien sääntöjä laadittaessa on erilaisten rajat ylittävien sähköntoimitusten kohtelussa oltava mahdollisimman vähän eroja riippumatta siitä, onko kyse kahdenvälisistä sopimuksista vai järjestäytyneillä ulkomaisilla markkinoilla tehdyistä tarjouksista. Vähäisen siirtokapasiteetin jakomenettelyn on oltava avoin. Jos eroja sähköntoimitusten kohtelussa on, on osoitettava, että ne eivät vääristä tai estä kilpailun kehittymistä.

4. Ylikuormituksen hallinnasta tuloksena olevien hintasignaalien on oltava suuntaa osoittavia.

5. Siirtoverkonhaltijoiden on tarjottava markkinoille siirtokapasiteettia, joka on mahdollisimman vakaata. Kohtuullisen osuuden kapasiteetista saa tarjota markkinoille heikommilla vakausedellytyksillä, mutta rajanylitysjohtojen täsmälliset kuljetusedellytykset on aina tehtävä tiettäväksi markkinaosallistujille.

6. Koska Manner-Euroopan sähköverkko on hyvin tiheä ja yhteenliitäntöjen käyttö vaikuttaa sähkövirtoihin vähintään kahdella puolella valtion rajaa, jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten on varmistettava, että sellaisia ylikuormituksen hallintamenetelmiä, joilla on huomattavia vaikutuksia sähkövirtoihin muissa verkoissa, ei suunnitella yksipuolisesti.

Pitkien sopimusten asema

1. Etuoikeutta yhteenliittämiskapasiteetin käyttöön ei saa antaa sopimuksille, jotka ovat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan vastaisia.

2. Nykyisillä pitkäaikaisilla sopimuksilla ei ole etuoikeutta niiden tullessa uusittaviksi.

Tietojen antaminen

1. Siirtoverkonhaltijoiden on pantava täytäntöön aiheelliset yhteensovittamis- ja tietojenvaihtomekanismit verkon varmuuden turvaamiseksi.

2. Siirtoverkonhaltijoiden on julkaistava kaikki rajat ylittävän siirron kokonaiskapasiteettia koskevat merkitykselliset tiedot. Käytettävissä olevan siirtokapasiteetin talvi- ja kesälukujen lisäksi siirtoverkonhaltijoiden on julkaistava kunkin päivän siirtokapasiteettia koskevat arviot useiden siirtopäivää edeltävien ajanjaksojen osalta. Markkinoille on annettava tarkat arviot vähintään viikoksi eteenpäin, ja siirtoverkonhaltijoiden on pyrittävä tuottamaan tietoja myös kuukaudeksi eteenpäin. Mukaan on liitettävä kuvaus näiden tietojen pitävyydestä.

3. Siirtoverkonhaltijoiden on julkaistava yleinen suunnitelma kokonaissiirtokapasiteetin ja siirron luotettavuusmarginaalin laskemisesta verkon sähköisen ja fyysisen todellisuuden perusteella. Suunnitelma on hyväksytettävä asianomaisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisilla. Turvallisuusvaatimusten sekä toimintaa ja suunnittelua koskevien vaatimusten on oltava olennainen osa tietoja, jotka siirtoverkonhaltijoiden on annettava julkisesti saatavilla olevissa asiakirjoissa.

Ylikuormituksen hallintaa koskevat periaatteet

1. Verkon ylikuormitusongelmat on mieluiten ratkaistava muilla kuin liiketoimiin perustuvilla menetelmillä, eli olisi pyrittävä käyttämään menetelmiä, joihin ei liity valintaa yksittäisten markkinaosallistujien tekemien sopimusten välillä.

2. Asianomaiset siirtoverkonhaltijat voivat yhdistää rajojen yli yhteensovitetun ajojärjestyksen uudelleen määrittämisen ja vastakaupat. Vastakaupoista ja ajojärjestyksen uudelleen määrittämisestä siirtoverkonhaltijoille aiheutuvien kustannusten on kuitenkin oltava sellaisella tasolla, että niillä on vaikutusta.

3. On ryhdyttävä viipymättä tutkimaan, voisiko ylikuormituksen hallintaan soveltaa kestävämpää lähestymistapaa, joka perustuu "pysyvän" ylikuormituksen tilanteessa käytetyn markkinoiden jakamisen tai muiden markkinapohjaisten menettelyjen ja tilapäisen ylikuormituksen ratkaisemiseen sovellettujen vastakauppojen yhdistämiseen.

Nimenomaisia huutokauppoja koskevat suuntaviivat

1. Huutokauppajärjestelmä on suunniteltava siten, että kaikki käytettävissä oleva kapasiteetti saadaan tarjottua markkinoille. Tämä voidaan toteuttaa järjestämällä yhdistelmähuutokauppoja, joissa kapasiteettia myydään eri kestoille ja eri ominaisuuksilla (esimerkiksi kyseisen saatavilla olevan kapasiteetin odotettavissa olevan luotettavuuden mukaan).

2. Kaikki yhteenliittämiskapasiteetti on tarjottava huutokaupoilla, joita voidaan pitää esimerkiksi vuosittain, kuukausittain, viikoittain, päivittäin tai useita kertoja päivässä asianomaisten markkinoiden tarpeiden mukaan. Jokaisessa näistä huutokaupoista on jaettava ennalta määrätty osuus käytettävissä olevasta siirtokapasiteetista sekä sen lisäksi edellisistä huutokaupoista jakamatta jäänyt kapasiteetti.

3. Nimenomaiset huutokaupat on valmisteltava jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten ja asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden yhteistyöllä sekä suunniteltava niin, että tarjousten tekijät voivat osallistua myös minkä tahansa järjestäytyneiden markkinoiden (eli sähköpörssin) kaupankäyntiin asianomaisissa maissa.

4. Ylikuormitettujen yhteysjohtojen kumpaankin suuntaan kulkevat sähkövirrat on periaatteessa tasautettava, jotta saadaan käyttöön suurin mahdollinen kapasiteetti ylikuormituksen suuntaan. Sähkövirtojen tasauttaminen on kuitenkin sopeutettava yhteen sähköverkon turvallisen toiminnan vaatimusten kanssa.

5. Jotta markkinoille saadaan tarjottua mahdollisimman paljon kapasiteettia, sähkövirtojen tasauttamiseen liittyvän taloudellisen riskin on oltava niiden vastuulla, jotka ovat aiheuttaneet riskin.

6. Valittavalla huutokauppamenettelyllä on voitava antaa markkinaosapuolille suuntaa osoittavia hintasignaaleja. Hallitsevaan sähkövirtaan nähden vastakkainen siirto helpottaa ylikuormitusta ja lisää siis ylikuormitetun yhteysjohdon siirtokapasiteettia.

7. Markkinaosallistujien määräävään asemaan liittyvien ongelmien syntymisen tai pahenemisen välttämiseksi huutokauppamekanismia suunniteltaessa toimivaltaisten sääntelyviranomaisten on vakavasti harkittava mahdollisuutta asettaa yläraja sille kapasiteetin määrälle, jonka yksi markkinaosallistuja voi huutokaupassa ostaa, omistaa tai käyttää.

8. Jotta edistetään likvidien sähkömarkkinoiden perustamista, huutokaupassa ostetulla kapasiteetilla on voitava käydä vapaasti kauppaa siihen asti, kunnes siirtoverkonhaltijalle ilmoitetaan, että ostettu kapasiteetti käytetään.

NEUVOSTON PERUSTELUT

I JOHDANTO

1. Komissio esitti perustamissopimuksen 95 artiklaan perustuvan ehdotuksensa(1) 2.5.2001.

2. Talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa(2) 3.10.2001. Alueiden komitea päätti olla antamatta lausuntoa.

3. Euroopan parlamentti antoi 13.3.2002 ensimmäisen käsittelyn lausuntonsa(3), johon sisältyi 34 hyväksyttyä tarkistusta. Komissio esitti lausunnon perusteella muutetun ehdotuksensa(4) 10.6.2002.

4. Neuvosto vahvisti 3 helmikuuta 2003 yhteisen kantansa perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti.

II EHDOTUKSEN TAVOITE

5. Ehdotus on sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita koskevien direktiivien ohella osa pakettia, ja sillä on tarkoitus ottaa käyttöön rajat ylittävää hinnoittelua ja käytettävissä olevan yhteenliittämiskapasiteetin jakamista koskevat oikeudenmukaiset, kustannusvastaavat, avoimet ja sellaisenaan sovellettavat säännöt rajat ylittävässä sähkön kaupassa. Siihen sisältyvät seuraavat säännökset:

- hinnoittelun osalta säännös, joka koskee siirtoverkon haltijoiden saamia korvauksia kustannuksista, joita niille aiheutuu niiden verkossa siirrettävistä rajat ylittävistä sähkövirroista; korvaus rahoitetaan kauttakulkuvirtojen aiheuttajana olevan siirtoverkonhaltijan maksuosuuksilla

- yhdenmukaistettujen periaatteiden vahvistaminen rajat ylittäville siirroille

- periaatteet, jotka koskevat käytettävissä olevan yhteenliittämiskapasiteetin jakamista kansallisten siirtoverkkojen kesken

- sellaisten suuntaviivojen vahvistaminen, joissa esitetään muut asianmukaiset hinnoitteluun ja ylikuormituksen hallintaan liittyvät periaatteet ja menetelmät.

III YHTEISEN KANNAN ANALYYSI

6. Tärkeimmät neuvoston tekemät muutokset ovat seuraavat:

7. a) Asetusta sovelletaan rajat ylittäviin sähkövirtoihin (kauttakulkuvirtojen sijaan) Euroopan sähköalan sääntelyfoorumissa (Firenzen foorumissa) saavutettujen tulosten mukaisesti (1 artikla). Lisäksi 2 artiklan b alakohdassa selvennetään, että tätä määritelmää sovelletaan jäsenvaltion siirtoverkossa kulkevaan fyysiseen sähkövirtaan, jonka saa aikaan sähkön tuottajien ja/tai kuluttajien toiminnan vaikutus kyseisen jäsenvaltion ulkopuolella sen siirtoverkkoon.

b) 2 artiklan ja yleensä määritelmien osalta neuvosto on lisännyt uuden rajayhdysjohdon määritelmän ja selventänyt, että

- sääntelyviranomaisilla tarkoitetaan uuden sähködirektiivin (sitä koskevan yhteisen kannan) 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sääntelyviranomaisia (2 artiklan a alakohta).

- jos kahden tai sitä useamman jäsenvaltion siirtoverkot kokonaisuudessaan tai osittain ovat osa yhdestä ja samasta valvontalohkosta, kyseiset jäsenvaltiot voivat päättää, että kyseisen valvontalohkon katsotaan kokonaisuudessaan olevan osa yhden asianomaisen jäsenvaltion siirtojärjestelmästä (2 artiklan b alakohta).

- ylikuormitusta ja kapasiteetin puutetta voi syntyä sekä asianomaisten rajayhdysjohtojen että kansallisten siirtoverkkojen sisällä (2 artiklan c alakohta).

- sähkön ilmoitetulla viennillä (2 artiklan d alakohta) ja ilmoitetulla tuonnilla (2 artiklan f alakohta) tarkoitetaan sähkön syöttämistä jäsenvaltion alueella sijaitsevaan verkkoon ja sen samanaikaista ottamista verkosta toisen jäsenvaltion alueella.

- sähkön ilmoitettu kauttakulku tapahtuu muun kuin niiden maiden kautta, jossa sähkö syötetään verkkoon ja jossa se samanaikaisesti otetaan verkosta.

8. Neuvoston mielestä oli tarpeen säätää 3 artiklassa kuvatun korvausmekanismin osalta sekä viejänä että tuojana toimiville siirtoverkonhaltijoille maksettavista korvauksista (3 artiklan 2 kohta). Lisäksi rajat ylittävien sähkövirtojen siirtämisestä aiheutuvien kustannusten laskentamenetelmä on esitetty yksityiskohtaisemmin (3 artiklan 6 kohta). Tässä on otettu huomioon myös Firenzen foorumissa saavutetut tulokset.

9. Verkkoon pääsystä perittävien maksujen on oltava avoimia, ja niiden on vastattava kustannuksia, sikäli kuin ne ovat verrattavissa tehokkaaseen ja rakenteeltaan vastaavaan verkkoon (4 artiklan 1 kohta). Tässä on otettu huomioon ennen kaikkea Euroopan parlamentin tekemät tarkistukset.

10. Neuvosto korosti, että verkkoon pääsystä perittäviä maksuja harkittaessa on tärkeää antaa Euroopan tasolla asianmukaisia ja tehokkaita signaaleja toivottavasta sijainnista (4 artiklan 2 ja 4 kohta), eikä maksujen soveltaminen saa olla sidoksissa sähkön määränpää- tai alkuperämaahan.

11. Ylikuormituksen hallintaa koskevat periaatteet (6 artikla):

- Toimintarajoituksia on sovellettava syrjimättömästi (6 artiklan 2 kohta).

- Markkinaosallistujien on ilmoitettava siirtoverkonhaltijalle hyvissä ajoin ennen käyttöajankohtaa, aikovatko ne käyttää jaettua kapasiteettia (6 artiklan 4 kohta). Kaikki jaettu kapasiteetti, joka ei tule käytetyksi, on myös palautettava markkinoille julkisesti, avoimella ja syrjimättömällä tavalla.

- Ylikuormitusta keventävissä toimituksissa on otettava asianmukaisesti huomioon toimitusvarmuus (6 artiklan 5 kohta).

Yhteenliitännän jakamisesta saatavien tulojen jakoa on selvennetty siltä osin, että sääntelyviranomainen voi ottaa ne huomioon tulona hyväksyessään verkkoja koskevien tariffien laskentamenetelmää (6 artiklan 6 kohta).

12. Uusien infrastruktuuri-investointien edistämiseksi neuvosto selvensi, että (uutta) kaasudirektiiviä koskevan yhteisen kannan vastaavien säännösten tapaan uusille tasavirtarajayhdysjohdoille voidaan eräin tiukasti määritellyin edellytyksin myöntää vapautuksia 6 artiklan 6 kohdasta, kolmansien osapuolten verkkoon pääsyä koskevista vaatimuksista ja sääntelyviranomaisten suorittamasta tariffien/menetelmien vahvistamisesta. Säännöksellä vahvistetaan myös komission asemaa jäsenvaltioiden tekemien vapautuspäätösten tutkimisessa. Se, että näitä säännöksiä tulkitaan suppeasti, on vahvistettu komission lausumassa (7 artikla).

13. Suuntaviivojen sisältö (8 artikla):

- On vahvistettava yksityiskohdat menetelmistä, jotka koskevat rajat ylittävien sähkövirtojen määriä sekä kyseisten sähkövirtojen määrien tiettyä osuutta (8 artiklan 1 kohdan c alakohta).

- On vahvistettava yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten siirtoverkonhaltijoiden välisessä korvausmekanismissa käsitellään sähkövirtoja, jotka ovat peräisin ETA:n ulkopuolelta (8 artiklan 1 kohdan e alakohta).

- Niissä määrätään asianmukaisista ja tehokkaista yhdenmukaistetuista toivottavaa sijaintia koskevista signaaleista Euroopan tasolla (8 artiklan 3 kohta).

14. Neuvosto on selventänyt jäsenvaltioiden asemaa asetuksen kehittämisessä edelleen (3, 7 ja 13 artikla) palauttamalla sääntelymenettelyn niiden erilaisten suuntaviivojen hyväksymiseen ja muuttamiseen, jotka liittyvät siirtoverkonhaltijoiden väliseen korvausmekanismiin, kapasiteetin jakamiseen sekä kustannusten määrittämistä koskevien periaatteiden yhdenmukaistamiseen.

15. Lisäksi komissio (14 artikla) valvoo tiiviisti asetuksen täytäntöönpanoa, etenkin sitä, että verkkoon pääsyn edellytykset ovat syrjimättömiä ja kustannusvastaavia, sekä tehokkaiden toivottavaa sijaintia koskevien signaalien käyttöönottoa.

16. Neuvosto katsoi lopuksi, että asetusta on sovellettava samasta päivästä kuin kaasu- ja sähködirektiivejä koskevassa yhteisessä kannassa esitetään markkinoiden avaamisen ensimmäiseksi vaiheeksi eli 1.7.2004 alkaen.

IV HYVÄKSYTYT TARKISTUKSET

17. Neuvosto hyväksyi parlamentin 34 tarkistuksesta seuraavat 12, osan asiasisällöltään, osittain tai periaatteeltaan.

Johdanto-osan kappaleet:

- Tarkistus 1: täsmennetään, että säännöissä on otettava huomioon rakenteellisesti toisiaan vastaavilla alueilla toimivien operaattoreiden vertailu (johdanto-osan 4 kappale).

- Tarkistus 2 (osittain): todetaan, että tietynasteinen yhtenäistäminen on tarpeen kaupan vääristymisen estämiseksi (johdanto-osan 12 kappale).

- Tarkistus 3 (osittain): täsmennetään, että tariffit maksetaan verkkoon pääsyä koskevan yleisen maksun lisäksi (johdanto-osan 14 kappale).

- Tarkistus 4: korostetaan, että syrjimättömät ja avoimet maksut verkon käytöstä ovat tehokkaan kilpailun edellytys (johdanto-osan 15 kappale).

- Tarkistus 6: todetaan, että jäsenvaltioiden ja toimivaltaisten viranomaisten olisi annettava tarvittavat tiedot komissiolle (johdanto-osan 20 kappale).

Artiklat:

- Tarkistus 8: todetaan, että ylikuormitus voi johtua asianomaisten rajayhdysjohtojen ja/tai kansallisten siirtoverkkojen kapasiteetin puutteesta (2 artiklan c alakohta).

- Tarkistus 10 (periaatteeltaan): sähkön ilmoitetun viennin määritelmä (2 artiklan 2 kohdan d alakohta).

- Tarkistus 12: yhteydessä tarkistukseen 1 (4 artiklan 1 kohta).

- Tarkistus 13 (asiasisällöltään): todetaan, että jäsenvaltioiden soveltamien järjestelmien tietynasteinen yhdenmukaistaminen voisi olla hyödyllistä kansallisella tasolla (4 artiklan 2 kohta).

- Tarkistus 14: täsmennetään, että ylikuormituksen hallinnasta voi aiheutua ylimääräisiä vientiä tai tuontia koskevia kustannuksia.

- Tarkistus 18: sallitaan vapautus 6 artiklan 6 kohdan säännöksistä uusien infrastruktuuri-investointien edistämiseksi (7 artikla).

- Tarkistus 34: säädetään siitä, että komissio tarkastelee asetuksen soveltamisesta saatuja kokemuksia (14 artikla).

- Tarkistus 35: säädetään, että asetus tulee voimaan saman päivänä kuin (uudet) kaasu- ja sähködirektiivit.

V POIS JÄTETYT TARKISTUKSET

18. Neuvosto katsoi, että tarkistukset 5, 7, 9, 15, 16, 17, 19-33 eivät olleet kaasu- ja sähködirektiiviehdotusten mukaisia (esim. 5, 7, 16, 20, 22, 23, 24 ja 25), että ne olivat liian suppeita (esim. 19), että ne eivät kuuluneet asetuksen soveltamisalaan (esim. 8, 9, 21, 26, 27-33) tai että nykyiset säännökset kattavat ne jo (esim. 17), minkä vuoksi se päätti jättää ne pois yhteisestä kannasta. Komissio hylkäsi tarkistukset 2, 5, 7, 13, 15, 16, 17, 19, 20, 22-26 ja 35. Tarkistusten 21 ja 27-33 osalta on syytä muistuttaa, että komissio totesi muutetun ehdotuksensa perusteluissa aikovansa perustaa Euroopan energia-alan sääntelyviranomaisten työryhmän komission päätöksellä eikä parlamentin ehdotuksen mukaisesti osana tätä asetusta.

(1) EYVL C 240 E, 28.8.2001, s. 72.

(2) EYVL C 36, 8.2.2002, s. 10.

(3) EYVL C 47 E, 27.2.2003, s. 380.

(4) EYVL C 227 E, 24.9.2002, s. 440.