Alueiden komitean päätöslauselma "Kööpenhaminassa kokoontuvaa Eurooppa-neuvostoa varten"

(2003/C 73/12)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon työvaliokuntansa 14. toukokuuta 2002 tekemän päätöksen laatia aiheesta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 265 artiklan viidennen kohdan nojalla päätöslauselma ja antaa sen valmistelu "perustuslakiasiat ja eurooppalainen hallintotapa" -valiokunnan tehtäväksi,

ottaa huomioon 14.-15. joulukuuta 2001 Laekenissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät ja erityisesti Laekenin julistuksen Euroopan unionin tulevaisuudesta,

ottaa huomioon "perustuslakiasiat ja eurooppalainen hallintotapa" -valiokunnan 4. lokakuuta 2002 enemmistöäänin hyväksymän päätöslauselmaluonnoksen (CdR 123/2002 rev.), jonka esittelijä oli Velsenin kunnanjohtaja Fons Hertog (NL/ELDR),

sekä katsoo, että Kööpenhaminassa kokoontuvassa Eurooppa-neuvostossa on tehtävä tärkeitä päätöksiä Euroopan integraatioprosessin tulevaisuudesta, jossa kaksi keskeistä aihetta ovat EU:n laajentuminen ja toimielinuudistukset,

katsoo, että alueiden komitea hyödyntää mielellään mahdollisuutta välittää Euroopan paikallis- ja alueviranomaisten nimissä valtioiden ja hallitusten päämiehille kyseisiä aiheita koskevia tietoja ja näkemyksiä,

hyväksyi 20. ja 21. marraskuuta 2002 pitämässään 47. täysistunnossa (marraskuun 21. päivän kokouksessa) seuraavan päätöslauselman.

1. Toimielinuudistukset

Alueiden komitea

1.1. toivoo, että Euroopan unionin uudistus lähentää unionin toimielimiä ja kansalaisia toisiinsa ja sitouttaa kansalaiset lujemmin Euroopan integraatioprosessiin. Tavoitteena on, että kansalaiset voivat tuntea voimakasta kuuluvuutta Euroopan unioniin menettämättä kansallista identiteettiään ja alueellisen ja paikallisen monimuotoisuuden säilyttäen.

1.2. korostaa, ettei demokraattista legitimiteettiä saavuteta ainoastaan rakenteita ja menettelyjä muuttamalla, vaan kyse on aivan yhtä lailla poliittisesta kulttuurista ja suhtautumistavasta. EU:lla katsotaan olevan tosiasiallista demokraattista legitimiteettiä ainoastaan siinä tapauksessa, että kansalaiset voivat todella vaikuttaa Euroopan yhdentymiseen. Unionin on oltava ruohonjuuritason yhdentymisen eikä pelkästään toimielinten yhdentymisen tulos.

1.3. katsoo, että yleistavoitteena on lähentää unionin ihanteita ja toimia vastaamaan Euroopan kansalaisten tarpeita ja odotuksia. Unionin tulee pitää paikallis- ja aluedemokratian roolia arvossa. Kyseisen tason julkishallinnon edustajat ovat kaikille kansalaisille ensimmäinen ja tärkein keskustelukumppani yhteiskuntaelämän ja demokraattisesti valitun esivallan rakenteessa. Tämä koskee erityisesti niitä hallintotasoja, joilla on lainsäädäntävaltaa.

1.4. toteaa, että toimielinuudistukset ovat Euroopan unionissa tarpeen jo laajentumisen vuoksi, mutta myös siksi, että niiden avulla pyritään parantamaan kansalaisten luottamusta Euroopan unioniin.

1.5. uskoo, että kansalaisten luottamus Euroopan unioniin kasvaa, kun kansalaiset pääsevät kosketuksiin toimintakykyisen, heidän hahmoteltavissaan olevia päätöksiä tekevän unionin kanssa.

1.6. pitää myös EU:n perusoikeuskirjan sisällyttämistä perustuslailliseen sopimukseen tärkeänä vaiheena kansalaissiteiden lujittamisessa. Jäsenvaltioille yhteiseen arvomaailmaan perustuvat oikeudet on ankkuroitava EU:n perussopimukseen. Tämä koskee ennen kaikkea ihmis- ja kansalaisoikeuksia. Taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet kuuluvat monissa jäsenmaissa suureksi osaksi paikallis- ja alueviranomaisten vastuualueeseen. Siksi niiden on pysyttävä EU:n tasolla poliittisina päämäärinä eikä niitä tule ankkuroida perusoikeuksina EU:n perussopimukseen.

1.7. toteaa, että koska subsidiariteettiperiaate on yksi yhteisön toiminnan keskeisistä periaatteista perustamissopimuksen 5 artiklan mukaan (sen perusteella päätökset on tehtävä kansalaisia mahdollisimman lähellä olevalla hallintotasolla), kansalaisia lähinnä olevia hallintoelimiä edustavalla toimielimellä tulisi olla erityistehtävä kyseisen periaatteen noudattamisen valvonnassa.

1.8. toteaa, että yhä suurempi osa unionin lainsäädäntöä ja säännöstöä koskee alue- ja paikallisviranomaisia ja että niiden tulee myös toteuttaa kyseisiä säädöksiä.

1.9. kehottaa jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita kutsumaan kyseiset viranomaiset mukaan uuden säännöstön poliittiseen valmisteluprosessiin ja nykyisen säännöstön arviointiin.

1.10. huomauttaa jäsenvaltioille ja ehdokasvaltioille, että valtakunnallisten viranomaisten on erittäin tärkeää tiedottaa alue- ja paikallisviranomaisille siitä, miten unionin lainsäädäntö ja säännöstö vaikuttaa niihin, ja tehdä niistä asianosaisia.

1.11. muistuttaa tässäkin yhteydessä, että komission valkoisessa kirjassaan "Eurooppalainen hallintotapa" tekemien ehdotusten mukaan on tärkeää lujittaa alueiden komitean asemaa päätöksentekoprosessissa ja lisätä alue- ja paikallisviranomaisten osuutta unionin politiikanmuotoiluprosessissa.

1.12. ehdottaa, että alueiden komitean asemaa voitaisiin vahvistaa myöntämällä komitealle veto-oikeus niissä asioissa, joissa komiteaa on perustamissopimuksen nojalla kuultava, jotta neuvoston, komission, Euroopan parlamentin ja komitean väliset mielipide-erot voidaan selvittää kolmen tai kuuden kuukauden määräajan kuluessa.

1.13. pitää oikeutettuna saada mahdollisuus vaatia EY:n tuomioistuinta mitätöimään yhteisön säädös, josta sitä ei kuulemisvelvoitteesta huolimatta ole kuultu.

1.14. ehdottaa, että neuvosto, komissio ja Euroopan parlamentti on velvoitettava perustelemaan yksiselitteisesti, miksi ne eivät mahdollisesti ole ottaneet komitean lausuntoa huomioon.

1.15. kehottaa valtioiden ja hallitusten päämiehiä välittämään edellä mainitut seikat Eurooppa-valmistelukunnassa vaikuttaville edustajilleen, jotta ne voidaan ottaa huomioon jo valmistelukunnan työskentelyssä.

1.16. ehdottaa, että sille myönnetään oikeus esittää kirjallisia ja suullisia kysymyksiä Euroopan komissiolle.

1.17. pitää Eurooppa-valmistelukunnan työskentelyä korkeassa arvossa ja katsoo lähtökohdaksi, että tehtävät suositukset ovat olennainen osa valmistelukuntaa ajallisesti seuraavassa hallitustenvälisessä konferenssissa; ilmaisee tässä yhteydessä huolensa päätöksestä olla perustamatta paikallis- ja aluehallinnon työryhmää ja toteaa, että valmistelukunnan tiimoilta näihin asti toimitetuissa asiakirjoissa huomioidaan hyvin vähän - jos ollenkaan - paikallis- ja aluehallinnon merkitystä Euroopan unionin rakenteellisessa kokonaisuudessa.

2. Laajentuminen

Alueiden komitea

2.1. on sitä mieltä, että laajentumisen valmistelu on vuoden 2003 tärkein teema. Alueiden komitea tukee Euroopan komission aloitteita. Paikallis- ja aluetasolla on kuitenkin erittäin tärkeää kiinnittää huomiota hallinnon vahvistamiseen. Myös tältä kannalta on tärkeää ottaa ehdokasvaltioiden paikallis- ja alueviranomaiset mukaan liittymisvalmisteluihin. Siten ne saavat tietää, miten unioniin liittyminen vaikuttaa paikallis- ja alueyhteisöihin.

2.2. katsoo, että tiedon ja keskustelun puute lietsoo pelkoa tuntematonta kohtaan ja kasvattaa muukalaisvihaa. Pelon ja epäluulon ilmapiiri saattaa aiheuttaa laajentumisen epäonnistumisen. Alueiden komitean mielestä on erittäin tärkeää, että asioista tiedotetaan hyvin jäsenvaltioiden kansalaisille.

2.3. toteaa, että laajentuminen vaikuttaa myös unionin menopolitiikkaan, etenkin rakennerahastojen osalta. Komitean mielestä Berliinissä sovituista, vuoden 2006 loppuun ulottuvista menojen ylärajoista on pidettävä kiinni. Se katsoo myös, että Berliinissä sovittuja laajentumisen rahoituspuitteita on muutettava sen lähtökohdan pohjalta, että unioniin liittyy pian kymmenen uutta jäsenvaltiota.

2.4. pitää erittäin tärkeänä tutkia huolellisesti, ettei rahoituskehyksen mukauttamisesta koidu suhteettomia haittavaikutuksia nykyisten tai tulevien jäsenvaltioiden alueille.

2.5. ymmärtää täydellisesti, että yhteistä maatalouspolitiikkaa on uudistettava edelleen. Uudistuksissa on yhtäältä otettava huomioon maataloussektorin rooli maaseudun talouden kantavana voimana ja luonnonoloista aiheutuvat vaikeudet, joiden kanssa maanviljelijät joutuvat kamppailemaan. Toisaalta käytössä olevat viljelymenetelmät tulee pyrkiä korvaamaan kestävillä ja ympäristöä säästävillä menetelmillä.

2.6. myöntää, että taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen poliittisena tavoitteena on EU:n integraatioprosessin onnistumisen kannalta merkittävä. Uusien jäsenvaltioiden kaavailtu liittyminen merkitsisi alueellisten kehityserojen kasvamista mittoihin, joita ei ole esiintynyt yhdenkään aikaisemman laajentumisen yhteydessä. Unionin on ponnisteltava lujasti poistaakseen uusien jäsenvaltioiden kehityksen jälkeenjääneisyyden kuitenkaan unohtamatta kehityksessä muita jäljessä olevien nykyisten jäsenvaltioiden tarpeita.

2.7. panee myös merkille, että rakennetukitoimia koskevia tavoitteita tai menettelytapoja mahdollisesti mukautettaessa tai selkiytettäessä on ehdokasvaltioiden tilanteen lisäksi otettava huomioon myös nykyisten jäsenvaltioiden rakenteelliset ongelmat. On myös paneuduttava maaseudun uudistamiseen ja taajamien ongelmiin.

2.8. viittaa aluepoliittiseen tarpeeseen viedä hajauttamiskehitystä pidemmälle, kun tavoitteena on lujittaa kumppanuusperiaatteen asemaa paikallis- ja aluetasolla eli edistää eri hallintotasojen ja yhteiskunnallisten toimijoiden välistä yhteistyötä. Komitea panee tässä yhteydessä merkille, että paikallis- ja aluetason toimijoiden paikallis- ja aluetasolla toteuttamat kumppanuushankkeet ovat ratkaisevan tärkeitä alueellisten kehitysstrategioiden onnistumiselle.

2.9. tähdentää lopuksi vielä kerran, että nykyisten jäsenvaltioiden, ehdokasvaltioiden ja kolmansien maiden paikallis- ja alueviranomaisten rajanylittävä, alueidenvälinen ja maidenvälinen yhteistyö on erittäin merkittävää muotoiltaessa tulevaa integraatiota ja vahvistettaessa taloudellista yhteenkuuluvuutta.

2.10. kehottaa puheenjohtajaansa toimittamaan tämän päätöslauselman unionin neuvoston puheenjohtajavaltiolle, Eurooppa-neuvoston jäsenille, Euroopan parlamentin puhemiehelle, Euroopan komission puheenjohtajalle sekä Eurooppa-valmistelukunnan puheenjohtajalle.

Bryssel 21. marraskuuta 2002.

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Albert Bore