KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin rakennusten energiatehokkuudesta

2001/0098 (COD)

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin rakennusten energiatehokkuudesta

1. TAUSTAA

Ehdotus toimitettiin Euroopan parlamentille ja neuvostolle (asiakirja KOM(2001) 226 lopullinen - 2001/0098(COD)): // 11. toukokuuta 2001

Talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa: // 17. lokakuuta 2001

Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä: // 6. helmikuuta 2002

Muutettu ehdotus annettiin: // 16. huhtikuuta 2002

Yhteinen kanta vahvistettiin: // 7. kesäkuuta 2002

2. KOMISSION EHDOTUKSEN TARKOITUS

Komission aloite on vastaus Euroopan parlamentin ja neuvoston esittämiin toiveisiin toimista, joilla parannetaan rakennusten energiatehokkuutta ja toteutetaan alan suuret energiansäästömahdollisuudet [1]. Näiden mahdollisuuksien toteuttamisen katsottiin suuresti myötävaikuttavan tehokkaamman energiahuollon turvaamiseen EU:ssa ja Kiotossa asetettujen EU:n velvoitteiden saavuttamiseen.

[1] A5-0054/2001 ja neuvoston päätelmät 8835/00 ja 14000/00 vuodelta 2000.

Komission ehdotuksen perustavoitteena on parantaa rakennusten energiatehokkuutta EU:n alueella ja varmistaa mahdollisimman pitkälle, että toteutetaan ainoastaan kustannustehokkaita, teknisesti toteuttamiskelpoisia ja ympäristöystävällisiä toimenpiteitä. Ehdotuksen osien soveltaminen käytännössä jäisi kuitenkin jäsenvaltioiden vastuulle.

Komission ehdotuksen tarkoituksena on säätää 1) siitä, että jäsenvaltiot hyväksyvät rakennusten energiatehokkuuden laskentamenetelmien kehyksen, 2) näihin menetelmiin perustuvien energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistamisesta ja ajantasaistamisesta sekä niiden soveltamisesta useimpiin uusiin rakennuksiin ja sellaisiin olemassa oleviin rakennuksiin, jotka ovat suuruudeltaan yli 1000 m2, kun niihin tehdään laajamittaisia korjauksia, 3) rakennusten energiatehokkuussertifioinnista rakennuksia rakennettaessa, myytäessä tai vuokrattaessa ja 4) lämmityskattiloiden ja ilmastointijärjestelmien säännöllisistä tarkastuksista.

3. YHTEISTÄ KANTAA KOSKEVAT HUOMAUTUKSET

a) Yleistä

Ehdotuksen poliittista tärkeyttä korostetaan selvästi neuvoston päätelmissä vuodelta 2000 ja Euroopan parlamentin päätöslauselmassa vuodelta 2001 [2], joissa painotetaan sitä, että rakennusten osuus energian loppukulutuksesta EU:ssa on 40 % ja että kustannustehokkaiden säästömahdollisuuksien osuus rakennusalalla on yli 22 %. Euroopan parlamentti ja neuvosto sekä komissio [3] pitävät ehdotusta monilta osin ratkaisevan tärkeänä välineenä Kiotossa asetettujen EU:n velvoitteiden saavuttamiseksi.

[2] Sama.

[3] "Komission tiedonanto eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman ensimmäisen vaiheen toteuttamisesta" (KOM(2001) 580 lopullinen).

Belgian ja viimeksi Espanjan puheenjohtajakaudella ehdotusta on käsitelty ensisijaisen tärkeänä ja ehdotukseen liittyvää työtä on tehostettu, kun siitä on keskusteltu neuvostossa. Kummallakin puheenjohtajakaudella jäsenvaltioiden keskuudessa on vallinnut rakentavan yhteistyön ja kompromissien henki, jotta päästäisiin yhteisymmärrykseen asiakirjasta, joka voi merkittävästi vaikuttaa energiatehokkuuteen rakennusalalla.

Euroopan parlamentin ensimmäistä käsittelyä valmisteltaessa helmikuussa 2002 parlamentin kannat toimitettiin jatkuvasti neuvoston tietoon, ja näin jäsenvaltioille annettiin hyödyllistä opastusta yhteisen kannan kehittämiseen ja siitä neuvottelemiseen.

Energiaa käsittelevä neuvoston työryhmä tarkasteli muutettua ehdotusta ja Euroopan parlamentin siihen ehdottamia tarkistuksia ja pääsi yksimielisyyteen luonnoksesta yhteiseksi kannaksi. Coreper on kehottanut neuvostoa hyväksymään yhteisen kannan sekä perustelut ja neuvoston pöytäkirjaan merkittävän komission lausuman.

Yleisesti ottaen yhteisessä kannassa poiketaan komission ehdotuksesta alkuperäisessä tekstissä vahvistetun soveltamisalan, raja-arvojen ja käsitteiden selventämiseksi ja määrittelemiseksi.

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

Euroopan parlamentin tarkistuksissa 19 (sertifiointi) ja 25 (voimaantulo) ehdotetaan, että säännökset voidaan saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä 3 vuoden kuluessa; sertifiointi sallittaisiin 5 vuotta voimaantulon jälkeen. Komission mielestä yhteisessä kannassa 7, 8 ja 9 artiklan täytäntöönpanolle ehdotettu 7 vuoden aika on liian pitkä, koska se ulottuisi Kioton tavoitteiden saavuttamiselle asetetun määräajan, 2008-2012, alkamisen yli. Komissio pitää parempana sitä, että 15 artiklassa tarkoitetut määräajat päättyvät viimeistään 31. joulukuuta 2006. Säännösten saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä annetaan 3 vuoden määräaika ehdoitta, mutta saadakseen lisäaikaa jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta komissiolle ja toimitettava asianmukaiset perustelut sekä myöhempää täytäntöönpanoa koskeva aikataulu.

Vaihtoehtoiset raja-arvojen laskentamenetelmät ja vaatimustenmukaisuuden osoittamismenetelmät

Jäsenvaltiot halusivat lisätä yhteiseen kantaan vaihtoehtoiset laskentamenetelmät ja vaatimustenmukaisuuden osoittamismenetelmät komission ehdotuksessa alun perin esitettyjen lisäksi. Nyt 6 artiklassa ja johdanto-osan 13 kappaleessa säädetään kahdesta valinnaisesta tavasta, joilla voidaan laskea 25 prosentin raja-arvo, joka määrittää, mitä olemassa olevan rakennuksen laajamittaisilla korjauksilla tarkoitetaan. Energiatehokkuussertifioinnin suhteen 7 artiklassa ja johdanto-osan 16 kappaleessa tarjotaan nyt mahdollisuus vaatimusten täyttämiseen käyttämällä vapaaehtoisia sopimuksia, joita jäsenvaltiot myös valvovat ja seuraavat. Lämmityskattiloiden tarkastuksen suhteen jäsenvaltioilla on nyt mahdollisuus pakollisen tarkastusaikataulun vahvistamisen sijaan varmistaa, että lämmityskattiloiden käyttäjien ja omistajien saatavilla on ohjelma, jossa tarjotaan neuvoja lämmityskattilan vaihtamisesta. Tällaisiin ohjelmiin voi sisältyä paikan päällä tehtäviä tarkastuksia.

Komissio suhtautuu korjausten koon laskemista koskeviin vaihtoehtoihin myönteisesti, koska niissä käsitellään asianmukaisella tavalla 6 artiklassa tarkoitettujen "laajamittaisten korjausten" määrittämisen teknisiä vaikeuksia. Mitä tulee 7 ja 8 artiklassa tarkoitettuun sertifiointiin ja lämmityskattiloiden tarkastukseen, komissio hyväksyy vaihtoehtoiset vaatimustenmukaisuuden osoittamismenetelmät, koska sertifioinnin yhteydessä jäsenvaltion edellytetään toteuttavan valvontaa ja seurantaa. Lämmityskattiloiden tarkastuksen suhteen jäsenvaltioiden edellytetään osoittavan, että vaihtoehtoisilla neuvontaohjelmilla on sama kokonaisvaikutus kuin pakollisilla paikan päällä suoritettavilla tarkastuksilla. Tästä syystä, ja kun otetaan huomioon täysin pakollisten ohjelmien toteuttamisen poliittiset ja sosiaaliset vaikeudet joissakin jäsenvaltioissa, komissio puoltaa tätä kompromissiratkaisua.

Olemassa olevien rakennusten energiatehokkuuden parantamisen raja-arvo laajamittaisten korjausten yhteydessä

Euroopan parlamentti olisi halunnut alemman raja-arvon kuin 1000 m2 olemassa olevien rakennusten energiatehokkuuden parantamiselle laajamittaisten korjauksien yhteydessä, mutta hyväksyi mainitun raja-arvon parhaana mahdollisena kompromissiratkaisuna. Myös komission mielestä 1000 m2:n raja-arvo on hyväksyttävä kompromissi, ja komissio kannattaa tässä yhteydessä tarkistuksessa 23 ehdotettua uutta 11 artiklaa, jonka mukaan komissio arvioi direktiiviä ja tekee ehdotuksia, jotka koskevat alle 1000 m2:n raja-arvon rakennusten korjausten mahdollisia täydentäviä toimenpiteitä.

b) Parlamentin tähän ehdotukseen haluamien muutosten tärkeimmät tavoitteet ovat:

* tarjota tasavertaiset mahdollisuudet energiatehokkuuden parantamiseen sosiaalipoliittisin perustein rakennetuissa asunnoissa

* ottaa esiin kysymys ilmastoinnin laajamittaisesta käytöstä tulevaisuudessa eteläisen Euroopan jäsenvaltioissa

* määritellä energiatehokkuus tosiasiallisen kulutuksen perusteella

* tehdä selvä ero uusien ja olemassa olevien rakennusten välillä ja säätää yhteisön vähimmäisstandardeista

* sallia se, että suurten asuin- tai liikerakennusten energiatehokkuussertifioinnin perustana käytetään koko rakennusta

* säätää CO2-päästöjen osoittimista.

Sosiaalipoliittisin perustein rakennetut asunnot

Tarkistuksessa 3 parlamentti korostaa kuinka tärkeää on, että jäsenvaltiot käyttävät julkisia varoja sen varmistamiseksi, että tarjotaan tasapuoliset mahdollisuudet energiatehokkuussertifioinnista johtuvaan energiatehokkuuden parantamiseen sosiaalipoliittisin perustein rakennetuissa ja hallinnoiduissa asuinrakennuksissa. Yhteisessä kannassa kysymystä käsitellään johdanto-osan 16 kappaleessa, jossa selkeästi suositellaan jäsenvaltioissa perustettavia tukiohjelmia, joilla edistetään tasapuolisia mahdollisuuksia energiatehokkuuden parantamiseen.

Ilmastoinnin lisääntynyt käyttö

Tarkistuksessa 4 Euroopan parlamentti korostaa, että viimeaikainen ilmastointilaitteiden käytön lisääntyminen eteläisen Euroopan maissa on aiheuttanut huomattavia huippukuormitukseen liittyviä sähkönjakeluongelmia.

Tarkistusta 4 käsitellään yhteisen kannan johdanto-osan 17 kappaleessa, jossa korostetaan passiivisen viilentämisen tekniikoiden kehittämistä huippukuormituksen vähentämiskeinona. Komission mielestä tämä johdanto-osan kappale ja yhteisen kannan liitteen viittaus "aurinkosuojaan" käsittelevät tyydyttävällä tavalla tätä tärkeää kysymystä ja ovat tarkistuksen hengen mukaiset.

Energiatehokkuus ja tosiasiallinen energiankulutus

Tosiasiallisen energiatehokkuuden mittaamista tarkistuksessa 11 esitetyn mukaisesti käsitellään periaatteessa yhteisen kannan 7 artiklan 2 kohdassa, jossa otetaan käyttöön "viitearvot" ('benchmarks'). Nykyisten laillisten standardien ja viitearvojen käyttö tarjoaa kuluttajille mahdollisuuden vertailla ja arvioida rakennusten energiatehokkuutta energiankulutuksen muodossa sekä vertailla näitä vastaavien rakennusten standardeihin ja viitearvoihin.

Uusien ja olemassa olevien rakennusten erotteleminen ja energiatehokkuuden vähimmäisstandardien vahvistaminen

Tarkistuksessa 15 Euroopan parlamentti korostaa tarvetta erotella uudet ja olemassa olevat rakennukset energiatehokkuuden vähimmäisstandardeja asetettaessa. Parlamentti ehdottaa, että standardit vahvistetaan käyttämällä 14 artiklassa tarkoitettua menettelyä.

Yhteisen kannan 4, 5 ja 6 artiklassa tehdään nyt selvä ero uusien ja olemassa olevien rakennusten välillä vaatimuksia asetettaessa. Kuitenkin ainoastaan rakennusten energiatehokkuuden laskentamenetelmä vahvistetaan yhteisön tasolla. 14 artiklalla perustettu komitea tarkastelee menetelmää ja mukauttaa sen tekniikan kehitykseen. Tämän pitäisi ajan myötä mahdollistaa jäsenvaltioiden energiatehokkuusstandardien lähemmän yhtenäistämisen, kun jaetuista kokemuksista ja lisääntyvästä tiedosta johtuvat parhaat käytännöt yleistyvät.

Yksinkertaistettu energiatehokkuussertifiointi

Tarkistuksessa 19 kehotetaan energiatehokkuuden sertifiointimenettelyn yksinkertaistamiseen, joka sallisi, että sertifioidaan mahdollisuuksien mukaan koko rakennus yksittäisten asuntojen tai yksikköjen sijaan.

Asiaa käsitellään yhteisessä kannassa 7 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan sertifiointi voi perustua koko rakennuksen yhteissertifiointiin, jos rakennus on varustettu yhteisellä lämmitysjärjestelmällä, tai jonkin toisen samaan rakennukseen kuuluvan ja sen kannalta edustavan huoneiston arviointiin.

Pakolliset CO2-päästöjen osoittimet

Tarkistuksen 20 mukaan uusien rakennusten energiatehokkuustodistuksiin on liitettävä CO2-päästöjen osoittimet.

Yhteisen kannan mukaan CO2-päästöjen osoittimet voidaan sisällyttää rakennuksen energiatehokkuuden yhdennettyyn laskentamenetelmään, ja ne voidaan näin ollen sisällyttää energiatehokkuustodistuksiin. Tämä ei kuitenkaan ole pakollista. Komissio on myös sitä mieltä, että nykyisin tällaiset osoittimet eivät sisälly monien jäsenvaltioiden rakennussäännöksiin tai niissä ei säädetä tällaisista osoittimista pääasiassa siitä syystä, että osoittimien oikea laskeminen on monimutkaista. Ajan myötä saattaisi olla asianmukaista vaatia tällaisten osoittimien käyttöä, mutta toimenpiteen pitäisi tällä hetkellä olla komission mielestä valinnainen.

c) Yhteisen kannan muut kohdat verrattuina Euroopan parlamentin esittämiin muutoksiin

Energiatehokkuussertifioinnin voimassaoloaika

Komissio hyväksyy energiatehokkuustodistusten voimassaoloajan pidentämisen komission alun perin ehdottamasta 5 vuodesta yhteisessä kannassa esitettyyn 10 vuoteen. Komissio on sitä mieltä, että tulevan sertifioinnin vaikutus on edelleen huomattava, ja se voi tästä syystä hyväksyä neuvoston kannan sopivana kompromissiratkaisuna ja merkittävänä ensimmäisenä askeleena. Tässä yhteydessä yhteisen kannan johdanto-osan 16 kappaleessa korostetaan sitä, että sallitusta voimassaoloajasta huolimatta todistuksessa olisi kuvailtava kyseessä olevan rakennuksen tosiasiallinen energiatehokkuustilanne siltä osin kuin se on mahdollista.

Lämmityskattiloiden tarkastuksen raja-arvot ja soveltamisala

Lämmityskattiloiden tarkastusten raja-arvon nostaminen komission ehdotuksessa asetetusta 10 kW:sta yhteisen kannan 20 kW:iin ja mahdollisuus jättää tarkastusten ulkopuolelle kaasulla toimivat 20-100 kW:n nimellishyötytehon lämmityskattilat vähentää niiden laitteiden määrää, joihin toimenpidettä sovelletaan. Koska 10-20 kW:n lämmityskattilat käyttävät vain vähän energiaa ja kaasulla toimivien lämmityskattiloiden (joiden toiminta on yleensä tehokasta pitkällä aikavälillä) kustannustehokkaita säästömahdollisuuksia on joissakin jäsenvaltioissa vain vähän, komissio kuitenkin hyväksyy neuvoston kannan kompromissiratkaisuna.

4. PÄÄTELMÄT

Komissio katsoo, että neuvoston 7. kesäkuuta 2002 yksimielisesti vahvistama yhteinen kanta on sisällöltään yleisesti ottaen 11. toukokuuta 2001 tehdyn komission ehdotuksen mukainen. Kyseinen ehdotus tehtiin neuvoston ja Euroopan parlamentin pyynnöstä ryhtyä toimiin EU:n rakennuskannan energiatehokkuuden alalla.

Komission mielestä yhteisessä kannassa on onnistuttu säilyttämään komission ehdotuksen ja suurelta osin myös Euroopan parlamentin tekemien tarkistusten henki ja tarkoitus. Komission ehdotuksessa vahvistettujen toimien tyyppien, soveltamisalojen ja raja-arvojen määritelmille on löydetty toimiva ja hyväksyttävä tasapaino. Erilaisista ilmastollisista ja teknisistä näkökohdista johtuen rakennusalalla on mahdollisimman pitkälle noudatettava toissijaisuusperiaatetta, ja tätäkin kysymystä käsitellään yhteisessä kannassa asianmukaisella, komission ehdotuksen ja Euroopan parlamentin tarkoituksen mukaisella tavalla. Vaihtoehtoisten laskenta- ja vaatimustenmukaisuuden osoittamismenetelmien käyttö yhdessä asianmukaisten edellytysten kanssa on myös sopivan tasapainoinen ratkaisu.

Komissio hyväksyy myös energiatehokkuustodistusten pitemmän voimassaoloajan, korkeammat raja-arvot ja lämmityskattiloiden tarkastuksen jonkin verran kavennetun soveltamisalan, koska näillä toimenpiteillä on kuitenkin vielä merkittävä vaikutus ja koska ne ovat sen vuoksi komission ehdotuksen yleisen tavoitteen mukaisia. Toimenpiteet ovat myös niiden täytäntöönpanon varmistamista koskevan Euroopan parlamentin esittämän toiveen mukaisia.

Mitä tulee sosiaalipoliittisin perustein rakennettuja asuntoja, ilmastoinnin lisääntynyttä käyttöä, energiatehokkuuden mittaamista, uusien ja olemassa olevien rakennusten erottelemista ja todistusmenettelyjä sekä todistusten soveltamisalaa koskeviin, Euroopan parlamentin esille ottamiin kysymyksiin, komissio uskoo, että myös näitä kysymyksiä, sellaisina kuin ne esitetään yhteisessä kannassa, käsitellään pitkälti parlamentin tekemien tarkistusten mukaisesti.

Tämän vuoksi komissio suosittelee Euroopan parlamentille tämän yhteisen kannan hyväksymistä.

5. PÖYTÄKIRJAAN MERKITTÄVÄ KOMISSION LAUSUMA

Komissio on pyytänyt, että yhteisen kannan hyväksymistä koskevaan pöytäkirjaan merkitään seuraava lausuma:

"Direktiivin voimaantuloaika ja aika, jonka kuluessa 7, 8 ja 9 artiklan säännöksiä on sovellettava täysimääräisinä, kattavat yhteensä 7 vuotta, mikä on komission mielestä aivan liian paljon. Tehokkaan kysynnänhallinnan ja tehokkaamman energiahuollon turvaamisen tavoitteet edellyttävät, että 15 artiklassa tarkoitetut määräajat päättyvät viimeistään 31. joulukuuta 2006."