KOMISSION SUOSITUS NEUVOSTOLLE komissiolle annettavista valtuuksista aloittaa ja käydä neuvottelut Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kanssa Euroopan yhteisön liittymistä koskevista ehdoista ja yksityiskohtaisista säännöistä

PERUSTELUT

Johdanto

Tämä neuvostolle annettava komission tiedonanto koskee Euroopan yhteisön liittymistä Kansainväliseen siviili-ilmailujärjestöön (ICAO) ja Kansainväliseen merenkulkujärjestöön (IMO).

Kuten eurooppalaisen liikennepolitiikan tulevaisuutta koskevassa valkoisessa kirjassa [1] korostetaan, Euroopan unionin, maailman suurimman talousmahdin, jonka kaupasta suuri osa käydään sen ulkopuolisten maiden kanssa, on osallistuttava liikennettä sääntelevien kansainvälisten sääntöjen vahvistamiseen.

[1] Valkoinen kirja "Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika", KOM(2001) 370, 12.9.2001.

Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana yhteisössä on annettu huomattava määrä ilma- ja meriliikennettä koskevaa lainsäädäntöä. Koska yhteisö on joutunut yhä enemmän tekemisiin ICAOn ja IMOn käsittelemien kysymysten kanssa ja on sen vuoksi kehittänyt myös omia sisäisiä sääntöjään, sen osallistumista näiden järjestöjen toimintaan on lisättävä. ICAOlla ja IMOlla on jäseniä kaikkialta maailmasta, ja ne vahvistavat ilma- ja meriliikenteen kansainväliset säännöt. Tehokkaampi osallistuminen niiden työhön auttaisi yhteisöä täyttämään ulkoiseen toimivaltaansa liittyvät velvollisuudet sekä varmistamaan yhteisön oikeuden johdonmukaisuuden kansainvälisen oikeuden kanssa näillä kahdella taloudellisesti hyvin merkittävällä alalla.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin päätti jo vuonna 1971, että kun yhteisö laatii yhteisiä sisäisiä sääntöjä, se myös saa oikeuden käydä näihin yhteisiin sääntöihin mahdollisesti vaikuttavia ulkoisia neuvotteluja (ns. ERTA-doktriini [2]). Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin totesi myöhemmin lausunnossa 1/76, että jos yhteisöllä on sisäinen toimivalta tietyn tavoitteen saavuttamiseksi, tämä tarkoittaa sillä olevan kyseisessä asiassa myös yksinomainen ulkoinen toimivalta, jos ulkoiset toimet ovat tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi [3].

[2] Asia 22/70, 31.3.1971, komissio v. neuvosto (Kok. 1971, s. 263).

[3] Lausunto 1/76, 26.4.1977, Euroopan sisävesiliikenteen seisontarahaston perustamista koskeva sopimusluonnos (Kok. 1976, s. 741).

Näiden kahden tuomion perusteet vahvistettiin tuomioistuimen lausunnossa 1/94 [4], jossa myös todettiin: "Jos yhteisö on sisällyttänyt sisäisiin lainsäädäntötoimiinsa kolmansien maiden kansalaisten kohtelua koskevia lausekkeita tai on antanut toimielimilleen nimenomaisesti valtuudet neuvotella kolmansien maiden kanssa, sillä on yksinomainen ulkoinen toimivalta näiden toimien kattamalla alalla. Tämä pätee joka tapauksessa - myös sellaisen nimenomaisen lausekkeen puuttuessa, jolla toimielimet valtuutetaan neuvottelemaan kolmansien maiden kanssa - myös silloin, kun yhteisö on täydellisesti yhdenmukaistanut säännöt, (...), sillä se, että jäsenvaltioilla säilyisi oikeus neuvotella kolmansien maiden kanssa, voisi vaikuttaa näin annettuihin yhteisön sääntöihin (...) ERTA-tuomiossa tarkoitetulla tavalla" [5].

[4] Lausunto 1/94, 15.11.1994, yhteisön toimivalta tehdä kansainvälisiä sopimuksia palvelujen sekä teollis- ja tekijänoikeuksien alalla (Kok. 1994, s. I-5267).

[5] Lausunnon 1/94 95 ja 96 kohta.

Näin ollen yhteisöllä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin liittyä Chicagon ja Geneven yleissopimuksiin, jotta se voisi täyttää sekä johdetusta oikeudesta että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön nojautuvista periaatteista johtuvat velvollisuutensa.

Oikeudellisten syiden lisäksi perusteena on syy, jonka komissio esitti äskettäin antamassaan valkoisessa kirjassa "Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika" [6]: "(...) Euroopan unionilla, maailman suurimmalla talousmahdilla, jonka kaupasta suuri osa käydään sen ulkopuolisten maiden kanssa, on vain vähäinen painoarvo liikennettä säänteleviä kansainvälisiä sääntöjä vahvistettaessa. Virallisen statuksen puuttuessa Euroopan unioni osallistuu useimpien hallitustenvälisten järjestöjen toimintaan pelkästään tarkkailijana."

[6] KOM(2001)370, 12.9.2001.

Komissio on sen vuoksi omaksunut kannan, jonka mukaan "(...) tilanne olisi ensi tilassa korjattava ottamalla yhteisö liikennettä sääntelevien kansainvälisten hallitustenvälisten järjestöjen jäseneksi. Tällöin laajentuneen Euroopan unionin 30 jäsenvaltiota voisivat esiintyä yhtenäisesti ja taivuttaa kyseisten järjestöjen toimintaa yhteisen edun ja kestävän kehityksen suuntaan."

Huolellisesti yhteensovitettujen yhteisön toimien mahdolliset vaikutukset ICAOssa ja IMOssa tehtäviin päätöksiin on jo osoitettu yhteisön nykyisillä, hyvin rajoittuneilla osallistumismahdollisuuksilla. Meriturvallisuuden alalla yhteisö on sopinut kieltävänsä vuoteen 2015 mennessä yksirunkoisilta säiliöaluksilta pääsyn satamiinsa. Tämä Euroopan unionin päättäväisyys on johtanut siihen, että IMO on muuttanut suunniteltua aikatauluaan tällaisista aluksista luopumiseksi. Myös yhteisön toimet ilma-alusten aiheuttaman melun asteittaiseksi vähentämiseksi ovat vauhdittaneet monenvälisiä keskusteluja ilma-alusten aiheuttamaa melua koskevien standardien tarkistamisesta ICAOssa.

Ongelma ja prosessin eteneminen

Nykyiset järjestelyt, joilla yhteisö osallistuu tarkkailijana ICAOn työskentelyyn ja komissio IMOn työhön, eivät riitä takaamaan yhteisön kannan edustusta.

Yhteisölle on vakava haitta, että se voidaan kutsua ainoastaan tapauskohtaisesti tarkkailijaksi ICAOn neuvoston elinten kokouksiin eikä se saa tietoja ICAOn neuvoston ja ilmailukomission päivittäisestä toiminnasta. Päätökset tehdään ja valmistellaan juuri ICAOn neuvostossa ja ilmailukomissiossa yleiskokousten väliin jäävien kolmen vuoden jaksojen aikana.

Samoin komission tarkkailijanasema IMOssa ei anna sille mahdollisuutta esittää kantaansa yhteisön nimissä yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvissa asioissa eikä vedota yhteisön tasolla tehtyihin päätöksiin, koska kansallinen kanta otetaan huomioon yksinomaan kansallisena riippumatta siitä, että sen esittänyt jäsenvaltio on yhteisön jäsen. Näissä olosuhteissa tarkkailijanasema vaikeuttaa kantojen yhteensovittamista hyödyllisesti ja suosii sen sijaan yhteisön etujen vastaisten kantojen muodostumista.

Näin ollen Euroopan yhteisön legitiimi oikeus käyttää toimivaltaansa nimissään on selvästi ristiriidassa sen aseman kanssa, joka yhteisöllä tai komissiolla on näissä kahdessa järjestössä.

Koska Chicagon ja Geneven yleissopimuksissa, joilla nämä kaksi kansainvälistä järjestöä on perustettu, määrätään ainoastaan valtioiden jäsenyydestä, yhteisön liittyminen edellyttää näiden sopimusten muuttamista siten, että kyseisiin järjestöihin voivat liittyä myös alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt. Siksi yhteisön jäsenyys edellyttää, että ensin tehdään Chicagon ja Geneven yleissopimuksien muuttamista koskeva ehdotus, joka on hyväksyttävä näiden järjestöjen yleiskokouksissa kahden kolmasosan enemmistöllä ja ratifioitava asianomaisen yleissopimuksen määräysten mukaisesti [7].

[7] IMOn tapauksessa tarvittava enemmistö on kaksi kolmannesta sopimusvaltioista, ICAOn tapauksessa yleiskokouksen täsmentämä sopimusvaltioiden määrä, joka ei saa olla pienempi kuin kaksi kolmannesta sopimusvaltioiden koko lukumäärästä.

Tätä varten komissio suosittelee, että neuvosto valtuuttaisi sen neuvottelemaan tarvittavista yleissopimusten muutoksista.

Koska yhteisö voi kuitenkin liittyä näihin järjestöihin vasta, kun tarvittava määrä kyseisen järjestön jäsenvaltioita on ratifioinut yleissopimuksen muutokset, on odotettavissa, että prosessi vie huomattavasti aikaa.

Siirtymäjärjestelyt

Edellä esitetty huomioon ottaen ehdotetaan siirtymäjärjestelyjen vahvistamista, kun komissio on saanut valtuudet neuvotella yleissopimusten muuttamisesta. Tavoitteena on vahvistaa EY:n sekä ICAOn ja IMOn yhteistyösuhteita sen perusteella, mitkä ovat tarpeet ja edellytykset EY:n osallistumisen lisäämiselle.

Koska järjestöjen säännöt ja toiminta eroavat toisistaan, myös EY:n nykyiset mahdollisuudet osallistua niiden työskentelyyn vaihtelevat huomattavasti.

Esimerkiksi IMOssa Euroopan komissiolla on pysyvän tarkkailijan asema, joten se voi saada kaikki asiakirjat ja voi osallistua toimintaan halutessaan. Sen sijaan ICAOssa yhteisö ei ole pysyvä tarkkailija, joten se voi osallistua kokouksiin vain kutsusta [8] ja saada ainoastaan niiden kokousten asiakirjat, joihin se on kutsuttu. ICAOssa yhteisöllä siis on enemmän oikeudellisia rajoituksia kuin IMOssa. Tästä on seurauksena käytännössä se, että komissio yhteensovittaa jäsenvaltioiden kannat IMOn kokouksia varten, mutta ICAOssa yhteisö ei voi osallistua järjestön elinten kokouksiin, joissa tehdään sitovia päätöksiä.

[8] ICAO.n tämänhetkisissä säännöissä ei määrätä pysyvän tarkkailijan asemasta.

Näiden erojen vuoksi tämän tiedonannon kahdessa osassa, joista toinen koskee ICAOta ja toinen IMOa, painotetaan välivaiheen järjestelyjä eri tavalla ja tehdään tältä osin kunkin tilanteen omiin tarpeisiin ja mahdollisuuksiin mukautettuja suosituksia.

Koska yhteisön nykyinen asema ICAOssa on järjestön toimintatapoja ajatellen heikko ja koska ICAOn päätoimipaikka on kaukana, komissio tehostaa jäsenyysneuvottelujen alkaessa yhteisön edustusta nimittämällä paikan päälle pysyvän edustajan (kuten ICAOn neuvoston jäsenilläkin on). Lisäksi on tarpeen vahvistaa yhteisön sisäiset menettelyt, jotka soveltuvat ICAOn työskentelyyn.

IMOssa yhteensovittamista kyllä tapahtuu, mutta se ei mahdollista yhteisön yhtenäistä esiintymistä. Sen vuoksi yhteisön jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä yhteisiin toimiin IMOn komiteoissa, jotta toimivallasta riippuen joko unionin puheenjohtajamaa tai komissio voisi esittää yhteisön kannan. Täysjäsenyyden saavuttaminen vie todennäköisesti huomattavan ajan, ja koko liittymisprosessin ajan on syytä säilyttää tiiviit suhteet IMOn muihin sopimuspuoliin ja elinkeinoelämän edustajiin. Sen vuoksi olisi myös suunniteltava komission pysyvän edustajan nimittämistä IMOon.

Päätelmät

Komissio kehottaa neuvostoa- valtuuttamaan komission neuvottelemaan yhteisön puolesta jäsenyyden edellyttämistä muutoksista Chicagon ja Geneven yleissopimuksiin sekä aiheellisista järjestelyistä siirtymäajaksi sekä

- hyväksymään tarvittavat yhteisön sisäiset menettelyt järjestöjen työskentelyyn osallistumiseksi.

KOMISSION SUOSITUS NEUVOSTOLLE komissiolle annettavista valtuuksista aloittaa ja käydä neuvottelut Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kanssa Euroopan yhteisön liittymistä koskevista ehdoista ja yksityiskohtaisista säännöistä

1. Johdanto

Merenkulun turvallisuusasioita koskevan yhteisön toimivallan kasvaessa on tullut aiheelliseksi pohtia Euroopan yhteisön liittymistä Kansainväliseen merenkulkujärjestöön IMOon. Yhteisön osallistumisen vahvistaminen on itse asiassa käynyt välttämättömäksi, jotta voitaisiin estää se, että jäsenvaltiot rikkovat yhteisön lainsäädännöstä johtuvia velvoitteitaan, sekä taata yhteisön kannan johdonmukaisuus.

Tämä merkitsee, että IMOn perustamisesta vuonna 1948 tehtyä Geneven yleissopimusta (ks. liite II) on muutettava, mikä edellyttää, että kaksi kolmannesta yleiskokoukseen osallistuvista 160 valtiosta äänestää muutoksen puolesta ja ratifioi sen. IMOn menettelyistä johtuen tämä prosessi vie useita vuosia [9]. Tämän vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön siirtymäkauden ratkaisu, jotta voitaisiin parantaa yhteisön sisäisiä menettelyjä kantojen sovittamiseksi yhteen IMOssa ja vahvistaa komission edustusta IMOssa.

[9] IMOn yleissopimuksen ratifiointi vie keskimäärin 8-10 vuotta.

Komissio huomauttaa tästä valkoisessa kirjassaan "Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika" [10] seuraavaa: "Tilanne olisi ensi tilassa korjattava ottamalla yhteisö liikennettä sääntelevien kansainvälisten hallitustenvälisten järjestöjen jäseneksi. Tällöin laajentuneen Euroopan unionin 30 jäsenvaltiota voisivat esiintyä yhtenäisesti ja taivuttaa kyseisten järjestöjen toimintaa yhteisen edun ja kestävän kehityksen suuntaan." Komissio täsmentää, että "Euroopan unionin on vahvistettava kapasiteettiaan esiintyä yhtenäisenä kansainvälisissä yhteyksissä, joissa käsitellään sosiaalialaa, teollisuutta ja ympäristöä sivuavia etuja".

[10] KOM(2001) 370, 12.9.2001, s. 106 -107.

Näin ollen komissio suosittelee, että neuvosto

- antaa perustamissopimuksen 300 artiklan määräysten mukaisesti valtuudet aloittaa ja käydä neuvottelut IMOn kanssa ehdoista ja yksityiskohtaisista säännöistä, joita sovelletaan Euroopan yhteisön liittymiseen IMOon

- vahvistaa jäljempänä ehdotetut neuvotteluohjeet. Lisäksi komissio suosittelee, että neuvosto pyytää jäsenvaltioita tukemaan perustamissopimuksen 10 artiklan mukaisesti komission toimia sen pyrkiessä näihin tavoitteisiin.

2. Yhteisön toimivalta ja etunäkökohdat IMOn käsittelemissä kysymyksissä

Toimivaltaongelma johtuu siitä, että kaikki merenkulun turvallisuuden alalla annetut yhteisön säädökset eivät ole yhdenmukaistamisvaikutuksiltaan samanarvoiset: joissakin säädöksissä asetetaan vähimmäisvaatimuksia, toisissa enimmäisvaatimuksia ja joidenkin sisältö on sekoitusta kummastakin.

Onkin pyrittävä ratkaisuihin, jotka perustuvat yhteisön käytäntöihin ja yhteisön tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ulkoisen toimivallan alalla.

Yhteisöllä on toimivaltaa useilla merenkulun turvallisuuteen sekä alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvillä aloilla. Sen toimivalta on vahvistettu IMOn päätöslauselmien, suositusten ja yleissopimusten perusteella annetun sitovan lainsäädännön (asetusten ja direktiivien) saattamisella voimaan.

Tämän lainsäädännön tavoitteena on ensisijaisesti varmistaa kansainvälisten sääntöjen yhdenmukainen soveltaminen kaikkialla yhteisössä jäsenvaltioihin lippuvaltion ominaisuudessa, kaikkeen liikenteeseen (sekä kansainväliseen että kotimaan liikenteeseen) [11] ja kaikkiin aluksiin niiden lippuvaltiosta riippumatta.

[11] Yhteisön alueella ei tarvitse erottaa toisistaan kansainvälistä ja kotimaan meriliikennettä.

Yhteisöllä on toimivaltaa muun muassa seuraavilla aloilla (ks. liite I):

- sellaisten perusteiden ja teknisten standardien laatiminen ja käyttöönotto, jotka jäsenvaltioiden on hyväksyttävä pakollisina, erityisesti laivavarusteiden alalla,

- matkustaja-alusten turvallisuusmääräysten ja -normien vahvistaminen,

- merenkulun turvallisuutta, pilaantumisen ehkäisemistä, alusten asumis- ja työskentelyolosuhteita sekä yhteisön satamissa tai jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä käyviä aluksia koskevien kansainvälisten normien soveltaminen satamavaltiossa,

- jäsenvaltioiden merenkulun tarkastusviranomaisiin ja luokituslaitoksiin sovellettavien yhdenmukaisten sääntöjen vahvistaminen jäsenvaltioiden kesken.

Kaikkien näiden ja myös tulevien määräysten [12] suhteen on tärkeätä säilyttää yhdenmukaisuus Euroopan yhteisön kehittämien muiden politiikkojen kanssa, erityisesti sisämarkkina- ja ympäristöpolitiikan tavoitteiden kanssa.

[12] Erika I -paketin hyväksytyt ehdotukset: satamavaltion tekemät tarkastukset, luokituslaitoksia koskeva säännöstö, vanhojen yksirunkoisten säiliöalusten poistaminen liikenteestä, sekä vielä käsiteltävänä olevan Erika II -paketin ehdotukset: meriliikennettä koskeva yhteisön seuranta-, valvonta- ja tietojärjestelmä, öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen korvausrahasto ja varsinkin Euroopan meriturvallisuusviraston perustaminen.

Euroopan yhteisön on perustamissopimusten valvojana taattava tämä yhdenmukaisuus toimimalla asemassa, joka kuuluu sille kansainvälisesti.

3. Euroopan yhteisön liittyminen IMOn jäseneksi

3.1. Euroopan komission asema

Geneven yleissopimuksessa määrätään vain valtioiden pääsystä jäseniksi. Poliittisesti on hyvin tärkeää sekä Euroopan unionin jäsenvaltioille että siihen kuulumattomille valtioille, että EY:n osallistumisstatus selvitetään, varsinkin, koska IMOn järjestelmä ei tunnusta taloudellisen yhdentymisen järjestöjä. Euroopan komissiolla on kuitenkin ollut tarkkailijan asema siitä lähtien, kun komission ja Valtioiden välisen neuvoa-antavan merenkulkujärjestön (nykyisen Kansainvälisen merenkulkujärjestön) välillä allekirjoitettiin yhteistyö- ja yhteistoimintasopimus 28. kesäkuuta 1974. Tarkkailijan asemaa ei siis ole Euroopan yhteisöllä vaan komissiolla (ks. liite III).

Komissio on vuodesta 1994 lähtien saanut kaikki IMOn elinten kokousasiakirjat [13], ja se osallistuu kaikkiin niihin komiteoiden ja alakomiteoiden kokouksiin, joiden se katsoo olevan yhteisön kannalta merkittäviä. Nämä komiteat ovat toimivaltaisia muuttamaan (myös hiljaisella menettelyllä) niiden yleissopimusten teknisiä liitteitä, joiden tallettaja IMO on.

[13] Komissio osallistuu neljään tärkeimpään komiteaan: meriturvallisuuskomiteaan (MSC), merellisen ympäristön suojelukomiteaan (MEPC), tekniseen yhteistyökomiteaan (CTC) ja oikeudelliseen komiteaan (LC).

Komissio koordinoi tässä tarkoituksessa tarpeen mukaan jäsenvaltioiden yhteisiä tai yhteensovitettuja kantoja komiteoiden kokousten yhteydessä sen jäsenvaltion johdolla, joka toimii neuvoston puheenjohtajana.

Kannat esitellään suullisesti IMO:n elimissä käytävien keskustelujen aikana. Kannat esittelee joko joukko yksittäisiä jäsenvaltioita tai jäsenvaltiot yhdessä [14].

[14] Vielä hiljattain komission tai puheenjohtajavaltion ilmaistessa kaikkien 15 jäsenvaltion kannan tämä on johtanut kolmansien osapuolten vastalauseisiin (joskus suullisiin).

3.1.1 Tämänhetkiset puutteet

Vaikka yhteisön tason koordinoinnin periaate hyväksyttiin vuonna 1994, käytännössä se ei kuitenkaan ole aina riittänyt välineeksi vaan on aiheuttanut ristiriitoja varsinkin siksi, että kansallisten valtuuskuntien sisällä on ollut viestintäongelmia ja - kuten valkoisessa kirjassa todetaan - "etteivät jäsenvaltiot ole aina kyseisissä järjestöissä samaa mieltä edes sellaisista kysymyksistä, joista yhteisössä on sovittu".

Lisäksi on muistettava, että nykyisessä tarkkailijan asemassa on puutteita.

Tarkkailijan asemassa komissio ei voi

- käydä suoria neuvotteluja edes silloin, kun käsiteltävät kysymykset koskevat asioita, jotka on yhdenmukaistettu yhteisön tasolla,

- puhua kaikkien jäsenvaltioiden nimissä; nykyään äänestystilanteessa mukaan lasketaan vain niiden jäsenvaltioiden kanta, jotka äänestävät puolesta tai vastaan; niitä kohdellaan aina yksittäisinä jäseninä,

- hyödyntää yhteisön tason koordinointia yhteisön toimivallan alalla, sillä on olemassa vaara, että jäsenvaltioiden puheenvuorot eivät heijasta säännöllisesti sitä, mitä yhteisön koordinointikokouksissa on sovittu,

- edistää konkreettisesti ja näkyvästi yhteisön meriturvallisuuspolitiikkaa.

Lisäksi tarkkailijan asema tekee erityisen vaikeaksi yhteisön osallistumiseen kansainvälisistä yleissopimuksista käytäviin neuvotteluihin, sillä yhteisön on jatkuvasti seurattava kehitystä ja käytettävä raskaampia menettelyjä sekä sisäisesti että IMOssa myös silloin, kun yhteisö voisi vaatia osallistumista.

3.1.2 Toimivallan kehittyminen

Yhteisön säännöstö on suhteellisen lyhyessä ajassa kehittynyt voimakkaasti, ja yhteisön toimivalta laajenee edelleen nopeasti. Erika I -säädöspaketti tuli vastikään voimaan, ja sitä seuraa pian Erika II -paketti.

Muut käsiteltävinä olevat tai komission työohjelmaan sisältyvät ehdotukset, kuten matkustaja-aluksia tai ympäristöä koskevien yhteisön sääntöjen tiukentaminen, sekä näihin liittyvät kansainväliset välineet laajentavat niin ikään toimivaltaa, jolla voidaan perustella kansainvälisen kannan omaksumista erityisesti IMOssa.

3.2. Yhteisön liittymisestä saatava lisäarvo

Kun yhteisö liittyy IMOon, edellisessä kohdassa kuvatut puutteet ja ongelmat voidaan korjata yhteisön jäsenyyttä IMOssa koskevin yksityiskohtaisin osallistumis- ja edustussäännöin.

3.2.1 Kansainvälisesti saatava lisäarvo

IMO on edelleen sopivin foorumi laivojen turvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä koskevien kansainvälisten normien vahvistamiselle, mutta toisaalta yhteisön oikeudellisen järjestelmän sitovuus on osoittautunut tehokkaaksi kyseisten normien täytäntöönpanossa.

Tämän 15 jäsenvaltion (unionin laajentumisen jälkeen jopa noin 30 jäsenvaltion) välisen yhdenmukaisuuden on luonnollisesti heijastuttava myös kansainvälisissä yhteyksissä.

Talouden käsitteillä ilmaisten jäsenvaltioiden aluskanta muodostaa nykyään 12 prosenttia koko maailman tonnistosta, ja unionin laajentumisen jälkeen osuus on 22 prosenttia maailman tonnistosta. On laskettu, että 15 jäsenvaltion unioni hallitsee taloudellisesti 30 prosenttia maailman aluskannasta, ja että yhteisön satamista lähtevä tai yhteisön satamiin kohdistuva meriliikenne muodostaa 30 prosenttia maailman meriliikenteestä.

Kun yhteisö sisällyttää IMOn normit säännöstöönsä, ne vaikuttavat jäsenvaltioiden aluksiin mutta usein myös niiden yhteisöön kuulumattomien maiden aluksiin, joiden kanssa jäsenvaltiot käyvät kauppaa. Tämä koskee erityisesti valvontaa.

Koska yhteisöön kuulumattomat maat eivät taloudellisista syistä voi jättää huomiotta Euroopan yhteisön laajoja markkinoita, niiden on tutustuttava täällä voimassa olevaan järjestelmään ja lähennyttävä sitä mahdollisimman paljon. IMOn säännöstöä noudattavat yhteisön turvamääräykset ovat vähitellen muodostumassa ammattikäytännöksi kaikilla Euroopan alueella liikkuvilla aluksilla.

Tämän lisäarvon olisi kuitenkin toimivallan kehittymisen hengessä merkittävä asianmukaisemman aseman myöntämistä.

Joillakin aloilla asetukset ja direktiivit merkitsevät täydellistä yhdenmukaistamista jäsenvaltioiden välillä, mikä johtaa Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Siksi Euroopan yhteisön pitäisi voida harjoittaa toimivaltaansa näillä aloilla suoraan IMOssa [15].

[15] Ks. liite I.

3.2.2 Euroopan yhteisön osallistumista koskevat tulevat yksityiskohtaiset säännöt

Liittymisen tultua voimaan yhteisön kannanotto ja jäsenvaltioiden kannanotto on aiheellista mukauttaa toimivallan yhdenmukaistamisen asteen ja noudatettavan menettelyn mukaan.

- Kun yhteisön tason koordinointi koskee alaa, jolla toimivalta on kokonaan yhdenmukaistettu, komissio ilmaisee kantansa ja äänestää kaikkien 15 jäsenvaltion puolesta.

- Kun yhteisön tason koordinointi koskee alaa, jolla toimivalta kuuluu valtioille, jäsenvaltiot ilmaisevat kantansa ja äänestävät yksittäin.

- Kun yhteisön tason koordinointi koskee alaa, jolla toimivalta on jaettu, ja asiasta on vahvistettu yhteinen kansa, kannan ilmaisee neuvoston puheenjohtajavaltio tai komissio. Jos yhteistä kantaa ei ole, jäsenvaltiot ilmaisevat kantansa ja äänestävät yksittäin perustamissopimuksen 10 artiklan mukaisesti.

3.3. Yhteisön jäsenhakemus

Geneven yleissopimuksen mukaan ainoastaan IMOn pääsihteeri voi ehdottaa muutosta järjestön jäsenille kuusi kuukautta ennen yleiskokousta.

Yhteisön liittyminen IMO:n jäseneksi kulkee monen vaiheen kautta. Tämän kuvastamiseksi on aiheellista palauttaa mieliin liittymisvaiheet ja liittymistä koskevat menettelysäännöt [16].

[16] Ks. liite II.

3.3.1 Liittymisvaiheet

Koska Geneven yleissopimuksessa määrätään vain valtioiden liittymisestä, ainoa liittymiskeino yhteisölle on muuttaa Geneven yleissopimusta lisäämällä siihen lauseke, jonka nojalla alueellisista taloudellisen yhdentymisen järjestöistä voi tulla sopimuspuolia, ja mukauttaa kaikkia yleissopimuksen artikloja, joihin tämä lauseke vaikuttaa (mukaan lukien menettelysäännöt).

Euroopan yhteisön liittyminen IMOon tapahtuu seuraavissa vaiheissa:

- Neuvosto valtuuttaa komission neuvottelemaan ehdoista ja yksityiskohtaisista säännöistä, joiden mukaisesti Euroopan yhteisö voi liittyä IMOon. Liittyminen edellyttää Geneven yleissopimuksen 66 artiklan muuttamista siten, että alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt voivat tulla yleissopimuksen sopimuspuoliksi.

- Yhteisö esittää IMOn toimivaltaisille viranomaisille pyynnön Geneven yleissopimuksen muuttamisesta siten, että alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt voivat tulla sen sopimuspuoliksi.

- "12 kuukautta sen jälkeen, kun 2/3 järjestön jäsenistä, lukuun ottamatta ylimääräisiä jäseniä, on muutoksen hyväksynyt, se tulee voimaan kaikkien jäsenten osalta."

- Komissio antaa ehdotuksen neuvoston päätökseksi yhteisön liittymisestä IMOon ja toimittaa sen neuvostolle.

- Neuvoston tekemällä päätöksellä valtuutetaan Euroopan yhteisö liittymään IMOon. Allekirjoitus- ja hyväksymisasiakirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan (Geneven yleissopimuksen 71 artikla).

- Yhteisön jäsenyys IMOssa tulee voimaan Geneven sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, asianomaisten määräysten mukaisesti.

3.3.2 Menettelysäännöt

Muutoksen hyväksyminen edellyttää, että kaksi kolmannesta järjestön yleiskokoukseen osallistuvista jäsenistä äänestää sen puolesta ja ratifioi muutoksen. Muutos katsotaan hyväksytyksi, kun kaksi kolmannesta IMOn jäsenistä, toisin sanoen 106 järjestön 160 jäsenestä, on hyväksynyt sen muodollisesti [17]. Muutos tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä, kun viimeinen valtio on ilmoittanut sen ratifioimisesta [18].

[17] Näistä voidaan teoriassa vähentää EU:n jäsenvaltiot, EFTA-maat ja jotkin jäsenehdokasmaat.

[18] Geneven yleissopimuksen 66 artikla.

IMOn yleiskokous kokoontuu kahden vuoden välein. Viimeisin yleiskokous pidettiin marraskuussa 2001, ja päätös yleissopimuksen muuttamisesta voidaan tehdä aikaisintaan marraskuussa 2003.

Jos IMOn pääsihteeri kieltäytyy ehdottamasta yleissopimuksen muuttamista niin, että Euroopan yhteisöstä voisi tulla IMOn jäsen, prosessi pysähtyy ja hänen kantansa muuttamiseen tarvitaan IMOn neuvoston päätös. Neuvosto voi tehdä kaikki soveltuvat päätökset IMOn toimivaltaan kuuluvissa kysymyksissä IMOn yleiskokouksen vahvistaman yleisen valtuuksien siirron nojalla (yleissopimuksen IV osa, 15 artiklan m kohta). Käytännössä yleissopimuksen 15 artiklan m kohta yhdessä 52 artiklan kanssa mahdollistavat muutosten ehdottamisen yleissopimukseen. Lisäksi päätösten tekemiseen IMOn neuvostossa tarvitaan vain läsnäolevien jäsenten yksinkertainen ääntenenemmistö.

Jos IMOn pääsihteeri kieltäytyy ehdottamasta tätä muutosta, tarvitaan yhteisön jäsenvaltioiden yhteistä toimintaa IMOn neuvostossa.

On selvää, että neuvottelu- ja ratifiointiprosessiin liittyvien epävarmuustekijöiden vuoksi yhteisön liittyminen IMOon vie joka tapauksessa useita vuosia.

4. Siirtymäkauden toimenpiteet

IMOn teknisissä komiteoissa ja alakomiteoissa tapahtuva yhteisön koordinointi toimii hyvin, ja käytäntö olisi virallistettava siirtymäkaudeksi. Liittymisprosessin ajaksi voidaan pyrkiä väliaikaiseen järjestelyyn koordinoimalla toimintaa niissä neljässä IMOn komiteassa, joiden osalta yhteisöllä on toimivaltaa.

Myös toimivallan yhdenmukaistamisaste on otettava huomioon. Toimivallan yhdenmukaistamisessa tapahtuu luonnostaan jatkuvasti kehitystä, ja IMOn komiteoissa ja alakomiteoissa kehittynyt yhteisön koordinointikäytäntö heijastaa tätä tilannetta.

Komission kannanotto ja jäsenvaltioiden kannanotto on siis aiheellista mukauttaa toimivallan yhdenmukaistamisen asteeseen. Sama koskee noudatettavaa menettelyä.

- Kun yhteisön tason koordinointi koskee alaa, jolla toimivalta on kokonaan yhdenmukaistettu, komissio ilmaisee kantansa yhteisön puolesta.

- Kun yhteisön tason koordinointi koskee alaa, jolla toimivalta kuuluu valtioille, jäsenvaltiot ilmaisevat kantansa yksittäin.

- Kun yhteisön tason koordinointi koskee alaa, jolla toimivalta on jaettu, ja asiasta on vahvistettu yhteinen kansa, kannan ilmaisee neuvoston puheenjohtajavaltio tai komissio. Jos yhteistä kantaa ei ole, jäsenvaltiot ilmaisevat kantansa yksittäin perustamissopimuksen 10 artiklan mukaisesti.

Lisäksi on pohdittava kysymystä yhteisön pysyvästä edustuksesta IMOssa, koska liittymisneuvottelut edellyttävät tuntuvampaa läsnäoloa IMOn jäsenvaltioiden pysyvissä edustustoissa.

Yhteisön lisääntyvä toiminta IMOn toimivaltaan kuuluvissa kysymyksissä ja meriturvallisuussäännöstön luontainen kehitys edellyttävät, että yhteisö lisää osallistumistaan IMOssa vahvistettavien sääntöjen kehittämiseen.

Tällöin yhteisö voisi lisäksi täyttää ulkoiseen toimivaltaansa liittyvät velvoitteet ja taata yhteisön kannan johdonmukaisuuden tällä toiminta-alalla.

5. Päätelmät

Euroopan yhteisöstä pitäisi tulla IMOn jäsen, ja neuvostoon kokoontuvien jäsenvaltioiden olisi sovittava yhteisestä lähestymistavasta Geneven yleissopimuksen III osan ja muiden asiaan liittyvien määräysten muuttamiseen niin, että alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt voivat liittyä IMOon.

Liittymisprosessi vie useita vuosia. Tämän vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön siirtymäkauden ratkaisu, jonka avulla voidaan parantaa yhteisön sisäisiä menettelyjä kantojen sovittamiseksi yhteen IMOssa ja vahvistaa komission edustusta IMOssa.

6. Suositukset

Edellä mainituista syistä komissio suosittelee, että neuvosto antaa komissiolle valtuudet aloittaa ja käydä neuvottelut IMOn kanssa ehdoista ja yksityiskohtaisista säännöistä, joiden mukaisesti Euroopan yhteisö voi liittyä Geneven yleissopimukseen, nimittää erityisen komitean avustamaan komissiota tässä tehtävässä ja vahvistaa jäljempänä olevaan suositukseen sisältyvät neuvotteluohjeet.

Jäljempänä olevaan suositukseen sisältyvät neuvotteluohjeet on laadittu sitä tavoitetta silmällä pitäen, että Euroopan yhteisöstä tulee IMOn jäsen.

Tämän aseman ansiosta yhteisön pitäisi voida toimivaltaansa kuuluvissa asioissa ja tasa-arvoisena IMOn muiden jäsenten kanssa

a) esittää kantansa neuvottelujen tai IMOn elinten kokousten aikana,

b) asioissa, jotka on ratkaistava äänestyksellä, käyttää äänimäärää, joka vastaa IMOn elimissä edustettuina olevien sellaisten yhteisön jäsenvaltioiden äänimäärää, joita ulkoisen toimivallan perustana oleva yhteisön lainsäädäntö sitoo,

c) hyväksyä omissa nimissään itselleen oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat IMOssa päätetyistä välineistä.

EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti komission olisi käytävä neuvottelut kuullen neuvoston nimittämää erityistä komiteaa. Jäsenvaltioiden olisi IMOn nykyisinä jäseninä annettava kaikki mahdollinen tuki yhteisön liittymiselle IMOon.

Koska Euroopan unionin jäsenvaltioiden rahoitusosuudet muodostavat osan ICAOn budjetista, ei katsota tarkoituksenmukaiseksi, että yhteisö suorittaisi budjettiin lisärahoitusosuuden. Varamenettelynä yhteisö voisi kuitenkin harkita ottavansa mallia ratkaisusta, jota käytettiin yhteisön liittyessä FAOon, eli esim. maksavansa summan, joka kattaa IMOon liittymisestä aiheutuvat hallinnolliset ja muut kulut. Tämä edellyttää joka tapauksessa, että summasta ei päätä IMO yksinään vaan että siitä sovitaan yhteisön kanssa.

Neuvottelujen aikana voi nousta esiin kysymys siitä, missä olisi tarkoituksenmukaisinta määrätä järjestelyistä yhteisön liittymistä ja osallistumista varten. IMO voi haluta sisällyttää osan näistä määräyksistä sisäisiin menettelysääntöihin. Osallistumislausekkeiden oikeusvarmuuden vuoksi yhteisön intressinä pitäisi lähtökohtaisesti olla, että ne sisällytetään yleissopimukseen. Joka tapauksessa on tärkeää, että tässä asiassa on tietty liikkumavara, jotta voitaisiin ottaa huomioon IMOn mahdollisesti asettamat rajoitukset.

IMO oletettavasti haluaa mahdollistaa yhteisön osallistumisen lisäämällä yleisen määräyksen, jossa viitataan alueellisiin taloudellisen yhdentymisen järjestöihin. Tällöin yhteisö voisi hyvin ehdottaa, että IMO käyttäisi samaa määritelmää, joka sisällytettiin FAOn perussääntöön.

Kun Geneven yleissopimusta on muutettu, komissio esittää saatujen tulosten perusteella ehdotuksen neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön liittymisestä.

Siirtymäkauden aikana menettelyistä ja säännöistä, joiden mukaisesti yhteisön kanta esitetään IMOssa, päätetään edellä jaksossa 4 kuvatulla tavalla.

SUOSITUS

Edellä esitetyn perusteella komissio suosittelee, että

- IMOn pääsihteerille toimitetaan lisäyksessä 1 oleva kirje, jossa IMOlle ilmoitetaan Euroopan yhteisön halusta aloittaa neuvottelut, jotta Euroopan yhteisö voisi liittyä Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimukseen ("Geneven yleissopimukseen"),

- neuvosto antaa komissiolle valtuudet neuvotella IMOn kanssa ehdoista ja yksityiskohtaisista säännöistä, joiden mukaisesti Euroopan yhteisö voi liittyä Geneven yleissopimukseen,

- jotta komissio voisi käydä perustamissopimuksen mukaisesti nämä neuvottelut Euroopan yhteisön puolesta, neuvosto nimittää erityisen komitean avustamaan komissiota tässä tehtävässä, ja

- neuvosto antaa tämän suosituksen lisäyksessä 2 olevat neuvotteluohjeet.

-

LIITE: NEUVOTTELUOHJEET

Lisäys 1

Ehdotus IMOn pääsihteerille toimitettavaksi kirjeeksi

Arvoisa pääsihteeri,

Ilmoitamme kunnioittavasti, että Euroopan yhteisö haluaa tulla IMOn täysjäseneksi.

Euroopan yhteisöllä on toimivalta toteuttaa toimenpiteitä meriturvallisuuden ja meriympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen alalla. Tätä toimivaltaa on jo käytetty vahvistamalla useita välineitä osa-alueilla, joilla IMO on työskennellyt tai työskentelee parhaillaan.

Tämän vuoksi IMOn toiminta koskee Euroopan yhteisöä yhä enemmän. Tämä on puolestaan nostanut esiin kysymyksen Euroopan yhteisön liittymisestä IMOon. Euroopan yhteisö katsoo, että sen liittymisestä IMOon olisi hyötyä paitsi sille itselleen myös IMOlle. Edistämällä oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka johtuvat IMOn jäsenyydestä sekä sitoutumisesta välineisiin aloilla, joilla yhteisöllä on toimivaltaa, voidaan myös edistää IMOn työn kehittymistä ja tuloksia.

IMO ei kuitenkaan salli alueellisten taloudellisen yhdentymisen järjestöjen jäsenyyttä. Siksi haluaisimme pyytää Teitä aloittamaan neuvottelut IMOn yleissopimukseen ja sen sisäisiin sääntöihin tehtävistä muutoksista, joita Euroopan yhteisön jäsenyys IMOssa edellyttää, sekä jäsenyytemme ehdoista ja yksityiskohtaisista säännöistä.

Komissio, jota avustaa jäsenvaltioiden edustajista koostuva erityinen komitea, vastaisi näistä neuvotteluista Euroopan yhteisön puolesta. Komissio on valmis tapaamaan IMOn edustajat pian IMOn katsoessa tämän tarpeelliseksi.

Vakuutamme kuten aiemminkin, että Euroopan yhteisö on edelleen sitoutunut varmistamaan IMOn merkityksen tärkeänä foorumina maailman kaikille maille.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Euroopan unionin neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

Lisäys 2

IMOon liittymistä koskevat neuvotteluohjeet

- Yhteisölle olisi myönnettävä valtioiden kanssa tasa-arvoinen täysjäsenyys.

- Tämän aseman pitäisi mahdollistaa, että yhteisö voi osallistua neuvotteluihin ja kokouksiin tasa-arvoisena valtioiden kanssa.

- Yhteisöllä olisi oltava äänimäärä, joka vastaa kyseisessä IMOn elimessä edustettuina olevien sellaisten yhteisön jäsenvaltioiden äänimäärää, joita ulkoisen toimivallan perustana olevat yhteisön välineet sitovat.

- Yhteisö ei suorita rahoitusosuutta IMOn budjettiin. Jos tähän tulokseen ei ole mahdollista päästä tai jos tämä vaarantaisi sen, että IMOn nykyiset jäsenet hyväksyvät yhteisön jäsenyyden, yhteisö voisi hyväksyä varamahdollisuutena, että se maksaa summan, joka kattaa sen jäsenyydestä IMOssa aiheutuvat hallinnolliset ja muut kulut. IMO ei saisi yksipuolisesti päättää tästä summasta vaan siitä pitäisi sopia yhteisön kanssa.

- Yhteisöllä olisi täysjäsenenä oltava oikeus sitoutua kaikkiin IMOssa neuvoteltaviin tuleviin välineisiin, jotka kuuluvat yhteisön toimivallan alaan. Komission olisi myös tutkittava mahdollisuutta sisällyttää IMOn sisäisiin sääntöihin lauseke, jonka nojalla yhteisö voi liittyä voimassa oleviin yleissopimuksiin, jotka ovat avoinna jäsenvaltioille ja joiden soveltamisalalla yhteisöllä on toimivaltaa.

- Komission olisi tähdättävä siihen, että yhteisön osallistumista koskevista järjestelyistä määrätään IMOn sisäisissä säännöissä sellaisessa kohtaa, että voidaan parhaiten taata järjestelyjen vakaus. Tarvetta näiden järjestelyjen vakauteen on kuitenkin punnittava suhteessa mahdollisiin IMOn sisäisiin rajoituksiin.

- Neuvottelujen aikana komissio ehdottaa tarpeen mukaan alueellisen yhdentymisen järjestön määritelmää, joka vastaa Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön perussäännön II artiklaan sisältyvää määritelmää [19].

[19] Määritelmän mukaan alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön on koostuttava täysivaltaisista valtioista, joiden enemmistö on FAOn jäsenvaltioita ja jotka ovat siirtäneet järjestölle FAOn toimialaan kuuluvissa asioissa toimivaltaa, johon kuuluvat valtuudet tehdä järjestön jäsenvaltioita näissä asioissa sitovia päätöksiä.

LIITE I

IMOn toiminnan kannalta relevantti yhteisön lainsäädäntö

1) Annettu lainsäädäntö

- Neuvoston asetus (ETY) N:o 613/91, annettu 4 päivänä maaliskuuta 1991, laivojen siirtämisestä yhteisössä rekisteristä toiseen (EYVL L 68, 15.3.1991, s. 1), asetus sellaisena kuin se on muutettuna

- Neuvoston direktiivi 93/75/ETY, annettu 13 päivänä syyskuuta 1993, vaarallisia tai ympäristöä pilaavia aineita kuljettavia aluksia koskevista vähimmäisvaatimuksista niiden ollessa matkalla yhteisön merisatamiin tai poistuessa niistä (EYVL L 247, 5.10.1993, s. 19), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna

- Neuvoston asetus (EY) N:o 2978/94, annettu 21 päivänä marraskuuta 1994, erillisillä painolastisäiliöillä varustettujen öljysäiliöalusten painolastitilojen vetoisuuden mittaamisesta annetun kansainvälisen merenkulkujärjestön päätöslauselman A.747(18) täytäntöönpanosta (EYVL L 319, 12.12.1994, s. 1)

- Neuvoston direktiivi 94/57/EY, annettu 22 päivänä marraskuuta 1994, alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista (EYVL L 319, 12.12.1994, s. 20), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna

- Neuvoston direktiivi 95/21/EY, annettu 19 päivänä kesäkuuta 1995, alusturvallisuutta, saastumisen ehkäisemistä ja alusten asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevien kansainvälisten standardien soveltamisesta yhteisön satamia käyttäviin ja jäsenmaiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä purjehtiviin aluksiin (satamavaltioiden suorittama valvonta) (EYVL L 157, 7.7.1995, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna

- Neuvoston asetus (EY) N:o 3051/95, annettu 8 päivänä joulukuuta 1995, ro-ro-matkustaja-alusten turvallisuusjohtamisesta (EYVL L 320, 30.12.1995, s. 14), asetus sellaisena kuin se on muutettuna

- Neuvoston direktiivi 96/98/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 1996, laivavarusteista - liite A2 (EYVL L 46, 17.2.1997, s. 25), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna

- Neuvoston direktiivi 97/70/EY, annettu 11 päivänä joulukuuta 1997, yhdenmukaistetun turvallisuusjärjestelmän luomisesta kalastusaluksille, joiden pituus on 24 metriä tai enemmän (EYVL L 34, 9.2.1998, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna

- Neuvoston direktiivi 98/18/EY, annettu 17 päivänä maaliskuuta 1998, matkustaja-alusten turvallisuussäännöistä ja -määräyksistä (EYVL L 144, 15.5.1998, s. 1)

- Neuvoston direktiivi 98/41/EY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 1998, yhteisön jäsenvaltioiden satamiin tai satamista liikennöivillä matkustaja-aluksilla olevien henkilöiden rekisteröinnistä (EYVL L 188, 2.7.1998, s. 35)

- Neuvoston direktiivi 1999/35/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 1999, pakollisesta katsastusjärjestelmästä säännöllisen ro-ro-alusliikenteen ja suurnopeusmatkustaja-alusliikenteen turvallisen harjoittamisen varmistamiseksi (EYVL L 138, 1.6.1999, s. 1)

- Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/95/EY, annettu 13 päivänä joulukuuta 1999, merenkulkijoiden työajan valvonnasta yhteisön satamissa käyvillä aluksilla (EYVL L 14, 20.1.2000, s. 29)

- Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/59, annettu 27 päivänä marraskuuta 2000, aluksella syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottolaitteista satamissa (EYVL L 332, 28.12.2000, s. 81)

- Neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001, annettu 22 päivänä joulukuuta 2000, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1)

- Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/25/EY, annettu 4 päivänä huhtikuuta 2001, merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta (EYVL L 136, 18.5.2001, s. 17)

- Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/96/EY, annettu 4 päivänä joulukuuta 2001, irtolastialusten turvallisen lastaamisen ja lastinpurkamisen yhdenmukaistetuista edellytyksistä ja menettelyistä (EYVL L 13, 16.1.2002, s. 9)

2) Ehdotettu lainsäädäntö

- Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus meriturvallisuuskomitean perustamisesta sekä meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman saastumisen ehkäisemistä koskevien asetusten muuttamisesta (EYVL C 365 E, 19.12.2000, s. 276)

- Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman saastumisen ehkäisemistä koskevien direktiivien muuttamisesta (EYVL C 365 E, 19.12.2000. s. 280)

- Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yksirunkoisiin öljysäiliöaluksiin sovellettavien kaksoisrunkoa tai vastaavaa rakennetta koskevien rakennevaatimusten nopeutetusta käyttöönotosta (EYVL C 212 E, 25.7.2000, s. 121)

- Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi meriliikennettä koskevan yhteisön seuranta-, valvonta- ja tietojärjestelmän perustamisesta (EYVL C 120 E, 24.4.2001, s. 67)

- Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan vesillä tapahtuvien öljyvahinkojen korvausrahaston perustamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä (EYVL C 120 E, 24.4.2001, s. 79).

- Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta (EYVL C 120 E, 24.4.2001, s. 83)

LIITE II

Kansainvälinen merenkulkujärjestö

IMO on YK:n alainen erityisvirasto, joka perustettiin vuonna 1948 Geneven yleissopimuksella. Sen päätoimipaikka sijaitsee Lontoossa. IMO vastaa meriturvallisuuteen ja ympäristön suojelemiseen alusten aiheuttamilta satunnaispäästöiltä liittyvistä kysymyksistä.

IMO valmistelee diplomaattikonferenssit, jotka hyväksyvät uusia määräyksiä (yleissopimuksia ja pöytäkirjoja) meriturvallisuuden ja meriympäristön suojelun alalla, ja antaa näillä aloilla suosituksia päätöslauselmien muodossa. Päätöslauselmat eivät ole sitovia (paitsi poikkeustapauksissa).

IMOn tärkeimmät elimet ovat yleiskokous, joka kokoontuu kahden vuoden välein (22. istunto pidettiin marraskuun puolivälissä 2001), meriturvallisuuskomitea (MSC), merellisen ympäristön suojelukomitea (MEPC), oikeudellinen komitea sekä tekninen yhteistyökomitea. Eräät komiteoista riippuvaiset alakomiteat valmistelevat päätökset. Järjestöä johtaa neuvosto, johon kuuluu noin 40 yleiskokouksen valitsemaa jäsentä.

IMOn tärkein edustaja on kanadalainen pääsihteeri William O'Neil.

IMOon kuuluu 160 varsinaista jäsentä, muun muassa kaikki EU:n jäsenvaltiot ja ehdokasvaltiot. Jäsenvaltiot ja ehdokasvaltiot edustavat yhdessä noin 25 prosenttia maailman aluskannan tonnistosta.

IMO on myös useiden voimassa olevien yleissopimusten tallettaja, mm. SOLAS-, MARPOL-ja STCW-yleissopimuksen. Näillä yleissopimuksilla on annettu päätösvaltaa (muutosoikeus) meriturvallisuuskomitealle ja merellisen ympäristön suojelukomitealle. Komiteat tekevät päätökset antamalla sitovia päätöslauselmia. Päätöslauselmat muuttavat yleissopimuksia ja pöytäkirjoja, ja muutokset tulevat voimaan hiljaisella hyväksynnällä.

LIITE III

Komission asema IMOssa

Yhteisö ei ole suoraan edustettuna IMOssa eikä se ole yhdenkään IMOn hallinnoiman yleissopimuksen sopimuspuoli. Vain valtioilla on oikeus liittyä järjestön jäseniksi. Ainoat kansainvälisiä järjestöjä koskevat yleissopimuksen määräykset käsittelevät yhteistyösuhteita. Siinä ei ole määräyksiä alueellisista taloudellisen yhdentymisen järjestöistä. Siksi vain komissiolla on ollut tarkkailijan asema vuodesta 1974.

Euroopan komission silloisen puheenjohtajan François-Xavier Ortolin sekä IMOn edeltäjän, Valtioiden välisen neuvoa-antavan merenkulkujärjestön (IMCO) pääsihteerin Chandrika Prasad Srivastavan välinen kirjeenvaihto johti yhteistyösopimuksen tekemiseen 28. kesäkuuta 1974.

Sopimuksessa määrätään

- vastavuoroisista kuulemisista kumpaakin osapuolta kiinnostavista aiheista

- erityisesti suunniteltuja hankkeita ja työohjelmia koskevasta tiedonvaihdosta.

Koska IMOn yleissopimukset ja päätöslauselmat jättävät valtioille runsaasti harkintavaltaa, yhteisö on antanut niiden lisäksi kymmenisen direktiiviä ja asetusta, jotka perustuvat suoraan tai epäsuorasti kyseisiin IMOn asiakirjoihin.

Tämän lainsäädännön tarkoituksena on varmistaa, että kansainvälisiä määräyksiä noudatetaan koko yhteisössä yhdenmukaisesti ja koherentisti kaikessa sekä kansainvälisessä että kotimaanliikenteessä.

Tämän vuoksi asiassa on perustettu jaettu toimivalta, ja neuvosto vahvisti vuonna 1994 käytännöllisen lähestymistavan koordinointiin tämän toimivallan harjoittamista varten.

LIITE IV

IMOn tärkeimmät menettelysäännöt

I osa - Järjestön tarkoitus

1 artikla

Järjestön tarkoituksena on:

a) saada aikaan hallitusten välinen yhteistoimintajärjestelmä kaikkien kansainvälisen kauppamerenkulun teknillisiä kysymyksiä koskevien hallitusten omaksumien säännösten ja menettelytapojen alalla; (...)

III Osa - Jäsenyys

4 artikla

Järjestön jäseneksi pääsevät kaikki valtiot (...)

7 artikla

Jokainen valtio, jolla ei ole 5 ja 6 artiklan nojalla oikeutta tulla jäseneksi, voi anoa jäsenyyttä järjestön pääsihteerin kautta, ja se hyväksytään jäseneksi liityttyään yleissopimukseen 71 artiklan määräysten mukaisesti (...).

V osa - Yleiskokous

15 artikla

Yleiskokouksen tehtävät ovat:

m) siirtää neuvoston harkittavaksi tai päätettäväksi kaikki järjestön alaan kuuluvat asiat (...)

XI osa - Sihteeristö

52 artikla

Pääsihteeri suorittaa muita yleissopimuksen, yleiskokouksen tai neuvoston hänelle osoittamia tehtäviä.

XV osa - Suhteet Yhdistyneisiin Kansakuntiin ja muihin järjestöihin

61 artikla

Järjestö saattaa toimintaansa kuuluvissa asioissa olla yhteistoiminnassa muiden valtioiden välisten järjestöjen kanssa, jotka eivät ole Yhdistyneiden Kansakuntien erityiselimiä mutta joiden tarkoitukset ja toiminta ovat läheisiä järjestön päämäärille.

63 artikla

Ehdolla, että yleiskokouksen kahden kolmanneksen enemmistö hyväksyy toimenpiteet, järjestö saattaa ottaa vastaan muilta kansainvälisiltä järjestöiltä, olivatpa ne valtioiden välisiä tai ei, sellaisia tehtäviä, varoja ja velvoituksia, jotka kuuluvat sen toiminta-alaan ja joita voidaan sille siirtää kansainvälisillä sopimuksilla tai molemminpuolisesti hyväksytyillä toimenpiteillä, jotka perustuvat asianomaisten järjestöjen toimivaltaisten elinten päätöksiin. Järjestö saattaa samaten ottaa suorittaakseen hallinnollisia toiminta-alaansa kuuluvia tehtäviä, jotka on annettu jollekin hallitukselle kansainvälisen sopimuksen nojalla.

XVII Osa - Muutokset

66 artikla

Pääsihteeri tiedottaa yleissopimukseen ehdotetuista muutoksista jäsenille vähintään 6 kuukautta ennen niiden käsittelyä yleiskokouksessa. 12 kuukautta sen jälkeen, kun 2/3 järjestön jäsenistä, lukuun ottamatta ylimääräisiä jäseniä, on muutoksen hyväksynyt, se tulee voimaan kaikkien jäsenten osalta. Jos tämän kauden 60 ensimmäisen päivän aikana jäsen ilmoittaa eroavansa järjestöstä muutoksen vuoksi, ero tulee voimaan muutoksen voimaantulopäivänä yleissopimuksen 73 artiklan määräyksistä riippumatta.

67 artikla

Jokainen 66 artiklan mukaisesti hyväksytty muutos talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka toimittaa jäljennöksen siitä välittömästi kaikille jäsenille.

68 artikla

66 artiklan mukainen ilmoitus tai hyväksyminen tehdään lähettämällä asiakirja pääsihteerille talletettavaksi Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan. Pääsihteeri ilmoittaa jäsenille sellaisen asiakirjan vastaanottamisesta ja muutoksen voimaantulemisen päivämäärästä.

RAHOITUSSELVITYS

Politiikan ala(t): Merenkulku

Toiminnan ala(t): Jäsenyys IMOssa

Toimenpiteen nimi: Komission edustaja IMOssa

1. BUDJETTIKOHTA/-KOHDAT

2. NUMEROTIEDOT

2.1 Toimenpiteen kokonaismäärärahat (B osa): maksusitoumusmäärärahat (milj. euroa): ei ole

2.2 Toimenpiteen soveltamisaika: Vuodesta 2003, kesto määräämätön

2.3 Monivuotinen kokonaismenoarvio:

a) Maksusitoumusmäärärahojen (MSM) / maksumäärärahojen (MM) aikataulu (rahoitustuki) (vrt. kohta 6.1.1) Ei ole

>TAULUKON PAIKKA>

b) Tekninen ja hallinnollinen apu ja tukimenot (vrt. kohta 6.1.2) Ei ole

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

c) Henkilöstö- ja muiden hallintomenojen kokonaisvaikutus rahoitukseen (ks. kohdat 7.2 ja 7.3)

>TAULUKON PAIKKA>

2.4 Yhteensopivuus ohjelmasuunnitelman ja rahoitusnäkymien kanssa

|X| Ehdotus on tehdyn ohjelmasuunnitelman mukainen

| | Ehdotus edellyttää rahoitusnäkymien kyseisen otsakkeen ohjelmasuunnitelman muuttamista,

| | ja tämä voi edellyttää toimielinten sopimuksen määräysten soveltamista.

2.5 Vaikutukset tuloihin

|X| Ei vaikuta tuloihin

TAI

| | Vaikutukset tuloihin ovat seuraavat:

3. BUDJETTITIEDOT: Ei sovelleta

>TAULUKON PAIKKA>

4. OIKEUSPERUSTA

302 artikla (entinen 229 artikla)

5. KUVAUS JA PERUSTELUT

5.1 Yhteisön toiminnan tarve

5.1.1 Toiminnan tavoitteet

Yhteisö on joutunut yhä enemmän tekemisiin IMOssa käsiteltävien asioiden kanssa, mikä on johtanut yhteisön sisäisten sääntöjen kehittämiseen. Tämän vuoksi yhteisön on lisättävä osallistumistaan IMOssa, joka vahvistaa merenkulkua koskevat kansainväliset säännöt. Tehokkaampi osallistuminen IMOn työhön auttaisi yhteisöä täyttämään ulkoista toimivaltaansa koskevat velvollisuudet sekä varmistamaan yhteisön kannan johdonmukaisuuden tällä taloudellisesti hyvin merkittävällä alalla.

Äskettäin julkaistussa valkoisessa kirjassa "Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika" komissio oli sitä mieltä, että nykyinen tilanne olisi ensi tilassa korjattava saamalla yhteisö IMOn jäseneksi. Tällöin "laajentuneen Euroopan unionin 30 jäsenvaltiota voisivat esiintyä yhtenäisesti ja taivuttaa kyseisten järjestöjen toimintaa yhteisen edun ja kestävän kehityksen suuntaan."

Jäsenyyden ei ole määrä johtaa siihen, että yhteisö maksaisi osuuden IMOn budjettiin.

Koska yhteisö voi kuitenkin liittyä IMOon vasta, kun tarvittava määrä järjestön jäsenvaltioita on ratifioinut yleissopimuksen muutokset, prosessin odotetaan vievän huomattavasti aikaa. Komissio aikookin tehostaa jäsenyysneuvottelujen alkaessa yhteisön edustusta nimittämällä pysyvän edustajan Lontooseen. Edustus koostuisi yhdestä virkamiehestä, jonka pysyvä toimipaikka olisi komission edustusto Lontoossa, sekä yhdestä sihteeristä, jonka toimipaikka olisi niin ikään Lontoossa. Tähän henkilöstöön liittyvät kulut ovat ainoat budjettivaikutukset, joita IMO-jäsenyyden hakemisesta aiheutuu.

5.1.2 Ennakkoarviointiin liittyvät toimenpiteet

Henkilöstötarvetta perustellaan sillä, että IMOn muihin sopimuspuoliin ja merenkulkualan edustajiin on luotava läheisemmät suhteet, sekä niillä kokemuksilla, joita on saatu virkamiehen pitämisestä pysyvästi Lontoossa seuraamassa IMO-kysymyksiä. IMOn jäsenyydestä, jota edellytetään eurooppalaista liikennepolitiikkaa koskevassa valkoisessa kirjassa ja joka on tämän tiedonannon aiheena, käytävät neuvottelut korostavat tällaisen edustuksen tarvetta. Energian ja liikenteen pääosaston linja G seuraa edustuston vuosittaisen työohjelman toteuttamista ja työn tuloksia.

5.1.3 Jälkiarvioinnin perusteella toteutetut toimenpiteet

Pysyvästä edustuksesta IMOssa Lontoossa saatava lisäarvo arvioidaan säännöllisesti suhteessa tehtäviin ja työohjelmiin.

5.2 Suunnitellut toimet ja yhteisön rahoitustukea koskevat yksityiskohtaiset säännöt

- kohdeyleisö (hyödynsaajien määrä ilmoitetaan, jos mahdollista)

Ehdotettu toimi hyödyttää molemminpuolisesti yhtäältä komissiota ja toisaalta IMOn sopimuspuolia ja merenkulkualan edustajia, sillä se mahdollistaa tiiviimmät suhteet niiden välillä.

- ohjelmakauden (mitattavissa olevat) erityistavoitteet

Komission edustajan nimittäminen Lontooseen Kansainväliseen merenkulkujärjestöön ja sihteerin palkkaaminen häntä varten.

- konkreettiset toimenpiteet toimen toteuttamiseksi

Neuvottelut mahdollisuuksista sijoittaa komission IMO-edustaja komission Lontoon edustuston tiloihin (toimistotilat).

- välittömät tulokset

Yhteisön jäsenyys IMOssa on pitkän aikavälin tavoite eikä välitön tulos. Sen sijaan pysyvästä edustuksesta saatavat (edellä kohdassa 5.1 mainitut) hyödyt tuntuvat välittömästi.

- odotettava vaikutus yleistavoitteen toteutumiseen

Komission tämänhetkinen aliedustus IMOssa voidaan korjata, ja komission työ Brysselissä hyötyy merkittävästi, kun ei enää tarvita jatkuvia virkamatkoja IMOon.

Myös rahoitustukea koskevista yksityiskohtaisista säännöistä on annettava tietoja (tarvittavan rahoitustuen osuus ja muoto).

Komission edustajan nimittäminen IMOon ja sihteerin palkkaaminen edellyttävät buidjettivaroja talousarvion A osasta.

5.3 Toteutusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Ehdotettu edustus edellyttää kahden pysyvän henkilön nimittämistä (yhtä ura-alueen A ja yhtä ura-alueen C virkamiestä).

6. RAHOITUSVAIKUTUKSET

6.1 Kokonaisrahoitusvaikutus, B osa (koko ohjelmakaudeksi) Ei ole

6.1.1 Rahoitustuki

Ei ole

6.1.2 Tekninen ja hallinnollinen apu, tukimenot ja tietotekniikkakustannukset (maksusitoumusmäärärahat): Ei ole

6.2 Toimenpidekohtainen kustannuslaskelma, B osa (koko ohjelmakaudeksi) Ei ole

MSM, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

7. VAIKUTUKSET HENKILÖSTÖÖN JA HALLINTOMENOIHIN

7.1 Vaikutus henkilöstöön

>TAULUKON PAIKKA>

7.2 Henkilöstön taloudellinen kokonaisvaikutus

>TAULUKON PAIKKA>

Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja.

7.3 Muut toimesta johtuvat hallintomenot

>TAULUKON PAIKKA>

Määrät edustavat 12 kuukauden kokonaismenoja.

Henkilöstö- ja hallintoresurssien tarve katetaan hallinnoivalle pääosastolle vuotuisessa määrärahajaottelussa myönnetystä osuudesta.

I Yhteensä vuodessa (7.2 + 7.3): 197 270 EUR

II Toimen kesto: määräämätön

III Toimen kokonaiskustannukset (I x II): ei sovelleta //

8. SEURANTA JA ARVIOINTI

8.1. Seurantajärjestelmä: Ei sovelleta

8.2. Arvioinnin yksityiskohtaiset säännöt: Ei sovelleta

9. PETOSTEN TORJUNTATOIMET: Ei sovelleta