Komission tiedonanto Euroopan Parlamentille EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamisesta rahoitusvakuusjärjestelyistä /* SEK/2002/0278 lopull. - COD 2001/0086 */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamisesta rahoitusvakuusjärjestelyistä 2001/0086 (COD) KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamisesta rahoitusvakuusjärjestelyistä 1. TAUSTAA Ehdotus toimitettu Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2001) 168 lopullinen - 2001/0086 (COD)): // 27.3.2001 Talous- ja sosiaalikomitean lausunto [1]: // 28.11.2001 [1] EYVL C ..., ..., s. ... Euroopan parlamentin ensimmäinen käsittely [2]: // 13.12.2001 [2] EYVL C ..., ..., s. ... Esittelijä: Fernández Perez Royo. Neuvoston yhteinen kanta [3]: // 5.3.2002 [3] EYVL C ..., ..., s. ... 2. KOMISSION EHDOTUKSEN TAVOITE Ehdotetulla direktiivillä pyritään ratkaisemaan merkittävimmät ongelmat, jotka vaikuttavat vakuuksien rajatylittävään käyttöön tukkurahoitusmarkkinoilla. Siten sillä edistetään EU:n rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä ja varmistetaan yhtenäisvaluutasta saatava täysi hyöty. Ehdotetulla direktiivillä poistetaan hallinnointia rasittavia ja mutkistavia piirteitä ja luodaan vakuuksille selkeät, oikeusvarmuuden takaavat puitteet seuraavasti: - säädetään tehokkaasta ja yksinkertaisesta yhteisön järjestelmästä vakuuden luomiseksi; - tarjotaan vakuusjärjestelylle rajoitettu suoja eräitä maksukyvyttömyyslain säännöksiä vastaan, erityisesti niitä, jotka estäisivät vakuuden tehokkaan realisoimisen tai aiheuttaisivat epäilyä nykyisten tekniikoiden pätevyydestä; - luodaan oikeusvarmuus rajatylittävänä vakuutena käytettävien arvo-osuuksien osalta ulottamalla selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä annetun direktiivin 98/26/EY [4] mukaisten periaatteiden soveltaminen arvo-osuuksien sijaintipaikan määrittämiseen; [4] EYVL L 166, 11.6.1998, s. 45. - rajoitetaan vakuusjärjestelyn luomista tai täytäntöönpanoa koskevia raskaita muodollisuuksia; - varmistetaan sellaisten sopimusten pätevyys, joiden nojalla vakuuden saaja voi käyttää vakuutta omiin tarkoituksiinsa panttioikeuteen perustuvassa järjestelyssä eli kun kyseessä on perinteinen vakuusjärjestely. 3. YHTEISTÄ KANTAA KOSKEVIA HUOMIOITA 3.1. Yleisiä näkökohtia Vaikka alkuperäistä ehdotusta on suurelta osin muokattu uudelleen, sen keskeistä sisältöä ei ole muutettu yhteisellä kannalla. Komissio kannatti tekstiä, josta 13. joulukuuta 2001 kokoontunut Ecofin-neuvosto sopi yksimielisellä poliittisella päätöksellä. Komissio esitti alkuperäiseen ehdotukseensa tehtävät muutokset suullisesti (eli laatimatta kirjallista muutettua ehdotusta). Yhteinen kanta aiheuttaa vain vähän sisällöllisiä muutoksia, jotka koskevat: - soveltamisalaa; - vaatimuksia, jotka vakuusjärjestelyjä perustavien osapuolten on täytettävä saadakseen direktiivin mukaisen suojan; esimerkiksi tapaa, jolla järjestelyt todistetaan ja osapuolet allekirjoittavat ne; - perusteita, joiden mukaisesti vakuuden saaja voi ottaa vakuuden omaisuudekseen täytäntöönpanoon oikeuttavan tapahtuman esiintyessä; - lainvalintaa koskevaa 9 artiklaa (alkuperäisen ehdotuksen 10 artikla), jossa määritetään arvo-osuuksien sijainti ja siten niiden omistusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettava laki; säännös vastaa direktiivin 98/26/EY 9 artiklan 2 kohtaa. Jäljempänä tarkastellaan yksityiskohtaisesti kyseisiä yhteisellä kannalla komission alkuperäiseen ehdotukseen tehtyjä muutoksia, jotka heijastavat samankaltaisia ongelmia kuin parlamentin tarkistukset. Lisäksi kuvaillaan muutkin yhteisessä kannassa olevat muutokset komission alkuperäiseen ehdotukseen. 3.2. Parlamentin tarkistukset, jotka on sisällytetty yhteiseen kantaan 3.2.1. Johdanto-osa 3.2.1.1. Yleisiä näkökohtia Komissio hyväksyi johdanto-osaa koskevat parlamentin tarkistukset, kun asiasta äänestettiin ensimmäisessä käsittelyssä. Muut yhteiseen kantaan sisältyvät muutokset heijastavat artiklaosaan tehtyjä muutoksia tai täsmentävät artiklojen tulkintaa noudattaen kuitenkin alkuperäistä ehdotusta. 3.2.1.2. Parlamentin tarkistusten perusteella muutetut johdantokappaleet Parlamentin tarkistus 1 on hyväksytty yhteisessä kannassa. Siten johdanto-osan 11 kappaleen toinen virke, jossa korostettiin, ettei direktiivillä suojata luottoriskien täydentäviä vakuuksia (vakuuksia, joita vaaditaan vakuuden antajan luottokelpoisuuden heikkenemisen vuoksi), on poistettu, joten tällaisten vakuuksien suojaaminen on jätetty kansallisen oikeuden varaan. On myös hyväksytty tarkistus 2, jossa suositellaan johdanto-osan komitologiaa koskevan 14 kappaleen poistamista, mikä on johdonmukaista, kun samaa asiaa koskeva 10 ja 11 artikla poistetaan. 3.2.1.3. Johdanto-osaa koskevista parlamentin tarkistuksista riippumattomat yhteisessä kannassa tehdyt johdanto-osan muutokset Seuraavat johdanto-osan kappaleet ovat yhteisessä kannassa lähes samanlaiset kuin alkuperäisen ehdotuksen tekstissä: 1-3, 5 (4 alkuperäisessä ehdotuksessa), 7 (5), 12 (7), 14 (10), 21 (15) ja 22 (16). Niissä selvitetään ehdotuksen pohjimmaisia perusteita ja tavoitteita. Seuraavat uudet johdanto-osan kappaleet tukevat komission alkuperäiselle ehdotukselleen antamaa tulkintaa: 4, 6, 10 (puolet tekstistä on peräisin alkuperäisen ehdotuksen 4 artiklan 2 kohdasta), 13, 15, 16 (ensimmäinen virke on alkuperäisestä 11 kappaleesta), 17, 19 ja 20. Niiden sanamuoto tukee ehdotuksessa omaksuttua tasapainottavaa lähestymistapaa: tarkoituksena on välttää vakuusjärjestelyjen täytäntöönpanon sitomista muotoseikkoihin ja suojata tiettyjä rahoitusalalla käytössä olevia menettelyjä (kuten täydentävien vakuuksien antaminen tai pantattujen varojen käyttöoikeus) tiettyjä automaattisia kiertosääntöjä vastaan rajoittamatta kuitenkaan voimassa olevien jälkikäteisten oikeudellisten takeiden soveltamista, jotka ovat edelleen tarpeellisia vilpillisessä mielessä tehdyissä tai taloudellisesti kohtuuttomissa oikeustoimissa. Seuraavat johdanto-osan kappaleet ovat uusia tai niitä on muutettu artiklaosan muutoksia vastaavalla tavalla: 8 (vastaa alkuperäisen ehdotuksen johdanto-osan 8 kappaletta), 9 (6), 11 ja 18 (13). Johdanto-osan 8 ja 9 kappaleeseen tehdyt muutokset ovat johdonmukaiset parlamentin artiklaosaa koskevien tarkistusten 3 ja 17 kanssa, eli ne koskevat lainvalintaa koskevaa artiklaa ja vaatimusta, jonka mukaan rahoitusvakuus on annettava, jotta se voi kuulua direktiivin soveltamisalaan (johdanto-osan 11 kappaleessa täsmennetään edelleen, millainen todiste vakuusjärjestelystä on esitettävä tämän edellytyksen täyttämiseksi). Johdanto-osan 18 kappaleessa selvennetään käteisen rahan käyttämistä vakuutena. Alkuperäisen ehdotuksen johdanto-osan 9 kappale (kolmansien maiden osapuolten kanssa tehtävistä vakuusjärjestelyistä) on poistettu. 3.2.2. Artiklaosa 3.2.2.1. Yleisiä näkökohtia Komissio hyväksyi parlamentin artiklaosaan ensimmäisen käsittelyn äänestyksessä tekemät tarkistukset esitettyään sanamuotoon joitakin muutoksia, joiden tarkoituksena oli päästä lopulliseen sopimukseen yhteisen kannan tekstistä. 3.2.2.2. Artiklat, joita on muutettu parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä tekemien tarkistusten jälkeen - Tarkistukset 3, 4, 10, 11 ja 12 - direktiivin 1 ja 2 artikla (alkuperäisen ehdotuksen 2 ja 3 artikla) Vaatimukset, jotka vakuusjärjestelyn osapuolten on täytettävä direktiivin mukaan, saatiin lopulta viimeisteltyyn muotoon pitkien, mutkikkaiden neuvottelujen tuloksena. Komission alkuperäisen ehdotuksen 2 artiklassa vaadittiin yksinkertaisesti vakuusjärjestelyn keskeiset ehdot sisältävää kirjallista sopimusta (sähköisessä muodossa tehty sopimus mukaan luettuna). Lisäksi vaadittiin, että vakuuden antajan on allekirjoitettava vakuusjärjestely (myös varmennettu sähköinen allekirjoitus on mahdollinen). Jotta kyseisten markkinoiden toimijoilla olisi käytössään vieläkin joustavampi kehys, näitä vaatimuksia on kuitenkin mukautettu siten, että ne ilmentävät parlamentin tarkistuksia 3 ja 10 sekä yhteisen kannan 1 artiklan 5 kohtaa, jonka mukaan vakuuden antamisesta on esitettävä kirjallinen todiste. Lisäksi yhteisen kannan 1 artiklan 5 kohdassa täsmennetään, että järjestelystä on esitettävä kirjallinen tai "oikeudellisesti vastaava" todiste. Kyseinen kohta on toimiva/pitävällä pohjalla ja riittävän joustava, joten se vastaa parlamentin näkemystä ja komission toiveita. Ilmaisun "kirjallinen" määritelmää on siten tarkistettu: yhteisen kannan 2 artiklan 3 kohta vastaa pääpiirteittäin parlamentin tarkistusta 12. Toinen keskeinen edellytys rahoitusvakuuden kuulumiselle direktiivin soveltamisalaan on hallinnan luovuttaminen; vakuus on siis siirrettävä vakuuden saajan tai tämän puolesta toimivan henkilön hallintaan tai määräysvaltaan. Samaa kantaa korostetaan yhteisen kannan 2 artiklan 2 kohtaan sisällytettyä "annetun" rahoitusvakuuden määritelmässä, joka on olennaisilta osiltaan samansuuntainen kuin parlamentin tarkistus 11. Lopuksi on todettava, että yhteisen kannan säännöksissä viitataan "rahoitusvakuusjärjestelmiin" tarkistuksen 4 mukaisesti. - Tarkistukset 5 - 9, 18 ja 19 - direktiivin 1 artiklan 2 kohta (alkuperäisen ehdotuksen 2 artiklan 4 kohta) Direktiiviehdotusta on muutettu myös sen soveltamisalaan kuuluvien luonnollisten ja oikeushenkilöiden osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston esittämien voimakkaiden kannanottojen mukaisesti. Komission alkuperäinen ehdotus kattoi viranomaiset, toiminnan vakauden valvonnan alaiset rahoituslaitokset ja suuret yhtiöt, jotka määritellään tiettyjen kynnysarvojen avulla. Ehdotuksen mukaan kynnysarvoja on mahdollista saattaa ajan tasalle komitologiamenettelyn avulla. Parlamentti ei kuitenkaan kannattanut viimeksi mainittua lähestymistapaa, vaan tarkistuksilla 5 ja 9 soveltamisalaa laajennetaan siten, että se käsittää kaikenlaiset yhtiöt, kunhan toisena osapuolena on laajasti ottaen joko rahoituslaitos tai viranomainen. Yhteisen kannan 1 artiklan 2 kohta heijastaa samankaltaisia toiminnan vakauden valvontaan liittyviä perusteita ja samalla myös poliittista kompromissia, sillä siihen on sisällytetty poikkeuslauseke, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat jättää muut kuin rahoitusalan yhtiöt soveltamisalan ulkopuolelle: tietyt jäsenvaltiot olivat sitä mieltä, että kaikenlaisten rahoitusalan ulkopuolella toimivien yhtiöiden sisällyttäminen voisi aiheuttaa ongelmia konkurssitapauksissa määritettäessä velkojien etuoikeusjärjestystä. Komissio on hyväksynyt poikkeuslausekkeen sen oletuksen perusteella, että sitä sovelletaan todennäköisesti hyvin vähän ja että lauseketta sovellettaessakin sen vaikutukset ovat vähäiset. Komission mielestä olisi erittäin haitallista jäsenvaltiolle sulkea yhtiöitä pysyvästi direktiivistä saatavan hyödyn ulkopuolelle, varsinkin kun tietyt suuryhtiöt käyttävät jo vakuusjärjestelyjä tukkumarkkinoilla. Soveltamisalan rakenteeseen on tehty yleisluonteisia muutoksia sen piiriin kuuluvien henkilöiden osalta. Tästä syystä organisaatioita koskeva määritelmiä on täsmennetty edelleen yhteisen kannan 1 artiklan 2 kohdassa käyttäen lähes samaa sanamuotoa kuin parlamentin tarkistuksissa 6 - 8. Parlamentin tarkistuksen 9 mukaisesti poistetaan kynnysarvot, joita käytetään direktiivin piiriin kuuluvien yhtiöiden määrittämisessä. Vastaavasti on poistettu tarpeettomaksi käyneet alkuperäiset 11 ja 12 artikla parlamentin tarkistusten 18 ja 19 mukaisesti. - Tarkistukset 13 ja 14 - direktiivin 4 artikla (alkuperäisen ehdotuksen 5 artikla) Täytäntöönpanoon oikeuttavan tapahtuman esiintyessä, jolloin vakuuden saajalla on oikeus vakuusjärjestelyn realisointiin, vakuuden saajalla oli jo komission alkuperäisen ehdotuksenkin mukaan oikeus myydä rahoitusvälineistä koostuva vakuus. Yhteisessä kannassa tarjotaan vaihtoehto, jonka mukaan vakuuden saaja voi ottaa rahoitusvälineet omaisuudekseen, jos osapuolet ovat sopineet tästä ja vakuuden arvostuksesta, kuten parlamentin tarkistuksissa 13 ja 14 edellytetään. Tietyissä jäsenvaltioissa pidetään kuitenkin ratkaisevana periaatetta, jonka mukaan vakuus on realisoitava tavanomaisten kaupan edellytysten mukaisesti, jotta voitaisiin varmistaa sen riippumaton ja oikeudenmukainen arvostus. Siten yhteisessä kannassa pidettiin tarpeellisena antaa niille jäsenvaltioille, jotka eivät salli omaisuudeksi ottamista direktiivin voimaantulopäivänä, mahdollisuus olla tunnustamatta kyseistä menettelyä. - Tarkistus 15 - direktiivin 5 artikla (alkuperäisen ehdotuksen 6 artikla) Yhteisessä kannassa selvennetään että, vakuuden saajalla on rahoitusvakuuden käyttöoikeus vain jos tästä on sovittu rahoitusvakuusjärjestelyn osapuolten kesken, mikä vastaa parlamentin tarkistusta 15. - Tarkistus 17 - direktiivin 9 artikla (alkuperäisen ehdotuksen 10 artikla) Lainvalintaa koskevaa artiklaa on muutettu huomattavasti: sen 2 kohta on poistettu yhteisestä kannasta parlamentin tarkistuksen 17 mukaisesti, jotta vältettäisiin vaikutukset kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevässä Haagin konferenssissa parhaillaan meneillään oleviin neuvotteluihin, sillä ne kattavat samat lainvalintaa koskevat kysymykset kuin kyseinen artikla. Lisäksi muitakin artikloja on täsmennetty vastaamaan Haagin yleissopimuksen luonnoksen kehitystä. - Tarkistus 20 - direktiivin 11 artikla (alkuperäisen ehdotuksen 12 artikla) Tarkistuksessa 20 parlamentti esittää näkemyksen, jonka mukaan direktiivi on pantava täytäntöön vuotta aikaisemmin (vuoden 2003 loppuun mennessä) kuin komission alkuperäisessä ehdotuksessa suunniteltiin (vuoden 2004 loppuun mennessä). Direktiivillä on moninaisia vaikutuksia omistusoikeuteen, konkurssilainsäädäntöön ja lainvalintasääntöihin, joten yhteisessä kannassa yksinkertaisesti kehotetaan jäsenvaltioita panemaan direktiivi voimaan 18 kuukauden kuluessa sen voimaantulosta. On kuitenkin selvää Tukholmassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston (2001) päätelmistä, että jäsenvaltiot ovat yhtä mieltä siitä, että asianomaisten osapuolten olisi pyrittävä kaikin tavoin toteuttamaan keskeisiä toimenpiteitä yhdentyneiden arvopaperimarkkinoiden toteuttamiseksi vuoden 2003 loppuun mennessä. Tämä yhteinen sitoumus edellyttää direktiivin pikaista hyväksymistä ja vastaavasti myös sen pikaista täytäntöönpanoa. 3.2.2.3. Neuvoston lisäämät uudet säännökset - 1 artikla (alkuperäisen ehdotuksen 1 ja 2 artikla) Yhteisen kannan 1 artiklan 4 kohdan b alakohdan perusteella jäsenvaltiot voivat jättää direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle vakuuden antajan tuotantovälineisiin suoraan liittyvät rahoitusvälineet. Tarkoituksena on välttää tilanne, jossa vaarannetaan vakuuden antajien mahdollisuuksia järjestellä toimintaansa uudelleen. Tämä vastaa täysin alkuperäistä ehdotusta, sillä missään vaiheessa ei ollut tarkoitus, että esimerkiksi kiinteistöt tai irtain omaisuus kuuluisi direktiivin soveltamisalaan. Alkuperäisen ehdotuksen 1 artiklan 6 kohta, jossa määritellään direktiivin soveltamisalaan kuuluvat "asiaankuuluvat rahoitusvelvoitteet", on siirretty määritelmien yhteyteen 2 artiklan 1 kohdan f alakohtaan. - 2 artikla (alkuperäisen ehdotuksen 3 artikla) Seuraavat määritelmät poistettiin tarpeettomina: "takaisinostosopimus", "vakuuden antaja", "vakuuden saaja", "rahoitusvakuus", "vakuustiliä ylläpitävällä välittäjä" ja "pantattuja arvo-osuuksia sisältävä tili". Rahoitusvakuuden määritelmä sisältyy kuitenkin yhteisen kannan 1 artiklan 4 kohdan a alakohtaan. Yhteiseen kantaan on lisätty uusi käteisen määritelmä (2 artiklan 1 kohdan d alakohta), jotta seteliraha jäisi direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. - 3 artikla (alkuperäisen ehdotuksen 4 artikla) Kun tarkoituksena on välttää vakuusjärjestelyjen täytäntöönpanon sitomista muotoseikkoihin, komission alkuperäinen ehdotus sisälsi luettelon (joka on viitteellinen) tarpeettomista 'muodollisista toimista', jotka menivät alkuperäisiä 2 artiklassa lueteltuja muodollisia vaatimuksia pidemmälle (ks. edellä kohta 3.2.2.2). Kyseinen esimerkkiluettelo, joka oli alun perin 4 artiklan 2 kohdassa, on siirretty johdanto-osan 10 kappaleeseen. Yhteisen kannan 3 artiklan 1 kohdassa selvennetään myös sitä, ettei myöskään vakuuden antaminen saa olla riippuvainen minkään muodollisen toimen suorittamisesta. Tämän mukaisesti entisen 4 artiklan 1 kohdan viittaus alkuperäisen 2 artiklan vaatimuksiin on korvattu uudella 3 artiklan 2 kohdalla. Kyseiset vaatimukset selventävät sitä, ettei mitään muita toimia tarvita, jotta vakuusjärjestelyt ovat päteviä suhteessa kolmansiin. - 4 artikla (alkuperäisen ehdotuksen 5 artikla) Alkuperäisessä 5 artiklan 1 kohdassa selvitettiin ehtoja ja edellytyksiä, joiden vallitessa vakuuden saaja voi realisoida rahoitusvakuuden "täytäntöönpanoon oikeuttavan tapahtuman esiintyessä" (ks. mitä edellä todetaan 'omaksi ottamisesta'). Tämä kohta on jaettu yhteisen kannan 4 artiklan 1 kohdaksi and 4 artiklan 4 kohdaksi. Alkuperäisen ehdotuksen 5 artiklan 2 kohta, jonka mukaan sulkeutuva nettoutus on sallittua, on siirretty yhteisen kannan 7 artiklan 2 kohdaksi. Yhteisen kannan 4 artiklan 6 kohdan, joka vastaa alkuperäistä 5 artiklan 4 kohtaa, jonka mukaan vakuuden arvostus on suoritettava taloudellisesti järkevällä tavalla, soveltamisala on ulotettu myös asiaan kuuluvien rahoitusvelvoitteiden laskemiseen yhteisen kannan 5 - 7 artiklan mukaisen sulkeutuvan nettoutuksen yhteydessä. - 5artikla (alkuperäisen ehdotuksen 6 artikla) Yhteisen kannan 5 artiklassa asetetaan puitteet vakuuden saajan oikeudelle käyttää käyttöoikeuttaan 'pantattuihin' vakuuksiin. Artiklan 2 kohdassa selvennetään, että jos tästä on sovittu, vakuuden saaja voi kuitata vastaavan vakuuden arvon asiaankuuluvia rahoitusvelvoitteita vastaan sen sijaan, että siirtäisi vakuuden takaisin vakuuden antajalle ja vaatisi lainan suoritusta. Artiklan alkuperäinen 3 kohta on poistettu tarpeettomana. Yhteisen kannan uudessa 4 artiklan 5 kohdassa todetaan selvästi, että vakuuden käyttö ei tee vakuusjärjestelyä pätemättömäksi kolmansia kohtaan, vaikka vakuus ei ole vakuuden antajan hallinnassa tai määräysvallassa 1 artiklan 5 kohdan ja 2 artiklan 2 kohdan vaatimusten mukaisesti. - 6 artikla (alkuperäisen ehdotuksen7 artikla) Jotta voitaisiin ottaa huomioon, kuinka tärkeää sulkeutuva nettoutus on omistusoikeuden siirtämisen ja repo-järjestelyjen kannalta, yhteisen kannan uudessa 6 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan, että tällaiset järjestelyt voidaan päättää sulkeutuvan nettoutuksen avulla, jos tästä on sovittu järjestelyn osapuolten kesken. - 7 artikla (alkuperäisen ehdotuksen 8 artikla) Alkuperäisen ehdotuksen 8 artiklan 1 ja 2 kohta, jotka koskivat sulkeutuvan nettoutuksen suojaa yleisesti, on yhdistetty 7 artiklan i kohtaan. Uusi 7 artiklan 2 kohta, jossa sulkeutuva nettoutus nimenomaisesti vapautetaan tietyistä muodollisista vaatimuksista, on siirretty alkuperäisen ehdotuksen 5 artiklan 2 kohdasta. - 8 artikla (alkuperäisen ehdotuksen 9 artikla) Parlamentti ja neuvosto kannattivat laajasti alkuperäisen ehdotuksen tavoitetta eli pyrkimystä suojata merkittävimpiin markkinoilla nykyisin käytössä oleviin menettelyihin lukeutuvia (eli täydentäviä ja korvaavia vakuuksia koskevia) järjestelyjä maksukyvyttömyyslainsäädäntöä ja ns. nollatuntisääntöä sovellettaessa (viimeksi mainituissa tapauksissa maksukyvyttömyyteen liittyvät tapahtumat saavat takautuvan vaikutuksen ja niiden katsotaan alkaneen keskiyöllä). Neuvostossa käydyn teknisiä yksityiskohtia koskevan keskustelun tuloksena tämä artikla on saanut täysin uuden muodon yhteisessä kannassa, mutta sen sisältö ei ole muuttunut. Yhteisen kannan 8 artiklaan on kuitenkin otettu uusi 2 kohta, jonka tarkoituksena on suojata niitä vakuuden saajia, jotka ovat saaneet vakuuden maksukyvyttömyysmenettelyn alettua ja jotka voivat todistaa toimineensa hyvässä uskossa. Komissio on tyytyväinen tähän sääntöön, joka vastaa in direktiivin 98/26/EY 3 artiklan 1 kohdan sääntöä. - 10 artikla Yhteisen kannan 10 artiklassa säädetään komissiolle velvollisuus antaa kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle direktiivin soveltamisesta ja erityisesti edellä kuvailtujen poikkeuslausekkeiden käytöstä sekä 5 artiklassa tarkoitettujen panttaukseen perustuvien vakuuksien käytöstä viimeistään 3 vuoden kuluessa täytäntöönpanosta. 4. PÄÄTELMÄ Komissio on sitä mieltä, että yhteisessä kannassa on säilytetty komission ehdotuksen ja yhteiseen kantaan neuvostossa käytyjen keskustelujen yhteydessä hyväksyttyjen ja siihen sisällytettyjen parlamentin tarkistusten keskeinen sisältö. Komissio antaa kannatuksensa tälle kovin odotettua direktiiviä koskevan yhteisen kannan tekstille, sillä direktiivi on välttämätön tukkumarkkinoiden toimijoille ja yhdentyneiden arvopaperimarkkinoiden toteuttamiseksi vuoden 2003 loppuun mennessä.