Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI julkisista ostotarjouksista

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Yleistä

Komissio ilmoitti vuonna 1985 sisämarkkinoiden toteutumista koskevassa valkoisessa kirjassa aikovansa esittää direktiiviehdotuksen julkisia ostotarjouksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä. Komissio toimittikin 19. tammikuuta 1989 neuvostolle ensimmäisen ehdotuksen kolmanneksitoista yhtiöoikeudelliseksi direktiiviksi yritysostotarjouksista [1]. 10. syyskuuta 1990 komissio hyväksyi muutetun ehdotuksen [2], jossa otettiin huomioon talous- ja sosiaalikomitean [3] ja Euroopan parlamentin [4] lausunnot.

[1] EYVL C 64, 14.3.1989, s. 8; perustelut ks. EU-tiedote, lisäosa 3/89.

[2] EYVL C 240, 26.9.1990, s. 7; perustelut ks. KOM(90) 416 lopullinen.

[3] EYVL C 298, 27.11.1989, s. 56.

[4] EYVL C 38, 19.2.1990, s. 41.

Tuolloin kyseessä oli suotuisan talouskehityksen siivittämä kunnianhimoinen hanke, jonka tarkoituksena oli julkisia ostotarjouksia koskevan lainsäädännön yksityiskohtainen lähentäminen. Taloudellisen tilanteen muuttuessa ehdotus herätti kuitenkin eräissä jäsenvaltioissa voimakasta vastustusta. Näin ollen komissio ilmoitti neuvostolle Edinburghin huippukokouksen yhteydessä joulukuussa 1992 esittämässään toissijaisuutta koskevassa julkilausumassa, jonka se vahvisti Essenin Eurooppa-neuvoston yhteydessä joulukuussa 1994, että se tarkistaisi ehdotustaan jäsenvaltioiden kanssa kesäkuussa 1993 aloitettujen neuvottelujen pohjalta.

Komissio toimitti 8. helmikuuta 1996 neuvostolle ja Euroopan parlamentille uuden ehdotuksen kolmanneksitoista yhtiöoikeudelliseksi direktiiviksi yritysostotarjouksista [5]. Tässä vaiheessa ehdotus oli eräänlainen jäsenvaltioiden kanssa käytyihin neuvotteluihin perustuva puitedirektiivi, jossa säädettiin yleisistä periaatteista mutta ei pyritty lainsäädäntöjen yksityiskohtaiseen lähentämiseen. Vuoden 1997 lopulla komissio hyväksyi muutetun ehdotuksen, jossa otettiin huomioon talous- ja sosiaalikomitean ja Euroopan parlamentin lausunnot.

[5] EYVL C 162, 6.6.1996, s. 5; perustelut ks. KOM(95) 655 lopullinen.

Neuvosto vahvisti yhteisen kannan yksimielisesti 19. kesäkuuta 2000 [6]. Euroopan parlamentti esitti joulukuussa 2000 toisessa käsittelyssään eräitä tarkistuksia [7], joita neuvosto ei kuitenkaan voinut hyväksyä. Tämän jälkeen aloitettu sovittelumenettely päättyi yhteisymmärryksen saavuttamiseen sovittelukomiteassa 6. kesäkuuta 2001.

[6] EYVL C 23, 24.1.2001, s. 1.

[7] EYVL C 232, 17.8.2001, s. 168.

Euroopan parlamentin äänestyksessä 4. heinäkuuta 2001 äänet jakautuivat kuitenkin tasan (273-273), ja kompromissin tuloksena laadittu teksti hylättiin. Euroopan parlamentin päätös perustui lähinnä kolmeen poliittiseen näkökantaan: (1) torjuttiin periaate, jonka mukaan kohdeyhtiön johdon on tarjouksen tekemisen jälkeen saatava sitä koskevien suojatoimenpiteiden toteuttamiselle etukäteen yhtiökokouksen hyväksyntä niin kauan kuin eurooppalaisilla yrityksillä ei ole tasapuolisia toimintaedellytyksiä julkisia ostotarjouksia vastaan; (2) valitettiin sitä, että direktiivissä ei suojata riittävästi julkisen ostotarjouksen osapuolina olevien yhtiöiden työntekijöitä; (3) ehdotuksen jälkeen yhtiöillä ei olisi tasapuolisia toimintaedellytyksiä Yhdysvaltojen kanssa.

Lissabonissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto kuitenkin katsoi, että tämä rahoitusmarkkinoiden puitteiden toteuttamista koskevaan toimintasuunnitelmaan [8] sisältyvä direktiivi kuuluu niihin ensisijaisiin toimiin, jotka on toteutettava Euroopan rahoitusmarkkinoiden yhdentämiseksi vuoteen 2005 mennessä. EY:n teollisuuden ja työnantajien keskusjärjestö UNICE on asiasta samaa mieltä; järjestö on useaan otteeseen todennut, että rajatylittäviä ostotarjouksia varten tarvitaan yhteiset säännöt. Myös Euroopan parlamentti on myöntänyt, että tällä alalla tarvitaan kipeästi direktiiviä. Nyt kun rahoituspalvelujen toimintasuunnitelmaa ollaan toteuttamassa, komissio katsoo, että myös rajatylittäviä ostotarjouksia varten olisi ehdottomasti luotava yhteisön säännöt.

[8] KOM(1999) 232, 11.5.1999.

Tällaisten toimien avulla voitaisiin edistää eurooppalaisten yritysten kehittämistä ja uudelleenorganisointia, mikä on välttämätön edellytys niiden kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja yhtenäisten pääomamarkkinoiden kehittämiseksi. Toistaiseksi yhtiöiden toimintaa säätelevät kansalliset lainsäädännöt poikkeavat toisistaan erittäin paljon, mikä aiheuttaa useassa jäsenvaltiossa toimiville yhtiöille runsaasti ongelmia mm. sen suhteen, mitä lakia olisi sovellettava tai mitkä ovat toimivaltaiset viranomaiset. Tällaiset epävarmuustekijät eivät ole suotavia saati toivottavia toimittaessa Euroopan unionin sisällä.

Sen vuoksi komissio on päättänyt esittää uuden direktiiviehdotuksen. Uudessa ehdotuksessa pyritään ottamaan huomioon Euroopan parlamentin esiin tuomat huolenaiheet luopumatta kuitenkaan perusperiaatteista, jotka on hyväksytty yksimielisesti neuvoston 19. kesäkuuta 2000 esittämässä yhteisessä kannassa. Komissio on perustanut yhtiöoikeuden asiantuntijoiden korkean tason työryhmän, jonka puheenjohtajana toimii professori Jaap Winter, ja aikoo esittää sille ehdotuksia Euroopan parlamentin mainitsemien ongelmien ratkaisemiseksi. Direktiiviehdotusta valmistellessaan komissio on ottanut laajalti huomioon julkisia ostotarjouksia koskevat suositukset, jotka työryhmä esitti tammikuussa 2002 julkaisemassaan kertomuksessa [9].

[9] Yhtiöoikeuden asiantuntijoiden korkean tason työryhmän kertomus, Bryssel, 10.1.2002.

Uuden ehdotuksen tavoitteet ovat samat kuin edellisen: yleisinä tavoitteina on rahoitusmarkkinoiden yhdentäminen rahoituspalvelujen toimintasuunnitelman mukaisesti ja lainsäädäntöjen lähentäminen yritysten uudelleenorganisointien edistämiseksi, minkä lisäksi ehdotuksella pyritään yhtäältä vahvistamaan rajatylittävien julkisten ostotarjousten oikeusvarmuutta kaikkien osapuolten edun mukaisesti ja toisaalta varmistamaan vähemmistöosakkaiden suoja tällaisten toimenpiteiden yhteydessä. Direktiiviehdotus luo jäsenvaltioiden toiminnalle puitteet, jotka perustuvat tiettyihin periaatteisiin ja eräisiin yleisiin vaatimuksiin, samalla kun jäsenvaltiot voivat antaa sen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt omien kansallisten käytäntöjensä mukaisesti, kunhan erot eivät vaaranna direktiivin soveltamista yhteisön tasolla.

Uuden ehdotuksen soveltamisala ja perusperiaatteet ovat samat kuin edellisessä ehdotuksessa. Sitä on kuitenkin täydennetty, jotta voitaisiin ottaa huomioon Euroopan parlamentin edelliseen ehdotukseen tekemät tarkistukset. Tältä osin ehdotus noudattaa ns. Winterin kertomuksessa komissiolle esitettyjä suosituksia, jotka koskevat 'käyvän hinnan' yhteistä määritelmää (5 artikla) sekä julkisen ostotarjouksen yhteydessä muodostuvaa lunastusoikeutta (14 artikla) ja lunastusvelvollisuutta (15 artikla).

Winterin kertomuksessa esitettyjen suositusten mukaisesti uudessa ehdotuksessa säilytetään (9 artiklassa esitetty) periaate, jonka mukaan osakkaiden on annettava tarjouksen julkistamisen jälkeen lausunto suojatoimenpiteistä, ja esitetään, että ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvissa yhtiöissä olisi lisättävä avoimuutta suojarakenteiden ja -järjestelyjen suhteen (10 artikla). Suojarakenteista ja -järjestelyistä on ilmoitettava yksityiskohtaisesti ja tarkasti. Ehdotuksessa lisätään näihin suosituksiin velvollisuus esittää asianomaiset toimenpiteet yhtiökokoukselle kahden vuoden välein perustelujen kera.

Ehdotuksessa ei kuitenkaan noudateta kaikkia Winterin kertomuksen suosituksia, jotka koskevat suojatoimenpiteiden kumoamista julkisen ostotarjouksen hyväksymisen jälkeen ("breakthrough"). Näitä suosituksia nimittäin vastustivat lähes kaikki jäsenvaltiot ja myös rahoitusalan eri edustajat erityisesti niiden mahdollisesti aiheuttamien juridisten ongelmien vuoksi (raja soveltamiselle, sen pääoman määrittely, johon riskit kohdistuvat, oikeuksien menettämisestä maksettavat korvaukset jne.). Lisäksi suuri enemmistö niistä, joilta pyydettiin lausunto direktiivin valmistelun yhteydessä, oli sitä mieltä, että direktiiviin ei pitäisi sisällyttää toimenpiteitä, joilla on huomattavia vaikutuksia yhtiöoikeuteen.

Winterin kertomuksen mukaisesti ehdotuksessa kuitenkin säädetään, että tarjouksentekijä ei voi vedota arvopapereiden siirtämistä koskeviin rajoituksiin (esimerkiksi osakkuuksien määrää tai niiden siirtämistä koskevat rajoitukset) tai äänioikeutta koskeviin rajoituksiin (esimerkiksi äänioikeuden käyttöä koskevat rajoitukset tai äänestyksen lykkääminen) tai että niiden oikeusvaikutukset lakkaavat sen jälkeen kun tarjous on julkistettu (11 artikla). Lisäksi tarjouksentekijällä tulisi olla tarjouksen toteutumisen jälkeen mahdollisuus kutsua yhtiökokous koolle lyhyellä varoitusajalla, jotta yhtiöjärjestystä voidaan muuttaa ja yhtiön hallinto- tai johtoelimen jäsenet vaihtaa voimassa olevien yhtiöoikeuden sääntöjen mukaisesti, mutta ilman että tarjouksentekijälle asetetaan arvopapereiden siirtoa tai äänioikeuden käyttöä koskevia rajoituksia.

Komissio katsoo, että ehdotus perustuu johdonmukaiseen lähestymistapaan, joka edustaa tässä tilanteessa realistisinta näkemystä. Ehdotuksen 10 artiklassa esitetty vaatimus lisätä avoimuutta ja 11 artiklassa säädetty kielto soveltaa toimenpiteitä, jotka saattavat johtaa yhtiön johdon perusteettomaan suojaamiseen, parantavat huomattavasti Euroopan parlamentin mainitsemia "tasapuolisia toimintaedellytyksiä" vaarantamatta kuitenkaan eurooppalaisten yritysten kilpailuasemaa suhteessa kolmansiin maihin ja erityisesti Yhdysvaltoihin. Tämä on vasta ensimmäinen askel, sillä 18 artiklassa säädetyn tarkistuksen avulla voidaan selvittää, mitä muita aloitteita olisi toteutettava tasapuolisten toimintaedellytysten edistämiseksi.

Komissio haluaa lopuksi ottaa esiin yhteisöjen tuomioistuimen viimeaikaisen oikeuskäytännön, joka koskee EY:n perustamissopimuksen 56 artiklassa vahvistetun, pääomien vapaata liikkuvuutta koskevan perusperiaatteen rikkomista (4. kesäkuuta 2002 annetut tuomiot asioissa C-367/98, komissio v. Portugali, C-483/99, komissio v. Ranska, ja C-503/99, komissio v. Belgia). Vaikka tuomiot koskevat vain jäsenvaltioiden hyväksymiä sääntöjä, tuomioistuin muistuttaa, että sijoittamiseen ja määräysvallan käyttöön eurooppalaisissa yrityksissä kohdistuvat rajoitukset ovat pääomien vapaata liikkuvuutta koskevan periaatteen vastaisia. Tuomioistuin täsmentää seuraavaa: "Kansallisen lainsäädännön mukaisesti tehtäviä yhteisön sisäisiä investointeja voidaan rajoittaa kansallisella lainsäädännöllä ainoastaan silloin, kun kyseinen lainsäädäntö voidaan perustella perustamissopimuksen 58 artiklassa tarkoitetuilla syillä tai yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä ja kun sitä sovelletaan kaikkiin henkilöihin ja yrityksiin, jotka harjoittavat toimintaa vastaanottavan jäsenvaltion alueella. Jotta kyseinen kansallinen lainsäädäntö olisi tällä tavoin perusteltu, sen on oltava omiaan takaamaan siinä asetetun tavoitteen toteuttaminen eikä sillä saa ylittää sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi, jotta se täyttäisi oikeasuhteisuutta koskevan kriteerin." Tämän direktiivin tarkoituksena ei missään nimessä ole poiketa tästä lähestymistavasta. Tämän ehdotuksen 11 artiklassa käsitellään erityisesti arvopapereiden siirtoa ja äänioikeuden käyttöä koskevia yksityioikeudellisia rajoituksia ja kielletään niiden täytäntöönpano tai mitätöidään ne julkisten ostotarjousten yhteydessä. Tämä täsmennys on tarpeen, kun otetaan huomioon Euroopan parlamentin 5. huhtikuuta 2001 antama päätöslauselma yhteisön sisäisiä investointeja koskevien oikeudellisten näkökohtien päivittämisestä.

Ehdotukseen on myös sisällytetty komitologiaosuus (17 artikla) entisen yhteyskomiteajärjestelyn sijaan.

2. Artiklakohtaiset perustelut

1 artikla - Soveltamisala

Kuten edellistäkin ehdotusta, direktiiviä sovelletaan yhtiöihin, jotka kuuluvat jonkin jäsenvaltion lainsäädännön piiriin ja joiden arvopaperit tai osa niistä on otettu kaupankäynnin kohteeksi yhdessä tai useammassa pörssissä Euroopan unionissa. Ainoa uudistus edelliseen ehdotukseen nähden on ilmaisun "tai osa niistä" lisääminen; tarkoituksena on osoittaa selkeästi, että direktiiviä sovelletaan myös silloin kun pörssissä on noteerattu vain osa asianomaisen yhtiön äänivaltaisista arvopapereista.

Koska direktiivissä määritellään ainoastaan vähimmäisvaatimukset, jäsenvaltiot voivat laajentaa sen soveltamisalaa myös yhtiöihin, joita ei ole noteerattu pörssissä.

2 artikla - Määritelmät

Kuten edellisessä ehdotuksessa, tässä artiklassa määritellään tärkeimmät direktiivissä käytetyt käsitteet. Niitä ei ole muutettu.

On syytä täsmentää, että direktiivin säännöksiä sovelletaan ostotarjouksiin siitä riippumatta, perustuvatko ne velvollisuuteen vai vapaaehtoisuuteen. Ostotarjouksen tekeminen voi olla pakollista, jos jäsenvaltiot niin määräävät suojatakseen vähemmistöosakkaita määräysvallan vaihtumiselta yhtiössä. Ostotarjous voi perustua vapaaehtoisuuteen, jos se tehdään ilman velvollisuutta siihen, yhtiön määräysvallan saamista varten.

On myös syytä täsmentää, mitä arvopapereita eri säännöksissä tarkoitetaan. Direktiivissä tarkoitetaan ainoastaan sellaisia arvopapereita, joihin liittyy äänioikeus yhtiössä. Koska direktiivissä määritellään ainoastaan vähimmäisvaatimukset, jäsenvaltiot voivat sisällyttää sen soveltamisalaan myös yhtiöiden muita arvopapereita.

3 artikla - Yleiset periaatteet

Kuten edellisessä ehdotuksessa, tässä artiklassa esitetään eräitä yleisiä periaatteita, joihin direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevien kansallisten sääntöjen on perustuttava.

4 artikla - Valvontaviranomaiset ja sovellettava lainsäädäntö

Kuten edellisessä ehdotuksessa, jokaisen jäsenvaltion on nimettävä viranomainen tai viranomaiset, jotka valvovat kaikkia yritysostotarjoukseen liittyviä tekijöitä ja varmistavat, että ostotarjouksen osapuolet noudattavat tämän direktiivin mukaisesti laadittuja sääntöjä.

Toimivaltaisen viranomaisen ja sovellettavan lainsäädännön määrittäminen on helppoa silloin kun kohdeyhtiön arvopapereilla käydään kauppaa säännellyillä markkinoilla jäsenvaltiossa, jossa yhtiöllä on sääntömääräinen kotipaikka. Toimivalta on tämän jäsenvaltion viranomaisilla ja sovelletaan tämän jäsenvaltion lainsäädäntöä. Tilanne on hankalampi silloin kun kohdeyhtiön arvopapereilla käydään kauppaa yhden tai useamman muun jäsenvaltion säännellyillä markkinoilla. Direktiivissä tehdään ero sen mukaan, koskevatko ongelmat itse tarjousta vai yhtiön toimintaa. Jälkimmäisessä tapauksessa toimivaltainen viranomainen ja sovellettava lainsäädäntö määräytyvät sen jäsenvaltion mukaan, jossa yhtiöllä on sääntömääräinen kotipaikka. Ensimmäisessä tapauksessa toimivaltainen viranomainen ja sovellettava lainsäädäntö määräytyvät sen jäsenvaltion mukaan, missä arvopapereita vaihdetaan tai missä niitä on vaihdettu ensimmäisen kerran.

Jotta voitaisiin varmistaa direktiivin joustava soveltaminen siinä määriteltyjen yleisten periaatteiden asettamissa rajoissa, jäsenvaltiot voivat antaa valvontaviranomaisilleen mahdollisuuden poiketa tietyistä direktiivin soveltamista varten annetuista kansallisista säännöistä direktiivissä määriteltyjen yleisten periaatteiden mukaisesti. Joustavuus saattaa olla tarpeen, jotta valvontaviranomaiset voivat toimia niissä hyvin erilaisissa tilanteissa, joita nopeasti muuttuvilla rahoitusmarkkinoilla todennäköisesti ilmenee.

On suotavaa välttää turvautumasta järjestelmällisesti tuomioistuimiin ostotarjousten yhteydessä. Jäsenvaltiot voivat siis päättää, missä määrin ja millä edellytyksin asiat voidaan viedä tuomioistuimen käsiteltäväksi, kunhan ne eivät estä vahingonkärsijää ryhtymästä oikeustoimiin ainakin vahingonkorvauksen saamista varten.

Kuten edellisessä ehdotuksessa, artiklan 2 kohtaa koskee tarkistuslauseke (18 artikla).

5 artikla - Vähemmistöosakkaiden suoja; pakollinen tarjous; käypä hinta

Kuten edellisessä ehdotuksessa, tämän artiklan tarkoituksena on varmistaa vähemmistöosakkaiden suoja aina kun luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö saa pörssiyhtiössä määräysvallan arvopapereiden hankkimisen perusteella. Tätä varten direktiivissä määrätään, että kansallisella tasolla hyväksytyissä säännöissä on annettava vähemmistöosakkaille asianmukaiset takeet, jotka velvoittavat asianomaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön esittämään kaikille osakkaille tarjouksen ostaa heidän omistamansa arvopaperit käypään hintaan.

Kuten edellisessä ehdotuksessa, ja aiemmista ehdotuksista poiketen, direktiivissä ei pyritä määrittelemään määräysvallan antavaa ääniosuutta eikä sitä, miten tällainen osuus olisi laskettava. On päätetty, että näitä kysymyksiä käsitellään jäsenvaltiossa, jossa toimivaltainen valvontaviranomainen toimii.

Edellisestä ehdotuksesta poiketen 5 artiklan 4 kohdassa säädetään kuitenkin lunastusvelvollisuuden yhteydessä maksettavan hinnan määrittämisestä. Sen varmistamiseksi, että vähemmistöosakkaat saavat kaikissa tapauksissa parhaan mahdollisen hinnan ja tarjouksentekijä puolestaan mahdollisimman suuren oikeusvarmuuden, käypänä hintana pidetään korkeinta hintaa, jonka tarjouksentekijä tai yhdessä hänen kanssaan toimivat henkilöt ovat maksaneet samoista arvopapereista tarjousta edeltävien 6-12 kuukauden aikana. Nykyisen talous- ja rahoitussuhdanteen vallitessa tämän periaatteen soveltamisessa on kuitenkin tarpeen noudattaa tiettyä joustavuutta. Tätä varten jäsenvaltiot voivat antaa valvontaviranomaisille luvan muuttaa tätä hintaa selkeästi määriteltyjen olosuhteiden ja perusteiden vallitessa päätöksellä, joka on julkaistava perusteluineen.

On suotavaa ottaa käyttöön komiteamenettely (17 artikla), jotta näitä olosuhteita ja perusteita voidaan täsmentää.

6 artikla - Tarjousta koskevat tiedot

Kuten edellisessä ehdotuksessa, kansallisten sääntöjen avulla on varmistettava, että tarjouksen vastaanottajat saavat riittävästi tietoa tarjoukseen liittyvistä ehdoista.

On myös tärkeää, että tarjouksentekijä ilmoittaa välittömästi päätöksestään tehdä tarjous sekä valvontaviranomaiselle että kohdeyhtiön hallinto- tai johtoelimelle. Tarjouksentekijän on myös laadittava ja julkistettava hyvissä ajoin tarjousasiakirja, johon sisältyvien tietojen nojalla tarjouksen vastaanottajat voivat tehdä perustellun päätöksen tarjouksesta. On myös tärkeää vaatia, että kaikki tarjouksen osapuolet ilmoittavat valvontaviranomaiselle tämän pyynnöstä kaikki tiedot, jotka tämä katsoo tarpeellisiksi tehtäviensä hoitamista varten.

On suotavaa ottaa käyttöön komiteamenettely (17 artikla), jotta 3 kohdassa vaadittuja tietoja voidaan tarvittaessa muuttaa.

7 artikla - Tarjousaika

Kuten edellisessä ehdotuksessa, tässä artiklassa säädetään, että ostotarjouksen on periaatteessa oltava voimassa vähintään kaksi viikkoa ja enintään kymmenen viikkoa, jotta yhtiöiden toimintaa ei häiritä enempää kuin on välttämätöntä.

8 artikla - Tarjouksen julkisuus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianomaisten arvopapereiden markkinoihin vaikuttavat tiedot julkistetaan siten, että voidaan vähentää niiden markkinoiden vääristymisen ja sisäpiirikauppojen mahdollisuutta.

Kuten edellisessä ehdotuksessa, mutta aiemmista ehdotuksista poiketen, direktiivissä ei luetella eri julkistamiskeinoja vaan jätetään jäsenvaltioille tältä osin varsin laaja harkintavalta sillä edellytyksellä, että tarjouksen vastaanottajat saavat kaikki tarvittavat tiedot selkeästi ja nopeasti.

9 artikla - Kohdeyhtiön hallinto- tai johtoelimen velvoitteet

Kuten edellisessä ehdotuksessa, tässä artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että kohdeyhtiön hallinto- tai johtoelin pidättyy toteuttamasta suojatoimenpiteitä, jotka voivat vaarantaa tarjouksen toteutumisen, paitsi jos yhtiökokous on antanut sille tähän ennakolta valtuutuksen. Kun kyseessä on määräysvallan hankkiminen kohdeyhtiössä, on tärkeää varmistaa, että yhtiön kohtalosta päättävät sen omistajat. Siksi tarjoukseen vastaamiseen on saatava yhtiökokouksen nimenomainen valtuutus.

Direktiivissä ei määritellä toimenpiteitä, jotka voivat estää tarjouksen toteutumisen. Yleensä kyseessä ovat erilaiset toimenpiteet, joita ei toteuteta yhtiön normaalin toiminnan yhteydessä tai jotka eivät ole tavanomaisten markkinakäytäntöjen mukaisia.

Kansallisissa säännöissä on myös velvoitettava kohdeyhtiön hallinto- tai johtoelin antamaan tarjouksesta perusteltu lausunto, jossa täsmennetään syyt, joiden vuoksi tarjous olisi hyväksyttävä tai hylättävä. On tärkeää, että myös kohdeyhtiön työntekijät voivat osallistua tämän lausunnon antamiseen, ja jos he eivät ole siitä samaa mieltä, antaa oman lausuntonsa samaan aikaan kuin yhtiön johto. Lausunnot on tarkoitettu osakkaille, joiden on tehtävä päätös tarjouksesta.

Tämän säännöksen soveltamiselle voidaan säätää siirtymäaika.

10 artikla - Tiedot 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista yhtiöistä

Tämän uuden artiklan tarkoituksena on varmistaa avoimuus, mikä on erityisen tärkeää niiden yhtiöiden kannalta, jotka saattavat joutua julkisen ostotarjouksen kohteeksi. Siinä esitetään luettelo tiedoista, jotka direktiivin soveltamisalaan kuuluvien kohdeyhtiöiden tulisi julkistaa ainakin toimintakertomuksessaan. Tässä tarkoitetaan etenkin tietoja yhtiön rakenteesta ja säännöksistä, jotka saattaisivat estää tarjouksentekijää hankkimasta ja käyttämästä määräysvaltaa yhtiössä. Nämä tiedot on tarvittaessa saatettava ajan tasalle myös kesken vuotta. Tätä artiklaa on tarkasteltava kiinteässä yhteydessä muihin avoimuutta koskeviin yhteisön säädöksiin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/34/EY [10], annettu 28 päivänä toukokuuta 2001, arvopaperien ottamisesta viralliselle pörssilistalle sekä siihen liittyvästä tiedonantovelvollisuudesta, ja direktiiviluonnos säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteiksi otettujen arvopapereiden liikkeeseenlaskijoita ja haltijoita koskevista avoimuusvaatimuksista). Komissio on moneen otteeseen korostanut pörssiyhtiöiden avoimen tiedonvälityksen merkitystä. Avoimuuden merkitys on tullut esiin myös viimeaikaisten tapahtumien yhteydessä, mm. Enronin tapauksessa.

[10] EYVL C 184, 6.7.2001, s. 1.

Lisäksi esitetään, että kaikki osakkaat antaisivat kahden vuoden välein lausunnon rakenteellisista toimenpiteistä ja suojajärjestelyistä ja että yhtiön hallinto- tai johtoelin esittäisi niille perusteet.

Tätä artiklaa on tarkasteltava uudelleen mahdollista tarkistamista varten viiden vuoden kuluttua siitä kun direktiivin soveltaminen on alkanut. Tällöin pitäisi olla mahdollista todeta, missä määrin markkinavoimat ovat tässä artiklassa säädetyn avoimuuden ansiosta voineet pakottaa noudattamaan tasapuolisia toimintaedellytyksiä julkisten ostotarjousten alalla.

11 artikla - Kielto soveltaa arvopapereiden siirtoa ja äänioikeutta koskevia rajoituksia

Tämä uusi artikla on vastaus pyrkimykseen luoda julkisille ostotarjouksille tasapuoliset toimintaedellytykset EU:ssa puuttumalla erilaisiin oikeudellisiin rajoituksiin, joita voidaan pitää esteenä tarjousten tekemiselle. Tätä varten ehdotetaan, että:

- yhtäältä olisi estettävä tarjouksentekijää vetoamasta omistusoikeutta koskeviin rajoituksiin, jotka voivat estää häntä hankkimasta kohdeyhtiön arvopapereita; tällaisia ovat esimerkiksi rajoitukset, jotka koskevat omistusosuuden suuruutta tai yhtiön tai muiden arvopapereiden haltijoiden oikeutta hyväksyä arvopapereiden siirrot;

- toisaalta olisi poistettava äänioikeutta koskevien rajoitusten vaikutukset, jotka estävät kohdeyhtiön arvopapereiden haltijoita käyttämästä oikeuttaan silloin kun yhtiökokous päättää suojatoimenpiteistä tarjouksesta ilmoittamisen jälkeen; tässä tarkoitetaan äänioikeutta koskevia rajoituksia, äänioikeuden käytölle asetettuja määräaikoja tai arvopapereiden haltijoiden kesken tehtyjä sopimuksia. Ehdotuksen 9 artiklassa säädetyn periaatteen mukaisesti on tärkeää, että arvopapereiden haltijat voivat vapaasti esittää tarjouksesta perustellun mielipiteensä;

- poistaa ensimmäisessä tarjouksen hyväksymisen jälkeen pidettävässä yhtiökokouksessa kaikki rajoitukset, jotka koskevat arvopapereiden siirtämistä ja äänioikeutta sekä osakkaiden erityisoikeuksia nimittää tai erottaa hallinto- tai johtoelimen jäsenet ja jotka voivat estää tarjouksentekijää, jolla on riittävä määrä kohdeyhtiön arvopapereita, käyttämästä niihin liittyviä äänioikeuksia yhtiöjärjestyksen muuttamiseksi. Ilmaisulla "riittävä määrä arvopapereita" tarkoitetaan osuutta, joka kansallisessa lainsäädännössä on yleensä määritelty tällaisten päätösten tekemisen edellytykseksi.

On huomattava, että silloin kun arvopaperit ovat äänivallattomia, niihin ei myöskään sovelleta rajoituksia, jos niihin liittyy etuoikeus tuottoon tai osuuteen ylijäämästä yhtiön purkautuessa.

Nämä säännökset koskevat toimenpiteitä, jotka saattavat johtaa yhtiön johdon perusteettomaan suojeluun ("management entrenchment"); ne eivät siis koske arvopapereita, joihin liittyy kaksin- tai moninkertainen äänimäärä. Voidaan katsoa, että arvopaperit, joihin liittyy oikeus käyttää useita ääniä, ovat osa yhtiöiden rahoitusjärjestelmää ja ettei niiden olemassaolon ole todistettu estävän julkisia ostotarjouksia. Sama koskee arvopapereita, joihin liittyy kaksinkertainen äänimäärä, sillä ne voivat osaltaan edistää arvopaperien omistuksen pysyvyyttä. Sitä paitsi näiden oikeuksien poistaminen, etenkin ilman korvausta, herättäisi eräiden oikeusjärjestysten piirissä perustavanlaatuisia kysymyksiä, jotka saattaisivat vaarantaa direktiivin hyväksymisen tai ainakin viivyttää sitä kauan. Jos kuitenkin käy myöhemmin ilmi, että tällaisia arvopapereita käytetään ensisijaisesti suojakeinoina julkisia ostotarjouksia vastaan, komissio voi käsitellä asiaa uudelleen 18 artiklassa säädetyn tarkistuslausekkeen perusteella.

12 artikla - Muut tarjouksia koskevat säännöt

Kuten edellisessä ehdotuksessa (entinen 10 artikla) ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti tässä artiklassa luetellaan yksityiskohtiin menemättä eräitä muita seikkoja, joista on annettava kansalliset säännöt. Näin jäsenvaltioille jää harkintavalta päättää sääntöjen sisällöstä. Jäsenvaltioiden on kuitenkin varmistettava, että tämän artiklan perusteella annetut kansalliset säännöt eivät vaikuta direktiivin yleisten periaatteiden soveltamiseen.

13 artikla - Työntekijöiden edustajille tarkoitettu tiedotus ja heidän kuulemisensa

Tässä uudessa artiklassa vastataan eräisiin Euroopan parlamentin esittämiin huolenaiheisiin, jotka liittyvät julkisen ostotarjouksen vaikutuspiirissä olevien yhtiöiden (sekä tarjouksen tekevä yhtiö että kohdeyhtiö) työntekijöiden suojeluun.

Artiklassa vahvistetaan, että on erittäin tärkeää ottaa näiden yhtiöiden työntekijät edustajiensa välityksellä tiiviisti ja käytännössä mukaan toimenpiteen toteuttamiseen, sillä se vaikuttaa toimenpiteen onnistumiseen ja edistää sen vaikutuksille alttiiksi joutuvien etujen huomioon ottamista asianmukaisella tavalla. Artiklassa muistutetaan, että mahdollisesti sovellettavien kansallisten säännösten lisäksi tässä yhteydessä saatetaan joutua soveltamaan eräitä yhteisön oikeuden säännöksiä.

Tämä täydentää 6 artiklan 3 kohdan h alakohdassa ja 9 artiklan 5 kohdassa säädettyä julkiseen ostotarjoukseen liittyvää erityismenettelyä.

14 artikla - Lunastusoikeus

Tämä uusi artikla vastaa suoraan Euroopan parlamentin edelliseen ehdotukseen tekemää tarkistusta. Siinä otetaan käyttöön yhteinen ns. squeeze out -menettely, jonka mukaan tietyn määrän yhtiön arvopapereita omistavalla osakkaalla on oikeus lunastaa muilta vähemmistöosakkailta näiden arvopaperit korvausta vastaan.

Direktiivissä kuitenkin rajoitetaan tätä mahdollisuutta siinä tapauksessa, että osuus arvopapereista on saatu julkisen ostotarjouksen perusteella.

15 artikla - Lunastusvelvollisuus

Tässä uudessa artiklassa säädetään vähemmistöosakkaiden oikeudesta vastapainona edellisessä artiklassa käyttöön otetulle enemmistöosakkaan oikeudelle. Artiklan mukaan vähemmistöosakas voi vastaavissa olosuhteissa ja aina julkisen ostotarjouksen jälkeen vaatia enemmistöosakasta lunastamaan hänen arvopaperinsa.

16 artikla - Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on tärkeää säätää tämän direktiivin säännösten rikkomisen perusteella määrättävistä seuraamuksista.

17 artikla - Komitologia

Edellisessä ehdotuksessa (entinen 11 artikla) säädettiin yhteyskomitean perustamisesta direktiivin soveltamisen seurannan varmistamiseksi. Yhteyskomitea voidaan nyt korvata komitologiamenettelyllä.

18 artikla - Tarkistaminen

Kuten edellisessä ehdotuksessa, säädetään eräisiin direktiivin säännöksiin sovellettavasta tarkistusmenettelystä. Tarkistuksen tarkoituksena on lisätä tarvittaessa julkisia ostotarjouksia koskevien toimintaedellytysten tasapuolisuutta (4 artiklan 2 kohta sekä 10 ja 11 artikla).

19 artikla - Siirtymäkausi

On kuitenkin hyödyllistä, että jäsenvaltiot voivat antaa yhtiöilleen aikaa mukautua näihin uusiin sääntöihin säätämällä 9 artiklaa koskevasta siirtymäkaudesta, joka voi olla enintään kolme vuotta.

20 artikla - Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

On tärkeää, että direktiiviä sovelletaan kun rahoituspalvelujen toimintasuunnitelman voimassaolo päättyy, sillä direktiivi on olennainen osa toimintasuunnitelmaa.

2002/0240(COD)

Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI julkisista ostotarjouksista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI ja EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 44 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [11],

[11] .

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [12],

[12] .

noudattavat EY:n perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [13],

[13] Euroopan parlamentin lausunto annettu ..., neuvoston yhteinen kanta esitetty ... ja Euroopan parlamentin päätös tehty ... . Euroopan parlamentin päätös tehty ... ja neuvoston päätös tehty ....

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Perustamissopimuksen 44 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaisesti on tarpeen sovittaa yhteen ja saattaa yhdenmukaisiksi kaikkialla yhteisössä tiettyjä osakkaiden ja kolmansien osapuolten etujen suojaamiseen tarkoitettuja takeita, joita jäsenvaltiot vaativat sellaisilta jonkin jäsenvaltion lainsäädännön piiriin kuuluvilta yhtiöiltä, joiden arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteiksi jonkin jäsenvaltion säännellyillä markkinoilla.

(2) On tarpeen suojata jonkin jäsenvaltion lainsäädännön piiriin kuuluvien yhtiöiden arvopapereiden haltijoiden etuja silloin, kun yhtiöistä on tehty ostotarjous tai määräysvalta niissä on siirtymässä ja ainakin osa niiden arvopapereista on otettu kaupankäynnin kohteiksi säännellyillä markkinoilla.

(3) On tarpeen varmistaa yhteisön tasolla selkeys ja avoimuus ostotarjouksia koskevien oikeudellisten kysymysten ratkaisemisessa ja sen estämiseksi, että johtamis- ja hallintokulttuurien väliset satunnaiset erot aiheuttavat vääristymiä yritysten uudelleenjärjestelyä koskevissa toimintatavoissa.

(4) Kunkin jäsenvaltion olisi nimettävä yksi tai useampi viranomainen valvomaan tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia ostotarjouksia koskevia seikkoja ja varmistamaan, että ostotarjousten osapuolet noudattavat tämän direktiivin mukaisesti annettuja sääntöjä. Eri viranomaisten olisi toimittava yhteistyössä keskenään.

(5) Tehokkuussyistä yritysostojen sääntelyn olisi oltava joustavaa, siinä olisi voitava puuttua uusiin tilanteisiin niiden ilmettyä ja sen olisi mahdollistettava poikkeusten tekeminen tai poikkeuslupien myöntäminen. Valvontaviranomaisten olisi kuitenkin sääntöjä tai säädettyjä poikkeuksia soveltaessaan tai poikkeuslupia myöntäessään noudatettava tiettyjä yleisiä periaatteita.

(6) Valvonta on voitava antaa riippumattomien elinten tehtäväksi.

(7) Yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti ja erityisesti oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi riippumattoman tuomioistuimen on voitava tarvittaessa käsitellä uudelleen valvontaviranomaisen päätökset. On kuitenkin syytä jättää jäsenvaltioiden päätettäväksi, onko säädettävä sellaisista oikeuksista, joihin voidaan vedota hallinnollisissa tai tuomioistuinmenettelyissä, joko siten, että menettely pannaan vireille valvontaviranomaista vastaan tai tarjouksen osapuolten välisenä.

(8) Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet arvopapereiden haltijoiden ja erityisesti vähemmistöosakkaiden suojaamiseksi sen jälkeen kun määräysvalta yhtiössä on vaihtunut. Tämä suoja olisi varmistettava velvoittamalla määräysvallan hankkija tekemään kaikille arvopapereiden haltijoille koko heidän omistusosuuttaan koskeva tarjous, joka perustuu yhteisen määritelmän mukaiseen käypään hintaan. Jäsenvaltioiden on voitava säätää arvopapereiden haltijoiden etujen suojaamiseen tarkoitetuista muista välineistä, kuten velvollisuudesta tehdä osatarjous, jos tarjouksentekijä ei saa määräysvaltaa yhtiössä, tai velvollisuudesta tehdä tarjous samanaikaisesti kun tarjouksentekijä saa yhtiössä määräysvallan.

(9) Kaikille arvopapereiden haltijoille tehtävää lunastustarjousta koskevaa velvollisuutta ei pidä soveltaa niihin, joilla on jo tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettavan lainsäädännön voimaantulopäivänä määräysvaltaan oikeuttavia omistuksia.

(10) Tarjousvelvollisuus ei koske sellaisten arvopapereiden hankintaa, joihin ei liity äänioikeutta varsinaisissa yhtiökokouksissa. Jäsenvaltioiden on kuitenkin voitava säätää, että tarjousvelvollisuus ei koske ainoastaan niitä arvopapereita, joihin liittyy äänioikeus, vaan myös niitä arvopapereita, joihin liittyy äänioikeus ainoastaan erityistilanteissa tai joihin ei liity äänioikeutta.

(11) Sisäpiirikauppojen mahdollisuuden vähentämiseksi olisi vaadittava, että tarjouksentekijät ilmoittavat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa päätöksestään esittää tarjous sekä ilmoittavat tarjouksesta valvontaviranomaiselle.

(12) Arvopapereiden haltijoille olisi ilmoitettava tarjouksen ehdot asianmukaisesti tarjousasiakirjalla. Myös yhtiön työntekijöiden edustajille, tai jollei tällaisia edustajia ole, suoraan työntekijöille olisi annettava tarpeelliset tiedot samaan aikaan.

(13) On tarpeen säätää ostotarjouksen voimassaoloajasta.

(14) Jotta valvontaviranomaiset pystyisivät hoitamaan tehtävänsä tyydyttävästi, niiden on voitava milloin tahansa vaatia tarjouksen osapuolia toimittamaan tarjousta koskevat tiedot ja tekemään yhteistyötä muiden pääomamarkkinoita valvovien viranomaisten kanssa sekä toimittamaan myös näille viivyttelemättä tietoja tehokkaalla ja toimivalla tavalla.

(15) Tarjouksen toteutumisen estämiseen tähtäävien toimien välttämiseksi on tarpeen rajoittaa kohdeyhtiön hallinto- tai johtoelimen valtuuksia ryhtyä luonteeltaan poikkeuksellisiin toimiin, estämättä kuitenkaan perusteettomasti kohdeyhtiötä harjoittamasta tavanomaista liiketoimintaansa.

(16) Kohdeyhtiön hallinto- tai johtoelintä olisi vaadittava julkistamaan asiakirja, jossa esitetään perusteluineen sen kanta ostotarjoukseen, muun muassa sen näkemys tarjouksen täytäntöönpanon vaikutuksista yhtiön kaikkiin etuihin ja erityisesti työllisyyteen.

(17) Niiden hyödyllisten vaikutusten vahvistamiseksi, joita liittyy tässä direktiivissä tarkoitettujen yhtiöiden arvopapereiden vapaata hinnanmuodostusta koskeviin voimassa oleviin säännöksiin ja äänioikeuden vapaaseen käyttöön, kyseisten yhtiöiden hyväksymien suojajärjestelyjen ja -rakenteiden suhteen on noudatettava avoimuutta ja yhtiökokouksen on säännöllisin väliajoin hyväksyttävä ne.

(18) Jäsenvaltioiden on voitava toteuttaa tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että voitaisiin yhtäältä antaa kaikille tarjouksentekijöille mahdollisuus ostaa haluamansa arvopaperit kumoamalla säännökset, joissa säädetään arvopapereiden ja äänioikeuksien siirron rajoittamisesta, ja toisaalta mitätöidä niiden arvopapereiden ja äänioikeuksien siirtoa koskevien rajoitusten vaikutukset, jotka voivat estää tarjouksentekijää, jolla on riittävä määrä kohdeyhtiön arvopapereita, käyttämästä niihin liittyviä äänioikeuksia yhtiön yhtiöjärjestyksen muuttamiseksi, kumoamalla ensimmäisessä tarjouksen toteutumisen jälkeen pidettävässä yhtiökokouksessa rajoitukset, jotka koskevat äänioikeutta ja nimittämiseen liittyviä osakkaiden erityisoikeuksia.

(19) On tarpeen, että jäsenvaltiot antavat säännöt niitä tapauksia varten, joissa tarjous raukeaa, sekä säännöt tarjouksentekijän oikeudesta tarkistaa tarjoustaan, mahdollisuudesta esittää kilpailevia tarjouksia yhtiön arvopapereista, tarjouksen tuloksen julkistamisesta, tarjouksen peruuttamattomuudesta ja sallituista ehdoista.

(20) Tarjouksen tekijäyhtiön ja kohdeyhtiön työntekijöiden edustajille tarkoitetusta tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan on säädettävä asianomaisissa kansallisissa säännöissä, erityisesti niissä, jotka on annettava soveltaen eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 22 päivänä syyskuuta 1994 annettua neuvoston direktiiviä 94/45/EY [14], työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä heinäkuuta 1998 annettua neuvoston direktiiviä 98/59/EY [15] ja työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä 11 päivänä maaliskuuta 2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/14/EY [16]. Olisi ainakin säädettävä, että kohdeyhtiön työntekijöillä tai heidän edustajillaan on oltava mahdollisuus esittää näkemyksensä tarjouksen odotettavissa olevista vaikutuksista työllisyyteen.

[14] EYVL C 254, 30.9.1994, s. 64. Direktiiviä on muutettu direktiivillä 97/74/EY (EYVL 10, 16.1.1998, s. 22).

[15] EYVL C 225, 12.8.1998, s. 16.

[16] EYVL C 80, 23.3.2002, s. 29.

(21) Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet, jotta osakas, joka on saavuttanut yhtiössä suuren määräysvallan julkisen ostotarjouksen perusteella, voisi velvoittaa jäljellä olevat vähemmistöosakkaat myymään hänelle arvopaperinsa. Vastaavasti, kun osakas on saavuttanut yhtiössä suuren määräysvallan julkisen ostotarjouksen perusteella, jäljellä olevilla vähemmistöosakkailla on oltava mahdollisuus velvoittaa hänet ostamaan heidän arvopaperinsa.

(22) Koska suunnitellun toiminnan tavoitteita (varmistaa arvopapereiden haltijoiden riittävä suoja kaikkialla yhteisössä ja määrittää ostotarjousmenettelyä koskevat vähimmäisohjeet) ei voida riittävällä tavalla toteuttaa jäsenvaltioiden toimin (avoimuuden ja oikeusvarmuuden tarve, kun kyseessä on rajatylittävä yritysosto tai määräysvallan hankkiminen), vaan ne voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tämä direktiivi ei ylitä sitä, mikä on näiden tavoitteiden toteuttamiseksi välttämätöntä.

(23) Direktiivin antaminen on asianmukainen menettelytapa sellaisten puitteiden luomiseksi, jotka käsittävät tiettyjä yhteisiä periaatteita ja rajoitetun määrän yleisiä vaatimuksia, jotka jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön antamalla yksityiskohtaisempia sääntöjä kansallisen järjestelmänsä ja käytäntöjensä mukaisesti.

(24) Jäsenvaltioiden on kuitenkin säädettävä tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten annettujen kansallisten säännösten rikkomisen vuoksi määrättävistä seuraamuksista.

(25) On vahvistettava tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten tarvittavat toimenpiteet menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [17] mukaisesti.

[17] EYVL C 184, 17.7.1999, s. 23.

(26) On säädettävä, että komissiolla on mahdollisuus tarkastella uudelleen ja tarvittaessa tarkistaa säännöksiä, joissa säädetään yhtiökokousten avoimuuden lisäämisestä ja toiminnan parantamisesta julkisen ostotarjouksen yhteydessä.

(27) Jäsenvaltioiden on voitava lykätä tietyn ajan niiden säännösten soveltamista, jotka koskevat kohdeyhtiöiden hallinto- tai johtoelimen velvollisuuksia,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Soveltamisala

1. Tässä direktiivissä säädettyjä yhteensovittamistoimenpiteitä sovelletaan jäsenvaltioiden lakeihin, asetuksiin, hallinnollisiin määräyksiin, menettelyohjeisiin tai muihin järjestelyihin, mukaan luettuina sellaisten organisaatioiden, joilla on virallinen toimivalta säännellä markkinoita, vahvistamat järjestelyt (jäljempänä 'säännöt'), jotka koskevat jonkin jäsenvaltion lainsäädännön piiriin kuuluvan yhtiön arvopapereihin kohdistuvia ostotarjouksia, jos kaikki tai osa tällaisista arvopapereista on otettu kaupankäynnin kohteiksi yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa sijoituspalveluista arvopaperimarkkinoilla 10 päivänä toukokuuta 1993 annetussa neuvoston direktiivissä 93/22/ETY [18] tarkoitetuilla säännellyillä markkinoilla (jäljempänä 'säännellyt markkinat').

[18] EYVL C 41, 11.6.1993, s. 27. Direktiiviä on muutettu viimeksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/64/EY (EYVL L 290, 17.11.2000, s. 27).

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta sellaisten yhtiöiden liikkeeseenlaskemia arvopapereita koskeviin ostotarjouksiin, joiden tarkoituksena on yleisöltä hankittujen varojen yhteinen sijoittaminen ja jotka toimivat riskin hajauttamisen periaatetta noudattaen ja joiden osuudet on haltijan vaatimuksesta ostettava takaisin tai lunastettava välittömästi tai välillisesti näiden yhtiöiden varoilla. Tällaisten yhtiöiden toiminta sen varmistamiseksi, ettei niiden osuuksien pörssiarvo poikkea merkittävästi substanssiarvosta, rinnastetaan tällaiseen takaisinostoon tai lunastukseen.

2 artikla

Määritelmät

1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) 'julkisella ostotarjouksella' tai 'tarjouksella' yhtiön arvopapereiden haltijoille tehtyä (muuta kuin kohdeyhtiön itsensä tekemää) julkista tarjousta hankkia kaikki tai osa tällaisista arvopapereista, riippumatta siitä, onko tarjous pakollinen vai vapaaehtoinen, edellyttäen että tarjous on tehty kohdeyhtiön määräysvallan hankkimisen jälkeen tai että sen tarkoituksena on kohdeyhtiön määräysvallan hankkiminen kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

b) 'kohdeyhtiöllä' yhtiötä, jonka arvopaperit ovat tarjouksen kohteena;

c) 'tarjouksentekijällä' tarjouksen tekevää luonnollista henkilöä tai julkis- tai yksityisoikeudellista oikeushenkilöä;

d) 'yhdessä toimivilla henkilöillä' luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka ovat yhteistyössä tarjouksentekijän tai kohdeyhtiön kanssa sellaisen nimenomaisen tai hiljaisen, suullisen tai kirjallisen sopimuksen perusteella, jonka tarkoituksena on joko hankkia määräysvalta kohdeyhtiössä tai estää tarjouksen toteutuminen;

e) 'arvopapereilla' siirtokelpoisia arvopapereita, joihin liittyy äänioikeus yhtiössä;

f) 'tarjouksen osapuolilla' tarjouksen tekijää, tarjouksen tekijän hallinto- tai johtoelimen jäseniä, jos tarjouksen tekijä on yhtiö, kohdeyhtiötä, kohdeyhtiön arvopaperien haltijoita sekä kohdeyhtiön hallituksen jäseniä, ja henkilöitä, jotka toimivat yhdessä tällaisten osapuolten kanssa.

2. Edellä 1 kohdan d alakohtaa sovellettaessa pidetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/34/EY [19] 87 artiklassa tarkoitettuja toisen luonnollisen tai oikeushenkilön määräysvallassa olevia luonnollisia tai oikeushenkilöitä tällaisen toisen henkilön kanssa ja keskenään yhdessä toimivina henkilöinä.

[19] EYVL C 184, 6.7.2001, s. 1.

3 artikla

Yleiset periaatteet

1. Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavia periaatteita noudatetaan:

a) kaikkia kohdeyhtiön samanlajisten arvopapereiden haltijoita kohdellaan tasapuolisesti; lisäksi, kun henkilö hankkii määräysvallan yhtiössä, on muita arvopapereiden haltijoita suojattava;

b) kohdeyhtiön arvopapereiden haltijoilla on oltava riittävästi aikaa ja tietoja voidakseen tehdä asianmukaisiin tietoihin perustuvan päätöksen tarjouksesta; kohdeyhtiön hallinto- tai johtoelimen tulisi neuvoa arvopapereiden haltijoita esittämällä näkemyksensä tarjouksen täytäntöönpanon vaikutuksista työllisyyteen, työehtoihin ja yhtiön toimipaikkoihin;

c) kohdeyhtiön hallinto- tai johtoelin toimii koko yhtiön edun mukaisesti eikä se saa evätä arvopapereiden haltijoilta mahdollisuutta tehdä päätös tarjouksen arvioinnin perusteella;

d) kohdeyhtiön, tarjouksen tekijäyhtiön tai muun tarjouksen vaikutuspiirissä olevan yhtiön arvopapereiden markkinoille ei saa aiheuttaa vääristymiä siten, että arvopaperikurssi nousee tai laskee keinotekoisesti ja markkinoiden tavanomainen toiminta häiriintyy;

e) tarjouksentekijä saa julkistaa tarjouksen vasta varmistuttuaan siitä, että se voi suorittaa täysimääräisesti kaikki mahdollisesti tarjottavat rahavastikkeet, ja toteutettuaan kaikki kohtuudella vaadittavat toimenpiteet varmistaakseen kaikkien muuntyyppisten vastikkeiden suorittamisen;

f) kohdeyhtiön arvopapereita koskeva tarjous ei saa kohtuuttoman pitkään estää yhtiötä harjoittamasta liiketoimiaan.

2. Edellä 1 kohdassa säädettyjen periaatteiden noudattamista varten jäsenvaltiot:

a) valvovat, että tässä direktiivissä annettuja vähimmäisvaatimuksia noudatetaan;

b) voivat säätää tarjousten sääntelylle lisäehtoja ja ankarampia määräyksiä kuin tässä direktiivissä edellytetään.

4 artikla

Valvontaviranomaiset ja sovellettava lainsäädäntö

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi viranomainen, jolla on toimivalta valvoa tarjousta siltä osin kuin siihen sovelletaan tämän direktiivin perusteella annettuja tai käyttöön otettuja sääntöjä. Näin nimettyjen viranomaisten on oltava joko viranomaisia tai kansallisen lainsäädännön tai nimenomaisesti tätä varten kansallisessa lainsäädännössä valtuutettujen viranomaisten tunnustamia yhteisöjä tai yksityisiä elimiä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle nimeämisistä ja mahdollisesta tehtävänjaosta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaiset hoitavat tehtävänsä puolueettomasti ja kaikista tarjouksen osapuolista riippumatta.

2. a) Toimivalta valvoa tarjousta on sen jäsenvaltion viranomaisella, jossa kohdeyhtiöllä on sääntömääräinen kotipaikka, jos yhtiön arvopaperit on hyväksytty kaupankäynnin kohteiksi säännellyillä markkinoilla kyseisessä jäsenvaltiossa.

b) Jos kohdeyhtiön arvopapereita ei ole hyväksytty kaupankäynnin kohteiksi säännellyillä markkinoilla siinä jäsenvaltiossa, jossa yhtiöllä on sääntömääräinen kotipaikka, toimivalta valvoa tarjousta kuuluu sen jäsenvaltion viranomaiselle, jonka säännellyillä markkinoilla yhtiön arvopaperit on hyväksytty kaupankäynnin kohteiksi.

Jos yhtiön arvopaperit on hyväksytty kaupankäynnin kohteiksi säännellyillä markkinoilla useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, toimivalta valvoa tarjousta kuuluu sen jäsenvaltion viranomaiselle, jonka säännellyillä markkinoilla arvopaperit on hyväksytty ensin.

c) Jos kohdeyhtiön arvopaperit on hyväksytty kaupankäynnin kohteiksi ensimmäisen kerran useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa samanaikaisesti, kohdeyhtiön on määritettävä tarjouksen valvonnassa toimivaltainen viranomainen ilmoittamalla asiasta kyseisillä säännellyillä markkinoilla ja niiden valvontaviranomaisille ensimmäisenä kaupantekopäivänä.

Jos kohdeyhtiön arvopaperit on jo hyväksytty kaupankäynnin kohteiksi säännellyillä markkinoilla useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna päivänä ja ne on hyväksytty samanaikaisesti, näiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten on neljän viikon kuluessa 20 artiklan 1 kohdassa mainitusta päivästä lukien sovittava keskenään siitä, millä viranomaisella on toimivalta valvoa tarjousta. Jos valvontaviranomaiset eivät tee asiassa päätöstä, kohdeyhtiön on määritettävä toimivaltainen viranomainen ensimmäisessä virkkeessä mainitun ajanjakson päättymisen jälkeisenä ensimmäisenä kaupantekopäivänä.

d) Jäsenvaltioiden on varmistettava, että c alakohdassa tarkoitetut päätökset julkistetaan.

e) Edellä b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa eli tarjouksessa esitetyn vastikkeen ja erityisesti hinnan sekä tarjousmenettelyn ja erityisesti tarjouksentekijän tarjouspäätöstä koskevien tietojen osalta sovelletaan tarjousasiakirjan sisältöön ja tarjouksen julkistamiseen toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltion sääntöjä. Kohdeyhtiön työntekijöille tiedottamisen ja yhtiöoikeuteen kuuluvien seikkojen, erityisesti määräysvallan tuottavan ääniosuuden ja lunastusvelvollisuudesta myönnettävien poikkeusten sekä niiden edellytysten osalta, joiden vallitessa kohdeyhtiön hallinto- tai johtoelin voi toteuttaa mahdollisesti tarjouksen epäonnistumiseen johtavia toimia, sovelletaan sen jäsenvaltion sääntöjä, jossa kohdeyhtiöllä on sääntömääräinen kotipaikka, ja toimivalta on tämän jäsenvaltion viranomaisella.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki, jotka ovat tai ovat olleet valvontaviranomaisten palveluksessa, ovat salassapitovelvollisia. Salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa ei saa ilmaista toiselle henkilölle eikä viranomaiselle, ellei laissa toisin säädetä.

4. Tässä direktiivissä tarkoitettujen jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten ja muiden pääomamarkkinoita valvovien viranomaisten, etenkin neuvoston direktiivissä 89/592/ETY [20], neuvoston direktiivissä 93/22/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/34/EY tarkoitettujen viranomaisten on toimittava yhteistyössä ja annettava toisilleen tietoja aina kun se on tarpeen tämän direktiivin mukaisesti annettujen sääntöjen soveltamiseksi ja erityisesti 2 kohdan b, c ja e alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa. Henkilöt, jotka ovat tai ovat olleet tiedot saaneiden valvontaviranomaisten palveluksessa, ovat velvollisia pitämään näin vaihdetut tiedot salassa. Yhteistyöhön sisältyy mahdollisuus toimittaa toimivaltaisten viranomaisten tarjouksien yhteydessä toteuttamien toimenpiteiden täytäntöönpanoa varten tarvittavat oikeudelliset asiakirjat sekä antaa muuta apua, jota asianomaiset valvontaviranomaiset voivat kohtuudella pyytää tutkiakseen tämän direktiivin soveltamiseksi annettujen tai käyttöön otettujen sääntöjen tosiasiallisia tai väitettyjä rikkomisia.

[20] EYVL C 334, 18.11.1989, s. 30.

5. Valvontaviranomaisilla on oltava tehtäviensä suorittamiseen tarpeellinen toimivalta, mukaan lukien velvollisuus varmistaa, että tarjouksen osapuolet noudattavat tämän direktiivin mukaisesti annettuja sääntöjä.

Edellyttäen, että 3 artiklan 1 kohdassa säädettyjä yleisiä periaatteita noudatetaan, jäsenvaltiot voivat tämän direktiivin mukaisesti antamissaan tai käyttöön ottamissaan säännöissä määrätä, että niiden valvontaviranomaiset voivat kansallisella tasolla määriteltävissä ja/tai muissa tapauksissa myöntää perustellulla päätöksellä poikkeuksia näistä säännöistä.

6. Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan nimetä ne tuomioistuimet tai muut viranomaiset, joiden tehtävänä on käsitellä riitoja ja antaa päätös tarjousmenettelyssä tapahtuneista sääntöjenvastaisuuksista, eikä se vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan säätää siitä, onko tarjouksen osapuolilla oikeus panna vireille hallinnollinen tai tuomioistuinmenettely ja millä edellytyksin se on mahdollista tehdä. Tämä direktiivi ei vaikuta etenkään jäsenvaltioiden tuomioistuimilla mahdollisesti olevaan toimivaltaan jättää asia tutkimatta ja päättää siitä, vaikuttaako asia tarjouksen lopputulokseen. Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan määrittää, mitkä oikeussäännöt koskevat valvontaviranomaisten vastuuta tai tarjouksen osapuolten välistä oikeuskäsittelyä.

5 artikla

Vähemmistöosakkaiden suoja; pakollinen tarjous; käypä hinta

1. Niitä tapauksia varten, joissa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö itse tai yhdessä tällaisen henkilön kanssa toimivat henkilöt ovat hankkineet 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhtiön arvopapereita, jotka yhdessä tällaisen henkilön aikaisempien omistusten ja yhdessä hänen kanssaan toimivien henkilöiden omistusten kanssa antavat henkilölle kyseisen yhtiön äänivallasta suoraan tai välillisesti osuuden, joka antaa henkilölle määräysvallan yhtiössä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisellä henkilöllä on velvollisuus tehdä tarjous, jonka avulla suojataan yhtiön vähemmistöosakkaita. Tarjous on osoitettava mahdollisimman pian kaikille arvopapereiden haltijoille, ja siinä on tarjouduttava ostamaan kaikki heidän arvopaperinsa käypään hintaan.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua tarjousvelvollisuutta ei sovelleta, jos määräysvalta on saatu tekemällä kaikille arvopapereiden haltijoille vapaaehtoisuuteen perustuva tarjous, joka koskee heidän kaikkia arvopapereitaan.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu määräysvallan tuottava ääniosuus ja sen laskutapa määritellään sen jäsenvaltion sääntöjen mukaisesti, jossa kohdeyhtiöllä on sääntömääräinen kotipaikka.

4. Käypänä hintana pidetään korkeinta hintaa, jonka tarjouksentekijä tai yhdessä hänen kanssaan toimivat henkilöt ovat maksaneet samoista arvopapereista 1 kohdassa tarkoitettua tarjousta edeltävien 6-12 kuukauden aikana.

Jäsenvaltiot voivat antaa valvontaviranomaisille luvan muuttaa ensimmäisessä alakohdassa säädettyä hintaa selkeästi määriteltyjen olosuhteiden ja perusteiden vallitessa. Tätä varten niiden on laadittava luettelo olosuhteista, joissa korkeinta hintaa voidaan joko korottaa tai alentaa, esimerkiksi jos korkeimmasta hinnasta on sovittu ostajan ja myyjän välisellä sopimuksella tai asianomaisten arvopapereiden markkinahintoja manipuloitu tai jos poikkeukselliset tapahtumat ovat yleensä tai erityisesti vaikuttaneet markkinahintoihin, tai jos halutaan pelastaa taloudellisissa vaikeuksissa oleva yritys. Jäsenvaltiot voivat myös määrittää tällaisissa tapauksissa sovellettavat perusteet, joita voivat olla esimerkiksi markkinoiden keskihinta tietyltä ajalta tai yhtiön arvo sen purkautuessa tai muut rahoitusanalyysien laadinnassa yleisesti käytetyt objektiiviset perusteet.

Käyvän hinnan muuttamista koskeva valvontaviranomaisten päätös on aina julkaistava perusteluineen.

5. Tarjouksentekijän tarjoama vastike voi muodostua yksinomaan rahaksi muunnettavista arvopapereista.

Jos tarjouksentekijän tarjoama vastike ei käsitä rahaksi muunnettavia arvopapereita, jotka on hyväksytty kaupankäynnin kohteiksi säännellyillä markkinoilla, jäsenvaltiot voivat säätää, että vastikkeen on sisällettävä ainakin vaihtoehtona rahavastike.

Tarjouksentekijän on joka tapauksessa tarjottava ainakin vaihtoehtona rahavastike, jos hän on joko itse tai yhdessä kanssaan toimivien henkilöiden kanssa hankkinut rahalla yli 5 prosenttia kohdeyhtiön arvopapereista tai äänioikeuksista ajanjaksona, joka alkaa vähintään kolme kuukautta ennen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tarjousta ja päättyy ennen tarjousajan päättymistä.

6. Komissio säätää tämän artiklan 4 ja 5 kohdan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

7. Edellä 1 kohdassa säädetyn suojan lisäksi jäsenvaltiot voivat säätää muista välineistä, joiden tarkoituksena on suojata arvopapereiden haltijoiden etuja, edellyttäen, että nämä välineet eivät haittaa tavanomaista tarjousmenettelyä.

6 artikla

Tarjousta koskevat tiedot

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarjouksen tekemistä koskeva päätös julkistetaan viipymättä ja että tarjouksesta ilmoitetaan valvontaviranomaiselle. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että valvontaviranomaiselle ilmoitetaan asiasta ennen päätöksen julkistamista. Heti kun tarjous on julkistettu, kohdeyhtiön ja tarjouksen tekijän hallinto- tai johtoelinten on ilmoitettava siitä kummankin yhtiön työntekijöiden edustajille tai, jollei tällaisia edustajia ole, suoraan työntekijöille.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarjouksen tekijällä on velvollisuus laatia ja julkistaa hyvissä ajoin tarjousasiakirja, joka sisältää tiedot, joiden nojalla kohdeyhtiön arvopapereiden haltijat voivat tehdä tarjouksesta asianmukaisiin tietoihin perustuvan päätöksen. Tarjouksen tekijän on toimitettava tarjousasiakirja valvontaviranomaiselle ennen kuin se julkistetaan. Kun tarjous on julkistettu, kohdeyhtiön ja tarjouksen tekijän hallinto- tai johtoelinten on annettava se tiedoksi kummankin yhtiön työntekijöiden edustajille tai, jollei tällaisia edustajia ole, työntekijöille.

Jos valvontaviranomaisen on hyväksyttävä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu tarjousasiakirja ennalta, se on hyväksymisen ja mahdollisen kääntämisen jälkeen tunnustettava siinä jäsenvaltiossa tai niissä jäsenvaltioissa, joiden markkinoilla kohdeyhtiön arvopaperit on hyväksytty kaupankäynnin kohteiksi; tämän jäsenvaltion tai näiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten ei kuitenkaan tarvitse välttämättä hyväksyä tarjousasiakirjaa eivätkä ne voi vaatia lisätietojen sisällyttämistä siihen. Valvontaviranomaiset voivat vaatia tarjousasiakirjaan sisällytettäväksi ainoastaan sellaisia lisätietoja, jotka koskevat sen jäsenvaltion tai niiden jäsenvaltioiden markkinoita, joilla kohdeyhtiön arvopaperit on hyväksytty kaupankäynnin kohteiksi, ja siltä osin kuin tiedot koskevat muodollisuuksia, joita on noudatettava tarjouksen hyväksymistä ja tarjousajan päättyessä maksettavan vastikkeen vastaanottamista varten, sekä arvopapereiden haltijoille tarjottuun vastikkeeseen sovellettavaa verotusta.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetussa tarjousasiakirjassa on ilmoitettava ainakin seuraavat tiedot:

a) tarjouksen sisältö;

b) tarjouksentekijän henkilöllisyys ja, jos tarjouksentekijä on yhtiö, yhtiömuoto, yhtiön nimi ja sen sääntömääräinen kotipaikka;

c) arvopaperit tai arvopaperilaji tai -lajit, joita tarjous koskee;

d) kustakin arvopaperista tai arvopaperilajista tarjottu vastike ja jos kyseessä on lunastusvelvollisuus, sen määrittämisessä käytetty arviointiperuste sekä vastikkeen maksamistapaa koskevat yksityiskohdat;

e) arvopapereiden enimmäis- ja vähimmäisosuudet tai -määrät, jotka tarjouksentekijä sitoutuu lunastamaan;

f) yksityiskohtaiset tiedot tarjouksentekijän ja yhdessä tarjouksentekijän kanssa toimivien henkilöiden olemassa olevista omistuksista kohdeyhtiössä;

g) kaikki tarjoukselle asetetut ehdot;

h) tarjouksentekijän aikeet, jotka koskevat paitsi kohdeyhtiön toiminnan jatkumista myös tarjouksen tekijäyhtiön toimintaa, jos tarjous vaikuttaa siihen, sekä niiden henkilöstön ja johdon työpaikkojen säilymistä ja työehtojen merkittäviä muutoksia. Tässä tarkoitetaan erityisesti tarjouksentekijän näiden yhtiöiden varalta tekemiä strategisia suunnitelmia ja niiden todennäköisiä vaikutuksia työllisyyteen ja yhtiön toimipaikkoihin;

i) ostotarjouksen voimassaoloaika;

j) jos tarjouksentekijän tarjoamaan vastikkeeseen sisältyy arvopapereita, tiedot näistä arvopapereista;

k) tiedot tarjouksen rahoituksesta;

l) yhdessä tarjouksentekijän tai kohdeyhtiön kanssa toimivien henkilöiden henkilöllisyys, yhtiöiden osalta myös yhtiömuoto, nimi ja sääntömääräinen kotipaikka, sekä näiden henkilöiden suhde tarjouksentekijään ja, jos mahdollista, kohdeyhtiöön;

m) tieto siitä, mitä kansallista lainsäädäntöä sovelletaan tarjouksentekijän ja kohdeyhtiön arvopapereiden haltijoiden välillä tarjouksen perusteella tehtäviin sopimuksiin.

4. Komissio säätää tämän artiklan 3 kohdan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarjouksen osapuolten edellytetään toimittavan oman jäsenvaltionsa valvontaviranomaisille niiden pyynnöstä milloin tahansa kaikki niiden hallussa olevat tarjousta koskevat tiedot, jotka ovat valvontaviranomaiselle tarpeen sen tehtävien hoitamisessa.

7 artikla

Tarjousaika

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että ostotarjouksen voimassaoloajan on oltava vähintään kaksi ja enintään kymmenen viikkoa tarjousasiakirjan julkistamispäivästä. Edellyttäen, että 3 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja yleisiä periaatteita noudatetaan, jäsenvaltiot voivat säätää, että kymmenen viikon määräaikaa voidaan pidentää sillä ehdolla, että tarjouksentekijä ilmoittaa aikomuksestaan päättää tarjouksen voimassaolo vähintään kaksi viikkoa etukäteen.

2. Jäsenvaltiot voivat antaa sääntöjä, joiden mukaisesti 1 kohdassa mainittua määräaikaa voidaan erityistapauksissa muuttaa. Jäsenvaltiot voivat valtuuttaa valvontaviranomaisen myöntämään poikkeuksen 1 kohdassa mainitusta määräajasta, jotta kohdeyhtiö voi järjestää yhtiökokouksen tarkastellakseen tarjousta.

8 artikla

Tarjouksen julkisuus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarjous on julkistettava siten, että voidaan taata markkinoiden avoimuus ja rehellisyys kohdeyhtiön, tarjouksentekijän tai muiden tarjouksen vaikutuspiirissä olevien yhtiöiden arvopaperien osalta, niin että voidaan välttää väärien tai harhaanjohtavien tietojen julkaiseminen tai levittäminen.

2. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kaikki 6 artiklassa vaaditut tiedot ja asiakirjat julkistetaan siten, että voidaan varmistaa niiden olevan helposti ja välittömästi arvopapereiden haltijoiden saatavilla ainakin niissä jäsenvaltioissa, joissa kohdeyhtiön arvopaperit on hyväksytty kaupankäynnin kohteiksi säännellyillä markkinoilla, sekä kohdeyhtiön työntekijöiden edustajien tai, jollei tällaisia edustajia ole, työntekijöiden saatavilla.

9 artikla

Kohdeyhtiön hallinto- tai johtoelimen velvoitteet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2-5 kohdassa säädettyjä sääntöjä noudatetaan.

2. Kohdeyhtiön hallinto- tai johtoelimen on toisessa alakohdassa määriteltävän ajan kuluessa saatava yhtiökokoukselta ennakkoon nimenomainen valtuutus ennen kuin se voi toteuttaa toimia, jotka voivat johtaa tarjouksen epäonnistumiseen, muiden tarjousten etsimistä lukuun ottamatta, ja erityisesti ennen kuin se voi laskea liikkeeseen arvopapereita sitä varten, että tarjouksentekijää voitaisiin estää saamasta kohdeyhtiön määräysvaltaa itselleen.

Tällainen valtuutus on pakollinen ainakin siitä lähtien, kun kohdeyhtiön hallinto- tai johtoelin saa tarjouksesta 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetut tiedot, ja niin kauan kuin tarjouksen tulosta ei ole julkistettu tai tarjous ei ole rauennut. Jäsenvaltiot voivat säätää, että valtuutus on saatava jo aikaisemmin, esimerkiksi siitä lähtien, kun kohdeyhtiön hallinto- tai johtoelin saa tiedon tulevasta tarjouksesta.

3. Niiden päätösten osalta, jotka on tehty ennen 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun määräajan alkua ja joita ei ole vielä pantu kokonaan täytäntöön, yhtiökokouksen on hyväksyttävä tai vahvistettava kaikki päätökset, jotka eivät liity yhtiön normaaliin toimintaan ja joiden täytäntöönpano voi johtaa tarjouksen epäonnistumiseen.

4. Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun ennakkovaltuutuksen tai vahvistuksen saamista varten jäsenvaltiot voivat vahvistaa säännöt, joiden perusteella yhtiökokous voidaan kutsua koolle lyhyellä varoitusajalla, edellyttäen että yhtiökokous pidetään aikaisintaan kaksi viikkoa koollekutsumisen jälkeen.

5. Kohdeyhtiön hallinto- tai johtoelin laatii ja julkistaa asiakirjan, jossa se esittää perustellun lausuntonsa tarjouksesta ja erityisesti sen vaikutuksista yhtiön kaikkiin etuihin, työllisyys mukaan luettuna, sekä tarjouksentekijän 6 artiklan 3 kohdan h alakohdan mukaisesti tarjousasiakirjassa esittämistä kohdeyhtiötä koskevista strategisista suunnitelmista ja niiden todennäköisistä vaikutuksista työllisyyteen. Kohdeyhtiön hallinto- tai johtoelimen on annettava tämä lausunto samanaikaisesti tiedoksi yhtiön työntekijöiden edustajille, tai jollei edustajia ole, suoraan työntekijöille. Jos kohdeyhtiön hallinto- tai johtoelin saa riittävän ajoissa henkilöstön edustajilta erillisen lausunnon tarjouksen vaikutuksista työllisyyteen, tämä lausunto liitetään edellä tarkoitettuun asiakirjaan.

10 artikla

Tiedot 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista yhtiöistä

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut yhtiöt julkistavat yksityiskohtaiset tiedot seuraavista seikoista:

a) pääomarakenne, mukaan luettuina ne arvopaperit, jotka eivät ole kaupankäynnin kohteena minkään jäsenvaltion säännellyillä markkinoilla, ja tarvittaessa tieto niiden jakautumisesta eri osakelajeihin sekä kuhunkin osakelajiin liittyvät oikeudet ja velvoitteet ja niiden muodostama prosenttiosuus yhtiön osakepääomasta;

b) arvopapereiden siirtoa koskevat rajoitukset, kuten omistusoikeutta koskevat rajoitukset tai yhtiöltä tai muilta arvopapereiden haltijoilta vaadittu valtuutus, direktiivin 2001/34/EY 46 artiklan soveltamista rajoittamatta;

c) merkittävät suorat tai epäsuorat (esimerkiksi pyramidimalliin tai ristiinomistukseen perustuvat) pääomaosakkuudet direktiivin 2001/34/EY 85 artiklassa tarkoitetulla tavalla;

d) arvopapereiden haltijat sellaisten arvopapereiden osalta, joihin liittyy erityisiä valvontaoikeuksia, ja näiden oikeuksien kuvaus;

e) mahdollisen työntekijöiden omistusjärjestelmän mukainen äänien valvontajärjestely, silloin kun työntekijät eivät käytä äänioikeuttaan suoraan;

f) äänioikeutta koskevat rajoitukset, kuten äänioikeuksien rajoittaminen tiettyyn ääniosuuteen tai -määrään, äänioikeuden käytölle asetetut määräajat tai arvopaperin haltijuuden ja äänioikeuden erottaminen toisistaan;

g) osakkaiden väliset sopimukset, jotka voivat rajoittaa arvopapereiden siirtoa ja/tai äänioikeuksia direktiivin 2001/34/EY 87 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla;

h) yhtiön hallinto- tai johtoelimen jäsenten nimittämistä ja vaihtamista sekä yhtiöjärjestyksen muuttamista koskevat säännöt;

i) yhtiön hallinto- tai johtoelimen jäsenten toimivalta, erityisesti arvopapereiden liikkeeseenlaskua ja takaisinostoa koskeva toimivalta;

j) merkittävät sopimukset, joissa yhtiö on sopimuspuolena ja jotka tulevat voimaan tai joita muutetaan tai joiden voimassaolo lakkaa, jos määräysvalta yhtiössä vaihtuu, ja näiden sopimusten vaikutukset;

k) yhtiön ja sen johdon tai työntekijöiden väliset sopimukset, joissa määrätään korvauksista, jos viimeksimainitut irtisanotaan ilman hyväksyttävää syytä julkisen ostotarjouksen seurauksena.

2. Edellä 1 kohdassa säädetyt tiedot on julkistettava yhtiön toimintakertomuksessa neuvoston direktiivin 78/660/ETY [21] 46 artiklassa ja neuvoston direktiivin 83/349/ETY [22] 36 artiklassa tarkoitetulla tavalla, ja ne on tarvittaessa saatettava ajan tasalle kesken vuotta niiden avoimuusvaatimusten mukaisesti, joiden noudattamista edellytetään yhtiöiltä, joiden arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteiksi säännellyillä markkinoilla.

[21] EYVL C 222, 14.8.1978, s. 11.

[22] EYVL C 193, 18.7.1983, s. 1.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhtiöissä, joiden arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteiksi jonkin jäsenvaltion säännellyillä markkinoilla, yhtiökokous on velvoitettu antamaan vähintään kahden vuoden välein lausunto 1 kohdassa tarkoitetuista rakenteellisista toimenpiteistä ja suojakeinoista. Säännöissä voidaan velvoittaa yhtiön hallinto- tai johtoelin perustelemaan nämä rakenteelliset toimenpiteet ja suojakeinot.

11 artikla

Kielto soveltaa arvopapereiden siirtoa ja äänioikeutta koskevia rajoituksia

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarjouksen julkistamisen jälkeen annetaan 2, 3 ja 4 kohdassa säädetyt takeet, sen estämättä, mitä velvollisuuksia yhteisön oikeudessa asetetaan niille yhtiöille, joiden arvopaperit ovat kaupankäynnin kohteina jonkin jäsenvaltion säännellyillä markkinoilla.

2. Tarjouksentekijä ei voi tarjousajan kuluessa vedota kohdeyhtiön yhtiöjärjestyksessä säädettyihin arvopapereiden siirtoa koskeviin rajoituksiin.

Tarjouksentekijä ei voi tarjousajan kuluessa vedota arvopapereiden siirtoa koskeviin rajoituksiin, joista määrätään kohdeyhtiön ja sen arvopapereiden haltijoiden välisissä tai arvopapereiden haltijoiden kesken tehdyissä sopimuksissa.

3. Kohdeyhtiön yhtiöjärjestyksessä säädettyjen, äänioikeutta koskevien rajoitusten oikeusvaikutukset lakkaavat, kun yhtiökokous päättää mahdollisista suojakeinoista 9 artiklan mukaisesti.

Äänioikeutta koskevat rajoitukset, joista määrätään kohdeyhtiön ja sen arvopapereiden haltijoiden välisissä tai arvopapereiden haltijoiden kesken tehdyissä sopimuksissa, lakkaavat tuottamasta oikeusvaikutuksia, kun yhtiökokous päättää mahdollisista suojakeinoista 9 artiklan mukaisesti.

4. Kun tarjouksentekijä on tarjouksen perusteella saanut haltuunsa kohdeyhtiön arvopapereita määrän, joka kansallisen lainsäädännön mukaisesti antaisi hänelle mahdollisuuden muuttaa yhtiön yhtiöjärjestystä, edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut arvopapereiden siirtoa ja äänioikeutta koskevat rajoitukset sekä hallinto- tai johtoelimen jäsenten nimittämistä ja erottamista koskevat osakkaiden erityisoikeudet eivät tuota oikeusvaikutuksia ensimmäisessä tarjouksen päättymisen jälkeen pidettävässä yhtiökokouksessa.

Tätä varten tarjouksentekijällä on oltava oikeus kutsua yhtiökokous koolle lyhyellä varoitusajalla, edellyttäen että yhtiökokous pidetään aikaisintaan kaksi viikkoa koollekutsumisen jälkeen.

5. Edellä 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta äänivallattomiin arvopapereihin, joihin liittyy erityisiä taloudellisia etuuksia.

12 artikla

Muut tarjousten käsittelyä koskevat säännöt

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että annetaan säännöt myös tarjousten käsittelystä ainakin seuraavien seikkojen osalta:

a) tarjouksen raukeaminen;

b) tarjousten tarkistaminen;

c) kilpailevat tarjoukset;

d) tarjousten tulosten julkistaminen;

e) tarjouksen peruuttamattomuus ja sallitut ehdot.

13 artikla

Työntekijöiden edustajille tarkoitettu tiedotus ja heidän kuulemisensa

Tarjouksen tekijäyhtiön ja kohdeyhtiön työntekijöiden edustajille tarkoitetusta tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan on tämän direktiivin säännösten soveltamista estämättä säädettävä asianomaisissa kansallisissa säännöissä, erityisesti niissä, jotka on annettava soveltaen direktiivejä 94/45/EY, 98/59/EY ja 2002/14/EY.

14 artikla

Lunastusoikeus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarjouksentekijä voi kaikille arvopapereiden haltijoille osoitetun ja heidän koko omistustaan koskevan tarjouksen jälkeen vaatia jäljelle jääviä arvopapereiden haltijoita myymään arvopaperinsa käypään hintaan, seuraavissa tapauksissa:

a) tarjouksentekijän hallussa on vähintään 90 prosenttia kohdeyhtiön osakepääomasta;

b) tai tarjouksentekijä on saanut tarjouksen hyväksymisen perusteella vähintään 90 prosenttia tarjouksen kohteena olleesta osakepääomasta.

Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa jäsenvaltiot voivat vahvistaa korkeamman rajan, joka ei kuitenkaan saa olla yli 95 prosenttia osakepääomasta.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että voimassa olevien sääntöjen perusteella on mahdollista laskea, milloin osuus ylittää asetetun rajan.

Kun kohdeyhtiöllä on useita osakelajeja, 1 kohdassa säädettyä sääntöä sovelletaan kutakin osakelajia kohti erikseen.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että arvopapereista maksetaan käypä hinta. Tämän hinnan on oltava samanmuotoinen kuin tarjoukseen sisältyvä vastike.

Vapaaehtoisen ostotarjouksen jälkeen hintaa pidetään käypänä, jos se vastaa tarjoukseen sisältyvää vastiketta ja jos tarjouksentekijä on tarjouksen hyväksymisen perusteella saanut arvopapereita haltuunsa osuuden, joka vastaa vähintään 90 prosenttia tarjouksen kohteena olleesta osakepääomasta.

Pakollisen ostotarjouksen jälkeen käypänä hintana pidetään tarjoukseen sisältyvää vastiketta.

4. Kummassakin 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b luetelmakohdassa tarkoitetussa tapauksessa käyvän hinnan olettamusta sovelletaan vain, jos lunastusoikeutta käytetään kolmen kuukauden kuluessa tarjousajan päättymisestä. Kaikissa muissa tapauksissa hinnan on oltava riippumattoman asiantuntijan määrittämä.

15 artikla

Lunastusvelvollisuus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vähemmistöosakas voi kaikille arvopapereiden haltijoille osoitetun ja heidän koko omistustaan koskevan tarjouksen jälkeen vaatia tarjouksentekijää, jolla on hallussaan vähintään 90 prosenttia kohdeyhtiön osakepääomasta, lunastamaan nämä arvopaperit käypään hintaan. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa korkeamman rajan, joka ei kuitenkaan saa olla yli 95 prosenttia osakepääomasta.

Enemmistöosakkaan lunastusvelvollisuutta ei kuitenkaan voida soveltaa, kun asetettu raja on saavutettu vain lyhyeksi ajaksi.

2. Kun kohdeyhtiöllä on useita osakelajeja, 1 kohdassa säädettyä sääntöä sovelletaan kutakin osakelajia kohti erikseen.

3. Hinta on määritettävä 14 artiklan 3 ja 4 kohdan säännösten mukaisesti.

16 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltiot määrittävät tämän direktiivin soveltamista varten annettujen kansallisten säännösten rikkomisen vuoksi määrättävät seuraamukset ja toteuttavat tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanoa varten. Näiden seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava nämä säännökset tiedoksi komissiolle viimeistään 20 artiklan 1 kohdassa säädettynä päivänä ja niihin myöhemmin tehtävät muutokset viipymättä.

17 artikla

Komitologia

1. Komissiota avustaa komission päätöksellä 2001/528/EY [23] perustettu Euroopan arvopaperikomitea.

[23] EYVL C 191, 13.07.2001, s. 45.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä ja otetaan huomioon mainitun päätöksen 7 artiklan 3 kohdan ja 8 artiklan säännökset.

3. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

18 artikla

Uudelleentarkastelu

Viiden vuoden kuluttua 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivästä komissio tarkastelee 4 artiklan 2 kohdan sekä 10 ja 11 artiklan säännöksiä ja ehdottaa tarvittaessa niiden muuttamista soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella.

19 artikla

Siirtymäkausi

Jäsenvaltiot voivat lykätä 9 artiklan soveltamista enintään kolmella vuodella 20 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivämäärästä edellyttäen, että ne ilmoittavat tästä komissiolle viimeistään 20 artiklan 1 kohdassa säädettynä päivänä.

20 artikla

Direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2005. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

21 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

22 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä [...]

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

[...] [...] SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

Politiikan ala(t): Sisämarkkinat

Toiminnan ala(t): Yhtiöoikeus

Toimenpiteen nimi: Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston yhtiöoikeudellinen direktiivi julkisista ostotarjouksista

1. Budjettikohta/-kohdat

Ei ole

2. Numerotiedot

.21. Toimenpiteen kokonaismäärärahat (B osa):

Ei ole

.22. Toimenpiteen soveltamisaika:

Ei sovellettavissa.

.23. Monivuotinen kokonaismenoarvio:

Ei sovellettavissa.

.24. Yhteensopivuus ohjelmasuunnitelman ja rahoitusnäkymien kanssa

Ei sovellettavissa.

.25. Vaikutukset tuloihin

Ei sovellettavissa.

3. BUDJETTITIEDOT

Ei sovellettavissa.

4. OIKEUSPERUSTA

EY:n perustamissopimuksen 44 artiklan 1 kohta.

5. KUVAUS JA PERUSTELUT

5.1. Yhteisön toiminnan tarve

Direktiiviehdotus on osa rahoituspalvelujen toimintasuunnitelmaa, jonka toteuttamisen Lissabonissa maaliskuussa 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto otti ensisijaiseksi tavoitteeksi. Sen avulla voidaan helpottaa Euroopan rahoitusmarkkinoiden uudelleenjärjestelyä ja edistää siten tavoitetta tehdä Euroopasta maailman kilpailukykyisin talous vuoteen 2010 mennessä.

Direktiiviehdotuksella on kaksi päätavoitetta: laatia säädöskehys Euroopassa tehtäviä julkisia ostotarjouksia varten ja varmistaa kaikille EU:n vähemmistöosakkaille asianmukainen suoja silloin kun määräysvalta yhtiössä vaihtuu.

Ensinnäkin direktiiviehdotuksessa esitetään yritysostotarjouksia säätelevät perusperiaatteet ja säädetään, millä tavoin määritetään valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen ja sovellettava lainsäädäntö. Nämä näkökohdat ovat erittäin tärkeitä erityisesti rajatylittävissä tapauksissa. Ehdotuksen tarkoituksena on myös varmistaa, että tietyt ostotarjoukseen liittyvät tiedot julkistetaan, niin että voidaan taata ostotarjouksen avoimuus.

Direktiiviehdotuksessa myös säädetään, että osakkeenomistajilel olisi annettava tietty vähimmmäissuoja, jonka tulisi olla kaikkialla EU:ssa sama, koska osakkeenomistajat ovat tällaisessa tilanteessa nykyään kaikkea muuta kuin yhdenvertaisessa asemassa. Joissakin jäsenvaltioissa ei esimerkiksi vaadita lunastustarjouksen esittämistä määräysvallan vaihtuessa. Lisäksi monissa jäsenvaltioissa kohdeyhtiön johto voi toteuttaa vihamielistä valtausyritystä vastaan suojatoimenpiteitä ilman osakkeenomistajien ennakkohyväksyntää tai osakkeenomistajat voivat antaa johdolle ennakkohyväksynnän toteuttaa suojatoimenpiteitä tietyn ajanjakson kuluessa. Eräissä jäsenvaltioissa on mahdollista käyttää myös muita tehokkaita suojakeinoja kuten omistusoikeuden tai äänioikeuden rajoituksia tai hallinto- tai johtoelimen jäsenten nimittämiseen liittyviä erityisoikeuksia. Tämän vuoksi erityisesti Euroopan parlamentti torjui asiaa koskevan edellisen ehdotuksen heinäkuussa 2001 sillä perusteella, että siinä ei säädetty Euroopassa tehtäviin yritysostotarjouksiin sovellettavista tasapuolisista toimintaedellytyksistä.

Sen jälkeen kun Euroopan parlamentti oli hylännyt myös kompromissitekstin, joka oli laadittu sovittelumenettelyssä komission alkuperäisen ehdotuksen pohjalta, yhteisön toiminnan tarve on tullut entistä ilmeisemmäksi. Tässä uudessa ehdotuksessa on pyritty ratkaisemaan erityisesti ne ongelmat, joihin Euroopan parlamentti kiinnitti huomiota, eli tasapuolisten toimintaedellytysten luominen EU:n osakkeenomistajille, pakollisten tarjousten yhteydessä maksettavan käyvän hinnan määrittäminen ja lunastusoikeuteen liittyvän ns. squeeze out -menettelyn käyttöönotto, unohtamatta viittausta ostotarjouksen vaikutuspiiriin kuuluvien yhtiöiden työntekijöiden oikeuksia koskevaan yhteisön säännöstöön. Näiden muutosten tarkoituksena on lisätä harmonisointia tällä merkittävällä alalla Euroopan parlamentin esittämän pyynnön mukaisesti.

5.2. Suunnitellut toimet ja yhteisön rahoitustukea koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Ei sovellettavissa.

5.3. Toteutusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset.

6. RAHOITUSVAIKUTUKSET

Ei ole

7. VAIKUTUKSET HENKILÖSTÖÖN JA HALLINTOMENOIHIN

Tarvittavat henkilö- ja hallintoresurssit katetaan toimintaa hallinnoivalle pääosastolle myönnettävistä määrärahoista.

8. SEURANTA JA ARVIOINTI

Kun jäsenvaltiot antavat tarpeelliset säännökset, niissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä tällainen viittaus. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän direktiivin kattamalla alalla antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

Viisi vuotta sen jälkeen kun direktiivin täytäntöönpanolainsäädäntö on tullut voimaan, komissio tarkastelee direktiivin säännöksiä uudelleen ja tekee tarvittaessa uusia ehdotuksia niiden tarkistamiseksi säännösten soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella.

9. PETOSTEN TORJUNTATOIMET

Toimenpiteen luonteen vuoksi erityisiä petostentorjuntatoimia ei tarvita.

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI EHDOTUKSEN VAIKUTUS YRITYSTOIMINTAAN JA ERITYISESTI PIENIIN JA KESKISUURIIN YRITYKSIIN (PK-YRITYKSIIN)

Ehdotuksen nimi

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston yhtiöoikeudellinen direktiivi julkisista ostotarjouksista

Asiakirjan viitenumero

Viitenumero ei ole vielä tiedossa.

Ehdotus

1. Miksi yhteisön lainsäädäntö on tarpeen tällä alalla ja mitkä ovat sen päätavoitteet, kun otetaan huomioon toissijaisuusperiaate?

Direktiiviehdotus on osa rahoituspalvelujen toimintasuunnitelmaa, jonka toteuttamisen Lissabonissa maaliskuussa 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto otti ensisijaiseksi tavoitteeksi. Sen avulla voidaan helpottaa Euroopan rahoitusmarkkinoiden uudelleenjärjestelyä ja edistää siten tavoitetta tehdä Euroopasta maailman kilpailukykyisin talous vuoteen 2010 mennessä.

Direktiiviehdotuksella on kaksi päätavoitetta: laatia säädöskehys Euroopassa tehtäviä julkisia ostotarjouksia varten ja varmistaa kaikille EU:n vähemmistöosakkaille asianmukainen suoja silloin kun määräysvalta yhtiössä vaihtuu.

Ensinnäkin direktiiviehdotuksessa esitetään yritysostotarjouksia säätelevät perusperiaatteet ja säädetään, millä tavoin määritetään valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen ja sovellettava lainsäädäntö. Nämä näkökohdat ovat erittäin tärkeitä erityisesti rajatylittävissä tapauksissa. Ehdotuksen tarkoituksena on myös varmistaa, että tietyt ostotarjoukseen liittyvät tiedot julkistetaan, niin että voidaan taata ostotarjouksen avoimuus.

Direktiiviehdotuksessa myös säädetään, että osakkeenomistajilel olisi annettava tietty vähimmmäissuoja, jonka tulisi olla kaikkialla EU:ssa sama, koska osakkeenomistajat ovat tällaisessa tilanteessa nykyään kaikkea muuta kuin yhdenvertaisessa asemassa. Joissakin jäsenvaltioissa ei esimerkiksi vaadita lunastustarjouksen esittämistä määräysvallan vaihtuessa. Lisäksi monissa jäsenvaltioissa kohdeyhtiön johto voi toteuttaa vihamielistä valtausyritystä vastaan suojatoimenpiteitä ilman osakkeenomistajien ennakkohyväksyntää tai osakkeenomistajat voivat antaa johdolle ennakkohyväksynnän toteuttaa suojatoimenpiteitä tietyn ajanjakson kuluessa. Eräissä jäsenvaltioissa on mahdollista käyttää myös muita tehokkaita suojakeinoja kuten omistusoikeuden tai äänioikeuden rajoituksia tai hallinto- tai johtoelimen jäsenten nimittämiseen liittyviä erityisoikeuksia. Tämän vuoksi erityisesti Euroopan parlamentti torjui asiaa koskevan edellisen ehdotuksen heinäkuussa 2001 sillä perusteella, että siinä ei säädetty Euroopassa tehtäviin yritysostotarjouksiin sovellettavista tasapuolisista toimintaedellytyksistä.

Tämän vuoksi ehdotuksessa on tiettyjä säännöksiä, joiden tarkoituksena on luoda osakkeenomistajille tasapuoliset toimintaedellytykset EU:ssa. Siinä määritellään pakollisten tarjousten yhteydessä sovellettava käypä hinta ja otetaan käyttöön enemmistöosakkaan lunastusoikeuteen (squeeze out) ja lunastusvelvollisuuteen (sell out) liittyvät menettelyt. Siinä myös mainitaan ostotarjouksen vaikutuspiiriin kuuluvien yhtiöiden työntekijöiden oikeuksia koskeva yhteisön säännöstö.

Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti tämä direktiivi on puitedirektiivi, joka jättää jäsenvaltioille laajan harkintavallan käsitellä kulttuurisia, lainsäädännöllisiä, hallinnollisia ja markkinoihin liittyviä eroavuuksia.

Vaikutus yritystoimintaan

2. Mitä yrityksiä ehdotus koskee?

Direktiivin säännöksiä sovelletaan jäsenvaltioissa niihin lakeihin, asetuksiin, hallinnollisiin määräyksiin, sääntöihin ja muihin järjestelyihin, jotka koskevat jonkin jäsenvaltion lainsäädännön piiriin kuuluvan yhtiön arvopapereihin kohdistuvia ostotarjouksia, edellyttäen että kohdeyhtiön arvopapereita vaihdetaan jonkin jäsenvaltion säännellyillä markkinoilla.

- Yritystoiminnan alat

Ehdotus ei liity erityisesti mihinkään tiettyyn yritystoiminnan alaan.

- Yritysten koko (pienten ja keskisuurten yritysten osuus)

Ehdotus koskee kaikkia yhtiöitä, joiden arvopapereita vaihdetaan jonkin jäsenvaltion säännellyillä markkinoilla. Vähemmistöosakkaiden suojelun tarve on aina sama yhtiön koosta riippumatta.

- Ovatko yritykset keskittyneet yhteisössä tietyille maantieteellisille alueille?

Ei.

3. Mitä yritysten on tehtävä noudattaakseen ehdotusta?

Ehdotus luo velvollisuuksia jäsenvaltioille.

Tärkein tästä ehdotuksesta suoraan yrityksille aiheutuva seuraus on, että pörssiin listautuneiden yhtiöiden on lisättävä avoimuutta niiden tietojen suhteen, jotka koskevat yhtiön pääomarakennetta ja suojakeinoja ja -menettelyjä. Koska kyseessä on puitedirektiivi, yhtiöiden on myös noudatettava niitä toimenpiteitä, joita jäsenvaltiot ja niiden toimivaltaiset viranomaiset saattavat toteuttaa direktiiviin sisältyvien periaatteiden täytäntöönpanoa varten.

4. Mitkä ovat ehdotuksen mahdolliset taloudelliset vaikutukset?

- työllisyyteen?

Euroopan parlamentti on ollut huolestunut yritysostojen vaikutuksista työllisyyteen ja yritysostojen vaikutuspiiriin kuuluvien yritysten työntekijöiden oikeuksista. Jo edellisessä ehdotuksessa, jota muutettiin toisen käsittelyn jälkeen ja sitten uudelleen sovittelumenettelyn perusteella (kompromissiteksti), säädettiin, että työntekijöille tai heidän edustajilleen on ilmoitettava ostotarjouksen todennäköisistä vaikutuksista työllisyyteen, työehtoihin ja yhtiön toimipaikkoihin. Siinä säädettiin myös osakkeenomistajien oikeudesta antaa lausuntonsa tarjouksesta. Ehdotuksessa ei oteta käyttöön uusia työntekijöiden kuulemista koskevia oikeuksia. Siinä kuitenkin mainitaan erikseen tällä alalla jo toteutetut erilaiset yhteisön toimet.

- investointeihin ja uusien yritysten perustamiseen?

Yritysostot ovat sijoittajien kannalta keino luoda synergiaetuja olemassa olevien yritysten ja kohdeyhtiöiden välillä. Monien eurooppalaisten yhtiöiden on ihanteellisen toimintakapasiteetin saavuttaakseen turvauduttava yritysostoihin. Likviditeetin lisääntymisestä pitäisi olla hyötyä myös rahoitusmarkkinoille.

- yritysten kilpailukykyyn?

Vaikka ehdotus ei varsinaisesti edistä yritysostotarjouksia sinänsä, niitä koskevien sääntöjen harmonisointi parantaa Euroopassa toimivien yhtiöiden kilpailuasemaa. Jäsenvaltioissa on tätä nykyä oikeudellisia, taloudellisia ja rakenteellisia eroavuuksia niiden suojakeinojen alalla, joita voidaan käyttää vihamielisten yritysostotarjousten torjumiseksi, minkä vuoksi yhtiöt ovat toisissa jäsenvaltioissa paremmin suojattuja kuin toisissa. Ehdotus vähentäisi näitä eroavuuksia monin tavoin vaarantamatta kuitenkaan EU:n yhtiöiden kilpailukykyä suhteessa kolmansien maiden yhtiöihin.

5. Sisältyykö ehdotukseen toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeet (muihin ryhmiin verrattuna lievemmät tai erilaiset vaatimukset tms.)?

Ei.

Kuuleminen

6. Luettelo ehdotuksen valmistelussa kuulluista osapuolista ja niiden esittämien kantojen pääpiirteet

Ehdotus vastaa suurelta osin komission alkuperäiseen ehdotukseen perustuvaa kompromissitekstiä, jonka sovittelukomitea hyväksyi. Kompromissiteksti syntyi vuodesta 1989 käytyjen laajojen neuvottelujen ja kuulemisten tuloksena. Tekstin täydentämistä varten komissio perusti syyskuussa 2001 yhtiöoikeuden asiantuntijoiden korkean tason työryhmän, jonka puheenjohtajana toimii Jaap Winter. Ryhmän tehtävänä on antaa neuvoja yritysostotarjouksia koskevista yleiseurooppalaisista säännöistä. Ryhmää pyydettiin laatimaan komissiolle suosituksia aiheista, joita Euroopan parlamentti halusi käsiteltävän uudessa komission ehdotuksessa. Ryhmä esitti raporttinsa tammikuussa 2002 pyydettyään sitä varten lausuntoja useilta eri organisaatioilta ja Euroopan parlamentilta.

- ryhmä vieraili Euroopan parlamentin oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnassa 5. marraskuuta 2001 pidetyssä kuulemistilaisuudessa,

- ryhmä kutsui tilaisuuteen edustajia eri organisaatioista, jotka ovat kiinnostuneet yritysostotarjouksia koskevasta sääntelystä. Ryhmä järjesti 5. marraskuuta 2001 kuulemistilaisuuden, johon osallistui edustajia seuraavista organisaatioista:

- EAY (Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö)

- Euroshareholders (Euroopan osakkeenomistajien yhdistysten yhteisjärjestö)

- FESE (Federation of European Stock Exchanges)

- UNICE, Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestö

Raportissa ryhmä esitti, että pitäydyttäisiin edellisen direktiiviehdotuksen periaatteisiin ja erityisesti siihen, että osakkeenomistajien on voitava päättää yhtiönsä tulevaisuudesta ja siten mahdollisten suojakeinojen toteuttamisesta yritysostotarjouksen jälkeen. Toisaalta ehdotettiin uusia säännöksiä, joiden avulla voitaisiin ottaa huomioon Euroopan parlamentin ilmaisemat huolenaiheet. Siksi ryhmä ehdotti, että otetaan käyttöön squeeze out- ja sell out -oikeudet yritysostotarjouksen jälkeen, määritetään tarjousvelvollisuuden yhteydessä maksettava käypä hinta, parannetaan avoimuutta siinä, miten yhtiöt julkistavat ennen tarjousta toteutettavat suojakeinonsa tai -järjestelynsä ja vaaditaan "break through" -säännön soveltamista, jos ostotarjous hyväksytään.

Yhtiöoikeuden korkean tason asiantuntijaryhmän suositukset esitettiin Euroopan parlamentin oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnalle tammikuussa, ja niistä keskusteltiin jäsenvaltioiden kanssa helmikuussa 2002. Useimmat suositukset saivat hyvän vastaanoton, break through -sääntöä lukuun ottamatta. Monissa jäsenvaltioissa vastustettiin joko sen periaatetta tai siitä aiheutuvia oikeudellisia ja taloudellisia seurauksia.

Ehdotuksen valmistelun aikana on saatu runsaasti kannanottoja erilaisilta yritysmaailman järjestöiltä ja yksittäisiltä yhtiöiltä sekä jäsenvaltioilta.