Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI sellaisille laittomassa maahanmuutossa avustamisen tai ihmiskaupan uhreille, jotka tekevät yhteistyötä viranomaisten kanssa, myönnettävästä lyhytaikaisesta oleskeluluvasta

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Tausta

Tämän direktiivin tarkoituksena on torjua laitonta maahanmuuttoa, joka on jatkuvasti laajeneva ongelma. Yhä yleisempiä ovat etenkin tämän ilmiön kaksi vastenmielisintä muotoa, eli ihmisten salakuljetusverkostot, joiden toiminta perustuu muihin kuin humanitaarisiin syihin, sekä ulkomaalaisten hyväksikäyttö ihmiskaupan yhteydessä.

1.1. Ilmiön taustaa

Laittomasta maahanmuutosta on mahdotonta esittää tarkkoja lukuja, koska toiminta on luonteeltaan salaista. Kenttätutkimusten ja raporttien [1] perusteella ilmiö on kuitenkin yhä yleisempi sekä Euroopassa että muualla maailmassa. Myös Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat yhä useammin sen kohteina. Toimintaa harjoittavat useimmiten kansainväliseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen kuuluvat verkostot, jotka polkevat ihmisarvoa vaarantamalla uhriensa hengen ansaitsemistarkoituksessa.

[1] Kansainvälinen siirtolaisjärjestö IOM, YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu ja Eurostat ovat laatineet asiasta useita selvityksiä. Lisäksi Ranska järjesti puheenjohtajuuskaudellaan 20.-21. heinäkuuta 2000 seminaarin laittomasta maahanmuutosta.

Laittomassa maahanmuutossa avustaminen ja ihmiskauppa ovat lainsäädännössä kaksi eri rikosta, mutta käytännössä ne sekoittuvat usein toisiinsa. Näin on esimerkiksi silloin kun maahanmuuttajia riistetään matkan aikana, jotta salakuljettaja saa palveluistaan vaatimansa maksun, tai kun maahanmuuttajat joutuvat määränpäähän saavuttuaan orjuuteen tai kun ihmiset, jotka ovat lähteneet kehittyneempään maahan paremman elämän toivossa, joutuvatkin seksuaalisen hyväksikäytön tai työvoiman riiston uhreiksi.

Seuraavassa esitetyt piirteet auttavat ilmiön tunnistamisessa, minkä lisäksi niiden avulla voidaan perustella ehdotettuja toimia sen torjumiseksi. Koska kyseessä on nimenomaan laiton maahanmuutto, uhrien tilanne on hallinnollisesti sääntöjenvastainen tai vähintäänkin epävarma. Vaikka uhrit olisivat joutuneet edellä mainittujen rikosten kohteeksi, he eivät useimmiten uskalla kääntyä oleskelumaansa viranomaisten puoleen, koska pelkäävät, että heidät palautetaan saman tien kotimaahan siksi, että heidän oleskelulupa-asiansa eivät ole kunnossa. Tämä taas merkitsee heille paitsi paluuta lähtöruutuun myös katkeraa pettymystä, josta he yleensä vaikenevat, minkä vuoksi yhä uudet uhrit joutuvat samaan ansaan. Lisäksi he pelkäävät rikollisten kostotoimia, jotka voivat kohdistua joko suoraan heihin itseensä tai kotimaassa oleviin perheenjäseniin ja muihin läheisiin.

Tilanne on siis huono paitsi uhrien myös jäsenvaltioiden viranomaisten kannalta, jotka pyrkivät torjumaan tätä ilmiötä ja paljastamaan ja hajottamaan rikollisverkostot. Jos uhrit jäävät maahan viranomaisten tietämättä tai jos heidät poistetaan maasta viipymättä, he eivät pääse antamaan niitä arvokkaita ensi käden tietoja, joita heillä on kokemustensa vuoksi. Tutkinta- ja syyttäjäviranomaiset taas tarvitsevat juuri tällaisia tietoja voidakseen torjua kyseisiä rikoksia tehokkaasti. Jos uhrit suostuvat tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa, heiltä voidaan saada erilaisia hyödyllisiä tietoja (henkilöiden ja järjestöjen nimiä ja osoitteita yms.). Tietojen luotettavuutta parantaa se, että syyllisten kiinnisaaminen on myös uhrin etujen mukaista. Tämän vuoksi uhreja on kannustettava yhteistyöhön heidän tarpeitaan vastaavalla tavalla.

1.2. Jäsenvaltioissa annetut säännökset

Eräät jäsenvaltiot alkoivat jo vuosia sitten vahvistaa toimiaan näitä rikollisia vastaan vetoamalla heidän uhreihinsa. Belgiassa on annettu vuonna 1994, Italiassa ja Alankomaissa vuonna 1998 ja Espanjassa vuonna 2000 lakeja tai asetuksia, joiden nojalla uhri voi tapauksesta riippuen joko asettua maahan tai palata sinne voidakseen tehdä yhteistyötä tutkinta- tai syyttäjäviranomaisten kanssa antamalla heille tietoja tai jopa nostaakseen kanteen rikoksesta epäiltyjä vastaan. Uhrille myönnetään täksi ajaksi oleskelulupa, jota saattaa edeltää harkinta-aika, jos lupa myönnetään vastineeksi viranomaisten kanssa tehdystä yhteistyöstä. Uhrille myönnetään avustus, joka kattaa mm. majoituksen, toimeentulon ja terveydenhuollon. Lisäksi sovelletaan tarvittaessa uhrien suojelua koskevia yleisiä oikeussääntöjä.

Niissä kolmessa jäsenvaltiossa, joissa tällaisia säännöksiä annettiin ensiksi, säännökset koskevat vain ihmiskauppaa, kun uusimmissa säännöksissä mainitaan myös laiton maahanmuutto sekä työvoiman laiton salakuljetus ja hyväksikäyttö prostituutiossa. Useimmat muut jäsenvaltiot myöntävät vastaavassa tilanteessa oleskeluluvan humanitaaristen syiden nojalla.

1.3. Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus ja sen kaksi lisäpöytäkirjaa

Samaan aikaan kun EU:n jäsenvaltiot pyrkivät torjumaan ilmiötä täydentämällä lainsäädäntöään, Yhdistyneet Kansakunnat avasi Palermossa joulukuussa 2000 allekirjoitettavaksi kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja sen kaksi lisäpöytäkirjaa, joista toinen koskee ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista ja toinen maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämistä. Yleissopimus on hyväksytty YK:n yleiskokouksessa, ja 135 valtiota on allekirjoittanut sen. Ensimmäisen lisäpöytäkirjan on allekirjoittanut 93 ja toisen 89 valtiota. Yleissopimuksessa ja sen lisäpöytäkirjoissa määritellään niissä tarkoitetut rikokset, mutta ihmiskaupan uhrien suojelua koskevien artiklojen suppea oikeudellinen soveltamisala tuo selkeästi esiin puutteet kansainvälisessä lainsäädännöllisessä kehyksessä, jonka pitäisi kattaa paitsi lähtö- ja kohdemaat myös kauttakulkumaat.

1.4. Euroopan yhteisön toteuttamat toimet

Ongelmaa on käsitelty myös Euroopan yhteisössä eri tasoilla jo 1980-luvulta lähtien.

Euroopan parlamentti antoi vuonna 1989 prostituoitujen hyväksikäyttöä ja ihmiskauppaa koskevan päätöslauselman [2], jossa se vaati jäsenvaltioita takaamaan, että näiden rikosten uhrit voivat nostaa kanteen ilman että heidän tarvitsee pelätä välitöntä maasta karkottamista. Vuonna 1993 parlamentti antoi naiskauppaa koskevan päätöslauselman [3], jossa se vaati laittoman maahanmuuton torjuntaa koskevan politiikan luomista ja oleskeluoikeuden myöntämistä maahantuoduille naisille sekä heidän suojelemistaan ihmiskauppiaita koskevan oikeudenkäynnin aikana, ennen sitä ja sen jälkeen, silloin kun he esiintyvät siinä todistajina. Parlamentti vaati myös, että naisten olisi saatava oleskella jäsenvaltioiden alueella etenkin jos palauttaminen kotimaahan voisi vaarantaa heidän turvallisuutensa tai jos he voisivat joutua uudelleen hyväksikäytön uhreiksi. Myös vuonna 1996 annetun ihmiskauppaa koskevan päätöslauselman [4] mukaan olisi hyväksyttävä toimenpiteitä, joiden avulla hyväksikäyttäjiensä paljastamiseen osallistuvien uhrien turvallisuutta ja ihmisarvoa voidaan suojella antamalla heille oikeus nostaa kanne, myöntämällä heille väliaikainen oleskelulupa humanitaarisista syistä sekä todistajille kuuluvaa suojelua oikeudenkäynnin aikana ja sen jälkeen.

[2] Päätöslauselma A2-52/89, 14.4.1989, EYVL C 120, 16.5.1989, s. 352-, erityisesti kohta 8.2.

[3] Päätöslauselma B3-1264, 1283 ja 1309/93, 16.9.1993, EYVL C 268, 4.10.1993, s. 141-, erityisesti kohdat 2 ja 10.

[4] Päätöslauselma A4-0326/95, 18.1.1996, EYVL C 32, 5.2.1996, s. 88-, erityisesti kohta 25.

Komissio antoi vuonna 1996 myös tiedonannon naisilla käytävästä kaupasta seksuaalista hyväksikäyttöä varten. [5] Tiedonannossa mainitaan väliaikainen oleskelulupa ja todetaan erityisesti, että olisi tarkasteltava mahdollisuutta myöntää sellainen niille uhreille, jotka ovat valmiit esiintymään todistajana oikeudenkäynnissä, sekä koordinoitava oikeuslaitoksen ja poliisin toimia siten, että tällaisia henkilöitä ei poisteta maasta ennen kuin heitä on kuultu. Tiedonantoa koskevassa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa [6] luetellaan tiedonannon täytäntöönpanon edellyttämät konkreettiset toimet: väliaikainen oleskelulupa, toimeentulotuki, fyysinen ja psyykkinen terveydenhuolto, työlupa ja mahdollisuus saada koulutusta oleskelun aikana jne.

[5] Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille naisilla käytävästä kaupasta seksuaalista hyväksikäyttöä varten, 20.11.1996, KOM(96) 567 lopullinen.

[6] Päätöslauselma komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille naisilla käytävästä kaupasta seksuaalista hyväksikäyttöä varten, A4-0372/1997, 16.12.1997.

Vuonna 1998 komissio esitti uuden tiedonannon lisätoimista naisilla käytävän kaupan torjumiseksi. [7] Tiedonannossa komissio korostaa, että maahanmuuttopolitiikassa on otettava huomioon ihmiskaupan uhrien tilanne ja vahvistettava lisäksi tuomioistuimien mahdollisuuksia rangaista ihmiskauppiaita; ihmiskauppiaisiin kohdistuvia syytetoimia voidaan tehostaa myös antamalla uhreille mahdollisuus oleskella vastaanottavassa maassa ja saada siellä tarvittavaa apua. Belgiassa, Italiassa ja Alankomaissa saatujen kokemusten pohjalta komissio totesi olevansa vakuuttunut siitä, että kaikissa jäsenvaltioissa on toteutettava lisätoimia tällä alalla. Se ilmoitti esittävänsä säädösehdotuksen väliaikaisen oleskeluluvan myöntämisestä uhreille, jotka ovat valmiit todistamaan oikeudessa. Ehdotuksessa otetaan huomioon kansallisten säännösten perusteella saadut kokemukset, jotta voidaan välttää aikanaan hyväksyttävien säännösten väärinkäyttö.

[7] KOM(1998) 726, 9.12.1998.

Myös neuvosto oli valmis lisätoimiin. Alankomaiden puheenjohtajuuskaudella annettiin Haagissa 26. huhtikuuta 1997 ministeritason julistus, jonka mukaan uhreja voitaisiin väliaikaisen oleskeluluvan avulla rohkaista kääntymään poliisiviranomaisten puoleen ja esiintymään oikeudessa todistajina. Väliaikainen oleskelulupa mainitaan myös 24. helmikuuta 1997 vahvistetussa yhteisessä toiminnassa, jonka neuvosto on hyväksynyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella ihmisillä käytävän kaupan ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnasta. [8]

[8] EYVL L 63, 4.3.1997, s. 2-.

Edellä mainittujen säännösten hyväksymisen ohella yhteisö on aloittanut Stop-ohjelman, joka on ihmisillä käytävän kaupan ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnasta vastaaville henkilöille tarkoitettu kannustus- ja vaihto-ohjelma. Se perustettiin vuonna 1996 viideksi vuodeksi, ja hiljattain on käynnistetty ohjelman kaksivuotinen toinen vaihe. Stop täydentää vuosiksi 2000-2003 perustettua yhteisön Daphne-toimintaohjelmaa, jonka avulla pyritään torjumaan lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Amsterdamin sopimuksen perusteella yhteisö sai toimivaltaa maahanmuuttokysymyksissä, ja Tampereella 15.-16. lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto täsmensi toimenpiteitä, joiden avulla on tarkoitus luoda vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue. "Laittoman maahanmuuton lopettaminen ja niiden vastustaminen, jotka järjestävät sitä ja tekevät siihen liittyviä kansainvälisiä rikoksia" mainitaan Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien 3 kohdassa, ja 23 kohdassa Eurooppa-neuvosto vakuuttaa, että se on "lujasti päättänyt torjua laitonta maahanmuuttoa sen lähteillä toimimalla erityisesti niitä vastaan, jotka harjoittavat ihmiskauppaa ja käyttävät maahanmuuttajia hyväkseen".

Viimeksi tämä säädösehdotus on mainittu laitonta maahanmuuttoa koskevasta yhteisestä politiikasta laaditussa tuoreessa komission tiedonannossa [9]: siinä komissio ilmoittaa aikovansa tehdä laittoman maahanmuuton ehkäisemistä ja torjumista varten lainsäädäntöesityksen toimenpiteistä lyhytaikaisten oleskelulupien myöntämiseksi niille ihmiskaupan uhreille, jotka ovat valmiit tekemään yhteistyötä hyväksikäyttäjiään koskevissa tutkimuksissa ja oikeudenkäynneissä.

[9] KOM(2001) 672 lopullinen, erityisesti kohta 4.7.2.

2. Tavoitteena laittoman maahanmuuton torjunnan vahvistaminen

Tämän direktiiviehdotuksen tarkoituksena on vahvistaa laittoman maahanmuuton torjuntaa ottamalla käyttöön oleskelulupa, jonka avulla laittomassa maahanmuutossa avustamisen ja ihmiskaupan uhreja voidaan kannustaa tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa edellä mainituista rikoksista epäiltyjä vastaan. Ehdotuksen laatimista varten on tarkasteltu perusteellisesti jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja käytäntöjä niiden vastausten pohjalta, jotka komissio sai keväällä 2000 jäsenvaltioille lähettämänsä kyselyn perusteella. Jäsenvaltioita kuultiin tästä aiheesta myös 30. lokakuuta 2001 järjestetyn eurooppalaisen rikostentorjuntafoorumin yhteydessä.

2.1. Oleskelulupa kannustaa uhreja yhteistyöhön viranomaisten kanssa

Väliaikainen oleskelulupa myönnetään uhreille, jotka vastaavat seuraavaa määritelmää: he ovat täysi-ikäisiä (tai mahdollisesti tietyt kansallisessa lainsäädännössä määritellyt edellytykset täyttäviä alaikäisiä) kolmansien maiden kansalaisia, joille laittomassa maahanmuutossa avustamiseen tai ihmiskauppaan liittyvät teot ovat aiheuttaneet välitöntä haittaa. Kun poliisiviranomaiset kohtaavat henkilöitä, joita voidaan perustellusti pitää tällaisina uhreina, he ilmoittavat näille mahdollisuudesta saada lyhytaikainen oleskelulupa. Jos uhri katkaisee siteet rikoksista epäiltyihin, hänellä on 30 päivää aikaa harkita asiaan liittyviä eri näkökohtia ja päättää, haluaako hän jatkaa yhteistyötä poliisi- ja oikeusviranomaisten kanssa.

Jäsenvaltio antaa uhrille tämän harkinta-ajan kuluessa tarvittavaa apua (majoituksen, fyysistä ja psyykkistä terveydenhoitoa ja mahdollisesti toimeentulotukea), niin että hän vapautuu aineellisesta ja henkisestä riippuvuudestaan ja voi tehdä päätöksen yhteistyöstä itsenäisesti. Harkinta-ajan kuluessa tutkinta- ja syytetoimista vastaava viranomainen (tapauksesta ja jäsenvaltiosta riippuen joko oikeus- tai poliisiviranomainen) päättää, edellyttävätkö tutkimukset tai syytetoimien aloittaminen epäiltyjä rikollisia vastaan uhrin läsnäoloa. Viranomainen arvioi myös uhrin yhteistyöhalukkuutta ja sitä, onko hän todella katkaissut siteet rikoksesta epäiltyihin. Uhri kannalta yhteistyö voi tarkoittaa joko pelkkää tietojen antamista tai kanteen nostamista tai todistajana esiintymistä mahdollisessa oikeudenkäynnissä.

Jos edellä mainitut kolme edellytystä täyttyvät eikä uhri muodosta uhkaa yleiselle järjestykselle ja sisäiselle turvallisuudelle, hänelle myönnetään lyhytaikainen oleskelulupa kuudeksi kuukaudeksi. Oleskelulupa antaa uhrille oikeuden työntekoon sekä yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen. Hänellä on myös laajempi oikeus saada terveydenhoitoa. Uhrille voidaan myös antaa mahdollisuus osallistua jäsenvaltioissa toteutettaviin ohjelmiin, joiden tarkoituksena on valmistaa häntä joko asettumaan maahan pysyvästi tai palaamaan kotimaahan.

Oleskelulupa voidaan uusia samoin edellytyksin kuin se on myönnetty. Oleskelulupaa ei uusita, jos oikeusmenettely on jo päättynyt tuomioistuimen tehtyä asiassa päätöksen. Tällöin sovelletaan ulkomaalaisiin sovellettavia yleisiä oikeussääntöjä. Jos uhri hakee oleskelulupaa muulla perusteella, jäsenvaltio ottaa hakemusta tarkastellessaan huomioon hänen yhteistyönsä oikeusmenettelyn yhteydessä.

Toisaalta lyhytaikainen oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos käy ilmi, että uhri on alkanut jälleen pitää yhteyttä rikoksesta epäiltyihin tai että hän oli alun perin ryhtynyt yhteistyöhön vilpillisessä tarkoituksessa.

2.2. Laittomassa maahanmuutossa avustamisen ja ihmiskaupan uhrit

2.2.1. Naisten ja lasten kaupasta ihmiskauppaan

Tämä direktiiviehdotus koskee henkilöitä, jotka ovat joutuneet laittomassa maahanmuutossa avustamisen tai ihmiskaupan uhreiksi. Kuten aiempien asiakirjojen ja tämän ehdotuksen valmisteluvaiheiden esittelystä käy ilmi, uhreilla tarkoitettiin alun perin ihmiskaupan uhreiksi joutuneita naisia. Tämä johtui siitä, että naiset olivat tuolloin uhrien enemmistö. Pian alettiin puhua myös lapsiuhreista, kun ymmärrettiin, että ilmiö kosketti laajalti myös heitä. Sittemmin on alettu käyttää pelkästään ilmaisua 'ihmiskaupan uhrit', joka kattaa kaikki ilmiön uhreiksi joutuvat henkilöt.

2.2.2. Ihmiskaupan uhrit ja laittomassa maahantulossa avustamisen uhrit

Direktiiviehdotus koskee henkilöitä, jotka ovat joutuneet joko ihmiskaupan tai laittomassa maahantulossa avustamisen uhreiksi. Kyseessä on kaksi erityisen vastenmielistä rikosta, jotka ovat osa laajempaa ongelmaa, laittoman maahanmuuton jatkuvaa lisääntymistä. On siis perusteltua esittää direktiiviehdotus, joka koskee kumpaakin rikosta, koska se on tehokkaampi kuin vain jompaakumpaa rikosta erikseen koskeva säädös. Sitä paitsi nämä rikokset sekoittuvat käytännössä usein toisiinsa, ja uhrit joutuvat kohtaamaan ne molemmat.

On kuitenkin syytä täsmentää, että uhrin käsite on ymmärrettävä täsmällisesti, direktiiviehdotuksen 1 artiklassa esitetyn määritelmän mukaisesti. Käsite 'ihmiskaupan uhri' ei ole ongelmallinen (se esiintyy myös ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista koskevassa Yhdistyneiden Kansakuntien pöytäkirjassa). Sen sijaan käsitteellä 'laittomassa maahanmuutossa avustamisen uhri' on tässä yhteydessä tietty erityismerkitys: sillä ei tarkoiteta kaikkia laittomassa maahanmuutossa apua saaneita henkilöitä vaan ainoastaan niitä, joita voidaan kohtuudella pitää uhreina eli joille on aiheutunut siitä haittaa (siksi käsitettä ei käytetä maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämistä koskevassa Yhdistyneiden Kansakuntien pöytäkirjassa). Ehdotuksen 1 artiklassa esitetyn 'uhrin' käsitteen on tarkoitus kattaa henkilöt, joille on aiheutunut haittaa eli jotka ovat esimerkiksi joutuneet hengenvaaraan tai joiden ruumiillista koskemattomuutta on loukattu.

2.3. Kyseessä ei ole uhrien eikä todistajien suojelu

Tämä direktiiviehdotus koskee tietynlaista oleskelulupaa ja sen soveltamisedellytyksiä. Tällä perusteella saattaa näyttää siltä, että direktiiviehdotuksen tarkoituksena on uhrien suojelu, etenkin kun eräät oleskeluluvan haltijalle myönnettäviä etuuksia koskevat säännökset ovat luonteeltaan suojatoimenpiteitä (erityisesti itse oleskelulupa, joka antaa uhrille suojan karkottamista vastaan). Näin ei kuitenkaan ole: tässä direktiiviehdotuksessa ei ole kyse todistajien eikä uhrien suojelusta vaan oleskeluluvan käyttöönotosta. Uhrien ja todistajien suojelu ei ole säädöksen tavoite eikä myöskään sen oikeusperusta; uhrien ja todistajien suojelu kuuluvat kansallisten tai yhteisön yleisten oikeussääntöjen piiriin.

Yhteisön tason säädöksistä voidaan mainita 15. maaliskuuta 2001 annettu neuvoston puitepäätös [10] uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä. Siinä täsmennetään tiedonsaantioikeutta ja uhreille annettavaa apua sekä vahingonkorvausoikeutta koskevat säännöt. Jäsenvaltioiden velvollisuus on valvoa, että heikommassa asemassa olevat uhrit saavat erityiskohtelua. Jäsenvaltioiden on myös taattava riittävä suojelu sekä uhreille että tarvittaessa heidän perheenjäsenilleen tai näihin rinnastettaville henkilöille, jos viranomaiset katsovat, että on olemassa vakava riski, että he joutuvat kostotoimien uhreiksi, tai vahva näyttö siitä, että heidän yksityisyyttään saatetaan vakavasti ja tahallisesti häiritä.

[10] EYVL L 82, 22.3.2001, s. 1-.

Todistajien suojelusta kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen toiminnan yhteydessä 23 päivänä marraskuuta 1995 tehdyssä neuvoston päätöslauselmassa [11] kehotetaan jäsenvaltioita varmistamaan, että todistajat saavat asianmukaisen ja tehokkaan suojan sekä oikeuskäsittelyn aikana että ennen sitä ja sen jälkeen. Suojelun tulisi kattaa myös todistajan vanhemmat, lapset ja muut lähisukulaiset.

[11] EYVL C 327, 7.12.1995, s. 5-.

3. Oikeusperustan valinta

Oikeusperustan valinnassa otetaan huomioon muutokset, joita 1. toukokuuta 1999 voimaan tullut Amsterdamin sopimus aiheuttaa Euroopan yhteisön perustamissopimukseen. EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan 3 alakohdassa määrätään, että neuvosto toteuttaa "maahanmuuttopolitiikkaa koskevat toimenpiteet seuraavilla aloilla: a) maahantuloa ja oleskelua koskevat edellytykset ...; b) laiton maahantulo ja laiton oleskelu". Kyseinen artikla muodostaa oikeusperustan direktiiviehdotukselle, jossa määritellään oleskeluluvan myöntämisen ja oleskelun jatkumisen edellytykset sekä syyt, joiden perusteella oleskelulupa voidaan peruuttaa tai jättää uusimatta silloin kun asianomaisen henkilön hallinnollinen tilanne on sääntöjenvastainen tai epävarma.

Tämän direktiiviehdotuksen tarkoituksena on oleskeluluvan käyttöönotto, ja tavoitteena on vahvistaa laittoman maahanmuuton torjuntaa. Ehdotuksen tarkoituksena ei ole järjestäytyneiden rikollisverkostojen syytteeseenpano tai uhrien tai todistajien suojelun järjestäminen. Tässä ehdotuksessa ei säädetä näistä kysymyksistä, vaikka ne jossain määrin liittyvätkin sen tavoitteeseen.

Direktiiviehdotusta hyväksyttäessä on noudatettava EY:n perustamissopimuksen 67 artiklaa, jonka mukaan neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti komission ehdotuksesta tai jäsenvaltioiden aloitteesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan. EY:n perustamissopimuksen IV osastoa ei sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan eikä Irlantiin, jolleivät nämä valtiot ilmoita päinvastaisesta päätöksestään perustamissopimuksiin liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa koskevan pöytäkirjan yksityiskohtaisten määräysten mukaisesti. Perustamissopimuksen IV osastoa ei sovelleta myöskään Tanskaan perustamissopimuksiin liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan perusteella.

4. Toissijaisuus ja suhteellisuus: säädöksen perustelut ja lisäarvo

EY:n perustamissopimuksen uusi IV osasto koskee viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa sekä muuta henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvää politiikkaa. Näiden määräysten mukaan toimivalta näillä aloilla annetaan yhteisölle. Toimivaltaa on käytettävä EY:n perustamissopimuksen 5 artiklan mukaisesti eli vain siinä tapauksessa ja vain siinä laajuudessa kuin suunnitellun toiminnan tavoitetta ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden tasolla, ja se voidaan siten suunnitellun toiminnan vaikutukset ja laajuus huomioon ottaen paremmin saavuttaa yhteisön tasolla. Direktiiviehdotus on näiden kriteerien mukainen.

Toissijaisuusperiaate

Tämän direktiiviehdotuksen ensisijaisena tavoitteena on vahvistaa laittoman maahanmuuton torjuntaa ottamalla käyttöön lyhytaikainen oleskelulupa, joka voidaan myöntää sellaisille laittomassa maahanmuutossa avustamisen tai ihmiskaupan uhreille, jotka tekevät yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Joissakin jäsenvaltioissa on jo olemassa tällaisia toimenpiteitä, mutta ne vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen, eikä kaikissa jäsenvaltioissa ole säädetty tästä asiasta lainkaan. Eroavuudet houkuttelevat rikollisjärjestöjä siirtämään toimintansa niihin jäsenvaltioihin, joissa seuraamukset ovat lievimmät. Tämä edellyttää yhtenäisten sääntöjen hyväksymistä, mikä voi tapahtua ainoastaan yhteisön tasolla.

Suhteellisuus

Yhteisön toimenpiteet on toteutettava mahdollisimman yksinkertaisessa muodossa, mutta samalla on taattava, että ehdotuksen tavoite toteutuu ja että se pannaan täytäntöön tehokkaasti. Säädöstyypiksi on siten valittu direktiivi, koska näin voidaan määrittää keskeiset periaatteet ja antaa jäsenvaltioiden, joille direktiivi on osoitettu, valita, miten ne panevat täytäntöön direktiivin periaatteet oman lainsäädäntönsä ja kansallisten olosuhteidensa kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Direktiiviehdotuksessa esitetään yhteiset määritelmät. Siinä määritellään ainoastaan lyhytaikaisen oleskeluluvan myöntämisperusteet, oleskeluluvan haltijalle myönnettävät etuudet ja syyt, joiden perusteella lupa voidaan jättää uusimatta tai peruuttaa. Siinä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus myöntää uhreille halutessaan paremmat etuudet.

ARTIKLAKOHTAISET PERUSTELUT

I luku: Yleiset säännökset

1 artikla

Direktiivin tarkoituksena on ottaa käyttöön oleskelulupa ja määritellä siihen liittyvät näkökohdat, kuten myöntämismenettely ja myöntämisen edellytykset (II luku), oleskeluluvan haltijalle myönnettävät etuudet (III luku) ja syyt, joiden perusteella lupa voidaan jättää uusimatta tai peruuttaa (IV luku). Oleskelulupa on tarkoitettu sellaisille laittomassa maahanmuutossa avustamisen tai ihmiskaupan uhreille, jotka tekevät yhteistyötä poliisi- ja oikeusviranomaisten kanssa ihmisten salakuljettajia ja ihmiskauppiaita vastaan.

2 artikla

Tässä artiklassa määritellään direktiiviehdotuksessa käytetyt käsitteet.

a) 'Kolmannen maan kansalainen' määritellään sulkemalla pois EY:n perustamissopimuksen määritelmän mukaiset unionin kansalaiset. 'Kolmannen maan kansalaisilla' tarkoitetaan henkilöitä, joilla on jonkin kolmannen maan kansalaisuus, sekä valtiottomia henkilöitä New Yorkissa 28 päivänä syyskuuta 1954 tehdyssä yleissopimuksessa tarkoitetussa merkityksessä.

b) 'Laittomassa maahanmuutossa avustamisella' tarkoitetaan rikoksia, jotka määritellään [laittomassa maahantulossa, liikkumisessa ja maassa oleskelussa avustamisen määrittelemisestä] annetun neuvoston direktiivin .../.../EY 1 ja 2 artiklassa.

c) 'Ihmiskaupalla' tarkoitetaan rikoksia, jotka määritellään [ihmiskaupan torjumisesta] [...] tehdyn neuvoston puitepäätöksen 1, 2 ja 3 artiklassa.

d) Käsite 'maastapoistamispäätöksen täytäntöönpanotoimenpide' perustuu kolmansien maiden kansalaisia koskevien maastapoistamispäätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta 28 päivänä toukokuuta 2001 annettuun neuvoston direktiiviin 2001/40/EY. Se ei kuitenkaan koske ainoastaan hallintoviranomaisten vaan myös oikeusviranomaisten päätöksiä.

e) 'Lyhytaikaisen oleskeluluvan' myöntämisedellytykset, oleskeluluvan haltijalle myönnettävät etuudet sekä syyt, joiden perusteella oleskelulupa voidaan peruuttaa tai jättää uusimatta, määritellään tässä direktiiviehdotuksessa.

3 artikla

1. Direktiivin soveltamisala määritellään sen 3 artiklassa. Direktiiviä sovelletaan 2 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitettujen rikosten uhreihin. Direktiiviehdotus koskee ensisijaisesti täysi-ikäisiä henkilöitä, koska yhteistyö viranomaisten kanssa saattaa usein uhrin vaaraan, kun rikollisverkoston jäsenet uhkaavat joko häntä itseään tai hänen perhettään.

2. Tarkoituksena ei suinkaan ole kieltää tai jättää huomiotta sitä, että suuri osa uhreista on alaikäisiä. Jäsenvaltiot voivat myöntää alaikäisille uhreille oleskeluluvan humanitaarisista syistä (tai jollakin muulla perusteella). Koska eräät jäsenvaltiot ovat säätäneet kansallisessa lainsäädännössään, että myös alaikäiset voivat osallistua yhteistyöhön viranomaisten kanssa eri tavoin, jäsenvaltioille annetaan 3 artiklan 2 kohdassa mahdollisuus laajentaa tämän direktiivin säännösten soveltamisala koskemaan myös alaikäisiä lapsia, jotka täyttävät niiden kansallisessa lainsäädännössä asetetut edellytykset. Jäsenvaltiot voivat siis itse päättää, minkä ikäisiä uhreja ne pitävät riittävän kypsinä ensinnäkin arvioimaan totuudenmukaisesti vaaraa, jonka yhteistyö viranomaisten kanssa aiheuttaa, ja toisaalta tekemään tällaista yhteistyötä.

4 artikla

Tässä artiklassa täsmennetään, että direktiiviehdotuksessa säädetty järjestely ei vaikuta pakolaisille, toissijaista suojelua saaville ja kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille myönnettävään suojeluun, ja viitataan 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehtyyn pakolaisten oikeusasemaa koskevaan yleissopimukseen, jota on täydennetty New Yorkissa 21 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä pöytäkirjalla. Säännös koskee erityisesti kansainvälistä suojelua hakevia henkilöitä, jotka turvautuvat rajanylityksessä ihmiskauppiaiden tai ihmissalakuljettajien verkostoihin. Säännös koskee myös tilanteita, joissa uhri haluaa hakea kansainvälistä suojelua, koska pelkää kostotoimia tehtyään viranomaisten kanssa yhteistyötä ihmiskauppiaiden ja ihmissalakuljettajien kiinni saamiseksi. Tämän direktiiviehdotuksen säännökset eivät vaikuta myöskään Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen pöytäkirjojen määräysten soveltamiseen etenkään oleskelun ja maastapoistamisen edellytysten osalta.

5 artikla

Direktiivin soveltamisalaan kuuluvat kaikki määritelmän mukaiset henkilöt rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, etniseen alkuperään, uskontoon tms. katsomatta. Tässä säännöksessä velvoitetaan jäsenvaltiot valvomaan syrjimättömyyden periaatteen noudattamista kaikkien direktiiviin sisältyvien velvoitteiden täytäntöönpanossa. Säännös on Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan mukainen.

6 artikla

Tässä direktiiviehdotuksessa säädetään vähimmäisedellytyksistä, jotka voidaan myöntää sellaisille direktiivissä tarkoitettujen rikosten uhreille, jotka tekevät yhteistyötä poliisi- ja oikeusviranomaisten kanssa. Nämä toimenpiteet muodostavat jäsenvaltioille yhteisen vähimmäistason eivätkä vaikuta muihin mahdollisesti sovellettaviin kansallisiin tai yhteisön säännöksiin, jotka koskevat uhrien oikeuksia taikka todistajien tai alaikäisten suojelua. Tässä artiklassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus myöntää tässä tarkoitetuille henkilöille suotuisammat edellytykset, kunhan ne ovat tämän direktiiviehdotuksen säännösten mukaisia. Tämä koskee sekä kansallisessa lainsäädännössä jo olevia että myöhemmin säädettäviä suotuisampia edellytyksiä.

II luku: Lyhytaikaisen oleskeluluvan myöntämismenettely

7 artikla

Artiklassa kuvataan menettelyn ensimmäinen vaihe: jäsenvaltion viranomaiset ovat saaneet tiedon laittomassa maahanmuutossa avustamisen tai ihmiskaupan uhrista joko omien toimiensa perusteella tai siten, että jokin valtiosta riippumaton yhdistys tai järjestö on ohjannut uhrin viranomaisten luokse. Uhri on myös saattanut ottaa viranomaisiin yhteyttä oma-aloitteisesti. Jos viranomaiset katsovat, että kyseessä on jonkin edellä mainitun rikoksen uhri, ne ilmoittavat uhrille tämän direktiivin säännöksistä eli järjestelyistä, joista hän voi hyötyä, jos suostuu yhteistyöhön viranomaisten kanssa.

Jäsenvaltiot voivat siirtää nämä toimivaltuudet paikallisviranomaiselle tai alalla toimivalle valtiosta riippumattomalle yhdistykselle tai järjestölle, jolla on tehtävään tarvittava asiantuntemus. Valtiosta riippumattomien yhdistysten ja järjestöjen asema tällä alalla mahdollistaa sen, että niille voidaan osoittaa tällaisia tehtäviä. Jäsenvaltio saattaa myös katsoa, että uhrin on helpompi ottaa yhteyttä tällaisten järjestöjen edustajiin kuin viranomaisiin.

8 artikla

1. Kun uhri on saanut tiedon lyhytaikaisen oleskeluluvan olemassaolosta ja sen myöntämisedellytyksistä, hän voi päättää edetä menettelyssä. Tätä varten hänen on aivan ensimmäiseksi katkaistava kaikki siteet ihmisten salakuljettajiin ja ihmiskauppiaisiin. Tästä hetkestä alkaen hänelle myönnetään 30 päivän harkinta-aika, jonka kuluessa hänellä on oikeus kaikkiin 9 artiklassa lueteltuihin tuki- ja hoitotoimenpiteisiin.

Harkinta-aika on tarpeen, koska uhrit ovat haavoittuvassa asemassa ja usein riippuvaisia hyväksikäyttäjistään. Raskaiden kokemustensa vuoksi etenkään ihmiskaupan uhrit eivät useinkaan kykene heti päättämään, haluavatko he tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa siihen liittyvien uhkatekijöiden vuoksi. Käytännössä uhrit ovat tällöin usein jonkin valtiosta riippumattoman yhdistyksen tai järjestön huostassa.

2. Uhrin tilanne saattaa jo menettelyn tässä vaiheessa edellyttää tiettyjä tuki- ja hoitotoimia. Niistä huolehtiminen ei ole sidoksissa siihen, onko uhrin tilanne hallinnollisesti järjestyksessä tai suostuuko hän yhteistyöhön viranomaisten kanssa (III luvussa tarkoitetut suotuisammat järjestelyt sen sijaan edellyttävät tiettyjä takeita, kuten yhteistyötä viranomaisten kanssa). Näistä tuki- ja hoitotoimista säädetään 9 artiklassa. Saatuaan etäisyyttä kokemuksiinsa sekä tukea ja hoitoa ja järjestön tarjoamaa apua uhri voi eri vaihtoehtoja punnittuaan päättää, ryhtyykö yhteistyöhön viranomaisten kanssa.

Harkinta-aika on riittävän pitkä, jotta uhrin fyysinen ja psyykkinen kunto voi palautua tyydyttäväksi, mutta ei niin pitkä, että se houkuttelisi ketään väärinkäytöksiin.

Harkinta-ajan kuluessa viranomaiset eivät voi poistaa uhria maasta. Sen sijaan on mahdollista tehdä maastapoistamispäätös, jota ei panna välittömästi täytäntöön. Päätös voidaan panna täytäntöön myöhemmin, jos uhri päättää ettei halua tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa, tai se voidaan peruuttaa, jos uhrille myönnetään lyhytaikainen oleskelulupa.

3. Harkinta-aika ei ole verrattavissa lyhytaikaisen oleskeluluvan myöntämistä koskevaan järjestelyyn; se on vain siirtymäkausi, jonka aikana uhri saa oleskella jäsenvaltiossa odottamassa, että toimivaltainen viranomainen voi tehdä päätöksen hänen tilanteestaan. Harkinta-aika ei siis anna uhrille varsinaista oleskeluoikeutta tämän direktiivin perusteella.

4. Koska harkinta-ajan alkamisen edellytyksenä on, että uhri on katkaissut kaikki siteet ihmisten salakuljettajiin ja ihmiskauppiaisiin, siteiden solmiminen uudelleen voi johtaa harkinta-ajan keskeyttämiseen. Jäsenvaltio voi myös milloin tahansa keskeyttää harkinta-ajan yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen liittyvien syiden perusteella.

9 artikla

1. Tässä artiklassa säädetään toimenpiteistä vaikeassa tilanteessa olevan uhrin auttamiseksi. Ensimmäisessä virkkeessä täsmennetään, että artikla ei vaikuta uhrien tai todistajien suojelua koskevien kansallisten tai yhteisön säännösten soveltamiseen (esim. uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä 15 päivänä maaliskuuta 2001 tehty neuvoston puitepäätös [12] tai todistajien suojelusta kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen toiminnan yhteydessä 23 päivänä marraskuuta 1995 tehty neuvoston päätöslauselma [13]).

[12] EYVL L 82, 22.3.2001, s. 1-.

[13] EYVL C 327, 7.12.1995, s. 5-.

Artiklan säännösten tarkoituksena on erityisesti antaa uhrille mahdollisuus punnita harkinta-ajan kuluessa eri vaihtoehtoja, niin että hän voi sen päätyttyä tehdä harkitun päätöksen. Näin kukaan ei pääse käyttämään hyväksi hänen vaikeaa tilannettaan. Uhri saa fyysistä ja psyykkistä terveydenhoitoa sekä tarpeitaan vastaavaa aineellista apua. Välittömästi tarvittavalla terveydenhoidolla tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on välttää hätäensiavun tarve.

Näiden toimenpiteiden avulla uhrin tulisi voida päästä pois laittomasta asemastaan niin, että hän ei ole vaarassa joutua uudelleen tekemisiin ihmiskauppiaiden tai ihmisten salakuljettajien kanssa. Toimenpiteet perustuvat samantyyppisiin ehdotuksiin, joita on esitetty Haagissa 26. huhtikuuta 1997 annetussa ministeritason julistuksessa, 9. joulukuuta 1998 annetussa komission tiedonannossa [14] ja Euroopan parlamentin mietinnöissä (Sörensenin [15] ja Klamtin [16] mietinnöt).

[14] KOM(1998) 726.

[15] A5-0127-2000, 2.5.2000.

[16] A5-01832001, 30.5.2001.

2. Menettelyn edistämiseksi ja uhrin kanssa tehtävän yhteistyön sujuvoittamiseksi jäsenvaltiot varmistavat myös, että uhrilla on maksutta käytettävissään oikeusapua ja kielitukea.

10 artikla

1. Tutkinta- tai syyteviranomaisten on annettava lausuntonsa kolmesta eri seikasta. Lausunto on annettava määräajassa, joka on kymmenen päivää pidempi kuin uhrille myönnetty harkinta-aika.

Viranomaisten on päätettävä:

- onko uhrin läsnäolo tarpeen. Läsnäolon tarpeellisuutta arvioidaan tapauskohtaisesti yhteistyön sisällön perusteella sekä sen mukaan, onko uhrin osallistuttava menettelyn eri vaiheisiin.

- onko uhri selkeästi osoittanut yhteistyöhalukkuutensa: tätä arvioidaan erityisesti uhrin lausumien perusteella. Kanteen nostamista pidetään selkeänä osoituksena yhteistyöhalukkuudesta.

- onko uhri todella katkaissut siteensä ihmisten salakuljettajiin ja ihmiskauppiaisiin.

2. Jos tutkinta- tai syyteviranomaisten lausunto on myönteinen, oleskelulupien myöntämisestä vastaavat viranomaiset myöntävät uhrille lyhytaikaisen oleskeluluvan, edellyttäen että hän ei muodosta uhkaa yleiselle järjestykselle ja sisäiselle turvallisuudelle.

3. Oleskelulupa on voimassa kuusi kuukautta. Se voidaan uusia niin kauan kuin edellytykset, jotka koskevat uhrin läsnäolon tarpeellisuutta, yhteistyöhalukkuutta, siteiden katkaisemista rikoksista epäiltyihin sekä yleistä järjestystä ja sisäistä turvallisuutta, täyttyvät.

4. Artiklan 4 kohta koskee sellaisen henkilön tilannetta, joka on joutunut jommankumman rikoksen uhriksi yhdessä perheenjäsentensä kanssa, mutta saa yksin lyhytaikaisen oleskeluluvan. Näin on esimerkiksi silloin kun tutkinta- tai syyteviranomainen katsoo vain yhden perheenjäsenen läsnäolon tarpeelliseksi oikeusmenettelyssä, koska puolison tai mahdollisten lasten todistajanlausuntojen ei katsota sisältävän olennaisia lisätietoja. Tällaisessa tilanteessa on kuitenkin otettava huomioon uhrien haavoittuva asema. Jäsenvaltioiden olisi otettava tämä huomioon silloin kun ne myöntävät yhdelle uhrille lyhytaikaisen oleskeluluvan ja tutkivat mahdollisuuksia myöntää perheenjäsenille oleskelulupa humanitaarisista syistä. Uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä 15 päivänä maaliskuuta 2001 tehdyn neuvoston puitepäätöksen [17] mukaisesti perheenjäsenillä tarkoitetaan uhrin perheenjäseniä ja näihin rinnastettavia henkilöitä.

[17] EYVL L 82, 22.3.2001, s. 1-.

11 artikla

Tässä artiklassa täsmennetään oleskeluluvan malli ja viitataan siltä osin [kolmansien maiden kansalaisille myönnettävän oleskeluluvan yhtenäisestä kaavasta annettuun] neuvoston asetukseen (EY) N:o .../.... [18].

[18] EYVL L, ... [KOM(2001)157].

III luku: Oleskelulupaan liittyvät etuudet

12 artikla

Lyhytaikainen oleskelulupa antaa haltijalleen pääsyn työmarkkinoille ja oikeuden saada yleissivistävää tai ammatillista koulutusta, niin että hän voi päästä eroon laittomasta asemastaan ja saavuttaa itsenäisen aseman irtautumalla ihmiskauppiaiden tai ihmisten salakuljettajien verkostosta. Työmarkkinoille pääsy antaa hänelle mahdollisuuden ansaita elantonsa, ja yleissivistävän tai ammatillisen koulutuksen avulla hän voi hankkia ammattitaidon ansaitakseen elantonsa myöhemmin. Kyseessä on keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä keskeinen toimenpide, jotta uhri voi palata lailliseen toimintaan. Tämän säännöksen avulla voidaan myös välttää se, että uhrit joutuisivat luomaan uudelleen siteet rikollisverkoston kanssa joko vastaanottavassa maassa tai kotimaahan palaamisen jälkeen vain siksi, ettei heillä ole muuta ulospääsyä tilanteestaan.

13 artikla

1. Tässä artiklassa laajennetaan niiden terveydenhuoltotoimenpiteiden luetteloa, joihin uhreilla on oikeus. Harkinta-ajan kuluessa uhrilla on oikeus saada fyysistä ja psyykkistä ensiapua sekä välittömästi tarvittavaa hoitoa, mutta lyhytaikaisen oleskeluluvan saaminen antaa hänelle oikeuden laajempaan perusterveydenhuoltoon, joka kattaa mm. yleislääkärin palvelut. Tämän ulkopuolelle jäävät erityishoidot, joita pitäisi antaa vain jos ne ovat välttämättömiä (esimerkiksi tietyt hammashoidot).

2. Artiklan 2 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota uhreihin, joilla on terveydenhuoltoon liittyviä erityistarpeita, ja mainitaan esimerkkinä eräitä tällaisia ryhmiä. Täsmennys on tärkeä, sillä huomattava osa direktiivissä tarkoitetuista uhreista kuuluu mainittuihin esimerkkiryhmiin.

14 artikla

14 artiklassa annetaan säännökset, joita jäsenvaltio soveltaa käyttäessään hyväkseen 3 artiklan 2 kohdassa säädettyä mahdollisuutta laajentaa tämän direktiivin soveltamisalaa alaikäisiin.

Artiklan a alakohdassa muistutetaan sitoumuksesta, josta määrätään lapsen oikeuksista 20 päivänä marraskuuta 1989 tehdyn yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklassa. Lapsen ensisijainen etu voi tämän direktiivin soveltamisen yhteydessä edellyttää, että menettelyyn tehdään tiettyjä muutoksia erityisesti harkinta-ajan keston suhteen.

Artiklan b alakohdassa säädetään, että alaikäisillä uhreilla on oltava mahdollisuus saada koulutusta samoin edellytyksin kuin vastaanottavan valtion kansalaisilla.

Artiklan c alakohdassa toistetaan ilman huoltajaa tulevista kolmansien maiden kansalaisista 26 päivänä kesäkuuta 1997 annetun neuvoston päätöslauselman [19] säännökset, jotka koskevat erityisesti näiden alaikäisten henkilöllisyyden toteamista ja edustamista. Edellä mainittujen säännösten lisäksi sovelletaan ilman huoltajaa tulevia alaikäisiä koskevia säännöksiä.

[19] EYVL C 221, 19.7.1997, s. 23-.

15 artikla

Lyhytaikaisen oleskeluluvan perusteella myöntämänsä suotuisamman kohtelun vastineeksi jäsenvaltiot voivat vaatia uhreja seuraamaan sopeuttamisohjelmaa, jonka tarkoituksena on lyhyellä aikavälillä edistää uhrin sopeutumista ja pidemmällä aikavälillä estää tämän joutuminen uudelleen rikollisverkostojen uhriksi. Uhrin tarpeiden mukaan sopeutumisohjelmissa voidaan keskittyä esimerkiksi joko hänen sopeutumiseensa vastaanottavaan maahan (esim. yleissivistävä tai ammatillinen täydennyskoulutus) tai tukemaan paluuta kotimaahan tai johonkin toiseen maahan, joka on valmis ottamaan hänet vastaan (esim. jonkin taloudellisesti elinkelpoisen hankkeen valmistelu).

IV luku: Oleskeluluvan uusimatta jättäminen ja peruuttaminen

16 artikla

1. Lyhytaikaisen oleskeluluvan uusiminen riippuu siitä, mikä on oikeusmenettelyn kannalta tarpeen. Oleskelulupaa ei uusita, jos menettely on päättynyt (jos tuomioistuin on todennut kanteen aiheettomaksi tai langettanut rikoksesta epäillyille tuomion) tai jos sen myöntämisedellytykset eivät enää täyty (jos uhrin läsnäoloa ei esimerkiksi enää pidetä tarpeellisena tai uhri ei enää halua tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa tai jos hän ei seuraa 15 artiklassa tarkoitettua sopeuttamisohjelmaa, vaikka jäsenvaltio vaatii sitä oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä).

2. Lyhytaikaisen oleskeluluvan uusimatta jättämisestä huolimatta uhrille voidaan hakemuksesta myöntää oleskelulupa jollakin muulla perusteella. Tällöin sovelletaan maahanmuuttoa koskevia yleisiä oikeussääntöjä, ja jäsenvaltio voi kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti myöntää hakijalle oleskeluluvan esimerkiksi humanitaarisista syistä, jos tämän tilanne sitä edellyttää, tai oleskeluluvan työskentelyä tai opiskelua varten, jos hakija täyttää nämä edellytykset. Se, että uhrille on aiemmin myönnetty tässä direktiivissä tarkoitettu lyhytaikainen oleskelulupa, ei anna hänelle oikeutta oleskelulupaan oikeusmenettelyn päätyttyä, mutta jäsenvaltion on otettava huomioon uhrin osallistuminen yhteistyöhön, jos se on ollut menettelyn suotuisan päätöksen kannalta ratkaiseva tai jos maastapoistaminen asettaa uhrin erityiseen vaaraan. Kyseessä on lisäkannuste, jonka tarkoituksena on rohkaista uhreja toimimaan todistajana ja paljastamaan viranomaisille kaikki tietonsa.

17 artikla

Oleskeluluvan uusimatta jättäminen tapahtuu määritelmän mukaisesti kuuden kuukauden kuluttua sen myöntämisestä tai uusimisesta, kun taas peruuttaminen voidaan tehdä milloin tahansa. Oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos uhri ei ole noudattanut luvan myöntämisen perusedellytyksiä vaan on esimerkiksi solminut uudelleen siteet ihmiskauppiaisiin tai ihmisten salakuljettajiin, hankkinut oleskeluluvan vilpin tai petoksen avulla (esimerkiksi kertomalla kuviteltuja ja ilmeisen harhaanjohtavia asioita) tai käyttäytynyt tavalla, jota voidaan pitää uhkana yleiselle järjestykselle ja sisäiselle turvallisuudelle.

V luku: Loppusäännökset

18 artikla

Tämä artikla on yhteisön lainsäädännössä käytetty vakiosäännös, jonka mukaan seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden harkintavaltaan jää sen määrittäminen, mitä seuraamuksia sovelletaan direktiivin täytäntöönpanemiseksi säädettyjen säännösten rikkomiseen.

19 artikla

Tietojenvaihto on tärkeää, jotta voidaan arvioida, missä määrin lyhytaikaiselle oleskeluluvalle asetetut tavoitteet on saavutettu. Tarvittavan seurannan varmistamiseksi jäsenvaltiot keräävät tiedot oleskeluluvista ja niihin liittyvistä oikeusmenettelyistä ja toimittavat ne komissiolle. Lyhyen aikavälin arviointia ja pidemmällä aikavälillä tapahtuvaa hyvien käytänteiden vaihtoa varten ne keräävät myös tietoja 15 artiklassa tarkoitetuista sopeuttamisohjelmista. Vaikka nämä ohjelmat perustuvat vapaaehtoisuuteen, niiden seurannan avulla voidaan myöhemmin pohtia niistä saatavaa hyötyä niistä saatujen myönteisten tulosten perusteella.

20 artikla

Komissio laatii kertomuksen direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa sille uskotun tehtävän mukaisesti, joka käsittää unionin toimielinten perustamissopimuksen perusteella antamien säännösten soveltamisen valvonnan. Komissio tekee tarvittaessa ehdotuksia direktiivin muuttamisesta.

21 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään 30. kesäkuuta 2003. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten muutoksista. Kyseisissä jäsenvaltioiden tekemissä muutoksissa on viitattava direktiiviin, kun muutokset hyväksytään.

22 artikla

Tässä artiklassa määritetään direktiivin voimaantulopäivämäärä.

23 artikla

Direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille.

2002/0043 (CNS)

Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI sellaisille laittomassa maahanmuutossa avustamisen tai ihmiskaupan uhreille, jotka tekevät yhteistyötä viranomaisten kanssa, myönnettävästä lyhytaikaisesta oleskeluluvasta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 63 artiklan ensimmäisen kohdan 3 alakohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [20],

[20] EYVL C [...], [...], s. [...].

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [21],

[21] EYVL C [...], [...], s. [...].

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [22],

[22] EYVL C [...], [...], s. [...].

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon [23],

[23] EYVL C [...], [...], s. [...].

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Yhteisen maahanmuuttopolitiikan luominen, joka sisältää ulkomaalaisten maahantuloa ja siellä oleskelua koskevien edellytysten määrittelemisen sekä toimet laittoman maahanmuuton torjumiseksi, on olennainen osa Euroopan unionin tavoitetta luoda vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue.

(2) Eurooppa-neuvosto päätti Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pidetyssä erityiskokouksessaan torjua määrätietoisesti laitonta maahanmuuttoa sen lähteillä toimimalla erityisesti niitä vastaan, jotka harjoittavat ihmiskauppaa ja käyttävät maahanmuuttajia taloudellisesti hyväkseen. Se suositteli, että jäsenvaltiot pyrkisivät tunnistamaan ja hajottamaan rikollisjärjestöt ja varmistamaan, että uhrien ihmisoikeudet toteutuvat.

(3) Osoituksena siitä, että tämä kansainvälisesti laajeneva ilmiö on saamassa yhä vakavampia piirteitä, Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous on hyväksynyt kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen yleissopimuksen ja sitä täydentävät pöytäkirjat, jotka koskevat ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista sekä maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämistä. Yhteisö ja sen viisitoista jäsenvaltiota ovat allekirjoittaneet yleissopimuksen ja sen pöytäkirjat vuonna 2000.

(4) Euroopan yhteisö on parhaillaan hyväksymässä säädöksiä, joissa määritellään laittomassa maahanmuutossa avustamista ja ihmiskauppaa koskevat rikokset. [24]

[24] Neuvoston direktiivi .../.../EY [laittomassa maahantulossa, liikkumisessa ja maassa oleskelussa avustamisen määrittelemisestä], EYVL L [...], [...], s. [...] [JAI(2000)22]; [Ihmiskaupan torjumisesta][...] tehty neuvoston puitepäätös, EYVL L [...], [...], s. [...] [KOM(2000)854, 22.1.2001].

(5) Olisi otettava käyttöön oleskelulupa, joka on tarkoitettu edellä mainittujen rikosten uhreille ja joka kannustaa heitä riittävällä tavalla tekemään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa mutta jonka myöntämiseen liittyisi kuitenkin tietyt ehdot väärinkäytösten estämiseksi.

(6) Tätä varten on määriteltävä lyhytaikainen oleskelulupa ja sen myöntämisperusteet, oleskeluluvan haltijalle myönnettävät etuudet ja syyt, joiden perusteella lupa voidaan jättää uusimatta tai peruuttaa.

(7) Uhrille on ilmoitettava mahdollisuudesta saada tällainen oleskelulupa ja siihen liittyvästä harkinta-ajasta. Harkinta-ajan kuluessa uhrilla on oltava mahdollisuus pohtia eri näkökohtia, jotta hän voi sen perusteella päättää, haluaako hän tehdä yhteistyötä poliisi- ja oikeusviranomaisten kanssa siitä huolimatta, että siitä aiheutuu hänelle riskejä; näin hän voi tehdä yhteistyötä vapaasta tahdostaan, jolloin se on tehokkaampaa. Koska uhrin tilanne on erittäin vaikea, hänellä on oikeus saada tarvitsemaansa tukea ja hoitoa.

(8) Jos uhri on selvästi halukas tekemään yhteistyötä ja jos oikeusviranomainen katsoo, että hänen läsnäolonsa on oikeusmenettelyn kannalta tarpeen, toimivaltainen hallintoviranomainen myöntää uhrille kuuden kuukauden ajaksi lyhytaikaisen oleskeluluvan, joka voidaan uusia kuuden kuukauden välein.

(9) Jotta uhri voisi saavuttaa itsenäisen aseman eikä joutuisi palaamaan rikollisverkoston piiriin, oleskeluluvan on annettava uhrille pääsy työmarkkinoille ja oikeus saada yleissivistävää ja ammatillista koulutusta. Jäsenvaltiot voivat myös vaatia, että uhri osallistuu oleskeluluvan saatuaan ohjelmaan, jonka avulla joko helpotetaan sopeutumista yhteiskuntaan tai valmistellaan paluuta kotimaahan.

(10) Tämä direktiivi ei vaikuta muihin uhrien, todistajien tai erityisen heikossa asemassa olevien henkilöiden suojelua koskeviin säännöksiin. Se ei vaikuta myöskään jäsenvaltioiden toimivaltaan myöntää oleskelulupa humanitaarisista syistä tai jollakin muulla perusteella.

(11) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.

(12) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa suunnitellun toiminnan tavoitetta eli lyhytaikaisen oleskeluluvan käyttöönottamista uhreille, jotka osallistuvat yhteistyöhön ihmisten salakuljettajia ja ihmiskauppiaita vastaan. Tällaiset rikollisjärjestöthän toimivat nimenomaan kansainvälisellä tasolla. Tämän ilmiön torjumiseksi yhä useammissa jäsenvaltioissa on otettu käyttöön oleskelulupa, jonka tarkoituksena on kannustaa uhreja yhteistyöhön oikeusviranomaisten kanssa, ja tästä saadut kokemukset ovat olleet myönteisiä. Olisi suuri vahinko, jos jäsenvaltioiden väliset eroavuudet johtaisivat siihen, että kansainväliset rikollisjärjestöt siirtyisivät niihin jäsenvaltioihin, joissa niiden toiminta on vähiten uhattuna. Koska toiminnan tavoitteet voidaan niiden laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tämä direktiivi ei ylitä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I luku: Yleiset säännökset

1 artikla Tavoite

Tämän direktiivin tavoitteena on ottaa käyttöön lyhytaikainen oleskelulupa, joka voidaan myöntää sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat joutuneet laittomassa maahanmuutossa avustamista tai ihmiskaupasta muodostuvien rikosten uhreiksi (jäljempänä 'uhrit'), jotka tekevät yhteistyötä näiden rikosten tekijöiden vastaisessa toiminnassa.

2 artikla Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

a) 'kolmannen maan kansalaisella' henkilöitä, jotka eivät ole Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja Euroopan unionin kansalaisia, kansalaisuudettomat henkilöt mukaan luettuina,

b) 'laittomassa maahanmuutossa avustamisella' tarkoitetaan rikoksia, jotka määritellään [laittomassa maahantulossa, liikkumisessa ja maassa oleskelussa avustamisen määrittelemisestä] annetun neuvoston direktiivin .../.../EY 1 ja 2 artiklassa.

c) 'ihmiskaupalla' rikoksia, jotka määritellään [ihmiskaupan torjumisesta] [...] tehdyn neuvoston puitepäätöksen 1, 2 ja 3 artiklassa,

d) 'maastapoistamispäätöksen täytäntöönpanotoimenpiteellä' jäsenvaltion toteuttamia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on panna täytäntöön hallintoviranomaisen päätös kolmannen maan kansalaisen maasta poistamisesta,

e) 'lyhytaikaisella oleskeluluvalla' kaikkia jäsenvaltion lainsäädäntönsä mukaisesti myöntämiä lupia, joiden perusteella uhri voi oleskella kyseisen valtion alueella tehdäkseen yhteistyötä viranomaisten kanssa.

3 artikla Soveltamisala

1. Tätä direktiiviä sovelletaan 1 artiklassa tarkoitettuihin täysi-ikäisiin uhreihin.

2. Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa tämän direktiivin säännöksiä myös alaikäisiin, jotka täyttävät niiden kansallisessa lainsäädännössä asetetut edellytykset.

4 artikla Suojalauseke

Tämän direktiivin soveltaminen ei rajoita kansainvälisen pakolaisoikeuden nojalla pakolaisille tai tilapäistä suojelua saaville tai kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille myönnettävää suojelua eikä muiden ihmisoikeuksia koskevien välineiden soveltamista.

5 artikla Syrjintäkielto

Jäsenvaltioiden on sovellettava tätä direktiiviä sen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta.

6 artikla Suotuisammat säännökset

Tämän direktiivin säännökset eivät vaikuta sellaisiin jäsenvaltion lakeihin, asetuksiin tai hallinnollisiin määräyksiin, jotka ovat tässä direktiivissä tarkoitettujen henkilöiden kannalta suotuisampia.

II luku: Lyhytaikaisen oleskeluluvan myöntämismenettely

7 artikla Uhreille annettava tiedotus

Kun toimivaltaiset viranomaiset saavat tietää henkilöstä, joka on tämän direktiivin 1 artiklassa tarkoitettu uhri, hänelle on ilmoitettava viipymättä mahdollisuudesta saada tässä direktiivissä määritelty lyhytaikainen oleskelulupa.

Tiedottamisesta huolehtivat tutkinta- tai syytetoimista vastaavat viranomaiset tai valtiosta riippumattomat yhdistykset tai järjestöt.

8 artikla Harkinta-aika

1. Uhrille myönnetään 30 päivän harkinta-aika, jonka kuluessa hänen on päätettävä, ryhtyykö hän yhteistyöhön toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Harkinta-aika alkaa siitä kun hän katkaisee kaikki siteet 2 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitetuista rikoksista epäiltyihin.

2. Uhrilla on oikeus saada 9 artiklassa säädettyä tukea ja hoitoa eikä häntä koskevaa maastapoistamistoimenpidettä saa panna täytäntöön harkinta-ajan kuluessa siihen asti, että tutkinta- tai syyteviranomainen on antanut 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun lausunnon.

3. Harkinta-aika ei anna uhrille oleskeluoikeutta tämän direktiivin perusteella.

4. Valtio voi milloin tahansa keskeyttää harkinta-ajan, jos uhri on solminut uudelleen siteet 2 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitettujen rikosten tekijöihin tai jos se on tarpeen yleiseen järjestykseen ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä.

9 artikla Tuki- ja hoitotoimenpiteet

1. Jäsenvaltioiden on uhrien ja todistajien suojelua koskevien toimenpiteiden soveltamista rajoittamatta varmistettava, että uhri saa asianmukaisen majoituksen, fyysistä ja psyykkistä ensiapua ja välittömästi tarvittavaa terveydenhoitoa sekä sosiaali- ja toimeentulotukea, jos hänellä itsellään ei ole riittävästi varoja. Viranomaisten on otettava huomioon muita heikommassa asemassa olevien henkilöiden erityistarpeet.

2. Jäsenvaltiot myöntävät uhrille maksutta oikeusapua ja kielitukea.

10 artikla Oleskeluluvan myöntäminen ja uusiminen

1. Tutkinta- tai syytetoimista vastaavan viranomaisen on annettava viimeistään kymmenen päivän kuluttua harkinta-ajan päättymisestä lausunto, jossa arvioidaan,

a) onko uhrin läsnäolo tarpeen,

b) onko uhri selvästi halukas tekemään yhteistyötä, mistä voi olla osoituksena tutkinta- tai syyttäjäviranomaisille annettu merkityksellinen alustava lausuma tai kanteen nostaminen tai muu jäsenvaltion lainsäädännössä määritelty teko,

c) onko uhri katkaissut kaikki siteet henkilöihin, joita vastaan voidaan nostaa syyte 2 artiklassa tarkoitetuista rikoksista.

2. Lyhytaikainen oleskelulupa myönnetään, jos

a) tutkinta- tai syytetoimista vastaavan viranomaisen arvio 1 kohdassa luetelluista seikoista on myönteinen,

b) yleiseen järjestykseen ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvät syyt eivät estä luvan myöntämistä.

3. Lyhytaikainen oleskelulupa on voimassa kuusi kuukautta. Oleskelulupa voidaan uusia kuuden kuukauden välein, jos 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät edelleen.

4. Kun jäsenvaltiot myöntävät lyhytaikaisen oleskeluluvan henkilölle, joka on joutunut 2 artiklan b tai c alakohdassa tarkoitetun rikoksen uhriksi yhdessä perheenjäsentensä tai näihin rinnastettavien henkilöiden kanssa, niiden on otettava tämä huomioon tarkastellessaan mahdollisuutta myöntää kyseisille henkilöille oleskelulupa humanitaarisista syistä.

11 artikla Oleskeluluvan malli

Lyhytaikainen oleskelulupa voi olla joko tarra tai erilliselle lomakkeelle laadittu asiakirja. Sen myöntämistä koskevista säännöistä ja yhtenäisestä mallista säädetään [kolmansien maiden kansalaisille myönnettävän oleskeluluvan yhtenäisestä kaavasta] annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o .../... [25]. Kohtaan "oleskeluluvan tyyppi" merkitään jäsenvaltioissa "lyhytaikainen oleskelulupa".

[25] EYVL L, ... [KOM(2001)157].

III luku: Oleskelulupaan liittyvät etuudet

12 artikla Ansiotyö sekä yleissivistävä ja ammatillinen koulutus

Jäsenvaltioiden on myönnettävä lyhytaikaisen oleskeluluvan haltijalle pääsy työmarkkinoille ja oikeus saada yleissivistävää tai ammatillista koulutusta.

13 artikla Fyysinen ja psyykkinen terveydenhoito

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että lyhytaikaisen oleskeluluvan haltijalla on oikeus 9 artiklassa mainittujen tuki- ja hoitotoimenpiteiden ohella myös perusterveydenhuoltoon.

2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava uhrien erityistarpeista, kun kyseessä ovat esimerkiksi raskaana olevat naiset, vammaiset tai raiskauksen tai muun sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrit sekä alaikäiset, siinä tapauksessa että jäsenvaltiot käyttävät niille 3 artiklan 2 kohdassa annettua mahdollisuutta.

14 artikla Alaikäiset uhrit

Kun jäsenvaltiot käyttävät niille 3 artiklan 2 kohdassa annettua mahdollisuutta, sovelletaan seuraavia säännöksiä:

a) Jäsenvaltioiden on tämän direktiivin säännösten soveltamista koskevissa päätöksissään otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu. Niiden on huolehdittava siitä, että menettelyssä otetaan huomioon lapsen ikä ja kehitysaste. Ne voivat erityisesti pidentää harkinta-aikaa, jos katsovat sen olevan lapsen edun vuoksi tarpeen.

b) Jäsenvaltioiden on myönnettävä alaikäisille oikeus koulunkäyntiin samoin edellytyksin kuin jäsenvaltion kansalaisille. Jäsenvaltiot voivat säätää, että oikeus koulunkäyntiin koskee ainoastaan yhteiskunnan kustantamaa perusopetusta.

c) Kun uhri on ilman huoltajaa tuleva alaikäinen, jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen alaikäisen henkilöllisyyden sekä sen, että hän tulee ilman huoltajaa. Niiden on myös tehtävä kaikkensa, jotta alaikäisen perhe voitaisiin löytää mahdollisimman pian, ja toteutettava viipymättä tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että alaikäinen saa oikeudellisen edustajan, tarvittaessa myös oikeusmenettelyä varten.

15 artikla Uhrin sopeuttamiseen tähtäävät ohjelmat

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että lyhytaikaisen oleskeluluvan saanut uhri osallistuu ohjelmaan, jonka tarkoituksena on helpottaa hänen sopeutumistaan vastaanottavaan maahan ja tarvittaessa hänen ammatillista koulutustaan tai valmistaa häntä palaamaan joko kotimaahan tai johonkin toiseen maahan, joka on valmis ottamaan hänet vastaan.

IV luku: Oleskeluluvan uusimatta jättäminen ja peruuttaminen

16 artikla Oleskeluluvan uusimatta jättäminen

1. Lyhytaikaista oleskelulupaa ei uusita, jos 10 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset eivät enää täyty tai jos oikeusmenettely on päättynyt tuomioistuimen päätökseen tai jos oleskeluluvan haltija ei osallistu 15 artiklassa tarkoitettuun sopeuttamisohjelmaan silloin kun sitä edellytetään.

2. Lyhytaikaisen oleskeluluvan voimassaolon päättymisen jälkeen sovelletaan ulkomaalaisia koskevia yleisiä oikeussääntöjä. Jos uhri hakee oleskelulupaa muulla perusteella, jäsenvaltioiden on otettava hakemuksen tarkastelussa huomioon hänen osallistumisensa yhteistyöhön.

17 artikla Oleskeluluvan peruuttaminen

Lyhytaikainen oleskelulupa voidaan peruuttaa milloin tahansa,

a) jos luvan haltija on luonut uudelleen siteet rikoksesta epäiltyihin, tai

b) jos asiaa käsittelevä oikeusviranomainen katsoo, että uhrin yhteistyö tai hänen nostamansa kanne perustuu vilppiin tai petokseen, tai

c) yleiseen järjestykseen ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä.

V luku: Loppusäännökset

18 artikla Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista, ja niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava kyseiset säännökset tiedoksi komissiolle viimeistään 21 artiklassa mainittuna päivämääränä ja niiden muutokset viipymättä.

19 artikla Tietojenvaihto

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain ajankohtaiset tiedot:

a) myöntämiensä lyhytaikaisten oleskelulupien määrästä, aloitetuista oikeusmenettelyistä ja niiden tuloksesta,

b) 15 artiklassa tarkoitetuista sopeuttamisohjelmista sekä arvion niiden tehokkuudesta uhrin sopeuttamisen kannalta.

20 artikla Kertomus

1. Komissio toimittaa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2007 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa ja tekee tarvittaessa ehdotuksia sen muuttamisesta. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki tämän kertomuksen laatimista varten tarvittavat tiedot.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen jälkeen komissio laatii vähintään kolmen vuoden välein Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa.

21 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2003. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

22 artikla Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

23 artikla Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä [...]

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja