Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Laajentumisen taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset ehdokasvaltioissa"

(2003/C 85/18)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. ja 17. tammikuuta 2002 työjärjestyksensä 23 artiklan nojalla antaa lausunnon aiheesta "Laajentumisen taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset ehdokasvaltioissa".

Asian valmistelusta vastannut "ulkosuhteet" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 7. marraskuuta 2002. Esittelijä oli Dimitrios N. Dimitriadis ja apulaisesittelijä Eva Belabed.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11. ja 12. joulukuuta 2002 pitämässään 395. täysistunnossa (joulukuun 11. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 98 ääntä puolesta, 2 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

Tiivistelmä

Käsillä oleva lausunto osoittaa konkreettisesti ETSK:n olevan erityisen kiinnostunut siitä, että laajentumisprosessiin liittyvät, ehdokasvaltioiden kanssa käytävät liittymisneuvottelut saadaan päätökseen, vaikka tietyt merkittävät kysymykset ovatkin vielä ratkaisematta. Laajentuminen on EU:n suurin hanke sitten unionin perustamisen. Samalla unionin on pyrittävä saavuttamaan Lissabonin huippukokouksessa asetettu kunnianhimoinen tavoite kehittää unionista maailman kilpailukykyisin talous.

ETSK tukee laajentumisprosessia kaikin tavoin ja on puheenjohtajavaltio Tanskan kanssa samaa mieltä siitä, että EU:n laajentumisprosessille asettamaa aikataulua tulee kunnioittaa ottaen samalla huomioon kunkin jäsenvaltion erikseen saavuttama edistys.

ETSK tukee laajentumisprosessia useilla eri tavoilla. Komitea pyrkii tukemaan erityisesti ehdokasvaltioiden yhteiskunnallis-ammatillisia järjestöjä, työmarkkinaosapuolia ja asianomaisia kansalaisjärjestöjä sekä edistämään yhteistyötä niiden kanssa, jotta ne voivat a) toimia tehokkaasti kussakin ehdokasvaltiossa, b) järjestäytyä nykyistä paremmin hankkimalla tarvittavaa taitotietoa, c) osallistua paikallistason ongelmien ratkaisuun ja d) osallistua aktiivisesti unionin menettelyihin. ETSK päättänyt tukea näiden tavoitteiden toteutumista kaikin tavoin myös sen jälkeen, kun ehdokasvaltiot ovat liittyneet unioniin, sillä jäsenyys ei ratkaise kyseisten valtioiden kaikkia sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia. ETSK on sitoutunut edistämään laajentumista niiden tavoitteiden mukaisesti, jotka on asetettu laajentumista koskevassa vuoden 2002 toimintaohjelmassa. Samalla ETSK pitää laajentumista horisontaalisena kysymyksenä, joka liittyy komitean kaikkeen toimintaan.

1. Johdanto

1.1. Euroopan unionin laajentuminen merkitsee Euroopan yhdentymisen voimakasta etenemistä sekä rauhan, turvallisuuden ja hyvinvoinnin lisääntymistä koko maanosassa. Pyrkiessään kohti EU-jäsenyyttä ehdokasvaltiot ovat viime vuosikymmenen aikana onnistuneet kehittämään merkittävästi talouksiaan ja hallintoaan siitä huolimatta, että olosuhteet ovat olleet erityisen epäsuotuisat. Tästä huolimatta ponnisteluja on jatkettava saavutetun etenemisvauhdin säilyttämiseksi etenkin tulevina vuosina, joita pidetään ratkaisevan tärkeinä ehdokasvaltioiden liittymisneuvotteluiden menestyksellisen päättämisen kannalta. Lisäksi on valmistauduttava kohtaamaan ne ongelmat, jotka yhteisön lainsäädännön (acquis) kokonaisvaltainen ja konkreettisesti vaikuttava täytäntöönpano uusissa jäsenvaltioissa aiheuttaa.

Visio yhdentyneen Euroopan - sisämarkkinoiden, joiden alueella asuu ehdokasvaltioiden kansalaiset mukaan luettuina yli puoli miljardia eurooppalaista - luomisesta voi toteutua, jos a) taloudelliset ja sosiaaliset muutokset kyseisissä maissa etenevät nopeasti ja ilman minkäänlaisia taka-askeleita(1) ja jos b) sosiaaliset ja taloudelliset olosuhteet mahdollistavat tämän, eli jos ehdokasvaltioiden kansalaiset hyväksyvät uuden tilanteen ja tuntevat olonsa turvalliseksi yhdentyneessä Euroopassa.

1.2. Ehdokasvaltioilla on edessään kaksi haastetta: samalla kun ne jatkavat pyrkimyksiään muuttaa koko poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen järjestelmänsä, niiden täytyy sopeutua yhteisön lainsäädännön (acquis) välittömään täytäntöönpanoon. Kyseessä on kaksi samansuuntaista ja usein päällekkäistä mutta kuitenkin erillistä prosessia, joiden tuloksena syntyy runsaasti sitoumuksia ja velvollisuuksia kansainvälisiä toimijoita kohtaan. Nämä toimijat edellyttävät usein erilaisten poliittisten ja talouden suuntaviivojen noudattamista kukin oman strategiansa ja yhteiskunnallisen näkemyksensä mukaisesti. Siirtymäkauden aikana toteutetut toimet vaikuttavat siis suuresti liittymisprosessiin ja päinvastoin. Ehdokasmaihin kohdistuvien, laajentumisesta aiheutuvien taloudellisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten lisäksi myös kyseisissä maissa käytössä olevat järjestelmät vaikuttavat huomattavasti EU:n toimintaan, kun laajentuminen toteutuu. Vaikuttaa siltä, etteivät nykyiset jäsenvaltiot ole täysin tiedostaneet asian kaikkia ulottuvuuksia.

1.3. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 16. marraskuuta 2000 Brysselissä järjestämässä, laajentumista käsitelleessä konferenssissa eri yhteiskuntaryhmien edustajat keskustelivat liittymisprosessin todellisesta tilasta ja EU:hun liittymisen vaikutuksista ehdokasvaltioihin. Konferenssin osanottajat "lähettivät viestin neuvostolle ja muille EU:n toimielimille sekä ehdokasvaltioiden hallituksille, että tuettaessa uusien jäsenvaltioiden liittymistä unioniin myös niiden kansalaisyhteiskunnat on huomioitava asianmukaisesti. Konferenssin osanottajat ilmoittivat olevansa vakuuttuneita myös siitä, että kun uudet jäsenvaltiot liittyvät unioniin, laajentumisen kestävän ja menestyksellisen toteutumisen tulee perustua pääasiassa siihen, että asianomaiset toimijat onnistutaan saamaan mukaan valmistelutyöhön".

1.4. ETSK:n 5.-7. marraskuuta 2001 järjestämien, laajentumista käsitelleiden konferenssien(2) yhteydessä laajentumisesta vastaava komission jäsen Günter Verheugen pyysi ETSK:aa kiinnittämään huomiota laajentumisen taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin ehdokasvaltioissa.

1.5. Lisäksi ehdokasvaltioiden kanssa perustettujen neuvoa-antavien sekakomiteoiden (JCC) jäseniä on pyydetty auttamaan sen varmistamisessa, että laajentuminen onnistuu hyvin sekä EU:n että ehdokasvaltioiden näkökulmasta(3). Sekakomiteoiden kokouksissa tarkastellaan ehdokasvaltioiden vaikeimpia ongelmia. Kokouksissa käytävissä avoimissa keskusteluissa käsitellään tiettyjä tärkeitä kysymyksiä, jotka liittyvät maatalouden tukimaksuihin ja kiintiöihin, aluepolitiikkaan, julkishallinnon byrokratiaan, yhteiskunnallisen keskustelun puutteeseen, ihmisten vapaaseen liikkumiseen, EU:n suorittamissa maksuissa havaittuihin viivästyksiin, pk-yritysten rooliin talouselämässä, tieteellisen tutkimuksen puutteisiin, ammattikoulutukseen, huonoon kilpailukykyyn, lapsityövoiman käyttöön sekä laajentumiseen liittyvän tiedotuksen laiminlyöntiin ehdokasvaltioissa.

1.5.1. Kunkin maan etenemisen seurannassa käytettävät kriteerit ovat edelleen voimassa siinä muodossa kuin ne määritettiin Kööpenhaminassa vuonna 1993 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Ehdokasvaltiot Turkkia lukuun ottamatta pyrkivät edelleen täyttämään Kööpenhaminassa asetetut poliittiset vaatimukset. Useimmissa ehdokasvaltioissa on edistytty merkittävästi demokratian syventämisessä ja lujittamisessa, laillisen järjestyksen kunnioittamisessa, ihmisoikeuksien turvaamisessa sekä demokraattisten rakenteiden vahvistamisessa.

1.6. On kuitenkin pyrittävä kaikin keinoin siihen, että ehdokasvaltiot kykenevät omaksumaan yhteisön lainsäädännön kokonaisuudessaan ja etenkin siirtämään sen osaksi omaa lainsäädäntöään. On syytä panna merkille, että samalla kun kyseisissä valtioissa on säädetty useita lakeja, joilla yhteisön lainsäädäntöä on pantu täytäntöön, ei ole kuitenkaan päätetty tarvittavista tukitoimenpiteistä eikä siten tiedetä, mitä tapahtuu, kun yhteisön lainsäädäntö pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön. Ehdokasvaltioiden asettamat laajentumiseen liittyvät tavoitteet on yleensä määritetty selkeästi, mikä auttaa kyseisiä valtioita etenkin asettamaan tavoitteensa tärkeysjärjestykseen ja nopeuttamaan tiettyjä uudistusprosesseja.

Lausunnossa käsitellään ensisijaisesti seuraavia aiheita:

2. Talouden nykytila - rakennemuutokset

2.1. Taloutta koskevat tiedot - tilastot

2.1.1. Kymmenen jäsenehdokasvaltion todellinen bruttokansantuote kasvoi vuonna 2001 keskimäärin 5 prosentilla. Vuoden 2001 ensimmäisellä puoliskolla BKT:n kasvun havaittiin nopeutuneen. Kymmenen Keski- ja Itä-Euroopan maan henkeä kohden laskettu BKT EU:n keskitasoon nähden (ostovoimapariteetilla [PPS] korjattuna) oli vuonna 2000 39 prosenttia, kun se vuonna 1999 oli jäänyt 38 prosenttiin. Ehdokasvaltioiden yhteenlaskettu BKT on vain 5 prosenttia EU:n BKT:sta(4). Vuonna 2000 öljyn hinnan merkittävä nousu aiheutti inflaation nopeutumisen 10 prosentista 15 prosenttiin. Suhteellisen hyvistä talouden kasvulukemista huolimatta työttömyys lisääntyi vuonna 2000 lähes 11 prosentista 12,5 prosenttiin ja saavutti vuonna 2001 18 prosentin lukeman (nousten joillakin alueilla jopa 25-31 prosenttiin). Työttömyyden kasvu on osoitus rakennemuutosten kielteisistä vaikutuksista työntekijöiden asemaan, työmarkkinoiden vääristymisestä sekä kyvyttömyydestä sovittaa yhteen työntekijöiden taidot ja työmarkkinoiden tarpeet.

2.1.2. Keskusjohtoisen talousjärjestelmän romahtaminen vuonna 1989 ja siirtyminen markkinatalouteen ovat muuttaneet ehdokasvaltioiden käsityksiä talouteen, yhteiskuntaan ja yrittäjyyteen liittyvistä prosesseista samalla kun kyseiset maat ovat kääntäneet taloutensa suunnan idästä kohti länttä. Kansalaiset ovat useimmissa tapauksissa reagoineet voimakkaasti sosiaalisten ja taloudellisten olosuhteiden rajuun muutokseen seuraavista syistä: a) Siirtymäkauden poliittinen, sosiaalinen ja taloudellinen hinta on noussut korkeaksi. b) Julkishallinto on osoittautunut tehottomaksi. c) Talouden mekanismit ja prosessit ovat luhistuneet kyseisissä maissa.

2.1.3. Talouden rakennemuutos on synnyttänyt uusia työpaikkoja uusille aloille. Samalla perinteisiltä talouden sektoreilta on hävinnyt lukuisia työpaikkoja sillä seurauksella, että laajoilla alueilla kärsitään työttömyydestä, puutteellisista perusrakenteista ja lohduttomista tulevaisuudennäkymistä. Tämä kysymys yhdessä rahoitukseen liittyvien ongelmien kanssa on suurin haaste pyrittäessä kehittämään kyseisiä alueita. On pyrittävä kaikin keinoin siihen, että kaikki asianomaiset tahot toimivat yhdessä kehitysstrategian luomiseksi näille alueille sekä sopivien olosuhteiden luomiseksi investoinneille ja työpaikkojen syntymiselle. Työntekijöiden valmiuksien kehittämisen lisäksi katsotaan tarvittavan myös aktiivista työmarkkinapolitiikkaa, perusrakenteiden parantamista sekä tasapainoista politiikkaa sosiaalietuuksia, palkkioita ja palkkoja koskevissa asioissa, niin että olosuhteet muodostuvat sekä investoijia että työntekijöitä suosiviksi. Tällöin voidaan luoda uusia työpaikkoja ja myös täyttää ne.

2.1.4. Ehdokasvaltioiden ulkomaankaupan rakenne on muuttunut merkittävästi viime vuosina sillä seurauksella, että EU on nykyään useimpien ehdokasvaltioiden tärkein kauppakumppani. Lisäksi tavaroiden ja palveluiden lisääntynyt tuonti on johtanut useimmissa ehdokasvaltioissa kauppataseen vajeeseen, kuten on ollut odotettavissa.

2.1.5. Unioniin liittymisen yhteydessä syntyvät uudenlaiset kilpailuolosuhteet johtavat todennäköisesti merkittäviin uudelleenjärjestelyihin ehdokasvaltioiden talouksien keskeisillä aloilla (esim. maataloudessa ja jalostuksessa). Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, että kaikki asianomaiset tuottajat perehdytetään ennalta laajentamisen mukanaan tuomiin uusiin kilpailuoloihin sekä muutoksen todennäköisiin vaikutuksiin näennäisesti "terveillä" aloilla.

2.2. Teollisuus - palvelut - kauppa

2.2.1. Ulkomaiset suorat sijoitukset ovat vaikuttaneet merkittävästi kaikkien jäsenehdokasvaltioiden ulkomaanvelan määrään. Lisäksi ne ovat edistäneet merkittävällä tavalla työpaikkojen syntymistä sekä estäneet vakavan työllisyyskriisin syntymisen sekä suuryrityksissä että pk-yrityksissä. Suurin osa ulkomaisista suorista sijoituksista on peräisin etenkin valtiollisten teollisuusyritysten yksityistämisprosesseista, jotka ovat keränneet valtaosan pääomavirroista. Viidesosa kaupan alan ulkomaisista suorista sijoituksista kohdistuu työvoimavaltaisille aloille, kuten tekstiili- ja vaateteollisuuteen, sähkölaitteita valmistavaan teollisuuteen sekä autoteollisuuteen. Ulkomaiset suorat sijoitukset ovat myös tehokkain tapa korvata vanhentunutta kiinteää kalustoa, ottaa käyttöön ja opetella uusia teknologioita ja toimintatapoja sekä ajanmukaisia myynninedistämisvälineitä. Vaikka raskaan teollisuuden alalla on toteutettu suuria muutoksia, kyseinen ala on edelleen monilla alueilla sosiaalisesti ja taloudellisesti ratkaisevan tärkeä toimija. Jollei alaa vahvisteta huomattavasti, sosiaaliset ongelmat lisääntyvät.

2.2.2. Yksityistämiset ovat olleet keskeisessä asemassa siirtymävaiheen toteutumisen kannalta. Yksityistämisprosessien onnistuminen on vaihdellut ja vaihtelee edelleen riippuen maasta, alasta, yritysten koosta, valitusta menetelmästä sekä lainsäädännöllisestä ja institutionaalisesta toimintaympäristöstä. Siitä huolimatta, että yksityistämiset ovat parantaneet merkittävästi yksittäisten yritysten tuottavuutta, ne ovat useissa tapauksissa johtaneet työttömyyden ja tuloerojen kasvuun.

2.2.3. Yksityistäminen on levinnyt teollisuudesta muillekin aloille, kuten julkisia huoltopalveluja tuottaville aloille sekä energia- ja liikennealoille, samalla kun näillä aloilla on pyritty toteuttamaan täydellinen rakennemuutos. Pankkien yksityistämisprosessi on saatu päätökseen useimmissa ehdokasvaltioissa, mutta tästä huolimatta hallitukset puuttuvat edelleen tiettyjen valtion omistuksessa olevien pankkien toimintaan ja luottopolitiikkojen määrittelyyn. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, että yksityistäminen ei ole edennyt ehdokasvaltioiden muilla rahoitusalan sektoreilla. On syytä kuitenkin korostaa, että rahoitus- ja etenkin pankkialalla toteutetut yksityistämiset eivät voi koskaanollaratkaisu kaikkiin taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin.

2.2.4. Yhteisön säännöstön siirtäminen ehdokasvaltioiden lainsäädäntöön ja sen täytäntöönpano on valtava haaste kyseisten maiden kuljetusalalle. Ehdokasvaltioille suunnattavan hallinnollisen ja organisatorisen tuen yhteydessä tulisi ottaa käyttöön erityistoimia, jotta voidaan varmistaa liikennettä koskevan lainsäädännön tosiasiallinen täytäntöönpano(5).

2.2.5. Ajanmukaisten rahoitusvälineiden puute haittaa kasvavalle yksityissektorille kohdistuvia investointeja. Useimmissa tapauksissa asiassa on syytä ryhtyä lisätoimiin ennen ehdokasvaltioiden liittymistä unioniin, jotta rahapolitiikan määrittämiseen käytettävien mekanismien muuttaminen tapahtuisi mahdollisimman tehokkaasti. On syytä painottaa, ettei pankkien lainmukaista toimintaa valvovan järjestelmän olemassaolo merkitse sitä, että vastaavanlainen järjestelmä olisi käytössä myös muilla aloilla. Näiden alojen kehittymistä ja tehokkuutta voitaisiin edistää perustamalla välityspalveluita tarjoavia yrityksiä. On syytä korostaa, etteivät kyseiset valvontajärjestelmät edistä kaikilta osin tehokkuutta ja turvallisuutta talouselämässä, sillä ne voivat usein hidastaa ja viivästyttää merkittävästi yritystoiminnan kehittämistä. Myös pk-yrityksille myönnettävien luottojen turvaamiseksi keskinäisiä takuita tarjoavien yritysten puuttuminen lisää merkittävästi sijoittajien riskiä.

2.2.6. Pääsyynä siihen, etteivät asunto-, kiinteistö- ja rakennusalan markkinat kehity, on maanomistusta koskevien väistämättömien muutosten perusteeton viivästyminen, mikä vaikuttaa kielteisesti työmarkkinoiden, pk-yritysten, uusien yritysten ja rahoitusmarkkinoiden välityspalveluiden kehittymiseen. Lisäksi tämä erityisongelma vaikeuttaa huomattavasti kotimaisten ja ulkomaisten sijoittajien pääsyä kyseisille aloille sekä lukuisille muille aloille varsinkin silloin, kun myös omistusoikeuksia koskevassa lainsäädännössä on puutteita.

2.2.7. Sisämarkkinoilla on otettava käyttöön ja vahvistettava etenkin sellaisia horisontaalisia perusrakenteita, jotka helpottavat yritysten toimintaa ja edistävät yrittäjyyttä. Aloja, joilla on vielä paljon parantamisen varaa, ovat esimerkiksi markkinoiden valvonta, standardointi, sertifiointi sekä teollis- ja tekijänoikeudet.

2.2.8. Kilpailu laajassa merkityksessään on hyväksytty vasta viimeisen vuosikymmenen aikana ehdokasvaltioiden talouksien, yhteiskuntien ja yritystoiminnan keskeiseksi periaatteeksi. Tähän mennessä saavutettua kehitystä on tuettava ja nopeutettava luomalla institutionaalisia elimiä, joiden tehtävänä on valvoa kilpailua ja ehdokasvaltioissa sovellettavien kilpailupolitiikkojen toimintaa, kuten nykyisissä 15 jäsenvaltiossa tapahtuu.

2.2.9. Ehdokasvaltioiden tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että kyseisistä valtioista puuttuu innovaatioita edistävä kulttuuri ja että tutkimus- ja kehitystyön merkitys talouden eri aloilla on määritelty epäselvästi.

2.3. Pienet ja keskisuuret yritykset

2.3.1. ETSK katsoo, että pk-yritykset ovat KIE-maiden tärkein kehitystekijä: joustavina ja sopeutumiskykyisinä niillä on suuri vaikutus työttömyyden vähentymiseen. Yritykset ja erityisesti pk-yritykset ovat laajentumisprosessin kannalta keskeisessä asemassa. ETSK on tähän asti korostanut, että "yrittäjyys on olennaisen tärkeä tekijä uusien työpaikkojen luomiselle ja tulojen tuottamiselle, jotka ovat edellytyksiä talouden ja yhteiskunnan tulevalle kehitykselle". Siksi on erittäin tärkeää, että ehdokasvaltioiden viranomaisia kannustetaan tehostamaan yhteisön lainsäädännöstä tiedottamista yrityksille sekä vahvistamaan pk-yritysten yrittäjähenkeä.

2.3.2. Pk-sektorin kasvumahdollisuudet ja joustokyky ovat osoittautuneet hyviksi siitäkin huolimatta, että niillä on suhteellisen vähän kokemusta ja konkreettisia taloudellisia resursseja. Kyseinen ala tuottaa suuren osan bruttokansantuotteesta ja on merkittävä työllistäjä kaikissa ehdokasvaltioissa. Varsinkin huipputeknologian ja tietotekniikka-alojen tuotteiden ja palveluiden tuottamiseen erikoistuneiden pk-yritysten toiminnalla näyttää olevan samanlaisia työllisyysvaikutuksia kuin ulkomaisista suorista sijoituksista hyötyvien suuryritysten toimilla.

2.3.3. Muiden alojen pk-yritykset toimivat kuitenkin taloudellisessa ympäristössä, jossa harmaa talous vaikeuttaa usein huomattavasti pk-yritysten mahdollisuuksia selviytyä ja säilyttää markkina-asemansa. Harmaan talouden vaikutukset työelämässä johtavat a) epävarmoihin työsuhteisiin, b) vähimmäispalkan tai sitä alempien palkkojen maksamiseen, c) joissakin tapauksissa ylimääräisten palkkioiden maksamiseen "pimeästi" ja d) määräaikaisiin työsopimuksiin tai työsopimusten puuttumiseen kokonaan, jolloin työoloja ja työaikoja koskevia sääntöjä ei noudateta.

2.3.4. ETSK kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota pk-yritysten toimintaolojen parantamiseen ehdokasvaltioissa edistämällä yrittäjyyttä ja tekemällä tuki- ja koulutustoimia koskevia ehdotuksia. Toimien yhteydessä tulee myös aina tiedottaa mahdollisimman kattavasti Euroopan unionin pk-yrityspolitiikasta.

2.4. Julkiset palvelut

2.4.1. Yleishyödyllisiin julkisiin palveluihin (julkisia yhdyskuntahuollon palveluja tuottavat organisaatiot) on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Kuten länsimaissa saadut kokemukset ovat osoittaneet, tämän alan täydellinen vapauttaminen ja avaaminen yksityisten yritysten kilpailulle voi aiheuttaa palveluiden tarjontaan ja turvallisuuteen liittyviä ongelmia. Tietyissä ehdokasvaltioissa energian hinnan nousu on johtanut siihen, etteivät kotitaloudet ole kyenneet maksamaan sähkölaskujaan, jolloin sähkönjakelu on keskeytetty. Tämä puolestaan on usein aiheuttanut vakavia yhteiskunnallisia levottomuuksia. Yhtenä yksityistämisiin liittyvänä yleisenä ongelmana on ollut se, että julkisia yhdyskuntahuollon palveluja tuottavien alojen (liikenneyhteydet, energia, puhelinyhteydet) lainsäädännöllisten ja institutionaalisten puite-edellytysten luominen on laiminlyöty, mikä voi johtaa monopolien syntymiseen.

2.4.2. Euroopan parlamentti on korostanut KIE-maiden yhteiskunnallisten rakenteiden kehittämiseen ja parantamiseen tähtäävien sijoitusten suurta merkitystä(6). Asia on hyvin tärkeä pyrittäessä torjumaan laajentumisesta todennäköisesti aiheutuvia kielteisiä yhteiskunnallisia ilmiöitä.

2.4.3. Useimpien ehdokasvaltioiden julkiset palvelut vaativat välitöntä ajanmukaistamista. Etenkin palveluita, joita kansalaiset tarvitsevat asioidessaan viranomaisten kanssa, tulee parantaa. Lisäksi tulee kiinnittää erityistä huomiota elektronisen hallinnon käyttöönottoon julkisella sektorilla.

2.5. Maatalous

2.5.1. Ehdokasvaltioiden maatalouden integrointi YMP:hen on vaikea ja aikaa vievä prosessi. Eri maiden lähtökohdat ovat hyvin erilaisia, ja niiden maatalouden rakenteet eroavat suuresti toisistaan. Huomattavia eroja on myös rakenneongelmien ratkaisukyvyssä sekä kilpailukyvyssä. Maatalouden osuus työpaikoista ja BKT:stä on useimmissa ehdokasvaltioissa huomattavasti suurempi kuin EU:n nykyisissä jäsenvaltioissa. Maatalouden työvoiman osuus vaihtelee Tsekin 5,1 prosentin ja Romanian 42,8 prosentin välillä (EU:n nykyinen keskiarvo on 4,3 prosenttia). Vastaavan suuria eroja on maatalouden BKT-osuudessa, joka on 2,9 prosenttia Sloveniassa ja 15,8 prosenttia Bulgariassa (EU:n keskiarvo on alle 2 prosenttia).

2.5.2. Luvut osoittavat, että maatalouden taloudellista ja sen sosiaalista merkitystä on arvioitava hyvin eri kannoilta. Suhteellisen suuri osuus työvoimasta tuottaa suhteellisen pienen osuuden kansantaloudesta. Maatalouden suurta merkitystä paikallisille työmarkkinoille on tarkasteltava ja se on huomioitava erityisesti pinta-alaltaan suurten maiden, kuten Puolan ja Romanian, maaseutualueilla, koska maaseudulla vallitsee keskimääräistä suurempi työttömyys ja juuri siellä on vaikea luoda uusia työpaikkoja.

2.5.3. Tietyillä teollisuudenaloilla toteutetut rakennemuutokset ja työttömyyden lisääntyminen taajama-alueilla ovat saaneet monet ehdokasvaltioiden kansalaisista palaamaan maaseudulle(7).

2.5.4. 13 ehdokasvaltion ilmoittamat, maataloudesta elantonsa saavien työntekijöiden määrät ovat pysyneet vuoden 1999 tasolla laskien kuitenkin hitaasti useimmissa maissa. Tietyissä maissa, kuten Puolassa ja Romaniassa, maataloudessa työskentelevien määrä on kuitenkin noussut lievästi.

2.5.5. Yhteisen maatalouspolitiikan talousarvion vaikutukset maaseutualueiden tai koko talouden kehitykseen riippuvat siitä, kuinka varoja käytetään. Jos tuotannon ja tukien välinen yhteys puretaan, asialla voi olla vaikutusta maaseutualueiden työllisyyteen. Tällä on puolestaan sosiaalisia vaikutuksia, jotka edellyttävät koulutusta vaativien vaihtoehtoisten työllistämismuotojen kehittämistä.

2.5.6. Tiedossa on, että rakennesyistä ehdokasmaiden työvoimavaltainen maatalous ei useinkaan ole kilpailukykyistä. Ehdokasmaiden maataloudessa esiintyy selkeästi havaittavia suuria sopeuttamispaineita. Tarvitaan tuottavuuden kehittämistoimia, joilla voi kuitenkin olla huomattavia sosiaalisia mutta myös ympäristöpoliittisia seurauksia.

2.5.7. ETSK pitää tärkeänä korostaa yhä uudelleen, että ehdokasmaiden maatalouden ja maaseudun kehityksessä on noudatettava kestävän kehityksen periaatteita ja ettei aikaisemmin tehtyjä virheitä saa toistaa.

2.5.8. Valmisteluohjelmilla on tärkeä rooli liittymistä edeltävänä aikana. ETSK kannattaa ISPA- ja erityisesti Sapard-ohjelmien hajautettua täytäntöönpanoa ja korostaa, että kyseiset ohjelmat on saatava toimintaan kaikissa ehdokasvaltioissa mahdollisimman pian. Erityisen valitettavaa on kuitenkin, että eräissä maissa Sapard-ohjelma on käynnistynyt huomattavalla viiveellä ja usein vielä osittain alkuperäisestä muodostaan poiketen. Tämä vaikeuttaa tarvittavaa maatalouden sopeutumisprosessia ja uudelleensuuntaamista kestävään tuotantoon.

2.5.9. Eurooppa-neuvosto sopi 25. lokakuuta 2002, että komission ehdotuksen mukaiset suorat tuet ehdokasvaltioiden maanviljelijöille otetaan käyttöön asteittain. Komitean mielestä tämä on tärkeä askel kohti sitä, että maataloutta koskevat vaikeat neuvottelut saadaan onnistuneesti ja ajoissa päätökseen. Komitea toivoo, että kun mainituissa valtioissa arvioidaan kyseistä päätöstä, arvioissa otetaan huomioon myös muut tukitoimenpiteet, erityisesti maatalouden rakenteiden parantamista ja maaseudun kehittämistä koskevat toimet.

2.5.10. Komitea kannattaa YMP:n kehittämistä siten, että eurooppalainen maatalous ei ainoastaan vastaa entistä paremmin yhteiskunnan odotuksiin vaan pystyy myös kohtaamaan laajentumisen seurauksena syntyvät uudet haasteet asianmukaisesti.

2.5.11. Tekemillään ehdotuksilla komissio on tehnyt selväksi, että se haluaa tarjota käyttöön varsinkin ne yhteisen maatalouspolitiikan välineet, jotka on koottu Agenda 2000:ssa toiseen pilariin ja jotka hyödyttävät erityisesti maaseudun kehitystä ja maatalouden ympäristöohjelmia. Lukuisissa lausunnoissaan ETSK on jo painottanut pitävänsä tällaista politiikkaa periaatteellisesti oikeana. Kanta koskee erityisesti myös ehdokasmaita.

3. Sosiaalipoliittinen tilanne

3.1. Työllisyys

3.1.1. Vaikka ehdokasvaltioiden työttömyys on kokonaisuudessaan kasvanut, työmarkkinoilla on huomattavia eroja kaupunkikeskusten ja maaseudun välillä. Useimmilla teollisuudenaloilla toteutetut rakennemuutokset ja palveluiden kehittyminen etenkin kaupunkikeskuksissa ovat kärjistäneet entisestään kaupunkien ja maaseudun välisiä työllisyyseroja(8). Suurella osalla etenkin maaseudulla asuvista työntekijöistä ei ole sellaista ammatillista pätevyyttä, jota yhä enemmän palveluihin keskittyvä uusi talous edellyttää. Edellä mainittujen, alueiden kehittämiseen ja investointien houkuttelemiseen tähtäävien toimien lisäksi on löydettävä tasapaino tarjolla olevien työpaikkojen, pätevyysvaatimusten ja maksettavien palkkojen välillä, niin että ehdokasvaltioiden työvoimaa voidaan hyödyntää ja kehittää Lissabonissa määritetyn strategian mukaisesti.

3.1.2. KIE-maiden yhteiskuntien muutosprosessi perustuu oletukseen maiden nopeasta talouskasvusta, jonka pohjana on etenkin kukoistavan yksityisen sektorin kehittyminen. Ulkomaisten suorien sijoitusten ja pk-yritysten kehittämisen tulee olla keskeisessä asemassa pyrittäessä vaimentamaan kielteisiä vaikutuksia, joita työntekijöiden väistämättömät irtisanomiset ja elintason lasku aiheuttavat. Vaikka alueen maiden talouksien rakenteita ja toimintaa on muutettu rajusti, saavutetut tulokset ovat vielä kaukana toivotuista. Useimmissa tapauksissa suurimpia liittymisprosessin onnistumisen tiellä olevista esteistä ovat työllisyysongelmat.

3.1.3. Markkinatalouteen siirtymisestä tähän asti saadut kokemukset osoittavat, ettei nopean talouskasvun sekä taloudessa toteutetun rakennemuutoksen ja ajanmukaistamisen automaattisena seurauksena ole entistä useampien ja parempien työpaikkojen syntyminen. Tietyissä tapauksissa (Puola) erittäin nopeaan talouskasvuun on liittynyt pysyvä ja usein kasvava työttömyys.

3.1.4. Nopeasti kasvava harmaa talous ja laillisesti toimivissa yrityksissä suuresti yleistyneet harmaan talouden käytännöt ovat tyhjentäneet huomattavan osan "halvasta työvoimareservistä". Muutokset ovat perustuneet vapauteen, minkä tarkoituksena on ollut ehkäistä köyhyyttä ja edistää yhteiskuntarauhaa. Vapauden kumulatiivisena seurauksena on ollut korruption lisääntyminen, millä on ollut vakavia kielteisiä vaikutuksia talousarvioiden tulopuoleen ja sosiaalirahastojen rahoitustilanteeseen. Yhtä tärkeää on myös asian vaikutus markkinatoimijoiden ja -mekanismien toiminnan tehokkuuteen sekä terveen kilpailun vääristymiseen kehittyvillä hyödyke- ja työvoimamarkkinoilla.

3.1.5. Suuret ulkomaiset yritykset ovat luoneet yhdelle työmarkkinoiden sektorille odotuksia uusien pysyvien, entistä paremmin palkattujen ja laadukkaampien työpaikkojen syntymisestä. Nämä työpaikat ovat rajallisessa joukossa työterveyteen ja -turvallisuuteen investoivia yrityksiä. Tästä huolimatta uusia työpaikkoja syntyy niin vähän, että ne voivat vain hidastaa mutta eivät pysäyttää työvoiman vähentymistä.

3.1.6. Esimerkiksi pien-, elintarvike-, rakennus-, puunjalostus- ja huonekaluteollisuuden aloilla toimivien pk-yritysten työllistämismahdollisuudet ovat rajalliset niiden taloudellisen toimintaympäristön asettamien rajoitusten takia.

3.1.7. Ulkomaiset yritykset pyrkivät tietysti houkuttelemaan mahdollisimman ammattitaitoista työvoimaa, mikä saattaa synnyttää rakenteellisia jännitteitä paikallisille työmarkkinoille. Ulkomaisten suorien sijoitusten maantieteellisellä keskittymisellä on taipumus pitää yllä tai kärjistää työmarkkinoiden alueellista epätasapainoa sekä kaikkien KIE-maiden muodostamalla vyöhykkeellä (80 % investoinneista kohdistuu Puolaan, Unkariin ja Tsekin tasavaltaan) että kussakin maassa. Ulkomaiset yritykset ei ole vielä integroituneet riittävästi paikallisiin talousjärjestelmiin, ja uusien tytäryritysten perustamisen ja alihankinnan kautta syntyvät epäsuorat vaikutukset ovat toistaiseksi edistäneet työllisyyttä vain rajallisesti.

3.1.8. Tiukempia sääntöjä, parempaa valvontaa ja lisääntyvää kilpailua edistävien mallien, säännösten ja käytäntöjen käyttöönotto ja yhdenmukaistaminen saattaisi lisätä paineita "tervehdyttää" toimintaa ja ryhtyä soveltamaan täyttä avoimuutta yritystoiminnassa, mutta seurauksena saattaa olla erittäin kielteisiä työllisyysvaikutuksia, ellei näitä vaikutuksia aleta torjua ajoissa "terveitä" yrityksiä tukemalla.

3.1.9. Yleinen työllisyystilanne ja sen tulevaisuudennäkymät edellyttävät politiikoilta työllisyyteen ja työmarkkinoihin kohdistuvia toimia, jotka menevät paljon pidemmälle kuin pelkät "aktiiviset toimenpiteet". Näiden toimien tulee sisältää mm. verotusta, investointeja ja koulutusta koskevia poliittisia paketteja, niin että pysyvien ja laadukkaiden työpaikkojen luominen voidaan turvata käytännössä.

3.1.10. Työmarkkinaosapuolten kanssa neuvoa-antavissa sekakomiteoissa käydyissä keskusteluissa on käsitelty muun muassa ammatillista koulutusta ja "aivovuotoa" (brain drain) koskevia kysymyksiä. ETSK on luvannut perehtyä yksityiskohtaisesti näihin kysymyksiin ja tehdä asiaan liittyviä ehdotuksia(9).

3.2. Palkat

3.2.1. Palkat ja palkkiot ovat ehdokasvaltioissa edelleen suhteellisen pieniä, työttömyys kasvaa eivätkä julkisen talouden ongelmat mahdollista suuria tulonsiirtoja. Tämän takia epätasa-arvo ehdokasvaltioissa lisääntyy ja ne pysyvät köyhinä. 1990-luvulla palkkakuilu kyseisissä maissa leveni ja köyhyysrajan alapuolella elävien ihmisten määrä kasvoi(10).

3.2.2. Koska talouden tekijät ja toimintatavat poikkeavat toisistaan, palkkojen ja kokonaistulojen välinen suhde on paljon monimutkaisempi kuin usein esitetään. Palkkatulot muodostavat useissa tapauksissa alle puolet kotitalouksien kokonaistuloista (kansallisena makrotaloudellisena indikaattorina tarkasteltuna). Melko suuri merkitys on myös eri maiden palkkajakaumalla. Tietyissä valtioissa (Bulgaria) palkoilla on taipumus polarisoitua siten, että suuri osa palkoista on keskittynyt vähäistä ammattitaitoa vaativille matalapalkkaisille teollisuusaloille. Seuraava huippu sijoittuu keskipalkkojen kohdalle, ja viimeisen matalan huipun muodostavat erittäin korkeat palkat (joita maksetaan kansainvälisissä yrityksissä, suurissa valtionyrityksissä sekä julkisissa yrityksissä ja organisaatioissa). Yksityinen sektori jää palkoissa julkisen sektorin jälkeen.

3.2.3. Kussakin kyseisistä maista on harjoitettu niukkaa palkkapolitiikkaa eri muodoissaan, minkä seurauksena näihin yhteiskuntiin on syntynyt uusi sosiaalinen luokka, "työssä käyvät köyhät", joka muodostaa hedelmällisen kasvualustan harmaalle taloudelle.

3.3. Sosiaaliturvajärjestelmät

3.3.1. Koska EU:n lainsäädäntö sosiaalipolitiikan alalla on rajoitettua, muut kansainväliset järjestöt, kuten Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki, ovat vaikuttaneet huomattavasti ehdokasvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien kehitykseen. Kyseisillä järjestöillä on unionia laajemmat valtuudet antaa ehdokasvaltioille strategista apua. Pyrkiessään muuttamaan sosiaaliturvajärjestelmiä ne ovat soveltaneet yksityisyyttä korostavaa sosiaalista mallia, jossa vastuuta ja riskinottoa siirretään yksityisten ihmisten kannettavaksi.

3.3.2. Vaikka EU tukee voimakkaasti sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden periaatteisiin pohjautuvaa eurooppalaista sosiaalimallia, sillä on kuitenkin vain rajallinen toimivalta asiassa ja suppeat mahdollisuudet vaikuttaa sosiaaliturvajärjestelmien muuttamiseen ja suunnitteluun. Tämän takia ETSK katsoo, että useissa tapauksissa eurooppalainen sosiaalimalli on laadittu siten, ettei se voi toimia yhteisenä mallina koko Euroopalle. Tämä koskee myös sosiaaliturvajärjestelmiä(11). ETSK ehdottaa, että näihin kysymyksiin kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota Lissabonin huippukokouksessa kehitetyn avoimen koordinointimenettelyn puitteissa. Tällä perusteella ehdokasvaltiot on jo otettu mukaan unionin työhön Barcelonassa järjestetystä Eurooppa-neuvoston kokouksesta lähtien. Niillä on siten mahdollisuus suunnitella ja kehittää sosiaaliturvajärjestelmiään omien tarpeidensa ja eurooppalaisen sosiaalimallin periaatteiden mukaisesti.

3.4. Työmarkkinaneuvotteluiden ja kansalaisyhteiskunnan rooli

3.4.1. Keski- ja Itä-Euroopan maissa (KIE) käytössä oleville työmarkkinaneuvottelujärjestelmille ovat ominaisia toisiaan muistuttavat yhdistelmät, jotka koostuvat valtakunnallisista, keskitetyistä kolmikantasopimuksista ja kahdenvälisistä TES-neuvotteluista, joita käydään pääasiassa yksityisissä yrityksissä ja toisinaan myös työnantajaryhmissä. Slovenia muodostaa selvän poikkeuksen: siellä keskeisessä asemassa ovat alakohtaiset neuvottelut ja työpaikkaneuvostoilla on vakiintunut asema.

3.4.2. Kolmikantajärjestelmä perustuu pääasiasta ulkomailta tuotuun malliin, ja sen pohjana on ollut tarve turvata yhteiskuntarauha siirtymäprosessin kriittisessä vaiheessa, kun vanhan poliittisen järjestelmän hajottua on luotu perusta markkinatalouden kehittämiselle ottaen huomioon liberalisoinnin aiheuttamat heiluriliikkeet ja talouden alkuperäinen rakennemuutos. Uusien poliittisten järjestelmien ja markkinajärjestelmien vakiinnuttua työmarkkinaneuvottelut menettivät merkitystään ja varsinkin hallitusten kiinnostus niitä kohtaan väheni huomattavasti.

3.4.3. Liittymisneuvottelut ovat antaneet jälleen uuden sysäyksen työmarkkinaneuvottelu-järjestelmän kehittämiselle ja vauhdittaneet yritysneuvostojen käyttöönottoa työpaikoilla. Samalla KIE-maiden edustajien mahdollisuudet osallistua asianomaisissa kansainvälisissä suuryhtiöissä toimivien eurooppalaisten yritysneuvostojen toimintaan ovat parantuneet. Tästä huolimatta tarvitaan lisätoimia sen varmistamiseksi, että yhdentämisprosessi johtaa päivittäisten käytäntöjen todelliseen yhdenmukaistumiseen.

3.4.4. Suuntauksena on, että työsuhteista pyritään sopimaan yhä enemmän yksilötasolla. Tämän takia työsuhteita säätelevän työlainsäädännön kehittämistä tulee valvoa tarkoin ja varmistaa, että työlainsäädännössä otetaan huomioon eurooppalaisen sosiaalimallin periaatteet, joiden yhtenä kulmakivenä ovat työmarkkinaneuvottelut.

3.4.5. Seuraavat ongelmat jarruttavat edelleen kehitystä:

- Toimeenpanovallan ja lainsäädäntävallan edustajat eivät tunne tarpeeksi hyvin valtiollisen itsemääräämisoikeuden merkitystä päätöksenteossa. Lisäksi ne ovat melko usein haluttomia tiedottamaan työmarkkinaosapuolille asianmukaisesti tai kuulemaan työmarkkinaosapuolia näiden erikoisalaan kuuluvissa asioissa.

- Työmarkkinaosapuolten edustuksellisuudessa on ongelmia, ja tarvittavat institutionaaliset puitteet puuttuvat. Lisäksi työmarkkinaosapuolten edut ovat pirstaleisesti edustettuina, mikä vaikeuttaa työmarkkinaneuvottelujärjestelmän puitteissa tapahtuvaa yhteistä päätöksentekoa. Kaupan alan liitoilla näyttäisi olevan halua yhdistää organisaationsa, mutta useissa tapauksissa ongelmana ovat edelleen työnantajajärjestöt.

- Työmarkkinaosapuolten identiteetit ja selkeät roolit tulee määrittää uudessa tilanteessa.

3.4.6. Jotta ehdokasvaltioiden työmarkkinaneuvottelujärjestelmiä voidaan tulevaisuudessa kehittää, niin että ne saadaan EU:n edellyttämien käytäntöjen mukaisiksi, on vastattava seuraaviin kolmeen haasteeseen:

- On laadittava yleisiä ja alakohtaisia neuvotteluja koskevat konkreettiset säännöt.

- Yritysneuvostot on otettava täysmääräisesti käyttöön työpaikoilla ja niiden tehokas toiminta on turvattava.

- On luotava perusrakenteet, mekanismit ja menettelyt pk-yrityksissä käytäviä työmarkkinaneuvotteluita varten.

4. Tasa-arvokysymykset

4.1. Miesten ja naisten tasa-arvoista kohtelua koskeva lainsäädäntö on kussakin jäsenehdokasvaltiossa pääosin EU:n lainsäädännön tärkeimpien edellytysten mukainen. Valitettavasti käytäntö on kuitenkin usein toinen. Kuten EU:ssakin, suurimmat ongelmat johtuvat siitä, että talousvaikeuksien vuoksi naisia ja miehiä kohdellaan eri tavoilla(12). Lisäksi tasa-arvokysymyksistä tiedottaminen on edelleen vähäistä.

4.2. Tasa-arvokysymyksissä ei tule kuitenkaan rajoittua pelkästään miesten ja naisten välisiin suhteisiin, vaan on pyrittävä torjumaan kaikenlaista "rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen" perustuvaa syrjintää (EY:n perustamissopimuksen 13 artikla). Ehdokasvaltioissa erityisesti vähemmistöjen kohteluun liittyy edelleen merkittäviä ongelmia, jotka on pyrittävä ratkaisemaan.

4.3. On ryhdyttävä päättäväisiin toimiin niiden ongelmien ratkaisemiseksi, jotka liittyvät pidätysolosuhteisiin ja pidätyksiä koskeviin sääntöihin tietyissä ehdokasvaltioissa, ja jotta voidaan edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa sekä ehkäistä naisten ja lasten hyväksikäyttöä.

4.4. Taloudellinen ja sosiaalinen kuilu erityisesti romanien ja valtaväestön välillä näyttää levenevän. On ryhdyttävä erityistoimiin, jotta romanien pääsyä sosiaalipalveluiden ja sosiaalisten perusrakenteiden piiriin voidaan helpottaa(13).

4.5. Taloudellisten ja sosiaalisten kysymysten etnisiä ulottuvuuksia on käsiteltävä järjestelmällisesti. Muun muassa eri etnisten ryhmien mahdollisuudet harjoittaa yritystoimintaa tai saada kouluopetusta ja julkisia palveluita poikkeavat toisistaan suuresti, samoin kuin eri ryhmien elin- ja työolosuhteet. Vähemmistöillä on taipumus eristäytyä. Syyt tähän vaihtelevat taloudellisiin motiiveihin liittyvistä kulttuuritekijöistä järjestelmien toimintaan liittyviin ongelmiin. Nämä ongelmat johtuvat siitä, etteivät kaikki EU:n poliittiset toimenpiteet toimi ehdokasvaltioissa, sillä ne on suunniteltu länsimaita varten(14).

5. Kuluttajansuoja

5.1. ETSK tukee kansalaisyhteiskuntaa edustavien organisaatioiden ja etenkin kuluttajansuojajärjestöjen toimintaa. Kyseiset järjestöt ovat aloittamassa ehdokasvaltioissa erittäin vaativan työn, jota tulee tukea ja rohkaista. ETSK pyytää komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastoa tukemaan kaikin tavoin ehdokasvaltioiden kuluttajaliikettä ja luovuttamaan sen käyttöön tarvittavan tietämyksen.

5.2. ETSK seuraa tiiviisti kuluttajansuojaa koskevan lainsäädännön ja hallinnon kehittymistä ehdokasvaltioissa sekä erityisesti elintarviketurvallisuuden tilaa. Ehdokasvaltiot ovat ryhtyneet toimenpiteisiin asiassa, mutta ongelmia on paljon ja suojakäytännöissä on vakavia puutteita.

6. Ympäristökysymykset

6.1. Ehdokasvaltiot eivät ole ennen pitäneet ympäristönsuojelua kovin tärkeänä asiana - sillä seurauksella, että esimerkiksi raskas teollisuus on aiheuttanut vakavia ympäristötuhoja, joiden korjaaminen ei useissa tapauksissa ole mahdollista. Viime vuosina on saatu aikaan erittäin myönteisiä muutoksia; etenkin teknisessä ympäristönsuojelussa on päästy merkittäviin tuloksiin. Edessä on kuitenkin vielä pitkä matka, ennen kuin saavutetaan EU:n ympäristönormit ja saadaan sisällytettyä ympäristönsuojelu muihin politiikan aloihin sekä varmistettua kestävä kehitys. Komitea pahoittelee, että ehdokasmaissa käydyissä aihetta käsittelevissä keskusteluissa ympäristökysymysten sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus on enimmäkseen jätetty huomiotta. Keskusteluissa tulisi ottaa esiin mahdollisuudet, jotka ympäristönsuojelu tarjoaa kestävien työpaikkojen luomisessa, mutta myös entistä korkeampiin ympäristömenoihin mahdollisesti liittyvät sosiaaliset kysymykset. ETSK kehottaa komissiota edistämään tätä pitkälti laiminlyötyä prosessia ja samalla tukemaan edelleen tilanteen korjaamiseksi aloitettuja toimia tarjoamalla rahoitusta ja taitotietoa. Komission tulee myös tinkimättä edellyttää välttämättömien muutosten toteuttamista siellä, missä ympäristönsuojelun tarvetta ei ole vielä ymmärretty.

6.2. Ympäristön ja ekosysteemien suojeluun ja niihin sidoksissa olevan, osittain vielä huomattavan suuren biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen on kiinnitettävä erityishuomiota suhteessa muihin laajentumiseen liittyviin kysymyksiin. Ympäristöperusrakenteiden kehittäminen ja tehokkaiden valvontamekanismien käyttöönotto tehokkaiden säännösten täytäntöönpanemiseksi ovat keskeisessä asemassa kaikissa ehdokasvaltioissa.

6.3. Kaikkia EU:n toimielimiä kehotetaan tarkastelemaan entistä perusteellisemmin liittymistä edeltäviä ohjelmiaan ja investointitukiaan ympäristövaikutusten kannalta.

7. Turvallisuus

7.1. Yksi tärkeimmistä laajentumisprosessiin liittyvistä kysymyksistä on kansalaisten turvallisuus. Turvallisuus käsittää laajemmin ymmärrettynä useita osa-alueita: mm. elintarviketurvallisuuden, ydinturvallisuuden ja tieturvallisuuden. Turvatoimia toteutettaessa on otettava huomioon niiden sosiaaliset vaikutukset. Esimerkiksi Kosloduin alueen työttömyysprosentti on edelleen 21.

8. Yhteenveto ja suositukset

8.1. ETSK toteaa jälleen kerran olevansa vakuuttunut siitä, että laajentuminen tarjoaa historiallisen mahdollisuuden liittää kaikki Euroopan kansat "yhteiseen kotiin" sekä edistää vakautta ja hyvinvointia Euroopassa.

8.2. ETSK on erittäin huolestunut siitä, että euroskeptisyys ja yleisen mielipiteen heilahtelut ovat lisääntyneet jäsenvaltioissa ja ehdokasvaltioissa.

8.3. ETSK tähdentää, että julkishallinnon organisaatioiden tehostaminen, byrokratian ja rikollisuuden torjunta sekä joustavien ja ajanmukaisten mekanismien luominen oikeussuojan ja hallinnollisen suojan turvaamiseksi auttavat lisäämään ehdokasvaltioiden kansalaisten turvallisuudentunnetta. Lisäksi ne houkuttelevat uusia ulkomaisia investointeja ja lisäävät kansainvälisten sijoittajien luottamusta näihin maihin, jotka tarvitsevat jatkuvasti uusia ulkomaisia suoria sijoituksia ja kansainvälisten luottolaitosten tukea.

8.4. ETSK kehottaa toimimaan nykyistä avoimemmin, kun ehdokasvaltioihin liittyviä EU:n ohjelmia ja aloitteita pannaan täytäntöön. Taitotiedon ja avoimuuden puute johtaa todennäköisesti varojen tuhlaamiseen.

8.5. ETSK tukee kaikin tavoin komission ja ehdokasvaltioiden pyrkimyksiä toteuttaa maatalouden rakennemuutokset onnistuneesti, sillä asian ratkaiseminen on keskeinen edellytys kyseisten maiden liittymiselle unioniin.

8.6. ETSK kannattaa lämpimästi pyrkimyksiä perustaa kansalaisyhteiskuntaa ja kansalaisjärjestöjä edustavia organisaatioita sekä organisoida niiden toimintaa, sillä kyseiset järjestöt ovat erittäin tärkeitä demokratian kehittymisen kannalta.

8.7. Komitean mielestä työntekijöiden vapaa liikkuminen on laajentumisprosessin etenemisen kannalta keskeinen ja erittäin herkkä kysymys.

8.7.1. Yhteisen kantansa mukaisesti EU on jo sopinut työntekijöiden vapaata liikkumista koskevista siirtymäsäännöksistä lähes kaikkien ehdokasvaltioiden kanssa. ETSK kannattaa tätä kehitystä ja toivoo, että kyseisten siirtymäaikojen kuluessa asiaa pyritään edistämään kaikin tavoin ja että samalla ryhdytään tarvittaviin valmisteleviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että kaikki tulevat jäsenvaltiot voivat hyötyä EU:n tarjoamista tehokkaista työmarkkinoista.

8.8. ETSK tähdentää, että kaikkein tärkein tavoite on edelleen taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäminen. Taloudellinen, poliittinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus ei ole täysin toteutunut EU:ssa. Tiettyjen valtioiden liittyminen unioniin lisää kyseisiä eroja, mikä asettaa koetukselle nykyisten jäsenvaltioiden pyrkimykset edistää taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, ellei luoda tarvittavia mekanismeja ja ryhdytä tarvittaviin toimenpiteisiin asian ratkaisemiseksi.

8.9. ETSK kehottaa komissiota toimimaan yhteistyössä ehdokasvaltioiden hallitusten kanssa, jotta voidaan tehostaa EU:n laajentumisesta ja sen instituutioiden toiminnasta tiedottamista kansalaisille. Tämä voi tapahtua tiedotuskampanjoiden avulla sekä erityisesti sisällyttämällä yleissivistäviin ja ammatillisiin koulutusohjelmiin asiaan liittyviä opintokokonaisuuksia. ETSK kannattaa ehdokasvaltioissa toteutettuja lisätoimia, joiden tavoitteena on liittymisprosessin etenemistä koskevan kansalaiskeskustelun vahvistaminen.

8.10. Merkittävin kasvua edistävä tekijä ehdokasvaltioissa on yrittäjyys. Yrityksillä ja etenkin pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on tärkeä rooli laajentumisprosessissa. Yritystoiminta edistää merkittävästi tulo- ja työllistämismahdollisuuksien syntymistä, jotka ovat muun taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen perusedellytyksiä. Siksi on oleellisen tärkeää, että ehdokasvaltioiden viranomaisia kannustetaan tehostamaan tiedottamista niille yrityksille, joita yhteisön säännöstön täytäntöönpano koskee, sekä edistämään yrittäjyyttä.

8.11. Useat eurooppalaiset ja kansainväliset organisaatiot kehittävät toimintaansa ehdokasvaltioissa. Kyseiset instituutit ja organisaatiot kannattavat erilaisia yhteiskunnallisia ja poliittisia malleja, ja niiden antamia suosituksia onkin tarpeen koordinoida, jotta voidaan varmistaa, että tulevat jäsenvaltiot omaksuvat eurooppalaisen sosiaalimallin. Kyseinen malli pohjautuu sosiaalisen yhteenkuuluvuuden periaatteeseen sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan, jotka kuuluvat unionin talouspolitiikan perusperiaatteisiin.

8.12. Marraskuussa 2000 järjestetyssä laajentumista käsitelleessä konferenssissa ehdotettiin tästä asiasta puhuttaessa, että ETSK ryhtyy koordinoimaan asianomaisten organisaatioiden toimintaa. Komitealla on tarvittavat resurssit suoriutuakseen tehtävästä, ja tehtävän täydellinen onnistuminen voidaan taata.

8.13. ETSK tukee komission toukokuussa 2000 käynnistämää viestintästrategiaa, jonka tavoitteena on tarjota asianmukaista tietoa laajentumisprosessista. Lisäksi ETSK kannattaa lämpimästi EU:n toimielinten ja valittujen edustajien, poliittisten johtajien ja hallitusten, työmarkkinaosapuolten sekä yleisemmin jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden kansalaisyhteiskuntien edustajien osallistumista asiasta käytävään keskusteluun.

8.14. ETSK korostaa niiden EU:n ulkopuolisten maiden roolia, jotka ovat jäsenyyteen valmistautuvien valtioiden naapurimaita. Asiassa on ryhdyttävä konkreettisiin toimenpiteisiin, sillä laajentuminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia ja luo uusia haasteita, jotka liittyvät esimerkiksi vapaakauppa-alueisiin, laittomaan maahanmuuttoon, tullivalvontaan, ihmiskauppaan ja huumekauppaan. Laajentuneen unionin on kehitettävä edelleen suhteitaan naapurimaiden kehittyviin markkinoihin ja luotava yhteinen lähestymistapa erityisesti Länsi-Balkanin alueeseen, Itsenäisten valtioiden yhteisöön sekä Välimeren alueen ja Pohjois-Afrikan valtioihin nähden.

8.15. ETSK tukee riippumattoman ja moitteettomasti toimivan oikeuslaitoksen vahvistamista ehdokasvaltioissa, sillä se takaa hallinnon ja poliittisen järjestelmän asianmukaisen toiminnan. Korruption vastaista taistelua on tehostettava ja asiassa on saavutettava konkreettisia tuloksia, jotta yritystoiminnan avoimuus voidaan taata. Samalla on kehitettävä konkurssilainsäädäntöä.

8.16. Vuoden 2001 ensimmäisen puoliskon aikana talous- ja raha-asioiden neuvosto suostui aloittamaan kahdesti vuodessa tehtävän yhteistyön ehdokasvaltioiden valtionvarainministerien ja keskuspankkien johtajien kanssa. Yhteistyö toimii siten, että Ecofin-neuvostolle toimitetaan säännöllisin väliajoin selonteko kyseisten valtioiden talouksien tilasta. ETSK tukee tätä kehitystä ja ehdottaa, että ministerineuvosto alkaa soveltaa vastaavaa käytäntöä muissakin kokoonpanoissaan ja edistää siten ehdokasvaltioiden kanssa käytävää vuoropuhelua, mikä on erityisesti Lissabonin huippukokouksessa asetettujen tavoitteiden mukaista.

8.17. Jäsenehdokasvaltioiden on kuuluttava uuden valuuttakurssimekanismin (ERM 2) piiriin vähintään kahden vuoden ajan. ETSK toistaa suosituksensa, jonka mukaan uusien jäsenvaltioiden tulee osallistua uuteen valuuttakurssimekanismiin heti liittymisestään lähtien, niin että ne voivat harjoittaa valuuttakurssipolitiikkaansa vakaammassa, yhteisön määrittämässä ympäristössä.

Bryssel, 11. joulukuuta 2002.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Roger Briesch

(1) Ks. myös ETSK:n lausunnot aiheista "Keski- ja Itä-Euroopan ehdokasmaiden työllisyys sekä sosiaali- ja työmarkkinapoliittinen tilanne", EYVL C 193, 10.7.2001 ja "EU:n laajentuminen: ehdokasvaltioiden haasteet taloudellisten liittymiskriteereiden täyttämisessä", EYVL C 193, 10.7.2001.

(2) Yhteenveto ETSK:n 5.-7. marraskuuta 2001 järjestämistä, laajentumista käsitelleistä konferensseista.

(3) Laajentumisaiheisella viikolla 14.-17. marraskuuta 2000 järjestetty ETSK:n konferenssi aiheesta "Kohti talouskasvua ja sosiaalisia oikeuksia edistävää kumppanuutta".

(4) Eurostat: Statistical Yearbook 2002.

(5) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta "Liikenne/laajentuminen", annettu syyskuussa 2002.

(6) Euroopan parlamentin 17. huhtikuuta 1996 antama päätöslauselma Keski- ja Itä-Euroopan hakijamaiden liittymistä unionin sisämarkkinoihin käsittelevästä komission valkoisesta kirjasta ("Preparing the associated countries of Central and Eastern Europe for integration into the internal market of the Union"), EYVL C 141, 13.5.1996.

(7) DIW-Wochenbericht 1-2/02: Grundlinien der Wirtschaftsentwicklung 2002/2003, DIW, Berlin, 2002; Eurostat: Keski-Euroopan jäsenehdokasvaltioiden alueelliset työttömyysluvut, 2000.

(8) EYVL C 51, 23.2.2000.

(9) Yhteenveto ETSK:n 5.-7. marraskuuta 2001 järjestämistä, laajentumista käsitelleistä konferensseista.

(10) Komission edustajan esitys 28.5.2002 pidetyssä valmisteluryhmän kokouksessa.

(11) "Työllisyys, talousuudistus ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus - Kohti innovaation ja tiedon Eurooppaa", EYVL C 117, 26.4.2000.

(12) Agenda 2000 - Osa 2: Laajentumisen haaste (vaikutusten arviointi), KOM(97) 2000 lopullinen, s. 46.

(13) EU:n ja Bulgarian neuvoa-antavan sekakomitean muistio Bulgarian sosiaalipolitiikkaa koskevista kysymyksistä.

(14) Esim. vähemmistöjen identiteettien säilyttämiseen tähtäävät avustukset.