Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Vammaisten integroituminen yhteiskuntaan"

(2002/C 241/17)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti 15. tammikuuta 2002 työjärjestyksensä 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti antaa lausunnon aiheesta "Vammaisten integroituminen yhteiskuntaan".

Asian valmistelusta vastannut "työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus" -jaosto antoi lausuntonsa 20. kesäkuuta 2002. Esittelijä oli Miguel Cabra de Luna.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 17. ja 18. heinäkuuta 2002 pitämässään 392. täysistunnossa (heinäkuun 17. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 124 ääntä puolesta, ei yhtään vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Yleisen arvion mukaan koko väestöstä noin 10 prosenttia on vammaisia. Tämä merkitsee sitä, että Euroopan unionissa on 37 miljoonaa vammaista ja että ehdokasvaltioiden liittymisen jälkeen heitä on 50 miljoonaa. Jos lukuun lisätään vammaisten perheet, puhutaan kiistatta hyvin suuresta joukosta EU:n kansalaisia.

1.2. Euroopan unionin neuvosto hyväksyi 3. joulukuuta 2001 päätöksen julistaa vuosi 2003 Euroopan vammaisten teemavuodeksi. Neuvoston päätöksessä määritettyihin tavoitteisiin kuuluu valistaa kansalaisia vammaisten oikeuksista ja selvittää keinoja niiden parantamiseksi. Muihin tavoitteisiin kuuluu eri eturyhmien välisten kumppanuuksien luominen ja erityishuomion kiinnittäminen koulutusjärjestelmän rooliin.

1.3. Madridissa vuoden 2002 maaliskuussa pidetyssä vammaisuutta käsitelleessä konferenssissa hyväksyttiin nk. Madridin julkilausuma, jossa määritetään teemavuoden peruskäsitteet. Julistukseen sisältyy myös suunnitelma päätavoitteiden saavuttamiseksi sekä kaikille asianomaisille eturyhmille suunnattuja konkreettisia ehdotuksia. Vammaisten yhteiskunnallisen osallisuuden edistämiseksi ehdotetaan kokoavaa lähestymistapaa, joka perustuu syrjinnän vastaisten toimintalinjojen ja positiivisten toimien yhdistämiseen.

1.4. Tällainen lähestymistapa on EU:n perusoikeuskirjan vammaisia koskevien kohtien mukainen; perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletään muun muassa vammaisuuteen perustuva syrjintä, ja 26 artiklassa tunnustetaan nimenomaisesti vammaisten oikeudet ja tarve turvata heidän itsenäinen elämänsä, yhteiskunnallinen ja ammatillinen sopeutumisensa sekä osallistumisensa yhteisön elämään.

1.5. Vammaiset voivat antaa panoksensa yhteiskuntaan kuten kaikki muutkin kansalaiset, mikäli he saavat asianmukaista tukea. Sen vuoksi yhteiskunnan kannattaa investoida nykyistä enemmän aktiivisiin työmarkkinapolitiikkoihin erityisesti tukemalla sellaisia työnantajia, jotka työllistävät tai aikovat työllistää vammaisia. Näin saavutetaan säästöjä passiivisissa politiikoissa(1), ja sosiaaliturvajärjestelmästä luodaan nykyistä kestävämpi.

1.6. Vammaisilla on samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin kansalaisilla, mutta käytännössä yhteiskunnat on rakennettu tavalla, joka usein estää vammaisia hyödyntämästä kaikkia ihmisoikeuksiaan eli kansalais-, poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksiaan. Siksi vammaisuus on ihmisoikeuskysymys, ja tämän tosiseikan tulisi olla kaiken vammaispolitiikan perusta. Vammaiset ansaitsevat yhtäläiset mahdollisuudet. He haluavat, kuten kaikki muutkin kansalaiset, oikeuden itsenäiseen elämään ja oikeuden tehdä omat valintansa.

1.7. Vammaiset kohtaavat monentyyppisiä esteitä, jotka estävät täysimittaisen osallistumisen yhteiskuntaelämään. Nämä esteet saattavat olla ympäristöstä, asenteista tai viestinnästä johtuvia, yhteiskunnallisia, oikeudellisia tai taloudellisia. Vammaisten kohtaamat esteet vaihtelevat huomattavasti eri vammaisryhmien välillä. Kuurojen viittomakieltä ensimmäisenä kielenään puhuville kuuroille aiheuttaa vakavia viestintäongelmia se, että viittomakieltä ei tunnusteta viralliseksi kieleksi.

1.8. Monet mainituista esteistä ovat olemassa siksi, että vammaiset unohdetaan hyvin helposti uusia palveluja luotaessa. Siksi vammaisia kutsutaan usein näkymättömiksi kansalaisiksi. On selvää, että vammaispolitiikan valtavirtaistamiseksi käytännössä vammaisten on oltava näkyviä, jotta päätöksentekijät yhteiskunnan kaikilla tasoilla ottavat heidät huomioon uusia palveluja suunniteltaessa. Neuvoston vuoden 1996 joulukuussa antamassa päätöslauselmassa vammaisten yhtäläisistä mahdollisuuksista todetaan, että vammaisuus täytyy ottaa huomioon kaikissa EU:n asianomaisissa politiikoissa. Vammaisuuden huomioon ottaminen kaikissa politiikoissa voidaan määritellä vammaisten prioriteettien ja tarpeiden järjestelmälliseksi sisällyttämiseksi kaikkiin politiikkoihin ja yleisiin toimiin heidän yhtäläisten mahdollisuuksiensa edistämiseksi. Suunnitteluvaiheessa tulee ottaa aktiivisesti ja avoimesti huomioon politiikkojen ja toimien vaikutukset vammaisiin niiden toteuttamisen, seurannan ja arvioinnin aikana. Tämä on useimmissa tapauksissa tavoite eikä vielä todellisuutta.

1.9. Euroopan komissio julkaisi hiljattain Eurobarometri-kyselytutkimuksen (huhtikuu 2001)(2), joka osoittaa, että kuusi kymmenestä eurooppalaisesta tuntee jonkun vammaisen ja että 97 prosenttia vastaajista haluaa lisätä toimia vammaisten integroimiseksi yhteiskuntaan nykyistä paremmin.

1.10. Vammaisten tavallisesti kohtaamista esteistä mainittakoon vaikeapääsyiset rakennukset ja julkiset tilat, vaikeapääsyiset liikennejärjestelmät, koulut, joita ei ole valmisteltu vastaanottamaan vammaisia lapsia tukijärjestelmien puuttumisen vuoksi, tiedon saatavuuden heikkous, julkisten palvelujen saatavuuden heikkous sekä vaikeapääsyiset julkiset ja yksityiset Internet-sivut.

1.11. Vammaisilla on oikeuksien lisäksi myös velvollisuuksia, ja yhteiskunnassa olevat esteet haittaavat huomattavasti niiden noudattamista. Tästä on yhteiskunnalle taloudellisia seuraamuksia, jotka otetaan harvoin huomioon. Vammaisten osallistumisen edistäminen yhteiskunnassa osoittautuu myönteiseksi myös taloudellisesta näkökulmasta, kuten syrjäytymisen ja syrjinnän kustannuksia koskevat eri selvitykset ovat osoittaneet.

1.12. EY:n perustamissopimuksen 13 artiklassa EU:lle annetaan mahdollisuus edistää muun muassa vammaisten kokeman syrjinnän torjumista. Tämän 13 artiklan perusteella neuvosto hyväksyi vuoden 2000 marraskuussa yhtäläistä kohtelua työpaikalla koskevan direktiivin. Sen kattamiin syrjintäperusteisiin kuuluu muun muassa vammaisuus. Neuvoston päätös julistaa vuosi 2003 Euroopan vammaisten teemavuodeksi perustuu niin ikään tähän artiklaan. Vuoden 2000 heinäkuussa Euroopan unionin neuvosto hyväksyi EU:n direktiivin, joka koskee yhtäläistä kohtelua riippumatta rodusta tai etnisestä taustasta. Tämän 13 artiklaan perustuvan direktiivin soveltamisalaan kuuluvat koulutus, sosiaaliedut sekä tavaroiden ja palvelujen saatavuus.

1.13. Useissa maailman maissa on kattavaa syrjinnän vastaista lainsäädäntöä. Se on osoittautunut hyvin hedelmälliseksi erilaisten yhteiskunnassa vallitsevien esteiden, myös vammaisten kohtaamien asenteellisten esteiden poistamisessa. Näistä säädöksistä ensimmäinen ja tunnetuin on Yhdysvaltojen vammaislaki (Americans with Disabilities Act) vuodelta 1990. Yhdistynyt kuningaskunta antoi vastaavat kattavat syrjinnän vastaiset säädökset vuonna 1995, ja Irlanti ja Ruotsi sekä aivan hiljattain Saksa ovat antaneet muita, kapea-alaisempia säädöksiä. Eräissä muissa maissa, kuten Alankomaissa ja Espanjassa, on ryhdytty toimiin syrjinnän vastaisen lainsäädännön edistämiseksi.

1.14. Tiedonannossaan "Esteetön Eurooppa vammaisille" Euroopan komissio sitoutuu(3) kehittämään ja tukemaan kattavaa ja yhtenäistä strategiaa, jolla puututaan niihin yhteiskunnallisiin, rakennusteknisiin ja rakennussuunnittelusta johtuviin esteisiin, jotka rajoittavat vammaisten mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen ja taloudellisen toimintaan. Mainittua Euroopan komission tiedonantoa koskevassa päätöslauselmassaan(4) Euroopan parlamentti kehottaa painokkaasti komissiota sitoutumaan entistä määrätietoisemmin toimiin vammaisten puolesta sellaisilla aloilla kuin liikkumisvapauslainsäädäntö, koulutus, kulkumahdollisuudet rakennetussa ympäristössä sekä tavaroiden ja palveluiden saatavuus. Euroopan vammaisten teemavuodesta 2003 tulee tärkeä keino käynnistää Euroopan komission tiedonannossaan tekemien sitoumusten täyttäminen.

1.15. Tuoreessa Eurostatin julkaisussa(5) esitetyt luvut osoittavat, että vammaisten työllisyys- ja koulutusaste on hyvin matala. Kun 62 prosenttia terveistä työikäisistä on työssä, vain 24 prosenttia vakavasti vammaisista on työssä. Kun 18 prosentilla terveistä on korkea-asteen koulutus, se on vain 9 prosentilla vammaisista.

1.16. Euroopan tason työmarkkinaosapuolet (EAY, CEEP ja Unice/Ueapme) antoivat vuoden 1999 toukokuussa Kölnissä vammaisten työllisyyttä koskevan yhteisen julkilausuman. Siinä todetaan muun muassa, että "EAY, CEEP ja Unice/Ueapme uskovat, että yhtäläisiin mahdollisuuksiin perustuva lähestymistapa on oikea valinta vammaisten ihmisten työllisyysmahdollisuuksien parantamiseksi avoimilla työmarkkinoilla. Tietyn työtehtävän kannalta merkityksettömiin seikkoihin perustuva syrjintä on yhteiskunnallisesti sopimatonta ja taloudellisesti epätarkoituksenmukaista". Lisäksi julkilausumassa todetaan, että "[e]distämällä aktiivisesti vammaisten työllisyyttä yritykset voivat kehittää aiemmin käyttämättä jääneitä resursseja ja parantaa innovaatiokapasiteettiaan". Lopuksi julkilausumassa kehotetaan julkisia viranomaisia ottamaan huomioon vammaisten tarpeet yhtenäisellä tavalla, jotta luotaisiin osallisuuden eikä erillisyyden kulttuuri.

1.17. Koska vammaisia ei useinkaan tueta tarpeeksi palvelujen eikä julkisen rahoituksen muodossa, vastuu on usein vammaisen perheellä. Näin on erityisesti muista erittäin riippuvaisten vammaisten tapauksessa, jolloin tuen puute johtaa usein joko laitostumiseen tai hyvin vaikeisiin perhetilanteisiin, joissa ainakin yksi perheenjäsen jättää työmarkkinat omistautuakseen vammaisen perheenjäsenen hoidolle. Tarvitaan riittävät resurssit ja palvelut. Perheiden on myös voitava yhdistää perhe- ja työelämä(6). Mikäli julkinen valta ei korvaa vammaisuudesta aiheutuvia lisäkuluja, ne jäävät vammaisten ja heidän perheidensä maksettaviksi, mikä aiheuttaa useimmiten köyhyyttä.

1.18. Käsitys vammaisista yhteiskunnassa ei ole aina asianmukainen, minkä vuoksi heiltä odotetaan vähän, ja lisäksi jotkut vammaisryhmät, kuten mielenterveysongelmista kärsivät, leimataan helposti. Joukkoviestimillä on tärkeä rooli tällaisen käsityksen parantamiseen tähtäävässä strategiassa. Vammaisten tulee myös olla nykyistä näkyvämpiä yhteiskunnan kaikilla lohkoilla: poliittisina päättäjinä paikallisella, valtakunnallisella ja yhteisön tasolla, työnantajina ja johtajina sekä johtavissa asemissa ammattiliitoissa sekä osuus- ja yhteisötaloudessa.

1.19. Luetellut eri tekijät aiheuttavat usein sosiaalista syrjäytymistä ja köyhyyttä. Sen vuoksi vammaiset määriteltiin sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden vastaisessa EU:n strategiassa yhdeksi syrjäytymis- ja köyhtymisvaarassa olevista ryhmistä. Euroopan vammaisfoorumin alaisuudessa toteutetussa tuoreessa raportissa(7), jonka Ateenan yliopisto on tehnyt yhteistyössä useiden eurooppalaisten vammaisjärjestöjen kanssa, analysoidaan vammaisten syrjäytymistä aiheuttavia eri tekijöitä. Selvityksessä korostetut tärkeimmät tekijät ovat yhteiskunnallisessa ympäristössä toimimisen vaikeus ja palvelujen saatavuuden vaikeus tai niiden puuttuminen, työpaikan puute, tarpeellisen koulutuksen puute, vammaisten leimaaminen ja vammaisuudesta aiheutuvien ylimääräisten kulujen korvaamisen riittämättömyys. Raportissa osoitetaan myös, miten vammaisten syrjintä aiheuttaa sosiaalista syrjäytymistä ja köyhyyttä.

1.20. Vammaiset ovat hyvin moninainen ryhmä, mikä on otettava huomioon vammaispolitiikassa. Erityishuomiota on kiinnitettävä muista erittäin riippuvaisiin vammaisiin, jotka eivät kykene edustamaan itseään ja jotka tarvitsevat asianmukaisia, heidän vanhempiensa tai huoltajiensa kanssa yhteistyössä ja näitä kuullen kehitettyjä palveluja.

1.21. Meksikon hallituksen ehdotuksen mukaisesti Yhdistyneiden Kansakuntien kolmas komitea päätti vuoden 2001 marraskuussa pitämässään kokouksessa perustaa tilapäiskomitean selvittämään mahdollisuutta tehdä vammaisten oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus. Tilapäiskomitean ensimmäinen kokous pidetään ennen vuoden 2002 syksyä.

1.22. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea esitti 17. lokakuuta 2001 hyväksymässään Euroopan vammaisten teemavuotta koskevassa lausunnossa muun muassa, että Euroopan komissio tekisi direktiiviehdotuksen, jonka tavoitteena olisi edistää yhdenvertaista kohtelua ja vastustaa vammaisuuteen perustuvaa syrjintää. Direktiivi olisi vastaavansisältöinen kuin etnisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden yhtäläistä kohtelua koskeva EU:n direktiivi. Lausunnossa ehdotetaan myös sellaisen vammaisuutta koskevan toimintaohjelman perustamista, josta rahoitettaisiin vammaispolitiikkojen avoin koordinaatiomenetelmä. Siinä ehdotetaan niin ikään oma-aloitteisen lausunnon laatimista vuonna 2002 panoksena teemavuoden 2003 suunnitteluun.

2. Yleistä

2.1. Euroopan vammaisten teemavuosi 2003 tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden toteuttaa vammaisuuteen liittyviä uudistuksia Euroopan unionissa. Teemavuosi tulisi nähdä kauan teemavuoden päätyttyä jatkuvan prosessin alkuna.

2.2. Julkisten viranomaisten tulisi näyttää esimerkkiä tässä prosessissa kaikilla tasoilla EU:n toimielimistä paikallisviranomaisiin.

2.3. Teemavuoden onnistuminen perustuu kaikilla tasoilla toimivien kaikkien eturyhmien aktiiviseen osallistumiseen, ja sen tulisi synnyttää pitkäaikaisia kumppanuuksia.

2.4. Vammaispolitiikka on pääasiassa jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluva asia. Erilaiset EU:n aloitteet vaikuttavat yhä enemmän jäsenvaltioiden toimintalinjoihin joko nimenomaan vammaisia koskevien direktiivien tai avoimen koordinaatiomenetelmän soveltamisen avulla. Tulevaisuuden vammaispolitiikassa on siksi otettava huomioon EU:n ja jäsenvaltioiden politiikkojen asianmukainen keskinäinen täydentävyys. Sitä täydentää tietysti vielä paikallis- ja alueviranomaisten toimivallan lisääntyminen.

2.5. Vammaisten olosuhteiden parantamisella luodaan parempaa yhteiskuntaa. Mikäli palvelut suunnitellaan vammaisille sopivalla tavalla, ne ovat tarjolla kaikille ja erityisesti ikääntyneiden saatavilla.

2.6. Valtaosa vammaisista kuuluu heidän oikeuksiensa puolustamiseksi perustettuihin vammaisjärjestöihin. Tällaisia järjestöjä on kaikilla tasoilla: paikallisella, alueellisella, valtakunnallisella ja kansainvälisellä. Vammaisjärjestöt tulisi ottaa kumppaniksi kaikkiin Euroopan vammaisten teemavuonna 2003 toteutettaviin toimiin. Vammaisten puolesta ei enää nykyään toteuteta aloitteita ilman heidän aktiivista osallistumistaan.

2.7. Vammaisten osallisuutta yhteiskunnissamme edistävät toimet ovat moninaisia, ja niissä on yhdistettävä lainsäädännölliset aloitteet ja yleiset valistuskampanjat.

3. Teemavuoden tavoitteet

3.1. Euroopan vammaisten teemavuoden tulisi käynnistää prosessi niiden esteiden asteittaiseksi poistamiseksi, joita vammaiset kohtaavat kaikilla elämän aloilla ja varsinkin koulutuksessa sekä tavaroiden ja palvelujen saatavuudessa. Lisäksi teemavuosi tarjoaa vammaisille ja heidän perheilleen tarvittavaa tukea todellisista yhtäläisistä mahdollisuuksista hyötymiseksi.

3.2. Jotkut näistä esteistä (ympäristöstä ja viestinnästä johtuvat) voidaan poistaa lainsäädäntöaloitteiden avulla, mutta muiden (asenteista johtuvien) poistaminen edellyttää valistuskampanjoita. Nämä kaikki edellyttävät kaikkien eturyhmien sitoumusta ja yhteistyötä. On jo olemassa paljon hyviä esimerkkejä siitä, miten esteet voidaan voittaa. Esimerkit ovat osoittaneet, että esteiden voittaminen on mahdollista ja hyväksi kaikille eturyhmille.

3.3. Useimmat työikäisistä vammaisista ovat kykeneviä ja halukkaita tekemään työtä. Heidän työmarkkinoille pääsymahdollisuuksiensa parantaminen nostaa vammaisten työllisyysastetta; näin varmistetaan heidän yhteiskunnallinen osallistumisensa. Yhtäläistä kohtelua työpaikalla koskeva tuore EU:n direktiivi on hyödyllinen panos vammaisten työllisyysasteen parantamiseen. Sitä täytyy kuitenkin täydentää asianmukaisilla positiivisilla toimilla. Erityisesti tulee antaa tarpeellista tukea vammaisia työllistäville työnantajille, mukaan luettuina pk-yritykset; niille tällaiset kannustimet saattavat olla erityisen kiinnostavia. Lisäksi tulisi tarjota vammaisille kannustimia itsensä työllistämiseen. On varmistettava, että passiivisilla politiikoilla ei heikennetä kannustimia vammaisten integroimiseksi työmarkkinoille. Tämän vuoksi vammaisuudesta johtuvien ylimääräisten kulujen kattamiseksi myönnettävät edut on säilytettävä myös silloin, kun vammainen aloittaa työnteon. Vammaisella on niin ikään oltava takuut aiempien etuuksiensa täysimittaisesta palauttamisesta, mikäli hän ei kykene pysymään työmarkkinoilla.

3.4. Yhteisön työvoimatutkimukseen sisällytetään vuonna 2002 lisäkysymyssarja, joka tarjoaa ensimmäistä kertaa vertailukelpoista tietoa vammaisten työllisyysasteesta.

3.5. Työmarkkinaosapuolilla on ratkaiseva rooli. Työnantajilla on paljon esimerkkejä hyvistä käytänteistä sekä vammaisten työllistämisestä että helposti saatavien tavaroiden ja palvelujen suunnittelusta. Näitä esimerkkejä voitaisiin kuitenkin tehdä nykyistä paremmin tunnetuksi työnantajien keskuudessa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimiva työnantajien vammaisfoorumi(8) on mielenkiintoinen esimerkki, jota muut jäsenvaltiot eivät toistaiseksi ole seuranneet. Työnantajien tulisi nähdä tällainen toiminta osana yritysten yleistä osallistumista yhteisöön yritysten sosiaalista vastuuta koskevan vihreän kirjan mukaisesti.

Sosiaalinen yhteistyö voi olla tärkeä väline eri tavoin toimintakykyisten ihmisten sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi. Työllistämisosuuskuntien ja muiden työllisyyttä edistävien organisaatioiden avulla vammaiset voivat saada omanarvontuntoa sekä itsenäistyä ja integroitua täysin yhteiskuntaan.

3.6. Lisäksi ammattiliittojen rooli on ratkaiseva varsinkin varmistettaessa, että työllistyttyään vammaiset saavat yhtäläiset mahdollisuudet myös yrityksen sisäisessä urakehityksessään. Ammattiliitoilla on keskeinen rooli myös yhtäläistä kohtelua työpaikalla koskevasta EU:n direktiivistä tiedottamisessa. Lisäksi vammaispalveluja ja työllistymismahdollisuuksia tarjoavilla hyväntekeväisyysjärjestöillä ja säätiöillä voi olla hyvin merkittävä rooli.

3.7. Työpaikan säilyttäminen on vammaisten työllisyyspolitiikan tärkeä ulottuvuus, kuten tuoreessa OECD:n/ILO:n selvityksessä(9) korostetaan. Sitä tähdennetään myös Euroopan työturvallisuus- ja työterveysviraston uusimmissa aloitteissa. Useimmat vammaiset ovat vammautuneet työikäisinä, mutta heidän pitämisekseen työmarkkinoilla ei ole nähty tarpeeksi vaivaa. Työpaikan säilyttämiseksi on olemassa erilaisia kiinnostavia malleja eri maissa, kuten Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa(10). Työpaikan säilyttämispolitiikan onnistumisen keskeinen tekijä on vammaisen ja hänen työnantajansa välisen yhteyden säilyttäminen. Sosiaaliturvajärjestelmän toimivuudella on tietysti suuri vaikutus asiassa. Vammaisten täysimittainen sisällyttäminen elinikäistä oppimista edistäviin aloitteisiin on taattava, ja elinikäistä oppimista koskevissa tuoreissa aloitteissa, kuten Euroopan komission tiedonannossa(11), tulee ottaa vammaiset huomioon kaikilta osin.

3.8. Koulutus on vammaisten kuten kaikkien muidenkin kansalaisten keskeinen työllistymisen ja yleensä yhteiskunnallisen osallistumisen keino. Vammaisten lasten koulutusta koskevana yleisenä sääntönä tulisi olla osallisuutta edistävä koulutus. Se on hyväksi paitsi vammaisille lapsille myös terveille lapsille, jotta nämä oppivat ymmärtämään, että vammaisilla on oikeus saada muiden kanssa yhdenvertainen paikka monimuotoisessa yhteiskunnassa. Jotta osallisuutta edistävä koulutus voi onnistua, vammaisten lasten ja nuorten on saatava riittävää, erityisongelmansa edellyttävää tukea.

3.9. Erityiskoulutusta voidaan pitää ensisijaisena vaihtoehtona vammaiselle lapselle vain silloin, kun sitä koskeva päätös tehdään hänen vanhempiensa suostumuksella. Erityiskoulujen on taattava yhtä korkeatasoinen koulutus kuin valtaväestön koulujen, ja erityiskouluja on arvioitava säännöllisesti.

3.10. Euroopan vammaisten teemavuoden 2003 avulla tulee parantaa erityisesti niiden vammaisten tilannetta, jotka ovat suurimmassa syrjäytymisvaarassa ja jotka kohtaavat kahdesta tai useammasta perusteesta johtuvaa syrjintää, eli vammaiset naiset ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat vammaiset. Erityishuomiota tulisi kiinnittää muista erittäin riippuvaisiin ihmisiin sekä heidän perheisiinsä ja huoltajiinsa sellaisten tukirakenteiden luomiseksi, joiden avulla varmistetaan heidän mahdollisuutensa hyödyntää ihmisoikeuksiaan täysimittaisesti.

3.11. Sosiaalipolitiikan, liikenteen ja tietoyhteiskunnan aloilla on viime aikoina edistytty jonkin verran, sillä useimmissa näiden alojen uusissa aloitteissa otetaan vammaiset huomioon. Näin ei tehdä monillakaan muilla aloilla, mikä osoittaa, että valtavirtaistamista tarvitaan nykyistä enemmän.

3.12. Erityisesti on pyrittävä ottamaan vammaisuus huomioon kaikilla asianomaisilla EU:n politiikan aloilla. Nämä pyrkimykset on aloitettava Euroopan vammaisten teemavuonna 2003, mutta niiden on myös jatkuttava sen jälkeisinä vuosina. Vaikka vammaisia ei ole virallisesti suljettu monien alojen ulkopuolelle, he syrjäytyvät käytännössä näkymättömyytensä vuoksi. Siksi kaikkiin asianomaisiin aloitteisiin täytyy liittää erityisviittaukset vammaisiin, ja niihin tulee tehdä tarpeen mukaan muutoksia, jotta vammaiset voivat hyötyä aloitteista ja antaa niihin täysimittaisen panoksensa.

3.13. Sellaisia EU:n aloitteita, joihin on tarpeen sisällyttää erityisviittaukset vammaisiin, ovat kuluttajapolitiikka, ihmisoikeusaloitteet, Nuoriso-toimintaohjelma, koulutusalan ohjelmat ja aloitteet (Sokrates, Comenius, Leonardo da Vinci), kulttuuri- ja joukkoviestintäalan ohjelmat, liikunta-alan toimet ja niistä erityisesti suunniteltuun Euroopan liikuntakasvatuksen teemavuoteen 2004 liittyvät toimet.

3.14. Vammaisten ja heidän perheidensä sekä edustajiensa on osallistuttava avointa koordinaatiomenetelmää soveltaviin EU:n eri prosesseihin esimerkiksi koulutus-, nuorisotyö- ja eläkekysymyksissä. Tämä onnistuu vain, mikäli EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot sitoutuvat siihen ja varmistavat oma-aloitteisesti, että vammaiskysymykset otetaan asialistalle ja että vammaisia edustavat organisaatiot ovat toiminnassa mukana. Tämän prosessin tukemiseksi määriteltävien tilastollisten osoittimien on tarjottava tietoa vammaisten tilanteesta.

3.15. Vammaispolitiikka säilyy pääpiirteissään jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvana kysymyksenä. Vaikka vammaiskysymykset sisältyvät Euroopan työllisyysstrategiaan sekä sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden vastaiseen EU:n strategiaan, kiinnostus vammaisia kohtaan vaihtelee jäsenvaltioittain. Sen vuoksi eri jäsenvaltioiden tilanteet eivät ole yhdenmukaisia ja verrannollisia. Tämä on tarjoutuneen mahdollisuuden hukkaamista, sillä jäsenvaltiot eivät voi hyötyä tarpeeksi mahdollisuudesta vaihtaa tietoja poliitikoistaan ja hyvistä käytänteistä. Vammaisten tilannetta koskevia osoittimia ja tietoja ei yleensä ole juurikaan käytettävissä, mikä tekee miltei mahdottomaksi verrata eri jäsenvaltioiden politiikkojen tehokkuutta.

3.16. Euroopan vammaisten teemavuoden tulisi edistää EU:n jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden välistä kansallisia vammaispolitiikkoja koskevaa tietojenvaihtoa.

3.17. Palvelujen tulisi olla vammaisten, samoin kuin muidenkin kansalaisten saatavilla. Tämä merkitsee sitä, että vammaisten tarpeet tulee ottaa huomioon suunnitteluprosessin alkuvaiheissa. Tähän sisältyvät suunnittelupäätökset, jotka koskevat julkisia paikkoja, kuten ravintoloita, elokuvateattereita, teattereita, kouluja, yliopistoja, ostoskeskuksia, museoita, puistoja ja stadioneja. Mikäli vammaisten pääsyä tällaisiin paikkoihin ei varmisteta, rikotaan perusihmisoikeuksia, mutta lisäksi se merkitsee taloudellisesta näkökulmasta, että palvelujen tarjoajat menettävät tärkeän osan mahdollisesta asiakaskunnastaan. Kuluttajaorganisaatiot voivat antaa ratkaisevan panoksen tavoitteen saavuttamiseksi. Erään espanjalaisen kuluttajaorganisaation hiljattain tekemä tutkimus tarjoaa tästä hyvän esimerkin, sillä se osoittaa, että 50 prosenttia tutkituista palveluista ei ollut vammaisten saatavilla.

3.18. Kuten kaikkien muidenkin kansalaisten, vammaisten tulee olla yhteiskunnan aktiivisia jäseniä, ja heidän tulisi olla aktiivisia eri organisaatioissa, myös poliittisissa puolueissa, ammatillisissa järjestöissä, uskonnollisissa organisaatioissa, urheiluseuroissa, ympäristöryhmissä ja muissa järjestöissä. Kaikkien näiden organisaatioiden rakenteen tulee olla sellainen, että vammaiset voivat osallistua niiden toimintaan.

3.19. Tiedotusvälineiden vammaisista antamaa kuvaa tulee parantaa. Jaettavan tiedon ja ohjelmien tulee perustua lähestymistapaan, joka tunnustaa vammaisten oikeudet ja tuo esiin esteet, jotka haittaavat vammaisten täysimittaista osallistumista yhteiskuntaan.

3.20. Euroopan vammaisten teemavuosi 2003 ei saisi rajoittua Euroopan unionissa asuviin vammaisiin, vaan sen pitäisi hyödyttää myös ehdokasvaltioiden vammaisia; niissä vammaisten tilanne on usein vielä puutteellisempi kuin EU:ssa. Lisäksi kehitysmaiden vammaisten tulisi voida hyötyä teemavuoden tuloksista siten, että vammaisiin kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa.

3.21. Euroopan teemavuonna tulisi vahvistaa vammaisten oikeutta osallistua päätöksentekoprosessiin heitä edustavien organisaatioiden välityksellä ja tehdä yleinen aloite, jonka tavoitteena on edistää suunnitelmallista kansalaisvuoropuhelua EU:n tasolla. Tämä hyödyttää suoranaisesti myös päätöksentekijöitä, sillä he eivät aina tiedä, miten muotoilla myös vammaisten näkökulmasta tarkoituksenmukaisia politiikkoja. Käsillä olevan lausunnon laatimisprosessi voitaisiin antaa esimerkkinä hyvästä käytänteestä, sillä sen yhteydessä järjestettiin julkinen kuuleminen. Vammaisliikkeen edustajat esittivät siinä näkemyksiään, minkä ansiosta saatiin lisätietoa vammaisten tilanteesta ja vammaisliikkeen keskeisistä vaatimuksista, samalla kun sen avulla korostettiin vammaisliikkeen moninaisuutta.

4. Konkreettisia ehdotuksia

4.1. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo edellisessä kappaleessa määritettyjen tavoitteiden perusteella, että seuraavat ehdotukset olisivat hyödyllinen panos niiden saavuttamiseen.

4.2. Tulisi perustaa EU:n tasoinen vammaisia koskeva toimintaohjelma, jonka päätavoitteet olisivat

a) edistää vammaiskysymysten sisällyttämistä kaikkiin asianomaisiin EU:n politiikan aloihin; tähän sisältyisi nykyisten kuulemis- ja seurantamenettelyjen lujittaminen ja tärkeimpien päätöksentekijöiden valistaminen vammaiskysymyksistä keskittyen vammaisten mahdollisuuksiin.

b) tukea avoimen koordinaatiomenetelmän käyttöönottoa vammaiskysymyksissä; menetelmä perustuisi yleisiin tulososoittimiin, joiden avulla voitaisiin seurata vammaisten yhteiskunnallisen osallisuuden paranemista ajan mittaan. Menetelmän piiriin kuuluisivat kaikki asianmukaiset vammaispolitiikan alat, kuten yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, elinikäinen oppiminen, työllisyys, liikenne, tietoyhteiskunta, etuusjärjestelmät ja muista erittäin riippuvaisille ihmisille ja heidän perheilleen suunnatut palvelut. On tarjottava esimerkkejä kaikkien näiden alojen hyvistä käytänteistä vastavuoroisen oppimisen mahdollistamiseksi. Vammaispolitiikkojen avoin koordinaatiomenetelmä olisi hyödyksi kaikille jäsenvaltioille ja erityisesti Euroopan unioniin lähitulevaisuudessa liittyville maille.

c) varmistaa vammaisia edustavien organisaatioiden osallistuminen kansalaisvuoropuheluun EU:n tasolla ja vahvistaa sitä; tähän tulee sisältyä riittävä rahoitus ja tarkoituksenmukaiset kuulemismenettelyt.

d) kutsua vammaisten sosiaalipalveluja tarjoavat hyväntekeväisyysjärjestöt ja säätiöt osallistumaan toimintaan.

4.3. Tulisi antaa perustamissopimuksen 13 artiklaan perustuva EU:n direktiivi, jossa tehtäisiin lainvastaiseksi vammaisten syrjintä kaikilla elämänaloilla, myös koulutuksessa sekä suuren yleisön saatavilla olevien tavaroiden ja palvelujen saatavuudessa, asuminen mukaan luettuna. Näin edistettäisiin nykyisten esteiden poistamista ja estettäisiin uusien syntymistä. Se olisi myös teemavuoden merkittävä panos vammaisten asian ajamisessa. Direktiivissä tulisi asettaa kohtuulliset määräajat nykyisen vaikeapääsyisen infrastruktuurin muuttamiseksi asteittain helppopääsyisemmäksi. Direktiivissä tulisi niin ikään säätää asianmukaisista lainvalvontamenettelyistä; niihin kuuluisi jokaisessa jäsenvaltiossa toimiva riippumaton seurantaelin, joka olisi vastuussa direktiivin täytäntöönpanon seurannasta jäsenvaltiotasolla.

4.4. Vammaisten työllisyysasteen nostamiseksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ehdottaa seuraavaa:

a) EU:n jäsenvaltioiden tulisi varmistaa yhtäläistä kohtelua työpaikalla koskevan EU:n direktiivin pikainen ja asianmukainen täytäntöönpano.

b) Euroopan komission tulisi ehdottaa ja jäsenvaltioiden tulisi suostua vahvistamaan työllisyyssuuntaviivojen nykyistä, vammaisia koskevaa suuntaviivaa 7 kehottamalla painokkaasti jäsenvaltioita asettamaan konkreettiset tavoitteet vammaisten työllisyydelle sekä esittämään vammaisia työllistäville työnantajille suunnattuja kannustimia. Kannustimet tulisi tehdä nykyistä paremmin tunnetuiksi työnantajien ja vammaisten keskuudessa, ja niiden tulisi olla helposti ja nopeasti hyödynnettävissä.

c) EU:n tason työmarkkinaosapuolten tulisi hyödyntää EU:n työmarkkinaosapuolten vuoropuhelumenettelyjä tehdäkseen uusia aloitteita vammaisten työllistämiseksi ja työelämässä pysymiseksi.

d) Ensimmäisessä käsittelyssä tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen mukaisesti julkisia hankintoja koskevia EU:n direktiivejä tulisi muuttaa siten, että julkisille viranomaisille annetaan mahdollisuus ottaa vammaisten työllistäminen hankintasopimuksen myöntämisperusteeksi, ja tarpeen mukaan tulee esittää, että tuotteet ja palvelut suunniteltaisiin ja tuotettaisiin siten, että ne ovat vammaisten saatavilla.

e) Voitaisiin perustaa jäsenvaltio- ja EU:n tasoisia vammaisten työllistämiseen osallistuvia työnantajien ja ammattijärjestöjen verkostoja.

f) Näiden eri toimien tulosten seuraamiseksi yhteisön työvoimatutkimukseen tulisi sisällyttää pysyvästi tietoa vammaisten työmarkkinatilanteesta.

4.5. Vammaisten lasten ja nuorten tulisi olla yksi koulutusalan uuden avoimen koordinaatiomenetelmän tärkeimmistä kohderyhmistä, ja kaikkien toimien ja osoittimien tulisi koskea heitä. Euroopan vammaisten teemapäivä vuonna 2002 omistetaan valistukselle ja koko koulujärjestelmän valmistelemiselle osallistumaan aktiivisesti Euroopan vammaisten teemavuoteen 2003.

4.6. Sekä valtaväestölle tarkoitetulla että vammaisia avustavalla uudella tekniikalla voi tarkoituksenmukaisesti kehitettynä olla ratkaiseva rooli vammaisten kohtaamien joidenkin esteiden poistamisessa. Siksi kuudennessa tutkimusta ja kehittämistä koskevassa EU:n puiteohjelmassa, palvelujen tarjontaa koskevassa televiestintäalan direktiivipaketissa sekä eEurope 2005 -toimintasuunnitelmassa tulisi pyrkiä sekä pitämään vammaisuutta horisontaalisena kysymyksenä että tukemaan erityisesti vammaisille suunnattuja aloitteita. Lisäksi täytyy pyrkiä nykyistä tarmokkaammin poistamaan kaikki ne lainsäädännölliset ja muut esteet, jotka nykyään estävät avustavan tekniikan todellisten eurooppalaisten markkinoiden luomista sekä tarjoamaan jäsenvaltiotasolla riittävää taloudellista tukea vammaisille, jotka tarvitsevat tällaista tekniikkaa.

4.7. Jotta voidaan varmistaa vammaisten täysi huomioon ottaminen sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden vastaisessa EU:n strategiassa, kansallisten politiikkojen tehokkuuden mittaamisen perustana olevat eri osoittimet tulee eritellä vamman laadun perusteella. Vammaisia edustavien organisaatioiden tulee olla mukana sosiaalisen syrjinnän ja köyhyyden vastaisten kansallisten toimintasuunnitelmien suunnittelussa, täytäntöönpanossa ja arvioinnissa.

4.8. Komitea sitoutuu edistämään sellaisen yritystoiminnan tukemista kansainvälisellä ja maakohtaisella tasolla, jonka tavoitteena on vammaisten integroituminen yhteiskuntaan. Erityisesti komitea sitoutuu tukemaan ja kannustamaan osuuskuntayrittämistä ja muiden yhteiskunnallisten organisaatioiden toimintaa.

4.9. Vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien edistämiseksi myös maailmanlaajuisesti Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kannattaa sen varmistamista, että vammaiset otetaan asianmukaisesti huomioon EU:n ja yksittäisten jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpolitiikassa.

4.10. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea sitoutuu kannattamaan Madridin julkilausumaa, edistämään siihen sisältyvien tavoitteiden saavuttamista sekä osallistumaan sitä koskevaan laajaan tiedottamiseen.

4.11. Komitea suosittaa kaikille julkisille ja yksityisille, paikallisille, maakohtaisille ja EU:n sidosryhmille, että ne käsittelisivät teemavuoden toimia hiljattain annetun Madridin julkilausuman näkökulmasta, sillä siinä määritellään teemavuoden peruskäsitteet ja ehdotetaan konkreettisia toimia eri eturyhmille. Erityisesti joukkoviestimien, kuluttaja- ja nuorisojärjestöjen, urheiluseurojen, uskonnollisten ja muiden organisaatioiden sekä eturyhmien tulisi hyödyntää teemavuotta palvelujensa parantamiseksi ja sen varmistamiseksi, että vammaiset pääsevät täysimittaisesti hyödyntämään niitä sekä antamaan oman panoksensa niiden kehittämiseen.

4.12. Komitea sitoutuu näin ottamaan vammaiskysymykset osaksi kaikkea toimintaansa ja ottamaan vammaisten edut, oikeudet ja velvollisuudet huomioon kaikissa lausunnoissaan sekä tekemään niissä tarpeen mukaan tarpeelliset viittaukset vammaisiin. On syytä valmistella asiakirja, jossa esittelijöitä muistutetaan asiasta ja jossa heille annetaan ohjeita vammaisuuden ja vammaisten huomioon ottamisesta. Erityisesti tulisi suosittaa vammaisia edustavien organisaatioiden kuulemista. Vammaisuuden huomioon ottamista Euroopan talous- ja sosiaalikomitean eri lausunnoissa tulisi arvioida säännöllisesti.

4.13. Komitea aikoo osallistua aktiivisesti Euroopan vammaisten teemavuoden 2003 arviointiin, jotta se voi edelleenkin tehdä ehdotuksia vammaisten yhteiskunnallisen osallisuuden edistämiseksi, sekä arvioida säännöllisesti EU:n vammaispolitiikan edistystä.

4.14. Komitea on tyytyväinen YK:n vammaisasiain erityisvaltuutetun tekemään ja YK:n sosiaalisen kehityksen toimikunnan hyväksymään ehdotukseen YK:n yleisohjeiden sisällön lujittamiseksi ja nykyisen seurantajärjestelmän säilyttämiseksi. Lisäksi komitea kannattaa YK:n hyväksymää aloitetta laatia vammaisten oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus. Sen avulla varmistettaisiin, että vammaiset pääsevät hyötymään täysimittaisesti nykyisistä kansainvälisistä yleissopimuksista.

4.15. Komitea ottaa huomioon käsillä olevan lausunnon sisällön Euroopan tulevaisuutta käsittelevää valmistelukuntaa koskevassa toiminnassaan.

4.16. Komitea jakaa käsillä olevaa lausuntoa asianomaisille eurooppalaisille ja valtiollisille vammaisjärjestöille.

Bryssel, 17. heinäkuuta 2002.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) Passiivisilla politiikoilla tarkoitetaan erityyppisiä etuja, joita vammaiset voivat saada ollessaan työmarkkinoiden ulkopuolella.

(2) Eurobarometri 54.2 (huhtikuu 2001).

(3) KOM(2000) 284 lopullinen.

(4) Päätöslauselma aiheesta "Esteetön Eurooppa vammaisille", A5-0084/2001.

(5) "Vammaisuus ja yhteiskunnallinen osallistuminen", Eurostat 2001.

(6) "Resurssit, palvelut, aika: perhepolitiikan kolme erottamatonta osatekijää" Coface Handicap, huhtikuu 2001.

(7) "Vammaisuus ja sosiaalinen syrjäytyminen Euroopan unionissa: muutoksen aika, muutoksen keinot", raportti, jonka kahdeksan vammaisjärjestöä on laatinut osana Euroopan vammaisfoorumin toimintaa ja jonka Ateenan yliopisto on toteuttanut.

(8) Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimiva työnantajien vammaisfoorumi on vammaiskysymyksistä kiinnostuneiden työnantajien verkosto. Foorumin jäsenet työllistävät yli 22 % Yhdistyneen kuningaskunnan työvoimasta. Foorumi tarjoaa tukea työnantajille, jotka aikovat työllistää vammaisia tai parantaa vammaisille tarjoamiaan palveluja.

(9) "International survey project on strategies for the retention and inclusion to employment of disabled people", Patricia Thornton, Yorkin yliopiston sosiaalipolitiikan tutkimuslaitos.

(10) The Royal National Institute for the Blind (RNIB) on esittänyt Yhdistyneessä kuningaskunnassa niin kutsuttua vammaislomamallia, johon perehdytään parhaillaan. Ehdotus vastaa äitiysloman perustana olevaa ajattelutapaa, eli vammautunut henkilö voi keskeyttää työnteon joksikin aikaa kuntoutumistaan varten ja jatkaa sen jälkeen työskentelyä samassa yrityksessä.

(11) Komission tiedonanto - Eurooppalaisen elinikäisen oppimisen alueen toteuttaminen, KOM(2001) 678 lopullinen.