Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Verokilpailu ja sen vaikutukset yritysten kilpailukykyyn"

(2002/C 149/16)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti 28. helmikuuta 2001 työjärjestyksensä 23 artiklan 3 kohdan nojalla antaa lausunnon aiheesta "Verokilpailu ja sen vaikutukset yritysten kilpailukykyyn".

Asian valmistelusta vastannut "talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus" -jaosto antoi lausuntonsa 25. helmikuuta 2002. Lausunto hyväksyttiin suurella äänten enemmistöllä neljän pidättyessä äänestämästä. Esittelijä oli Peter Morgan.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24.-25. huhtikuuta 2002 pitämässään 390. täysistunnossa (huhtikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 90 ääntä puolesta ja 3 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. ETSK on päättänyt laatia oma-aloitteisen lausunnon verokilpailusta ja sen vaikutuksista yritysten kilpailukykyyn. Komitea kantaa perusteltua huolta seikoista, jotka ovat antaneet aiheen nyt käsillä olevan lausunnon valmisteluun. On saatu näyttöä laajamittaisista väärinkäytöksistä. Ongelmakokonaisuuteen ollaan kuitenkin parhaillaan paneutumassa, mikä on EU:n ja muiden kansainvälisten tahojen tekemien tuoreiden aloitteiden ansiota. Niinpä lausunnossa on tarkoitus määritellä ydinkysymykset ja tehdä selkoa toimenpiteiden etenemisestä.

1.2. "Yritysten kilpailukyvyllä" tarkoitetaan tässä yrityksen kykyä selviytyä ja menestyä alati muuttuvien markkinavoimien vaikutuspiirissä ja hoitaa velvoitteensa osakkeenomistajia, työntekijöitä, asiakkaita ja hankkijoita kohtaan.

1.3. Markkinavoimista, jotka muodostavat yrityksille mahdollisuuksia sekä uhkia, mainittakoon seuraavat tekijät:

- kuluttajamieltymysten muuttuminen

- kilpailijoiden eteneminen markkinoilla

- talouden suhdannevaiheet

- yhtenäismarkkinoiden vaikutus

- globaalistumisen vaikutus.

1.4. Yritysten kilpailukykyyn saattaa vaikuttaa myös kaikenlaatuinen julkinen vallankäyttö, valtion toimintalinjat ja toimet useilla aloilla. Kyseisistä tekijöistä tyypillisiä ovat henkilöstösivukulut ja sosiaaliturvajärjestelmät, ympäristöverotus ja ympäristöalaan kuuluva sääntely, kuluttajalainsäädäntö, liikenteen perusrakenteet, työvoiman koulutustaso, yleissivistävä koulutus, kansanterveys sekä kansainvälisten sopimusten tyypistö. Tekijöistä suorimmin vaikuttavat luonnollisesti yritysverotuksen veropohja ja asteikko.

1.5. "Verotuksellisella" (engl. fiscal) viitataan tässä EU:n jäsenvaltioiden ja yhteisön ulkopuolisten valtioiden finanssitalouteen, toisin sanoen verotulojen ja julkisten menojen muodostamaan kokonaisuuteen. "Verokilpailua" (fiscal competition) voi syntyä kahdella tapaa. Ensinnäkin saattaa tietyn valtion verotuksellinen profiili näyttäytyä yrityksille muihin maihin verrattuna houkuttelevampana. Tällöin ovat yrityksiin kohdistettavan verotuksen veropohja ja asteikko usein ratkaisevat tekijät. Toisaalta valtiot saattavat omaksumastaan finanssipolitiikasta riippumatta muun muassa käyttää poikkeusmenettelyjä ja myöntää erivapauksia, joiden nimenomaisena tarkoituksena on suostutella yrityksiä sijoittumaan kyseiseen maahan tai saada ne jäämään sinne. Kuvattu toiminta määritellään haitalliseksi verokilpailuksi. Mainitun kaltaisia kannustimia voidaan tarjota myös valtiontuen muodossa.

1.6. Yritysten pyrkiessä optimoimaan kilpailukykynsä eivät niiden sijoittumispäätöksiä suinkaan välttämättä sanele pelkästään verotukselliset näkökohdat. Eri tekijät saavat vaihtelevanasteisen painoarvon yrityskohtaisesti ja toimialoittain.

1.7. EU:n ja muiden kansainvälisten tahojen tekemiä aloitteita tarkastellessaan komitea on syventynyt eritoten seuraaviin:

- EU:n veropoliittiset painopisteet

- yritysverotusta käsittelevä Euroopan komission tutkimus

- EU:n käytännesäännöt haitallisen verokilpailun poistamiseksi

- EU:n toimet haitallisten valtiontukien poistamiseksi

- OECD:n toimet.

2. Katsaus aloitteisiin

2.1. EU:n veropoliittiset painopisteet

2.1.1. Komissio on julkistanut 23. toukokuuta 2001 päivätyn tiedonannon Euroopan unionin veropolitiikan ensisijaisista tavoitteista tulevina vuosina. Talous ja sosiaalikomitea on antanut lausunnon(1) mainitusta tiedonannosta, joka valaisee verokilpailukysymystä useista näkökulmista. Tiedonantoon paneudutaan myös nyt käsillä olevan lausunnon kohdassa 4.1.

2.1.1.1. Tiedonannon jaksoon 3.2.1 sisältyy maininta asiakokonaisuuden kansainvälisistä puitteista: "- - Tärkeimpien maailmantalouksien, muun muassa EU:n jäsenvaltioiden, yleisenä tavoitteena on ollut kehittää verotusympäristö, joka edistää vapaata ja oikeudenmukaista kilpailua ja rajatylittävää liiketoimintaa samalla, kun huolehditaan siitä, että kansallisia veropohjia ei heikennetä. Haitallisen verokilpailun poistamiseen tähtäävä työ on muutaman viime vuoden aikana ollut keskeinen tekijä tähän tavoitteeseen pyrittäessä sekä OECD:ssä että veropaketin myötä myös EU:ssa."

2.1.1.2. Tiedonannon jaksossa 1 viitataan haitalliseen verokilpailuun: "Haitallisen verokilpailun torjumista yritysverotuksen menettelysäännöillä koskevien pyrkimysten ja säästötulojen verotusta koskevien ehdotusten ansiosta jäsenvaltiot voivat vahvistaa veronkantokykyään, jolloin työvoimaan kohdistuvaa keskimääräisesti raskasta verorasitusta voidaan vähentää. Tämän vuoksi on tärkeää, että yhteisö valvoo veropaketin kaikkia osia päätöksentekoon asti."

2.1.1.3. Jaksossa 2.1 käsitellään vaihtoehtoja, joita on tarjolla jäsenvaltioiden muokatessa veropoliittisia strategioitaan: "EU:n politiikasta käyty vuoropuhelu on edistänyt kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa ollaan tietoisempia poliittisista vaihtoehdoista ja verotuksen rajoituksista. Veronalennukset olisi kohdistettava aloille, joilla niillä on myönteisiä sivuvaikutuksia tarjontaan, ja niihin olisi liitettävä tukijärjestelmien uudistuksia kasvupotentiaalin ja työllisyyden lisäämiseksi. On painotettu tarvetta vähentää verotuspainetta välittömien ja välillisten työvoimakustannusten ja erityisesti suhteellisen ammattitaidottoman ja matalapalkkaisen työvoiman osalta."

Asiaa selvitetään myös jaksossa 2.4: "- - Myös julkisten menojen taso on kansallinen asia, kunhan menot katetaan asianmukaisesti tuloilla niin, että talousarvio on lähes tasapainossa tai ylijäämäinen."

2.2. EU:n kattava yhtiöverotusta käsittelevä tutkimus

2.2.1. Komissio julkisti yritysverotusta käsittelevän tutkimuksensa 23. lokakuuta 2001 annetun tiedonannon KOM(2001) 582 lopullinen ja yksiköidensä laatiman työasiakirjan SEK(2001) 1681 muodossa. ETSK antaa erillisen lausunnon kyseisistä asiakirjoista, mutta tutkimukseen palataan myös tämän lausunnon kohdassa 4.2.

2.2.2. Tiedonannossaan(2) komissio toteaa vuonna 1999 tehdyn kvantitatiivisen analyysin tuloksien osoittavan, että "EU:n eri jäsenvaltioissa kotipaikkaansa pitävien investointeja tekevien tahojen tosiasiallisessa verorasituksessa sekä tavoissa, joilla eri maat kohtelevat ulkomaille suuntautuvia tai muista maista peräisin olevia investointeja[,] on suuria eroja - -. Tosiasiallisten maakohtaisesti kotimaisiin sijoituksiin kohdistuvien yhtiöverokantojen vaihteluväli on marginaalisten investointien osalta noin 37 prosenttiyksikköä (-4,1-33,3 prosenttia) ja noin 30 prosenttiyksikköä tuottavampien investointien kohdalla (10,5-39,7 prosenttia). - - Kaikkien yhtä maata ja eri maita koskevien mittareiden osalta eri jäsenvaltioiden suhteellinen järjestys pysyy huomiota herättävän samanlaisena, erityisesti järjestysluettelon ylä- ja alapäässä."

2.2.3. "Nämä suuret vaihteluvälit saattavat vaikuttaa niiden EU:ssa toimivien yritysten kansainväliseen kilpailukykyyn, jotka ovat sijoittautuneet eri jäsenvaltioihin, ja ne saattavat kannustaa yrityksiä valitsemaan investoinneilleen verotuksen kannalta edullisimmat sijoituspaikat, jotka eivät välttämättä ole tehokkaimpia sijoituspaikkoja, jos verotus jätetään huomiotta. Tällaisissa tapauksissa tosiasiallisten yritysverokantojen välillä olevat erot saattavat johtaa resurssien tehottomaan kohdistamiseen ja aiheuttaa hyvinvointikustannuksia. Tutkimuksessa ei ole yritetty mitata sitä tehokkuuden alenemaa tai hyvinvointikustannuksia, jotka saattaisivat liittyä tapauksissa tosiasiallisten yritysverokantojen välillä Euroopan unionin alueella oleviin eroihin. Verokantojen eroihin ja verojen jakautumiseen on kuitenkin kiinnitettävä huomiota, koska jotkin ulkoisvaikutukset ja veropolitiikan erilaiset oikeutetut päämäärät saattavat puoltaa jonkinasteista poikkeamista verotuksen neutraalisuuden tavoitteesta."

2.2.4. EU:ssa esiintyviä veroesteitä poistaakseen komissio punnitsee erityyppisiä kohdennettuja ratkaisuja.(3) Viime kädessä se kuitenkin katsoo, että ainoastaan antamalla monikansallisille yrityksille yhdenmukainen veropohja niiden EU:n laajuista toimintaa varten voidaan tosiasiallisesti ja, yhtenäisen yritysverokehyksen avulla, järjestelmällisesti puuttua useimpiin sisämarkkinoilla oleviin rajat ylittäviin taloudellisen toiminnan haittana oleviin veroesteisiin. Yrityksille, joilla on rajat ylittävää tai kansainvälistä toimintaa EU:ssa, tulisi tulevaisuudessa sallia seuraavat asiat: koko konsernin tuloksen laskeminen käyttäen vain yksiä sääntöjä sekä; yhdistetyn tilinpäätöksen tekeminen verotusta varten (jolloin poistetaan puhtaasti konserninsisäisten tapahtumien mahdolliset verovaikutukset).

2.2.5. "On tärkeää huomata, ettei tämä järjestely loukkaa jäsenvaltioiden oikeutta määrätä yhtiöverokannoista".

2.2.6. Sen vuoksi komission mielestä on loogista ohjata sen yritysveropolitiikkaa kohti laaja-alaista ratkaisua sisämarkkinoilla nykyisin esiintyviin rajat ylittävän toiminnan veroesteisiin. - - Komission mielestä on välttämätöntä että - luodaan yrityksille yhtenäinen yhtiöveropohja niiden EU:n laajuista toimintaa varten - luodaan asianmukainen jakojärjestelmä, josta kaikki osanottajat voivat sopia - ja että jäsenvaltiot määrittelevät sovellettavat kansalliset yhtiöverokannat.(4) Komission yksiköiden laatimassa tutkimuksessa tarkastellaan lukuisia eri toimintamalleja sekä teknisiä mahdollisuuksia.

2.3. Käytännesäännöt

2.3.1. Dawn Primarolon johdolla toiminut, yritysverotukseen sovellettavia käytännesääntöjä käsitellyt työryhmä esitti lopullisen kertomuksensa marraskuun 29. päivänä 1999. Neuvosto ei ottanut kantaa kertomuksen sisältöön 28. helmikuuta 2000 pitämässään kokouksessa.

2.3.2. Kertomuksen(5) kohdassa 3 määritellään haitalliset toimenpiteet seuraavasti:

"A. Jäsenvaltioiden ja yhteisön toimivaltuuksia loukkaamatta nämä yrityksiin kohdistuvasta verotuksesta annetut käytännesäännöt koskevat toimenpiteitä, jotka vaikuttavat tai voivat merkittävästi vaikuttaa liiketoiminnan sijoittumiseen yhteisössä. Liiketoiminnalla tarkoitetaan tässä myös kaikkia konserninsisäisiä toimintoja.

Käytännesääntöjen kattamiin verotuksellisiin toimenpiteisiin kuuluvat niin lait ja asetukset kuin hallinnolliset menettelytkin.

B. Kohdassa A määritetyn käytännesääntöjen soveltamisalan puitteissa määritellään mahdollisesti haitallisiksi ja näin ollen käytännesääntöjen piiriin kuuluviksi toimenpiteet, joilla todellista verotustasoa selvästi alennetaan verrattuna toimenpiteisiin, joita kyseisessä jäsenvaltiossa tavallisesti sovelletaan, nollaverotus mukaan lukien.

Tällainen verotustaso voi johtua nimellisverokannasta, veropohjasta tai jostain muusta asiaan vaikuttavasta tekijästä.

Arvioitaessa, ovatko kyseiset toimenpiteet haitallisia, tulee muun muassa seuraavat perusteet ottaa huomioon:

1. Onko edunsaajina ainoastaan tahoja, joiden kotipaikka on muualla, tai kohdistuuko hyöty muualla kotipaikkaansa pitävien kanssa tehtyihin liiketoimiin?

2. Onko kotimarkkinat rajattu veroetuuksien ulkopuolelle niin, etteivät etuudet vaikuta kansalliseen veropohjaan?

3. Onko veroetuuksia myönnetty, vaikka edunsaajataholla ei ole tosiasiallista taloudellista toimintaa tai sen osallistuminen talouteen ei ole merkittävää etuudet myöntäneessä jäsenvaltiossa?

4. Poikkeavatko monikansallisen yhtymän sisäisen toiminnan voitonmäärittämiseen sovellettavat säännöt kansainvälisesti hyväksytyistä periaatteista, eritoten OECD:n puitteissa sovituista säännöistä?

5. Ovatko verotukselliset toimenpiteet epäselviä esimerkiksi niin, että viranomaiset tekevät säännöksiä lieventäviä hallintoratkaisuja päätöksenteon avoimuutta loukkaavasti?"

2.3.3. Kertomuksen 4 kohdan tarkoituksena on ehkäistä sääntörikkomukset: "Jäsenvaltiot sitoutuvat pidättymään sellaisten uusien verotuksellisten toimenpiteiden käyttöönotosta, jotka käytännesääntöjen mukaan ovat haitallisia. Näin ollen jäsenvaltiot kunnioittavat käytännesääntöjen perusperiaatteita politiikkaa määrittäessään."

2.3.4. Kertomuksen 5 kohdassa käsitellään saarien ja jäsenvaltioista riippuvaisten alueiden muodostamaa erityiskysymystä:

"Mikäli tiettyjen alueiden talouskehityksen tukemiseksi käytetään verotuksellisia toimenpiteitä, tehdään arvio siitä, ovatko toimenpiteet tavoitteisiin nähden oikeansuhtaiset ja niiden saavuttamiseksi kohdennetut. Arvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota erityispiirteisiin ja rajoitteisiin, jotka liittyvät äärialueisiin ja pienikokoisiin saariin, kuitenkaan vaarantamatta yhteisön oikeusjärjestyksen eheyttä ja yhtenäisyyttä muun muassa sisämarkkinoiden ja yhteisten toimintalinjojen osalta."

Jäsenvaltiot, joilla on niistä riippuvaisia tai niihin assosioituneita alueita tai joilla on erityisiä velvollisuuksia tai verotuksellisia etuoikeuksia muihin alueisiin nähden, sitoutuvat huolehtimaan perustuslakiensa puitteissa siitä, että näitä periaatteita noudatetaan kyseisillä alueilla.

2.3.5. Haitalliset verotoimenpiteet luokitellaan kertomuksessa seuraaviin ryhmiin:

a) rahoituspalvelut, konsernirahoitus sekä rojaltimaksut

b) vakuutus, jälleenvakuutus ja pääomavakuutus

c) konserninsisäiset palvelut

d) holding-yhtiöt

e) verosta vapautetut ja offshore-yhtiöt

f) muut.

Kaikkiaan 300 verotuksellista toimenpidettä on eritelty ja luokiteltu joko hyväksyttäviksi tai haitallisiksi ja luvattomiksi. On päästy yleiseen sopuun siitä, että 66 haitallista verotuksellista toimenpidettä pitää purkaa (roll-back) vuoteen 2003 mennessä. ECOFIN-neuvoston 4. joulukuuta 2001 pitämään kokoukseen laadittiin asiasta kertomus, mutta neuvosto ei antanut yksiselitteisiä päätelmiä kyseisestä aiheesta. Neuvosto pyysi työryhmää työskentelemään edelleen ja noudattamaan työssään veropakettia varten vahvistettua aikataulua.

2.4. EU:n toimet valtiontukikysymyksissä

2.4.1. Kilpailuasioista vastaava Euroopan komission jäsen, Mario Monti, totesi hiljattain(6), että "edistystä tapahtuu. On kuitenkin edelleen mahdollista jatkaa valtiontukien vähentämistä. Niinpä komissio antaa voimakkaan kannustuksensa jäsenvaltioille niiden pyrkiessä vähentämään myöntämänsä tuen määrää, Tukholmassa keväällä 2001 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston antamien päätelmien mukaisesti. Jäsenvaltioiden tulee edelleenkin kaikin tavoin miettiä uudelleen tukitarkoituksiin kohdistamaansa varainkäyttöä. On selvää, että jokainen tukeen tehty vähennys korjaa kilpailun vääristymistä sisämarkkinoilla ja kasvattaa talous- ja rahaliiton tuottamaa hyötyä. Komission puolesta tulen jatkamaan valtiontuen tiukkaa valvontaa, jota pidän ensisijaisena tehtävänä."

2.4.2. "Vaikka teollisuustuotannon ylläpitämiseksi käytetty summa, 28 miljardia euroa, on pienempi, kuin edeltävällä tarkastelujaksolla eli vuosina 1995-1997 tarkoitukseen käytetty rahamäärä, 36 miljardia euroa, ei tuki kuitenkaan supistunut kaikkialla EU:ssa. Vähentämiskehitystä tapahtuu edelleenkin pääasiassa Italiassa ja Saksassa. Kummassakin maassa väheni valtiontukeen käytetty rahoitus merkittävästi. Teollisuustuotannon tuki väheni myös Belgiassa, Kreikassa, Espanjassa, Luxemburgissa, Alankomaissa sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, mutta muissa jäsenvaltioissa tuki vastaavasti kasvoi".

2.4.3. "Jäsenvaltioiden välillä on yhä merkittäviä eroja. Valtiontuen taso aloittain arvonlisään suhteutettuna on korkein Kreikassa, alhaisin puolestaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Portugalissa. Vertailu osoittaa, että tuen prosentuaalinen osuus arvonlisästä on Kreikassa yli seitsenkertainen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan nähden. Jäsenvaltioista mm. Ruotsi, Alankomaat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Portugali ovat pitäneet tukitason alhaalla, ja Italia, Saksa ja Espanja madaltavat valtiontuen tasoa nopeasti."

2.4.4. Heinäkuussa 2001 komissio ilmoitti seuraavista jatkotoimista:

a) valtiontukirekisterin ja valtiontukitulostaulun perustaminen tavoitteena avoimuuden lisääminen

b) valtiontukien valvontaa koskevien sääntöjen tarkkailu

c) valtiontuen valvonnan tehokas täytäntöönpano ehdokasmaissa

d) säädöstenvastaisesti annetun tuen takaisinperinnän nopeuttaminen; erityisellä painolla toimitaan niiden valtiontukien takaisinperinnän kiirehtimiseksi, jotka komissio on todennut Euroopan yhteisön valtiontukisääntöjen vastaiseksi.

2.4.5. Komissaari Monti käynnisti 11. heinäkuuta 2001 laajamittaisen valtiontukea koskevan tutkimuksen yritysverotusjärjestelmistä. Se koskee yhtätoista yritysverotusjärjestelmää kahdeksassa jäsenvaltiossa ja lisäksi neljässä muussa jäsenvaltiossa nykyisin sovellettavia veroetuuksia, jotka EU:n yhtenäismarkkinoiden talouskehitykseen nähden eivät enää ole asianmukaisia (ks. lehdistötiedote IP/01/982).

2.5. OECD

2.5.1. OECD on työskennellyt haitallisen verokilpailun parissa maailman mitassa keskittyen erityisesti nk. "veroparatiiseihin", joita se on luetteloinut yhteensä 35 kappaletta. Tähän mennessä 28 aluetta on tehnyt sitoumuksia, ja ne poistetaan OECD:n mustalta listalta. Yhdysvaltoja huolestuttaa kysymys, onko OECD:n moraalisesti oikeutettua pakottaa suvereeneja valtioita mukautumaan näkemyksiinsä. Veropetoksia ja rahanpesua vastaan käytävä taistelu on kuitenkin saanut kasvavaa poliittista tukea vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumista alkaen, ja veroparatiisit ovat joutuneet yhä tiukempaan tarkkailuun.

2.5.2. Määräaika, johon mennessä veroparatiisien on suostuttava yhteistyöhön OECD:n kanssa, päättyy 28. helmikuuta 2002. Niihin veroparatiiseihin, jotka eivät noudata määräaikaa, kohdistetaan todennäköisesti seuraamuksia.

3. Maakohtaisten verotusjärjestelmien ominaispiirteitä

3.1. Maakohtaiset verotusjärjestelmät perustuvat valtion ja kansalaisten tekemiin historiallisiin ja kulttuurisiin valintoihin.

3.2. Tämä kuvastaa valtiovallan roolia eri maissa. Maat tekevät talous- ja sosiaalipoliittisia linjapäätöksiä tietoisina, että ratkaisut vaikuttavat erityisen merkittävästi verotusjärjestelmään, jota on käytettävä.

3.3. Todettakoon esimerkiksi, että ankaran verotuksen maissa saattaa syntyvien verohaittojen vastapainona olla korkeatasoisempi julkinen infrastruktuuri tai parempi työvoiman koulutustaso kuin muualla. Isäntävaltiot ja niihin sijoittuneet yritykset ovat täysin selvillä verotustason ja valtion varainkäytön vaikutussuhteesta.

3.4. Yritysverotusjärjestelmiä käsittelevän tutkimuksen päätelmiin lukeutuu toteamus, että yritysverokantojen määrääminen kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan.

4. Yritysten kilpailukyky ja verotus

4.1. Seuraavia yritysten kilpailukykyyn vaikuttavia seikkoja tarkastellaan myös nyt käsillä olevan lausunnon rinnalla laadittavassa TSK:n lausunnossa Euroopan unionin veropolitiikasta (vrt. KOM(2001) 260 lopullinen).

4.1.1. Näihin kuuluvat henkilöstösivukulut eli palkan sivukulut ovat eräissä jäsenvaltioissa niin korkeat, että ne saattavat rajoittaa kyseisiin maihin suuntautuvia investointeja.

4.1.2. Raaka-ainekustannukset voivat muodostua kokonaiskustannusten merkittäväksi osaksi. Runsaasti energiaa hyödyntävillä tuotannonaloilla saattaa energian tosiasiallinen verokanta olla tärkeä tekijä.

4.1.3. Vaikka Euroopan unionissa on yhteinen alv-järjestelmä, käytännössä sovellettavat verokannat sijoittuvat tietylle vaihteluvälille, minkä lisäksi eräissä jäsenvaltioissa noudatetaan poikkeusmenettelyjä. Kulloisessakin jäsenvaltiossa sovellettava alv-järjestelmä voi toimia houkuttimena uusille yrityksille tai säikyttää ne pysymään poissa. Esimerkkinä olkoon sähköisestä kaupasta ja al-verosta parhaillaan käytävä keskustelu, jossa on tuotu esiin huoli siitä, että EU:ssa rekisteröitymisvelvolliset yhteisön ulkopuoliset yritykset hakeutuvat alhaisen al-verokannan maihin.

4.1.4. Työhön kohdistuvat verot ja maksut vaihtelevat jäsenvaltioittain, mikä voi vaikuttaa yritysten kykyyn ottaa tarvittava määrä henkilöstöä palvelukseen.

4.1.5. Eläkeoikeuksien siirto jäsenvaltioiden välillä ei ole helppoa, mikä vähentää työvoiman liikkumisalttiutta - näin on eritoten johto- ja ammattihenkilöstön keskuudessa.

4.2. Komission lokakuussa 2001 julkistamassa, yritysverotusta käsittelevässä tutkimuksessa puututaan muun muassa seuraaviin seikkoihin.

4.2.1. Siirtohinnoittelu viittaa maksujen perintään konsernin yksittäisten osien välisessä tavaroiden ja palvelujen vaihdannassa esimerkiksi monikansallisen yrityksen sisäisesti. Välitysmenettely-yleissopimus (Arbitration Convention) on väline, jonka avulla ratkotaan siirtohinnoittelukiistoja EU:ssa.

4.2.2. Jäsenvaltioiden veroviranomaisilla on oikeus verottaa yritysten välisiä korko- ja rojaltimaksuja, mikä saattaa johtaa kaksinkertaiseen verotukseen. Tällöin yritysten on turvauduttava pitkällisiin hallinnollisiin menettelyihin, ja niille voi aiheutua kuluja, ennen kuin näissä tapauksissa maksettu vero palautetaan.

4.2.3. Toisessa maassa syntyneen tappion vähentäminen on mahdollisuus, jonka ansiosta yhtiö voi vähentää tietyillä markkinoilla kärsimänsä liiketappion muualla saamastaan positiivisesta tuloksesta. Tämäntyyppistä mekanismia ei yhtenäismarkkinoilla ole, mikä aiheuttaa yrityksille tuntuvia kustannuksia ja saattaa pidättää niitä investoimasta uusille markkinoille, joilta ne eivät ole aiemmin hankkineet kokemusta.

4.2.4. Rajatylittävät yritysjärjestelyt voivat käydä yhtenäismarkkinoillakin kalliiksi, minkä vuoksi yritykset eivät kykene järjestämään toimintaansa uudelleen parhaalla mahdollisella tavalla. Asiaan liittyvistä ongelmista mainittakoon tytäryhtiölle tehtävän veronsiirron verottaminen; ennen yritysrakenteen muuttamista syntyneiden tappioiden kirjanpidollinen menetys, koska niitä ei voi siirtää uudelle tytäryhtiölle, sekä velvoite vapauttaa varaukset, jotka aiemmin on vähennetty yrityksen verotettavasta tuloksesta. Yritysjärjestelydirektiivi vuodelta 1990 paransi tilannetta jossain määrin, mutta voimassa olevat verotukselliset esteet asettavat EU-yritykset epäedulliseen asemaan verrattuna yhteisön ulkopuolisiin yrityksiin, jotka aloittavat liiketoiminnan kokonaan uudelta pohjalta Euroopan unionissa (greenfield operation).

4.2.5. Yritysverotus vaihtelee suuresti jäsenvaltioittain niin veropohjan kuin verokannan osalta. On valtiovallan päätettävissä, miten se kohtelee yrityksiä verotuksellisesti oikeudenkäyttöalueellaan. Valtio voi esimerkiksi käyttää tätä välineenä rohkaistakseen uusien yritysten perustamiseen tai houkutellakseen ulkomaisia investointeja. Yritykset pystyvät tietyissä tapauksissa kompensoimaan investointinsa verotuksessa tekemällä käyttöomaisuuden poistoja.

4.2.6. Edellä kuvattujen, samanaikaisesti useassa maassa harjoitettavaan liiketoimintaan kuuluvien vaikeuksien ohella on kotipaikkajäsenvaltionsa ulkopuolisissa jäsenvaltioissa vailla paikallista yhtiömuotoa toimivilla yrityksillä useinkin voitettavanaan sellaisia verotus- ja sosiaalijärjestelmiin liittyviä hallinnollisia ongelmia, jotka eivät koske kyseisessä jäsenvaltiossa kotipaikkaansa pitäviä yhtiöitä.

4.3. EU:ssa yritysten tulisi pystyä toimimaan tehokkaasti yli rajojen eli hyötymään sisämarkkinoiden perustamisesta. Tehokkuusero useassa tai ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa toimivien yritysten välillä on mitta, joka kertoo sisämarkkinoilla operoivien yritysten kilpailukykyyn vaikuttavista esteistä.

4.4. Jäsenvaltioiden välillä esiintyviä verotuksellisia vääristymiä voidaan oikaista joko virallisin tai epävirallisin keinoin. Yritysverotusta käsittelevä tutkimus on kyllin kattava tarjotakseen edellytykset lähentää jäsenvaltioiden yritysverotusjärjestelmiä merkittävästi virallisin keinoin. Verokantojen lähentyminen tulee kuitenkin tapahtumaan ainoastaan epävirallisesti, kun jäsenvaltiot reagoivat kehityssuuntauksen mukaisesti.

5. Päätelmät - seuraavat toimet

5.1. Yritysverotuksen verokannoista päättäminen tulee edelleen kuulumaan jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Niinpä verotusjärjestelmien kesken tulee luonnollisesti esiintymään piilevää kilpailua, koska niiden välillä on eroja. Asetelma pysyy ennallaan, mutta komission tekemä yritysverotustutkimus antaa perusteet monien epäjohdonmukaisuuksien poistamiseen. Todettakoon, että Lissabonissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti päätelmissään jäsenvaltioita yleisesti kohentamaan verotusjärjestelmiensä kilpailukykyä.

5.2. Tämän ohella on puututtava haitallisiin toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat päätöksiin yritysten sijaintipaikasta. ETSK kehottaa neuvostoa sitoutumaan tekemään poliittiset johtopäätökset Primarolo-kertomuksessa käsitellyistä ongelmista, koska kertomuksessa selvitellyt kysymykset ovat verokilpailun kannalta keskeisiä. Ei tule kuitenkaan unohtaa joulukuussa 1997 tehtyä Veronan sopimusta verotustoimista (veropaketti)(7) eikä sitä, että paketin tärkeimpien osien toteuttamista koskeville töille asetettu aikataulu on jo vahvistettu.(8) Kertomus on merkittävä edistysaskel. Mikäli nyt ei tartuta toimeen, joudutaan kaksi askelta taaksepäin.

5.3. ETSK näkee komission viimeaikaiset valtiontukia koskevat toimet rohkaisevina. Euroopan unionin veropolitiikan ensisijaisia tavoitteita käsittelevässä tiedonannossaan komissio huomauttaa, että verotuskysymyksissä se aikoo noudattaa yleislinjaa, jonka mukaan se haastaa sääntöjä rikkovat jäsenvaltiot Euroopan yhteisön tuomioistuimeen. TSK kehottaa komissiota noudattamaan kyseistä menettelyä säännöstenvastaisen valtiontuen kitkemiseksi.

5.4. ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että OECD:n piirissä tehty tutkimus viedään päätökseen oikeudenmukaisella ja arvokkaalla tavalla, 28. helmikuuta 2002 umpeutuneen määräajan jälkeen.

5.5. Yritysten kannalta on keskeistä, että veropolitiikan ensisijaisia tavoitteita koskevassa tiedonannossa hahmoteltu ohjelma toteutuu. Asialistalle kuuluvat muun muassa arvonlisävero, henkilökohtaiset eläkkeet sekä siirtohinnoittelu.

5.6. Lokakuussa 2001 julkistetun yritysverotustutkimuksen jatkokäsittely on mitä merkityksellisintä EU:ssa toimivien yritysten kilpailukykyä ajatellen, joskin on muistettava, että yritysverotuksen verokantojen määrääminen jäänee jäsenvaltioiden toimivaltaan. Komission ehdottama kaksijakoinen strategia tähtää kohdennettujen ratkaisujen käyttöön välittömästi ja samanaikaisesti aloitettavaan yleisiä laaja-alaisia ratkaisuja koskevaan laajempaan keskusteluun. Tavoitteena on luoda EU:n yrityksille yhtenäinen yritysveropohja niiden EU:n laajuista toimintaa varten.

5.7. Lukuisista muista seikoista tärkein on Eurooppa-yhtiön perussäännön verotusulottuvuus. Eurooppa-yhtiön perustamisesta saa täyden hyödyn vain, jos jo toimivat yhtiöt voivat perustaa mainitunmuotoisen yhtiön ilman, että toimenpiteestä aiheutuu niille verotuksellisia lisäkustannuksia, ja jos ne välttävät niitä haitallisia veroesteitä, joita nykyisin esiintyy, kun liiketoimintaa harjoitetaan useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa. Hanke saattaa joutua vaaraan, sillä nykyisellään ei mainittuja seikkoja ole hoidettu kuntoon. Toisaalta on huolehdittava siitä, ettei Eurooppa-yhtiön perussäännön toteuttaminen synnytä uutta verotuksellista vääristymää jäsenvaltioissa rekisteröityihin yrityksiin nähden.

5.8. Vaikka verotusjärjestelmät ja verokilpailu vaikuttavat merkittävällä tavalla liikeyritysten kilpailukykyyn, sen ratkaisevat tekijät ovat yleensä muualla, mikäli verotuskäytänteet eivät ole kohtuuttomia ja haitallisia. Verotusjärjestelmät ovat poliittisia luonteeltaan, ne kuvastavat yhteiskunnan tekemiä valintoja. Yritysten kilpailukykyyn vaikuttavista markkinavoimista monet eivät itse asiassa ole hallittavissa. Yritykset kohdistavat odotuksensa poliitikkoihin, jotta nämä valvoisivat verotusjärjestelmiä järkevästi ja johdonmukaisesti ja huolehtisivat siitä, että niiden vakaus säilyy.

Bryssel 25. huhtikuuta 2002.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) EYVL C 36, 6.2.2002.

(2) KOM(2001) 582 lopullinen, s. 7.

(3) KOM(2001) 582 lopullinen, s. 15.

(4) KOM(2001) 582 lopullinen, s. 16-17.

(5) Suomenkielistä toisintoa ei ole saatavilla [suom. huom.].

(6) Komission lehdistötiedote "State aid movement in the right direction", 19.7.2001 (IP/01/1033).

(7) Ecofin-neuvoston päätelmät, EYVL C 2, 6. tammikuuta 1998.

(8) Puheenjohtajan päätelmät - Santa Maria da Feiran Eurooppa-neuvosto, lehdistötiedote (19.6.2000) nro 200/1/00.