KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE - Työntekijöiden taloudellisen osallistumisen edistäminen

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto

2. Taloudellinen osallistuminen: pääasialliset suuntaukset ja haasteet

2.1 Taloudellisen osallistumisen muodot

2.2 Taloudellisen osallistumisen edut

2.3 Työntekijöiden taloudellisen osallistumisen viimeaikaiset suuntaukset

2.4 Yhteisvaikutukset yhteisön muiden aloitteiden kanssa

2.5 Työntekijöiden taloudelliseen osallistumiseen kohdistuvat haasteet

3. Yleiset periaatteet

4. Maiden väliset esteet

4.1 Ongelma

4.2 Pääasialliset esteet

4.3 Tulevat toimet

5. Taloudellisten osallistumisjärjestelmien käytön yleistäminen

5.1 Taloudellista osallistumista suosivan ympäristön kehittäminen

5.2 Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun kehittäminen

5.3 Taloudellisen osallistumisen laajentaminen uusille aloille

5.4 Tietojen parantaminen tutkimusten ja selvitysten avulla

5.5 Verkostojen rakentaminen

5.6 Taloudellinen tuki taloudellista osallistumista käsitteleville aloitteille

6. Päätelmät

1. Johdanto

Keskustelu työntekijöiden taloudellisesta osallistumisesta yritysten voittoihin ja tuloksiin - joko suoraan voitonjaon muodossa tai välillisesti osakeomistuksen kautta - on viime aikoina vauhdittunut huomattavasti kaikkialla Euroopassa.

Joissakin jäsenvaltioissa on jo pitkät ja menestyksekkäät perinteet työntekijöiden taloudellisesta osallistumisesta, kun taas monissa muissa jäsenvaltioissa ei ole pitkään aikaan juurikaan edistytty tällä alalla. Tilanne on kuitenkin hiljattain muuttunut. Monissa jäsenvaltioissa on nyt käynnistetty aloitteita, joiden avulla halutaan edistää taloudellisten osallistumisjärjestelmien käyttöä ja luoda suotuisammat olosuhteet niiden käyttöönottoa varten.

Kiinnostuksen uudelleen herääminen työntekijöiden taloudellista osallistumista koskevia kysymyksiä kohtaan johtuu monista tekijöistä. EU asetti maaliskuussa 2000 Lissabonissa järjestetyssä huippukokouksessa tavoitteen, jonka mukaan unionista on tultava "maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta".

Työntekijöiden taloudellinen osallistuminen voi edistää merkittävästi tämän tavoitteen saavuttamista. Monet tutkimukset ja konkreettiset esimerkit osoittavat selvästi, että oikealla tavalla käyttöön otettu työntekijöiden taloudellinen osallistumisjärjestelmä parantaa yritysten tuottavuutta, kilpailukykyä ja kannattavuutta, minkä lisäksi se edistää työntekijöiden sitoutumista päätöksentekoon, parantaa työn laatua ja lisää sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Taloudellisista osallistumisjärjestelmistä on saatu monissa maissa myönteisiä kokemuksia, mikä on varmasti osasyynä poliittisen keskustelun viriämiseen koko EU:n alueella. Varsinkin Yhdysvalloissa saadut kokemukset osoittavat, että taloudellinen osallistuminen voi vaikuttaa huomattavasti talouskasvuun, elinkeinoelämän muutosten edistämiseen ja sen varmistamiseen, että kaikki työntekijät pääsevät osallisiksi hyvinvoinnin kasvusta.

Yhä useammat yritykset ovat alkaneet tiedostaa työntekijöiden taloudellisten osallistumisjärjestelmien tarjoamat mahdollisuudet. Työntekijöiden taloudellisesta osallistumisesta on tullut niissä entistä tärkeämpi väline, jonka avulla voidaan motivoida työntekijöitä, saada työntekijöiden ja osakkeenomistajien intressejä samansuuntaisiksi sekä palkata henkilöstöä ja saada se pysymään yrityksen palveluksessa.

Toisaalta äskettäin on tullut esiin tapauksia, jotka liittyvät työntekijöiden osakeomistusjärjestelmää käyttäneiden yritysten vaikeuksiin. Ne ovat osoitus riskeistä, joita taloudellisiin osallistumisjärjestelmiin voi mahdollisesti kytkeytyä. Ainakin joissakin tapauksissa on ollut ilmeistä, että työntekijöitä olisi voitu ja olisi pitänyt suojella enemmän ja rajoittaa heidän altistumistaan kohtuuttomille riskeille. Tämä koskee etenkin järjestelyjä, jotka kuuluivat eläkejärjestelmiin ja joissa ei sovellettu riskin hajauttamisen eikä avoimuuden perusperiaatteita. Näiden tapausten yhteydessä korostui erittäin selvästi, että on välttämätöntä noudattaa joitakin yleisiä periaatteita, jotta työntekijöiden taloudellisesta osallistumisesta saadaan paras mahdollinen hyöty.

Päätavoitteet

Kesäkuussa 2000 esitetyssä komission sosiaalipoliittisessa ohjelmassa todettiin, että komissio aikoo antaa tiedonannon ja toimintasuunnitelman työntekijöiden taloudellisesta osallistumisesta. Nyt annettavan tiedonannon päätavoitteet ovat seuraavat:

* Annetaan EU-suuntaviivat työntekijöiden taloudellisen osallistumisen edelleen kehittämistä varten määrittämällä yleiset periaatteet.

* Edistetään työntekijöiden taloudellisten osallistumisjärjestelmien käytön yleistymistä Euroopassa esittämällä yhteisön toimintakehys vuosiksi 2002-2004.

* Käsitellään maiden välisiä esteitä, jotka nykyisin vaikeuttavat Euroopan laajuisten taloudellisten osallistumisjärjestelmien käyttöönottoa, ja ehdotetaan konkreettisia toimia esteiden poistamiseksi.

Tiedonanto pohjautuu moniin aiempiin EU:n aloitteisiin:

* Komissio julkaisi vuonna 1991 Pepper I -kertomuksen 'Promotion of participation by employed persons in profits and enterprise results' [1]. Kertomus sisälsi yhteenvedon Euroopassa tuolloin sovelletuista taloudellisen osallistumisen muodoista.

[1] Sosiaalisen Euroopan täydennysosa 3/91.

* Neuvosto antoi kertomuksen pohjalta vuonna 1992 suosituksen [2], jossa jäsenvaltioita kehotettiin tunnustamaan järjestelmien laajemman käytön mukanaan tuomat edut ottaen huomioon työmarkkinaosapuolten velvollisuudet kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti.

[2] Neuvoston suositus voittopalkkiojärjestelmien edistämisestä (mukaan lukien pääomaosakkuus), annettu 27. heinäkuuta 1992 (92/443/ETY).

* Neuvoston suosituksen soveltamista käsittelevässä Pepper II -kertomuksessa [3] korostettiin taloudellisten osallistumisjärjestelmien tarjoamia lukuisia merkittäviä etuja, varsinkin tuottavuuden ja työllisyyden paranemista sekä työntekijöiden lisääntyvää sitoutumista. Kertomuksessa painotettiin myös sitä, että järjestelmien kehitykseen vaikuttaa suuresti valtion toiminta, erityisesti verokannustimien mahdollisuus. Jäsenvaltioiden suhtautuminen Pepper-järjestelmiin ei kertomuksen päätelmien mukaan ollut muuttunut merkittävästi. Lisäksi tietojen vaihto oli kertomuksen mukaan vähäistä.

[3] Komission kertomus: Pepper II, KOM(96) 697.

* Euroopan parlamentti antoi Pepper II -kertomuksesta päätöslauselman, jossa se kehotti komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia toteuttamaan toimia taloudellisten osallistumisjärjestelmien käytön laajentamiseksi.

Tämä tiedonanto on tulos laajasta kuulemisprosessista, joka käynnistettiin heinäkuussa 2001 [4] julkaistussa komission valmisteluasiakirjassa ja johon osallistuivat kaikki tärkeimmät sidosryhmät, varsinkin työmarkkinaosapuolet.

[4] Financial participation of employees in the European Union, komission valmisteluasiakirja, SEC(2001) 1308.

Kaikissa hallituksilta, työmarkkinaosapuolilta, asiantuntijoilta jne. saaduissa vastauksissa suhtauduttiin myönteisesti komission aloitteeseen käynnistää uudelleen keskustelu taloudellisesta osallistumisesta. Vastauksissa kannustettiin toteuttamaan uusia toimia osallistumisjärjestelmien käytön laajentamiseksi. Vastaajat olivat laajasti yksimielisiä etenkin valmisteluasiakirjassa esitetyistä yleisistä periaatteista sekä siitä, että on tarpeen käsitellä maiden välisiä esteitä ja että on toivottavaa tehostaa tietojen ja kokemusten vaihtoa, esikuva-analyysi ja hyvien toimintatapojen määrittäminen mukaan luettuina.

Prosessin aikana pidettiin myös konferenssi, joka järjestettiin yhteistyössä Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön kanssa.

Tärkeimmät näkökohdat

Tässä tiedonannossa keskitytään seuraaviin pääkysymyksiin edellä määritettyjen tavoitteiden sekä kuulemisprosessin tulosten mukaisesti:

* taloudellisen osallistumisen yleiset periaatteet

* maiden väliset esteet

* taloudellisen osallistumisen yleistymiseen tähtäävät toimet Euroopassa.

2. Taloudellinen osallistuminen: pääasialliset suuntaukset ja haasteet

2.1 Taloudellisen osallistumisen muodot

Työntekijöiden osallistuminen yrityksen voittoon tai tulokseen voidaan järjestää monin eri tavoin. Yhteisenä tekijänä ja tärkeimpänä erottavana piirteenä on se, että järjestelyllä pyritään saamaan työntekijät - yleensä kollektiivisesti - osallisiksi yrityksen voitosta ja/tai tuloksesta.

Pepper-kertomuksissa ja neuvoston suosituksessa taloudelliset osallistumisjärjestelmät jaetaan kahteen pääryhmään: voitonjako- ja henkilöstön osakeomistusjärjestelmiin.

Voitonjako tarkoittaa sitä, että sekä pääoman että työvoiman tarjoajat jakavat voiton, jolloin työntekijät saavat kiinteän palkan lisäksi voittoihin tai muuhun yrityksen tulosmittariin suoraan perustuvat vaihtelevan suuruiset lisätulot.

Henkilöstön osakeomistus tarkoittaa sitä, että työntekijät ovat epäsuorasti osallisina yrityksen tulokseen, toisin sanoen osakkaina saaden osinkoa ja/tai hyötyen työntekijöiden pääoman arvonnoususta.

Osakeoptiot ovat yksi työntekijöiden taloudellisen osallistumisen muodoista. Ne liittyvät läheisesti henkilöstön osakeomistukseen, mutta niillä on myös joitakin erityispiirteitä. Osakeoptiot antavat työntekijöille oikeuden ostaa yhtiön osakkeita tiettynä aikana tiettyyn hintaan. Ne muistuttavat henkilöstön osakeomistusta, sillä ne voivat viime kädessä johtaa osakkeiden omistukseen. Erona osakeomistusjärjestelmiin on kuitenkin se, että osakeoptiot eivät välttämättä johda yhtiön osakkeiden tosiasialliseen omistukseen.

Voitonjakoon liittyvät toiminnalliseen tehokkuuteen perustuvat järjestelmät eli niin sanotut gain sharing -järjestelmät. Ne eivät kytkeydy yrityksen taloudelliseen tulokseen, vaan niissä käytetään muita perusteita, kuten tuottavuuden parantumista, kustannussäästöjä ja tiettyjä laatutavoitteita. Siksi ne muistuttavat yleensä enemmän suoritusperusteista palkkausta kuin taloudellista osallistumista. Gain sharing -järjestelmiä voidaan kuitenkin käyttää taloudellisena osallistumisjärjestelmänä silloin, kun ne perustuvat suhteellisen laaja-alaisiin tulosmittareihin ja kun näitä mittareita sovelletaan kollektiivisesti. Tämä koskee varsinkin julkista sektoria ja voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä, joissa ei kenties ole mahdollista soveltaa tavanomaisia taloudellisen osallistumisen muotoja.

Käytännössä sovelletaan useita taloudellisia osallistumisjärjestelmiä, jotka eivät rajoitu edellä selostettuihin järjestelmiin, vaan joissa voidaan yhdistää eri lähestymistapojen osatekijöitä. Taloudellisiin osallistumisjärjestelmiin voi siten kuulua myös rahastointijärjestelyjä tai henkilöstölle suunnattuja säästöohjelmia edellyttäen, että niihin suoritettavat maksut liittyvät yrityksen tulokseen ja/tai että niiden kautta syntyy jonkin muotoinen henkilöstön osakeomistus.

Nykyiset työntekijöiden taloudelliset osallistumisjärjestelmät vaihtelevat suuresti jäsenvaltioiden välillä sekä niiden sisällä. Tämä johtuu taloudelliselle osallistumiselle asetettujen tavoitteiden vaihtelevuudesta. On tärkeää, että käytettävissä on erilaisia järjestelmiä, jotta työntekijöiden taloudellinen osallistuminen voidaan mukauttaa asianomaisiin tarpeisiin ja tavoitteisiin. Jotta työntekijöiden taloudellisen osallistumisen tarjoamia etuja voidaan hyödyntää täysimääräisesti, on usein parempi asettaa käyttöön useampia järjestelmiä tai kehittää eri muotojen yhdistelmiä.

Tässä tiedonannossa ei siksi rajoituta johonkin tiettyyn henkilöstön taloudellisen osallistumisen muotoon, vaan tarkoituksena on käsitellä yleisiä kysymyksiä, jotka liittyvät eri muotojen käytön edistämiseen. Saatavilla olevien järjestelmien määrä ja vaihtelevuus antaa yrityksille ja työntekijöille valinnan varaa, mikä on tärkeä näkökohta ja vaatii edelleen kehittämistä.

2.2 Taloudellisen osallistumisen edut

Työntekijöiden voitto- ja tulospalkkiojärjestelmät tarjoavat useita mahdollisia etuja yrityksille, työntekijöille ja koko talouselämälle.

Komissio teetti hiljattain tutkimuksen [5], jonka tulosten mukaan yritykset ottavat taloudellisia osallistumisjärjestelmiä käyttöön pääasiassa siksi, että ne haluavat kannustaa työntekijöitä suhtautumaan entistä aktiivisemmin yrityksen menestymiseen, saada työntekijät tuntemaan yhteenkuuluvuutta yrityksen kanssa ja jakamaan yhteiset tavoitteet sekä samansuuntaistaa entistä enemmän työntekijöiden ja osakkeenomistajien intressejä. Taloudellinen osallistuminen on myös tärkeä väline, kun halutaan palkata henkilöstöä ja saada se pysymään yrityksen palveluksessa. Se edistää työntekijöiden motivaatiota, lojaaliutta ja pitkän ajan sitoutumista sekä parantaa tuottavuutta, kilpailukykyä ja kannattavuutta. Taloudellinen osallistuminen voi myös olla tärkeä keino pääoman saamiseksi varsinkin yritystoiminnan käynnistämisvaiheessa.

[5] F. van den Bulcke, A company perspective on financial participation in the European Union. Objectives and obstacles, (2000).

Työntekijät samaistuvat taloudellisen osallistumisen ansiosta enemmän yritykseensä ja sitoutuvat aktiivisemmin sen liiketoimiin ja menestymiseen. Taloudellinen osallistuminen voi parantaa työn laatua ja kohentaa työtyytyväisyyttä varsinkin siinä tapauksessa, että samaan aikaan sovelletaan muita osallistumista edistäviä johtamiskäytäntöjä ja uudistetaan työn organisointia. Taloudellinen osallistuminen voi myös tukea työntekijöiden varallisuuden kartuttamista ja antaa heille paremman mahdollisuuden saada osansa talouskasvusta verrattuna järjestelmään, joka perustuu yksinomaan palkkatuloihin.

Joidenkin tutkimusten [6] mukaan taloudelliset osallistumisjärjestelmät vaikuttavat myönteisesti työllisyysasteeseen, ja niiden avulla on mahdollista säilyttää työllisyys vakaampana eri suhdannevaiheissa. Järjestelmät voivat myös edistää kokonaistulojen ja tuottavuuden välistä yhteyttä sikäli, että yritykset, joilla on parempi tuottavuus, pääsevät todennäköisesti tiettynä aikana suurempiin voittoihin, joista puolestaan työntekijät pääsevät osallisiksi. Tämä saattaa myös vaikuttaa myönteisesti työmarkkinoiden toimintaan ja työllisyysasteisiin. Järjestelmillä voi olla innovatiivinen ja tärkeä merkitys talouskasvun ja elinkeinoelämän muutosten kannalta varsinkin silloin, kun kyse on yritysten käynnistysvaiheen rahoituksesta ja riskipääoman hankkimisesta uusille yrityksille.

[6] Hyvän yleiskuvan saa esimerkiksi Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön säätiön seuraavista julkaisuista: (2001a): Recent trends in employee financial participation ja (2001b): Employee share-ownership and profit-sharing in the EU.

Taloudellisen osallistumisen järjestelmät edistävät näin ollen myös sosiaalipoliittisten tavoitteiden saavuttamista, sillä niiden avulla yhä useampi pääsee osalliseksi hyvinvoinnin kasvusta ja kohentuneesta sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta.

Monissa taloudellisen osallistumisen vaikutuksia käsittelevissä empiirisissä tutkimuksissa on todettu, että taloudellisen osallistumisen ja eri tulosmittareiden välillä on positiivinen vaikutussuhde. Voimakkain ja vakiintunein vaikutussuhde on voitonjaon kohdalla. Useissa merkittävissä tutkimuksissa on myös havaittu, että taloudellisella osallistumisella on myönteinen vaikutus motivaatioon ja työtyytyväisyyteen.

Joissakin viimeaikaisissa tutkimuksissa on korostettu varsinkin sitä, että taloudellisten osallistumisjärjestelmien avulla saadaan aikaan suurimmat myönteiset vaikutukset silloin, kun järjestelmät on suunniteltu hyvin ja sovitettu osallistumista edistäviin, kumppanuuteen perustuviin johtamispuitteisiin. Lisäksi taloudellisten osallistumisjärjestelmien edut tulevat selvimmin esiin, kun järjestelmiä käytetään henkilöstöpolitiikan muiden välineiden, kuten koulutuksen, rinnalla tai kun samalla otetaan käyttöön uusia työn organisoinnin muotoja.

Taloudellisen osallistumisen mahdolliset merkittävät edut tulevat korostuneesti esiin sekä teoreettisissa että empiirisissä tutkimuksissa. Siksi kaikkien toimijoiden kaikilla tasoilla on pyrittävä saamaan taloudellisia osallistumisjärjestelmiä entistä yleisemmin käyttöön ja laajentamaan niiden kattamaa alaa.

2.3 Työntekijöiden taloudellisen osallistumisen viimeaikaiset suuntaukset

Kun tarkastellaan taloudellisten osallistumisjärjestelmien kehittymistä Euroopassa, voidaan havaita seuraavat kaksi pääasiallista piirrettä:

* Työntekijöiden taloudellisia osallistumisjärjestelmiä käytetään kaiken kaikkiaan vähän. Voitonjakoa sovelletaan enemmän kuin osakeomistusta, joka ei ole kovin yleistä.

* Taloudellinen osallistuminen on lisäksi kehittynyt varsin epätasaisesti eri jäsenvaltioissa. Joissakin jäsenvaltioissa on pitkät perinteet työntekijöiden taloudellisen osallistumisen alalla, kun taas toisissa valtioissa kyseisten järjestelmien käyttö on hyvin suppeaa.

Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön tekemän (10 jäsenvaltiota käsittäneen) tutkimuksen mukaan 72 prosentissa yrityksistä ei ollut minkäänlaista taloudellista osallistumisjärjestelmää vuonna 1997 [7]. Etenkin osakeomistusjärjestelmät olivat erittäin harvinaisia, ja niitä oli vain 9 prosentissa yrityksistä. Taloudelliset osallistumisjärjestelmät olivat yleisimpiä Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, joissa yli 50 prosentissa yrityksistä oli käytössä tällainen järjestelmä.

[7] Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (2001a).

Taloudelliset osallistumisjärjestelmät olivat lisäksi yleisempiä suurissa yrityksissä. Alle 49 työntekijän yrityksiä tarkasteltaessa havaittiin, että 80 prosentissa niistä ei ollut käytössä taloudellista osallistumisjärjestelmää, kun taas yli 200 työntekijän yrityksistä noin yksi kolmasosa oli ottanut käyttöön taloudellisia osallistumisjärjestelmiä.

Eräässä viimeaikaisessa selvityksessä [8] kartoitettiin tilanne yli 200 henkilöä työllistävissä yrityksissä ja todettiin, että alle puolet yrityksistä sovelsi voitonjakojärjestelmiä vuosina 1999-2000 ja että vajaa kolmasosa käytti osakeomistusjärjestelmiä (ks. taulukko 1).

[8] Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (2001b).

Taulukko 1: Taloudelliset osallistumisjärjestelmät maittain jaoteltuina (taloudellisia osallistumisjärjestelmiä käyttävien liiketoimintayksiköiden osuus prosentteina vuosina 1999-2000)

>TAULUKON PAIKKA>

Lähde: Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (2001b): Employee share-ownership and profit-sharing in the EU.

Maiden väliset erot johtuvat jäsenvaltioiden toimintalinjojen eroavuuksista. Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa on pitkät perinteet työntekijöiden taloudellisen osallistumisen alalla, sillä niiden hallitukset ovat jatkuvasti edistäneet kyseisten järjestelmien käyttöä. Pepper II -raportissa todettiin, että Irlannissa, Suomessa ja Alankomaissa hallituksen kannatus Pepper-järjestelmiä kohtaan oli kasvussa, sillä maissa oli otettu käyttöön uutta lainsäädäntöä ja parannettu kannustimia. Muissa jäsenvaltioissa virallinen hallituksen tuki oli vähäistä tai puuttui kokonaan. Joissakin jäsenvaltioissa, muun muassa Saksassa, Espanjassa ja Italiassa, hallitukset ovat vedonneet työmarkkinaosapuoliin, jotta ne käynnistäisivät keskustelun taloudellisesta osallistumisesta.

Keskustelu taloudellisesta osallistumisesta on tällä välin vauhdittunut monilla tasoilla. Perinteisten edelläkävijämaiden lisäksi on tätä nykyä muitakin jäsenvaltioita, jotka tukevat taloudellista osallistumista hyvin aktiivisesti. Uutta lainsäädäntöä ja uusia aloitteita on viime vuosina otettu käyttöön monissa maissa, kuten Belgiassa, Irlannissa, Suomessa, Itävallassa ja Alankomaissa. Lisäksi Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa on otettu käyttöön uusia toimenpiteitä. Työntekijöiden taloudellinen osallistuminen sisältyy Italiassa äskettäin julkaistuun työmarkkinauudistuksia käsittelevään valkoiseen kirjaan. Saksassa on myös vedottu uudelleen työmarkkinaosapuoliin, jotta ne ottaisivat taloudellisen osallistumisen esiin työehtosopimusneuvotteluissa.

Keskustelu on vauhdittunut myös työmarkkinaosapuolten ja yritysten piirissä. Työmarkkinaosapuolet sekä jäsenvaltioissa että Euroopan tasolla tukevat entistä aktiivisemmin taloudellista osallistumista. Työntekijöiden taloudelliset osallistumisjärjestelmät ovat yleistyneet yrityksissä, ja niistä on monissa tapauksissa tullut korvaamaton henkilöstöpolitiikan väline.

Viimeaikaiset aloitteet osoittavat selvästi, että taloudellisen osallistumisen edut tiedostetaan yhä laajemmin. Taloudellisten osallistumisjärjestelmien käytön edistämiseen on kuitenkin panostettava enemmän. Lisäksi kokemusten vaihto on erityisen hyödyllistä tällä alalla, kun otetaan huomioon järjestelmien käytön epätasainen jakautuminen Euroopassa. Siksi tässä tiedonannossa ehdotetaan joitakin konkreettisia toimia, joiden avulla pyritään tehostamaan tietojen ja kokemusten vaihtoa sekä hyvien toimintatapojen kartoittamista.

EU:n tulevan laajentumisen vuoksi on kiinnitettävä erityistä huomiota ehdokasmaiden tilanteeseen. Työntekijöiden taloudellinen osallistumisen kehitysaste on kaiken kaikkiaan hyvin alhainen Keski- ja Itä-Euroopan ehdokasmaissa. Joissakin maissa otettiin yksityistämisprosessin myötä käyttöön työntekijöiden omistusjärjestelyjä ja järjestelyjä, joissa yritys tai sen osa myytiin työntekijöille ja/tai johdolle. Työntekijöiden osakeomistuksen merkitys on sittemmin vähentynyt näissäkin tapauksissa.

Keski- ja Itä-Euroopassa on joitakin esteitä, jotka hankaloittavat taloudellisen osallistumisen kehittämistä:

* Työntekijöiden omistamilla yrityksillä on usein vakavia taloudellisia vaikeuksia varsinkin silloin, kun omistusjärjestely syntyy pikemminkin tilanteen sanelemana kuin suunnittelun tuloksena.

* Työntekijät eivät useinkaan ole kiinnostuneita osakeomistuksesta. He pyrkivät varsin monissa tapauksissa myymään osakkeensa melkein välittömästi.

* Yksityistämisvaiheen päätyttyä ollaan lakkauttamassa edullisia verojärjestelyjä, joita käytettiin joissakin maissa myytäessä yrityksiä tai niiden osia henkilöstölle.

* Käytännöllisesti katsoen kaikista ehdokasmaista puuttuu työntekijöiden taloudellista osallistumista säätelevä oikeudellinen ja verotuksellinen kehys, eikä niissä tueta lainkaan taloudellisen osallistumisen eri muotojen kehittämistä.

Näiden haasteiden pohjalta tässä tiedonannossa ehdotetaan joitakin toimenpiteitä, joiden avulla halutaan käsitellä nimenomaan ehdokasmaiden tilannetta.

2.4 Yhteisvaikutukset yhteisön muiden aloitteiden kanssa

Työntekijöiden taloudellinen osallistuminen liittyy tarjoamiensa etujen vuoksi kiinteästi Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseen. Taloudellinen osallistuminen on erinomainen esimerkki politiikasta, jossa voidaan käsitellä taloudellisia, sosiaalisia sekä työllisyyttä koskevia tavoitteita niin, että eri alat tukevat toisiaan. Kun taloudellinen osallistumisjärjestelmä otetaan käyttöön oikealla tavalla, sen avulla voidaan kohentaa yritysten kannattavuutta ja kilpailukykyä, parantaa työntekijöiden motivaatiota, sitoutumista ja työtyytyväisyyttä, parantaa työn laatua ja - mikä tärkeintä - edistää tulojen ja hyvinvoinnin entistä tasapuolisempaa jakautumista.

Työntekijöiden taloudellisen osallistumisen edistäminen osoittaa myös, että työn laatuun ja työelämän suhteiden laatuun investoiminen ei ole ainoastaan eikä ensisijaisesti kustannustekijä, vaan se on myös tuottava tekijä, joka edistää tuottavuutta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja elintason kohoamista, kuten kesäkuussa 2001 annetussa komission tiedonannossa "Investoiminen laatuun" [9] todetaan.

[9] Työllisyys- ja sosiaalipolitiikka: investoiminen laatuun, KOM(2001) 313.

Taloudellinen osallistuminen voi myös olla tärkeää Euroopan pääomamarkkinoiden kehittymisen ja etenkin riskipääomamarkkinoiden kehittymisen kannalta. Tämä todettiin nimenomaisesti vuoden 2000 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa sekä komission tiedonannossa "Riskipääoma: Avain työpaikkojen luomiseen Euroopan unionissa" [10]. Kun vertailukohteena pidetään Yhdysvaltoja ja siellä saatuja kokemuksia, todetaan merkittäviä ja paljolti käyttämättä olevia mahdollisuuksia taloudellisen osallistumisen kehittämisessä osana yleistä strategiaa, jolla pyritään vauhdittamaan uusien, dynaamisten yhtiöiden kasvua. Taloudellisen osallistumisen edistäminen kuuluu näin ollen rakenteellisiin uudistuksiin, joita Euroopan kasvu- ja työllisyysmahdollisuuksien sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden mahdollisuuksien toteuttaminen vaatii.

[10] Riskipääoma: Avain työpaikkojen luomiseen Euroopan unionissa, SEC(1998) 552.

Taloudellinen osallistuminen on tärkeä näkökohta myös työn organisoinnin nykyaikaistamisen kannalta. Komission vihreässä kirjassa "Yhteistyössä työn uudelleenorganisointiin" [11] korostettiin työntekijöiden taloudellisen osallistumisen mahdollista merkitystä työn organisoinnin nykyaikaistamisessa, mikä parantaa huomattavasti eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä samoin kuin työelämän laatua ja työvoiman työllistymismahdollisuuksia. Työntekijöiden taloudellisen osallistumisen avulla edistetään työntekijöiden samaistumista omaan yritykseensä sekä heidän sitoutumistaan yrityksen liiketoimiin, ja siksi taloudelliset osallistumisjärjestelmät ovat tärkeitä, kun halutaan onnistua työn organisoinnin uudistamisessa ja antaa työntekijöille lisää vastuuta.

[11] Yhteistyössä työn uudelleenorganisointiin, KOM(97) 128.

Taloudellinen osallistuminen liittyy näin ollen läheisesti Euroopan työllisyysstrategiaan ja työllisyyden suuntaviivoihin. Se tukee sopeutumiskykyä koskevan pilarin tavoitteita, sillä sen avulla yritykset ja työntekijät pystyvät sopeutumaan paremmin elinkeinoelämän muutoksiin. Taloudellisella osallistumisella on huomattava merkitys myös yrittäjyyspilarin kannalta, sillä se tarjoaa mahdollisen rahoituslähteen yritysten käynnistysvaihetta varten ja lisää työntekijöiden yrittäjähenkisyyttä.

Taloudellinen osallistuminen tukee myös siirtymistä entistä avoimempaan ja tehokkaampaan johtamis- ja valvontajärjestelmään, sillä se samansuuntaistaa entistä enemmän työntekijöiden ja muiden osakkeenomistajien intressejä ja takaa, että työntekijät suhtautuvat entistä aktiivisemmin ja pitkäjänteisemmin yrityksen kehittämiseen.

Viime aikoina on käyty keskustelua yritysten yhteiskunnallisesta vastuusta. Keskusteluissa on tullut selvästi esiin, miten tärkeää yritysten on ottaa huomioon eri sidosryhmien intressit. Se on tärkeää yrityksen oman edun vuoksi ja sen takaamiseksi, että yritys noudattaa sosiaalisesti ja ekologisesti vastuullisia toimintalinjoja. Se tuo varsin konkreettisia hyötyjä yrityksille ja on siis niiden oman edun mukaista. Komission vihreässä kirjassa yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä [12] painotetaan sekä yrityksille että yhteiskunnalle koituvia hyötyjä, kun yritykset tunnustavat yhteiskunnallisen vastuunsa ja ottavat toiminnassaan huomioon sosiaaliset ja ekologiset kysymykset.

[12] Vihreä kirja yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä, KOM(2001) 366.

Työntekijöiden taloudellisen osallistumisen edistäminen on tärkeää siksi, että siitä koituu välittömiä etuja, mutta myös siksi, että sillä on yhteyksiä merkittäviin politiikan aloihin ja tavoitteisiin. Näin ollen on selvää, että taloudellisen osallistumisen yleistämiseen tähtääviä toimia on tehostettava kaikilla tasoilla, jotta entistä useammat yritykset ja työntekijät voivat hyötyä taloudellisen osallistumisen tarjoamista eduista.

2.5 Työntekijöiden taloudelliseen osallistumiseen kohdistuvat haasteet

Lisätoimien tarve

Tähänastisessa keskustelussa on käynyt selväksi, että taloudellisen osallistumisen alalla on toteutettava lisätoimia, varsinkin kun otetaan huomioon seuraavat konkreettiset haasteet:

* On selvästi tarpeen lisätä taloudellisten osallistumisjärjestelmien käyttöä kaikkialla Euroopassa. Viime aikoina tapahtuneesta edistymisestä huolimatta niiden käyttö on kaiken kaikkiaan vähäistä Euroopassa, ja se on lisäksi kehittynyt varsin epätasaisesti eri jäsenvaltioissa.

* Taloudellisesta osallistumisesta saatujen kokemusten perusteella on myös aiheellista laajentaa taloudellisten osallistumisjärjestelmien kattamaa alaa. Kuten edellä todetaan, varsinkin pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on useita ongelmia, kun ne haluavat ottaa käyttöön näitä järjestelmiä (ks. myös kohta 5.3). Samalla on tärkeää tarkastella, voidaanko taloudellinen osallistuminen ulottaa julkiselle sektorille ja voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin. Tämän suuntaisia toimia on jo toteutettu joissakin maissa, esimerkiksi Suomessa ja Irlannissa.

* Maiden väliset esteet muodostavat yhä suuremman ongelman, kun entistä useammat yritykset toimivat kansainvälisesti ja alkavat ottaa käyttöön taloudellisia osallistumisjärjestelmiä eri maissa toimivia työntekijöitään varten.

* Euron käyttöönoton myötä maiden väliset esteet ovat väistämättä tulleet entistä ajankohtaisemmiksi. Vastaavasti taloudellisen yhdentymisen lisääntyessä yritykset toimivat entistä enemmän Euroopan laajuisesti. Eri maissa työskentelevät työntekijät voivat euron ansiosta vertailla entistä paremmin taloudellisia osallistumisjärjestelmiä - ja niistä saatavia etuja.

* Euroopan unionin laajentuminen tuo uusia haasteita taloudelliselle osallistumiselle. Työntekijöiden taloudellisen osallistumisen kehitysaste on erittäin alhainen useimmissa ehdokasmaissa, ja sitä säätelevä yleinen oikeudellinen ja verotuksellinen kehys puuttuu useimmissa tapauksissa.

Yhteisön aloitteiden oikeudelliset näkökohdat

Tämän tiedonannon, joka vastaa EY:n perustamissopimuksen 140 artiklaa tarkoituksena on edistää taloudellista osallistumista kaikkialla Euroopan unionissa käynnistämällä uudelleen yhteisön laajuinen keskustelu, parantamalla tietoisuutta eri järjestelmistä ja ehdottamalla joitakin tämän alan tehostamistoimia, joita olisi toteutettava kaikilla tasoilla.

3. Yleiset periaatteet

Taloudellisen osallistumisen eri muotoja tarkasteltaessa havaitaan, että järjestelmät ovat varsin vaihtelevia. Toisaalta useimmissa taloudellisissa osallistumisjärjestelmissä ja jäsenvaltioiden toimintalinjoissa on todettavissa joitakin keskeisiä tekijöitä ja periaatteita. Tässä tiedonannossa esitettyjä, laajasti tunnustettuja yleisperiaatteita voidaan käyttää hyvien toimintatapojen määrittämisen lähtökohtana. Niiden avulla halutaan kannustaa taloudellisten osallistumisjärjestelmien edistämiseen kaikkialla Euroopassa ja tarjota ohjeita jäsenvaltioille, työmarkkinaosapuolille ja yrityksille.

Vapaaehtoisuus

Taloudellisten osallistumisjärjestelmien olisi oltava vapaaehtoisia sekä yrityksille että työntekijöille. Järjestelmien käyttöönoton olisi vastattava kaikkien asianomaisten osapuolten todellisia tarpeita ja intressejä, eikä sen siksi pitäisi olla pakollista. On selvää, ettei tämä sulje pois sitä, että joitakin taloudellisen osallistumisen osatekijöitä tehdään pakollisiksi tai että taloudellinen osallistuminen otetaan käyttöön lainsäädännön tai työehtosopimusten perusteella. Hallituksen tukiohjelmat ja selkeä oikeudellinen kehys ovat tärkeitä osatekijöitä, kun taloudellisten osallistumisjärjestelmien käyttöä halutaan edistää. Työmarkkinaosapuolten panos voi myös olla merkittävässä asemassa, kun halutaan varmistaa taloudellisten osallistumisjärjestelmien onnistuminen.

Taloudellisen osallistumisen tarjoamien etujen ulottaminen kaikkiin työntekijöihin

Kaikkien työntekijöiden olisi periaatteessa voitava olla mukana taloudellisissa osallistumisjärjestelmissä. Järjestelmät olisi pyrittävä tekemään mahdollisimman kattaviksi ja niissä olisi pyrittävä kohtelemaan kaikkia työntekijöitä samoin ehdoin, joskin jonkintasoinen eriyttäminen on perusteltua työntekijöiden erilaisten tarpeiden ja intressien huomioon ottamiseksi.

Taloudellisen osallistumisen tarjoamiin tärkeimpiin etuihin kuuluu työntekijöiden lisääntyvä samaistuminen yritykseen, mikä luo yritykseen kuulumisen tunnetta ja parantaa henkilöstön motivaatiota. Työntekijöiden erilainen kohtelu olisi täysin ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa, ja siksi sitä olisi vältettävä.

Selkeys ja avoimuus

Taloudelliset osallistumisjärjestelmät olisi perustettava ja niitä olisi hallinnoitava selkeästi ja avoimesti. Tämä on tärkeää, jotta järjestelmät hyväksyttäisiin ja jotta työntekijät voisivat arvioida niihin liittyvät mahdolliset riskit ja edut kaikilta osin. Etusijalle olisi asetettava selvät, helposti ymmärrettävät järjestelmät, joissa painotetaan avoimuutta työntekijöihin nähden. Tässä suhteessa on erityisen tärkeää, että työntekijöille ja heidän edustajilleen tiedotetaan ja että heitä kuullaan käyttöön otettavien taloudellisten osallistumisjärjestelmien yksityiskohdista. [13]

[13] Tämä pohjautuu myös velvollisuuteen, josta säädetään työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä 11. maaliskuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/14/EY ja jonka mukaan työntekijöille ja heidän edustajilleen on tiedotettava ja heitä on kuultava kysymyksissä, jotka muuttavat työn organisointia ja työsopimussuhteita.

Varsinkin osakeomistusjärjestelmiin liittyy lähes poikkeuksetta tiettyjä monimutkaisia tekijöitä. Niiden tapauksessa on tärkeää antaa työntekijöille asianmukaista koulutusta, jotta he voivat arvioida järjestelmän ominaisuudet ja yksityiskohdat.

Järjestelmien hallinnoinnin olisi myös oltava avointa. Yritysten olisi noudatettava tarkoin voimassa olevia kirjanpitostandardeja ja tietojen ilmoittamista koskevia sääntöjä. Lisäksi työntekijöille olisi annettava säännöllisesti informaatiota, ja heille olisi tiedotettava kaikista tapahtumista, joilla saattaa olla merkittävä vaikutus heidän sijoitukseensa.

Ennalta määritetty kaava

Taloudellista osallistumista koskevien sääntöjen olisi perustuttava ennalta määritettyyn kaavaan, joka kytkeytyy selvästi yrityksen tuloksiin. Tämä on oleellista järjestelmien avoimuuden takaamiseksi. Henkilöstön motivaation, sitoutumisen ja yritykseen samaistumisen kannalta on ilmeisesti suotavampaa vahvistaa selkeä ja ennalta määritetty kaava sen sijaan, että voitonjakojärjestelystä päätettäisiin vasta jälkeen päin.

Säännöllinen soveltaminen

Taloudellisia osallistumisjärjestelmiä olisi sovellettava säännöllisesti eikä kertaluontoisesti. Tämä on varsin tärkeää, mikäli järjestelmien avulla on tarkoitus edistää ja palkita henkilöstön pitkäaikaista sitoutumista ja lojaaliutta. On selvää, ettei järjestelmien säännöllinen soveltaminen tarkoita sitä, että niistä saadut edut pysyvät koko ajan muuttumattomina. Taloudellisille osallistumisjärjestelmille on ominaista, että saadut palkkiot vaihtelevat yrityksen tulosten ja voittojen mukaan ja että joinakin vuosina palkkioita ei makseta ollenkaan tai että työntekijöiden sijoitusten arvo saattaa laskea.

Työntekijöille aiheutuvien kohtuuttomien riskien välttäminen

Työntekijät ovat muihin sijoittajiin verrattuna yleensä alttiimpia kielteiselle taloudelliselle kehitykselle, joka vaikuttaa heidän yritykseensä. Tuolloin ei ole kyse pelkästään työntekijöiden investoinnista, vaan mahdollisesti myös heidän tuloistaan sekä työpaikastaan.

Kunkin taloudellisen osallistumisjärjestelmän yksityiskohdista riippuu, missä määrin järjestelmistä aiheutuu riskejä työntekijöille. Käteissuorituksiin tai rahastointiin perustuvat järjestelmät tuovat todennäköisesti mukanaan vain vähäisiä riskejä. Osakeomistukseen perustuvissa järjestelyissä työntekijöille aiheutuvat riskit riippuvat suuressa määrin kunkin järjestelyn yksityiskohdista, esimerkiksi säännöistä, jotka koskevat osakkeiden omistusaikaa, ennen määräaikaa suoritettua osakkeiden myyntiä ja sijoitusten enimmäismäärää.

Taloudellisia osallistumisjärjestelmiä käyttöönotettaessa ja sovellettaessa on joka tapauksessa pyrittävä välttämään työntekijöihin kohdistuvia kohtuuttomia riskejä. Työntekijöitä on ainakin varoitettava taloudelliseen osallistumiseen kytkeytyvistä riskeistä, jotka johtuvat tulojen vaihteluista ja sijoitusten vähäisestä hajauttamisesta. Kuten edellä mainitaan, taloudelliset osallistumisjärjestelmät olisi otettava käyttöön ja niitä olisi hallinnoitava selkeästi ja avoimesti. Järjestelmiä suunniteltaessa olisi huolehdittava siitä, että kehitetään sellaisia mekanismeja ja asetetaan etusijalle sellaisia järjestelmiä, joiden avulla vältetään työntekijöihin kohdistuvat liialliset riskit ottaen huomioon kulloisellekin järjestelmälle asetetut tavoitteet.

Palkkatulon ja taloudelliseen osallistumiseen perustuvan tulon erillään pito

Taloudelliseen osallistumiseen perustuvan tulon ja palkkatulon välillä on tehtävä selvä ero. Joissakin tapauksissa (esimerkiksi johtohenkilöstön tapauksessa tai yritysten käynnistämisvaiheessa) taloudelliseen osallistumiseen - ja varsinkin osakeoptioihin - perustuva tulo voi muodostaa suuren osan kokonaiskorvauksesta. Taloudellista osallistumista ei kuitenkaan yleensä pitäisi pitää palkan korvikkeena, vaan sillä on erilainen, täydentävä rooli. Taloudelliseen osallistumiseen perustuvat tulot on siis maksettava kansallisten sääntöjen ja käytäntöjen mukaan määräytyvän kiinteän palkan lisäksi. Työmarkkinaosapuolet voivat luonnollisesti neuvotella taloudellisen osallistumisjärjestelmän maksujärjestelyistä ja ehdoista parhaaksi katsomallaan tavalla.

Yhteensopivuus työntekijöiden liikkuvuuden kanssa

Taloudelliset osallistumisjärjestelmät olisi kehitettävä siten, että ne ovat yhteensopivia työntekijöiden liikkuvuuden kanssa kansainvälisesti sekä yritysten välillä. Taloudelliseen osallistumiseen tähtäävät toimintalinjat eivät saa muodostaa esteitä varsinkaan työntekijöiden kansainväliselle liikkuvuudelle. Taloudellisen osallistumisen yhtenä päätavoitteena on luonnollisesti edistää työntekijöiden pitkäaikaista sitoutumista ja lojaaliutta yritykseen nähden. Toisaalta on kuitenkin muistettava, että yhä useammat työntekijät joutuvat työelämänsä aikana vastaamaan yhä kasvaviin liikkuvuus- ja joustavuusvaatimuksiin. Taloudelliset osallistumisjärjestelmät olisikin suunniteltava siten, että niihin liitetään riittävät toimintaohjeet sellaisia tapauksia varten, joissa työntekijät jäävät pois yrityksen palveluksesta. Toimintaohjeissa olisi otettava huomioon työntekijöiden pitkäaikaisen sitoutumisen merkitys yritykselle samoin kuin työntekijöiden oikeus liikkuvuuteen.

4. Maiden väliset esteet

4.1 Ongelma

Taloudelliset osallistumisjärjestelmät ja niihin sovelletut toimintalinjat vaihtelevat suuresti Euroopassa. Vaihtelevuus ei sinänsä aiheuta ongelmia. Itse asiassa eroavuuksiin on suhtauduttava myönteisesti, sillä ne ovat tärkeitä tekijöitä, kun halutaan varmistaa, että järjestelmät soveltuvat mahdollisimman hyvin kansallisiin ja yritysten olosuhteisiin.

Erot voivat kuitenkin aiheuttaa vakavia esteitä järjestelmien käytölle ja kehittämiselle eri maiden välillä. Verojärjestelmien erojen (sosiaaliturvamaksujen alalla), yleisten lainsäädännöllisten kehysten erojen sekä kulttuurierojen vuoksi yritysten on varsin usein mahdotonta kehittää ja soveltaa yhteistä taloudellista osallistumisjärjestelmää Euroopan laajuisesti.

Kun yritykset ottavat käyttöön järjestelmiä, joihin kaikki niiden työntekijät voivat osallistua eri jäsenvaltioissa, seurauksena on yleensä huomattavia kustannuksia ja merkittävä hallinnollinen työmäärä. Kustannukset ovat yritysten kannalta usein kohtuuttoman korkeat. Vaikka järjestelmiä sovelletaan kaikkialla Euroopassa, ne on kuitenkin mukautettava erilaisiin kansallisiin olosuhteisiin. Eri maissa toimivia työntekijöitä ei toisin sanoen kohdella yhtäläisesti, vaikka he osallistuvat periaatteessa samaan taloudelliseen osallistumisjärjestelmään.

Olemassa olevat erot ovat yritysten kannalta rasitus, mutta ne voivat myös estää työntekijöiden, ja joskus myös pääomien, vapaata liikkuvuutta varsinkin silloin, kun ilmenee kaksinkertaiseen verotukseen liittyviä ongelmia.

Maiden väliset esteet jarruttavat kaiken kaikkiaan taloudellisten osallistumisjärjestelmien yleistymistä Euroopassa. Yritysten näkökulmasta olisi selvästikin loogisempaa ja helpompaa perustaa yksi yhteinen järjestelmä, johon tehtäisiin joitakin vähäisiä kansallisia mukautuksia. Tämä pätee varsinkin eurooppayhtiöön, joka toimii yhden säännöstön mukaisesti monilla tärkeillä alueilla. Eurooppayhtiön tapauksessa olisi johdonmukaista, että yhtiö voisi käyttää myös yhteistä taloudellista osallistumisjärjestelmää.

4.2 Pääasialliset esteet

Verotus

Verojärjestelmien erot voivat johtaa kahdenlaisiin ongelmiin. Niistä voi ensiksikin aiheutua kaksinkertaiseen verotukseen liittyviä vaikeuksia. Tämä koskee ennen kaikkea osakeoptioita. Maasta toiseen siirtyvät yrityksen työntekijät saattavat joutua kaksinkertaisen verotuksen kohteiksi, tai joissakin tapauksissa heitä ei veroteta lainkaan. Jäsenvaltioiden väliset nykyiset kaksinkertaista verotusta koskevat sopimukset eivät sisällä osakeoptioiden verotusta koskevia määräyksiä. Nykyisin voimassa olevia, yleisempiä määräyksiä - esimerkiksi työstä saatua tuloa koskevia määräyksiä (OECD:n mallisopimuksen 15 artikla) - voitaisiin kuitenkin mahdollisesti tulkita niin, että asiaan voitaisiin löytää ratkaisu. OECD:ssä ollaankin parhaillaan tarkastelemassa tätä kysymystä.

Toiseksi verojärjestelmien erot voivat aiheuttaa huomattavia hallinnollisia kustannuksia yrityksille, jotka haluavat ottaa käyttöön taloudellisia osallistumisjärjestelmiä eri maissa. Yritysten on muun muassa otettava huomioon erilaiset säännöt, jotka koskevat kustannusten vähennyskelpoisuutta, omistukselle asetettua vähimmäisaikaa, työntekijöille myönnettyjä mahdollisia alennuksia, verotusajankohtaa sekä mahdollista veroetuuskohtelua.

Sosiaaliturvamaksut

Taloudellisesta osallistumisjärjestelmästä saadun tulon vaihteleva käsittely sosiaaliturvamaksujen kannalta voi osaltaan hankaloittaa järjestelmien käyttöönottoa. Sosiaaliturvamaksujen suurusluokka voi vaihdella eri maissa, ja joissakin tapauksissa järjestelmästä saatu tulo voi olla kokonaan vapautettu sosiaaliturvamaksuista.

Sosiaaliturvamaksut voivat lisäksi olla niin suuria, että ne estävät yrityksiä laajentamasta taloudellisia osallistumisjärjestelmiä tiettyihin maihin. Tämä johtuu varsinkin siitä, että järjestelmistä saatava tosiasiallinen tulo saadaan usein tietää vasta jälkeen päin. Mahdolliset erittäin suuret sosiaaliturvamaksut voivat näin ollen aiheuttaa yrityksille riskejä, joiden suuruusluokkaa ei voida ennalta laskea.

Sosiaaliturvamaksuja koskevat varsinaiset säännöt eivät välttämättä aina ole täysin selviä. Tämä yrityksille ja työntekijöille aiheutuva oikeudellinen epävarmuustekijä estää myös osaltaan järjestelmien laajentamista.

Lainsäädännölliset erot

Jäsenvaltioiden väliset lainsäädännölliset erot voivat myös osaltaan estää taloudellisten osallistumisjärjestelmien käyttöönottoa maiden välillä.

Arvopaperilakien ja varsinkin tarjousesitettä koskevien vaatimusten erot voivat aiheuttaa ongelmia osakeomistusjärjestelmissä. Työntekijöiden osakeomistusjärjestelmien pitäisi neuvoston direktiivin 89/298/ETY mukaisesti olla vapautettuja tarjousesitettä koskevista vaatimuksista. Käytännössä osa järjestelmiä voi jäädä tämän säännöksen ulkopuolelle, vapautus ei ehkä ole automaattinen ja vapautusta koskevat yksityiskohdat voivat vaihdella eri maiden välillä.

Työlainsäädäntö voi tuoda mukanaan erityisiä ongelmia, esimerkiksi kysymyksissä, jotka koskevat kelpoisuusperusteita, palvelussuhteen päättymistä samoin kuin erorahaa sekä osakkeiden ja osakeoptioiden siirtokelpoisuutta. Tietosuojalainsäädännön erot voivat myös hankaloittaa taloudellisten osallistumisjärjestelmien varsinaista hallinnointia.

Kulttuurierot

Kulttuurierot, erilainen suhtautuminen taloudellisiin osallistumisjärjestelmiin, erilaiset kansalliset perinteet samoin kuin työmarkkinajärjestelmien erot voivat myös aiheuttaa ongelmia yrityksille, jotka ottavat käyttöön taloudellisia osallistumisjärjestelmiä eri maissa. Kansallisten perinteiden ja toimintalinjojen vuoksi työntekijät ja työmarkkinaosapuolet voivat suhtautua eri tavoin erilaisiin järjestelmien muotoihin.

Useimmat eroavuudet on ilmeisesti hyväksyttävä sellaisinaan. Toisaalta tiedottamista lisäämällä ja kokemusten vaihtoa tehostamalla voidaan pitkälti vähentää kulttuurieroista johtuvia mahdollisia ongelmia.

Taloudellisten osallistumisjärjestelmien keskinäisen tunnustamisen puute

Keskinäisen tunnustamisen yleinen puuttuminen on keskeinen ongelma, kun työntekijöiden taloudellista osallistumisjärjestelmää otetaan käyttöön kansainvälisesti.

Joissakin maissa on erityisiä verotuksellisesti hyväksyttyjä taloudellisia osallistumisjärjestelmiä, joiden avulla yritykset ja työntekijät voivat saada etuuskohtelun verojen ja sosiaaliturvamaksujen osalta. Joskus näihin järjestelmiin voi liittyä erillisiä laitoksia tai rahastoja, jotka perustetaan järjestelmien hoitoa varten. Muiden maiden työntekijöille ei useimmiten voida antaa mahdollisuutta osallistua näihin järjestelmiin. Kansainvälisesti toimivien yritysten on siksi yleensä luovuttava tällaisten järjestelmien tarjoamista eduista, jolleivät ne sitten halua ottaa käyttöön taloudellisia osallistumisjärjestelmiä vain osalle henkilöstöään.

Tietojen puute

Taloudellisten osallistumisjärjestelmien käyttöönotto kansainvälisellä tasolla on hankalaa myös sen vuoksi, ettei olemassa olevista järjestelmistä ja niihin tähtäävistä toimintatavoista ole saatavilla riittävästi tietoja. Tämän puutteen korjaaminen voi olla kohtuuttoman kallista varsinkin pienille yrityksille, minkä vuoksi ne saattavat olla haluttomia edes harkitsemaan järjestelmien käyttöönottoa. Tietojen puute voi heikentää myös kansallisten viranomaisten valmiutta tunnustaa muissa maissa käytettyjä palkkiojärjestelmiä ja mahdollistaa oman maansa työntekijöiden osallistuminen niihin.

4.3 Tulevat toimet

On selvää, että erilaiset esteet vaativat erilaisia ratkaisuja, jotka riippuvat myös kaavaillun taloudellisen osallistumisjärjestelmän luonteesta.

Monissa tapauksissa esteitä voidaan pitkälti karsia parantamalla tiedottamista ja tehostamalla kokemusten vaihtoa. Tämä koskee etenkin kulttuuriesteitä.

Mitä tulee muihin esteisiin sekä tapauksiin, jotka kytkeytyvät nykyisen keskinäisen tunnustamisen puuttumiseen ja kansallisten vero- ja sosiaaliturvajärjestelmien eroihin, komissio katsoo, että sen on kiinnitettävä erityistä huomiota mahdollisiin kielteisiin vaikutuksiin, joita seuraa järjestelmien soveltamisesta kansallisella tasolla ja jotka koskevat esimerkiksi pääoman vapaata liikkuvuutta tai sijoittautumisoikeutta. Komission tietoon ei ole tähän mennessä tullut, että tällaisia pääoman vapaata liikkuvuutta tai sijoittumisoikeutta hankaloittavia esteitä esiintyisi.

Komission on myös tarkasteltava perusteellisesti kaksinkertaisen verotuksen aiheuttamia esteitä. Kyseisten ongelmien välttämiseksi on tärkeää, että taloudelliset osallistumisjärjestelmät otetaan huomioon kaksinkertaista verotusta koskevissa sopimuksissa. Siihen on useita mahdollisia ratkaisuja: Voimassa olevia sopimuksia voitaisiin tulkita siten, että ne kattavat myös taloudelliset osallistumisjärjestelmät. OECD:ssä ollaan parhaillaan tutkimassa työntekijöiden osakeoptioiden aiheuttamia rajatylittäviä verotuskysymyksiä. Euroopan unionin jäsenvaltiot sekä komissio osallistuvat aktiivisesti OECD:n selvitystyöhön, jonka pohjalta on ehdotettu mahdollisia tulkintatapoja ja ratkaisuja muun muassa ajallisiin eroihin, option kattaman työskentelyjakson määrittämiseen sekä tapauksiin, joissa työntekijän asuinmaa muuttuu.

Mikäli kaksinkertaista verotusta koskevien nykyisten sopimusten kautta ei saada aikaan riittäviä ratkaisuja, sopimuksiin voitaisiin lisätä uusia määräyksiä. Tuolloin jouduttaisiin neuvottelemaan uudelleen nykyisistä kaksinkertaista verotusta koskevista sopimuksista, mikä saattaisi olla hankalaa. Kuten komission tiedonannossa "Kohti sisämarkkinoita, joilla ei ole veroesteitä - Strategia yhtenäistetyn yhtiöveropohjan luomiseksi yritysten EU:n laajuista toimintaa varten" [14] todetaan, asiassa voitaisiin edetä laatimalla OECD:n mallisopimuksesta ja sen selittävistä huomautuksista (tai tietyistä artikloista) EU:n versio, joka vastaa EU-jäsenyyden erityisvaatimuksia. Komissio ilmoittaa tiedonannossa, että se aikoo käynnistää näitä kysymyksiä koskevat tekniset neuvottelut jäsenvaltioiden kanssa ja että sen tarkoituksena on esittää asiaa koskeva tiedonanto vuonna 2004.

[14] KOM(2001) 582 lopullinen, s. 14-15.

Verojärjestelmien, sosiaaliturvalainsäädännön sekä oikeudellisten järjestelmien erojen käsittelemistä varten on useita eri vaihtoehtoja. On korostettava, ettei taloudellisia osallistumisjärjestelmiä koskevia nykyisiä sääntöjä ole tarpeen yhdenmukaistaa tältä osin. Yrityksillä on kuitenkin valittavanaan useita vaihtoehtoja, joiden avulla niiden on helpompi ottaa käyttöön taloudellisia osallistumisjärjestelmiä Euroopan tasolla.

Merkittävää edistystä voitaisiin saada aikaan jo pelkästään koordinoimalla taloudellisten osallistumisjärjestelmien alalla noudatettuja nykykäytäntöjä entistä tiiviimmin, laatimalla joitakin vapaaehtoisia ohjeita tai sopimalla tietyistä yleisperiaatteista (esimerkiksi verotusajankohdasta, omistusajoista tai kattavuuskysymyksistä). Muita toimintavaihtoehtoja ovat siirtyminen kohti nykyjärjestelmien helpompaa tunnustamista ja erilaisiin kansallisiin olosuhteisiin sopivan eurooppalaisen järjestelmän (tai useamman järjestelmän) kehittäminen.

Toimet

* Komissio perustaa riippumattomista asiantuntijoista koostuvan työryhmän vuonna 2002. Ryhmälle annetaan tehtäväksi kartoittaa ja arvioida yksityiskohtaisesti maiden väliset nykyiset esteet ja tapaukset, joissa mahdollisesti rikotaan perustamissopimuksen sääntöjä, ja tutkia esteiden karsimiseksi käytettävissä olevia vaihtoehtoja. Jäsenvaltioiden asiantuntijat ja työmarkkinaosapuolet kytketään tiiviisti mukaan ryhmän työskentelyyn. Ryhmän on määrä esittää loppuraportti ja suositukset vuonna 2003. Raportin perusteella päätetään jatkotoimista. Verotusongelmia käsitellään lähinnä toteutettaessa jatkotoimia "Yritysverotus sisämarkkinoilla" -selvityksen perusteella [15].

[15] SEC(2001) 1681.

5. Taloudellisten osallistumisjärjestelmien käytön yleistäminen

5.1 Taloudellista osallistumista suosivan ympäristön kehittäminen

Hallituksen kannustavat toimintalinjat vaikuttavat suuresti työntekijöiden taloudellisten osallistumisjärjestelmien käyttöön. Joissakin tapauksissa jäsenvaltiot ovat jo kehittäneet selkeää ja kattavaa lainsäädäntöä. Samalla on varsin usein asetettu käyttöön taloudellisia kannustimia, jotta järjestelmistä saataisiin entistä houkuttelevampia. Joissakin maissa tällainen suotuisa ympäristö on luotu tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa ja niiden tukemana. Joissakin maissa hallituksen tuki taloudellisille osallistumisjärjestelmille rajoittuu lähinnä tiettyihin kannustintoimenpiteisiin tai vetoomuksiin, joissa työmarkkinaosapuolia pyydetään ottamaan järjestelmiä koskevat kysymykset huomioon työehtosopimuksissa.

Jotta työntekijöiden taloudellista osallistumista yritysten voittoihin ja tuloksiin voidaan kehittää Euroopassa, on tärkeää, että jäsenvaltiot jatkavat ja tehostavat toimiaan, joiden avulla halutaan luoda suotuisa lainsäädännöllinen ja verotuksellinen ympäristö ottaen huomioon valtiontukea koskevat perustamissopimuksen säännöt sekä EU:n toimintalinjat haitallisen verokilpailun alalla. Edellä lueteltujen taloudellisen osallistumisen yleisperiaatteiden pitäisi antaa suuntaviivoja ja ohjeita näitä toimia varten.

Taloudellisen osallistumisen kehitystyö on eri maissa eri tasolla, ja siksi tarvitaan entistä tehokkaampaa tietojen ja kokemusten vaihtoa. Sen suuntaisia aloitteita on kuitenkin tehty tähän mennessä vain vähän, ja vaikuttaa siltä, ettei työntekijöiden taloudellisen osallistumisen tarjoamista mahdollisuuksista ole läheskään tarpeeksi tietoa.

Toimet

Komissio edistää tietojen vaihtoa ja hyvien toimintatapojen kartoittamista seuraavin toimin:

* Taloudellinen osallistuminen sisällytetään työllisyyden suuntaviivojen mukaiseen vertaisarviointiohjelmaan. Vuonna 2002 järjestetään ensimmäinen vertaisarviointi, jossa keskitytään Yhdistyneen kuningaskunnan Partnership Fund -rahastoon. Jäsenvaltioita kehotetaan esittämään uusia aloitteita vertaisarviointiohjelmaa varten.

* Jotta tietojen vaihto olisi entistä jäsennellympää, komissio valmistelee kansallisia toimintalinjoja ja käytäntöjä käsittelevää esikuva-analyysiä (benchmarking). Sitä varten tehdään vuonna 2002 toteutettavuustutkimus, jossa tarkastellaan käytännön kysymyksiä ja käsitteistöä. Varsinainen esikuva-analyysi suoritetaan vuonna 2003. Tulokset esitetään ja levitetään vuonna 2004. Ensimmäisen esikuva-analyysikierroksen jälkeen päätetään, tehdäänkö analyysejä jatkossa säännöllisesti ja miten usein niitä on parasta tehdä. [16] Toteutettavuustutkimuksen ja esikuva-analyysin tulokset esitetään työmarkkinasuhteista vastaavien pääjohtajien työryhmälle keskustelua varten.

[16] Tarkoituksena ei ole lisätä toimintalinjojen koordinoinnissa käytettyjä nykyisiä prosesseja vaan ottaa käyttöön joustava väline tietojen ja kokemusten systemaattista vaihtoa sekä hyvien toimintatapojen kartoittamista varten.

* Komissio tukee edelleen hankkeita, selvityksiä ja verkostojen luomiseen tähtääviä toimia, joiden avulla halutaan levittää entistä laajemmalle tietoja taloudellisesta osallistumisesta.

* Komissio tukee sellaisten kansallisten konferenssien järjestämistä, joissa taloudellisiin osallistumisjärjestelmiin liittyvät tärkeimmät tahot kokoontuvat ja pyrkivät jakamaan tietoja ja kokemuksia Euroopan laajuisesti.

* Ehdokasmaissa esiintyvien haasteiden käsittelemiseksi komissio tukee edelleen aloitteita, joissa on tavoitteena

- lisätä tietoa taloudellisen osallistumisen tarjoamista eduista ja mahdollisuuksista

- parantaa nykyisistä toimintalinjoista ja järjestelmistä tiedottamista

- kehittää asianmukaiset lainsäädäntö- ja verotuspuitteet

- perustaa ja kehittää verkostoja.

5.2 Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun kehittäminen

Työmarkkinaosapuolet ovat keskeisessä asemassa työntekijöiden taloudellisen osallistumisen kehittämisen kannalta. Ne ovat jo toimineetkin hyvin rakentavasti ja saaneet aikaan joitakin merkittäviä tuloksia. Joissakin tapauksissa on kuitenkin edelleen todettavissa varauksellista ja epäilevää suhtautumista varsinkin ammattijärjestöjen puolella.

Epäilysten aiheena ovat hyvin usein mahdolliset työntekijöille aiheutuvat riskit sekä palkkajoustoon ja palkkaneuvotteluihin samoin kuin työmarkkinasuhteisiin kohdistuvat vaikutukset. On tärkeää huomata, ettei ole olemassa systemaattista näyttöä siitä, että työntekijöiden taloudellisen osallistumisen ja alhaisemman palkkatason välillä olisi yhteys tai siitä, että taloudellinen osallistuminen vaikuttaisi kielteisesti työehtosopimusneuvotteluihin. Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön tuoreessa tutkimuksessa (2001b) tultiin päin vastoin siihen tulokseen, ettei taloudellinen osallistuminen heikennä ammattijärjestöjen eikä työpaikkaneuvostojen asemaa. Tutkimuksessa todettiin jopa positiivinen korrelaatio suoran tai edustuksellisen osallistumisen muiden muotojen kanssa.

Työmarkkinaosapuolten panos on ratkaiseva työntekijöiden taloudellisen osallistumisen edelleen kehittämisen kannalta muun muassa seuraavista syistä:

* On vahvaa näyttöä siitä, että taloudellisen osallistumisen tuomat edut ovat suurimmat silloin, kun kyseiset järjestelmät otetaan käyttöön yhteistyössä ja kun samalla sovelletaan muita osallistumista edistäviä johtamiskäytäntöjä. Siksi on tärkeää kehittää tätä kysymystä koskevaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja ottaa taloudellinen osallistuminen käyttöön siten, että sen tarjoamat mahdollisuudet hyödynnetään mahdollisimman hyvin.

* Edellä selostetuissa yleisperiaatteissa esitetään joitakin osa-alueita, joilla työmarkkinaosapuolet voisivat toimia keskeisessä asemassa ja varmistaa, että käytössä olevat taloudellisen osallistumisen järjestelmät ovat todella näiden periaatteiden mukaiset. Tämä koskee varsinkin kohtuuttomien riskien välttämistä, järjestelmien selkeyttä ja avoimuutta sekä koulutustarpeita.

* Monien yritysten toiminta on entistä kansainvälisempää, ja siksi taloudellista osallistumista olisi edistettävä ottamalla se käsiteltäväksi eurooppalaisissa työpaikkaneuvostoissa samoin kuin eurooppayhtiötä koskevan säädöksen yhteydessä.

* Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla voi olla merkittävä vaikutus, kun halutaan ratkaista joitakin vielä olemassa olevia (myös maiden välisiä) esteitä, jotka vaikeuttavat työntekijöiden taloudellisten osallistumisjärjestelmien käytön laajentamista. Tuolloin voidaan vaihtaa tietoja ja kokemuksia työmarkkinaosapuolten tasolla ja vaikuttaa sitä kautta olemassa oleviin epäilyihin ja ongelmiin sekä luoda perusta työntekijöiden taloudellisen osallistumisen tasapainoista ja kaikkia osapuolia hyödyttävää jatkokehitystä varten.

Toimet

* Komissio painottaa erityisesti toimia, joilla tuetaan taloudelliseen osallistumiseen tähtääviä työmarkkinaosapuolten aloitteita muun muassa seuraavilla aloilla:

- tietojen ja kokemusten vaihto

- verkostojen luominen

- tutkimukset ja selvitykset.

* Työmarkkinaosapuolia kehotetaan tutkimaan edelleen vuoropuhelun mahdollisuuksia alakohtainen ja kansainvälinen vuoropuhelu mukaan luettuna.

5.3 Taloudellisen osallistumisen laajentaminen uusille aloille

Työntekijöiden taloudellisen osallistumisen tarjoamat edut eivät periaatteessa rajoitu aloihin, joilla kyseisiä järjestelmiä käytetään eniten, eli suuriin, voittoa tavoitteleviin yrityksiin. Työntekijöiden taloudellisen osallistumisen laajentamisessa onkin merkittävänä haasteena se, että kehitetään järjestelmiä, joita voidaan soveltaa sellaisilla aloilla ja sellaisissa yrityksissä, joissa ei yleensä hyödynnetä työntekijöiden taloudellista osallistumista. Tämä koskee varsinkin julkista sektoria ja voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä.

Pk-yrityksillä on vastassaan tiettyjä ongelmia, kun ne haluavat ottaa käyttöön työntekijöiden taloudellisia osallistumisjärjestelmiä. Järjestelmien kehittämisestä aiheutuvat kustannukset ja hallinnolliset vaikeudet ovat pienille yrityksille yleensä kohtuuttoman suuria. Kun otetaan huomioon pk-yritysten työntekijöiden vähäinen määrä, hankkeen (kiinteät) kustannukset voivat vaikuttaa kohtuuttoman korkeilta verrattuna mahdollisiin etuihin.

Toisaalta työntekijöiden taloudelliset osallistumisjärjestelmät tarjoavat joitakin merkittäviä etuja ennen kaikkea pk-yrityksille. Edellä mainittujen yleisten etujen lisäksi on otettava huomioon, että taloudellisen osallistuminen voi olla erityisasemassa esimerkiksi yritysten käynnistysvaiheen rahoituksen kannalta. Taloudellinen osallistuminen voi myös olla tärkeä väline, kun pk-yrityksissä halutaan palkata avainhenkilöstöä ja saada se pysymään yrityksen palveluksessa. Lisäksi taloudelliset osallistumisjärjestelmät tuovat usein ratkaisun tilanteeseen, jossa pienen tai keskisuuren perheyrityksen jatkaminen aiheuttaa vaikeuksia.

Pk-yritysten ongelmat ja mahdollisuudet työntekijöiden taloudellisen osallistumisen alalla vaativat kohdennettuja ratkaisuja ja tukitoimenpiteitä. On tärkeää kehittää taloudellisia osallistumisjärjestelmiä, jotka soveltuvat pk-yritysten tarpeisiin ja joiden avulla pk-yritykset voivat hyödyntää taloudellisen osallistumisen tarjoamat edut.

Taloudellisen osallistumisen tarjoamien etujen taustalla oleva ajattelutapa ei näin ollen rajoitu voittoa tavoitteleviin yrityksiin. Samoihin etuihin pitäisi periaatteessa päästä myös muilla aloilla, kuten julkisella sektorilla ja voittoa tavoittelemattomissa yhteisöissä. Jos taloudelliset osallistumisjärjestelmät rajattaisiin ainoastaan kaupallisiin yrityksiin, suuri osa työssä käyvästä väestöstä jäisi taloudellisen osallistumisen tarjoamien etujen ulkopuolelle.

On ilmeistä, ettei näihin aloihin voida soveltaa taloudellisen osallistumisen tavanomaisia muotoja. Taloudellisen osallistumisen käsite ei kuitenkaan välttämättä rajoitu yrityksen tulosten taloudelliseen mittariin. Tätä kysymystä on jo painotettu tarkasteltaessa toiminnalliseen tehokkuuteen perustuvaa järjestelyä (gain sharing) mahdollisena taloudellisen osallistumisen muotona. Kuten pk-yritysten tapauksessa, on selvästikin tarpeen tutkia, onko taloudellisten osallistumisjärjestelmien käyttöä mahdollista laajentaa näille aloille ja näihin yrityksiin.

Toimet

* Komissio kiinnittää erityistä huomiota pk-yritysten tilanteeseen eri aloitteissa, joita se esittää tässä tiedonannossa.

* Komissio suorittaa selvityksiä ja tukee tutkimuksia, joissa käsitellään pk-yritysten ongelmia taloudellisten osallistumisjärjestelmien käyttöönotossa.

* Komissio tukee tutkimustoimintaa sekä muita aloitteita, joissa tarkastellaan mahdollisuuksia laajentaa taloudellista osallistumista julkiselle sektorille ja voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin.

5.4 Tietojen parantaminen tutkimusten ja selvitysten avulla

Vaikka viime vuosikymmenien aikana on saatu käyttöön paljon tietoja ja tutkimustuloksia työntekijöiden taloudellisen osallistumisen eri näkökohdista, paikoin on havaittavissa suuria puutteita. On tarpeen lisätä esimerkiksi tutkimusta, jossa tarkastellaan, mitä puite-edellytyksiä on täytettävä, jotta taloudellisen osallistumisjärjestelmän käyttöönotto onnistuu. Myös muut näkökohdat, kuten taloudellisen osallistumisen ja työllisyyden väliset yhteydet, vaativat lisäselvityksiä. Sama koskee myös taloudellisten osallistumisjärjestelmien makrotaloudellisia vaikutuksia.

Työntekijöiden taloudellisesta osallistumisesta on yleensä saatavilla vain hajanaisia tietoja periaatteellisemmalla tasolla. Siihen kuuluvat peruskysymykset, kuten kattavuus ja kyseessä olevat määrät. Siksi taloudellisen osallistumisen vaikutuksia on myös syytä tutkia enemmän.

Lisäksi alan kirjallisuudessa on merkittävä puute, joka koskee taloudellisen osallistumisen ja yritysten toimintalinjojen muiden osatekijöiden sekä työmarkkinasuhteiden välisiä vaikutussuhteita. Viime aikoina on käynnistetty joitakin tutkimuksia näistä kysymyksistä, mutta kysymyksiä on tarpeen tutkia enemmän.

Toimet

Komissio tukee ja toteuttaa edelleen tutkimushankkeita, joiden tarkoituksena on korjata olemassa olevat puutteet. Erityisesti seuraaviin kysymyksiin kiinnitetään huomiota:

* taloudellisten osallistumisjärjestelmien käyttöä ja levittämistä koskevien tietojen keruu

* taloudellisen osallistumisen vaikutukset yritysten tuloksiin, työllisyyteen, työn laatuun ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen

* taloudellisen osallistumisen sekä yritysten toimintalinjojen muiden osa-alueiden ja työmarkkinasuhteiden väliset yhteydet

* ehdokasmaiden tilanne ja ongelmat taloudellisen osallistumisen kehittämisen alalla.

Komissio kehottaa myös Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiötä jatkamaan työtään työntekijöiden taloudellisen osallistumisen alalla.

5.5 Verkostojen rakentaminen

On myös tärkeää edistää Euroopan tasolla käytävää jatkuvaa keskustelua, jotta voidaan tukea tietojen ja kokemusten levittämistä ja lisätä tietoisuutta taloudellisen osallistumisen tarjoamista mahdollisuuksista. Keskustelussa olisi otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat näkökohdat - myös teknisellä tasolla tehtävä yhteistyö, esimerkiksi verotukseen ja kirjanpitokäytäntöihin liittyvien kysymysten osalta -, mutta myös työmarkkinaosapuolten välinen jatkuva tietojen ja kokemusten vaihto sekä jäsenvaltioiden välinen yhteistyö yhteisesti kiinnostavien kysymysten alalla.

On myös tärkeää, että tässä tiedonannossa suunniteltujen toimenpiteiden rinnalla käydään jatkuvaa keskustelua kaikkien toimijoiden välillä. Jotta keskustelua varten olisi käytettävissä pysyvämpi perusta, on erityisen hyödyllistä luoda verkostoja tai laajentaa olemassa olevia verkostoja. Siksi komissio tukee jatkossakin verkostojen perustamiseen tähtääviä hankkeita kaikilla asiaankuuluvilla tasoilla.

Toimet

Komissio edistää ja tukee verkostojen muodostamista seuraavilla aloilla:

* korkeakoulujen verkostot

* asiantuntijoiden verkostot

* työmarkkinaosapuolet

* yhtiöt

* laitokset

* taloudellisen osallistumisen alalla toimivat yhdistykset.

5.6 Taloudellinen tuki taloudellista osallistumista käsitteleville aloitteille

Edellä mainittuihin toimiin suunnataan taloudellista tukea eri kanavien kautta:

* Työntekijöiden taloudellisen osallistumisen edistäminen kuuluu budjettikohdan B3-4000 (Teolliset suhteet ja sosiaalinen vuoropuhelu) päätavoitteisiin. Budjettikohdan perusteella tuettavien hankkeiden ja aloitteiden kohteina ovat varsinkin tietojen ja hyvin toimintatapojen vaihto, tiedottaminen, taloudellisia osallistumisjärjestelmiä koskevien tietojen parantaminen ja koulutuksen tarjoaminen työmarkkinaosapuolille.

* Työntekijöiden taloudellista osallistumista käsitteleviä hankkeita voidaan tukea myös työllisyyden alalla toteutettavilla yhteisön edistämistoimilla. Kyse on varsinkin aloitteista, joissa tutkitaan työntekijöiden taloudellisen osallistumisen ja Euroopan työllisyysstrategian välisiä yhteyksiä etenkin sopeutumiskykyä koskevan pilarin sekä yrittäjyyspilarin osalta. Neuvosto ja Euroopan parlamentti pääsivät helmikuussa poliittiseen sopimukseen näistä yhteisön edistämistoimista, jotka kattavat vuodet 2002-2006.

* Euroopan sosiaalirahastosta annetun asetuksen 6 artiklan perusteella komissio voi rahoittaa innovatiivisia toimia, joilla pyritään edistämään uusia lähestymistapoja ja löytämään esimerkkejä hyviksi osoittautuneista menettelytavoista, joilla voidaan myöhemmin parantaa ESR:stä tuettavien toimien toteuttamista, yritysten sosiaalinen vastuu sekä työn organisoinnin uudistaminen mukaan luettuina.

* Työntekijöiden taloudellista osallistumista koskevaa tutkimustoimintaa voidaan myös rahoittaa komission tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelman perusteella.

6. Päätelmät

Viime aikoina tapahtuneesta edistymisestä huolimatta työntekijöiden taloudellisten osallistumisjärjestelmien käyttö on kaiken kaikkiaan vähäistä Euroopassa, ja se on lisäksi kehittynyt varsin epätasaisesti eri jäsenvaltioissa. Kun otetaan huomioon taloudellisen osallistumisen yrityksille ja työntekijöille tuomat edut sekä sen tarjoamat mahdollisuudet Lissabonin huippukokouksessa määritettyjen tavoitteiden saavuttamisen kannalta, kaikkien toimijoiden - jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolten ja yritysten - kaikilla asiaankuuluvilla tasoilla on tehostettava toimia, joilla pyritään laajentamaan työtekijöiden taloudellisten osallistumisjärjestelmien käyttöä kaikkialla Euroopassa.

Tässä tiedonannossa on määritetty kehys yhteisön tasolla toteutettaville toimille, joiden tarkoituksena on tukea taloudellisen osallistumisen yleistymistä. Kehyksen pääosat ovat seuraavat:

* Lisätään tietoisuutta taloudellisen osallistumisen tarjoamista eduista ja parannetaan tiedottamista.

* Tehostetaan tietojen ja kokemusten vaihtoa, hyvien toimintatapojen kartoittamista esikuva-analyysin avulla, verkostojen luomista sekä tuetaan kansallisten konferenssien järjestämistä.

* Käsitellään ja karsitaan maiden välisiä esteitä.

* Edistetään tähän kysymykseen liittyvää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua.

* Tuetaan lisätutkimuksia ja -selvityksiä, joissa käsitellään työntekijöiden taloudellisen osallistumisen eri osatekijöitä.

Tiedonannossa on myös määritetty yleiset suuntaa-antavat periaatteet taloudellisen osallistumisen kehittämistä varten, jotta taloudellisen osallistumisen tarjoamia mahdollisuuksia hyödynnettäisiin mahdollisimman hyvin. Periaatteet muodostavat viitekehyksen jäsenvaltioille, työmarkkinaosapuolille sekä yrityksille.

Tiedonannossa selostetut toimet kattavat kauden 2002-2004. Kauden lopussa arvioidaan, mitä edistystä on saatu aikaan tiedonannossa määritettyjen tavoitteiden osalta. Arviointityöhön otetaan tiiviisti mukaan kaikki asiaankuuluvat toimijat, ja arvioinnin perusteella päätetään tulevaisuudessa tarvittavista aloitteista.