Kertomus Suomen pohjoisten alueiden maataloutta koskevan pitkäaikaisten kansallisten tukien järjestelmän soveltamisesta vuosina 1996-2000 komission päätöksen 95/196/EY mukaisesti Komission neuvostolle esittämä Itävallan tasavallan, Ruotsin kuningaskunnan ja Suomen tasavallan Euroopan unioniin liittymisestä tehdyn sopimuksen 143 artiklan 2 kohdan mukaisesti

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto

1.1. Yleistä

1.2. Pohjoisen tuen yleiset tukiperusteet

1.2.1. Viljelyalaan perustuvat tuet

1.2.2. Kotieläintalouden tuet

1.2.3. Nuoret viljelijät

1.2.4. Porotuki

1.2.5. Kasvihuonetuotanto

1.2.6. Varastointituet

1.3. Pohjoisen tuen hallinnointi

2. Pohjoinen tuen toimeenpano vuosina 1996-2000

2.1. Maksettu tuki vuonna 2000

2.2. Yhteisön tuet

2.3. LIITTEEN II yhdistelmä: Tuotanto ja kaikki tuet tuotteittain

3. Pohjoisen tuen vaikuttavuus ja merkitys vuosina 1995 - 2000

3.1. Selvityksen perusteet

3.2. Pohjoisen tuen maksatus

3.3. Tuotteiden ja tuotantopanosten hintakehitys

3.4. Tilalukumäärä

3.5. Tuotannon kehitys

3.6. Tukien taloudelliset vaikutukset

3.7. Vaikutukset elintarvikeketjuun

3.8. Vaikutukset ympäristön tilaan

3.9. Sosio-ekonomiset vaikutukset

4. Loppupäätelmät

LIITE

1. Johdanto

1.1. Yleistä

Itävallan tasavallan, Ruotsin kuningaskunnan ja Suomen tasavallan Euroopan unioniin liittymisestä tehdyn sopimuksen 142 artiklan mukaisesti komissio on antanut Suomelle luvan myöntää pitkäaikaisia kansallisia tukia sen varmistamiseksi, että maataloutta ylläpidetään pohjoisilla alueilla. Pohjoista tukea myönnetään erityisesti perinteisen alkutuotannon ja jalostuksen ylläpitämiseksi, maataloustuotteiden tuotannon, kaupan ja jalostuksen rakenteiden parantamiseksi, kyseisten tuotteiden markkinoille saattamisen helpottamiseksi ja ympäristönsuojelun ja maaseudun säilyttämisen varmistamiseksi

Tukea, joka voidaan eritellä kuuluvaksi tietylle osa-alueelle ja joka on sidottu fyysisiin tuotannontekijöihin, ottaen huomioon yhteisessä markkinajärjestelyssä vahvistetut rajoitukset, ei saa sitoa tulevaan tuotantoon eikä se saa johtaa todetun tuotannon tai kokonaistuen kasvuun verrattuna liittymistä edeltävään vertailujaksoon, jonka komissio määrittää.

Antamassaan päätöksessä 95/196/EY [1], jota eräiltä osin on muutettu 4.4.1997 annetulla päätöksellä 97/279/EY [2] ja 7.6.2000 annetulla päätöksellä 2000/405/EY [3], komissio on

[1] EYVL N:o L 126, 9.6.1995, s. 35

[2] EYVL N:o L 112, 29.4.1997, s. 34

[3] EYVL N:o L 154, 27.6.2000, s. 23

- määritellyt Suomen pohjoisen alueen joka käsittää 62. leveyspiirin pohjoispuolella sijaitsevat maatalousalueet ja tietyt lähialueet, joilla vallitsevat vastaavanlaiset maatalouden harjoittamisen erityisen vaikeaksi tekevät ilmasto-olosuhteet. Alueita määrittäessään komissio on ottanut huomioon erityisesti alhaisen väestötiheyden (korkeintaan 10 henkeä/km2), käytetyn maatalousmaan (KMM) osuuden kokonaispinta-alasta (vähemmän kuin 10 prosenttia) ja ihmisravinnoksi tarkoitettujen peltokasvien viljelyyn varatun maatalousmaan osuuden käytetystä viljelypinta-alasta. Tällä tavoin määriteltyjen Suomen pohjoisten alueiden käytössä oleva maatalousmaa on yhteensä 1 417 000 hehtaaria eli 55.5 % käytössä olevan maatalousmaan kokonaismäärästä.

- määritellyt pohjoisen tuen alueen muodostuvan viidestä osa-alueesta, jotka ovat C1, C2, C2pohjoinen [4] (ml. C-alueiden saaristo), C3 ja C4 (kuvio 1). Nautojen, lampaiden ja maidon tukien eriyttämiseksi osa-alueet C3 ja C4 on edelleen jaettu osavyöhykkeisiin P1, P2, P3 ja P4 (osa-alue C3) sekä P4 ja P5 (osa-alue C4). Jako osa-alueisiin tekee mahdolliseksi maataloustuen mukauttamisen ottaen huomioon alueella harjoitetun maatalouden ominaispiirteet ja luonnonhaittojen vakavuuden. Tässä tarkoituksessa on sovellettu pääasiassa NIKULA-indeksiä (synteettinen maatalouteen liittyvä taloudellinen tunnusluku, jota on käytetty hyväksi myös epäsuotuisten alueiden määrittelyssä), jonka avulla kukin kunta voidaan luokitella johonkin osa-alueeseen tai osavyöhykkeeseen.

[4] Jatkossa käytetään lyhennettä C2p kattamaan alueet C2pohjoinen ja C-alueiden saaristo.

- vahvistanut vertailuajankohdan, jota käytetään todettaessa, että pohjoinen tuki ei johda maataloustuotannon tai kokonaistuen kasvuun. Käytettävissä olevien kansallisten tilastojen perusteella maataloustuotannon ja ennen liittymistä sovelletun kokonaistuen vertailuajaksi on vahvistettu määrien osalta vuodet 1991-1993. Poikkeuksen muodostavat lehmänmaito ja naudat, joiden vertailuaika on vuosi 1992, jota on käytetty sekä Suomen maitokiintiön että vertailukarjan vahvistamisessa. Poikkeuksellinen on myös puutarhatuotantoala, jonka vertailuajaksi on otettu vuosi 1993 luotettavien tilastojen saatavuuden vuoksi.

- määritellyt tuen enimmäismäärän tuotteittain ja osa-alueittain. Kaikkien kasvituotteiden (viljat ja muut peltokasvit, hedelmät ja vihannekset, tärkkelysperunat ja sokerijuurikkaat) ehdotettu tuki lasketaan hehtaaria kohden. Eläintuotannon tuki ilmoitetaan nautayksikköinä (NY) nautojen (hiehoja lukuun ottamatta), hevosten, uuhien, vuohien, sikojen ja siipikarjan osalta. Maidon tuki puolestaan ilmoitetaan kilogrammaa kohden ja porojen sekä hiehojen tuki eläintä kohden. Tukea maksetaan myös pohjoisilla alueilla tuotettujen hedelmien ja vihannesten varastoinnille. Yksikkönä on FIM/m3/vuosi. Nuorille viljelijöille (alle 40-vuotiaat) suunnattu kiinteä hehtaarituki koskee nurmialaa ja viljakasveja. Lisäksi tukea saa laitumena tai kesantona pidetty ja ruokaperunoiden viljelyyn käytetty maatalousmaa. Samaa tukea myönnetään myös muille viljelykasveille, mutta se lasketaan erikseen kunkin viljelytyypin mukaan.

Ohjelmaan kuuluvien tukien taso arvioitiin siten, että vertailukauden aikaista tuotekohtaista kokonaistukea verrattiin liittymisen jälkeen sovellettuun tukeen. Laskettaessa vertailukauden aikaista kokonaistukea huomioon otettiin toisaalta Suomessa vuonna 1993 noudatettujen hintojen ja yhteisön hintojen välinen ero (välillinen tuki) ja toisaalta kansallisesta talousarviosta saman vuoden aikana rahoitettu suora tuki.

Liittymisen jälkeen sovelletuksi tueksi katsottiin siirtymäkauden (1995-1999) aikaisten liittymisasiakirjan 138-140 artiklan mukaisten alenevien kansallisten tukien ja pohjoisten tukien lisäksi luonnonhaittakorvaukset, jäsenvaltion pohjoisten alueiden maanviljelijöille suunnittelemat maatalouden ympäristötuet ja yhteisten markkinajärjestelyjen (YMJ) perusteella myönnetyt tuet.

Jos tukien muuttaminen johtaa ennen liittymistä sovelletun tuen ylittymiseen, sallittua pohjoista tukea mukautetaan seuraavasta kalenterivuodesta alkaen.

Tukimäärät ilmoitetaan kansallisena valuuttana (arvo 1.1.1995) ja niitä voidaan mukauttaa vuosittain. Mukauttaminen edellyttää komission päätöksen muuttamista.

Pohjoiset tuet (lukuun ottamatta maitoa, johon sovelletaan kiintiöjärjestelmää) eivät perustu tuotettuun määrään vaan tuotannontekijöihin päätöksen 95/196/EY liitteessä 4 lueteltujen alueellisten rajoitusten mukaisesti.

Tuotannon kasvun välttämiseksi päätöksessä määrätään, että todettaessa tietyn tuotteen kokonaistuotannon ylittäneen vertailukauden aikaisen tuotannon kyseistä tuoteryhmää koskevia tukia alennetaan suhteellisesti seuraavana vuonna. Tätä lauseketta sovelletaan peltokasvien tuotantoon, vain jos tuotanto ylittyy keskimäärin yli 10 prosentilla kahden peräkkäisen vuoden aikana.

Tuotanto- ja tukimäärät esitetään tuote- ja osa-aluekohtaisesti, jotta vältettäisiin alakohtaiset tai osa-aluekohtaiset (tuet vaihtelevat osa-aluekohtaisesti) tuen yleiset alennukset, jos tuotannon ylittyminen vaikuttaa mahdolliselta.

Päätöstä 95/196/EY muutettiin päätöksellä 97/279/EY korjaamalla eräitä asiavirheitä, lisäämällä SLOM-maitomäärät, eriyttämällä siipikarjan tuki lihan ja kananmunien osalta sekä sallimalla maidon tuen maksamisen neuvoston asetuksen (ETY) No 3950/92 artiklan 2(1) mukaisesti sekä päätöksellä 2000/405/EY, jossa siirrettiin vuosittaisen raportoinnin takaraja huhtikuusta kesäkuuhun, sallittiin uudelleen siipikarjan tuen yhteistarkastelu, lisättiin SLOM-maitomäärät sekä siirryttiin ensi kädessä tarkastelemaan lihantuotantoa kokonaisuudessaan ennen tuotekohtaista tarkastelua. Näillä muutoksilla ei ollut vaikutusta yksikkötukiin, kokonaistukeen tai tuotantomääriin.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuvio 1. Maatalouden tukialueet (pohjoisen tuen alueeseen kuuluvat tukialueet C1-C4)

1.2. Pohjoisen tuen yleiset tukiperusteet

Pohjoista tukea on maksettu maa- ja puutarhataloustuottajille maidon pohjoisena tuotantotukena, pohjoisena hehtaaritukena, yleisenä hehtaaritukena, nuorten viljelijöiden pohjoisena tukena, pohjoisena kotieläinyksikkötukena, teurastetuista hiehoista ja sonneista maksettavana tukena, poronomistajille maksettavana tukena, maidon- ja lihan kuljetustukena, puutarhatuotteiden varastointitukena, kasvihuonetuotannon tukena sekä metsämarjojen ja -sienten varastointitukena.

Tukea voidaan maksaa Suomessa vakinaisesti asuvalle viljelijälle, joka on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmä riippumatta siitä, mikä on ryhmän ja sen jäsenien oikeudellinen asema. Suomessa asuvaksi katsotaan myös yhteisö ja säätiö, jonka kotipaikka on Suomessa.

Tukea voitiin maksaa tuottajalle, joka (tai jonka puoliso) on vähintään 18-vuotias, mutta ei yli 65-vuotias. Jos kysymys on useamman viljelijän yhdessä harjoittamasta maatilataloudesta tai yhteisömuodossa harjoitettavasta maatilataloudesta, tukea voidaan maksaa, jos vähintään yksi maa- tai puutarhataloutta itse harjoittava viljelijä, yhtiömies, jäsen tai osakas täyttää ikää koskevan edellytyksen.

Tuen saajalla tulee olla hallinnassaan kasvukauden aikana viljelyksessä olevaa peltoa vähintään kolme hehtaaria. Puutarhakasvien pohjoista hehtaaritukea ja puutarhatuotteiden varastointitukea voitiin kuitenkin maksaa, jos puutarhakasvien viljelyala oli vähintään puoli hehtaaria.

Pohjoista tukea ei makseta, jos tuen määrä tukityyppiä kohti jää alle 500 markan.

1.2.1. Viljelyalaan perustuvat tuet

Tuen perusteena on tuottajan hallinnassa kesäkuun 1 päivänä oleva peltoala, jota käytetään pelto- ja puutarhakasvien viljelyyn sen kasvukauden aikana, jolta tukea maksetaan. Niiden kasvien osalta, joiden markkinointi edellyttää kuulumista kasvinsuojelurekisteriin tai kasvien laadun valvonta rekisteriin, tuen maksamisen edellytyksenä on, että tuottaja kuuluu rekisteriin.

Tukea voidaan maksaa vain tuotantoalasta, jota viljellään vähintään paikkakunnalla tavanomaisen viljelytavan ja yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia suoran tuen järjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1259/1999 3 artiklassa tarkoitettujen kasvintuotannon ympäristöehtojen mukaisesti.

1.2.2. Kotieläintalouden tuet

Pohjoisen kotieläinyksikkötuen määräytymisperusteena on tuottajan omistuksessa tai hallinnassa olevien kotieläinten perusteella laskettu kotieläinyksiköiden kokonaismäärä. Jos eläinten määrä laskenta-ajankohtana poikkeaa merkittävästi vakiintuneesta määrästä, tuki voidaan maksaa vakiintuneen eläinluvun mukaan edellyttäen, että tuotanto on jatkuvaa. Emolehmille ja uuhille maksetaan tukea vain tuottajalle vahvistetun tilakohtaisen kiintiön rajoissa.

Eläinyksikköä kohti maksettavia tukia voidaan maksaa alueella C2p enintään 300 eläinyksiköstä, alueella C3 enintään 200 eläinyksiköstä ja alueella C4 enintään 100 eläinyksiköstä. Kanojen tukea voidaan alueella C1, C2, C2p maksaa enintään 260 eläinyksiköstä tuen saajaa kohden.

Maidon pohjoista tuotantotukea (mk/kg) maksetaan tuottajalta markkinointiin ostetusta maidosta sekä suoraan tilalta myydystä maidosta korkeintaan tiloilla olevaan kiintiömäärään saakka.

1.2.3. Nuoret viljelijät

Nuorille viljelijöille maksetaan hehtaaritukea. Nuorella viljelijällä tarkoitetaan tuottajaa, joka tai jonka puoliso on alle 40-vuotias

1.2.4. Porotuki

Poronomistajille maksetaan alueilla C3 ja C4 kunakin poronhoitovuotena ruokakuntakohtaista eloporokohtaista tukea. Poronhoitovuosi alkaa 1 päivänä kesäkuuta ja päättyy 31 päivänä toukokuuta seuraavana vuonna.

1.2.5. Kasvihuonetuotanto

Kasvihuonetuotannon tuen perusteena on tomaatin, kurkun, salaatin, tillin, persiljan, leikkokukkien, leikkovihreän, ryhmäkasvien ja sisätiloihin tarkoitettujen ruukuissa viljeltävien koristekasvien tuotantoala sekä avomaakurkun, kiinankaalin ja paprikan tuotantoala.

Tuen maksaminen edellyttää, että kasvihuoneet ovat lämmitettyjä ja että niiden ala on vähintään 300 neliömetriä. Tukea voidaan maksaa vain tuotantoalasta, jota on viljelty vähintään paikkakunnalla tavanomaisen viljelytason mukaisesti.

1.2.6. Varastointituet

Puutarhatuotteiden varastotukea maksetaan vuosittain tuottajan 1.10.-31.12. hallitseman kotimaisten avomaavihannesten ja omenoiden varastointiin käytettävän varastointitilan perusteella siten, että perusteena on loka-joulukuussa käytössä olevan varastotilavuuden keskiarvo. Tukea hakevan tuottajan täytyy olla itse tuottanut varastoidut tuotteet, tuotteet täyttävät kasvisten vähimmäislaatuvaatimukset ja että puutarhakasvien viljelyala on vähintään 0,5 hehtaaria. Metsämarjojen ja -sienten varastointitukea maksetaan metsämarjojen ja -sienten varastotilojen haltijoille.

1.3. Pohjoisen tuen hallinnointi

Maataloushallinnon alueorganisaationa toimii 15 alueellista työvoima- ja elinkeinokeskusta (jäljempänä TE-keskus). TE-keskusten maaseutuosastot hoitavat tukien valvontatehtävien lisäksi muita tukihallinnon toimeenpanotehtäviä, kuten kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisten ja viljelijöiden koulutusta, muiden kuin kunnassa käsiteltävien hakemusten käsittelyä ja maksujen hyväksyntää sekä kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisten toiminnan valvontaa kuntatarkastusten avulla.

Kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset ottavat vastaan viljelijätukihakemukset ja tallentavat tukihakemustiedot IACS -järjestelmään. Tukilaskenta suoritetaan keskitetysti, jonka jälkeen maaseutuelinkeinoviranomaiset tekevät tukipäätökset ja toimittavat ne viljelijöille. Kuntien osallistuminen maatalous- ja maaseutuelinkeinohallinnon tehtäviin on turvannut hallinnon asiakasläheisyyden ja hyvän paikallistuntemuksen.

Kansallisiin tukiin liittyy EU-tukien tavoin tuensaajiin kohdistuvaa valvontaa, jota TE-keskuksen tarkastajat tekevät. Vuosittain tarkastetaan 5 % tukihakemusten määrästä. TE-keskusten tarkastajat valvovat myös kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisten toimintaa.

2. Pohjoinen tuen toimeenpano vuosina 1996-2000

Koska tukijärjestelmä kattaa useita tuotteita ja tuen taso eräiden tuotteiden osalta vaihtelee vuosittain, esitetään tuotekohtainen tarkastelu liitteessä. Tässä luvussa tarkastellaan tuen kokonaismäärän kehitystä sekä esitetään tuen taso vuonna 2000.

2.1. Maksettu tuki vuonna 2000

Seuraavassa taulukossa esitetään esimerkinomaisesti yhteenveto vuonna 2000 sovelletuista pohjoisen tuista (Huom: 1 Suomen markka vastaa 0,168 euroa).

Taulukko 1a. Yhteenveto tukimääristä vuonna 2000

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 1b. Yhteenveto tukimääristä vuonna 2000

>TAULUKON PAIKKA>

Huomiot: Kokonaistasolla tuet jäivät 531,7 milj. mk (20 % ) alle sallitun enimmäistason. Eläintuotteiden osalta alitus oli 371,6 milj. mk (18 %) ja kasvituotteiden osalta 137,4 milj. mk (26 %).

2.2. Yhteisön tuet

Pohjoisen tuen tasoa laskettaessa otettiin huomioon myös yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) markkinajärjestelmien mukaisesti tuotteille maksettu tuki sekä laskennallisesti myös luonnonhaittakorvaus sekä ympäristötuki (tämän osalta käytettiin kokonaistukea).

>TAULUKON PAIKKA>

1) Taulukossa ilmoitettu tuki on viljelijöille maksettu kokonaistuki, eikä ainoastaan 20% kannustinosa.

2) Luku poikkeaa muista vuosista (vrt. myös Taulukko 3)

Huomiot: Tukien vertailumäärässä ei ole huomioitu Agenda 2000-uudistuksen vaikutuksia yhteisötukiin. Markkinatuen nousu vertailukautta suuremmaksi on korvausta edelleen alentuneista tuottajahinnoista.

>TAULUKON PAIKKA>

1) Taulukossa ilmoitettu tuki on viljelijöille maksettu kokonaistuki, eikä ainoastaan 20% kannustinosa.

2) Luku poikkeaa muista vuosista.

Huomiot: Tukien vertailumäärässä ei ole huomioitu Agenda 2000-uudistuksen vaikutuksia yhteisötukiin. Markkinatuen nousu vertailukautta suuremmaksi on korvausta edelleen alentuneista tuottajahinnoista.

Vuonna 2000 pohjoisilla alueilla sovelletut yhteisön tuet (markkinatuki, hyvitykset ja maatalouden ympäristötoimenpiteet) eläin- ja kasvituotteille olivat 3216,4 milj. mk.

2.3. LIITTEEN II yhdistelmä: Tuotanto ja kaikki tuet 2000 tuotteittain

Pohjoisen tuen tasoa laskettaessa otettiin huomioon sekä yhteisön tuet että itse pohjoinen tuki ja tätä verrattiin kokonaistuen (maksettu suora tuki ja tuottajahintaero) tasoon vuonna 1993 (komission päätöksen liite II). Seuraavassa taulukossa esitetään tämä vertailu vuoden 2000 osalta.

Taulukko 4a. Kaikki tuet 2000 pohjoisilla tukialueilla(kotieläintalous)

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 4b. Kaikki tuet 2000 pohjoisilla tukialueilla (kasvinviljely)

>TAULUKON PAIKKA>

Huomiot: Pohjoisilla alueilla vuonna 2000 maksetut kaikki tulotuet olivat 5457,9 milj. markkaa, mikä on 18 % alle vuoden 1993 vertailutason. Vuoden 2000 luvuissa ovat mukana Agenda 2000-uudistuksen mukanaan tuomat korkeammat yhteisötuet (jotka ovat korvausta yhä edelleen alentuvista tuottajahinnoista). Sitä vastoin tätä korkeampaa tuottajahintaeroa ei ole huomioitu vuoden 1993 luvuissa.

3. Pohjoisen tuen vaikuttavuus ja merkitys vuosina 1995 - 2000

3.1. Selvityksen perusteet

Maa- ja elintarviketaloudellisen tutkimuskeskuksen taloustutkimus on tehnyt varsin kattavan selvityksen [5] pohjoisen tuen vaikuttavuudesta ja merkityksestä vuosina 1995-2000. Tämän luvun johtopäätökset perustuvat tähän selvitykseen.

[5] Pohjoisen tuen vaikuttavuus ja merkitys vuosina 1995-2000, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

Selvitettäessä maatalouselinkeinossa ja laajemmin pohjoisen alueen taloudessa tapahtunutta kehitystä lähtökohtana pidettiin tukijärjestelmälle asetettuja tavoitteita ja alkutuotannon ja tukialueen sosiaalis-taloudellista tilannetta tukijärjestelmän käyttöönottovaiheessa. Kehityksen ja muutosten mittaamiseen käytettiin indikaattoreita, jotka olivat saatavissa yleisistä tilastolähteistä ja hallinnon rekistereistä (Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus, Tilastokeskus). Keskeisiä tietolähteitä olivat yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä (IACS) ja yleinen tukien hallintajärjestelmä (YTJ). Tilatason vaikutusten arviointi perustui kannattavuuskirjanpitotilojen tuloksiin. Maaseudun säilymisen kriteerinä olivat alueella asuva väestö, alueella sijaitsevat yritykset mukaan lukien maatilat sekä ympäristöntilan kehitys.

Pohjoisen tuen järjestelmä on osa maatalouspoliittisesta ohjauskokonaisuudesta. Tällaisesta kokonaisuudesta yksittäisen toimenpiteen vaikutusta maataloustuotantoon, maataloustuotteiden jalostukseen sekä tuotteiden ja tuotantopanosten jakeluun, kauppaan ja edelleen ympäristöntilaan ja maaseudun säilymiseen on vaikea erottaa muista samanaikaisesti vaikuttavista tekijöistä.

3.2. Pohjoisen tuen maksatus

Vuosien 1995 - 2000 pohjoisen tuen maksuvaltuudesta on käytetty noin 78 % (Taulukko 5). Maksetun kokonaismäärän jääminen maksuvaltuutta pienemmiksi on johtunut useista eri tekijöistä. Tuotteiden tuotantomäärät ja -alat ovat jääneet osittain vertailukautta pienemmiksi. Joillekin tuotteille pohjoisen tuen rajoitteet ovat estäneet tuen maksamisen täysimääräisenä. Valtiontaloudessa toteutettujen säästötoimenpiteiden vuoksi kaikkien tuotteiden yksikkötukia ei ole voitu maksaa komission päätösten maksuvaltuuden mukaisesti. Lisäksi yhtenäisen tukipolitiikan vuoksi tukitasoero Etelä-Suomen ja pohjoisen tuen alueiden välillä on haluttu pitää kohtuullisena, sillä liittymissopimuksen 141 artiklan perusteella Etelä-Suomessa maksettavien kotieläintukien maksuvaltuus on ollut tasoltaan selvästi pohjoisen tuen aluetta alempi.

Taulukko 5. Pohjoisen tuen määrä vuosina 1995 - 2000.

>TAULUKON PAIKKA>

1) Tuotantovuoteen kohdistuneet tuet

2) EU:n rahoittamat, EU:n osarahoittamat ja kansalliset tuet yhteensä

3.3. Tuotteiden ja tuotantopanosten hintakehitys

EU-jäsenyyteen liittyvän kansallisen tukipaketin mitoitus perustui sekä tuotteiden ja tuotantopanosten oletettuun hintatasoon jäsenyydessä.

Jäsenyysehtojen mukaisesti tuottajahinnat sopeutettiin yhteisön hintatasoon ilman siirtymäkautta, mikä merkitsi markkinahintojen ja myyntitulojen huomattavaa laskua heti vuoden 1995 alussa. Vuosien 1995 - 2000 aikana tuottajahinnat ovat eräiltä osin jääneet huomattavasti heikommiksi kuin kansallista tukipakettia mitoitettaessa oletettiin (taulukko 6). Hintaodotukset ovat jääneet toteutumatta eräillä tuotteilla. Naudanlihan hinta on jäänyt enimmillään 26 % alle oletustason. Myös rehuviljan, kananmunien ja lampaanlihan hinnat ovat jääneet alle oletustason. Broilerinlihan ja leipäviljan hinnat ovat sitä vastoin ylittäneet odotusarvot ja maidon hinta on toteutunut lähes arvioiden mukaisesti.

Taulukko 6. Eräiden maataloustuotteiden EU-jäsenyyden aikaiset ennakoidut ja toteutuneet tuottajahinnat

>TAULUKON PAIKKA>

1) Lähde: MMM

2) Lähde: Tike (Lihan hinta tehty vertailukelpoisiksi kuumapainovähennyksen osalta ja viljojen perushinnoista vähennetty arvioituna kuljetuskustannuksina 5 p/kg.)

3) Naudanliha ilman lehmänlihaa

4) Sonnit, teuraspaino yli 130 kg

Toisena elementtinä kansallisen tukipaketin mitoituksessa oli oletus maatalouden tuotantopanosten hintojen alenemisesta jäsenyyden seurauksena. Hintojen alentuminen oli seurausta sekä maataloustuotteiden hintojen alentumisesta (siemenet, rehut ja ostoeläimet) että erilaisten verojen ja maksujen poistumisesta (arvonlisäverolliset tuotantopanokset ja lannoitteet). Oletukset hintamuutoksista keskeisimpien tuotantopanosten osalta olivat seuraavat: ostorehut -40 %, ostosiemenet -36 %, ostoeläimet -33 % ja lannoitteet -27 %.

Vuodesta 1994 vuoteen 1995 edellä mainittujen tuotantopanosten hinnat muuttuivat seuraavasti: ostorehut -29 %, ostosiemenet -35 %, ostoeläimet -30 % ja lannoitteet -17 %. Keskimäärin maatalouden tuotantopanosten hinnat alenivatkin noin viidenneksen ensimmäisen jäsenyysvuoden aikana edelliseen vuoteen verrattuna. Vuodesta 1995 vuoteen 2000 mennessä tuotantopanosten kokonaishintaindeksi on kuitenkin noussut runsaat 7 %. Voimakkainta hintojen nousu oli vuonna 2000, jolloin panoshinnat nousivat lähes 6 % edelliseen vuoteen verrattuna.

Maatalouden kansallisen tukipaketin mitoituksen lähtökohtana oli se tulonmenetys, jonka oletettiin tapahtuvan markkinahintojen alenemisen seurauksena. Tukitarvetta arvioitaessa otettiin huomioon myös arviot tuotantokustannusten alenemisesta. Liittymisestä johtuvat tulonmenetykset eräiden tuotteiden kohdalla ovat olleet seurausta näiden tuotteiden hintojen jäämisestä oletushintoja alemmalle tasolle ja tuotantopanosten hintojen arvioitua vähäisemmästä laskusta. Hintapoikkeamien vaikutuksiin eri tuotantosuuntien tilojen välillä vaikuttaa siten sekä tilojen tuotto- että kustannusrakenne.

3.4. Tilalukumäärä

Pohjoisen tuen alueella maatilojen määrä on vähentynyt, mutta tuotantomäärissä ja tuotannon suhteellisessa osuudessa koko maan tuotannosta ei ole useimpien tuotteiden kohdalla tapahtunut merkittäviä muutoksia. Pohjoisen tuen merkitys tilojen tulonmuodostuksessa on kasvanut arviointijakson aikana tuen kompensoidessa siirtymäkauden tuen vähenemistä. Vuodesta 1997, jolloin pohjoista tukea alettiin maksaa sioille ja siipikarjalle myös C1- ja C2-alueilla, vuoteen 2000 pohjoista tukea saaneiden tilojen määrä on vähentynyt 5 600 tilalla eli 13 % (Taulukot 7 ja 8). Vuonna 2000 koko maassa tulotukea (joko YMP tai kansallinen) saaneesta 77 900 tilasta noin puolet sai pohjoista tukea.

Taulukko 7. Pohjoista tukea saaneiden tilojen lukumäärä ja muutos (%) vuosina 1996-2000 1)

>TAULUKON PAIKKA>

1) Tilamäärän muutos on laskettu vuodesta 1997 vuoteen 2000, koska eläinyksikkökohtaista tukea sioille ja siipikarjalle alettiin maksaa vasta vuonna 1997, jolloin C1- ja C2-alueen sika- ja siipikarjatilat tulivat kattavammin mukaan pohjoisen tuen piiriin.

Taulukko 8. Pohjoista tukea saaneiden maatilojen lukumäärä tuotantosuunnittain 1) vuosina 1996-2000 2)

>TAULUKON PAIKKA>

* porsastuotanto, lihasiantuotanto ja muu sikatalous yhteensä

1) Tilan tuotantosuunta määräytyy viljelijän ilmoituksen mukaan.

2) Tilamäärän muutos on laskettu vuodesta 1997 vuoteen 2000, koska eläinyksikkökohtaista tukea sioille ja siipikarjalle alettiin maksaa vasta vuonna 1997, jolloin C1- ja C2-alueen sika- ja siipikarjatilat tulivat kattavammin mukaan pohjoisen tuen piiriin.

Tilojen keskipeltoala kasvoi arviointijakson aikana kaikissa päätuotantosuunnissa. Vuonna 2000 tilakoko oli suurin sianlihantuotannossa, jossa tilojen keskikoko oli yli 35 ha. Maidontuotantotilojen keskikoko oli 30 ha ja muiden nautakarjatilojen hieman yli 25 ha. Viljantuotantoa harjoittavien tilojen keskikoko oli noin 23 ha ja muiden tuotantosuuntien keskikoko noin 14 ha. Eniten tilakoko kasvoi sianlihantuotannossa, jossa tilakoko kasvoi 6,7 ha vuodesta 1996 vuoteen 2000. Maitotilojen keskikoko kasvoi 3,8 ha ja muiden nautakarjatilojen keskikoko kasvoi 4,7 ha. Viljantuotantoon erikoistuneiden tilojen keskipeltoala kasvoi vajaa kolme hehtaaria.

3.5. Tuotannon kehitys

Pohjoisen tukialueen suhteellinen osuus koko maan kotieläintuotannosta on pysynyt melko vakaana useimpien tuotteiden kohdalla arviointijakson aikana (taulukko 9). Maidosta ja naudanlihasta tuotetaan noin 3/4 tukialueella. Tukialueen suhteellinen osuus maidontuotannosta on kasvanut 3 %-yksiköllä. Naudanlihassa tukialueen osuus on vaihdellut 72 %:sta 76 %:iin. Lampaanlihasta hieman yli puolet tuotetaan edelleen tukialueella, mutta alueen osuus koko maan tuotannosta on laskenut vuodesta 1995 vuoteen 2000. Sianlihasta noin 40 % tuotetaan tukialueella ja tuotannon osuus on säilynyt lähes samana vuosina 1995-2000. Siipikarjanlihasta runsas kolmannes tuotetaan tukialueella. Pääosin siipikarjalihan tuotanto on kuitenkin keskittynyt pohjoisen tukialueen ulkopuolelle. Kananmunista tukialueella tuotetaan noin neljännes. Tuotanto on kuitenkin hieman aikaisempaa enemmän painottunut pohjoisen tukialueen ulkopuolelle.

Taulukko 9. Pohjoisen tukialueen osuus (%) tärkeimpien kotieläintuotteiden koko maan tuotannosta vuosina 1995-2000.

>TAULUKON PAIKKA>

Lihantuotantoon tarkoitettua siipikarjaa lukuun ottamatta kotieläintuotannossa pohjoista tukea saaneiden tuotantoyksiköiden (eläinten) määrä on vuodesta 1997 lähtien alentunut vuosittain, joten tuotannon kasvu selittyy tuotosten kasvulla.

Kasvinviljelyn alueellinen sijoittuminen pohjoisen tuen alueella vuosina 1995-2000 on esitetty taulukossa 10. Leipäviljojen viljely (erityisesti vehnän viljely) on keskittynyt pääosin pohjoisen tukialueen ulkopuolelle. Rukiista noin viidennes tuotetaan tukialueella. Rukiin viljelyn laajuuteen vaikuttaa huomattavasti syksyn sääolot. Mallasohran ja sokerijuurikkaan viljely tapahtuu lähinnä pohjoisen tukialueen ulkopuolella. Vastaavasti nurmiviljely on suhteellisesti yleisempää pohjoisilla tukialueilla, mikä johtuu tukialueen voimakkaasta keskittymisestä maidon ja naudanlihan tuotantoon. Rehuviljasta yli puolet tuotetaan tukialueella. Rehuviljan viljelyn osuus tukialueella on myös kasvanut. Tärkkelysperunasta suurin osa viljellään (pinta-alasta 60 %) alueilla C1 ja C2.

Taulukko 10. Pohjoisen tukialueen osuus (%) tärkeimpien viljelykasvien koko maan viljelyaloista, kesantoalasta sekä puutarhatuotantoalasta vuosina 1995-2000

>TAULUKON PAIKKA>

Kasvinviljelytuotantoon ja välillisesti kotieläintuotannon tuotantomääriin sekä tuotannon taloudelliseen tulokseen vaikuttavat viljelykasvien satotasot ja niiden vuotuiset vaihtelut. Kasvinviljelyyn erikoistuneilla tiloilla vaikutukset ovat luonnollisesti korostuneemmat kuin kotieläintiloilla.

Tärkein syy satojen vuotuisvaihteluille on kasvukauden sääolosuhteiden vaihtelu. Vuosina 1995 - 2000 hehtaarisatojen vaihtelu oli ohralla 1 900 - 3 400 kg, kauralla 2 100 - 3 200 kg, kevätvehnällä 2 200 - 3 600 kg ja rukiilla 1 300 - 2 100 kg pohjoisella tukialueella. Kuivaheinän hehtaarisato on vaihdellut vastaavana aikana välillä 3 200 -4 100 kg ja säilörehun 17 400 - 20 000 kg.

3.6. Tukien taloudelliset vaikutukset

Tarkastelujaksolla 1995 - 2000 pohjoisen tuen osuus maatilojen tulonmuodostuksessa on kasvanut. Vastaavasti siirtymäkauden tuet ovat asteittain alentuneet ja poistuneet vuoden 2000 alussa. Pohjoisen tuen merkitys on ollut kotieläintiloilla kasvinviljelytiloja suurempi. Vuonna 2000, jolloin tuki saavutti pitkäaikaisen tasonsa, pohjoinen tuki suhteessa viljelijäperheen maataloustuloon oli laadittujen laskelmien perusteella maitotiloilla 50 - 90 %, sikatiloilla noin 50 % ja viljatiloilla 10 - 20 % tukialueesta riippuen.

Vuoteen 1998 saakka käytettävissä olleiden kirjanpitotulosten perusteella maito-, sika- ja viljatilojen kannattavuus on pääsääntöisesti ollut laskussa verrattuna jäsenyyttä edeltäneiden kolmen vuoden keskimääräiseen tilanteeseen. Missään tarkastelluista tuotantosuunnista ei ole vuoden 1994 jälkeen saavutettu viljelijäperheen palkalle ja pääomien korolle asetettuja tavoitteita eli kannattavuuskerroin jäi alle yhden. Tilaryhmistä paras kannattavuus on ollut sika- ja viljatiloilla ja huonoin maitotiloilla. Kuitenkin maito- ja sikatilojen välillä suhteellinen ero kannattavuudessa on säilynyt koko jakson ajan melko vakaana, joten uusien tulotukijärjestelmien käyttöönotto vuonna 1995 ei näyttäisi muuttaneen näiden kahden keskeisen tuotantosuunnan keskinäistä asemaa.

Vaikka tilat ovat keskimäärin kyenneetkin säilyttämään lähes entisen tulotasonsa mm. tilakokoaan kasvattamalla, tukijärjestelmä ei ole täysin pystynyt turvaamaan kannattavuuden säilymistä ennen EU-jäsenyyttä vallinneella tasolla. Ilman pohjoista tukea tilojen kannattavuus olisi romahtanut täysin.

3.7. Vaikutukset elintarvikeketjuun

Pohjoisen tuen järjestelmän piirissä olevien tuotteiden kaupan, jalostuksen ja markkinoiden tilanne on pysynyt tukialueella melko vakaana. Maataloudelta raaka-aineita ostavista elintarviketeollisuusyrityksistä meijereiden ja teurastamoiden määrä on vähentynyt arviointijakson aikana pohjoisen tuen alueella. Koko maan alueella toimivien jalostusyritysten kannalta tukialueen pohjoisimmat alueet voivat olla melko ongelmallisia: alueelta saatavat raaka-ainemäärät suhteessa jalostusyritysten kokonaisvolyymiin ovat pienet, kuljetuskustannukset ovat korkeita ja markkinat ovat kaukana.

Pohjoisen tuen järjestelmään kuuluvat maidon ja lihan kuljetustuet ovat välttämättömiä, koska ne auttavat säilyttämään tuotannon myös alueen syrjäisimmillä seuduilla. Tosin tukialueelle on syntynyt mm. useita pienteurastamoja (ns. tilateurastamot) ja muuta pienyritystoimintaa, jossa toiminta tukeutuu pääasiassa oman tilan tuotantoon ja paikalliseen kysyntään. Harvaanasutuilla, laajoilla syrjäisen maaseudun alueilla taloudellisesti kannattavaa tuotantoa ei voida kuitenkaan perustaa ainoastaan paikallisen kulutuksen varaan.

3.8. Vaikutukset ympäristön tilaan

Pohjoisen tuen järjestelmällä on pyritty vaikuttamaan ympäristönsuojelun toteutumiseen ja ympäristöntilan säilymiseen asettamalla tuen maksatukseen ehtoja pellonkäytöstä (hyvät viljelytavat) ja eläinmääristä (mm. maksimieläintiheys). Koska ympäristön tilaan vaikuttavat useat eri toimenpideohjelmat, ei yksittäisen ohjelman vaikutuksia ole mahdollista erottaa kokonaisuudesta. Vaikka ympäristössä tapahtuvat muutokset ovatkin verraten hitaita, ympäristöntilan muutoksista tehdyt tutkimukset osoittavat ympäristövaikutusten suunnan. Lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö on selvästi vähentynyt. Nitraattitypen huuhtoutuma on vähentynyt eri alueilla 4 - 15 % ja eroosiofosforin 5 - 13 %. Liukoisen fosforin kuormitus on säilynyt ennallaan tai hieman lisääntynyt. Eri toimenpiteiden vaikutukset ovat näkyneet myönteisesti myös maaseutumaisemassa ja luonnon monimuotoisuudessa.

3.9. Sosio-ekonomiset vaikutukset

Pohjoisen tuen järjestelmä on osa niistä toimenpiteistä, joilla pyritään säilyttämään maan pohjoiset ja itäiset alueet asuttuna. Maaseudun säilymisen pahimpana uhkana merkittävällä osalla pohjoista tukialuetta on jatkuva väestömäärän väheneminen. Muuttoliike on suuntautunut paitsi muutamaan harvaan kasvukeskukseen pohjoisen tuen alueella pääosin Etelä-Suomeen. Kun muuttajat ovat nuoria ja koulutettuja, seurauksena on muuttotappioalueilla työvoiman keskimääräisen koulutustason aleneminen ja ikärakenteen vinoutuminen. Väestön vähenemisellä on puolestaan monia kerrannaisvaikutuksia: infrastruktuurin ylläpito vaikeutuu ja palvelut tulevat entistä kalliimmiksi. Kaiken kaikkiaan väestömäärän kehityksen negatiiviset vaikutukset muuttotappioalueiden kuntatalouteen ovat merkittävät. Ilman pohjoista tukea maataloustuotanto olisi kannattamatonta, ja monet pohjoisen alueen maatilat joutuisivat mitä todennäköisimmin lopettamaan tuotantonsa, mikä osaltaan lisäisi väestön muuttoliikettä pohjoisen alueen maaseudulta.

4. Loppupäätelmät

Liittymisasiakirjan 142 artiklan mukaisesti komissio antoi 4. toukokuuta 1995 tekemällään päätöksellä 95/196/EY Suomelle luvan myöntää pitkäaikaisia kansallisia tukia 62. leveyspiirin pohjoispuolella sijaitsevilla maatalousalueilla ja tietyillä lähialueilla, joilla vallitsevat vastaavanlaiset maatalouden harjoittamisen erityisen vaikeaksi tekevät ilmasto-olosuhteet.

Tässä kertomuksessa on käsitelty myönnettyjä lupia ja saavutettuja tuloksia. Kertomus on laadittu Suomen viranomaisten liittymisasiakirjan 143 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella ja se on tarkoitus esittää neuvostolle. Kertomuksen perusteella voidaan todeta seuraavaa:

1) Useimpien pohjoista tukea saaneiden alojen osalta voidaan vahvistaa, ettei sallittua tuotannon tai tuen tasoa ylitetty tarkastelukaudella. Tuotannon taso ylittyi kuitenkin seuraavissa tapauksissa:

- lampaanlihassa vuosina 1996-97; tukea leikattiin seuraavina vuosina vastaava määrä;

- sianlihassa vuonna 1997; tukea leikattiin seuraavana vuonna vastaava määrä;

- siipikarjanlihassa vuosina 1996-97; tukea leikattiin seuraavina vuosina vastaava määrä;

- maidossa vuosina 1998-2000; tukea leikattiin seuraavina vuosina vastaava määrä.

2) Tuotekohtaiset yhteisötuet (markkinatuet, luonnonhaittakorvaukset ja maatalouden ympäristötoimenpiteet) olivat alhaisemmat kuin sallittua pohjoista tukea vahvistettaessa huomioon otettu taso. Tästä syystä niiden soveltaminen ei johtanut ennen liittymistä sovelletun tuen ylittymiseen.

3) Jäsenvaltion suorittamat tarkastukset osoittavat, että tukea on sovellettu moitteettomasti.

4) Myönnetyt tuet ovat tärkeitä ympäristön suojelun ja maaseudun säilyttämisen kannalta. Sen vuoksi ne ovat liittymisasiakirjan 142 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaisia.

Suomen viranomaisten toimittamien tietojen perusteella komission katsoo, että yleisesti ottaen Suomen viranomaiset ovat soveltaneet pohjoisesta tuesta tehtyä päätöstä 95/196/EY moitteettomasti. Niissä harvoissa tapauksissa, joissa tuotannon enimmäismäärä on ylitetty, tukea on vähennetty tai sitä vähennetään komission päätöksen mukaisesti.

LIITE

Tuen ja tuotannon kehitys tuotteittain vuosina 1996-2000

Seuraavassa tarkastellaan tuen sekä tuotannon kehitystä tuotteittain. Tässä yhteydessä on otettava huomioon että eräiden tuotteiden osalta yksikkötuen taso kasvaa aina vuoteen 2000 saakka. Tällä yksikkötuen kasvulla korvataan osittain liittymissopimuksen artiklojen 138-140 mukaisen siirtymäkauden tuen alentumista.

1. Eläintuotanto

1.1. Naudanliha

Suomen naudanlihantuotannosta noin 72 % on peräisin pohjoisen tuen alueelta.

>TAULUKON PAIKKA>

1) lukuun ottamatta lehmänlihaa, jonka tuotanto vuonna 2000 oli 22 693 t (26 300 t vertailukaudella)

Huomiot: Naudanlihan tuotanto on koko tarkastelujakson ajan ollut alempi kuin vertailukauden aikana.

1.1.1. Emolehmät

Suomen emolehmistä noin 55 % kasvatetaan pohjoisen tuen alueella.

>TAULUKON PAIKKA>

Huomiot: Emolehmien NY-määrä on vuosia 1996-97 lukuun ottamatta koko tarkastelukauden ollut vertailukauden tason alapuolella. Samoin maksettu kokonaistuki on jäänyt alle sallitun tason.

1.1.2. Sonnit

Noin 75 % Suomen sonneista kasvatetaan pohjoisen tuen alueella.

>TAULUKON PAIKKA>

1) Teurastetuista sonneista maksettiin osa-alueella C3: P1-P2: 780 FIM/teurastettu eläin, P3-P4: 1 080 FIM/teurastettu eläin sekä osa-alueella C4: P4: 1 080 FIM/teurastettu eläin ja P5: 1 980 FIM/teurastettu eläin.

Huomiot: Sonnien NY-määrä on koko tarkastelukauden ollut vertailukauden tason alapuolella. Samoin maksettu kokonaistuki on jäänyt alle sallitun tason.

1.1.3. Teurastettavaksi tarkoitetut hiehot

Noin 77 % Suomen teurashiehoista kasvatetaan pohjoisen tuen alueella.

>TAULUKON PAIKKA>

Huomiot: Hiehojen lukumäärä on koko tarkastelukauden ollut vertailukauden tason alapuolella. Samoin maksettu kokonaistuki on jäänyt alle sallitun tason.

1.2. Uuhet ja kutut

Pohjoisen tuen alueen lammastilojen tuotanto vastasi 52% koko Suomen lampaanlihan tuotannosta.

>TAULUKON PAIKKA>

Huomiot: Uuhien ja vuohien NY-määrä on koko tarkastelukauden ollut vertailukauden tason alapuolella. Samoin maksettu kokonaistuki on jäänyt alle sallitun tason. Lampaanlihan kokonaistuotanto ylitti vuosina 1996-97 sallitun enimmäistason, jonka vuoksi tukea alennettiin vuosina 1997 ja 1998.

1.3. Siat

Pohjoisen tuen alueella tuotetaan 40-42% koko maan sianlihan tuotannosta.

>TAULUKON PAIKKA>

1) Emakoiden liha (3,100 t) mukaan lukien.

Huomiot: Sikojen NY-määrä on ylittänyt vertailukauden tason koko tarkastelujakson ajan ja sianlihan kokonaistuotanto on ylittänyt sallitun enimmäistason vuosina 1997-2000. Sen sijaan kokonaistuki on koko tarkastelujakson ollut sallittua pienempi. Yksikkötukea on alennettu vuonna 1998 vuoden 1997 kokonaistuotannon ylittymisen vuoksi.

1.4. Siipikarja

1.4.1. Kananmunien tuotanto

Suomen kananmunantuotannosta noin 27% tapahtuu pohjoisen tuen alueella.

>TAULUKON PAIKKA>

Huomiot: Kanojen NY-määrä on koko tarkastelukauden ollut vertailukauden tason alapuolella. Samoin maksettu kokonaistuki sekä kokonaistuotanto ovat jääneet alle sallitun maksimitason.

1.4.2. Siipikarjanlihan tuotanto

Suomen siipikarjanlihantuotannosta noin kolmasosa tapahtuu pohjoisen tuen alueella.

>TAULUKON PAIKKA>

Huomiot: Lihasiipikarjan ja siipikarjaemojen NY-määrä on koko tarkastelukauden ylittänyt vertailukauden tason ja lihantuotanto on ylittänyt sallitun enimmäismäärän. Sen sijaan kokonaistuki on koko ajan ollut sallittua enimmäistasoa alempi. Yksikkötukea on alennettu vuosina 1997-1998 aikaisempien vuosien kokonaistuotannon ylittymisen vuoksi.

1.4.3. Siipikarja yhteensä

>TAULUKON PAIKKA>

Huomiot: Tuen kokonaistaso on koko tarkastelujakson säilynyt sallittua maksimitasoa alempana.

1.5. Hevoset

Suomenhevosista noin 61% kasvatetaan pohjoisen tuen alueella.

>TAULUKON PAIKKA>

1) Siitostammat, suomenhevoset ja muut 1-3 v. hevoset.

Huomiot: Hevosten NY-määrä on ylittänyt vertailukauden tason koko tarkastelukauden ajan. Maksettu kokonaistuki on kuitenkin alittanut sallitun enimmäismäärän koko kauden ajan (huom: pohjoista tukea on hevosille maksettu vain vuosina 1999-2000).

1.6. Porot

Poroja kasvatetaan ainoastaan pohjoisen tuen alueella.

>TAULUKON PAIKKA>

Huomiot: Porojen lukumäärä on säilynyt koko tarkastelukauden alle vertailukauden tason. Samoin maksettu tuki ja poronlihan tuotanto ovat alittaneet sallitut enimmäismäärät.

1.7. Yhteenveto lihantuotannosta pohjoisella alueella

Komission päätöksen 2000/405/EY mukaisesti lihantuotantoa on ensin tarkasteltava kokonaistasolla. Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenveto tästä:

>TAULUKON PAIKKA>

Huomiot: Kun tarkastellaan C-alueen lihantuotantoa kokonaistasolla, on lihantuotanto säilynyt alle sallitun enimmäistason koko tarkastelukauden ajan.

1.8. Maito

Pohjoisen tuen alueella maitoa tuotti vuonna 2000 15 423 tilaa, joka on 76% maitotilojen kokonaismäärästä Suomessa. Ne tuottavat noin 75% Suomen maidosta.

>TAULUKON PAIKKA>

1) Osa-alueet: FIM/kg C3; P1=0,79; P2=0,89; P3-P4=1,04; C4: P4=1,31; P5=1,84.

2) Tuki koskee vain lehmänmaitoa.

3) Näitä määriä voidaan myöntää niihin määriin asti, jotka on myönnetty Suomen SLOM-kiintiölle päätetystä varakiintiöstä liittymisasiakirjan mukaan

Huomiot: Maidon kokonaistuotanto on ylittänyt sallitun enimmäismäärän vuosina 1998-2000. Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että vertailukauden luvuissa ovat mukana kiintiökausien 1997/98 ja 1998/99 SLOM-lisäykset, mutta ei kiintiökausien 1999/2000 ja 2000/01 lisäyksiä. Maksettu kokonaistuki on säilynyt alle sallitun enimmäismäärän koko tarkastelukauden ajan. Yksikkötukia on alennettu vuosina 1999 ja 2000 kokonaistuotannon ylittymisen vuoksi.

1.9. Kuljetustuet

Kuljetustukea maksetaan Kainuun, Lapin läänin sekä Koillismaan alueilla kuljetetusta maidosta sekä Lapin läänin alueella kuljetetusta lihasta. Kuljetustukea maksetaan kompensoimaan osaa tilan ja ensimmäisen asteen jalostuspaikan välisistä kuljetuskustannuksista. Tällaiset tuet ilmoitetaan markkoina tonnia kohden (FIM/t, keskimääräinen kustannusarvio maitokuljetuksen osalta on 54 FIM/t ja lihakuljetuksen osalta 0,5 FIM/kg). Tuen määrän laskemisessa on otettu huomioon tilakohtainen meijeriin toimitettu keskimäärä, keskimääräinen tilatiheys meijerin keräilyalueella sekä tilojen ja meijerin keskimääräinen välimatka.

Maito- ja lihakuljetuksille yhteisön syrjäisillä alueilla maksettavaa tukea voidaan pitää 142 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaisena tuotteiden myyntiä helpottavana tukena ja tästä syystä hyväksyttävänä.

>TAULUKON PAIKKA>

Huomiot: Kuljetustuki on säilynyt koko tarkastelukauden ajan alle sallitun maksimitason.

2. Kasvintuotanto

2.1. Sokerijuurikas

Pohjoisen tuen alueella viljellään 8% koko maan sokerijuurikasalasta.

Yleisen pohjoiseen tukeen kuuluvan hehtaarituen lisäksi sokerijuurikkaille maksetaan erityistä hehtaarikohtaista tukea.

>TAULUKON PAIKKA>

1) Sisältää sekä yleisen hehtaarituen että sokerijuurikkaan hehtaarituen.

Huomiot: Sekä kokonaistuotanto että maksettu kokonaistuki ovat säilyneet koko tarkastelukauden alle sallitun enimmäismäärän.

2.2. Tärkkelysperuna

Pohjoisen tuen alueella viljellään 60% koko maan tärkkelysperuna-alasta.

Yleisen pohjoiseen tukeen kuuluvan hehtaarituen lisäksi tärkkelysperunalle maksetaan erityistä hehtaarikohtaista tukea.

>TAULUKON PAIKKA>

1) Sisältää sekä yleisen hehtaarituen että tärkkelysperunan hehtaarituen.

Huomiot: Kokonaispeltoala on säilynyt koko tarkastelukauden alle vertailukauden. Sekä kokonaistuotanto että maksettu kokonaistuki ovat säilyneet koko tarkastelukauden alle sallitun enimmäistason.

2.3. Viljat ja muut peltokasvit (yhteenveto taulukoista 2.3.1. ja 2.3.2.)

Pohjoisen tuen alueella sijaitsevat tilat kattavat noin 42% Suomen viljantuotannosta.

>TAULUKON PAIKKA>

Huomiot: Viljelyala on koko tarkastelukauden ollut alle vertailukauden. Kokonaistuotanto ja maksettu kokonaistuki ovat säilyneet koko tarkastelukauden sallittuja enimmäismääriä pienempinä.

2.3.1. Ohra, kaura ja seosvilja

Pohjoisen tuen alueella viljellään noin 55% koko maan rehuvilja-alasta.

>TAULUKON PAIKKA>

Huomiot: Viljelyala on koko tarkastelukauden ollut alle vertailukauden. Kokonaistuotanto ja maksettu kokonaistuki ovat säilyneet koko tarkastelukauden sallittuja enimmäismääriä pienempinä.

2.3.2. Muut viljat ja muut peltokasvit

>TAULUKON PAIKKA>

1) Sisältää sekä yleisen hehtaarituen että kasvikohtaisen hehtaarituen.

2) Alueilla C2 ja C2p tuki oli 160 FIM/ha sekä 210 - 400 FIM/ha riippuen kasvista.

Huomiot: Maksettu kokonaistuki on säilynyt koko tarkastelukauden alle sallitun enimmäistason. Vuonna 2000 viljelyala ylitti vertailukauden tason samoin kuin kokonaistuotanto ylitti sallitun enimmäistason. On huomattava että peltokasvien osalta kokonaistuotannon määrän ylittyminen johtaa tuen leikkaamiseen vain jos kokonaistuotannon ylittyminen on keskimäärin yli 10 % kahtena peräkkäisenä vuotena.

2.4. Vihannekset, kukat ja kasvit kasvihuoneissa

Pohjoisen tuen alueen kasvihuonetuotanto edustaa noin 45% koko maan tuotannosta.

Tukea myönnetään pääasiassa tomaatin, kurkun, salaatin, tillin, persiljan, etikkakurkkujen, kaalin, paprikan, leikkokukkien ja vihannesten viljelyyn.

Tuoteluokittain tilanne ilmenee kappaleista 2.4.1. ja 2.4.2.

2.4.1. Vihannekset

>TAULUKON PAIKKA>

Huomiot: Tuotantoala on vuosina 1997-2000 ylittänyt vertailukauden tason. Kokonaistuotanto sekä maksettu kokonaistuki ovat kuitenkin jääneet alle sallitun enimmäistason koko tarkastelukauden ajan.

2.4.2. Kukat ja kasvit

>TAULUKON PAIKKA>

Huomiot: Tuotantoala on vuosina 1997-2000 ylittänyt vertailukauden tason. Kokonaistuotanto sekä maksettu kokonaistuki ovat kuitenkin jääneet alle sallitun enimmäistason koko tarkastelukauden ajan.

2.5. Avomaavihannekset

Pohjoisen tuen alueen tuotanto edustaa noin 39% koko maan avomaanvihannesten tuotannosta.

>TAULUKON PAIKKA>

1) Sisältää sekä yleisen hehtaarituen että avomaanvihannesten hehtaarituen.

Huomiot: Tuotantoala ylitti vuosina 1996 ja 2000 vertailukauden tason. Kokonaistuotanto sekä maksettu kokonaistuki ovat kuitenkin jääneet alle sallitun enimmäistason koko tarkastelukauden ajan.

2.6. Omenat

Pohjoisen tuen alueella kasvatetaan vain vähän omenia. Viljelyalan osuus on 6 prosenttia ja tuottajia on 117 kpl. Tätä viljelyalaa ei ole liitetty muiden vihannesten ja hedelmien viljelyalaan, koska myönnetyn tuen taso on erilainen.

>TAULUKON PAIKKA>

1) Sisältää sekä yleisen hehtaarituen että omenan hehtaarituen.

Huomiot: Tuotantoala on ylittänyt vertailukauden tason vuosina 1998-2000. Kuitenkin tukea maksettiin vuonna 2000 vain 17.3 hehtaarille. Kokonaistuotanto on koko tarkastelukauden ajan alittanut sallitun enimmäistason. Maksettu kokonaistuki on vuonna 2000 ylittänyt sallitun enimmäistason 6000 markalla (1000 eurolla). Tämä pieni ylitys voidaan laskea desimaalipyöristyksen piiriin kuuluvaksi.

2.7. Puutarhatuotteiden varastointituki

>TAULUKON PAIKKA>

Huomiot: Kokonaistuen määrä on koko tarkastelukauden säilynyt sallitun enimmäismäärän alapuolella.

2.8. Metsämarjojen ja sienten varastointituki

>TAULUKON PAIKKA>

Huomiot: Kokonaistuki on säilynyt koko tarkastelukauden sallitun enimmäismäärän mukaisena.

2.9. Laitumet, kesannointi ja ruokaperunat ym

Koko maan nurmialasta noin kolme neljäsosaa sijaitsee pohjoisen tuen alueella. Vuosittaisesta koko maan kesantoalasta runsaat 40% on pohjoisen tuen alueella.

>TAULUKON PAIKKA>

Huomiot: Viljelyala on säilynyt koko tarkastelukauden ajan alle vertailukauden ja maksettu kokonaistuki on alittanut sallitun enimmäismäärän.

3. Nuoret viljelijät

Koko maan nuorista viljelijöistä pohjoisen tuen alueella on noin 55%.

>TAULUKON PAIKKA>

Huomiot: Kokonaistuki on säilynyt sallitun enimmäismäärän alapuolella koko tarkastelukauden ajan.

4. Käytetty maatalousmaa (UAA)

Pohjoisen tuen alueella on noin 52% koko maan käytetystä maatalousmaasta.

>TAULUKON PAIKKA>

Huomiot: Käytetyn maatalousmaan ala on säilynyt vertailukauden alaa pienempänä koko tarkastelukauden ajan.