Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista:

- "Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhteisön maahanmuuttopolitiikkaan sovellettavasta avoimen koordinaation menetelmästä", ja

(KOM(2001) 387 lopullinen)

- "Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, yhteisestä turvapaikkapolitiikasta ja avoimen koordinaation menetelmän käyttöönotosta"

(KOM(2001) 710 lopullinen)

(2002/C 221/12)

Komissio päätti 21. tammikuuta 2002 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainituista tiedonannoista.

Asian valmistelusta vastannut "työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus" -jaosto antoi lausuntonsa 13. toukokuuta 2002. Esittelijä oli Soscha zu Eulenburg.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 29. ja 30. toukokuuta 2002 pitämässään 391. täysistunnossa (toukokuun 29. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon vastaäänittä äänin 106 puolesta 1:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Laekenissa (vuoden 2001 joulukuussa) kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti uudelleen aikeen sopia yhteisestä turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikasta Tampereella (vuoden 1999 lokakuussa) kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien pohjalta. Turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan avulla on määrä säilyttää Geneven yleissopimukseen perustuvan pakolaisten suojelun, turvapaikanhakijoiden ja muuttajien paremman elämän toiveen sekä unionin ja jäsenvaltioiden vastaanottokapasiteetin välinen tasapaino. Komissio on tehnyt yhteistä politiikkaa koskevia aloitteita (asetus- ja direktiiviehdotuksia), joista vain harvoja on toistaiseksi hyväksytty. Niistä käyty keskustelu on osoittanut, että tietyt jäsenvaltiot ovat yhä vastahakoisia muuttamaan oman politiikkansa niin, että se mahdollistaisi yhteisen politiikan.

1.2. Yhteisen politiikan tarve Tampereella määriteltyjen tavoitteiden pohjalta, joihin kuuluu vapauden, turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden alueen luominen, lienee yhä kiistaton. Yhteisessä politiikassa on otettava huomioon sekä maahanmuutto humanitaarisista syistä ja perheenyhdistämisen perusteella että muutto taloudellisista tai ammatillisista syistä.

1.3. Komitea on perehtynyt tarkasti komission ehdotuksiin ja aloitteisiin ja ottanut niihin yksityiskohtaisesti kantaa. Se on kannattanut tähän mennessä tehtyjä ehdotuksia pääpiirteissään ja kannustanut yhteisöä jatkamaan aloitettua työtä inhimillisyyden ja yhteisvastuullisuuden pohjalta.

2. Ehdotusten keskeinen sisältö

2.1. Maahanmuuttopolitiikan koordinointi

2.1.1. Komitea päättelee yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa käsittelevän tiedonannon perusteella, että avoin koordinaatiomenetelmä on sopiva väline täydentämään EY:n perustamissopimuksen 61-69 artiklassa tarkoitettuja lainsäädännöllisiä toimia, kun otetaan huomioon muuttoilmiön monimuotoisuus, asianomaisten toimijoiden lukuisuus ja jäsenvaltioiden vastuu.

2.1.2. Avoimella koordinaatiomenetelmällä on määrä yhteensovittaa suunniteltujen yhteisön säädösten soveltamista jäsenvaltioissa ja täydentää niiden pohjalta luotavaa politiikkaa. Tavoitteena on edistää maahanmuuttopolitiikan keskeisten tekijöiden yhtenäistä ja yhteisten sääntöjen mukaista edelleenkehittämistä.

2.1.3. Suunnitellut suuntaviivat perustuvat Tampereella määritettyihin tavoitteisiin ja käsittävät muuttovirtojen hallinnoinnin, taloudellisista syistä muuttavien maahanpääsyn, kumppanuuden yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa sekä yhteisön ulkopuolisten maiden kansalaisten kotouttamisen.

2.2. Turvapaikkapolitiikan koordinointi

2.2.1. Turvapaikkapolitiikassa avoimella koordinaatiomenetelmällä on määrä tukea ja täydentää perustamissopimuksessa edellytettyä yhteisön lainsäädäntöä sekä ohjailla ja helpottaa siirtymistä yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toiseen vaiheeseen. Asiaa koskevien säädösten antamisen ohella komissio:

- tekee ehdotuksia yhteisön suuntaviivoiksi ja jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmien sisällöksi,

- koordinoi jäsenvaltioiden politiikkoja,

- koordinoi parhaiden käytänteiden vaihtoa,

- seuraa ja arvioi yhteisön politiikan vaikutuksia.

- kuulee säännöllisesti yhteisön ulkopuolisia maita ja alalla toimivia kansainvälisiä järjestöjä.

2.2.2. Suuntaviivojen on määrä koskea ennen kaikkea seuraavia kysymyksiä: pakolais-/turvapaikanhakijavirtojen tuntemus, Geneven yleissopimuksen soveltamiseen perustuvan tehokkaan turvapaikkajärjestelmän luominen suojelua tarvitseville, kotiinpaluu, suhteet yhteisön ulkopuolisiin maihin ja kotouttaminen.

3. Yleistä

3.1. Komitea on tyytyväinen, että maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa yhteisen lainsäädännön kehittämistä ja tukemista täydennetään avoimen koordinaation menetelmällä. Se on pahoillaan siitä, että yhteisen lainsäädännön antaminen etenee hitaasti.

3.2. Menetelmän soveltaminen johtuu asianomaisen politiikan alan erityispiirteistä: ensinnäkin se mahdollistaa jäsenvaltioiden välisen yhteistyön ja tietojen vaihdon ennen lopullista oikeudellista sääntelyä. Se on tärkeä myös yhteisön tulevan lainsäädännön täytäntöönpanemisessa. Toiseksi kaikilla jäsenvaltioilla on samankaltaisia - vaikkakin eri laajuisia ja eri tavoin painottuneita - maahanmuuttoon liittyviä ongelmia. Ongelmien Euroopan laajuisen ulottuvuuden ja verrannollisuuden vuoksi yhteisiin tavoitteisiin ja suuntaviivoihin perustuvan yhteistyön tiivistäminen on perusteltua.

3.3. Turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka ovat vuorovaikutuksessa keskenään: yhdellä alalla toteutetut toimet vaikuttavat toiseen. Kokemukset maahanmuuton estämisyrityksistä osoittavat, että esimerkiksi turvapaikkajärjestelmän tarjoamien maahantulomahdollisuuksien käyttäminen lisääntyi ja aiheutti epätoivottuja oheisilmiöitä kuten laitonta maahanmuuttoa, maahanmuuttajien salakuljetusta ja ihmiskauppaa. Politiikkojen keskinäisestä riippuvuudesta huolimatta avointa koordinaatiomenetelmää on komitean mielestä syytä mukauttaa maahanmuutto- ja turvapaikkapoliittisiin vaatimuksiin. Tämä on tarpeen myös siksi, että turvapaikka- ja pakolaispolitiikka määräytyy olennaisilta osin kansainvälisten velvoitteiden kuten Geneven yleissopimuksen perusteella, ja koska EY:n perustamissopimuksen 63 artiklassa ja Tampereella kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä asetetaan yhtenäistämisen etenemiselle ja tavoitteille konkreettisia tavoitteita. Humanitaarisia kysymyksiä ei saisi sekoittaa maahanmuuttopoliittisiin tavoitteisiin.

3.4. Komitea painottaa, että on tärkeää kehittää samanaikaisesti maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan yhteisiä lainsäädännöllisiä puitteita. Sen mielestä ei olisi asianmukaista, että jäsenvaltiot sopisivat yhteisen politiikan rajoittavista toimista mutteivät samanaikaisesti päättäisi rakentavista toimista, kuten kokonaisvaltainen lähestymistapa edellyttäisi.

3.5. Jäsenvaltioiden maahanmuuttotilanteen arvioimiseksi ja arvostelemiseksi on tärkeää, että käytettävissä on tarkkoja tietoja. Vaikka jäsenvaltioissa on saatavilla tilastoja ja lukuja maahanmuutosta ja turvapaikanhakijavirroista, ei ole olemassa Euroopan tasoista vertailukelpoista tietoa. Tämä johtuu myös käsitteiden ja määritelmien eroista. Komitea suosittaa sen vuoksi, että kehitetään yhteisiä tilastollisia menettelyjä ja järjestelmiä, joiden avulla helpotetaan arviointia.

3.6. Komiteasta olisi valitettavaa, jos avoimen koordinaatiomenetelmän soveltamisen vuoksi luovuttaisiin suunnitteilla olevista lainsäädäntätoimista. Avoin koordinaatiomenetelmä ei korvaa tarvittavaa lainsäädäntöä. Sen vuoksi tulisi menetelmää sovellettaessa ottaa suuntaviivojen laatimis- ja toteuttamisprosessissa huomioon edistys, joka on saavutettu jäsenvaltioissa lainsäädäntäprosessin toteuttamisessa.

4. Erityistä

4.1. Maahanmuuttopolitiikan koordinointi

4.1.1. Ehdotetut suuntaviivat perustuvat yhteisen maahanmuuttopolitiikkalainsäädännön tavoitteisiin ja tukevat niitä. Demografisten vaatimusten vuoksi tähdennetään asianmukaisesti myös tarvetta soveltaa sellaisia menettelyjä, jotka soveltuvat yhtäältä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan ja toisaalta talous- ja sosiaalipolitiikan välisen yhteyden luomiseen sekä niiden vuorovaikutuksen osoittamiseen.

4.1.2. Maahanmuuttovirtojen hallinta

4.1.2.1. Suuntaviiva 1: Kehitetään kattavaa ja koordinoitua suhtautumista maahanmuuton hallintaan kansallisella tasolla

4.1.2.1.1. Komitea kannattaa suuntaviivaan sisältyvää lähestymistapaa. Se huomauttaa kuitenkin, että kyse ei voi olla vain teknisestä analyysistä: muuttovirtojen hallintaa koskevissa menettelyissä on aina otettava huomioon toimien kohteena olevien ihmisarvo.

4.1.2.2. Suuntaviiva 2: Lisätään tiedottamista laillisista mahdollisuuksista muuttaa EU:n alueelle ja laittomien kanavien käytön seuraamuksista

4.1.2.2.1. Suuntaviivaan sisältyy tärkeä laittoman maahanmuuton torjunnan näkökohta. Uskottava tieto laillisen maahanmuuton mahdollisuuksista edellyttää kuitenkin, että on olemassa kattava ja vakuuttava maahanmuuttopolitiikka. Tiedotustoimet eivät tuota tulosta ilman selviä ja avoimia asiaa koskevia säädöksiä, joita myös sovelletaan käytännössä.

4.1.2.3. Suuntaviiva 3: Tehostetaan laittoman maahanmuuton, maahanmuuttajien salakuljetuksen ja ihmiskaupan torjuntaa

4.1.2.3.1. Suuntaviivassa pyritään tasapainottamaan humanitaariset velvoitteet, laillinen maahanmuutto sekä maahanmuuttajien salakuljetusta ja ihmiskauppaa harjoittavien rikollisverkostojen torjunta. Ehdotetut toimet, joita ovat seuranta, sanktiointi ja valvonnan tiukentaminen, eivät kuitenkaan täysin vastaa ilmiötä. Lausunnoissaan aiheista "Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Yhteisön maahanmuuttopolitiikka(1)" sekä "Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille laitonta maahanmuuttoa koskevasta yhteisestä politiikasta(2)" komitea painottaa, että on tarpeen laillistaa sellaisten henkilöiden asema, jotka elävät yhteisössä laittomasti juuri maahanmuuttopolitiikan rajoitusten vuoksi.

4.1.2.3.2. Lainvastaisuus ei johdu aina maahantulon laittomuudesta. Kulloisenkin jäsenvaltion lainsäädännöstä riippuen oleskelu voi myös muuttua laittomaksi maassaoleskeluoikeuden päättymisen vuoksi.

4.1.2.3.3. Suuntaviivojen laatimis- ja täytäntöönpanoprosessissa tulisi komitean mielestä myös ottaa huomioon selvitys jäsenvaltioissa laittomasti elävien ulkomaalaisten ja heidän perheenjäsentensä elämäntilanteesta sekä jäsenvaltioiden välinen tietojenvaihto siitä, mitkä toimet maahanmuuttajien oleskelun laillistamiseksi ovat mahdollisia ja sopivia.

4.1.3. Taloudellisista syistä muuttavien maahanpääsy

4.1.3.1. Yhteisön työmarkkinoiden avaaminen tarveperustaiselle ja hallitulle maahanmuutolle on myönteistä. Komitea on analysoinut ja arvioinut direktiiviehdotuksia, jotka koskevat muun muassa yhteisön ulkopuolisten maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksiä heidän saapuessaan palkkatyön tai itsenäisen ammatin harjoittamista varten(3). Se suosittaa nykyistä aktiivisempaa ja ripeää menettelyä laillisten maahanmuuttomahdollisuuksien luomiseksi ja pitää myös lähtömaiden kanssa tehtävää yhteistyötä hyvin tärkeänä.

4.1.3.2. Suuntaviiva 4: Kehitetään johdonmukaista ja läpinäkyvää politiikkaa ja keinoja työmarkkinoiden avaamiseksi kolmansien maiden kansalaisille Euroopan työllisyysstrategian mukaisesti

4.1.3.2.1. Sen selvittäminen, millaisen panoksen maahanmuuttajat voivat antaa työmarkkinoilla, on tärkeää sekä yhteiskunnallisen integraation että vastaanottovalmiuden parantamisen kannalta. Komitea on tyytyväinen rooliin, joka on määrä antaa valtioista riippumattomille organisaatioille ja maahanmuuttajien etujärjestöille tässä prosessissa.

4.1.3.2.2. Komitea on yhtä mieltä siitä, että naispuolisten maahanmuuttajien tilanteeseen ja tarpeisiin on kiinnitettävä erityishuomiota. Komitea ehdottaa, että ne sekä tasa-arvo otetaan erityisesti huomioon työllisyyspoliittisissa suuntaviivoissa, jotta voidaan torjua syrjintää ja edistää yhteiskunnallista integraatiota työmarkkinoille pääsyn kautta.

4.1.4. Kumppanuussuhde kolmansiin maihin

4.1.4.1. Suuntaviiva 5: Sisällytetään maahanmuuttonäkökohdat suhteisiin kolmansien maiden (erityisesti lähtömaiden) kanssa

4.1.4.1.1. Suuntaviivalla on kiinteät yhteydet poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin kysymyksiin sekä kehitysyhteistyötä koskeviin ja ihmisoikeuskysymyksiin. Komitea on ottanut esiin yhteisön maahanmuuttopolitiikkaa koskevassa lausunnossaan(4) kumppanuuden tärkeitä tekijöitä: lähtömaiden talouskehityksen ja väestöolojen parantamisen huomattavasti nykyistä enemmän, maahanmuuttajien liikkuvuusmahdollisuuksien lisäämisen vastaanottomaan ja lähtömaan välillä sekä vapaaehtoisen paluumuuton tukemisen.

4.1.4.1.2. Suuntaviivassa 5 ehdotetut toimet ovat yhteisen maahanmuuttoa koskevan lähestymistavan tärkeitä tekijöitä. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota toimiin, joilla edistetään jäsenvaltioiden ja yhteisön ulkopuolisten maiden välistä liikkuvuutta.

4.1.5. Kolmansien maiden kansalaisten kotouttaminen

4.1.5.1. Suuntaviiva 6: Kehitetään jäsenvaltioiden alueella laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten kotouttamispolitiikkaa

4.1.5.1.1. Yhteiskunnallista integraatiota edistävän politiikan on saatava vahva sysäys tulevaisuuteen suuntaavasta kotouttamista tukevasta suunnitelmasta. Yhteisen maahanmuuttopolitiikan onnistuminen riippuu kiistatta maahanmuuttajien kotoutumisesta vastaanottajamaahan. Tämä edellyttää oikeudenmukaista kohtelua, yhtäläisiä oikeuksia ja velvollisuuksia, yhtäläisiä mahdollisuuksia, syrjinnän torjuntaa, suuren yleisön valistamista, osallistumista julkiseen elämään.

4.1.5.1.2. Kokonaisvaltaisen ja kestävän kotouttamispolitiikan tavoitteena on oltava, että maahanmuuttajat osallistuvat kantaväestön kanssa yhdenvertaisesti yhteiskunnalliseen elämään (osallistuminen ja yhtäläiset mahdollisuudet). Tällöin on edistettävä yhteiskuntaan integroitumista sekä kaikilla aloilla erikseen että niiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa: työmarkkinat, koulutus, kieli, kulttuuri sekä yhteiskuntaan ja oikeusjärjestykseen kotoutuminen. Kotoutumisen tärkeä lisäulottuvuus on osallistuminen julkiseen elämään, johon kuuluvat keskeisesti tietyt kansalaisoikeudet mutta myös kansalaisvelvollisuudet. Kotouttamispolitiikka on ymmärrettävä jatkuvana yhteiskuntapoliittisena tehtävänä.

4.1.5.1.3. Suuntaviivassa tarkoitetut toimet koskevat kotouttamispolitiikan mainittuja ulottuvuuksia. Erityisesti korostetaan kielitaidon kehittämisen merkitystä, koska se on kotoutumisen onnistumisen olennainen edellytys. Kielitaito on asuinmaan kulttuuriseen, yhteiskunnalliseen ja poliittiseen elämään osallistumisen välttämätön edellytys. Samoin parantamalla jäsenvaltioissa mahdollisuuksia oppia vieraita kieliä voidaan edistää olennaisesti keskinäistä tutustumista ja ymmärtämystä ja täten maahanmuuttajien vastaanottoa ja kotoutumista.

4.1.5.1.4. Komitea on tyytyväinen siihen, että paikallisille ja alueellisille toimijoille, työmarkkinaosapuolille, kansalaisyhteiskunnalle ja maahanmuuttajille itselleen annetaan erityisasema kehitettäessä ja pantaessa täytäntöön kotouttamissuunnitelmia. Useissa jäsenvaltioissa voidaan hyödyntää sellaisista olemassa olevista verkostoista ja sosiaalipalveluista saatuja kokemuksia, jotka tarjoavat maahanmuuttajille neuvontaa ja muuta tukea.

4.2. Turvapaikkapolitiikan koordinointi

4.2.1. Komitean mielestä ehdotettujen suuntaviivojen avulla voidaan yhtenäistää yhteistä turvapaikkapolitiikkaa. Vaikka maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka nivoutuvat toisiinsa ja niitä voidaan käsitellä yhdessä, koska molemmissa on kyse asuinmaan vaihtamisesta, pakolaisten vastaanottamista humanitaarisista syistä ei saisi alistaa yhteisen maahanmuuttopolitiikan yhteiskunnallisille, taloudellisille ja demografisille vaatimuksille.

4.2.2 Ensimmäinen suuntaviiva: humanitaarisista syistä sallittavaan maahantuloon liittyvien maahanmuuttovirtojen tuntemuksen parantaminen

4.2.2.1 Pakolaisvirtojen sekä niiden taustalla olevien syiden ja motiivien tuntemus on keskeinen tekijä tulevien politiikkojen ja strategioiden arvioinnissa. Menettelyjen kehittäminen tiedon ja analyysien vaihtamiseksi ja hyödyntämiseksi voi parantaa poliittista toimintaa. Hyödyllistä tietoa tästä voivat tarjota myös sellaiset valtioista riippumattomat organisaatiot, jotka avustavat pakolaisia jäsenvaltioissa ja joilla on useissa lähtömaissa merkittävä tehtävä yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen edistämisessä.

4.2.2.2 Pitkän aikavälin hankkeena on mahdollisesti tarkoituksenmukaista myös perustaa keskus, joka välittää tärkeää tietoa lähtömaista ja oikeuskäytännöstä ja on kaikkien päätöksentekijöiden ja turvapaikkapolitiikkaa koskevan maahanmuuttoalan työhön osallistuvien käytössä.

4.2.3 Toinen suuntaviiva: tehokkaan turvapaikkajärjestelmän luominen

4.2.3.1. Komitea palauttaa mieleen lausuntonsa aiheista "Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Yhteinen turvapaikkamenettely ja turvapaikan saaneille yhtenäinen asema koko unionissa(5)" ja "Ehdotus neuvoston direktiiviksi turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista(6)"sekä niihin sisältyvät kannanotot, joissa kannatetaan komission ehdotuksia pääpiirteissään.

4.2.3.2. Komitea on tyytyväinen ehdotettuihin toimiin, joilla on määrä kehittää tehokasta turvapaikkajärjestelmää. Erityisesti on syytä kehittää yhteisiä kriteerejä hakemuksen esittämistä varten. Lausunnossaan aiheesta "Ehdotus: neuvoston asetus perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määräämiseksi(7)" komitea ottaa esiin yhtenäistämistarpeet niiden tekijöiden merkityksen vähentämiseksi, jotka vaikuttavat maan valintaan turvapaikkahakemusta jätettäessä. Tämä yhteisten kriteerien kehittämisen ulottuvuus tulisi ottaa suuntaviivoissa erityisesti huomioon.

4.2.4. Kolmas suuntaviiva: turvapaikanhakijoiden kotiinpaluuta koskevan politiikan tehostaminen

4.2.4.1. Maahanmuuttopolitiikkaan ja muuttovirtojen hallinnointiin tulisi aina sisältyä yhtenä osatekijänä myös kotiinpaluumahdollisuus. Sen perustana tulisi olla vuoropuhelu ja yhteistyö lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa sekä vapaaehtoisuus. Jäsenvaltioiden ja valtioista riippumattomien organisaatioiden kokemukset esimerkiksi kotiinpaluuohjelmista tulisi ottaa huomioon.

4.2.4.2. Kolmannen suuntaviivan d-kohdassa mainittuja pakkokeinoin tapahtuvan paluun menettelyjä ei tulisi käsitellä samassa yhteydessä kuin yhteistyöhön, joustavuuteen, vapaaehtoisuuteen ja tukeen perustuvaa kotiinpaluupolitiikkaa.

4.2.5. Neljäs suuntaviiva: Kansainväliseen suojeluun liittyvien kysymysten huomioon ottaminen suhteissa kolmansiin maihin

4.2.5.1. Samoin kuin maahanmuuttopolitiikassa, ovat suhteet yhteisön ulkopuolisiin maihin tärkeässä asemassa myös kansainvälistä suojelua koskevissa kysymyksissä, ja ulkopoliittiseen näkökohtaan on kiinnitettävä erityishuomiota.

4.2.6. Viides suuntaviiva: Laaditaan kotouttamista ja sopeuttamista koskeva toimintamalli niitä henkilöitä varten, jotka saavat kansainvälistä suojelua jossakin jäsenvaltiossa

4.2.6.1. Kotouttamistoimien erityismerkitykseen viitattiin jo maahanmuuttopolitiikkaa tarkasteltaessa. Ehdotetut toimet esimerkiksi lasten ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten erityistarpeiden huomioon ottamiseksi sekä eri paikallis- ja aluetason yhteiskunnallisten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistumisen turvaamiseksi ovat tehokkaan kotouttamispolitiikan tärkeitä tekijöitä.

4.2.6.2. Erityisesti f-kohdassa tarkoitetusta terveydenhuoltoavusta, jota tarjotaan väkivaltaa, henkisiä traumoja, kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua kokeneille, on jäsenvaltioissa paljon hyödyllisiä malleja.

5. Loppupäätelmät

5.1. Suunniteltujen asiaa koskevien säädösten täytäntöönpano

5.1.1. Avoin koordinaatiomenetelmä on sopiva väline jäsenvaltioiden politiikkojen yhtenäistämiseksi. Sitä tulisi käyttää jäsenvaltioiden yhteisten toimien kehittämiseksi Tampereella määritettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi eli muun muassa vapauden, turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden alueen luomiseksi. Avoimen koordinaatiomenetelmän soveltaminen ei saa kuitenkaan viivästyttää perustamissopimuksessa edellytettävien ja Tampereella vahvistettujen oikeudellisten puitteiden täytäntöönpanoa. Jäsenvaltioiden on ryhdyttävä ripeästi tarpeellisiksi ja tarkoituksenmukaisiksi todettuihin toimiin.

5.2. Ehdokasvaltioiden mukaanottaminen

5.2.1. Jo nyt on ajateltava ehdokasvaltioiden mukaanottamista suuntaviivojen laatimis- ja toteuttamisprosessiin. Avoimen koordinaatiomenetelmän soveltaminen mahdollistaisi vielä ennen lainsäädännön vahvistamista sellaisten yhteistyötoimien toteuttamisen, jotka olisivat hyödyksi tiettyjen tavoitteiden saavuttamisessa, kuten maahanmuuttovirtojen hallinnassa tai tehokkaan turvapaikkajärjestelmän kehittämisessä. Näin voitaisiin ottaa huomioon asianomaisten valtioiden erityispiirteet vaatimatta niiltä liikaa.

5.3. Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen

5.3.1. Järjestöjen, valtioista riippumattomien organisaatioiden ja työmarkkinaosapuolten monivuotista kokemusta maahanmuuttajien ja pakolaisten sosiaalisessa neuvonnassa, ohjauksessa ja tukemisessa ei saa jättää huomiotta. Jäsenvaltioissa toimivat organisaatiot tarjoavat maahanmuuttajien vastaanottamisen ja hyväksymisen ja heidän kotoutumisensa tukemisen edellytykset. Ne on saatava keskusteluun yhdenvertaisina kumppaneina erityisesti toimintasuunnitelmissa valtakunnan tasolla mutta myös alue- ja paikallistasolla.

5.4. Suuri yleisö

5.4.1. Komitea muistuttaa, että on tarpeen ryhtyä toimiin suuren yleisön valistamiseksi maahanmuuton asettamista vaatimuksista ja maahanmuuttajien tarpeista (taloudellisista ja humanitaarisista syistä), myönteisen suvaitsevaisuuden ilmapiirin luomiseksi sekä rasismin ja muukalaisvihan torjumiseksi. Tällaiset toimet voivat tosin olla tehokkaita vain, mikäli niitä kannattavat myös poliittista vastuuta kantavat ja mikäli he ottavat ne osaksi poliittista toimintaansa.

Bryssel, 29. toukokuuta 2002.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) EYVL C 260, 17.9.2001.

(2) Ks. 24.4.2002 annettu TSK:n lausunto.

(3) EYVL C 80, 3.4.2002.

(4) EYVL C 260, 17.9.2001.

(5) EYVL C 260, 17.9.2001.

(6) EYVL C 48, 21.2.2002.

(7) Ks. 20.3.2002 annettu TSK:n lausunto.