Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille merenkulkijoiden koulutuksesta ja palvelukseen ottamisesta"

(2002/C 80/03)

Euroopan komissio päätti 19. huhtikuuta 2001 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta tiedonannosta.

Asian valmistelusta vastannut "liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta" -jaosto antoi lausuntonsa 18. joulukuuta 2001. Esittelijä oli Eduardo Chagas.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 16. ja 17. tammikuuta 2002 pitämässään 387. täysistunnossa (tammikuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 94 ääntä puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Merenkulkualan edustajat, jäsenvaltiot ja komissio ovat käsitelleet EU:n merenkulkijoiden määrän vähenemistä ja ammattitaitoisten merenkulkijoiden puutetta jo useaan otteeseen ja sopineet siitä, että ongelman ratkaisemiseksi on määriteltävä tarvittavat toimenpiteet. Vuonna 1996 komissio esitti tiedonannossaan "Uusi merenkulun strategia"(1) analyysin. Yhteisön merenkulkualan kilpailukyvyn parantamista koskevasta strategiasta 24. maaliskuuta 1997 antamassaan päätöslauselmassa(2) Euroopan unionin ministerineuvosto ilmoitti tukevansa komission tiedonantoa ja myönsi muun muassa sen, että rakentavat toimenpiteet ovat tarpeen yhteisön merenkulkijoiden työllistämisen edistämiseksi.

1.2. Merenkulku on EU:lle elintärkeää toimintaa, sillä 90 prosenttia unionin ulkomaankaupan tavaroista ja yli 35 prosenttia sisäisen kaupan tavaroista kuljetetaan meritse. Öljynkuljetuksissa merikuljetusten merkitys on vieläkin suurempi ympäristöpoliittisista ja strategisista syistä: 80 prosenttia yhteisön tarvitsemasta öljystä tuodaan ulkomailta, ja se kuljetetaan lähes kokonaan meritse. Lisäksi EU:n hallinnassa on noin kolmasosa maailman kauppalaivastokannasta. Merikuljetusmarkkinoita pidetään pitkän aikavälin kasvumarkkinoina. EU:lla on sen vuoksi erittäin suuret taloudelliset intressit ylläpitää ja laajentaa merenkulkumarkkinoita sekä varmistaa merenkulkuteollisuutensa tehokkuus ja kilpailukyky sekä vaikutusmahdollisuudet kansainvälisessä merenkulkupolitiikassa. Tämän vuoksi EU:lla on oltava oma merenkulkuteollisuutensa, ja sen on ylläpidettävä merenkulkualan asiantuntemusta. On siis ehdottoman tärkeää, että EU:n merenkulkijoita työllistetään sekä laivoissa että merenkulun kanssa tekemisissä olevissa maissa toimivissa yrityksissä.

1.3. On arvioitu, että päällystön vajaus on EU:ssa tällä hetkellä noin 13000 henkilöä ja että se kasvaa noin 36000 henkilöön vuoteen 2006 mennessä. Yli 60 prosenttia päällystön jäsenistä on yli 40-vuotiaita. EU-maissa rekisteröidyillä aluksilla työskentelevien EU-maiden kansalaisten kokonaismäärä on vähentynyt vuodesta 1985 tähän päivään 40 prosenttia eli 120000 henkilöön. EU:n ulkopuolisista maista tulevien merenkulkijoiden määrä samoilla aluksilla on sen sijaan kasvanut 19 prosenttia eli 34500:aan vuodesta 1983. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että EU:n laivanvarustajat investoivat jatkuvasti laivastokapasiteettiin ja yhteisön ulkopuolisten maiden lippujen alla purjehtivien, EU:n hallinnassa olevien alusten määrä lisääntyy vastaavasti.

1.4. Tiedonanto on tämän vuoksi tervetullut, ja sen sävy on myönteinen ja kannustava. Sillä on myönteisiä vaikutuksia, mikäli jäsenvaltiot käsittelevät ja hyväksyvät viivyttelemättä komission ehdotukset ja mikäli EU:n merenkulkualan työmarkkinaosapuolet keskittyvät panemaan täytäntöön ne komission ehdotukset, joista on jo päästy yksimielisyyteen. Aikaa ei sovi tuhlata myöskään etsittäessä tarkoituksenmukaisia ratkaisuja tiedonannossa määritellyillä aloilla avoimeksi jääneisiin kysymyksiin.

2. Komission tiedonannon keskeinen sisältö

2.1. Komissio pyrkii tässä tiedonannossa esittämään ajantasaisen katsauksen EU:n merenkulkijoiden määrän vähenemiseen sekä tarkastelemaan ongelman taustalla olevia syitä ja sen mahdollisia vaikutuksia EU:n merenkulkuyhteisöön. Lisäksi se esittelee toimenpiteitä, joiden avulla suunta voidaan kääntää.

2.2. Komissio toteaa, että ongelman laajuus vaihtelee jäsenvaltioittain ja että osassa jäsenvaltioita on ryhdytty vain joihinkin yksittäisiin toimiin ilmiön torjumiseksi. Sen vuoksi komissio tekee tiettyjä suosituksia merenkulkijoiden työllisyyden ja koulutuksen vakauttamiseksi ja lisäämiseksi sekä heidän elin- ja työolojensa sekä työehtojensa kohentamiseksi. Komissio ehdottaa erityisesti

- merenkulkijoiden elin- ja työolosuhteita sekä aluksen toiminnan laatua koskevan yhteisön ja kansainvälisen lainsäädännön asianmukaista soveltamista

- vuonna 1997 annetuissa yhteisön suuntaviivoissa meriliikenteen valtiontuelle esitettyjen mahdollisuuksien täysimääräistä hyödyntämistä

- työmarkkinaosapuolten välistä keskustelua, jonka tavoitteena on tehdä vapaaehtoisia sopimuksia EU:n ulkopuolisista maista tulevien merenkulkijoiden työehdoista EU-maiden lippujen alla purjehtivilla aluksilla

- tiedotuskampanjoja merenkulkualan julkisuuskuvan parantamiseksi ja alan mahdollisten opiskelijoiden tiedon lisäämiseksi; tällaiset kampanjat saattavat myös olla hyvä tilaisuus edistää ja helpottaa naisten hakeutumista merenkulkualan ammatteihin

- merenkulkijoiden elinolojen kohentamista parantamalla pääasiassa merellä- ja maissaoloaikojen vuorottelua

- yhteisön koulutusjärjestelmien parantamista (varmistaen samalla, että aluksella on riittävästi päällystön koulutuspaikkoja)

- olemassa olevien yhteisön välineiden hyödyntämistä merenkulkijoiden koulutuksen tukemiseksi (Euroopan sosiaalirahasto, rakennerahastot, Sokrates, Leonardo da Vinci, Equal jne.)

- merenkulkualan ongelmia käsittelevien tutkimushankkeiden tukemista tulevasta kuudennesta puiteohjelmasta

- sellaisten aloitteiden tukemista, joilla parannetaan merenkulkijoiden ja heidän maissa olevien perheidensä välistä yhteydenpitoa esimerkiksi Internetin välityksellä.

3. Yleistä

3.1. Komissio myöntää, että vaikka käytettävissä olevien tutkimustulosten mukaan alipäällystöä ja miehistöä on tilastollisesti yli tarpeen, sellainen johtopäätös on tehtävä erittäin varauksellisesti, että tilanne EU:ssa olisi sen vuoksi tyydyttävä. EU:n merenkulkijoiden palvelukseen ottaminen ja koulutus tuo merkittävää arvonlisää, ja kun IMO:n STCW-yleissopimus(3) on pantu asianmukaisesti täytäntöön, saattaa hyvinkin käydä selville, että useilla sellaisilla alipäällystöön ja miehistöön kuuluvilla ja kansainvälisillä työmarkkinoilla toimivilla merenkulkijoilla, joista ylimäärä muodostuu, ei ole yleissopimuksen edellyttämää ammattitaitoa. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan huolestuttava ilmiö ovat erityisesti alipäällystön ja miehistön keskuudessa esiintyvät väärennetyt pätevyyskirjat kansainvälisillä markkinoilla, mikä herättää epäilyksiä todistusten myöntämisen luotettavuudesta. Lisäksi useat muista kuin EU-maista tulevat alipäällystöön ja miehistöön kuuluvat eivät kykene tasoittamaan tällaisen työvoiman puutetta EU:n työmarkkinoilla kulttuuristen erojen, kieliongelmien ja työllisyysrajoitteiden vuoksi. EU:ssa onkin kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota alipäällystön ja miehistön palvelukseen ottoon ja koulutukseen.

3.2. Komissio toteaa, että epäreilu kilpailu on keskeinen ongelma. On tarpeen varmistaa, että EU:ssa rekisteröidyt alukset pystyvät kilpailemaan mukavuuslippulaivojen ja alikuntoisten alusten kanssa, sekä ylläpitää ja kehittää samalla EU-normien mahdollisimman tarkkaa noudattamista ja EU-maista tulevan miehistön maksimaalista työllistämistä. Sen vuoksi on tärkeää, että jäsenvaltiot soveltavat tinkimättömästi merikuljetusten valtiontukia koskevia komission suuntaviivoja. Tämä on yksi keino varmistaa, että EU:ssa rekisteröidyt alukset voivat kilpailla mukavuuslippulaivojen ja alikuntoisten alusten kanssa.

3.3. Komissio ehdottaa Equasis-tietokannan laajentamista edelleen. Tällä hetkellä kansainvälinen kuljetustyöläisten liitto ITF tarjoaa tietoa sosiaalinormeista, mutta vain mukavuuslippulaivojen ja joidenkin rinnakkaiseen/kansainväliseen rekisteriin kuuluvien alusten osalta. On selvitettävä vastaavien tietojen syöttäminen EU-maiden lippujen alla purjehtivia aluksia koskevaan tietokantaan, minkä vuoksi komitea kannattaa Equasis-tietokannan laajentamista siten, että se sisältää tietoa työoloista EU-maiden lippujen alla purjehtivilla aluksilla.

3.4. Komission tulisi selvittää, voisiko EU:n merenkulkijoiden työllistäminen parantaa pitkällä aikavälillä EU-maiden alusten turvallisuus- ja ympäristönormeja ja tuoda näin taloudellista hyötyä esimerkiksi vakuutusmarkkinoilla.

3.5. Komission tulisi tarkastella ja arvioida sekä tarpeen mukaan tutkia EU:n sisäisen merenkulun taloudellista tilannetta, jotta se voi määrittää rahtitariffien ja EU:n merenkulkijoiden työllisyyden välisen suhteen. Lähtökohdaksi voitaisiin ottaa olemassa olevat selvitykset.

3.6. Pyrkiessään ratkaisemaan merenkulkualan ongelmia yhteisö on keskittynyt pääasiassa tarjontapuoleen pyrkimällä ylläpitämään EU:n merenkulkijoiden kiinnostavuutta EU:n laivanvarustajien silmissä. Nyt on kaiketi aika vaikuttaa määrätietoisemmin kysyntäpuoleen pyrkimällä luomaan ympäristö, jossa yhteisön ulkopuolelta tuleva halvempi työvoima ei syrjäytä markkinoilla EU:n merenkulkijoita. Ei liene uskottavaa, että EU:n merenkulkijat voivat säilyttää kilpailukykynsä, kun Euroopan sisäisille markkinoille pääsee mahdollisimman alhaisia sosiaalinormeja noudattamalla ja näin ollen epäreilun kilpailun avulla. On pyrittävä täydentämään kansainvälisesti sovittuja merenkulun turvallisuutta ja saastumisen ehkäisemistä koskevia normeja yhtä tiukoilla sosiaalinormeilla kuin ne, jotka kattavat työ- ja elinolot EU:n vesillä purjehtivilla aluksilla.

3.7. Meriasioita käsittelevä ILOn pariteettitoimikunta hyväksyi hiljattain "Geneven sopimuksen", jolla valmistellaan merenkulkijoiden oikeuksien julistusta. Sillä pyritään korvaamaan ja ajantasaistamaan lukuisat merenkulkua koskevat ILOn sopimukset ja suositukset. On olennaisen tärkeää varmistaa EU:n panoksen avulla, että suunnitellulla välineellä luodaan mahdollisimman korkeatasoiset normit ja että mahdollisimman monet maat ratifioivat sen ja panevat sen sitten asianmukaisesti täytäntöön.

3.8. Komissio kiinnittää paljon huomiota siihen, että merenkulkuala ei onnistu houkuttelemaan nuoria. Komitean mielestä tämä ei kuitenkaan päde yleisesti, sillä monissa EU-maissa ei ole pulaa hakijoista vaan mahdollisuuksista. Sen vuoksi komitean mielestä ei ole täysin uskottava väite, että merenkulkualan ammatit eivät lainkaan houkuttele EU:n kansalaisia. Komitean näkemyksen mukaan voitaisiin kuitenkin nykyistä enemmän hyödyntää yhteisön suuntaviivoja meriliikenteen valtiontuelle sellaisten aloitteiden tukemiseksi, joiden tavoitteena on edistää työskentelyä merenkulkualalla ja tarjota nuorille pitkäaikaisia työmahdollisuuksia.

3.9. EU:n merenkulkijoiden määrän vähenemisen ongelman ratkaisemiseen pyrkivissä strategioissa on keskityttävä EU:n merenkulkijoiden arvoon verrattaessa heitä unionin ulkopuolisten maiden merenkulkijoihin. Eräs merkittävä arvo on EU:n merenkulkijoiden tuottama lisäarvo, johon kuuluu merenkulkualan klusterien ylläpito jäsenvaltioissa.

3.10. On olemassa vakava vaara, että halvemman miehistön tarjonta vaikuttaa EU:n merenkulkijoiden palkkatasoon ja heikentää strategioita EU:n merenkulkijoiden ammattitaidon tason parantamiseksi. Sen vuoksi on välttämätöntä ryhtyä toimiin sen varmistamiseksi, että koulutetuilla EU:n merenkulkijoilla on jatkuvat työllisyysmahdollisuudet. Sosiaalista polkumyyntiä ei tule hyväksyä. Tämä saavutetaan parhaiten paitsi tekemällä muutoksia EU:n merenkulkijoiden työllistämiskustannuksiin, myös määrittämällä EU:ssa hyväksyttävät työskentelyolosuhteet EU:n ulkopuolelta tuleville merenkulkijoille. Tämä on tärkeää erityisesti EU:n laajentuessa.

3.11. Olisi erittäin hyödyllistä tutkia erilaisten henkilöstösivukulujen vaikutuksia alueelliseen lauttaliikenteeseen. Esimerkiksi Irlanninmeri saattaisi olla sopiva alustavan selvityksen alueellinen kohde toimivien kilpailuvoimien ja henkilöstökulujen eroavaisuuksien vaikutusten ymmärtämiseksi. Yhteensä noin 50 Iso-Britannian, Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan välillä säännöllisesti liikennöivästä matkustajalaiva- ja lauttaliikenteen aluksesta 29 on mukavuuslippulaivoja. Ne palkkaavat alipäällystön ja miehistön Filippiineiltä, Puolasta ja Espanjasta huomattavasti alhaisemmille palkoilla kuin brittiläisille ja irlantilaisille merenkulkijoille maksetaan samasta työstä samanlaisilla aluksilla. Hiljattain Bermudassa rekisteröity alus korvasi brittiläisen päällystönsä espanjalaisella päällystöllä väittäen säästävänsä näin 250000-300000 USD vuosittain. Myös Virossa rekisteröity alus on aloittanut siellä merenkulun. Tulevaisuus näyttää hyvin ankealta jäljellä oleville brittiläisille ja irlantilaisille Irlanninmerta kyntäville merenkulkijoille. Olisi hyödyllistä tarkastella myös muita esimerkkejä Itämeri mukaan luettuna.

3.12. Halvan miehistön jatkuva virta on luultavasti pysyvää. On ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, että se ei laske EU:n merenkulkijoiden palkkatasoa ja vähennä merenkulkualan ammattien houkuttelevuutta entisestään. EU:n merenkulkijoiden työllistämiskustannukset EU-maiden aluksilla tulisi välttämättä mukauttaa siten, että varmistettaisiin näiden alusten tarjoamien työpaikkojen kilpailukyvyn säilyminen kansainvälisillä markkinoilla.

3.13. Meriliikenteen kabotaasirajoitusten poistaminen ei ole juurikaan parantanut EU:n laivaston kilpailukykyä. Vapauttamisen taustalla olleet tavoitteet on syytä painottaa uudelleen, jotta voidaan arvioida, paransiko vai heikensikö vapauttaminen EU:n merenkulkijoiden ammattitaitoa. Komitea panee merkille, että komissio valmistelee parhaillaan neljättä kertomusta kabotaasista ja sisällyttää siihen luvun sen vaikutuksista EU:n merenkulkijoiden työllisyyteen.

3.14. Tarkistetuissa yhteisön suuntaviivoissa meriliikenteen valtiontuelle vuodelta 1997 komissio toteaa, että turvallisen ja kilpailukykyisen yhteisön laivaston edistämisen tavoite, johon sisältyy yhteisön merenkulkijoiden mahdollisimman suuren määrän työllistäminen, on yhä voimassa (kohta 1.4). Näillä toimilla tulisi erityisesti (kohdan 2.2 mukaan)

- turvata yhteisön työllisyystilanne (sekä merillä että maissa)

- ylläpitää merenkulun taitotietoa yhteisössä ja kehittää merenkulkijoiden ammattitaitoa ja

- parantaa turvallisuutta.

3.15. Yhteisön suuntaviivoissa meriliikenteen valtion tuelle tarkoitettujen toimien toteuttaminen on eräissä jäsenvaltioissa auttanut parantamaan EU:n alusten kilpailukykyä. Tietyillä aloilla valtiontukea koskevissa suuntaviivoissa tarkoitettujen toimien toteuttaminen haittaa kuitenkin luultavasti EU-maiden merenkulkijoiden työllistymistä, kuten sellaisissa kotimaan lauttaliikennepalveluissa, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä syrjäisten kuntien taloudelliselle hyvinvoinnille(4). EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisia hyväksytään EU:ssa rekisteröidyille aluksille eurooppalaisina merenkulkijoina, ja aluksella tapahtuvaa merenkulkijoiden kouluttamista ei tunnusteta. Sen vuoksi komitean mielestä on syytä tarkistaa yhteisön suuntaviivat meriliikenteen valtiontuelle. Kaikkien työmarkkinaosapuolten tulisi osallistua täysimääräisesti tarkistukseen.

3.16. On herännyt epäilyksiä, että sosiaali- ja työllisyyskysymyksiä säänteleviä kansainvälisiä sopimuksia ei noudateta täydellisesti jäsenvaltioissa. Komission tulisi tarkastaa tilanne. Osa EU:n jäsenvaltioista on ratifioinut kaikki merenkulkualaa koskevat ILOn sopimukset ja osa ei. Eräät EU:n jäsenvaltiot valitsevat ILOn velvoitteista osan, joita ne noudattavat. On tärkeää vaatia merenkulkualaa koskevien ILOn välineiden täytäntöönpanoon yhdenmukaista lähestymistapaa.

3.17. Tiedonannossa tehdään varteenotettavia ehdotuksia hylättyjen alusten ongelman ratkaisemiseksi. Näitä ehdotuksia on syytä tarkastella tarkemmin erityisesti IMOn ja ILOn yhteisen tilapäisen asiantuntijatyöryhmän työskentelyn pohjalta. Työryhmä pohti vastuu- ja korvauskysymyksiä vaatimuksissa, jotka koskevat merenkulkijoiden kuoleman- henkilövahinko- tai satamaan jättämistapauksia. On kuitenkin mielenkiintoista, että komission mielestä "on ainoastaan kohtuullista taata yhteisön aluksilla työskenteleville merenkulkijoille vähintään sama suoja kuin muille yhteisön työntekijöille". Jäsenvaltiot sulkevat kuitenkin usein merenkulkijat muille työntekijöille tarkoitettujen työsuhdeturvatoimien ulkopuolelle, esimerkiksi sellaisten, joista säädetään lähetettyjä työntekijöitä koskevassa direktiivissä, yrityksen luovutusta koskevassa direktiivissä ja työntekijöiden joukkoirtisanomisia koskevassa direktiivissä.

3.18. On myönteistä, että komissio suosittaa jäsenvaltioita hyödyntämään nykyistä paremmin niitä mahdollisuuksia, joita Euroopan sosiaali- ja rakennerahastot tarjoavat merenkulkualan koulutuksen alalla. Työmarkkinaosapuolten tulisi selvittää, mitä mahdollisuuksia on hyödyntää Equal- Sokrates- ja Leonardo -ohjelmia. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että hankkeiden perustamisen monimutkaisuus ja niiden toiminta-alueen rajallisuus ovat olleet aikaisemmin rajoittavia tekijöitä. Hankkeiden on esimerkiksi täytynyt olla rajatylittäviä, mitä on pidetty tarpeettomana esteenä, sillä on huomattavasti helpompi räätälöidä koulutushanke kulloisenkin tarpeen sekä tutun tilanteen mukaan.

3.19. Komissio ehdottaa myös naisten työllisyyden edistämistä. Tämä on myönteinen ehdotus, varsinkin kun sen esittämisen yhteydessä kiinnitetään huomiota merenkulkuammattien perheystävällisyyden parantamiseen. On olennaisen tärkeää, että EU:n työmarkkinaosapuolet käsittelevät tätä kysymystä ja yhtäläisiä mahdollisuuksia yleensä. Huomautettakoon erityisesti yhteisön hiljattain annetusta lainsäädännöstä, joka koskee miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamista, sekä ehdotuksista(5), jotka koskevat toimia seksuaalisen häirinnän estämiseksi työpaikalla.

3.20. Komissio on määrittänyt useita keskeisiä toimijoita: työmarkkinaosapuolet ja varsinkin EU:n laivanvarustajat, viranomaiset ja merenkulkualan oppilaitokset. Näiden toimijoiden on komission mukaan löydettävä nopea ratkaisu EU:n merenkulkijoiden puutteeseen.

3.21. Laivanvarustajien näkökulmasta keskeistä on komission näkemyksen mukaan EU:n merenkulkijoiden koulutus ja osallistuminen merenkulkualan julkisuuskuvan parantamiseen. Oppilaitosten tehtävänä on ylläpitää mahdollisimman korkeita koulutusstandardeja sekä osallistua merenkulkualan julkisuuskuvan parantamiseen. Sen vuoksi komitea ehdottaa, että oppilaitokset harkitsevat verkostojen luomista hyviä käytänteitä edistävien aloitteiden tukemiseksi. Jäsenvaltioiden viranomaisten puolestaan tulisi tukea laivanvarustajia kaikin mahdollisin keinoin vähentämällä EU:n merenkulkijoiden työllistämiseen liittyviä kustannushaittoja.

3.22. Komissio on todennut aivan oikein, että näiden eri eturyhmien on tehtävä yhteistyötä ratkaisun löytämiseksi. Korostaessaan nk. miehistödirektiiviehdotuksen(6) merkitystä komissio toteaa, että perustava ongelma on kilpailu EU-maiden ulkopuolisten alusten kanssa; ne palkkaavat halvempaa työvoimaa EU:n ulkopuolelta. Ehdotetulla direktiivillä pyritään kirjaamaan se periaate, että työolojen jäsenvaltioiden sisäisessä ja niiden välisessä säännöllisessä matkustajalaiva- ja lauttaliikenteessä tulisi vastata vallitsevia oloja niissä maissa, joiden välillä alukset liikennöivät. Komissio uskoo, että täten luotaisiin tasapuoliset toimintamahdollisuudet ja ehkäistäisiin sosiaalista polkumyyntiä. Näin suojeltaisiin yhtä jäljellä olevista aloista, joilla EU:n merenkulkijoilla on vahva jalansija. Tämä rohkaisisi myös koulutuksen lisäämiseen. Komitea panee merkille, että merenkulkualan ammattiliitot ovat ilmaisseet kannattavansa direktiiviä ja aikovansa hyväksyä komission ehdotuksen sellaisen sopimuksen tekemisestä, jossa päätetään keskeisistä kysymyksistä. Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestö ECSA (European Community Shipowners' Associations) vastustaa tinkimättömästi direktiiviehdotusta, kuten se on tehnyt alusta asti, sillä se voisi heikentää lippuvaltion oikeutta olla itse vastuussa työskentelyolosuhteista sen rekisteriin kuuluvilla aluksilla. ECSAn mukaan tämä johtaisi siihen, että EU:n ulkopuoliset maat ryhtyisivät vastaavanlaisiin suojatoimiin, mistä olisi mahdollisesti haitallisia seurauksia kansainvälisillä markkinoilla palkatuille EU:n merenkulkijoille. TSK on aiemmin antanut miehistödirektiiviehdotuksesta lausunnon(7) ja huomauttaa sen olevan yhä ajankohtainen.

3.23. Kyseisessä lausunnossaan komitea toteaa, että se "kannattaa tavoitteita, joihin komissio ehdotuksellaan pyrkii, mutta katsoo, että asiaa koskevassa yhteisön säädöksessä on otettava huomioon tässä lausunnossa osoitetut ongelmat ja vastattava kysymyksiin, jotka koskevat työllisyyttä ja työvoimaa, taloudellisia näkökohtia, ehdotuksen oikeudellista yhteensopivuutta muiden oikeusvälineiden kanssa sekä heijastusvaikutuksia, joita sillä olisi kansainväliseen ympäristöön, jossa yhteisön merenkulkuala toimii".

3.24. Komitea panee merkille, että direktiiviehdotusta on valmisteltu perusteellisesti ja että komission yksiköt ovat vahvistaneet sen vastaavan kaikkia voimassa olevia eurooppalaisia ja kansainvälisiä säädöksiä jne. Se koskee Euroopan sisäistä merenkulkua ja on siis sisämarkkinatoimi, mikä poistaa huolet avoimiin markkinoihin perustuvista ulkoisista reaktioista.

3.25. Komissio ilmoittaa aikovansa jatkaa keskusteluja miehistödirektiivistä liikenneneuvostossa ja Euroopan parlamentissa, mutta ehdottaa, että työmarkkinaosapuolet työskentelevät rinnakkaisesti ja pyrkivät yhteisymmärrykseen tästä perustavanlaatuisesta kysymyksestä. Komitea kehottaa työmarkkinaosapuolia ottamaan haasteen vastaan.

3.26. Komitean mielestä EU:n merenkulkualan sosiaaliturva on säänneltävä nykyistä kattavammin, ja säännöksillä on pyrittävä varmistamaan, että kilpailu perustuu mahdollisimman tiukkoihin turvallisuus- ympäristö- ja sosiaalinormeihin. Näin varmistetaan tasapuoliset toimintamahdollisuudet kaikille, jotka haluavat osallistua tavaroiden merikuljetuksiin EU:n satamien välillä.

3.27. Lisäksi satamavaltion suorittamaa valvontaa tulisi komitean mielestä tiukentaa Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittaneissa valtioissa siten, että siihen sisällytettäisiin rikkomuksista ja laiminlyönneistä määrättäviä sakkoja ja heikennettäisiin siten kannustimia ylläpitää alikuntoisia aluksia (vrt. OECD:n selvitykset). Näin huolehdittaisiin myös siitä, että satamavaltion valvonnasta vastaavat tarkastajat valvovat myös työoloja. Komission tulisi tehdä ehdotuksia EU:ssa hyväksyttäviä työoloja koskeviksi vähimmäisvaatimuksiksi.

4. Päätelmät ja suositukset

4.1. Komitean mielestä on tärkeää, että kaikki ne, joille merenkulkijoiden koulutusta ja palvelukseen ottamista käsittelevä tiedonanto on osoitettu, perehtyvät huolellisesti sen suosituksiin. Komitea toteaa erityisesti, että

- jäsenvaltioiden tulee soveltaa täysimittaisesti meriliikenteelle annettavaa valtiontukea koskevia komission suuntaviivoja.

- jäsenvaltioiden on parannettava elin- ja työoloja aluksilla ratifioimalla ja panemalla täytäntöön asiaan kuuluvat kansainväliset normit kuten ILOn normit. Niiden noudattaminen tulisi varmistaa satamavaltion suorittamalla valvonnalla määräämällä sakkoja niille, jotka kieltäytyvät noudattamasta kansainvälisesti sovittuja normeja.

- jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten tulisi selvittää yhdessä, miten perus- ja jatkokoulutuksen edistämisessä voidaan hyödyntää nykyistä paremmin sellaisia olemassa olevia EU:n tukitoimia kuten Euroopan sosiaalirahasto, Sokrates, Leonardo ja Equal. Komission tulisi kuitenkin valmistautua harkitsemaan rahoitusedellytysten mukauttamista sen varmistamiseksi, että niitä hyödynnetään täysimääräisesti ja että vältetään tarpeettomia vaatimuksia.

- työmarkkinaosapuolten (ECSA ja ETF(8)) tulisi pyrkiä tekemään vapaaehtoinen sopimus pannakseen täytäntöön säännöllisen matkustajalaiva- ja lauttaliikenteen miehistöä koskevista edellytyksistä tehtyyn direktiiviehdotukseen sisältyviä suunnitelmia.

- jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten tulisi järjestää ja koordinoida jäsenvaltioiden ja EU:n tason tiedotuskampanjoita merenkulkualan julkisuuskuvan parantamiseksi, jotta korostettaisiin merenkulkualan ammattien kiinnostavuutta, vähennettäisiin opintojensa keskeyttävien opiskelijoiden määrää sekä edistettäisiin ja helpotettaisiin naisten työllistymistä.

- työmarkkinaosapuolten tulisi ryhtyä asianmukaisiin toimiin lisätäkseen merenkulkualan ammattien yhteiskunnallista arvostusta ja merenkulkijoiden työtyytyväisyyttä (esimerkiksi parantamalla päällystön palkkausta ja suunnittelemalla sopiva maissa- ja merelläoloaikojen vuorottelu).

- kaikkien merenkulkualalla toimivien tulisi tehdä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden merenkulkualan koulutusjärjestelmät vastaavat edelleen kaikkia säännösten, nykyaikaisen tekniikan sekä maailmanlaajuisen merenkulkualan vaatimuksia.

- jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten tulisi ryhtyä kiireellisiin toimiin sen varmistamiseksi, että halukkaille kokelaille on riittävästi harjoittelupaikkoja, että EU:n merenkulkijoille annetaan täydennys- ja/tai jatkokoulutusta ja että EU:n merenkulkijoiden liikkuvuutta lisätään.

- jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten tulisi selvittää, miten hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla merenkulkualan koulutukseen myönnettävää yhteisön rahoitustukea.

- työmarkkinaosapuolten tulisi hyödyntää kuudetta puiteohjelmaa ja esittää, millä aloilla olisi hyödyllistä tutkia EU:n merenkulkijoiden tämänhetkistä puutetta.

4.2. On merkille pantavaa, että komission mielestä ei tarvita työllisyyskysymyksiä koskevia uusia lainsäädäntöaloitteita, vaan sen mielestä on pikemminkin syytä käyttää asianmukaisesti hyväksi asianomaisia yhteisön välineitä EU:n merenkulkijoiden määrän lisäämiseksi.

4.3. Tämä on kaiketi selvä merkki jäsenvaltioille siitä, että mikäli työmarkkinaosapuolet eivät pääse yksimielisyyteen miehistödirektiiviehdotuksesta, ala ei saa nykyistä enempää tukea. Työmarkkinaosapuolten on otettava varoituksesta vaarin.

4.4. Sen vuoksi jäsenvaltioiden käsiteltävä ratkaiseva kysymys on, ovatko EU:n laivanvarustajat - jotka ovat komission näkökulmasta keskeisiä toimijoita - aidosti sitoutuneet kouluttamaan ja palkkaamaan EU:n merenkulkijoita.

4.5. Työmarkkinaosapuolet (ECSA ja ETF) eivät saisi viivytellä niiden toimien toteuttamisessa, joista on päästy yksimielisyyteen; näihin kuuluvat esimerkiksi merenkulkualan uramahdollisuuksien edistäminen. Jotta tällainen toiminta ei kuitenkaan menisi täysin hukkaan, tarvitaan työmarkkinaosapuolten panosta myös kysymyksissä, joista ei vielä ole päästy yksimielisyyteen; näihin kuuluvat esimerkiksi toimet EU:n merenkulkijoiden työllisyyden tukemiseksi.

Bryssel, 16. tammikuuta 2002.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) KOM(96) 81 lopullinen, TSK:n lausunto EYVL C 56, 24.2.1997, s. 9.

(2) Neuvoston päätöslauselma, annettu 24 päivänä maaliskuuta 1997, strategiasta yhteisön merenkulkualan kilpailukyvyn parantamiseksi, EYVL C 109, 8.4.1997, s. 1.

(3) Kansainvälinen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva yleissopimus.

(4) Esim. Lifeline Ferry Services

(5) KOM(2000) 334 lopullinen.

(6) Ehdotus neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden välisen säännöllisen matkustajalaiva- ja lauttaliikenteen miehistöä koskevista edellytyksistä, KOM(1998) 251 lopullinen - SYN 98/0159 (EYVL C 213, 9.7.1998, s. 17); TSK:n lausunto: EYVL C 40, 15.2.1999, s. 3.

(7) TSK:n lausunto: EYVL C 40, 15.2.1999.

(8) European Transport Workers' Federation.