Komission tiedonanto Euroopan Parlamentille EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY muuttamisesta rahastoyhtiöiden ja yksinkertaistettujen tarjousesitteiden sääntelemiseksi /* SEK/2001/1004 lopull. - COD/1998/0242 */

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY muuttamisesta rahastoyhtiöiden ja yksinkertaistettujen tarjousesitteiden sääntelemiseksi

1998/0242 (COD)

1. TAUSTAA

-Komissio teki 17. heinäkuuta 1998 ehdotuksen direktiiviksi siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY [1] muuttamisesta rahastoyhtiöiden ja yksinkertaistettujen tarjousesitteiden sääntelemiseksi [2].

[1] EYVL L 375, 31.12.1985, s. 3. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2000/64/EY (EYVL L 290, 17.11.2000, s. 27).

[2] KOM(1998) 451 lopullinen, EYVL C 272, 01.09.1998, s. 7.

-Talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa 24. ja 25. helmikuuta 1999 pidetyssä 361. täysistunnossaan [3]. Euroopan keskuspankki antoi neuvoston pyynnöstä lausunnon 16. maaliskuuta 1999 [4].

[3] EYVL C 116, 28.04.1999, s. 1.

[4] EYVL C 285, 07.10.1999, s. 9.

-Euroopan parlamentti antoi 17. helmikuuta 2000 pidetyssä täysistunnossaan lainsäädäntöpäätöslauselman [5], jossa esitettiin Euroopan parlamentin lausunto komission ehdotuksesta.

[5] A5-25/00, PE 288.702. esittelijä O. Schmidt.

-Komissio antoi 30. toukokuuta 2000 muutetun ehdotuksen [6], jossa otettiin huomioon parlamentin ja talous- ja sosiaalikomitean kuuleminen.

[6] KOM(2000) 331 lopullinen, EYVL C 311 E, 31.10.2000, s. 273.

-Komissio vahvisti 5. kesäkuuta 2001 yhteisen kannan [7], jota tämä tiedonanto koskee.

[7] EYVL ...

2. KOMISSION EHDOTUKSEN TARKOITUS

Ehdotuksen päätarkoituksena on vahvistaa yhteissijoitusrahastojen yhtenäismarkkinoita seuraavin keinoin:

-Ajantasaistetaan rahastoyhtiöitä koskeva sääntely saattamalla se vastaamaan muihin rahoituspalvelujen alan toimijoihin sovellettavia sääntöjä Alan toimijat voivat saada yhden koko Euroopan unionin alueella voimassa olevan toimiluvan (ns. European Passport). Perustamissopimuksen periaatteiden mukaisesti ne voivat sen nojalla perustaa sivuliikkeitä muihin jäsenvaltioihin ja harjoittaa toimintaa kaikkialla unionissa palvelujen tarjoamisen vapauden perustella.

-Tarkistetaan nykyiset rajoitukset, jotka kieltävät rahastoyhtiöitä harjoittamasta muuta toimintaa kuin sijoitusrahasto-periaatteella toimivien rahastojen ja sijoitusyhtiöiden hoitoa (yhteinen salkunhoito). Jatkossa näille yhtiöille annetaan mahdollisuus hoitaa myös yksittäisten asiakkaiden sijoitussalkkuja (yksilöllinen salkunhoito) sekä tarjota tiettyjä pääasialliseen liiketoimintaan liittyviä liitännäistoimintoja.

-Vahvistetaan yhteisiin salkunhoitopalveluihin sisältyvät toimet ja määritellään ehdot, joiden perusteella nämä toimet voidaan siirtää kolmannelle.

-Nykyaikaistetaan sijoittajille tarkoitetut tiedonantoasiakirjat. Tästä syystä ehdotetaan yksinkertaistettujen tarjousesitteiden käyttöön ottamista.

3. YHTEISTÄ KANTAA KOSKEVAT HUOMIOT

3.1. Yleiset huomiot

3.1.1. Neuvoston vahvistama yhteinen kanta säilyttää komission muutetun ehdotuksen pääsisällön. Siinä vahvistetaan periaatteet ja säännöt, jotka koskevat rahastoyhtiöiden toiminnan aloittamista ja harjoittamista. Lisäksi siinä säilytetään enimmäisyhdenmukaistamiseen pyrkivä lähestymistapa yksinkertaistetun tarjousesitteen käyttöönoton osalta (ainoa vastaanottavassa jäsenvaltiossa tarjousvaiheessa vaadittava kaupallinen asiakirja).

3.1.2. Yhteisessä kannassa otetaan huomioon tärkeimmät Euroopan parlamentin tekemät tarkistukset, jotka sisältyvät komission muutettuun ehdotukseen. Tämä koskee esim. periaatetta siitä, että rahastoyhtiöllä on oltava riittävät omat varat suhteessa sen hoidettaviksi annettujen sijoitussalkkujen arvoon.

3.1.3 Yhteisessä kannassa on selkeästi täydennetty muutettua ehdotusta lisäämällä siihen uusia säännöksiä, jotka käsittelevät mm. rahastoyhtiöiden vakiintuneita toimintasääntöjä, joita sovelletaan sellaisiin yhteissijoitusyrityksiin, jotka eivät ole nimenneet rahastoyhtiötä.

3.1.4. Tärkeimpiä muutoksia, joita neuvoston yhteiseen kantaan sisältyy komission muutettuun ehdotukseen verrattuna, on käsitelty yksityiskohtaisesti jäljempänä tässä tiedonannossa. Lisäksi liitteen taulukossa on esitetty yhteenveto Euroopan parlamentin tarkistuksista ja niiden vaikutuksista muutettuun ehdotukseen ja yhteiseen kantaan. Samassa taulukossa on esitetty myös muut muutokset, joita komissio ja neuvosto ovat parlamentin esittämien tarkistusten lisäksi tehneet.

3.2. Yhteisessä kannassa huomioon otetut parlamentin tarkistukset

3.2.1. Johdanto-osa [8]

[8] Tehdyistä muutoksista ks. taulukko oheisessa liitteessä.

3.2.1.1 Yleiset huomiot

Johdanto-osaan on tehty vain yksi Euroopan parlamentin tarkistus, jonka sisältö on otettu huomioon komission muutetussa ehdotuksessa ja yhteisessä kannassa. Muilla yhteisessä kannassa tehdyillä muutoksilla (erityisesti kolmen johdanto-osan kappaleen lisääminen ja neljännen poistaminen) parannetaan tekstiä.

3.2.1.2 Muutetut tai lisätyt johdanto-osan kappaleet

Komissio hyväksyi Euroopan parlamentin tarkistuksen 22, jossa ehdotettiin yhteissijoitusyrityksiä koskevan yhteisön lainsäädännön kodifiointia. Se sisällytettiin muutettuun ehdotukseen ja yhteiseen kantaan hieman muutettuna. Aloiteoikeus säilyy komissiolla.

Muut tärkeimmät muutokset ovat yksittäisiä korjauksia muutetun ehdotuksen johdanto-osan 4 kappaleeseen (rahastoyhtiön sisäinen valvonta) ja 8 kappaleeseen (yhteissijoitusyritysten toimilupaa koskevan lainsäädännön katvealueiden hyväksikäyttö) sekä yhteisessä kannassa 6 (yksi toimilupa vain direktiivin soveltamisalaan kuuluville sijoitusyrityksille), 11 (varsinaisen tarjousesitteen vähimmäisyhdenmukaistaminen) ja 16 kappaleisiin (direktiivin edellytyksenä oleva vähimmäisyhdenmukaistaminen).

Kolme uutta tarkistusta perustuvat 5 a artiklaan ja uuteen IV jaksoon (sijoitusyhtiöiden velvoitteet) tehtyihin muutoksiin. Kyseessä ovat johdanto-osan 5 (rahastoyhtiön omat varat), 13 (perustamispääoma sijoitusyhtiöille, jotka eivät ole nimenneet rahastoyhtiötä) ja 14 kappale (joko suora tai välillinen toimeksianto- ja toimintasääntöjen soveltaminen sijoitusyhtiöihin).

3.2.1.3 Muutettuun ehdotukseen verrattuna poistetut johdanto-osan kappaleet

Johdanto-osasta on poistettu 7 kappale. Se liitti direktiivin yhteisen salkunhoitotoiminnan yhtenäismarkkinoiden edistymiseen, mikä katsottiin tarpeettomaksi. Kaikki asianomaiset tahot tuntuvat olevan muutenkin erittäin tietoisia tämän direktiivin voimaantulon asettamista haasteista.

3.2.2 Artiklaosa

3.2.2.1 Komission hyväksymät tarkistukset

Euroopan parlamentti esitti artiklaosaan 12 tarkistusta. Komissio ilmoitti ensimmäisessä käsittelyssä hyväksyvänsä niistä suoraan yhdeksän.

Ensimmäinen tarkistusten ryhmä (23, 24, 41/rev) käsitteli rahastoyhtiöiden määritelmää (toimiluvan kattamaa liiketoiminnan alaa), lainsäädännön katvealueiden hyväksikäytön estämistä toimilupamenettelyssä ja edellytyksiä sille (omia varoja koskevat vaatimukset). Yhteisen kannan 1 a artiklan 2 kohdassa esitetty määritelmä on niukempi, mutta toistaa olennaisen sisällön (maininta liitteessä II luetelluista yhteiseen salkunhoitoon kuuluvista tehtävistä). Lainsäädännön katvealueiden hyväksikäytön estämiseksi on tuntunut hyödylliseltä kirjata johdanto-osan 8 kappaleen alussa oleva teksti sellaisenaan myös 5 artiklan 5 kohtaan. Tarkistus 24 on siis otettu huomioon lisäämällä tärkeä käytännön säännös. Sen periaate on lisätty myös johdanto-osan 8 kappaleen loppuun: toimiluvan perusteella on annettava oikeudelliset takeet sille, että yhteissijoitusyrityksen osuuksia voidaan pitää kaupan kaikissa jäsenvaltiossa, myös toimiluvan myöntäneessä jäsenvaltiossa. Säännös on myös asianmukaisesti lisätty yhteisen kannan 4 artiklan 3a kohtaan. Näin se kattaa myös rahastoyhtiötä nimeämättömät sijoitusyritykset, joita rahastoyhtiön toimilupa ei koske. Omia varjoa koskevia vaatimuksia ja muita 5 a artiklassa vahvistettuja kriteerejä tarkastellaan yksityiskohtaisesta jäljempänä tässä tiedonannossa.

Tarkistukset 25 ja 27 liittyivät rahastoyhtiöihin sovellettaviin toiminnan vakauden sääntöihin, jotka koskevat sekä sisäistä organisaatiota (liiketoimien todentaminen) että tiettyjen toimintojen ulkoistamiseksi tehtyjä toimeksiantosopimuksia. Muutetun ehdotuksen 5 f artiklan 1 kohta sisälsi tarkistuksen 25 tekstin, jota oli täsmennetty rajaamalla rahastoyhtiön rekisteröintivelvollisuuksia. Tällainen määritelmä poistettiin ja rahastoyhtiöiden velvoitteet laajenivat, mikä tekee kohdasta kattavamman operaatioiden seurantaan liittyvien, toiminnan vakautta koskevien velvoitteiden osalta. Delegoinnin osalta tarkistuksen 27 sisältö on osittain siirretty muutettuun ehdotukseen ja yhteiseen kantaan, mutta nyt viranomaisten ei tarvitse hyväksyä yhdenmukaisesti jokaista toimeksiantovaltuutusta. 5 g artiklassa tarkoitettuja sääntöjä tarkastellaan kokonaisuudessaan jäljempänä tässä tiedonannossa.

Kuudes tarkistus (tarkistus 28) käsitteli hallinnolliseen ilmoitusmenettelyyn vastaanottavassa jäsenvaltiossa liittyvää kohtaa. Ilmoittaminen on ennakkoedellytyksenä sille, että rahastoyhtiön sivuliike voi sijoittautua kyseiseen jäsenvaltioon (6 a artiklan 4 kohta). Euroopan parlamentin lisäämä tarkennus on otettu kokonaisuudessaan huomioon muutetussa ehdotuksessa ja yhteisessä kannassa.

Muut komission hyväksymät tarkistukset (29, 30, 32) käsittelivät tietojen antamista sijoittajille. Nämä säännökset on lisätty 28 artiklaan (varsinainen tarjousesite) ja liitteeseen I (yksinkertaistetun tarjousesitteen sisältö) -ks. oheinen taulukko.

3.2.2.2 Komission hylkäämät tarkistukset

Komissio ilmoitti ensimmäisen käsittelyn äänestyksessä, ettei se hyväksy kolmea tarkistusta (35, 26, 31) sellaisessa muodossa kuin ne on esitetty. Niitä ei ole sisällytetty muutettuun ehdotukseen eikä yhteiseen kantaan.

Ensimmäinen tarkistus (35) koski 5 a artiklan 3 kohtaa. Komissio ja myös neuvosto hylkäsivät sen kokonaisuudessaan, sillä direktiiviehdotuksen tarkoituksena ei ollut jäsenvaltioiden soveltamien toimilupia koskevien ehtojen ja myöntämismenettelyjen enimmäisyhdenmukaistaminen.

Toinen tarkistus (26) koski 5 f artiklan 2 kohtaa. Sen perusteella jäsenvaltiot voisivat myöntää tai olla myöntämättä kyseessä oleville rahastoyhtiöille sääntelyllä rajatun mahdollisuuden poikkeukseen kyseisessä kohdassa vahvistetuista vaatimuksista ja kielloista. Komissio ei pitänyt tätä poikkeusmahdollisuutta suotavana, eikä siis sisällyttänyt sitä muutettuun ehdotukseensa. Yhteisessä kannassa lähtökohta on sama, mutta säännöstä on lievennetty hieman poistamalla yksi kielloista (toinen luetelmakohta), jossa kiellettiin yksilöllisten salkunhoitopalvelujen tarjoaminen omaisuudenhoitajalle. Komissio pitää yhteisen kannan muotoilua hyväksyttävänä seuraavista syistä.

Neuvostossa käytyjen neuvottelujen yhteydessä on ilmennyt, että omaisuudenhoitajaa suoraan koskevien säännösten uudenaikaistaminen edellyttäisi ensin pikemminkin kokonaisvaltaisen lähestymistavan vahvistamista kuin yksittäisten säännösten antamista. Komissio laatii siis neuvoston pyynnöstä asiaa koskevan selvityksen [9].

[9] Neuvosto pyytää komissiota esittämään tämän direktiivin voimaantuloa seuraavana vuonna kertomuksen direktiivin 85/611/ETY mukaisesta omaisuudenhoitajien sääntelystä, tarpeesta sääntelyn muuttamiseen ja tarvittaessa muutosehdotuksen; neuvoston pöytäkirjaan lisätty lausuma, tilapäinen viite: neuvoston asiakirja 9006/01 ADD 1.

Kolmas tarkistus (31) hylättiin, sillä sen kohdentaminen oli epäonnistunut: 29 artiklassa käsitellään merkitsijöille tai yhteissijoitusrahastojen osuudenhaltijoille tarkoitettuja asiakirjoja. Sen tarkoituksena oli sisällyttää ehdotukseen toimintasääntöjä ja nettoutusjärjestelmistä sijoittajille annettavia tietoja koskevia säännöksiä, jotka sisältyvät sijoituspalveludirektiivin [10] 11 ja 12 artiklaan. Komission alkuperäisen ehdotuksen 5 artiklan 4 kohdassa viitattiin jo sijoituspalveludirektiivin 11 artiklaan ja 12 artiklan 1 kohtaan [11] yksilöllisten salkunhoitopalvelujen ja rahastoyhtiön mahdollisesti tarjoamien liitännäispalvelujen sisällyttämiseksi soveltamisalaan (ehdotuksen 5 artiklan 3 kohta). Tarkistuksella pyrittiin näin sisällyttämään yhteisten salkunhoitopalvelujen alaan myös viittaukset, joita sovellettiin vain tapauksiin, joissa rahastoyhtiö tarjoaa samantyyppisiä palveluja kuin sijoituspalveluyritys. Tätä ei otettu huomioon muutetussa ehdotuksessa eikä yhteisessä kannassa.

[10] Sijoituspalveluista arvopaperimarkkinoilla 10 päivänä toukokuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/22/ETY, EYVL L 141, 11.06.1993, s. 127. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2000/64/EY (EYVL L 290, 17.01.2000, s. 27).

[11] Viittaus tähän viimeksi mainittuun sijoituspalveludirektiivin artiklaan on myöhemmin korvattu nykyaikaisemmalla säännöksellä: ks. liitteessä esitetty taulukko.

3.2.2.3 Komission ja neuvoston muutokset, jotka eivät sisälly Euroopan parlamentin tarkistuksiin

Komissio teki joitakin yksittäisiä muutoksia muutettuun ehdotukseensa. Ne on pääosin toistettu ja niitä on täydennetty yhteisessä kannassa, jossa myös vahvistetaan uusi määräaika direktiivin täytäntöönpanolle (2 ja 3 artikla).

Muutoksiin kuuluu myös määritelmien uudelleenjärjestely 1 a artiklassa (ks. oheinen taulukko). Vastaavanlaisessa selventämistarkoituksessa tehtiin myös muutoksia 5 artiklan (rahastoyhtiön toiminnan aloittaminen) 2 kohtaan (yhteiset salkunhoitopalvelut) ja 3 kohtaan (yksilölliset salkunhoitopalvelut ja mahdolliset liitännäispalvelut). Muita vähäisiä muutoksia on kuvailtu liitteessä olevassa taulukossa. Komissio katsoo, että muutokset parantavat kokonaisuudessaan direktiiviehdotuksen tekstiä.

Olennaisia muutoksia kuvaillaan jäljempänä.

3.2.2.4 Rahastoyhtiön toiminnan aloittaminen ja harjoittaminen: omia varoja koskevat vaatimukset (5 a artikla)

Muutetussa ehdotuksessa ja yhteisessä kannassa on otettu huomioon Euroopan parlamentin tarkistuksen 41/rev olennainen sisältö. Rahastoyhtiön alkupääomaa on korotettu alkuperäisessä ehdotuksessa esitetystä 50 000 eurosta (eli sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä annetun direktiivin 93/6/ETY [12] 3 artiklassa vahvistettu minimialkupääoma); omat varat on suhteutettu sijoitussalkkujen arvoon ja tämän perusteella omia varoja koskeva vaatimus on porrastettu. Lisäksi on lisätty joitakin uusia säännöksiä.

[12] EYVL L 141, 11.06.1993, s.3. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/33/EY (EYVL L 204, 21.07.1998, s. 29).

Muutetussa ehdotuksessa säilytetään selkeä ero yhteisen ja yksilöllisen salkunhoidon välillä ja tukeudutaan mahdollisimman paljon direktiivissä 93/6/ETY vahvistettuihin viitearvoihin, jotta varmistetaan sijoituspalveluyritysten (joiden pääliiketoimintaa yksilöllinen salkunhoito on) tasapuolinen kohtelu. Minimipääomavaatimusta on korotettu 125 000 euroon kummankin liiketoiminnan osalta: yhteinen salkunhoito (rahastoyhtiön pääliiketoiminta) ja yksilöllinen salkunhoito (tietyissä tapauksissa alhaisempi pääomavaatimus).

Yhteisen salkunhoidon osalta hoidettujen sijoitussalkkujen arvoon suhteutetun omia varoja koskevan vaatimuksen käyttöönotolla pyrittiin vastaamaan soveltamisalaan kuuluvien sijoituslajien huomattavaan lisääntymiseen; soveltamisalaan sisällytettäisiin mm. johdannaisinstrumentit yhteissijoitusyritysten sijoituksia koskevan rinnakkaisdirektiivin muutosehdotuksen [13] mukaisesti. Omia varoja koskeva vaatimus, joka perustuu erittäin alhaiselle varallisuuden arvon kertoimelle, ei kuitenkaan pyri sijoittajille maksettavia korvauksia koskevan "turvaverkon" muodostamiseen, mikä olisi harhaanjohtavaa hoidettujen varojen määrän ja muodon perusteella. Yhteissijoitusyrityksiin sijoittavat vastaavat itse markkina- ja luottoriskeistä, jotka vaikuttavat suoraan yhteissijoitusyrityksen salkun arvoon ja sijoittajien osuuksiin sijoitusrahastoissa tai osakkuuksiin sijoitusyhtiöissä. Rahastoyhtiön on sen sijaan vastattava yhteissijoitusrahaston ja muiden yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten hoitamisen aiheuttamista operatiivisista riskeistä, kuten inhimillisistä tai tietojenkäsittelyvirheistä operaatioiden hoitamisessa tai arvon laskemisessa, kiistoista vastapuolen kanssa tai petoksista jne. aiheutuvat kustannukset. Omien varojen vähimmäistaso on siis tästä syystä tarpeellinen.

[13] KOM(1998) 449 lopullinen, EYVL C 280, 09.09.1998, s. 6.

Yhteisen kannan teksti perustuu samalle näkemykselle. Erona ovat kuitenkin viitearvot: omia lisävaroja koskevaa vaatimusta sovelletaan vasta 250 miljoonan euron rajan jälkeen soveltamalla 0,02 prosentin kerrointa kyseisten salkkujen arvoon. Kyseisiksi sijoitussalkuiksi on määritelty rahastoyhtiön hoitamat yhteissijoitusrahastot ja muut yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset, joista sillä on oikeudellinen vastuu. Tässä yhteydessä on muistettava 5 g artiklan 2 kohta, jossa säädetään, ettei tehtävien siirto vaikuta rahastoyhtiön vastuuseen. Toisin sanoen sijoitussalkut, joiden hoitaminen on siirretty kolmannelle, otetaan edelleen huomioon, ja vastaavasti toimeksiannon perusteella saatuja sijoitussalkkuja ei oteta huomioon. Komissio pitää täsmennystä erittäin onnistuneena.

Yhteisessä kannassa tehdään lisäys omia varoja koskevaan vaatimukseen: rahastoyhtiölle annetaan mahdollisuus siirtää takaavalle laitokselle (luottolaitos tai vakuutusyritys) osittainen vastuu yhteisen salkunhoitotoiminnan operatiivisen riskin kattamisesta. Tällaisten vakuuksien perusteella rahastoyhtiö voi saada luvan alittaa omien lisävarojen määrää koskevan vaatimuksen enintään 50 prosentilla. Tämä säännös on liitettävä edeltävään kohtaan, jossa omien varojen vähimmäismääräksi asetetaan direktiivin 93/6/ETY liitteessä IV vahvistettu määrä (neljännes niiden edellisen vuoden yleisestä menoista).

Yhteisen kannan säännösten rakenne vaikuttaa monimutkaisemmalta kokonaisuudelta. Siihen sisältyy myös uusi säännös (osittainen takaus) muihin rahoituspalvelujen alan toimijoihin sovellettaviin säännöksiin verrattuna. Tätä uutuutta on kokeiltava pitkällä aikavälillä. Tästä syystä 5 a artiklassa vahvistetaan, että komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen kyseisen pääomavaatimuksen soveltamisesta. Lisäksi säädetään tarkistamisesta tarpeen mukaan.

Muiden 5 a artiklaan tehtyjen muutosten lisäksi yhteisessä kannassa täydennetään rahastoyhtiön johdon hyvämaineisuutta ja kokemusta koskevia vaatimuksia ja asetetaan velvollisuus ilmoittaa henkilömuutoksista viranomaisille viipymättä.

3.2.2.5 Rahastoyhtiöiden toimintaa koskevat säännöt (5 f, 5 g ja uusi 5h artikla)

Rahastoyhtiöiden toiminnan vakautta (5 f artikla) yhteisen salkunhoidon osalta koskeviin sääntöihin on Euroopan parlamentin tarkistuksen 25 perusteella tehty muutoksia, jotka tiukentavat sisäisen valvonnan periaatteita. Lisäksi yhteiseen kantaan on lisätty kokonainen uusi b alakohta, joka käsittelee eturistiriitojen välttämistä.

Tehtävien siirtämistä koskevia sääntöjä eli 5 g artiklaa on myös parannettu muutetun ehdotuksen tarkistuksen 27 huomioon ottavalla tavalla. Perusperiaatteet pysyvät samoina: tehtävien siirtäminen, josta on asianmukaisesti ilmoitettu viranomaisille, ei saa estää rahastoyhtiön tehokasta valvontaa, vapauttaa rahastoyhtiön johtoa valvontatehtävästä, estää peruuttamasta toimeksiantoa eikä aiheuttaa eturistiriitoja. Yhteisessä kannassa on tehty joitakin muutoksia, mutta periaatteet pysyvät samoina. Yksi merkittävimmistä muutoksista liittyy siihen, että tekstissä todetaan vain, että "toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoittava siitä asianmukaisella tavalla". Viranomaiset päättävät itse menettelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Sanamuoto vaikuttaa joustavammalta kuin muutetussa ehdotuksessa esitetty versio. Komissio katsoo, että artikla on nyt tyydyttävä ja kattava myös yhteisessä kannassa 2 kohtaan lisätyn säännöksen suhteen (tiivistää aikaisemmat kohdat). Tekstissä todetaan nyt, että "eikä rahastoyhtiö saa siirtää tehtäviään siinä määrin, että siitä tulee postilaatikkoyhteisö". Tämä vastaa johdanto-osan 12 kappaletta, jossa kielletään rahastoyhtiön "muuttuminen pelkäksi kuoreksi".

Yhteiseen salkunhoitoon sovellettavien toimintasääntöjen (uusi 5 h artikla) käyttöönotto on erinomainen lisäys yhteisessä kannassa: nämä säännöt, kuten yhteiseen salkunhoitoon sovellettavat toiminnan vakautta koskevat säännöt, vahvistaa jäsenvaltio, jonne rahastoyhtiö on sijoittautunut. Näin ollen sijoituspalveludirektiiviin pohjautuvat periaatteet vahvistavat tämän direktiivin mukaisia puitteita, joissa rahastoyhtiötä hyödyttävää yhteisön laajuista toimilupaa voidaan soveltaa, mutta kotijäsenvaltion vastuu säilyy ennallaan.

3.2.2.6 Sijoitusyhtiöiden ja erityisesti rahastoyhtiötä nimeämättömien sijoitusyhtiöiden velvoitteet (IV jakso)

Euroopan parlamentti ei ole esittänyt tarkistuksia IV jaksoon eikä jaksoa muutettu myöskään muutetussa ehdotuksessa. Sijoitusyhtiöitä koskevat artiklat ovat siis säilyttäneet direktiiviin 85/611/ETY perustuvan muotonsa. Näin ollen voimassa olevan direktiivin 12 artiklassa säädetään, että sijoitusyhtiöllä "on oltava riittävä maksettu pääoma kyetäkseen hoitamaan tehokkaasti liiketoimintaansa sekä vastaamaan sitoumuksistaan".

Yhteisen kannan taustalla on pyrkimys turvata rahastoyhtiöihin sovellettavien säännösten soveltaminen myös rahastoyhtiöitä nimeämättömiin sijoitusyhtiöihin niiden erityispiirteen huomioon ottaen (esim. sijoitusyhtiöt eivät saa hoitaa sijoitussalkkuja kolmansien lukuun). Sijoitusyhtiön pääoman vaihtelujen vuoksi sille ei voida sallia samanlaisia omia lisävaroja koskevia mahdollisuuksia kuin rahastoyhtiölle.

Ehdotuksen 13 a artiklassa vahvistetaan vain omia varoja koskeva 300 000 euron alkupääomavaatimus ja toistetaan mahdollisimman pitkälti muutkin 5 a artiklan säännökset. Vastaavasti 13 a artiklassa toistetaan 5 g ja 5 h artiklassa tarkoitetut toimeksianto- ja toimintasäännöt niiden sijoitusyhtiöiden osalta, jotka eivät ole nimenneet rahastoyhtiötä. Toiminnan vakautta koskevien sääntöjen suhteen pelkkä viittaus 5 f artiklaan ei olisi riittänyt, sillä rahastoyhtiön ja sijoitusyhtiön (jopa rahastoyhtiötä nimeämättömän) organisaatiota koskevat yksityiskohtaiset säännöt poikkeavat huomattavasti toisistaan. Näin ollen 13 c artikla on lyhyempi, sillä siinä on toistettu vain soveltuvat säännökset.

Komissio hyväksyy yhteiseen kantaan tehdyt muutokset, sillä ne täydentävät onnistuneesti olemassa olevia säännöksiä.

3.2.2.7 Kaupan pitämistä ja sijoittajille annettavia tietoja koskevat säännökset (28, 46, 47, liite I)

Euroopan parlamentin tarkistuksien 29 ja 30 huomioon ottamisesta mainittiin jo aiemmin. Niiden avulla on voitu täsmentää sijoittajille riskien arvioimiseksi annettavia tietoja. Tarkistukset on sisällytetty 28 artiklaan ja liitteeseen I (yksinkertaistetun tarjousesitteen sisältö). Kyseisessä artiklassa käsitellään yksinkertaistettua tarjousesitettä (3 kohta). Muutetussa ehdotuksessa tehtiin olennainen tarkennus, jonka seurauksena yksinkertaistettu tarjousesite kelpaa ilman muutoksia kaikkialla yhteisössä (käännöstä edellytetään). Sitä voidaan käyttää viitemarkkinointivälineenä, mikä ilmentää komission pyrkimystä enimmäisyhdenmukaistamiseen tässä asiassa. Yhteisessä kannassa toistetaan komission ehdottama muotoilu. Lisäksi laajennetaan liitteessä I mainittuja tiedonantovaatimuksia.

Tarkasteltaessa ennen kaupan pitämistä toisessa jäsenvaltiossa edellytettyjä toimenpiteitä yhteisessä kannassa on tehty yksittäinen muutos 46 artiklaan. Komission alkuperäisessä ehdotuksessa laskettiin yhteen kuukauteen määräaika, joka kyseisten jäsenvaltioiden viranomaisille oli annettu vastauksen antamiseksi ilmoitusmenettelyssä. Yhteisessä kannassa määräajaksi asetettiin uudelleen kaksi kuukautta (kuten voimassa olevassa direktiivissä).

Yhteisessä kannassa esitetään niukemmat säännökset asiakirjojen kielestä jäsenvaltiossa, jossa osuuksia pidetään kaupan (47 artikla). Tältä osin kunkin jäsenvaltion viranomaisilla säilyy harkintavalta.

4. PÄÄTELMÄT

Komissio katsoo, että yhteisessä kannassa säilytetään komission ehdotuksen ja muutetussa ehdotuksessa hyväksyttyjen ja siihen sisällytettyjen Euroopan parlamentin tarkistusten olennainen sisältö. Komissio pitää hyödyllisinä yhteisessä kannassa tehtyjä lisäyksiä, jotka koskevat rahastoyhtiöiden yhteisen salkunhoitotoiminnan osalta vahvistettuja toimintasääntöjä (5 h artikla) ja uusien säännösten vahvistamista sijoitusyhtiöiden ja etenkin sellaisten sijoitusyhtiöiden osalta, jotka eivät ole nimenneet rahastoyhtiötä (13 a, b ja c artikla). Komissio katsoo, että sen muutettuun ehdotukseen yhteisessä kannassa tehdyt muutokset (lisäykset ja poistot) vahvistavat direktiivin rakennetta. Komissio voi siis suosittaa, että Euroopan parlamentti hyväksyy yhteisen kannan.Tehty Brysselissä ...

Komission puolesta

Puheenjohtaja

LIITE

Yhteenveto komission alkuperäiseen ehdotukseen tehdyistä muutoksista: Euroopan parlamentin esittämät tarkistukset sekä komission ja neuvoston muut muutokset

Huom. asian kannalta merkityksettömät kohdat on värjätty harmaiksi.

>TAULUKON PAIKKA>

52001SC1004