KOMISSION TIEDONANTO Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuulumattomista vähämerkityksisistä sopimuksista vuonna 1997 annetun komission tiedonannon tarkistamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

Komissio kehottaa kaikkia, joita asia koskee, esittämään sille kirjallisesti huomautuksensa, jotka koskevat seuraavaa luonnosta tarkistetuksi tiedonannoksi vähämerkityksisistä sopimuksista, lähettämällä ne kahden kuukauden kuluessa tämän ilmoituksen päiväyksestä seuraavaan osoitteeseen:

Euroopan komissio

Kilpailun pääosasto

Jaosto A/2

J-70 - 5/203

Rue de la Loi 200/Wetstraat 200

B-1049 Bruxelles/Brussel.

Internet-osoite: Lucas.Peeperkorn@cec.eu.int

Luonnos: Tiedonanto

vähämerkityksisistä sopimuksista, jotka eivät Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoita tuntuvasti kilpailua (de minimis -sopimukset) [1]

[1] Tällä tiedonannolla korvataan tiedonanto vähämerkityksisistä sopimuksista, joka on julkaistu EYVL:ssä C 372, 9.12.1997.

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

1. EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa kielletään sopimukset, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena tai vaikutuksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen yhteismarkkinoilla. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on selventänyt, että kyseistä määräystä ei sovelleta, jos sopimuksella ei ole tuntuvaa vaikutusta yhteisön sisäiseen kauppaan tai kilpailuun.

2. Komissio määrittelee tässä tiedonannossa markkinaosuusrajojen avulla, milloin kyse ei ole EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta tuntuvasta kilpailun rajoittamisesta. Tämä negatiivinen määrittelytapa ei tarkoita sitä, että sellaiset yritysten väliset sopimukset, jotka ylittävät tässä tiedonannossa vahvistetut raja-arvot, rajoittavat tuntuvasti kilpailua. Tällaisillakin sopimuksilla voi olla ainoastaan vähäinen vaikutus kilpailuun yhteismarkkinoilla, ja ne eivät sen vuoksi ole välttämättä 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sopimuksia. [2]

[2] Ks. esimerkiksi yhteisöjen tuomioistuimen tuomio yhdistetyissä asioissa C-215/96 ja C-216/96, Bagnasco (Carlos) v. Banca Popolare di Novara ja Casa di Risparmio di Genova e Imperia (Kok. 1999, s. I-135, 34-35 kohta).

3. On myös mahdollista, että sopimukset eivät ole 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sopimuksia, koska ne eivät ole omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tässä tiedonannossa ei käsitellä tätä kysymystä eikä määritellä, milloin on kyse tuntuvasta vaikutuksesta kauppaan.

4. Komissio ei aloita pyynnöstä eikä omasta aloitteestaan menettelyä tämän tiedonannon soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa, jollei 11 kohdasta muuta johdu. Kun yritykset olettavat vilpittömässä mielessä sopimuksensa kuuluvan tämän tiedonannon soveltamisalaan, komissio ei määrää sakkoja. Tiedonannon tarkoituksena on myös antaa jäsenvaltioiden tuomioistuimille ja viranomaisille 81 artiklan soveltamista koskevia ohjeita, jotka eivät kuitenkaan velvoita niitä.

5. Tätä tiedonantoa sovelletaan myös yritysten yhteenliittymien päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin.

6. Tämä tiedonanto ei vaikuta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tulkintoihin 81 artiklasta.

7. Tämä tiedonanto ei rajoita kansallisten kilpailulainsäädäntöjen soveltamista.

8. Komissio katsoo, että jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttavat yritysten väliset sopimukset eivät rajoita tuntuvasti kilpailua 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla,

a) jos kaikkien sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus ei ylitä 10:tä prosenttia millään sopimuksen vaikutusalaan kuuluvilla merkityksellisillä markkinoilla, kun sopimuspuolet ovat todellisia tai mahdollisia kilpailijoita joillakin vaikutusalaan kuuluvilla merkityksellisillä markkinoilla (kilpailevien yritysten väliset sopimukset); [3] tai

[3] Todellisten ja mahdollisten kilpailijoiden määritelmän osalta ks. komission tiedonanto - Suuntaviivat EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisesta horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin, EYVL C 3, 6.1.2001, 9 kohta.

b) jos yhdenkään sopimuspuolen markkinaosuus ei ylitä 15:tä prosenttia millään sopimuksen vaikutusalaan kuuluvilla merkityksellisillä markkinoilla, kun sopimuspuolet eivät ole todellisia tai mahdollisia kilpailijoita millään vaikutusalaan kuuluvilla merkityksellisillä markkinoilla (sellaisten yritysten väliset sopimukset, jotka eivät kilpaile keskenään).

Niissä tapauksissa, joissa on vaikeaa luokitella sopimus joko kilpailevien yritysten väliseksi sopimukseksi tai sellaisten yritysten väliseksi sopimukseksi, jotka eivät kilpaile keskenään, sovelletaan 10 prosentin raja-arvoa.

9. Kun useiden toimittajien tai jakelijoiden tekemien, tavaroiden tai palveluiden myyntiä koskevien markkinavaikutuksiltaan samankaltaisten sopimusten rinnakkaisten verkostojen kumulatiivinen vaikutus rajoittaa kilpailua vaikutusalaan kuuluvilla merkityksellisillä markkinoilla, 8 kohdassa mainittu markkinaosuusraja lasketaan viiteen prosenttiin sekä kilpailevien yritysten välisten sopimusten että sellaisten yritysten välisten sopimusten osalta, jotka eivät kilpaile keskenään. Kun toimittajan tai jakelijan markkinaosuus on alle viisi prosenttia, sen tekemien sopimusten ei yleensä katsota edistävän merkittävästi useiden toimittajien tai jakelijoiden tekemistä sopimuksista aiheutuvaa kumulatiivista markkinoita sulkevaa vaikutusta. [4]

[4] Ks. myös komission tiedonanto - Suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista, EYVL C 291, 13.10.2000, erityisesti 73, 142 ja 189 kohta. Vertikaalisia rajoituksia koskevissa suuntaviivoissa tiettyjen rajoitusten osalta viitataan kokonaismarkkinaosuuden lisäksi myös sidottuun markkinaosuuteen, mutta tässä tiedonannossa kaikki markkinaosuusrajat tarkoittavat kokonaismarkkinaosuuksia.

10. Lisäksi komissio katsoo, että sopimukset eivät rajoita kilpailua, jos 8 ja 9 kohdassa vahvistetut markkinaosuudet ylittyvät korkeintaan yhdellä prosenttiyksiköllä kahden peräkkäisen kalenterivuoden aikana.

11. Markkinaosuuden laskeminen edellyttää asian kannalta merkityksellisten markkinoiden määrittelemistä. Merkitykselliset markkinat muodostuvat merkityksellisistä maantieteellisistä markkinoista ja merkityksellisistä tuotemarkkinoista. Merkityksellisiä markkinoita määriteltäessä on otettava huomioon tiedonanto merkityksellisten markkinoiden määritelmästä yhteisön kilpailuoikeuden kannalta. [5]

[5] EYVL C 372, 9.12.1997, s. 5.

12. Edellyttäen että jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvaa vaikutusta koskeva ehto täyttyy, 8, 9 ja 10 kohdassa vahvistettuja raja-arvoja ei sovelleta sopimuksiin, jotka sisältävät minkä tahansa seuraavista vakavimmista rajoituksista, ja tällaisille sopimuksille ei todennäköisesti myönnetä yksittäistä poikkeusta:

joilla suoraan tai välillisesti, yksinään tai yhdistettyinä osapuolten määräysvallassa oleviin muihin tekijöihin, pyritään:

a) vahvistamaan hinnat, joilla tuotteita myydään kolmansille;

b) rajoittamaan tuotantoa tai myyntiä;

c) jakamaan markkinoita tai asiakkaita;

2) vertikaaliset sopimukset (eli tuotanto- tai jakeluketjun eri tasoilla toimivien yritysten väliset sopimukset), joilla suoraan tai välillisesti, yksinään tai yhdistettyinä osapuolten määräysvallassa oleviin muihin tekijöihin, pyritään:

a) rajoittamaan ostajan mahdollisuutta asettaa itse jälleenmyyntihintansa; tämä ei kuitenkaan rajoita toimittajan mahdollisuutta asettaa enimmäismyyntihinta tai suositella myyntihintaa, edellyttäen, että nämä eivät jonkin sopimuspuolen käyttämän painostuksen tai tarjoamien kannustimien vuoksi johda kiinteään tai vähimmäismyyntihintaan;

b) rajaamaan alueet tai asiakkaat, joille ostaja voi myydä sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita tai palveluita, lukuun ottamatta seuraavia rajoituksia, jotka eivät kuulu vakavimpiin rajoituksiin:

- aktiivisen myynnin rajoittaminen toimittajan itselleen varaamalla tai toiselle ostajalle myöntämällä yksinmyyntialueella tai yksinoikeuteen perustuvan asiakasryhmän keskuudessa, jos tämä ei rajoita ostajan asiakkaiden myyntiä,

- tukkuportaassa toimivan ostajan loppukäyttäjille suuntautuvan myynnin rajoittaminen,

- valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten harjoittaman muille kuin valtuutetuille jakelijoille suuntautuvan myynnin rajoittaminen, ja

- ostajan mahdollisuuden rajoittaminen myydä muihin tuotteisiin sisällytettäviä komponentteja asiakkaille, jotka käyttäisivät ne samanlaisten tuotteiden valmistamiseen kuin toimittajan valmistamat tuotteet;

c) rajoittamaan vähittäisportaassa toimivien valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten aktiivista tai passiivista myyntiä loppukäyttäjille; tämä ei kuitenkaan rajoita mahdollisuutta kieltää järjestelmän jäsentä toimimasta valtuuttamattomassa liikkeessä;

d) rajoittamaan ristiintoimituksia valikoivaan jakelujärjestelmään kuuluvien jakelijoiden välillä, myös kaupan eri portaissa toimivien jakelijoiden välillä;

e) komponenttien toimittajan ja kyseiset osat tuotteisiinsa sisällyttävän ostajan sopimuksesta rajoittamaan toimittajan mahdollisuutta myydä kyseisiä osia varaosina loppukäyttäjille tai korjaamoille tai muille palveluntarjoajille, joita ostaja ei ole valtuuttanut korjaamaan tai huoltamaan tuotteitaan.

3) todellisten tai mahdollisten kilpailijoiden väliset vertikaaliset sopimukset, jos ne sisältävät jonkin edellä 1 ja 2 alakohdassa luetelluista vakavimmista rajoituksista.

Edellä tarkoitetut vakavammat rajoitukset voivat kuitenkin jäädä 81 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalan ulkopuolelle erityisesti, jos sopimus ei vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Oikeuskäytännön perusteella erityisesti vertikaalisiin sopimuksiin sisältyvä aluesuoja ei riko 81 artiklan 1 kohtaa silloin, jos sopimuksella on ainoastaan vähäpätöinen vaikutus merkityksellisiin markkinoihin, koska sopimuspuolten asema kyseisillä markkinoilla on heikko. [6] Sopimukset pienten ja keskisuurten yritysten välillä, siten kuin ne on määritelty komission suosituksen 96/280/EY [7] liitteessä, harvoin vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaa.

[6] Ks. yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot seuraavissa asioissa: asia 5/69, Völck v. Vervaecke (Kok. 1969, s. 295); asia 1/71, Cadillon v. Höss (Kok. 1971, s. 351); asia 19/77, Miller International Schallplatten v. komissio (Kok. 1978, s. 131); asia C-70/93, BMW AG v. ALD Auto-Leasing D GmbH (Kok. 1995, s. I-3439); asia C-306/96, Javico International ja Javico AG v. Yves Saint Laurent Parfums SA (Kok. 1998, s. I-1983).

[7] EYVL L 107, 30.4.1996, s. 4.

13. 1) Tässä tiedonannossa 'yrityksellä', 'sopimuspuolella', 'jakelijalla', 'toimittajalla' ja 'ostajalla' tarkoitetaan myös niihin sidossuhteessa olevia yrityksiä.

2) 'Sidossuhteessa olevia yrityksiä' ovat:

a) yritykset, joissa sopimuspuolella suoraan tai välillisesti on:

- valtuudet käyttää yli puolta äänimäärästä tai

- valtuudet asettaa enemmän kuin puolet hallintoneuvoston, hallituksen tai yritystä lain mukaan edustavien elinten jäsenistä tai

- oikeus johtaa yrityksen liiketoimintaa;

b) yritykset, joilla on suoraan tai välillisesti a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet sopimuspuoleen nähden;

c) yritykset, joissa b alakohdassa tarkoitetulla yrityksellä on suoraan tai välillisesti a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet;

d) yritykset, joissa sopimuspuolella on yhdessä yhden tai useamman a, b tai c alakohdassa tarkoitetun yrityksen kanssa tai joissa kahdella tai useammalla viimeksi mainitulla yrityksellä yhdessä on a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet;

e) yritykset, joissa a alakohdassa tarkoitetut oikeudet tai valtuudet on yhdessä:

- sopimuspuolilla tai niihin sidossuhteessa olevilla a-d alakohdassa tarkoitetuilla yrityksillä, tai

- yhdellä tai useammalla sopimuspuolella taikka yhdellä tai useammalla a-d alakohdassa tarkoitetulla niihin sidossuhteessa olevalla yrityksellä ja yhdellä tai useammalla kolmannella osapuolella.

3) Edellä 2 kohdan e alakohtaa sovellettaessa näiden yhteisessä määräysvallassa olevien yritysten markkinaosuus jaetaan tasan niiden yritysten kesken, joilla on 2 kohdan a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet.