KOMISSION LAUSUNTO EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan c alakohdan nojalla Euroopan parlamentin ehdottamista tarkistuksista neuvoston yhteiseen kantaan ehdotuksesta EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI ilman otsonista - KOMISSION EHDOTUSTA MUUTTAVA EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan nojalla

1. Johdanto

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan c alakohdassa määrätään, että komissio antaa lausunnon tarkistuksista, jotka Euroopan parlamentti tekee toisessa käsittelyssä.

Komissio antaa tässä lausuntonsa Euroopan parlamentin tekemistä 17 tarkistuksesta.

2. Taustaa

>TAULUKON PAIKKA>

3. Komission ehdotuksen tarkoitus

Komission ehdotus direktiiviksi ilman otsonista on laadittu puitedirektiivin 96/62/EY (EYVL L 296, 21.11.1996, s. 55) mukaisesti. Ilmassa olevien rikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien raja-arvoista annettu ensimmäinen johdannaisdirektiivi 1999/30/EY annettiin kesäkuussa 1999 (EYVL L 163, 29.6.1999, s. 41). Toinen johdannaisdirektiivi 2000/69/EY, joka käsittelee ilmassa olevan bentseenin ja hiilimonoksidin raja-arvoja, annettiin joulukuussa 2000 (EYVL L 313, 13.12.2000, s.12).

Ehdotuksen tarkoituksena on vahvistaa tavoitearvot ilman otsonipitoisuuksille ihmisten terveyden ja kasvillisuuden suojelemiseksi. Tavoitearvot, jotka on mahdollisuuksien mukaan pyrittävä saavuttamaan vuoteen 2010 mennessä, perustuvat komission ehdottamiin päästörajoihin, jotka on suunniteltu siten, että niitä voidaan noudattaa mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla koko yhteisössä (KOM(1999)125-1 1999/0068(COD)). Ehdotuksessa esitetään pitkän aikavälin tavoitteita. Jäsenvaltiot velvoitetaan seuraamaan otsonipitoisuuksia ja raportoimaan niistä. Jos tiedotus- ja varoituskynnykset ylittyvät, jäsenvaltioiden on ilmoitettava asiasta väestölle. Varoituskynnysten ylittyessä on suunniteltava lyhyen aikavälin toimenpiteitä.

4. Komission lausunto parlamentin tekemistä tarkistuksista

Euroopan parlamentti teki 17 tarkistusta 13. kesäkuuta 2001. Komissio on hyväksynyt kolme tarkistusta kokonaan (tarkistukset 7, 13 ja 22) ja kymmenen tarkistusta osittain tai periaatteessa (tarkistukset 4, 14 ja 26-33). Loppuja neljää tarkistusta (tarkistus 1, tarkistuksen 10 ensimmäinen osa, tarkistuksen 12 ensimmäinen osa sekä tarkistus 25) ei voida hyväksyä.

4.1 Komission hyväksymät tarkistukset

Komissio on samaa mieltä tarkistuksessa 7 esitetystä vaatimuksesta, jonka mukaan ilman laatu on pidettävä ennallaan niillä alueilla, joissa se on hyvä, paitsi milloin valtioiden rajat ylittävän otsonin aiheuttama ilman pilaantuminen ja meteorologiset olosuhteet tekevät tästä mahdotonta.

Tarkistus 13 voidaan hyväksyä, sillä siinä tehdään jäsenvaltioille pakolliseksi harkita esimerkkejä toimenpiteistä, joiden on sisällyttävä komitean antamiin ohjeisiin.

Tarkistuksessa 22 vaaditaan jäsenvaltioita ottamaan huomioon erityisesti otsonin vaikutukset ympäristöön ja ihmisten terveyteen. Komission mielestä tämä on olennainen lisäys.

4.2 Tarkistukset, joiden asiasisällön komissio hyväksyy

Tarkistuksen 14 mukaan jäsenvaltioiden on tiedotettava lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmistaan. Koska komissiolle raportoimista käsitellään jo 10 artiklan 2 kohdan iii alakohdan c alakohdassa, tarkistuksessa olisi mainittava vain tiedottaminen yleisölle jne. ja sen nykyinen sanamuoto voidaan hyväksyä vain periaatteessa.

Komissio hyväksyy tarkistuksen 4 siltä osin kuin siinä vaaditaan kansallisia päästörajoja koskevan direktiivin noudattamista. Tarkistuksen toisessa osassa tehdään otsonin tavoitearvoista sitovia raja-arvoja poistamalla sanat "mahdollisimman hyvin". Tätä ei voida hyväksyä, vaan kohdan on oltava yhdenmukainen tarkistuksissa 26-33 toteutetun kompromissin kanssa.

Tarkistuksissa 26-33 käsitellään tavoite-arvojen ja pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamista. Niissä ehdotetaan, että sanat "mahdollisimman hyvin" korvataan ilmaisulla "ellei se ole käytännössä mahdotonta", jolloin tavoitteiden saavuttamisvaatimus tulee sitovammaksi. Komissio voisi suostua tähän, mutta se katsoo, että ilmaisua olisi täydennettävä muuttamalla se muotoon "paitsi jos se ei ole käytännössä mahdollista tai kustannustehokasta".

4.3 Tarkistukset, joita komissio ei hyväksy

Tarkistuksessa 1 käsitellään jäsenehdokasmaita, mikä ei sovellu EU:n direktiiviin. Johdanto-osan 3 kappaleen laajentamisen sijasta ehdokasmaiden varhaista mukanaoloa voitaisiin vaatia johdanto-osan 11 kappaleessa.

Tarkistuksessa 10 vaaditaan jäsenvaltioita raportoimaan myös tavoitearvoista. Tätä asiaa käsitellään kuitenkin jo, sillä tavoitearvo on sama kuin pitkän aikavälin tavoite. Pitkän aikavälin tavoitteen luonteen osalta ehdotettu maininta kasvillisuuden suojelusta ei voi merkitä yksittäisten arvonylitysten vaan vuosittain integroidun arvon raportoimista. Tämä voitaisiin yleisesti hyväksyä, mutta tarkistuksen sanamuotoa olisi muutettava olennaisesti.

Tarkistuksen 25 mukaan jäsenvaltioiden on raportoitava materiaaliin kohdistuvista vaikutuksista. Ehdotettu taso on kuitenkin laaja yleistys eikä mahdollista päätelmien tekemistä taloudellisista kustannuksista. Yleensä materiaaliin kohdistuvia vaikutuksia pidetään vähemmän tärkeinä kuin ihmisten terveyttä ja kasvillisuutta. Niihin liittyvien tietojen ei pitäisi lisätä raportoitavan tiedon laajuutta.

Tarkistuksen 12 ensimmäisessä osassa vaaditaan lyhyen aikavälin toimenpiteitä paikallistasolla. Otsonin rajatylittävän luonteen vuoksi komissio pitää tätä aiheettomana.

4.4 Uudelleen tarkasteltu ehdotus

Komissio muuttaa ehdotustaan edellä kuvatulla tavalla Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti.