Muutettu ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevista valtuutuksista (komission EY:n perustamissopimuksen 250 (2) artiklan nojalla esittämä)

PERUSTELUT

1. Johdanto

28.08.2000 päivätyllä komissio antoi ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevista valtuutuksista (KOM(2000) 386). Ehdotus oli määrä käsitellä EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisella yhteispäätösmenettelyllä.

Talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa 24. tammikuuta 2001.

Alueiden komitea ilmoitti neuvostolle ja Euroopan parlamentille 16.02.2001 päivätyllä kirjeellään, että se ei anna asiasta lausuntoa.

Euroopan parlamentti antoi 1. maaliskuuta 2001 ensimmäisessä käsittelyssä asiasta lainsäädäntöpäätöslauselman, joka sisälsi 23 tarkistusta komission ehdotukseen. Samassa yhteydessä komissio ilmaisi kantansa kuhunkin tarkistukseen ilmoittaen, mitkä tarkistukset se voi hyväksyä kokonaisuudessaan, mitkä osittain tai periaatteessa, ja mitä tarkistuksia se ei katso voivansa hyväksyä.

Näin ollen komissio on laatinut tämän muutetun ehdotuksen.

2. Euroopan parlamentin tarkistukset, joita komissio ei voi hyväksyä

Seuraavista syistä komissio ei ole hyväksynyt joitain Euroopan parlamentin tarkistuksista:

- Tarkistukset, joista aiheutuu päällekkäisyyksiä puitedirektiivin säännösten kanssa tai jotka eivät kuulu tämän direktiivin alaan

Tarkistuksessa 4 lisätään uusi johdanto-osan kappale, jonka mukaan siirtopalvelujen tarjoajille voitaisiin asettaa mitä tahansa sisältöön liittyviä ehtoja direktiivissä asetettujen ehtojen lisäksi. Sisältövaatimukset, jotka eivät kuulu tämän direktiivin alaan, olisi asetettava sisällöntarjoajille eikä siirtopalveluiden tarjoajille. Siirtopalvelujen tarjoajille ei voida asettaa muita sisältövaatimuksia kuin ne, jotka on lueteltu liitteen A osan kohdissa 6 ja 9 sekä B osan kohdassa 1.

Tarkistus 14 aiheuttaisi turhaa päällekkäisyyttä sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiiviehdotuksen 4 artiklan kanssa. Lisäksi muutoksenhakuoikeus koskee kaikkia kansallisten sääntelyviranomaisten päätöksiä, ei ainoastaan numeroita ja radiotaajuuksia koskevia päätöksiä.

Tarkistuksessa 15 korostetaan tarvetta löytää parempi tasapaino julkisen sektorin ja kaupallisten palveluntarjoajien käyttämien taajuuksien välille. Vaikka tämä sinänsä onkin kannatettava tavoite, olisi epätarkoituksenmukaista sisällyttää tällainen tavoite direktiiviin, joka käsittelee taajuuksien käyttöoikeuksien myöntämistä varsinaisille käyttäjille sen jälkeen kun eri taajuusalueiden yleisestä käyttötarkoituksesta jo on päätetty kansallisessa taajuussuunnitelmassa. Tätä asiaa olisi käsiteltävä ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön radiotaajuuspolitiikan sääntelykehyksestä.

Tarkistuksessa 19 ehdotettu salassapitovaatimus sisältyy jo sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiiviehdotuksen 5 artiklaan.

- Tarkistukset, joissa lisätään tai poistetaan vaatimuksia direktiiviehdotuksen perusajatukseen sopimattomalla tavalla

Tarkistuksilla 7 ja 27 poistetaan komission ehdotus liikevaihdon käytöstä maksujen jakoperusteena. Komission ehdottaman maksujen liikevaihtosidonnaisen jakautumisen tarkoituksena on varmistaa, että hallinnollisia maksuja (jotka joissain jäsenvaltioissa ovat huomattavia) ei jaeta suoraan tasan kaikkien operaattoreiden kesken. Tällä olisi syrjivä, vakiintuneita operaattoreita suosiva vaikutus. On myös tärkeää varmistaa, että jäsenvaltiot eivät korvaa nykyistä toimilupakohtaisten kustannusten määrittelyyn perustuvaa veloitusjärjestelmää jollain monimutkaisella ja kalliilla uudella järjestelmällä. Myöskään palveluluokkaan ja maantieteelliseen kattavuuteen perustuvia hallinnollisten maksujen määräytymisjärjestelmiä ei pitäisi enää käyttää, koska ne eivät sovi yhteen yleisvaltuutuksen perusajatuksen kanssa. Liikevaihtoperusteinen maksujärjestelmä vastaa kaikkia edellä mainittuja periaatteita, ja siksi se pitäisi säilyttää.

Tarkistuksen 8 ensimmäisellä virkkeellä ja tarkistuksen 21 ensimmäisellä osalla jäsenvaltioita velvoitettaisiin ensisijaisesti käyttämään muita menetelmiä kuin maksuja pyrkiessään varmistamaan numerovarojen ja taajuuksien tehokas käyttö. Tämä voi joissain tapauksissa olla hyvä ratkaisu, mutta siitä ei voida tehdä yleistä sääntöä, koska oikean tasoiset maksut voivat hyvin usein olla kaikkein selkein ja yksinkertaisin tapa varmistaa mahdollisimman tehokas käyttö.

- Epäselvät tai juridisesti ongelmalliset tarkistukset

Tarkistus 9 näyttäisi tarkoittavan, että kansallisten sääntelyviranomaisten olisi laadittava kooste asennusoikeuksiin liittyvistä ehdoista ja menettelyistä. Tämä aiheuttaisi huomattavasti lisätyötä. Direktiiviehdotuksessa niitä vaaditaan asettamaan kaikki tiedot helposti saataville, esimerkiksi luomalla Internet-sivusto, jonka kautta eri hallinnon tasoilla olevat tiedot löytyvät keskitetysti.

Tarkistuksessa 11 poistetaan epäasianmukaisesti viittaus kansanterveyteen, joka sisältyy perustamissopimuksen 46 artiklaan. Yhteenliittämisestä neuvotteleminen ei edellytä erillistä valtuutusta, kuten tarkistuksen 16 ensimmäinen osa antaisi ymmärtää. Julkaistakseen tutkimuksia komissio ei tarvitse oikeusperustaa, jollainen luotaisiin tarkistuksella 21.

3. Selvitys Euroopan parlamentin tarkistusten perusteella muutetusta ehdotuksesta

3.1. Tekstin selkeyttäminen

Euroopan parlamentin tarkistukset 1, 2, 3, 5, tarkistuksen 11 toinen osa, tarkistukset 12, 13, tarkistuksen 14 ensimmäinen ja toinen osa, tarkistuksen 27 toinen osa sekä tarkistukset 23, 24, 25 ja 26 selkeyttävät ja tarkentavat komission alkuperäistä ehdotusta, ja ne on tästä syystä sisällytetty muutettuun ehdotukseen, joissain tapauksissa pienin kielellisin muutoksin.

3.2. Asennusoikeuksia koskevien säännösten tarkentaminen

Euroopan parlamentti on esittänyt erityisen huolensa niistä vaikeuksista, joita sähköisen viestinnän verkkojen operaattorit, ja varsinkin ne joilla ei ole omaa valtakunnallista verkkoa, kohtaavat hakiessaan verkkojensa rakentamisen edellyttämiä asennusoikeuksia. Koska verkkotason kilpailun edistäminen on tärkeä tekijä koko sähköisen viestinnän alan kilpailua edistettäessä, komissio yhtyy Euroopan parlamentin näkemykseen tässä asiassa. On erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot yrittävät helpottaa asennusoikeuksien hankkimista ja auttavat parhaansa mukaan verkontarjoajia tässä usein työläässä prosessissa. Tästä syystä jo komission alkuperäisessä ehdotuksessa kansallisille sääntelyviranomaisille asetettiin velvollisuus antaa ilmoituksia, jotka auttaisivat operaattoreita saamaan asennusoikeuksia, sekä velvollisuus pitää rekisteriä tällaisiin oikeuksiin liittyvistä tarpeellisista tiedoista. Euroopan parlamentin tarkistusten 8 ja 28 perusteella johdanto-osan kappaletta 16 ja artiklaa 15 on tarkennettu, ja artiklaan 14 on lisätty uusi kohta sen varmistamiseksi, että asennusoikeuksia ei tarpeettomasti rajoiteta tai evätä, ellei se ole tarpeen yleisen turvallisuuden tai yleisen järjestyksen vuoksi, ja että tällaisissa tapauksissa kyseisten yritysten olisi saatava asianmukainen korvaus.Eu Lisäksi tarkistuksen 16 toisen osan perusajatus, jonka mukaan yrityksillä on oltava oikeus hakea muutosta asennusoikeuksia koskeviin päätöksiin ja valittaa päätösten kohtuuttomasta viivästymisestä, on sisällytetty sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiiviehdotuksen 10 artiklaan. Tähän direktiiviin on lisätty uusi johdanto-osan kappale 12a asian selventämiseksi.

3.3. Seuraamukset ehtojen rikkomisesta

Komissio on samaa mieltä siitä, että ehtojen noudattamista koskevan 10 artiklan säännöksiä on selkeytettävä niissä tapauksissa, joissa ehtojen vastainen toiminta on toistuvaa, kuten Euroopan parlamentti ehdottaa tarkistuksessa 18. Tästä syystä 10 artiklan 2 kohtaan on lisätty uusi säännös, jonka mukaan kansalliset sääntelyviranomaiset voivat ehtojen vastaisen toiminnan ollessa jatkuvaa lyhentää tavanomaista yhden kuukauden määräaikaa, jonka kuluessa yritysten on esitettävä näkemyksensä tai lopetettava ehtojen vastainen toiminta. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat aina määrätä raskaampia seuraamuksia jatkuvasta ehtojen vastaisesta toiminnasta. Lisäksi komission mielestä on tarpeen lisätä 10 artiklaan uusi kohta, jonka mukaan kansalliset sääntelyviranomaiset voivat estää yritystä tarjoamasta sähköisen viestinnän palveluja, poistaa numeroiden tai taajuuksien käyttöoikeudet tai lykätä niiden myöntämistä, jos ehtoja rikotaan vakavasti ja jatkuvasti ja jos muut toimenpiteet eivät ole riittäneet korjaamaan tilannetta.

3.4. Käyttömaksujen yhdenmukaisempi soveltaminen

Euroopan parlamentti on esittänyt huolensa nykyisten käyttömaksujärjestelmien eroista jäsenvaltioissa ja epäillyt tämän luovan esteitä sisämarkkinoille. Tiettyjen vähimmäisehtojen luomiseksi toiminnan yhdenmukaistamiselle Euroopan parlamentti esitti taajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksia sekä asennusoikeuksia koskevan 13 artiklan vahvistamista varmistamalla, että käyttömaksujärjestelmät noudattavat sähköisen viestinnän alalle asetettuja yleisiä poliittisia tavoitteita, joista on säädetty puitedirektiivin 7 artiklassa. Lisäksi Euroopan parlamentti esitti tarkistuksessaan 21, että käyttömaksujärjestelmiin sovellettaisiin sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiiviehdotuksen 6 artiklan mukaista avoimuusmenettelyä. Komissio on sisällyttänyt tarkistuksen 21 nämä osat muutetun ehdotuksensa 13 artiklaan.

Lisäksi komissio on kiinnittänyt huomiota huomattaviin ongelmiin, joita yrityksille saattaa aiheutua radiotaajuuksien huutokauppaamisesta johtuvien erittäin korkeiden alkukustannusten rahoittamisesta. On selvää, että käyttömaksujen tarkoituksena olisi oltava taajuusresurssien käytön optimoiminen. Hyvin suuret alkumaksut voisivat käytännössä johtaa siihen, että taajuuksien käyttöoikeuden saajat valikoituvat perustein, jotka eivät liity resurssien optimaalisen käytön varmistamiseen. Tästä syystä komissio on lisännyt 13 artiklaan uuden 2 kohdan, joka ei ole yhtä suorasanainen kuin Euroopan parlamentin ehdottama säännös, mutta riittää varmistamaan, että päätavoite pidetään mielessä kaikissa käyttömaksujärjestelmissä.

2000/0188 (COD)

Muutettu ehdotus:EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevista valtuutuksista.

EUROOPAN PARLAMENTTI ja EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [1],

[1] EYVL C 365, 19.12.2000, s. 230.

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [2],

[2] EYVL C 123, 25.4.2001, s. 55.

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [3],

[3] EYVL C (Alueiden komitea ilmoitti 16.02.2001 päivätyllä kirjeellään, että se ei anna direktiivistä lausuntoa.)

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [4],

[4] EYVL C

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän vuoden 1999 uudelleentarkastelua koskeneen julkisen kuulemisen tulokset, joita käsiteltiin 26 päivänä huhtikuuta 2000 annetussa komission tiedonannossa [5], sekä telealan sääntelypaketin viidettä ja kuudetta täytäntöönpanoraporttia koskevissa komission tiedonannoissa esitetyt tulokset vahvistivat tarpeen yhdenmukaistaa ja yksinkertaistaa sähköisen viestinnän palvelujen ja verkkojen tarjontaa koskevan markkinoille pääsyn sääntelyä kaikkialla yhteisössä.

[5] KOM(2000) 239.

(2) Sähköisen viestinnän eri palvelujen ja verkkojen ja niissä käytettyjen tekniikoiden lähentyminen vaatii sellaisen valtuutusjärjestelmän perustamista, joka kattaa yhdenmukaisella tavalla kaikki toisiinsa verrattavissa olevat palvelut riippumatta niissä käytetyistä tekniikoista.

(3) Käyttöön olisi otettava mahdollisimman yksinkertainen järjestelmä sähköisen viestinnän palvelujen ja verkkojen tarjontaa varten, jotta voitaisiin edistää uusien sähköisen viestinnän palvelujen sekä yleiseurooppalaisten viestintäverkkojen ja -palvelujen kehittymistä ja antaa palveluntarjoajille ja kuluttajille mahdollisuus hyötyä yhtenäismarkkinoiden tuomista mittakaavaeduista.

(4) Näihin tavoitteisiin päästään parhaiten kaikkia sähköisen viestinnän palveluja ja verkkoja koskevalla yleisvaltuutuksella ilman kansallisten sääntelyviranomaisten nimenomaista päätöstä tai hallinnollista säädöstä, ja rajoittamalla mahdolliset menettelyjä koskevat vaatimukset ainoastaan ilmoitusvelvollisuuteen.

(5) Yritysten yleisvaltuutukseen perustuvat oikeudet on syytä sisällyttää selkeästi tällaisiin valtuutuksiin, jotta voidaan varmistaa tasavertaiset toimintamahdollisuudet koko yhteisössä ja jotta valtioiden rajat ylittäviä yleisten viestinnän verkkojen yhteenliittämisneuvotteluja voidaan helpottaa.

(6) Erityisoikeuksia saatetaan edelleen tarvita radiotaajuuksien ja kansalliseen numerointisuunnitelmaan sisältyvien numeroiden, myös lyhyiden numerotunnusten, käyttöön. Numeroiden käyttöoikeuksia voidaan myöntää myös eurooppalaisesta numerointisuunnitelmasta, johon kuuluu esimerkiksi 3883-maatunnus, joka on varattu Euroopan radio-, tele- ja postihallintojen yhteistyökonferenssin (CEPT) jäsenmaille. Näitä käyttöoikeuksia saisi rajoittaa ainoastaan silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä radiotaajuuksien niukkuuden vuoksi tai niiden tehokkaan käytön varmistamiseksi.

(7) Yleisvaltuutukseen ja yksittäisiin käyttöoikeuksiin olisi liitettävä ainoastaan sellaisia ehtoja, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä yhteisön oikeuden mukaisten olennaisten vaatimusten ja velvoitteiden täyttymisen varmistamiseksi.

(8) Yhteisön oikeuden mukaiset erityisvelvoitteet, joita asetetaan [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä ... päivänä ...kuuta ... annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä .../.../EY [6]] määritellyssä merkittävässä markkina-asemassa oleville sähköisen viestinnän palvelujen ja verkkojen tarjoajille, olisi asetettava erillään yleisvaltuutuksen yleisistä oikeuksista ja velvoitteista.

[6] EYVL L

(9) Yleisvaltuutuksen olisi sisällettävä ainoastaan erityisesti sähköisen viestinnän alaa koskevia ehtoja. Siihen ei olisi liitettävä muun voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti jo sovellettavia ehtoja, jotka eivät koske erityisesti sähköisen viestinnän alaa. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat kuitenkin antaa verkko-operaattoreille ja palveluntarjoajille tietoa muusta niiden liiketoimintaa koskevasta lainsäädännöstä esimerkiksi viittamalla siihen Internet-sivuillaan.

(10) Jos radiotaajuuksien kysyntä tietyllä taajuusalueella ylittää saatavilla olevien taajuuksien määrän, tällaisten taajuuksien osoittamisessa käyttäjille olisi noudatettava tarkoituksenmukaisia ja avoimia menettelyjä, jotta voitaisiin välttyä syrjinnältä ja varmistaa näiden niukkojen voimavarojen mahdollisimman tehokas käyttö.

(11) Jos radiotaajuuksien yhdenmukaisesta osoittamisesta tietyille yrityksille on sovittu Euroopan tasolla, jäsenvaltioiden olisi tarkasti noudatettava tällaisia sopimuksia myöntäessään radiotaajuuksien käyttöoikeuksia kansallisesta taajuussuunnitelmastaan.

(12) Sähköisen viestinnän palvelujen ja verkkojen tarjoajat saattavat tarvita vahvistuksen yleisvaltuutuksen mukaisista oikeuksistaan, jotka liittyvät yhteenliittämiseen ja asennusoikeuksiin, varsinkin tukemaan niiden neuvotteluja alue- tai paikallisviranomaisten tai muissa jäsenvaltioissa toimivien palveluntarjoajien kanssa. Tätä tarkoitusta varten kansallisten sääntelyviranomaisten olisi toimitettava yrityksille tällainen vahvistus pyynnöstä tai ilman eri toimenpidettä vastauksena yleisvaltuutuksen mukaiseen ilmoitukseen.

(12a) Jos yritys katsoo, että sen hakemusta asennusoikeuksista ei ole käsitelty sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetussa direktiivissä säädettyjen periaatteiden mukaisesti, tai hakemusta koskeva päätös viivästyy tarpeettomasti, yrityksellä olisi oltava oikeus valittaa tällaisista päätöksistä vai viiveistä kyseisen direktiivin mukaisesti.

(13) Yleisvaltuutuksen ehtojen täyttämättä jättämisestä johtuvien seuraamusten olisi oltava oikeassa suhteessa rikkomukseen. Erityistapauksia lukuun ottamatta olisi kohtuutonta poistaa oikeudet tarjota sähköisen viestinnän palveluja tai käyttää radiotaajuuksia tai numeroita sellaiselta yritykseltä, joka ei täytä yleisvaltuutuksen yhtä tai useampaa ehtoa. Tällä ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta ryhtyä kiireellisiin toimenpiteisiin, jos yleinen turvallisuus, kansanterveys tai muiden yritysten taloudellinen tai toiminnallinen etu on vakavasti uhattuna. Direktiivillä ei myöskään olisi rajoitettava yritysten oikeutta hakea toisiltaan vahingonkorvauksia kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(14) Raportointi- ja tiedonantovelvoitteiden asettaminen palveluntarjoajille saattaa aiheuttaa kohtuuttomasti työtä sekä yrityksille että kyseisille kansallisille sääntelyviranomaisille. Tästä syystä tällaisten velvoitteiden olisi oltava oikein suhteutettuja, puolueettomasti perusteltavissa ja ehdottoman välttämättömiä. Yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien kaikkien ehtojen täyttymisestä ei ole tarpeen vaatia säännöllisesti ja järjestelmällisesti todisteita. Yrityksillä olisi oltava oikeus tietää, mihin tarkoituksiin niiltä edellytettäviä tietoja käytetään. Tietojen toimittaminen ei saisi olla markkinoille pääsyn edellytys. Tällä direktiivillä ei olisi rajoitettava jäsenvaltioiden velvollisuuksia toimittaa tarvittavia tietoja yhteisön etujen valvomiseksi kansainvälisten sopimusten yhteydessä.

(15) Sähköisen viestinnän palvelujen tarjoajille voidaan asettaa hallinnollisia maksuja, joilla rahoitetaan kansallisten sääntelyviranomaisten toimintaa niiden hallinnoidessa valtuutusjärjestelmää ja myöntäessä käyttöoikeuksia. Tällaiset hallinnolliset maksut saisivat kattaa ainoastaan tällaisen toiminnan todelliset hallinnolliset kustannukset. Tästä syystä kansallisten sääntelyviranomaisten varainkeruun ja -käytön avoimuutta olisi lisättävä vuotuisilla selvityksillä kerättyjen hallinnollisten maksujen kokonaismäärästä ja aiheutuneista hallinnollisista kustannuksista. Näin yritykset voivat varmistua siitä, että hallinnolliset kustannukset ja perityt hallinnolliset maksut ovat tasapainossa. Hallinnolliset maksut eivät saisi olla markkinoille tulon este. Tästä syystä maksut olisi suhteutettava kyseisen yrityksen asianomaisten palvelujen liikevaihtoon hallinnollisen maksun kohdevuotta edeltävältä tilikaudelta. Pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä ei tulisi periä kyseisiä hallinnollisia maksuja.

(16) Hallinnollisten maksujen lisäksi radiotaajuuksien ja numeroiden käytöstä voidaan periä käyttömaksua niiden tehokkaan käytön varmistamiseksi. Tällaiset käyttömaksut eivät saisi hidastaa innovatiivisten palvelujen ja kilpailun kehittymistä markkinoilla. Jos asennusoikeuksiin ei aiemmin ole sovellettu maksua tai muita samaan lopputulokseen johtavia edellytyksiä, tätä käytäntöä olisi jatkettava.

(17) Jäsenvaltiot saattavat joutua muuttamaan yleisvaltuutuksiin ja käyttöoikeuksiin liittyviä oikeuksia, ehtoja, menettelyjä, hallinnollisia maksuja ja käyttömaksuja silloin kun se on puolueettomasti perusteltavissa. Muutossuunnitelmista olisi ilmoitettava asianmukaisesti ja hyvissä ajoin kaikille asianomaisille, jotta niillä olisi riittävät mahdollisuudet esittää näkemyksensä ehdotetuista muutoksista.

(18) Pyrkimys avoimuuteen edellyttää, että palveluntarjoajilla, kuluttajilla ja muilla asianomaisilla on helposti saatavillaan kaikki tiedot oikeuksista, ehdoista, menettelyistä, hallinnollisista maksuista, käyttömaksuista ja päätöksistä, jotka koskevat sähköisen viestinnän palvelujen tarjontaa, radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksia, kansallisia taajuussuunnitelmia ja kansallisia numerointisuunnitelmia. Kansallisten sääntelyviranomaisten tärkeänä tehtävänä on tarjota tällaisia tietoja ja pitää ne ajan tasalla sekä tarjota keskitetysti kaikkea asennusoikeuksiin liittyviä tietoja silloin, kun niistä päättää jokin muu hallinnon taso.

(19) Yhtenäismarkkinoiden toimintaa tämän direktiiviin mukaisten kansallisten valtuutusjärjestelmien yhteydessä olisi seurattava. Tällaisen seurannan tulosten perusteella saattaa olla tarpeen ryhtyä pidemmälle meneviin yhdenmukaistamistoimenpiteisiin, jos yhtenäismarkkinoiden esteet eivät poistu. [Sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä] annetussa direktiivissä säädetään tällaisissa toimenpiteissä noudatettavista menettelyistä.

(20) Tämän direktiivin voimaantulopäivänä voimassa olevien valtuutusten korvaaminen tämän direktiivin mukaisella yleisvaltuutuksella ja yksittäisillä käyttöoikeuksilla ei saisi lisätä nykyisen valtuutusjärjestelmän alaisuudessa toimivien palveluntarjoajien velvoitteita tai vähentää niiden oikeuksia, paitsi silloin, kun näin vältetään kielteiset vaikutukset muiden yritysten oikeuksiin ja velvoitteisiin,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Soveltamisala ja tavoite

1. Tällä direktiivillä on tarkoitus toteuttaa sähköisen viestinnän palvelujen sisämarkkinat yhdenmukaistamalla ja yksinkertaistamalla valtuutussääntöjä ja -ehtoja sähköisen viestinnän palvelujen ja verkkojen tarjonnan helpottamiseksi kaikkialla yhteisössä.

2. Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin sähköisen viestinnän palvelujen tai verkkojen tarjontaan liittyviin valtuutuksiin.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä sovelletaan [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin sisältämiä määritelmiä.

3 artikla

Sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevat yleisvaltuutukset

1. Jäsenvaltiot eivät saa estää yritystä tarjoamasta sähköisen viestinnän palveluja tai verkkoja paitsi silloin, kun niiden tarjonnan estäminen on tarpeen yleisen turvallisuuden tai kansanterveyden suojelemiseksi.

2. Sähköisen viestinnän palvelujen ja verkkojen tarjoajilta voidaan vaatia ainoastaan yleisvaltuutusta, joka on voimassa kaikkialla kyseisen jäsenvaltion alueella. Kyseisiltä yrityksiltä voidaan edellyttää ilmoitusta, mutta ei kansallisten sääntelyviranomaisten nimenomaista päätöstä tai muuta hallinnollista säädöstä ennen kuin valtuutukseen perustuvia oikeuksia voidaan alkaa käyttää. Yritys voi aloittaa kaupallisen toiminnan tehtyään ilmoituksen, tämän kuitenkaan rajoittamatta 5, 6 ja 7 artiklan käyttöoikeuksia koskevien säännösten soveltamista.

3. Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa luonnollisten tai oikeushenkilöiden on ainoastaan ilmoitettava kansallisille sääntelyviranomaisille aikomuksestaan aloittaa sähköisen viestinnän verkkojen tai palvelujen tarjonta sekä toimitettava vähimmäistiedot, jotka kansalliset sääntelyviranomaiset tarvitsevat voidakseen pitää rekisteriä sähköisen viestinnän palvelujen ja verkkojen tarjoajista. Tietoihin on sisällyttävä ainoastaan tarjoajan ja tarjoajan yhteyshenkilöiden yksilöimiseksi tarvittavat tiedot, tarjoajan osoite sekä lyhyt kuvaus tarjottavista palveluista.

4 artikla

Yleisvaltuutukseen perustuvien oikeuksien vähimmäismäärä

Yrityksillä on yleisvaltuutuksen perusteella oltava oikeus:

(a) tarjota sähköisen viestinnän palveluja ja verkkoja,

(b) neuvotella [sähköisen viestinnän verkkojen ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä] ... päivänä ...kuuta ... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin .../.../EY [7] mukaisesti yhteenliittämisestä muiden yleisvaltuutuksen piiriin yhteisössä kuuluvien, yleisölle viestintäverkkoja tarjoavien yritysten kanssa,

[7] EYVL L

(c) rakentaa sähköisen viestinnän verkkoja ja saada tarvittavia asennusoikeuksia koskeva hakemuksensa käsiteltäväksi [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin 10 artiklan mukaisesti,

(d) saada mahdollisuus tulla nimetyiksi yleispalveluvelvoitteeseen kuuluvien palvelujen tarjoajiksi jäsenvaltion koko alueella tai joillakin sen alueilla [yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla ... päivänä ...kuuta ... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin .../.../EY [8]] mukaisesti.

[8] EYVL L

5 artikla

Oikeudet käyttää radiotaajuuksia ja numeroita

1. Mahdollisuuksien mukaan ja varsinkin silloin, kun haitallisten häiriöiden mahdollisuus on hyvin pieni, jäsenvaltiot eivät saa edellyttää yksittäistä radiotaajuuksien käyttölupaa, vaan tällaisten radiotaajuuksien käyttöehdot on sisällytettävä yleisvaltuutukseen.

2. Jos radiotaajuuksien ja numeroiden käyttö edellyttää yksittäistä käyttölupaa, jäsenvaltioiden on myönnettävä tällaiset luvat pyynnöstä kaikille yrityksille, jotka tarjoavat yleisvaltuutuksen mukaisia palveluja rajoittamatta kuitenkaan 6 ja 7 artiklan ja muiden tällaisten voimavarojen tehokkaan käytön varmistamiseen tähtäävien sääntöjen soveltamista [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin mukaisesti.

Tällaiset käyttöoikeudet on myönnettävä selkein, syrjimättömin ja avoimin menettelyin. Käyttöoikeuksia myöntäessään jäsenvaltioiden on ilmoitettava [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin 8 artiklan mukaisesti, voidaanko kyseiset oikeudet oikeudenhaltijan aloitteesta siirtää ja millä ehdoilla. Jäsenvaltioiden myöntäessä määräaikaisia käyttöoikeuksia, kyseisen määräajan on oltava tarkoituksenmukainen tarjottavan palvelun kannalta.

3. Käyttöoikeuksia koskevat päätökset on tehtävä, niistä on tiedotettava ja ne on julkaistava mahdollisimman pian ja kahden viikon kuluessa siitä, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet numeroita koskevan hakemuksen kokonaisuudessaan ja kuuden viikon kuluessa siitä, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet radiotaajuuksia koskevan hakemuksen kokonaisuudessaan.

4. Jäsenvaltiot eivät saa rajoittaa myönnettävien käyttöoikeuksien lukumäärää paitsi silloin kun tämä on tarpeen radiotaajuuksien tehokkaan käytön varmistamiseksi ja 7 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltioiden on myönnettävä radiotaajuuksien käyttöoikeus aina kun ne ovat saatavilla.

6 artikla

Yleisvaltuutuksiin sekä radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksiin sisällytettävät ehdot

1. Sähköisen viestinnän palvelujen tai verkkojen tarjontaa koskevassa yleisvaltuutuksessa sekä radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksissa saa olla ainoastaan liitteessä olevassa A, B ja C osassa luetellut ehdot. Kyseisten ehtojen on oltava puolueettomasti perusteltavissa kyseisen palvelun kannalta sekä syrjimättömiä, oikein suhteutettuja ja selkeitä.

2. [Sähköisen viestinnän verkkojen ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä annetun] direktiivin 8 artiklan mukaisesti merkittävässä markkina-asemassa oleville tai [yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla annetun] direktiivin mukaisesti yleispalveluvelvoitteen alaisiksi nimetyille sähköisen viestinnän palvelujen tai verkkojen tarjoajille mahdollisesti asetetut erityisvelvoitteet on oikeudellisesti erotettava yleisvaltuutukseen perustuvista yleisistä oikeuksista ja velvoitteista. Järjestelmän avoimuuden saavuttamiseksi yritysten kannalta yleisvaltuutuksessa on viitattava niihin perusteisiin ja menettelyihin, joita sovelletaan määrättäessä tällaisia erityisvelvoitteita yksittäisille yrityksille.

3. Yleisvaltuutus saa sisältää ainoastaan kyseistä alaa koskevia ehtoja, jotka luetellaan liitteen A osassa, eikä siinä saa asettaa ehtoja, joita sovelletaan yrityksiin muun kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

4. Jäsenvaltiot eivät saa sisällyttää radiotaajuuksien tai numeroiden käyttöoikeuksien ehtoihin samoja ehtoja kuin yleisvaltuutuksiin.

7 artikla

Radiotaajuuksien käyttöoikeuksien rajoitetun myöntämisen menettely

1. Jos jäsenvaltio aikoo rajoittaa radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämistä, sen on

(a) korostettava asianmukaisella tavalla tarvetta tarjota käyttäjille mahdollisimman suuri hyöty ja helpottaa kilpailun kehittymistä,

(b) annettava kaikille asianomaisille, myös käyttäjille ja kuluttajille, riittävä mahdollisuus ja vähintään 30 päivää aikaa esittää näkemyksensä mahdollisista rajoituksista,

(c) julkaistava käyttöoikeuksien myöntämisen rajoittamista koskeva päätöksensä perusteluineen,

(d) tarkasteltava rajoitusta uudelleen kohtuullisin väliajoin tai yritysten pyynnöstä, ja

(e) pyydettävä käyttöoikeuksia koskevia hakemuksia.

2. Jos jäsenvaltio toteaa, että radiotaajuuksien käyttöoikeuksia voidaan myöntää lisää, sen on julkistettava tämä tieto ja pyydettävä tällaisia oikeuksia koskevia hakemuksia.

3. Jos radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämistä on rajoitettava, jäsenvaltioiden on myönnettävä tällaiset oikeudet puolueettomin, syrjimättömin, yksityiskohtaisin, selkein ja oikein suhteutetuin perustein. Kaikissa tällaisissa valinnoissa on asianmukaisella tavalla korostettava tarvetta helpottaa kilpailun ja innovatiivisten palvelujen kehittymistä ja tarjota käyttäjille mahdollisimman suuri hyöty.

4. Jos käytetään vertailevia tarjousmenettelyjä, jäsenvaltiot voivat pidentää 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua enintään kuuden viikon määräaikaa tarpeen mukaan enintään kuudella kuukaudella varmistaakseen, että tällaiset menettelyt ovat tasapuolisia, kohtuullisia, selkeitä ja avoimia kaikille asianomaisille.

Nämä määräajat eivät rajoita radiotaajuuksiin tai kiertoratapaikkoihin liittyvien kansainvälisten sopimusten soveltamista.

8 artikla

Radiotaajuuksien käytön yhdenmukaistaminen

Jos tiettyjen radiotaajuuksien käyttö on yhdenmukaistettu ja niihin liittyvistä käyttöehdoista ja menettelyistä on sovittu [radiotaajuushallinnon sääntelyjärjestelmästä yhteisössä ... päivänä ...kuuta ... tehdyn päätöksen .../.../EY [9]] ja muiden yhteisön sääntöjen mukaisesti, jäsenvaltioiden on myönnettävä radiotaajuuksien käyttöoikeuksia sen mukaisesti. Jäsenvaltiot eivät saa soveltaa ehtoja, lisäperusteita tai menettelyjä, jotka saattaisivat rajoittaa, muuttaa tai viivästyttää radiotaajuuksien käytön yhdenmukaistamista sovitulla tavalla.

[9] EYVL L

9 artikla

Asennusoikeuksien ja yhteenliittämisoikeuksien käyttöä helpottavat ilmoitukset

Jäsenvaltioiden on viikon kuluessa yrityksen pyynnöstä annettava yritykselle ilmoitus, jossa vahvistetaan, että yrityksellä on yleisvaltuutuksen perusteella oikeus hakea asennusoikeuksia ja/tai neuvotella yhteenliittämisestä, ja jonka tarkoituksena on helpottaa näiden oikeuksien käyttöä muilla hallinnon tasoilla tai suhteissa muihin yrityksiin. Silloin kun se on tarkoituksenmukaista, tällainen ilmoitus voidaan myös antaa ilman eri toimenpiteitä vastauksena 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen.

10 artikla

Yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtojen noudattaminen

1. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat 11 artiklan mukaisesti edellyttää yrityksiltä, jotka tarjoavat yleisvaltuutuksen piiriin kuuluvia sähköisen viestinnän palveluja tai verkkoja tai joilla on radiotaajuuksien tai numeroiden käyttöoikeuksia, tarvittavia tietoja tarkastaakseen, että yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtoja noudatetaan.

2. Jos kansalliset sääntelyviranomaiset toteavat, ettei yritys täytä yhtä tai useampaa yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtoa, niiden on ilmoitettava tästä yritykselle ja annettava sille kohtuullinen mahdollisuus esittää näkemyksensä tai korjata puutteet kuukauden tai muun kansallisten sääntelyviranomaisten ja kyseisen yrityksen sopiman määräajan kuluessa siitä, kun sääntelyviranomaiset ovat ilmoittaneet niistä yritykselle. Jos ehtojen noudattamatta jättäminen on toistuvaa, kansalliset sääntelyviranomaiset voivat lyhentää tätä määräaikaa.

3. Jos kyseinen yritys ei korjaa puutteita 2 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa, kansallisten sääntelyviranomaisten on toteutettava tarpeelliset ja oikein suhteutetut toimenpiteet puutteiden korjaamiseksi. Toimenpiteistä ja niiden perusteluista on ilmoitettava kyseiselle yritykselle viikon kuluessa niiden hyväksymisestä ja vähintään viikkoa ennen kuin ne tulevat voimaan.

4. Jos yleisvaltuutuksen, käyttöoikeuksien tai erityisvelvoitteiden ehtojen noudattamatta jättäminen on ollut vakavaa ja toistuvaa ja jos 3 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet ehtojen noudattamisen varmistamiseksi eivät ole tuottaneet tulosta, kansalliset sääntelyviranomaiset voivat estää yritystä jatkamasta sähköisen viestinnän palvelujen tai verkkojen tarjontaa, lykätä käyttöoikeuksien myöntämistä tai poistaa ne.

5 Jos yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtojen noudattamatta jättämisestä aiheutuu välitöntä ja vakavaa vaaraa yleiselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle tai jos tällainen tilanne aiheuttaa vakavia taloudellisia tai toiminnallisia ongelmia muille sähköisen viestinnän palvelujen tai verkkojen tarjoajille tai käyttäjille, jäsenvaltiot voivat toteuttaa kiireellisiä väliaikaistoimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. Kyseiselle yritykselle on annettava sen jälkeen kohtuullinen mahdollisuus ilmaista kantansa ja ehdottaa ratkaisuja puutteiden korjaamiseksi.

6. Yrityksillä on oltava oikeus hakea [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin 4 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti muutosta jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti toteuttamiin toimenpiteisiin.

11 artikla

Yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien yhteydessä vaadittavat tiedot

1. Rajoittamatta muuhun kansalliseen lainsäädäntöön kuin yleisvaltuutukseen perustuvia raportointi- ja tiedonantovelvoitteita jäsenvaltiot eivät saa vaatia yrityksiltä yleisvaltuutuksen yhteydessä muita tietoja kuin niitä, jotka ovat kohtuullisia ja puolueettomasti perusteltavissa seuraavista syistä:

(a) tämän direktiivin liitteessä olevan A osan 1 ja 2 kohdan, B osan 6 kohdan ja C osan 5 kohdan ehtojen noudattamisen ja 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen velvoitteiden täyttämisen järjestelmällinen tarkastaminen;

(b) liitteessä olevien ehtojen noudattamisen tapauskohtainen tarkastaminen, jos asiasta on tehty valitus tai jos kansallisilla sääntelyviranomaisilla on muita syitä olettaa, ettei ehtoja noudateta;

(c) radiotaajuuksien käyttöoikeuksia koskeva vertaileva tarjousmenettely;

(d) palvelujen hintoja ja laatua vertailevien katsausten julkaiseminen kuluttajien hyödyksi;

(e) selkeästi määritellyt tilastolliset tarkoitukset;

(f) [sähköisen viestinnän verkkojen ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä] annetussa direktiivissä tai [yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla annetussa] direktiivissä tarkoitetun markkina-analyysin tekeminen.

Edellä 1 kohdan a, b, d, e, ja f alakohdassa tarkoitettuja tietoja ei saa vaatia ennen markkinoille tuloa tai markkinoille pääsyn edellytyksenä.

2. Aina kun jäsenvaltiot vaativat yrityksiltä 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja, niiden on ilmoitettava yrityksille kyseisten tietojen käyttötarkoitus.

12 artikla

Hallinnolliset maksut

1. Yleisvaltuutuksen mukaisesti palvelua tarjoaville yrityksille asetetut hallinnolliset maksut on

(a) määriteltävä niin, että ne kattavat kokonaisuudessaan ainoastaan sovellettavan yleisvaltuutusjärjestelmän hallinnoinnista, valvonnasta ja toteuttamisesta sekä käyttöoikeuksien myöntämisestä aiheutuvat hallinnolliset kustannukset ja

(b) jaettava yksittäisten yritysten kesken suhteessa kunkin yrityksen edellisen tilikauden liikevaihtoon, joka on kertynyt yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien piiriin kuuluvista, maksuja perivän jäsenvaltion kansallisilla markkinoilla tarjottavista palveluista.

2. Yritykset, joiden vuotuinen liikevaihto 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen palvelujen osalta on alle 10 miljoonaa euroa, on vapautettava hallinnollisista maksuista.

3. Jos jäsenvaltiot perivät hallinnollisia maksuja, niiden on julkaistava riittävän yksityiskohtainen vuosikatsaus hallinnollisista kustannuksistaan ja perittyjen hallinnollisten maksujen kokonaismäärästä. . Hallinnollisia maksuja on seuraavana vuonna tarkistettava perittyjen hallinnollisten maksujen kokonaismäärän ja hallinnollisten kustannusten erotuksen mukaisesti.

13 artikla

Käyttöoikeuksia ja asennusoikeuksia koskevat maksut

1. Jäsenvaltiot voivat antaa toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuuden asettaa radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksia tai asennusoikeuksia koskevia maksuja, joiden tarkoituksena on varmistaa näiden voimavarojen mahdollisimman tehokas käyttö. Näiden maksujen on oltava syrjimättömiä, selkeitä, puolueettomasti perusteltavissa ja tavoitteeseen nähden oikein suhteutettuja, eikä niillä saa vaikeuttaa pyrkimystä:- varmistaa, että käyttäjille koituu mahdollisimman paljon hyötyä valinnanvaran lisääntymisestä, hintojen alentumisesta sekä laadun ja hinta/laatu-suhteen parantumisesta,

- varmistaa, ettei kilpailua sähköisen viestinnän alalla vääristetä tai rajoiteta,

- edistää innovaatioita ja tehokkaita investointeja alan perusrakenteisiin ja,

- välttää sisämarkkinoiden esteitä ja luoda tasavertaiset toimintaolosuhteet kaikkialle Euroopan unioniin.

2. Jos radiotaajuuksien käyttöoikeuksia jaetaan vertailevalla valintamenettelyllä ja niistä perittävät maksut koostuvat kokonaan tai osittain kertamaksusta, on sovellettava tarvittavia maksujärjestelyjä, jotta tällaiset maksut eivät käytännössä johda siihen, että valinta perustuu tekijöihin, jotka eivät liity tavoitteeseen varmistaa radiotaajuuksien mahdollisimman tehokas käyttö.

3. Jos kansalliset sääntelyviranomaiset aikovat ryhtyä tässä artiklassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin, niiden on tehtävä aiotuista toimenpiteistä ilmoitus [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin .../.../EY 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

14 artikla

Oikeuksien ja velvoitteiden muuttaminen

1. Jäsenvaltiot saavat oikeassa suhteessa muuttaa yleisvaltuutuksiin, käyttöoikeuksiin ja asennusoikeuksiin liittyviä oikeuksia, ehtoja, menettelyjä, hallinnollisia maksuja ja käyttömaksuja silloin kun se on puolueettomasti perusteltavissa. Jäsenvaltioiden on asianmukaisesti ilmoitettava aikomuksestaan tehdä tällaisia muutoksia ja annettava asianomaisille, myös käyttäjille ja kuluttajille, aiotun muutoksen taloudellisiin ja toiminnallisiin vaikutuksiin nähden riittävästi ja vähintään neljä viikkoa aikaa ilmaista kantansa ehdotettuihin muutoksiin [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin .../.../EY 6 artiklan 1 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

2. Jäsenvaltiot eivät saa poistaa tai huomattavasti rajoittaa asennusoikeuksia ennen niiden voimassaoloajan päättymistä, ellei tämä ole välttämätöntä yleisen turvallisuuden tai järjestyksen ylläpitämiseksi. Tällaisissa tapauksissa sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen kyseisten tarjoajien on saatava asianmukainen korvaus.

15 artikla

Tietojen julkistaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki yleisvaltuutuksiin ja käyttöoikeuksiin liittyviä oikeuksia, ehtoja, menettelyjä, hallinnollisia maksuja, käyttömaksuja ja päätöksiä koskevat tiedot julkistetaan ja pidetään ajan tasalla niin, että ne ovat helposti kaikkien asianomaisten saatavilla.

2. Jos asennusoikeuksia koskevista hallinnollisista maksuista, käyttömaksuista, menettelyistä ja ehdoista päätetään hallinnon eri tasoilla, jäsenvaltioiden on julkaistava ja pidettävä ajan tasalla rekisteriä kaikista tällaisista hallinnollisista maksuista, menettelyistä, ehdoista ja asiasta vastaavien viranomaisten yhteystiedoista niin, että tiedot ovat helposti kaikkien asianomaisten saatavilla.

16 artikla

Sisämarkkinoiden toiminta

Jos erot yleisvaltuutusta tai käyttöoikeuksia koskevissa kansallisissa maksuissa, menettelyissä tai ehdoissa luovat esteitä sisämarkkinoilla, komissio voi toteuttaa [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimenpiteitä tällaisten maksujen, menettelyjen tai ehtojen yhdenmukaistamiseksi.

Tällaisten esteiden yksilöimiseksi yhtenäismarkkinoilla komissio tarkastelee säännöllisesti uudelleen kansallisten valtuutusjärjestelmien toimintaa ja valtioiden rajat ylittävän palveluntarjonnan kehittymistä yhteisössä ja laatii asiasta kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

17 artikla

Voimassa olevat valtuutukset

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin voimaantulopäivänä voimassa olevat valtuutukset tämän direktiivin säännösten mukaisiksi 31 päivään joulukuuta 2001 mennessä.

2. Jos 1 kohdan soveltaminen vähentää voimassa oleviin valtuutuksiin sisältyviä oikeuksia tai lisää niihin sisältyviä velvoitteita, jäsenvaltiot voivat pidentää kyseisten oikeuksien ja velvoitteiden voimassaoloaikaa enintään 30 päivään kesäkuuta 2002 edellyttäen, että muiden yritysten yhteisön oikeuden mukaisia oikeuksia ei rajoiteta. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisista pidennyksistä perusteluineen.

3. Jos ennen tämän direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä on peritty hallinnollisia maksuja ajanjaksolta, joka päättyy direktiivin täytäntöönpanon määräajan jälkeen, direktiivin täytäntöönpanon määräajan jälkeen perittävistä maksuista on vähennettävä vastaava määrä.

18 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 31 päivään joulukuuta 2001 mennessä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä tällainen viittaus. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset sekä niihin myöhemmin tehtävät muutokset kirjallisina komissiolle.

19 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

20 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

Tässä liitteessä on lueteltu kaikki ne 6 artiklan 1 kohdassa ja 11 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut ehdot, joita saa sisällyttää yleisvaltuutuksiin (A osa), radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin (B osa) ja numeroiden käyttöoikeuksiin (C osa).

A. Yleisvaltuutuksissa sallitut ehdot

1. Yleispalvelun rahoittamiseksi perittävät maksut [yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla annetun] direktiivin mukaisesti.

2. Hallinnolliset maksut tämän direktiivin 12 artiklan mukaisesti.

3. Palvelujen yhteentoimivuus ja verkkojen yhteenliitettävyys [sähköisen viestinnän verkkojen ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä annetun] direktiivin mukaisesti.

4. Kansalliseen numerointisuunnitelmaan kuuluvien numeroiden saatavuus loppukäyttäjien kannalta [yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla annetun] direktiivin mukaisesti.

5. Ympäristöön liittyvät sekä kaupunki- ja aluesuunnittelun vaatimukset, mukaan luettuina ehdot yleisessä tai yksityisessä omistuksessa olevien maa-alueiden käytön sallimiselle sekä ehdot rinnakkain sijoittamiselle ja toimintojen yhteiskäytölle [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä] annetun direktiivin mukaisesti.

6. Tiettyjä radio- ja televisiolähetyksiä koskevat siirtovelvoitteet [yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla annetun] direktiivin mukaisesti.

7. Erityisesti sähköisen viestinnän alaa koskeva henkilötietojen ja yksityisyyden suoja [henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun] direktiivin mukaisesti.

8. Erityisesti sähköisen viestinnän alaa koskevat kuluttajansuojasäännöt, mukaan lukien asiaa koskevat ehdot [yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla annetun] direktiivin mukaisesti.

9. Radio- ja televisiolähetysten sisältöä koskevat velvoitteet ja erityisesti alaikäisten suojelua koskevat säännökset televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 3 päivänä lokakuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/36/EY, 2 artiklan a kohdan 2 alakohdan mukaisesti.

10. Tämän direktiivin 3 artiklan 3 kohdan mukaisessa ilmoitusmenettelyssä edellytettävät ja tämän direktiiviin 11 artiklassa mainittuihin muihin tarkoituksiin vaadittavat tiedot.

11. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten mahdollisuus kuunnella viestintää [henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun] direktiivin ja direktiivin 95/46/EY mukaisesti.

12. Käyttöehdot hätätilanteissa hätäpalvelujen ja viranomaisten välisen viestinnän sekä suurelle yleisölle suunnattujen lähetysten mahdollistamiseksi.

13. Toimenpiteet, joilla rajoitetaan kansalaisten altistumista sähköisen viestinnän verkoista aiheutuville sähkömagneettisille kentille yhteisön oikeuden mukaisesti.

B. Radiotaajuuksien käyttöoikeuksissa sallitut ehdot

1. Taajuuksien käyttötarkoitus sekä tarvittaessa taajuuksien käyttö yksinomaan tietyn tyyppisen sisällön välittämiseen. .

2. Taajuuksien tehokas käyttö [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin mukaisesti.

3. Haitallisten häiriöiden välttäminen.

4. Enimmäisvoimassaoloaika tämän direktiivin 5 artiklan mukaisesti.

5. Oikeuksien siirtomahdollisuus oikeudenhaltijan aloitteesta ja siirtämisen ehdot [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin mukaisesti.

6. Käyttömaksut tämän direktiivin 13 artiklan mukaisesti.

7. Mahdolliset sitoumukset, jotka käyttöoikeuden saava yritys on tehnyt vertailevassa tarjousmenettelyssä.

C. Numeroiden käyttöoikeuksissa sallitut ehdot

1. Numeroiden käyttötarkoitus.

2. Numeroiden tehokas käyttö [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin mukaisesti.

3. Numeron siirrettävyyttä koskevat vaatimukset [yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla annetun] direktiivin mukaisesti.

4. Enimmäisvoimassaoloaika tämän direktiivin 5 artiklan mukaisesti.

5. Oikeuksien siirtomahdollisuus ja siirtämisen ehdot [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin mukaisesti.

6. Käyttömaksut tämän direktiivin 13 artiklan mukaisesti.