Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetun asetuksen (EY) N:o 1251/1999 muuttamisesta

(komission esittämät)

PERUSTELUT

Näiden ehdotusten tarkoituksena on muuttaa neuvoston asetuksia (EY) N:o 1251/1999 ja (EY) N:o 1254/1999.

Agenda 2000 -uudistuksen yhteydessä naudanliha-alalla sovellettavaa interventiohintaa päätettiin alentaa 20 prosenttia naudanlihan kilpailukyvyn parantamiseksi Euroopan unionissa ja maailmanmarkkinoille. Tuottajien tulonmenetyksiä pyrittiin korvaamaan osittain korottamalla nykyisiä palkkioita ja ottamalla käyttöön uusia palkkioita. Lisäksi laajaperäisempien tuotantomenetelmien käyttämisen kannustamiseksi laajaperäistämispalkkio lähes kolminkertaistettiin ja sen tehokkuuden lisäämiseksi säädettiin tiukemmista perusteista.

Uudistus tuli voimaan vasta vuonna 2000, ja tähän asti sovellettava hinnanalennus on rajoitettu 6,7 prosentiksi. Sekä vuodelle 2001 että vuodelle 2002 on kuitenkin suunniteltu 6,7 prosentin lisähinnanalennusta, ja yksityistä varastointia ja interventioturvaverkkoa sovelletaan vuoden 2002 jälkeen. Vuoden 2000 uudistuksen vaikutusta koskevissa riippumattomissa tutkimuksissa oletettiin, että näillä toimenpiteillä yhdistettyinä alhaisempaan tuotantoon ja lisääntyneeseen kulutukseen on positiivinen vaikutus EU:n ylituotantoon. Valitettavasti naudanlihamarkkinoiden viimeaikaiset tapahtumat ovat horjuttaneet uudistuksen kokonaispäämäärää, joka oli kansainvälisen kulutuksen palauttaminen ja vientitueton vienti.

Naudanlihamarkkinat ovat vakavasti häiriintyneet uusien naudan spongiformisen enkefalopatiatapausten (BSE) esiintymisestä huolestuneiden kuluttajien luottamuksen katoamisen ja tiettyjen alan tuotteiden kulutuksen vähentymisen vuoksi. Tilanteelle on ominaista kysynnän merkittävä vähentyminen, joka johtuu kulutuksen ja viennin voimakkaasta laskusta sekä tiloilla varastoissa olevien eläinten lisääntyvästä määrästä.

Hintojen jatkuva aleneminen edellyttää toimenpiteitä, joilla pyritään markkinahinnan säilyttämiseen hyväksyttävällä tasolla ja markkinoiden tasapainottamiseen keskipitkällä aikavälillä. Ehdotettujen toimenpiteiden tavoitteena on erityisesti rajoittaa tuotannon mahdollista lisääntymistä tulevaisuudessa. Tämä on olennaista, jotta tuottajien tulot voisivat palautua tasolle, joka mahdollistaa heidän elinkelpoisuutensa. Lisäksi toimenpiteillä vastataan lisääntyvään ympäristön ja yhteiskunnan kannalta kestävän tuotannon kysyntään.

1. Urospuolisista naudoista maksettava erityispalkkio on yksi tärkeimmistä naudanlihatuotannon tukivälineistä. Palkkiolla on nykyisin alueellinen enimmäistaso, joka vastaa kunkin jäsenvaltion todellista tilannetta. Tuotantoon kannustaminen vähenee, jos alennetaan niiden eläinten lukumäärää, joille erityispalkkio voidaan myöntää. Lisäksi jos käyttöön otetaan tuottajakohtaisten oikeuksien järjestelmä, joka perustuu vuonna 1997, 1998, 1999 ja 2000 suoritettuihin maksuihin, joita korotetaan tietyllä prosenttimäärällä varannon perustamiseksi, alaa voidaan hallinnoida täsmällisemmin kuin alueellista enimmäismäärää soveltamalla.

2. Koska naudanlihantuotantoa määrittävä tekijä on lehmien lukumäärä, lihantuotantoa on tulevaisuudessa mahdollista vähentämällä alentamalla emolehmien lukumäärää. Tässä tarkoituksessa on aiheellista vahvistaa niitä vaikutuksia, joita hiehojen lukemisella palkkiokelpoisiksi eläimiksi on tuotannon vähenemiseen, ja ottaa käyttöön hiehoja koskeva vähimmäiskynnys. Lisäksi olisi keskeytettävä kolmeksi vuodeksi mahdollisuus jakaa uudelleen kansalliseen varantoon siirrettyjä palkkio-oikeuksia.

3. Niiden eläinten lukumäärää, joille voidaan myöntää erityispalkkio tai emolehmäpalkkio, rajoitetaan nykyisellään eläintiheyttä koskevalla edellytyksellä, joka on kaksi nautayksikköä (NY) hehtaaria kohden. Jotta voimaperäistä tuotantoa harjoittavilla tiloilla vähennettäisiin sellaisten eläinten lukumäärää, joille voidaan myöntää kyseisiä palkkioita, ja samalla edistettäisiin laajaperäisempää tuotantoa, eläintiheyttä ehdotetaan pienennettäväksi 1,8 nautayksikköön.

4. Määrät, jotka on ostettava kulutuksen vähenemisestä johtuvan nykyisen tuotannon poistamiseksi voivat johtaa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1254/1999 vahvistetun vuotuisen enimmäismäärän (350 000 tonnia) ylittämiseen. Kyseistä enimmäismäärää ei tule soveltaa vuosina 2001 ja 2002, jotta kyseisen enimmäismäärän soveltaminen ei johtaisi kyseisen asetuksen 47 artiklan 5 kohdassa säädetyn "turvaverkkojärjestelmän" käyttämiseen (jota ryhdytään soveltamaan kun markkinahinnat ovat kahden perättäisen viikon ajan alle 78 prosenttia EU:n ja alle 60 prosenttia jäsenvaltion tasosta).

5. BSE-kriisi on osoittanut, että on tarpeen palata ympäristöystävällisempiin maatalouskäytäntöihin, jotka ovat kuluttajien etujen mukaisia. Tässä tarkoituksessa yksi asianmukainen keino voi olla luonnonmukaisen tuotantotavan kannustaminen siten, että kesannointijärjestelmää hyödynnetään apilan kaltaisten rehupalkokasvien tuottamiseksi kyseisellä tuotantotavalla. Näin ollen olisi laajennettava viljelykäytöstä poistettujen maiden käyttömahdollisuutta, josta säädetään asetuksella (EY) N:o 1251/1999 käyttöön otetussa tukijärjestelmässä tiettyjen peltokasvien viljelijöille.

Näissä asetuksissa säädetyillä toimenpiteillä pyritään vastaamaan nykyiseen markkinatilanteeseen. Lisätoimenpiteitä saatetaan joutua toteuttamaan tulevaisuudessa tilanteen kehittymisen vuoksi.

Kun kaikkien yli 30 kuukauden ikäisten eläinten testaus tulee pakolliseksi, 1. tammikuuta 2001 alkaen asetuksen (EY) N:o 2777/2000 mukaisesti toteutettujen hävittämisohjelmaan kuuluvien ostojen soveltaminen lakkaa ja ne korvataan asetuksen (EY) N:o 1254/1999 38 artiklaan perustuvalla erityisellä ostojärjestelmällä, jonka rahoitusta koskevat säännökset ovat samat. Erityisellä ostojärjestelmällä pyritään poistamaan markkinoilta naudanliha, joka on saatu yli 30 kuukauden ikäisistä eläimistä, jotka eivät nykyisin ole interventiokelpoisia. Jäsenvaltio voi päättää hävittää tai varastoida (omalla kustannuksellaan) tähän järjestelmään kuuluvat tuotteet kunnes ne voidaan säännönmukaisesti saattaa uudelleen markkinoille (komission hyväksynnän jälkeen).

Komissio varaa itselleen mahdollisuuden tarkastella markkinoiden kehityksen perusteella vuoden 2002 alustavan talousarvioesityksen yhteydessä tilannetta uudelleen ja tehdä mahdollisia lainsäädäntöaloitteita, joiden avulla voidaan kattaa potentiaaliset talousarvioon liittyvät riskit varainhoitovuodesta 2002 alkaen.

2001/0043 (CNS)

Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetun asetuksen (EY) N:o 1251/1999 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 36 ja 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [1],

[1] EYVL C, , s.

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [2],

[2] EYVL C, , s.

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [3],

[3] EYVL C, , s.

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1251/1999 [4] säädetään, että pinta-alatuen saamiseksi tuottajien olisi kesannoitava ennakolta määritelty prosenttiosuus viljelyalastaan ja että kesannoitujen alojen olisi sovelluttava myös eräisiin non-food -tarkoituksiin.

[4] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1672/2000 (EYVL L 193, 29.7.2000, s. 13).

(2) Maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa 24 päivänä kesäkuuta 1991 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2092/91 [5] säädetään erityisjärjestelystä luonnonmukaisen maatalouden kehittämiseksi ja erityisesti lannoitteiden käytön rajoittamiseksi.

[5] EYVL L 198, 22.7.1991, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2020/2000 (EYVL L 241, 26.9.2000, s. 39).

(3) Rehupalkokasvien viljely on luonnollinen maatalouskäytäntö maaperän viljavuuden palauttamiseksi entiselleen. Se on näin ollen tärkeä osatekijä maataloustuotteiden luonnonmukaisen tuotantotavan kehittämisessä.

(4) Asetuksessa (EY) N:o 2092/91 säädettyyn järjestelmään koko tuotannon osalta osallistuvilla maatiloilla olisi luonnonmukaisten tuotantotapojen kehittämisen edistämiseksi sallittava peltokasvinviljelyn tukijärjestelmän mukaisesti kesannoitujen alojen käyttö rehupalkokasvien viljelyyn.

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1251/1999 seuraavasti:

1) Korvataan 6 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

"3. Kesannoituja aloja voidaan käyttää

- yhteisössä sellaisten tuotteiden raaka-aineiden tuottamiseen, joita ei ole ensisijaisesti tarkoitettu ihmis- tai eläinravinnoksi, edellyttäen että sovelletaan tehokkaita valvontajärjestelmiä,

- asetuksessa (ETY) N:o 2092/91 säädettyjä velvoitteita noudattaen toteutettuun rehupalkokasvien viljelyyn tiloilla koko tuotannon osalta."

2) Korvataan 9 artiklan ensimmäisen alakohdan yhdeksäs luetelmakohta seuraavasti:

"- kesannointia ja erityisesti 6 artiklan 3 kohtaa; näillä edellytyksillä määritellään rehupalkokasvit, joita voidaan viljellä kesannoiduilla aloilla, ja kyseisen kohdan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan osalta näihin edellytyksiin saattaa kuulua kasvien kasvattaminen ilman korvausta."

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan markkinointivuodesta 2001/02.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

>TAULUKON PAIKKA>