KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE - Euroopan työllisyysstrategian paikallisulottuvuuden vahvistamisesta

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto

2. Euroopan työllisyysstrategian paikallisulottuvuus

2.1 Paikallis- ja aluetason asema Euroopan työllisyysstrategiassa

2.2 Suuntaukset jäsenvaltioissa

2.3 Paikallisten toimijoiden kuuleminen - "Paikallinen toiminta työllisyyden hyväksi"

3. Paikallisten työllisyysstrategioiden kehittäminen

3.1 Jäsenvaltion paikallis-, alue- ja keskustason sekä yhteisön tason välisten yhteyksien voimistaminen

3.2 Kokemusten ja nykyisten välineiden hyödyntäminen

3.3 Sukupuolten tasa-arvo paikallisissa työllisyysstrategioissa

4. Toimintaan liittyvät päätelmät

LIITE 1: SUUNTAVIIVAT PAIKALLISTA TYÖLLISYYSSTRATEGIAA VARTEN

1. Paikallisten työllisyysstrategioiden kehittäminen

2. Paikallisten työllisyysstrategioiden täytäntöönpano

LIITE 2: TIIVISTELMÄ PAIKALLISTEN TOIMIJOIDEN KUULEMISESTA

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE - Euroopan työllisyysstrategian paikallisulottuvuuden vahvistamisesta

1. Johdanto

Komissio kehotti huhtikuussa 2000 eurooppalaisia toimielimiä ja kaikkia paikallisesta kehittämisestä kiinnostuneita tahoja pohtimaan seikkoja, joita se oli tuonut esiin tiedonannossaan "Paikallinen toiminta työllisyyden hyväksi - Euroopan työllisyysstrategian paikallinen ulottuvuus" [1].Tähän liittyen komissio tuki useita Euroopan laajuisia seminaareja ja käynnisti kuuden kuukauden pituisen kuulemisprosessin, joka päättyi puheenjohtajavaltiona toimineen Ranskan järjestämään konferenssiin Strasbourgissa joulukuussa 2000.

[1] "Paikallinen toiminta työllisyyden hyväksi - Euroopan työllisyysstrategian paikallinen ulottuvuus", KOM(2000) 196 lopullinen, 7.4.2000.

Kuulemisessa vahvistui laaja poliittinen yksimielisyys siitä, että Euroopan työllisyysstrategian paikallista ulottuvuutta halutaan vahvistaa. Työllisyyden paikallista kehittämistä pidettiin aikaisemmin varsin vähäisenä osatekijänä verrattuna makrotaloudellisiin ja rakenteellisiin strategioihin, mutta nyt hyväksytään yleisesti käsitys, että paikallisten toimijoiden aktivoinnilla voidaan merkittävästi edistää työllisyyspolitiikan onnistumista.

Tämän myöntäminen perustuu useisiin seikkoihin: työllisyyspolitiikka on useimmiten suunniteltu keskustasolla, mutta sitä pannaan täytäntöön paikallistasolla, paikalliset toimijat pienistä ja keskisuurista yrityksistä kunnanhallintoon saakka voivat merkittävästi edistää alueellista yhteenkuuluvuutta, innovaatiota ja yrittäjyyttä ja kehittää uusia keinoja luoda työpaikkoja, ja sosiaalisen integroitumisen, yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen edellyttävät yhteiskunnallista tukea ja demokraattista osallistumista paikallistasolla.

Paikallisulottuvuuden merkitys tulee esiin myös alueilla, jotka kärsivät maantieteellisistä tai luonnonoloista johtuvista haitoista (esim. vuoristoalueet, syrjäiset alueet ja erittäin harvaan asutut alueet). Taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevässä toisessa kertomuksessa korostettiin näiden alueiden merkitystä; niillä talouskehitykseen ja työllisyyden edistämiseen keskittyvän voimakkaan paikallisulottuvuuden on muodostettava osa koheesiopolitiikkaa tulevaisuudessa.

Kuulemisessa kävi kuitenkin myös ilmi, että vaikka työllisyyden paikallisulottuvuus otetaan paremmin huomioon, jäljellä on edelleen monia jo aikaisemmin [2] samoin kuin viime vuoden kuulemisessa todettuja esteitä (ks. liitteet). Euroopan työllisyysstrategia ja työllisyyttä koskevat kansalliset toimintasuunnitelmat voivat tarjota hyödylliset puitteet näiden esteiden voittamiseksi. Alue- ja paikallistason toimijoille olisi tiedotettava paremmin työllisyysstrategiasta, ja ne olisi otettava mukaan sen toteuttamiseen, ja nykyisiä toimintalinjoja ja välineitä olisi hyödynnettävä paremmin yhteisön, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallistasoilla.

[2] Ks. esimerkiksi komission tiedonanto paikallisten kehitys- ja työllistämisaloitteiden kannustamisstrategiasta, KOM(95) 273.

Tämän saavuttamiseksi jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten olisi - Euroopan parlamentin esittämien ehdotusten [3] mukaisesti - omaksuttava tukijan tehtävä esimerkiksi olemalla paremmin paikallisten toimijoiden saavutettavissa, takaamalla parempi tiedottaminen paikallisille toimijoille ja nykyisen politiikan ja välineiden johdonmukaisempi käyttö sekä edistämällä tulosten hyödyntämistä, arviointia ja hyvien toimintatapojen ja kokemusten vaihtoa.

[3] Euroopan parlamentin päätöslauselma komission tiedonannosta paikallisesta toiminnasta työllisyyden hyväksi - Euroopan työllisyysstrategian paikallinen ulottuvuus, C5-0597/2000.

Hiljattain julkaistussa eurooppalaista hallintotapaa koskevassa komission valkoisessa kirjassa [4] korostettiin tarvetta tiiviimpään vuorovaikutukseen EY:n toimielinten, jäsenvaltioiden hallitusten, alue- ja paikallisviranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välillä avoimuutta, osallistumista, vastuullisuutta, tehokkuutta ja johdonmukaisuutta koskevien periaatteiden mukaisesti. Tämän saavuttamisessa päävastuu on jäsenvaltioilla, mutta komission olisi - jäsenvaltioiden perustuslakia ja hallinnollisia järjestelyitä kunnioittaen - varmistettava, että alue- ja paikallistason tietämys ja olosuhteet otetaan huomioon poliittisten ehdotusten kehittämisessä.

[4] Komission valkoinen kirja eurooppalaisesta hallintotavasta, KOM(2001) 428, 27.7.2001.

Tässä tiedonannossa hyödynnetään aiempia kokemuksia [5], nykyisistä toimintalinjoista ja aloitteista, myös hallintotapaa koskevasta valkoisesta kirjasta, saatuja tietoja ja paikallista toimintaa koskevan kuulemisprosessin tuloksia. Siinä ehdotetaan tapoja, joilla paikallistoimijat voisivat osallistua täysimittaisesti Euroopan työllisyysstrategian toteuttamiseen yhteistyössä kansallisten viranomaisten ja yhteisön toimielinten kanssa yhdistämällä resurssinsa ja tarvittaessa laatimalla paikallisia työllisyysstrategioita. Näin pystyttäisiin mahdollisesti nostamaan työllisyysastetta Euroopassa ja luomaan pysyviä ja hyvälaatuisia työpaikkoja. Laajentumisnäkymien vuoksi ehdokasmaat olisi otettava mukaan tähän prosessiin.

[5] Ks. kohta 2.3, liite 2 ja esimerkiksi paikallisia kehittämisaloitteita koskeva vuoden 1998 raportti, SEC(98) 25.

2. Euroopan työllisyysstrategian paikallisulottuvuus

EY:n toimielimet ottivat huomioon paikallisen kehittämisen mahdollisuudet työttömyyden torjunnassa jo vuonna 1984 [6]. Työllisyyden paikalliseen kehittämiseen kiinnitettiin kunnolla huomiota kuitenkin vasta sen jälkeen, kun komission valkoinen kirja kasvusta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä [7] oli hyväksytty Eurooppa-neuvostossa vuonna 1993. [8]

[6] Neuvoston päätöslauselma, 7.6.1984, 84/C-161/01. Yhteisön aloitteet vuoteen 1994 asti on lueteltu komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa SEC(94) 2199.

[7] Tiedotteen täydennysosa 6/93, Opoce.

[8] Yleiskatsausta varten ks. vuonna 1998 julkaistu komission raportti paikalliskehittämistä koskevista aloitteista, SEC(98) 25.

Luxemburgin prosessin käynnistyttyä vuonna 1997 työllisyysstrategian paikallisulottuvuuden kehittäminen on ollut monimutkainen prosessi. Tässä luvussa tarkastellaan viimeaikaisia suuntauksia yhteisön tasolla sekä jäsenvaltioiden keskus-, alue- ja paikallistasolla.

2.1 Paikallis- ja aluetason asema Euroopan työllisyysstrategiassa

Perustamissopimuksen VIII osastossa määrätään koordinoitua Euroopan työllisyysstrategiaa koskevista periaatteista ja menettelyistä. Sen 128 artiklassa luetellaan yksityiskohtaisesti vaiheet, jotka johtavat tällaisen strategian muotoiluun. Näitä ovat vuosittain annettavat työllisyyden suuntaviivat ja kansalliset raportit niiden täytäntöönpanosta, suositukset jäsenvaltioille sekä neuvoston ja komission yhteinen työllisyysraportti Eurooppa-neuvostolle. [9]

[9] Työllisyyspolitiikkaa ja Euroopan työllisyysstrategiaa koskevia tietoja ja asiakirjoja löytyy seuraavalta verkkosivulta: http://europa.eu.int/comm/employment_social/index_en.htm.

Euroopan työllisyysstrategiassa on tähän mennessä turvauduttu lähinnä yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla toteutettaviin toimiin, mutta nyt ollaan yhä yleisemmin tajuamassa, että unionin itselleen asettamia tavoitteita työllisyysasteen nostamiseksi ei voida saavuttaa, ellei alue- ja paikallistason osallistumista toimiin lisätä.

Luxemburgin prosessiin ja varsinkin työllisyyden suuntaviivoihin on alusta lähtien sisällytetty paikallisulottuvuus kehottamalla jäsenvaltioita ottamaan toimintaan mukaan alue- ja paikallistasot. Suuntaviivoissa keskityttiin ensin työpaikkojen luomiseen paikallistasolla, ja niissä korostettiin paikallisten viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten erityistä asemaa (vuonna 1999) ja sen jälkeen tarvetta tunnustaa alueellisten ja paikallisten viranomaisten, muiden alueellisten ja paikallisten kumppanien sekä työmarkkinaosapuolten asema (vuonna 2000).

Maaliskuussa 2000 Lissabonissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto loi strategian, jossa korostettiin talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan vuorovaikutuksen merkitystä ja kaikkien osapuolten aktiivista osallistumista, ja perusti vahvistetun avoimen koordinointimenetelmän, jota kuvattiin seuraavasti: Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti sovelletaan mahdollisimman hajautettua lähestymistapaa, jossa unioni, jäsenvaltiot, alueelliset ja paikalliset tasot sekä työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta osallistuvat aktiivisesti erilaisten kumppanuuksien avulla.

Johdonmukainen ja kattava lähestymistapa sisällytettiin lopulta vuoden 2001 työllisyyden suuntaviivoihin:

Kaikki alue- ja paikallistason toimijat, työmarkkinaosapuolet mukaan lukien, on saatava mukaan Euroopan työllisyysstrategian täytäntöönpanoon. Tämä on tehtävä tunnistamalla mahdollisuudet luoda työpaikkoja paikallistasolla ja lujittamalla tähän tähtäävää kumppanuutta.

11. Jäsenvaltioiden on [---]otettava aluekehityskysymykset tarvittaessa huomioon yleisessä työllisyyspolitiikassaan, [---] kannustettava paikallis- ja alueviranomaisia kehittämään työllisyysstrategioita, jotta voitaisiin täysimääräisesti hyödyntää mahdollisuuksia luoda työpaikkoja paikallistasolla, ja edistettävä tätä varten kumppanuutta kaikkien asianomaisten toimijoiden kanssa kansalaisyhteiskunnan edustajat mukaan lukien [---]. [10]

[10] Kansalliset toimintasuunnitelmat vuodeksi 2001, työllisyyden suuntaviivat vuodeksi 2002, yksittäisille jäsenvaltioille osoitetut suositukset sekä vuoden 2001 yhteinen työllisyysraportti ovat hyväksymisensä jälkeen nähtävissä seuraavalla verkkosivulla: http://europa.eu.int/comm/employment_social/empl&esf/ees_en.htm.

2.2 Suuntaukset jäsenvaltioissa

Euroopan työllisyysstrategian täytäntöönpanossa kansallisella tasolla - erityisesti työllisyyttä koskevissa vuoden 2001 kansallisissa toimintasuunnitelmissa - näkyy jäsenvaltioissa esiintyvä yleinen suuntaus kohti hajauttamista samoin kuin lisääntyvä tuki osuus- ja yhteisötaloudelle ja kumppanuuksien luomiseen.

Alueellisten ja paikallisten toimijoiden merkittävämpi asema

Kansallisessa työllisyyspolitiikassa otetaan yhä useammin huomioon asema, joka alue- ja paikallistoimijoilla voi olla Euroopan työllisyysstrategiassa ja kansallisissa toimintasuunnitelmissa. [11] Vuoden 2000 yhteisessä työllisyysraportissa [12] todettiin, että jäsenvaltiot kehittävät edelleen työllisyyspolitiikkansa alueellista ulottuvuutta, vaikkakin kansallisissa toimintasuunnitelmissa viitattiin vain harvoin paikallishallinnon edistämiin integroituihin työllisyyssuunnitelmiin.

[11] Suuntausta tarkastellaan yksityiskohtaisemmin Euroopan työllisyysstrategian vaikutuksia koskevassa arvioinnissa, jotta sen tuloksia voidaan hyödyntää: kansallisissa arviointihankkeissa pyritään tarkastelemaan tärkeimpiä aloitteita työpaikkojen luomisessa paikallistasolla, paikallisten kumppanuuksien perustamista ja kehitystä sekä niiden vaikutuksia työllisyyteen.

[12] Työllisyyspolitiikka EU:ssa ja jäsenvaltioissa, vuoden 2000 yhteinen raportti, Euroopan komissio, Luxemburg 2001.

Vuoden 2001 kansallisissa toimintasuunnitelmissa korostetaan, että jäsenvaltiot yhä useammin hyväksyvät tai aktiivisesti edistävät alue- ja paikallisviranomaisten tiiviimpää yhteistyötä suunnitelmien laatimisessa ja toteuttamisessa. Useat jäsenvaltiot ovat ottaneet alue- ja paikallistason toimijat mukaan työllisyysstrategiaprosessiin ja joissakin tapauksissa ovat aktiivisesti tukeneet tätä kehitystä. Vaikka aluetason osallistuminen on yleisempää kuin paikallistason, kansalliset ohjelmat on yleensä suunniteltu joustavammiksi niin, että niissä otetaan huomioon alueellinen ulottuvuus. Ohjelmien täytäntöönpanoa mukautetaan eri olosuhteisiin, ja niitä täydennetään yhä yleisemmin alue- ja paikallistason erityisohjelmilla.

Alue- ja paikallisviranomaisten yhteistyötavat kansallisten toimintasuunnitelmien kehittämisessä vaihtelevat suuresti, ja joissakin tapauksissa yhteistyö saa viralliset puitteet. Useissa jäsenvaltioissa (Suomessa, Portugalissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa) on syntymässä alueellisia toimintasuunnitelmia, ja Kreikassa, Ranskassa, Irlannissa ja Ruotsissa on kehitetty paikallisia toimintasuunnitelmia.

Alueet itse vastaavat usein aluetasoa alempien tasojen osallistumisen edistämisestä. Joitakin avoimen koordinointimenetelmän menettelyistä (tavoitteiden määrittely, toteutus, raportointi, arviointi) on omaksuttu, ja niitä käytetään hallitusten ja kuntien välisissä suhteissa, jotka toisinaan ovat sopimusperusteisia.

Osuus- ja yhteisötalouden sekä yhteistyökumppanuuden tukeminen

Jäsenvaltiot pitävät yhä useammin osuus- ja yhteisötaloutta tärkeänä tekijänä paikallisessa kehittämisessä yritysten ja asianmukaisten virallisten puitteiden ohella. Vuoden 2001 kansallisissa toimintasuunnitelmissa osuus- ja yhteisötalous on kuitenkin ymmärretty hyvinkin eri tavoin. Kaikissa jäsenvaltioissa mukaan on kyllä otettu osuus- ja yhteisötalouden tärkeimmät osatekijät (osuuskunnat, keskinäiset yhtiöt, yhdistykset, säätiöt, vapaaehtois- ja paikallisjärjestöt), mutta kaikissa jäsenvaltioissa niitä ei kohdella yhtenäisenä ryhmänä.

Kreikka tukee yrittäjyyttä osuus- ja yhteisötaloudessa varsinkin kaukana sijaitsevilla saarilla ja vuoristoalueilla. Ranskassa osuus- ja yhteisötalous on olennainen osa alueiden ja kuntien kanssa solmittavia sopimussuhteita. Ruotsissa annetaan taloudellista tukea paikallisille osuuskuntien kehittämiskeskuksille vuonna 2002, jotta lisättäisiin tietämystä osuuskuntayhteisöstä. Itävallassa annetaan taloudellista tukea tietyillä markkinalohkoilla toimivien erityisten kohderyhmien sosiaalitaloudellisille yrityksille (Sozialökonomische Betriebe). Belgiassa on hallituksen ja alueiden/saksankielisen yhteisön välillä yhteistyösopimus taloudellisen tuen antamisesta työpaikkojen luomiseksi osuus- ja yhteisötalouteen.

Kaikissa jäsenvaltioissa ei ole määritelty kovin hyvin paikallistason yhteistyökumppanuuden käsitettä eikä etenkään paikallistason poliittisten päättäjien ja paikallishallinnon tehtävää kumppanuusjärjestelyiden luomisessa ja hoitamisessa. Työmarkkinaosapuolet ja julkiset työvoimapalvelut osallistuvat kuitenkin yhä useammin paikallisen strategian kehittämiseen ja toteuttamiseen, ja ne ovat saaneet tärkeän erityisaseman paikallisilla ja alueellisilla työmarkkinoilla. Joissakin tapauksissa työvoimapalvelut toimivat aktiivisesti alueellisten ja paikallisten työllisyysstrategioiden ja -ohjelmien toteuttajina ja kehittäjinä (esim. Ranskassa).

Näiden kehitysaskelten takana ovat Euroopan työllisyysstrategian poliittiset painopistealueet. Komission vuonna 1997 käynnistämät alueelliset työllisyyssopimukset, joita tuetaan rakennerahastoista, ovat esimerkkejä siitä, miten yhteistyökumppanuuteen perustuvia integroituja strategioita voidaan kehittää ja toteuttaa (esim. Alankomaissa, Italiassa, Itävallassa, Kreikassa ja Ranskassa).

Komissio korosti hiljattain paikallisten ja alueellisten toimijoiden asemaa uusien hallintotapojen kehittämisessä unioniin.

Alueellisten ja paikallisten toimijoiden osallistumisaste Euroopan työllisyysstrategiaan riippuu kunkin jäsenvaltion poliittisesta ja perustuslaillisesta rakenteesta, ja se on määritettävä toissijaisuusperiaatetta noudattaen.

Yrittäjyyden edistäminen

Paikallistasolla voidaan kannustaa yrittäjyyttä ihanteellisesti erityisesti perustamalla ja kehittämällä uusia pieniä ja innovatiivisia yrityksiä, kuten Lissabonissa ja Feirassa kokoontuneet Eurooppa-neuvostot [13] korostivat. Huomattavaa edistystä olisi saatava aikaan esimerkiksi seuraavilla aloilla: pk-yrityksille tarkoitetun rahoituksen saatavuus, riittävät sääntely- ja hallintopuitteet sekä yrittäjyyttä ja innovaatioita tukeva toimintaympäristö.

[13] Ks. yleisten asioiden neuvoston 13.6.2000 hyväksymä "Pienyrityksiä koskeva eurooppalainen peruskirja", jonka Feirassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi 19.-20.6.2000.

2.3 Paikallisten toimijoiden kuuleminen - "Paikallinen toiminta työllisyyden hyväksi"

Komissio käynnisti huhtikuussa 2000 kuulemis- ja tiedottamiskampanjan korostaakseen Euroopan työllisyysstrategian alue- ja paikallisulottuvuutta ja saadakseen paikallistoimijoiden kannanottoja.

Useiden kuukausien aikana järjestettiin kahdentyyppistä toimintaa: poliittinen keskustelu, joka perustui komission tiedonantoon "Paikallinen toiminta työllisyyden hyväksi - Euroopan työllisyysstrategian paikallinen ulottuvuus" [14] ja kokeilutoimia, jotka käynnistettiin osana "Paikallista sitoutumista työllisyyteen koskevia valmistelevia toimia" [15].

[14] Ks. alaviite 1.

[15] Ehdotuspyyntö VP/2000/05, ja sen jälkeen vuotta 2001 koskeva ehdotuspyyntö VP/2001/15.

Kuulemisprosessissa vahvistui, että paikallistoimijoiden mielestä - kuten Euroopan parlamentti korosti päätöslauselmassaan [16] komission tiedonannosta - paikallistason tiedotus ja osallistuminen kansallisiin toimintasuunnitelmiin ja Euroopan sosiaalirahaston ESR:n toimiin on suureksi osaksi riittämätöntä. Kuulemisprosessin aikana saadut vastaukset osoittivat, että on tarpeen toteuttaa uusia toimia

[16] Ks. alaviite 3.

* horisontaalisesti: kehittämällä paikallisia työllisyysstrategioita

* vertikaalisesti: integroimalla strategiat ja toimet paremmin paikallis-, alue-, keskus- ja yhteisön tasojen välillä.

Kuulemisprosessin aikana paljastui, että paikallistason toimijoilla on huomattavaa kokemusta paikallisten työllisyysaloitteiden kehittämisestä ja halukkuutta toimia strategisemmin. Muutos paikallisista yksilöllisistä työllisyysaloitteista yhtenäisiin integroituihin strategioihin on suuri haaste paikallistoimijoille: se edellyttää sitoutumista ja tukea alue-, keskus- ja yhteisön tasolla yhteisön yleisen työllisyysstrategian puitteissa.

Tässä tiedonannossa hyödynnetään Euroopan työllisyysstrategiaa ja kuulemisprosessin tuloksia. Kattava raportti kuulemisprosessista löytyy seuraavalta verkkosivulta: http://europa.eu.int/comm/employment_social/; tiivistelmä tuloksista esitetään liitteessä 2.

3. Paikallisten työllisyysstrategioiden kehittäminen

Komissio katsoo, että Euroopan työllisyysstrategian paikallisulottuvuuden kehittämisellä voidaan merkittävästi edistää yhteisön laajempia tavoitteita: täystyöllisyyttä, kestävää talouskasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, etenkin laajentuneessa unionissa.

Tämä koskee myös strategiaan liittyviä prosesseja kuten köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa. Komission ensimmäisessä analyysissä sosiaalista osallisuutta koskevista kansallisista toimintasuunnitelmista vuosiksi 2001-2003 korostuu, että alue- ja paikallisviranomaisilla voi olla merkittävä tehtävä unionin toiminnassa sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi ja pyrittäessä saavuttamaan Nizzan Eurooppa-neuvoston asettamat poliittiset tavoitteet alalla.

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta on monimutkainen poliittinen kysymys, joka ei rajoitu työmarkkinoille pääsyyn: siihen sisältyvät työllisyyden lisäksi asumiseen, koulutukseen ja terveyteen liittyvät kysymykset, ja se edellyttää monenlaisten toimintalinjojen ja toimijoiden aktivoimista. Sosiaalisen syrjäytymisen torjunnasta on kuitenkin tullut olennainen osa Lissabonin prosessia ja ESR:n päätoimia [17]: erityishuomiota kiinnitetään työllisyysstrategian ja integrointiprosessin väliseen yhteyteen, jotta heikoimmassa asemassa olevat saataisiin osallistumaan työmarkkinoille paikallistasolla.

[17] Ks. luku 3.2.

Komissio pyrkii lisäämään paikallisten toimijoiden osuutta Euroopan työllisyysstrategian onnistumiseen kaikkien neljän pilarin osalta. Nämä neljä pilariahan ovat työllistyvyyden parantaminen, yrittäjyyden suosiminen, työntekijöiden ja yritysten sopeutumiskyvyn parantaminen ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen.

Tämän saavuttamiseksi komissio kannustaa - työllisyyden suuntaviivan 11 ja edellä kohdassa 2.2 esitettyjen jäsenvaltioiden hiljattaisten suuntausten mukaisesti - toisaalta hyvien toimintatapojen ja kokemusten vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja toisaalta paikallisten työllisyysstrategioiden kehittämistä mahdollisuuksien mukaan.

Nämä strategiat voidaan jäsennellä ja muokata jäsenvaltion laatiman kansallisen toimintasuunnitelman puitteissa paikallisiksi toimintasuunnitelmiksi jäsenvaltion keskustason ja alempien tasojen sopimuksella.

Tämä voidaan tehdä nykyisen prosessin ja jäsenvaltioiden virallisten menettelyiden osana ja noudattaen täysin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta niin, että

- voimistetaan alueellisten eri päätöksentekotasojen välisiä yhteyksiä

- parannetaan nykyisten yhteisön toimintalinjojen ja välineiden tehokkuutta ja koordinointia

- vaikutetaan paikallisten toimijoiden, erityisesti naisten, toimintavalmiuksiin hyödyntämällä heidän näkemyksiään ja kokemustaan sekä kehittämällä paikallisten työllisyysstrategioiden onnistumisedellytyksiä paikallisesta toiminnasta työllisyyden hyväksi annetun tiedonannon mukaisesti.

Paikallinen kehittäminen on laaja-alainen toiminta-alue. Siihen kuuluu työllisyyden lisäksi myös esimerkiksi sukupuolten tasa-arvo, sosiaalinen integroituminen, talouskasvu, innovaatiot ja tietoyhteiskunta. Monilla yhteisön, jäsenvaltion ja alemmilla tasoilla toteutetuilla toimintalinjoilla ja aloitteilla saattaa olla paljon suurempi vaikutus paikalliseen työllisyyteen kuin sellaisilla toimilla, jotka on erityisesti kohdennettu paikallistason kehittämiseen. Tämän vuoksi alan arviointi on erityisen tärkeää tulevien toimien kehittämisen kannalta.

3.1 Jäsenvaltion paikallis-, alue- ja keskustason sekä yhteisön tason välisten yhteyksien voimistaminen

EU:n nykyisten ja tulevien jäsenvaltioiden institutionaaliset ja hallintorakenteet eroavat merkittävästi toisistaan. Tämän vuoksi olisi turhaa pyrkiä luomaan yhteisiä tiukkoja sääntöjä eri aluetasojen välistä yhteistyötä varten - eikä se olisi yhteisön toimivallan puitteissakaan.

Eri jäsenvaltioiden oikeudellisista ja hallinnollisista puitteista riippuen talous- ja sosiaalipolitiikan eri osa-alueita koskeva toimintavastuu voidaan antaa jäsenvaltion keskus- alue- tai paikallistasolle. Tämän vuoksi on tärkeää helpottaa eri tason päättäjien välistä politiikan koordinointia, jotta voitaisiin varmistaa, että sillä edistetään tehokkaasti paikallisia työllisyysstrategioita.

Euroopan työllisyysstrategian paikallisulottuvuuden kehittäminen edellyttää poliittista tahtoa niin yhteisön tasolla kuin jäsenvaltion keskus-, alue- ja paikallistasolla samoin kuin tiedottamista, kokeilua ja hyvien toimintatapojen vaihtoa. Paikallisviranomaisille ja -toimijoille annetaan usein tehtäväksi panna täytäntöön keskus- tai aluetasolla päätetyt toimenpiteet. Alue- ja paikallistasolla ei tunneta riittävästi Euroopan työllisyysstrategiaa, työllisyyttä ja sosiaalista integroitumista koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia eikä rakennerahastojen ohjelmia. Yhteisön aloitteiden ja innovatiivisten toimien yhteydessä tuetut hankkeet tunnistetaan usein paremmin paikallistasolla, ja tähän olisi panostettava tulevaisuudessa.

Paikallistoimijoille olisi tiedotettava EU:n ja jäsenvaltioiden toimintalinjoista ja kannustettava niitä mahdollisuuksien mukaan suunnittelemaan - edellä mainitut toimintalinjat täysin huomioon ottaen - paikallisia työllisyysstrategioita pikemminkin kuin yksittäisiä aloitteita ja hankkeita.

Paikallisella työllisyysstrategialla olisi pyrittävä kehittämään tietyn alueen työllisyyttä integroitujen toimenpiteiden ja toimintasuunnitelman kautta. Strategiaan olisi sisällyttävä seuraavat tekijät: toimien kohdentaminen paikallisesti, paikallisten vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen, mahdollisten toimijoiden kartoittaminen ja niiden toiminnan koordinointimenetelmien kehittäminen, työllisyyteen liittyvien mahdollisuuksien ja uhkatekijöiden analysointi kohdealueella ja alue- ja keskusviranomaisten saaminen mukaan toimintaan asianmukaisen työllisyyttä koskevan kansallisen toimintasuunnitelman perusteella.

Jotta lisättäisiin paikallisten strategioiden kestäviä vaikutusmahdollisuuksia työllisyyteen, niiden olisi oltava johdonmukaisia kansallisten toimintasuunnitelmien tavoitteiden ja painopisteiden kanssa, niistä olisi sovittava eri tasoisten toimivaltaisten viranomaisten ja paikallisten toimijoiden kanssa ongelma- ja vahvuusalueita koskevan kartoituksen perusteella ja ne olisi saatettava erityisen toimintasuunnitelman muotoon. Strategioita laatiessaan paikallisviranomaisten ja -toimijoiden on tukeuduttava työllisyyden suuntaviivoihin ja kansallisiin toimintasuunnitelmiin, mutta prosessin pitäisi olla kahdensuuntainen: yhteisön tason sekä keskus- ja aluetason toimijoiden olisi puolestaan tiedotettava kansallisia toimintasuunnitelmia koskevasta prosessista paikallistoimijoille ja otettava nämä mukaan siihen.

Tämän vuoksi on erityisen tärkeää edistää tiedonvaihtoa kaikkien Euroopan työllisyysstrategiaan liittyvien julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden (hallintoviranomaisten, työmarkkinaosapuolten, julkisten työvoimapalveluiden, kansalaisjärjestöjen) välillä. Johdonmukaisuutta voidaan lisätä myös ottamalla paikallisiin kumppanuusjärjestelyihin mukaan alue- ja keskustasolla toimivien päätoimipaikkojen ja organisaatioiden edustajat.

Jotta prosessia voitaisiin edistää ja ottaa samalla huomioon jäsenvaltioiden erilaiset oikeus- ja hallintorakenteet, komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot sisällyttävät paikallisen työllisyyden kansallisen tiedotuspolitiikan ensisijaisiin tavoitteisiin esimerkiksi Euroopan sosiaalirahaston tiedottajien epävirallisen verkon työohjelman kautta.

Komissio myös ehdottaa, että vuoden 2003 alussa järjestettäisiin paikallista kehittämistä käsittelevä foorumi, jossa asiaan liittyvät tahot - paikallis- ja aluetason toimijat, jäsenvaltiot ja ehdokasvaltiot, EU:n toimielimet - voisivat tavata ja vaihtaa kokemuksia ja tietoja.

3.2 Kokemusten ja nykyisten välineiden hyödyntäminen

Monissa EU:n aloitteissa on tuotu esiin paikallistason mahdollisuudet työllisyyden edistämisessä. Jo vuonna 1993 julkaistussa valkoisessa kirjassa kasvusta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä komissio korosti työpaikkojen luomisen ja uusien työllisyyslähteiden merkitystä erityisesti paikallistason palveluiden alalla [18]. Vuonna 1997 pilottihankkeina käynnistetyissä 89 alueellisessa työllisyyssopimuksessa näkyvät nämä suuntaviivat. [19] Komissio on käynnistänyt alueellisia työllisyyssuunnitelmia koskevan temaattisen arvioinnin, josta saadaan tulokset vuoden 2003 puoliväliin mennessä. Arvioinnista voidaan saada arvokasta tietoa työllisyyden edistämisen paikallisulottuvuudesta, millä voidaan osaltaan vahvistaa Euroopan työllisyysstrategian tätä ulottuvuutta. Paikallista työllisyyden kehittämistä on käsitelty monissa yhteisön [20] ja jäsenvaltioiden ohjelmissa.

[18] Komission tiedonanto "Euroopan unionin paikallisten kehitys- ja työllistämisaloitteiden kannustamisstrategia", KOM(95) 273, Bryssel, 13.6.1995.

[19] Alueellisista työllisyyssopimuksista on lisätietoa komission yksiköiden asiakirjassa (marraskuulta 1999) työllisyyssopimuksia käsittelevällä verkkosivulla: http://inforegio.cec.eu.int/pacts.

[20] Euroopan sosiaalirahaston 6 artikla (uudet työllistymismahdollisuudet ja paikallista pääomaa sosiaalisiin tarkoituksiin), perustamissopimuksen 129 artiklan mukainen kannustintoimenpideohjelma, Adapt- ja Employment-yhteisöaloitteet, pilottihankkeet pitkäaikaistyöttömille (B5-502) ja Kolmas järjestelmä ja työllisyys -pilottitoimintaohjelma.

EU:n Eures-palvelu, jonka tarkoituksena on helpottaa EU:n ja ETA:n kansalaisten oikeutta työskennellä toisessa jäsenvaltiossa, tarjoaa tietoja, neuvoja ja työhönsijoittumisapua asiantuntijaverkoston, kumppanuusorganisaatioiden monien yhteyspisteiden ja ilmaisen Internet-palvelun kautta. Rajatylittävällä EURES-palvelulla edistetään erityisesti paikallista kehittämistä paikallisten kumppanuusjärjestelyiden kautta ja työllisyyspolitiikkaa koskevaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua valtioiden raja-alueilla [21].

[21] Ks. Eures-verkkosivu: http://europa.eu.int/comm/employment_social/elm/eures/en/index.htm

Muillakin kuin työllisyysalalla toteutetuista EU-ohjelmista ja -aloitteista saatuja merkittäviä kokemuksia voidaan hyödyntää [22]. Leonardo da Vinci -ohjelmalla on edistetty paikallisen työllisyyden kehittämistä erityisesti pitämällä yllä perinteisiä taitoja ja ammatteja ja kehittämällä uusia. Sillä on myös edistetty neuvontaa paikallistasolla.

[22] Esim. maaseudun kehittämistä koskeva Leader-aloite, kaupunkialueiden kehittämistä koskeva Urban-aloite, EAKR:n 10 artikla: uudet työllistymismahdollisuudet, innovaatiot sekä tieto- ja viestintäteknologia, kohdennetun sosioekonomisen tutkimuksen neljäs ohjelma sekä syrjäytymisen torjumista ja ehkäisemistä koskevien valmistelevien toimien osana rahoitetut hankkeet.

Komissio käynnistää Urban-yhteisöaloitteen toimintaa vuosina 1994-1999 koskevan jälkiarvioinnin vuonna 2002. Urban-aloitteessa keskitytään pelkästään paikallisalueisiin. Siinä on otettu huomioon, että valtakunnalliset tai alueelliset ratkaisut ovat toisinaan liian yleisiä, jotta niillä voitaisiin vastata tietyn paikallisalueen erityistarpeisiin ja että kyseisellä alueella asuvat ja työskentelevät ovat usean parhaassa asemassa kehittämään asianmukaisia toimenpiteitä. Urban-aloitteessa on noudatettu tällaista alueeseen perustuvaa lähestymistapaa, jossa korostetaan valmiuksien parantamista, paikallisen itsehallinto-oikeuden lisäämistä ja toimien tarkempaa kohdentamista samoin kuin toiminnan keskittämistä alueisiin, joilla on erityistarpeita. Siihen kuuluu monenlaisia hankkeita, joissa yhdistyvät vanhentuneiden infrastruktuurien uudistaminen ja talouden ja työllisyyden elvyttäminen. Jälkiarvioinnissa kartoitetaan vuosien 1994-1999 toimista saadut kokemukset, joita voidaan hyödyntää aloitteen toteuttamisessa vuosina 2000-2006. Siitä saadaan myös paikallisen työllisyyden kehittämiseen liittyviä hyviä toimintatapoja.

Rakennerahastojen päätoimien tehtävä

Yhteisön tärkeimmissä toimintalinjoissa ja ohjelmissa näkyy jo painotus siirtyä erillisistä paikallisista työllisyysaloitteista kohti integroituja strategioita.

Rakennerahastoja koskevissa uusissa asetuksissa (vuosiksi 2000-2006) todetaan, että rahastoilla olisi oltava erityisasema paikallisen talouden kehittämisessä. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi suosimalla alueellisia työllisyyssopimuksia (jotka sisältyvät nyt aluekehitysrahastosta annettuun asetukseen) ja uusia työllistymismahdollisuuksia sekä kannustamalla ja tukemalla paikallista kehitystä ja työllisyysaloitteita. [23]

[23] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1784/1999, annettu 12. heinäkuuta 1999, Euroopan sosiaalirahastosta, EYVL L 213, 13.8.1999, s. 6, asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohta.

Alue- ja paikallistason erilaisia julkisen ja yksityisen sektorin toimijoita ja järjestöjä kokoavien laajojen kumppanuusjärjestelyiden luominen on yksi uusien rakennerahasto-ohjelmien keskeisistä piirteistä. Jäsenvaltioissa on selvä suuntaus ottaa alue- ja paikallisviranomaiset paremmin mukaan ohjelmien kaikkiin vaiheisiin, minkä pitäisi lisätä alue- ja paikallistason toimijoiden mahdollisuuksia vaikuttaa rahastojen myöntämän tuen käyttöön. Tätä näkökulmaa painotetaan rakennerahastojen ohjelmissa erityisesti Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa, joissa alueellisista työllisyyssopimuksista saadut kokemukset näkyvät vuosien 2000-2006 pääohjelmien paikallista kehittämistä koskevissa ensisijaisissa tavoitteissa.

Paikallisviranomaiset ovat - hajautetun ohjelmahallinnon puitteissa - lisänneet osallistumistaan rakennerahastoista osaksi rahoitettujen toimien täytäntöönpanoon etenkin niissä jäsenvaltioissa, joissa paikallisilla yhteistyökumppaneilla on merkittävä asema rahastojen tukea varten valittujen toimintalinjojen toteutuksessa. Paikallisviranomaisten osallistuminen rahastojen tukikohteeksi asetettavien tärkeimpien tavoitteiden muotoiluun on mahdollistanut sen, että paikalliset tarpeet otetaan huomioon ohjelmissa määritellyissä strategioissa ja ensisijaisissa tavoitteissa. Ottamalla alue- ja paikallisviranomaiset mukaan ohjelman eri vaiheisiin pyritään ensisijaisesti siihen, että rakennerahastojen tuella toteutetuista toimista saadaan relevantimpia ja niiden tehokkuus ja vaikutus paranevat.

Paikallista kehitystä tuetaan näin ollen kaksitahoisella lähestymistavalla: sitä pidetään ensinnäkin laaja-alaisena aiheena, joka sisällytetään kaikkiin suunniteltuihin tärkeimpiin tavoitteisiin, ja toiseksi erityistoimenpiteenä, jolla edistetään paikallisia työllisyysaloitteita ja osuus- ja yhteisötaloutta.

Ensimmäisessä analyysissä [24] siitä, miten Euroopan sosiaalirahastosta tuetaan Euroopan työllisyysstrategiaa ohjelmakaudella 2000-2006, korostuvat parannukset rahaston toiminnassa alue- ja paikallistasolla. Uuteen ESR-asetukseen sisältyy erityissäännös, jolla pyritään helpottamaan paikallisten yhteistyökumppaneiden ja kansalaisjärjestöjen osallistumista ESR:n tukemiin ohjelmiin pienten apurahojen kautta. [25] Jos paikallisorganisaatioita nimitetään välittäjiksi, jotka vastaavat pienten apurahojen myöntämisestä mikrohankkeisiin, paikallisten toimijoiden pitäisi olla helpompi hyödyntää ESR:n osarahoitusta sellaisten hankkeiden toteuttamiseen, jotka on käynnistetty niiden omasta aloitteesta.

[24] Komission tiedonanto Euroopan sosiaalirahaston tuesta Euroopan työllisyysstrategialle, KOM(2001) 16 lopullinen, 23.1.2001.

[25] Asetuksen (EY) N:o 1784/1999 4 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on varattava kohtuullinen määrä tavoitteen 1 ja 3 mukaiseen tukitoimeen varatusta yleiskattavasta tuesta, jota välittäjinä toimivat elimet hallinnoivat, jaettavaksi pieninä apurahoina kansalaisjärjestöille ja paikallisille kumppaneille. Useimmissa jäsenvaltioiden ohjelmissa määrärahoista 0,5-1 % on myönnetty tällaiseen tukeen.

Tavoitteisiin 1, 2 ja 3 liittyvien ohjelmien uudella kierroksella Euroopan sosiaalirahasto hyödyntää integroitua strategiaa työmarkkinoilla esiintyvän syrjinnän torjumisessa. Työttömyyden vähentäminen ei ole aina mahdollista, ellei samalla pyritä torjumaan muitakin syrjäytymismuotoja. Työmarkkinoille integroitumista edistävä kattava lähestymistapa edellyttää kaikkien asiaan liittyvien, erityisesti syrjäytymisongelmaa lähellä olevien, toimijoiden tiiviimpää osallistumista ESR:n tuen suunnitteluun, toteuttamiseen ja valvontaan. Paikallistasolla jo olemassa olevan kapasiteetin hyödyntäminen asettaa ESR:lle uuden haasteen: sen on pyrittävä saamaan paikalliset toimijat - työmarkkinaosapuolet, kansalaisjärjestöt ja muut pienet paikallisorganisaatiot - laajemmin hyötymään ESR:n tuesta täysimääräisesti.

Seuraavien seitsemän vuoden aikana ESR antaa noin 9 miljardia euroa sosiaalista osallisuutta edistäviin toimiin jäsenvaltioissa. Tukea myönnetään toimenpiteille, joilla pyritään parantamaan heikoimmassa asemassa olevien ryhmien työllistettävyyttä ja koulutusta ja joissa käsitellään työmarkkinoille pääsyyn liittyvää syrjintää ja eriarvoisuutta.

Equal-aloitteen tehtävä

Equal-aloitteesta myönnetään tukea 2,8 miljardia euroa vuosina 2000-2006. Sillä pyritään - edeltävistä yhteisöaloitteista ja erityisesti Employment-aloitteesta saatujen kokemusten perusteella - testaamaan uusia toimintatapoja, joilla pystyttäisiin vastaamaan työmarkkinoilta syrjäytyneiden tai niillä syrjittyjen tarpeisiin. Näin ollen aloitteella on mahdollisuus edistää merkittävästi paikallista työllisyyskehitystä. [26]

[26] Ks. Equal-verkkosivu: http://www.europa.eu.int/comm/employment_social/equal/equal.cfm

Komissio aikoo hyödyntää Equal-ohjelmaa erityisesti alue- ja paikallistason yhteistyökumppanuuden kehittämiseksi. Tässä se aikoo tukeutua arvioinnissa esiin tulleisiin kahteen tekijään: laajaan paikallis-/aluetason verkottumiseen sekä yhteistyöhön tulosten levittämisessä ja siirtämisessä.

ESR:n 6 artiklan mukaisten innovatiivisten toimien tehtävä

Paikallista työllisyyttä tukevien yhteisön monien rahoitusvälineiden joukossa ESR-asetuksen [27] 6 artiklan mukaisilla innovatiivisilla toimilla on merkittävä tehtävä testattaessa uusia toimintatapoja ja etsittäessä hyviä käytäntöjä, joilla puolestaan voidaan parantaa rakennerahastoista tuettujen toimien täytäntöönpanoa ja tuloksia.

[27] Asetus (EY) N:o 1262/1999, annettu 21. kesäkuuta 1999, EYVL L 161, 26.6.1999, s. 48.

Ohjelmakaudella 1994-1999 ESR:n 6 artiklasta tuettiin monenlaisia työpaikkojen luomiseen ja ammatilliseen koulutukseen liittyviä hankkeita, joissa useimmissa keskityttiin paikallisiin toimiin. Tammikuussa 2001 julkaistussa tiedonannossa 6 artiklan täytäntöönpanosta komissio korosti yhteisön toimielinten, jäsenvaltioiden keskus-, alue- ja paikallishallinnon sekä työmarkkinaosapuolten ja osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden tiiviin yhteistyön merkitystä. Tiedonannossa myös todettiin, että vuosina 2001-2002 innovatiivisissa toimenpiteissä keskitytään tiettyihin ensisijaisiin aiheisiin, joista yksi on "Paikalliset työllisyysstrategiat ja innovaatiotoiminta".

Komissio haluaa varmistaa paikallisen kehittämisen säilymisen etusijalla niin, että 6 artikla täyttää tehtävänsä testauskenttänä uusille ideoille ja prosesseille, joilla voi olla vaikutusta ESR:n päätoimiin. Tulevaisuudessa kiinnitetään enemmän huomiota hankkeiden seurantaan ja arviointiin sekä hankevastaavien, komission, jäsenvaltioiden ja asiantuntijoiden verkottamiseen.

Euroopan työllisyysstrategiaan liittyvät kokeilut paikallistasolla

Budjettivallan käyttäjä on myöntänyt vuosiksi 2000 ja 2001 määrärahoja (budjettikohdasta B5-503) tukemaan työllisyyden valmistelevia toimia työllisyystilanteen parantamiseksi paikallistasolla. Kun otetaan huomioon, että Euroopan työllisyysstrategia tarjoaa puitteet integroidun paikallisen työllisyyspolitiikan kehittämiselle, budjettikohdan tarkoituksena on

- kokeilla työllisyyden suuntaviivojen soveltamista puitteina sellaisten paikallisten työllisyysstrategioiden kehittämiselle, jotka voivat johtaa työllisyyttä koskeviin paikallisiin toimintasuunnitelmiin

- lisätä tietoisuutta paikallistason toimien mahdollisuuksista työpaikkojen luomiseen, kehittää kansainvälistä yhteistyötä sekä etsiä ja vaihtaa hyviä toimintatapoja.

Suunniteltuja toimia voidaan myöhemmin täydentää Euroopan sosiaalirahaston 6 artiklan hankkeiden kautta, jotta voitaisiin edistää osuus- ja yhteisötalouden asemaa paikallisessa työpaikkojen luomisessa ja saada kokemuksia paikallisten työllisyysstrategioiden toteuttamisesta.

Osuus- ja yhteisötalouteen liittyvien pilottihankkeiden arvioinnissa korostetaan, että osuus- ja yhteisötaloudella on mahdollisuus edistää merkittävällä tavalla työpaikkojen luomista ja säilyttämistä Euroopassa ja samalla käsitellä tavaroiden ja palveluiden tarjoamisessa markkinoilla esiintyviä puutteita erilaisissa yhteiskuntaan, ympäristöön ja kulttuuriin liittyvissä tilanteissa.

Yleisarviointi paikallisesta kehittämisestä

Vuosien 1994-1999 ESR:n tukitoimien arvioinnissa ei korostettu paikallisulottuvuutta pääasiassa siksi, että asiaan liittyvissä asetuksissa sitä ei pidetty ensisijaisena. Monista käynnissä olevista ja suunnitelluista arvioinneista - alueellisten työllisyyssopimusten temaattisesta arvioinnista, Urban-aloitteen jälkiarvioinnista ja vuoden 2000 paikallista sitoutumista työllisyyteen koskevien valmistelevien toimien arvioinnista - on välitöntä etua paikalliselle kehittämiselle. Hiljattain käynnistetyn Euroopan työllisyysstrategian arvioinnin puitteissa kansallisissa arviointihankkeissa tarkastellaan paikallista työllisyyden kehittämistä. Tulokset ovat saatavilla keväällä 2002.

Komissio aikoo hyödyntää paikallisesta verkottumisesta saatuja kokemuksia. Paikalliseen kehitykseen liittyviä ESR:n tukitoimia koskevia useita arviointeja tullaan tekemään, ja niissä käsitellään monia alueita.

Jotta nykyisiä toimintalinjoja ja välineitä voitaisiin hyödyntää paremmin, komissio asettaa paikallisen kehityksen etusijalle arvioidessaan kuluvan ohjelmakauden toimia. Se toteuttaa yleisarvioinnin paikallisesta kehittämisestä. Tällaisesta paikallisen työllisyyden kehittämistä koskevasta kattavasta arvioinnista ja yhteenvedosta saadaan yleiskäsitys sen vaikutuksista ja ideoita tulevaisuutta varten esimerkiksi sosiaalista syrjäytymistä tai yhdenvertaisia mahdollisuuksia koskeviin ohjelmiin, joilla on merkittävä paikallinen ulottuvuus.

Tällainen paikallista kehitystä koskeva strateginen ja temaattinen arviointi suunnitellaan niin, että sillä täydennetään suunnitteilla tai käynnissä olevia arviointeja tai että se pohjautuu niihin. Arvioinnissa keskitytään rakennerahastoihin, mutta siinä otetaan huomioon myös muut yhteisön politiikan alat ja keskitytään pääasiassa seuraaviin kysymyksiin:

* miten EU:n politiikassa ja ohjelmissa on otettu huomioon paikallinen kehitys ja edistetty paikallista työllisyyttä tukevaa toimintaympäristöä

* miten EU:n toimet ja ohjelmat on koordinoitu tällä alalla; mitä keinoja on kehitetty, jotta voitaisiin varmistaa paikallisten toimijoiden osallistuminen EU:n politiikan suunnitteluun; miten hyvin paikalliset toimijat ovat selvillä EU:n ohjelmista ja toimintalinjoista; miten paikallis- ja aluetason yhteistyökumppaneiden välistä yhteistyötä voitaisiin vahvistaa (esim. työllisyyden, innovaatioiden ja tietoyhteiskunnan alalla)

* miten paikallista kehitystä koskevien EU:n toimien ja ohjelmien tulokset ja innovaatiot on sisällytetty valtavirtaistamisprosessiin.

3.3 Sukupuolten tasa-arvo paikallisissa työllisyysstrategioissa

Euroopan työllisyysstrategiassa edellytetään, että jäsenvaltioiden on otettava sukupuolten tasa-arvo huomioon suuntaviivojen toteuttamisessa. Monilla käynnissä olevilla hankkeilla, jotka toimivat esimerkkeinä alueellisille työllisyyssopimuksille, pyritään edistämään sukupuolten tasa-arvoa. Komissio kuitenkin katsoo, että tasa-arvoseikkoihin on aikaisemmin kiinnitetty liian vähän huomiota ja että paikallistasolla toteutetut tasa-arvotoimet saattavat olla tehokkaimpia.

Edellisellä ohjelmakaudella (1994-1999) useilla ESR:n päätoimista ja yhteisön aloitteista rahoitetuilla hankkeilla on pyritty edistämään tasa-arvoa paikallisilla työmarkkinoilla esimerkiksi tukemalla koulutusta tulevaisuuden aloilla tai yritysten perustamista maaseutualueilla. Ohjelmakaudella 2000-2006 rakennerahastoja koskevissa asetuksissa vaaditaan tasa-arvonäkökulmien sisällyttämistä kaikkiin ohjelmiin ja toimiin.

Nyt Euroopan sosiaalirahaston keskipisteessä olevan Euroopan työllisyysstrategian yhtenä keskeisenä elementtinä on sukupuolten tasa-arvon edistäminen. ESR:ssa ja paikallisissa työllisyysstrategioissa otetaan huomioon työllisyyden suuntaviiva 11, ja näin ollen niihin sisältyy tasa-arvoseikkojen valtavirtaistamiseen liittyviä toimia ja erityisiä tasa-arvotoimia [28].

[28] Kokonaisinvestointien tarkkaa määrää on vaikea arvioida, mutta ESR:sta vuosina 2000-2006 tuettaviin erityistoimiin tasa-arvon edistämiseksi myönnetään lähes 4 miljardia euroa. Valtavirtaistamistoimiin myönnetyt varat lisäisivät tätä summaa merkittävästi.

Koska paikallinen työllisyys on myös laaja-alainen ensisijainen tavoite uudessa ESR-asetuksessa, naisten pääsyä ja osallistumista työmarkkinoille koskeviin toimenpiteisiin on sisällyttävä tukea myös paikallisia aloitteita varten.

Kehitettäessä paikallista työllisyysstrategiaa [29] tasa-arvonäkökohdat olisi otettava huomioon aluetta koskevassa kokonaisarvioinnissa. Strategian tavoitteita asetettaessa olisi kiinnitettävä huomiota naisille tarjottaviin uusiin mahdollisuuksiin päästä työmarkkinoille ensimmäistä kertaa tai tauon jälkeen (tietoyhteiskunta, ympäristö, vapaa-aika, matkailu, kulttuuri, paikalliset tuotteet, hoitopalvelut ja henkilökohtaiset palvelut).

[29] Ks. liitteen luku 1.

Naisten pitäisi olla paikallisissa työllisyysstrategioissa sekä toimijoina että kohderyhmänä. Tämä merkitsee sitä, että tasa-arvoviranomaiset osallistuvat paikallisviranomaisten toimintaan, miehet ja naiset ovat komiteoissa edustettuina tasapuolisesti, naiset osallistuvat enemmän paikallisten työmarkkinajärjestöjen toimintaan, naisten taitoja ja kokemusta hyödynnetään osuus- ja yhteisötaloudessa ja vapaaehtoissektorilla, joissa naiset ovat merkittävässä asemassa, ja naisjärjestöt osallistuvat paikallisiin ja alueellisiin kumppanuusjärjestelyihin ja alueellisiin työllisyyssopimuksiin.

Paikallistoimijoiden saaminen mukaan tasa-arvon edistämiseen

Paikallistoimijoiden itsensä pitäisi olla tärkeimmässä asemassa laadittaessa paikallisia työllisyysstrategioita, joissa tasa-arvoseikat otetaan huomioon, esimerkiksi seuraavasti:

* Paikallisviranomaiset ovat tärkein ja mallikelpoinen työnantaja, ja siksi niiden olisi edistettävä naisten työllisyyttä sekä hallinnollisten ja julkisten palveluiden laatua erityisesti toimilla, joilla helpotetaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ja edistetään naisten pääsyä johtaviin asemiin. Viranomaisten olisi tuettava naisten yrittäjyyttä ja parannettava naisille tärkeitä infrastruktuureja maaseutualueilla.

* Paikallisten yritysten pitäisi työnantajina vahvistaa naisten uranäkymiä (esimerkiksi toimimalla mentoreina naisten perustamille pienyrityksille).

* Osuus- ja yhteisötalouden organisaatiot voivat parantaa naisten pääsyä työmarkkinoille tarjoamalla palveluita, joista naiset huolehtivat kotona, ja voivat tarjota työpaikkoja naisille, jotka palaavat työmarkkinoille tauon jälkeen.

* Työmarkkinaosapuolet voivat edistää naisten uramahdollisuuksia ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista sekä yrityksen tasolla (esim. joustavilla työaikajärjestelyillä) että aluetasolla (esim. nopeuttamalla alaa koskevien direktiivien ja työmarkkinasopimusten täytäntöönpanoa).

* Paikalliset julkiset työvoimapalvelut voivat toimia mallikelpoisena työnantajana (esim. ottamalla huomioon tasa-arvonäkökohdat ja tarjoamalla tasa-arvokoulutusta henkilöstölleen).

* Yleissivistävät ja ammatilliset koulutuslaitokset voivat auttaa naisia parantamaan uranäkymiään ja antaa tasa-arvokoulutusta paikallisille toimijoille.

4. Toimintaan liittyvät päätelmät

Euroopan työllisyysstrategialla edistetään uusien ja parempien työpaikkojen luomista uudella tavalla. Yhteisön tasolla Euroopan työllisyysstrategia tarjoaa integroidut puitteet, joilla voidaan saavuttaa unionin tavoitteet työllisyyden ja työmarkkinoiden uudistamisen alalla. Apuna tässä käytetään työllisyyden suuntaviivoja ja jäsenvaltioiden toimintaa koskevaa vuosittaista tarkastelua ja vertaisarviointia sekä yksittäisille maille annettuja suosituksia. Jäsenvaltioiden tasolla - kansallisten toimintasuunnitelmien sekä yhteisön ja jäsenvaltioiden taloudellisen tuen kautta - työllisyyden suuntaviivat muotoutuvat yhtenäiseksi työllisyysstrategiaksi.

Alue- ja paikallistasolla toimijoille olisi annettava mahdollisuus toimia enemmän yhdessä, olla vuorovaikutuksessa jäsenvaltion ja yhteisön laitosten ja toimintalinjojen kanssa ja kehittää kumppanuusrakenteita Euroopan työllisyysstrategian tueksi. Paikalliset toimijat ovat keskeisessä asemassa sukupuolten tasa-arvon edistämisessä ja sosiaalista osallisuutta koskevien yhtenäisten lähestymistapojen kehittämisessä.

Noudattaen nykyistä toimivallan jakoa yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä komissio

* edistää eurooppalaista hallintotapaa koskevan valkoisen kirjan periaatteiden mukaisesti paikallisille toimijoille tiedottamista Euroopan työllisyysstrategiasta ja kansallisista toimintasuunnitelmista; se myös edistää parhaiden toimintatapojen vaihtoa sekä vertailuanalyysin ja vertaisarvioinnin käyttöä kansallisten toimintasuunnitelmien täytäntöönpanossa paikallisen kehityksen puitteissa. Tällöin komissio

- antaa etusijan paikalliselle työllisyyden kehittämiselle omassa tiedotustoiminnassaan. Se helpottaa paikallisten toimijoiden osallistumismahdollisuuksia yhteisön ohjelmiin ja aloitteisiin perustamalla paikallista kehittämistä koskevia verkkosivuja ja parantamalla koordinointia asiaan liittyvien komission eri yksiköiden välillä

- ehdottaa paikallisen työllisyyden sisällyttämistä jäsenvaltioiden tiedotuspolitiikan ensisijaisiin tavoitteisiin varsinkin olemassa olevien elinten kuten sosiaalirahaston komitean, työllisyyskomitean ja ESR-tiedottajien epävirallisen verkon avulla

* valvoo ja tukee paikallisten työllisyysstrategioiden kehittämistä edistääkseen yhtenäistä lähestymistapaa paikalliseen kehittämiseen jäsenvaltioissa erityisesti kansallisten toimintasuunnitelmien ja työllisyyskomitean, sosiaalista integroitumista koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien ja ESR-asetuksen niiden säännösten kautta, joiden tarkoituksena on helpottaa paikallisten kumppaneiden ja kansalaisjärjestöjen osallistumista ESR:n tukemiin ohjelmiin

* varmistaa, että paikallisten työllisyysstrategioiden kehittämisestä saatuja kokemuksia, myös sukupuolten tasa-arvon edistämiseen liittyviä, levitetään jäsenvaltioissa ja ehdokasmaissa ja että ne sisällytetään Euroopan työllisyysstrategiaan; tätä varten komissio ehdottaa, että vuoden 2003 alussa järjestetään paikallista kehittämistä käsittelevä foorumi, jossa asiaan liittyvät tahot - paikallis- ja aluetason toimijat, jäsenvaltioiden hallitukset, Euroopan parlamentti, alueiden komitea ja talous- ja sosiaalikomitea - voisivat kokoontua, vaihtaa kokemuksia ja tietoa ja edistää Euroopan työllisyysstrategian kehittämistä; myös ehdokasmaat osallistuvat foorumiin

* avustaa paikallisia toimijoita, jotka haluavat omaksua strategisemman lähestymistavan paikalliseen kehittämiseen, myös paikallisiin työllisyysstrategioihin ja paikallisiin toimintasuunnitelmiin, jotka on laadittu jäsenvaltioiden kansallisten toimintasuunnitelmien virallisissa puitteissa; komissio antaa tukea käytössä olevien rahoitusvälineiden ja erityisesti ESR:n 6 artiklan mukaisen innovatiivisia toimia koskevan ohjelman kautta; työllisyyttä, henkilöresurssien kehittämistä ja sosiaalista integroitumista koskevien paikallisten ohjelmien toteuttamiseksi vaadittu rahoitustuki on sisällytettävä mittavampiin toimenpideohjelmiin kuten ESR:oon.

* toteuttaa kattavan strategisen arvioinnin paikallista kehittämistä koskevista toimista, joita on tuettu yhteisön eri toimintalinjoista ja rahoitusvälineistä; kun otetaan huomioon EU:n laajentumisnäkymät, arvioinnin tuloksilla olisi pystyttävä erityisesti varmistamaan, että paikallisista työllisyystoimista saatuja kokemuksia hyödynnetään muiden prosessien ja ohjelmien paikallisulottuvuuden kehittämisessä, varsinkin sosiaalista osallisuutta koskevissa kansallisissa toimintasuunnitelmissa ja Equal-aloitteessa; tuloksilla olisi myös pystyttävä parantamaan työllisyyttä koskevien paikallisten toimien yleisiä puitteita hyödyntämällä yksittäisistä ohjelmista ja toimista, myös alueellisista työllisyyssopimuksista ja Urban-aloitteesta, saatuja kokemuksia

* tehostaa yhteistyötä muiden alalla toimivien kansainvälisten organisaatioiden, erityisesti OECD:n ja ILO:n kanssa hyödyntääkseen niiden kokemuksia ja levittääkseen Euroopan tasolla saatua oppia myös ehdokasmaihin ja EU:n ulkopuolisiin maihin.

LIITE

LIITE 1: SUUNTAVIIVAT PAIKALLISTA TYÖLLISYYSSTRATEGIAA VARTEN

Tässä liitteessä esitetään kriteerit ja vaatimukset paikallisten työllisyysstrategioiden onnistumista varten. Strategiat luonnosteltiin huhtikuussa 2000 julkaistussa tiedonannossa "Paikallinen toiminta työllisyyden hyväksi", jossa esitettiin alustavasti jäsenvaltion paikallis-, alue- ja keskustasolla sekä yhteisön tasolla toteutettavia toimia, joilla voitaisiin edistää tässä tiedonannossa kuvattua lähestymistapaa.

Paikallisviranomaisten ja -toimijoiden aloitteesta laaditut työllisyysstrategiat voidaan muuttaa paikallisiksi toimintasuunnitelmiksi, kun jäsenvaltiot sisällyttävät ne kansallisiin toimintasuunnitelmiinsa.

1. Paikallisten työllisyysstrategioiden kehittäminen

Aiempien kokemusten ja tämän tiedonannon kohdassa 2.2 kuvatun kuulemisprosessin tulosten perusteella voidaan harkita kuutta ensisijaista alaa, joilla voidaan edistää paikallisia työllisyysstrategioita. Nämä ovat suotuisan ympäristön kehittäminen, kokeilut, arviointi, vertailuanalyysi, koulutus ja yhteistyö/vaihdot.

1.1 Suotuisan ympäristön luominen

Jäsenvaltioiden lainsäädännöllisiä, oikeudellisia, institutionaalisia, rahoituksellisia ja hallinnollisia puitteita voitaisiin muokata niin, että niillä voitaisiin edistää paremmin paikallista työllisyyttä. Parantamisen varaa olisi erityisesti seuraavilla aloilla: selkeytetään vastuunjakoa eri tasojen kesken, yksinkertaistetaan sääntöjä ja menettelyjä ja rajoitetaan hallinnollisia vaatimuksia, annetaan logistista ja metodologista tukea paikallistoimijoille, jotka omaksuvat strategisen lähestymistavan.

Paikallista toimintaa työllisyyden hyväksi koskevasta kuulemisesta saatuja esimerkkejä

Julkisten työvoimapalveluiden tehokkaan toiminnan kannalta on olennaista, että eri alueiden työllisyysmahdollisuuksista vaihdetaan tietoa keskitetysti, mutta palveluiden hajautettu tarjonta saattaa edistää työvoimatoimistojen toimintaa todellisina yhteistyökumppaneina paikallisissa työllisyysstrategioissa. Hajautetuille yksiköille olisi annettava enemmän valtaa varojen hallinnassa ja työllisyyspolitiikan välineiden valinnassa paikallisia työmarkkinoita varten.

Osuus- ja yhteisötalouden organisaatiot katsovat, että jotkin niiden rahoitusvaikeuksista liittyvät sääntelyyn: pankkialan säännöt estävät niiden tarpeisiin mukautettujen rahoitusvälineiden kehittämisen ja kilpailusäännöt estävät paikallisviranomaisia käyttämästä nk. sosiaalisia lausekkeita julkisten hankintojen yhteydessä.

Euroméditerranée-hanke, Marseille, Provence Alpes Côte d'Azur

Euroméditerranée-hankkeen ajatus syntyi vuonna 1989, mutta vasta vuonna 1995 perustettiin toiminnan toteuttamisesta virallisesti vastaava taho (l'Etablissement public d'aménagement Euroméditerranée), jolle myönnettiin 1,7 miljoonan frangin määrärahat vuosiksi 1995-2001 (summa nostettiin 2,5 miljoonaan frangiin vuonna 1999). Euroméditerranée-hankkeen johdossa on valtio yhteistyössä paikallisyhteisöjen kanssa (Marseillen kaupunki, Provence-Alpes-Côte d'Azurin alue, Bouches-du-Rhônen departementti, Communauté urbaine Marseille Provence Métropole). Sen tehtävänä oli varmistaa talouskehitys, kulttuurin levittäminen, kaupunkialueen kehittäminen ja asukkaiden hyväksi toteutettavat toimet 311 hehtaarin alueella, jolla asuu 30 000 ihmistä. "Olemme urbaaneja neuvottelijoita", totesi hankkeen pääjohtaja Jean-Michel Guenod.

Hankkeen viisi toiminta-aluetta ovat: la Zac Joliette, jossa rakenneuudistuksen kohteeksi on jo joutunut les Docks (80 000 m liiketilaa), la rue de la République -katu ja sen varrella sijaitsevat 4 000 korjattavaa asuntoa, Saint-Charmes-Porte d'Aix'n kortteli ja TGV-asema, la Belle de mai, jonne tupakanvalmistajat on siirretty (120 000 m³) kulttuuri- ja viestintäteollisuuden keskukseen, jossa on studioita audiovisuaalista tuotantoa varten sekä la Cité de la Méditerranée (110 hehtaaria), jossa on 2,7 km merenranta-aluetta, jonne on suunnitteilla huvivenealue, museo jne.

Näille alueille on luotu 1 500 yritystä ja 6 000 työpaikkaa. Julkiset investoinnit, rakennerahastojen tuki mukaan lukien, ovat arviolta 6 miljoonaa frangia ja kaikki investoinnit yhteensä, yksityiset mukaan lukien, ovat yli 20 miljoonaa frangia vuosiksi 1996-2010.

Hanke on jo saanut vuosien 1997-1999 yhtenäisten ohjelma-asiakirjojen puitteissa rakennerahastojen tukea ja saa vuosien 2000-2006 yhtenäisten ohjelma-asiakirjojen puitteissa Euroopan aluekehitysrahaston tukea 22,9 miljoonaa euroa eli 150 miljoonaa Ranskan frangia.

.

Ruotsissa tehtiin läänien tasolla kasvusopimuksia vuonna 1998. Niihin sisältyy kehittämisohjelmia, joissa hyödynnetään paikallisesti ja alueellisesti havaittuja yritysalan kasvumahdollisuuksia. Ohjelmat toteutetaan yhteistyökumppanuuksien puitteissa, ja tavoitteena on kannustaa kestävää talouskehitystä ja näin lisätä sekä naisten että miesten työllisyyttä. Työllisyyspolitiikalla on merkittävä ekologinen ulottuvuus, ja paikallisiin investointiohjelmiin annettava tuki on yksi keino yhdistää ympäristöön ja työllisyyteen liittyvät toimenpiteet. Ohjelmat ovat myös keino yhdistää valtion keskus- ja paikallistason politiikka. Kunnat voivat hakea rahoitustukea paikallisiin investointiohjelmiin, jotka täyttävät sekä ympäristöön että työpaikkojen luomiseen liittyvät vaatimukset.

Ruotsin kansallinen toimintasuunnitelma 2001, s. 4.

Komissio on julkaissut vuonna 2001 "Paikallista sitoutumista työllisyyteen koskevien valmistelevien toimien" puitteissa ehdotuspyynnön [30]. Toimen 1 (valmiuksien parantaminen) mukaista tukea saavissa hankkeissa on tarkasteltava tapoja, joilla voidaan luoda suotuisa toimintaympäristö.

[30] EYVL C 130, 1.5.2001, s. 10.

Komissio on myös rahoittanut valmistelevia toimenpiteitä sosiaalisen syrjäytymisen torjumista ja ehkäisemistä koskevien toimien tueksi. Näissä on selkeästi keskitytty kyseisen alan tavoitteisiin, mutta niistä voi kuitenkin saada hyödyllistä tietoa paikallisista kumppanuusjärjestelyistä, joista on hyötyä työllisyyden alalla.

1.2 Kokeilut

Lisäkokeiluita tarvitaan, jotta voidaan viimeistellä strateginen lähestymistapa paikallisen työllisyyden kehittämiseen ja selvittää, miten eri toimijat voivat toimia paikallisesti työllisyyden edistämiseksi.

Barcelonan ja Haagin kaupungeissa on ollut kokeiluita siitä, miten paikallisviranomaiset voivat hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa monitahoisesti parantaakseen henkilöstönsä työoloja ja tarjoamiensa palveluiden laatua, edistääkseen elinikäistä oppimista ja auttaakseen paikallista väestöä kuromaan tietoteknisen osaamisen eroja umpeen.

On havaittu, että jotkin paikalliset rahoitusvälineet, joilla voitaisiin vastata osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden tarpeisiin, vaativat vielä lisätestausta: riskipääoma sosiaalisiin tai muihin tarkoituksiin, takuurahastot, matalat korot, takaisin maksettavat lainarahastot, mikrorahoitus, kannustimet kaupallisille rahoituslaitoksille sosiaalitalouden organisaatioihin investointeja varten sekä organisaatioiden tileihin ja hyväksyttyyn projektirahoitukseen perustuvat valtion rahoitustakuut. Kokeiluja voitaisiin tehdä myös sosiaalisen auditoinnin ja tilinpidon alalla.

"Paikallista sitoutumista työllisyyteen koskevien valmistelevien toimien" puitteissa vuonna 2000 julkaistun ehdotuspyynnön perusteella valituissa 13 hankkeessa kokeillaan paikallisten toimintasuunnitelmien laatimista 76 paikallisella alueella vuonna 2001. Kokeilun tuloksia saadaan vuoden 2002 puolivälissä.

Paikalliseen työllisyysstrategiaan liittyviä muita kokeiluja tuetaan ESR:n 6 artiklan [31] perusteella. Komissio on julkaissut ehdotuspyynnön vuonna 2001 ja valitsee hankkeet vuoden 2002 alussa.

[31] Komission tiedonanto Euroopan sosiaalirahastosta annetun asetuksen 6 artiklan mukaisten innovatiivisten toimien toteuttamisesta ohjelmakaudella 2000-2006, KOM(2000) 894 lopullinen, 12.1.2001.

Kaikista näistä kokeiluista saadut tulokset hyväksytään, ennen kuin lähestymistapa otetaan yleisesti käyttöön - mahdollisesti ESR:n tukemana - ohjelmakauden 2000-2006 jälkipuoliskolla.

1.3 Arviointi

Euroopan työllisyysstrategia käynnistyi vuonna 1997, ja sen jälkeen EU:ssa ja jäsenvaltioissa on saavutettu paljon edistystä työllisyyskehityksen arvioinnissa. Tähän on kehitetty välineitä, joihin kuuluvat esimerkiksi työllisyyttä, työttömyyttä, taloudellista tilannetta ja työllisyyden suuntaviivojen täytäntöönpanoa mittaavat indikaattorit. [32] Lisäksi on määritelty työn ja elämän laatuun liittyviä indikaattoreita. [33]

[32] EYVL L 22, 24.1.2001, s. 18.

[33] Tiedonanto "Työllisyys- ja sosiaalipolitiikka: investoiminen laatuun".

Tätä tietoa on levitettävä jäsenvaltioissa paikallistasolle saakka. Koska paikallisilla kehittämisstrategioilla parannetaan sosiaalipolitiikan laatua, komissio aikoo sisällyttää tämän ulottuvuuden laatutarkastuksiin, joita ehdotetaan tiedonannossa "Investoiminen laatuun" [34].

[34] Tiedonanto "Työllisyys- ja sosiaalipolitiikka: investoiminen laatuun"

Komissio tutkii, miten ESR:n ohjelmissa kaudelle 2000-2006 on otettu huomioon ERS-asetuksen säännökset, jotka koskevat paikallisia kehittämistoimia ja paikallistason osallistumisastetta kumppanuusperiaatteen soveltamiseen rahaston hallinnossa.

"Paikallista sitoutumista työllisyyteen koskevien valmistelevien toimien" puitteissa vuonna 2001 julkaistu toimea 2 koskeva ehdotuspyyntö [35] koskee seurantaa ja arviointia.

[35] EYVL C 130, 1.5.2001, s. 10.

Jälkiarviointi on suoritettava paikallisten työllisyysaloitteiden pitkäaikaisvaikutusten mittaamiseksi. Ensimmäinen tällainen arviointi tehdään vuonna 2003, ja siinä tutkitaan 1990-luvun puolivälissä EU-ohjelmiin osallistuneita paikallisia yhteistyökumppanuuksia. Tarkastelussa pyritään kartoittamaan, mitä tuloksia kumppanuudet ovat saavuttaneet tämän jälkeen ja minkälaisia muutoksia ne ovat kokeneet. Alueellisia työllisyyssopimuksia koskevan ulkoisen arvioinnin tulokset julkaistaan vuonna 2002, ja ne sisällytetään yleisiin päätelmiin.

1.4 Vertailuanalyysi

Vertailuanalyysi on ollut vuodesta 1997 lähtien merkittävässä asemassa Euroopan työllisyysstrategian kehittämisessä. Menetelmässä kartoitetaan työmarkkinoiden parhaat kehitysaskelet EU:ssa ja kiinnitetään huomiota Euroopan työllisyysstrategian parhaisiin toimintatapoihin. Vertailuanalyysiä olisi sovellettava yksittäisiin paikallisiin työllisyysaloitteisiin ja paikallisia työllisyysstrategioita koskevaan varsinaiseen prosessiin.

Vertailuanalyysin organisoinnissa EU:n tasolla on hyödynnetty vertaisarviointiohjelmaa [36], innovatiivista prosessia, joka käynnistettiin EU-maiden välillä vuonna 1999 Euroopan työllisyysstrategian apuvälineenä. Tavoitteena on kartoittaa, arvioida ja levittää työllisyyteen ja työmarkkinapolitiikkaan liittyviä hyviä toimintatapoja EU:ssa.

[36] http://peerreview.almp.org/en/

Paikallisten työllisyysstrategioiden kehittämistä koskevien parhaiden toimintatapojen vertaisarviointi voitaisiin järjestää kokeiluluonteisesti EU-tasolla vuoden 2003 jälkipuoliskolla. Kansainväliset järjestöt ja järjestöjen verkostot voisivat antaa hyödyllisen panoksen arvioinnin järjestämiseen.

Myös vertailuanalyysiä sovelletaan jäsenvaltioiden alue- ja keskustason toimintaympäristöihin. Tarkoituksena on verrata, missä määrin ne helpottavat tai haittaavat strategisten, alhaalta ylös suuntautuvien aloitteiden ja hankkeiden syntymistä.

"Paikallista sitoutumista työllisyyteen koskevien valmistelevien toimien" puitteissa vuonna 2001 julkaistussa toimea 2 koskevassa ehdotuspyynnössä [37] keskitytään vertailuanalyysiin. Tukea annetaan hankkeille, joissa kehitetään välineitä paikallisten työllisyysstrategioiden, -aloitteiden ja -puitteiden vertailuanalyysiä varten.

[37] EYVL C 130, 1.5.2001, s. 10.

1.5 Koulutus

Jos halutaan, että paikallistasolla omaksutaan strategisempi lähestymistapa työllisyyden edistämiseen, paikallistoimijoilla pitäisi olla tarvittavat taidot, jotta ne voisivat toimia tehokkaasti. Näihin kuuluvat sekä tekniset taidot (tavoitehallinto, hanke- ja rahoitushallinto, oikeudelliset puitteet, politiikan arviointi jne.) sekä sosiaaliset tai ihmissuhdetaidot.

Tavoitteena ei pitäisi olla paikallisen väestön kouluttaminen paikallisen kehittämisen täysiksi asiantuntijoiksi, vaan pikemminkin kohdistaa koulutus ihmisiin, jotka toimivat eri toiminta-aloilla ja jotka voivat sisällyttää paikalliseen työllisyyden kehittämiseen liittyviä kysymyksiä tavanomaiseen työhönsä.

Kun otetaan huomioon alue- ja keskustason organisaatioiden mahdollisuudet lisätä paikallistoimijoiden vaikutusmahdollisuuksia ja luoda paikallistoiminnalle monia oikeudellisia, hallinnollisia ja rahoituksellisia puitteita, niillä olisi myös oltava asianmukaiset tiedot ja taidot siitä, miten työtä paikallistasolla voidaan helpottaa ja miten sitä voidaan ohjata muille päätöksentekotasoille.

Alue-, keskus- ja EU-tason viranomaisten ja elinten olisi pyrittävä ottamaan opiksi onnistuneista paikallisaloitteista, jotta ne voitaisiin toteuttaa suuremmassa mittakaavassa ja valtavirtaistaa. Suurimman osan koulutukseen tarkoitetusta rahoituksesta on tultava jäsenvaltion keskus- ja aluetasolta ja yleissivistävästä ja ammatillisesta koulutusjärjestelmästä. Tässä on hyödynnettävä mahdollisimman hyvin ESR:n tukimekanismeja.

"Paikallista sitoutumista työllisyyteen koskevien valmistelevien toimien" puitteissa vuonna 2001 julkaistussa toimea 1 koskevassa ehdotuspyynnössä [38] keskitytään valmiuksien parantamiseen. Tukea annetaan hankkeille, joissa suunnitellaan ja kokeillaan taitojenkehittämisohjelmia. Näiden tavoitteena on vahvistaa paikallisten toimijoiden valmiutta edistää työllisyyttä ja alue- ja keskustason toimijoiden valmiutta helpottaa tällaisten aloitteiden toteuttamista.

[38] EYVL C 130, 1.5.2001, s. 10.

1.6 Vaihdot ja yhteistyö

Koheesion vahvistamiseksi voidaan järjestää hyvien toimintatapojen vaihtoa ja yhteistyötä sekä parantaa jäsenvaltion sisäistä tiedonvälitystä hyödyntäen täysimittaisesti tieto- ja viestintätekniikkaa.

Jäsenvaltion keskus- ja aluetasolla voidaan järjestää viranomaisten, paikallisesta työllisyyden kehittämisestä vastaavien tahojen ja paikallisten välittäjien eli paikallisen ja ylemmän päätöksentekotason yhteystahoina toimivien henkilöiden välillä kokouksia ja vaihtoja sekä konferensseja hyvien toimintatapojen vaihtoa varten ja vertailututkimuksia tai pysyviä sähköisiä keskustelufoorumeita. Henkilövaihtoja voidaan järjestää julkisen ja yksityisen sektorin välillä, eri toiminta-alojen välillä sekä paikallistoimipisteiden ja keskuspäätoimipaikan tai emoyrityksen välillä. Paikallistason toimijoita voidaan kannustaa perustamaan paikallisia hankepankkeja ideoiden vaihdon edistämiseksi ja energian ja resurssien säästämiseksi. Edustavia verkostoja ja järjestöjä kehotetaan pohtimaan, miten ne voisivat helpottaa tällaisia vaihtoja.

"Paikallista sitoutumista työllisyyteen koskevien valmistelevien toimien" puitteissa vuonna 2001 julkaistussa toimea 3 koskevassa ehdotuspyynnössä [39] keskitytään tiedotukseen hankkeita, ohjelmia ja välineitä koskevista hyvistä toimintatavoista eri tasoilla. Tarkoituksena on tukea paikallisia työllisyystoimia ja luoda jäsennettyä ja jatkuvaa yhteistyötä eri alueiden välille.

[39] EYVL C 130, 1.5.2001, s. 10.

Ehdokasmaat olisi otettava asteittain mukaan näihin mekanismeihin. Niiden valmistautuessa soveltamaan Euroopan työllisyysstrategiaa niitä voidaan kannustaa edistämään paikallisia työllisyysstrategioita Phare-ohjelmasta annettavalla mahdollisella tuella.

Paikallista työllisyyden kehittämistä koskeva kansainvälinen yhteistyö saa merkittävää pontta yhteisön Equal-aloitteesta [40]. Sen yleisenä tavoitteena on torjua syrjintää ja eriarvoisuutta työmarkkinoilla [41].

[40] Komission tiedonanto jäsenvaltioille suuntaviivojen luomiseksi Equal-yhteisöaloitetta varten valtioiden välisestä yhteistyöstä, jonka tarkoituksena on edistää uusia käytäntöjä kaikenlaisen työmarkkinoihin liittyvän syrjinnän ja eriarvoisuuden torjumiseksi, EYVL C 127, 5.5.2000, s. 2.

[41] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1784/1999, annettu 12. heinäkuuta 1999, Euroopan sosiaalirahastosta, EYVL L 213, 13.8.1999, s. 7.

2. Paikallisten työllisyysstrategioiden täytäntöönpano

Paikallisen työllisyysstrategian tai paikallisen toimintasuunnitelman täytäntöönpano riippuu ennen kaikkea erityisistä institutionaalisista, hallinnollisista ja sosioekonomisista olosuhteista, jotka vaihtelevat suuresti jäsenvaltioiden välillä. Tässä luvussa esitetyt alustavat suuntaviivat on laadittu paikallista toimintaa koskevan kuulemisen perusteella, ja niiden on tarkoitus toimia poliittisena tukena, jonka paikallisviranomaiset ja -toimijat voivat mukauttaa alueensa erityisolosuhteisiin.

2.1 Tietylle alueelle kohdentuminen ja selvityksen tekeminen

Paikallista strategiaa sovelletaan paikallisalueeseen, joka on määritelty kunkin jäsenvaltion olosuhteiden mukaan ja jota pidetään sosioekonomisesti sopivana työllisyyden edistämiseksi. Tässä on kuitenkin otettava huomioon kolme keskeistä kriteeriä: alueen on oltava riittävän suuri, jotta työllisyystoimilla olisi riittävä kriittinen massa, sen on oltava riittävän pieni, jotta voidaan hyödyntää läheisyydestä saatavia etuja ja sen on oltava yhtenäinen ja yhteensopiva olemassa olevien hallintorakenteiden kanssa.

Strategiaa voidaan näin ollen soveltaa eri taloudellista toimintaa harjoittaviin alueisiin, työssäkäyntialueisiin, työmarkkinajärjestöjen aluejakautumiin, rakennerahastojen tai muiden yhteisön tai jäsenvaltion ohjelmien kuten alueellisten työllisyyssopimusten täytäntöönpanoa varten muodostettuihin alueisiin.

Tärkeä askel paikallisen työllisyysstrategian kehittämisessä on alueen työllisyyteen liittyvien vahvuuksien ja heikkouksien, mahdollisuuksien ja uhkien kartoittaminen (SWOT-analyysi). EU:n työllisyyden suuntaviivoissa ja vastaavissa indikaattoreissa [42] annetaan hyödyllisiä ohjeita siitä, minkälaisia tietoja kannattaa kerätä.

[42] Euroopan komissio, työllisyyspolitiikka EU:ssa ja jäsenvaltioissa, yhteinen raportti 2000, Luxemburg, 2001, s. 77-87.

Analyysissä olisi hyödynnettävä mahdollisimman hyvin käytettävissä olevia asiaankuuluvia tietoja ja tutkimuksia. Erityisesti on hyödynnettävä paikallisia tilastovälineitä mahdollisimman tehokkaasti. Selvitys voidaan perustaa analyyseihin, jotka tukevat politiikkaa muilla aloilla (esimerkiksi sosiaalisen suojelun, talouskehityksen, kaupunkialueiden uudistamisen, maaseudun kehittämisen, sukupuolten tasa-arvon, liikenteen ja ympäristönsuojelun alalla) ja muilla aluetasoilla.

Paikalliset toimijat voivat selvityksen perusteella määritellä paikallisen työllisyysstrategian, jossa asetetaan tavoitteet tietylle kaudelle, esitetään toimenpiteet näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, myönnetään henkilö- ja rahoitusresurssit niiden toteuttamiseksi, kartoitetaan vastuualueet ja määritellään valvontaa ja arviointia koskevat säännöt. EU:n työllisyyden suuntaviivat voivat tarjota paikallisille toimijoille arvokkaita neuvoja näiden määritellessä strategian sisältöä.

Tavoitteita asetettaessa olisi kiinnitettävä erityishuomiota uusiin työllisyysmahdollisuuksiin (tietoyhteiskunta, ympäristö, vapaa-aika, matkailu, paikalliset tuotteet, hoitopalvelut ja henkilökohtaiset palvelut), joilla voi olla positiivista vaikutusta sukupuolten tasa-arvoon siten, että ne mahdollistavat työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen koko elämän ajan. Strategiassa on otettava huomioon muilla kuin paikallisella päätöksentekotasolla määritellyt toimintalinjat, ja se on muokattava yhteensopivaksi työllisyyttä koskevan kansallisen toimintasuunnitelman kanssa.

Huomiota olisi myös kiinnitettävä mahdollisuuteen toimia vuorovaikutuksessa sosiaalista osallisuutta koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien kanssa. [43]

[43] Tähänastiset kokemukset EU:n tukemista valmistelevista toimista sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi ja ehkäisemiseksi osoittavat, että nämä kaksi alaa ovat todennäköisesti suurelta osin päällekkäisiä sekä kohderyhmien että osallistuvien toimijoiden osalta.

2.2 Paikallistoimijoiden tehtävä täytäntöönpanossa

Paikallista toimintaa työllisyyden hyväksi koskevassa kuulemisprosessissa on saatu hyödyllisiä viitteitä siitä, miten eri toimijat voivat osallistua paikallisiin työllisyysstrategioihin.

A) Paikallisviranomaiset

Paikallisviranomaiset voivat

* toimia mallikelpoisina työnantajina esim. tarjoamalla henkilöstölleen lisäkoulutusta tieto- ja viestintätekniikan alalla ja järjestämällä työt niin, että työntekijöiden on helpompi sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämänsä

* auttaa muita toimijoita edistämään työllisyyttä esim. luomalla yrittäjyyttä suosiva toimintaympäristö aloilla, joille voidaan luoda uusia työpaikkoja, ja yksinkertaistamalla menettelyitä

* edistää yhtenäistä lähestymistapaa työllisyysmahdollisuuksien kehittämiseen sisällyttämällä työllisyysnäkökohdat kaikkiin toimintalinjoihin, kannustamalla ja helpottamalla kumppanuuksien perustamista ja hallintoa ja hyödyntämällä tieto- ja viestintätekniikkaa kuulemisprosessin ja aktiivisen kansalaisuuden edistämiseksi

* varmistaa, että paikallisilla palveluilla tuetaan työllisyyttä esim. järjestämällä kuljetuksen uusille teollisuusalueille ja normaalin työajan ulkopuolella ja järjestämällä kokopäiväisen lastenhoitopalvelun.

Gijónin kunta sijaitsee Asturian alueella Pohjois-Espanjassa, ja siellä on 271 320 asukasta. Alue on kärsinyt teollisuuden taantumisesta, ja nyt se pyrkii tiedon ja tietämyksen kaupungiksi. Vuonna 1999 kunta saattoi yhteen poliittiset puolueet, ammattiliitot ja elinkeinonharjoittajat soveltaakseen työllisyyden suuntaviivoja paikallistasolla. Paikallishallinnon johdossa on yhdistetty toimintalinjoja perinteisten alojen nykyaikaistamiseksi, julkisen sektorin joustavuuden ja dynaamisuuden lisäämiseksi, työpaikkojen löytämiseksi työttömille sekä rahoitus- ja muun tuen tarjoamiseksi yksityiselle sektorille niin, että se voi investoida, kasvaa ja luoda uusia ja parempia työpaikkoja.

B) Yritykset

* Työnantajan ominaisuudessaan yritykset voivat osaltaan edistää Euroopan työllisyysstrategian kaikkia neljää pilaria eli ne voivat tarjota työttömille tilapäistä työskentelyn yhteydessä tapahtuvaa koulutusta ja työkokemusta työllistyvyyttä koskevan pilarin osana, toimia "kummeina" pienemmille yrityksille yrittäjyyttä koskevan pilarin osana, organisoida työtä joustavuuden ja turvallisuuden yhdistämiseksi sopeutumiskykyä koskevan pilarin osana ja parantaa naisten uramahdollisuuksia sukupuolten tasa-arvoa koskevan pilarin osana.

* Yhteistyökumppaneiden ominaisuudessa ne voivat auttaa toisia toimijoita parantamaan osuuttaan työllisyyden kehittämisessä; esimerkiksi tiedottamalla koulutusorganisaatioille, minkälaisia taitoja ne tarvitsevat tulevaisuudessa, ne auttavat kehittämään asianmukaisia koulutusohjelmia.

* Niiden suunnittelu- ja johtamistaidoista voi olla arvokasta etua kumppanuusjärjestelyiden sujuvuudelle ja tehokkuudelle.

Berliinin-Neuköllnin alueellinen työllisyyssopimus perustuu paikallisviranomaisten (pormestarin ja aluehallinnon osien), aluetason poliitikkojen ja Berliinin osavaltion, suurten sekä pienten ja keskisuurten yritysten, vähittäismyyntiorganisaatioiden, paikallisen työvoimapalvelun, osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden, suuren rakennusyrityksen, koulutuslaitosten ja työpaikkojen luomisjärjestelystä vastaavien tahojen yhteistyöhön. Sopimuksen osana suuret yritykset tekevät alussa tilauksia nuorilta aloittavilta pienyrityksiltä, sponsoroivat uusia yrityksiä, kasvurahastoja ja erityistapahtumia kuten "Uuden yrityksen perustamispalkinto" ja "Neuköllnin kauppiaiden ja pk-yritysten päivä" sekä kannustavat työntekijöitä sopimuksen mukaiseen toimintaan. Pk-yritysten verkottaminen on sopimukseen kuuluva pysyvä lisätoimi.

C) Osuus- ja yhteisötalouden organisaatiot ja kansalaisjärjestöt

Kansalaisjärjestöillä voi olla kaksi erilaista tehtävää paikallisessa työllisyysstrategiassa:

* Osuus- ja yhteisötalouden toiminnan edistäjinä ne voivat osallistua Euroopan työllisyysstrategian kaikkien neljän pilarin toimintaan: ne voivat parantaa heikommassa asemassa olevien henkilöiden työllistyvyyttä tarjoamalla näille koulutukseen yhdistettyä työkokemusta, tarjota uusia tavaroita ja palveluita uusiin tarpeisiin ja luoda tämän tuloksena uusia työpaikkoja, ottaa henkilöstönsä mukaan hallintoon ja helpottaa naisten pääsyä työmarkkinoille, koska ne tarjoavat palveluita, joista naisten piti aikaisemmin huolehtia kodin piirissä.

* Kansalaisten ja ryhmien edustajina ja etujen puolustajina ne auttavat kumppanuuksia kehittymään osallistuvammiksi. Koska niillä on monenlaisia taloudellisia ja sosiaalisia tavoitteita, ne tuovat esiin eri kansalaisryhmien tarpeita ja toimivat yleensä lähellä ohjelmien kohderyhminä olevia ryhmiä.

Paikallisessa liikuntahankkeessa tanskalainen FMI-organisaatio järjesti urheilu- ja vapaa-ajan toimintaa heikommassa asemassa oleville ihmisille ja vanhuksille kuudessa paikassa. Ajatuksena oli hyödyntää urheilutiloja, joita työssäkäyvät eivät käytä päiväsaikaan. Näin luotiin työpaikkoja ja uusi ammattinimike: toiminnanohjaaja.

Neljän suuren kaupungin, Brysselin, Pariisin, Lontoon ja Rotterdamin, huono-osaisimmilla alueilla toteutettiin Marcel Hicter -säätiön hanke. Siinä havaittiin, että kun taiteilijat siirtyvät jollekin alueelle, tämä houkuttelee muitakin ammatteja kuten painajia ja puuseppiä, jotka tarjoavat palvelujaan taiteilijoille. Tämän jälkeen ilmestyvät kahvilat, ravintolat, kuljetuspalvelut, pankit ja lehdistö, ja julkinen liikenne järjestetään uudelleen. Kaikki tämä edistää suoraan ja välillisesti työpaikkojen luomista ja elävöittää aiemmin huonommassa asemassa ollutta aluetta.

From Third System and Employment pilot action http://europa.eu.int/comm/employment_social/empl&esf/3syst/index_en.htm

D) Työmarkkinaosapuolet

* Yrityksen tasolla työmarkkinaosapuolet voivat edistää sopeutumiskykyä ja tasa-arvoa koskevia Euroopan työllisyysstrategian pilareita; ne voivat esimerkiksi edistää sopimuksia, joilla pyritään saavuttamaan tarvittava joustavuuden ja turvallisuuden tasapaino, ja ne voivat parantaa työpaikkojen laatua.

* Alueellisella tasolla ne voivat edistää Euroopan työllisyysstrategian kaikkia neljää pilaria; ne voivat esimerkiksi vaikuttaa työvoimapalveluiden ja koulutusorganisaatioiden tarjoamiin palveluihin erityisesti silloin, jos ne ovat mukana niiden hallinnossa. Ne voivat tarjota organisatorista tukea pienyrityksille ja arvokasta paikallista neuvontaa kriisitilanteissa. Naisten uranäkymien edistämiseksi ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen helpottamiseksi ne voivat vauhdittaa alaa koskevien eri direktiivien ja työmarkkinaosapuolten sopimusten täytäntöönpanoa ja valvoa, että tarjolla on korkealaatuisia lastenhoito- ja muita hoivapalveluita.

E) Julkiset työvoimapalvelut

* Julkiset työvoimapalvelut voivat toimia mallikelpoisina työnantajina esimerkiksi tarjoamalla koulutusta työntekijöilleen ja edistämällä sukupuolten tasa-arvoa. Tehtävässään työmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan tasapainottajina ne voivat kartoittaa aktiivisesti paikallisia työllisyysmahdollisuuksia, tarjota räätälöityjä ja helposti saatavia palveluita käyttäjille ja hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa parantaakseen palveluidensa tarjontaa ja pienentääkseen tietoteknisen osaamisen eroja toiminta-alueellaan.

* Paikallisessa työllisyysstrategiaprosessissa ne ovat avainasemassa tuotettaessa yksityiskohtaista tietoa paikallisista työmarkkinoista ja yritysten tarpeista. Niiden olisi tarkasteltava uusia ratkaisuja ja edistettävä yhtenäisiä lähestymistapoja, joilla yhdistetään työttömyys laajempiin yhteiskunnallisiin tarpeisiin kuten asumisoloihin, terveyteen, kulttuuriin ja koulutukseen. Ne voivat toimia välittäjinä yritysten ja koulutusorganisaatioiden välillä ja kehittää yhteyksiä kouluihin, koulutuslaitoksiin, korkeakouluihin, tutkimuselimiin ja yksityisiin työnvälitystoimistoihin.

F) Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen tarjoajat

* Ne voivat osallistua ratkaisevalla tavalla Euroopan työllisyysstrategian kaikkien neljän pilarin edistämiseen: ne auttavat työttömiä parantamaan ammattitaitoaan ja kaikkia kansalaisia harjoittamaan elinikäistä oppimista, ne vahvistavat niiden yrittäjätaitoja, jotka haluavat perustaa yrityksen, ne antavat kaikille paikallisille toimijoille ja kansalaisille taidot, joita tarvitaan paikallisyrittäjyyteen ja aktiiviseen kansalaisuuteen, ja ne auttavat työntekijöitä saattamaan taitonsa ajan tasalle ja naisia parantamaan uranäkymiään.

* Ne ovat keskeisessä asemassa varustamassa kaikkia toimijoita taidoilla, joilla voidaan edistää paikallista työllisyyttä strategisella tavalla.

* Elinikäistä oppimista koskevaan muistioon, jolla käynnistettiin laaja keskustelu yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen kehittämisestä Euroopassa, sisältyi kuusi keskeistä aihetta, joista yksi oli "Oppiminen lähellä kotia". Sen tavoitteena on parantaa opetustarjontaa paikallistasolla. e-Learning-aloitteen kehittämisellä parannetaan jälleen oppimismahdollisuuksia paikallistasolla.

***

LIITE 2: TIIVISTELMÄ PAIKALLISTEN TOIMIJOIDEN KUULEMISESTA

Huhtikuussa 2000 annetussa tiedonannossaan "Paikallinen toiminta työllisyyden hyväksi - Euroopan työllisyysstrategian paikallinen ulottuvuus" [44] komissio käynnisti kuulemisprosessin, jossa pyrittiin selvittämään, miten paikalliset toimijat voivat paremmin edistää työpaikkojen luomista paikallisella tasolla ja miten jäsenvaltion alue- ja keskustasolla ja yhteisön tasolla voidaan parhaiten tukea tätä, erityisesti Euroopan työllisyysstrategian puitteissa.

[44] KOM(2000) 196.

Tiedonanto oli osoitettu neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Kannustaakseen kaikkia asiaan liittyviä tahoja ilmaisemaan kantansa asiasta komissio lisäksi järjesti suoraan tai tuki kuutta aihekohtaista seminaaria tiedonannossa esiin otetuista eri aiheista. Tällä tavoin monilla tahoilla oli mahdollisuus osallistua keskusteluun.

Kuuleminen saatiin päätökseen joulukuussa 2000, ja siinä lisättiin tietoisuutta paikallisista työllisyystoimista, saatiin uusia ajatuksia ja tietoja mahdollisuuksia estävistä tekijöitä. Keskustelulle antoi lisäpontta se, että sitä käytiin samanaikaisesti rakennerahastojen ohjelmakautta 2000-2006 koskevan suunnittelukauden aikana.

Avoimen ja kirjallisen kuulemisen kautta saatiin kantoja erittäin monenlaisilta tahoilta: paikallisviranomaisten yhdistyksiltä, yksityishenkilöiltä, alue- ja paikallishallinnolta, osuus- ja yhteisötalouden organisaatioilta ja verkostoilta sekä työmarkkinaosapuolilta.

Useimmat keskusteluun osallistuneista katsoivat, että huhtikuussa 2000 annettu tiedonanto tarjosi käyttökelpoiset puitteet keskustelua varten, koska siinä oli kartoitettu asiaan liittyvät toimijat ja aiheet, ja että se toimi tukena paikallisille toimijoille ja siinä tunnustettiin näiden, erityisesti paikallisviranomaisten, tehtävä työllisyyden kehittämisessä.

Pääaiheet:

* Vastauksissa korostettiin tarvetta noudattaa toissijaisuusperiaatetta etenkin otettaessa käyttöön työllisyyttä koskevia paikallisia toimintasuunnitelmia ja varmistaa, että paikallinen toiminta on yhteensopivaa ja johdonmukaista kansallisten suuntaviivojen ja ensisijaisten tavoitteiden kanssa. Paikallisten toimien ja työmarkkinapolitiikan kansallisten tavoitteiden väliset mahdolliset konfliktit mainittiin myös.

* Luxemburgin prosessin kuulemismenettelyä ja vertailuanalyysiä pidettiin yleisesti sopivana välineenä, vaikkakin jotkin tahot olisivat halunneet, että Euroopan työllisyysstrategian alueelliseen ulottuvuuteen olisi viitattu selkeämmin. Yksi tiedonannon olettamuksista oli, että Euroopan työllisyysstrategia tarjoaa asianmukaiset poliittiset puitteet paikallisille toimijoille, jotta nämä voivat sisällyttää työllisyysnäkökohdat kaikkeen toimintaansa. Siinä oletettiin myös, että työllisyyden suuntaviivat tarjoavat puitteet, jotka voidaan mukauttaa paikallistasolle. Useimmissa kommenteissa oltiin samaa mieltä mutta katsottiin, että paikallista työllisyyden kehittämistä koskeva erityinen suuntaviiva ei vielä ole riittävä perusta työllisyyttä koskeville paikallisille toimille.

* Alueiden komitea ja Euroopan parlamentti [45] ja monet muut tahot katsoivat, että paikallis- ja aluehallinnon organisaatioiden olisi osallistuttava kansallisten toimintasuunnitelmien laatimiseen ja täytäntöönpanoon. Toimintasuunnitelmien valmistelun osalta ehdotettiin, että politiikan muutoksista olisi järjestettävä virallinen kuulemisprosessi, tiedotustilaisuuksia ja seminaareja, jotta paikallistason toimijat voisivat osallistua ja voitaisiin kehittää työllisyysstrategian tavoitteita tukevia paikallisia suunnitelmia. Joidenkin mielestä myös osuus- ja yhteisötalouden organisaatiot olisi otettava tähän mukaan.

[45] Euroopan parlamentin päätöslauselma A5-0341/2000, 30.11.2000.

* Euroopan parlamentin päätöslauselmaluonnoksessa esitettiin, että kansallisissa toimintasuunnitelmissa olisi selvästi ilmoitettava paikallis- ja alueviranomaisten osallistumisaste samoin kuin toimivallan ja vastuun jako eri tasoille. Joissakin kommenteissa vaadittiin pohtimaan tarkemmin ja selkeyttämään eri tasojen tehtäviä ja valtuuksia. Työmarkkinoiden fragmentoitumisvaara olisi vältettävä.

* Useimmat kuulemiseen osallistuneet tahot painottivat, että paikallistoimijoiden ei pitäisi toimia pelkästään toteuttamistasolla. Koko kuulemisprosessin ajan paikallisten työllisyyssuunnitelmien laatimisesta tuli esiin lukuisia kokemuksia, jotka osoittivat, että hankekeskeisestä lähestymistavasta on siirrytty strategisempaan asenteeseen. Aluetaso voi osaltaan parantaa paikallisviranomaisten ja muiden paikallistoimijoiden valmiuksia kehittää oman yhteisönsä tarpeisiin sopivia strategioita. Kaikki tahot kannattivat yleisesti kaikkien päätöksentekotasojen välistä yhteistyötä. Kommenteissa ehdotettiin, että eri toimintatasojen väliset suhteet määriteltäisiin sopimuksissa nykyistä paremmin.

* Monissa vastauksissa korostettiin, että työllisyyspolitiikan välineitä ei pitäisi tarkastella eristyksissä ja että työllisyysstrategia olisi sisällytettävä kestävää kehitystä koskeviin laajempiin strategioihin. Kuulemisprosessissa tunnustettiin yhteisön tuen merkitys Euroopan työllisyysstrategian täytäntöönpanolle paikallistasolla. Olisi hyödyllistä, jos Euroopan unioni määrittelisi ne tekijät, jotka mahdollistavat työllisyyttä koskevien paikallisten toimien vertailuanalyysin eli vertaamisen hyviin toimintatapoihin. Joidenkin kuulemiseen osallistuneiden tahojen mukaan rakennerahastojen hallinnollisista prosesseista olisi tehtävä joustavampia ja suotuisampia osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden kannalta.

* Useimmissa kommenteissa korostettiin tarvetta integroituihin lähestymistapoihin ja kumppanuustoimintaan. Moniulotteisia lähestymistapoja kaivattiin erityisesti sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi; syrjäytyminenhän ei aiheudu pelkästään taloudellisista vaan myös muista syistä (esim. kulttuuriin, ikään ja teknologiaan liittyvistä syistä).

* Monet osallistujat myös huomauttivat tasa-arvonäkökohtien puutteesta tiedonannossa ja ehdottivat, että ne olisi otettava huomioon paikallisissa kehittämisaloitteissa.

* Kuulemisessa korostui paikallisviranomaisten avainasema työllisyyden alalla. Vastauksissa korostettiin, että paikallisviranomaiset saattavat edustaa todellista liikkeellepanevaa voimaa alueellisten hankkeiden muokkaamisessa. Kumppanuuteen perustuva lähestymistapa tuotiin erikseen esiin tällaiseen toimintaan sopivana toimintakehyksenä.

* Monet osuus- ja yhteisötalouden organisaatiot ja jotkin paikallisviranomaiset toivat esiin mahdollisuuden ottaa käyttöön sosiaalisia lausekkeita julkisten hankintojen ja palveluiden ulkoistamisen yhteydessä. Tavoitteena on edistää työllisyyttä, yritysten sosiaalista vastuuta ja osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden palveluiden tarjontaa. Monissa kommenteissa käsiteltiin osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden rahoituslähteitä, koska rahoituksen epävakaus on yksi sektorin suurimmista ongelmista. Joissakin kommenteissa painotettiin, että osuus- ja yhteisötalouden organisaatioita olisi autettava ja tuettava samalla tavalla kuin pk-yrityksiä, myös yrityssuunnittelun, rahoitushallinnan, järjestelmäkehittämisen ja perinteisten rahoitusvälineiden saatavuuden osalta.

* Kuten alueiden komitea [46] totesi, asianmukaiset taidot ja rakenteet ovat ennakkoedellytys paikallista työllisyyden kehittämistä varten. Pystyäkseen toimimaan strategisesti paikallisviranomaisten on muutettava kulttuuriaan, hallintoaan ja organisaatiotaan. Vain siten ne voivat estää politiikan fragmentoitumisen, edistää eri toiminta-alojen koordinaatiota, toimia yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa ja omaksua edunsaajakeskeisemmän lähestymistavan.

[46] Alueiden komitean lausunto, 21.1.2000, CdR 187/2000 lopullinen.

* Useissa kommenteissa korostettiin paikallisviranomaisten erinomaista asemaa, jota ne voivat hyödyntää edistäessään tieto- ja viestintätekniikan ja uusien oppimistapojen käyttöä, kehittäessään strategioita, antaessaan paikallisille toimijoille selvän vision niiden roolista paikallisen talouskasvun edistäjinä, ja luodessaan edellytykset uudelle toiminnalle korkean teknologian alan teollisuudessa ja palveluissa.

* Osaamisyhteiskuntaan liittyen talous- ja sosiaalikomitea [47] ehdotti, että alueellisten koulutusaloitteiden ja -sopimusten kannustamisella olisi pyrittävä vahvistamaan tietoisuutta kulttuurista, levittämään osaamista, esittelemään tietoyhteiskunnan teknologiaa, kannustamaan innovaatioita tuotanto- ja palvelualalla ja edistämään ammattitaitoa ja työllistettävyyttä.

[47] Talous- ja sosiaalikomitean lausunto, CES 1186/2000, Bryssel, 18.-19.10.2000.

* Pk-yritysten merkityksestä paikallisen työllisyyden kehittämisessä oltiin varsin yksimielisiä. Jotkut keskusteluun osallistujat kuitenkin toivat esiin, että suurten tai ylikansallisten yritysten tehtävää ei pitäisi unohtaa, koska ne vaikuttavat voimakkaasti paikalliseen työllisyyteen alihankintasopimusten ja hankintaketjujen kautta.

* Yleisesti tunnustettiin, että paikallisissa strategioissa olisi aluksi luotava riittävä sääntely- ja tukikehys yrityksille. Sekin tunnustettiin, että tärkeät sääntelyalat (esim. vero-, sosiaaliturva-, työ- ja yrityslait) eivät yleensä kuulu paikallis- tai alueviranomaisten toimivaltaan.

* Tiedonannossa esiin otettuja osuus- ja yhteisötaloutta koskevia seikkoja käsiteltiin laajalti. Monissa puheenvuoroissa korostettiin tarvetta yhteisiin määritelmiin ja luotettaviin tilastoihin.

* Kommenteissa vahvistui yleisesti, että osuus- ja yhteisötaloudella voidaan vastata esimerkiksi urheilun, ympäristönsuojelun tai ekoviljelyn alalla esiintyviin tarpeisiin. Esiin kuitenkin tuotiin, että osuus- ja yhteisötalouden organisaatiot ovat mukana Euroopan työllisyysstrategian kaikissa neljässä pilarissa eivätkä pelkästään paikallista työllisyyden kehittämistä koskevassa erityissuuntaviivassa.

* Kommenteissa tunnustettiin, että vapaaehtoissektorilla voi olla merkittävä asema työllisyyteen liittyvissä paikallisissa kumppanuusjärjestelyissä, jos sille annetaan yhdenvertainen asema päätöksenteossa, jos sen riippumattomuutta kunnioitetaan ja jos sektori itse ottaa vastuun yhteisesti sovittujen poliittisten prioriteettien toteuttamisesta.

* Työmarkkinaosapuolten osallistumisen välttämättömyys eri verkostoihin ja strategisen koordinoinnin välineisiin paikallistasolla tunnustettiin laajalti. Joissakin kommenteissa tuotiin esiin, että kuulemisrakenteet ja alojen väliset neuvottelut aluetasolla ovat heikkoja ja että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu voisi olla aluetasolla realistisempaa ja tehokkaampaa kuin paikallistasolla. Kommenteissa myös mainittiin eri tasojen (Euroopan tason ja jäsenvaltion keskus-, alue- ja paikallistason) työmarkkinaosapuolten välisen koordinoinnin vaikeudet.

* Monissa kommenteissa painotettiin, että paikallisten julkisten työvoimapalveluiden olisi oltava aktiivisempia ja markkinoitava paremmin palveluitaan. Toisaalta niiden olisi vietävä palvelunsa lähemmäs palveluiden tarvitsijoita, mutta samalla niiden olisi sisällytettävä työnhaku laajempiin sosiaalisiin tarpeisiin (asuminen, terveys, kulttuuri, koulutus) annettaviin vastauksiin. Toisaalta taas niiden olisi vastattava paremmin yritysten tarpeisiin. Niiden tehtävän välittäjänä työmarkkinoilla ei pitäisi rajoittua työvoiman kysynnän ja tarjonnan tasapainottamiseen vaan niistä olisi tultava välittäjiä myös yritysten ja koulutuskeskusten välille, eli niiden olisi kehitettävä yhteyksiä kouluihin, koulutuslaitoksiin, korkeakouluihin, tutkimuselimiin ja yksityisiin työnvälitystoimistoihin.