RIIPPUMATTOMAN ASIANTUNTIJARYHMÄN KERTOMUS KOMISSIOLLE maatalouden geneettisten voimavarojen säilyttämisestä, kuvaamisesta, keräämisestä ja käytöstä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/94 täytäntöönpanosta

SISÄLTÖ

I. Johdanto

II. Viiteaineisto (neuvoston asetus (EY) N:o 1467/94 ja työohjelma)

III. Tilanne perintöainesta koskevan GENRES-ohjelman toteuttamisen puolessa välissä

1. Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/94 täytäntöönpanosta (KOM(97) 327).

2. Eurooppa-neuvoston 20-21.10.1997 pidetyn 2034:nnen istunnon valmisteluasiakirja

3. Euroopan parlamentin päätöslauselma neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/94 täytäntöönpanoa koskevasta komission kertomuksesta neuvostolle ja Euroopan parlamentille (EYVL C 167, 1.6.1998, s. 303)

IV. Riippumattoman asiantuntijaryhmän huomautuksia

1. Onko ohjelman tavoitteet saavutettu-

2. Onko ohjelma oikein kohdennettu-

3. Toteutettiinko yhdistetyissä toimissa ja hankkeissa, joiden kustannukset jaetaan, tärkeysjärjestys lajien valinnassa ja työn järjestely asianmukaisesti-

4. Kattoiko ohjelma unionin alueen asianmukaisesti-

5. Laadittiinko luettelot ja toteutettiinko liitännäistoimenpiteet asianmukaisesti-

6. Ovatko hankkeet YMP:n ja biologista monimuotoisuutta koskevan Rion yleissopimuksen mukaisia-

7. Onko hallinto ja hallinnointi hoidettu moitteettomasti-

8. Perintöaineksen käyttöön liittyvät lakisääteiset seikat

9. Valtioista riippumattomien järjestöjen osallistuminen

10. Samoja aiheita käsittelevien kansainvälisten järjestöjen osallistuminen

11. Perintöainesta koskevien kansallisten ohjelmien mukaanotto

V. Suosituksia

I. Johdanto

Biologinen monimuotoisuus aiheuttaa huolta erittäin korkealla tasolla kaikkialla maailmassa. Kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen ja näin ollen sitoutuneet asian edistämiseen. Biologinen monimuotoisuus on tärkeä maataloudelle sen laajassa merkityksessä ja samalla sillä suojellaan ja parannetaan ympäristöä tulevien sukupolvien hyväksi.

Vaikka biologisen monimuotoisuuden yleinen tuntemus on lisääntynyt huomattavasti, geneettisen monimuotoisuuden tärkeintä merkitystä kaikenlaisissa biologisen monimuotoisuuden dynaamisissa muutoksissa ei vieläkään juuri tunneta.

Tuntemus on sitäkin heikompaa, kun ajatellaan geneettisen monimuotoisuuden keskeistä asemaa niissä sopeutumismuutoksissa, joita on tapahtunut maatalouteen jo ammoisista ajoista kuuluneissa viljelykasveissa ja kotieläimissä.

Tarkoitukselliset jalostustoimet ja jalostusmenetelmien tehostuminen ovat nopeuttaneet huomattavasti muutoksen dynamiikkaa kasvinviljelyssä ja karjankasvatuksessa 1900-luvulla, ja nykyisin ymmärretään, että tämä voi vaarantaa nykyisen jäljellä olevan geneettisen monimuotoisuuden tason.

Geneettistä monimuotoisuutta on pyritty säilyttämään jo 1900-luvun alusta alkaen keräämällä näytteitä uhanalaisten maatiaislajien siemenistä. Satoja tuhansia siementen näytteitä on säilötty geenipankkeihin EU:n jäsenvaltioissa ja kaikkialla maailmassa. Hyödyllinen geneettinen monimuotoisuus, joka on säilytetty ja jota on edelleen suojeltava, selviää kuitenkin vain arvioimalla taloudellisesti merkittävien ominaisuuksien välisiä eroja. Äskettäin kehitetyillä tarkemmilla laboratoriomenetelmillä voidaan jopa mitata geenipankkinäytteiden ja kotieläinten geneettisen eron ulottuvuus. Tällä tavoin voidaan määrittää vielä nykyään olemassa oleva geneettinen monimuotoisuus pitkälle jalostetuissa kotieläimissä ja vanhoissa kotieläinroduissa. Tämä pätee myös viljelykasvien luonnonvaraisiin sukulaisiin. Geenipankeissa olevien taloudellisesti merkittävien kasvilajien asianmukainen arviointi tai kotieläinten välisten erojen mittaaminen ei kuitenkaan ole helppoa.

Kun geneettisen monimuotoisuuden tärkeä merkitys tunnetaan hyvin, ymmärretään myös tavoitteiden toteuttamisen edistämiseksi maatalouden geneettisten voimavarojen säilyttämisestä, kuvauksesta, keräämisestä ja käytöstä 20 päivänä kesäkuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/94 [1] mukaisissa hyvin yhteensovitetuissa hankkeissa toteutetusta EU:n jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä ja yhdistetyistä toimista saatava lisäarvo. Biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa hyväksyttyjen säilyttämistä koskevien velvoitteiden lisäksi tärkeimmäksi seikaksi muodostuu geneettisen monimuotoisuuden saatavuus ja sen käyttö. Jatkuvuus ja menestys on turvattava viljelykasvien ja kotieläinten jalostuksessa, jotta Euroopassa päästäisiin 2000-luvulla kestävään maataloustuotantoon.

[1] EYVL L 159, 28.6.1994, s. 1.

II. Viiteaineisto (neuvoston asetus (EY) N:o 1467/94 ja työohjelma)

Asetuksen (EY) N:o 1467/94 11 artiklan 1 kohdassa säädetään, että komissio tarkastelee ohjelman kolmantena täytäntöönpanovuonna ohjelmaa uudelleen ja analysoi tilannetta erityisesti taloudellisesta näkökulmasta. Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän uudelleen tarkastelun tuloksista.

Saman asetuksen 11 artiklan 2 kohdassa säädetään, että ohjelman päätyttyä komissio nimeää ryhmän riippumattomia asiantuntijoita arvioimaan tuloksia. Tämän ryhmän laatima kertomus, johon on liitetty komission huomioita, esitetään Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä talous- ja sosiaalikomitealle.

Asetuksen 8 artiklassa tarkoitetuista asetuksen (EY) N:o 1467/94 mukaisista ohjelman toteuttamismenettelyistä määrätään yksityiskohtaisesti liitteessä I. Yleisten määräysten soveltamisalaan kuuluvat yhteisön maatalouden geneettisten voimavarojen eli perintöaineksen juokseva luettelointi, yhdistetyt toimet, perintöaineksen säilyttämistä, kuvaamista, keräämistä ja käyttöä koskevat hankkeet, joiden kustannukset jaetaan, sekä liitännäistoimenpiteet. Asetuksen liitteessä (ks. liite I, osa III) annetaan tekniset määräykset, joihin kuuluu soveltamisala ja toiminta (juokseva luettelointi sekä säilyttäminen, dokumentointi ja tietojen vaihto). Kuhunkin hankkeeseen on liitettävä seuraavat vaiheet:

1) Työsuunnitelman laatiminen,

2) Kokoelmien kuvaaminen,

3) Arviointi ja toissijainen kuvaaminen,

4) Kokoelmien lajitteleminen,

5) Kokoelmien järkeistäminen,

6) Perintöaineksen hankkiminen.

Asiantuntijaraati voi vapaasti käyttää "viiteaineistoa" tarkastelussa. Komissio on toimittanut alustavat tiedot ja seuraavat asiakirjat:

- neuvoston asetus (EY) N:o 1467/94, 20.6.1994, 17 sivua,

- komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille, 30.6.1997, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/94 (KOM(97)327 lopullinen) täytäntööpanosta, 32 sivua,

- Euroopan parlamentin päätöslauselma 15.6.1998 neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/94 täytäntöönpanoa koskevasta komission kertomuksesta neuvostolle ja Euroopan parlamentille (EYVL C 167, 1.6.1998, s. 303),

- kaikki asiantuntijaraadin huomautukset kolmesta julkaistusta hankkeiden toteuttamista koskevasta pyynnöstä,

- perintöainesta käsittelevän komitean 13 kokouksen pöytäkirjat,

- komission ja valtioista riippumattomien järjestöjen välisten kokousten pöytäkirjat,

- kunkin 21 valitusta hankkeesta tehdyn sopimuksen tekniset liitteet,

- kunkin hankkeen koordinoijalle 25.1.2000 lähetetty kysely,

- em. kyselyyn saadut vastaukset,

- ja tarvittaessa käytettävissä olleet perintöainekseen liittyvät arkistojen hallinnolliset asiakirjat.

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/94 ja Euroopan parlamentin päätöslauselman perusteella voidaan esittää seitsemän pääkohtaa:

1. määrätietoisuuden puute,

2. kirjaamista tehostavien liitännäistoimenpiteiden käytön laiminlyönti yksityisten ja julkisten geenipankkien vaihdossa ja kerätyn aineksen laadun parantamisessa,

3. suositetaan lähestymistavan muuttamista siten, ettei keskityttäisi vain yksittäiseen lajiin, vaan otettaisiin huomioon toisilleen sukua olevat lajiryhmät,

4. alkuperäisellä sijaintipaikalla toteutettavia säilyttämis- ja käyttötoimenpiteitä olisi lisättävä,

5. palkkiolajikkeiden lisäksi olisi edistettävä myös alueellisten hyötykasvien säilyttämistä,

6. kumppaneiden (geenipankkien, alkuperäisillä sijaintipaikoilla toimivien säilyttäjien, puutarhurien ja karjankasvattajien) välille olisi varmistettava rakentava yhteistyö,

7. tiiviimpää yhteistyötä tehtävien jaossa suositellaan viljelykasvien perintöainesta koskevan eurooppalaisen yhteistyöohjelman (ECP/GR) ja Euroopan metsien perintöainesta koskevan ohjelman (EUFOR-GEN) välille.

Asiantuntijaraati päätti hyväksyä seuraavan viiteperustan:

1. Onko ohjelman tavoitteet saavutettu-

2. Onko ohjelma oikein kohdennettu-

3. Toteutettiinko tärkeysjärjestys lajien valinnassa ja työn järjestely asianmukaisesti-

4. Kattoiko ohjelma unionin alueen asianmukaisesti-

5. Laadittiinko luettelot ja toteutettiinko liitännäistoimenpiteet asianmukaisesti-

6. Ovatko hankkeet YMP:n ja biologista monimuotoisuutta koskevan Rion yleissopimuksen mukaisia-

7. Onko hallinto ja hallinnointi hoidettu moitteettomasti-

8. Perintöaineksen käyttöön liittyvät lakisääteiset seikat

9. Valtioista riippumattomien järjestöjen osallistuminen

10. Samoja aiheita käsittelevien kansainvälisten järjestöjen osallistuminen

11. Perintöainesta koskevien kansallisten ohjelmien mukaanotto.

III. Tilanne perintöainesta koskevan GENRES-ohjelman toteuttamisen puolessa välissä

1. Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/94 täytäntöönpanosta, KOM(97) 327, 30.6.1997

Mainittakoon seuraavat päätelmät ja suositukset, jotka koskevat hallinnointia:

- ohjelmakomitea korosti kotieläinten perintöainekseen käytettävien menojen lisäämisen tärkeyttä,

- olisi erityisesti pyrittävä täydentämään komission lähdeluetteloa, niin että se voitaisiin julkaista www-sivuilla.

Erityisen tarpeellista olisi:

- järjestää seminaareja, työryhmiä ja teknisiä kokouksia, joissa käsiteltäisiin erityisesti perintöaineksen kestävää käyttöä,

- järjestää koulutusta, joka olisi tarkoitettu nimenomaan valtioista riippumattomille järjestöille.

Asiaa koskevat päätelmät ovat seuraavat:

- Asetuksen soveltamisalaan olisi kuuluttava "eurooppalaisen" perintöaineksen lisäksi myös sen luonnonvaraiset sukulaiset.

- Jäsenvaltiot katsovat, että saatavuutta koskevat kansainväliset ja yleismaailmallisesti toteutettavat sopimukset ovat erittäin tärkeitä, jotta kasvien perintöaines voitaisiin säilyttää tosiasiallisesti ja sitä voitaisiin käyttää kestävällä tavalla.

- Olisi suositeltavaa, että asetuksen (EY) N:o 1467/94 hallinnoinnissa otettaisiin säännönmukaisesti huomioon vastaavat säännöt muissa kansainvälisissä ohjelmissa, jotta saataisiin aikaan mahdollisimman suuri synergia ja lisäarvo.

- koska kansainvälisellä tasolla toteutetuissa neuvotteluissa, jotka koskevat kasvien perintöaineksen saatavuutta ja omistusta, on jatkuvasti vaikeuksia, Euroopan unionin olisi varalta muotoiltava yhteinen kanta kotieläinten perintöaineksesta.

2. Eurooppa-neuvoston 20-21.10.1997 pidetyn 2034:nnen istunnon valmisteluasiakirja

Neuvosto tarkasteli vuonna 1994 käynnistetyn yhteisöohjelman täytäntöönpanoa komission esittämän kertomuksen perusteella ja tuki puheenjohtajavaltion päätelmiä, joissa korostettiin seuraavia seikkoja:

- toiminta on merkittävää ja sen käyttöön on annettava riittävä rahoitus ja henkilöstö, joilla varmistetaan sen menestys, jota ei vielä ole saavutettu (tietyiltä hyviltä hankkeilta puuttuu rahoitus, ohjelman hallinnoinnista vastaavia henkilöitä ei ole nimetty),

- kotieläimiä ja kasveja koskevien hankkeiden välistä tasapainoa olisi parannettava.

Lopuksi neuvosto kehotti aloittamaan toimintaohjelmaa koskevan valmistelevan työn komissiossa mahdollisimman pian. Ohjelma seuraa nykyistä ohjelmaa kahden vuoden kuluttua: kaikki valtuuskunnat katsoivat, että nykyisen ohjelman soveltamisalaa olisi laajennettava ja sille myönnettyä rahoitusta lisättävä, jotta vahvistettaisiin EU:n arvovaltaa kansainvälisissä neuvotteluissa.

3. Euroopan parlamentin päätöslauselma neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/94 täytäntöönpanoa koskevasta komission kertomuksesta neuvostolle ja Euroopan parlamentille (EYVL C 167, 1.6.1998, s. 303)

IV. Asiantuntijaryhmän huomautuksia

1. Onko ohjelman tavoitteet saavutettu-

Euroopan unionin neuvosto toteaa asetuksessa (EY) N:o 1467/94: "olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet [geneettisten voimavarojen] säilyttämiseksi, kuvaamiseksi, keräämiseksi ja käyttämiseksi, jotta edistettäisiin yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita ja biologisen monimuotoisuuden ylläpitämistä - - biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen mukaisesti".

Nämä yleiset tavoitteet on lisäksi täsmennetty työohjelmassa (VI/4128/94), jossa todetaan, että ohjelman tavoitteena on koordinoida ja edistää yhteisön tasolla jäsenvaltioissa aloitettua työtä yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti tukea ja edistää niiden jäsenvaltioiden ponnisteluja, joissa toteutettu työ osoittautui soveltumattomaksi.

Nämä täsmennykset keskittyvät YMP:n tavoitteisiin ja niissä kiinnitetään erityistä huomiota perintöaineksen käyttöön. Biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa on myös suojatoimiin liittyviä seikkoja, jotka eivät koske käyttöä eikä niitä ole suoraan käsitelty hankkeissa.

Arviot siitä, onko ohjelman tavoitteet saavutettu hyväksytyissä hankkeissa, olisi perustettava pääasiallisesti ehdotuksissa asetettuihin tavoitteisiin ja kyselyyn annettuihin vastauksiin, sillä seitsemän hanketta on pantu alulle vasta äskettäin ja vain kahdesta hankkeesta on saatu loppuraportti.

Asiantuntijaryhmä päätyy seuraavaan:

1. Työohjelman 1 artiklan 6 kohdassa esitetty erityinen tärkeysjärjestys, esim. EY:ssä taloudellisesti merkittäville lajeille annettava etusija, on yleisesti toteutettu hyväksyttyjen hankkeiden tavoitteissa.

2. Perintöaineksen käytön erityinen suosiminen (1) tuotannon monipuolistamiseksi, (2) tuotteen laadun parantamiseksi ja (3) ympäristön paremmaksi huomioon ottamiseksi on otettu hyväksyttyjen hankkeiden tavoitteissa vain epäsuorasti huomioon.

3. Tavoite suunnata kuvaamis- ja käyttötyö tuotteiden ja tuotantomenetelmien laadun parantamiseen, jolla osaltaan vähennetään panoksen osuutta ja edistetään tuotannon laajaperäistämistä varmistaen näin ympäristön parempi huomioon ottaminen, on otettu epäsuorasti huomioon hankkeissa korostamalla tuottamattomia seikkoja, jotka liittyvät sellaisten vähäisempien rotujen terveyteen ja vankkuuteen, jotka eivät ole kilpailukykyisiä verrattuna kaupallisessa maidontuotannossa sekä sian- ja kaninkasvatuksessa käytettyihin rotuihin. Kasveja koskevissa hankkeissa on myös korostettu kestävyyttä ja lujuutta. Tavoitetta löytää perinteisille tai uusille maataloustuotteille uusia käyttömuotoja niiden lisäarvon lisäämiseksi ei ole suoraan käsitelty. Vähäisempien rotujen ja alikäytettyjen viljelylajien ja niiden erityisten tuottamattomien piirteiden korostaminen sopii maatalouden luonnonmukaisiin tuotantomenetelmiin, joilla tuotetaan erityistuotteita.

4. Tavoite rajoittaa kerääminen rotuihin, joissa esiintyy käyttökelpoisuutta selvästi rajoittavia puutteita tai joilla on ainutlaatuisia uhanalaisia ominaisuuksia, jotka voidaan menettää, on saavutettu epäsuorasti valikoimalla vähäisempiä rotuja, jotka eivät ole kilpailukykyisiä verrattuna kaupallisessa maidontuotannossa tai sian- ja kaninkasvatuksessa käytettyihin rotuihin.

Taulukossa 1 esitetään yleiskatsaus siitä, kuinka paljon huomiota on kiinnitetty yleisiin tavoitteisiin liittyviin eri seikkoihin. Eniten huomiota on yleensä kiinnitetty kuvaamiseen ja yhteensovittamiseen. Kasveja koskevissa hankkeissa on korostettu käyttöä ja järkeistämistä enemmän kuin kotieläimiä koskevissa hankkeissa.

Taulukko 1. Tavoitteiden saavuttamisaste

>TAULUKON PAIKKA>

Merkintä puuttuu: ei kiinnitetty huomiota lainkaan

* vähän huomiota //

** jossain määrin huomiota

*** paljon huomiota //

2. Onko ohjelma oikein kohdennettu-

Tukikelpoiset ja tukeen soveltumattomat toimet on kuvattu asetuksen (EY) N:o 1467/94 osassa III tekniset määräykset ja yksityiskohtaisemmin työohjelman VI/4128/94 kohdassa 1.5. tukikelpoiset ja tukeen soveltumattomat toimet.

Näyttää siltä, että nämä rajoitukset on yleensä ymmärretty oikein ja että kaikki hyväksytyt 21 hanketta ovat asianmukaisia.

Yksivuotisten yrttikasvilajien, jotka ovat joko peräisin Euroopasta tai joilla on läheisiä sukulaislajeja Euroopassa, sijaintipaikalla toteutettavaa säilyttämistä olisi voitu korostaa enemmän. Tällaisella perintöaineksella on usein arvokkaita, erityisesti tauteja ja tuholaisia sietäviä geenejä, jotka voitaisiin siirtää niiden Euroopassa viljeltäviin sukulaisviljelykasveihin.

Monivuotisia puulajeja koskevissa hankkeissa on ehkä korostettu liikaa klooniaineistoa eikä tunnustettu sitä, että siemenlisäysaineiston säilyttämisellä on merkittävä dynaaminen ulottuvuus. Klooneihin perustuvat kokoelmat ovat tietysti tärkeimpiä silloin, kun kloonit ovat hyväksyttyjä vanhoja viljelylajikkeita. On kuitenkin huomattava, että kloonien säilyttäminen on staattista eikä se vastaa kokonaisvaltaiseen ilmaston muutokseen eikä isäntäkasvien ja loiskasvien vuorovaikutukseen. Kloonit ovat monella tapaa kehityksellisesti kuolleita pisteitä eivätkä ne juurikaan lisää geneettistä monimuotoisuutta. Siemenlisäysaineisto koostuu geneettisesti vaihtelevista yksilöistä. Tällaiset kannat ovat näin ollen erityisen arvokkaita kokonaisvaltaisen ilmastollisen muutoksen koettelemassa maailmassa, sillä ne pystyvät geneettisesti vastaamaan muuttuvaan ympäristöön. Tästä aiheesta on annettu varteen otettavia ehdotuksia hankkeessa nro 78, joka koskee eurooppalaista jalavaa. Ehdotetaan, että lisättäisiin siemenistä (loppujen lopuksi) lisääntyvien luonnonvaraisten kasvikantojen säilyttämistä sijaintipaikalla. Jos monivuotisia kasvilajeja kerätään (sijaintipaikan ulkopuolella oleviin) klooniarkistoihin, vaikuttaa siltä, että yhteisökattavuuteen liittyvät seikat aiheuttavat joskus sellaisten elävien kokoelmien syntymistä, jotka ovat koko Euroopan kattavuusalueen säilytysaineistoa. Tällaiset arkistot koskevat useita toisistaan poikkeavia ekoalueita yhteisössä. Tällaista olisi kuitenkin vältettävä, sillä tällaisilla lajeilla on voimakas mukautumiskyky ekologisiin suhteisiin, jotka perustuvat valoon, lämpötilaan, maantieteellisiin leveys- ja korkeusasteisiin. Näin ollen tällaiset kokoelmat eivät ilmennä lajivaihteluita kovinkaan hyvin, sillä eri ekoalueilta saadut kloonit reagoivat eri tavoin arkistoympäristöön. Elävien kokoelmien olisi perustuttava ekoaluevyöhykkeisiin ja olisi parempi perustaa useita pieniä eläviä kokoelmia ekoalueittain eikä vain yhtä tai kahta, joissa ei oteta huomioon mukautumisseikkoja. Ekoaluekokoelmat voidaan myös liittää suoraan kasvinjalostustarkoitukseen kerätyn aineiston käyttöön.

Kaikissa neljässä kotieläimiä koskevassa hankkeessa korostetaan tietokannan kehittämistä ja rotujen kuvaamista. Sikoja ja kaneja koskevissa hankkeissa korostetaan lisäksi kryopreservaatioon perustuvaa säilyttämistä. Tietokannan kehittämisessä pyritään käyttämään toimivia EAAP:n ja FAO:n sikojen ja nautakarjan tietokantoja ja liittämään kanit FAO:n tietokantaan. Rotujen kuvaamisen tarkoituksena on määrittää, mitkä vähäisemmät sika- ja nautakarjarodut olisi valittava säilytettäviksi ja käytettäviksi. Säilyttämisessä keskitytään parantamaan ja edistämään kryopreservaatiotekniikkaa ja sen käyttöä sikoihin ja kaneihin. Käyttöön liittyviä seikkoja käsitellään vain epäsuorasti.

3. Tärkeysjärjestyksen toteuttaminen lajien valinnassa ja työn järjestelyssä yhdistetyissä toimissa ja hankkeissa, joiden kustannukset jaetaan

Erityinen tärkeysjärjestys lajien valinnassa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/94 nojalla laaditun komission työohjelman kohdassa 1.6. Työohjelmassa annettuja suuntaviivoja ei ole noudatettu kovinkaan tiukasti ja tiettyjä seikkoja koskevat päätökset on tehty sovellutusten välisten laatuerojen perusteella ja niihin on lisäksi voinut vaikuttaa tilapäinen varojen puute, koska käytössä ei ole ollut sitovaa talousarviota (esim. kotieläimiä koskevan hankkeen nro 88 lyhyt kesto).

Edellä mainituissa komission työohjelman suuntaviivoissa kehotetaan noudattamaan kuutta "loogista vaihetta". Näistä vaiheista toistaiseksi vain kaksi kaikkiin hankkeisiin sovellettavaa vaihetta koskee käyttöä, ajan tasalle saattamista ja jossain tapauksissa asianmukaisen tietokannan perustamisesta annetut kansainväliset normit (esim. kasveja koskevat IPGRI-normit ja kotieläimiä koskevat EAAP/FAO-normit) täyttävien kuvaajien kehittämistä. Seuraava kuvaamis- ja arviointivaihe perustuu suurelta osin vahvistettuihin kansainvälisiin normeihin.

a) Kotieläimiä koskevat hankkeet

Valituksi tuli neljä hanketta, joista kolme koski lajeja ja neljäs perintöaineksen luettelointia Euroopassa. Toissijaisten piirteiden lisäkuvaaminen kohdistuu tuotteen laatuun sekä terveyteen ja kestävyyteen, ja se on tärkeää kokonaisvaltaisen toimintasuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Valikoituihin geneettisiin (DNA-) merkkeihin perustuva kuvaaminen on tärkeää, kun eri rotuja lopullisesti valitaan syvällisempää tarkastelua varten.

Kolmannessa vaiheessa käytettävissä olevien vähäisempien rotujen valinnan on perustuttava ainutlaatuisuuteen ja eri rotujen välisen geneettisen suhteen asteeseen.

Kotieläimiä koskevien hankkeiden viimeisessä vaiheessa valittuja rotuja tarkastellaan kokeellisesti ja tarkoituksena on vahvistaa perusteita niiden säilyttämiseksi ja niiden mahdollisten käyttötarkoitusten määrittämiseksi laajaperäisiin luonnonmukaisiin maataloustuotantomenetelmiin liittyvässä ekologisessa erikoistuotannossa.

b) Kasveja koskevat hankkeet

Kolmen hakemuspyyntömenettelyn yhteydessä valittiin 17 kasveja koskevaa hanketta. Niihin kuului 35 viljelykasvilajia, joista 27 kuuluu vähäisempiin ja usein alikäytettyihin viljelykasveihin.

Edellä mainitun työohjelman suuntaviivoissa esitettiin ehdoton vaatimus arvioida taloudellisesti merkittäviä ominaisuuksia ja nopeakäyttöisyyttä. Nykyään huomioon otetuista ominaisuuksista suurin osa koskee bioottista (taudinvastustuskykyyn liittyvää) tai abioottista lujuutta, kun taas laadulliset ominaisuudet on otettu huomioon vain tilapäisesti. Tällä tavalla nykyinen työ näyttää suuntautuneen alkuperäisiä tavoitteita vastaan. Tästä vääristymästä huolimatta tosiasiallista edistystä on saatu aikaan yhteensovitetuin ja yhdistetyin ponnisteluin.

Käytöstä olisi mainittava, että kolmessa hankkeessa (jotka koskevat ohraa, Beta-suvun lajeja ja perunoita) arviointiin osallistui yksityisiä jalostuslaitoksia. Tällä tavalla arvioinnin tulokset saadaan nopeimmin käyttöön.

Valtioista riippumattomat järjestöt saatiin hankkeisiin mukaan vain harvoissa tapauksissa (ohraa ja perunaa koskevissa hankkeissa). Nämä järjestöt osallistuivat kenttätesteihin, ja ne ovat kiinnostuneita maatiaislaji- ja -rotuaineiston välittömästä käytöstä. Valtioista riippumattomien järjestöjen odotettiin osallistuvan lukuisammin, mutta niitä saatiin mukaan vain muutama, jotka voivat vastaisuudessa toimia esimerkkinä toisille.

Komission työohjelmien suuntaviivoissa vaaditaan, että kolme ensimmäistä vaihetta olisi tehtävä loppuun ennen järkeistämistoiminnan ja myöhemmän keräämisen aloittamista; vaatimusta ei tosin aina välttämättä noudateta. Ydinkokoelmien lajittelu ja kaksoiskappaleiden tunnistaminen on otettu käyttöön järkeistämistarkoituksessa. Ydinkokoelmien kehittäminen kuuluu 10 hankkeen työsuunnitelmaan (Allium-suvun lajeja, hedelmäpuita, perunaa, riisiä, Beta-suvun lajeja, jalavaa, maissia, ohraa, kauraa ja Cucumis-suvun lajeja koskevissa hankkeissa). Kaksoiskappaleiden tunnistaminen halutaan mukaan useampiin hankkeisiin. Jos tässä työssä menestytään laajoissa kokoelmissa, peruskokoelman saatavuus paranisi merkittävästi. Jos taas ydinkokoelmat perustetaan ensin ekoalueelliselle perustalle, lisäarviointia voidaan toteuttaa tehokkaammin. Kaksoiskappaleita ei voida tunnistaa perinteisten tietokantojen avulla, joten lisätoimintaa ehkä tarvitaan menestyksen varmistamiseksi.

Laajoihin kokoelmiin kohdistuvaa toimintaa on perustellusti vältetty. Nykyisten kokoelmien puutteiden määrittäminen kuuluu tiettyjen hankkeiden työsuunnitelmaan tulevien keräämistehtävien suunnittelua varten. Kun otetaan huomioon, että luonnonvaraisten sukulaisten perintöaineksen merkitys kasvaa, olisi vakavasti tutkittava mahdollisuuksia perustaa paikat sijaintipaikalla toteutettavaa säilyttämistä varten niihin EU:n jäsenvaltioihin, joissa luonnonvaraiset sukulaiset kuuluvat luonnonkasvistoon (Beta-suvun lajit, Brassica-suvun lajit, porkkana).

Useisiin hankkeisiin kuuluu toimintaa, jolla varmistetaan saatujen tulosten välitön levittäminen, johon joissakin tapauksissa (pienet hedelmäpuut, peruna, Beta-suvun lajit) kuuluu arvioidun aineiston jakaminen. Käytettävissä olevien tietojen perusteella voidaan todeta, että jakelu yleensäkin toteutetaan tyydyttävästi.

4. Kattoiko ohjelma unionin alueen asianmukaisesti-

Euroopan unionin neuvosto päätti sovittaa yhteen ja edistää perintöaineksen eli geneettisten voimavarojen käsittelyyn liittyvää toimintaa yhteisön maataloudessa (asetus (EY) N:o 1467/94, 1 artikla). Näin ollen erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, kuinka laajalti GENRES-ohjelmaan perustuva toiminta on kattanut koko yhteisön. Riippumattomien asiantuntijoiden ryhmä analysoikin erityisesti 21 ensimmäisen toimintaohjelman aikana aloitettua GENRES-hanketta (ks. taulukko 2). Asiantuntijaryhmä ilmoitti olevansa vakuuttunut siitä, että tyydyttäviin hankkeisiin olisi mieluimmin saatava kumppaneita, jotka edustaisivat suurempaa osaa kuin 60:tta prosenttia asianomaisista jäsenvaltioista (unionikattavuus), jotta yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet saavutettaisiin nopeammin. Hankkeiden joukossa oli viisi unionin kattavaa luokkaa, joiden osuus oli 15 prosenttia (ks. taulukko 2).

Riippumaton asiantuntijaryhmä totesi samassa yhteydessä, että useimmat hankkeet kattoivat unionin alueen hyvin, enemmän kuin 75 prosenttia, 21 hankkeesta neljään kuului kumppaneita melkein kaikista asianomaisista jäsenvaltioista. Vain kahden hankkeen (12 ja 52) unionikattavuus oli heikko: vähemmän kuin 60 prosenttia ja kahdessa muussa unionikattavuus oli erittäin heikko: vähemmän kuin 45 prosenttia. Suuret jäsenvaltiot (D, E, F, I, UK), joissa on enemmän asianmukaisia laitoksia, osallistuvat hankkeisiin luonnollisesti useammin kuin pienemmät jäsenvaltiot. Koska viimeksi mainituilla on laaja kasvi- ja kotieläinlajikkeisto, ne olisi saatava mukaan hankkeisiin riittävässä määrin. Komission olisi kuitenkin seuraavissa neuvotteluissa tarkkailtava kumppanuustasapainoa hankkeiden rakenteissa siten, ettei yhdelle jäsenvaltiolle tulisi yhtä kolmannesta suurempaa osuutta (esim. hanke 104). Pieniä jäsenvaltioita olisi kannustettava osallistumaan tuleviin ohjelmiin.

Riippumaton asiantuntijaryhmä toteaa analysoituaan 21:n hyväksytyn hankkeen unionikattavuuden, että perintöainesta koskevan toiminnan yhteensovittamisessa yhteisössä on edistytty merkittävästi hallinnollisista vaikeuksista huolimatta. Ryhmä korostaa lisätoiminnan tarvetta käynnistetyn työn loppuun saattamiseksi.

Taulukko 2. Vuosina 1995-2000 toteutettujen hankkeiden unionikattavuus

>TAULUKON PAIKKA>

IS = Islanti, CH = Sveitsi, HU = Unkari, BG = Bulgaria, [ ] = alihankkijat.

5. Laadittiinko luettelot ja toteutettiinko liitännäistoimenpiteet asianmukaisesti-

a) Yleisissä määräyksissä juokseva luettelointi katsottiin ohjelman toimintaa tukevaksi välineeksi.

Säännönmukaisesti ajan tasalle saatettujen ja julkaistujen luetteloiden pätevyys ilmaistiin ohjelman kuluessa kahdessa lopullisen luettelon versiossa, joihin kuului tiedottaminen tietokannassa ja www-sivuilla.

Kaikissa hankkeissa, joiden kustannukset jaetaan, ja yhdistetyissä toimissa pyrittiin voimakkaasti kehittämään kyseistä kohtaa, mutta muissa yhteyksissä on havaittu hyödylliseksi kyseisen informaation toimittaminen kasveja ja puita koskevana kokonaisvaltaisena strategiana (jossa ovat mukana mm. FAO ja IPGRI) valmiita, joustavampia ja tehokkaampia rakenteita käyttäen. Näin ollen asiantuntijaraati tukee täysimääräisesti pyrkimystä luopua perintöaineksen asetuksen mukaisen luetteloinnin kehittämisestä. Kotieläimiä koskevassa hankkeessa pyrittiin tehostamaan FAO:n ja EAAP:n tietokantojen hyödyntämistä.

Vaikka komissio katsoi väliarviossaan luetteloinnin vanhentuneeksi, sillä se on kehittynyt odotusten mukaisesti ja sitä koskeva työ on saatettu päätökseen, on tärkeää ymmärtää, että tulosten saamiseksi olisi kiinnitettävä huomiota enemmän luetteloiden asianmukaiseen kuvaamiseen, erityisesti silloin kun kuvaamista on vaikea toteuttaa (esim. sijaintipaikkojen ulkopuolella olevat kokoelmat).

Muita neuvoston asetuksessa esitettyjä seikkoja, jotka olisi otettava huomioon luetteloissa, ovat mikro-organismit ja luonnonvarainen kasvi- ja eläinkunta, joita voitaisiin käyttää maataloudessa.

b) Liitännäistoimenpiteet

Selkeästi määritetyt liitännäistoimenpiteet, joiden rahoitus oli varmistettu, menestyivät ja kehittyivät vaihtelevasti.

Tuloksia edistettiin ja hyödynnettiin kolmannessa epävirallisessa kokouksessa, johon osallistui valtioista riippumattomia järjestöjä ja valtion laitoksia. Lopullisessa analyysissä ehdotettiin tämän yhteistyön suosimista ja edistämistä.

Ohjelman toteuttamisen puolivälissä oli selvää, että työtä olisi tehostettava, koska liitännäistoimenpiteitä ei ollut riittävästi hyödynnetty. Perintöainesta käsittelevä komitea ehdotti erityisten seminaarien ja työryhmien järjestämistä. Näitä ei kuitenkaan voitu seuraavina vuosina toteuttaa varojen puutteessa.

Koska liitännäistoimenpiteet katsottiin tärkeämmiksi kuin hankkeet, joiden kustannukset jaetaan, niiden kehittämistä lykättiin. Epäonnistuneimmat ohjelmat koskivat koulutusta ja erikoistuneiden henkilöiden liikkuvuutta. Tämä puolestaan heikensi mahdollisuuksia saavuttaa alkuperäisen tärkeysjärjestyksen tavoite, joka koskee ymmärtämyksen lisäämistä ja vaihtojen edistämistä valtioista riippumattomien järjestöjen ja valtion laitosten välillä.

Kun otetaan huomioon rahoitusvarojen rajallisuus, olisi syytä hyödyntää osanottajien järjestämiä kokouksia ja työryhmiä ja käyttää niitä päätelmien tekemiseen ja suositusten antamiseen.

Vallitsevassa rahoitustilanteessa muitakin tavoitteita jää toistaiseksi saavuttamatta, hankekoordinaattorien piti esimerkiksi esittää tulokset loppuraporttia käsittelevässä kokouksessa.

6. Ovatko hankkeet YMP:n ja biologista monimuotoisuutta koskevan Rion yleissopimuksen mukaisia-

Työohjelman (VI/4128/94) lisäyksessä VI asetetaan YMP:aa ja Rion yleissopimusta koskevat tavoitteet.

Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP:n) neljä päätavoitetta on toistaiseksi yleensä saavutettu, mutta vielä on liian aikaista tehdä asiaa koskevia päätelmiä. Tarkasteltaessa tuotannon saattamista vastaamaan paremmin markkinoiden kysyntää on todettava, että ympäristön kannalta erityiset kasvit sekä vähäiset eläinrodut liittyvät markkinoiden tärkeimpiin vaatimuksiin, jotka koskevat erityisten korkealaatuisten tuotteiden, esim. juustojen (vuohenjuusto), sekä erityisten viinien ja muiden ainutlaatuisten juomien tuottamista. Tarkasteltaessa viljelijöiden tulonsaannin tukemista siellä, missä sitä eniten tarvitaan voidaan todeta, että monissa hankkeissa korostettiin syrjäisiä ekologisia alueita, jotka hyötyivätkin eniten hankkeesta. Tämä pätee myös kehotukseen kannustaa viljelijöitä jäämään tiloilleen heikoissakin ekologisissa ja/tai sosioekonomisissa olosuhteissa. Tarkasteltaessa ympäristönsuojelua ja maaseudun luonnollisten mahdollisuuksien kehittämistä, on todettava, että tätä seikkaa on korostettu ainoastaan tautien ja tuholaisten torjunnassa. Näin ollen ehdotetaan, että hankkeissa tutkittaisiin tarkemmin mahdollisuuksia perintöaineksen "monipuoliseen käyttöön", esim. kasvien käyttöön ravinnossa, rehuissa ja maiseman kehittämisessä. Erityisesti pieniä hedelmäpuita, joilla on arvokkaat koristeelliset ominaisuudet, voidaan käyttää erinomaisesti maiseman muokkaamisessa.

Hankkeet ovat yleensä Rion yleissopimuksen mukaisia. Kuitenkin perintöaineksen käytöstä saatavan hyödyn oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa on tutkittava tarkoin yhteisön periaatteiden kannalta. Ei olisi haitaksi saada yhteishankkeilla aikaan eri maista peräisin olevan perintöaineksen yhteiskäyttöä. Komission toteuttamaa yhteensovittamista tarvitaan. Malli voitaisiin saada Pohjoismaisesta geenipankista, joka toimii ekoalueellisesti.

7. Onko hallinto ja hallinnointi hoidettu moitteettomasti-

Komission toteuttama yhteensovittaminen

Asetuksessa (EY) N:o 1467/94 säädetään maatalouden geneettisten voimavarojen säilyttämistä, kuvaamista, keräämistä ja käyttöä käsittelevästä komiteasta, jossa on jäsenvaltioiden edustajat ja puheenjohtajana komission edustaja.

Maailman maatalouden kattavan perintöaineksen merkitys on kasvanut entisestään sen jälkeen, kun ohjelma perustettiin vuonna 1994. Kansallisessa omistuksessa olevan perintöaineksen vaihtoa, kauppaa ja käyttöä koskevan kansainvälisellä tasolla, esim. FAO:ssa, CGIAR:ssä ja WTO:ssa tehdyn ja tehtävän työn, johon kuuluvat myös perintöainekseen liittyvät teollis- ja tekijänoikeudet, määrä on kasvanut ja kasvaa edelleen siirryttäessä 2000-luvulle. Komission olisi lisättävä osallistumistaan tämän tärkeän kehittämistyön yhteensovittamistoimiin. Näitä toimia olisi myös suunniteltava vielä kahdelle viisivuotiskaudelle eli vuoteen 2010 saakka.

Henkilöstömäärärahat

Asetuksen (EY) N:o 1467/94 liitteessä 2 "VAROJEN KÄYTÖN VIITTEELLINEN JAKAUMA" todetaan, että juoksevan luetteloinnin kulut ovat noin 10 prosenttia ohjelman kokonaiskustannuksista ja siihen kuuluu kaksi A-luokan, kaksi B-luokan ja kaksi C-luokan henkilöstöä.

Asiantuntijaryhmälle ilmoitettiin, ettei erikoistuneelle henkilökunnalle osoitettuja määrärahoja ollut käytetty. Maatalouden perintöaineksen tärkeä merkitys näkyy myös Euroopan komission sisäisissä rakenteissa ja eri linjoissa. Lisäksi EU:n on saavutettava tärkeä asema maailman tasolla. Tarkasteltavana olevat 21 hanketta ovatkin vain pieni osa EU:n toimintaa tällä alalla, jonka kansainvälinen merkitys kasvaa kaiken aikaa. Komissio on tehnyt hyvää työtä tähän mennessä, mutta alan henkilökuntamäärärahoissa on havaittavissa vajetta, mikä vaikeuttaa tehokkaan yhteensovittamistyön toteuttamista. Koska alan merkitys kasvaa, on ehdottoman välttämätöntä perustaa pysyvät henkilökuntamäärärahat.

Toinen työohjelma ja tulevat työohjelmat

Komission aikomuksena oli laatia toinen työohjelma. Siihen viitataan perintöainesta (ja valtiosta riippumattomia järjestöjä) koskevassa asiakirjassa 002/VI/1997, ja se piti esittää vuoden 1998 loppuun mennessä.

Useimmat asetuksen mukaiset 21 hanketta on järjestetty moitteettomasti, mutta ne ilmentävät vain pientä ja hajanaista osaa Euroopan maatalouden tärkeästä perintöaineksesta. Selkeästi johdetulla toista viisivuotiskautta koskevalla hankepyynnöllä varmaankin pystyttäisiin korjaamaan nykyiset puutteet. Asia on tärkeä myös, kun otetaan huomioon uusien jäsenvaltioiden liittyminen unioniin. Näissä valtioissa on merkittävä osa Euroopan maatalouden arvokasta perintöainesta. Toista työohjelmaa ei kuitenkaan koskaan esitetty. Varmaankin tarvitaan vielä kolmas viisivuotisohjelma, joka päättyisi noin vuonna 2010, jotta alkuperäisen asetuksen tavoitteet voitaisiin saavuttaa.

Asetuksessa säädettyjen varojen puutteellinen käyttö, vapaaehtoisesta rahoituksesta aiheutuvia ongelmia

Asetuksessa (EY) N:o 1467/94 säädetyt 20 miljoonan euron suuruiset menot luokiteltiin käytettävissä olleiden tietojen mukaan vapaaehtoisiksi, minkä vuoksi tarkoitukseen on nyt sidottu vajaat puolet kyseisestä määrästä.

Vapaaehtoiset menot mukautetaan vuosittain talousarvion muihin kiireellisiin tarpeisiin. Tästä aiheutuu uusille neuvoston asetuksen mukaisille hankkeille epävarmuutta. Toinen huomautus koskee varojen maksamisessa ilmenneitä viiveitä, jotka useat hankkeiden koordinaattorit ovat todenneet. Asia on korjattava vastaisuudessa, kenties muuttamalla menot pakollisiksi ja nopeuttamalla vuosittaisten maksuerien maksamista.

8. Perintöaineksen käyttöön liittyvät lakisääteiset seikat

Rion yleissopimuksessa todetaan, että perintöaines kuuluu kansallisiin luonnonvaroihin. Tämä koskee vuoden 1993 jälkeen kerättyä perintöainesta.

Näin ollen perintöaineksen käyttöön EU:ssa on liitettävä lakisääteiset näkökohdat. Muut lakisääteiset seikat koskevat perintöaineksen maakohtaisia, EU-tason sekä kansainvälisiä teollis- ja tekijänoikeuksia. Näiden lakisääteisten seikkojen hallinnointi olisi sovitettava yhteen turvautumalla komission mahdollisimman suureen asiantuntemukseen ja asetuksen mukaiseen erityiskomiteaan. Hankkeisiin osallistuvien EU:n jäsenvaltioiden olisi noudatettava tavanomaista säännöstöä asetuksen mukaisiin hankkeisiin liittyvissä toimissa.

9. Valtioista riippumattomien järjestöjen osallistuminen

Komissio järjesti kolme kokousta eurooppalaisten valtioista riippumattomien järjestöjen kanssa ja näiden kokousten pöytäkirjat (perintöainesta ja valtioista riippumattomia järjestöjä koskevat asiakirjat 001/VI/1996, 002/VI/1997, 003/VI/1999) ovat tämän kommentin perustana.

Komissio on voimakkaasti pyrkinyt tiedottamaan asetuksesta ja sen mukaisista hankkeista valtioista riippumattomille järjestöille ja saamaan ne mukaan hankkeiden täytäntöönpanoon. Tutustuttaessa hankkeisiin ja valtioista riippumattomien järjestöjen kanssa pidettyjen erityiskokousten pöytäkirjoihin havaitaan, että kyseisten järjestöjen osuus on ollut hyvin vähäinen. Kyseisillä järjestöillä olisi kuitenkin paljon annettavaa ohjelmalle, niiden osallistumista olisikin vastaisuudessa lisättävä ja sitä varten perustettava paremmat toimintasäännöt, jotta nykyisistä vaikeuksista päästäisiin eroon.

10. Samoja aiheita käsittelevien kansainvälisten järjestöjen osallistuminen

Melkein kaikissa hankkeissa mainitaan tärkeinä toimijoina yksi tai useampia kansainvälisiä järjestöjä, joita ovat esim. FAO, EAAP, CGIAR (erityisesti IPGRI) ja Pohjoismainen kotieläinten geenipankki. Viimeksi mainittu on jo perustettu ja suunnitteilla on Pohjoismainen metsäpuiden geenipankki. Komission on ehdottomasti järjestettävä mahdollisimman korkealla tasolla verkottaminen, yhteensovittaminen ja määritettävä selkeästi EU-ulottuvuus. Tällä tavalla jäsenvaltiot voisivat järkeistää Leipzigin kokonaisvaltaisen toimintasuunnitelman jälkeen perustetut omat ohjelmansa.

11. Perintöainesta koskevien kansallisten ohjelmien mukaanotto

Vuonna 1996 laaditun Leipzigin kokonaisvaltaisen toimintasuunnitelman jälkeen useimpiin kokoukseen osallistuneisiin Euroopan maihin on perustettu perintöainesta koskevia kansallisia ohjelmia. Nyt nämä kansalliset ohjelmat olisi liitettävä eurooppalaisiin yhteistyöverkkoihin. Tällä tavalla asialle saataisiin uutta ulottuvuutta. Monet käynnissä olevat hankkeet hyötyisivät välittömästi kansallisista ohjelmista ja päinvastoin. Nyt tarvitaan EU-tason yhteensovittamista.

Kansalliset ohjelmat voivat pitkällä aikavälillä vauhdittaa EU:n asetuksen täytäntöönpanoa. Tässäkin tarvitaan EU-tason yhteensovittamista.

V. Suosituksia

Suositusluonnoksia

1. Asetuksen täytäntöönpanoa on jatkettava.

2. Toinen tarkistettu viisivuotisohjelma on käynnistettävä.

3. Komissiossa on oltava vakituinen tämän asetuksen mukainen henkilökunta.

4. Kasvien ja kotieläinten perintöaineksen sijaintipaikalla tehtävää säilyttämistä on korostettava.

5. Sijaintipaikan ulkopuolella olevia kokoelmia koskevia yhteensovitettuja järkeistämistoimia olisi edistettävä.

6. Kotieläimiä koskevilla sijaintipaikan ulkopuolella olevilla kokoelmilla olisi täydennettävä sijaintipaikalla toteutettavaa säilyttämistä.

7. Hankkeissa olisi vastaisuudessa korostettava asianmukaista ekoalueellista kattavuutta.

8. Juoksevaan luettelointiin liittyvää toimintaa ei ole syytä jatkaa kyseisen asetuksen mukaisesti.

9. Liitännäistoimien toteuttamisessa tarvittaisiin komission yksiköiden aktiivisempaa osallistumista.

10. Rion yleissopimuksen lakisääteisten seikkojen asianmukaista käsittelyä olisi sovitettava yhteen turvautumalla mahdollisimman laajaan asiantuntemukseen.

11. Valtioista riippumattomien järjestöjen aktiivisempaa osallistumista olisi kannustettava ja edistettävä.

12. Komission osallistumiseen verkoston yhteensovittamiseen ja EU-ulottuvuuden määrittämiseen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota.

13. Perintöainesta koskevien kansallisten ohjelmien yhteensovittamista olisi vastedes korostettava asetuksen täytäntöönpanossa.

LIITE Asetus (EY) N:o 1476/94 : käynnissä olevat hankkeet, joiden kustannukset jaetaan, ja yhdistettyjä toimia koskevat hankkeet

Nro 0012 Sikojen perintöaineksen Euroopan geenipankki -hanke

Nro 0020 Euroopan yhteisön tulevan viljelyn suojeleminen: ohjelman tarkoituksena on säilyttää, kuvata, arvioida ja kerätä viljeltyjä Allium-sukuisia kasviksia ja niiden luonnonvaraisia lajeja

Nro 0029 Vähäisten hedelmäpuulajien säilyttäminen, hyödyntäminen ja kerääminen

Nro 0037 Eurooppalaisperäisen riisin (Oryza sativa) perintöaineksen hankkiminen, kuvaaminen ja dynaaminen hallinnointi

Nro 0042 Beta-sukuisten lajien kokoelmien arviointi ja lisääminen maataloustuotannon laajaperäistämiseksi

Nro 0034 Perunan perintöainesta koskeva hanke, johon kuuluu toissijaisten perunalajikkeiden säilyttäminen, kuvaaminen ja käyttö Euroopan luonnonmukaisten tuotantomenetelmien hyväksi

Nro 0052 Rosa-suvun lajien ituplasman kuvaamista ja arviointia koskeva eurooppalainen verkko

Nro 0060 Eurooppalaisen kanin perintöaineksen luettelointi, kuvaaminen, arviointi, säilyttäminen ja käyttö

Nro 0061 Prunus-suvun lajien perintöainesta koskeva kansainvälinen verkko

Nro 0078 Eurooppalaisen jalavan perintöaineksen säilyttämisen, kuvaamisen, keräämisen ja käytön yhteensovittaminen

Nro 0081 Viiniköynnöksen perintöaineksen säilyttämistä ja kuvaamista koskeva eurooppalainen verkko

Nro 0083 Eurooppalaisten kotieläinten perintöaineksen juokseva luettelointi sekä kuvaaminen, säilyttäminen ja käyttö

Nro 0088 Eurooppalaisen verkon perustaminen eurooppalaisen maissin maatiaislajien perintöaineksen arviointia, säilyttämistä ja käyttöä varten

Nro 0097 Oliivien (Olea Europea) perintöaineksen säilyttäminen, kuvaaminen, kerääminen ja käyttö

Nro 0104 Ohran perintöaineksen arviointi ja säilyttäminen ja saattaminen eurooppalaisten jalostajien ulottuville

Nro 0118 Eurooppalaisen karjan geneettisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevan strategian laatiminen

Nro 0105 Eurooppalaisen porkkanan tulevaisuus: porkkanan ja sen luonnonvaraisten sukulaisten säilyttämistä, kuvaamista, arviointia ja keräämistä koskeva ohjelma

Nro 0108 Melonin ja sen luonnonvaraisten sukulaisten perintöaineksen hoito, säilyttäminen ja hyödyntäminen

Nro 0109 Brassica-suvun lajien kokoelmat kaalin maatalouskäytön laajentamiseksi

Nro 0113 Munakoison (Solanum-suvun lajit) perintöaineksen hoito, säilyttäminen ja hyödyntäminen