Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhteisön luotonannosta ja varainhankinnasta vuonna 2000

SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO

1. VARAINHANKINTA VUONNA 2000

1.1. Yhteisön varainhankinta

1.2. Varainhankinnan kehitys

2. LUOTONANTO YHTEISÖN ULKOPUOLELLE

2.1. Yleiskatsaus

2.2. Yhteisön makrotaloudellinen rahoitusapu

2.3. EIP:n luotonanto neuvoston päätösten 97/256/EY ja 2000/24/EY (ja niihin liittyvien muutosten) puitteissa

2.3.1. EIP:n tavoitteet ja painopistealueet

2.3.2. Luotonanto viime vuonna

2.3.3. Riskin jako

2.3.4. Yhteistyö muiden instituutioiden kanssa

2.4. Lomén yleissopimuksen allekirjoittajamaat

2.4.1. Luotonanto

3. LUOTONANNON TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

3.1. Yhteisön talousarviosta myönnettävät takuut

3.2. Korkotuki

3.3. Riskipääoma

4. TILASTOLIITE

JOHDANTO

1. Yhteisön luotonantovälineitä koskevissa neuvoston päätöksissä määrätään, että komissio tiedottaa vuosittain neuvostolle ja Euroopan parlamentille näiden välineiden käytöstä.

Koska ydinvoimaloiden rakentamista on lykätty EU:ssa, koska neuvoston osoittamat luotot yhteisön uudelle rahoitusvälineelle (NCI) on käytetty kokonaisuudessaan ja koska uusia EHTY-lainoja enää myönnetä sen vuoksi, että EHTY-sopimus päättyy vuonna 2002, komissio katsoo, ettei enää ole syytä tiedottaa neuvostolle ja parlamentille yhteisön luotonannosta yhteisön alueella toimivien välineiden osalta. Tässä kertomuksessa on ainoastaan lainojen takaisinmaksun seurantaa koskevia tietoja, jotka ovat varainhankintaa koskevassa luvussa.

2. Yhteisön ulkopuolelle suuntautuvan luotonannon osalta vuosien 1997 ja 2000 päätöksissä [1] komissio velvoitetaan antamaan vuosittain neuvostolle ja Euroopan parlamentille kertomus yhteisön talousarviosta taattujen EIP:n lainojen täytäntöönpanosta Keski- ja Itä-Euroopassa, Välimeren alueen valtioissa, Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa ja Etelä-Afrikan tasavallassa. Samat velvoitteet ulotettiin vuonna 1998 koskemaan EIP:n lainoja entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle (päätös 98/348/EY), Bosnialle ja Hertsegovinalle (päätös 98/729/EY) ja Kroatialle (päätös 2000/688/EY).

[1] Päätös 97/256/EY ensimmäisestä yleisvaltuutuksesta ja 2000/24/EY toisesta valtuutuksesta.

Näiden velvoitteiden täyttämiseksi kertomuksessa käsitellään näitä lainatoimia alueittain jaoteltuna. Kokonaiskuvan luomiseksi kertomuksessa on myös lyhyt yhteenveto yhteisön makrotaloudellisesta rahoitusavusta Keski- ja Itä-Euroopan maille sekä yhteisön luotonantoon liittyvistä korkotuista ja takuista.

1. VARAINHANKINTA VUONNA 2000

1.1. Yhteisön varainhankinta

Komissio on valtuutettu hankkimaan rahoitusta pääomamarkkinoilta rahoittaakseen neuvoston päättämät luotonantotoimet. Koska yhteisön uuden rahoitusvälineen (NCI) enimmäismäärä on täysin käytetty, Euratomin toimia EU:ssa on päätetty lykätä ja EHTY-sopimuksen päättymiseen vuonna 2002 on vain vähän aikaa, ei näiden välineiden puitteissa kuitenkaan hankittu varoja markkinoilta vuonna 2000. Ainoat viime vuonna toteutetut varainhankintatoimet liittyivät Keski- ja Itä-Euroopan maille (KIE-maat) myönnettävään makrotaloudelliseen rahoitusapuun, Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maille (AKT-maat) myönnettyihin lainoihin, Välimeren alueella tehtyjen pöytäkirjojen perusteella toteutettaviin hankkeisiin (MEDA) sekä EIP:n toimiin niin yhteisössä kuin sen ulkopuolellakin edellä mainituilla alueilla.

1.2. Varainhankinnan kehitys

Edellä esitetyistä syistä yhteisön toimielinten liikkeeseen laskemien joukkovelkakirjalainojen määrä nousi hieman (2,6 prosenttia) vuonna 2000; kaiken kaikkiaan Euroopan yhteisön toimielinten joukkolainaemissiot olivat yhteensä 29,2 miljardia euroa, kun ne edellisenä vuonna olivat 28,5 miljardia euroa (katso liitteen taulukko 4-1).

Kun otetaan huomioon takaisinmaksut, peruutukset ja valuuttakurssivaihtelut, liikkeessä oleva nettolainakanta oli 163,6 miljardia euroa 31.12.2000 eli 7 prosenttia enemmän kuin vuonna 1999 (katso liitteen taulukko 4-2).

Yhteisen rahan käyttöönoton jälkeen 1.1.1999 euromääräiset emissiot ovat olleet hallitsevia (lähes 43 prosenttia kaikista emissioista vuonna 2000) samalla kun muissa yhteisön valuutoissa liikkeeseen laskettujen lainojen määrä on noussut 25 prosentista 39 prosenttiin. Näiden emissioiden yhteismäärä on siten kasvanut nopeasti ja se on tapahtunut yhteisön ulkopuolisten valuuttojen kustannuksella, joiden osuus on vähentynyt 30 prosentista 18 prosenttiin. Yhdysvaltain dollarin määräisten joukkolainojen emissiot ovat vähentyneet 50 prosenttia.

Taloudellisen ja rahoituksellisen epävarmuuden vuoksi luotonottajat suosivat vaihtuvakorkoisia lainoja vieläkin enemmän kuin edellisenä vuonna. Niiden osuus nousi vuoden 1999 77 prosentista yli 82 prosenttiin viime vuonna.

Lähes kaikki yhteisön uuden rahoitusvälineen (NCI) lainat on tällä hetkellä maksettu takaisin; lainakannan valuuttajakauma on esitetty tilastoliitteen taulukossa 4-4.

2. LUOTONANTO YHTEISÖN ULKOPUOLELLE

2.1. Yleiskatsaus

Yhteisön kanssa yhteistyösopimuksen tehneiden kolmansien maiden rahoitustuki toteutetaan eri muodoissa maantieteellisten alueiden ja saavutettavien tavoitteiden mukaisesti. Yleensä on kysymys bilateraalilainoista (makrotaloudellinen tuki tai maksutasetuki) yhteisön osallistuessa maan makrotaloudellisen tasapainon palauttamiseen. Käytössä on myös tavallisia lainoja, jotka ovat joko suoraa rahoitusta yksittäisille hankkeille tai globaalilainoja pankeille, jotka myöntävät niitä edelleen pienemmille paikallisille hankkeille.

Edellisessä tapauksessa komissio hallinnoi rahoitustoimia soveltaen neuvoston direktiivejä. Jälkimmäisessä tapauksessa lainoja hallinnoi lähinnä EIP tavanomaisin ehdoin ja niihin liittyy useimmiten yhteisön talousarviotakuu. Alueet, joilla komissio harjoittaa näitä toimia, on lueteltu taulukossa 2-1.

Taulukko 2-1 Yhteenveto rahoitustoiminnasta yhteisön ulkopuolella vuonna 2000

(miljoonaa euroa)

>TAULUKON PAIKKA>

2.2. Yhteisön makrotaloudellinen rahoitusapu

Luottoina myönnettävä makrotaloudellinen rahoitusapu on luonteeltaan poikkeuksellista ja liittyy kansainvälisen yhteisön pyrkimyksiin tukea eräiden siirtymävaiheen ongelmia ratkovien maiden maksutasetta yhdessä Bretton Woods toimielinten kanssa. Yhteisön toiminnassa keskitytään maantieteellisiin lähialueisiin, kuten Keski- ja Itä-Eurooppaan, Länsi-Balkaniin, entisen Neuvostoliiton eurooppalaisiin maihin ja Välimeren eteläpuolisiin maihin. Tuen maksamisen ehtona on, että tuensaajamaa toteuttaa vaaditut makrotalouden vakauttamistavoitteet ja rakenneuudistukset. Näillä edellytyksillä vuosittain toteutettavien toimenpiteiden määrä on rajallinen, ja myönnetyn tuen vuosittaisesta kehityksestä on vaikea laatia päteviä vertailuja. Ehdokasmaiden edistyessä huomattavasti makrotalouden sopeuttamisessa makrotaloudellisen avun tarve kuitenkin vähenee. Balkanin alueelle on myönnetty huomattavaa yhteisön makrotalousapua, johon sisältyy merkittävä avustusosuus.

Taulukko 2-2 Yhteisön ulkopuolisille maille makrotaloudellisen rahoitusavun puitteissa myönnettyjen lainojen maksut vuosina 1996-2000 (milj. euroa)

>VIITTAUS KAAVIOON>

Neuvosto teki vuonna 2000 päätökset kahdesta makrotaloudellisen avun toimesta: toinen koskee Moldavialle myönnettäviä lainoja (enintään 15 miljoonaa euroa) ja toinen muodostuu Tadzikistanille myönnettävästä lainasta ja avustuksesta (laina on enintään 75 miljoonaa euroa ja avustukset enintään 35 miljoonaa euroa). Vuonna 2000 hyväksyttiin myös kaksi talousarviotukea koskevaa toimenpidettä, jotka ovat avustuksia: toinen niistä myönnettiin Kosovolle (enintään 35 miljoonaa euroa) ja toinen Montenegrolle (enintään 20 miljoonaa euroa).

Maksujen osalta voidaan todeta, että lainoina annetun tuen määrä oli vuonna 2000 160 miljoonaa euroa. Se jakautui seuraavasti: 100 miljoonaa Romanialle ja 60 miljoonaa Bulgarialle neuvoston marraskuussa 1999 päättämien toimien puitteissa. Vuonna 2000 tukea myönnettiin myös avustuksina 62 miljoonaa euroa, joista 20 miljoonaa euroa myönnettiin entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle (marraskuussa 1999 tehty neuvoston päätös), 35 miljoonaa euroa Kosovolle (helmikuussa 2000 tehty neuvoston päätös) ja 7 miljoonaa euroa Montenegrolle (toukokuussa 2000 tehty neuvoston päätös).

2.3. EIP:n luotonanto neuvoston päätösten 97/256/EY ja 2000/24/EY (ja niihin liittyvien muutosten [2]) puitteissa

[2] Ks. päätökset 98/348/EY, 98/729/EY, 99/786 ja 2000/688/EY.

Tämä luku muodostaa neuvoston päätöksen 97/256/EY 2 ja 3 artiklan ja neuvoston päätöksen 2000/24/EY 2 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitettavan kertomuksen eli tähän sisältyvät vuoden 2000 loppupuolta koskeva puolivuotisraportti ja molempien yllä mainittujen päätösten nojalla myönnettyjä luottoja koskeva vuoden 2000 vuosikertomus. Päätökset koskevat seuraavia maita: Keski- ja Itä-Eurooppa, Välimeren maat, Latinalainen Amerikka, Aasia, Etelä-Afrikka, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Bosnia ja Hertsegovina, Kroatia ja Turkkia.

2.3.1. EIP:n tavoitteet ja painopistealueet

Keski- ja Itä-Euroopassa pankki myöntää luottoja EU:n jäsenyyttä hakeneille maille auttaakseen niitä luomaan sellaiset taloudelliset puitteet, joissa ne voivat liittyä (EIP auttaa myös Kyprosta, Maltaa ja Turkkia, jotka ovat tämän alueen ulkopuolella sijaitsevia hakijamaita). [3] Lisäksi EIP on myöntänyt lainoja Albaniassa, entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa, Bosniassa ja Hertsegovinassa ja (vuodesta 2000) Kroatiassa.

[3] Neuvoston päätösten puitteissa myönnetyn valtuutuksen nojalla harjoitettavien toimiensa lisäksi EIP on uudistanut merkittävän liittymistä edeltävän välineensä, jolla myönnetään luottoja sen omista varoista ilman talousarviotakuuta, auttaakseen EU:n jäsenyyttä hakeneita maita.

EIP:n antaa etusijan viestintä- ja energia-alojen parantamiselle, nykyaikaistamiselle ja kehittämiselle, ja korostaa erityisesti Euroopan laajuisia verkkoja (TEN) sen pohjalta, mitkä liikenneministerien yleiseurooppalaisessa liikennekokouksessa määriteltiin maantie- ja rautatieyhteyksien kehittämisen keskipitkän aikavälin ensisijaisiksi tavoitteiksi. EIP:n hankkeisiin liittyville ympäristökysymyksille annetaan etusija kyseisten maiden mukauttaessa lainsäädäntöään vähitellen EU:n lainsäädäntöä vastaavaksi. EIP tukee myös pk-yrityksiä ja muita teollisuusaloitteita, erityisesti sellaisia, joihin EU-kumppanit osallistuvat suoraan tai sen globaalilainavälineen kautta.

Välimeren alueella valtuutukseen perustuva EIP:n luotonanto tapahtuu lähinnä Euro-Välimeri-kumppanuuden puitteissa ja tukee kyseisten alueiden taloudellista kehitystä. EIP:n luotonannolla tuetaan yksittäisiä investointihankkeita ja sen globaalilainamekanismin avulla tuetaan pieniä hankkeita ja pk-yrityksiä ja samalla vahvistetaan eri maiden rahoitussektoria. EIP myöntää luottoja myös TERRA-ohjelman nojalla (Turkey Earthquake Reconstruction and Rehabilitation Action).

Euro-Välimeri -kumppanuuden ehtojen mukaisesti EIP:n omien varojen lainaamista täydennetään korkotuilla (ympäristöalan lainoille) ja investointipankin hallinnoimalla riskipääomalla yhteisön talousarviovaroista. Valtuutukseen perustuvan luotonannon lisäksi ja neuvoston pyynnöstä EIP on käynnistämässä ohjelman, jonka puitteissa se antaa lainoja omista varoistaan ilman talousarviotakuuta edellyttäen, että pankin valtuusto hyväksyy sen tulevan Välimeren kumppanuusjärjestelyn nojalla.

Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa investointipankki rahoittaa hankkeita, joista on yhteistä etua kyseisille maille ja Euroopan unionille. Tällaisia ovat yhteisrahoitus EU-hankkeiden tukijoiden kanssa, teknologian siirto sekä energia-alan ja ympäristönsuojelualan yhteistyö. Hankkeisiin liittyvää yhteistä etua selvitetään tarkemmin taulukossa 2.11.

Etelä-Afrikassa pankin tavoitteena on myötävaikuttaa siihen, että maan jälleenrakennus- ja kehitysohjelma saadaan onnistuneesti päätökseen.

Seuraavassa taulukossa on yhteenveto EIP:n toiminnasta näissä puitteissa vuodesta 1996.

Taulukko 2-3 Omista varoista myönnettäviä lainoja koskevat allekirjoitukset EU:n ulkopuolisissa maissa

(pl. liittymistä edeltävän järjestelyn allekirjoitukset)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

2.3.2. Luotonanto viime vuonna

Vuonna 2000 investointipankki allekirjoitti 20 lainasopimusta Keski- ja Itä-Euroopassa neuvoston päätösten puitteissa ja niiden kokonaismäärä oli 1 484 miljoonaa euroa. Bulgariassa, Romaniassa ja Slovakian tasavallassa toteutettaviin hankkeisiin myönnettyjen lainojen osuus oli 85 prosenttia kokonaismäärästä. EIP allekirjoitti lainasopimuksia neuvoston päätösten mukaisesti 7 maassa.

* Pankki pyrkii toiminnallaan edelleen tukemaan kyseisten maiden talouskehitystä pääasiassa rahoittamalla strategista infrastruktuuria. Koko luotonannosta 52 prosenttia (766 miljoonaa euroa) kohdistettiin liikennealalle, jolla luototettiin mm. kahden moottoritieosuuden rakentamista Bulgariassa yleiseurooppalaisessa liikennekäytävässä VII, yhdistetyn tie- ja rautatiesillan rakentamista yleiseurooppalaisessa liikennekäytävässä IV Bulgarian ja Romanian välillä, tie- ja rautatieverkoston nykyaikaistamista Romaniassa ja Bosniassa ja Hertsegovinassa, satamainfrastruktuurin nykyaikaistamista Liettuassa ja kiinteän tietoliikenneverkon laajentamista ja nykyaikaistamista Slovakiassa ja Sloveniassa.

* Teollisuus- ja palvelusektorille myönnettiin laina, joka kohdennettiin autotehtaalle Slovakiassa ja jonka osuus kokonaisrahoituksesta oli 11 prosenttia (160 miljoonaa euroa).

* Energia-alalla koko luotonannosta 11 prosenttia (156 miljoonaa euroa) myönnettiin sähköntuotantoa varten Romaniaan ja sähköverkon kunnostamiseen Bosniassa ja Hertsegovinassa.

* Vesihuollon ja sekalaisten alojen sektorilla 360 miljoonaa euroa (25 %) kohdennettiin Romaniaan tulvan jälkeiseen jälleenrakennustyöhön ja tulvien torjuntaan sekä kaupunki-infrastruktuurin kunnostamiseen ja 12 miljoonaa jätteenpolttohankkeeseen Slovakiassa.

* Globaalilainoja kohdennettiin yhteensä 30 miljoonan euron arvosta (2 %) pk-yritysten tukemiseen Bulgariassa ja Slovakiassa.

Taulukko 2-4 EIP:n luotonannon maantieteellinen ja alakohtainen jakautuma Keski- ja Itä-Euroopan maissa vuonna 2000

>TAULUKON PAIKKA>

Välimeren alueella pankki allekirjoitti 19 lainaa 8 maassa vuonna 2000. Algerian kanssa allekirjoitetun kolmannen ja neljännen rahoituspöytäkirjan nojalla jäljellä olleet pienet määrät käytettiin Algerialle myönnettyyn lainaan, ja Syyrialle voitiin myöntää ensimmäinen laina kolmannen rahoituspöytäkirjan nojalla.

Turkissa toteutettaviin hankkeisiin myönnettyjen lainojen osuus oli noin 48 prosenttia ja Algerian ja Tunisian osuus 24 prosenttia kokonaisluotonannosta.

* Kokonaisrahoituksesta 38 prosenttia (455 miljoonaa euroa) kohdennettiin vesihuoltoon ja sekalaisille aloille. Rahoitettuihin hankkeisiin sisältyi maanjäristyksessä vahingoittuneen kaupunki-infrastruktuurin kunnostaminen ja jälleenrakentaminen Turkissa, maatalouden salaojitus Egyptissä ja alueellisen jätehuollon kehittäminen Tunisiassa.

* Liikenteen alalla rahoitettiin tiehankkeita Algeriassa ja Marokossa ja rautatiehanketta Tunisiassa ja niiden osuus oli 21 prosenttia (248 miljoonaa euroa) alueen koko rahoituksesta.

* Jordaniassa, Marokossa ja Turkissa rahoitettiin teollisuus- ja palvelusektorin lainoja 13 prosentilla (160 miljoonaa euroa) kokonaisrahoituksesta. Lainoilla tuettiin fosfaattikaivosta ja bromin ja bromijohdannaisten valmistuslaitosta Jordaniassa, kultakaivoksen kehittämistä Marokossa ja saasteiden torjuntatoimiin tehtäviä investointeja Turkissa.

* Energia-alalla tuettiin energiansiirtoverkkoja Syyriassa ja Tunisiassa 120 miljoonalla eurolla (joka on 10 prosenttia kokonaisrahoituksesta).

* Globaalilainojen osuus Egyptissä, Gazassa/Länsirannalla, Tunisiassa ja Turkissa oli 18 prosenttia (210 miljoonaa euroa*) kokonaisrahoituksesta.

Taulukko 2-5 EIP:n luotonannon jakauma maittain ja aloittain Välimeren maissa vuonna 2000

>TAULUKON PAIKKA>

* Josta 75 miljoonaa euroa TERRA-ohjelman puitteissa teollisuuslaitosten kunnostamiseen maanjäristysalueella.

Investointipankki allekirjoitti kuudessa Aasian ja Latinalaisen Amerikan maassa 11 lainaa, joiden yhteismäärä oli 532 miljoonaa euroa.

* Teollisuus- ja palvelusektorille myönnetyt lainat Argentiinassa, Bangladeshissa ja Brasiliassa muodostivat 27 prosenttia (144 miljoonaa euroa) kokonaisrahoituksesta.

* Energia-alalla Argentiinan, Meksikon ja Indonesian kaasuputki- ja voimalahankkeiden osuus oli 43 prosenttia (227 miljoonaa euroa) kokonaisrahoituksesta.

* Liikennealan hankkeiden osuus oli 139 miljoonaa euroa eli 26 prosenttia. Niihin kuuluivat mm. tietoliikennehanke Brasiliassa ja lennonvalvontarakennus Thaimaassa.

* 20 miljoonaa euroa (4 %) kohdennettiin vesihuolto- ja vedenkäsittelyhankkeeseen Argentiinassa.

Taulukko 2-6 EIP:n luotonannon maantieteellinen ja alakohtainen jakauma Aasian ja Latinalaisen Amerikan maissa vuonna 2000

>TAULUKON PAIKKA>

Vuonna 2000 investointipankki allekirjoitti 4 lainasopimusta Etelä-Afrikan tasavallassa. Niiden kokonaismäärä oli 140 miljoonaa euroa. Siitä 50 miljoonaa euroa (36 %) kohdistui tietoliikennehankkeeseen, 25 miljoonaa euroa (18 %) teollistamishankkeeseen ja 65 miljoonaa euroa (46 %) globaalilainoihin, joilla tuetaan pieniä ja keskisuuria hankkeita.

2.3.3. Riskin jako [4]

[4] Neuvoston päätöksessä 97/256/EY Euroopan investointipankkia "kehotetaan pyrkimään siihen, että 25 prosentin tavoitetaso sen valtuuksiensa mukaisesti myöntämästä kokonaislainanannosta katetaan käyttämällä muita kuin valtiontakauksia, mitä voidaan mahdollisuuksien mukaan laajentaa yksittäisten valtuuksien perusteella milloin tahansa markkinatilanteen sen salliessa"

Neuvoston päätöksillä annetaan yhteisön takuun yleiskattavuus 65 prosentille allekirjoitettujen lainojen kokonaismäärästä. Riskinjakojärjestelyiden nojalla yhteisön takuu kattaa ainoastaan poliittiset riskit sellaisten EIP:n lainojen osalta, joilla ei ole valtion myöntämiä projektitakuita; sen sijaan yhteisön takuu kattaa sellaisten lainojen kaikki riskit, joilla on valtion myöntämä projektitakuu. EIP käyttäisi yhteisön yksittäiselle lainalle myöntämää takuuta ainoastaan, jos pankki ei saisi maksua lainan projektitakuun avulla joko poliittisista syistä, kun kyseessä on ei-valtiollinen projektitakuu, tai muista syistä valtiollisen projektitakuun ollessa kyseessä. Tällöin EIP käyttäisi takuuta koko jäljellä olevan lainamäärän osalta.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Vuonna 2000 pankki jatkoi toimintaansa riskien jakamiseksi. Koska uusien valtuutusten [5] nojalla allekirjoitetut määrät ovat pakostakin varsin pieniä, ilmoitetaan erikseen riskien jaon prosenttiosuudet 31.1.2000 saakka voimassa olleiden ja sen jälkeen voimaan tulleiden valtuutusten nojalla.

[5] Neuvoston päätös 2000/24/EY, jossa riskienjakotavoite korotettiin 30 prosenttiin.

Ensimmäiset valtuutukset (neuvoston päätökset ajanjaksolla 31.1.1997-31.1.2000)

Riskinjakolainojen kumulatiivinen kokonaissumma neuvoston päätösten puitteissa harjoitetun luotonantotoiminnan alusta lähtien 31.1.2000 saakka oli 1 697 miljoonaa euroa vuoden 2000 lopussa eli 23 prosenttia kokonaisluotonannon enimmäismäärästä ja 24 prosenttia luotonannosta tähän päivään mennessä. Alueellisesti riskien jako toteutui seuraavasti:

* Keski- ja Itä-Euroopan maissa EIP:n myöntämien lainojen riskien jakaminen oli yhteensä 896 miljoonaa euroa eli 25,4 prosenttia näille maille myönnettävien lainojen enimmäismäärästä ja 26 prosenttia tähän mennessä myönnetyistä lainoista. Keski- ja Itä-Euroopan osalta on todettava, että EIP:n liittymistä edeltävän järjestelyn nojalla myöntämät luotot ovat kokonaisuudessaan pankin omalla riskillä.

* Välimeren alueella ensimmäisen valtuutuksen kokonaismäärä oli allekirjoitettu jo vuoden 1999 lopussa.EIP:n luotonannon osalta riskien jako oli näin ollen 71 miljoonaa euroa eli 3,1 prosenttia luotonannosta ensimmäisen valtuutuksen nojalla.

* Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa EIP:n myöntämien lainojen riskien jakaminen oli yhteensä 730 miljoonaa euroa eli 81 prosenttia näille maille myönnettävien lainojen enimmäismäärästä [6] (joka on allekirjoitettu kokonaisuudessaan).

[6] Neuvoston päätöksillä määrätyt takuujärjestelyt kattavat myös aikaisemman väliaikaisen valtuutuksen nojalla myönnetyn 122 miljoonan euron määräisen luotonannon Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

* Riskinjakolainoja ei ole allekirjoitettu Etelä-Afrikan tasavallassa.

* Riskinjakojärjestelyt eivät koske luotonantoa Bosniassa ja Hertsegovinassa.

Toiset valtuutukset (neuvoston päätökset ajanjaksolla 1.2.2000-31.1.2007)

Riskinjakohankkeiden kumulatiivinen kokonaissumma neuvoston päätösten puitteissa harjoitetun luotonantotoiminnan alusta lähtien 1.2.2000 alkaneella ajanjaksolla oli 560 miljoonaa euroa vuoden 2000 lopussa eli 22 prosenttia kokonaisluotonannon enimmäismäärästä.

* Keski- ja Itä-Euroopan maissa (KIE-maat) EIP:n myöntämien lainojen riskien jakaminen oli yhteensä 230 miljoonaa euroa eli 17 prosenttia näille maille toistaiseksi myönnetyistä luotoista.

* Välimeren alueella on allekirjoitettu yksi riskienjakojärjestelyn alainen hanke, joka edustaa 4:ää prosenttia allekirjoitetuista määristä. Kuten jo edellä selitettiin, on muistettava, että Euro-Välimeri kumppanuuteen kuuluvien ohjelmamenettelyiden mukaisesti hankkeet allekirjoitetaan usein hallitusten tai julkisten tahojen kanssa. Siten on aivan odotettavissa, että Välimeren maiden riskien jakamisen kokonaismäärä säilyy suhteellisen alhaisena.

* Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa riskienjako EIP:n myöntämien lainojen osalta oli yhteensä 300 miljoonaa euroa eli 76 prosenttia toistaiseksi myönnetyistä luotoista.

Seuraavissa taulukoissa esitetään riskienjakotilanne 31.12.2000 erikseen kunkin valtuutuksen osalta.

Taulukko 2-7 Riskien jako 31.12.2000 - Ensimmäinen valtuutus (miljoonaa euroa)

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 2-8 Riskien jako 31.12.2000 - Toinen valtuutus (miljoonaa euroa)

>TAULUKON PAIKKA>

Kappaleen 4 lopussa olevissa alueellisissa taulukoissa (taulukot 4-5 - 4-8) esitetään lainat, jotka ovat riskienjakolainoja.

2.3.4. Yhteistyö muiden instituutioiden kanssa

EU:n jäsenyyttä hakeneissa maissa pankki toimii hakijamaiden liittymistä valmistelevan EU-ohjelman puitteissa. Ohjelmassa pyritään erityisesti rahoittamaan investointeja, joilla näiden maiden infrastruktuuri integroidaan EU:n infrastruktuuriin, ja tukemaan pk-yrityksiä. Hankkeita rahoitetaan yhdessä muiden rahoituslaitosten kanssa mahdollisuuksien mukaan. Siten investointipankin toiminta on osa määrätietoista lähestymistapaa, jota toteutetaan tiiviissä yhteistyössä sekä komission että tarvittaessa näissä maissa toimivien kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa.

EIP toimii läheisessä yhteistyössä PHARE/ISPA-ohjelman kanssa, jonka kanssa se on kehittänyt tuottoisan ja edunsaajavaltioiden suuresti arvostaman yhteistyösuhteen. PHARE-ohjelmalla annetaan usein tukea investointeja edeltävässä vaiheessa ja näin varmistetaan, että EIP:n hankkeiden tueksi toteutetaan tarpeelliset tutkimukset ja myönnetään teknistä apua. EIP on yhteistyössä PHAREn kanssa myös infrastruktuurihankkeiden yhteisrahoituksessa.

PHARE/ISPAn ja kansainvälisten rahoituslaitosten osuus EIP:n rahoittamista hankkeista vuonna 2000 on esitetty alla olevassa taulukossa. Muiden hankkeiden rahoitukseen osallistuttiin EIP:n liittymistä edeltävän järjestelyn puitteissa, joka ei kuulu tämän kertomuksen alaan.

Kaakkois-Euroopan alueella EIP on perustanut Balkanin erityisryhmän, jonka tehtävänä on alueen vakaussopimuksen puitteissa yksilöidä yhteistyössä muiden rahoituslaitosten kanssa ne infrastruktuurihankkeet, joiden rahoitus olisi asetettava etusijalle.

Taulukko 2-9 Yhteisrahoitus Keski- ja Itä-Euroopassa ja Balkanilla vuonna 2000

>TAULUKON PAIKKA>

Välimeren alueella EIP toimii EU:n politiikan puitteissa osana yhteisesti sovittavaa lähestymistapaa, jota harjoitetaan tiiviissä yhteistyössä komission kanssa ja tarpeen mukaan muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa, myös yhteisrahoituksen avulla. Näiden laitosten osuus EIP:n rahoittamista hankkeista on esitetty seuraavassa taulukossa.

Taulukko 2-10 Yhteisrahoitus Välimeren maissa vuonna 2000

>TAULUKON PAIKKA>

Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa pankki rahoittaa edelleen hankkeita, joihin liittyy kyseisen maan ja EU:n yhteinen etu. Vuonna 2000 allekirjoitettuihin lainoihin liittyvä yhteinen etu on esitetty seuraavassa taulukossa.

Taulukko 2-11 Aasian ja Latinalaisen Amerikan maissa toteutettaviin hankkeisiin liittyvä yhteinen etu

>TAULUKON PAIKKA>

EIP toimii yhteistyössä muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan. Seuraavassa taulukossa on tarkemmat tiedot yhteisrahoitushankkeista.

Taulukko 2-12 Yhteisrahoitus Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa vuonna 2000.

>TAULUKON PAIKKA>

Useissa Etelä-Afrikan tasavallassa toteutettavissa projekteissa EIP teki yhteistyötä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa. Fosfori- ja rikkihapon tuotantolaitosten laajentamishankkeeseen Richard's Bayssa liittyy 20 miljoonan euron kahdenvälinen yhteistyö EIP:n 30 miljoonan euron lainan lisäksi. Hankkeen kustannukset ovat 206,5 miljoonaa euroa. Yhteistyötä tehdään myös kahdenvälisten laitosten kanssa välittäjien kautta myönnettyjen lainojen muodossa pk-yritysten tukemiseksi.

2.4. Lomén yleissopimuksen allekirjoittajamaat

2.4.1. Luotonanto

EIP:n luotonanto AKT- ja MMA-alueille oli yhteensä 401 miljoonaa euroa, joista 186 miljoonaa euroa oli pankin omista varoista, 207 miljoonaa euroa riskipääomaa ja 8 miljoonaa euroa Euroopan kehitysrahaston SYSMIN-järjestelystä. Seuraavassa taulukossa esitetään luotonannon jakautuminen alueittain ja aloittain.

Taulukko 2-13 EIP:n lainanannon jakautuma alueittain ja aloittain AKT- ja MMA-maissa vuonna 2000

>TAULUKON PAIKKA>

* Näitä kaikkia tuetaan lukuun ottamatta kahta hanketta, joiden yhteismäärä on 12,5 miljoonaa euroa.

** Tähän sisältyy 8 miljoonaa euroa, joka on kohdistettu Euroopan kehitysrahaston SYSMIN-järjestelystä.

3. LUOTONANNON TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Luotonanto vaikuttaa yhteisön talousarvioon, koska luottoihin liittyy yhteisön takuu, korkotuki tai riskioperaatioita vastaavia erityisehtoja.

3.1. Yhteisön talousarviosta myönnettävät takuut

Neuvosto päätti 22. joulukuuta 1999 uudistaa yleisesti 7 vuoden ajaksi yhteisön takuun EIP:n Euroopan ulkopuolella sopimille lainoille (neuvoston päätös 2000/24/EY, EYVL L 9, 13.1.2000). Maantieteellisten alueiden mukaiset uudet enimmäismäärät ovat seuraavat:

* Keski- ja Itä-Eurooppa: 8 680 miljoonaa euroa

* Välimeren alueen maat: 6 425 miljoonaa euroa

* Latinalainen Amerikka ja Aasia: 2 480 miljoonaa euroa

* Etelä-Afrikan tasavalta: 823 miljoonaa euroa.

Näin ollen takuun kokonaismäärä on 18 410 miljoonaa euroa ja yhteisön talousarvio kattaa siitä 65 prosenttia (70 prosenttia edellisen valtuutuksen aikana). Uudessa direktiivissä EIP:tä kehotetaan hakemaan mahdollisuuksien mukaan muita takuulähteitä (kaupallisia) rahoituksenvälittäjiensä parista ja pyrkimään siihen, että ne kattaisivat 30 prosenttia (aikaisemmassa valtuutuksessa 25 prosenttia) enimmäismäärästä.

Tämä takuuohjelma päättyy 31. tammikuuta 2007 ja sitä voidaan ilman muuta jatkaa 6 kuukaudella, jos lainojen enimmäismäärää ei ole saavutettu.

Neuvosto päätti 7. marraskuuta 2000 laajentaa EIP:n lainajärjestelyä Kroatiassa tehtyihin lainasopimuksiin lisäämällä Kroatian Keski- ja Itä-Euroopan maiden ryhmään (neuvoston päätös N:o 2000/688/EY, EYVL L 285, 10.11.2000). Tällä päätöksellä tälle maaryhmälle taattu enimmäismäärä nousi 8 930 miljoonaan euroon (lisäystä 250 miljoonaa euroa) ja yleistakuun enimmäismäärä nousi 18 660 miljoonaan euroon.

Kuten 2.3.3 kappaleessa ilmeni EIP:n edellinen valtuutus on käytännöllisesti katsoen saavutettu, ja valtion ja muiden kuin valtion myöntämien takuiden välinen riskienjako on toteutunut sovittujen sitoumusten mukaisesti (24 %), mikä vähentää suhteellisesti näiden riskien kattamiseksi tarvittavaa talousarviovarausta. Toisen valtuutuksen ensimmäisen soveltamisvuoden aikana lainoja on allekirjoitettu 13,5 prosenttia enimmäismäärästä ja niihin liittyvä riskinjako vastaa jo 21:tä prosenttia allekirjoitetuista lainoista.

Takuita koskeva tilanne selvitetään yksityiskohtaisesti komission talousarviotakuita koskevassa puolivuotiskertomuksessa.

3.2. Korkotuki

Korkotukea on myönnetty useiden yhteisön ohjelmien puitteissa niin EU:ssa kuin EU:n ulkopuolellakin. Komissio on neuvoston pyynnöstä laatinut asiasta arviointikertomuksen (ks. KOM (2000) 524, 6.9.2000). Useimpien ohjelmien määräaika on jo kulunut umpeen eivätkä ne enää vaikuta talousarvioon. Seuraavassa taulukossa esitetään voimassa olevat ohjelmat ja tarkasteluvuonna myönnettyjen tukien määrä.

Taulukko 3-1 Yhteisön eri rahoitusjärjestelyihin liittyvä korkotuki 1995-2000

(miljoonaa euroa)

>TAULUKON PAIKKA>

3.3. Riskipääoma

Välimeren alueen maiden kanssa solmittujen sopimusten ja Lomén sopimuksen puitteissa EIP on sopinut edullisista lainoista, jotka kestonsa tai velan konsolidointia koskevien erityisehtojen puolesta vastaavat pääomasijoituksia. Välimeren alueella toteutetut toimet rahoitetaan yleisestä talousarviosta ja AKT-maiden toimet EKR:n talousarviosta. Toimien yksityiskohdat on esitetty taulukossa 2-13.

4. TILASTOLIITE

Taulukko 4-1 Varainhankinnan ja luotonannon vuotuinen kehitys yhteisössä

(milj. euroa)

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 4-2 Yhteisön liikkeessä oleva lainakanta

Yhteisön liikkeessä oleva nettolainakanta kunkin jakson lopussa (1)

(miljoonaa euroa)

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 4-3 Yhteisön vuonna 2000 liikkeeseen laskemat lainat valuuttalajeittain

(miljoonaa euroa)

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 4-4 NCI-lainat valuuttalajeittain: lainakanta 31.12.2000

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 4-5 EIP:n allekirjoittamat lainat Keski- ja Itä-Euroopassa ja Balkanilla vuonna 2000

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 4-6 EIP:n allekirjoittamat lainat Välimeren maissa vuonna 2000

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 4-7 EIP:n allekirjoittamat lainat Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa vuonna 2000

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 4-8 EIP:n Etelä-Afrikassa allekirjoittamat lainat vuonna 2000

>TAULUKON PAIKKA>