KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE SIIRTYMÄTOIMENPITEIDEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA EURON KÄYTTÖÖNOTTAMISEKSI YHTEISESSÄ MAATALOUSPOLITIIKASSA

SISÄLLYS

Johdanto

1. Merkittäviin revalvaatioihin liittyvä tasaustuki

2. Suoriin tukiin sovellettavien kurssien alenemiseen liittyvät tasaustuet

3. Jäsenvaltioiden toimenpiteet

4. Tulot

4.1. Taustatiedot

4.2. Tarkastelun perustana olevat olettamukset

4.3. Yleisiä huomioita

4.4. Maakohtaisia huomioita

5. Talousarvioon liittyviä näkökohtia

5.1. Maatalouden valuuttajärjestelmän tasaustuet

5.2. Kaksoiskurssi

6. Muita näkökohtia

6.1. Määräytymisperusteet

6.1.1. Yleisiä näkökohtia

6.1.2. Määräytymisperusteen mukauttaminen suoria tukia varten

6.2. Asetuksen (EY) N:o 2799/98 4 artiklan 6 kohdan perusteet

6.3. Yhteisöjen tuomioistuimessa vireillä olevat asiat

6.3.1. Asia C - 100/99

6.3.2. Asia C - 403/99

6.4. Kreikan drakma

7. Päätelmä

JOHDANTO

Tämä kertomus perustuu siirtymätoimenpiteistä euron käyttöönottamiseksi yhteisessä maatalouspolitiikassa 15. joulukuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2800/98 [1] 4 artiklan säännöksiin. Mainitun artiklan mukaan komission on esitettävä kertomus kyseisten siirtymätoimenpiteiden täytäntöönpanosta 31. maaliskuuta 2001 mennessä. Kertomuksessa otetaan huomioon myös 15. joulukuuta 1998 [2] pidetyn neuvoston kokouksen pöytäkirjassa oleva komission ilmoitus, jonka mukaan kertomuksessa tarkastellaan erityisesti siirtymätoimenpiteiden vaikutusta viljelijöiden tuloihin.

[1] EYVL L 349, 24.12.1998, s. 8.

[2] Neuvoston sihteeristön asiakirja 14.127/98.

Siirtymätoimenpiteet euron käyttöönottamiseksi yhteisessä maatalouspolitiikassa eivät perustu ainoastaan asetuksen (EY) N:o 2800/98 soveltamisalaan. Mainittujen toimenpiteiden säädöskehystä täydentävät maatalouden euromääräisestä valuuttajärjestelmästä 15. joulukuuta 1998 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2799/98 [3] sekä 22. joulukuuta 1998 annetut komission asetukset, toisin sanoen maatalouden euromääräisen valuuttajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maatalousalalla annettu asetus (EY) N:o 2808/98 [4] sekä euron käyttöönottamiseksi yhteisessä maatalouspolitiikassa annettujen siirtymätoimenpiteiden soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annettu asetus (EY) N:o 2813/98 [5].

[3] EYVL L 349, 24.12.1998, s. 1.

[4] EYVL L 349, 24.12.1998, s. 36.

[5] EYVL L 349, 24.12.1998, s. 48.

Kertomuksessa käydään ensin läpi siirtymätoimenpiteiden käyttöönotto maatalouden valuuttajärjestelmää koskevan sääntelyn rakenteen mukaisesti. Euron mahdolliset vaikutukset hintoihin ja suoriin tukiin käsitellään erillään toisistaan. Kertomuksessa käsitellään myös jäsenvaltioiden toimenpiteitä kyseisistä siirtymäsäännöksistä aiheutuvien erilaisten maatalouden valuuttajärjestelmän tukien myöntämiseksi. Sen jälkeen tarkastellaan näiden toimenpiteiden vaikutusta viljelijöiden tuloihin ja talousarvioon. Seuraavat näkökohdat käsitellään kertomuksen lopussa:

-markkinatilannetta koskevat perusteet

-tiettyjen määräytymisperusteiden määrittely

-Italian vireille panemat asiat ja

-Kreikan drakman osallistuminen euroon 1. tammikuuta 2001 alkaen.

Yhtenäismarkkinoiden maatalouden valuuttajärjestelmää koskevassa viimeistä edellisessä komission kertomuksessa [6] tarkasteltiin perusteellisesti maatalouden valuuttajärjestelmän mahdollisia taloudellisia vaikutuksia erityisesti kauppaan ja hintoihin. Tarkastelusta käy ilmi, että maatalouden valuuttajärjestelmä, jolle ovat tyypillisiä melko suuret ja pysyvät valuuttaerot [7], ei ole vaikuttanut markkinoihin epäsuotuisasti.

[6] KOM(96) 636 lopullinen, 6.12.1996.

[7] 'Valuuttojen ero' määritellään asetuksessa (ETY) N:o 3813/92 seuraavasti: maatalouden muuntokurssin prosenttiosuus, joka edustaa kyseisen kurssin ja edustavan markkinakurssin välistä erotusta.

Euromääräisessä maatalouden valuuttajärjestelmässä ei ole siihen osallistuvien jäsenvaltioiden valuuttojen osalta lainkaan maatalouden valuuttajärjestelyjä. Euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden valuutoissa kurssierot edellä mainitussa merkityksessä rajoittuvat Euroopan keskuspankin vahvistaman kahden valuuttakurssin väliseen eroon. Ero on vähäinen, ja vuonna 1999 sen absoluuttinen arvo ylitti yhden prosenttiyksikön vain yhdeksän kertaa.

Koska maatalouden valuuttajärjestelmällä, jolle ovat joskus ominaisia suuret ja pysyvät valuuttaerot, ei ole voitu osoittaa olevan taloudellisia vaikutuksia, voitaneen sanoa, että valuuttaerojen puuttuessa kokonaan maatalouden valuuttajärjestelmän taloudelliset vaikutukset eivät ole havaittavissa. Eläinten lukumäärää ja peltokasvien viljelyaloja tarkastelemalla näyttää siltä, että euron käyttöönotto ei ole aiheuttanut epätavallisia vaihteluita.

Valuuttakurssien profiilissa euron käyttöönoton jälkeen mahdollisesti esiintyneet muutokset olivat todennäköisesti peräisin maatalouden valuuttajärjestelmän muista tekijöistä, esimerkiksi kilpailukyvystä. Tämän vuoksi kauppaa ei käsitellä tässä kertomuksessa.

Liitteet, joihin tässä kertomuksessa viitataan, ovat asiakirjassa, joka on saatavana ainoastaan osoitteessa:

http://europa.eu.int/comm/agriculture/markets/euro/index_fi.htm

1. Merkittäviin revalvaatioihin liittyvä tasaustuki

Tasaustukea voidaan myöntää, kun jossakin jäsenvaltiossa muuntokurssi, jolla euro muunnetaan kansalliseksi valuuttayksiköksi, tai 1 päivän tammikuuta 1999 mukainen vaihtokurssi, jolla euro vaihdetaan kansalliseksi valuutaksi, revalvoituu merkittävästi suhteessa 31 päivänä joulukuuta 1998 voimassa olevaan maatalouden muuntokurssiin (asetuksen (EY) N:o 2800/98 2 artiklan 1 alakohta).

Merkittävä revalvaatio määritellään asetuksen (EY) N:o 2800/98 1 artiklan a alakohdassa seuraavasti:

"1 päivänä tammikuuta 1999 sovellettavan muuntokurssin aleneminen, joka on absoluuttiselta arvoltaan suurempi kuin kukin tämän kurssin ja sovellettavien muuntokurssien alhaisimman tason välisistä erotuksista:

-viimeisten 12 kuukauden aikana, ja

-aikana, josta on enemmän kuin 12 kuukautta mutta enintään 24 kuukautta, sekä

-aikana, josta on enemmän kuin 24 kuukautta mutta enintään 36 kuukautta.

Toista luetelmakohtaa koskevat erot otetaan huomioon kahden kolmasosan ja kolmatta luetelmakohtaa koskevat yhden kolmasosan arvosta".

Edellä mainitussa asetuksessa määritellään merkittävän revalvaation prosenttiosuus seuraavasti: "merkittävän ja ei-merkittävän revalvaation välisen kynnysarvon sekä euron ja kansallisen rahayksikön muuntokurssin tai euron kansallisen valuutan 1 päivän tammikuuta 1999 mukaisen vaihtokurssin välinen ero, joka ilmaistaan kyseisen kynnysarvon prosenttiosuutena [8].

[8] Tammikuun 1. päivänä 1999 sovellettava valuuttakurssi on Euroopan keskuspankin 4. tammikuuta 1999 vahvistama kurssi (ks. asetuksen (EY) N:o 2813/98 9 artikla).

Euroopan unionin eri valuuttojen kynnysarvojen laskeminen esitetään LIITTEESSÄ I ja merkittävän revalvaation prosenttiosuus LIITTEESSÄ II.

Tammikuun 1. päivänä 1999 sovelletuista kursseista saadaan hallinnollisille hinnoille kolme eri lukua:

-hintojen nousu

-ei-merkittävä hintojen lasku

-merkittävä hintojen lasku.

Hallinnolliset hinnat nousivat 1. tammikuuta 1999 sovellettujen kurssien vuoksi Ruotsissa (+ 1,206 %) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (+ 3,226 %). Nousu ei kuitenkaan ollut pysyvää, koska Englannin punnan ja Ruotsin kruunun valuuttakurssit nousivat euroon nähden kymmenkunta prosenttia vuoden 1999 aikana. Yhteiseen rahaan osallistumattomien neljän valuutan kurssikehitys esitetään LIITTEESSÄ III.

Hallinnollisten hintojen lasku oli ei-merkittävää 1. tammikuuta 1999 sovellettujen kurssien vuoksi yhdeksässä jäsenvaltiossa: Saksassa, Itävallassa, Belgiassa, Espanjassa, Kreikassa, Irlannissa, Luxemburgissa, Alankomaissa ja Portugalissa. Kunkin kyseessä olevan valuutan 1. tammikuuta 1999 sovellettu kurssi oli korkeampi kuin kynnysarvo, ja sen vuoksi ei ollut tarpeen myöntää maatalouden valuuttajärjestelmän tasaustukea. Hintojen lasku vaihtelee Espanjan 1,172 prosentista Kreikan 3,414 prosenttiin. Koska kurssin arvo on kiinteä kahdeksan jäsenvaltion tapauksessa edellä mainituista yhdeksästä, kyseinen lasku on pysyvä. Drakman kurssivaihtelu oli vuonna 1999 niin vähäistä 1. tammikuuta 1999 todettuun arvoon nähden, että siitä voidaan tehdä sama päätelmä kuin edellä.

Hallinnolliset hinnat laskivat merkittävästi 1. tammikuuta 1999 sovellettujen kurssien vuoksi Tanskassa, Suomessa, Ranskassa ja Italiassa. Hintojen lasku vaihtelee Suomen 1,386 prosentista Ranskan 1,953 prosenttiin. Vaikka 1. tammikuuta 1999 sovellettu kurssi oli alhaisempi kuin kynnysarvo, merkittävän revalvaation prosenttimäärä oli kunkin neljän valuutan osalta alle 2,6 prosentin neutraalin marginaalin. Kun tämä neutraali marginaali otettiin huomioon, maatalouden valuuttajärjestelmän tasaustukea ei voitu myöntää.

Lyhyesti sanottuna asetuksen (EY) N:o 2800/98 2 artiklassa säädettyjä merkittäviä revalvaatioita koskevia säännöksiä ei ole tarvinnut soveltaa. Tämä merkitsee myös sitä, että tasaustukien uusi rahoitustapa (yhteisön osuus on 50 prosenttia tosiasiallisesti maksetuista määristä) ei ole arvioitavissa.

2. Suoriin tukiin sovellettavien kurssien alenemiseen liittyvät tasaustuet

Tasaustukea voidaan myöntää, jos muuntokurssi, jota määräytymisperusteena pidettävänä päivänä sovelletaan, on alhaisempi kuin aiemmin sovellettu kurssi (asetuksen (EY) N:o 2800/98 3 artiklan 1 kohta). Maatalouden valuuttajärjestelmän tukea ei kuitenkaan myönnetä, jos uutta kurssia alhaisempaa kurssia on sovellettu viimeksi mainitun voimaantuloa edeltäneen 24 kuukauden aikana (asetuksen (EY) N:o 2799/98 5 artiklan 5 kohta).

Suorat tuet, joita maatalouden valuuttajärjestelmän säännökset koskevat, esitetään LIITTEESSÄ IV. Näiden tukien määräytymisperusteiden päivämäärät ovat seuraavat:

-1. tammikuuta 1999 nautaeläinpalkkioille ja rakenne- tai ympäristötoimenpiteille

-3. tammikuuta 1999 lammaspalkkioille

-1. heinäkuuta 1999 peltokasveille, palkokasveille ja humalalle myönnettäville tuille

-1. elokuuta 1999 pellavan ja hampun tuille sekä

-1. syyskuuta 1999 riisin ja kuivattujen viinirypäleiden tuille.

Jäsenvaltiot, joiden maatalouden valuuttajärjestelmän tukitoimenpiteiden määräytymisperusteen päivämääräksi on vahvistettu 1. tammikuuta ja 3. tammikuuta 1999, ovat seuraavat: Belgia, Tanska, Suomi, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg ja Yhdistynyt kuningaskunta. Kurssien alenemisprosentti vaihtelee Belgian ja Luxemburgin talousliiton 1,224 prosentista Yhdistyneen kuningaskunnan 9,091 prosenttiin.

Jäsenvaltiot, joiden maatalouden valuuttajärjestelmän tukitoimenpiteiden määräytymisperusteen päivämääräksi on vahvistettu 1. heinäkuuta 1999, ovat edellä mainitut jäsenvaltiot sekä Ruotsi. Ruotsin lisääminen luetteloon johtuu Ruotsin kruunun arvonnoususta 1. tammikuuta 1999 alkaen. Kurssien alenemisprosentti vaihtelee Belgian ja Luxemburgin talousliiton 1,224 prosentista Yhdistyneen kuningaskunnan 16,180 prosenttiin.

Jäsenvaltiot, joiden maatalouden valuuttajärjestelmän tukitoimenpiteiden määräytymisperusteen päivämääräksi on vahvistettu 1. elokuuta ja 1. syyskuuta 1999, ovat edellä mainitut jäsenvaltiot sekä Espanja. Espanjan lisääminen luetteloon johtuu siitä, että pesetan kynnysarvo poikkeaa muiden määräytymisperusteiden kynnysarvosta. Kurssien alenemisprosentti vaihtelee Espanjan 1,172 prosentista Yhdistyneen kuningaskunnan 14,930 prosenttiin.

Alenemisprosenttien laskelmat esitetään LIITTEESSÄ II.

Tuottajille maksettavat tasaustuet on vahvistettu asetuksen (EY) N:o 2799/98 liitteessä olevan 4 kohdan säännösten mukaisesti. Tasaustuki vastaa suuruudeltaan siis määräytymisperusteena olevaa päivämäärää edeltävänä kalenterivuonna todettuja menoja kerrottuna edellä mainitulla alenemisprosentilla.

Menojen toteamisessa ei ole ollut suuria ongelmia. On kuitenkin mainittava, että maatalouden rakenteiden tehokkuuden parantamisesta 20. toukokuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 950/97 [9] soveltamisalaan kuuluvien toimenpiteiden osalta on täytynyt noudattaa yhtenäistä lähestymistapaa. Tavoite 1- ja 6 -alueiden rakennetoimenpiteiden osalta jäsenvaltioiden ilmoittamat menot edustavat itse asiassa kyseisen tavoitteen kokonaismenoja. Eri toimenpiteiden välillä ei ole tehty eroa. Asetuksen (EY) N:o 950/97 soveltamisalaan kuuluva menojen osuus mainituilla alueilla on arvioitu. Vuotta 1998 koskevien asetuksen (EY) N:o 950/97 mukaisten menojen laskelmat ovat LIITTEESSÄ V.

[9] EYVL L 142, 2.6.1997, s. 1.

Tammikuun 1. ja 3. päivänä 1999, 1. heinäkuuta 1999, 1. elokuuta 1999 ja 1. syyskuuta 1999 sovellettujen kurssien mukaiset tasaustukien enimmäismäärät vahvistetaan komission asetuksissa (EY) N:o 755/1999 [10], (EY) N:o 1639/1999 [11], (EY) N:o 2200/1999 [12] ja (EY) N:o 2206/1999 [13]. Enimmäismäärien tiivistelmä on LIITTEESSÄ VI.

[10] EYVL L 98, 13.4.1999, s. 8.

[11] EYVL L 194, 27.7.1999, s. 33.

[12] EYVL L 268, 16.10.1999, s. 8.

[13] EYVL L 269, 19.10.1999, s. 3 sekä oikaisu EYVL L 275, 26.10.1999, s. 34.

3. Jäsenvaltioiden toimenpiteet

Jäsenvaltioiden on jätettävä siirtymäkauden tuen myöntämistä koskeva hakemus merkittävää revalvaatiota tai suorien tukien alenemista seuraavien kolmen kuukauden kuluessa. Komissio arvioi hakemukset perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan määräysten ja maatalouden valuuttajärjestelmää koskevien asetusten säännösten mukaisesti. Komissiolla on tällöin kaksi kuukautta aikaa antaa lausuntonsa jäsenvaltioiden hakemuksista (määräaikaa voidaan pidentää, jos hakemukset ovat puutteellisia tai virheellisiä).

Komission on arvioitava hakemukset seuraavien neljän pääkriteerin mukaisesti:

-jäsenvaltion ehdottama määrä ei saa ylittää vahvistettua enimmäismäärää

-tasaustukea on myönnettävä täydentävinä maksuina suorien tukien saajille

-jäsenvaltiot eivät voi asettaa tuen käyttämiselle ehtoja

-tukien jakautuminen jollekin tietylle alalle ei saa vaikuttaa yhteisön edun kanssa ristiriitaisella tavalla kilpailuedellytyksiin.

Vuonna 1999 (ja vuoden 2000 alussa) komissio vastaanotti ja hyväksyi 22 maatalouden siirtymäkauden valuuttatuen myöntämissuunnitelmaa. Vaikka laatu ja yksityiskohtien määrä vaihtelivat suuresti, kaikki kyseessä olevat jäsenvaltiot (Belgia, Tanska, Espanja, Suomi, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta) jättivät suunnitelmansa määräaikaan mennessä.

Jotkut jäsenvaltiot päättivät esittää hakemukset toimenpiteen mukaan (esim. Yhdistyneen kuningaskunnan esittämät seitsemän suunnitelmaa), ja toiset jäsenvaltiot (esim. Ranska ja Italia) taas esittivät kaikista tukityypeistä yhden yksittäisen suunnitelman.

Valtaosaa komissiolle jätetyistä suunnitelmista voitiin tarkastella suuremmitta ongelmitta. Edellytys, jonka mukaan jäsenvaltioiden on myönnettävä tuet täydentävinä maksuina YMP:n suorien tukien saajille, ei jätä jäsenvaltioille paljonkaan päätösvaltaa tuen jakamisen suhteen. Suunnitelmien tarkastelussa ilmeni kuitenkin kaksi yleisluonteista ongelmaa: tukien yhdistäminen ja rakenne- ja ympäristötukien käsittely.

Eräät jäsenvaltiot ovat pyytäneet komissiota varmistamaan tukien yhdistämisen osalta sen, että myönnettäviä enimmäismääriä noudatetaan ala- eikä toimenpidekohtaisesti. Tämä merkitsisi esimerkiksi sitä, että komissio varmistaisi enimmäismäärien noudattamisen naudanliha-alalla myönnettävien tukien kokonaismäärän osalta sen sijaan, että tarkasteltaisiin erikseen emolehmäpalkkiota, tavoite 1 -alueen emolehmäpalkkiota, urospuolisista naudoista maksettavaa palkkiota, laajaperäistämispalkkiota ja kausiporrastuspalkkiota. Koska tuet on tarkoitettu erilaisilla alueilla toimiville erityyppisille tuottajille ja jotta noudatettaisiin maatalouden valuuttatukien neutraaliusperiaatetta kilpailun kannalta, komissio on yleensä kieltäytynyt tukien yhdistämisestä. Komissio päätti poikkeuksellisesti kuitenkin huomioida peltokasvien tukijärjestelmässä myönnettävät 12 eri tukityyppiä kokonaisuutena, jotta voidaan ottaa huomioon erityisesti pakkokesannoinnin vaikutukset sen jälkeen, kun kyseisen kesannoinnin prosenttiosuus nostettiin 5 prosentista vuonna 1998 10 prosenttiin vuonna 1999.

Rakennetoimenpiteitä [tasausmaksut ja nuorten viljelijöiden aloitustuet (asetus (EY) N:o 950/97)], varhaiseläkkeitä [(asetus (ETY) N:o 2079/92) [14]] ja maatalouden ympäristötoimenpiteitä [(asetus (ETY) N:o 2078/92) [15]] koskevat ongelmat yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla ovat koskeneet maatalouden siirtymäkauden valuuttatukeen oikeutettujen toimenpiteiden tunnistamista. Komissio hyväksyy rakenne- ja ympäristötoimenpiteet sellaisten ohjelmien (joskus alueellisten tai paikallisten) perusteella, jotka koostuvat laajoista toimenpidekokonaisuuksista tukien myöntämiseksi hyvin monin eri perustein. Tukikelpoisia ovat toisaalta vain ne toimenpiteet, joiden tuet on vahvistettu enintään yhteisön enimmäismäärien mukaisiksi (asetuksen (EY) N:o 2808/98 10 artiklan 2 kohta). Koska rakenne- ja ympäristötuet jäävät useimmissa kyseessä olevissa jäsenvaltioissa yhteisön enimmäismääriä pienemmiksi, suurta osaa myönnetyistä varoista (96,29 milj. euroa, joka on laskettu toimenpiteen kokonaismenojen perusteella) ei ole voitu käyttää.

[14] EYVL L 215, 30.7.1992, s. 91.

[15] EYVL L 215, 30.7.1992, s. 85.

LIITTEEN VI taulukosta käy ilmi, että niille jäsenvaltioille, joita maatalouden siirtymäkauden valuuttatuet koskevat, oli käytettävissä 1 620,3 miljoonaa euroa (ensimmäinen, toinen ja kolmas erä mukaan luettuina). Yhteisön enimmäisosuus tästä määrästä oli 1 215,2 miljoonaa euroa ja kansallinen enimmäisosuus vahvistettiin 405,1 miljoonaan euroon.

LIITTEEN VII taulukosta käy ilmi, että 22 hyväksytyssä suunnitelmassa komission hyväksymän maatalouden siirtymäkauden valuuttatuen kokonaismäärä on 1 202,1 miljoonaa euroa. Tästä kokonaismäärästä suurin osa (1 125,9 milj. euroa) vastaa EMOTR:n osuutta. Jäljellä olevat varat (76,2 milj. euroa) vastaavat toisen ja kolmannen erän kansallista osuutta. Vain Italia ja Luxemburg ovat ilmoittaneet suunnitelman jättämisen jälkeen myöntävänsä toisen ja kolmannen erän vapaaehtoisen kansallisen rahoitusosuuden. Myös Irlanti päätti myöntää kansallisen osuuden ja tehdä muutoksia hyväksyttyihin suunnitelmiin.

Komission myöntämien enimmäismäärien ja tosiasiallisesti maksettujen määrien ero johtuu siitä, että suurin osa jäsenvaltioista päätti jättää kansallisen osuuden käyttämättä. Tähän vaikutti vähäisemmässä määrin myös rakenne- ja ympäristötoimenpiteiden käytettävissä olevien varojen alikäyttö. Tämä johtuu asetuksen (EY) N:o 2808/98 2 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan säännöksistä, joiden mukaan tukia ei myönnetä, jos tosiasiallisesti myönnetyt rakennetuet ovat alle kyseisessä lainsäädännössä säädetyn enimmäismäärän.

Belgia

Komissio hyväksyi kaksi Belgian suunnitelmaa: ensimmäinen koski tukia, joiden määräytymisperusteen päivämäärät olivat 1. ja 3. tammikuuta 1999 (nautaeläin- ja lammaspalkkiot) ja toinen tukia, joiden määräytymisperusteen päivämäärät olivat 1. heinäkuuta ja 1. elokuuta 1999 (peltokasvit, humala, pellava ja hamppu). Belgian ohjelmille myönnettiin yhteisön talousarviosta yhteensä 5,06 miljoonaa euroa. Belgia ei ole esittänyt rakenne- ja ympäristötoimenpiteiden suunnitelmaa, koska kyseisten tukien määrä ei yllä yhteisön enimmäistasoon.

Tanska

Tanska esitti kaksi suunnitelmaa, joiden yhteisön rahoitusosuus oli yhteensä 41,15 miljoonaa euroa. Ensimmäinen koski tukia, joiden määräytymisperusteen päivämäärät olivat 1. ja 3. tammikuuta 1999 (nautaeläin- ja lammaspalkkiot, varhaiseläkettä, metsitystä ja maatalouden ympäristötoimenpiteitä koskevat tuet) ja toinen tukia, joiden määräytymisperusteen päivämäärä oli 1. heinäkuuta 1999 (peltokasvit).

Espanja

Espanjan tapauksessa tukikelpoisia ovat ainoastaan tuet, joiden määräytymisperusteen päivämäärät olivat 1. elokuuta 1999 (pellava ja hamppu) ja 1. syyskuuta 1999 (rusinoiden interventiotuet ja riisin hehtaarituet). Espanjan suunnitelma koskee edellä mainittujen neljän toimenpiteen tukia, joiden yhteisön rahoitusosuus on yhteensä 1,04 miljoonaa euroa.

Suomi

Komissio sai Suomen viranomaisilta kolme suunnitelmaa. Ensimmäinen koski tukia, joiden määräytymisperusteen päivämäärät olivat 1. ja 3. tammikuuta 1999 (vain nautaeläin- ja lammaspalkkiot ovat tukikelpoisia), toinen tukia, joiden määräytymisperusteen päivämäärä oli 1. heinäkuuta 1999 (peltokasvit) ja kolmas tukia, joiden määräytymisperusteen päivämäärä oli 1. elokuuta 1999 (pellava). Yhteisön talousarviosta myönnettiin yhteensä 5,55 miljoonaa euroa. Suomi ei ole esittänyt rakenne- ja ympäristötoimenpiteiden suunnitelmaa, koska kyseisten tukien määrä ei yllä yhteisön enimmäistasoon.

Ranska

Ranska jätti kaikkia aloja koskevan yhden suunnitelman, jolle maksetaan yhteisön talousarviosta yhteensä 182,65 miljoonaa euroa. Suunnitelmaan sisältyvät kaikki YMP-tuet, joiden määräytymisperusteen päivämäärät olivat 1. ja 3. tammikuuta 1999 (eläinpalkkiot, maatalouden ympäristötoimenpiteet, varhaiseläkkeet, nuoret viljelijät, viinitarhojen raivaus ja pähkinät), 1. heinäkuuta 1999 (peltokasvit ja humala), 1. elokuuta 1999 (pellava ja hamppu) sekä 1. syyskuuta 1999 (riisi).

Irlanti

Irlanti esitti yhden suunnitelman tuille, joiden määräytymisperusteen päivämäärät olivat 1. tai 3. tammikuuta 1999. Suunnitelma oli hallinnollisista syistä kahdessa osassa: toinen osa koski nautaeläin- ja lammaspalkkioiden ja toinen varhaiseläkkeiden ja maatalouden ympäristötoimenpiteiden hyväksymistä (metsitystoimenpiteet eivät ole tukikelpoisia Irlannissa). Irlanti on esittänyt lisäksi suunnitelman tuista, joiden määräytymisperusteen päivämäärä oli 1. heinäkuuta 1999 (peltokasvit). Irlannin myöntämien tukien yhteisön rahoitusosuus on 75, 92 miljoonaa euroa. Irlanti päätti myöntää kansallista tukea toista ja kolmatta maksuerää varten, jolloin tuen kokonaismäärä nousi 101,2 miljoonaan euroon.

Italia

Italia esitti vastaavanlaisen suunnitelman kuin Ranska, mutta Italia ei aio myöntää tukia rakenne- ja ympäristötoimenpiteisiin (nuorten viljelijöiden aloitustukea lukuun ottamatta), koska ne eivät ole Italiassa tukikelpoisia. Italian suunnitelman kokonaismäärä on 203,18 miljoonaa euroa, josta 152,39 miljoonaa euroa on yhteisön talousarviosta ja 50,8 miljoonaa euroa kansallista osuutta.

Luxemburg

Luxemburgilla on yksi suunnitelma kaikkia tukia varten. Tukia maksetaan nautaeläin- ja lammasalalle sekä peltokasveille. Rakenne- ja ympäristötoimenpiteistä ainoastaan viinitarhojen raivaus on tukikelpoista. Suunnitelman kokonaismäärä on 368 800 euroa, josta yhteisön osuus on 276 600 euroa ja kansallinen osuus 92 200 euroa.

Ruotsi

Ruotsi esitti yhden suunnitelman, jonka tukien määräytymisperusteen päivämäärä oli 1. heinäkuuta 1999 (peltokasvit). Tämä on ainoa maatalouden siirtymäkauden valuuttatukeen oikeutettu toimenpidetyyppi. Yhteisön talousarviosta maksettava osuus on 63,72 miljoonaa euroa.

Yhdistynyt kuningaskunta

Toisin kuin useimmat muut jäsenvaltiot, Yhdistynyt kuningaskunta päätti esittää toimenpidekohtaisen suunnitelman. Näin ollen komissio sai Yhdistyneeltä kuningaskunnalta seitsemän hakemusta maatalouden valuuttatuen myöntämiseksi. EMOTR:n kokonaisosuus on 598,11 miljoonaa euroa eikä kansallista osuutta ole suunnitteilla.

Niiden tukien osalta, joiden määräytymisperusteen päivämäärät olivat 1. ja 3. Tammikuuta 1999, Yhdistynyt kuningaskunta esitti lammasalaa koskevan suunnitelman sekä kaikkia nautaeläinalan toimenpiteitä koskevan suunnitelman. Rakenne- ja ympäristötoimenpiteistä tukea voidaan maksaa vain metsitystä ja maatalouden ympäristötoimenpiteitä koskeville toimenpiteille. Yhdistynyt kuningaskunta esitti suurinta osaa näistä toimenpiteistä koskevan suunnitelman sekä täydennysosan, joka koski osaa metsitystoimenpiteistä.

Yhdistynyt kuningaskunta toimitti erikseen kolmea toimenpidettä koskevat suunnitelmat: kaksi koski maatalouden valuuttatukia, joiden määräytymisperusteen päivämäärä oli 1. heinäkuuta 1999 (peltokasvit ja humala) ja kolmas tukia, joiden määräytymisperusteen päivämäärä oli 1. elokuuta 1999 (pellava ja hamppu).

4. TULOT

4.1. Taustatiedot

Viimeisimmät maataloustuloa käsittelevät tilastot ovat vuodelta 1999. Maatalouden valuuttajärjestelmän vaikutuksia vuoden 1999 tuloihin on vaikea arvioida yksityiskohtaisesti, sillä ne ovat riippuvaisia muuntokurssien todellisesta vaikutuksesta markkinahintoihin, muuntokurssien määräytymisperusteista sekä hankintojen, myynnin ja tuottajille maksettavan tuen maksuajasta. Näin ollen jotkut vuotta 1999 koskevat vaikutukset johtuvat vuoden 1998 maatalouden muuntokurssien vaihtelusta, ja jotkut 1999 tapahtuneet muutokset muuntokursseissa näkynevät vasta vuonna 2000 tai jopa myöhemmin.

Käyttöönotostaan 1960-luvun lopulta alkaen maatalouden valuuttajärjestelmä on liittynyt erityisesti viljelijöiden tuloihin. Ajan kuluessa neuvosto on laatinut perusteet, joilla arvioidaan maatalouden valuuttakurssien muutosten vaikutuksia viljelijöiden tuloihin.

Vuonna 1992 neuvosto otti käyttöön käsitteen markkinatoimenpiteitä koskevan maatalouden muuntokurssin merkittävästä laskusta [16], jonka mukaan revalvaation on ylitettävä tietty kynnysarvo ennen kuin korvauksia voidaan myöntää. Käsitettä täydennettiin maataloustuloihin vaikuttavaa merkittävää arvon alenemista koskevien toimenpiteiden ja hyvitysten määrittämisestä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 724/97 [17] kuuden kuukauden tarkkailuaikaa koskevalla käsitteellä, jonka mukaan mahdollinen maatalouden valuuttatuki vähenee tai sitä ei myönnetä merkittävää revalvaatiota seuraavien kuuden kuukauden aikana tapahtuvan maatalouden muuntokurssin kehityksen perusteella.

[16] Asetus (ETY) N:o 3813/92 (EYVL L 387, 31.12.1992, s. 1).

[17] EYVL L 108, 25.4.1997, s. 9.

Edellä mainitun asetuksen muuttamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 942/98 [18] otetaan käyttöön 2,6 prosentin marginaalia koskeva peruste, jonka mukaan merkittävästä revalvaatiosta maksettava tuki on enintään se revalvaation prosenttimäärä, joka ylittää merkittävän revalvaation prosenttiosuuden 2,6 prosentilla. Samassa asetuksessa neuvosto otti käyttöön markkinatilannetta koskevan perusteen, joka sallii maatalouden valuuttatuen jonkin erän myöntämättä jättämisen tai vähentämisen todettujen markkinahintojen kehityksen perusteella.

[18] EYVL L 132, 6.5.1998, s. 1.

Maatalouden valuuttatukien osalta maatalouden muuntokurssien kehityksen aiheuttamien suorien tukien vähenemisen yhteydessä neuvosto otti vuonna 1995 käyttöön 24 kuukauden käsitteen [19], jonka mukaan maatalouden valuuttatukea ei voida hakea, jos kyseisiin tukiin on sovellettu uutta kurssia alhaisempaa maatalouden muuntokurssia uuden kurssin voimaantuloa edeltäneen 24 kuukauden aikana.

[19] Asetus (EY) N:o 150/95 (EYVL L 22, 31.1.1995, s. 1).

Nämä arviointiperusteet on säilytetty euromääräisessä maatalouden valuuttajärjestelmässä ja euron käyttöönottamista yhteisessä maatalouspolitiikassa koskevissa siirtymätoimenpiteissä. Komission on näin ollen otettava ne huomioon arvioidessaan euron käyttöönoton vaikutuksia viljelijöiden tuloihin.

4.2. Tarkastelun perustana olevat olettamukset

Komission kertomuksessa neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhtenäismarkkinoiden maatalouden valuuttajärjestelmästä [20] oli tehtävä tiettyjä yleistyksiä ja oletuksia, jotta voitiin havainnollistaa 1. tammikuuta 1999 tapahtuneen euron käyttöönoton vaikutusten merkitys tuloihin 12 kuukauden aikana.

[20] KOM(1998) 20 lopullinen, 22.1.1998.

-Tuotteiden markkinoinnista saatujen tulojen tai tähän markkinointiin liittyvien vuoden 1999 tulojen oletettiin kuvastavan tuloja, jotka saatiin tuottajahintojen tasolla tuotteiden arvosta vuonna 1999 (lähde EUROSTAT).

-Hedelmien ja vihannesten, perunatärkkelyksen valmistamiseen tarkoitettujen perunoiden, viinin, oliiviöljyn, tupakan, jalostettujen sitrushedelmien ja kylvösiemenen osalta huomioon on otettu niistä määristä saadut tulot, joita koskee vähimmäishinta tai markkinoille saatettujen tuotteiden tonnikohtainen tuki.

-Tuottajien suorat tuet vastaavat vuonna 1999 myönnettyjä tukia. Maatalouden valuuttatuet vastaavat eri asetuksissa julkaistua ensimmäisen erän enimmäismäärää lukuun ottamatta rakennetoimenpiteitä koskevia maatalouden valuuttatukia, joiden osalta on käytetty kansallisissa suunnitelmissa vahvistettua tukea. Lisäksi otettiin huomioon vuonna 1999 tapahtuneesta Englannin punnan merkittävästä revalvaatiosta aiheutuneet maatalouden valuuttatuet.

-Välituotekäyttö, johon vaikutuksen oletetaan kohdistuvan, vastaa puolta eläinten ruokinnan arvosta niissä jäsenvaltioissa, joissa maatalouden muuntokurssin on katsottu vaikuttaneen viljan hintaan (Belgia, Luxemburg, Saksa, Kreikka, Portugali, Suomi, Alankomaat, Irlanti, Itävalta, Espanja, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta).

-Muuntokurssit, joiden oletettiin vaikuttavan tulojen huomioon otettuihin eri tekijöihin, olivat euroon osallistuvien jäsenvaltioiden osalta kiinteät kurssit ja yhteiseen rahaan osallistumattomille jäsenvaltioille vuoden 1999 valuuttakurssien painotettu keskiarvo markkinatoimenpiteiden osalta ja määräytymisperusteen päivämääränä sovellettava kurssi suorien tukien osalta.

Tämän kuvitteellisen mallin perusteella, joka edustaa 12 kuukauden muuntokurssin vaikutuksia vuonna 1999, on määritelty vuotuisen maatalouden valuuttajärjestelmän muuntokurssikehityksen vaikutus vuonna 1999 kertomalla samat tekijät vuonna 1999 sovellettujen maatalouden muuntokurssien ja vuoden 1998 lopussa todettujen kynnysarvojen erotuksella. Tässä päädyttiin siis kynnysarvoihin vertaamiseen, jotta säilytettäisiin yhdenmukaisuus maatalouden valuuttajärjestelmän periaatteiden kanssa, sellaisina kuin ne ovat euromääräisessä maatalouden valuuttajärjestelmässä.

Tämän vuoksi euron käyttöönoton vaikutusten laskemisessa ei oteta huomioon myöskään aloja, jotka täyttävät asetuksen (EY) N:o 2799/98 4 artiklan 6 kohdan perusteet, eli markkinatilannetta koskevat perusteet (markkinahintojen kehitys jäsenvaltiossa, jossa on tapahtunut merkittävä revalvaatio, vastaa tai on suotuisampi kuin markkinahintojen keskimääräinen kehitys jäsenvaltioissa, joita merkittävä revalvaatio ei ole koskenut). Huomioon ei ole otettu myöskään aloja, joilla markkinahintojen kehitys ei liity interventiohintojen eikä niin ollen muuntokurssien kehitykseen. Maitoalan osalta on otettu huomioon edustavimmat hinnat: joko maidon hinta tai interventiotuotteiden hinnat.

Mallin teoreettisuudesta huolimatta sen avulla voidaan todeta muuntokurssien vaikutus tuloihin ja eritellä vaikutukset jäsenvaltioittain. Laskutavat esitetään LIITTEESSÄ VIII.

4.3. Yleisiä huomioita

Maatalouden valuuttatuet ovat lisänneet bruttoarvonlisää 311,7 miljoonalla eurolla, mikä on 0,207 prosenttia sen arvosta. Tämä myönteinen vaikutus on nähtävissä lähes kaikissa jäsenvaltioissa, paitsi kolmessa jäsenvaltiossa (Italia, Suomi ja Ranska), joissa on esiintynyt taantumaa, joka ei kuitenkaan ole bruttoarvonlisän kannalta merkittävää. Kun otetaan huomioon käytetyn mallin rajoitukset ja käytettyjen tietojen virhemarginaali, voidaan todeta, että euron käyttöönotto vuonna 1999 ei ole vaikuttanut merkittävästi tai kielteisesti Euroopan unionin viljelijöiden tuloihin. Tätä tukevat myös EUROSTAT:in tuoreimmat tiedot, joiden mukaan yhteisön maataloustulot kasvoivat 0,7 prosenttia vuonna 1999.

4.4. Maakohtaisia huomioita

Kun otetaan huomioon edellä mainitut oletukset, eri jäsenvaltioista voidaan esittää seuraavia huomioita:

Belgia

Muuntokurssin ei-merkittävä lasku sekä suorien tukien korvaukset eivät ole aiheuttaneet bruttoarvonlisän laskua. Bruttoarvonlisän on todettu päinvastoin hieman nousseen (1,8 milj. euroa), mikä on kuitenkin vain 0,064 prosenttia bruttoarvonlisästä.

Tanska

Valuuttakurssin ei-merkittävä lasku sekä suorien tukien korvaukset eivät ole aiheuttaneet bruttoarvonlisän laskua. Sen sijaan voidaan todeta 0,7 miljoonan euron nousu, joka on kuitenkin vain 0,021 prosenttia bruttoarvonlisästä. Vuoden 1999 markkinatilanteen perusteella vilja-, naudanliha- ja maitotuotealaa ei otettu huomioon.

Saksa

Muuntokurssien ei-merkittävä lasku sekä suoriin tukiin sovellettavan kurssin lievä nousu ovat johtaneet siihen, että bruttoarvonlisä on hieman noussut (22,5 miljoonaa euroa), mikä on kuitenkin vain 0,127 prosenttia kyseisestä arvosta.

Kreikka

Vaikka valuuttakurssien lasku oli ei-merkittävää ja suoriin tukiin sovellettava kurssi aleni, bruttoarvonlisän todettiin nousseen peräti 169,8 miljoonaa euroa, mikä on 1,981 prosenttia kyseisestä arvosta.

Ranska

Muuntokurssien merkittävä aleneminen, josta ei maksettu korvauksia, sekä suorien tukien korvaukset laskivat bruttoarvonlisää 7,8 miljoonaa euroa, mikä on 0,025 prosenttia kyseisestä arvosta. Naudanliha-, vilja- ja maitotuotealaa ei otettu huomioon.

Espanja

Vaikka muuntokurssien lasku oli ei-merkittävää, suurin osa suorista tuista aleni hieman ja joistakin suorista tuista maksettiin korvausta, bruttoarvonlisän todettiin nousseen hieman (19,3 miljoonaa euroa), mikä on 0,085 prosenttia kyseisestä arvosta.

Irlanti

Muuntokurssien ei-merkittävä aleneminen sekä suorien tukien korvaukset nostivat bruttoarvonlisää 105,8 miljoonaa euroa, mikä on lähes 3,506 prosenttia kyseisestä arvosta.

Italia

Tammikuun 1. päivänä 1999 tapahtunut merkittävä arvonaleneminen, josta ei maksettu korvauksia, sekä suorista tuista maksetut korvaukset laskivat bruttoarvonlisää vain 14,4 miljoonaa euroa, mikä on 0,048 prosenttia kyseisestä arvosta. Markkinatilanteen perusteella oli mahdollista jättää huomioimatta naudanliha, maitotuote-, vilja- ja oliiviöljyala.

Luxemburg

Muuntokurssien ei-merkittävä aleneminen sekä suorien tukien korvaukset nostivat bruttoarvonlisää 0,2 miljoonaa euroa, mikä on 0,11 prosenttia kyseisestä arvosta.

Alankomaat

Ei-merkittävä revalvaatio sekä kansallisena valuuttana ilmaistujen suorien tukien kasvu johtivat bruttoarvonlisän lievään nousuun (12,8 milj. euroa), mikä on 0,15 prosenttia kyseisestä arvosta.

Itävalta

Ei-merkittävä revalvaatio sekä kansallisena valuuttana ilmaistujen suorien tukien kasvu johtivat bruttoarvonlisän lievään nousuun (2,3 milj. euroa), mikä on 0,071 prosenttia kyseisestä arvosta.

Portugali

Vaikka muuntokurssien aleneminen oli ei-merkittävää ja suorat tuet alenivat hieman, bruttoarvonlisän todettiin nousseen lievästi (5,4 miljoonaa euroa), mikä on 0,152 prosenttia kyseisestä arvosta.

Suomi

Suomen markan arvon merkittävä aleneminen, josta ei maksettu korvauksia, sekä suorien tukien korvaukset nostivat bruttoarvonlisää hieman (2,9 miljoonaa euroa), mikä on 0,129 prosenttia kyseisestä arvosta. Voiala jätettiin tulojen arvioinnin ulkopuolelle.

Ruotsi

Ruotsin kruunun arvonnousu vuonna 1999 sekä peltokasvien suorien tukien korvaukset johtivat bruttoarvonlisän 8,3 miljoonan nousuun, mikä on 0,452 prosenttia kyseisestä arvosta. Huomioon otettiin erityisesti maitotuotteiden ja naudanlihan markkinatilanne.

Yhdistynyt kuningaskunta

Englannin punnan merkittävän revalvaation korvaukset vuonna 1999 sekä suorien tukien korvaukset aiheuttivat bruttoarvonlisän lievän nousun (10,9 milj. euroa). Huomioon otettiin naudanlihan ja rasvattoman maitojauheen markkinatilanne. Kun otetaan huomioon vuoden 1999 merkittävään revalvaatioon liittyvä maatalouden valuuttatuen ensimmäinen erä (55,21 milj. euroa), tuloksena on bruttoarvonlisän nousu 43,3 miljoonalla eurolla (0,382 %).

5. Talousarvioon liittyviä näkökohtia

Euron käyttöönoton pitäisi aiheuttaa merkittäviä muutoksia Euroopan unionin talousarviossa. Muutokset koostuvat kahdesta tekijästä: maatalouden valuuttatuista ja kaksoiskurssin vaikutuksesta.

5.1. Maatalouden valuuttajärjestelmän tasaustuet

Kuten LIITTEESTÄ VI käy ilmi, euron käyttöönottoa koskevien maatalouden valuuttatukien ensimmäisen erän kokonaiskustannukset ovat 810,158 miljoonaa euroa. Kun ei oteta huomioon Tanskan, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan toisen ja kolmannen erän enimmäismääriin tulevaisuudessa mahdollisesti tehtäviä mukautuksia, Euroopan yhteisön talousarviosta maksettavaksi jäi 405,09 miljoonaa euroa, josta 270,06 miljoonaa euroa toista erää ja 135,03 miljoonaa euroa kolmatta erää varten.

Edellä mainitut määrät poistunevat yhteisön talousarviosta, lukuun ottamatta yhteiseen rahaan osallistumattomien jäsenvaltioiden valuuttakurssien muutoksista aiheutuvia uusia maatalouden valuuttatukikorvauksia.

5.2. Kaksoiskurssi

Toinen talousarvioon liittyvä tekijä koskee kaksoiskurssia. Koska kaksoiskurssin vaikutus poistuu kaikilta yhteiseen rahaan osallistuvilta valuutoilta kaikkien sellaisten toimenpiteiden osalta, joiden määräytymisperusteen päivämäärä on 31. joulukuuta 1998 jälkeen, kaksoiskurssista aiheutuneet kustannukset alenevat automaattisesti. Kuten LIITTEESTÄ IX käy ilmi, talousarviokustannusten arvioidaan laskevan 780 miljoonasta ecusta vuonna 1998 630 miljoonaan euroon vuonna 1999 ja 225 miljoonaan euroon vuonna 2000. Varainhoitovuonna 2001 on otettu huomioon kaksoiskurssista aiheutuva 77 miljoonan euron kustannus.

Lyhyesti sanottuna euron käyttöönotto johtaa merkittäviin talousarviosäästöihin. Jäljelle jäävät kustannukset riippuvat yhteiseen rahaan osallistumattomien jäsenvaltioiden valuuttakursseista.

6. Muita näkökohtia

6.1. Määräytymisperusteet

6.1.1. Yleisiä näkökohtia

Euron käyttöönotto 1. tammikuuta 1999 on johtanut monen asian merkittävään yksinkertaistumiseen, mutta se on aiheuttanut erityisesti euroalueen ulkopuolisille maille, viljelijöille, toimijoille sekä yhteisön ja eri jäsenvaltioiden viranomaisille huomattavia muutoksia, jotka koskevat tiettyihin toimiin tai toimenpiteisiin sovellettavia muuntokursseja.

Euroalueeseen kuuluvissa maissa menettelyt ovat yksinkertaistuneet huomattavasti, koska kyseisten maiden ei tarvitse enää miettiä, mitä muuntokurssia on käytettävä kullekin toimenpiteelle: kurssina käytetään kaikissa tapauksissa euron ja jäsenvaltioiden valuutan välistä peruuttamattomasti vahvistettua muuntokurssia, lukuun ottamatta toimenpiteitä, joiden määräytymisperusteen päivämäärä oli ennen 1. tammikuuta 1999.

Euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden osalta kyseessä on suuri muutos, koska ne eivät voi enää luottaa maatalouden muuntokurssin vakauteen. Niiden on sovellettava määräytymisperusteen päivänä sovellettavaa valuuttakurssia, joka on Euroopan keskuspankin (EKP) viimeksi vahvistama valuuttakurssi (asetuksen (EY) N:o 2808/98 1 artikla).

Euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden toimijat ja viranomaiset ovat tottuneet kuitenkin nopeasti tähän uuteen käytäntöön erityisesti sähköisten viestintävälineiden ansiosta.

Taloudelliselta kannalta voidaan sanoa, että valuuttakurssien päivittäinen vaihtelu on parannus aiempaan järjestelmään verrattuna, koska maatalouden muuntokurssin ja valuuttakurssin välinen keinotekoinen ero poistui.

Yhden kurssin käyttäminen [asetuksen (ETY) N:o 2913/92 [21] , sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 82/97, 18 artiklan 1 kohdan säännökseen liittyvä tullikurssi] tuontia koskeviin määriin ja tuontimaksuihin, jotka vahvistetaan euroina yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevalla säädöksellä, on yksinkertaistanut menettelyjä huomattavasti, koska kyseisiin toimiin käytettäviin kursseihin aiemmin liittyneet epäselvyydet ja virheet ovat poistuneet kokonaan.

[21] EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1.

Joidenkin euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden edustajat epäilivät kuitenkin ennen euron käyttöönottoa, että kyseisten maiden valuuttakurssien suuret vaihtelut saattaisivat alentaa viljelijöiden tuloja.

Tämän vuoksi komissio ilmoitti neuvoston 15. joulukuuta 1998 tekemän päätöksen yhteydessä olevansa "valmis tarkastelemaan asianomaisissa hallintokomiteoissa eräitä määräytymisperusteita, erityisesti niitä, jotka koskevat euromääräisestä maatalouden valuuttajärjestelmästä annetun asetuksen 5 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä ja jotka olisi ehkä määriteltävä uudelleen uuteen maatalouden valuuttajärjestelmään siirtymisen vuoksi".

Komissio on myöhemmin tarkastellut uudelleen eräiden määräytymisperusteiden määrittelyä. Välttääkseen kuitenkin sen, että uusi määritelmä johtaa valuuttakurssien vahvistamiseen ennakolta, komissio on suhtautunut epäillen joihinkin esitettyihin pyyntöihin. Neuvosto lakkautti valuuttakurssin (aiemman järjestelmän maatalouden muuntokurssi) ennakkovahvistusmahdollisuuden tehdessään päätöksen euromääräisestä maatalouden valuuttajärjestelmästä. Tästä rajoituksesta johtuen komissio ei voinut ottaa käyttöön määräytymisperusteen uutta määritelmää, joka olisi merkinnyt valuuttakurssin vahvistamista ennakolta.

Määräytymisperusteiden määritelmiä muutettiin kuitenkin jonkin verran. Euron käyttöönotto aiheuttaa vain yhden tarpeellisen muutoksen, joka koskee eläinlääkintämaksuja (nämä euroina ilmaistut maksut on muunnettava kansallisiksi valuutoiksi peruuttamattomasti vahvistetulla kurssilla euroalueeseen osallistuvissa jäsenvaltioissa) [22]. Muut muutokset johtuvat seuraavista seikoista:

[22] Direktiivin 85/73/ETY mukaisten tarkastusten ja valvonnan rahoitusta koskevista euron käyttöönotosta johtuvista siirtymätoimenpiteistä 16. huhtikuuta 1999 annettu komission asetus (EY) N:o 807/1999, EYVL L 102, 17.4.1999, s. 68.

-perusasetuksen muutos (banaanit ja kalastus)

-eri määräytymisperusteiden välisen yhdenmukaisuuden lisääminen (hedelmät ja vihannekset) tai

-taloudellisen tavoitteen muutos (leivontavoi).

6.1.2. Määräytymisperusteen mukauttaminen suoria tukia varten

Sitoumuksensa mukaisesti komissio antoi lisäksi 29. kesäkuuta 1999 asetuksen (EY) N:o 1410/1999 [23] maatalouden euromääräisen valuuttajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maatalousalalla annetun asetuksen (EY) N:o 2808/98 sekä asetuksissa (ETY) N:o 3889/87, (ETY) N:o 3886/92, (ETY) N:o 1793/93, (ETY) N:o 2700/93 ja (EY) N:o 293/98 annetun tiettyjen määräytymisperusteiden määritelmän muuttamisesta.

[23] EYVL L 164, 30.6.1999, s. 53.

Tarkemmin sanottuna suoriin tukiin sovellettavaa muuntokurssia muutettiin. Alunperin oli tarkoituksena, että käytettävä kurssi olisi ollut alakohtaisille tuille markkinavuoden ensimmäisenä päivänä sovellettava kurssi sekä rakennetoimenpiteille 1. tammikuuta sovellettava kurssi. Edellä mainitun asetuksen mukaisesti käytettävä kurssi on määräytymisperusteen päivämäärää edeltävänä kuukautena sovellettavien valuuttakurssien keskiarvo, laskettuna ajan mukaan suhteellisesti.

Muutoksen perustelu esitetään mainitun asetuksen johdanto-osan kolmannessa kappaleessa.

"Asetuksen (EY) N:o 2799/98 5 artiklassa tarkoitettujen tukien, palkkioiden ja määrien määräytymisperusteen päivämäärän valuuttakurssiksi on määritelty yhden päivän kurssi; on tarkoituksenmukaista muuttaa tämän määräytymisperusteen päivämäärään sovellettavaa kurssia siten, että turvataan periaatteessa se, että nämä tuet, palkkiot ja määrät eivät kansalliseksi valuutaksi muunnettaessa muutu äkillisesti yhden päivän valuuttakurssin johdosta; tässä tarkoituksessa suositeltava ratkaisu tuntuisi olevan määräytymisperusteen päivämäärää edeltävän kuukauden aikana sovellettujen valuuttakurssien ajan mukaan suhteellisesti lasketun keskiarvon käyttäminen".

Asetusta on sovellettu suoriin tukiin, joiden määräytymisperusteen päivämäärä on 1. heinäkuuta 1999. Asetuksen tarpeellisuutta voidaan kuitenkin epäillä, kun otetaan huomioon ennen euron käyttöönottoa esiintyneet pelot ja yleinen tarve yksinkertaistamiseen.

Siinä vaiheessa, kun tämä kertomus luovutetaan neuvostolle, komissio on jo antanut kahdeksan asetusta, joilla vahvistetaan eräisiin suoriin tukiin sovellettava muuntokurssi. Tämän kertomuksen LIITTEESSÄ X olevasta tarkastelusta ilmenee lisäksi, että tuottajien nettotulot eivät olisi muuttuneet, vaikka olisi sovellettu alkuperäistä kurssia eli markkinointivuoden (alakohtaiset tuet) tai kalenterivuoden (rakennetuet) ensimmäisenä päivänä sovellettavaa kurssia. Kyseessä olevien neljän jäsenvaltion suorista tuista saamien tulojen yhteenlaskettu erotus on 11,5 miljoonaa euroa eli 0,24 prosenttia kaikista tuloista. Jos maatalouden valuuttatuet otetaan huomioon, kahden kurssin välinen ero vähenee 2,84 miljoonaan euroon eli 0,06 prosenttiin tulojen kokonaismäärästä. Tilapäisesti korkean tai alhaisen kurssin seuraukset tasoittuvat maatalouden valuuttatuella ja seuraavan varainhoitovuoden mahdollisesti alhaisella tai korkealla kurssilla.

6.2. Asetuksen (EY) N:o 2799/98 4 artiklan 6 kohdan perusteet

Asetuksen (EY) N:o 2799/98 4 artiklassa käsitellään merkittäviä revalvaatioita ja erityisesti maatalouden valuuttatuen maksuerän enimmäismäärän lasku- tai mukautustapaa, markkinatilanne huomioon ottaen.

Markkinatilanne kuvataan mainitun artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa seuraavasti:

"Yksi tai useampi ala voi aiheuttaa yhden tai useamman tukierän vähenemisen, jos todetaan, että:

a) kyseisen jäsenvaltion markkinoiden keskihinta on sen vuoden kuluessa, jona merkittävä revalvaatio todetaan tai edeltävän erän alun ja kyseisen erän ensimmäistä kuukautta edeltävän kuukauden alun välillä korkeampi tai yhtä suuri kuin sellaisten jäsenvaltioiden markkinoiden keskihinta, joissa ei ole tapahtunut merkittävää revalvaatiota saman ajanjakson aikana. Markkinahintoja verrataan kansallisena valuuttana tai euroina ilmaistun hinnan indeksillä 100

tai

b) jos merkittävän revalvaation päivämäärän tilanteen perusteella, suhteessa kyseisen alan määräytymisperusteisiin, ei ole mahdollista päätellä, että mainittu arvon aleneminen vaikuttaa koko kyseessä olevaan ajanjaksoon.

Jos b alakohtaa sovelletaan, 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu vähintään kolmanneksen vähentäminen lasketaan ensimmäisen erän sen määrän perusteella, joka olisi myönnetty, jos b alakohtaa ei olisi sovellettu.

Mainitun kohdan viimeisessä alakohdassa todetaan, että "perusteita voidaan muuttaa saadun kokemuksen perusteella 9 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti".

Markkinatilanteen huomioon ottamista koskevia säännöksiä ei ole tarvinnut soveltaa euron käyttöönoton jälkeen, koska ei ole ollut merkittäviä revalvaatioita, jotka olisivat edellyttäneet tasaustuen ensimmäisen erän enimmäismäärän vahvistamista.

Kokemusta on saatu ainoastaan Englannin punnan merkittävästä revalvaatiosta vuonna 1999. Tasaustuen enimmäismäärän vahvistamisesta vuonna 1999 tapahtuneen Englannin punnan revalvoitumisen vuoksi annetussa asetuksessa (EY) N:o 802/2000 [24] komissio otti huomioon markkinatilanteen, erityisesti edellä mainitun a alakohdan. Sen avulla maatalouden valuuttatuki voitiin peruuttaa sokeri- ja naudanliha-alalta, joiden markkinoiden keskihintaindikaattori oli korkeammalla kuin niiden jäsenvaltioiden indikaattori, joiden valuutta ei ollut revalvoitunut merkittävästi vuonna 1999.

[24] EYVL L 96, 18.4.2000, s. 36.

Edellä mainitun b alakohdan säännöksiä ei ollut tarpeellista soveltaa, koska ainoalla alalla, jolla ne olisi voitu ottaa huomioon, eli sokeriala, niitä ei sovellettu edellä mainitun a alakohdan säännösten perusteella.

Tähän mennessä a alakohdan säännösten soveltaminen ei ole aiheuttanut suuria ongelmia. Sen vuoksi komissio katsoo, että tällä hetkellä ei ole syytä ehdottaa perusteiden muuttamista.

6.3. Yhteisöjen tuomioistuimessa vireillä olevat asiat

6.3.1. Asia C - 100/99

Italian hallitus nosti 19. maaliskuuta 1999 kanteen Euroopan unionin neuvostoa ja Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kanteessa vaaditaan, että yhteisöjen tuomioistuin julistaa mitättömiksi kiistanalaiset asetukset (maatalouden valuuttajärjestelmää koskeva lainsäädäntö) ja erityisesti säännökset, joita on arvosteltu, sekä tuomitsee neuvoston ja komission maksamaan korvauksia. Italia vastustaa useita tekijöitä maatalouden valuuttajärjestelmässä: 2,6 prosentin marginaalia, maatalouden valuuttatukien soveltamisalaa sekä euroalueeseen kuuluvien ja siihen kuulumattomien valuuttojen välistä syrjintää.

6.3.2. Asia C - 403/99

Hieman edellä mainitun tapauksen jälkeen Italian hallitus nosti toisen kanteen, jossa vaaditaan tuomioistuinta kumoamaan euron muuntokursseista kansalliseksi rahayksiköksi tai 1 päivästä heinäkuuta 1999 alkaen sovellettavista valuuttakursseista johtuvien tasaustukien enimmäismäärän vahvistamisesta annettu asetus (EY) N:o 1639/1999 [25]. Italia vastustaa erityisesti tapaa, jolla asetuksen (EY) N:o 2813/1998 [26] 6 artiklaa (suoria tukia koskevan kertoimen enimmäismäärän mukauttaminen kiinteällä maatalouden muuntokurssilla) sovelletaan.

[25] EYVL L 194, 27.7.1999, s. 33.

[26] EYVL L 349, 24.12.1998, s. 48.

Tämän komission kertomuksen hyväksymiseen mennessä asiaa C-100/99 on käsitelty 18. tammikuuta 2001.

6.4. Kreikan drakma

Euron ja euron käyttöön ottavien jäsenvaltioiden valuuttojen välisistä muuntokursseista annetun asetuksen (EY) N:o 2866/98 muuttamisesta 19. kesäkuuta 2000 annetussa asetuksessa (EY) N:o 1478/2000 [27] neuvosto karsi euroalueen ulkopuoliset jäsenvaltiot 1 artiklan c alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä kolmeen jäsenvaltioon, jotka ovat Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ruotsi. Kreikasta tuli euroalueeseen kuuluva jäsenvaltio edellä mainitun artiklan b alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä 1. tammikuuta 2001. Vahvistetun kurssin mukaan 1 euro vastaa 340,750 Kreikan drakmaa.

[27] EYVL L 167, 7.7.2000, s. 1.

Tämä muutos ei edellytä lisälainsäädäntöä, tarvittaessa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2799/98 säännöksiä, ja 1. tammikuuta 2001 alkaen voidaan soveltaa ainoastaan kiinteää kurssia niihin toimenpiteisiin ja toimiin, joiden määräytymisperusteen päivämäärä on 31. joulukuuta 2000 jälkeen.

7. Päätelmä

Jollei yhteisöjen tuomioistuimen tuomioista Italian vireille panemissa kahdessa asiassa muuta johdu, euron käyttöönoton tarkastelun perusteella näyttää siltä, että euroon siirtyminen on sujunut yhteisessä maatalouspolitiikassa tasapainoisesti, eikä se ole aiheuttanut suuria ongelmia, jotka olisivat edellyttäneet viranomaisilta nopeita toimia.

Euron käyttöönotto päinvastoin yksinkertaistaa yhteisen maatalouspolitiikan menettelyjä, mikä johtuu ensisijaisesti itse euron olemassaolosta ja toiseksi tavasta, jolla euro on otettu käyttöön yhteisessä maatalouspolitiikassa. Tämä merkittävä muutos kohti yhä enemmän integroitunutta Euroopan unionia ei ole myöskään vaikuttanut Euroopan viljelijöiden tulotasoon.