KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE EU ja Kaliningrad

JOHDANTO

Kaliningrad on ainutlaatuinen osa Venäjää; se sijaitsee maantieteellisesti erillään muusta maasta ja Euroopan unionin (EU) laajentumisen jälkeen jää unionin ympäröimäksi. Nyt laajentumisen lähestyessä alueeseen kiinnitetään yhä suurempaa huomiota. Komission marraskuussa 2000 julkistaman laajentumisen strategia-asiakirjan hengessä tämä tiedonanto pyrkii olemaan osa keskustelua, joka Euroopan unionin olisi käynnistettävä Venäjän (Kaliningrad mukaan luettuna) ja kahden Kaliningradin ympärillä sijaitsevan tulevan jäsenvaltion, Puolan ja Liettuan, kanssa yhteiseen tulevaisuuteemme vaikuttavista kysymyksistä.

Tiedonannossa tarkastellaan EU:n laajentumisen vaikutuksia ja tehdään ero yhtäältä kaikkiin Venäjän alueisiin [1] ja toisaalta erityisesti Kaliningradiin vaikuttavien kysymysten välillä. Koska laajentuminen edistää vakautta ja vaurautta, sillä on myönteinen vaikutus myös naapureihin. Venäjä tulee saamaan laajentumisesta paljon etua, ja Kaliningrad on yksi alueista, joilla on mainio sijainti laajentumisen myötä avautuvien uusien mahdollisuuksien hyödyntämistä ajatellen.

[1] Sekä kaikkiin ympärillä sijaitseviin yhteisön ulkopuolisiin maihin.

Yhteisön säännöstön omaksuminen Puolassa ja Liettuassa tuo väistämättä mukanaan muutoksia joihinkin Venäjän, EU:n ja uusien jäsenvaltioiden välillä nykyisin sovellettaviin sääntöihin ja käytäntöihin. Joillakin muutoksilla on samanlaiset vaikutukset kaikkien Venäjän alueiden kannalta, ja joillakin muutoksilla taas on Kaliningradille erityisiä vaikutuksia etenkin tavaroiden ja henkilöiden liikkuvuuden ja energian saannin osalta. Tiedonannossa pohditaan myös, kuinka EU ja Venäjä voisivat yhdessä työskennellen vähentää molempien eduksi sellaisia Kaliningradin nykyisiä ongelmia, jotka eivät suoranaisesti liity laajentumiseen, esimerkiksi ympäristöasioiden, rikollisuuden torjunnan, terveydenhuollon ja taloudellisen kehittämisen aloilla.

Tiedonannossa ei esitetä komission virallista ehdotusta päätökseksi, vaan pikemminkin hahmotellaan ajatuksia ja vaihtoehtoja osapuolten välisiä keskusteluja varten. Vastuu Kaliningradista kuuluu Venäjälle ja alueelle itselleen, mutta on EU:n ja sen uusien jäsenvaltioiden edun mukaista vaikuttaa siihen, että maiden liittymisestä unioniin väistämättä aiheutuvat muutokset tapahtuvat kitkattomasti ja että EU lisää yhteistyötä Kaliningradin kanssa monissa alueellisissa kysymyksissä. Lisäksi tiedonannossa esitetään joukko ehdotuksia mahdollisiksi ratkaisuiksi esille otettuihin kysymyksiin. Jos ne osoittautuvat käyttökelpoisiksi, asianomaiset viranomaiset voivat käyttää niitä päätöstensä pohjana.

Tiedonannon liitteissä annetaan taustatietoja Kaliningradin nykytilanteesta ja sen suhteista naapurimaihin ja kansainvälisiin järjestöihin.

LAAJENTUMISPROSESSISTA JOHTUVAT KYSYMYKSET

Tavaroiden liikkuvuus

Euroopan unionin ja Venäjän nykyisiä kauppasuhteita säädellään vuonna 1994 allekirjoitetulla kumppanuus- ja yhteistyösopimuksella (PCA-sopimus). Puolan ja Liettuan liittyessä unioniin PCA-sopimus tulee niissä voimaan osana yhteisön säännöstöä ja yhteistä ulkotariffia aletaan soveltaa Venäjän ja laajentuneen EU:n kauppaan. Koska EU soveltaa Venäjän kanssa käytävässä teollisuustuotteiden kaupassa jo nyt hyvin alhaista eli 4,1 prosentin suosituimmuustullia, kun se Puolan kanssa käytävässä kaupassa on 15,8 prosenttia ja Liettuan kanssa käytävässä kaupassa 5,3 prosenttia, venäläisille tavaroille koituu unionin laajentumisesta etua tullien alenemisen muodossa. Näitä alempia tulleja sovelletaan Kaliningradista peräisin oleviin tavaroihin samoin perustein kuin muualtakin Venäjältä peräisin oleviin tavaroihin. Koska Kaliningrad sijaitsee lähellä EU:n markkinoita, tämä näkymä markkinoillepääsyn helpottumisesta merkitsee sille merkittävää mahdollisuutta. Kaliningrad on suuresti riippuvainen naapurimaidensa kanssa käymästään kaupasta, ja siksi EU:n teknisten normien ja standardien omaksumisesta olisi sille etua. Ennen yksityiskohtaista arviota ei kuitenkaan voida sulkea pois mahdollisuutta, että liittymisen yhteydessä kauppajärjestelmässä tapahtuvat muutokset vaikuttavat joihinkin tiettyihin tuotteisiin.

Ehdotetaan, että EU ja Venäjä selvittävät PCA-sopimuksen mukaisessa kaupan ja teollisuuden alakomiteassa laajentumisesta kaupalle aiheutuvia vaikutuksia Kaliningradin kannalta. Jos erityisiä ongelmia yksilöidään, alakomitealta voidaan pyytää suosituksia niiden ratkaisemiseksi. Tämä selvitys olisi tehtävä vuoden 2001 alkupuolella.

Nykyisin Kaliningradista peräisin olevat tavarat, joiden määränpää on Venäjä, sekä päinvastaiseen suuntaan liikkuvat tavarat kuljetetaan Liettuan sekä Latvian tai Valko-Venäjän kautta. EU:n laajentumisen jälkeen PCA-sopimus merkitsee vapaata kulkua Liettuan ja/tai Latvian kautta. Siihen ei liity tulleja eikä muita kauttakulkumaksuja (kuljetus- ja hallintokuluja lukuun ottamatta). PCA-sopimus edistää myös Venäjän ja EU:n välistä tavarakauppaa, sillä se takaa Venäjälle suosituimmuuskohtelun. Kun Venäjästä on tullut Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsen, järjestön sääntöjä sovelletaan myös Venäjän ja EU:n välisessä kaupassa.

Aika ajoin on tehty ehdotuksia erityisen kauppajärjestelmän perustamiseksi Kaliningradia varten. Kaliningrad kuuluu kuitenkin kiinteästi Venäjään, ja siksi sille olisi vaikea taata erikoisasema, jollaista esimerkiksi vapaakauppa tai tulliliitto merkitsisivät. Seurauksena olisi monia poliittisia ja oikeudellisia ongelmia sen lisäksi, että Venäjä tuskin myöntäisi Kaliningradille riittävää itsehallintoa. Ottaen huomioon edellä kuvatun yleisesti edullisen tilanteen ei myöskään ole selvää, että tällainen erikoiskohtelu edes olisi tarpeen.

Tavaroiden liikkuvuuden yhteydessä on kiinnitettävä huomiota rajanylityksiin. Kaliningradin, Puolan ja Liettuan välillä on nykyisin 23 rajanylityspaikkaa. Jotta voitaisiin varmistaa tavaroiden kulku tehokkaasti EU:n ulkorajan yli, olisi parannettava sekä fyysistä infrastruktuuria että asioiden käsittelyä, tietojärjestelmien kehittäminen mukaan luettuna. Unionin viimeksi toteutuneesta laajentumisesta saatujen kokemusten mukaan yhteisön säännöstön käyttöönotto on nopeuttanut rajamuodollisuuksia Suomen ja Venäjän rajalla. Liettuassa on panostettu paljon infrastruktuurin ja menettelyjen kehittämiseen, minkä odotetaan johtavan yhtä myönteiseen tulokseen. Olisi voitava nojata näihin myönteisiin kokemuksiin ja käyttää jonkin verran Phare- ja Tacis-ohjelmien varoja rajanylityspaikkojen ja rajamuodollisuuksien kehittämiseen tiiviissä yhteistyössä Venäjän viranomaisten kanssa toimien.

EU:n, Venäjän, Puolan ja Liettuan olisi pohdittava, kuinka rajanylityksiä voidaan hallinnoida tarkoituksenmukaisesti, ja tarkasteltava ensimmäiseksi tärkeimpiä maanteiden ja rautateiden rajanylityspaikkoja, erityisesti niitä, jotka liittävät alueen yleiseurooppalaisiin liikennekäytäviin I (Via Hanseatican rautatieosuus) ja IX (keskiosa). Tässä yhteydessä olisi tarkasteltava muun muassa tulliin, rajavalvontaan sekä kasvien, eläinten ja ihmisten terveyteen liittyviä näkökohtia. Keskusteluja voitaisiin käydä työryhmissä, Venäjän kanssa PCA-sopimuksen mukaisissa alakomiteoissa sekä Liettuan ja Puolan kanssa Eurooppa-sopimusten kehyksessä. Keskusteluilla olisi edistettävä rajojen vahvistamista ja rajanylityspaikkoja koskevien sopimusten ratifioimista sekä pyrittävä siihen, että sovitaan monivuotisesta lähestymistavasta, jota soveltaen asianomaiset kansalliset viranomaiset voivat kehittää rajanylityksiä hoitavia toimipaikkoja. Lisäksi olisi annettava neuvoja eri lähteistä peräisin olevan rahoituksen mahdollisimman tarkoituksenmukaista käyttöä varten.

Tulevaisuudessa kauttakulkua helpottaa myös liikenneyhteyksien paraneminen ja Kaliningrad liitetään yleiseurooppalaiseen liikennekäytäväverkkoon, erityisesti liikennekäytäviin I ja IX. Tacis-ohjelmasta rahoitetaan jo nykyisin Kaliningradia koskevaa multimodaaliliikenteen strategiaa. Huomattavia investointeja tarvitaan liikennekäytävien I ja IX tieosuuksien saattamiseksi eurooppalaisten vaatimusten mukaisiksi.

Ehdotetaan, että kyseisen selvityksen tuloksista keskustellaan kansainvälisten rahoituslaitosten sekä Venäjän ja naapurivaltioiden viranomaisten kanssa, jotta ensisijaisten hankkeiden rahoitus voitaisiin turvata.

Nykyisin sotatarvikkeiden ja sotilashenkilöstön kauttakuljetus tapahtuu Liettuan kautta Venäjän kanssa tehdyn erityissopimuksen mukaisesti. Näitä järjestelyjä on tarkasteltava uudelleen laajentumisen yhteydessä.

Energian saanti

Nykyisin suuri osa Kaliningradin sähköntarpeesta tyydytetään muualta Venäjältä tuotavalla sähköllä. Tämä tapahtuu Liettuan kautta yhteisen verkon välityksellä. Liettuan on tarkoitus liittyä Keski-Euroopan sähköverkkoon solmimalla yhteydet Puolan kanssa. Riippuen kustannuksista ja verkkoon liittymisen yhteydessä käytettävästä teknisestä ratkaisusta (sähköjohto muuntoasemalla varustettuna vai ilman sitä) Kaliningrad voi joko säilyttää yhteyden Venäjän sähköverkkoon tai liittyä Keski-Euroopan sähköverkkoon, joka on liitetty EU:n pääsähköverkkoon (UCTE-verkko).

Haluamatta vaikuttaa tuleviin päätöksiin ehdotetaan, että laaditaan energian tarpeita, käytettävissä olevia energiavaroja ja mahdollisia skenaarioita koskeva Tacis-selvitys, jotta voidaan muun muassa arvioida sähköntuotannon mahdollisuuksia Kaliningradissa, sähkönsaantia vaihtoehtoisilla tavoilla sekä sähköenergian vaihtoon liittyviä ratkaisuja. Selvityksessä olisi myös tarkasteltava uutta kaasuputkea koskevia Baltian alueen hankkeita sekä niihin liittyviä kysymyksiä, jotka koskevat kaasun siirtoa alueiden kautta. Tällainen selvitys edellyttää tiivistä yhteistyötä EU:n, Liettuan, Venäjän (Kaliningrad mukaan luettuna) ja kansainvälisten rahoituslaitosten välillä.

Henkilöiden liikkuvuus

Yhteisön säännöstön käyttöönotto uusissa jäsenvaltioissa vaikuttaa selvästi yhteisön ulkopuolisia maita koskeviin viisumivaatimuksiin ja rajavalvontaan. Säännöstöön perustuvat vaatimukset eivät Kaliningradin osalta poikkea muuhun Venäjään tai muihin ympärillä sijaitseviin yhteisön ulkopuolisiin maihin sovellettavista vaatimuksista, mutta Kaliningradin maantieteellisen sijainnin huomioon ottaen on mahdollista, että väestöön kohdistuvat vaikutukset ovat suuremmat kuin muissa osissa Venäjää.

Puola aikoo ottaa yhteisön säännöstön käyttöön vuonna 2001 ja Liettua viimeistään maan liittyessä unioniin, millä tulee olemaan vaikutuksia henkilöiden kauttakulkuun ja matkustamiseen. EU:n jäsenvaltioihin tai niiden kautta matkustamiseen tarvitaan jatkossa viisumi matkan tarkoituksesta riippumatta. Kauttakulku ilman viisumia (nykyisin mahdollista Kaliningradin asukkaille ja tietyille Venäjän kansalaisryhmille, jotka matkustavat Liettuan kautta) ei enää ole mahdollista. Lisäksi Kaliningradissa asuvilla on matkustaessaan oltava hallussaan voimassa oleva passi (nykyisin hyväksytään maan sisäiset henkilöllisyyden osoittavat asiakirjat).

Nämä uudet vaatimukset eivät välttämättä vaikeuta henkilöiden liikkuvuutta Kaliningradin ja muun Venäjän tai Kaliningradin ja uusien jäsenvaltioiden välillä (eikä kaikkia vaatimuksia välttämättä sovelleta vielä liittymispäivästä, sillä osia säännöstöstä ei tarvitse panna täytäntöön ennen kuin laajentuneen EU:n sisärajoilla tapahtuvat tarkastukset on poistettu uusien jäsenvaltioiden osalta). Yhteisön säännöstössä määrätään kauttakulkuviisumien, lyhytaikaisten viisumien ja pitkäaikaisten kansallisten viisumien myöntämisestä, ja tämä mahdollistaa joustavat rajanylitykset sekä takaa mahdollisuuden useampaan maahantuloon.

Laajemmalti viisumeja ja ulkorajoja koskevan yhteisön politiikan yhteydessä saattaa osoittautua tarpeelliseksi selvittää eri kysymyksiä henkilöiden sujuvan liikkuvuuden takaamiseksi. Tällaisia kysymyksiä ovat muun muassa pienimuotoista rajaliikennettä koskevien erillisten sääntöjen laatiminen (liikenne ulkorajoihin ulottuvilla alueilla) paikallisten sosioekonomisten yhteyksien katkeamisen estämiseksi, nykyisin voimassa olevien sääntöjen vaikutukset kauttakulkuun Kaliningradin erityistapauksessa, passien kustannukset (Venäjän vastuualue) ja viisumien kustannukset (EU:n nykyisten ja tulevien jäsenvaltioiden vastuualue), Kaliningradissa sijaitsevat konsulaatit viisumien myöntämisen helpottamiseksi (EU:n jäsenvaltioiden vastuualue) sekä mahdollisuudet käyttää hyväksi kaikkia yhteisön säännöstön sallimia erityisjärjestelyjä. Viimeksi mainitussa tapauksessa olisi otettava huomioon muiden ehdokasmaiden kokemukset.

Rajanylitysten yhteydessä tärkeintä on kuitenkin tehokkuus, joka saavutetaan parantamalla toimipaikkoja ja menettelyjä ja vaihtamalla tietoja hyvistä käytännöistä. Näin voidaan nopeuttaa liian hitaita ja sattumanvaraisia rajamuodollisuuksia. EU osallistuu jo nykyisin infrastruktuurin kehittämiseen rajanylityspaikoissa sekä menettelyjen ja koulutuksen nykyaikaistamiseen edistääkseen henkilöiden ja tavaroiden liikkuvuutta tulevan ulkorajan yli. Tällaiset käytännön toimenpiteet helpottavat rajanylityksiä, ja toisaalta ne torjuvat järjestäytynyttä rikollisuutta ja muuta laitonta toimintaa.

Haluamatta vaikuttaa Puolan tai Liettuan liittymisneuvotteluihin ehdotetaan, että asianmukaisen ja tehokkaan rajavalvonnan varmistamiseksi jatketaan käytännön toimia, jotka edistävät henkilöiden ja tavaroiden liikkuvuutta tulevan ulkorajan yli. Yhteysvirkamiesten käyttämistä voitaisiin pohtia.

EU:n teknisellä ja taloudellisella avulla voidaan tukea toimivan rajavalvontajärjestelmän perustamista; tähän liittyvät myös asianmukaiset matkustusasiakirjat, joiden väärentäminen on tarpeeksi vaikeata.

Laajemmalti viisumeja ja ulkorajoja koskevan yhteisön politiikan yhteydessä voitaisiin arvioida yhteisön sääntöjen vaikutuksia pienimuotoiseen rajaliikenteeseen ja kauttakulkuun Kaliningradin erityistapauksessa. Olisi selvitettävä mahdollisuudet käyttää hyväksi kaikkia yhteisön säännöstön sallimia erityisjärjestelyjä käyttäen tässä esimerkkinä nykyisin muun muassa ehdokasmaissa voimassa olevia järjestelyjä.

Passien kustannukset (Venäjän vastuualue) ja viisumien kustannukset (EU:n nykyisten ja tulevien jäsenvaltioiden vastuualue) olisi myös selvitettävä laajemmin yhteisön politiikan valossa. Viisumien myöntämisen helpottamiseksi ja matkustajavirran hallinnoimiseksi tehokkaasti sekä tulevat että nykyiset jäsenvaltiot voisivat miettiä konsulaattien avaamista Kaliningradiin (tai yhteisiä toimitiloja kustannusten säästämiseksi).

Tällaiset toimenpiteet henkilöiden joustavan liikkuvuuden varmistamiseksi edellyttävät jossain määrin Venäjän ja EU:n viisumipolitiikan yhteensovittamista, mistä myös koituisi etua kummallekin osapuolelle. Niihin olisi yhdistettävä asiaan kuuluvat tarkastukset sekä toiminta, jolla pyritään torjumaan matkustaminen ilman asianmukaisia asiapapereita. Luottamusta lisäisi Venäjän ja EU:n välisen takaisinottoa koskevan sopimuksen tekeminen varhaisessa vaiheessa.

Olisi toteutettava tiedotusaloite väärien tulkintojen hälventämiseksi siitä, kuinka EU:n laajentuminen vaikuttaa henkilöiden ja tavaroiden liikkuvuuteen EU:n tulevan ulkorajan yli.

Ehdotetaan, että EU ja Venäjä tekevät takaisinottoa koskevan sopimuksen mahdollisimman pian.

Ehdotetaan, että EU toimittaa Kaliningradin ja raja-alueiden viranomaisille ja väestölle tiedot siitä, kuinka EU:n tuleva ulkoraja toimii, ottaen huomioon, että tavaroiden ja henkilöiden rajanylitysten on voitava sujua nopeasti ja tehokkaasti ja että samalla on voitava torjua laitonta toimintaa.

Kalastus

Laajentumisen jälkeen Itämeri on lähes kokonaan EU:n yksinomaista kalastusvyöhykettä, vain pienet alueet Kaliningradin ja Pietarin ympärillä jäävät sen ulkopuolelle.

Ehdotetaan että EU:n ja Kaliningradin kalastussuhteita tarkastellaan uudelleen ottaen huomioon vaikutukset, joita laajentumisella on kalastusoikeuteen, sekä EU:n ja Venäjän tulevat kalastussopimukset.

YHTEISTÄ ETUA KOSKEVAT KYSYMYKSET, JOTKA EIVÄT OLE SUORAAN YHTEYDESSÄ LAAJENTUMISEEN

Taloudellinen kehitys

Työttömyys ja köyhyys ovat lisääntyneet Kaliningradissa jyrkästi vuodesta 1991, ja tärkeimpien hyvinvoinnin mittarien mukaan elintaso on siellä alhaisempi kuin Venäjällä keskimäärin (tarkempia tietoja taloudellisesta tilanteesta liitteessä 1). Vastuu Kaliningradin taloudellisesta kehityksestä on Moskovassa sijaitsevan keskushallinnon viranomaisilla sekä alueen paikallisilla viranomaisilla. Kaliningrad on riippuvainen Moskovasta käsin myönnetyistä budjettivaroista sekä emämaan kanssa käytävästä kaupasta ja siihen liittyvistä taloudellisista yhteyksistä. Tähän asti Venäjän aluepolitiikka on ollut kehittymättömämpää kuin EU:n aluepolitiikka, kun tarkastellaan määrärahasiirtoja ja kannustamista investointeihin, ja tätä nykyä Venäjän politiikka tähtää entistä suurempaan keskittämiseen. Keskushallinnon ja paikallistason viranomaiset voivat kuitenkin tehdä paljon taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Kuten muuallakin Venäjällä Kaliningradissa tarvitaan vakaata ja lujaa oikeudellista ja institutionaalista järjestelmää. Keskeisiä asioita ovat asianmukainen yritysjohdon valvonta, lainsäädännön tasapuolinen ja tehokas täytäntöönpano (esimerkiksi osakkeenomistajien suojan ja sijoittajien oikeuksien turvaamista, konkursseja, tilintarkastusta ja kirjanpitoa koskeva lainsäädäntö), yritysten rakenneuudistus sekä pk-yritysten kehittäminen edelleen. Markkinatalouden instituutioita, kuten rahoitusalaa ja verotusjärjestelmää, olisi vahvistettava.

EU voi edistää Kaliningradin taloudellista kehitystä eri tavoin. Jo nyt EU voi tarjota neuvonta-apua, tietoa kokemuksistaan sekä rahoitusta Tacis-ohjelman ja jäsenvaltioiden kahdenvälisten ohjelmien kautta.

Toisinaan on ehdotettu, että Kaliningradin kehittämistä varten perustettaisiin erityisrahasto. Komissio mieluummin määrittelisi yhdessä Venäjän kansallisten viranomaisten sekä paikallisten viranomaisten kanssa tuen ensisijaiset kohdealueet ja auttaisi tämän jälkeen näitä löytämään toimenpiteille sopivan avustus- ja/tai lainarahoituksen. Venäjän osuutta Tacis-varoista voidaan kohdentaa alueellisesti, ja pohtiessaan Venäjän viranomaisten kanssa toiminnan tulevia painopisteitä komissio voi ottaa huomioon Kaliningradia koskevat ensisijaiset toimet.

Kaliningradissa toimivat toimihenkilöt ja yritykset voivat osallistua Tacis-ohjelmasta rahoitettuihin koulutusohjelmiin kehittääkseen markkinatalouden instituutioita, kuten pankkeja, vakuutuspalveluja ja paikallisia verotuspalveluja. Paikalliset johtajat voisivat osallistua EU:ssa toimivissa yrityksissä toteutettaviin koulutusohjelmiin. Kaliningradin naapurimaihin suuntautuvan viennin mahdollisuuksien ja vastaavien markkinoiden kasvattamiseksi EU voisi tarjota tukea muun muassa standardien yhdenmukaistamisen ja vaatimustenmukaisuuden arviointiin liittyvien menettelyjen alalla. Tacis-ohjelmasta tuetaan Kaliningradin aluekehitystoimistoa, jolla voisi olla suuri merkitys kaupan ja investointien edistäjänä Kaliningradissa.

On perustettu erityistalousalue, jonka avulla on lähinnä pyritty tarjoamaan Kaliningradissa toimiville yrityksille etuja tuontiin ja muihin maihin tai muualle Venäjälle vietäviin paikallisesti tuotettuihin tuotteisiin sovellettavien tulli- ja verovapautusten muodossa. Taloudellisen toiminnan ja investointien edistäminen erityistalousalueen avulla on mielenkiintoinen ajatus, vaikka nykyisessä muodossaan erityistalousalue tosin saattaa vääristää kauppaa, sillä siihen perustuvat tuet eivät ole PCA-sopimuksen ja WTO:n sääntöjen mukaisia. Käytännössä erityistalousalue ei ole milloinkaan toiminut täysimääräisesti, ja viranomaiset ovat tukeneet sitä vain rajoitetusti. Erityistalousalueen mahdolliset edut ja asema olisi kuitenkin selkeytettävä Venäjän federaation viranomaisten kanssa, ja tarvittaessa sitä olisi mukautettava niin, että se on Venäjän kansainvälisten velvoitteiden mukainen.

Tietoyhteiskunta on avainasemassa vaurauden ja kestävän kehityksen edistäjänä. Internetin käyttöönottoon ja käyttöön kannustava ympäristö on ratkaisevan tärkeä talouden, liiketoiminnan, hallinnon ja demokraattisen osallistumisen kehittymiselle. Olisi tuettava tietoyhteiskunnan kehittämistä ja määriteltävä tehokkaita tapoja edistää Kaliningradin osallistumista tietoyhteiskuntaa koskeviin alueellisiin yhteistyöhankkeisiin.

Hallinto, demokratia ja oikeusvaltioperiaate

Kaliningradin oma kehitys ja sen asema laajemman alueen osana edellyttävät oikeusvaltioperiaatteen lujittamista ja hyvän hallinnon periaatteiden soveltamista laajalti erityisesti instituutioita kehittämällä ja kansalaisyhteiskuntaa rakentamalla. EU voisi olla tässä prosessissa mukana tukemalla Kaliningradin osallistumista EU:n hankkeisiin julkishallinnon ja oikeuslaitoksen uudistamista varten sekä tukemalla paikallisten virkamiesten osallistumista koulutusohjelmiin. Alue- ja paikallistason budjettihallintoa sekä kunnallisten palvelujen hallinnointia voitaisiin tukea.

Kaliningradiin joulukuussa 2000 perustetun paikallisen Tacis-toimiston (Tacis Local Support Office) kautta on tarkoitus edistää paikallisten toimijoiden, kuten koulutuslaitosten, kansalaisjärjestöjen, ammattiliittojen, tiedotusvälineiden, ammattialojen järjestöjen, yritysten, kuntien ja tuomioistuinten, osallistumista EU-maiden organisaatioiden kanssa toteutettaviin kumppanuusohjelmiin sekä kansalaisvaihtoa näiden kanssa.

Kuten muuallakin Venäjällä tarvitaan toimenpiteitä sellaisen laittoman toiminnan torjumiseksi, joka todennäköisesti vaikuttaisi ympärillä sijaitseviin EU:n jäsenvaltioihin. Federaation viranomaisilta edellytetään huomattavaa panosta; niiden on esimerkiksi saatettava voimaan ja pantava täytäntöön lainsäädäntö ja kansainväliset yleissopimukset. Näiden ongelmien hoitamisessa Itämeren alueen järjestäytynyttä rikollisuutta käsittelevän erityisryhmän työ saattaa olla arvokasta. Paikallistason yhteistyötä olisi kehitettävä autovarkauksien kaltaisten ongelmien ratkaisemista varten ja laajennettava myöhemmin muille aloille. Yhteisin ponnistuksin voitaisiin myös lisätä paikallisen tuomioistuinlaitoksen riippumattomuutta etenkin tuomareiden koulutukseen ja kummitoimintaan (twinning) liittyvillä ohjelmilla. Tehokkaan raja- ja tullivalvonnan kehittämiseen tähtäävät toimenpiteet olisi myös kytkettävä rikollisuuden vastaisen toiminnan laajempaan suunnitteluun.

Ympäristö

Osana laajempia ponnisteluja elämän laadun parantamiseksi Kaliningradissa huomiota on kiinnitettävä ympäristöön ja erityisesti vesien pilaantumisen vähentämiseen. Nykyistä puhtaampi Itämeri olisi arvokas kaikille Itämereen ulottuville alueille, ja sen olisi oltava alueellisen yhteistyön ensisijainen tavoite. Nykyistä enemmän voitaisiin myös tehdä alueen pienempien kaupunkien aiheuttaman pilaantumisen vähentämiseksi. Kaliningradin olisi osallistuttava aktiivisesti esimerkiksi ympäristön seurantaa ja normien yhdenmukaistamista koskevaan emämaan toimintaan.

Kun otetaan huomioon sotilasjoukkojen aikaisempi läsnäolo Kaliningradissa, ydinjätteen sijoittamiseen liittyviä ongelmia voi ilmetä. Ongelmia aiheuttavat lisäksi toisen maailmansodan jälkeen alueelle jääneet kemiallisten aseiden varastot.

EU:n toimittamassa tuessa ympäristöllä on ollut keskeinen sija. Nykyisiä toimintamuotoja ovat muun muassa Tacis-ohjelman raja-alueyhteistyöhanke, joka liittyy veden laatuun Liettuan ja Puolan kanssa yhteisillä rajoilla, sekä Kaliningradin rannikkoaluetta koskeva Tacis-ohjelman jätehuoltohanke. Kaliningradin kaupungin jätevedenpuhdistamoa varten on saatu Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (ERBD), Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön (NEFCO) ja Pohjoismaiden Investointipankin (NIB) rahoittama laina, ja alueen vesijohtoverkostoa pyritään parantamaan useilla kahdenvälisillä hankkeilla (katso liitteet II ja III).

Terveydenhoito

Tarttuvien tautien levinneisyys on vaikea ongelma Venäjällä ja erityisesti Kaliningradissa. Nämä ongelmat on ratkaistava kansallisella tasolla, mutta Kaliningrad voi myös itse toteuttaa ennaltaehkäiseviä toimia. Tacis-ohjelmasta tuetaan paikallistasolla ja julkisen sektorin ulkopuolella useita aloitteita, joilla tähdätään terveydenhoitojärjestelmien uudistamiseen ja HIV-ongelman hallintaan. Tuberkuloosiin ja HI-virukseen liittyvien ongelmien käsittelyyn alueellisella tasolla saadaan tulevaisuudessa apua tarttuvien tautien torjuntaa Itämeren alueella käsittelevän erityisryhmän suosituksista.

SEURAAVAT VAIHEET

Tämä tiedonanto on tarkoitettu edistämään keskustelua. Kuten todetaan, huomioon on otettava monia kysymyksiä ja niiden monia osapuolia. On tärkeää, että keskustelua viedään eteenpäin oikeissa yhteyksissä ja että kaikkien osapuolten vastuutehtävät otetaan kattavasti huomioon. PCA-sopimus takaa EU:lle ja Venäjälle jo nykyisin mekanismit, jotka mahdollistavat keskustelun näistä kysymyksistä korkeimmalla poliittisella tasolla sekä kaikki keskustelun edellyttämät tekniset valmistelut. Laajentumisprosessin yhteydessä EU voi keskustella kaikista näistä kysymyksistä ehdokasmaiden kanssa. Tarpeen vaatiessa voidaan järjestää kaikkien osapuolten (EU, Venäjä, Liettua ja Puola) yhteisiä neuvotteluja.

Kaliningradia koskevia kysymyksiä olisi käsiteltävä komission marraskuussa 2000 julkistaman laajentumisen strategia-asiakirjan hengessä yhteistyössä Venäjän, Puolan ja Liettuan kanssa. Ehdotetaan, että sen jälkeen, kun tätä tiedonantoa on tarkasteltu EU:n sisäisissä keskusteluissa, EU-Venäjä-yhteistyöneuvosto liittää Kaliningradin asialistalleen ja pohtii, kuinka eri kysymyksiä voitaisiin edistää. Puheenjohtajamaan ja komission olisi yhdessä Venäjän kanssa tehtävä valmistelut tätä yhteistyötä varten. Näiden poliittisten ja teknisten keskustelujen tulosten pohjalta voidaan yksilöidä ongelmat ja mahdolliset ratkaisut PCA-sopimuksen mukaisten elinten tarkasteltaviksi. Lisäksi ehdotetaan, että Kaliningradia käsitellään toukokuussa 2001 pidettävässä EU:n ja Venäjän huippukokouksessa. Samanaikaisesti EU:n on tarkoitus tarkastella näitä kysymyksiä Liettuan ja Puolan kanssa Eurooppa-sopimusten mukaisilla keskustelufoorumeilla. Tarpeen vaatiessa voidaan järjestää yhteisiä neuvotteluja kaikkien osapuolten kesken. Raja-alueyhteistyön edistämiseksi voidaan lisäksi järjestää asianomaisten osapuolten erityiskokouksia, joissa esimerkiksi sovitaan käytännön järjestelyistä.

TÄRKEIMPIÄ EHDOTUKSIA KOSKEVA TIIVISTELMÄ

Ehdotetaan seuraavaa:

* EU ja Venäjä tarkastelevat laajentumisen vaikutuksia Kaliningradin kauppaan PCA-sopimuksen mukaisessa kaupan ja teollisuuden alakomiteassa vuoden 2001 alkupuolella.

* EU, Venäjä, Puola ja Liettua pohtivat, kuinka rajanylityksiä voidaan hallinnoida tarkoituksenmukaisesti, ja tarkastelevat ensimmäiseksi tärkeimpiä maanteiden ja rautateiden rajanylityspaikkoja, erityisesti niitä, jotka liittävät alueen yleiseurooppalaisiin liikennekäytäviin I ja IX. Tässä yhteydessä olisi tarkasteltava muun muassa tulliin, rajavalvontaan sekä kasvien, eläinten ja ihmisten terveyteen liittyviä näkökohtia. Keskusteluja voitaisiin käydä työryhmissä, Venäjän kanssa PCA-sopimuksen mukaisissa alakomiteoissa sekä Liettuan ja Puolan kanssa Eurooppa-sopimuksen kehyksessä.

* Multimodaaliliikennettä käsittelevän Tacis-selvityksen tuloksista keskustellaan kansainvälisten rahoituslaitosten ja Venäjän sekä Kaliningradin naapurivaltioiden viranomaisten kanssa pyrkimyksenä varmistaa ensisijaisten hankkeiden rahoitus.

* Laaditaan energian tarpeita, käytettävissä olevia energiavaroja ja mahdollisia skenaarioita koskeva Tacis-selvitys.

* Asianmukaisen ja tehokkaan rajavalvonnan varmistamiseksi jatketaan käytännön toimia, jotka edistävät henkilöiden ja tavaroiden liikkuvuutta tulevan ulkorajan yli. Yhteysvirkamiesten käyttämistä voitaisiin pohtia.

* Vaikuttamatta Puolan ja Liettuan liittymisneuvotteluihin EU:n teknisellä ja taloudellisella avulla voidaan tukea toimivan rajavalvontajärjestelmän perustamista; tähän liittyvät myös asianmukaiset matkustusasiakirjat, joiden väärentäminen on tarpeeksi vaikeata.

* Arvioidaan yhteisön sääntöjen vaikutuksia pienimuotoiseen rajaliikenteeseen ja kauttakulkuun Kaliningradin erityistapauksessa. Olisi selvitettävä mahdollisuudet käyttää hyväksi kaikkia yhteisön säännöstön sallimia erityisjärjestelyjä käyttäen tässä esimerkkinä nykyisin muun muassa ehdokasmaissa voimassa olevia järjestelyjä.

* Laajemmalti viisumeja ja ulkorajoja koskevan yhteisön politiikan yhteydessä olisi myös selvitettävä passien kustannukset (Venäjän vastuualue) ja viisumien kustannukset (EU:n nykyisten ja tulevien jäsenvaltioiden vastuualue). Viisumien myöntämisen helpottamiseksi ja matkustajavirran hallinnoimiseksi tehokkaasti sekä tulevat että nykyiset jäsenvaltiot voisivat miettiä konsulaattien avaamista Kaliningradiin (tai yhteisiä toimitiloja kustannusten säästämiseksi).

* EU ja Venäjä tekevät nopeasti takaisinottoa koskevan sopimuksen.

* EU toimittaa Kaliningradin ja raja-alueiden viranomaisille ja väestölle tiedot siitä, kuinka EU:n tuleva ulkoraja toimii ottaen huomioon, että tavaroiden ja henkilöiden rajanylitysten on voitava sujua nopeasti ja tehokkaasti ja että samalla on voitava torjua laitonta toimintaa.

* Tarkastellaan EU:n ja Kaliningradin kalastussuhteita uudelleen ottaen huomioon vaikutukset, joita laajentumisella on kalastusoikeuteen, sekä EU:n ja Venäjän tulevat kalastussopimukset.

* EU ja Venäjä keskustelevat Kaliningradiin liittyvistä keskeisistä ympäristökysymyksistä.

* Kaliningradiin liittyviä kysymyksiä käsitellään yhdessä Venäjän kanssa PCA-sopimuksen mukaisissa elimissä, ja samanaikaisesti EU jatkaa aiheesta keskusteluja Liettuan ja Puolan kanssa Eurooppa-sopimuksen mukaisilla keskustelufoorumeilla. Raja-alueyhteistyön edistämiseksi voidaan lisäksi järjestää asianomaisten osapuolten erityiskokouksia, joissa sovitaan esimerkiksi käytännön järjestelyistä.

LIITE I

Taustatietoa Kaliningradista

1.1. Taloudellinen tilanne

Kaliningrad on Venäjän erillisalue, joka rajoittuu Puolaan, Liettuaan ja Itämereen. Sen maapinta-ala on 15 100 neliökilometriä ja väkiluku lähes miljoona henkeä. Asukkaista noin 430 000 elää pääkaupungissa, Kaliningradissa.

Neuvostoliiton aikaan Kaliningrad oli suljettu sotilastukikohta ja Venäjän Itämeren laivaston päämaja. Kaliningradin strateginen merkitys on vähentynyt 1990-luvulla. Vuodesta 1991 sotilashenkilöstön määrä on vähentynyt 200 000 henkilöstä 18 000 henkilöön, ja asevoimat tuskin enää tulevat saamaan takaisin sitä poliittista ja taloudellista merkitystä, joka niillä aiemmin oli.

Kaliningrad on kärsinyt merkittävästä talouden taantumasta yhdessä muun Venäjän kanssa. Tuotanto on vähentynyt yli puolella vuodesta 1990. Venäjän talouskriisi elokuussa 1998 vaikutti erityisen voimakkaasti juuri Kaliningradiin, koska se on riippuvainen ulkomaankaupasta, etenkin tuonnista.

Yleistä talouden taantumaa seurasivat aluetalouden jyrkät muutokset. Sotilaalliseen toimintaan kytkeytynyt teollisuus on vähentynyt romahdusmaisesti. Samoin on käynyt kalastusteollisuuden, joka aiemmin oli tärkeä taloudellisen toiminnan muoto. Tärkeimpiä tuotannonaloja alueella ovat nykyään öljynporaus ja meripihkan tuotanto. Öljyä porataan merellä (noin miljoona tonnia vuodessa), ja se lähetetään Liettuaan jalostettavaksi. Kaliningradissa on noin 90 prosenttia maailman meripihkavaroista, ja meripihka salakuljetetaan lähes kokonaan alueelta käsittelemättömänä. Muita tärkeitä taloudellisen toiminnan aloja ovat elintarvikkeiden jalostus, massan ja paperin tuotanto, huonekalujen valmistus, koneenrakennus sekä tietokoneohjelmistojen suunnittelu. Maatalouden taloudellinen merkitys on vähäinen, vaikka Kaliningradissa maa on viljavaa ja alalla olisi kasvupotentiaalia.

Kaliningradin kotitaloudet ovat toiminnassaan joutuneet yhä enemmän turvautumaan harmaaseen talouteen. Rajamaakuntana Kaliningrad tarjoaa paljon mahdollisuuksia epäviralliseen toimintaan, jonka laajuus on arvioitu yli 50 prosentiksi bruttokansantuotteesta. Noin 10 000 henkilön uskotaan olevan mukana säännönmukaisessa lähialuekaupassa (nämä henkilöt "sukkuloivat" rajan yli ostamassa edullisia tavaroita).

Alueella on noin 14 000 pk-yritystä, ja pk-yrityksiä asukasta kohden Kaliningradissa on kolmanneksi eniten Venäjällä. Moskovalaisten pankkien vahva läsnäolo Kaliningradissa on merkki alueen taloudellisesta houkuttelevuudesta. Tämä ei kuitenkaan näy kotimaisissa investoinneissa, jotka ovat Venäjän keskitasoa. Alueen liiketaloudelliselle toimintaympäristölle on muun Venäjän tavoin luonteenomaista ennustettavuuden, vakauden ja kannustimien puute. Investoijien ja omaisuuden suoja on riittämätön, ja monissa tapauksissa lainsäädäntöä ei panna täytäntöön (verotus on mutkikasta eikä tue yritystoimintaa).

Erityistalousalue tarjoaa tietyin edellytyksin tulli- ja veroetuja Kaliningradissa vientiin tuotetuille tavaroille, tuontitavaroille sekä emämaahan tai kolmansiin maihin viedyille tavaroille. Erityistalousalueen perustamisella pyrittiin edistämään taloudellista toimintaa ja ulkomaisia investointeja, mutta käytännössä sen toiminta on ollut äärimmäisen epävarmaa. Kaliningradin erityistalousalueelta puuttuu viranomaisten selkeä tuki ja mahdollisista ristiriitaisuuksista WTO:n sääntöihin nähden on olemassa merkkejä, ja näin sen merkitys on jäänyt vähäiseksi.

Kuten muuallakin Venäjällä työttömyys ja köyhyys ovat lisääntyneet voimakkaasti vuodesta 1991, ja arviolta 30 prosenttia väestöstä elää nykyisin toimeentulorajan alapuolella. Tärkeimpien hyvinvoinnin mittarien mukaan elintaso on Kaliningradissa alempi kuin Venäjällä keskimäärin, vaikka todettavissa olevan kulutuksen suhteellisen korkea taso on alueella nähtävissä esimerkiksi länsimaisen esikuvan mukaisissa supermarketeissa ja ravintoloissa.

1.2. Liikenneyhteydet

Kaliningradin maantieverkosto on melko tiheä, mutta kunnostamisen tarpeessa. Alueen kautta kulkevat yleiseurooppalaisen liikenneverkon osat ovat heikosti kehittyneitä. Kaliningradille on erityisen tärkeä liikennekäytävän IX haara B, joka yhdistää Kaliningradin Vilnan ja Minskin kautta Kiovaan.

Rautatieyhteyksiä naapurimaiden ja Venäjän kanssa käytetään vähemmän kuin 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa. Tärkeintä rautatielinjaa, Kaliningrad-Kaunas-Minsk-Moskova, käytetään rahtiliikenteessä Kaliningradin ja Liettuan sekä Kaliningradin ja Venäjän välillä. Linjaa Kaliningrad-Riika-Pietari sekä Kaliningradin ja Puolan välisiä linjoja käytetään kansainvälisessä rahtiliikenteessä vähemmän (lähinnä erilaisen raidevälin vuoksi).

Liikenne EU:hun ja sieltä poispäin voi tapahtua useita reittejä myöten eikä edellytä kulkemista Kaliningradin kautta. Länsi- ja Keski-Eurooppaan matkustaessaan suomalaiset, virolaiset, latvialaiset ja liettualaiset käyttävät tavallisesti liikennekäytävä I:n Via Baltica -haaraa Helsinki-Tallinna-Riika-Kaunas-Varsova ja ohittaessaan näin Kaliningradin itäpuolelta eivät käytä Via Hansaetica -haaraa Riika-Kaliningrad-Gdansk.

Kaliningradin satamien kautta kulkee vähemmän rahtia kuin Liettuan, Latvian ja Viron satamien kautta. Satamat eivät myöskään ole riittävän kilpailukykyisiä kyetäkseen huolehtimaan Venäjän kansainvälisestä kaupasta, ja lisäksi päivämatka rautateitse Moskovasta kestää 25-28 tuntia, ja rahdin kuljetus tätä reittiä tulisi kalliimmaksi kuin sen lähettäminen muihin satamiin, esimerkiksi Klaipedaan. Kaliningradilla on kuitenkin valmiudet käsitellä osa Valko-Venäjältä ja Pohjois-Ukrainasta tulevasta rahtiliikenteestä.

Kaliningradista lennetään ainoastaan yksi kansainvälinen lentovuoro, joka lennetään Kööpenhaminaan.

Kaliningradin yhteyksiä naapurimaihin haittaavat rajamuodollisuuksien hitaus ja infrastruktuurin pullonkaulat alueen kansainvälisen maantie-, rautatie-, lento- ja meriliikenteen 23 rajanylityspaikassa.

1.3. Kauppa ja kauttakuljetus

Pienen kokonsa ja erillisalueen asemansa vuoksi Kaliningrad on riippuvainen tuonnista, jonka arvo on vientiin verrattuna kolminkertainen, ja erityisen riippuvainen se on emämaa-Venäjän kanssa käymästään kaupasta ja taloudellisista suhteistaan sen kanssa. Vuosittain yli kuusi miljoonaa tavaratonnia kulkee, pääasiassa rautateitse, Liettuan kautta Venäjälle ja päinvastaiseen suuntaan. Tästä määrästä 55 prosenttia on öljyä, koksia ja hiiltä. Lisäksi Kaliningradiin tuodaan monia tavaroita (myös suurin osa elintarvikkeista) ympäröivistä naapurimaista, Puolasta ja Liettuasta, jotka Saksan ohella ovat Kaliningradin tärkeimmät ulkomaiset kauppakumppanit. Vaikka Kaliningradilla on suhteessa enemmän kauppayhteyksiä Venäjän ulkopuolisiin naapureihinsa kuin muilla Venäjän raja-alueilla, se on edelleen melko heikosti integroitunut alueen talouteen.

1.4. Energia

Kaliningrad on lähes täysin riippuvainen Venäjältä tuotavasta energiasta, ja se tuottaa omasta tarpeestaan itse ainoastaan 20 prosenttia (lähinnä pienissä polttoöljyä tai hiiltä käyttävissä voimaloissa). Polttoöljyn ja hiilen saanti on kallista ja hankalaa, sillä se riippuu naapurimaiden kanssa sovituista kauttakuljetusjärjestelyistä. Maakaasua saadaan Venäjältä Valko-Venäjän ja Liettuan kautta kulkevaa putkea myöten. Kaliningradin viranomaiset haluavat kasvattaa kaasun osuutta sähköntuotannossa, ja uusi kaasuvoimala on rakenteilla.

1.5. Koulutus, terveys ja ympäristö

Kaliningradissa on hyvä peruskoulutuksen taso. Kaliningradin valtiollinen yliopisto ja alueen viisi muuta korkeakouluopetusta tarjoavaa laitosta ovat korkeatasoisia. Niiden tiedekuntien ja kurssien tarjonta ei kuitenkaan ole riittävä muun muassa mikroelektroniikan, bioteknologian, uusien valmistusprosessien ja yrityshallinnon kaltaisilla aloilla.

Kansanterveydelliset palvelut ovat Kaliningradissa lähellä Venäjän keskitasoa. Taudit, kuten tuberkuloosi, kurkkumätä, tuhkarokko ja pikkulavantautiepidemiat, ovat yleisiä. Tuberkuloosista on tulossa moniresistentti, ja sitä esiintyy yhä enemmän erityisesti Kaliningradin vankiloiden vankien keskuudessa. Huumeiden käyttö ja prostituutio ovat johtaneet muiden tartuntatautien hälyttävään leviämiseen. Kaliningrad esimerkiksi kuuluu niihin Venäjän alueisiin, joilla on vaikein tilanne rekisteröityjen HIV-tapausten suhteen, ja Itämeren alueella Kaliningradissa näitä tapauksia on eniten.

Kaliningrad aiheuttaa Pietarin jälkeen toiseksi eniten pilaantumista Itämeren alueella. Se tuottaa vuosittain yli 400 000 tonnia kotitalous- ja teollisuusjätettä. Kaupunkialueiden hygieniaolot ovat heikkenemässä, ja viemäröintijärjestelmät ovat peräisin ajalta ennen toista maailmansotaa. Venäjä on sitoutunut vähentämään meren pilaantumista, minkä seurauksena epäpuhtauksien päästöt ovat jonkin verran vähentyneet vuodesta 1991.

1.6. Aluehallinto, demokratia ja oikeusvaltioperiaate

Aiemmin on yleisesti arvioitu, ettei Kaliningradin aluehallintoa ole hoidettu taidolla tai pätevästi. Hallintotapaa on pidetty itsevaltaisena ja sen avoimuutta puutteellisena. Kaliningradin kaupungin hallintoa on yleensä kuvattu myönteisemmin kuin oblastin hallintoa.

Sananvapautta ei aina ole kunnioitettu. Toimittajia on häiritty, ja alueella on vain kaksi riippumatonta sanomalehteä. Oikeuslaitos ja lain valvontaviranomaiset eivät ole olleet tarpeeksi riippumattomia aluehallinnosta. Hiljattain valitun uuden kuvernöörin myötä on nyt avautunut tilaisuus parantaa aluehallinnon tehokkuutta ja avoimuutta, mikä antaa uutta pontta kohentaa Kaliningradin mainetta ja käsitellä sen ongelmia yhteistyössä alueen naapurien kanssa.

Kaliningradin ja Moskovan välisiä suhteita on tarkasteltava parhaillaan käynnissä olevien aiempaa suurempaan keskittämiseen tähtäävien valtakunnallisten uudistusten yhteydessä. Kaliningrad kuuluu luoteiseen aluepiiriin, jonka keskus on Pietarissa. Moskovan politiikassa korostetaan nyt "yhtenäisen talousalueen" muodostamista Venäjälle, ja keskushallinto tulee todennäköisesti tiukentamaan otettaan Kaliningradista.

1.7. Rikollisuus

Kuten monissa muissakin osissa Venäjää rikollisuus, jota instituutioiden heikkous edistää, on levinnyt Kaliningradissa laajalle. Siellä esiintyy järjestäytynyttä rikollisuutta, ihmiskauppaa, huumeiden ja varastettujen ajoneuvojen kauppaa ja laitonta maahanmuuttoa, eikä myöskään pidä unohtaa salakuljetusta, etenkään meripihkan, alkoholin ja savukkeiden salakuljetusta, ja prostituutiota. Virallisten tilastojen mukaan rikollisuutta on 20 prosenttia enemmän kuin Venäjällä keskimäärin, mikä koskee etenkin järjestäytynyttä rikollisuutta, alaikäisten tekemiä rikoksia sekä alkoholin vaikutuksen alaisena tehtyjä rikoksia. Kuten muuallakin Venäjällä järjestäytyneellä rikollisuudella on yritys- ja investointiympäristössä kaikkialle tunkeutuva kielteinen vaikutus. Korruptioon liittyvä rikollisuus on uhka taloudelliselle kehitykselle sekä oikeusvaltioperiaatteen mukaisen demokraattisen järjestelmän kehittymiselle.

Itämeren alueen järjestäytynyttä rikollisuutta käsittelevä erityisryhmä on toteuttanut toimintakomiteansa kautta yhteisiä monialaisia lain täytäntöönpanoon liittyviä toimia. Tehokkaan tietojenvaihdon mahdollistava viestintäjärjestelmä (BALTCOM) on toiminnassa läpi vuorokauden. Venäjä on ollut alusta lähtien yksi erityisryhmän aktiivisimmista jäsenistä. Vuosina 1998-2000 Kaliningrad osallistui toimiin, joilla torjuttiin varastettuja ajoneuvoja (Kaliningrad Project 1998), huumeita (Channel 1999) ja laitonta muuttoliikettä (Baltic Guard 1997-1998 ja VIVAN 1999). Muut Itämeren alueen osanottajat ovat arvostaneet suuresti sitä, että Venäjä on järjestänyt yhteistoimia, joissa myös Kaliningrad on ollut mukana. Nämä yhteistoimet ovat lisänneet luottamusta ja parantaneet niin sanottua pehmeää turvallisuutta Itämeren alueella. Tämän ansiosta Kaliningradin maine on alueella nykyisin paljon parempi kuin vuonna 1996, jolloin erityisryhmä aloitti työnsä.

1.8. Erillisalueen asemaan liittyvät henkilöiden liikkuvuutta rajoittavat tekijät

Neuvostoliiton aikana Kaliningradin asukkaat saattoivat matkustaa vapaasti maan sisällä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen heidän on matkustettava noin 500 kilometriä Liettuan ja joko Latvian tai Valko-Venäjän halki päästäkseen taas Venäjän alueelle. Sama koskee muita venäläisiä, jotka haluavat matkustaa Kaliningradiin tapaamaan sukulaisiaan, ystäviään ja liikekumppaneitaan.

1.9. Naapurivaltiot, alueelliset järjestöt, alueet ja kansainväliset rahoituslaitokset

* Liettua

Liettua on yksi Kaliningradin tärkeimmistä kauppakumppaneista ja tärkeä investoija, joka sijaitsee Kaliningradin alueen ja emämaa-Venäjän välisen kauttakulkureitin varrella. Liettuassa käy eniten Kaliningradista tulevia vierailijoita, ja siellä on eniten Kaliningradista tulevaa kauttakulkuliikennettä. Näin ollen Liettua haluaa säilyttää hyvät suhteet Venäjään varmistaakseen, ettei Kaliningrad joudu eristetyksi ja ala aiheuttaa taloudellista tai poliittista epävakautta.

Liettua ja Venäjä ovat vahvistaneet yhteistyön institutionaalisen perustan Kaliningradia koskevilla kahdenvälisillä sopimuksilla (1991, 1999). Helmikuussa 2000 Venäjä ja Liettua antoivat alueellista yhteistyötä (tunnetaan nimellä Nida-aloite) koskevan yhteisen lausunnon sekä sopivat pohjoiseen ulottuvuuteen liittyviä yhteisiä hankkeita koskevasta ehdotuskokonaisuudesta, jossa hankkeiden aiheina ovat muun muassa liikenteeseen, kaasuputkeen, vesihuoltoon ja rajanylityksiin liittyvät kysymykset.

* Puola

Tiettyjen Puolan alueiden ja Kaliningradin välillä on tehty yhteistyösopimuksia. Niihin liittyvä toiminta koskee lähinnä kumppanuutta ja vaihtoa paikallisella tasolla (pk-yritykset, korkeakoulut, hallinto), mutta siihen sisältyy myös esimerkiksi liikenteeseen, energiaan ja ympäristöön liittyvien investointihankkeiden valmistelua. Puolan Kaliningradiin tekemät investoinnit ovat merkittävät, ja se on tärkein kumppani alueen yritysten kanssa perustetuissa yhteisyrityksissä.

* Itämeren valtioiden neuvosto (CBSS), Euroregion-alueet ja kansainväliset rahoituslaitokset [2]

[2] Itämeren valtioiden neuvosto koostuu 11 rannikkovaltiosta, ja se pyrkii turvaamaan demokraattisen ja taloudellisen kehityksen Itämeren alueella.

Itämeren valtioiden neuvosto pitää yllä tiiviitä yhteyksiä alueellisiin viranomaisiin, ja se on hiljattain perustanut Kaliningradin valtiolliseen yliopistoon Eurooppa-opintojen laitoksen (EuroFaculty).

Kaliningrad kuuluu useisiin Euroregion-alueisiin, jotka on muodostettu edistämään rajat ylittävää yhteistyötä. Euroregion-alueeseen Baltic kuuluvat Tanska, Latvia, Liettua, Puola ja Ruotsi, ja Euroregion-alueen Saule puolestaan muodostavat 18 alue- ja paikallisviranomaista Liettuasta, Latviasta, Ruotsista ja Venäjältä (kaksi aluepiiriä sekä yksi kaupunki Kaliningradin oblastin pohjoisosasta). Lisäksi Euroregion-alueella Neman on tarkoitus yhdistää Liettuan, Kaliningradin ja Valko-Venäjän kunnat.

Kansainväliset rahoituslaitokset, kuten Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki, Maailmanpankki, Pohjoismaiden Investointipankki ja Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö, tarkastelevat Kaliningradia Venäjän ja Itämeren alueen osana, eikä sille toistaiseksi ole myönnetty minkäänlaista erikoiskohtelua.

LIITE II

Tacis ja EU:n muu toiminta Kaliningradissa vuosina 1991-2000

Euroopan unioni on rahoittanut Kaliningradissa etupäässä Tacis-ohjelmasta vuodesta 1991 asti erilaisia hankkeita, joihin kuuluu muun muassa instituutioiden kehittämiseen, energiaan, liikenteeseen, yritysten rakenneuudistukseen, johtamiskoulutukseen ja ympäristöön liittyviä laajoja hankkeita. Näitä ja pienempiä kumppanuushankkeita varten Kaliningrad on saanut Tacis-apua yhteensä yli 30 miljoonaa euroa. Lisäksi se on saanut ympäristö-, liikenne- ja koulutusaloilla jonkin verran apua EU:n muista ohjelmista.

1. 1991-1999

Tacis-toiminta alkoi Kaliningradissa vuonna 1991 elintarvike- ja maataloushankkeella, jolla edistettiin yksityistä maataloustuotantoa. Kaliningradin oblasti oli lisäksi mukana kahdessa Venäjää koskevassa vuoden 1993 Tacis-hankkeessa, joissa tavoitteena oli pk-yritysten kehittämistoimistojen verkon perustaminen Venäjälle. Tacis-toiminta lisääntyi merkittävästi vuonna 1994, kun Kaliningrad valittiin ensisijaiseksi alueeksi, jolle laadittiin oma erityinen toimintaohjelma. Vuonna 1994 yksilöidyt hankkeet toteutettiin seuraavina vuosina, ja ne saatiin päätökseen vuoden 1999 lopulla tai vuoden 2000 alussa. Toimintaohjelman Tacis-hankkeissa painotettiin lähinnä seuraavia tavoitteita:

- instituutioiden kehittäminen, johon liittyi tuki vapaan talousalueen / erityistalousalueen kehittämiselle. Tässä yhteydessä myönnettiin tukea myös liikenne- ja energia-aloille;

- yritysten rakenneuudistus, johon liittyi yritysten tukikeskuksen perustaminen sekä paikallisen pk-yritysten kehittämistoimiston vahvistaminen. Erityistä huomiota kiinnitettiin kalastusteollisuuteen;

- henkilöresurssien kehittäminen, johon liittyi yritysjohtamisen laitoksen perustaminen Kaliningradin valtiollisen yliopiston taloustieteiden tiedekuntaan.

Vuoden 1994 jälkeen Kaliningrad on lisäksi ollut kokeilualueena mukana useissa Venäjää koskevissa Tacis-hankkeissa varsinkin energia-alalla. Se on myös saanut huomattavaa etua muista Tacis-järjestelyistä, joita ovat muun muassa:

- ystävyyskaupunkiohjelma (City twinning) (Kööpenhaminan, Aalborgin, Southamptonin ja Bremerhavenin kanssa),

- tuottavuusaloiteohjelma (Productivity Initiative Programme, PIP), jossa paikallisille johtajille on tarjottu mahdollisuuksia työharjoitteluun EU:n alueella toimivissa yrityksissä,

- Euroopan johtajapalveluverkko (ESSN), jolla on avustettu elintarvikejalostuksen alalla toimivia pk-yrityksiä,

- LIEN-ohjelma (Link Inter European NGOs), joka on keskittynyt sosiaalisiin ja terveydellisiin kysymyksiin, etenkin sotilashenkilöstön ja näiden henkilöiden perheiden sopeuttamiseen uudelleen yhteiskuntaan,

- TEMPUS-ohjelma, jonka yhteydessä on edistetty Kaliningradin valtiollisen yliopiston yhteistyötä Ruotsin ja Tanskan yliopistojen kanssa,

- BISTRO-ohjelma, jonka yhteydessä Kaliningradissa on toteutettu yhdeksän hanketta, jotka liittyvät muun muassa yritystoiminnan ja viennin edistämiseen, ympäristön pilaantumisen torjuntaan ja terveydellisiin kysymyksiin,

- raja-alueyhteistyöohjelma (Cross Border Co-operation, CBC), jossa on lähinnä keskitytty rajanylityksiin liittyvän infrastruktuurin parantamiseen sekä ympäristökysymyksiin (veden laadun hallinta). Kaliningrad on täyttänyt tuen saamiselle raja-alueyhteistyön pienhankerahastosta asetetut vaatimukset jo vuodesta 1996, mutta kiinnostusta tämän mahdollisuuden hyödyntämiseen on ilmennyt alueella vasta viime aikoina, kun Kaliningradin kaupunki on alkanut toimia Kaliningradin aluetta aktiivisemmin.

Tacis-ohjelman ohella EU:n ohjelmilla on ollut Kaliningradissa aktiivista toimintaa seuraavasti:

- Ympäristöasioiden pääosaston LIFE-varoilla Kaliningradissa on käynnistetty kaksi hanketta, joista toinen liittyy kaupunkiliikenteeseen ja toinen ekomatkailuun. Pääosasto myös rahoitti hallinnon ja tekniikan ympäristökeskuksen (Environmental Centre for Administration and Technology, ECAT) perustamisen Kaliningradiin; keskus siirrettiin paikallisten viranomaisten hallintaan vuonna 1997.

- Aluepolitiikan pääosaston ECOS-OUVERTURE-ohjelmassa on Kaliningradissa toteutettu kolme hanketta: eläkkeellä olevien upseerien koulutusta koskeva TROS-ohjelma (Training of Retired Officers), Venäjän lyhyen matkan merikuljetuksia koskeva selvitys RUSSTI (Russian Short Sea Transport Investigation) ja meripihkaa käsittelevä Amber-hanke.

- Itämeren alueella on toteutettu kaksi INTERREG II C -hanketta, joista on ollut hyötyä myös Kaliningradille, nimittäin toimivan lentoliikenteen kehittämistä koskeva Seabird-hanke ja kaupungin ympäristöasioiden hallintaa koskeva hanke.

2. 1999-2000

Ottaen huomioon Kaliningradin maantieteellisen sijainnin ja siitä johtuvat erityisongelmat, jotka kaipaavat ratkaisua, EU yksilöi myös vuosina 1999 ja 2000 aluetta koskevan uuden huomattavan suuren hankekokonaisuuden, joka on tarkoitus toteuttaa vuoden 2001 aikana.

Tacis-ohjelman vuosien 1999 ja 2000 raja-alueyhteistyöohjelmissa määriteltiin EU:n laajentumisen kannalta kaksi ensisijaista rajanylityspaikkaa: Chernyshevskoe/Kybartai-Nesterov (maantie/rautatie) Liettuan rajalla ja Bagrationovsk/Bezledy (maantie) Puolan rajalla. Nämä yksityiskohtaisen toteutettavuustutkimuksen jälkeen yksilöidyt rajanylityspaikat kuuluvat yleiseurooppalaisen liikenneverkon tärkeimpiin. Kauppaa ja tavaroiden ja henkilöiden liikkuvuutta helpotetaan infrastruktuuria kehittämällä, rajamuodollisuuksia nykyaikaistamalla ja kouluttamalla lainvalvontaviranomaisten henkilöstöä, jotta se pystyisi paljastamaan laittoman toiminnan ja parantaisi valmiuksiaan koota verotuloja.

Myös Itämeren aluetta koskevan erityistoimenpiteen yhteydessä valittiin useita Kaliningradin aluetta koskevia hankkeita vuosina 1999 ja 2000. Kaliningradin sataman kehittämishankkeella pyritään edistämään alueen kauppaa ja kauttakulkuliikennettä satamapalvelujen kilpailukykyä lisäämällä ja niiden hallinnointia parantamalla. Viime kädessä sataman nykyaikaistaminen edistää alueen kestävää taloudellista kehitystä ja sen yhdentymistä Itämeren alueeseen. Kaliningradin oblastin jätehuoltohanke edistää osaltaan tehokkaan ja turvallisen jätehuoltojärjestelmän kehittämistä, mikä lieventää kansanterveyteen ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia.

Kaliningradin on myös tarkoitus ottaa yhtenä kokeilualueena osaa eri alueilla toistettavaan luoteiseen terveydenhuoltohankkeeseen, jolla pyritään vähentämään terveyteen liittyviä ja sosiaalisia eroja rajojen molemmin puolin. Tämä toteutetaan tukemalla alueen terveydenhuoltojärjestelmän uudistusta; nykyisin järjestelmällä on huolenaan elinolojen heikkeneminen ja akuutit kansanterveydelliset ongelmat. Kaliningrad ottaa myös osaa innovatiivisten pk-yritysten tukemista Itämeren alueella koskevaan hankkeeseen, jolla kehitetään innovatiivisia pk-yrityksiä tukevia, jo olemassa olevia infrastruktuureja (niin kutsutut teknologiapuistot) vahvistamalla niiden edellytyksiä tarjota koulutusta, markkinointipalveluja ja yleistä yritysneuvontaa. Tarkoitus on hyödyntää mahdollisuuksia kummitoimintaan (twinning) EU:ssa toimivien vastaavien organisaatioiden kanssa.

Tärkeällä Kaliningradin oblastin kaupan ja investointien edistämiseksi annettavaa teknistä apua koskevalla sopimuksella pyritään edistämään alueen sosiaalista ja taloudellista vakautta. Sen tärkeimpänä tavoitteena on vahvistaa alueellista kehittämistoimistoa ja kehittää näin alueen taloudellisia toimintavalmiuksia ja edistää kauppaa ja investointeja.

Kaliningrad täyttää myös jatkossa edellytykset voidakseen saada tukea Tacis-ohjelman tulevista kumppanuutta ja investointien edistämistä koskevista ohjelmista, kuten raja-alueyhteistyön pienhankerahastosta. Jotta Kaliningrad voisi osallistua tarkoituksenmukaisella tavalla alueelliseen yhteistyöhön, on ehkä silloin, kun yhteisön puolella rajaa on käytettävissä INTERREG-ohjelman varoja, korotettava Tacis-rahoitus yhtä suureksi.

LIITE III

Tärkeimmät kahdenväliset ja alueelliset toimet Kaliningradissa vuosina 1991-1999

Useat EU:n jäsenvaltiot sekä muut valtiot ja rahoittajat ovat toimineet Kaliningradissa aktiivisesti viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. Erityisesti Kaliningradin lähimaat ovat tuoneet esiin kiinnostuksensa sitä kohtaan ja antaneet alueelle huomattavasti teknistä apua sekä valtiollisella että paikallistasolla. Tässä vaiheessa ei ole mahdollista esittää yhteenvetotaulukkoa Kaliningradissa toteutetuista kahdenvälisistä ja muista hankkeista, sillä tietoja ei ole vielä käytettävissä, mutta Itämeren valtioiden neuvoston sihteeristön laatiman luettelon tuoreessa päivityksessä näkyvät tärkeimmät kehityssuunnat.

Tanska on nähtävästi maa, joka on toimittanut eniten teknistä apua Kaliningradille. Vuodesta 1991 se on toteuttanut alueella noin 50 hanketta, joista suurin osa on liittynyt energiaan tai ympäristöön (etenkin vesihuoltoon ja jätevedenkäsittelyyn). Lisäksi on toteutettu henkilöstöresurssien kehittämiseen ja sosiaalialaan liittyviä hankkeita. Tanska on myöntänyt Kaliningradille tukea yhteensä yli 10 miljoonaa euroa.

Myös Ruotsi, jolla on Kaliningradin kanssa yhteinen aluevesiraja, on ollut huomattavan aktiivinen. Se on toteuttanut hankkeita useilla aloilla, ja painopiste on ollut yritystoiminnan kehittämisessä, hallinnonuudistuksessa sekä paikallishallinnon, maareformin ja tarttuvien tautien ennaltaehkäisyn tukemisessa. Ruotsi on myöntänyt Kaliningradille tukea yhteensä lähes neljä miljoonaa euroa. Etelä-Ruotsin paikallisviranomaiset ottavat lisäksi osaa Kaliningradin kanssa toteutettaviin kansalaisvaihto- ja verkottumisohjelmiin.

Saksa on toteuttanut alueella kymmenkunta hanketta, joiden arvo on yhteensä yli miljoona euroa. Hankkeet ovat liittyneet koulutukseen, maatalouteen ja taloudelliseen kehittämiseen. Saksan osavaltioiden ja kaupunkien kanssa on meneillään merkittäviä vaihto-ohjelmia.

Suomi on toimittanut tukea ja voimavaroja HIV-epidemian torjumista varten Kaliningradissa, ja lisäksi se osallistuu Kaliningradin kaupungin vesi- ja ympäristöpalveluja koskevaan hankkeeseen yhdessä Pohjoismaisen investointipankin, Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin, Ruotsin ja Tanskan kanssa.

Liettuan hankkeet liittyvät HI-viruksen torjuntaan, kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen, koulutukseen sekä akateemisen alan vaihto-ohjelmiin. Puola on toteuttanut alueella lähinnä aluetason hankkeita sekä raja-alueyhteistyöhön liittyviä hankkeita.

Merkittävä aloite on ollut Itämeren valtioiden neuvoston Kaliningradin valtiolliseen yliopistoon syyskuussa 2000 perustama Eurooppa-opintojen laitos (EuroFaculty). Tarton, Riian ja Vilnan esimerkin mukaan siellä järjestetään vieraiden kielten kursseja, tulevaisuudessa siellä luennoivat opiskelijoille eurooppalaisten yliopistojen professorit ja tarkoitus on laatia uudet opetusohjelmat oikeus- ja taloustieteissä.

Teknisen avun toimittajiin kuuluvat lisäksi Norja (lähinnä energiansäästöohjelmat) ja Yhdysvallat (kansalaisyhteiskunnan edistäminen).

LIITE IV

Lyhenteet

CBSS Itämeren valtioiden neuvosto

EBRD Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki

ECAT Hallinnon ja tekniikan ympäristökeskus

EU Euroopan unioni

FDI Ulkomaiset suorat sijoitukset

FEZ Vapaa talousalue

FTA Vapaakauppasopimus

GATT Tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus

GDP Bruttokansantuote (BKT)

HIV HI-virus (immuunikatovirus)

IFI Kansainväliset rahoituslaitokset

JHA Oikeus- ja sisäasiat

LIEN LIEN-ohjelma (Eurooppalaisten valtiosta riippumattomien järjestöjen yhteenliittäminen)

MFN Suosituimmuuskohtelu

NGO Valtiosta riippumattomat järjestöt

NIB Pohjoismaiden Investointipankki

NEFCO Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö

PCA Kumppanuus- ja yhteistyösopimus

SEZ Erityistalousalue

SME Pk-yritykset (pienet ja keskisuuret yritykset)

TB Tuberkuloosi

TEN Euroopan laajuinen liikenneverkko

UCTE Sähköenergian siirtoa koskevan yhteistyön liitto

USSR Neuvostoliitto (NL)

WTO Maailman kauppajärjestö

LIITE V

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>