KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE voimaperäisessä tuotannossa pidettävien sikojen, erityisesti erilaisissa suljetuissa ryhmissä kasvatettavien emakoiden hyvinvoinnista

PERUSTELUT

Sikojen suojelu on yhteisön toimivaltaan kuuluva asia.

Neuvoston direktiivissä 91/630/ETY vahvistetaan sikojen suojelun vähimmäisvaatimukset.

Komission on kyseisen direktiivin 6 artiklan mukaisesti annettava viimeistään 1 päivänä lokakuuta 1997 neuvostolle kertomus, joka on laadittu eläinlääkintäalan tiedekomitean lausunnon perusteella voimaperäisistä siankasvatusjärjestelmistä, jotka täyttävät sikojen hyvinvoinnille asetetut vaatimukset patologiselta, kotieläinjalostukselliselta, fysiologiselta ja käyttäytymistieteelliseltä kannalta, sekä eri järjestelmien sosiaalis-taloudellisista vaikutuksista. Tässä raportissa on erityisesti otettava huomioon erilaisissa suljetuissa ryhmissä kasvatettujen emakoiden hyvinvointi ja sen on sisällettävä asianmukaiset ehdotukset, joissa otetaan huomioon kertomuksen päätelmät.

Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastossa toimivaa eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevä tiedekomitea antoi 30 päivänä syyskuuta 1997 lausunnon voimaperäisessä tuotannossa pidettävien sikojen hyvinvoinnista.

Edellä mainitussa lausunnossa korostetaan tarvetta toteuttaa toimenpiteitä sikojen hyvinvoinnin parantamiseksi ja erityisesti yksittäiskarsinoiden käytön estämiseksi kantavien emakoiden osalta.

Komissiolla on käytössään tietoja, joiden mukaan viimeisten viiden vuoden aikana jäsenvaltiot ovat antaneet neuvoston direktiivin 91/630/ETY täydentämiseksi sikojen suojelua koskevaa lainsäädäntöä, jossa kielletään erityisesti yksittäiskarsinoiden käyttö kantavien emakkojen osalta ja jossa säädetään lattiapintojen parantamisesta ja sellaisten erillisten alueiden lisäämisestä, joilla eläimet voivat tyydyttää erilaisia käyttäytymistarpeitaan.

Edellä mainittujen seikkojen perusteella komissio on laatinut kertomuksen, joka esitetään neuvostolle asiaa koskevien ehdotusten kera (ks. direktiivin 6 artikla).

Komission ehdotuksen tarkoituksena on muuttaa voimassaoleva lainsäädäntö uusien tieteellisten tietojen mukaiseksi ja tällä alalla jäsenvaltioiden saamat kokemukset huomioon ottaen.

Direktiivin 91/630/ETY muuttamista koskevan neuvoston direktiiviehdotuksen, joka perustuu 6 artiklan säännöksiin, tarkoituksena on

* kieltää yksittäiskarsinoiden käyttö kantavien emakoiden ja nuorten emakoiden osalta sekä liekojen käyttö;

* lisätä emakkojen elintilaa;

* antaa emakoille jatkuva pääsy tonkimismateriaaliin;

* kouluttaa karjanhoitajia ja eläimistä vastuussa olevien henkilöitä sikojen hyvinvointiin liittyvien seikkojen osalta;

* pyytää uusia tieteellisiä tietoja tietyistä siankasvatukseen liittyvistä seikoista.

Näillä ehdotuksilla pannaan täytäntöön EU:n laajuiset sikojen hyvinvointia koskevat vaatimukset. Jotta tuotannonalalla on riittävästi aikaa mukautua näihin tiukempiin vaatimuksiin, on säädetty toimenpiteiden vaiheittaisesta toteuttamisesta. Kun toimenpiteet on toteutettu, sianlihateollisuus voi tuottaa ja pitää kaupan tuotteitaan tavalla, jonka suurin osa kuluttajista hyväksyy, jolloin tuotannonalan julkinen kuva paranee. Tätä korostavia ja kuluttajille tietoja antavia merkintävaatimuksia voidaan tarkastella aikanaan, kun toimenpiteet on pantu kokonaisuudessaan täytäntöön.

Eläinten suojelulla on keskeinen asema EU:n tulevan maatalouspolitiikan kehityksessä, jotta tehokkaisiin järjestelmiin suhtauduttaisiin yleisesti myönteisesti. Tilojen koon, työpanoksen ja viestintäpolitiikan muutokset sekä tuotantosuunnitelmien eduista tiedottaminen auttavat tätä prosessia.

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE voimaperäisessä tuotannossa pidettävien sikojen, erityisesti erilaisissa suljetuissa ryhmissä kasvatettavien emakoiden hyvinvoinnista

1. Taustaa

Neuvoston direktiivissä 91/630/ETY [1] vahvistetaan sikojen suojelun vähimmäisvaatimukset.

[1] EYVL L 340, 11.12.1991, s. 33.

Komission on kyseisen direktiivin 6 artiklan mukaisesti annettava viimeistään 1 päivänä lokakuuta 1997 neuvostolle kertomus, joka on laadittu eläinlääkintäalan tiedekomitean lausunnon perusteella voimaperäisistä siankasvatusjärjestelmistä, jotka täyttävät sikojen hyvinvoinnille asetetut vaatimukset patologiselta, kotieläinjalostukselliselta, fysiologiselta ja käyttäytymistieteelliseltä kannalta, sekä eri järjestelmien sosiaalis-taloudellisista vaikutuksista. Kertomuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota erilaisissa suljetuissa ryhmissä kasvatettavien emakoiden hyvinvointiin, ja siihen on liitettävä asianmukaisia komission ehdotuksia.

Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastossa toimivaa eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevää tiedekomiteaa pyydettiin tarkastelemaan yksityiskohtaisesti voimaperäisissä tuotantojärjestelmissä pidettävien sikojen hyvinvointia sekä eri kasvatusjärjestelmien sosiaalis-taloudellisia vaikutuksia.

Komitea perusti asiantuntijoista koostuvan työryhmän, jonka puheenjohtajana toimii professori P. Jensen (University of Agricultural Science - Department of Animal Environment and Health - Skara - Ruotsi).

Eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevä tiedekomitea antoi 30 päivänä syyskuuta 1997 lausunnon voimaperäisessä tuotannossa pidettävien sikojen hyvinvoinnista. Lausunnossa korostetaan, että komission on tarpeen toteuttaa toimia sikojen hyvinvoinnin lisäämiseksi edelleen.

Lisäksi komissio on tietoinen siitä, että sikojen kasvatusjärjestelmät ovat Euroopan unionissa olleet viime vuosina jatkuvassa muutosprosessissa. Useissa jäsenvaltioissa kasvatusjärjestelmiä säännellään eläinten hyvinvointia koskevalla kansallisella lainsäädännöllä, joka menee neuvoston direktiivin 91/630/ETY säännöksiä pidemmälle esittämällä lisävaatimuksia voimaperäisessä tuotannossa pidettävien sikojen olojen parantamiseksi sekä vaatimalla kantavien emakoiden pitämistä ryhmissä. Useissa jäsenvaltioissa vaaditaan ympäristönäkökohtiin perustuvaa sikojen kasvatusjärjestelmien muuttamista eläintiheyttä pienentämällä.

Eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevän tiedekomitean esittämien päätelmien perusteella ja ottaen huomioon alan lainsäädännön viimeaikainen kehitys EU:ssa komissio on päättänyt esittää asianmukaisia ehdotuksia neuvoston direktiivin 91/630/ETY muuttamiseksi.

Erityisesti on laadittu neuvoston direktiiviehdotus direktiivin 91/630/ETY muuttamisesta ja komission hyväksyntää edellyttävä ehdotus, joka perustuu pysyvän eläinlääkintäkomitean lausuntoon.

Tämän kertomuksen mukana seuraavan komission ehdotuksen tarkoituksena on parantaa sikojen voimaperäistä tuotantoa eläinten hyvinvointiin vaikuttavien seikkojen osalta. Tällaisia ovat esimerkiksi kantavien emakkojen pitäminen yksittäiskarsinoissa sekä tarve parantaa eläinten elinympäristöä ja lattiapintojen laatua.

Toisella ehdotuksella, jonka komission on ensiksi hyväksyttävä pysyvän eläinlääkintäkomitean antaman lausunnon jälkeen, muutetaan direktiivin 91/630/ETY liitteitä ja parannetaan näin nykyiseen lainsäädäntöön sisältyviä erilaisia teknisiä säännöksiä. Ehdotukset sisältävät pääasiassa ryhmissä kasvatettavien sikojen hoitoa, vieroituksen vähimmäisikää, lattiapintojen yksityiskohtia ja rutiininomaisesti tehtyjä typistyksiä koskevia uusia seikkoja.

2. Tärkeimmät tuotantojärjestelmät euroopan unionissa - yleiskatsaus

Euroopassa sikojen pitopaikkojen suunnitteluun vaikuttavat useat tekijät, kuten ilmasto, lainsäädäntö, talous, tilan rakenne ja omistajuus, tutkimus ja perinteet.

Eläinten suojelua ja ympäristönäkökohtia koskevalla lainsäädännöllä ja sosiaalis-taloudellisilla tekijöillä on viime aikoina ollut yhä suurempi vaikutus sikojen pitopaikkoihin jäsenvaltioissa.

Edellä mainittujen tekijöiden vuoksi tällä hetkellä erot Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja niiden alueiden välillä ovat erittäin suuret sikojen pitopaikkojen osalta.

Tämän kohdan tarkoituksena on lyhyesti kuvata sikojen kaupallisia tuotantoyksiköitä unionissa erityisesti voimaperäisten kasvatusjärjestelmien kannalta.

2.1 Sisätiloissa tapahtuvien tuotantojärjestelmien pääluokat

Sisätiloissa tapahtuvat tuotantojärjestelmät voidaan jakaa kolmeen luokkaan käytettävän lannankäsittelyjärjestelmän perusteella: kestopehkusikalat, raappasikalat, rakolattiasikalat

Kestopehkusikalat

Tällaisissa sikaloissa eläinten käytössä oleva alue on pidettävä puhtaana ja kuivana lisäämällä ja poistamalla imukykyisiä kuivikkeita säännöllisesti. Tällaisissa sikaloissa eläimet jakavat karsinan usein erillisiin makuu- ja ulostusalueisiin, ja ne lepäävät mieluiten lämpötilaltaan miellyttävimmällä ja rauhallisimmalla alueella ja ulostavat kylmillä, kosteilla tai vetoisilla alueilla.

Olkea käytetään useimmiten kuivikkeena tällaisissa sikaloissa, mutta viime aikoina on kehitetty kestopehkusikaloita, joissa käytetään sahajauhoa ja joissa jäte hajotetaan anaerobisesti lisäämällä säännöllisesti entsyymien ja mikrobien sekoitusta.

Raappasikalat

Tällaisissa sikaloissa makuu- ja ulostusalueet ovat rakenteellisesti erillään ja lanta poistetaan säännöllisesti, usein päivittäin, ulostusalueelta. Tällaisten sikaloiden etuna on se, että niissä tarvitaan vain vähän tai ei ollenkaan kuivikkeita ja että eläimet tarvitsevat vähemmän tilaa.

Rakolattiasikalat

Rakolattiasikalat ovat yleisimmin käytössä olevia sikaloita koko EU:ssa.

Tällaisissa sikaloissa hygieniaa pidetään yllä tavallisesti ilman kuivikkeita asentamalla rakolattia, jonka läpi ulosteet putoavat, ja varastoimalla ulosteet fyysisesti erilleen eläinten elintiloista. Koska kuivikkeita ei tarvitse poistaa, tällaisia sikaloita voidaan käyttää alueilla, jotka eivät ole viljelykelpoisia, ja työn määrä vähenee tilalla.

Koko karsinan lattia voi olla kokonaisuudessaan rakolattia, tai siinä voi olla umpinainen lattia makuualueella ja rakolattia ulostusalueella. Viime aikoina on kehitetty erityisesti rakolattiasikaloita, joissa ammoniakkipäästöjen määrä alenee.

2.2 Eri sikaluokkien pitopaikat

A. Karjut

Täysikasvuiset karjut kasvatetaan tavallisesti yksittäin henkilökunnan turvallisuuden lisäämiseksi ja hoidon helpottamiseksi. Keinosiemennystiloilla karjut pidetään tavallisesti yksittäiskarsinoissa.

Korvaavat siitoskarjut ostetaan tavallisesti 5-6 kk:n ikäisinä erikoistuneilta tuottajilta. Niitä aletaan käyttää siittämiseen noin 6-7 kuukauden ikäisinä, ja useimmilla tiloilla ne myydään 2-3 vuoden kuluttua.

B. Ummessa olevat emakot ja korvaavat nuoret emakot

Korvaavat nuoret emakot kasvatetaan tavallisesti ryhmissä samalla tavalla kuin teurassikoja siihen saakka, kun ne siirretään siitoskarjaan. Yleensä tällaiset nuoret emakot sijoitetaan erilleen vanhemmista emakoista niiden ensimmäisen imetyksen päättymiseen saakka.

Siitosemakot voidaan sijoittaa yksittäin karsinaryhmään (joka on muodostunut vieroituksen tai astutuksen yhteydessä ja joka on pysynyt muuttumattomana porsitukseen saakka) tai suuriin dynaamisiin ryhmiin (joista emakot poistetaan porsitusta varten ja korvataan säännöllisesti äskettäin astutetuilla emakoilla). Yksittäinen pitopaikka voi sijaita täysin katetuissa karsinoissa tai osittaiskarsinoissa, joissa emakko on sidottu liekaan kaulahihnalla tai vatsavyöllä (liekaan sitominen kielletään EU:ssa vuoden 2005 jälkeen neuvoston direktiivin 91/630/ETY nojalla).

B.1 Karsinoiden yksittäiseläinsuojat

Yksittäiskarsinoissa on yleensä emakolle tilaa 0,6-0,7 x 2,0-2,1 m siten, ettei emakko voi kääntyä ympäri ja ulostaminen tapahtuu määrättyyn paikkaan. Karsinoita on monenlaisia. Hyvin suunnitelluissa karsinoissa leveyttä voidaan mukauttaa emakon koon mukaan, osastojen välissä on ristikko tai verkko näkökontaktin mahdollistamiseksi mutta aggressiivisen käyttäytymisen estämiseksi, ja pohjakaiteen korkeus ja asennuskohta on sellainen, ettei se aiheuta vammoja. Lattia on useimmiten osittainen rakolattia, joskin kokonaisia rakolattioita ja kuivikkeilla varustettuja lattioita on olemassa. Emakoilla on yleensä joko oma tai yhteinen (4-6 emakkoa) juottolaite, jotta samankokoiset ja samassa tilassa olevat emakot voidaan pitää vierekkäisissä karsinoissa. Ruokinta voi tapahtua joko käsin tai automaattisesti (1-3 kertaa päivässä), ja rehu voidaan antaa kuivana tai kosteana.

B.2 Ryhmäeläinsuojat

Ryhmien pitopaikkojen suunnitteluun vaikuttaa suuresti emakkojen nykyisten ruokintakäytänteiden aiheuttamat rajoitukset. Kullekin yksittäiselle eläimelle voidaan antaa tarkka annostelu ilman aggressiivista käyttäytymistä ainoastaan eristämällä eläimet ruokinta-aikana.

Ummessa oleville emakoille annetaan yleensä suhteellisen vähän rehukonsentraattia yhdessä tai kahdessa päivittäisessä ateriassa.

Tärkeimmät ryhmäeläinsuojissa pidettävien eläinten ruokintajärjestelmät ovat yksittäiset ruokintakaukalot, automaattisesti kiinteän määrän antavat ruokintakaukalot, automaattiseen tunnistukseen ja annosteluun perustuvat järjestelmät (ruokinta-asemat), annostelemattomat ruokintajärjestelmät.

B.3 Porsiminen ja imetys

Emakot siirretään tavallisesti ummessa olevien emakoiden asutustiloista porsitustiloihin 3-7 päivää ennen oletettua porsituspäivää (115 päivää astutuksen jälkeen).

Ulkotiloissa porsitusemakot ja imettävät emakot sijoitetaan joko yksittäisiin tai ryhmäaitauksiin, joista on pääsy yksittäisiin porsitustiloihin. Sisätiloissa käytetään useimmiten porsituskarsinoita kyseisenä aikana. Nämä karsinat ovat yleensä kooltaan 2,0-2,4 x 0,6 m ja ne on suunniteltu rajoittamaan emakon liikkumista ja ne sijoitetaan keskelle karsinaa, joka on erityisesti varustettu porsaita varten, tai sen vierelle.

Emakoiden liekaan sitominen osittaiskarsinoissa on vaihtoehtoinen menetelmä, mutta se tullaan kieltämään direktiivin 91/630/ETY nojalla. Eräissä jäsenvaltioissa porsituskarsinoiden käyttö on jo nyt rajoitettu koskemaan vain tiettyä aikaa porsituksen yhteydessä.

EU:ssa porsituskarsinoiden käyttö on kuitenkin kaikkein yleisin järjestelmä koko imetyksen ajan.

Äskettäin on kehitetty myös sisätiloissa sijaitsevia ryhmien porsitustiloja, joissa emakoilla on yksittäiset porsituspesät ja pääsy yhteisiin tiloihin. Tällaisiin tiloihin kuuluvat yksinkertaiset porsituslaatikot ja pienet nelikulmaiset pesäkarsinat, joissa on porsaille tarkoitetut lämmitetyt tilat. Tällä hetkellä mitään näistä ei käytetä kaupallisessa tarkoituksessa merkittävässä määrin.

Useimmat emakot pidetään porsituskarsinoissa tai yksittäiskarsinoissa koko imetyksen ajan. Joissakin tapauksissa emakot ja pahnueet voidaan yhdistää yhdeksi ryhmäksi heti porsaiden syntymän jälkeen. Ikä, jossa tämä tehdään, vaihtelee 2-3 päivästä kahteen viikkoon.

C. Vieroitus

Vieroitus tehdään tavallisesti äkillisesti 3-5 viikon ikäisille porsaille, vaikka joillakin tiloilla vieroitus voidaan tehdä jopa 8 viikon ikäisille porsaille. Emakko palautetaan tällöin astutustiloihin ja porsaat jätetään joko tietyksi ajaksi porsituskarsinaan tai ne siirretään suoraan vieroitustiloihin.

Vieroitetuille porsaille on useita erilaisia pitopaikkoja. Kauttaaltaan rakolattialla varustettuihin rivihäkkeihin mahtuu pieniä sikaryhmiä ja ne ovat tavallisesti valvottuja ympäristöjä ja niissä on ylimääräinen lämmitys. Kaikilta sivuilta suljettujen häkkien lattia on varustettu kokonaisuudessaan raoilla, mutta niissä ei ole kattoa häkkiin sijoittamisen helpottamiseksi.

Jos sikoja kasvatetaan voimaperäisesti, ne siirretään ensimmäisen vaiheen porsitustilasta suurempaan toisen vaiheen tilaan 2-4 viikon kuluttua. Jos käytössä on suuremmat pitopaikat, vieroitetut porsaat voivat pysyä samassa karsinassa siihen saakka, kun ne painavat 30-40 kg, tai eräissä tapauksissa siihen saakka, kun ne teurastetaan.

D. Lihasiat

Lihasikojen pitopaikkojen lattiat voivat olla kauttaaltaan tai osittain rakolattioita tai niissä on vähän kuivikkeita ja kaavittava ulostusalue taikka niissä on syvä kerros olkia tai sahajauhoa. Vaikka maiden välillä on eroja, osittaisilla tai kokonaisilla rakolattioilla varustetut pitopaikat ovat yleisimpiä EU:ssa. Rehu voidaan antaa kosteana tai kuivana. Kuiva rehu annetaan usein annostelematta yhdestä tai useammasta syöttölaitteesta, vaikka rehun määrää voidaan myöhemmin rajoittaa liikalihomisen estämiseksi, kun on kyse kehittymättömästä perimästä tai erittäin suurista teuraspainoista. Valvotuissa pitopaikoissa siat siirretään kasvu- tai lopetusaikana tavallisesti kahdessa tai kolmessa vaiheessa suurempiin karsinoihin tilankäytön optimoimiseksi.

3. EU:n siantuotannon pääasialliset sosiaalis-taloudelliset tekijät

EU:ssa sikojen lukumäärä on koko 1990-luvun ollut suhteellisen vakaa. Vuonna 1998 sikojen lukumäärä kasvoi kuitenkin 125 miljoonaa eläimeen eli lisäys oli yli viisi prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna (EUROSTAT). Vuosina 1999 ja 2000 sikojen lukumäärä on alentunut hieman.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Siitosemakoiden kokonaislukumäärä on EU:ssa noin 12,6 miljoonaa emakkoa [2] (ks. kaavio).

[2] EUROSTAT 1997.

Emakkojen jakautumista eri maiden kesken (ks. taulukko jäljempänä) koskevien tietojen mukaan 72 prosenttia koko yhteisön sikakarjasta sijaitsi vuonna 1999 viidessä maassa.

Taulukko: Emakkojen lukumäärä EU:n jäsenvaltioissa (tuhatta eläintä ja prosenttiosuus kokonaismäärästä - EUROSTAT 1999)

>TAULUKON PAIKKA>

Emakkokarjojen koko on suhteellisesti suurempi Tanskassa, Italiassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa muihin maihin verrattuna, joissa on vähemmän yli 200 emakon tiloja. Alankomaissa lähes 90 prosentilla tiloista on yli 100 emakkoa. Karjojen koko on suhteellisen pieni Saksassa, jossa yli 40 prosentilla emakkotiloista on alle 10 emakkoa. Italiassa 80 prosentilla tiloista on alle 10 emakkoa, kun taas kaksi prosenttia tiloista pitää 60 prosenttia koko emakkokarjasta [3].

[3] H.J.M. Hendriks, B.K. Pedersen, H.M. Vermeer ja M. Wittman: "Pig housing systems in Europe: current trends", Euroopan eläinsuojeluneuvoston (European Association for animal production) 49. vuosikokous (Varsova - Puola ,elokuu 1998).

Saksassa emakkokanta pieneni 1990-luvulla, mutta tästä huolimatta Saksan osuus on edelleen suurin (21,68 prosenttia 12 jäsenvaltion EU:ssa). Sikojen kokonaislukumäärien ero kapeni kuitenkin Saksan ja Espanjan (toiseksi suurin tuottaja Euroopassa) välillä.

EU:ssa lähes 65 prosenttia kaikista kantavista emakoista pidetään yksittäin ja näistä yli 60 prosenttia on ilman olkia. Mm. Tanskassa, Suomessa, Ruotsissa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa emakkojen pitäminen ryhmissä yleistyy karsinoiden ja liekojen kaltaiset suljetut pitopaikat kieltävän lainsäädännön vuoksi, sillä emakot eivät pysty kääntymään ympäri tällaisissa tiloissa.

EU tuottaa sianlihaa noin 18 miljoonaa tonnia vuodessa (1990). EU on omavarainen sianlihan tuotannon suhteen ja se on tärkein sianlihan viejä maailmassa.

EU:ssa kuluttajat käyttävät sianlihaa asukasta kohden yhä enemmän ja tämän suuntauksen odotetaan jatkuvan.

Siankasvatuksesta on tullut erittäin erikoistunut tuotannonala, jota ei usein yhdistetä maatalouteen, ja johon kuuluu standardisoitujen eläinten ostaminen, lihottaminen ja myynti tarkkoja vaatimuksia ja toimitusaikoja noudattaen.

Olisi myös huomattava, että alan rakenteeseen on vaikuttanut se, että EU:n sika-alan markkinajärjestö on markkinoille suuntautuva eikä sillä ole käytössään suoria tukitoimia.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Tällä hetkellä tuotanto on erittäin keskittynyttä Euroopan unionissa: 72 prosenttia sikakarjasta sijaitsee viidessä jäsenvaltiossa ja siitä yksistään Saksassa 21 prosenttia.

Näissä jäsenvaltioissa alueellinen keskittyminen johtaa siihen, että suuri määrä sikoja sijaitsee lähekkäin. Esimerkiksi Espanjassa kolmasosa koko sikakarjasta sijaitsee Kataloniassa, Belgiassa 95 prosenttia Länsi-Flanderissa, Alankomaissa 90 prosenttia maan itä- ja eteläosissa ja Saksassa 65 prosenttia Baijerin, Niedersachsenin ja Nordrhein-Westfalenin osavaltioissa. Komission käytettävissä olevien tietojen mukaan kaikilla näillä alueilla, Katalonia pois luettuna, karjatiheys ylittää tason, joka hyväksytään yleisesti ekologisesti kestävänä (1,4 karjayksikköä hehtaaria kohti) [4].

[4] Lähde: CONCENTRATION OF LIVESTOCK PRODUCTION (Martin BOSCHMA, Alain JOARIS, Claude VIDAL - Eurostat). Kertomus on saatavilla kokonaisuudessaan maatalouden pääosaston www-sivuilla seuraavassa osoitteessa: http://europa.eu.int/comm/dg06/envir/report/en/live_en/report.htm

Koska sikojen kasvatus on kannattavaa ainoastaan yhä suuremmassa mittakaavassa kilpailun aiheuttaman voittomarginaalien kapenemisen johdosta kotimaassa ja ulkomailla, sikojen keskimääräinen lukumäärä tiloilla sekä suurten eläinsuojien suhteellinen osuus kasvaa huomattavasti. Esimerkiksi vuosina 1990-1995 sikojen keskimääräinen lukumäärä Belgiassa kasvoi 68 prosenttia, Espanjassa 59 prosenttia ja Alankomaissa 36 prosenttia. Kasvu oli kyseisenä aikana lievempää Saksassa (19 prosenttia) Itä-Saksan liittymisen jälkeen tapahtuneen rakenneuudistuksen vuoksi.

Jäsenvaltioissa, kuten Alankomaissa, tapahtuva erikoistuminen johtaa siihen, että porsaita siirretään tilalta toiselle, kun taas esimerkiksi Tanskassa yleisesti käytettävässä suljetussa järjestelmässä siirtojen lukumäärä on vähäisempi ja näin ollen myös tautien leviämisen vaara on pienempi.

4. Tiivistelmä jäsenvaltioissa voimassa olevasta voimaperäisesti kasvatettavien sikojen suojaa koskevista tärkeimmistä säädöksistä

Unionin jäsenvaltioiden nykyinen lainsäädännöllinen tilanne esitetään jäljempänä olevassa taulukossa toimivaltaisten viranomaisten vuoden 2000 ensimmäisten kuuden kuukauden aikana antamien tietojen perusteella.

Käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että pyrkimykset eläinten hyvinvointiin ja ympäristönsuojeluun ovat vaikuttaneet sikojen kasvatustapaan eräissä jäsenvaltioissa. Sianlihantuottajien on pakko vastata kohonneisiin haasteisiin eläinsuojien ja eläinten hoidon osalta eri yhteisön alueilla.

Useiden jäsenvaltioiden voimassaolevassa lainsäädännössä säädetään kantavien emakoiden pitämisestä ryhmässä, ja kahdessa jäsenvaltiossa (Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ruotsissa) tällaiset säännökset ovat jo tulleet voimaan. Yhdistyneessä kuningaskunnassa 85 prosenttia emakoista pidetään ryhmissä ja tämä osuus kasvaa yhä.

Lähinnä Pohjois-Euroopassa sikojen pitoa koskevassa lainsäädännössä säädetään uusista vaatimuksista sikojen suojelemiseksi, mikä ilmenee myös eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevän tiedekomitean lausunnossa. Tällaisia ovat esimerkiksi lattiapintojen tekniset vaatimukset, eläinten yksittäiskarsinoiden vähimmäismitat - jotta eläimet voivat kääntyä ympäri helposti - virikkeiden lisäämiseen tarvittavat materiaalit, sioille tehtävät typistykset ja tiettyjen typistysten kieltäminen.

Ympäristönäkökohdat ja niitä koskeva lainsäädäntö ovat vaikuttaneet kaikkialla EU:ssa tapaan, jolla sikoja kasvatetaan. EU:n lainsäädännössä säädetään nyt erityisvaatimuksista eläintiheyden alentamiseksi, lattiapintoja koskevista rakenteellisista yksityiskohdista ja jätteiden poistamisesta ammoniakkipäästöjen alentamiseksi.

Tärkein voimaperäisen karjankasvatuksen ympäristövaikutusten vähentämisestä annettu yhteisön säädös on vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta annettu neuvoston direktiivi 91/676/ETY [5]. Tätä direktiiviä ei sovelleta vielä kokonaisuudessaan useimmissa jäsenvaltioissa, vaikka määräajat useimpien toimenpiteiden toteuttamiselle on jo umpeutuneet [6].

[5] EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1.

[6] Ks. KOM(1997)473 ja KOM(1998)16 lopullinen.

Tätä nykyä ympäristönäkökohtien huomioonottamisesta ja uusien eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten hyväksymisestä aiheutuvan paineen vuoksi sianlihantuottajat joutuvat muuttamaan tuotantojärjestelmiään uudenlaisia pitopaikkoja koskevien suuntausten mukaisiksi.

Näitä muutoksia ohjaavat lähinnä kuluttajien vaatimukset ja tärkeiden vähittäismyyntiketjujen kehittämät uudet markkinointistandardit.

>TAULUKON PAIKKA>

(*) Rajoittavampia eläinten hyvinvointia koskevia toimenpiteitä on noudatettava silloin, kun sianlihantuottaja on allekirjoittanut "contrats territoriaux d'exploitation" -sopimuksen.

(**) Voimassaoleva.

(***) Jäsenvaltio ei ole toimittanut tietoja komissiolle.

5. Eräisiin komission ehdotuksen mukaisiin sikojen hyvinvoinnin parantamiseen tähtääviin vaatimuksiin liittyvät sosiaalis-taloudelliset tekijät

Eläinten hyvinvoinnin parantamisella on luonnollisesti hintansa eikä tässä ehdotuksessa luonnostellut toimenpiteet muodosta siitä poikkeusta. Sianliha-alan kaltaisella kilpaillulla tuotannonalalla, jossa voittomarginaalit ovat erittäin kapeat, pienilläkin hinnanmuutoksilla saattaa olla merkittävä vaikutus kilpailuun. Vaikutukset kohdistuvat myös kuluttajiin, jotka loppujen lopuksi maksavat parantuneista hyvinvointivaatimuksista aiheutuvat kustannukset.

Sianlihantuotantoon vaikuttaa EU:ssa yhä enemmän maailmanlaajuinen kauppa ja kuluttajatottumusten muuttuminen. Tuottajien on aiempaa enemmän otettava huomioon kuluttajien näkemykset ja mieltymykset.

Eläinten hyvinvoinnilla on jäsenvaltioissa yhä tärkeämpi asema, ja alan lainsäädännön soveltamisalat laajenevat. Hyvinvointiin liittyvät vaatimukset ovat tätä nykyä vahvasti sidoksissa tuotannosta olevaan käsitykseen. Kuluttajat ja tuottajat ovat entistä tietoisempia jalostus- ja kasvatusmenetelmien vaikutuksista eläimiin, niiden terveyteen, hyvinvointiin ja ennen kaikkea ympäristöön.

Eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevä tiedekomitea arvioi ehdotuksen 6.3 kohdan mukaisessa kertomuksessaan hyvinvointia parantavien toimenpiteiden taloudellisia kysymyksiä. Alankomaiden hintojen perusteella tehdyissä mallilaskelmissa eläinten hyvinvointia parantavia toimenpiteitä verrataan neuvoston direktiivin 91/630/ETY mukaiseen perustilanteeseen. Arviointiin kuului:

- yksittäisten karsinoiden ja ryhmäkarsinoiden vertaaminen ummessa olevien emakoiden osalta,

- imettävien emakkojen pitopaikan muuttamisen taloudelliset vaikutukset,

- vieroitusiän muuttamisen taloudelliset vaikutukset,

- tilan lisäämisen mahdolliset vaikutukset lihotussikojen osalta ja olkien käyttö,

- arviointi siitä, kuinka hyvinvoinnin parantamisesta johtuvat korkeammat tuotantokustannukset vaikuttavat sianlihan kulutukseen sekä kuluttajien asenteeseen ja käyttäytymiseen.

Arvioinnin päätulokset ovat seuraavat:

1. Eräät hyvinvoinnin parantamiseen tähtäävät uudet tekniikat ja eläinsuojajärjestelmät nostavat sianlihan hankintahintoja ja näin ollen alentavat tuottajien tuloja, kun taas eräistä muista toimenpiteistä ei aiheudu kustannuksia tai ne jopa lisäävät tuloja. Koska kuitenkin toimintamarginaali on kapea, pienetkin kustannusten muutokset saattavat horjuttaa tasapainoa.

2. Halvin järjestelmä, jossa kantavat emakot sijoitetaan ryhmäeläinsuojiin, on halvempi investointi emakkoa kohti, kuin yksittäiseen pitopaikkaan sijoittamisen järjestelmä. Emakoiden heikentynyt tuotanto saattaa kuitenkin heikentää näitä etuja tai jopa kokonaisuudessaan poistaa ne (elävinä syntyvien porsaiden määrä alenisi pahnuetta kohti ja emakoiden vuotuinen teurastusmäärä kasvaisi).

3. Useimmat kuluttajat tuskin haluavat maksaa enemmän sianlihasta, joka on heidän mielestään tuotettu eläinten hyvinvoinnin kannalta suotuisemmissa olosuhteissa. Tämän vuoksi EU:n sika-alan tulot ja työllisyys ovat uhattuina, koska vienti maailmanmarkkinoille ei olisi yhtä kilpailukykyistä ja tuonti voi lisääntyä alempia eläintenterveysstandardeja noudattavista kolmansista maista.

4. Jos kuluttajat eivät halua maksaa eläinten hyvinvoinnin parantamisesta ja ottaen huomioon sen, ettei tuontia alhaisempia eläintenterveysstandardeja noudattavista kolmansista maista voida rajoittaa, sika-ala voi ainoastaan yrittää kompensoida kustannusten nousua esimerkiksi lisäämällä karjan kokoa ja tehostamalla taloudenpitoaan.

5. On otettava huomioon mahdollisuus, että kuluttajat lakkaavat ostamasta sianlihaa, jos eläinten hyvinvoinnin katsotaan olevan luvattoman heikko, vaikka tätä tukevia tietoja ei olekaan saatavilla tällä hetkellä.

Olisi pidettävä mielessä, että jos nykyisiä emakkojen eläinsuojajärjestelmiä muutettaisiin tämän ehdotuksen mukaisiksi, kustannuksia on erittäin vaikea arvioida, koska nykyinen tilanne vaihtelee suuresti eri jäsenvaltioiden välillä. Luonnollisesti lisäkustannuksia aiheuttaisivat eniten äskettäin rakennetut eläinsuojat, koska investoinnin arvo ei olisi vielä alentunut.

Tieteellisen komitean kertomuksessa huomautetaan myös, että jos eläinsuojat muutetaan niiden kohtuullisen käyttöajan jälkeen, kustannuslaskelmat olisivat hyvin erilaiset. Vaikka kustannuksia on vaikea arvioida, emakkojen yksittäiskarsinoiden poistamisesta aiheutuvien lisäkustannusten (rakennuskustannukset + uusien sälelattioilla varustettujen rakennusten työvoimakustannukset) odotetaan lisäävän kustannuksia 0,006 euroa sianruhokiloa kohti. Kaikkien komission saamien tietojen mukaan kustannukset ovat korkeammat, jos järjestelmien muuttaminen on tehtävä alle kymmenessä vuodessa, jolloin kustannukset nousisivat 0,02 euroon sianruhokiloa kohti.

Ryhmäeläinsuojien rakennuskustannukset ovat itse asiassa alemmat kuin yksittäiskarsinoiden: SVC-kertomuksen (ks. 3.3 kohta) mukaan "Tärkein syy (investointikustannusten) alenemiselle on se, ettei kalliita emakkohäkkejä enää tarvita". Toimintakustannuksiin vaikuttavat lähinnä olkien käyttö (jonka kustannuksia on vaikea arvioida) ja eläinten ruokintajärjestelmä (katso taulukko 3).

Taulukossa 3 esitetään, mitkä ovat kustannukset ja tuotto neuvoston direktiivin 91/630/ETY mukaisella Alankomaissa sijaitsevalla sikatilalla, kun emakoita pidetään yksittäiskarsinoissa ilman olkia, verrattuna siihen, että niitä pidetään erilaisissa ryhmäsuojissa. Taulukosta käy ilmi, että emakoiden pitäminen ryhmissä on tuotantokustannusten kannalta edullisempaa kuin yksittäiskarsinoissa pitäminen, kun on kyse uusista sähköisillä ruokintalaitteilla varustetuista tiloista. Tuotantokustannukset nousevat olkien lisäämisen (olki on kallista Alankomaissa) ja käytettävissä olevan tilan jatkuvan kasvattamisen (yli sen, mitä ehdotuksessa esitetään) vuoksi.

Taulukossa 3 esitetään tiivistelmä tieteellisen eläinlääkintäkomiten kertomuksen 6.3 kohdan taulukoissa esitettävistä tiedoista silloin kun on mahdollista viitata yksityiskohtaisempiin tietoihin.

Taulukko 3: Sähköisillä ruokintalaitteilla (ESF) varustettujen ryhmäsuojien ja yksittäiskarsinoiden kustannusten ja tuoton muutokset tavanomaiseen(**) Alankomaissa sijaitsevaan emakkotilaan (165 emakkoa) verrattuna

(SVC-kertomus)

>TAULUKON PAIKKA>

(*) ESF: Sähköinen ruokintalaite

(**) Tavanomainen: neuvoston direktiivin 91/630/ETY mukainen

On kuitenkin korostettava, että taulukko perustuu kahteen erilaiseen eläinsuojajärjestelmään, joista toisessa emakkoja pidetään ryhmässä ja toisessa nykyiseen tapaan yksittäin. Siinä ei oteta kantaa tosiasiallisille tuottajille aiheutuviin lisäkustannuksiin. Niidenhän ei tarvitsisi investoida uusiin eläinsuojiin, ellei direktiiviä muuteta.

Eläinten hyvinvointia edistäviin rakennuksiin ja teknisiin laitteisiin tehtäviin investointeihin tuottajille myönnettävän rahoitustuen osalta Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 säädetään tuesta maatilojen investoinneille, joiden tavoitteena on säilyttää ja parantaa eläinten hyvinvointia koskevia standardeja. Tukitoimenpiteet on sisällytettävä jäsenvaltioiden valmistelemiin maaseudun kehittämissuunnitelmiin, jotka komission on hyväksyttävä. Suunnitelman rahoittavat EMOTR ja kyseessä oleva jäsenvaltio.

Eläinten hyvinvoinnin kansainvälisyyden ja WTO-yhteyden vuoksi on selvää, että asia on monimutkainen ja taloudellisten, eettisten ja lainsäädännöllisten sekä eläinten terveyteen, kansanterveyteen ja elintarviketuotantoon liittyvien seikkojen ristitulessa. Tämän vuoksi tässä kertomuksessa ei suoranaisesti käsitellä tätä, vaan palautetaan mieleen WTO-neuvotteluissa EU:n esille ottamat eri aloitteet, joilla varmistetaan, että kauppa ei estä yhteisön pyrkimyksiä parantaa tarhattujen eläinten suojaa.

Tämän vuoksi yhteisö esitti kesäkuussa 2000 WTO-kokouksessa eläinten hyvinvointia ja maataloustuotteiden kauppaa koskevan asiakirjan. Tämän asiakirjan alussa esitetään EU:n tavoitteet, joista se pyrkii neuvottelemaan eläinten hyvinvointia koskevissa WTO-kokouksissa ja erityisesti varmistamaan, että kauppa ei häiritse yhteisön pyrkimyksiä parantaa eläinten hyvinvoinnin suojaa. EU ehdottaa useita toimia tämän lainsäädännöllisen ongelman ratkaisemiseksi: (1) monenvälisten sopimusten tekeminen, (2) merkintäsäännöt, (3) eläinten hyvinvointivaatimusten täyttämisestä aiheutuneiden kustannusten korvaaminen ei ole sidoksissa alentamisvaatimukseen.

Taulukko 4: Sianlihan markkinahinnat(1)

>TAULUKON PAIKKA>

Lähde: Euroopan komissio, maatalouden pääosasto

(1) Edustavat markkinat.

(2) Teuraspaino - Luokka U. 1.7.1995 jälkeen luokka E.

(3) Laskettu kansallisina valuuttoina ilmaistujen hintojen perusteella.

(4) Painotettu keskiarvo euroa/100 kg.

6. Tärkeimmät kohteet, joissa toimenpiteitä tarvitaan voimaperäisesti kasvatettavien sikojen hyvinvoinnin parantamiseksi

Sioilla on tarpeita, jotka on täytettävä niiden hyvinvoinnin takaamiseksi.

Tällaisiin tarpeisiin kuuluvat lajikohtaisen käyttäytymisen salliminen, riittävä liikunta, sopivien liikkeiden ja asentojen mahdollistaminen lihaksien, luiden ja nivelten epätoivottavan kehityksen välttämiseksi sekä vammojen, tautien ja loiseläinten välttäminen ja sopivassa sosiaalisessa ympäristössä eläminen.

Sikojen käyttäytymiseen, terveyteen ja tuottavuuteen vaikuttavat suuresti pitopaikan varusteiden suunnittelu, ilmastotekijät ja karjanhoito.

Eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevä tiedekomitea on tehnyt useita päätelmiä ja antanut sen jälkeen suosituksia voimaperäisessä tuotannossa pidettävien eri sikaluokkien hyvinvointiedellytysten parantamiseksi.

Näiden päätelmien ja Euroopan siankasvatusmenetelmien kehittymisen perusteella komissio on laatinut ehdotuksen neuvoston direktiiviksi, jolla muutettaisiin EU:n lainsäädäntöä seuraavien seikkojen osalta.

6.1 Sikojen pitäminen eristyksissä ja erityisesti emakkojen pitäminen yksittäiskarsinoissa aiheuttavat vakavia hyvinvointiongelmia eläimille

Siat ovat sosiaalisia eläimiä, lukuun ottamatta täysikasvuisia karjuja sekä emakkoja porsituksen aikana.

Karjuja ja nuoria emakoita ei saa pitää eristyksissä. Karjuja saadaan pitää yksin, mutta niitä ei saisi pitää jatkuvasti ilman katse- ja tuoksuyhteyttä toisiin sikoihin.

Eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevä tiedekomitea toteaa, että jopa kaikkein parhaissa pitopaikoissa emakoilla esiintyy vakavia hyvinvointiongelmia.

Kun emakot pidetään ryhmissä eikä eristyksissä karsinoissa, niillä on mahdollisuus tavanomaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen ja niille voidaan tarjota paremmat mahdollisuudet tonkia ja käsitellä materiaaleja. Lieassa pidetyissä sioissa havaittuja suuria ongelmia esiintyy myös silloin, kun sikoja pidetään karsinoissa. Tämän vuoksi ryhmissä pidetyissä emakoissa esiintyy vähemmän poikkeavuuksia luiden ja lihasten kehityksessä sekä huomattavasti vähemmän epätavanomaista käyttäytymistä, äärimmäisiä fysiologisia reaktioita, toimettomuuteen liittyviä virtsatien tulehduksia ja ongelmia sydän- ja verisuonissa.

Sellaisia karsinoita ei saa käyttää, joissa emakko ei voi kääntyä ympäri helposti.

Komission ehdotuksessa käsitellään kieltoa, jonka mukaan emakoita ei saa pitää yksittäiskarsinoissa ajanjaksona, joka alkaa neljä viikkoa astutuksen jälkeen ja päättyy seitsemän päivää ennen oletettua porsituspäivää. Liean käyttö kielletään ehdottomasti emakoiden ja nuorten emakoiden osalta. Ehdotuksessa vahvistetaan emakon karsinan minimikoko, joka mahdollistaa emakon kääntymisen ympäri.

6.2 Sikojen pitäminen keinolattioilla ja erityisesti kauttaaltaan raolliset lattiapinnat vaikuttavat eläinten hyvinvointiin

Keinolattioilla pidettävien sikojen tarpeisiin kuuluvat mukavat olot lattialla maatessa, tautien ja vammojen välttäminen sekä lämpötilan säätely mahdollisesti esiintyvien korkeiden ja alhaisten lämpötilojen mukaan. Kun lattiat eivät ole umpinaisia vaan rei'itettyjä tai säleillä varustettuja, hygieniaa voidaan parantaa vähentämällä sikojen kontaktia ulosteiden ja virtsan kanssa. Sorkkien vahingoittumisen vaara on pienempi umpinaisilla lattioilla kuin rei'itetyillä lattioilla. Sorkat saattavat takertua lattioiden reikiin tai säleihin ja reikien ja säleiden välinen umpinainen osa saattaa olla liian kapea antamaan tasaisen tuen sorkille.

Siat pitävät eniten lämpöeristetystä tai kuivikkeilla varustetuista lattioista, jotka ovat fyysisesti mukavia ja lämpimiä. Kuumissa olosuhteissa saattaa lattian viilentävä vaikutus olla sioille tärkeämpi kuin kuivitetun alueen tarjoama fyysinen mukavuus tai lämpöeristys. Näin ollen paksu kuivikekerros tai kompostointijärjestelmä saattaa aiheuttaa sioille lämmönsäätelyongelmia korkeissa lämpötiloissa.

Kuivikkeilla varustettu lattia tarjoaa mukavuuden lisäksi sioille tutkimis- ja kosketustarpeiden tyydytystä ja, kun kuivikkeena on käytetty olkia, niitä voidaan käyttää ravintona ja näin ollen mahdollistaa sikojen ravintokäyttäytyminen. Näitä seikkoja ei voida analysoida erillä toisistaan.

Sikojen kasvattamiseen ja loppulihotukseen tarkoitettujen pitopaikkojen olisi oltava sellaiset, että toiminta-alueiden (ruokinta-, makuu- ja ulostusalue) erottaminen toisistaan helpottuu tai että välitön kosketus ulosteiden kanssa estyvät makuualueella.

Tonkimiseen soveltuvat maalattiat ja kosketus- ja tutkimustarpeisiin käytettävät tavarat ja materiaalit antavat sioille ympäristövirikkeitä tyhjissä pitopaikoissa. Siat pitävät erityisesti hajotettavista materiaaleista kuten kuorellisesta puusta tai paksuista köysistä. Kun sioille annetaan virikkeeksi keinotekoisia esineitä, niiden mielenkiinto näihin esineisiin vähenee kuitenkin uutuudenviehätyksen lakattua. Kaikkien sikojen saatavilla olisi jatkuvasti oltava multaa tonkimista varten tai muuta kosketusmateriaalia.

Komission ehdotuksessa käsitellään raoilla varustettuja sementtilattioita koskevia erityisvaatimuksia. Tarkoituksena on välttää sikojen sorkkien tarttuminen rakoihin ja hankaluudet eläinten seistessä tai kävellessä. Sioille on oltava erilaisia soveltuvia toimintaympäristöjä ja niillä on oltava jatkuvasti pääsy tutkimus- ja kosketusmateriaaleihin. Komission ehdotuksessa edellytetään, että eläimillä on jatkuvasti kuiturehua.

6.3 Vähäinen ruokintatila saattaa aiheuttaa aggressiivista käyttäytymistä ja haitata rehun hyväksikäyttöä; eläinten pitäminen nälkäisinä aiheuttaa ahdistunutta käytöstä

Ummessa olevilla emakoilla saattaa esiintyä hyvinvointiongelmia useissa erilaisissa kasvatusolosuhteissa. Ummessa oleville emakoille annetaan tavallisesti rehua paljon vähemmän kuin mitä ne haluaisivat, joten eläimet ovat nälkäisiä suurimman osan aikaa.

Kaikille emakoille olisi annettava riittävästi rehua henkiinjäämistä, kasvua ja porsitusta varten. Kaikille emakoille olisi annettava karkearehua tai kuitu- ja energiapitoista rehua nälän lievittämiseksi sekä puremistarpeen tyydyttämiseksi.

Ryhmissä pidettävät emakot olisi ruokittava järjestelmällä siten, että jokainen eläin saa riittävästi rehua ilman että se joutuu hyökkäykseen kohteeksi, myös silloin kun muita ravinnosta kilpailevia eläimiä on paikalla.

Komission ehdotuksessa käsitellään sellaisen ruokintajärjestelmän käyttöä, jolla varmistetaan, että jokainen eläin saa riittävästi rehua ilman että se joutuu hyökkäyksen kohteeksi.

6.4 Karjanhoitaja, joka ei tunne siankasvatusmenetelmiä ja hyvinvointivaatimuksia, aiheuttaa ongelmia muuten moitteettomassa järjestelmässä.

Karjanhoitajien pätevyydellä on suuri vaikutus sikojen hyvinvointiin olipa kyse millaisista pitopaikoista tahansa. Taitava karjanhoitaja voi kompensoida eräiden pitopaikkatyyppien huonot puolet.

Eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevä tiedekomitea suosittaa, että jokaisella sioista vastaavalla henkilöllä olisi oltava lupa ammatin harjoittamiseen. Tällaisen luvan saisi asianmukaisen koulutuksen ja tutkinnon jälkeen.

Olisi huomattava, että emakoiden pitäminen ryhmissä edellyttää tietoutta asianmukaisista hoitokäytänteistä ja tietämystä erityisten käsittelytapojen käytön tärkeydestä.

Komission ehdotuksessa käsitellään tarvetta luoda järjestelmä, jossa kaikkien sikoja hoitavien henkilöiden on oltava tietoisia sikojen hyvinvointiin liittyvistä säännöksistä ja jossa niitä on opetettava soveltamaan hyvinvointisäännösten soveltamista asianmukaisella tavalla.

7. Tärkeimmät alueet, joilla tarvitaan lisätutkimuksia sikojensuojelun parantamiseksi entisestään

Eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevän tiedekomitean mukaan lisätietoja tarvitaan eräillä aloilla, joilla kasvatuskäytänteiden vaikutusta sikojen hyvinvointiin ei ole vielä tutkittu.

Komission ehdotuksessa käsitellään itse asiassa näitä tulevaisuuden huolenaiheita.

Eräitä direktiivin vaatimuksia olisi todennäköisesti tarkistettava tulevaisuudessa tieteen kehityksen ja uusien sikojen kasvatusmenetelmien mukaisesti.

Komission tavoitteena on käsitellä ehdotuksessaan erityisesti tarvetta lisätä tietoja seuraavilla aloilla: arviot kasvuhormonien vaikutuksista hyvinvointiin, antibioottien käyttö rehuissa ja vastustuskyky antibiooteille, eräiden kasvatuskäytänteiden vaikutukset tilatarpeeseen, lihasikojen karsinoiden ja niiden lattioiden suunnittelu, suljetuissa oloissa pitämisen vaikutukset emakoihin imetysaikana ja kyseisenä aikana käytettävien irrallisten eläinsuojien kehittäminen porsaiden henkiinjäämismahdollisuuksia vaarantamatta, ruokintakäytänteet ja niiden suhde sikojen tonkimis- ja kosketusmateriaalien saatavuuteen.

Eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevän tiedekomitean lausunnosta käy ilmi, että koska tartuntataudit ovat merkittävä hyvinvointiongelma, erityistä huomiota olisi kiinnitettävä kaikkein laajimmalle levinneiden endeemisten tautien riskitekijöiden tutkimiseen. Erityistä huomiota olisi myös kiinnitettävä geenitekniikan aiheuttamiin geenimuutoksiin. Itse asiassa siirtogeenisten sikojen tai yhdistelmä-DNA-tekniikalla tuotetuilla aineilla käsiteltyjen sikojen hyvinvointia koskevia tieteellisiä tutkimuksia on tehty vain vähän. Tätä jalostusteknologian alaa säännellään todennäköisesti enemmän tulevassa yhteisön lainsäädännössä.