Ehdotus NEUVOSTON ASETUKSEKSI perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta ja asetusten (ETY) N:o 1017/68, (ETY) N:o 2988/74, (ETY) N:o 4056/86 ja (ETY) N:o 3975/87 muuttamisesta

(Komission esittämä)

PERUSTELUT

I. Yleistä

A. Tausta

Yhteisön kilpailusäännöt annettiin vuonna 1957 tehdyssä yhteisön perustamissopimuksessa. Perustamissopimuksen 81 artiklassa vahvistetaan säännöt, joita sovelletaan rajoittaviin sopimuksiin, päätöksiin sekä yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, ja 82 artikla puolestaan koskee määräävän aseman väärinkäyttöä.

Vuonna 1962 neuvosto antoi asetuksen N:o 17, jossa vahvistetaan menettelysäännöt 81 ja 82 artiklan täytäntöönpanemiseksi ja jota on sovellettu tähän päivään asti ilman suurempia muutoksia. Asetus N:o 17 perustui 81 artiklan 1 kohtaan sisältyvän kieltoperiaatteen suoraan soveltamiseen ja ennakkoilmoituksiin rajoittavista sopimuksista ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista 81 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen saamiseksi. Komissio, kansalliset tuomioistuimet ja kansalliset kilpailuviranomaiset voivat kaikki soveltaa 81 artiklan 1 kohdan määräyksiä, mutta komissiolle annettiin yksinomainen toimivalta soveltaa 81 artiklan 3 kohtaa. Asetuksella N:o 17 luotiin siten erittäin keskitetty hallinnollinen lupajärjestelmä, jota sovellettiin kaikkiin poikkeuslupaa edellyttäviin rajoittaviin sopimuksiin. Sen sijaan 82 artiklaa ovat aina soveltaneet rinnakkain komissio, kansalliset tuomioistuimet ja kansalliset viranomaiset.

Järjestelmä soveltui hyvin kuuden jäsenvaltion yhteisöön, jossa ei juurikaan ollut "kilpailukulttuuria". Se mahdollisti EY:n kilpailuoikeuden kehittymisen ja yhdenmukaisen soveltamisen kaikkialla yhteisössä. Nykyään tilanne on kuitenkin täysin erilainen. Euroopan unionissa on nykyisin 15 jäsenvaltiota, joiden markkinat ovat jo pitkälle integroituneet, 380 miljoonaa asukasta ja 11 virallista kieltä. Jäsenvaltiot ovat perustaneet kansallisia kilpailuviranomaisia ja antaneet kansallisia kilpailulakeja, joista monien sisältö kuvastaa 81 ja 82 artiklaa.

Tässä uudessa tilanteessa nykyisellä järjestelmällä on kaksi tärkeää puutetta. Se ei ensinnäkään enää varmista kilpailun tehokasta suojaamista. Komission yksinoikeus soveltaa 81 artiklan 3 kohtaa muodostaa merkittävän esteen kansallisten kilpailuviranomaisten ja tuomioistuinten täytäntöönpanotoimille. Laajenevassa yhteisössä komissio ei enää yksinään voi kantaa vastuuta kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta kaikkialla unionissa. Ilmoitusjärjestelmä ei sekään enää ole tehokas väline kilpailun suojelemiseksi. Sen avulla paljastuu vain harvoin tapauksia, joista on todellista uhkaa kilpailulle. Ilmoitusjärjestelmä itse asiassa estää komission voimavarojen suuntaamista vakavien rikkomisten selville saamiseen ja niistä rankaisemiseen.

Nykyisen järjestelmän toinen puute on se, että se kohdistaa liian suuren taakan yrityksille, koska se nostaa kustannuksia, joita niille aiheutuu säännösten noudattamisesta, ja estää yrityksiä panemasta täytäntöön sopimuksiaan, vaikka ne täyttäisivätkin 81 artiklan 3 kohdan edellytykset. Tämä on erityisen vahingollista pk-yrityksille, jotka voivat joutua suurempia yrityksiä epäedullisempaan kilpailuasemaan ilmoittamisesta aiheutuvien kustannusten vuoksi ja koska niiden on vaikea panna sopimuksiaan täytäntöön ilman ilmoitusta.

Yhteisön tuleva laajentuminen tekee asetuksen N:o 17 uudistamisen vieläkin kiireellisemmäksi. Unionin jäsenmäärän kasvaminen 25:een tai jopa useampaan jäsenvaltioon on mahdollista. Ilmoitusjärjestelmä, jossa on saatava ennakkohyväksyntä yhdeltä hallintoelimeltä, olisi laajentuneessa yhteisössä täysin kestämätön järjestely, koska mahdollisesti tuhansille sopimuksille olisi saatava hallinnollinen hyväksyntä ennen kuin ne voitaisiin panna täytäntöön. Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan suora soveltaminen varmistaa, että kohdan edellytykset täyttävät sopimukset ovat oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisia ilman, että asiassa on käännyttävä hallintoelimen puoleen.

B. Valkoinen kirja ja kuulemismenettely

EY:n kilpailuoikeuden valmistelemiseksi tulevien vuosien haasteita varten komissio käynnisti uudistamismenettelyn laatimalla ja julkaisemalla vuonna 1999 valkoisen kirjan EU:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamissääntöjen uudistamisesta.

Valkoisessa kirjassa tutkitaan erilaisia uudistamisvaihtoehtoja ja ehdotetaan perustavalla tavalla erilaisen täytäntöönpanojärjestelmän käyttöönottoa. Uutta järjestelmää kutsutaan lainsäädännössä vahvistetun poikkeuksen suoraan sovellettavuuteen perustuvaksi järjestelmäksi. Se perustuu 81 artiklan 3 kohdan poikkeussäännön suoraan sovellettavuuteen, mikä merkitsee sitä, että komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset ja tuomioistuimet soveltaisivat 81 artiklan 3 kohtaa kaikissa menettelyissä, joissa niitä pyydetään soveltamaan jo nyt suoraan sovellettavan 81 artiklan 1 kohdan kieltosääntöä.

Valkoinen kirja hyväksyttiin 28. huhtikuuta 1999. Asianomaisia pyydettiin toimittamaan huomautuksensa 30. syyskuuta 1999 mennessä. Euroopan parlamentti järjesti julkisen kuulemisen 22. syyskuuta 1999 ja antoi päätöslauselman 18. tammikuuta 2000. Talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa 8. joulukuuta 1999. Komissio on saanut huomautuksia kaikilta jäsenvaltioilta ja yli 100 asianomaiselta, mukaan lukien EFTA-maat, EFTAn valvontaviranomainen sekä Viron, Unkarin ja T(ekin kilpailuviranomaiset. Komissio on tutkinut huolellisesti kaikki huomautukset. Komission virkamiehistä ja kansallisten kilpailuviranomaisten asiantuntijoista koostuva työryhmä on keskustellut valkoisen kirjan sisällöstä useissa kokouksissa.

Euroopan parlamentti ja talous- ja sosiaalikomitea kannattavat komission ehdotusta mutta korostavat, että EY:n kilpailuoikeuden johdonmukainen soveltaminen rinnakkaisen toimivallan järjestelmässä on varmistettava ja riittävän oikeusvarmuuden säilyminen turvattava.

Yritysjärjestöjen ja lakimiesten kannat vaihtelevat: Monet kannattavat komission lähestymistapaa, koska se on tehokkaampi ja vähemmän byrokraattinen verrattuna nykyiseen täytäntöönpanojärjestelmään, jota pidetään lähes yksimielisesti epätyydyttävänä. Monet kuitenkin korostavat tarvetta varmistaa, että uudistus ei johda EY:n kilpailuoikeuden epäjohdonmukaiseen soveltamiseen tai sen kansallistamiseen, ja sitä, että uudistus ei saa vähentää yritysten oikeusvarmuutta.

Ehdotus uudeksi asetukseksi pohjautuu pääosiltaan valkoiseen kirjaan. Siinä on kuitenkin otettu huomioon tärkeimmät kuulemismenettelyssä ilmenneet huolenaiheet. Valkoisessa kirjassakin (79-81 kohta) esiintuotua kysymystä siitä, laajennetaanko sulautuma-asetuksen mukaiset menettelyt koskemaan sellaisia tuotantotoimintaa harjoittavia yhteisyrityksiä, jotka eivät hoida kaikkea itsenäiselle taloudelliselle yksikölle kuuluvaa toimintaa, tutkitaan lähemmin sulautuma-asetuksen muuttamista koskevien tulevien pohdintojen yhteydessä.

II. Ehdotus uudeksi neuvoston asetukseksi

A. Aihe

Ehdotus koskee EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan täytäntöön- panoasetusten uudistamista. Kyseiset asetukset muodostuvat asetuksesta N:o 17 ja sitä vastaavista asetuksista liikenteen alalla. Komissio ehdottaa, että luodaan uusi täytäntöönpanojärjestelmä, jota kutsutaan "lainsäädännössä vahvistetun poikkeuksen suoraan sovellettavuuteen perustuvaksi järjestelmäksi" (directly applicable exception system). Tällaisessa järjestelmässä sekä 81 artiklan 1 kohdassa vahvistettua kieltosääntöä että 81 artiklan 3 kohtaan sisältyvää poikkeussääntöä voivat komission lisäksi soveltaa suoraan myös kansalliset tuomioistuimet ja kansalliset kilpailuviranomaiset. Sopimukset ovat lainmukaisia tai mitättömiä riippuen siitä, täyttyvätkö 81 artiklan 3 kohdan edellytykset. Sopimuksen täytäntöönpano ei edellytä erillistä päätöstä, jos sopimus vastaa koko 81 artiklaa. Tällaista täytäntöönpanojärjestelmää sovelletaan jo EY:n perustamissopimuksen 82 artiklaan.

B. Oikeusperusta

Tässä käsitellyn ehdotuksen oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 83 artikla. Perustamissopimuksen 83 artiklassa annetaan neuvostolle toimivalta antaa kaikki aiheelliset asetukset ja direktiivit 81 ja 82 artiklassa tarkoitettujen periaatteiden soveltamiseksi. Perustamissopimuksen 83 artiklan 2 kohdassa luetellaan seikkoja, jotka oikeusperustan nojalla annettujen täytäntöönpanosääntöjen erityisesti olisi katettava. Kyseinen luettelo ei kuitenkaan ole tyhjentävä.

Perustamissopimuksen 83 artiklan muodostama oikeusperusta kattaa 81 ja 82 artiklan soveltamisen yleensä. Se ei rajaa sääntöjen soveltamista vain tietyille päätöksentekoelimille. Siten yhteisön lainsäätäjä voi perustamissopimuksen yleisten periaatteiden rajoissa antaa sääntöjä siitä, miten muut elimet kuin yhteisön toimielimet soveltavat 81 ja 82 artiklaa, sekä eri päätöksentekoelinten välisestä vuorovaikutuksesta. Tämän mukaisesti ehdotetussa asetuksessa annetaan joitain sääntöjä, joita kansallisten viranomaisten ja/tai tuomioistuinten on noudatettava soveltaessaan 81 ja 82 artiklaa, sekä sääntöjä niiden keskinäisestä ja komission kanssa tehtävästä yhteistyöstä.

Perustamissopimuksen 83 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti yhteisön lainsäätäjän on vahvistettava 81 artiklan 3 kohdan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ottaen huomioon yhtäältä tarpeen turvata tehokas valvonta ja toisaalta tarpeen yksinkertaistaa hallintoa niin paljon kuin mahdollista. Siten 83 artiklan oikeusperusta velvoittaa yhteisön lainsäätäjän täyttämään 81 artiklan jättämän tyhjiön. Jos ei oteta huomioon 81 artiklan 2 kohtaa, 81 artikla on jaettu kieltosääntöön (81 artiklan 1 kohta) ja sääntöön, jossa vahvistetaan edellytykset, jotka on täytettävä ennen kuin kieltosääntö voidaan jättää soveltamatta (81 artiklan 3 kohta). Artiklassa ei kuitenkaan määrätä, mitä menettelyä noudattaen soveltamatta jättäminen on toteutettava ja kenen toimesta. Sanamuoto "voidaan julistaa, että eivät koske" toisin kuin EHTY:n perustamissopimuksessa (ks. EHTY:n perustamissopimuksen 65 artikla) käytetty ilmaisu "korkea viranomainen antaa luvan" , ei määrittele mitään tiettyä menettelyä.

Nykyisessä asetuksessa N:o 17 annetaan komissiolle yksinomainen toimivalta soveltaa 81 artiklan 3 kohtaa osana hallinnollista menettelyä, jolla pyritään hyväksyvään päätökseen. Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohta sopii kuitenkin sovellettavaksi myös suoraan. Vaikka 81 artiklan 3 kohta jättääkin jonkin verran tulkinnanvaraa, siinä ei kuitenkaan anneta sellaista harkintavaltaa, jota ainoastaan yksi hallintoelin voisi käyttää. Vähäinen tulkinnanvara ei estä perustamissopimuksen määräyksen suoraa soveltamista, mikä ilmenee selkeästi oikeuskäytännöstä, joka on muodostunut esimerkiksi kansallisten tuomioistuinten jo nyt suoraan soveltamien 81 artiklan 1 kohdan ja 82 artiklan osalta.

Perustamissopimuksessa ei ole tätä päätelmää kumoavia määräyksiä. Vaikka 83 artiklan 2 kohdan b alakohdan sanamuoto "yksinkertaistaa hallintoa niin paljon kuin mahdollista" asettaa lainsäätäjälle tavoitteen tehdä menettelystä mahdollisimman vähän byrokraattinen, se ei estä tuomioistuimia soveltamasta 81 artiklan 3 kohtaa hallintoelinten ohella. Perustamissopimuksen 83 artiklassa saamiensa valtuuksien nojalla yhteisön lainsäätäjä voi valita täytäntöönpanojärjestelmän, joka perustuu 81 artiklan 3 kohdan suoraan soveltamiseen.

Perustamissopimuksen 83 artiklan 2 kohdan e alakohdassa todetaan, että yhteisön lainsäätäjä voi määritellä myös kansallisen lainsäädännön ja yhteisön kilpailusääntöjen välisen suhteen. Asetuksessa N:o 17 pidättäydyttiin määrittelemästä kyseistä suhdetta, mikä on johtanut pitkiin väittelyihin ja oikeusvarmuuden puutteeseen. Yhteisöjen tuomioistuin on onnistunut selventämään joitain tähän liittyviä seikkoja soveltamalla periaatetta yhteisön oikeuden ensisijaisuudesta kansalliseen oikeuteen nähden. Perustamissopimuksen 81 artiklan tarkoin rajatun soveltamisalan vuoksi tältä pohjalta tehdyt ratkaisut eivät kuitenkaan kata kaikkia tapauksia, joissa kansallisen lainsäädännön ja yhteisön kilpailusääntöjen välillä voi olla ristiriita. Uuteen täytäntöönpanojärjestelmään siirtyminen uhkaa lisäksi käynnistää väittelyn uudelleen ja luoda uudenlaista oikeusvarmuuden puutetta tämän perustavanlaatuisen kysymyksen osalta. Tämän vuoksi ehdotettu asetus sisältää säännön, jolla kyseistä suhdetta säännellään.

Perustamissopimuksen 83 artikla on myös sopiva oikeusperusta 81 ja 82 artiklan soveltamiseksi liikenteen alaan. Tämä ei vielä ollut selvää siinä vaiheessa kun annettiin asetus 1017/68, jolla on kaksi oikeusperustaa (ent. 75 ja 87 artikla, nyk. 71 ja 83 artikla). Yhteisöjen tuomioistuin on sittemmin kuitenkin katsonut, että yhteisön kilpailusääntöjä sovelletaan täysimääräisesti myös liikenteen alaan [1]. Siten yhteisön lainsäätäjä voi 83 artiklan muodostaman oikeusperustan nojalla säätää, että 81 ja 82 artiklan soveltaminen sopimuksiin ja päätöksiin, jotka aiemmin kuuluivat asetuksen 1017/68 soveltamisalaan, sisällytetään nyt ehdotettuun asetukseen. Sama koskee 81 ja 82 artiklan soveltamista meriliikenteeseen, jota nyt koskee asetus 4056/86. Vaikka kyseinen asetus annettiin sen jälkeen kun mainittu yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö oli jo muotoutunut ja vastoin komission ehdotusta (joka perustui pelkästään 87 artiklaan (nyk. 83 artikla)), neuvosto käytti asetuksen oikeusperustana myös entisen 84 artiklan 2 kohtaan (nyk. 80 artiklan 2 kohta), koska asetukseen sisällytettiin suhteita yhteisön ulkopuolisiin maihin koskeva 9 artikla. Neuvoston ja komission välistä erimielisyyttä ei tarvitse ratkaista tässä yhteydessä, koska ehdotetussa asetuksessa ei muuteta asetuksen 4056/87 9 artiklaa.

[1] Ks. yhdistetyt asiat 209-213/84, Nouvelles Frontières (Kok. 1986, s. 1425), ja asia 66/86, Ahmed Saeed (Kok. 1989, s. 803).

C. Ehdotetun järjestelmän ominaispiirteet

1. Kilpailun tehokkaampi suojelu

Ehdotuksella pyritään parantamaan kilpailun suojelemista yhteisössä. Tämä toteutetaan ehdotuksessa kolmella tavalla.

a) Enemmän täytäntöönpanijoita

Ehdotettu järjestelmä lisää EY:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa, koska komission ohella myös kansalliset kilpailuviranomaiset ja kansalliset tuomioistuimet voivat soveltaa 81 ja 82 artiklaa täysimääräisesti.

Kansallisilla kilpailuviranomaisilla, joita on perustettu kaikkiin jäsenvaltioihin, on yleensä hyvät edellytykset hoitaa EY:n kilpailusääntöjä koskevat tapaukset. Niillä on yleensä tarvittavat voimavarat ja ne ovat lähellä markkinoita.

Myös ehdokasmaissa on tapahtunut huomattavaa edistystä kansallisten kilpailuviranomaisten perustamisessa. Vaikka viranomaisilla ei alkuvaiheessa ehkä olekaan tarvittavia voimavaroja kilpailun tehokkaan suojelun varmistamiseksi, ehdotettu uudistus mahdollistaa komissiolle täytäntöönpanon tehostamisen laajentuneen yhteisön kyseisissä osissa. Ehdotettu ilmoitus- ja lupajärjestelmästä luopuminen varmistaa, että kaikki voimavarat voidaan käyttää kilpailun tehokkaaseen suojelemiseen.

Komission ehdotuksen ydin on se, että komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset muodostavat verkoston ja harjoittavat tiivistä yhteistyötä 81 ja 82 artiklan soveltamisessa. Verkosto muodostaa perustan keskinäiselle tietojen (myös luottamuksellisten) vaihdolle ja avunannolle ja parantaa siten verkoston jokaisen jäsenen mahdollisuutta soveltaa tehokkaasti 81 ja 82 artiklaa. Verkosto varmistaa lisäksi tapausten käsittelypaikan tarkoituksenmukaisen valinnan sillä periaatteella, että tapaukset käsittelee viranomainen, jolla on siihen parhaat edellytykset.

Myös kansalliset tuomioistuimet saavat merkittävän ja suuremman osan EY:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanossa. Toisin kuin kansalliset viranomaiset tai komissio, jotka toimivat yleisen edun nimissä, kansallisten tuomioistuinten tehtävä on suojella yksilön oikeuksia. Tuomioistuimet voivat määrätä korvauksia ja määrätä panemaan sopimukset täytäntöön tai kieltää niiden täytäntöönpano. Ne täydentävät tarpeellisella tavalla viranomaisten toimintaa.

Komission ehdotuksessa pyritään edistämään siviilikanteisiin perustuvaa täytäntöönpanoa kansallisissa tuomioistuimissa. Sekä 81 artiklan 1 kohdassa että 81 artiklan 3 kohdassa annetaan yksilöille oikeuksia, joita kansallisten tuomioistuinten olisi suojeltava. Nykyinen toimivallan jako 81 artiklan nojalla ei kuvasta merkitystä, joka kansallisilla tuomioistuimilla on yhteisön oikeuden täytäntöönpanossa yleensä. Nykyisen asetuksen N:o 17 hyväksyntämenettely ja komission yksinoikeus soveltaa 81 artiklan 3 kohtaa tekevät 81 artiklan 1 kohdan soveltamisen kansallisille tuomioistuimille erittäin vaikeaksi. Väite, että kyseisen esteen poistaminen voi lisätä 81 artiklan soveltamista ja siten kansallisten tuomioistuinten työtaakkaa, ei ole pätevä peruste vastustaa uudistusta. Tällaiset käsitykset eivät saa estää toteuttamasta uudistusta, jolla pyritään vahvistamaan sääntöjen täytäntöönpanoa ja parantamaan yksilön oikeuksien suojaamista.

b) Komission toiminnan kohdistaminen uudelleen

Toinen tapa, jolla ehdotus lisää kilpailun suojelemista, on komission saama mahdollisuus keskittyä vakavimpien rikkomisten selville saamiseen. Viime vuosikymmeninä saadut kokemukset ovat osoittaneet, että ilmoitukset eivät tuo vakavia kilpailusääntöjen rikkomisia komission tietoon. Lukuisten ilmoitusten käsitteleminen estää komissiota keskittymästä vakavimpien rajoitusten kuten kartellien, markkinoiden sulkemisen ja määräävän aseman väärinkäytön selvittämiseen ja niistä rankaisemiseen. Ehdotetussa järjestelmässä ilmoitus- ja lupajärjestelmän poistaminen mahdollistaa komissiolle keskittymisen kieltopäätöksiin johtaviin kanteluihin ja omasta aloitteestaan käynnistämiin menettelyihin sen sijaan, että se määrittäisi, mikä ei ole kiellettyä. Komissio aikoo selventää tiedonannolla mahdollisille kantelijoille, kuinka kanteluja käsitellään.

c) Enemmän täytäntöönpanovaltaa komissiolle

Kilpailun tehokkaan suojelun takaamiseksi on välttämätöntä varmistaa myös, että komission täytäntöönpanovaltuudet ovat riittävät ja tehokkaat. Nykyisen asetuksen N:o 17 nojalla komissio voi tehdä tarkastuksia yritysten tiloissa ja esittää kirjallisia tietopyyntöjä. Se voi määrätä yrityksille sakkoa sekä aineellisoikeudellisten sääntöjen että menettelysääntöjen rikkomisesta samoin kuin uhkasakkoja.

Nykyistä järjestelmää on parannettava kolmella tavalla, jotta varmistettaisiin 81 ja 82 artiklan tehokkaampi soveltaminen.

Ensinnäkin olisi kodifioitava säännöt oikeuden määräysten saamisesta kansallisella tasolla tapauksissa, joissa yritys vastustaa tarkastuksia. Tämä selkeyttää kansallisten tuomareiden puuttumista asiaan yhteisöjen tuomioistuimen asettamissa rajoissa.

Toiseksi on muutettava valtuuksia, jotka komission virkamiehillä on tarkastusten suhteen: tarkastajilla on oltava oikeus tutkia tuomioistuimen hyväksynnän perusteella yksityiskoteja, jos niissä todennäköisesti säilytetään liikeasiakirjoja. Kansallisten kilpailuviranomaisten ja komission kokemukset osoittavat, että raskauttavia asiakirjoja säilytetään yhä useammin yksityiskodeissa. Komission tarkastajilla olisi myös oltava valtuudet sinetöidä kaappeja tai toimistoja varmistaakseen, että asiakirjoja ei viedä pois eikä tuhota. Tarkastajilla olisi myös oltava oikeus esittää suullisia kysymyksiä tarkastuksen asiasisällön osalta.

Kolmanneksi on korotettava menettelysääntöjen rikkomisesta määrättäviä sakkoja ja uhkasakkoja, joiden absoluuttinen suuruus määrättiin jo 1960-luvulla. Liikevaihtoon perustuvaa prosenttimäärää pidetään sopivana ratkaisuna.

2. Tasavertaisemmat toimintaedellytykset

Kilpailulainsäädännöllä on välitön vaikutus yritysten kaupalliseen toimintaan, koska yritysten on mukauduttava tietyllä alalla vallitseviin normeihin. Tämän vuoksi on tärkeää, että rajatylittävää toimintaa harjoittavilla yrityksillä on tasavertaiset toimintaedellytykset kaikkialla Euroopan unionissa ja ne voivat hyödyntää kaikki sisämarkkinoiden tarjoamat edut.

Tällä ehdotuksella luodaan tasavertaiset toimintaedellytykset kahdella tasolla. Ensinnäkin yhteisön kilpailuoikeutta sovelletaan useampiin tapauksiin, mikä vähentää erilaisten kansallisten kilpailulakien aiheuttamia epäjohdonmukaisuuksia. Lisäksi erilaisilla toimenpiteillä varmistetaan, että 81 ja 82 artiklan soveltamiseen osallistuvat päättäjät soveltavat niitä johdonmukaisella tavalla.

a) EY:n kilpailuoikeuden soveltamisen lisääminen

Nykyinen täytäntöönpanojärjestelmä mahdollistaa useiden eri maiden kilpailuoikeuden ja EY:n kilpailuoikeuden samanaikaisen soveltamisen samaan toimenpiteeseen, jos sopimus tai menettelytapa voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kansallisen oikeuden soveltamista rajoittaa vain yhteisön oikeuden ensisijaisuus.

Useiden maiden kansallista kilpailulainsäädäntöä laadittaessa on käytetty 81 ja 82 artiklaa mallina. Yhdenmukaistaminen ei kuitenkaan ole virallista, ja eroja on sekä laeissa että käytännöissä. Tällaiset eroavaisuudet voivat johtaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttavien sopimusten ja menettelytapojen erilaiseen käsittelyyn.

Jotta edistettäisiin tasavertaisten toimintaedellytysten luomista yrityksille, joiden sopimuksilla tai menettelytavoilla on rajatylittävää vaikutusta, kansallisen oikeuden suhde yhteisön oikeuteen on määriteltävä EY:n perustamissopimuksen 83 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti. Siten ehdotetun asetuksen 3 artiklassa säädetään, että ainoastaan EY:n kilpailuoikeutta sovelletaan, jos 81 artiklassa tarkoitettu sopimus, päätös tai yhdenmukaistettu menettelytapa taikka 82 artiklassa tarkoitettu määräävän aseman väärinkäyttö voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Säännöllä varmistetaan yksinkertaisella ja tehokkaalla tavalla, että kaikkiin liiketoimiin, joiden vaikutus ylittää rajat, sovelletaan yhtä säännöstöä.

Ehdotuksella luodaan tasavertaiset toimintaedellytykset kaikkialla Euroopan unionissa, minkä lisäksi se helpottaa tapausten kohdentamista kilpailuviranomaisten muodostamassa verkostossa. Tavoitteena on, että tapaukset käsittelee viranomainen, jolla on siihen parhaat edellytykset. Jos kilpailuviranomainen on ottanut asian käsiteltäväkseen, sen on useissa jäsenvaltioissa myös tehtävä asiassa virallinen päätös. Tällaiset velvoitteet voivat estää asian käsittelyn siirtämisen viranomaiselle, jolla on siihen parhaat edellytykset. Jotta poistettaisiin tämä ongelma 81 ja 82 artiklan soveltamisen osalta, ehdotetussa asetuksessa valtuutetaan kilpailuviranomainen lykkäämään menettelyä tai hylkäämään kantelu sillä perusteella, että toinen kilpailuviranomainen käsittelee asiaa tai on käsitellyt sitä. Tämän säännöksen soveltamisala rajoittuu kuitenkin EY:n kilpailuoikeuden soveltamiseen. Ehdotetun asetuksen 3 artiklalla varmistetaan, että tarkoituksenmukaista käsittelypaikan valintaa ei vaikeuteta soveltamalla samanaikaisesti kansallista oikeutta, jonka osalta kansallisen kilpailuviranomaisen mahdollisesti on päädyttävä viralliseen päätökseen. Kansallisen oikeuden ja yhteisön oikeuden yhtäaikaista soveltamista olisi vältettävä, koska se johtaa tarpeettomiin rinnakkaisiin menettelyihin.

b) EY:n kilpailuoikeuden johdonmukainen soveltaminen

Samanlaisen oikeuden ja politiikan noudattaminen edistää johdonmukaisuutta sisämarkkinoilla. Kansallisten kilpailuviranomaisten ja tuomioistuinten toimesta tapahtuvaa 81 ja 82 artiklan soveltamista säädellään ryhmäpoikkeusasetuksilla, joilla luodaan puitteet määritellyille sopimusryhmille. Lisäneuvoja annetaan komission suuntaviivoissa.

Kansallisten kilpailuviranomaisten ja tuomioistuinten toimesta tapahtuvaa soveltamista ohjataan myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännöllä sekä komission hallinnollisilla menettelyillä. Jälkimmäisen osalta ehdotetun asetuksen 16 artiklassa säädetään kansallisille kilpailuviranomaisille ja tuomioistuimille asetettavasta velvoitteesta tehdä kaikkensa välttääkseen komission päätöksen kanssa ristiriitaisia päätöksiä.

Suurempi päätöksentekijöiden määrä merkitsee myös sitä, että tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten käsittelemien ennakkotapausten määrä kasvaa, mikä selventää entisestään yhteisön kilpailusääntöjen soveltamisalaa.

Tämän lisäksi käytetään useita muita välineitä, joilla pyritään varmistamaan, että 81 ja 82 artiklaa sovelletaan johdonmukaisella tavalla.

Kansallisten tuomioistuinten soveltaessa yhteisön kilpailusääntöjä sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 234 artiklassa määrättyä ennakkoratkaisumenettelyä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella on jatkossakin sama tärkeä tehtävä johdonmukaisuuden varmistamisessa kuin sillä on muillakin yhteisön oikeuden alueilla. Koska ehdotuksella pyritään lisäämään siviilikanteisiin perustuvaa täytäntöönpanoa kansallisissa tuomioistuimissa, voidaan olettaa, että 234 artiklan mukaisten ennakkoratkaisujen määrä kasvaa aluksi. Huomattava lisäys on kuitenkin epätodennäköistä, koska voidaan olettaa useimpien riita-asioiden kansallisissa tuomioistuimissa koskevan alueita, joilla laki on jo selkeästi vakiintunut.

Ehdotetun asetuksen 15 artiklassa kodifioidaan perustamissopimuksen 10 artiklaan perustuva komission nykyinen velvoite tehdä yhteistyötä kansallisten tuomioistuinten kanssa. Yhteistyöhön sisältyy kansallisten tuomioistuinten oikeus pyytää komissiolta sen hallussa olevia tietoja tai lausuntoa yhteisön kilpailusääntöjen soveltamista koskevista kysymyksistä. On odotettavissa, että tämän käytännön merkitys kasvaa sen jälkeen kun kansallisille tuomioistuimille on annettu valtuudet soveltaa myös 81 artiklan 3 kohtaa.

Asetuksen 15 artiklassa ehdotetaan myös, että komissiolle annetaan valtuudet toimittaa omasta aloitteestaan ja yhteisön yleisen edun nimissä kirjallisia tai suullisia huomautuksia kansallisille tuomioistuimille. Tällaisen käytännön avulla komissio voi auttaa kansallisia tuomioistuimia soveltamaan EY:n kilpailuoikeutta johdonmukaisella tavalla. Asetuksessa ehdotetaan myös, että kansallisille kilpailuviranomaisille annetaan valtuudet esittää suullisia ja kirjallisia huomautuksia jäsenvaltionsa tuomioistuimissa.

Kansallisten kilpailuviranomaisten osalta sellaisen verkoston perustaminen, jossa kaikki jäsenet soveltavat samaa oikeutta ja toimintapolitiikkaa, edistää suuresti johdonmukaisuutta ja tasavertaisia toimintaedellytyksiä kaikkialla sisämarkkinoilla. Verkoston luomisen muodollinen perusta on ehdotetun asetuksen 8 artiklassa, jonka mukaan kansalliset kilpailuviranomaiset ja komissio soveltavat yhteisön kilpailusääntöjä tiiviissä yhteistyössä. Yhteistyön yksityiskohtia kehitetään tiedonannossa. Verkosto edistää yhteisen kilpailukulttuurin kehittymistä yhteisössä.

Tämän lisäksi luodaan virallisia mekanismeja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi, kuten tiettyjä kansallisten kilpailuviranomaisten tekemiä päätöksiä koskeva kuulemismenettely (ks. ehdotetun asetuksen 11 artiklan 4 kohta). Kyseisen säännöksen mukaan kansallisten kilpailuviranomaisten on kuultava komissiota ennen kuin ne tekevät kieltäviä päätöksiä, päätöksiä sitoumusten hyväksymisestä ja päätöksiä ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisesta johtuvan edun peruuttamisesta. Kaikista tällaisista päätöksistä aiheutuu välittömiä seuraamuksia niille, joille ne on osoitettu. Tämän vuoksi on tärkeää varmistaa, että päätökset ovat johdonmukaisia verkoston yleisten käytäntöjen kanssa. Jos verkostossa esiintyy merkittäviä erimielisyyksiä, komissiolla on valta siirtää asia pois kansallisilta kilpailuviranomaisilta aloittamalla itse menettely.

Johdonmukaisuuden kannalta ei ole tarpeen säätää, että kansallisten viranomaisten on kuultava komissiota ennen päätöksen tekemistä, kun on kyse muuntyyppisistä päätöksistä kuten kanteluiden hylkäämisestä tai päätöksistä, joissa todetaan, ettei toimenpiteitä toteuteta. Tällaiset päätökset sitovat vain ne tehnyttä viranomaista eivätkä estä muiden viranomaisten tai kansallisen tuomioistuimen toimintaa.

Komission tekemien päätösten osalta ehdotetaan, että komission nykyinen velvoite kuulla kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa säilytetään.

3. Riittävä oikeusvarmuus yrityksille ja vähemmän byrokratiaa

Nykyisen asetuksen N:o 17 nojalla 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluva sopimus tai päätös on pätevä eli täytäntöönpanokelpoinen siviilikanneteitse ainoastaan siinä tapauksessa, että siitä ilmoitetaan komissiolle ja siihen sovelletaan komission tekemää poikkeuspäätöstä. Käytännössä useimpien ilmoitettujen asioiden käsittely lopetetaan komission yksiköiden hallinnollisella kirjeellä, joka ei sido osapuolia.

Ehdotetulla asetuksella poistetaan ilmoittamis- ja hyväksymismenettelyyn liittyvät byrokraattiset esteet mutta säilytetään riittävä oikeusvarmuus.

Ehdotetussa asetuksessa säädetään, että 81 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttävät sopimukset ja päätökset ovat päteviä ja täytäntöönpanokelpoisia tekohetkestään alkaen ilman, että tätä varten olisi tehtävä hallinnollinen päätös. Siten yritykset voivat luottaa siviilikanteisiin perustuvaan täytäntöönpanoon osana oikeusvarmuutta hallinnollisista toimenpiteistä riippumatta.

Ehdotettu asetus ei poista yritysten velvollisuutta arvioida, ovatko niiden liiketoimet kilpailusääntöjen mukaisia. Nykyisen asetuksen N:o 17 nojalla yritykset tekevät kyseisen analyysin ilmoituksen laatimisen yhteydessä. Ehdotuksessa EY:n kilpailusääntöjen soveltaminen rinnastetaan muihin lainsäädännön alueisiin, joiden suhteen yritysten on itse varmistettava, että niiden toiminta on lainmukaista.

EY:n kilpailuoikeuden alalla yritysten velvollisuutta arvioida käyttäytymistään helpotetaan ryhmäpoikkeuksilla, komission tiedonannoilla ja suuntaviivoilla, joissa selvitetään sääntöjen soveltamista. Täydennyksenä nyt käynnissä olevaan uudistukseen komissio sitoutuu lisäämään ponnisteluitaan tällä alueella. Ehdotetun asetuksen 28 artiklassa annetaan komissiolle yleinen toimivalta antaa ryhmäpoikkeusasetuksia. Tämä toimivalta varmistaa, että komissio pystyy reagoimaan riittävän nopeasti uusiin kehityssuuntauksiin ja muuttuviin markkinaolosuhteisiin.

Koska 81 artiklan 3 kohtaa soveltavia päätöksentekijöitä on uudessa järjestelmässä useita, oikeuskäytäntö ja sen tulkinta kehittyvät myös niillä alueilla, joilla niitä ei vielä tunneta, mikä automaattisesti vahvistaa arviointipuitteita.

Komissio edistää tätä kehitystä luomalla jatkossakin politiikkaa yksittäisissä asioissa tekemillään päätöksillä. Kieltopäätösten lisäksi ehdotetussa asetuksessa säädetään, että komissio voi omasta aloitteestaan tehdä yhteisön yleisen edun vuoksi päätöksiä, joissa se toteaa, että kysymyksessä ei ole kilpailusääntöjen rikkominen. Täten komissio voi ilmaista kantansa tekemällä päätöksen suuntaa-antavassa asiassa ja sitä kautta selventää lain sisältöä kaikille samankaltaisessa tilanteessa oleville yrityksille.

Komissio on lisäksi valmis keskustelemaan tarvittaessa erityistapauksista yritysten kanssa. Komissio antaa neuvoja sellaisten sopimusten, päätösten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen suhteen, joihin liittyy ratkaisemattomia, aidosti uusia tulkintakysymyksiä. Tätä varten komissio julkaisee tiedonannon, jossa se selvittää, millaisin edellytyksin se voi antaa perusteltuja lausuntoja. Tällainen lausuntokäytäntö ei kuitenkaan saa johtaa yritysten automaattiseen oikeuteen saada lausunto, koska tämä merkitsisi tavallaan paluuta ilmoituksiin perustuvaan järjestelmään.

III. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate

Ehdotetussa asetuksessa varmistetaan sisämarkkinoiden edun vuoksi, että EY:n kilpailuoikeutta sovelletaan sopimuksiin ja menettelytapoihin, jotka ovat omiaan vaikuttamaan rajatylittävään kauppaan. Siten luodaan tasavertaiset toimintaedellytykset kaikkialle yhteisöön. Samanaikaisesti ehdotus varmistaa, että lainsäädäntöä sovelletaan tehokkaimmalla tasolla. Ehdotuksessa komissio jakaa toimivaltansa soveltaa 81 artiklan 3 kohtaa kansallisten kilpailuviranomaisten ja kansallisten tuomioistuinten kanssa, mikä mahdollistaa mainituille elimille 81 ja 82 artiklan tehokkaan soveltamisen.

Mahdollisuutta tehokkaaseen toimintaan kansallisella tasolla parannetaan merkittävästi ehdotetun asetuksen 12 ja 21 artiklaan sisältyvällä yhteistyöjärjestelyllä, joka valtuuttaa kansalliset kilpailuviranomaiset vaihtamaan luottamuksellisia tietoja ja avustamaan toisiaan tosiseikkojen varmistamisessa. Markkinoiden yhdentymisen vuoksi todisteet ja tiedot ovat yhä useammin hajallaan useassa jäsenvaltiossa. Horisontaalisen yhteistyön tehostaminen parantaa kansallisten kilpailuviranomaisten mahdollisuuksia saada kaikki merkitykselliset tiedot.

Komission ehdotus vastaa siten täysin perustamissopimuksen 5 artiklan periaatetta, jonka nojalla toiminta on toteutettava tehokkaimmalla tasolla. Ehdotuksella tuetaan yhteisön etua tasavertaisessa toimintaympäristössä kaikkialla sisämarkkinoilla ja varmistetaan samalla, että kansalliset kilpailuviranomaiset ja tuomioistuimet voivat soveltaa 81 ja 82 artiklaa täysimääräisesti ja tehokkaasti kaikissa tapauksissa, joissa asia voidaan käsitellä tehokkaammin kansallisella tasolla.

Koska komissio on ainoa viranomainen, joka voi toimia koko Euroopan unionin alueella, sillä on väistämättä keskeinen asema EY:n kilpailuoikeuden ja -politiikan kehittämisessä ja sen varmistamisessa, että kilpailuoikeutta ja -politiikkaa sovelletaan johdonmukaisella tavalla sisämarkkinoilla, mikä estää EY:n kilpailuoikeuden siirtämisen jälleen kansalliselle tasolle. Oikeuden ja politiikan kehittäminen ja soveltaminen on kuitenkin kaikkien 81 ja 82 artiklan täytäntöönpanoon osallistuvien kilpailuviranomaisten asia. Politiikkaan liittyvistä kysymyksistä keskustellaan kilpailuviranomaisten verkoston puitteissa.

Ehdotuksessa ei mennä pitemmälle kuin on tarpeen perustamissopimuksen tavoitteisiin pääsemiseksi. Perustamissopimuksessa pyritään muun muassa luomaan sisämarkkinat ja järjestelmä, jossa kilpailu ei vääristy. Nyt käsiteltävän ehdotuksen tavoite onkin tehostaa kilpailun suojelemista ja luoda tasavertaiset toimintaedellytykset kaikkialla yhteisössä.

Ehdotus olla soveltamatta kansallista kilpailuoikeutta sopimuksiin ja menettelytapoihin, jotka vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, on välttämätön sen varmistamiseksi, että kyseisiin sopimuksiin ja menettelytapoihin sovelletaan yhtä sääntökokonaisuutta. Tämä on olennaista sen varmistamiseksi, että kilpailu sisämarkkinoilla ei vääristy oikeudellisten puitteiden eroavaisuuksien vuoksi ja että asioiden käsittely voidaan kohdentaa tehokkaasti verkostossa.

Asioiden käsittelypaikan tarkoituksenmukainen valinta edellyttää myös, että verkoston jäsenet ilmoittavat toisilleen kaikista uusista tapauksista ja vaihtavat niihin liittyviä merkityksellisiä tietoja. Lisäksi on tarpeen säätää kansallisten kilpailuviranomaisten velvollisuudesta kuulla komissiota ennen kuin ne tekevät kieltäviä päätöksiä, päätöksiä sitoumusten hyväksymisestä ja päätöksiä ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisesta johtuvan edun peruuttamisesta. Epäjohdonmukaisuudet tällaisissa päätöksissä vahingoittaisivat sisämarkkinoita ja tavoitetta luoda tasavertaiset toimintaedellytykset kaikkialle yhteisöön. Mainituilla päätöksillä on myös tärkeitä vaikutuksia verkoston yhteiselle kilpailupolitiikalle. Komissio ottaa verkoston muut jäsenet mukaan kuulemismenettelyyn. Verkoston toimintaa käsitellään tarkemmin komission tiedonannossa kilpailuviranomaisten välisestä yhteistyöstä.

Nyt käsiteltävä ehdotus perustuu oletukseen, että kansalliset kilpailuviranomaiset soveltavat 81 ja 82 artiklaa kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti. Uudistuksen toteuttaminen ei edellytä kansallisen prosessioikeuden täysimittaista yhdenmukaistamista. On kuitenkin tarpeen säännellä yhteisön tasolla muutamaa seikkaa, joilla on suoraan vaikutusta ehdotetun järjestelmän toimivuuteen.

Ennen kaikkea on välttämätöntä velvoittaa jäsenvaltiot antamaan kansallisille kilpailuviranomaisilleen valtuudet soveltaa 81 ja 82 artiklaa.

On välttämätöntä myös säätää niiden päätösten sisällöstä, joita kansalliset kilpailuviranomaiset tekevät soveltaessaan 81 ja 82 artiklaa (ks. ehdotetun asetuksen 5 artikla), jotta varmistettaisiin lainsäädännössä vahvistetun poikkeuksen suoraan sovellettavuuteen perustuvan järjestelmän täydellinen ja tehokas soveltaminen. Yhtäkään verkostossa mukana olevaa kilpailuviranomaista ei voida valtuuttaa tekemään konstitutiivistä kiellosta vapauttavaa päätöstä soveltaessaan yhteisön kilpailusääntöjä.

Ehdotetun asetuksen 13 artiklassa annetaan kansallisille kilpailuviranomaisille tai komissiolle valtuudet lykätä menettelyä tai lopettaa se sillä perusteella, että verkoston toinen jäsen käsittelee tai on käsitellyt asiaa. Tämä on välttämätöntä, jotta varmistetaan asioiden käsittelypaikan tarkoituksenmukainen valinta ja resurssien tehokas käyttö verkostossa. Muiden kilpailuviranomaisten velvoittaminen lykkäämään menettelyä tai lopettamaan se ei kuitenkaan ole välttämätöntä eikä aiheellista. Verkoston tehtävä on varmistaa käytännössä, että resursseja käytetään tehokkaasti.

Ehdotettu asetus muodostaa oikeusperustan kansallisten kilpailuviranomaisten väliselle tietojenvaihdolle ja avunannolle. Tällainen horisontaalinen yhteistyö on tarpeen, jotta kilpailuviranomaiset voisivat soveltaa 81 ja 82 artiklaa tehokkaasti.

Komission valtuudet esittää yhteisön yleisen edun nimissä kirjallisia tai suullisia huomautuksia 81 ja 82 artiklan soveltamista koskevaa asiaa käsittelevälle kansallisille tuomioistuimille (ks. 15 artikla) ovat tarpeen, jotta komissio voi edistää kyseisten artiklojen johdonmukaista soveltamista. Jos kansalliset tuomioistuimet soveltavat yhteisön oikeutta eri tavoin, tämä uhkaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja järjestelmän johdonmukaisuutta. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ehdotetaan, että valtuudet esittää huomautuksia tuomioistuimissa jaetaan komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten kesken. Huomautukset tehdään lisäksi kyseisessä jäsenvaltiossa noudatettavien menettelysääntöjen mukaisesti. Siten ehdotuksella ei pyritä yhdenmukaistamaan jäsenvaltioiden prosessioikeutta muuten kuin antamalla komissiolle ja kansallisille kilpailuviranomaisille valtuudet esittää huomautuksia omasta aloitteestaan. Jotta komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset voisivat käyttää ehdotettuja uusia valtuuksiaan tehokkaasti, kansalliset tuomioistuimet on velvoitettava toimittamaan pyydettäessä niiden käsiteltävänä olevaa asiaa koskevat merkitykselliset tiedot, jos komissio tai kansallinen kilpailuviranomainen harkitsee kirjallisen tai suullisen huomautuksen esittämistä tai on päättänyt esittää sellaisen.

IV. asetuksen artiklakohtainen tarkastelu

I LUKU - PERUSSÄÄNNÖKSET

1 artikla - Suora sovellettavuus

Artiklassa vahvistetaan yleinen periaate, jota sovelletaan uusiin täytäntöönpanosääntöihin ryhmäpoikkeusasetusten soveltamisalan ulkopuolella. Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan ja 82 artiklan mukaisen kiellon lisäksi siinä säädetään 81 artiklan 3 kohdan suorasta sovellettavuudesta.

Tämän säännön nojalla 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvat sopimukset, päätökset tai yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka eivät täytä 81 artiklan 3 kohdan edellytyksiä, ovat tekohetkestään alkaen kiellettyjä ja mitättömiä 81 artiklan 1 kohdan ja 81 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Sen sijaan sopimukset, päätökset tai yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka kuuluvat 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan mutta täyttävät 81 artiklan 3 kohdan edellytykset, ovat tekohetkestään alkaen päteviä ilman etukäteen tehtävää hallintoviranomaisen päätöstä.

Soveltaessaan 81 artiklan 1 kohtaa kaikkien päätöksentekijöiden eli komission, kansallisten tuomioistuinten ja kansallisten kilpailuviranomaisten on tutkittava, täyttyvätkö 81 artiklan 3 kohdan edellytykset. Näin tehdessään ne noudattavat tulkintaa, jonka yhteisöjen tuomioistuimet ovat antaneet 81 artiklan 3 kohdalle. Tämän lisäksi niiden olisi otettava asianmukaisesti huomioon myös kaikki muut tulkintaan vaikuttavat tekijät kuten komission suuntaviivat, tiedonannot ja päätökset.

Todetessaan, että 81 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät tai eivät täyty, kaikki päätöksentekijät tekevät toteamuksesta seuraavat oikeudelliset päätelmät nyt ehdotettavan asetuksen ja tarvittaessa kansallisen prosessioikeuden asiaa koskevien sääntöjen mukaisesti.

2 artikla - Todistustaakka

Artiklassa tarkennetaan, millä osapuolella on 81 artiklan edellytysten täyttymiseen liittyviä tosiseikkoja koskeva todistustaakka. Tämä perustuu perustamissopimuksessa määrättyyn jakoon 81 artiklan 1 kohdan kieltosäännön ja sen soveltamatta jättämiselle 81 artiklan 3 kohdassa asetettujen edellytysten välillä. Se vastaa myös jäsenvaltioiden lainsäädännössä yleisesti noudatettua periaatetta, jonka mukaan riita-asian jokaisen osapuolen on todistettava seikat, joihin vedotaan sen hyväksi.

Sääntö varmistaa, että osapuolia kohdellaan tasapuolisesti. Osapuolella, joka vetoaa 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta johtuvaan etuun, on yleensä parhaat mahdollisuudet saada tiedot, jotka tarvitaan osoittamaan, että 81 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät (esim. tehokkuusetujen osalta). Siten on tarkoituksenmukaista, että kyseisellä osapuolella on todistustaakka 81 artiklan 3 kohdan suhteen.

3 artikla - 81 ja 82 artiklan ja kansallisen kilpailuoikeuden välinen suhde

Artiklassa säädetään, että kun sopimus tai menettelytapa on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan vain yhteisön kilpailuoikeutta. Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset, joilla on valtuudet soveltaa 81 ja 82 artiklaa täysimääräisesti, soveltavat siten yhteisön oikeutta kaikissa tapauksissa, jotka vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Nykyisessä järjestelmässä samaan sopimukseen tai menettelytapaan voidaan soveltaa sekä EY:n kilpailuoikeutta että useiden jäsenvaltioiden kansallista kilpailuoikeutta. Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Walt Wilhelm [2] vahvistaman yhteisön kilpailuoikeuden ensisijaisuutta koskevan periaatteen mukaisesti kansallista oikeutta voidaan soveltaa vain, jollei se estä yhteisön kilpailusääntöjen yhdenmukaista soveltamista kaikkialla sisämarkkinoilla. Ensisijaisuutta koskeva periaate ratkaisee kaikki selvät lainvalintatilanteet yhteisön oikeuden hyväksi. Se ei kuitenkaan estä tehokkaasti epäjohdonmukaisuuksia eikä eroja sopimusten ja menettelytapojen käsittelyssä jäsenvaltioiden välillä, vaikka kyseiset sopimukset ja menettelytavat vaikuttaisivat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

[2] Ks. asia 14/68, Walt Wilhelm (Kok. 1969, s. 1).

Yhteisön nykyisessä kehitysvaiheessa on olennaisen tärkeää varmistaa, että kaikkialla Euroopan unionissa vallitsee tasavertaiset toimintaedellytykset, jotka mahdollistavat yrityksille kaikkien sisämarkkinoista saatavien etujen hyödyntämisen. Kuten 81 artiklan 3 kohdan sisällöstä ilmenee, monien sopimusten vaikutukset ovat taloudellisen hyvinvoinnin kannalta toivottavia. Sisämarkkinakäsitteen kannalta on epäjohdonmukaista, että sopimuksiin ja menettelytapoihin, jotka voivat vaikuttaa rajatylittävään kauppaan, sovelletaan erilaisia normeja, ja että sopimus, jota yhteisön oikeuden perusteella voidaan pitää vaarattomana tai hyödyllisenä, voidaan kieltää kansallisen kilpailuoikeuden nojalla. Jotta tähän ongelmaan voitaisiin puuttua tehokkaasti, on otettava käyttöön ratkaisu, johon yhteisöjen tuomioistuin viittasi asiassa Walt Wilhelm, eli määriteltävä kansallisen oikeuden ja EY:n kilpailuoikeuden välinen suhde EY:n perustamissopimuksen 83 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti.

Asetuksen 3 artiklalla varmistetaan, että rajatylittävään kauppaan mahdollisesti vaikuttavat sopimukset ja menettelytavat tutkitaan yhden sääntökokonaisuuden nojalla. Tämä edistää tasavertaisia toimintaedellytyksiä yhteisössä ja poistaa kustannukset, joita niin kilpailuviranomaisille kuin liikeyrityksillekin aiheutuu yhteisön oikeuden ja kansallisten lakien rinnakkaisesta soveltamisesta. Artiklaei rajoita kansallisten kilpailuviranomaisten toimintamahdollisuuksia, sillä ne voivat soveltaa yhteisön lainsäädäntöä. Kansallisella tasolla saatu kokemus edistää yhteisön kilpailupolitiikan kehitystä verkostossa.

Artiklalla varmistetaan myös, että kaikkiin tapauksiin, jotka koskevat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttavia sopimuksia ja menettelytapoja, sovelletaan kilpailuviranomaisten muodostaman verkoston puitteissa luotuja yhteistyöjärjestelyjä. Ehdotetun asetuksen perustavoite on, että komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset muodostavat kilpailuviranomaisten verkoston, joka harjoittaa tiivistä yhteistyötä 81 ja 82 artiklan soveltamisessa. Verkostossa käytettävillä järjestelyillä pyritään varmistamaan, että EY:n kilpailuoikeuden johdonmukaisuus säilyy.

Ehdotuksella poistetaan vaara, että EY:n kilpailuoikeuden ja kansallisen kilpailuoikeuden samanaikainen soveltaminen haittaa verkoston toimivuutta. Tavoitteena on varmistaa asioiden tehokas kohdentaminen yleensä yhdelle viranomaiselle, jolla on parhaat edellytykset toimia. Tämä tavoite vaarantuisi, jos kansallisten viranomaisten olisi jatkettava asian käsittelyä kansallisen kilpailuoikeuden nojalla. Useissa jäsenvaltioissa kilpailuviranomainen, joka on saanut kansalliseen lakiin perustuvan kantelun, on velvoitettu tekemään asiassa muodollisen perustellun päätöksen. Tällaisia rinnakkaisia menettelyitä olisi vältettävä.

II LUKU - TOIMIVALTA

4 artikla - Komission toimivalta

1 kohdassa vahvistetaan komission toimivalta toteuttaa asetuksessa tarkoitettuja toimenpiteitä.

Nämä toimenpiteet voivat ensinnäkin olla yksittäisiä päätöksiä. Komissiolla on siten itsenäinen täytäntöönpanovalta, jolla se kilpailusääntöjen rikkomisen estämisen lisäksi luo toimintapolitiikkaa ja varmistaa, että EY:n kilpailuoikeutta sovelletaan johdonmukaisesti.

Toimenpiteet voivat olla myös ryhmäpoikkeusasetuksia. Asetuksen 28 artiklassa annetaan komissiolle yleinen toimivalta antaa ryhmäpoikkeusasetuksia.

Ryhmäpoikkeusasetusten antaminen on keskeinen osa komission tehtävää varmistaa kilpailusääntöjen johdonmukainen soveltaminen kaikkialla sisämarkkinoilla. Yhdessä komission päätöskäytännön kanssa ryhmäpoikkeusasetukset muodostavat kilpailusääntöjen täytäntöönpanon yhteisen perustan, jota täydennetään komission suuntaviivoilla ja lausunnoilla. Uudessa järjestelmässä, jossa yritysten on periaatteessa itse arvioitava, vastaako niiden käyttäytyminen lakia, tällaiset oikeudelliset puitteet ovat yritysten oikeusvarmuuden kannalta erittäin tärkeitä.

Vaikka ryhmäpoikkeusasetukset sisältävät abstrakteja sääntöjä, niillä ei luoda uutta lainsäädäntöä yrityksille vaan kodifioidaan ja selvennetään 81 artiklan 3 kohdan tulkintaa. Laatiessaan ryhmäpoikkeusasetuksia komissio voi hyödyntää yksittäisistä tapauksista saamiaan kokemuksiaan. Ehdotetun asetuksen 16 artiklan nojalla komissio saa tietoja myös 81 ja 82 artiklan soveltamisesta kaikkien jäsenvaltioiden kansallisissa tuomioistuimissa. Siten komissio tietää parhaiten, millä alueilla on tarpeen luoda tai antaa ryhmäpoikkeusasetuksia, jotta pysyttäisiin uuden kehityksen ja nopeasti muuttuvien markkinaolosuhteiden mukana. Näin tehdessään komissio harjoittaa läheistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten kanssa.

Ryhmäpoikkeusasetuksilla ei voida myöntää lupaa 81 artiklassa jo kielletylle toiminnalle. Siten ryhmäpoikkeuksen soveltamisesta johtuva etu voidaan peruuttaa, jos todetaan, että yksittäisessä tapauksessa sopimuksella, päätöksellä tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla on vaikutuksia, jotka ovat ristiriidassa 81 artiklan 3 kohdan kanssa. Jotta varmistettaisiin hajautettu mutta johdonmukainen soveltaminen, ehdotetussa asetuksessa annetaan kansallisille kilpailuviranomaisille valta peruuttaa ryhmäpoikkeuksesta johtuva etu, jos merkitykselliset maantieteelliset markkinat eivät ole jäsenvaltion aluetta laajemmat (ks. 31 artiklan 2 kohta). Tällaiset päätökset edellyttävät kuitenkin 12 artiklan 4 kohdan mukaista kuulemista.

2 kohdassa vahvistetaan komission toimivalta asettaa rekisteröimisvelvoite sopimuksille, päätöksille tai menettelytavoille, jotka kuuluvat 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan ja joihin ei sovelleta ryhmäpoikkeuksia. Kyseisessä kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti komissio voi vahvistaa komission asetuksessa tällaisen velvoitteen yksityiskohdat samoin kuin seuraamukset rekisteröimisvelvoitteen laiminlyönnistä.

5 artikla - Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten toimivalta

Artiklan tarkoituksena on vahvistaa ja määritellä jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten toimivalta 81 ja 82 artiklan soveltamisen suhteen. Jos tämän tavoitteen toteuttaminen edellyttää lisätoimenpiteitä kansallisen lainsäädännön nojalla, 36 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan kyseiset toimenpiteet määrättyyn ajankohtaan mennessä.

Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset soveltavat koko 81 artiklaa, eli joka kerta kun ne soveltavat 81 artiklan 1 kohtaa, niillä on myös valtuudet päättää, täyttyvätkö 81 artiklan 3 kohdan edellytykset. Ne soveltavat myös 82 artiklaa.

Jos koko 81 artiklaa tai 82 artiklaa todetaan rikotun, jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset varmistavat nyt ehdotetun asetuksen ja sovellettavien kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti, että tästä määrätään tehokas seuraamus. Asetuksen 3 kohdassa luetellaan, mitä tätä varten tehtävä päätös voi sisältää. Vaikka ehdotettu asetus ei ennakoikaan kansallisten seuraamusten yhdenmukaistamista, yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden mukaan tällaisten seuraamusten on turvattava tehokas täytäntöönpano.

Jos jäsenvaltion kilpailuviranomainen toteaa, että käyttäytyminen, jota se tutkii kantelun perusteella tai omasta aloitteesta, ei riko 81 artiklaa kokonaisuutena tarkasteltuna tai 82 artiklaa, se voi lopettaa omasta aloitteestaan aloittamansa menettelyn tai hylätä kantelun päätöksellään todeten, että ei ole syytä ryhtyä toimenpiteisiin. Tällaiset päätökset sitovat ainoastaan päätöksen tehnyttä viranomaista.

Ehdotetussa asetuksessa ei säännellä vaikutuksia, joita kansallisten kilpailuviranomaisten tekemillä muunlaisilla päätöksillä on niiden oman jäsenvaltion alueella. Tämä on kansallisen oikeuden asia. Kansallisten kilpailuviranomaisten päätöksillä ei ole oikeudellisia vaikutuksia kyseisen jäsenvaltion ulkopuolella eivätkä ne sido komissiota.

6 artikla - Kansallisten tuomioistuinten toimivalta

Artiklassa vahvistetaan kansallisten tuomioistuinten toimivalta 81 artiklan 3 kohdan soveltamisessa. Soveltaessaan 81 artiklan 1 kohtaa tuomioistuimella on valtuudet soveltaa 81 artiklan 3 kohtaa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuomioistuimet soveltavat myös 81 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 82 artiklaa.

Jos kansallinen tuomioistuin toteaa, että 81 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät, sen täytyy julistaa sopimus päteväksi tekohetkestään alkaen, jollei ole muita perusteita vastustaa sopimusta. Tämän jälkeen sen täytyy panna sopimus täytäntöön ja hylätä väitettyyn 81 artiklan rikkomiseen perustuvat vahingonkorvausvaatimukset.

Jos taas 81 artiklan 3 kohdan edellytykset eivät täyty, kansallisten tuomioistuinten on todettava, että sopimus tai päätös tai osa siitä on mitätön 81 artiklan 2 kohdan nojalla, ja ne voivat määrätä vahingonkorvauksia tai tehdä 81 artiklan 1 kohdan rikkomisesta seuraavan muun päätöksen.

III LUKU - KOMISSION PÄÄTÖKSET

7 artikla - Rikkomisen toteaminen ja lopettaminen

Artikla vastaa nykyisen asetuksen N:o 17 3 artiklaa kahta poikkeusta lukuun ottamatta.

Ensinnäkin selvennetään, että komissiolla on valta tehdä päätös, jossa se toteaa rikkomisen tapahtuneen ja määrää sen lopetettavaksi tai määrää sakon, minkä lisäksi se voi tehdä vastaavan päätöksen myös aiempien rikkomisten suhteen määräämättä kuitenkaan sakkoa.

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti [3] komission valtuudet tehdä kyseisissä olosuhteissa päätös, jossa todetaan rikkominen, on kuitenkin rajattu tapauksiin, joihin liittyy komission oikeutettu etu. Näin voi olla, jos on olemassa vaara, että päätöksen kohteena olevat yritykset toistavat rikkomisen, tai jos asiaan liittyy uusia kysymyksiä, joiden selventäminen on yleisen edun mukaista.

[3] Ks. asia 7/82, GVL (Kok. 1983, s. 483).

Toiseksi komissiolle annetaan valtuudet asettaa kaikki velvoitteet, jotka ovat tarpeen rikkomisen lopettamiseksi, mukaan lukien rakenteelliset korjaustoimenpiteet. Rakenteelliset korjaustoimenpiteet voivat olla tarpeen, jotta rikkominen todella lopetetaan. Tämä voi koskea erityisesti tiettyjä yhteistyösopimuksia ja määräävän aseman väärinkäyttöä, jolloin joistain omaisuuseristä luopuminen voi olla tarpeen.

8 artikla - Välitoimenpiteet

Artiklan mukaan komissiolla on valtuudet määrätä välitoimenpiteitä tapauksissa, joissa on vaarana vakavan ja peruuttamattoman haitan aiheutuminen kilpailulle ja joissa rikkomisesta on riittävästi näyttöä ensi näkemältä. Artiklassa säädetään lisäksi, että välitoimenpiteet määrätään enintään vuodeksi mutta niitä voidaan tarvittaessa jatkaa.

Komissio toimii yleisen edun eikä yksittäisten toimijoiden edun nimissä. Tämän vuoksi on aiheellista varmistaa, että komissiolla on velvollisuus määrätä välitoimenpiteet ainoastaan tapauksissa, joissa on vaara kilpailun vahingoittumisesta vakavalla ja peruuttamattomalla tavalla. Yritykset voivat aina kääntyä kansallisten tuomioistuinten puoleen, koska näiden nimenomainen tehtävä on yksilön oikeuksien suojeleminen.

9 artikla - Sitoumukset

1 kohdassa otetaan käyttöön uusi väline, jolla komissio valtuutetaan hyväksymään päätöksellään yritysten esittämät sitoumukset menettelyssä, jossa komissio aikoo määrätä päätöksellä rikkomisen lopetettavaksi. Tällaiset päätökset ovat tarkoituksenmukainen korjaustoimenpide tapauksissa, joissa esitetyt sitoumukset poistavat komission toteamat kilpailuongelmat. Sitoumusten hyväksymisestä tehdyissä päätöksissä esitetään kyseisen asian olennaiset tosiseikat sekä alustava näyttö epäillystä rikkomisesta ja hyväksytyt sitoumukset.

Sitoumukset sisältävä päätös, johon kolmannet voivat vedota kansallisissa tuomioistuimissa, sitoo komission päätöksen kohteena olevia yrityksiä.

Aikarajan avulla varmistetaan, että sitoumukset eivät sido yrityksiä määrittelemättömiksi ajoiksi ja että komissio pystyy tarvittaessa arvioimaan tietyn ajan kuluttua uudelleen sopimuksen tai menettelytavan ja sitoumusten tehokkuuden.

2 kohdassa säädetään, että päätöksessä ei oteta kantaa rikkomisen olemassaoloon ennen sitoumuksia eikä sen päättymiseen sitoumusten myötä. Sitoumusten hyväksymisen jälkeen komissio lopettaa asian käsittelyn.

3 kohdassa säädetään, että komissio on oikeutettu aloittamaan menettelyn uudelleen vain, jos tosiseikat, joiden perusteella komissio hyväksyi sitoumukset, ovat olennaisesti muuttuneet, jos sitoumukset esittänyt yritys on toimittanut virheellisiä, epätäydellisiä tai harhaanjohtavia tietoja tai jos yritys rikkoo sitoumuksia.

10 artikla - Soveltamatta jättämisen toteaminen

Ehdotetussa poikkeuksen suoraan sovellettavuuteen perustuvassa järjestelmässä komission päätehtävänä on torjua rikkomisia ja kehittää kilpailupolitiikkaa sekä edistää sääntöjen johdonmukaista soveltamista yleisin toimenpitein kuten ryhmäpoikkeusasetuksin ja suuntaviivoin.

Ehdotetun asetuksen 10 artiklalla komissio valtuutetaan lisäksi tekemään päätöksiä 81 artiklan soveltamatta jättämisestä sillä perusteella, että 81 artiklan 1 kohdan edellytykset eivät täyty tai 81 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät, ja/tai päätöksiä 82 artiklan soveltamatta jättämisestä.

Tällaiset päätökset voidaan tehdä vain komission omasta aloitteesta ja yhteisön yleisen edun vuoksi. Ehdot varmistavat, että yritykset eivät voi pyytää päätöstä siitä, että kyseessä ei ole rikkominen. Tällainen mahdollisuus uhkaisi vakavasti uudistuksen päätavoitetta, joka on keskittää kilpailuviranomaisten toiminta siihen, mikä on kiellettyä.

Komissiolla on hajautetussa järjestelmässä perustamissopimuksen valvojana ja keskeisenä viranomaisena erityinen asema kilpailupolitiikan luomisessa ja sen varmistamisessa, että 81 ja 82 artiklaa sovelletaan johdonmukaisesti sisämarkkinoilla. Tätä varten on tarpeen antaa komissiolle valtuudet tehdä myönteisiä päätöksiä yhteisön yleisen edun vaatiessa sitä. Näiden valtuuksien ansiosta komissio voi päättää, että rikkomista ei ole tapahtunut, kun kyseessä ovat esimerkiksi uudentyyppiset sopimukset tai menettelytavat taikka kysymykset, joita nykyisessä oikeuskäytännössä tai hallintomenettelyissä ei ole ratkaistu.

Komission päätökset siitä, että rikkomista ei ole tapahtunut, ovat luonteeltaan toteavia. Siten ehdotettu väline poikkeaa merkittävästi nykyisistä 81 artiklan 3 kohdan nojalla tehdyistä poikkeuspäätöksistä, joiden luomat oikeudet ovat voimassa kaikkia sitovalla tavalla päätöksen voimassaolon ajan, vaikka tosiseikat muuttuisivat olennaisesti. Päätökset siitä, että rikkomista ei ole tapahtunut, ovat vaikutuksiltaan yhteisön säädöksiä. Ehdotetun asetuksen 16 artiklassa asetetaan kansallisille kilpailuviranomaisille ja kansallisille tuomioistuimille yleinen velvoite tehdä kaikkensa komission tekemien päätösten kanssa ristiriitaisten päätösten välttämiseksi. Siten 10 artiklan nojalla tehdyt komission päätökset siitä, että rikkomista ei ole tapahtunut, voivat edistää merkittävästi yhteisön kilpailuoikeuden yhdenmukaista soveltamista.

IV LUKU - YHTEISTYÖ KANSALLISTEN VIRANOMAISTEN JA TUOMIOISTUINTEN KANSSA

11 artikla - Komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten välinen yhteistyö

Artiklassa luodaan periaate tiiviistä yhteistyöstä, jonka ansiosta komissio ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset pystyvät toimimaan verkostona soveltaessaan 81 ja 82 artiklaa ehdotetun asetuksen nojalla. Artiklassa määritellään tiedottamista ja kuulemista koskevat perusjärjestelyt, joita koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 34 artiklan mukaisessa komission täytäntöönpanoasetuksessa ja kilpailuviranomaisten välistä yhteistyötä koskevassa komission tiedonannossa.

1 kohdassa vahvistetaan periaate tiiviistä yhteistyöstä, joka kattaa sekä komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten välisen että jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten keskinäisen yhteistyön.

2 kohta vastaa nykyisessä asetuksessa N:o 17 olevan 10 artiklan 1 kohtaa mukautettuna uuteen täytäntöönpanojärjestelmään.

3 kohdassa säädetään kansallisten kilpailuviranomaisten velvoitteesta ilmoittaa 81 ja 82 artiklan nojalla käsiteltävistä asioista komissiolle jo varhaisessa vaiheessa. Käytännössä tämä tapahtuu sähköisesti ja tiedot ovat verkoston kautta kaikkien jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten saatavilla. Tavoitteena on erityisesti helpottaa kilpailuasioiden käsittelypaikan tarkoituksenmukaista valintaa, aloittaa yhteistyö mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja varmistaa moninkertaisten kanteluiden tehokas käsittely.

4 kohdassa asetetaan kuulemisvelvoite, joka koskee kaikkien jäsenvaltioiden viranomaisten sellaisia päätöksiä, joilla pyritään lopettamaan 81 tai 82 artiklan rikkominen tai rankaisemaan siitä. Tarkoituksena on kieltopäätösten ja vastaavien päätösten yhteensovittaminen johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Vastaukset kuulemismenettelyissä on annettava tietyssä määräajassa.

5 kohdassa tarkennetaan, että tiiviin yhteistyön periaate kattaa vapaaehtoisen kuulemisen myös muissa kuin 4 kohdan piiriin kuuluvissa asioissa.

6 kohta vastaa nykyisessä asetuksessa N:o 17 olevan 9 artiklan 3 kohdan sääntöä eli komission toimivaltaa siirtää asian käsittely kansalliselta kilpailuviranomaiselta itselleen. Säännöstä on mukautettu uuteen täytäntöönpanojärjestelmään. Säännös on keskeisen tärkeä uudessa täytäntöönpanojärjestelmässä; sen tarkoituksena on varmistaa asioiden käsittelypaikan tarkoituksenmukainen valinta ja EY:n kilpailuoikeuden johdonmukainen soveltaminen.

12 artikla - Tietojenvaihto

1 kohdalla luodaan oikeusperusta komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten väliselle tietojenvaihdolle ja tietojen käyttämiselle todisteina EY:n kilpailuoikeuden soveltamista koskevissa menettelyissä. Säännös kattaa tietojen siirron komissiolta jäsenvaltion viranomaiselle ja päinvastoin sekä niiden siirron jäsenvaltion viranomaiselta toiselle. Se mahdollistaa myös tapausta koskevan koko asiakirja-aineiston siirtämisen, luottamukselliset asiakirjat mukaan luettuina. Tavoitteena on mahdollistaa asian käsittelyn siirtäminen viranomaiselta toiselle asioiden käsittelyn tehokkaan kohdentamisen vuoksi.

2 kohdassa asetetaan rajoitukset 1 kohdan nojalla siirrettyjen tietojen käytölle ja varmistetaan siten, että asianomaisten yritysten oikeudet suojataan menettelyssä tarkoituksenmukaisella tavalla. Ensimmäinen virke rajoittaa siirrettyjen tietojen käytön ainoastaan yhteisön kilpailusääntöjen soveltamiseen. Käyttö muuhun tarkoitukseen ei ole mahdollista. Toisessa virkkeessä rajoitetaan siirrettyjen tietojen käyttöä myös seuraamusten osalta. Säännön tarkoituksena on varmistaa, että puolustautumisoikeudet, joihin kyseiset yritykset voivat vedota tiedot antaneessa jäsenvaltioissa, ja seuraamukset, joita niille voidaan määrätä syyttävässä jäsenvaltioissa, ovat tasapainossa keskenään. Ehdotuksen mukaan siirrettyjen todisteiden käyttö muunlaisten kuin rahallisten seuraamusten määräämiseksi yrityksille olisi estettävä.

13 artikla - Menettelyn keskeyttäminen tai lopettaminen

Artiklalla pyritään varmistamaan asian kannalta tarkoituksenmukaisen käsittelypaikan valinta kilpailuviranomaisten verkostossa. Siinä annetaan kaikkien jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille ja komissiolle oikeus keskeyttää menettely tai hylätä kantelu, jos toinen kilpailuviranomainen käsittelee asiaa tai on käsitellyt sitä. Tämä poistaa riskin kaksinkertaisesta työstä samoin kuin perusteet tehdä moninkertaisia kanteluita.

1 kohdalla luodaan oikeusperusta menettelyiden keskeyttämiselle tai lopettamiselle, jos jokin kilpailuviranomainen jo tutkii kantelua. Säännöksellä korvataan kansallinen oikeus, joka saattaa velvoittaa joidenkin jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset tekemään ratkaisun jokaisen saamansa kantelun asiasisällön osalta. Säännös ei rajoita mahdollisuuksia hylätä kantelu muin perustein eikä komission valtuuksia lopettaa asian käsittely kansallisen kilpailuviranomaisen toimesta 11 artiklan 6 kohdan nojalla.

2 kohta sisältää vastaavan säännön niiden tapausten osalta, joissa jokin kilpailuviranomainen on jo tutkinut kantelun.

14 artikla - Neuvoa-antava komitea

Asetuksen 14 artiklalla säilytetään nykyisellä asetuksella N:o 17 perustettu kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevä neuvoa-antava komitea. Komitea on toiminut tähänkin asti hyvin ja täysin komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten välistä tiivistä yhteistyötä koskevan periaatteen mukaisesti. Ehdotetuilla muutoksilla eli kirjallisella menettelyllä ja mahdollisuudella keskustella jäsenvaltioiden viranomaisten käsittelemistä tapauksista pyritään sopeuttamaan komiteaa uuteen täytäntöönpanojärjestelmään.

1 kohdassa vahvistetaan päätöstyypit, joiden osalta komission on kuultava neuvoa-antavaa komiteaa.

2 kohdassa vahvistetaan komitean kokoonpano. Se vastaa nykyisen asetuksen N:o 17 10 artiklan 4 kohtaa.

3 kohdassa määritellään komitean työskentelymenetelmät. Se käsittää nykyisen asetuksen N:o 17 10 artiklan 5 kohdassa vahvistetut edellytykset. Menettelyiden tehokkuuden varmistamiseksi jäsenvaltioille annetaan lisäksi mahdollisuus suostua kokouksen järjestämiseen lyhyemmällä varoitusajalla.

4 kohdalla luodaan oikeusperusta kirjalliselle menettelylle. Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa joustavammat ja tehokkaammat työskentelymenetelmät.

5 kohdassa säädetään mahdollisuudesta julkaista neuvoa-antavan komitean lausunto. Tämä vastaa sulautuma-asetuksen mukaista käytäntöä.

6 kohdan oikeusperusta mahdollistaa keskustelemisen jäsenvaltion kilpailuviranomaisen käsittelemästä asiasta. Sen tarkoituksena on mahdollistaa komitean toiminen foorumina, jossa voidaan keskustella kaikista yhteistä etua koskevista asioista, erityisesti 81 ja 82 artiklan johdonmukaisen soveltamisen kannalta tärkeistä tapauksista. Jäsenvaltion pyynnöstä komissio yleensä ottaa kansallisen asian esityslistalle.

15 artikla - Yhteistyö kansallisten tuomioistuinten kanssa

Artiklalla pyritään vahvistamaan komission ja kansallisten tuomioistuinten välistä yhteistyötä, jotta edistettäisiin 81 ja 82 artiklan johdonmukaista soveltamista.

1 kohdassa vahvistetaan kansallisten tuomioistuinten oikeus saada komissiolta sen hallussa olevia tietoja soveltaakseen 81 ja 82 artiklaa. Tuomioistuimet voivat myös pyytää komissiolta lausuntoa kysymyksistä, jotka liittyvät EY:n kilpailusääntöjen soveltamiseen. Komissio määrittelee yksityiskohtaiset säännöt käytännöstään tällä alueella tiedonannossa, joka korvaa nykyisen tiedonannon kansallisten tuomioistuinten ja komission välisestä yhteistyöstä. Sääntöihin sisältyy määräaika, jonka kuluessa vastaus on annettava.

2 kohdalla pyritään helpottamaan sen seurantaa, kuinka kansalliset tuomioistuimet soveltavat 81 ja 82 artiklaa. Kohdassa asetetaan kansallisille tuomioistuimille velvollisuus toimittaa komissiolle jäljennös tuomioista, joissa sovelletaan 81 tai 82 artiklaa. Tiedottamisvelvoitteen laajuus on sellainen, että tuomioistuimille ja komissiolle aiheutuvan byrokratian määrä pysyy minimissä. Tuomioistuimille esimerkiksi aiheutuu hyvin vähän lisätyötä, joka työllistää ainoastaan kansliahenkilökuntaa. Paperi on tarkoitus korvata sähköisellä tiedonsiirrolla aina kun mahdollista.

3 kohdassa annetaan komissiolle ja kansallisille kilpailuviranomaisille oikeus toimittaa jäsenvaltioiden tuomioistuimille kirjallisia tai suullisia huomautuksia. Kansallisten kilpailuviranomaisten osalta oikeus rajoittuu niiden oman jäsenvaltion tuomioistuimiin. Komissio voi toimia kyseisen säännöksen mukaisesti vain yhteisön yleistä etua koskevista syistä (amicus curiae), eli ei yhden osapuolen edun nimissä. Säännöksellä pyritään erityisesti sallimaan komissiolle ja kansallisille kilpailuviranomaisille tuomioistuinten huomion kiinnittäminen seikkoihin, jotka ovat EY:n kilpailuoikeuden johdonmukaisen soveltamisen kannalta tärkeitä. Kansallisten tuomioistuinten ei ole pakko noudattaa komission tai kansallisen kilpailuviranomaisen esittämää lausuntoa. Artiklan 3 kohta ei rajoita EY:n perustamissopimuksen 234 artiklan soveltamista.

3 kohdan toisessa alakohdassa asetetaan kansallisille tuomioistuimille velvollisuus antaa komissiolle tai kansallisille kilpailuviranomaisille tietoja yksittäisissä asioissa, mutta ainoastaan erillisestä pyynnöstä. Tarkoituksena on varmistaa, että niillä on kaikki merkitykselliset tiedot kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävästä asiasta, josta ne aikovat esittää kirjallisia tai suullisia huomautuksia. Komissiolla ja kansallisilla kilpailuviranomaisilla on oltava kaikki tiedot asiasisällöstä, ensinnäkin pystyäkseen tekemään hyvin perustellun päätöksen siitä, haluavatko ne esittää huomautuksia 3 kohdan mukaisesti, ja toiseksi pystyäkseen toimittamaan laadullisesti tyydyttäviä huomautuksia.

16 artikla - Yhteisön kilpailuoikeuden yhtenäinen soveltaminen

Ehdotetussa uudessa järjestelmässä komission päätöksillä on edelleen tärkeä osansa kilpailupolitiikan määrittelyn kannalta ja - päätösten yhteisönlaajuisen vaikutuksen vuoksi - yhtenäisyyden säilyttämiseksi koko sisämarkkinoilla. Kyseiset päätökset ovat EY:n perustamissopimuksen 249 artiklan soveltamisalaan kuuluvia yhteisön säädöksiä, ja niihin sovelletaan erillistä tuomioistuinvalvontaa. Kansallisilla tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa tutkia yhteisön säädösten pätevyyttä. Tästä ovat vastuussa yksinomaan yhteisöjen tuomioistuimet, joilla on tähän toimivalta ja jotka kantaessaan vastuunsa varmistavat yhteisöjen oikeuden yhdenmukaisen soveltamisen yhteisön oikeusjärjestyksen ja oikeusvarmuuden edistämiseksi.

Yhtenäinen soveltaminen on keskeistä täytäntöönpanojärjestelmässä, jolle on tunnusomaista komission, kansallisten kilpailuviranomaisten ja kansallisten tuomioistuinten rinnakkainen toimivalta 81 ja 82 artiklan soveltamisessa. Jos kyseisten määräysten soveltamisessa ilmenisi merkittäviä eroavaisuuksia, EY:n kilpailuoikeuden yhtenäisyys ja sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta vaarantuisivat. Tämän vuoksi on välttämätöntä toteuttaa toimenpiteitä, joilla epäyhtenäinen soveltaminen ehkäistään tehokkaasti.

Ehdotetun asetuksen 16 artiklassa asetetaan kansallisille tuomioistuimille ja kansallisille kilpailuviranomaisille velvoite tehdä kaikkensa välttääkseen komission tekemien päätösten kanssa ristiriitaisia päätöksiä. Sääntö ei rajoita yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön soveltamista.

Artiklan tavoitteena on luoda järjestelmä, jolla vähennetään ristiriitaisten päätösten todennäköisyyttä. On olennaisen tärkeää välttää sitä, että kansalliset tuomioistuimet ja kansalliset kilpailuviranomaiset tekevät päätöksiä, jotka ovat ristiriidassa komission päätösten kanssa, koska yhteisön oikeusjärjestyksen toimivuuden kannalta olisi haitallista, jos saman sääntökokonaisuuden nojalla tehtäisiin jatkuvasti ristiriitaisia päätöksiä.

Ristiriitaisuuksien mahdollisuus riippuu komission päätöksen artiklaosasta ja tosiseikoista, joihin päätös perustuu. Kun komissio on todennut rikkomisen, kansallisten tuomioistuinten ja kansallisten kilpailuviranomaisten on pyrittävä kaikin tavoin välttämään ristiriitoja edellyttäen, että olennaiset tosiseikat ovat samat. Tämä pätee myös ehdotetun asetuksen 10 artiklan nojalla tehtyihin päätöksiin siitä, että kyseessä ei ole rikkominen.

Kansalliset tuomioistuimet voivat välttää ristiriitaisia päätöksiä pyytämällä ennakkoratkaisua yhteisöjen tuomioistuimelta EY:n perustamissopimuksen 234 artiklan nojalla tai - jos komission päätös on yhteisöjen tuomioistuinten käsiteltävänä - lykkäämällä menettelyään. Lopputulos on molemmissa tapauksissa se, että yhteisöjen tuomioistuimet antavat kysymyksessä selventävän ratkaisun, jota on sovellettava koko yhteisössä. Kansalliset kilpailuviranomaiset puolestaan voivat välttää ristiriitaisia päätöksiä kuulemalla komissiota ja lykkäämällä menettelyään, jos komission päätös on yhteisöjen tuomioistuinten käsiteltävänä.

V LUKU - TUTKINTAVALTUUDET

17 artikla - Tutkinta talouden aloittain

Artikla vastaa nykyisen asetuksen N:o 17 12 artiklaa. Rikkomiset saadaan osittain selville tarkkailemalla markkinoita. Tämän vuoksi on säilytettävä tutkinnat talouden aloittain, joiden avulla komissio voi tehdä toimialalla yleisiä selvityksiä markkinoiden kehityksen viitatessa siihen, että kilpailua rajoitetaan.

18 artikla - Pyynnöt saada tietoja

Artikla perustuu nykyisen asetuksen N:o 17 11 artiklaan.

Teksti ei edellytä merkittäviä muutoksia. Ehdotetussa artiklassa tehdään vain yksi pieni tarkistus:

3 kohdan nojalla asianmukaisesti valtuutetut lakimiehet voivat vastata pyyntöihin saada tietoja asiakkaittensa puolesta. Vastuu annettujen tietojen oikeellisuudesta on kuitenkin yrityksillä.

19 artikla - Valtuudet kirjata lausumia

Artiklalla luodaan oikeusperusta, jonka nojalla komissio voi kuulla luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, olivatpa nämä menettelyn kohteena tai ei, ja kirjata näiden vastaukset. Säännöksellä poistetaan aukko komission valtuuksissa sallimalla suullisten vastausten kirjaaminen ja niiden käyttäminen todisteina menettelyssä.

20 artikla - Komission tarkastusvaltuudet

Kyseisessä artiklassa määritellään komission valtuudet tehdä tarkastuksia. Artikla vastaa pääosin nykyisen asetuksen N:o 17 14 artiklaa, mutta tarkastusten tehokkuuden lisäämiseksi siinä ehdotetaan joitain muutoksia.

Nykyisen asetuksen N:o 17 nojalla komission toimihenkilöillä on valtuudet tutkia kirjanpitoa ja muita ammattiasiakirjoja, ottaa jäljennöksiä ja otteita kirjanpidosta ja ammattiasiakirjoista, pyytää suullisia selvityksiä paikan päällä ja päästä yritysten kaikkiin tiloihin, kaikille alueille ja kaikkiin kulkuneuvoihin. Ehdotus sisältää seuraavat muutokset:

Ehdotetun artiklan 2 kohta sisältää kolme uutta osatekijää, jotka täydentävät komission valtuuksia tarkastusten tehokkuuden turvaamiseksi:

2 kohdan b alakohdassa säädetään valtuuksien laajentamisesta etsintöihin yksityiskodeissa, jos on syytä epäillä, että niissä säilytetään ammattiasiakirjoja. Tämä perustuu viimeaikaisissa tapauksissa saatuihin kokemuksiin, joiden perusteella yritysten työntekijät säilyttävät merkityksellisiä asiakirjoja kotonaan. On löytynyt todisteita siitä, että raskauttavia asiakirjoja säilytettiin tahallaan yksityiskodeissa. Nykyisen säännön perusteella yritykset voivat tällä tavalla tehokkaasti haitata komission tarkastuksia. Jotta varmistettaisiin tarkastusten tehokkuus salaisten rikkomisten osalta, on siten tarpeen laajentaa komission tarkastajien valtuuksia tehdä etsintöjä yritysten henkilöstön yksityiskodeissa, jos niissä todennäköisesti säilytetään asiakirjoja. Artiklassa 20 olevalla 7 kohdalla varmistetaan, että kyseiset valtuudet edellyttävät kansallisen tuomioistuimen lupaa.

2 kohdan e alakohdassa annetaan komission tarkastajille valtuudet sinetöidä kaappeja ja toimistoja varmistaakseen, että asiakirjoja ei häviä tarkastuksen aikana. Tällä pyritään varmistamaan tarkastusten tehokkuus erityisesti tapauksissa, jossa tarkastus kestää useamman kuin yhden päivän ja komission tarkastajien on poistuttava yrityksen tiloista ennen kuin tarkastus on päättynyt. Sinettien rikkomisesta määrätään sakkoa 19 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla.

2 kohdan f alakohdassa säädetään, että komission tarkastajat voivat esittää mitä tahansa tarkastuksen asiasisältöön liittyviä kysymyksiä tarkastuksen aikana. Tämä on tarpeen tarkastusten tehokkuuden lisäämiseksi, koska nykyisen asetuksen N:o 17 14 artiklan sanamuoto sallii tarkastajille vain asiakirjoihin liittyvien suullisten selvitysten pyytämisen.

8 kohdassa asetukseen sisällytetään asiassa Hoechst [4] omaksuttu tulkinta, jotta varmistettaisiin, että komission tarkastusten kohteena olevia yrityksiä kohdellaan yhdenmukaisesti kaikkialla sisämarkkinoilla.

[4] Ks. yhdistetyt asiat 46/87 ym., Hoechst (Kok. 1989, s. 2859).

Komission päättäessä toteuttaa nykyisen 14 artiklan 3 kohdan mukaisia tarkastuksia sitä avustavat kansalliset kilpailuviranomaiset tarvitsevat tällä hetkellä useimmissa jäsenvaltioissa tuomioistuimen määräyksen siltä varalta, että yritys vastustaa tarkastusta. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi Hoechst-tuomiossaan, että kansallinen tuomioistuin ei voi korvata komission arviota omallaan eikä kyseenalaistaa komission päätöksen pätevyyttä. Kansallisen tuomioistuimen määräysvalta rajoittuu komission päätöksen aitouden tarkistamiseen ja suunnitellun pakkokeinon (komissio esim. voi tehdä tarkastuksen ilman yrityksen suostumusta) suhteuttamiseen tarkastuksen asiasisältöön. Jotta tuomari voisi täyttää tämän tehtävän, komission on perusteltava päätöksensä tarkastuksen suorittamisesta riittävän hyvin.

Tuomioistuinten valtuudet soveltaa kansallista kilpailuoikeutta poikkeavat EY:n kilpailuoikeuden soveltamista koskevista oikeuksista. Tämä voi johtaa menettelyissä epäselvyyksiin, koska joillain tuomareilla on taipumus soveltaa kansallisia normeja yhteisön oikeuteen perustuvissa tarkastuksissa. Jotta varmistettaisiin, että komission tarkastuksiin sovelletaan samoja sääntöjä kaikkialla sisämarkkinoilla, on välttämätöntä vahvistaa uudessa asetuksessa selkeällä tavalla Hoechst-tuomiossa luodut säännöt.

21 artikla - Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten suorittama tutkinta

Artikla perustuu nykyisen asetuksen N:o 17 13 artiklaan, mutta sitä on mukautettu uuteen täytäntöönpanojärjestelmään sopivaksi. Artiklassa säilytetään jäsenvaltioiden mahdollisuus suorittaa alueellaan tutkintoja komission puolesta mutta annetaan lisäksi kansallisille kilpailuviranomaisille mahdollisuus toteuttaa tutkintatoimenpiteitä myös toisen jäsenvaltion kilpailuviranomaisen puolesta. Säännös on tarpeen, jotta mahdollistettaisiin tehokas yhteistyö jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten välillä. Yhteistyö mahdollistaa kansallisille kilpailuviranomaisille sellaisten tapausten käsittelyn, joita koskevat todisteet löytyvät osittain toisesta jäsenvaltiosta. Ilman tällaista mahdollisuutta EY:n kilpailusääntöjen hajautettu soveltaminen vaikeutuisi huomattavasti.

VI LUKU - SEURAAMUKSET

22 artikla - Sakot

Nykyisen asetuksen N:o 17 15 artiklan nojalla voidaan määrätä kahdenlaisia sakkoja: sakkoja menettelysääntöjen rikkomisesta (tietopyynnöt, kieltäytyminen tarkastuksesta jne.) ja sakkoja 81 ja 82 artiklan aineellisoikeudellisesta rikkomisesta.

1 kohdassa muutetaan menettelysääntöjen rikkomisesta määrättäviä sakkoja, jotka nykyisessä asetuksessa N:o 17 voivat vaihdella 100 ja 5000 euron välillä. Näillä määrillä ei enää ole ehkäisevää vaikutusta. Tarkoitus on mukauttaa menettelysääntöjen rikkomisesta määrättävät sakot vastaamaan EHTY:n perustamissopimusta, jossa kyseisille rikkomisille määrätään sakko, jonka enimmäismäärä on yksi prosentti vuosittaisesta liikevaihdosta (47 artikla). Ehdotetussa asetuksessa määrätään myös seuraamuksia kieltäytymisestä vastaamaan suullisiin kysymyksiin tarkastusten aikana ja sinettien rikkomisesta.

2 kohta koskee aineellisoikeudellisten sääntöjen rikkomisesta määrättäviä sakkoja. Näiden sakkojen tasoa ei ehdoteta nostettavaksi (sakko on enintään 10 prosenttia liikevaihdosta). Rikkomisten luetteloon on kuitenkin lisättävä välitoimien määräämistä koskevan päätöksen rikkominen ja päätöksellä velvoittaviksi tehtyjen sitoumusten noudattamatta jättäminen.

4 kohdassa vahvistetaan uusi sääntö, jota sovelletaan rikkomisiin, joihin on syyllistynyt yritysten yhteenliittymä. Perustamissopimus mahdollistaa sakkojen määräämisen yhteenliittymille EY:n kilpailuoikeuden rikkomisen vuoksi. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että sakon suuruus voidaan laskea yhteenliittymän jäsenten liikevaihdon perusteella. Käytännössä määrätyn sakon periminen on usein mahdotonta: yhteenliittymillä on harvoin tarpeeksi omia varoja maksun suorittamiseksi ja oikeudelliset keinot sakon perimiseksi yhteenliittymän jäseniltä puuttuvat. Tämän vuoksi ehdotetaan uutta sääntöä, joka mahdollistaa komissiolle sakon perimisen yhteenliittymän jäseniltä, jos yhteenliittymä ei sitä maksa.

23 artikla- Uhkasakot

Myös uhkasakkoja koskevia sääntöjä on muutettu verrattuna nykyiseen asetukseen N:o 17 (jossa uhkasakkojen suuruudeksi asetetaan 50-1000 euroa). Ehdotuksen mukaan enimmäismäärä suhteutetaan liikevaihtoon: 5 prosenttia keskimääräisestä päivittäisestä liikevaihdosta kultakin viivästyspäivältä. Tämä on myös EHTY:n perustamissopimuksessa vahvistettu määrä (47 artikla).

Uusien päätöstyyppien eli sitoumusten hyväksymistä koskevien päätösten ja välitoimia koskevien päätösten käyttöönotto edellyttää lisäksi, että yrityksille voidaan määrätä uhkasakkoa, jos ne eivät noudata kyseisessä päätöksessä hyväksyttyjä sitoumuksia.

VII LUKU - VANHENTUMISAJAT

24 artikla - Seuraamusten määräämiseen sovellettavat vanhentumisajat

Kyseiseen artiklaan siirretään asetuksessa 2988/74 annetut vanhentumisaikoja koskevat säännöt, jotka näin yhdistetään ehdotettuun asetukseen. Tämän seurauksena asetus 2988/74 ei enää koske ehdotetun asetuksen soveltamisalaan kuuluvia sakkoja tai uhkasakkoja.

Vanhentumisaikoja koskevat säännökset on mukautettu uuteen täytäntöönpanojärjestelmään. Ainoa merkittävä muutos koskee ehdotetun asetuksen mukaista hajautettua soveltamista: asetuksen 2988/74 nojalla jäsenvaltioiden toimenpiteet keskeyttävät vanhentumisen vain, jos jäsenvaltiot toimivat komission pyynnöstä. Tämä ehto poistetaan, ja vanhentuminen keskeytyy myös kansallisten kilpailuviranomaisten soveltaessa 81 tai 82 artiklaa riippumatta komission pyynnöstä.

25 artikla - Täytäntöönpanon vanhentumisajat

Kuten 24 artikla, tämäkin artikla vastaa asetuksessa 2988/74 säädettyjä vanhentumisaikoihin sovellettavia sääntöjä, jotka sisällytetään ehdotettavaan asetukseen. Muutokset ovat samat kuin 24 artiklassa.

VIII LUKU - KUULEMINEN JA SALASSAPITO

26 artikla - Osapuolten, kantelijoiden ja muiden kolmansien kuuleminen

Komissio on kehittänyt nykyisen asetuksen N:o 17 19 artiklan perusteella käytännön, joka käsittää asianomaisten oikeudenmukaisen kuulemisen ja tiedonsaantioikeuden, joka on osittain määritelty asiakirjoihin tutustumisesta vuonna 1997 annetussa tiedonannossa. Artiklassa ehdotetaan, että oikeus saada tietoja asiakirjoista vahvistetaan mutta yksityiskohdat määritellään myöhemmin annettavassa komission tiedonannossa.

27 artikla - Salassapitovelvollisuus

1 kohta vastaa nykyisessä asetuksessa N:o 17 olevan 20 artiklan 1 kohtaa. Siinä rajoitetaan sellaisten tietojen käyttö, jotka on saatu 17-21 artiklan perusteella, vain kyseisen pyynnön tai tarkastuksen tarkoituksiin. Asetuksen 27 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa on kuitenkin otettava huomioon asetuksen 12 ja 15 artiklassa säädetyt yksityiskohtaisemmat säännöt.

2 kohdassa sisällytetään nykyisessä asetuksessa N:o 17 olevan 20 artiklan 2 kohdassa asetetun salassapitovelvollisuuden piiriin kaikki kansallisten kilpailuviranomaisten ehdotetun asetuksen nojalla vaihtamat luottamukselliset tiedot. Säännös täydentää 13 artiklan 2 kohdassa vahvistettuja suojatoimenpiteitä.

IX LUKU - RYHMÄPOIKKEUKSET

28 artikla - Ryhmäpoikkeusasetusten antaminen

Neuvosto on tähän mennessä valtuuttanut komission antamaan ryhmäpoikkeusasetuksia vertikaalisten sopimusten, teollis- ja tekijänoikeuksien, erikoistumissopimusten sekä tutkimus- ja kehityssopimusten alalla, vakuutusalalla ja tietyillä liikenteen aloilla.

Artiklassa vahvistetaan valtuudet ja edellytykset, joiden mukaan komissio voi antaa ryhmäpoikkeusasetuksia. Ryhmäpoikkeusasetusten antaminen edellyttää kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevän neuvoa-antavan komitean kuulemista kahteen otteeseen.

29 artikla - Peruuttaminen yksittäistapauksessa

1 kohdassa säädetään nykyisen lainsäädännön tavoin, että komissiolla on valta peruuttaa ryhmäpoikkeuksesta johtuva etu tulevaisuuden osalta, jos se katsoo erillisen arvioinnin perusteella, että tietty sopimus ei täytä 81 artiklan 3 kohdan edellytyksiä.

2 kohdassa ehdotetaan, että kansallisille kilpailuviranomaisille annetaan valtuudet peruuttaa ryhmäpoikkeusasetuksien soveltamisesta johtuva etu omalla alueellaan, jos kyseinen alue muodostaa erilliset maantieteelliset markkinat. Tällä hetkellä kansallisten kilpailuviranomaisten valtuudet tämän osalta koskevat vain vertikaalisia sopimuksia [5]. Jotta varmistettaisiin ryhmäpoikkeusasetusten, jotka ovat yhteisön säädöksiä, johdonmukainen soveltaminen, on tarpeen säätää, että komissiota on kuultava etukäteen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisesta johtuvan edun peruuttamista koskevista kansallisista päätöksistä (ks. ehdotetun asetuksen 11 artiklan 4 kohta).

[5] Ks. perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin annetun asetuksen N:o 19/65/ETY muuttamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1215/1999 1 artiklan 4 kohta.

30 artikla - Asetus soveltamisalan rajoittamisesta

Artiklassa säädetään, että komissio voi sisällyttää ryhmäpoikkeusasetuksiin toimivallan, jonka nojalla se voi antamalla asetuksen jättää niiden soveltamisalan ulkopuolelle tietyillä merkityksellisillä markkinoilla sovellettavat tietyt sopimukset tai menettelytavat. Kilpailunvastaiset vaikutukset johtuvat usein rinnakkaisten sopimusten tai sopimusten verkostojen olemassaolosta [6]. Tällaisissa tapauksissa poikkeuksen peruuttaminen erikseen jokaisen sopimuksen tai verkoston osalta olisi tehotonta. Oikea lähestymistapa on lopettaa ryhmäpoikkeuksen soveltaminen tietyillä markkinoilla.

[6] Ks. asetuksen 1215/1999 1 artiklan 2 kohta.

X LUKU - YLEISET SÄÄNNÖKSET

31 artikla - Päätösten julkistaminen

Artikla vastaa nykyisessä asetuksessa N:o 17 olevaa 21 artiklaa.

32 artikla - Yhteisöjen tuomioistuimen valvonta

Ehdotus vastaa nykyisessä asetuksessa N:o 17 olevaa 17 artiklaa.

33 artikla - Soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen

Artiklassa määritellään alat, joilla asetusta ei sovelleta. Kyse on tietyistä meri- ja lentoliikenteen aloista, joita nykyiset 81 ja 82 artiklan täytäntöönpanosäännöt eivät koske (ks. asetukset 4056/86 ja 3975/87).

34 artikla - Täytäntöönpanosäännökset

Artiklassa säädetään komission oikeudesta antaa asetuksen täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä ja luetellaan tiettyjä aloja, joita tällaiset säännöt erityisesti voivat koskea.

XI LUKU - SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

35 artikla - Siirtymäsäännökset

1 kohdassa selvennetään, että nykyisten asetusten N:o 17, 1017/68, 4056/86 ja 3975/87 nojalla tehdyt ilmoitukset ja hakemukset ovat ehdotetun asetuksen soveltamispäivästä alkaen mitättömiä.

1 kohdan toisessa alakohdassa esitetään uuden järjestelyn käyttöönottoa koskeva päätelmä. Alakohdassa säädetään, että nykyisten poikkeuspäätösten voimassaoloaika päättyy asetuksen voimaantulopäivänä.

2 kohdalla varmistetaan, että kaikki nykyisten asetusten N:o 17, 1017/68, 4056/86 ja 3975/87 nojalla toteutetut menettelyt ovat päteviä myös ehdotetun asetuksen nojalla. Esimerkiksi nykyisen asetuksen N:o 17 3 ja 15 artiklan nojalla aloitetut menettelyt jatkuvat myös ehdotetun asetuksen nojalla ja niihin sovelletaan uusia sääntöjä niiden soveltamispäivästä alkaen.

36 artikla - Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten nimeäminen

Artiklassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus valtuuttaa kansalliset kilpailuviranomaisensa soveltamaan 81 ja 82 artiklaa täysimääräisesti, jos asetuksen 6 artiklan lisäksi tarvitaan muita kansallisia toimenpiteitä. Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten täydellinen toimivalta on välttämätön edellytys 81 ja 82 artiklan tehokkaalle soveltamiselle uudessa hajautetussa täytäntöön- panojärjestelmässä. Se on myös kilpailuviranomaisten verkoston moitteettoman toiminnan edellytys. Ilman sitä asioiden käsittelyä ei voida kohdentaa suunnitellulla tavalla ja komissio joutuu hoitamaan kohtuuttoman suuren osan asioista, jotka koskevat sellaisen jäsenvaltion markkinoita, jonka viranomaiset eivät voi soveltaa 81 ja 82 artiklaa.

37 artikla - Asetuksen 1017/68 muuttaminen

Artiklalla kumotaan asetukseen 1017/68 sisältyvät erityiset menettelysäännöt, mutta jätetään voimaan kyseiseen asetukseen sisältyvät aineellisoikeudelliset säännöt. Muutokset ovat tarpeen myös liikenteen alan käsittävän täytäntöönpanojärjestelmän luomiseksi.

38 artikla - Asetuksen 2988/74 muuttaminen

Artiklalla lopetetaan asetuksen 2988/74 soveltaminen ehdotetun asetuksen mukaisiin sakkoihin tai uhkasakkoihin.

39 artikla - Asetuksen 4056/86 muuttaminen

Artiklalla kumotaan asetukseen 4056/86 sisältyvät erityiset menettelysäännöt, mutta jätetään voimaan kyseiseen asetukseen sisältyvät aineellisoikeudelliset säännöt. Muutokset ovat tarpeen myös liikenteen alan käsittävän täytäntöönpanojärjestelmän luomiseksi.

40 artikla - Asetuksen 3975/87 muuttaminen

Artiklalla kumotaan asetukseen 3975/87 sisältyvät erityiset menettelysäännöt, mutta jätetään voimaan kyseiseen asetukseen sisältyvät aineellisoikeudelliset säännöt. Muutokset ovat tarpeen myös liikenteen alan käsittävän täytäntöönpanojärjestelmän luomiseksi.

41 artikla - Kumotut säädökset

Artiklassa luetellaan uudella asetuksella korvattavat asetukset.

42 artikla - Voimaantulo

Artikla koskee asetuksen voimaantuloa.

2000/0243 (CNS)

Ehdotus NEUVOSTON ASETUKSEKSI perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta ja asetusten (ETY) N:o 1017/68, (ETY) N:o 2988/74, (ETY) N:o 4056/86 ja (ETY) N:o 3975/87 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 83 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [7],

[7] EYVL C

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [8],

[8] EYVL C

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [9],

[9] EYVL C

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Jos luodaan järjestely sen varmistamiseksi, että kilpailu yhteismarkkinoilla ei vääristy, on huolehdittava perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan tehokkaasta ja yhtenäisestä soveltamisesta yhteisössä. Perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus, 6 päivänä helmikuuta 1962 annettu neuvoston asetus N:o 17 [10], on mahdollistanut sellaisen yhteisön kilpailupolitiikan kehittämisen, joka on edistänyt kilpailukulttuurin leviämistä yhteisössä. Nyt on kuitenkin aika tarkistaa mainitun asetuksen säännöksiä saatujen kokemusten perusteella, jotta säännökset voidaan sopeuttaa yhdentyneiden markkinoiden ja yhteisön tulevan laajentumisen aiheuttamiin haasteisiin.

[10] EYVL 13, 21.2.1962, s. 204. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1216/1999 (EYVL L 148, 15.6.1999, s. 5).

(2) On erityisesti tarkasteltava uudelleen kilpailua rajoittavia sopimuksia koskevaan kieltoon 81 artiklan 3 kohdassa määrätyn poikkeuksen toimintatapaa. Perustamissopimuksen 83 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti on syytä ottaa huomioon tarve turvata tehokas valvonta ja tarve yksinkertaistaa hallintoa niin paljon kuin mahdollista.

(3) Asetuksella N:o 17 luodulla keskitetyllä järjestelmällä ei enää pystytä varmistamaan tasapainoa näiden kahden tavoitteen välillä. Se haittaa jäsenvaltioiden tuomioistuimia ja kilpailuviranomaisia niiden soveltaessa yhteisön kilpailusääntöjä, ja siihen sisältyvä ilmoitusjärjestelmä estää komissiota keskittymästä vakavimpien rikkomisten torjumiseen. Se merkitsee myös huomattavia kustannuksia yrityksille.

(4) Kyseinen järjestelmä on syytä korvata poikkeuksen suoraan sovellettavuuteen perustuvalla järjestelmällä, jossa jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset ja tuomioistuimet voivat Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuvan, 81 artiklan 1 kohdan ja 82 artiklan suoraa soveltamista koskevan toimivallan lisäksi soveltaa myös 81 artiklan 3 kohtaa.

(5) On syytä tarkentaa, että asetuksen N:o 17 perusteella kehitetyn oikeuskäytännön mukaisesti 81 artiklan 3 kohdan edellytysten täyttymistä koskeva todistustaakka kuuluu sille osapuolelle, joka vetoaa kyseisestä määräyksestä saatavaan etuun: kyseinen osapuoli pystyy yleensä parhaiten osoittamaan, että mainitun kohdan edellytykset täyttyvät.

(6) Yhteisön kilpailusääntöjen tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi kansallisten kilpailuviranomaisten osallistumista siihen on lisättävä. Tätä varten niillä on oltava valtuudet soveltaa yhteisön oikeutta.

(7) Kansallisilla tuomioistuimilla on olennainen tehtävä yhteisön kilpailusääntöjen soveltamisessa. Tuomioistuimet turvaavat yhteisön oikeuteen perustuvat yksilön oikeudet antamalla sitovia päätöksiä niiden välisissä riita-asioissa ja erityisesti määräämällä vahingonkorvauksia rikkomisesta vahinkoa kärsineille. Kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on täydentää tältä osin jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten toimintaa. On siis tarpeen sallia tuomioistuinten soveltaa perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa täysimääräisesti.

(8) Taloudellisiin toimijoihin yhteisössä sovellettavien kilpailusääntöjen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi, on tarpeen säätää 83 artiklan 2 kohdan e alakohdan perusteella 81 ja 82 artiklan ja kansallisen kilpailuoikeuden välisestä suhteesta siten, että estetään kansallisen kilpailuoikeuden soveltaminen kyseissä artikloissa tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin.

(9) Vaikka uudessa järjestelmässä sääntöjen soveltamista hajautetaan, yhteisön oikeuden yhdenmukaisuus edellyttää, että säännöt määritetään jatkossa keskitetysti. Tätä varten komissiolle on myönnettävä yleinen toimivalta antaa ryhmäpoikkeusasetuksia oikeudellisten puitteiden mukauttamiseksi ja tarkentamiseksi. Tätä toimivaltaa on käytettävä tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten kanssa. Se ei saa rajoittaa neuvoston asetusten (ETY) N:o 1017/68 [11], (ETY) N:o 4056/86 [12] ja (ETY) N:o 3975/87 [13] soveltamista liikenteen alalla.

[11] EYVL L 175, 23.7.1968, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjalla.

[12] EYVL L 378, 31.12.1986, s. 4. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjalla.

[13] EYVL L 374, 31.12.1987, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2410/92 (EYVL L 240, 24.8.1992, s. 18).

(10) Koska ilmoitusjärjestelmä poistuu, avoimuuden lisäämiseksi voi olla hyödyllistä säätää velvoitteesta rekisteröidä tietyn tyyppiset sopimukset. Komissiolle on annettava valtuudet tällaisen rekisteröintivelvoitteen asettamiseen. Jos rekisteröintijärjestelmä otetaan käyttöön, rekisteröinti ei merkitse oikeutta saada päätös rekisteröidyn sopimuksen yhteensopivuudesta perustamissopimuksen kanssa eikä se saa estää oikeuskeinojen tehokasta käyttöä rikkomistapauksissa.

(11) Valvoakseen perustamissopimuksen määräysten soveltamista komission on voitava osoittaa yrityksille tai yritysten yhteenliittymille päätöksiä, joissa ne määrätään lopettamaan 81 ja 82 artiklan rikkominen. Vaikka komissio ei määrääkään sakkoa, sen on voitava tehdä päätöksiä, joissa todetaan rikkomisen tapahtuneen, myös sen jälkeen kun rikkominen on loppunut, jos asiaan liittyy oikeutettu etu. Asetuksessa on myös syytä mainita erikseen yhteisöjen tuomioistuimen tunnustama komission oikeus päättää välitoimenpiteistä.

(12) Jos yritykset esittävät komissiolle kieltopäätökseen tähtäävän menettelyn yhteydessä sitoumuksia komission vastalauseiden perusteella, komission on voitava tehdä päätös, jonka mukaan sitoumukset ovat yrityksiä velvoittavia, jotta kolmannet voivat vedota sitoumuksiin kansallisissa tuomioistuimissa ja jotta niiden noudattamatta jättämisestä voidaan määrätä sakkoja ja uhkasakkoja ilman että päätöksessä otetaan kantaa 81 artiklan tai 82 artiklan soveltamiseen.

(13) Poikkeustapauksissa ja yhteisön yleisen edun niin vaatiessa voi olla tarpeen, että komissio tekee päätöksen, jossa se toteaa, että 81 artiklassa tai 82 artiklassa asetettua kieltoa ei sovelleta; tällöin tarkoituksena on oikeuden selventäminen ja sen johdonmukaisen soveltamisen varmistaminen yhteisössä.

(14) Komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten välisen viranomaisten verkoston, joka soveltaa yhteisön kilpailusääntöjä tiiviissä yhteistyössä, muodostamiseksi on tarpeen luoda tietojensaanti- ja kuulemisjärjestelmiä ja mahdollistaa myös luottamuksellisten tietojen vaihto verkoston jäsenten välillä antaen riittävät takuut yrityksille.

(15) Sekä kilpailusääntöjen johdonmukaisen soveltamisen takaamiseksi että verkoston moitteettoman hallinnoinnin varmistamiseksi on välttämätöntä säilyttää sääntö, jonka mukaan jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset lopettavat ilman eri toimenpiteitä asian käsittelyn komission aloittaessa menettelyn.

(16) Jotta käsiteltävät asiat voitaisiin kohdentaa verkostossa parhaalla mahdollisella tavalla, on annettava yleinen säännös, jonka mukaan kilpailuviranomainen voi keskeyttää tai lopettaa asian käsittelyn, jos toinen viranomainen käsittelee tai on käsitellyt kyseistä asiaa, sillä tavoitteena on, että kutakin asiaa käsittelee ainoastaan yksi viranomaisen. Säännöksellä ei pidä estää yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä komissiolle annettua mahdollisuutta hylätä kantelu yhteisön edun puuttumisen perusteella myös tapauksissa, joissa kilpailuviranomainen ei ole ilmoittanut aikovansa käsitellä asiaa.

(17) Asetuksella N:o 17 perustettu kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevä neuvoa-antava komitea on toiminut erittäin tyydyttävällä tavalla. Komitea soveltuu erinomaisesti myös uuteen hajautettuun täytäntöönpanojärjestelmään. Uusien säännösten on syytä perustua asetukseen N:o 17 ja samalla komitean toimintaa on tehostettava. Sen vuoksi hyödyllistä antaa komitealle mahdollisuus esittää lausuntonsa kirjallisessa menettelyssä. Neuvoa-antava komitean on myös voitava toimia keskustelufoorumina jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten käsittelemissä asioissa ja edistää osaltaan yhteisön kilpailusääntöjen johdonmukaista soveltamista jatkossakin.

(18) Kilpailusääntöjen johdonmukainen soveltaminen edellyttää myös jäsenvaltioiden tuomioistuinten ja komission välisten yhteistyöjärjestelyjen käyttöönottoa. On erityisen hyödyllistä antaa kansallisille tuomioistuimille mahdollisuus pyytää komissiolta tietoja tai lausuntoja yhteisön kilpailuoikeuden soveltamisesta. Toisaalta on tarpeen antaa komissiolle ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille mahdollisuus esittää kirjallisia tai suullisia huomautuksia tuomioistuimissa tapauksissa, joissa sovelletaan 81 tai 82 artiklan määräyksiä. On syytä varmistaa, että komissiolla ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisilla on mahdollisuus saada riittävät tiedot kansallisissa tuomioistuimissa aloitetuista menettelyistä.

(19) Oikeusvarmuuden ja yhteisön kilpailusääntöjen yhtenäisen soveltamisen takaamiseksi rinnakkaisen toimivallan järjestelmässä, ristiriitaisten päätösten tekemistä on vältettävä. Kun komissio on tehnyt päätöksen, jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten ja tuomioistuinten on tehtävä kaikkensa välttääkseen sen kanssa ristiriitaiset päätökset. On lisäksi muistettava, että kansalliset tuomioistuimet voivat esittää yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntöjä.

(20) Komissiolla on oltava koko yhteisön kattavat valtuudet vaatia tietoja ja suorittaa tarkastuksia, jotka ovat tarpeen 81 artiklassa kiellettyjen sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen sekä 82 artiklassa kielletyn määräävän aseman väärinkäytön toteamiseksi. Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten on toimittava komission kanssa aktiivisessa yhteistyössä näitä valtuuksia käytettäessä.

(21) Koska kilpailusääntöjen rikkomisen selville saaminen on yhä vaikeampaa, kilpailun tehokkaan suojelun varmistamiseksi on tarpeen täydentää komission tutkintavaltuuksia. Komissiolle on annettava valtuudet kuulla kaikkia henkilöitä, joilla voi olla hyödyllisiä tietoja, ja kyseisten lausuntojen tallentaminen on mahdollistettava. Komission valtuuttamilla toimihenkilöillä on tarkastusten aikana oltava toimivalta laittaa sinettejä sekä vaatia tarkastuksen kohteeseen ja tarkoitukseen liittyviä tietoja.

(22) On hyödyllistä täsmentää yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti kansallisten tuomioistuinten toimivaltuuksia tilanteissa, joissa niiden on kansallisen oikeuden mukaisesti vahvistettava toimenpiteitä, jotka mahdollistavat virka-avun käyttämisen päätöksellä määrätyn tarkastuksen toteuttamiseksi yrityksen vastustaessa sitä.

(23) Kokemukset ovat myös osoittaneet, että yritysten johtajat ja työntekijät säilyttävät usein ammattiasiakirjoja kodeissaan. Tarkastusten tehokkuuden säilyttämiseksi, komission valtuuttamille toimihenkilöille on annettava valtuudet päästä kaikkiin tiloihin, joissa ammattiasiakirjoja voidaan säilyttää, mukaan lukien yksityiskodit. Näiden valtuuksien käyttäminen edellyttää kuitenkin oikeusviranomaisen määräystä.

(24) Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten mahdollisuuksien parantamiseksi soveltaa tehokkaasti 81 ja 82 artiklaa, on hyödyllistä sallia toimenpiteet toisten viranomaisten avustamiseksi tutkinnassa.

(25) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan noudattamisen sekä yrityksille ja yritysten yhteenliittymille tällä asetuksella säädettyjen velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi on voitava määrätä sakkoja ja uhkasakkoja. On syytä vahvistaa myös menettelysääntöjen rikkomisiin sovellettavat asianmukaiset sakkojen määrät.

(26) Sakkojen ja uhkasakkojen määräämiseen liittyviä vanhentumisaikoja koskevat säännöt vahvistetaan neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2988/74 [14], joka kattaa myös liikenteen alalla sovellettavat seuraamukset. Rinnakkaisen toimivallan järjestelmässä vanhentumisajan keskeytymiseen johtavien toimien ryhmään on tarpeen lisätä jäsenvaltion kilpailuviranomaisten itsenäisesti toteuttamat menettelyt. Sääntelyn selkeyden vuoksi on suotavaa muuttaa asetusta (ETY) N:o 2988/74 siten, että sen soveltamisalan ulkopuolelle jätetään tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat seikat ja sisällyttää tähän asetukseen vanhentumisaikaa koskevia säännöksiä.

[14] EYVL L 319, 29.11.1974, s. 1.

(27) Asianomaisille yrityksille on myönnettävä oikeus siihen, että komissio kuulee niitä; kolmansilla, joiden etua päätös saattaa koskea, on oltava tilaisuus esittää huomautuksensa etukäteen, ja tehtyjen päätösten laajasta julkisuudesta on huolehdittava. Samalla kun varmistetaan yritysten puolustautumisoikeudet ja erityisesti tiedonsaantioikeus, on välttämätöntä suojella liikesalaisuuksia. Lisäksi olisi varmistettava, että verkoston sisäinen tietojenvaihto on suojattua.

(28) Koska yhteisöjen tuomioistuin valvoo perustamissopimuksessa määritellyin edellytyksin kaikkia päätöksiä, jotka komissio tekee tätä asetusta soveltaen, tuomioistuimelle on annettava perustamissopimuksen 229 artiklan mukaisesti täysi harkintavalta niiden komission päätösten osalta, joilla se määrää sakkoja tai uhkasakkoja.

(29) Asetuksella N:o 17 täytäntöönpannut, perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan periaatteet antavat yhteisön toimielimille keskeisen aseman, joka on tarpeen säilyttää; samalla on kuitenkin lisättävä jäsenvaltioiden osallistumista yhteisön kilpailusääntöjen soveltamiseen. Perustamissopimuksen 5 artiklassa tarkoitettujen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti tässä asetuksessa säädetään ainoastaan vähimmäisvaatimuksista sen tavoitteen saavuttamiseksi, eli yhteisön kilpailusääntöjen tehokkaan soveltamisen mahdollistamiseksi, eikä siinä ylitetä sitä, mikä on tämän vuoksi tarpeen.

(30) Koska oikeuskäytäntö on vahvistanut, että kilpailusääntöjä sovelletaan liikenteen alalla, se on saatettava tämän asetuksen menettelysäännösten soveltamisalaan. Tästä syystä asetuksia (ETY) N:o 1017/68, (ETY) N:o 4056/86 ja (ETY) N:o 3975/87 on muutettava siten, että poistetaan niiden sisältämät erityiset menettelysäännökset.

(31) Tämän asetuksen nojalla käyttöön otettavan järjestelmän vuoksi on kumottava liikenteen jättämisestä neuvoston asetuksen N:o 17 soveltamisalan ulkopuolelle 26 päivänä marraskuuta 1962 annettu neuvoston asetus N:o 141 [15], perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 2 päivänä maaliskuuta 1965 annettu neuvoston asetus N:o 19/65/ETY [16], perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 20 päivänä joulukuuta 1971 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2821/71 [17], perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin lentoliikenteen alalla 14 päivänä joulukuuta 1987 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3976/87 [18], perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin vakuutusalalla 31 päivänä toukokuuta 1991 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1534/91 [19] ja perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta linjaliikennettä harjoittavien varustamojen sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin (konsortiot) 25 päivänä helmikuuta 1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 479/92 [20],

[15] EYVL 124, 28.11.1962, s. 2751. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella N:o 1002/67/ETY (EYVL 306, 16.12.1967, s. 1).

[16] EYVL 36, 6.3.1965, s. 533. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1215/1999 (EYVL L 148, 15.6.1999, s. 1).

[17] EYVL L 285, 29.12.1971, s. 46. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjalla.

[18] EYVL L 374, 31.12.1987, s. 9. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjalla.

[19] EYVL L 143, 7.6.1991, s. 1.

[20] EYVL L 55, 29.2.1992, s. 3. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjalla.

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

PERUSSÄÄNNÖKSET

1 artikla

Suora sovellettavuus

Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka eivät täytä mainitun artiklan 3 kohdan edellytyksiä, sekä perustamissopimuksen 82 artiklassa tarkoitettu määräävän aseman väärinkäyttö ovat kiellettyjä, eikä tämä edellytä ennakolta tehtyä päätöstä.

2 artikla

Todistustaakka

Kaikissa perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamismenettelyissä kansallisella ja yhteisön tasolla 81 artiklan 1 kohdan tai 82 artiklan määräysten rikkomista koskeva todistustaakka kuuluu osapuolelle, joka esittää määräyksiä rikottavan. Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan edellytysten täyttymistä koskeva todistustaakka kuuluu sen sijaan osapuolelle, joka vetoaa kyseisestä kohdasta johtuvaan etuun.

3 artikla

81 ja 82 artiklan ja kansallisen kilpailuoikeuden välinen suhde

Jos perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitettu sopimus, yritysten yhteenliittymien päätös tai yhdenmukaistettu menettelytapa taikka 82 artiklassa tarkoitettu määräävän aseman väärinkäyttö on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan yhteisön kilpailuoikeutta kansallisen kilpailuoikeuden sijaan.

II LUKU

TOIMIVALTA

4 artikla

Komission toimivalta

1. Komissiolla on tässä asetuksessa vahvistetut valtuudet perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamiseksi.

2. Komissio voi antamallaan asetuksella määritellä, minkätyyppiset 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat kuuluvat yrityksille asetetun rekisteröimisvelvoitteen piiriin. Tällöin komissio määrittelee myös rekisteröimistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä velvoitteen noudattamatta jättämisestä aiheutuvat seuraamukset. Sopimuksen, yhteenliittymän päätöksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan rekisteröiminen ei anna rekisteröiville yrityksille tai yritysten yhteenliittymille mitään oikeuksia, eikä se estä tämän asetuksen soveltamista.

5 artikla

Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten toimivalta

Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisilla on toimivalta soveltaa yksittäistapauksissa perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan kieltoa, jos 81 artiklan 3 kohdassa asetetut edellytykset eivät täyty, ja 82 artiklan kieltoa. Toimiessaan omasta aloitteestaan tai kantelun perusteella ne voivat tehdä päätöksen, jolla määrätään rikkomisen lopettamisesta, toteutetaan välitoimenpiteitä, hyväksytään sitoumuksia tai määrätään sakkoa, uhkasakkoa taikka muita kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä seuraamuksia. Jos viranomaiset katsovat hallussaan olevien tietojen perusteella, että kiellon edellyttämät perusteet eivät täyty, ne voivat myös päättää, ettei niiden ole syytä toteuttaa toimenpiteitä.

6 artikla

Kansallisten tuomioistuinten toimivalta

Kansallisilla tuomioistuimilla, joihin perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan rikkomista koskevassa asiassa vedotaan, on myös toimivalta soveltaa 81 artiklan 3 kohdan määräyksiä.

III LUKU

KOMISSION PÄÄTÖKSET

7 artikla

Rikkomisen toteaminen ja lopettaminen

1. Jos komissio toteaa kantelun perusteella tai omasta aloitteestaan, että perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklaa rikotaan, se voi päätöksellään määrätä asianomaiset yritykset tai yritysten yhteenliittymät lopettamaan todetun rikkomisen. Komissio voi asettaa niille kaikki tarvittavat velvoitteet, mukaan lukien rakenteelliset korjaustoimenpiteet. Jos komissiolla on oikeutettu etu asiassa, se voi myös todeta tapahtuneen rikkomisen, joka on jo päättynyt.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kantelun voivat tehdä jäsenvaltiot taikka luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka katsovat asian koskevan oikeutettua etuaan.

8 artikla

Välitoimenpiteet

1. Kiireellisissä tapauksissa, joissa vaarana on aiheuttaa kilpailulle vakavaa ja peruuttamatonta haittaa, komissio voi omasta aloitteestaan tehdä päätöksen välitoimenpiteistä, jos ensi näkemältä on todettavissa, että kyse on rikkomisesta.

2. Tämän artiklan 1 kohdan mukaista päätöstä sovelletaan enintään vuoden ajan, mutta sen voimassaoloa voidaan jatkaa.

9 artikla

Sitoumukset

1. Jos komissio aikoo tehdä päätöksen, jossa rikkominen määrätään lopetettavaksi, ja kun asianomaiset yritykset esittävät sitoumuksia komission vastalauseiden poistamiseksi, komissio voi päätöksellään määrätä kyseisten sitoumusten noudattamisen yrityksille pakolliseksi. Päätös tehdään määräajaksi.

2. Riippumatta siitä, onko perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan määräyksiä rikottu tai rikotaanko niitä edelleen, päätös lopettaa menettelyn.

3. Komissio voi aloittaa menettelyn uudelleen:

a) jos jokin päätöksen perusteena ollut olennainen tosiseikka on muuttunut;

b) jos asianomaiset yritykset rikkovat sitoumuksiaan; tai

c) jos päätös on perustunut puutteellisiin, virheellisiin tai harhaanjohtaviin tietoihin.

10 artikla

Soveltamatta jättämisen toteaminen

Yhteisön yleistä etua koskevista syistä komissio voi omasta aloitteestaan tehdä päätöksen, jossa todetaan, että komission hallussa olevien tietojen perusteella perustamissopimuksen 81 artiklaa ei voida soveltaa sopimukseen, yritysten yhteenliittymien päätökseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan, koska joko 81 artiklan 1 kohdan edellytykset eivät täyty tai 81 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät.

Komissio voi tehdä vastaavanlaisen toteamuksen perustamissopimuksen 82 artiklan osalta.

IV LUKU

YHTEISTYÖ KANSALLISTEN VIRANOMAISTEN JA TUOMIOISTUINTEN KANSSA

11 artikla

Komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten välinen yhteistyö

1. Komissio ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset soveltavat yhteisön kilpailusääntöjä tiiviissä yhteistyössä.

2. Komissio toimittaa jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille viipymättä jäljennökset tärkeimmistä asiakirjoista, jotka se on hankkinut 7, 8, 9 ja 10 artiklaa soveltamalla.

3. Kun jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten käsiteltäväksi on tuotu perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan soveltamista koskeva asia tai kun ne soveltavat kyseisiä artikloja omasta aloitteestaan, niiden on ilmoitettava asiasta komissiolle menettelyn alussa.

4. Kun jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset aikovat tehdä perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisesti päätöksen, jossa määrätään lopettamaan rikkominen, hyväksytään sitoumuksia tai evätään ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisesta johtuvat edut, viranomaisten on ensin kuultava asiasta komissiota. Viranomaiset toimittavat komissiolle viimeistään kuukautta ennen päätöksen tekemistä yhteenvedon ja jäljennökset tärkeimmistä menettelyyn liittyvistä viranomaisasiakirjoista. Viranomaisten on komission pyynnöstä toimitettava jäljennöksiä myös muista asiakirjoista.

5. Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset voivat kuulla komissiota kaikissa muissakin yhteisön oikeuden soveltamistapauksissa.

6. Kun komissio aloittaa tämän asetuksen nojalla tehtävään päätökseen tähtäävän menettelyn, jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset menettävät toimivaltansa perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan määräysten soveltamiseen.

12 artikla

Tietojenvaihto

1. Vaikka kansallisissa säännöksissä säädettäisiinkin toisin, komissio ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset voivat välittää toisilleen tietoa kaikista tosiseikoista tai oikeudellisista seikoista, luottamukselliset tiedot mukaan lukien, ja käyttää niitä todisteina.

2. Edellä 1 kohdan nojalla siirrettyjä tietoja voidaan käyttää ainoastaan yhteisön kilpailuoikeuden soveltamiseen. Siirrettyjen tietojen perusteella voidaan määrätä ainoastaan taloudellisia seuraamuksia.

13 artikla

Menettelyn keskeyttäminen tai lopettaminen

1. Jos kantelu on tehty useampien jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille tai jos useammat kilpailuviranomaiset aloittavat omasta aloitteestaan perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan mukaisen menettelyn saman sopimuksen, yhteenliittymien päätöksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan osalta, se seikka, että toinen viranomainen käsittelee asiaa, on muille viranomaisille riittävä peruste menettelyn keskeyttämiseen tai kantelun hylkäämiseen. Komissio voi hylätä kantelun myös sillä perusteella, että jonkin jäsenvaltion kilpailuviranomainen käsittelee asiaa.

2. Jos jäsenvaltion kilpailuviranomaisille tai komissiolle esitetään kantelu sopimuksesta, yhteenliittymien päätöksestä tai yhdenmukaistetusta menettelytavasta, jota toiset kilpailuviranomaiset ovat jo käsitelleet, kantelu voidaan hylätä.

14 artikla

Neuvoa-antava komitea

1. Kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa on kuultava ennen tämän asetuksen 7, 9, 10, 22 artiklan ja 23 artiklan 2 kohdan nojalla tehtävää päätöstä.

2. Neuvoa-antava komitea koostuu jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten edustajista. Kukin jäsenvaltio nimeää yhden edustajan, jonka sijalla voi hänen ollessaan estynyt toimia toinen edustaja.

3. Kuuleminen voi tapahtua komission koolle kutsumassa kokouksessa, jonka puheenjohtajana toimii komissio ja joka järjestetään aikaisintaan 14 päivän kuluttua kokouskutsun lähettämisestä. Jäsenvaltiot voivat hyväksyä kokouksen järjestämisen myös aikaisemmin kuin 14 päivän kuluttua kutsusta. Komissio liittää kokouskutsuun tutkittavana olevan asian tiivistelmän, jossa mainitaan tärkeimmät asiakirjat, sekä alustavan päätösluonnoksen. Neuvoa-antava komitea antaa lausunnon komission alustavasta päätösluonnoksesta. Se voi antaa lausuntonsa, vaikka jotkut sen jäsenistä tai heidän sijaisensa eivät ole läsnä.

4. Kuuleminen voi olla tapahtua myös kirjallisena menettelynä. Tällöin komissio asettaa jäsenvaltioille määräajan, jonka kuluessa niiden on esitettävä huomautuksensa. Komission on kuitenkin järjestettävä kokous, jos jokin jäsenvaltio sitä pyytää.

5. Lausunto esitetään kirjallisena ja liitetään päätösluonnokseen. Neuvoa-antava komitea voi suositella lausunnon julkistamista. Komissio voi päättää julkistaa lausunnon. Julkistamispäätöksessä otetaan asianmukaisesti huomioon yritysten oikeutetut edut sen suhteen, ettei niiden liikesalaisuuksia paljasteta.

6. Komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion pyynnöstä sisällyttää jäsenvaltion kilpailuviranomaisen käsittelemän asian neuvoa-antavan komitean kokouksen esityslistalle, jotta siitä voidaan keskustella ennen lopullisen päätöksen tekemistä.

15 artikla

Yhteistyö kansallisten tuomioistuinten kanssa

1. Jäsenvaltioiden tuomioistuimet voivat perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan soveltamismenettelyjen yhteydessä pyytää komissiolta sen hallussa olevia tietoja tai sen lausuntoa yhteisön kilpailusääntöjen soveltamiseen liittyvissä kysymyksissä.

2. Jäsenvaltioiden tuomioistuimet toimittavat komissiolle jäljennökset tuomioista, joissa sovelletaan perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklaa, kuukauden kuluessa tuomion antamisesta.

3. Yhteisön yleistä etua koskevista syistä komissio voi omasta aloitteestaan esittää jäsenvaltioiden tuomioistuimille kirjallisia tai suullisia huomautuksia menettelyissä, joihin liittyy perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan soveltamista koskevia kysymyksiä. Komissio voi pyytää jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisia edustamaan sitä. Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset voivat esittää myös omasta aloitteestaan kansallisille tuomioistuimilleen kirjallisia tai suullisia huomautuksia.

Komissio ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset voivat pyytää kansallisia tuomioistuimia toimittamaan kaikki tähän tarvittavat asiakirjat.

16 artikla

Yhteisön kilpailuoikeuden yhtenäinen soveltaminen

Perustamissopimuksen 10 artiklan ja yhteisön oikeuden yhtenäistä soveltamista koskevan periaatteen mukaisesti kansallisten tuomioistuinten ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten on tehtävä kaikkensa välttääkseen komission päätösten kanssa ristiriitaisten päätösten tekemistä.

V LUKU

TUTKINTAVALTUUDET

17 artikla

Tutkinta talouden aloittain

1. Jos jäsenvaltioiden välisen kaupan kehitys, hintojen joustamattomuus tai muut olosuhteet jollakin talouden alalla antavat aihetta epäillä, että kilpailu yhteismarkkinoilla on kyseisellä alalla rajoittunutta tai vääristynyttä, komissio voi toteuttaa kyseistä alaa koskevan yleisen tutkinnan ja pyytää tutkinnan yhteydessä kyseisellä alalla toimivilta yrityksiltä tietoja sekä tehdä tarkastuksia, jotka ovat tarpeen perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamiseksi.

Komissio voi erityisesti pyytää kyseisellä alalla toimivaa yritystä tai yritysten yhteenliittymää antamaan sille tiedoksi kaikki sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat.

2. Sovelletaan 18-23 artiklan säännöksiä soveltuvin osin.

18 artikla

Pyynnöt saada tietoja

1. Suorittaakseen tässä asetuksessa sille määrätyt tehtävät komissio voi pyytää kaikki tarvittavat tiedot jäsenvaltioiden hallituksilta ja kilpailuviranomaisilta sekä yrityksiltä ja yritysten yhteenliittymiltä.

2. Komissio mainitsee pyynnössään sen oikeusperustan, määräajan, jonka kuluessa tiedot on annettava, ja pyyntönsä tarkoituksen sekä 22 ja 23 artiklassa säädetyt seuraamukset virheellisten, puutteellisten tai harhaanjohtavien tietojen antamisesta.

3. Velvollisuus pyydettyjen tietojen antamiseen on yritysten omistajilla tai niiden edustajilla sekä oikeushenkilöiden, yhtiöiden tai oikeuskelpoisuutta vailla olevien yhteenliittymien osalta henkilöillä, joilla lain tai sääntöjen mukaan on kelpoisuus edustaa niitä. Asianmukaisesti valtuutetut lakimiehet voivat antaa pyydetyt tiedot valtuuttajan nimissä. Viimeksi mainituilla on kuitenkin täysi vastuu siitä, että annetut tiedot ovat täydellisiä ja täsmällisiä eivätkä harhaanjohtavia.

4. Jos yritys tai yritysten yhteenliittymä ei anna pyydettyjä tietoja komission asettamassa määräajassa tai annetut tiedot ovat puutteellisia, komissio vaatii päätöksellään tietojen antamista. Päätöksessä yksilöidään vaaditut tiedot ja asetetaan tarkoituksenmukainen määräaika tietojen antamista varten. Siinä ilmoitetaan 22 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyistä seuraamuksista ja ilmoitetaan lisäksi 23 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetyistä seuraamuksista tai asetetaan viimeksi mainitut seuraamukset. Päätöksessä ilmoitetaan myös oikeudesta hakea päätökseen muutosta yhteisöjen tuomioistuimelta.

19 artikla

Valtuudet kirjata lausumia

Suorittaakseen tässä asetuksessa sille määrätyt tehtävät komissio voi kuulla kaikkia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, joilla saattaa olla hyödyllisiä tietoja, ja esittää tutkinnan kohteeseen liittyviä kysymyksiä sekä kirjata saamansa vastaukset.

20 artikla

Komission tarkastusvaltuudet

1. Suorittaakseen tähän asetukseen perustuvat tehtävät komissio voi toteuttaa kaikki tarvittavat tarkastukset yrityksissä ja yritysten yhteenliittymissä.

2. Toimihenkilöillä, jotka komissio on valtuuttanut tekemään tarkastuksen, on oikeus

a) päästä asianomaisten yritysten ja yritysten yhteenliittymien kaikkiin tiloihin, kaikille alueille ja kaikkiin kulkuneuvoihin;

b) päästä kaikkiin muihin tiloihin, myös asianomaisten yritysten tai yritysten yhteenliittymien johtajien, hallituksen jäsenten ja muiden henkilöstön edustajien koteihin, jos siellä voidaan epäillä säilytettävän ammattiasiakirjoja;

c) tutkia kirjanpitoa ja kaikkia muita ammattiasiakirjoja riippumatta siitä, millaiselle alustalle ne on laadittu;

d) ottaa jäljennöksiä ja otteita tutkituista asiakirjoista;

e) sinetöidä kaikki tilat tai ammattiasiakirjat tarkastuksen ajaksi;

f) pyytää kaikilta yrityksen tai yritysten yhteenliittymän edustajilta tai henkilöstön jäseniltä tarkastuksen kohteeseen ja tarkoitukseen liittyviä tietoja ja kirjata saamansa vastaukset.

3. Toimihenkilöillä, jotka komissio on valtuuttanut tekemään tarkastuksen on oikeus käyttää valtuuksiaan esitettyään kirjallisen valtuutuksen, jossa mainitaan tarkastuksen kohde ja tarkoitus ja 22 artiklassa säädetyt seuraamukset, jos vaadittua kirjanpitoa tai muita ammattiasiakirjoja ei esitetä täydellisinä tai vastaukset 2 kohdan mukaisesti tehtyihin pyyntöihin ovat virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia. Komissio ilmoittaa tarkastuksesta hyvissä ajoin ennen sen suorittamista sen jäsenvaltion kilpailuviranomaiselle, jonka alueella tarkastus on määrä suorittaa.

4. Yritysten ja yritysten yhteenliittymien on alistuttava komission päätöksellään määräämiin tarkastuksiin. Päätöksessä on mainittava tarkastuksen kohde ja tarkoitus, määrättävä päivä, jona tarkastus alkaa, sekä ilmoitettava 22 artiklassa ja 23 artiklassa säädetyistä seuraamuksista ja oikeudesta hakea muutosta päätökseen yhteisöjen tuomioistuimelta. Komissio tekee kyseiset päätökset kuultuaan sen jäsenvaltion kilpailuviranomaista, jonka alueella tarkastus on määrä suorittaa.

5. Sen jäsenvaltion kilpailuviranomaisen virkamiesten, jonka alueella tarkastus on määrä suorittaa, on kyseisen viranomaisen tai komission pyynnöstä aktiivisesti avustettava komission toimihenkilöitä. Tätä tarkoitusta varten toimihenkilöillä on 2 kohdassa määritellyt valtuudet.

6. Jos komission valtuuttamat toimihenkilöt toteavat, että yritys vastustaa tämän artiklan nojalla määrättyä tarkastusta, asianomainen jäsenvaltio avustaa komission valtuuttamia toimihenkilöitä tarkastuksen suorittamisessa ja tarjoaa tarvittaessa virka-apua.

Jos kansallinen lainsäädäntö edellyttää oikeusviranomaisen määräystä virka-avun käytön sallimiseksi, sitä voidaan pyytää turvaamistoimenpiteenä.

7. Kun komission valtuuttamat toimihenkilöt haluavat käyttää 2 kohdan b alakohdan mukaisia valtuuksiaan, sitä varten on ennakolta hankittava oikeusviranomaisen määräys.

8. Komission päätöksen laillisuuden valvonta kuuluu yhteisöjen tuomioistuimelle. Kansallisten tuomioistuinten valtuudet kattavat ainoastaan komission päätöksen pätevyyden tarkistamisen sekä sen varmistamisen, että pakkokeinot eivät ole tarkastuksen tavoitteeseen suhteutettuina sattumanvaraisia eivätkä liiallisia. Kansallinen tuomioistuin ei voi päättää tarkastuksen tarpeellisuudesta eikä vaatia, että sille esitetään muita kuin komission päätöksessä esitettyjä seikkoja.

21 artikla

Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten suorittama tutkinta

1. Jäsenvaltion kilpailuviranomainen voi toteuttaa alueellaan kaikkia tutkintatoimenpiteitä kansallisen oikeuden mukaisesti toisen jäsenvaltion kilpailuviranomaisen nimissä ja sen lukuun todetakseen perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan rikkomisen. Viranomainen toimittaa saamansa tiedot niitä pyytäneelle viranomaiselle tämän asetuksen 12 artiklan mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten on komission pyynnöstä suoritettava tarkastukset, joita komissio pitää tarpeellisina 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai joista se on määrännyt 20 artiklan 4 kohdan mukaisella päätöksellään. Näiden tarkastusten suorittamisesta vastuussa olevat jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset käyttävät valtuuksiaan esitettyään sen jäsenvaltion kilpailuviranomaisen antaman kirjallisen valtuutuksen, jonka alueella tarkastus on määrä suorittaa. Valtuutuksessa on mainittava tarkastuksen kohde ja tarkoitus.

Komission toimihenkilöt voivat komission tai sen jäsenvaltion kilpailuviranomaisen pyynnöstä, jonka alueella tarkastus on määrä suorittaa, avustaa asianomaisen viranomaisen toimihenkilöitä.

VI LUKU

SEURAAMUKSET

22 artikla

Sakot

1. Komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille sakon, joka on enintään 1 prosentti edellisen tilikauden liikevaihdosta, jos ne tahallaan tai tuottamuksesta:

a) antavat virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia tietoja vastatessaan 17 artiklan tai 18 artiklan 1 tai 4 kohdan nojalla esitettyyn pyyntöön taikka eivät toimita tietoja 18 artiklan 4 kohdan nojalla tehdyssä päätöksessä asetetussa määräajassa;

b) esittävät vaaditun kirjanpitonsa tai muut vaaditut liikeasiakirjansa puutteellisina 20 artiklan tai 21 artiklan 2 kohdan nojalla suoritetun tarkastuksen yhteydessä taikka kieltäytyvät 20 artiklan 4 kohdan nojalla tehdyllä päätöksellä määrätystä tarkastuksesta;

c) kieltäytyvät vastaamasta 20 artiklan 2 kohdan f alakohdan nojalla esitettyyn kysymykseen tai vastaavat virheellisesti, puutteellisesti tai harhaanjohtavasti;

d) murtavat komission valtuuttamien toimihenkilöiden 20 artiklan 2 kohdan e alakohdan nojalla asettamat sinetit.

2. Komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille sakon, joka on enintään 10 prosenttia kunkin rikkomiseen osallisen yrityksen edellisen tilikauden liikevaihdosta, jos ne tahallaan tai tuottamuksesta:

a) rikkovat perustamissopimuksen 81 artiklan tai 82 artiklan määräyksiä;

b) rikkovat tämän asetuksen 8 artiklan nojalla tehtyä päätöstä välitoimenpiteiden määräämisestä;

c) eivät noudata tämän asetuksen 9 artiklan nojalla tehdyn päätöksen mukaan pakollista sitoumusta.

3. Sakon suuruutta määrättäessä on otettava huomioon rikkomisen vakavuuden lisäksi sen kesto.

4. Jos yritysten yhteenliittymä, joka on tuomittu maksamaan sakkoa tämän asetuksen nojalla, ei ole maksukykyinen, komissio voi vaatia sakon maksamista jokaiselta yhteenliittymään rikkomisajankohtana kuuluneelta yritykseltä. Kultakin yhteenliittymään kuuluneelta yritykseltä vaadittu määrä ei voi ylittää 10 prosenttia yrityksen edellisen tilikauden liikevaihdosta.

5. Päätökset, jotka tehdään 1 ja 2 kohdan nojalla, eivät ole rikosoikeudellisia.

23 artikla

Uhkasakot

1. Komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille uhkasakon, joka on enintään 5 prosenttia edellisen tilikauden keskimääräisestä päivittäisestä liikevaihdosta kultakin viivästyspäivältä laskettuna päätöksessä määrätystä päivästä, pakottaakseen ne:

a) tämän asetuksen 7 artiklan nojalla tehdyn päätöksen mukaisesti lopettamaan perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan määräysten rikkomisen;

b) noudattamaan 8 artiklan nojalla tehtyä päätöstä välitoimenpiteiden määräämisestä;

c) noudattamaan 9 artiklan nojalla tehdyn päätöksen mukaan pakollista sitoumusta;

d) antamaan täydellisinä ja virheettöminä tiedot, joita se on pyytänyt 18 artiklan 4 kohdan nojalla tehdyllä päätöksellä; tai

e) alistumaan tarkastukseen, jonka se on määrännyt tämän asetuksen 20 artiklan nojalla tehdyllä päätöksellä.

2. Jos yritykset tai yritysten yhteenliittymät ovat täyttäneet velvoitteen, jonka tehosteeksi uhkasakko määrättiin, komissio voi määrätä uhkasakon lopullisen määrän pienemmäksi kuin se oli alkuperäisen päätöksen perusteella. Sovelletaan 22 artiklan 4 kohdan säännöksiä soveltuvin osin.

VII LUKU

VANHENTUMISAJAT

24 artikla

Seuraamusten määräämisen vanhentumisajat

1. Tämän asetuksen 22 ja 23 artiklaan perustuvia komission valtuuksia koskevat vanhentumisajat seuraavasti:

a) kolme vuotta, jos on rikottu säännöksiä, jotka koskevat tietojen pyytämistä tai tarkastusten suorittamista;

b) viisi vuotta, jos kyse on muista rikkomisista.

2. Vanhentumisaika alkaa kulua päivästä, jona rikkominen tapahtui. Jatketun tai uusitun rikkomisen osalta aika alkaa kuitenkin kulua siitä päivästä, jona rikkominen on lakannut.

3. Kaikki komission tai jäsenvaltion kilpailuviranomaisen suorittamat toimet rikkomisen tutkinnan tai rikkomista koskevan menettelyn aloittamiseksi keskeyttävät sakkojen ja uhkasakkojen määräämiseen sovellettavan vanhentumisajan. Vanhentumisaika keskeytyy päivänä, jona toimi annetaan tiedoksi vähintään yhdelle rikkomiseen osalliselle yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle. Toimia, jotka keskeyttävät vanhentumisajan kulumisen, ovat erityisesti:

a) komission tai jäsenvaltion kilpailuviranomaisten kirjalliset pyynnöt saada tietoja;

b) kirjallinen valtuutus, jonka komissio tai jäsenvaltion kilpailuviranomainen antaa toimihenkilöilleen tarkastuksen suorittamista varten;

c) komission tai jäsenvaltion kilpailuviranomaisen menettelyn aloittaminen;

d) komission tai jäsenvaltion kilpailuviranomaisen väitetiedoksianto.

4. Vanhentumisaika keskeytyy suhteessa kaikkiin rikkomiseen osallisiin yrityksiin tai yritysten yhteenliittymiin.

5. Vanhentumisaika alkaa kulua uudelleen jokaisesta keskeytymisestä. Vanhentumisaika päättyy kuitenkin viimeistään sinä päivänä, jona pituudeltaan kahta vanhentumisaikaa vastaava määräaika on kulunut komission määräämättä sakkoa tai uhkasakkoa; tämä määräaika pitenee ajalla, joksi vanhentuminen katkeaa 6 kohdan mukaisesti.

6. Menettelyyn sovellettava vanhentumisaika katkeaa ajaksi, jonka komission päätöstä koskeva oikeudenkäynti on vireillä yhteisöjen tuomioistuimessa.

25 artikla

Täytäntöönpanon vanhentumisajat

1. Komission valtuuksia panna täytäntöön 22 ja 23 artiklan nojalla tehdyt päätökset rajoittaa viiden vuoden vanhentumisaika.

2. Vanhentumisaika alkaa kulua päivästä, jona päätös on tullut lainvoimaiseksi.

3. Seuraamusten täytäntöönpanoon sovellettavan vanhentumisajan keskeyttää:

a) sellaisen päätöksen antaminen tiedoksi, jolla on muutettu sakon tai uhkasakon alkuperäistä määrää taikka hylätty sen muuttamista koskeva hakemus;

b) komission taikka jäsenvaltion komission pyynnöstä sakon tai uhkasakon täytäntöönpanemiseksi suorittama toimi.

4. Vanhentumisaika alkaa kulua uudelleen jokaisesta keskeytymisestä.

5. Seuraamusten täytäntöönpanoon sovellettava vanhentumisaika katkeaa ajaksi:

a) joksi on myönnetty maksuaikaa;

b) jolla maksun täytäntöönpanoa on lykätty yhteisöjen tuomioistuimen päätöksellä.

VIII LUKU

KUULEMINEN JA SALASSAPITO

26 artikla

Osapuolten, kantelijoiden ja muiden kolmansien kuuleminen

1. Ennen 7, 8 ja 22 artiklassa sekä 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen päätösten tekemistä komission on varattava yrityksille tai yritysten yhteenliittymille, joita menettely koskee, tilaisuus esittää huomautuksensa komission niitä vastaan esittämistä väitteistä. Komissio perustaa päätöksensä yksinomaan väitteille, joista asianomaiset osapuolet ovat voineet esittää huomautuksensa. Kantelijat osallistuvat tiivisti menettelyyn.

2. Asianomaisten osapuolten puolustautumisoikeudet menettelyssä on täysin turvattu. Niillä on tiedonsaantioikeus edellyttäen kuitenkin, että otetaan huomioon yritysten oikeutetut edut sen suhteen, ettei niiden liikesalaisuuksia paljasteta. Näiden oikeutettujen etujen perusteella ei voida estää sitä, että komissio saa paljastaa ja käyttää rikkomisen todistamiseksi tarvittavia tietoja.

Tiedonsaantioikeutta ei myönnetä luottamuksellisiin tietoihin eikä komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten sisäisiin asiakirjoihin. Komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten tai kilpailuviranomaisten välinen kirjeenvaihto jätetään erityisesti tämän ulkopuolelle, etenkin 11 ja 14 artiklan soveltamiseksi laaditut asiakirjat.

3. Jos komissio tai jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset pitävät sitä tarpeellisena, ne voivat kuulla myös muita luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä. Hakemuksiin, joilla tällaiset henkilöt pyytävät tulla kuulluiksi, on suostuttava, jos ne osoittavat, että niillä on asiassa riittävä etu.

27 artikla

Salassapitovelvollisuus

1. Rajoittamatta 12 ja 15 artiklan soveltamista, 17-21 artiklaa sovellettaessa saatuja tietoja voidaan käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on koottu.

2. Rajoittamatta 11, 12, 14, 15 ja 26 artiklan säännösten soveltamista, komissio ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset sekä niiden virkamiehet ja muut toimihenkilöt eivät saa ilmaista tietoja, jotka ne ovat saaneet tai joita ne ovat vaihtaneet tätä asetusta sovellettaessa ja jotka luonteensa perusteella ovat salassa pidettäviä.

IX LUKU

RYHMÄPOIKKEUKSET

28 artikla

Ryhmäpoikkeusasetusten antaminen

1. Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan mukaan komissio voi antamallaan asetuksella julistaa, että 81 artiklan 1 kohdan määräykset eivät koske sopimusten, yritysten yhteenliittymien päätösten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmää, jos tämän artiklan 2-5 kohdassa määritellyt edellytykset täyttyvät.

2. Ryhmäpoikkeusasetuksissa on määriteltävä ne sopimusten, päätösten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmät, joihin niitä sovelletaan ja määritettävä erityisesti ne rajoitukset, joille ei myönnetä poikkeusta, ja tarvittaessa edellytykset, jotka on täytettävä.

3. Ryhmäpoikkeusasetusten on oltava määräaikaisia.

4. Suunnitellessaan ryhmäpoikkeusasetuksen antamista komissio julkaisee siitä luonnoksen ja kehottaa kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään sille huomautuksensa määräajan kuluessa, jonka komissio vahvistaa ja jonka on oltava vähintään kuukausi.

5. Komissio kuulee kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa ennen asetusluonnoksen julkaisemista ja ennen asetuksen antamista.

29 artikla

Peruuttaminen yksittäistapauksessa

1. Jos komissio havaitsee omasta aloitteestaan tai kantelun perusteella, että yksittäisessä tapauksessa ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitetuilla sopimuksilla, päätöksillä tai yhdenmukaistetuilla menettelytavoilla on kuitenkin vaikutuksia, jotka ovat ristiriidassa perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan kanssa, se voi peruuttaa kyseisen asetuksen soveltamisesta johtuvan edun.

2. Jos ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitetuilla sopimuksilla, päätöksillä tai yhdenmukaistetuilla menettelytavoilla on yksittäisessä tapauksessa perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan kanssa ristiriidassa olevia vaikutuksia jäsenvaltion alueella tai sellaisella osalla siitä, joka täyttää kaikki erillisten maantieteellisten markkinoiden tunnuspiirteet, kyseisen jäsenvaltion kilpailuviranomainen voi peruuttaa kyseisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisesta johtuvan edun tällä alueella.

30 artikla

Asetus soveltamisalan rajoittamisesta

Tämän asetuksen 28 artiklan nojalla annetussa ryhmäpoikkeusasetuksessa voidaan vahvistaa edellytykset, joiden perusteella sen soveltamisalan ulkopuolelle voidaan jättää määrätyillä markkinoilla voimassa olevat tietynlaiset sopimukset, päätökset tai yhdenmukaistetut menettelytavat; komissio voi vahvistaa asetuksella, että nämä edellytykset täyttyvät, ja asettaa määräajan, jonka päätyttyä ryhmäpoikkeusasetusta ei enää sovelleta kyseisiin sopimuksiin, päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin kyseisillä markkinoilla; määräajan on oltava vähintään kuusi kuukautta. Sovelletaan 28 artiklan 4 ja 5 kohdan säännöksiä soveltuvin osin.

IX LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

31 artikla

Päätösten julkistaminen

1. Komissio julkistaa päätökset, jotka se tekee 7-10 sekä 22 ja 23 artiklan nojalla.

2. Julkistaessa mainitaan asianomaiset osapuolet ja päätöksen pääasiallinen sisältö mukaan lukien määrätyt seuraamukset. Siinä on otettava huomioon yritysten oikeutetut edut sen suhteen, ettei niiden liikesalaisuuksia paljasteta.

32 artikla

Yhteisöjen tuomioistuimen valvonta

Yhteisöjen tuomioistuimella on täysi harkintavalta tutkiessaan valitukset päätöksistä, joilla komissio on määrännyt sakon tai uhkasakon; se voi poistaa sakon tai uhkasakon taikka alentaa tai korottaa sitä.

33 artikla

Soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen

Tätä asetusta ei sovelleta sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin eikä perustamissopimuksen 82 artiklassa tarkoitettuun määräävän aseman väärinkäyttöön seuraavilla aloilla:

a) kansainvälisen meriliikenteen hakurahtiliikenne,

b) saman jäsenvaltion satamien välinen meriliikenne,

c) yhteisön ja kolmansien maiden välinen lentoliikenne.

34 artikla

Täytäntöönpanosäännökset

Komissio valtuutetaan antamaan tämän asetuksen täytäntöönpanon kannalta aiheelliset säännökset. Kyseiset säännökset voivat koskea erityisesti seuraavia seikkoja:

a) rekisteröimisvelvoitteen käyttöönottoa tiettyjen sopimusryhmien osalta;

b) tämän asetuksen 7 artiklan mukaisesti esitettyjen kantelujen muotoa, sisältöä ja muita yksityiskohtia sekä kantelujen hylkäämisessä sovellettavaa menettelyä;

c) 11 artiklassa tarkoitettuja tietoja ja kuulemista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä;

d) 26 artiklassa tarkoitettua kuulemista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä.

XI LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

35 artikla

Siirtymäsäännökset

1. Asetuksen N:o 17 2 artiklan nojalla komissiolle esitetyt hakemukset ja asetuksen N:o 17 4 ja 5 artiklan nojalla tehdyt ilmoitukset sekä asetusten (ETY) N:o 1017/68, (ETY) N:o 4056/86 ja (ETY) N:o 3975/87 nojalla tehdyt vastaavat hakemukset ja ilmoitukset ovat tämän asetuksen soveltamispäivästä alkaen mitättömiä.

Komission mainittujen asetusten nojalla tekemien perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamista koskevien päätösten voimassaoloaika päättyy tämän asetuksen soveltamispäivänä.

2. Asetuksen N:o 17 ja asetusten (ETY) N:o 1017/68, (ETY) N:o 4056/86 sekä (ETY) N:o 3975/87 mukaisesti toteutetut menettelyt ovat voimassa tätä asetusta sovellettaessa.

36 artikla

Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten nimeäminen

Jäsenvaltioiden on nimettävä kilpailuviranomaiset, joilla on toimivalta soveltaa perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa, ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet antaakseen näille viranomaisille valtuudet soveltaa kyseisiä määräyksiä *** mennessä.

37 artikla

Asetuksen (ETY) N:o 1017/68 muuttaminen

Muutetaan asetus (ETY) N:o 1017/68 seuraavasti:

1) Poistetaan 2 artikla.

2) Korvataan 3 artiklan 1 kohdassa ilmaisu "Edellä 2 artiklassa tarkoitettu kielto" ilmaisulla "Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kielto".

3) Poistetaan 5-29 artikla.

4) Poistetaan 30 artiklan 2 ja 3 kohta.

38 artikla

Asetuksen (ETY) N:o 2988/74 muuttaminen

Lisätään asetukseen (ETY) N:o 2988/74 7 a artikla seuraavasti:

"7 a artikla

Soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen

Tätä asetusta ei sovelleta neuvoston asetuksen (EY) N:o ...* nojalla toteutettuihin toimenpiteisiin.

________________

* EYVL L ..."

39 artikla

Asetuksen (ETY) N:o 4056/86 muuttaminen

Muutetaan asetus (ETY) N:o 4056/86 seuraavasti:

1) Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

a) korvataan 1 kohta seuraavasti:

"1. Velvoitteen laiminlyönti

Jos asianomaiset osapuolet rikkovat velvoitetta, joka 5 artiklan mukaan liittyy 3 artiklassa säädettyyn poikkeukseen, komissio voi rikkomisen lopettamiseksi neuvoston asetuksessa (EY) N:o ...* säädetyin edellytyksin

- antaa asianomaisille osapuolille osoitettuja suosituksia;

- jos osapuolet eivät noudata suosituksia, rikkomisen vakavuuden mukaan tehdä päätöksen, jolla joko kielletään heitä toteuttamasta joitakin toimia tai vaaditaan heitä suorittamaan jotkin toimet taikka jolla peruutetaan heille ryhmäpoikkeuksesta johtuva etu.

__________________

* EYVL L ..."

b) muutetaan 2 kohta seuraavasti:

- i) korvataan a alakohdan ilmaisu "II jaksossa säädetyin edellytyksin" ilmaisulla "asetuksessa (EY) N:o ... säädetyin edellytyksin";

- ii) korvataan c alakohdan i alakohdan toisen kohdan toinen virke seuraavasti tekstillä: "Samalla komissio päättää asetuksen (EY) N:o ... 9 artiklassa asetetuin edellytyksin, hyväksyykö se asianomaisten yritysten esittämät sitoumukset niin, että muun muassa konferenssin ulkopuolella olevat varustamot pääsisivät markkinoille".

2) Poistetaan 8 artiklan 1 kohta.

3) Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

a) korvataan 1 kohdassa ilmaisu "15 artiklassa tarkoitetulle neuvoa-antavalle komitealle" ilmaisulla "asetuksen (EY) N:o .../... artiklassa tarkoitetulle neuvoa-antavalle komitealle";

b) korvataan 2 kohdassa ilmaisu "15 artiklassa tarkoitetulle neuvoa-antavalle komitealle" ilmaisulla "asetuksen (EY) N:o .../... artiklassa tarkoitetulle neuvoa-antavalle komitealle".

4) Poistetaan 10-25 artikla.

5) Poistetaan 26 artiklasta ilmaisu "10 artiklassa tarkoitettujen valitusten ja 12 artiklassa tarkoitettujen hakemusten muodosta, sisällöstä ja muista yksityiskohdista sekä 23 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista kuulemisista".

40 artikla

Asetuksen (ETY) N:o 3975/87 muuttaminen

Poistetaan asetuksesta (ETY) N:o 3975/87 3-19 artikla.

41 artikla

Kumoamiset

Kumotaan asetukset N:o 17, N:o 141, N:o 19/65/ETY, (ETY) N:o 2821/71, (ETY) N:o 3976/87, (ETY) N:o 1534/91 ja (ETY) N:o 479/92.

Viittaukset kumottuihin asetuksiin katsotaan tehdyiksi tähän asetukseen.

42 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Asetusta sovelletaan ... .

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI EHDOTUKSEN VAIKUTUS YRITYSTOIMINTAAN JA ERITYISESTI PIENIIN JA KESKISUURIIN YRITYKSIIN (PK-YRITYKSET)

Ehdotuksen nimi

"Ehdotus neuvoston asetukseksi EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan täytäntöönpanosta"

Asiakirjan viitenumero

2000/018

Ehdotus

1. Miksi yhteisön lainsäädäntö on tarpeen tällä alalla ja mitkä ovat sen päätavoitteet, kun otetaan huomioon toissijaisuusperiaate-

Yhteisön lainsäädäntö on tarpeen perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan täytäntöönpanemiseksi. Näiden määräysten täytäntöönpano perustuu tällä hetkellä vuonna 1962 annettuun asetukseen N:o 17 (sekä liikennettä koskevien asetusten 1017/68, 4056/86 ja 3975/87 sisältämiin menettelysääntöihin ja muihin asetuksiin sisältyviin erityiskysymyksiä koskeviin säännöksiin). Ehdotettu asetus merkitsee täytäntöönpanojärjestelmän muuttamista merkittävällä tavalla. Sen tavoitteena on tehostaa EY:n kilpailusääntöjen soveltamista ottamalla jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset ja tuomioistuimet suuremmassa määrin mukaan 81 ja 82 artiklan soveltamiseen. Tähän päästään erityisesti antamalla niille valtuudet soveltaa suoraan 81 artiklan 3 kohtaa. EY:n kilpailusääntöjen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi ehdotetussa asetuksessa on sääntöjä, jotka koskevat 81 ja 82 artiklan sekä kansallisen kilpailuoikeuden välistä suhdetta samoin kuin komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten ja kansallisten tuomioistuinten välistä yhteistyötä ja niiden välisiä kuulemismenettelyjä.

Vaikutus yritystoimintaan

2. Mitä yrityksiä ehdotus koskee-

- Yritystoiminnan alat

Ehdotettu asetus koskee 81 ja 82 artiklan soveltamista kaikkiin talouden aloihin erittäin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Ehdotetussa asetuksessa säilytetään tietyt liikenteen alaa koskevat poikkeukset, joiden soveltamisala ei ole laaja. Kyseisten artiklojen täytäntöönpanosta maatalousalalla säädetään vuonna 1962 annetulla asetuksella N:o 26.

- Yritysten koko (pienten ja keskisuurten yritysten osuus)

Ehdottu asetus koskee kaikkia yrityksiä niiden koosta riippumatta ja myös yritysten yhteenliittymiä, jos ne harjoittavat toimintaa, joka täyttää 81 ja 82 artiklan edellytykset. Ehdotetulla asetuksella on kuitenkin käytännössä erilainen vaikutus pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kuin suurempiin yrityksiin. Tätä käsitellään tarkemmin jäljempänä 5 kohdassa.

- Ovatko yritykset keskittyneet yhteisön tietylle maantieteelliselle alueelle-

Eivät. Ehdotettu asetus koskee samalla tavalla kaikkia yrityksiä, jotka harjoittavat liiketoimintaa yhteisön alueella, riippumatta siitä, millä maantieteellisellä alueella ne toimivat.

3. Mitä yritysten on tehtävä noudattaakseen ehdotusta-

Ehdotus ei vaikuta yrityksillä olevaan perusvelvollisuuteen noudattaa perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa. Ehdotettu asetus merkitsee kuitenkin suurta muutosta siinä, kuinka 81 artikla pannaan täytäntöön yksittäistapauksissa eli tapauksissa, joihin ei sovelleta ryhmäpoikkeusasetuksia. Sen vuoksi uudistus koskee yleensä lähinnä yrityksiä, joilla on jossain määrin markkinavoimaa. Nämä ovat yleensä suurempia yrityksiä ja ainoastaan harvoin pk-yrityksiä. Riippuen siitä, millaisia kyseisten yritysten nykyiset käytännöt ovat, niiden on mahdollisesti tarkasteltava uudelleen menetelmiä, joiden avulla ne varmistavat liiketoimiensa yhdenmukaisuuden 81 artiklan kanssa yksittäisissä tapauksissa, ja tarvittaessa muutettava niitä.

Nykyisen asetuksen N:o 17 mukaan 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvista sopimuksista, joihin ei sovelleta ryhmäpoikkeusta ja joiden osalta osapuolet hakevat 81 artiklan 3 kohdan soveltamista, on ilmoitettava komissiolle yksittäispoikkeuksen saamiseksi. Ilman ilmoitusta ja poikkeuspäätöstä sopimus on mitätön.

Nykyisessä järjestelmässä yritykset (oikeudellisten neuvonantajiensa avustuksella) arvioivat suunnittelemansa liiketoimet 81 artiklan perusteella (olemassa olevan oikeuskäytännön ja komission suuntaviivojen ja tiedonantojen perusteella) ja tekevät päätöksen ilmoituksen tekemisestä. Niiden on verrattava keskenään riskejä, joita aiheutuu siitä, että niiden sopimukset voidaan katsoa mitättömiksi ilman poikkeuspäätöstä, ja ilmoitusmenettelyn kustannuksia, kestoa ja todennäköistä tulosta.

Ehdotetun asetuksen mukaan 81 artiklan 3 kohtaa voidaan soveltaa suoraan. Sopimukset, jotka täyttävät 81 artiklan 3 kohdan edellytykset, ovat päteviä tekohetkestään alkaen ja ne voidaan panna täytäntöön ilman että niille tarvitsisi hakea poikkeuslupaa. Ainoastaan sopimukset, jotka eivät täytä 81 artiklan 3 kohdan edellytyksiä, ovat mitättömiä tekohetkestään alkaen eikä niitä saa panna täytäntöön. Yritykset voivat vedota 81 artiklan 3 kohtaan puolustuksenaan kaikissa menettelyissä. Komission lisäksi kansalliset kilpailuviranomaiset ja kansalliset tuomioistuimet voivat soveltaa 81 artiklaa täysimääräisesti.

Siten ehdotetulla asetuksella poistetaan ilmoitusten ja ennakkohyväksynnän aiheuttama rasite ja näin pienennetään huomattavasti byrokratiaa, mistä kaikki yritykset hyötyvät. Erityisesti tällä on merkitystä pk-yrityksille. Uudistus parantaa huomattavasti kaikkien 81 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttävien sopimusten täytäntöönpanomahdollisuuksia siviilikanneteitse. Sopimuksia ei enää katsota mitättömiksi sen perusteella, että sopimusta ei ole ilmoitettu.

Ehdotettu asetus merkitsee kuitenkin sitä, että yritykset ovat suuremmassa määrin vastuussa siitä, että niiden toiminta noudattaa 81 artiklaa, koska ei ole mahdollista hakea muodollista poikkeusta komissiolta. Viimeisten 40 vuoden aikana kehitetty sekundaarilainsäädäntö ja oikeuskäytäntö ovat tehneet yrityksille mahdolliseksi arvioida liiketoimiensa lainmukaisuutta. Jo nykyisen asetuksen aikana yritykset ovat yleensä varmoja tekemästään arvioinnista. Tästä on osoituksena se, että sopimuksen täytäntöönpanoa lykätään vain harvoin siihen saakka, kunnes komissio on ilmoittanut kantansa. Näin ollen yritykset pystyvät tosiaankin tekemään sellaisen analyysin, jonka perusteella on mahdollista tehdä asiatietoihin perustuva päätös siitä, voidaanko liiketoimi toteuttaa ja missä muodossa.

Niin nykyisessä kuin ehdotetussa uudessakin järjestelmässä yritysten on oltava sitä huolellisempia arvioinnissaan mitä lähempänä sopimus tai menettelytapa on kiellon soveltamisalaa. Kun yritykset suunnittelevat toimia, jotka ovat kieltosäännön rajoilla, niiden täytyy olla erityisen huolellisia päättäessään missä määrin ne ovat valmiita ottamaan sen riskin, että kyseiset toimet julistetaan mitättömiksi niiden tekohetkestä alkaen, samoin kuin vahingonkorvausvaatimusten muodostaman riskin. Kieltosääntö on luonteeltaan sellainen, että yritysten on tällaisissa tapauksissa harkittava vaihtoehtoisia ratkaisuja, jossa kilpailua rajoittavat ja hyödylliset vaikutukset on painotettu eri tavalla, jos ne haluavat poistaa kaikki riskit.

Uuden järjestelmän mukaan komissio, kansalliset kilpailuviranomaiset ja kansalliset tuomioistuimet voivat soveltaa suoraan koko 81 artiklaa (rinnakkaisen toimivallan järjestelmä). Toisistaan poikkeavien päätösten riski ei kuitenkaan ole suuri yritysten kannalta. Monet tekijät ovat tärkeitä tässä yhteydessä:

- Ehdotetussa asetuksessa säädetään, että kaikki päätöksentekijät soveltavat yhtä sääntökokonaisuutta, nimittäin 81 ja 82 artiklaa, kaikkiin toimiin, joilla saattaa olla vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

- Ehdotusta täydennetään siten, että komissio kehittää entistä enemmän laindääntöä, joka muodostuu ryhmäpoikkeusasetuksista, suuntaviivoista ja komission tiedonannoista, jotka muovaavat pitkälti 81 artiklan soveltamista ja ohjaavat yrityksiä useimmissa tapauksissa (erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevat tapaukset, ks. jäljempänä 5 kohta). Ryhmäpoikkeusasetusten antamisen yksinkertaistamiseksi komissiolle annetaan yleinen toimivalta tällä alalla.

- Ehdotettu asetus muuttaa sääntöjen täytäntöönpanon perspektiiviä. Kun ilmoitusten käsittely jää pois, komissiolla on enemmän aikaa selventää, mikä on 81 artiklan nojalla kiellettyä. Täytäntöönpanosääntöjen lisäksi uudistetaan aineellisoikeudellisia sääntöjä järjestelmän taloudellisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden lisäämiseksi.

- Ehdotetun asetuksen tavoitteena on, että 81 ja 82 artiklan soveltamisen yhdenmukaisuus säilyy. Siinä vahvistetaan joukko eri päätöksentekijöiden välisiä kuulemis- ja yhteistyöjärjestelyjä, jotka varmistavat alusta alkaen suuren yhdenmukaisuuden ja auttavat luomaan perustan yhteiselle tulkintakäytännölle, josta tulee kestävä pitkällä aikavälillä. Komissiolla säilyy oikeus siirtää asian käsittely pois kansalliselta kilpailuviranomaiselta, jos se katsoo, että asia soveltuu paremmin sen itsensä käsiteltäväksi tai että asia poikkeaa luonteeltaan sen politiikasta. Kansallisilla tuomioistuimilla on mahdollisuus (ja viime kädessä velvollisuus) saattaa asia yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi 234 artiklan mukaisesti. Lisäksi tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskeva Brysselin yleissopimus estää suuressa määrin suotuisimman käsittelypaikan etsimisen ("forum shopping") ja monien siviilikanteiden nostamisen.

- Niissä harvoissa tapauksissa, joissa arvioinnin onnistumisen ennustaminen todella on ongelmallista, koska kyse on uusista tai ennen ratkaisemattomista kysymyksistä, komissio harkitsee perusteltujen lausuntojen laatimista antaakseen yrityksille ohjeistusta. Menetelmän yksityiskohdat määritellään komission tiedonannossa.

4. Mitkä ovat ehdotuksen todennäköiset talousvaikutukset työllisyyteen, investointeihin ja uusien yritysten perustamiseen sekä yritysten kilpailukykyyn-

Ehdotettu asetus on suunniteltu parantamaan EY:n kilpailusääntöjen vaikutusta varmistamalla tehokkaampi täytäntöönpano. Ilmoitus- ja lupajärjestelmän poistamisen ansiosta komissio pystyy tehostamaan toimintaansa vakavia rikkomisia vastaan. Kun poistetaan komission yksinoikeus soveltaa 81 artiklan 3 kohtaa, saadaan käyttöön kansallisten tuomioistuinten ja kansallisten kilpailuviranomaisten täytäntöönpanopotentiaali. Yhdessä nämä tekijät auttavat lisäämään EY:n kilpailusääntöjen ennaltaestävää vaikutusta varmistaen siten sääntöjen laajemman noudattamisen ja edistäen tehokasta kilpailua markkinoilla.

Enää ei kiistetä sitä, että tehokas kilpailu on erittäin tärkeä tekijä Euroopan talouden kannalta. Tehokas kilpailu takaa parhaiten resurssien tarkoituksenmukaisen jakautumisen, mikä luo perustan talouskasvulle. Kilpailupaine pakottaa yritykset sopeutumaan innovaatioiden avulla ja pyrkimällä tuottavuuden parantamiseen. Voimakasta kilpailua kohtaavista yrityksistä tulee kilpailukykyisempiä ja ne pystyvät yleensä kilpailemaan paremmin kansainvälisesti. Tehokas kilpailu varmistaa tuottavuuden pysymisen suurena ja sitä kautta takaa työllisyyden. Markkinat, joilla on kilpailua, ovat avoinna uusille tulokkaille. Ne houkuttelevat myös investointeja ja uusia työpaikkoja. Tämä on tullut silmäänpistävästi esiin hiljattain vapautetuilla markkinoilla.

Lisäksi ehdotus luo sisämarkkinoilla toimiville yrityksille tasavertaisemmat toimintaedellytykset varmistamalla, että EY:n kilpailusääntöjä sovelletaan enemmän kuin kansallista kilpailulainsäädäntöä, ja tarjoamalla useita keinoja yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Tasavertaisemmat toimintaedellytykset kilpailuoikeuden suhteen lisäävät markkinoiden yhdentymistä ja kilpailua uusien yritysten tullessa markkinoille.

5. Sisältyykö ehdotukseen toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeet (muihin ryhmiin verrattuna lievemmät tai erilaiset vaatimukset tms.)-

Ehdotukseen ei sisälly nimenomaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kohdistettuja toimenpiteitä. Uudistuksella on kuitenkin käytännössä positiivinen vaikutus pieniin ja keskisuuriin yrityksiin useista syistä.

On lukuisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joita EY:n kilpailusääntöjen soveltaminen ei koske suoraan, sillä sopimuksilla, päätöksillä tai menettelytavoilla, joissa ne ovat osallisina, ei ole tuntuvaa vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Lisäksi komissio pyrkii tulkitsemaan 81 artiklan 1 kohtaa taloudellisemmalla ja tarkoituksenmukaisemmalla tavalla. Tämän lähestymistavan mukaan on epätodennäköisempää, että sellaiset yritykset, joilla ei ole tiettyä määrää markkinavoimaa, osallistuisivat liiketoimiin, joita kieltosääntö koskee.

Pienet ja keskisuuret yritykset, joilla on vähän markkinavoimaa, ovat yleensä todennäköisemmin EY:n kilpailusääntöjen rikkomisen uhreja kuin itse aktiivisia osallistujia rikkomiseen. Ehdotetun asetuksen tarkoituksena on tehostaa komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten harjoittamaa kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa. Erityisesti se antaa komissiolle mahdollisuuden estää aktiivisemmin vakavia rikkomisia omasta aloitteestaan tai kantelun perusteella. Tästä on erityisesti hyötyä pienille ja keskisuurille yrityksille.

Ilmoitus- ja lupajärjestelmän poistaminen vaikuttaa eri tavalla pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Niiden toiminnot kuuluvat erittäin usein ryhmäpoikkeusten soveltamisalaan. Tämä tarkoittaa sitä, että jo nykyisen asetuksen N:o 17 nojalla niiden täytyy paljon harvemmin ilmoittaa sopimuksistaan yksittäispoikkeuksen saamiseksi.

Samalla kun 81 ja 82 artiklan täytäntöönpanosääntöjä uudistetaan ehdotetulla asetuksella komissio on aloittanut ryhmäpoikkeusasetusten, komission tiedonantojen ja suuntaviivojen sisältämien aineellisoikeudellisten sääntöjen uudistamisen osana edellä mainittua pyrkimystään taloudellisempaan ja tarkoituksenmukaisempaan lähestymistapaan. Erityisesti uudentyyppisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa yksinkertaistetaan vaatimuksia sellaisten yritysten osalta, joilla on vain vähän tai ei ollenkaan markkinavoimaa, asettamalla markkinaosuuksia koskevat raja-arvot (lukuun ottamatta joitakin vakavimpia kilpailunrajoituksia). Tällaisten asetusten nojalla suurin osa pienistä ja keskisuurista yrityksistä pystyy toimimaan lainsäädännön suojaamassa toimintaympäristössä.

Jos pienten ja keskisuurten yritysten sopimukset kuuluvat ryhmäpoikkeusten soveltamisalan ulkopuolelle, ne hyötyvät täysimääräisesti ehdotetussa asetuksessa säädetystä 81 artiklan 3 kohdan suorasta vaikutuksesta. Nykyisen järjestelmän aikana varsinkin pienet ja keskisuuret yritykset karttavat todennäköisesti ilmoitusmenettelystä aiheutuvia kustannuksia (laajassa merkityksessä, mukaan luettuna esitettävien tietojen valmistelussa tarvittavat voimavarat jne.) ja ottavat riskin, että niiden sopimukset voidaan julistaa mitättömiksi. Uudistus poistaa tämän ongelman. Useimmat pienten ja keskisuurten yritysten sopimukset katsotaan päteviksi niiden tekohetkestä alkaen ilman tarvetta ilmoittamiseen.

Kuuleminen

6. Luettelo ehdotuksen valmistelussa kuulluista tahoista ja niiden esittämien kantojen pääpiirteet.

Ehdotus on kattavan kuulemismenettelyn ja laajan julkisen sekä akateemisen keskustelun tulos. Komissio aloitti keskustelun julkaisemalla 28. huhtikuuta 1999 valkoisen kirjan EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamissääntöjen uudistamisesta.

Valkoisen kirjan jälkeen yli sata asianomaista, joiden joukossa on lukuisia yrityksiä, toimialajärjestöjä ja lakimiehiä, jotka neuvovat yrityksiä kilpailuoikeuteen liittyvissä menettelyissä, on lähettänyt komissiolle lausuntonsa, jotka komissio on tutkinut huolellisesti. Lisäksi komissio on ollut ja tulee jatkossakin olemaan tiiviisti yhteydessä eri alojen edustajiin, lakimiehiin ja lakimiesjärjestöihin sekä kahdenvälisesti että kokouksissa ja vastaavissa tilaisuuksissa, joita on järjestetty erittäin paljon.

Euroopan parlamentti järjesti julkisen kuulemisen 22. syyskuuta 1999. Se antoi 18. tammikuuta 2000 päätöslauselman, jossa kannatetaan uudistusta. Talous- ja sosiaalikomitea antoi yleensä ottaen myönteisen lausunnon 8. joulukuuta 1999.

Suurimmassa osassa valkoisen kirjan jälkeen saaduista kommenteista kannatetaan komission lähestymistapaa. Toimialajärjestöjen ja lakimiesten kanta on sama. Monet kannattavat komission lähestymispaa, koska se on tehokkaampi ja vähemmän byrokraattinen vaihtoehto nykyiselle järjestelmälle, jota lähes kaikki pitävät epätyydyttävänä. Monet kuitenkin korostavat myös tarvetta varmistaa, että uudistus ei johda EY:n kilpailulainsäädännön soveltamiseen ristiriitaisella tavalla ja sen siirtämiseen kansalliselle tasolle ja että uudistus ei vähennä yritysten oikeusvarmuutta.