2000/0194(COD) Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Direktiiviehdotuksen tavoitteet ja sisältö

Tämän ehdotuksen tavoitteena on luoda EU:lle yhteiset puitteet ympäristömelulle altistumisen arviointia ja hallintaa varten. Melualtistus on edelleen yleinen huolenaihe huolimatta melulähteitä koskevasta EU-lainsäädännöstä, joidenkin jäsenvaltioiden kansallisesta lainsäädännöstä ja paikallisista korjaustoimista. Toistaiseksi ympäristömelua koskeva lainsäädäntö jakautuu kahteen pääluokkaan: ensinnäkin tuotekohtaisia melupäästöjä koskevaan EU-lainsäädäntöön, jonka ensisijaisena aiheena on markkinoillepääsyyn liittyvä tyyppihyväksyntä (henkilöautot, kuorma-autot, ilma-alukset ja teollisuudessa käytettävät laitteet), ja toiseksi lähiympäristön sallittua melutasoa koskevaan jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön. Tulevaisuuden melupolitiikasta laaditussa vihreässä kirjassa [1] ja sen taustatutkimuksissa analysoitiin EU:n ja jäsenvaltioiden toimintamallien ominaispiirteitä ja vaikutuksia. Siinä pääteltiin, että kaiken kaikkiaan toimet eivät ole riittävän tehokkaita. Tilanteen kohentamiseksi ehdotettiin, että ensiksi voitaisiin laatia "ehdotus direktiiviksi melualtistuksen arviointimenetelmien ja vastavuoroisen tietojen vaihdon yhdenmukaistamiseksi. Ehdotus voisi sisältää suosituksia melukartoituksesta ja suuren yleisön melualtistusta koskevien tietojen hankkimisesta. Toisessa vaiheessa voitaisiin harkita tavoitearvojen asettamista ja velvollisuutta toteuttaa toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi".

[1] Vihreä kirja tulevaisuuden melupolitiikasta [KOM(1996) 540 lopullinen].

Tässä direktiiviehdotuksessa otetaan huomioon edellä mainitut päätelmät ja esitetään aiempaa johdonmukaisemman ja tehokkaamman toimintamallin keskeiset osatekijät.

Ensinnäkin tässä ehdotuksessa pyritään yhdenmukaistamaan ympäristömeluun sovellettavia meluindikaattoreita ja arviointimenetelmiä. Melun annos-vastesuhde vaihtelee melulähteittäin, joten melua on arvioitava kulloisenkin melulähteen perusteella. Toiseksi tässä ehdotuksessa tavoitteena on melualtistusta koskevan tiedon keruu "melukartoiksi" edellä mainittujen yhteisten indikaattoreiden ja arviointimenetelmien avulla. Kolmantena tavoitteena on asettaa nämä tiedot kansalaisten saataville. Melualtistusta koskevat tiedot ovat paikallisen toiminnan perusta. Ne luovat myös perustan EU:n laajuiselle tavoitteenasettelulle sekä EU:n strategian ja toimenpiteiden kehittämiselle. Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava voimassa olevat tai suunnitteilla olevat raja-arvot käyttäen yhdenmukaistettuja indikaattoreita. Siinä ei pyritä asettamaan yhteisiä Euroopan laajuisia melurajoituksia. On kuitenkin syytä huomata, että sitten kun jäsenvaltiot ovat julkaisseet kutakin melulähdettä koskevat kansalliset rajoitukset ja kun melukartat ja toimintasuunnitelmat on julkaistu, sekä kansalaisilla että viranomaisilla on mahdollisuus vertailla melutilanteita, toimintamalleja ja tilanteen kehittymistä. Komission mielestä tämä järjestelmä edistää tulevaisuuden meluntorjuntaa merkittävällä tavalla.

2. Soveltamisala

Ääni voi olla peräisin monesta eri lähteestä, ja ihmiset voivat kokea äänen meluna monissa erilaisissa olosuhteissa. Tässä ehdotuksessa ympäristömelulla tarkoitetaan ihmisen toiminnan (tie-, raide- tai lentoliikenteen, teollisuuden, vapaa-ajan toiminnan tai rakentamisen) aikaansaamaa, lähiympäristössä (esimerkiksi kotona tai kodin lähellä, yleisissä puistoissa tai kouluissa) havaittua ääntä.

Periaatteessa tämä ehdotus koskee kaikenlaista melua, mutta siinä keskitytään nimenomaan tieliikennemeluun, raideliikennemeluun, ilma-alusten aiheuttamaan meluun lentokenttien lähistöllä sekä teollisuusmeluun. Siinä ei käsitellä eläinten, luonnon, naapureiden tai melulle altistuneen henkilön aiheuttamaa melua eikä työpaikoilla ja liikennevälineissä havaittavaa melua.

3. Ehdotuksen perustelut

3.1 Terveysvaikutukset

Ympäristömelu vaikuttaa ihmisiin monin eri tavoin [2]. Koska melun vaikutukset riippuvat kunkin henkilön meluherkkyydestä, ympäristömelua koskevan politiikan perustana olisi käytettävä tieteellisiä tutkimustuloksia, joissa meluherkkyyden yksilöllinen vaihtelu otetaan huomioon.

[2] "Guidelines for Community Noise", WHO, 2000.

Henkilöiden lukumäärällä mitattuna merkittävin vaikutus on niin sanottu melun häiritsevyys (annoyance), joka voidaan määrittää strukturoitujen kenttätutkimusten avulla [3]. Häiritsevällä melulla on tiettyjä seurauksia: esimerkiksi voi olla tarpeen sulkea ikkuna, jotta voisi nukkua rauhassa, tai melu häiritsee viestintää, television katselua taikka radion tai musiikin kuuntelua. Melu voi myös aiheuttaa osalle väestöstä vakavia terveydellisiä vaikutuksia kuten verenpaineen nousua, henkistä rasitusta, sydänkohtauksia ja kuulovaurioita. Lisäksi melu vaikuttaa haitallisesti lasten oppimiskykyyn [4]. On ilmeistä, että melun häiritseväksi kokevien henkilöiden elämänlaatu heikkenee, mikä on todellisuutta ainakin 25 prosentille EU:n alueella asuvasta väestöstä. Melun aiheuttamista vakavista unihäiriöistä kärsii 5-15 prosenttia EU:n väestöstä [5].

[3] "Exposure-response relations for transportation noise", H.M.E. Miedema ja H. Vos, J. Acoust. Soc. Am. 104 (6), joulukuu 1998, s. 3432-3444.

[4] "Noise Exposure and Public Health", W. Passchier-Vermeer ja W.F. Vermeer, Environmental Health Perspectives Volume 108, Supplement 1, maaliskuu 2000.

[5] "Study related to the preparation of a communication on a future EC Noise Policy, Final Report", J. Lambert ja M. Vallet, LEN Report No 9420, joulukuu 1994.

3.2 Taloudelliset vaikutukset

Nykyisten taloudellisten arvioiden mukaan ympäristömelusta aiheutuu EU:n alueella vuosittain 13-38 miljardin euron vahingot [6]. Vahinkoja aiheuttavat muun muassa asuntojen hintojen lasku, terveydenhuoltokustannukset, maankäyttömuotojen rajoittuminen ja menetetyistä työpäivistä aiheutuvat kustannukset. Tietyistä epävarmuustekijöistä huolimatta on varmaa, että vuosittaiset vahingot ovat kymmeniä miljardeja euroja.

[6] Vihreä kirja tulevaisuuden melupolitiikasta sekä ympäristöasioiden pääosaston tutkimus ensisijaisista aloista alan kirjallisuudesta kerättyjen tietojen perusteella.

3.3 Passiivisuuden seuraukset

Passiivisuus merkitsisi sitä, että yhteisön meluntorjunnan johdonmukaisuus ja tehokkuus eivät paranisi ja meluongelma vain pahenisi. Koska väestön määrä kasvaa samoin kuin liikenteen määrä, rajatylittävä liikenne mukaan luettuna, tulevista torjuntatoimista tulisi entistä kalliimpia. Tämä merkitsisi sitä, että noin 100 miljoonan EU:n kansalaisen heikentyneeseen terveyteen ei saataisi parannusta.

3.4 Yhteydet muihin ympäristöohjelmiin, -strategioihin ja -politiikkoihin

Vuonna 1999 neuvosto hyväksyi strategian ympäristöasioiden saattamisesta osaksi liikennepolitiikkaa; strategiassa tie-, raide- ja lentoliikenteen aiheuttama meluongelma todetaan yhdeksi kiireellisimmistä aloista, joilla tarvitaan toimintaa. Lentoliikennettä ja ympäristöä koskevassa komission tiedonannossa [7] annetaan suosituksia ilma-alusten aiheuttamaan meluun sovellettavien meluindikaattoreiden ja arviointimenetelmien yhdenmukaistamiseksi sekä viitataan tulevaan ympäristömelua koskevaan kehysdirektiiviin. Liikenne- ja ympäristöraportointijärjestelmän (Transport and Environment Reporting Mechanism, TERM) [8] ryhmässä "liikenteen ympäristövaikutukset" on otettu käyttöön indikaattori "väestön altistuminen liikenteen melulle" ja osoitettu, että käytettävissä ei ole yhdenmukaistettuja menetelmiä eikä tietoja.

[7] KOM(1999) 640, s. 3.

[8] 24 päivänä syyskuuta 1998 tehty päätös N:o 2179/98/EY.

Tämän direktiiviehdotuksen keskeiset osatekijät ovat samanlaisia kuin ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta annetun direktiivin [9] sisältö: tietojen keruu taajamissa, toimintasuunnitelmat, kansalaisille suunnatun asianmukainen tiedotus, laskenta- ja mittausmenetelmien parantaminen, tietojen keruu ja komissiolle tehtävät ilmoitukset. Näin ollen ehdotus täydentää ilmanlaatudirektiiviä, koska siinä käsitellään erityisesti kaupunkiympäristöön liittyviä näkökohtia. Lisäksi ehdotus käsittää useita muita näkökohtia kuten maaseudulla harjoitettavan meluntorjunnan ja suhteellisen vähämeluisten alueiden suojelun.

[9] Ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta annettu direktiivi 96/62/EY, EYVL L 296, 21.11.1996, s. 55.

Teollisuusmelun osalta ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetussa direktiivissä 96/61/EY säädetään yleisestä velvollisuudesta, jonka mukaan kaikkiin direktiivin liitteen I soveltamisalaan kuuluviin laitteisiin on sovellettava kaikkia tarkoituksenmukaisia ympäristön pilaantumista - myös melua - ehkäiseviä toimenpiteitä käyttäen hyväksi parhaita mahdollista tekniikkoja. Tämä vaatimus on täytettävä viimeistään vuonna 2007 ottamalla käyttöön kutakin sijaintipaikkaa koskevien lupien järjestelmä, jossa määritellään päästöjen raja-arvot ja/tai vastaavat tekniset toimenpiteet. Lisäksi lupiin sisältyvät asianmukaiset seurantavaatimukset ja velvoite toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle luvan ehtojen noudattamisen varmistamiseksi tarvittavat tiedot.

4. Toiminta EU:n tasolla ja toissijaisuus

Ehdotuksella pyritään suojelemaan kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia ympäristön pilaantumisen haitallisilta vaikutuksilta, minkä vuoksi se edistää perustamissopimuksen 175 artiklan tavoitteiden täyttymistä. Kyseessä on yhteisön ja jäsenvaltioiden yhteinen velvollisuus. Toiset asiat voidaan parhaiten hoitaa EU:n tasolla, toiset kansallisella ja paikallisella tasolla.

EU:n tasolla ympäristömelun torjunta käsittää yhteisten indikaattoreiden, laskentamenetelmien ja mittausmenetelmien käyttöönoton, melutilanteen seurannan EU:n alueella, EU:n strategian kehittämisen tilanteen parantamiseksi, tietojen vaihdon ja melupäästöjä koskevan lainsäädännön.

Toisaalta tässä ehdotuksessa esitetään asetettavien rajoitusten, melukarttojen, kansalaisille suunnatun tiedotuksen ja lisäindikaattorien osalta vain vähimmäisvaatimukset, hahmotelma tai yleiset tavoitteet, ja jäsenvaltioiden on sovellettava tai kehitettävä omia menetelmiään ja toimintamallejaan. Joissakin mainituista asioista komissio voi tukea jäsenvaltioita julkaisemalla suuntaviivoja tai osallistumalla eurooppalaisten standardien kehittämiseen.

Nykyinen ympäristömelua koskeva EU-lainsäädäntö rajoittuu melupäästöihin ja käsittää maantieajoneuvot, ilma-alukset, traktorit ja joukon erilaisia laitteita [10]. Neuvostossa ja Euroopan parlamentissa käsitellään useita uusia lainsäädäntö-ehdotuksia. Mikäli ympäristömelun rajoittamiseksi tarvitaan tuotestandardeja, tällaisten toimenpiteiden tehokas suunnittelu edellyttää yhteisiä mittaus- ja arviointimenetelmiä.

[10] Moottoriajoneuvot ja niiden pakojärjestelmät (70/157/ETY, 73/350/ETY, 77/212/ETY, 81/334/ETY, 84/372/ETY, 84/424/ETY, 89/491/ETY, 92/97/ETY, 96/20/EY, 99/101/EY); kaksi- ja kolmipyöräiset ajoneuvot ja niiden pakojärjestelmät (70/157/ETY, 96/20/EY); maataloustraktorit (74/151/ETY, 82/890/ETY, 88/410/ETY, 97/54/EY, 98/38/EY); ilma-alukset (80/51/EY, 89/629/ETY, 92/14/ETY); rakennuskoneet ja -laitteet (79/113/ETY); kompressorit (84/533/ETY); torninosturit (84/534/ETY); hitsausgeneraattorit (84/535/ETY); voimageneraattorit (84/536/ETY); käsin kannateltavat betoninmurskaimet ja kivihakut (84/537/ETY); ruohonleikkurit (84/538/ETY); hydraulikaivurit, köysikäyttöiset kaivurit, puskutraktorit, kuormaajat ja kaivurikuormaajat (86/662/ETY).

5. Yhteistyökumppaneiden kuulemisen tulokset

Vuonna 1999 useista ehdotusluonnoksista keskusteltiin komission alaisessa ympäristömelupolitiikan komiteassa, jossa on jäsenvaltioiden lisäksi edustettuina kansalaisjärjestöjen kattojärjestöjä, teollisuudenaloja (tie-, raide- ja lentoliikenne, koneenrakennus), paikallisviranomaisten verkostoja ja komission yksikköjä. Ohjauskomitea kannatti ehdotuksessa esitettyjä periaatteita. Se pyysi sisällyttämään ehdotukseen vähämeluisten alueiden ja maaseutualueiden suojelun (ensimmäisen luonnosten painopiste oli meluisissa kaupunkialueissa). Toimintasuunnitelmat sekä EU:n tavoitteet ja strategiat jakoivat mielipiteitä jossain määrin. Erityisesti korostettiin suhteellisen vähämeluisia alueita sekä tie- ja raideliikenteen pääväylien ja suurten lentokenttien melukartoituksen ja toimintasuunnitelmien sisällyttämistä ehdotukseen.

6. Täytäntöönpanokustannukset

Tässä vaiheessa ei voida arvioida täsmällisesti direktiivin täytäntöönpanoon liittyviä kustannuksia ja hyötyjä, jotka riippuvat täysin jäsenvaltioiden asettamista tavoitteista sekä paikallisella ja kansallisella tasolla laadittavista toimintasuunnitelmista ja strategioista.

Yksi kustannuserä on tutkittu tarkkaan: taajamia koskevien melukartoitusten ja toimintasuunnitelmien hinta [11]. Tutkimuksessa todettiin, että melukartoituksen hinta asukasta kohti on 0,15-2 euroa riippuen monista seikoista. Ensimmäistä kertaa suoritettavan taajamien melukartoituksen kokonaiskustannusten arvioitiin olevan 50-75 miljoonaa euroa eli vuositasolla 10-15 miljoonaa euroa. Toiminta-suunnitelmien kustannuksista ei voida esittää täsmällisiä tietoja, mutta on kohtuullista olettaa, että ne ovat suunnilleen yhtä suuret. Käytettäessä yhteisiä indikaattoreita ja yhteisiä mittaus- ja arviointimenetelmiä voidaan saavuttaa kustannussäästöjä mittaustoiminnassa ja tietojen käytössä. Monissa jäsenvaltioissa ja kaupungeissa laaditaan jo nyt melukarttoja ja toimintasuunnitelmia, ja melukarttojen ja toimintasuunnitelman laatimisesta toistamiseen aiheutuu vähemmän kustannuksia kuin ensimmäisellä kerralla, joten direktiiviehdotuksen täytäntöönpanosta aiheutuvat lisäkustannukset lienevät 10-20 miljoonaa euroa.

[11] "Cost study on noise mapping and action planning", COWI report P-44581-W, 1999.

Taajamiin verrattuna tie- ja raideliikennettä koskevien melukarttojen ja toimintasuunnitelmien laatiminen on jossain määrin yksinkertaisempaa ja koskee pienempää asuinrakennusten ja kansalaisten määrää. Lisäksi melukartoitus, meluvyöhykejako ja toimintasuunnitelmat ovat jo nyt käytössä suunnilleen joka toisessa jäsenvaltiossa. Näin ollen kustannusten nousun arvioidaan olevan samansuuruisen kuin taajamien tapauksessa.

Lentokenttiä koskevien melukarttojen ja toimintasuunnitelmien laatimiskustannukset riippuvat lentokenttien koosta ja voivat vaihdella 50 000 eurosta kahteen miljoonaan euroon. Yhteensä 150:aa lentokenttää koskevien kokonaiskustannusten arvioidaan olevan vuosittain 15 miljoonaa euroa. Kun otetaan huomioon, että monista lentokentistä on jo laadittu melukarttoja tai toimintasuunnitelmia, kokonais-kustannukset nousevat vuosittain enintään 10 miljoonaa euroa.

Kaiken kaikkiaan direktiiviehdotuksen mukaisten melukarttojen ja toimintasuunnitelmien laatimisesta aiheutuu vuosittain arviolta 30-40 miljoonan euron lisäkustannukset, jotka vastaavat vain pientä osaa ympäristömelun vuotuisten vahinkojen arvosta.

Direktiiviehdotuksen oletettuja pitkän aikavälin seurauksia ovat toimintamallien kustannustehokkuuden parantuminen, saastuttaja maksaa -periaatteen soveltaminen ja julkisten varojen käytön vähentyminen.

7. Tieteellinen ja tekninen perusta

7.1 Työryhmät

Ohjauskomitea ja joukko työryhmiä, jotka koostuvat jäsenvaltioiden, paikallisten viranomaisten, kansalaisjärjestöjen, teollisuuden, WHO:n ja standardointielinten edustajista, ovat tukeneet komissiota direktiivin valmistelussa ja antanevat tukea vastedeskin.

7.2 Indikaattorit ja vaikutukset

Ehdotuksessa määritellään kaksi meluindikaattoria: Lden ja Lnight. Ne perustuvat indikaattoreita käsittelevän työryhmän antamiin suosituksiin [12], jotka ohjauskomitea on hyväksynyt.

[12] 27 päivänä elokuuta 1999 annettu selvitys EU:n meluindikaattoreista.

Tärkein meluindikaattori on desibeleinä ilmaistu melutaso päivällä-illalla-yöllä eli Lden, jota käytetään "melun häiritsevyyden" indikaattorina. Lden-indikaattoria käytetään jo joissakin jäsenvaltioissa ilma-alusten aiheuttaman melun arvioinnissa. Tämä suure liittyy läheisesti melutasoon päivällä-yöllä (Ldn), joka on Yhdysvalloissa yleisessä käytössä ja jota sovelletaan myös joissakin jäsenvaltioissa arvioitaessa ilma-alusten aiheuttamaa melua.

Komissio pyrkii parantamaan nukkumisen kannalta tärkeimmän jakson eli yöajan suojelua koskevaa toimintamallia, minkä vuoksi se ehdottaa yöajan melua kuvaavan indikaattorin (Lnight) käyttöönottoa ohjauskomitean suosituksen mukaisesti. Tämän indikaattorin osoittaman arvon aleneminen vähentää unihäiriöitä ja tiettyjä muita vaikutuksia.

Lden ja Lnight ovat yhdessä niihin liittyvän melun annos-vastesuhteen kanssa indikaattoreita, joiden avulla voidaan ennakoida melun häiritsevyytenä ja tutkittujen henkilöiden itse ilmoittamina unihäiriöinä ilmenevä väestön keskimääräinen reaktio pitkäaikaiseen melualtistukseen. Nämä indikaattorit soveltuvat käytettäviksi suunnittelussa sekä asuinalueiden, kaupunkien ja suurten alueiden yhdennetyissä toimintamalleissa. Tällöin niitä voidaan soveltaa myös yksittäisiin asuinrakennuksiin. Ne eivät sovellu lyhytaikaisiin melutilanteisiin, joita valitukset usein koskevat.

Melun häiritsevyys (ja tutkittujen henkilöiden itse ilmoittamat unihäiriöt) voidaan määrittää erityisten kenttätutkimusten avulla. Tällaisia tutkimuksia on tehty jo huomattavan paljon, ja ISO:n työryhmä [13] valmistelee parhaillaan melun häiritsevyyttä koskeviin kenttätutkimuksiin sovellettavaa kansainvälistä standardia, joka parantaa entisestään tietojen laatua tulevaisuudessa.

[13] ISO/TC43/SC1/WG49.

7.3 Laskenta- ja mittausmenetelmät

Meluindikaattorien osoittama arvo voidaan määrittää joko mittaamalla tai laskemalla. Tavallisesti pitkän ajan indikaattorit kuten Lden ja Lnight ovat helpommin laskettavia kuin mitattavia. Ennusteita laadittaessa voidaan käyttää ainoastaan laskentamenetelmiä.

Mikään jäsenvaltioissa nykyisin käytettävistä laskentamenetelmistä ei täytä nykyaikaisille yhdenmukaistetuille menetelmille asetettuja vaatimuksia [14].

[14] Laskentaa ja mittausta käsittelevän työryhmän vuonna 1999 julkaiseman tilannekatsauksen mukaan yhtenä vaatimuksena on se, että melulähteiden luonteen muuttuminen (auton tai ilma-aluksen tyypin muutos) ei heikennä melun leviämistä esittävän mallin laatua. Toiseksi vaaditaan meluntorjuntatoimien (esimerkiksi meluesteiden) vaikutusten, sääolojen, mäkisen maaston ja muiden tilanteiden täsmällistä arviointia. Työryhmä on käynnistänyt prosessin, jossa tavoitteena on tällaisten menetelmien kehittäminen. Tämä kestää huomattavan kauan (ainakin neljä vuotta). Suositeltavien menetelmien osalta komissio noudattaa ohjeita, jotka työryhmä 3 on antanut väliaikaisia laskentamenetelmiä koskevassa selvityksessään (joka julkaistaan heinä-elokuussa 2000). Komission on saatettava nämä menetelmät käyttöön tarkoituksenmukaisessa muodossa.

Komissio ehdottaa, että siirtymävaiheessa jäsenvaltiot joko käyttävät nykyisiä kansallisia laskentamenetelmiä (jotka on mukautettava EU:n meluindikaattorien määritelmien mukaisiksi) tai käyttävät jotakin suositeltavaa nykyistä menetelmää (joka on myös mukautettava EU:n meluindikaattorien määritelmien mukaiseksi). Periaatteessa Lden- ja Lnight-arvojen määritelmä on ratkaisevassa asemassa niiden mittaamisen kannalta. Kahdessa ISO-standardissa annetaan ohjeita varsinaisiin mittauksiin [15].

[15] ISO 2:1987 ja ISO 1996-1: 198/2.

8. Ehdotuksen säännökset

Ehdotuksen oikeusperustana on perustamissopimuksen 175 artikla, sillä asetetut tavoitteet liittyvät ympäristön laadun säilyttämiseen, suojeluun ja parantamiseen sekä terveyden ja hyvinvoinnin suojeluun.

Liitteessä I selitetään ehdotukseen sisältyviä yksittäisiä säännöksiä. Liitteessä II esitetään katsaus ehdotukseen sisältyvistä määräajoista.

LIITE I Ehdotuksen säännökset

1. Tavoitteet (1 artikla)

Ehdotuksen tavoitteena on luoda ympäristömelun hallintaa koskeva yhteinen toimintamalli. Yhteisen toimintamallin kolme keskeistä osatekijää ovat yhteisiin menetelmiin perustuva arviointi, tiedotus ja tarkoituksenmukaiset toimenpiteet.

2. Soveltamisala (2 artikla)

Direktiivin tarkoituksena on suojella EU:n kansalaisia lähiympäristössä ilmeneviltä meluhaitoilta, joita esimerkiksi liikenne ja muut mekaaniset melulähteet aiheuttavat.

On syytä todeta, että kaupunkivyöhykkeillä direktiiviä sovelletaan useimpiin alueisiin lukuun ottamatta pelkästään teollisuuden käyttöön tarkoitettuja alueita. Tämän vuoksi oletetaan, että ympäristömelun vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet hyödyttävät joissakin tapauksissa myös toimistojen kaltaisia työpaikkoja.

3. Määritelmät (3 artikla)

'Taajaman' määritelmä on samankaltainen kuin ilmanlaatua koskevassa direktiivissä (96/62/EY) esitetty määritelmä lukuun ottamatta asukasmäärää; tässä ehdotuksessa asukasmäärä on 100 000.

Tie- ja raideliikenteen pääväylien ja suurten lentokenttien määritelmät on laadittu siten, että ne käsittävät merkittävän osan kansainvälisten, kansallisten ja alueellisten liikennejärjestelmien tuottamasta melusaasteesta. Tieliikenteen pääväylien määritelmä käsittää kaikki vilkasliikenteiset alueelliset, kansalliset ja kansainväliset tiet.

4. Täytäntöönpano ja vastuut (4 artikla)

Jäsenvaltioiden on nimettävä ehdotukseen sisältyvien osatekijöiden täytäntöön-panosta vastaavat elimet sekä ilmoitettava asiasta kansalaisille ja komissiolle. Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava arvioinnin tulosten paikkansapitävyys.

5. Meluindikaattorit ja niiden soveltaminen (5 artikla yhdessä liitteen I kanssa)

Lden ja Lnight ovat kaksi meluindikaattoria, joita on määrä käyttää EU:n melupolitiikassa, melukartoitusta, akustista suunnittelua ja meluvyöhykejakoa koskevassa uudessa lainsäädännössä sekä uudistettaessa melukartoitusta, akustista suunnittelua ja meluvyöhykejakoa koskevaa voimassa olevaa lainsäädäntöä. Ehdotuksen mukaan kumpaakin meluindikaattoria on käytettävä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa.

Meluindikaattorien sisällyttämiselle voimassa olevaan lainsäädäntöön ei ole asetettu määräaikaa. Näin ollen jäsenvaltiot voivat itse päättää sopivan ajankohdan.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kahta meluindikaattoria koskevista voimassa olevista tai suunnitteilla olevista raja-arvoista 18 kuukauden kuluessa direktiivin voimaantulopäivästä. Komission yksiköt julkaisevat asiaa koskevan yleiskatsauksen.

6. Arviointimenetelmät (6 artikla yhdessä 12 artiklan, liitteen II ja liitteen VI kanssa)

Meluindikaattoreiden osoittaman arvon määrittämiseksi käytetyt laskentamenetelmät ovat hyvin tärkeä osa arviointimenetelmiä. Ehdotuksen mukaan menetelmät otetaan käyttöön kahdessa vaiheessa:

1. Siirtymävaihe, jonka aikana käytetään joko (mukautettuja) käytössä olevia kansallisia menetelmiä tai suositeltavia menetelmiä.

2. Toinen vaihe, jonka aikana käytetään yhteisiä nykyaikaisia menetelmiä ja tehdään tarkistuksia liitteeseen II.

Ensimmäisen vaiheen aikana vaikutuksia voidaan arvioida käyttämällä perusteena melun annos-vastesuhdetta, jota koskevia tietoja julkaistaan melun annos-vastesuhdetta käsittelevän työryhmän väliaikaisissa selvityksissä tai josta jäsenvaltio on laatinut oman määritelmän. Toisessa vaiheessa sovelletaan liitteessä II tarkoitettua melun annos-vastesuhdetta, jolloin terveysvaikutusten arvioinnin tuloksista tulee vertailukelpoisempia ja täsmällisempiä.

7. Melukartat (7 artikla)

Ehdotuksen mukaan suurista taajamista (yli 250 000 asukasta), tie- ja raideliikenteen pääväylistä ja suurista lentokentistä on laadittava melukartat kolmen vuoden kuluessa direktiivin voimaantulopäivästä. Melukartoitus on määrä uusia viiden vuoden kuluttua, jolloin pienemmät, yli 100 000 asukkaan taajamat sisällytetään melukartoitukseen. Noin 20 prosenttia EU:n väestöstä asuu suurissa taajamissa. On arvioitu, että melukartoitukseen sisältyvillä teiden, rautateiden ja lentokenttien lähellä sijaitsevilla alueilla asuu tämän lisäksi 10-20 prosenttia väestöstä. Toisessa vaiheessa melukartoitus laajenee pienempiin taajamiin sekä teiden, rautateiden ja lentokenttien lähellä sijaitseviin vähämeluisiin alueisiin, jolloin se käsittää noin 50 prosenttia EU:n väestöstä.

8. Toimintasuunnitelmat (8 artikla)

Toimintasuunnitelmat on laadittava vuoden kuluessa melukarttojen määräajan päättymisestä. Toimintasuunnitelmia koskevat vähimmäisvaatimukset esitetään liitteessä V.

Kansallisten raja-arvojen ylittymisestä mahdollisesti aiheutuvat toimenpiteet riippuvat kansallisesta lainsäädännöstä, vastuullisten viranomaisten ensisijaisiksi katsomista aloista ja taloudellisista mahdollisuuksista sekä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksista. Direktiivin 9 artikla tukee viimeksi mainittua näkökohtaa.

9. Kansalaisille suunnattu tiedotus (9 artikla)

Kansalaisille suunnattu tiedotus on yksi ehdotuksen keskeinen osa, ja vastuullisilla viranomaisilla on velvollisuus tiedottaa asiasta kansalaisille arvioinnin eri vaiheissa. Melukartat ja toimintasuunnitelmat on julkistettava kahden kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä. Tiedotuskanavana suositellaan käytettäväksi ensisijaisesti Internetiä tai jotakin vastaavaa onlinejärjestelmää.

10. Tietojen keruu kansallisella tasolla ja EU:n tasolla (10 artikla)

Komissio ehdottaa, että ensimmäisessä vaiheessa jäsenvaltiot keräävät melukartat ja toimintasuunnitelmat ja toimittavat ne komissiolle, joka perustaa tietopankin ja julkaisee tiivistelmiä.

11. Katsausten ja kertomusten julkaiseminen (11 artikla)

Direktiivin 11 artiklan mukaisesti julkaistaan määräajoin kertomuksia, jatketaan tilanteen seurantaa ja kehitetään tilanteen parantamiseen tähtääviä strategioita ja toimenpiteitä. Tavoitteeksi voidaan asettaa tiettyjen melulähteiden tuottamasta ympäristömelusta kärsivien henkilöiden määrän vähentäminen. Tavoitteiden on oltava realistisia siten, että kustannustehokkuus ja poliittiset näkökohdat otetaan huomioon. Arvioitaessa yhteisön meluntorjunnan tavoitteita ja toteuttamisstrategioita otetaan huomioon myös hyöty, jota koituu tämän direktiivin soveltamisalaan kuulumattomille aloille, esim. toimistoille.

12. Mukauttaminen (12 artikla)

Ehdotuksen mukaan komissio mukauttaa liitteet tekniseen ja tieteelliseen kehitykseen neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisella tavalla.

13. Komitea (13 artikla)

Ehdotuksen mukaisesti komissiota avustaa komitea neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisella tavalla.

Työryhmän selvityksiä voidaan käyttää perustana tehdessä ehdotuksia suuntaviivoiksi ja parannettaessa liitteitä.

14. Arviointi (14 artikla)

Ehdotuksen mukaan direktiivi arvioidaan ensimmäisen kerran seitsemän vuoden kuluttua voimaantulosta.

15. Direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä (15 artikla)

Ehdotuksen mukaan direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 18 kuukauden kuluessa ottaen huomioon direktiivin ja voimassa olevan lainsäädännön välinen suhde eräissä jäsenvaltioissa.

16. Voimaantulo (16 artikla)

Kyseessä on vakioartikla.

17. Osoitus (17 artikla)

Vakioteksti.

18. Liite I (meluindikaattorit)

Tässä liitteessä esitellään yksityiskohtaisesti kaksi tärkeintä meluindikaattoria (Lden ja Lnight) ja määritellään niiden soveltamisala. Tietyissä erityistapauksissa voidaan tarvita lisäindikaattoreita, joita jäsenvaltiot voivat käyttää vapaasti [16].

[16] Jäsenvaltiot ja muut asianosaiset ovat ilmaisseet selkeästi, että tällä alalla tarvitaan lisää standardointitoimia. Esimerkiksi voitaisiin kehittää eurooppalaisia standardeja, joiden soveltaminen olisi vapaaehtoista. Komissio on pyytänyt erästä työryhmää laatimaan asiasta selvityksen.

19. Liite II (arviointimenetelmät)

Tämä liite koskee arviointimenetelmien kolmea osatekijää. Näitä ovat ensinnäkin mittaus- ja laskentamenetelmät, joilla arvioidaan meluindikaattoreiden tietyssä arviointipisteessä osoittama arvo. Kolmantena osatekijänä on melun annos-vastesuhde. Ehdotuksessa käsitellään väliaikaisia laskenta- ja mittausmenetelmiä muttei vielä melun annos-vastesuhdetta. Väliaikaisten laskenta- ja mittausmenetelmien valikoima perustuu erään työryhmän laatimaan selvitykseen [17].

[17] Heinä-elokuussa 2000 julkaistava väliaikaisia laskenta- ja mittausmenetelmiä koskeva selvitys.

Yleisesti ottaen Lden- ja Lnight-arvojen mittaaminen on hankalampaa, enemmän aikaa vievää ja paljon kalliimpaa kuin laskenta. Tämän vuoksi laskenta on käytännössä hallitseva arviointitapa.

20. Liite III (kartoituksessa käytettävät ohjelmat)

Liitteessä III esitetään alustavasti kartoituksessa käytettäviä ohjelmia koskevat vähimmäisvaatimukset. Tulevaisuudessa tähän liitteeseen tehdään tarkistuksia ja siinä esitetään yksityiskohtaisempia tietoja vaatimuksista ja kartoituksessa käytettäviin ohjelmiin liittyvästä laadunvalvonnasta.

21. Liite IV (melukarttoja koskevat vaatimukset)

Liitteessä esitetään melukarttoja koskevat vähimmäisvaatimukset. Komission aikomuksena ei ole yhdenmukaistaa kansallisten ja paikallisten melukarttojen esitystapaa yksityiskohtia myöten.

22. Liite V (toimintasuunnitelmat)

Liitteessä V esitetään toimintasuunnitelmia koskevat vähimmäisvaatimukset. Tarkoituksena on, että komissio tukee paikallisia, alueellisia ja kansallisia viranomaisia suuntaviivojen avulla.

23. Liite VI (komissiolle lähetettävät tiedot)

Liitteessä VI kuvaillaan melukarttoihin perustuvat tiivistetyt tiedot, joita tarvitaan melutilannetta ja melun terveysvaikutuksia koskevan EU-katsauksen laatimiseksi, sillä ei olisi mielekästä, jos komissiolle lähetettäisiin kaikki yksityiskohtaiset tiedot melukartoituksesta ja toimintasuunnitelmista. Siirtymävaiheessa laskenta- ja mittausmenetelmät eivät ole riittävän täsmällisiä tuottamaan luotettavaa tietoa meluindikaattoreiden osoittamista alhaisista arvoista, joten melutason mittausskaala on tämän vuoksi suppea. Mittausskaalaa voidaan laajentaa, kun käyttöön saadaan nykyaikaisia yhteisiä menetelmiä.

Komissiolle on lähetettävä tietoa muun muassa sellaisten asuinrakennusten lukumäärästä, joissa on erityinen äänieristys tai suhteellisen vähämeluinen ulkoseinä. Tapauskohtaisesti määriteltävän melun annos-vastesuhteen avulla voidaan sitten arvioida asianmukaisella tavalla melun vaikutuksia terveyteen. Jos tämä tekijä jätetään ottamatta huomioon, vaikutusten arvioinnissa tapahtuu huomattavia virheitä.

LIITE II Täytäntöönpanon aikataulu

Koska ehdotukseen sisältyy lukuisia toimenpiteiden täytäntöönpanoa koskevia määräaikoja, seuraavassa esitetään aikataulu tiivistelmänä.

Direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

>TAULUKON PAIKKA>

Melukartat

>TAULUKON PAIKKA>

Toimintasuunnitelmat

>TAULUKON PAIKKA>

Komissio

>TAULUKON PAIKKA>

2000/0194(COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI

ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTIN JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen, [18]

[18] EYVL L

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon, [19]

[19] EYVL L

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon, [20]

[20] EYVL L

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä, [21]

[21] EYVL L

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Yhteisön politiikan avulla on saavutettava terveyden ja ympäristönsuojelun korkea taso, ja yhtenä tavoitteena on meluntorjunta. Tulevaisuuden melupolitiikasta laaditussa vihreässä kirjassa [22] komissio käsitteli ympäristömelua yhtenä Euroopan suurimmista paikallisista ympäristöongelmista.

[22] KOM(1996) 540 lopullinen, 4.11.1996.

(2) Komission vihreästä kirjasta 10 päivänä kesäkuuta 1997 antamassaan päätös-lauselmassa [23] Euroopan parlamentti ilmaisi tukensa vihreälle kirjalle, vaati, että käytännön toimenpiteet ja toiminta kirjattaisiin ympäristömelun vähentämistä koskevaan puitedirektiiviin, ja totesi, että eri melulähteitä koskevasta tilanteesta ei ole luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja.

[23] EYVL C 200, 30.6.1997, s. 28.

(3) Lentoliikenteestä ja ympäristöstä 1 päivänä joulukuuta 1999 annetussa tiedonannossa [24] ehdotettiin, että lentokenttien lähiseutuja koskevissa melulaskelmissa ja melumittauksissa käytettäisiin yhteistä meluindikaattoria ja yhteisiä menetelmiä; kyseinen ehdotus on syytä ottaa huomioon tämän direktiivin säännöksissä kaikilta osin.

[24] KOM(1999) 640.

(4) Tuotteiden aiheuttamat melupäästöt sisältyvät jo työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät melualtistukseen työssä, 12 päivänä toukokuuta 1986 annettuun neuvoston direktiiviin 86/188/ETY [25], sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/24/ETY [26], ja asuinrakennusten äänieristäminen sisältyy rakennusalan tuotteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annettuun neuvoston direktiiviin 89/106/ETY [27], sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiivillä 93/68/ETY [28]; tätä direktiiviä ei sovelleta liikennevälineissä havaittavaan meluun eikä kotioloissa harjoitettavasta toiminnasta aiheutuvaan meluun.

[25] EYVL L 137, 24.5.1986, s. 28.

[26] EYVL L 131, 5.5.1998, s. 1.

[27] EYVL L 40, 11.2.1989, s. 12.

[28] EYVL L 220, 3.8.1993, s. 1.

(5) Perustamissopimuksen 5 artiklassa tarkoitettujen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaan jäsenvaltiot eivät voi riittävässä määrin saavuttaa tavoitteeksi asetettua ympäristönsuojelun korkeaa tasoa, koska tietoja ympäristömelun tasosta ei kerätä, vertailla eikä välitetä eteenpäin vertailukelpoisessa muodossa, minkä vuoksi tavoite voidaan paremmin saavuttaa yhteisön tasolla yhdenmukaistamalla indikaattoreita, arviointimenetelmiä ja melukartoituksen perusteita. Tässä direktiivissä rajoitutaan toimiin, jotka ovat välttämättömiä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi, eikä toteuteta tätä pidemmälle meneviä toimia.

(6) Tätä nykyä jäsenvaltioilla ei ole yhteisiä määritelmiä kansallisille raja-arvoille, joita sovelletaan tieliikennemeluun, raideliikennemeluun, ilma-alusten aiheuttamaan meluun lentokenttien lähistöllä sekä teollisuusmeluun. Nämä raja-arvot on määriteltävä melutason määrittämiseksi tarkoitettujen yhdenmukaistettujen indikaattorien avulla.

(7) Indikaattorit on määritettävä johdonmukaisten menetelmien avulla.

(8) Melukartoituksen avulla voidaan koota tiedot, joiden perusteella esitetään tietyllä alueella havaittu melutaso. Tällöin tarvitaan toimintasuunnitelmia, joissa otetaan huomioon ehkäisemis-, saastuttaja maksaa-, läheisyys- ja suhteellisuusperiaatteet; on pyrittävä valitsemaan tarkoituksenmukaisin tiedonvälityskanava pitäen mielessä yhteisön sitoutuminen tietoyhteiskunnan kehittämiseen.

(9) Tietoja on kerättävä ja koko yhteisöä koskevia tarkoituksenmukaisia kertomuksia laadittava perustaksi tulevalle yhteisön politiikalle ja yhteisön kansalaisille suunnatulle tiedotukselle.

(10) Tässä vaiheessa voidaan asettaa keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita, jotka liittyvät tiettyjen melulähteiden tuottamasta melusta kärsivien yhteisön kansalaisten määrän vähentämiseen. Jatkotutkimus voi tuottaa vielä yksiselitteisempiä tuloksia. On asetettava määräaika. Tulosten saavuttamiseksi tarvittavien kustannusten on oltava kohtuulliset sekä muiden ympäristöä ja elämänlaatua koskevien tavoitteiden mukaiset.

(11) Arviointimenetelmiä koskevia teknisiä säännöksiä olisi tarvittaessa täydennettävä ja mukautettava tekniseen ja tieteelliseen kehitykseen sekä eurooppalaisen standardoinnin kehitykseen.

(12) Koska tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet ovat menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 2 artiklassa tarkoitettuja laajakantoisia toimenpiteitä [29], niistä on päätettävä noudattaen mainitun päätöksen 5 artiklassa määrättyä sääntelymenettelyä.

[29] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(13) Komission olisi säännöllisesti arvioitava tämän direktiivin toimintaa,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla Tavoitteet

1. Tämän direktiivin tavoitteena on määritellä yhteinen toimintamalli, jonka avulla ympäristömelulle altistumisen haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen vältetään, ehkäistään tai vähennetään

a) arvioimalla jäsenvaltioissa esiintyvää ympäristömelua yhteisten menetelmien perusteella, ja

b) varmistamalla, että kansalaisten saatavana on tietoa ympäristömelusta ja sen vaikutuksista.

2. On toteutettava toimenpiteitä melun vähentämiseksi siellä, missä ne ovat tarpeen, ja pyrittävä säilyttämään ympäristömelun laatu ennallaan siellä, missä melun laatu on hyvä.

2 artikla Soveltamisala

1. Tätä direktiiviä sovelletaan ympäristömeluun, jota ihmiset havaitsevat kodeissaan ja kotiensa lähistöllä, yleisissä puistoissa tai muilla suhteellisen vähämeluisilla alueilla taajamissa, suhteellisen vähämeluisilla rakentamattomilla alueilla, kouluissa ja koulujen lähistöllä oppilaina, sairaaloissa ja sairaaloiden lähistöllä potilaina sekä muissa melualttiissa rakennuksissa ja muilla melualttiilla alueilla.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta meluun, jonka aiheuttaa melulle altistunut henkilö itse, kotioloissa harjoitettava toiminta tai naapurit, eikä työpaikoilla ja liikennevälineissä havaittavaan meluun.

3 artikla Määritelmät

Tässä direktiivissä:

a) 'ympäristömelulla' tarkoitetaan ulkona tapahtuvan ihmistoiminnan aikaansaamaa epämieluisaa tai haitallista ääntä, liikennevälineiden, teollisuuskiinteistöjen ja teollisuusrakennusten melupäästöt mukaan luettuina;

b) 'ihmisten terveydellä' tarkoitetaan täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaa Maailman terveysjärjestön (WHO) määritelmän mukaisesti;

c) 'haitallisilla vaikutuksilla' tarkoitetaan ihmisten terveyteen kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, esimerkiksi melun häiritsevyyttä, unihäiriöitä, viestinnän häiriintymistä, oppimiseen kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, kuulon heikkenemistä, stressiä ja verenpaineen nousua;

d) 'melun häiritsevyydellä' tarkoitetaan yhdyskunnissa häiritsevänä koetun melun voimakkuutta, joka määritetään kenttätutkimusten avulla;

e) 'meluindikaattorilla' tarkoitetaan sellaisen ympäristömelun kuvaamiseen käytettävää fysikaalista suuretta, jonka on osoitettu olevan yhteydessä johonkin haitalliseen vaikutukseen;

f) 'arvioinnilla' tarkoitetaan mitä tahansa mittaus-, laskenta-, ennustus- tai arviointimenetelmää, jonka avulla selvitetään meluindikaattorin osoittama arvo taikka haitallinen vaikutus tai haitalliset vaikutukset;

g) 'melutasolla päivällä-illalla-yöllä' (Lden tai LDEN) tarkoitetaan melun häiritsevyyttä kuvaavaa meluindikaattoria, joka määritellään yksityiskohtaisemmin liitteessä I;

h) 'yöajan melua kuvaavalla indikaattorilla (Lnight tai LNIGHT) tarkoitetaan tutkittujen henkilöiden itse ilmoittamia unihäiriöitä kuvaavaa meluindikaattoria, joka määritellään yksityiskohtaisemmin liitteessä I;

i) 'melun annos-vastesuhteella' tarkoitetaan meluindikaattorin osoittaman arvon ja haitallisen vaikutuksen välistä suhdetta;

j) 'taajamalla' tarkoitetaan tiettyä jäsenvaltion rajaamaa alueensa osaa, jolla asuu yli 100 000 henkilöä ja jonka asukastiheyden perusteella se luokitellaan kyseisessä jäsenvaltiossa kaupungistuneeksi alueeksi;

k) 'suhteellisen vähämeluisella alueella taajamassa' tarkoitetaan toimivaltaisen paikallisen viranomaisen rajaamaa aluetta, jolla minkään melulähteen aiheuttama melualtistus ei ylitä tiettyä kyseisen jäsenvaltion ilmoittamaa Lden-arvoa;

l) 'suhteellisen vähämeluisella rakentamattomalla alueella' tarkoitetaan toimivaltaisen kansallisen tai alueellisen viranomaisen rajaamaa aluetta, jolla liikenne, teollisuus tai vapaa-ajan toiminta ei tuota häiritsevää melua ja jossa on mahdollista kokea luonnonrauha;

m) 'meluvyöhykkeellä' tarkoitetaan voimassa olevaa jäsenvaltion oikeudellista määritelmää melulähteiden lähistöllä tai ympäristöllä olevasta vyöhykkeestä, jolla sovelletaan meluntorjuntaa koskevia säädöksiä; 'meluvyöhykejaolla' tarkoitetaan kaikkia toimenpiteitä, jotka liittyvät meluvyöhykkeen perustamiseen ja sitä koskevien sääntöjen soveltamiseen;

n) 'tieliikenteen pääväylällä' tarkoitetaan jäsenvaltion nimeämää alueellista, kansallista tai kansainvälistä tietä, jonka kautta kulkee vuosittain yli kolme miljoonaa ajoneuvoa;

o) 'raideliikenteen pääväylällä' tarkoitetaan jäsenvaltion nimeämää rautatietä, jonka kautta kulkee vuosittain yli 30 000 junaa;

p) 'suurella lentokentällä' tarkoitetaan jäsenvaltion nimeämää siviili-ilmailussa käytettävää lentokenttää, jolta lähtee ja jolle laskeutuu vuosittain yli 50 000 lentokonetta;

q) 'melukartalla' tarkoitetaan nykyistä tai ennustettua melutilannetta koskevien tietojen esittämistä meluindikaattorin, raja-arvon ylittymisen, tietyllä alueella melusta kärsivien henkilöiden määrän, tietyllä alueella tietyille meluindikaattorin osoittamille arvoille altistuneiden asuinrakennusten määrän taikka kustannusten ja hyödyn suhdetta koskevien tietojen tai muiden torjuntamenetelmiä tai -skenaarioita koskevien taloudellisten tietojen avulla;

r) 'strategisella melukartalla' tarkoitetaan melukarttaa, jonka avulla on tarkoitus arvioida kokonaisvaltaisesti tietyn alueen tilannetta tai laatia tiettyä aluetta koskevia kokonaisvaltaisia ennusteita;

s) 'raja-arvolla' tarkoitetaan jäsenvaltion ilmoittamaa Lden- tai Lnight-arvoa, jonka ylityttyä toimivaltaisten viranomaisten on syytä harkita tai toteuttaa torjuntatoimenpiteitä; raja-arvot voidaan eriyttää eri melutyyppien (tieliikenne-, raideliikenne-, lento-, teollisuusmelu jne.), erilaisten ympäristöjen ja eri väestöryhmien mukaisesti ja ne voidaan määritellä erikseen myös nykyisten tilanteiden ja uusien tilanteiden osalta (siltä varalta että melulähteessä tai ympäristön käyttötarkoituksessa tapahtuu muutos);

t) 'taajamaa koskevalla toimintasuunnitelmalla' tarkoitetaan toimintaa, jolla pyritään torjumaan melua sellaisissa taajamaan kuuluvissa paikoissa, joissa Lden- tai Lnight-raja-arvo ylittyy, ja suojelemaan suhteellisen vähämeluisia alueita taajamassa melun lisääntymiseltä;

u) 'tie- tai raideliikenteen pääväylää tai suurta lentokenttää koskevalla toimintasuunnitelmalla' tarkoitetaan toimintaa, jolla pyritään torjumaan melua tie- tai raideliikenteen pääväylän tai suuren lentokentän lähellä sijaitsevissa paikoissa, joissa Lden- tai Lnight-raja-arvo ylittyy;

v) 'akustisella suunnittelulla' tarkoitetaan tulevaa melun hallintaa suunniteltujen toimenpiteiden avulla; tämä käsittää maankäytön suunnittelun, liikennejärjestelmien ohjauksen, liikennesuunnittelun, äänieristykseen perustuvan meluntorjunnan sekä melulähteisiin kohdistuvan meluntorjunnan;

w) 'erityisellä äänieristyksellä' tarkoitetaan yhden tai useamman ympäristömelun lajin varalta suoritettavaa rakennuksen eristämistä yhdistettynä tuuletus- tai ilmanvaihtolaitteisiin, jotka mahdollistavat ympäristömelun tehokkaan torjunnan; ja

x) 'suhteellisen vähämeluisella ulkoseinällä' tarkoitetaan rakennuksen ulkoseinää, jossa neljän metrin korkeudella maanpinnasta ja kahden metrin etäisyydellä ulkoseinästä arvioitu tiettyä melulähdettä koskeva LDEN-arvo on yli 20 dB alhaisempi kuin korkeimman LDEN-arvon perusteella suurimman melualtistuksen kohteena olevan ulkoseinän arvo.

4 artikla Täytäntöönpano ja vastuut

1. Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi jäsenvaltioiden on nimettävä sopivilta tasoilta toimivaltaiset viranomaiset ja elimet, joiden tehtävänä on:

a) taajamia, tie- ja raideliikenteen pääväyliä sekä suuria lentokenttiä koskevien melukarttojen ja toimintasuunnitelmien laatiminen ja hyväksyminen, ja

b) melukarttojen ja toimintasuunnitelmien keruu.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava arviointimenetelmien täsmällisyys sovittamalla ne yhteen koko yhteisöä koskevien laadunvarmistusohjelmien kanssa.

3. Jäsenvaltioiden on asetettava 1 kohdassa tarkoitetut tiedot komission ja kansalaisten saataville viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2003.

5 artikla Meluindikaattorit ja niiden soveltaminen

1. Meluindikaattorit, joita käytetään strategisessa melukartoituksessa, akustisessa suunnittelussa ja meluvyöhykejaossa, ovat Lden ja Lnight. Jäsenvaltioiden on käytettävä näitä indikaattoreita:

a) 7 artiklassa tarkoitetuissa melukartoissa;

b) strategista melukartoitusta, akustista suunnittelua ja meluvyöhykejakoa koskevassa uudessa lainsäädännössä; sekä

c) uudistettaessa strategista melukartoitusta, akustista suunnittelua ja meluvyöhykejakoa koskevaa voimassa olevaa lainsäädäntöä.

2. Jäsenvaltiot voivat käyttää lisäindikaattoreita liitteessä I olevassa 3 kohdassa luetelluissa erityistapauksissa.

3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2003 Lden- ja Lnight-arvoina ilmaistuista voimassa olevista tai suunnitteilla olevista raja-arvoista, jotka koskevat tieliikennemelua, raideliikennemelua, ilma-alusten aiheuttamaa melua lentokenttien lähistöllä ja teollisuusmelua. Tämän lisäksi niiden on ilmoitettava raja-arvojen ylittymisen seuraamuksista.

6 artikla Arviointimenetelmät

1. Lden- ja Lnight-arvot on arvioitava liitteessä II määriteltyjen laskenta- tai mittausmenetelmien avulla.

2. Terveysvaikutukset on arvioitava liitteessä II määritellyn melun annos-vastesuhteen avulla.

7 artikla Melukartat

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset laativat ja hyväksyvät viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2004 melukartat jäsenvaltioiden alueilla sijaitsevien yli 250 000 asukkaan taajamien sekä tie- ja raideliikenteen pääväylien ja suurten lentokenttien tilanteesta edeltävänä kalenterivuotena.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2003 alueellaan sijaitsevat tie- ja raideliikenteen pääväylät, suuret lentokentät ja yli 250 000 asukkaan taajamat, joita 3 artiklan määritelmät koskevat.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset laativat ja hyväksyvät viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009 melukartat jäsenvaltioiden alueilla sijaitsevien yli 100 000 asukkaan taajamien tilanteesta edeltävänä kalenterivuotena.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2008 kaikki alueellaan sijaitsevat taajamat, joita 3 artiklan määritelmät koskevat.

3. Melukarttojen on täytettävä liitteessä IV esitetyt vähimmäisvaatimukset.

4. Naapurijäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä suoritettaessa raja-alueiden melukartoitusta.

5. Melukartat on uusittava joka viides vuosi.

8 artikla Toimintasuunnitelmat

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset laativat ja hyväksyvät viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2005 jäsenvaltioiden alueilla sijaitsevia tie- ja raideliikenteen pääväyliä, suuria lentokenttiä sekä yli 250 000 asukkaan taajamia koskevat toimintasuunnitelmat.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset laativat ja hyväksyvät viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010 jäsenvaltioiden alueilla sijaitsevia yli 100 000 asukkaan taajamia koskevat toimintasuunnitelmat.

3. Toimintasuunnitelmien on täytettävä liitteessä V esitetyt vähimmäisvaatimukset.

4. Toimintasuunnitelmat on uusittava joka viides vuosi niiden laatimispäivämäärästä.

9 artikla Kansalaisille suunnattu tiedotus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että melukartat julkaistaan Internetissä tai jossakin muussa onlinejärjestelmässä taikka jollakin muualla sopivalla tavalla kahden kuukauden kuluessa siitä, kun toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt ne.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ennen toimintasuunnitelmien hyväksymistä vastuullinen viranomainen järjestää julkisen kuulemistilaisuuden, jonka tulokset se ottaa huomioon.

3. Toimintasuunnitelmat on julkaistava Internetissä tai jossakin muussa onlinejärjestelmässä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt ne.

10 artikla Jäsenvaltioiden ja komission suorittama tietojen keruu ja julkaisu

1. Jäsenvaltioiden on kerättävä melukartat ja toimintasuunnitelmat.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että melukartoista saadut, tämän direktiivin liitteessä VI tarkemmin määritellyt tiedot ja toimintasuunnitelmien tiivistelmät lähetetään komissiolle kolmen kuukauden kuluessa 7 ja 8 artiklassa säädetyistä päivistä.

3. Komissio perustaa melukartoista saatuihin tietoihin pohjautuvan tietopankin.

4. Komissio julkaisee joka viides vuosi tiivistelmän melukartoista ja toiminta-suunnitelmista saaduista tiedoista. Ensimmäinen tiivistelmä esitetään vuoden kuluessa 2 kohdassa tarkoitetuista päivistä.

11 artikla Katsausten ja kertomusten julkaiseminen

1. Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2007 kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta saaduista kokemuksista.

2. Kertomuksessa on tarkasteltava ympäristömeluun liittyviä yhteisön laadullisia tavoitteita ja tarvittaessa tehtävä tavoitteita koskevia ehdotuksia sekä ehdotettava toteuttamisstrategioita tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi. Strategiaan on sisällytettävä:

a) tiettyjen melulähteiden tuottamasta melusta kärsivien henkilöiden määrän vähentämiseen liittyvät pitkän ja keskipitkän aikavälin tavoitteet; tiettyihin melulähteisiin kuuluvat tieliikenne, raideliikenne, siviili-ilmailu ja teollisuus;

b) tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet, esimerkiksi melulähteitä koskeva politiikka ja muut asian kannalta merkitykselliset toimenpiteet; ja

c) suhteellisen vähämeluiset rakentamattomat alueet.

3. Kertomusten on perustuttava 10 artiklassa tarkoitettuihin tietoihin, tieteelliseen ja tekniseen kehitykseen ja muihin asian kannalta merkityksellisiin tietoihin. Ihmisten terveyteen kohdistuvat haitalliset vaikutukset sekä kustannustehokkuuteen liittyvät arviointiperusteet ovat tärkeimmät strategia- ja toimenpide-ehdotuksiin sovellettavat valintaperusteet.

4. Kertomuksia on tarkasteltava joka viides vuosi tai tarpeen mukaan.

5. Kertomukseen liitetään tarvittaessa tämän direktiivin muuttamista koskevat ehdotukset.

12 artikla Mukauttaminen

Komissio mukauttaa 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen liitteet tekniseen ja tieteelliseen kehitykseen.

13 artikla Komitea

1. Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/14/EY [30] 18 artiklalla perustettu komitea.

[30] EYVL L 162, 3.7.2000, s. 1.

2. Viitattaessa tähän kohtaan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä ja otetaan huomioon mainitun päätöksen 7 ja 8 artikla.

3. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika on kolme kuukautta.

4. Komitean tehtävänä on:

a) vaihtaa tietoja ja kokemuksia tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja soveltamisesta käytäntöön;

b) avustaa komissiota direktiivin soveltamista tukevien suuntaviivojen laatimisessa.

14 artikla Arviointi

Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevan arviointikertomuksen joka viides vuosi ja ensimmäisen kerran viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2009.

15 artikla Direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2003. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säädökset kirjallisina komissiolle.

16 artikla Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

17 artikla Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I MELUINDIKAATTORIT

1. Melutaso päivällä-illalla-yöllä

1.1 Määritelmä

Desibeleinä (dB) ilmaistu melutaso päivällä-illalla-yöllä eli Lden (tai LDEN) määritellään seuraavan kaavan avulla:

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa

* Lday on ISO 1996-2: 1987:ssa tarkoitettu A-painotettu pitkän ajan keskiäänitaso, joka määritellään vuoden kaikkien päiväaikojen perusteella,

* Levening on ISO 1996-2: 1987:ssa tarkoitettu A-painotettu pitkän ajan keskiäänitaso, joka määritellään vuoden kaikkien ilta-aikojen perusteella,

* Lnight on ISO 1996-2: 1987:ssa tarkoitettu A-painotettu pitkän ajan keskiäänitaso, joka määritellään vuoden kaikkien yöaikojen perusteella;

jolloin

* päivän pituus on 12 tuntia, illan pituus neljä tuntia ja yön pituus kahdeksan tuntia; jäsenvaltiot voivat halutessaan siirtää iltapäivän yleisen lepojakson osaksi 'iltaa' ja lyhentää varsinaista iltajaksoa vastaavasti (tällöin menettelyä on sovellettava kaikentyyppisistä lähteistä tulevaan meluun);

kukin jäsenvaltio päättää päivän (ja siten myös illan ja yön) alkamisajankohdasta (tällöin menettelyä on sovellettava kaikenlaisista lähteistä tulevaan meluun); oletusarvot ovat kello 07.00-19.00, kello 19.00-23.00 ja kello 23.00-07.00;* vuodella tarkoitetaan vuotta, jonka aikana äänipäästöjä tarkkaillaan, ja sääolojen kannalta keskivertovuodella tarkoitetaan vuotta, jolloin vallitsevat sääolot vastaavat vähintään kymmenen viimeisen vuoden keskimääräisiä sääoloja,

ja jolloin

* tarkastellaan tulevaa ääntä, mikä tarkoittaa sitä, että huomioon ei oteta ääntä, joka heijastuu tarkasteltavan asuinrakennuksen tai muun rakennuksen ulkoseinästä.

Lden-arvon arviointipisteen korkeus riippuu sovelluksesta:

* suoritettaessa strategista melukartoitusta, joka liittyy altistumiseen rakennusten sisällä ja lähellä havaittavaan melulle, arviointipisteet sijoitetaan 4,0 ± 0,2 metrin (siis 3,8-4,2 metrin) korkeudelle maanpinnasta ja 2,0 ± 0,2 metrin päähän suurimman melualtistuksen kohteena olevasta ulkoseinästä; suoritettaessa tämän direktiivin 7 artiklassa määriteltyä melukartoitusta suurimman melualtistuksen katsotaan kohdistuvan ulkoseinään, joka on lähimpänä määrättyä melulähdettä; muissa käyttötarkoituksissa arviointipisteiden korkeus voidaan valita toisin,

* suoritettaessa yleisten puistojen ja suhteellisten vähämeluisten rakentamattomien alueiden strategista melukartoitusta arviointipisteet sijoitetaan 4,0 ± 0,2 korkeudelle maanpinnasta,

* vyöhykkeitä esittävät melukäyrät suositellaan määriteltäviksi Lden-arvona mahdollisuuksien mukaan neljän metrin korkeudella,

* muissa käyttötarkoituksissa arviointipisteen korkeus voidaan valita toisin mutta arviointipistettä ei saa koskaan sijoittaa alle 1,5 metrin korkeudelle maanpinnasta; muita käyttötarkoituksia ovat esimerkiksi:

* tiettyihin asuinrakennuksiin kohdistuvan melun vähentämiseen tähtäävien paikallisten toimenpiteiden suunnittelu,

* rajoitettua aluetta koskeva yksityiskohtainen melukartta, jossa esitetään yksittäisiin asuinrakennuksiin kohdistuva melualtistus.

1.2 LDEN-arvon soveltaminen melun haittojen arviointiin ja vähentämiseen

Tarkasteltaessa pitkäaikaista melualtistusta LDEN-arvon on todettu olevan yhteydessä siihen, miten voimakkaaksi melun häiritsevyys koetaan yhdyskunnissa ja varsinkin siihen, miten suuri prosentuaalinen osuus henkilöistä kokee todetun melun erittäin häiritseväksi.

LDEN-arvon sekä melun annos-vastesuhteen avulla voidaan arvioida myös seuraavia tapauksia:

* hyvin kapeakaistaisen melun aiheuttama häiritsevyys;

* luonteeltaan impulssimaisen melun aiheuttama häiritsevyys;

* lasten oppimiseen kohdistuvat haitat.

Kun LDEN-arvo laskee, vähenee myös niiden henkilöiden määrä, joille melu aiheuttaa unihäiriöiden, stressin, verenpaineen nousun ja viestinnän häiriintymisen kaltaisia kielteisiä vaikutuksia. Jotta näitä erityisiä vaikutuksia voitaisiin arvioida ja vähentää mahdollisimman tehokkaasti, voi olla tarpeen ottaa käyttöön jokin muukin meluindikaattori.

2. Yöajan melua kuvaava indikaattori

2.1 Määritelmä

Yöajan melua kuvaava indikaattori Lnight (tai LNIGHT) on ISO 1996-2: 1987:ssa tarkoitettu A-painotettu pitkän ajan keskiäänitaso, joka määritellään vuoden kaikkien yöaikojen perusteella;

jolloin

* yön pituus on kahdeksan tuntia, kuten tämän liitteen 1.1 kohdassa määritellään;

* vuodella tarkoitetaan vuotta, jonka aikana äänipäästöjä tarkkaillaan ja jonka aikana sääolot vastaavat keskivertovuotta, kuten tämän liitteen 1.1 kohdassa määritellään;

* tarkastellaan tulevaa ääntä, kuten tämän liitteen 1.1 kohdassa määritellään; ja

* arviointipiste on sama kuin LDEN-arvon tapauksessa.

Huomautus: Lnight-arvon määritelmään ei sisälly 10 dB:n lisäystä.

2.2 LNIGHT-arvon soveltaminen

Tarkasteltaessa pitkäaikaista melualtistusta on todettu LNIGHT-arvon olevan yhteydessä tutkittujen henkilöiden itse ilmoittamiin unihäiriöihin, mikä voidaan ilmaista esimerkiksi kyselyissä todettuna vakavista unihäiriöistä kärsivien henkilöiden suhteellisena osuutena.

LNIGHT-arvo voi olla myös sopiva indikaattori, jonka avulla ilmaistaan öiseen melualtistukseen liittyviä terveydellisiä ja sosiaalisia vaikutuksia (unen laatu, unen katkonaisuus, nukahtamisvaikeudet jne.). Kun LNIGHT-arvo laskee, öisen melualtistuksen aiheuttamat terveyshaitat vähenevät selvästi. Ylimääräisten indikaattorien käyttö voi kuitenkin lisätä toimenpiteen tehokkuutta tiettyjen vaikutusten ja tiettyjen melulajien osalta.

3. Erityistapauksissa käytettävät lisäindikaattorit

LDEN- ja LNIGHT-arvojen lisäksi voi olla hyödyllistä käyttää erityisiä meluindikaattoreita ja niihin liittyviä raja-arvoja, esimerkiksi silloin kun:

tarkasteltava melulähde on toiminnassa vain pienen osan tarkasteluajasta (esimerkiksi alle 20 prosenttia koko vuoden päiväajoista, koko vuoden ilta-ajoista tai koko vuoden yöajoista);* yhden tai useamman jakson aikana on keskimäärin hyvin vähän melutapahtumia (esimerkiksi vähemmän kuin yksi melutapahtuma tunnissa); melutapahtumalla tarkoitetaan alle viisi minuuttia kestävää melua, esimerkiksi ohikulkevan junan tai ylilentävän lentokoneen aiheuttamaa melua;

* pientaajuisen melun osuus on suuri;

* viikonloppuisin tai määrättyyn aikaan vuodesta tarvitaan erityistä melusuojausta;

* iltaisin tarvitaan erityistä melusuojausta;

* melu on peräisin useista eri lähteistä; tai

* kyseessä ovat suhteellisen vähämeluiset rakentamattomat alueet.

Seuraavia erityistapauksia voidaan arvioida käyttäen joko LDEN-arvoa ja melun annos-vastesuhdetta tai erityistä meluindikaattoria, jossa LDEN-arvo "korjataan" vastaamaan normaalitapauksissa arvioitua melun annos-vastesuhdetta:

* melu on luonteeltaan hyvin kapeakaistaista;

* melu on luonteeltaan impulssimaista.

Valittaessa jälkimmäinen vaihtoehto korjatusta indikaattorista on käytettävä jotakin muuta merkintää kuin "LDEN" tai "Lden".

LIITE II ARVIOINTIMENETELMÄT

1. Johdanto

Lden-ja Lnight-arvot voidaan määrittää joko mittaamalla (arviointipisteessä) tai laskemalla. Ennusteita laadittaessa voidaan käyttää ainoastaan laskentamenetelmää.

Väliaikaiset laskenta- ja mittausmenetelmät esitellään tämän liitteen 2 ja 3 kohdassa.

Tämän liitteen 4 kohdassa kuvaillaan melun annos-vastesuhdetta siirtymävaiheessa.

2. Väliaikaiset menetelmät Lden- ja Lnight-arvojen mittaamiseksi

Jos jäsenvaltiossa on käytössä oikeudellisesti pätevä mittausmenetelmä, kyseistä menetelmää on mukautettava liitteessä I esitetyn indikaattorin määritelmän mukaiseksi noudattaen ISO 1996-1: 1982:ssä ja ISO 1996-2: 1987:ssa esitettyjä pitkän ajanjakson mittausten periaatteita.

Jos jäsenvaltiossa ei ole käytössä mittausmenetelmää tai jos halutaan vaihtaa menetelmä toiseen, menetelmä voidaan määritellä indikaattorin määritelmän perusteella noudattaen ISO 1996-1: 1982 :sä ja ISO 1996-2: 1987:ssa esitettyjä periaatteita.

3. Väliaikaiset menetelmät Lden- ja Lnight-arvojen laskemiseksi

3.1 Käytössä olevien kansallisten menetelmien mukauttaminen

Jos jäsenvaltiossa on käytössä pitkän ajanjakson indikaattorien määrittelyyn tarkoitettuja kansallisia menetelmiä, kyseisiä menetelmiä voidaan käyttää edellyttäen, että ne mukautetaan liitteessä I esitetyn indikaattorin määritelmän mukaisiksi. Useimpien kansallisten menetelmien tapauksessa tämä merkitsee illan määrittelemistä erilliseksi tarkasteltavaksi jaksoksi sekä vuoden keskiarvon käyttöönottoa. Lisäksi joitakin käytössä olevia menetelmiä on mukautettava jättämällä ulkoseinästä heijastuva ääni huomioimatta ja sisällyttämällä yötä ja/tai arviointipistettä koskevat määrittelyt. Nämä mukautukset eivät vaikuttane käynnissä olevien oikeudellisesti pätevien meluntorjuntaohjelmien jatkumiseen eikä näihin ohjelmiin sisältyviin korvaus- ja torjuntajärjestelmiin.

Vuoden keskiarvon käyttöönottoon on kiinnitettävä erityistä huomiota. Vaihtelut melupäästöissä ja melun leviämisessä vaikuttavat vuoden aikana havaittaviin vaihteluihin.

3.2 Väliaikaiset menetelmät

Seuraavia menetelmiä suositellaan jäsenvaltioille, joissa ei ole käytössä kansallisia mittausmenetelmiä tai joissa halutaan vaihtaa menetelmä toiseen.

TEOLLISUUSMELU: ISO 9613-2: "Acoustics - Attenuation of sound propagation outdoors - Part 2: General method of calculation".

Tähän menetelmään soveltuvat tiedot melupäästöistä (lähtötiedot) saadaan suorittamalla mittaukset jollakin seuraavista menetelmistä:

* ISO 8297: 1994 "Acoustics - Determination of sound power levels of multisource industrial plants for evaluation of sound pressure levels in the environment - Engineering method";

* EN ISO 3744: 1995 "Acoustics - Determination of sound power levels of noise using sound pressure - Engineering method in an essentially free field over a reflecting plane";

* EN ISO 3746: 1995 "Acoustics - Determination of sound power levels of noise sources using an enveloping measurement surface over a reflecting plane".

ILMA-ALUSTEN AIHEUTTAMA MELU LENTOKENTTIEN LÄHEISYYDESSÄ: ECAC.CEAC-asiakirja 29 "Report on Standard Method of Computing Noise Contours around Civil Airports", 1997. Lentoreittien mallintamiseen on olemassa erilaisia ratkaisumalleja, joista tähän tarkoitukseen käytetään ECAC.CEAC-asiakirjassa 29 olevassa 7.5 kohdassa mainittua segmentointimenetelmää.

TIELIIKENNEMELU: Ranskan kansallinen NMPB-laskentamenetelmä, jota koskevat tiedot on julkaistu Ranskan Virallisessa lehdessä (Journal officiel) 10 päivänä toukokuuta 1995 otsikolla "Arrêté du 5 mai 1995 relatif au bruit des infrastructures routières, article 6" sekä ranskalaisessa standardissa XPS 31-133. Näissä asiakirjoissa viitataan päästöjä koskevien syötettävien tietojen osalta oppaaseen "Guide du bruit des transports terrestres, fascicule prévision des niveaux sonores, CETUR 1980".

RAIDELIIKENNEMELU: Alankomaiden kansallinen laskentamenetelmä nimeltään "Standaard-Rekenmethode II", jota koskevat tiedot on esitetty 20 päivänä marraskuuta 1996 julkaistussa asiakirjassa "Reken- en Meetvoorschrift Railverkeerslawaai '96", julkaisija Ministerie Volkshuisvesting, Ruimtelijke Ordening and Milieubeheer.

Kaikki edellä mainitut menetelmät on mukautettava LDEN- ja LNIGHT-määritelmien mukaisiksi. Komissio antaa viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2003 käytettävissä olevien tietojen perusteella tarkistettuja menetelmiä koskevat suuntaviivat sekä tietoja ilma-alusten, tieliikenteen ja raideliikenteen aiheuttamista melupäästöistä.

Jos jäsenvaltiot haluavat käyttää jotakin muuta kuin tämän liitteen 3.1 tai 3.2 kohdassa kuvailtua menetelmää, niiden on osoitettava, että ehdotetulla menetelmällä saatavat tulokset ovat vertailukelpoisia edellä mainittuihin menetelmiin nähden.

4. Melun annos-vastesuhde siirtymävaiheessa

Jotta melun vaikutuksia väestöön voitaisiin arvioida, on tarkasteltava melun annos-vastesuhdetta. Tätä suhdetta käsitellään tämän liitteen tulevissa tarkistuksissa. Siirtymävaiheessa voidaan käyttää komission työryhmän 2 (Dose/Effect) laatimaa selvitystä, jossa esitetään nykyisiä tietoja melun annos-vastesuhteesta, alan kirjallisuudessa esitettyjä tietoja ja jäsenvaltioiden esittämiä näkemyksiä asiasta.

LIITE III KARTOITUKSESSA KÄYTETTÄVIÄ OHJELMIA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

Tämän direktiivin 7 artiklan täytäntöön panemiseksi melukartoituksessa käytettävien ohjelmien on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

* Ohjelmat perustuvat 6 artiklassa ja liitteessä II määriteltyihin laskentamenetelmiin.

* Ohjelmien avulla on mahdollista suorittaa paikan mallinnus.

* Ohjelmiin sisältyvät melulähdemallit; melulähteitä koskevat geometriset tiedot saadaan paikan mallintamista koskevan toiminnon avulla.

* Ohjelmien avulla on mahdollista laatia melun leviämistä koskevia laskelmia.

* Ohjelmien avulla on mahdollista laatia melukartta melusta ulkona.

* Rajapinta, jonka kautta tietoja voidaan siirtää EY:n tietokantoihin: tietojen siirto liitteen VI mukaisesti yhdenmukaisessa tiedostomuodossa, joka määritellään myöhemmin komission antamissa suuntaviivoissa.

LIITE IV MELUKARTTOJA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1. Melukartassa esitettävät tiedot koskevat jotakin seuraavista näkökohdista:

* meluindikaattorin avulla kuvailtu nykyinen, aiempi tai ennustettu melutilanne;

* raja-arvon ylittyminen (konfliktikartta);

* asuinrakennusten määrä alueella, johon kohdistuu tietynsuuruinen meluindikaattorin osoittama melualtistus;

* melusta kärsivien henkilöiden määrä (henkilöt kokevat melun häiritseväksi, kärsivät unihäiriöistä tai muista haitoista); tai

* kustannusten ja hyödyn välinen suhde tai muut taloudelliset tiedot torjuntatoimenpiteistä tai -skenaarioista.

2. Melukartat voidaan esittää:

* graafisina kaavioina;

* numeerisina tietoina taulukkomuodossa; tai

* numeerisina tietoina elektronisessa muodossa.

3. Melukarttojen tarkoituksena on:

* luoda perusta tiedoille, jotka on toimitettava komissiolle tämän direktiivin 10 artiklan 2 kohdan ja liitteen VI nojalla;

* toimia tämän direktiivin 9 artiklassa tarkoitettuna kansalaisten tietolähteenä; ja

* luoda perusta tämän direktiivin 8 artiklassa tarkoitetuille toimintasuunnitelmille.

Jokainen edellä mainituista tavoitteista edellyttää erityyppisen melukartan käyttöä.

4. Komissiolle toimitettaviin tietoihin liittyvien melukarttojen vähimmäisvaatimukset esitetään tämän direktiivin liitteen VI 1.5, 1.6, 1.7, 2.5, 2.6 ja 2.7 kohdassa.

5. Tämän direktiivin 9 artiklassa tarkoitetun kansalaisille suunnatun tiedottamisen ja 8 artiklassa tarkoitettujen toimintasuunnitelmien kehittämisen vuoksi tarvitaan enemmän ja yksityiskohtaisempia tietoja, esimerkiksi:

* graafinen esitys;

* konfliktikartat, joissa esitetään raja-arvon ylittyminen;

* muutoskartat, joissa nykyistä tilannetta verrataan vaihtoehtoisiin tulevaisuuden tilanteisiin; tai

* kartat, joissa esitetään meluindikaattorin osoittama arvo yksittäisten asuinrakennusten edessä (eri korkeuksilla arvioituna).

Jäsenvaltiot voivat antaa melukarttojen tyyppiä ja kokoa koskevia määräyksiä.

6. Paikalliseen tai kansalliseen käyttöön tarkoitetut strategiset melukartat on laadittava käyttäen neljän metrin korkeudella arvioituja, viiden desibelin tarkkuudella ilmoitettuja LDEN- ja LNIGHT-arvoja tämän direktiivin liitteen VI mukaisesti.

7. Taajamien osalta on laadittava erilliset strategiset melukartat tieliikenteen, raideliikenteen, ilma-alusten ja teollisuuden aiheuttamasta melusta. Lisäksi voidaan laatia kartat muiden melulähteiden aiheuttamasta melusta.

8. Komissio voi laatia suuntaviivoja, joissa melukarttojen laatimiseen ja melukartoitukseen annetaan lisäohjeita.

LIITE V TOIMINTASUUNNITELMIA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1. Toimintasuunnitelmiin on sisällytettävä ainakin seuraavat seikat:

* taajaman kuvaus (koko, sijainti, asukasmäärä, maankäyttö, tärkeimmät melulähteet, rakennustyypit ja rakennusten käyttötarkoitukset), tie- tai raideliikenteen pääväylä taikka suuri lentokenttä (sijainti, koko, liikennettä koskevat tiedot, ympäristö);

* vastuullinen viranomainen;

* oikeudellinen tausta;

* direktiivin 5 artiklassa tarkoitetut raja-arvot;

* tiivistelmä melukartoituksen tuloksista;

melukarttoihin sekä melun annos-vastesuhteeseen perustuva terveystilanteen analyysi; * ongelmien yksilöinti;

* aiemmin toteutetut meluntorjuntatoimenpiteet ja parhaillaan toteutettavat toimet;

* korjausta kaipaavat tilanteet;

* toimet, joita toimivaltaiset viranomaiset aikovat toteuttaa viiden seuraavan vuoden aikana, suhteellisen vähämeluisten alueiden säilyttämiseen tähtäävät toimenpiteet mukaan luettuina;

* toimintaa koskeva talousarvio;

* pitkän ajan strategia; sekä

* tiedot 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista julkisista kuulemistilaisuuksista.

* kaikki kustannustehokkuuden sekä kustannusten ja hyödyn välisen suhteen arvioinnit.

Toimiin, joita viranomaiset aikovat toteuttaa toimivaltansa rajoissa, voivat kuulua:

* liikennesuunnittelu, muun muassa liikennettä koskevat uudelleenjärjestelyt, nopeusrajoitusten käyttöönotto ja noudattamisen valvonta, julkisen liikenteen ja liikennemuotojen käytössä tapahtuvien muutosten edistäminen (minkä seurauksena osa tieliikenteestä korvataan raideliikenteellä) jne.;

* maankäytön suunnittelu;

* tekniset toimenpiteet melulähteissä, teiden pinnat ja ratakiskot mukaan luettuina;

* hiljaisempien lähteiden valinta;

* melun leviämisen rajoittaminen (meluesteet, tunnelit, asuinrakennusten äänieristys jne.);

* lupa-asiat;

* julkiset kampanjat;

* melutason seuranta (mitataan melu yhdessä tai useammassa pisteessä sen toteamiseksi, täyttääkö havaittu tai aiheutettu melu ennalta asetetut vaatimukset); sekä

* taloudelliset toimenpiteet, kuten maksut ja sakot.

Toimenpiteiden toteuttamista varten laaditaan tarkoituksenmukainen talousarvio, jolle on saatava toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntä.

Suunnitelmassa on mainittava erikseen toimenpiteet, joita koskevaa talousarviota ei ole vielä hyväksytty; lisäksi on ilmoitettava rahoituksen varmistumisen oletettu ajankohta.

Toimintasuunnitelmissa on ilmaistava, missä määrin toimenpiteiden oletetaan vähentävän melusta kärsivien henkilöiden (melun häiritseväksi kokevien sekä unihäiriöistä tai muista haitoista kärsivien henkilöiden) määrää.

2. Komissio voi laatia suuntaviivoja, joissa annetaan toimintasuunnitelmia koskevia lisäohjeita.

LIITE VI KOMISSIOLLE TOIMITETTAVAT TIEDOT

Komissiolle on toimitettava seuraavat tiedot:

1. TAAJAMIEN OSALTA

1.1 Taajaman lyhyt kuvaus: sijainti, koko, asukasmäärä

1.2 Vastuullinen viranomainen

1.3 Aiemmin toteutetut meluntorjuntaohjelmat ja käytössä olevat meluntorjuntatoimenpiteet

1.4 Käytetyt laskenta- tai mittausmenetelmät

1.5 Sovellettaessa liitteessä II tarkoitettuja väliaikaisia laskentamenetelmiä: melualtistuksen kohteena olevissa rakennuksissa asuvien henkilöiden määrät eriteltyinä melualtistuksen desibelimäärän perusteella seuraaviin luokkiin: <55, 55-59, 60-64, 65-69, 70-74, 75-79, >79, jolloin LDEN-arvo lasketaan suurimman melualtistuksen kohteena olevasta ulkoseinästä neljän metrin korkeudelta ja ilmoitetaan erikseen tieliikenteen, raideliikenteen, lentoliikenteen ja teollisuuden aiheuttaman melun osalta; henkilömäärät pyöristetään lähimpään sataan (esimerkiksi 5150-5249 > 5200, 50-149 > 100, alle 50 > 0).

Lisäksi on ilmoitettava, kuinka monta edellä mainittuihin luokkiin kuuluvaa henkilöä asuu rakennuksissa, joissa on:

* erityinen äänieristys;

* suhteellisen vähämeluinen ulkoseinä.

Lisäksi on ilmoitettava, kuinka montaa koulua ja sairaalaa kukin edellä mainittu LDEN-arvoluokka koskee ja kuinka monta oppilasta ja potilasta mainittuihin lukuihin sisältyy.

Lisäksi on ilmoitettava kunkin LDEN-arvoluokan alueella sijaitsevien puistojen kokonaispinta-ala (km2).

On myös ilmoitettava, kuinka tämän direktiivin 3 artiklassa tarkoitetut tie- ja raideliikenteen pääväylät sekä suuret lentokentät vaikuttavat edellä mainittuihin seikkoihin.

Sovellettaessa 6 artiklan 2 kohdassa ja liitteessä II tarkoitettuja yhteisiä menetelmiä edellä mainittuun jaotteluun lisätään luokat <50 ja 50-54 sekä siitä poistetaan luokka <55 dB.

1.6 Sovellettaessa liitteessä II tarkoitettuja väliaikaisia menetelmiä: melualtistuksen kohteena olevissa rakennuksissa asuvien henkilöiden määrät (lähimpään sataan pyöristettynä) eriteltyinä melualtistuksen desibelimäärän perusteella seuraaviin luokkiin: <45, 45-49, 50-54, 55-59, 60-64, 65-69, 70-74, >74, jolloin LNIGHT-arvo arvioidaan suurimman melualtistuksen kohteena olevasta ulkoseinästä neljän metrin korkeudelta ja ilmoitetaan erikseen tieliikenteen, raideliikenteen, lentoliikenteen ja teollisuuden aiheuttaman melun osalta.

Lisäksi on ilmoitettava, kuinka monta edellä mainittuihin luokkiin kuuluvaa henkilöä asuu rakennuksissa, joissa on:

* erityinen äänieristys;

* suhteellisen vähämeluinen ulkoseinä.

On myös ilmoitettava, kuinka tie- ja raideliikenteen pääväylät sekä suuret lentokentät vaikuttavat edellä mainittuihin seikkoihin.

Sovellettaessa 6 artiklan 2 kohdassa ja liitteessä II tarkoitettuja yhteisiä menetelmiä edellä mainittuun jaotteluun lisätään luokat <40 ja 40-44 sekä siitä poistetaan luokka <45 dB.

1.7 Yleisten puistojen ja muiden virkistysalueiden pinta-ala (km2) ja suhteellinen koko (prosentteina taajaman kokonaispinta-alasta), kun minkä tahansa melulähteen aiheuttama LDEN-arvona ilmaistu melu on alle 55 desibeliä

1.8 Toimintasuunnitelman tiivistelmä, johon sisältyvät liitteessä V mainitut asian kannalta merkitykselliset seikat ja jonka pituus on enintään kymmenen sivua.

2. TIE- JA RAIDELIIKENTEEN PÄÄVÄYLIEN JA SUURTEN LENTOKENTTIEN OSALTA

2.1 Tie- tai raideliikenteen väylän tai lentokentän yleinen kuvaus: sijainti, koko ja liikennettä koskevat tiedot

2.2 Ympäristön kuvaus: taajamat, kylät, maaseutualueet ja muuntyyppiset alueet, maankäyttö, rakennustyypit ja rakennusten käyttötarkoitukset, muut melulähteet

2.3 Aiemmin toteutetut meluntorjuntaohjelmat ja käytössä olevat meluntorjunta-toimenpiteet

2.4 Käytetyt laskenta- tai mittausmenetelmät

2.5 Sovellettaessa liitteessä II tarkoitettuja väliaikaisia menetelmiä: melualtistuksen kohteena olevissa rakennuksissa asuvien henkilöiden määrät (lähimpään sataan pyöristettynä) eriteltyinä melualtistuksen desibelimäärän perusteella seuraaviin luokkiin: 55-59, 60-64, 65-69, 70-74, 75-79, >79, jolloin LDEN-arvo arvioidaan suurimman melualtistuksen kohteena olevasta ulkoseinästä neljän metrin korkeudelta ja 2,0 ± 0,2 metrin päässä suurimman melualtistuksen kohteena olevasta ulkoseinästä

Lisäksi on ilmoitettava, kuinka monta edellä mainittuihin luokkiin kuuluvaa henkilöä asuu rakennuksissa, joissa on:

* erityinen äänieristys;

* suhteellisen vähämeluinen ulkoseinä.

Lisäksi on ilmoitettava, kuinka monta koulua ja sairaalaa kukin edellä mainittu LDEN-arvoluokka koskee ja kuinka monta oppilasta ja potilasta mainittuihin lukuihin sisältyy.

Sovellettaessa 6 artiklan 2 kohdassa ja liitteessä II tarkoitettuja yhteisiä menetelmiä edellä mainittuun jaotteluun lisätään luokka 50-54 dB.

2.6 Sovellettaessa liitteessä II tarkoitettuja väliaikaisia menetelmiä: melualtistuksen kohteena olevissa rakennuksissa asuvien henkilöiden määrät (lähimpään sataan pyöristettynä) eriteltyinä melualtistuksen desibelimäärän perusteella seuraaviin luokkiin: 45-49, 50-54, 55-59, 60-64, 65-69, 70-74, >74, jolloin LNIGHT-arvo arvioidaan suurimman melualtistuksen kohteena olevasta ulkoseinästä.

Lisäksi on ilmoitettava, kuinka monta edellä mainittuihin luokkiin kuuluvaa henkilöä asuu rakennuksissa, joissa on:

* erityinen äänieristys;

* vähämeluinen ulkoseinä.

Sovellettaessa 6 artiklan 2 kohdassa ja liitteessä II tarkoitettuja yhteisiä menetelmiä edellä mainittuun jaotteluun lisätään luokka 40-44 dB.

2.7 Niiden alueiden kokonaispinta-ala (km2), joilla LDEN-arvot ylittävät 55, 65 ja 75 dB; lisäksi on ilmoitettava asuinrakennusten kokonaismäärä (lähimpään sataan pyöristettynä) ja kullakin alueella asuvien henkilöiden kokonaismäärä (lähimpään sataan pyöristettynä); taajamat sisältyvät näihin lukuihin.

Lisäksi on esitettävä 55 desibelin ja 65 desibelin melukäyrät yhdessä tai useammassa kartassa, joissa on myös annettava tietoa kylien, kaupunkien ja taajamien sijainnista käyriin nähden.

2.8 Toimintasuunnitelman tiivistelmä, johon sisältyvät liitteessä V mainitut asian kannalta merkitykselliset seikat ja jonka pituus on enintään kymmenen sivua.

3. LISÄOHJEET

Komissio laatii suuntaviivoja, joissa annetaan edellä mainittujen tietojen toimittamista koskevia lisäohjeita.

RAHOITUSSELVITYS

1. Toimenpiteen nimi

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta

2. Budjettikohta / -kohdat

B4-3040

3. Oikeusperusta

EY:n perustamissopimuksen 175 artikla

4. Toimenpiteen kuvaus

4.1 Toimenpiteen yleistavoite

Komissio teki tulevaisuuden melupolitiikkaa koskevassa vihreässä kirjassa [KOM(96) 540 lopullinen] joukon ehdotuksia, joihin Euroopan parlamentti ilmaisi suhtautuvansa myönteisesti vastauksessaan (EYVL C 200, 30.6.1997, s. 28) ja joihin myös yli 200 muuta tahoa (jäsenvaltiot mukaan luettuina) ilmaisivat suhtautuvansa myönteisesti. Tämän vuoksi komissio on laatinut ehdotuksen, joka on tarkoitettu perustaksi aiempaa tehokkaammalle ja johdonmukaisemmalle ympäristömelua koskevalle yhteisön toimintamallille. Direktiiviehdotukseen sisältyvät seuraavat osatekijät:

* meluindikaattoreiden ja arviointimenetelmien yhdenmukaistaminen;

* melukartoitus taajamissa sekä lähellä tie- ja raideliikenteen pääväyliä ja suuria lentokenttiä;

* toimintasuunnitelmat, jotka tähtäävät melun vähentämiseen taajamissa sekä lähellä tie- ja raideliikenteen pääväyliä ja suuria lentokenttiä;

* kansalaisille suunnattu tiedotus;

* melukartoituksen tulokset ja toimintasuunnitelmat sisältävä EU:n tietopankki; määräajoin julkaistavat EU-katsaukset;

* EU-tavoitteiden, -strategioiden ja -toimenpiteiden kehittäminen ympäristömelusta kärsivien henkilöiden määrän vähentämiseksi; ja

melupäästöjä koskevien EU:n menettelytapojen parantaminen.

Direktiiviehdotuksessa edellytetään, että komissio:

* julkaisee tiedot vastuullisista viranomaisista sekä valituista taajamista, tie- ja raideliikenteen väylistä ja lentokentistä;

* kerää ja arvioi tiivistetyt tiedot melukartoista ja toimintasuunnitelmista ja julkaisee tulokset joka viides vuosi siten, että ensimmäinen kertomus julkaistaan neljän vuoden ja kolmen kuukauden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä;

* hankkii (ilma-alusten, moottoriajoneuvojen, raideliikenteen kulkuneuvojen, erityyppisten teiden ja kiskojen jne. aiheuttamia melupäästöjä koskevat) syötettävät tiedot liikennemeluun sovellettavia "suositeltavia väliaikaisia laskentamenetelmiä" ja lopullisia yhteisiä menetelmiä varten; ylläpitää tätä koskevia tietopankkeja;

* kehittää, ylläpitää, parantaa ja laajentaa arviointimenetelmiä sekä tekee tarvittaessa liitteitä koskevia muutosehdotuksia;

* perustaa arviointimenetelmiä koskevia laadunvarmistusohjelmia;

* tekee Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen 1) melusta kärsivien henkilöiden määrän vähentämistä koskevista pitkän ja keskipitkän aikavälin tavoitteiksi, 2) mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittaviksi strategioiksi ja toimenpiteiksi, 3) suhteellisen vähämeluisten rakentamattomien alueiden suojelua koskevaksi strategiaksi; ensimmäinen ehdotus on tehtävä viiden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä ja ehdotusta on tarkistettava joka viides vuosi;

* toimii sääntelykomitean kokousten koollekutsujana; ja

esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle arviointikertomuksen ensimmäisen kerran kymmenen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä ja sen jälkeen joka viides vuosi.

4.2 Toimenpiteen kesto ja sen uusimista koskevat yksityiskohtaiset säännöt

* komissio esittää kuuden vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen strategioista ja toimenpiteistä, joihin voidaan liittää ehdotuksia direktiivin muuttamisesta.

* tarkoituksena on laatia arviointikertomus seitsemäntenä vuonna direktiivin voimaantulosta.

5. Menojen ja tulojen luokitus

5.1 Ei-pakolliset menot

5.2 Jaksotetut määrärahat

6. Meno-/tulolaji

Useimmissa menoissa kyseessä on sadan prosentin rahoitus.

7. Rahoitusvaikutukset

7.1 Toimenpiteen kokonaiskustannusten laskutapa (yksittäisten ja yhteenlaskettujen kustannusten välinen suhde)

Komissiolle aiheutuu menoja seuraavista toimista:

* ohjauskomitean ja työryhmien kokoukset;

* työryhmien laatimien selvitysten julkaiseminen;

* tutkimukset, joiden avulla edistetään työryhmien toimintaa;

* "suositeltavia väliaikaisia laskentamenetelmiä" koskevat suuntaviivat sekä eri melulähteitä koskevien tietojen keruu ja julkaiseminen kyseisiä menetelmiä varten;

* "yhteisiä laskentamenetelmiä" koskevat suuntaviivat, tietojen keruu ja julkaiseminen sekä tietopankkien ylläpito;

* melukartoista ja toimintasuunnitelmista saatavien tietojen keruu ja arviointi sekä tulosten julkaiseminen;

* laadunvarmistusohjelman perustaminen;

* Euroopan parlamentille ja neuvostolle esitettävän tavoitteita, strategioita ja toimenpiteitä koskevan kertomuksen valmistelu;

* sääntelykomitean kokoukset; ja

* direktiivin arviointi;

sekä ei-pakollisia menoja seuraavista toimista:

* suuntaviivojen laatiminen ja julkaiseminen; ja

* CENille annettavat toimeksiannot tiettyjä aihepiirejä koskevien eurooppalaisten standardien kehittämiseksi.

Näistä toimista aiheutuvat kustannukset lasketaan seuraavasti:

(1) Ohjauskomitea: vuonna 2000 yksi kokous, jonka kustannukset ovat 7 000 euroa; seuraavina vuosina kaksi kokousta, joiden kustannukset ovat 14 000 euroa; työryhmät: neljän jo toimivan työryhmän kustannuksista vastaavat muut pääosastot; jäljelle jäävien kuuden toimivan työryhmän talousarvio vuodelle 2000 on 13 000 euroa, joka mahdollistaa alle yhden kokouksen työryhmää kohti. Tämä ei riitä takaamaan asianmukaista edistymistä, johon todennäköisesti tarvitaan keskimäärin kaksi kokousta; kuusi työryhmää, 12 kokousta, joiden kustannukset ovat 4 000 euroa kokousta kohti eli yhteensä 48 000 euroa; ohjauskomitean ja työryhmien kokonaiskustannukset vuonna n+1 ja seuraavina vuosina 62 000 euroa.

(2) Selvitysten julkaiseminen: selvitykset julkaistaan pääasiassa Internetissä, mistä ei aiheudu ulkoisia kustannuksia. Lisäksi painetaan jakelua varten rajoitettu määrä paperitulosteita, joihin 10 000 euroa riittää useimpina vuosina.

(3) Tutkimukset, joiden avulla edistetään työryhmien toimintaa: suurin osa arviointimenetelmien kehittämiseksi ja terveysvaikutusten tarkastelemiseksi tarvittavasta tutkimuksesta tehdään osana tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen viidettä puiteohjelmaa. Lisäksi on laadittava katsauksia tutkimuksen nykytilasta ja valmisteltava selvityksiä. Ympäristöasioista vastaava pääosasto on varannut vuodeksi 2000 tähän tarkoitukseen 175 000 euroa (johon sisältyy työryhmä 7:lle teetettävä ruohonleikkureita koskeva tutkimus). Kun otetaan huomioon työryhmien tarpeet (esimerkiksi tutkimukset, joissa käsitellään kustannusten ja hyödyn välistä suhdetta, melukartoitusta tai melupäästöjen ja meluhaittojen välistä suhdetta), talousarvio on riittämätön tulevien vuosien osalta, jolloin se pitäisi korottaa 300 000 euroon.

(4) Väliaikaisten laskentamenetelmien valmistelu ja julkaiseminen sekä menetelmiin tarvittavien syötettävien tietojen keruu ja julkaiseminen aloitetaan vuonna 2001 ja saadaan päätökseen vuoden kuluttua direktiivin antamisesta (2002 + 1 = 2003); tähän tarvitaan vuosittain noin 100 000 euroa.

(5) Lopullisia yhteisiä menetelmiä koskevia suuntaviivoja ja tietopankkeja voidaan ryhtyä laatimaan sitten, kun menetelmien luonne on selkiytynyt. Asianlaita lienee näin vuonna 2004. Noin kolmen vuoden ajan on varattava 500 000-1 000 000 euroa suuntaviivojen laatimiseen sekä syötettävien, eri melulähteitä koskevien tietojen keruuseen ja julkaisemiseen. Kun menetelmiä koskevat tiedot ja päästötietopankit on julkistettu ensimmäisen kerran, määräraha voidaan supistaa 500 000 euroon.

(6) Melukartoista ja toimintasuunnitelmista saatavien tietojen keruu ja arviointi aloitetaan kolmen vuoden kuluttua direktiivin antamisesta eli todennäköisesti vuonna 2005. Tähän tarvitaan vuosittain noin 100 000 euroa.

(7) Lopullisia yhteisiä menetelmiä varten on perustettava laadunvarmistusohjelma, jonka kehittäminen on aloitettava samanaikaisesti 5 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden kanssa; kahden vuoden aikana tarvitaan 100 000 euroa.

(8) Tavoitteita, strategioita ja toimenpiteitä koskevan ehdotuksen valmisteluun tarvitaan komission henkilöresursseja sekä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja selvityksiä.

(9) Sääntelykomitean kokoukset: kokoukset olisi aloitettava pian direktiivin antamisen jälkeen: laadittava erillinen muistio.

(10) Direktiivin arviointi: aikaisintaan vuonna 2009; kustannuksista laadittava erillinen muistio.

7.2 Kustannusten jakautuminen toimenpiteen eri tekijöiden mukaan

Maksusitoumusmäärärahat (miljoonaa euroa, nykyiset hinnat)

>TAULUKON PAIKKA>

7.3 Yleisen talousarvion B osaan sisältyvät tutkimuksiin, asiantuntijoihin jne. liittyvät toimintamenot

Maksusitoumusmäärärahat (miljoonaa euroa, nykyiset hinnat)

>TAULUKON PAIKKA>

7.4 Maksusitoumusmäärärahojen / maksumäärärahojen aikataulu

miljoonaa euroa

>TAULUKON PAIKKA>

8. Petostenvastaiset toimenpiteet

Tavanomaiset tutkimussopimuksia koskevat komission menettelyt.

9. Kustannustehokkuusanalyysi

9.1 Määrälliset erityistavoitteet ja kohderyhmä

Jäsenvaltioiden kokemusten perusteella melusta kärsivien henkilöiden määrää ja edellä mainittuja vahinkoja voidaan vähentää merkittävästi toimenpiteillä, jotka maksavat alle 10 prosenttia edellä mainittujen vahinkojen arvosta. Tällaisia kustannuksia ja hyötyjä ei voida suoraan liittää tähän direktiiviin, sillä ne riippuvat kansallisista rajoituksista ja kansallisesta lainsäädännöstä sekä tulevien tutkimusten tuloksista ja EU:n tavoitteita, strategiaa ja toimintasuunnitelmaa koskevista keskusteluista. Yhtenä EU:n toimintamallin tärkeänä osatekijänä on melulähteeseen perustuvien menettelytapojen parantaminen. Yleensä kustannustehokkuus on tällaisissa menettelytavoissa huomattavasti parempi kuin melun leviämiseen perustuvissa menettelytavoissa (meluesteiden pystytys, ulkoseinien eristäminen, maankäyttö).

Ympäristömelu aiheuttaa häiriötä noin 100 miljoonalle ihmiselle EU:n alueella. Näistä ainakin 20 miljoonalla on vakavia unihäiriöitä ja mahdollisesti myös melusta aiheutuvia sairauksia. Tässä direktiiviehdotuksessa luodaan perusta aiempaa tehokkaammalle ja taloudellisesti kannattavammalle paikallisten viranomaisten, jäsenvaltioiden ja yhteisön toimintamallille. Melusta kärsivien henkilöiden määrän vähentäminen riippuu kansallisesta lainsäädännöstä ja demokraattisesta kehityskulusta, joihin tämä direktiivi myötävaikuttaa.

9.2 Toimenpiteen perustelut

Ympäristömelua koskevien rajoitusten asettaminen on vastedeskin jäsenvaltioiden velvollisuus. Yhteisö vastaa ainoastaan kustannuksista, joita aiheutuu yhteisten menetelmien kehittämisestä ja ylläpidosta, tietojen keruusta ja julkaisemisesta sekä melupäästöihin liittyvistä menettelytavoista. Viimeksi mainittu on komission vastuulla; jäsenvaltiot tarvitsevat yhteisön apua kahdessa ensiksi mainitussa toimintamuodossa.

Toimintamalli muistuttaa ilmansaasteisiin sovellettavaa toimintamallia: direktiivissä 96/62/EY määritellään ilmanlaadun hallintaa koskeva toimintamalli, joka perustuu yhdenmukaistettuihin menetelmiin, toimintasuunnitelmiin ja kansalaisille suunnattuun tiedotukseen [31]. Toimintamalli muistuttaa myös monessa suhteessa Tanskassa, Suomessa, Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Alankomaissa ja Ruotsissa käytössä olevia ympäristömeluun liittyviä kansallisia toimintamalleja.

[31] Direktiivi 96/62/EY, EYVL L 296, 21.11.1996, s. 55.

Direktiivin tavoitteiden toteutuminen riippuu erittäin paljon jäsenvaltioissa asetettavista rajoituksista ja muista kansalliseen lainsäädäntöön liittyvistä seikoista. Useimmat jäsenvaltiot ovat jo asettaneet rajoituksia, jotka velvoittavat toteuttamaan parannustoimenpiteitä. Oletettavasti ne sisällyttäisivät nämä rajoitukset uusiin meluindikaattoreihin. Todennäköisesti muut jäsenvaltiot päätyvät samanlaisiin rajoituksiin.

9.3 Toimenpiteen seuranta ja arviointi

Komissio julkaisee joka viides vuosi katsauksen melun vaikutuksista EU:n kansalaisiin.

Komissio esittää kuuden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen melusta kärsivien henkilöiden määrän vähentämiseksi. Melusta kärsivien todellista määrää seurataan melukartoituksen ja komission keräämien melukartoitustietojen avulla sekä tarkastelemalla melun annos-vastesuhdetta.

Direktiiviehdotuksen 10, 11 ja 14 artiklassa kuvaillaan erilaisia arviointimalleja. Kaikissa malleissa periaatteena on arvioinnin uusiminen viiden vuoden välein.

10. Hallintomenot (yleisen talousarvion III pääluokan A osa)

Tarvittava hallintohenkilöstö saadaan käyttöön vasta budjettivallan käyttäjän tehtyä näiden resurssien kohdentamista koskevan vuosittaisen päätöksensä, jossa otetaan huomioon erityisesti budjettivallan käyttäjän myöntämä lisähenkilöstö ja -varat. Lyhyellä tähtäimellä ei ole uusien voimavarojen tarvetta.

10.1 Vaikutukset henkilöstön määrään

>TAULUKON PAIKKA>

10.2 Ylimääräisten henkilöresurssien taloudellinen kokonaisvaikutus

euroa

>TAULUKON PAIKKA>

10.3 Toimenpiteestä johtuva muiden hallinnollisten menojen lisäys

euroa

>TAULUKON PAIKKA>

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI EHDOTUKSEN VAIKUTUS YRITYSTOIMINTAAN JA ERITYISESTI PIENIIN JA KESKISUURIIN YRITYKSIIN (PK-YRITYKSET)

Ehdotuksen nimi

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta

Asiakirjan viitenumero

p.m.

Ehdotus

1. Miksi yhteisön lainsäädäntö on tarpeen tällä alalla ja mitkä ovat sen pääasialliset tavoitteet, kun otetaan huomioon toissijaisuusperiaate-

Direktiiviehdotus koskee seuraavia EU:n laajuisen meluntorjunnan osatekijöitä: yhteiset meluindikaattorit, yhteiset melualtistuksen arviointimenetelmät, melu-tilanteen seuranta EU:n alueella, EU:n strategian kehittäminen tilanteen parantamiseksi, tietojen vaihto EU:n alueella ja melupäästöjä koskeva lainsäädäntö. Direktiivin avulla voidaan varmistaa näiden tekijöiden huomioon ottaminen. Rajoitusten asettaminen on vastedeskin jäsenvaltioiden velvollisuus.

Passiivisuus veisi pohjan toimilta, joilla pyritään vähentämään melusta kärsivien EU:n kansalaisten määrää (arviolta 100 miljoonaa) ja ympäristömelusta aiheutuvia taloudellisia vahinkoja (vuosittain 10-40 miljardia euroa).

Vaikutukset yritystoimintaan

2. Mitä yrityksiä ehdotus koskee-

- Yritystoiminnan alat

Tämä direktiivi vaikuttaa pääasiallisesti akustiikan alalla toimiviin konsulttiyrityksiin ja melukartoituksessa käytettävien ohjelmien ja mittauslaitteiden toimittajiin. Niiden vuotuisen liikevaihdon kasvu voi olla noin 20 miljoonaa euroa. Tästä aiheutuu kustannuksia lähinnä viranomaisille, mutta jonkin verran myös lento- ja rautatieyhtiöille.

Välilliset vaikutukset ulottuvat muillekin toimialoille taajamia, tie- ja raideliikenteen pääväyliä ja suuria lentokenttiä koskevien toimintasuunnitelmien vuoksi. Meluesteiden, akustisten tienpäällysteiden ja akustisten ulkoseinäeristeiden toimittajien on syytä varautua kasvavaan kysyntään.

Myöhemmin 11 artiklassa tarkoitettu EU:n tavoitteiden, strategioiden ja toimenpiteiden kehittely voi johtaa uuteen lainsäädäntöön, joka vaikuttaa aiempaa useampiin yrityksiin. Tällä ehdotuksella ei kuitenkaan todennäköisesti ole tällaisia vaikutuksia.

- Yritysten koko (pienten ja keskisuurten yritysten osuus)

Ehdotuksen vaikutukset eivät eroa yrityksen koon mukaan.

- Ovatko yritykset keskittyneet yhteisön tietylle maantieteelliselle alueelle-

Ehdotus vaikuttaa yrityksiin kaikkialla yhteisössä.

3. Mitä yritysten on tehtävä noudattaakseen ehdotusta-

Yrityksiin kohdistuvat välittömät vaikutukset rajoittuvat yksityistettyihin lentokenttiin, rautateihin ja moottoriteihin, joista on laadittava melukartat ja toimintasuunnitelmat.

4. Mitkä ovat ehdotuksen todennäköiset talousvaikutukset

- työllisyyteen-

Melukartoitus ja toimintasuunnitelmien laatimisvelvoite luovat jonkin verran uusia työpaikkoja siviilihallinnossa, konsulttiyrityksissä sekä ohjelmia ja mittauslaitteita valmistavassa teollisuudessa. Muihin yrityksiin ehdotus ei vaikuta merkittävällä tavalla.

- investointeihin ja uusien yritysten perustamiseen-

Uusia yrityksiä perustetaan mahdollisesti niissä jäsenvaltioissa, jotka eivät nykyisin harjoita aktiivista meluntorjuntaa.

- yritysten kilpailukykyyn-

Ehdotuksen välitön vaikutus EU:n alueella toimivien yritysten kilpailukykyyn on vähäinen.

On todennäköistä, että toimintasuunnitelmiin, strategioihin ja toimenpiteisiin liittyvät välilliset pitkäaikaisvaikutukset parantavat EU:n alueella toimivien yritysten kilpailukykyä. Tämä liittyy siihen, että monista tuotteista tulee vähemmän ympäristöä kuormittavia ja että meluntorjunnan alalla kehitetään uusia tuotteita. Liikevaihto voi kuitenkin supistua niissä yrityksissä, jotka eivät pysy mukana alan kehityksessä.

5. Sisältyykö ehdotukseen toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeet (muihin ryhmiin verrattuna lievemmät tai erilaiset vaatimukset tms.)-

Kuuleminen

6. Luettelo ehdotuksen valmistelussa kuulluista tahoista ja niiden esittämien kantojen pääpiirteet

Ehdotuksen laatiminen on ollut hyvin avoin prosessi, jossa useilla toimialajärjestöillä ja muilla järjestöillä on ollut mahdollisuus esittää näkemyksiään. Kuulemis-menettelyn toteuttamisesta on vastannut pääasiassa ympäristömelupolitiikan ohjauskomitea, jossa ovat edustettuina seuraavat toimialajärjestöt:

* ACI Europe (Kansainvälisen lentokenttäneuvoston Euroopan osasto)

* AECMA (Euroopan ilmailuteollisuuden liitto)

* IRU (Kansainvälinen maantiekuljetusliitto)

* ACEA (Euroopan autoteollisuuden liitto)

* ORGALIME (Euroopan koneenrakennus-, sähkö-, elektroniikka- ja metalliteollisuuden yhteistyöelin)

* EUROMOT (Euroopan polttomoottoriteollisuuden liitto)

* CER (Euroopan rautatieyhteisö)

* UIP (Kansainvälinen yksityisten rautatieyhtiöiden liitto)

Monet muutkin toimialat, esimerkiksi ohjelmistovalmistajat ja akustiikkakonsultit, osallistuivat kuulemismenettelyyn työryhmien toimintaan osallistuneiden asiantuntijoidensa kautta.

Kaikki mainitut järjestöt ilmoittivat suhtautuvansa ehdotukseen myönteisesti.