Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevista valtuutuksista

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Johdanto

Tällä direktiiviehdotuksella on tarkoitus korvata nykyinen telepalvelualan yleisten valtuutusten ja yksittäisten toimilupien yhteisistä puitteista 10 päivänä huhtikuuta 1997 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/13/EY [1], joka piti panna täytäntöön 1. tammikuuta 1998 mennessä.

[1] EYVL L 117, 7.5.1997, s. 15.

Nykyisessä direktiivissä keskeisiä tekijöitä ovat olleet kielto rajoittaa uutteen markkinatulokkaiden määrää (paitsi siinä määrin kuin on tarpeen radiotaajuuksien tehokkaan käytön varmistamiseksi), yleisvaltuutusten asettaminen etusijalle yksittäisiin toimilupiin verrattuna sekä yhdenmukaisten periaatteiden, muun muassa kaikkien toimilupaehtojen, määrittely.

Komission viidennessä raportissa televiestinnän sääntelypaketin toteuttamisesta [2] esitettiin kuitenkin vakavia epäilyjä direktiivin täytäntöönpanotavoista yhteisössä.

[2] KOM(1999) 537, 10.11.1999.

Komission tiedonanto vuoden 1999 viestintäalan uudelleentarkasteluun liittyneen julkisen kuulemisen tuloksista ja uutta sääntelyjärjestelmää koskevista suuntavoista (KOM(2000) 239) osoitti kuitenkin, että kansallisten valtuuttamissääntöjen merkittävä yhdenmukaistaminen ja yksinkertaistaminen saisi laajaa tukea.

2. Tavoitteet

Uuden sääntelyjärjestelmän poliittisten tavoitteiden ja periaatteiden mukaisesti tämä ehdotus nykyisten valtuutus- ja toimilupajärjestelmien tarkistamisesta perustuu tarpeeseen edistää dynaamisia ja kilpailuun perustuvia viestinnän palvelujen markkinoita, vahvistaa sisämarkkinoita eri viestintämuotojen ja tietotekniikan lähentyessä toisiaan, rajoittaa sääntelyä vähimpään mahdolliseen ja pyrkiä riippumattomuuteen yksittäisistä tekniikoista toisiaan lähentyvien markkinoiden tukemiseksi.

Euroopan komission Euroopan televiestintätoimistolla teettämien tutkimusten [3] perusteella on selvää, että yhteisössä ei tällä hetkellä noudateta yhtä yhtenäistä lähestymistapaa viestinnän palveluntarjoajien markkinoille tulon valtuuttamiseen, vaan yhteisössä sovelletaan viittätoista eri kansallista järjestelmää, joissa sekä yleisperiaatteet että yksityiskohdat ovat hyvin erilaisia.

[3] Tutkimukset valtuutusluokista, varmentamiseen vaadittavista tiedoista ja maksuista on julkaistu Internetissä osoitteessa http://www.eto.dk.

Jäsenvaltioiden luomien valtuutusluokkien määrä vaihtelee kahdesta jopa kahdeksaantoista, ja jokaiseen luokkaan sovelletaan eri ehtoja, menettelyjä ja maksuja. Ylläpitääkseen luomaansa luokittelua jäsenvaltiot edellyttävät palveluntarjoajilta tietoja hyvin eri tavoin: kevyimmässä järjestelmässä tietoja ei edellytetä lainkaan ja raskaimpiin kuuluvassa toimilupajärjestelmässä edellytetään täytettäväksi 49:ää eri kohtaa. Tästä syystä valtuutus- ja toimilupajärjestelmiin liittyvä hallintotaakka vaihtelee varsin vähäisestä erittäin raskaaseen, jolloin joissain jäsenvaltioissa operaattoreille asetetaan huomattavia hallinnollisia maksuja, kun taas toisissa niitä ei ole lainkaan.

Kuten yksinkertaisemmat järjestelmät ovat osoittaneet, valtuutusten hajauttamiselle näin moneen palveluluokkaan ei ole olemassa puolueettomia perusteita, joten tästä käytännöstä olisi luovuttava. Vaikka jotkut jäsenvaltiot ovatkin osoittaneet kevyiden järjestelmien toimivuuden, nykyinen toimilupadirektiivi ei ole estänyt muita jäsenvaltioita luomasta verrattain raskaita markkinoille pääsyn sääntelyjärjestelmiä. Tilanne ei vastaa poliittista tavoitetta viestinnän palvelujen dynaamisten ja kilpailuun perustuvien markkinoiden luomisesta, eikä siinä oteta huomioon eri palvelujen, verkkojen ja tekniikoiden lähentymiskehitystä. EU:n sääntelyjärjestelmän tarkistus on siis tarpeen.

Vaikka viestinnän palvelujen markkinat ovat nykyisessä taloudellisessa tilanteessa vielä perinteisten kansallisten rajojen mukaisesti hajanaisia, yleiseurooppalaiset palvelut ovat kuitenkin kehittymässä ja niitä on aktiivisesti tuettava. Nykyinen hajanaisuus ei selvästikään tue tätä kehitystä.

Tehokkaasti toimiviin eurooppalaisiin sisämarkkinoihin päästää yksinkertaistamalla huomattavasti nykyisiä kansallisia järjestelmiä ottamalla mallia keveimmistä nykyisistä järjestelmistä. Vain jos sähköisen viestinnän palvelujen valtuuttamiseen liittyvät menettelyt ja ehdot supistetaan mahdollisimman vähäisiksi, ei ehkä tarvita yhtenäistä eurooppalaista valtuutusjärjestelmää tai valtuutusten keskinäistä tunnustamisjärjestelmää dynaamisten ja kilpailuun perustuvien sisämarkkinoiden mahdollistamiseksi ja tukemiseksi.

3. Parannusehdotukset

Yleisvaltuutuksia yksittäisten toimilupien sijaan

Vaikka nykyisessä toimilupadirektiivissä asetetaankin yleisvaltuutukset etusijalle, siinä annetaan kuitenkin jäsenvaltioille paljon liikkumavaraa käyttää yksittäisiä toimilupia. Suurin osa jäsenvaltioista on käyttänyt tätä liikkumavaraa hyväksi siinä määrin, että yksittäisistä toimiluvista on useimmissa kansallisissa järjestelmissä tullut pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Tämä vaikeuttaa huomattavasti pääsyä kansallisille markkinoilla ja luo esteen rajat ylittävien palvelujen kehittymiselle.

- Tällä ehdotuksella pyritään sisällyttämään kaikki sähköisen viestinnän palvelut ja verkot yleisvaltuutuksen piiriin ja rajoittamaan erityisoikeuksien myöntäminen vain radiotaajuuksiin ja numeroihin. Tässä ehdotuksessa numeroilla viitataan kansalliseen numerointisuunnitelmaan sisältyviin puhelinnumeroihin.

Eri ehtoluokkien poistaminen

Toimilupadirektiivissä luetellaan enimmäismäärä ehtoja, joita voidaan liittää yleisvaltuutuksiin ja yksittäisiin toimilupiin. Näyttäisi kuitenkin siltä, että tätä luetteloa on tulkittu käytännössä niin, että kaikkia siinä olevia ehtoja on pakko soveltaa. Lisäksi yksittäisissä toimiluvissa on usein ehtoja, joissa pelkästään toistetaan yleisiä telelainsäädännön tai yleisen lainsäädännön säännöksiä. Tämä luo palvelujen tai verkkojen tarjontaan liittyvän oikeuden ja erilaisten kansallisen oikeuden vaatimusten välille epäasianmukaisia riippuvuussuhteita ja yhteyksiä ja tekee valtuutuksia sekavampia kuin niiden tarvitsisi olla.

- Direktiiviehdotuksessa vähennetään niiden ehtojen määrää, joita palveluntarjoajille voidaan asettaa, ja edellytetään kaikkiin yrityksiin sovellettavien yleiseen oikeuteen sisältyvien ehtojen, yleisvaltuutuksen ehtojen ja radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksiin liittyvien ehtojen selkeää erottamista toisistaan. Ehdotuksessa tähdennetään, että palvelujen ja verkkojen tarjontaa koskevan oikeuden poistamista tulisi käyttää vain viimeisenä keinona, eikä pysyvänä uhkana ja seurauksena minkä tahansa toimintaan sovellettavan ehdon noudattamatta jättämisestä.

Menettelyjen yksinkertaistaminen

Huolimatta toimilupamenettelyjen yhteisistä säännöistä, operaattorit pitävät nykyisiä kansallisia muodollisuuksia tarpeettoman monimutkaisina. Jotkut jäsenvaltiot asettavat mittavia vaatimuksia ennen markkinoille tuloa toimitettaville tiedoille. Kaikkien ehtojen täyttyminen on osoitettava ennen kuin palveluntarjonta voi alkaa. Tällaiselle toimilupaehtojen täyttymisen laajalle ennakkotarkastukselle ei ole todellista tarvetta, ja tässä yhteydessä on mallina käytettävä kevyempiä kansallisia sääntelyjärjestelmiä, jotka ovat osoittaneet toimivuutensa käytännössä.

- Tällä ehdotuksella pyritäänkin varmistamaan, että minkäänlaisten tietojen toimittamista ei saa pitää markkinoille pääsyn ehtona ja että valtuutusehtojen täyttymisen ennakkotarkastukset rajoitetaan vain niihin direktiiviehdotuksessa lueteltuihin ehtoihin, joiden kohdalla tämän on ehdottoman perusteltua.

Maksujen alentaminen ja niiden erojen pienentäminen EU:ssa

Jo nykyisessä toimilupadirektiivissä edellytetään, että operaattoreilta perittävien hallinnollisten maksujen on katettava ainoastaan kyseisten valtuutusten ja toimilupien myöntämisestä, hallinnoinnista ja valvonnasta sekä asianomaisen valtuutus- ja toimilupajärjestelmän ylläpitämisestä aiheutuvat kustannukset. Julkisessa kuulemisessa arvosteltiin kuitenkin joidenkin jäsenvaltioiden käytäntöjen avoimuuden puutetta ja korkeita maksuja. Suuria eroja maksuissa EU:ssa ei voida selittää pelkästään hallinnollisen työmäärän eroilla.

- Direktiiviehdotuksella alennettaisiin hallinnollisia maksuja huomattavasti yksinkertaistamalla valtuutusjärjestelmiä edellä kuvatulla tavalla ja pienentämällä näin hallinnollista työtaakka ja siitä johtuvia kustannuksia. Sillä luotaisiin myös tarvittavaa avoimuutta edellyttämällä kansallisia sääntelyviranomaisia julkaisemaan vuosittain katsauksia kustannuksiin ja maksuihin. Lisäksi siinä vaadittaisiin kansallisia sääntelyviranomaisia alentamaan seuraavan vuoden maksuja, jos kerättyjen maksujen määrä ylittää hallinnolliset kustannukset.

Sisämarkkinoiden lujittaminen

Julkisessa kuulemisessa esiintyi jonkin verran kysyntää yleiseurooppalaiselle sähköisen viestinnän palvelujen toimiluvalle tai valtuutusten keskinäiselle tunnustamisjärjestelmälle. Erityisesti satelliittialan edustajat, joiden toimintaa on luonteenomaisesti rajat ylittävää, kaipasivat pidemmällä menevää valtuutusjärjestelmien yhdenmukaistamista. Enemmistö on kuitenkin yhtynyt komission ehdotukseen pyrkiä toimiviin sisämarkkinoihin yksinkertaistamalla merkittävästi kansallisia järjestelmiä edellä kuvatuilla tavoilla.

Nykyisessä toimilupadirektiivissä ennakoitu menetelmä yhdenmukaistaa toimilupaehtoja ja -menettelyjä CEPT:n (Euroopan radio-, tele- ja postihallintojen yhteistyökonferenssi) kautta ei ole osoittautunut toimivaksi. Kaikkein yksinkertaisinkaan yhdenmukaistamistavoite, keskitetyn palvelun periaate, ei ole toteutunut, lukuun ottamatta ehkä satelliittialaa, jolla tällainen menettely on tarkoitus käynnistää heinäkuussa 2000. Jälkiviisaasti voidaankin nyt todeta, että näyttäisi epärealistiselta odottaa, että yhdenmukaistamiseen päästäisiin hallitustenvälisin neuvotteluin CEPT:ssä, kun siihen ei ole päästy yhteisön ylikansallistenkaan päätöksentekomenettelyjen avulla.

Radiotaajuuksien alalla CEPT:ssä suoritettu koordinointi on kuitenkin ollut suhteellisen menestyksekästä esimerkiksi varattaessa taajuuksia satelliittivälitteiselle henkilöviestinnälle. Yhteisiä eurooppalaisia taajuusvarauksia satelliittivälitteisten henkilöviestinnän palvelujen tarjoajille ei kuitenkaan ikävä kyllä ole noudatettu käytännössä kansallisella tasolla.

- Tässä ehdotuksessa nähdään edelleen CEPT:n merkitys taajuuksien käytön yhdenmukaistamisessa. Jäsenvaltioiden velvoitteita noudattaa taajuuksien yhdenmukaisesta käytöstä CEPT:ssä tehtyjä sopimuksia vahvistetaan. Vaikka ehdotus perustuukin pyrkimykseen yksinkertaistaa kansallisia valtuutusjärjestelmiä eurooppalaisten yhtenäismarkkinoiden kaikkien merkittävien esteiden poistamiseksi, voidaan ehtoihin, menettelyihin ja maksuihin liittyviä tarkempia yhdenmukaistamistoimia tarvittaessa toteuttaa komiteamenettelyn kautta.

4. Ehdotuksen artiklojen kuvaus

Artikla 1 - Soveltamisala ja tavoite

Yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen, markkinoille pääsyn helpottaminen. Kattaa kaikki sähköisen viestinnän palvelujen tai verkkojen tarjontaan liittyvät valtuutukset.

Artikla 2 - Määritelmät

Laajentaa puitedirektiivin määritelmien soveltamisalaa myös tähän direktiiviin.

Artikla 3 - Sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevat yleisvaltuutukset

Säädetään, että sähköisen viestinnän palvelujen ja verkkojen tarjoajilta voidaan vaatia yleisvaltuutusta, joka edellyttää enimmillään ilmoitusta tai rekisteröitymistä, mutta ei erillistä päätöstä. Rajataan mahdollisimman vähäisiksi ne tiedot, joita viranomaiset voivat vaatia ilmoitusmenettelyssä (yrityksen tunnistetiedot, yhteyshenkilöt ja palvelunkuvaus).

Artikla 4 - Yleisvaltuutukseen sisältyvien oikeuksien vähimmäismäärä

Määritellään tärkeimmät yleisvaltuutukseen perustuvat operaattorien yleiset oikeudet: oikeus tarjota yleisesti sähköisen viestinnän palveluita ja neuvotella yhteenliittämisestä muiden yleisten palvelujen tarjoajien kanssa, oikeus rakentaa sähköisen viestinnän verkkoja ja hakea tähän tarvittavia asennus- ja maankäyttöoikeuksia.

Artikla 5 - Oikeudet käyttää radiotaajuuksia ja numeroita

Säädetään yritysten mahdollisuudesta hakea radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksia. Edellytetään avoimia, syrjimättömiä ja selkeitä resurssien varaamiseen ja käyttöön osoittamiseen liittyviä menettelyjä, joihin sisältyy myös tietojen antaminen käyttöoikeuksien siirrettävyydestä ja jälleenmyyntioikeudesta. Kielletään käyttöoikeuksien rajoittaminen paitsi silloin, kun tämä on tarpeen radiotaajuuksien tehokkaan käytön varmistamiseksi (ei koske numeroita, koska niistä ei vielä pitäisi olla puutetta). Asetetaan aikarajat asennusoikeuksien myöntämistä koskeville menettelyille.

Artikla 6 - Yleisvaltuutuksiin sekä radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksiin sisällytettävien ehtojen enimmäismäärä

Rajoitetaan ja yhdenmukaistetaan ehtoja, joita voidaan liittää yleisvaltuutuksiin ja käyttöoikeuksiin esittämällä täydellinen luettelo tällaisista ehdoista.

Vahvistetaan periaate, jonka mukaan kaikkien ehtojen on oltava puolueettomasti perusteltavissa, syrjimättömiä, kohtuullisia ja selkeitä.

Edellytetään seuraavien erottamista selkeästi toisistaan: a) ehdot, jotka eivät ole alakohtaisia (verotus, yrityslainsäädäntö jne.), b) yleisvaltuutuksen ehdot ja c) käyttöoikeuksiin liittyvät ehdot. Tarkoituksena on selkiyttää tilannetta ja estää kohtuuttomat ja epäasianmukaiset vuorovaikutussuhteet eri oikeus- ja velvoiteryhmien välillä.

Artikla 7 - Radiotaajuuksien käyttöoikeuksien rajoitetun myöntämisen menettely

Asetetaan tiukat ehdot radiotaajuuksien käyttöoikeuksien rajoittamiselle (rajoittamisen perusteet, valintaperusteet, menettelyjen tyypit ja aikarajat, säännölliset uudelleentarkastelut).

Artikla 8 - Radiotaajuuksien käytön yhdenmukaistaminen

Varmistetaan, että yhdenmukaistettuja taajuusvarauksia (esim. satelliittivälitteinen henkilöviestintä) koskevat sopimukset pannaan kansallisella tasolla täytäntöön ilman rajoituksia, muutoksia tai viiveitä.

Artikla 9 - Asennusoikeuksien ja yhteenliittämisoikeuksien käyttöä helpottavat ilmoitukset

Annetaan yrityksille oikeus saada kansallisilta sääntelyviranomaisilta vahvistus oikeudestaan saada asennusoikeuksia ja/tai oikeuksia neuvotella yhteenliittämisestä. Tällainen vahvistus myönnetään pyynnöstä sellaisille yrityksille, jotka saattavat tarvita sitä neuvotellakseen muiden viranomaisten (esim. kunnallisviranomaisten) tai muiden yritysten kanssa (erityisesti muissa jäsenvaltioissa).

Artikla 10 - Yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtojen noudattaminen

Säädetään menettelyistä (aikarajoista, yritysten oikeudesta esittää näkemyksensä ja hakea muutosta) tilanteissa, joissa ehtoja ei noudateta. Edellytetään, että jäsenvaltioiden toimien on oltava oikein suhteutettuja (käyttöoikeuksia ja oikeuksia tarjota palveluja tai verkkoja ei saa poistaa muutoin kuin poikkeustapauksissa, joita varten säädetään erityismenettelystä).

Artikla 11 - Yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien yhteydessä edellytetyt tiedot

Yrityksiltä saa edellyttää vain tietoja, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä ja kohtuullisia (ehtojen täyttymistä ei saa järjestelmällisesti tarkistaa paitsi silloin kun epäillään, etteivät ne täyty). Säännöksessä sallitaan tietojen edellyttäminen kuluttajia hyödyttävien, palvelujen laatua ja hintoja koskevien vertailujen julkaisemista varten, selkeästi määriteltyjä tilastollisia tarkoituksia varten ja taajuuksien käyttöoikeuksia koskevia vertailevia tarjouspyyntö varten.

Minkäänlaisia tietoja ei saa pitää markkinoille pääsyn edellytyksenä tai vaatia enne markkinoille pääsyä.

Artikla 12 - Hallinnolliset maksut

Rajataan palveluntarjoajille asetettavat maksut ainoastaan hallinnollisiin kustannuksiin. Jäsenvaltioiden on julkistettava tiedot tällaisista kustannuksista ja alennettava seuraavan vuoden maksuja, jos maksujen kokonaismäärä ylittää hallinnolliset kustannukset. Varmistetaan, että kaikki maksut lisäksi jaetaan yritysten liikevaihdon suhteessa ja vapautetaan pk-yritykset tällaisista maksuista.

Artikla 13 - Käyttöoikeuksia ja asennusoikeuksia koskevat maksut

Sallitaan taajuuksien ja numeroiden käyttöoikeutta koskevat maksut, kunhan ne ovat syrjimättömiä, selkeitä, puolueettomasti perusteltavissa ja oikein suhteutettuja, ja kunhan innovatiivisten palvelujen ja kilpailun edistämistä koskevia periaatteita noudatetaan.

Artikla 14 - Oikeuksien ja velvoitteiden muuttaminen

Edellytetään jäsenvaltioita ilmoittamaan ajoissa ja antamaan asiaan liittyville tahoille mahdollisuus esittää näkemyksensä, jos oikeuksiin, ehtoihin, menettelyihin tai maksuihin suunnitellaan muutoksia.

Artikla 15 - Tietojen julkistaminen

Jäsenvaltioiden on helposti saatavilla olevalla tavalla julkistettava ja pidettävä ajan tasalla kaikki oikeuksiin, ehtoihin, menettelyihin ja maksuihin liittyvät tiedot, jotka koskevat yleisvaltuutuksia, radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksia sekä asennusoikeuksia.

Artikla 16 - Euroopan yhtenäismarkkinoiden toiminta

Edellytetään komissiolta säännöllisiä katsauksia sisämarkkinoiden tilanteeseen ja ennakoidaan pidemmälle meneviä yhdenmukaistamistoimia, jos sisämarkkinoiden esteet eivät poistu.

Artikla 17 - Direktiivin voimaantulopäivänä voimassa olevat valtuutukset

Säädetään järjestelyistä, joilla helpotetaan siirtymistä vanhasta uuteen järjestelmään rajoittamatta oikeuksia tai lisäämättä velvoitteita.

Artikla 18 - Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

Vakiolauseke. Ehdotetaan joulukuun 31. päivää 2001 määräajaksi direktiivin sisällyttämiselle kansalliseen lainsäädäntöön.

Artikla 19 - Voimaantulo

Vakiolauseke.

Artikla 20 - Osoittaminen

Vakiolauseke.

Liite

Sisältää kattavan luettelon ehdoista, jotka voidaan sisällyttää yleisvaltuutukseen tai liittää käyttöoikeuksiin. Esitetään näiden ehtojen yhteydet muihin direktiiveihin.

5. Päätelmät

Ehdotetussa direktiivissä sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevista valtuutuksista otetaan huomioon nykyisen sääntelyjärjestelmän vuoden 1999 uudelleentarkastelua koskeneen julkisen kuulemisen tulokset. Ehdotuksessa luodaan yhteisöön kevyempi ja yhdenmukaisempi valtuutusjärjestelmä, jossa markkinoille pääsyn sääntelylliset esteet ovat mahdollisimman vähäisiä. Tarkoituksena on edistää uusien sähköisen viestinnän palvelujen kehittymistä ja antaa palveluntarjoajille ja kuluttajille mahdollisuus hyötyä Euroopan yhtenäismarkkinoiden tuomista mittakaavaeduista.

2000/0188 (COD)

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevista valtuutuksista

EUROOPAN PARLAMENTTI ja EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [4],

[4] EYVL C

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [5],

[5] EYVL C

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [6],

[6] EYVL C

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [7],

[7] EYVL C

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän vuoden 1999 uudelleentarkastelua koskeneen julkisen kuulemisen tulokset, joita käsiteltiin 26 päivänä huhtikuuta 2000 annetussa komission tiedonannossa [8], vahvistivat tarpeen yhdenmukaistaa ja yksinkertaistaa sähköisen viestinnän palvelujen ja verkkojen tarjontaa koskevan markkinoille pääsyn sääntelyä kaikkialla yhteisössä.

[8] KOM(2000) 239.

(2) Sähköisen viestinnän eri palvelujen ja verkkojen ja niissä käytettyjen tekniikoiden lähentyminen edellyttää sellaisen valtuutusjärjestelmän perustamista, joka kattaa yhdenmukaisella tavalla kaikki samanlaiset palvelut riippumatta niissä käytetyistä tekniikoista.

(3) Käyttöön olisi otettava mahdollisimman yksinkertainen järjestelmä sähköisen viestinnän palvelujen ja verkkojen tarjontaa varten, jotta voitaisiin edistää uusien sähköisen viestinnän palvelujen kehittymistä ja antaa palvelujen tarjoajille ja kuluttajille mahdollisuus hyötyä yhtenäismarkkinoiden tuomista mittakaavaeduista.

(4) Näihin tavoitteisiin päästään parhaiten kaikkia sähköisen viestinnän palveluja ja verkkoja koskevalla yleisvaltuutuksella ilman kansallisten sääntelyviranomaisten nimenomaista päätöstä tai hallinnollista säädöstä, ja rajoittamalla mahdolliset menettelyjä koskevat vaatimukset ainoastaan ilmoitukseen.

(5) Yritysten yleisvaltuutukseen perustuvat oikeudet on syytä sisällyttää selkeästi tällaisiin valtuutuksiin, jotta voidaan varmistaa tasavertaiset toimintamahdollisuudet koko yhteisössä ja jotta rajat ylittäviä yleisten viestinnän verkkojen yhteenliittämisneuvotteluja voidaan helpottaa.

(6) Erityisoikeuksia saatetaan edelleen tarvita radiotaajuuksien ja kansalliseen numerointisuunnitelmaan sisältyvien numerojen, myös lyhyiden numerotunnusten, käyttöön. Numeroiden käyttöoikeuksia voidaan myöntää myös eurooppalaisesta numerointisuunnitelmasta, johon kuuluu esimerkiksi 3883-maatunnus, joka on varattu Euroopan radio-, tele- ja postihallintojen yhteistyökonferenssin (CEPT) jäsenmaille. Näitä käyttöoikeuksia saisi rajoittaa ainoastaan silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä radiotaajuuksien niukkuuden tai niiden tehokkaan käytön varmistamiseksi.

(7) Yleisvaltuutukseen ja yksittäisiin käyttöoikeuksiin olisi liitettävä ainoastaan sellaisia ehtoja, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä yhteisön oikeuden mukaisten olennaisten vaatimusten ja velvoitteiden täyttymisen varmistamiseksi.

(8) Yhteisön oikeuden mukaiset erityisvelvoitteet, joita asetetaan [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä ... päivänä ...kuuta ... annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä .../.../EY [9]] määritellyssä merkittävässä markkina-asemassa oleville sähköisen viestinnän palvelujen ja verkkojen tarjoajille, olisi asetettava erillään yleisvaltuutuksen yleisistä oikeuksista ja velvoitteista.

[9] EYVL L

(9) Yleisvaltuutuksen olisi sisällettävä ainoastaan erityisesti sähköisen viestinnän alaa koskevia ehtoja. Siihen ei olisi liitettävä muun voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti jo sovellettavia ehtoja, jotka eivät koske erityisesti sähköisen viestinnän alaa.

(10) Jos radiotaajuuksien kysyntä tietyllä taajuusalueella ylittää saatavilla olevien taajuuksien määrän, tällaisten taajuuksien osoittamisessa käyttäjille olisi noudatettava tarkoituksenmukaisia ja avoimia menettelyjä, jotta voitaisiin välttyä syrjinnältä ja varmistaa näiden niukkojen voimavarojen mahdollisimman tehokas käyttö.

(11) Jos radiotaajuuksien yhdenmukaisesta osoittamisesta tietyille yrityksille on sovittu Euroopan tasolla, jäsenvaltioiden olisi tarkasti noudatettava tällaisia sopimuksia myöntäessään radiotaajuuksien käyttöoikeuksia kansallisesta taajuussuunnitelmastaan.

(12) Sähköisen viestinnän palvelujen ja verkkojen tarjoajat saattavat tarvita vahvistuksen yleisvaltuutuksen mukaisista oikeuksistaan, jotka liittyvät yhteenliittämiseen ja asennusoikeuksiin, varsinkin tukemaan niiden neuvotteluja alue- tai paikallisviranomaisten tai muissa jäsenvaltioissa toimivien palvelujen tarjoajien kanssa. Tätä tarkoitusta varten kansallisten sääntelyviranomaisten olisi toimitettava yrityksille tällainen vahvistus pyynnöstä tai ilman eri toimenpidettä vastauksena yleisvaltuutuksen mukaiseen ilmoitukseen.

(13) Yleisvaltuutuksen ehtojen täyttämättä jättämisestä seuraavien rangaistusten olisi oltava oikeassa suhteessa rikkomukseen. Erityisiä olosuhteita lukuun ottamatta olisi kohtuutonta poistaa oikeudet tarjota sähköisen viestinnän palveluja tai käyttää radiotaajuuksia tai numeroita sellaiselta yritykseltä, joka ei täytä yleisvaltuutuksen yhtä tai useampaa ehtoa. Tällä ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta ryhtyä kiireellisiin toimenpiteisiin, jos yleinen turvallisuus, kansanterveys tai muiden yritysten taloudellinen tai toiminnallinen etu on vakavasti uhattuna. Direktiivillä ei myöskään olisi rajoitettava yritysten oikeutta hakea vahingonkorvauksia kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(14) Kertomuksen ja tiedonantovelvoitteiden asettaminen palvelujen tarjoajille saattaa aiheuttaa kohtuuttomasti työtä sekä yritykselle että kyseisille kansallisille sääntelyviranomaisille. Tästä syystä tällaisten velvoitteiden olisi oltava oikein suhteutettuja, objektiivisesti perusteltavissa ja ehdottoman välttämättömiä. Yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien kaikkien ehtojen täyttymisestä ei ole tarpeen vaatia säännöllisesti ja järjestelmällisesti todisteita. Yrityksillä olisi oltava oikeus tietää, mihin tarkoituksiin niiltä edellytettäviä tietoja käytetään. Tietojen toimittaminen ei saisi olla markkinoille pääsyn edellytys. Tällä direktiivillä ei olisi rajoitettava jäsenvaltioiden velvollisuuksia toimittaa tarvittavia tietoja yhteisön etujen valvomiseksi kansainvälisten sopimusten yhteydessä.

(15) Sähköisen viestinnän palvelujen tarjoajille voidaan asettaa hallinnollisia maksuja, joilla rahoitetaan kansallisten sääntelyviranomaisten toiminta niiden hallinnoidessa valtuutusjärjestelmää ja myöntäessä käyttöoikeuksia. Tällaiset hallinnolliset maksut saisivat kattaa ainoastaan tällaisen toiminnan todelliset hallinnolliset kustannukset. Tästä syystä kansallisten sääntelyviranomaisten varainkeruun ja -käytön avoimuutta olisi lisättävä vuotuisilla selvityksillä kerättyjen hallinnollisten maksujen kokonaismäärästä ja aiheutuneista hallinnollisista kustannuksista. Näin yritykset voivat varmistua siitä, että hallinnolliset kustannukset ja perityt hallinnolliset maksut ovat tasapainossa. Hallinnolliset maksut eivät saisi olla markkinoille tulon este. Tästä syystä maksut olisi jaettava suhteessa kyseisen yrityksen asianomaisten palvelujen liikevaihtoon laskettuna hallinnollisen maksun kohdevuotta edeltävältä tilikaudelta. Pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä ei tulisi periä kyseisiä hallinnollisia maksuja.

(16) Hallinnollisten maksujen lisäksi radiotaajuuksien ja numeroiden käytöstä voidaan periä käyttömaksua niiden tehokkaan käytön varmistamiseksi. Tällaiset käyttömaksut eivät saisi hidastaa innovatiivisten palvelujen ja kilpailun kehittymistä markkinoilla.

(17) Jäsenvaltiot saattavat joutua muuttamaan yleisvaltuutuksiin ja käyttöoikeuksiin liittyviä oikeuksia, ehtoja, menettelyjä, hallinnollisia maksuja ja maksuja silloin kun se on objektiivisesti perusteltavissa. Muutossuunnitelmista olisi ilmoitettava asianmukaisesti ja hyvissä ajoissa kaikille asianomaisille, jotta niillä olisi riittävät mahdollisuudet esittää näkemyksensä mahdollisista muutoksista.

(18) Pyrkimys avoimuuteen edellyttää, että palvelujen tarjoajilla, kuluttajilla ja muilla asianomaisilla on helposti saatavillaan kaikki tiedot oikeuksista, ehdoista, menettelyistä, hallinnollisista maksuista, maksuista ja päätöksistä, jotka koskevat sähköisen viestinnän palvelujen tarjontaa, radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksia, kansallisia taajuussuunnitelmia ja kansallisia numerointisuunnitelmia. Kansallisten sääntelyviranomaisten tärkeänä tehtävänä on tarjota tällaisia tietoja ja pitää ne ajan tasalla sekä tarjota keskitetysti kaikkea asennusoikeuksiin liittyviä tietoja silloin, kun niistä päättää jokin muu hallinnon taso.

(19) Yhtenäismarkkinoiden toimintaa tämän direktiiviin mukaisten kansallisten valtuutusjärjestelmien yhteydessä olisi seurattava. Tällaisen seurannan tulosten perusteella saattaa olla tarpeen ryhtyä pidemmälle meneviin yhdenmukaistamis- toimenpiteisiin, jos yhtenäismarkkinoiden esteet eivät poistu. [Sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä] annetussa direktiivissä säädetään tällaisissa toimenpiteissä noudatettavista menettelyistä.

(20) Tämän direktiivin voimaantulopäivänä voimassa olevien valtuutusten korvaaminen tämän direktiivin mukaisella yleisvaltuutuksella ja yksittäisillä käyttöoikeuksilla ei saisi lisätä nykyisen valtuutusjärjestelmän alaisuudessa toimivien palvelujen tarjoajien velvoitteita tai vähentää niiden oikeuksia, paitsi silloin, kun korvaamisella on kielteisiä vaikutuksia muiden yritysten oikeuksille ja velvoitteille,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Soveltamisala ja tavoite

1. Tällä direktiivillä on tarkoitus toteuttaa sähköisen viestinnän palvelujen sisämarkkinat yhdenmukaistamalla ja yksinkertaistamalla valtuutussääntöjä ja -ehtoja sähköisen viestinnän palvelujen ja verkkojen tarjonnan helpottamiseksi kaikkialla yhteisössä.

2. Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin sähköisen viestinnän palvelujen tai verkkojen tarjontaan liittyviin valtuutuksiin.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä sovelletaan [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin sisältämiä määritelmiä.

3 artikla

Sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevat yleisvaltuutukset

1. Jäsenvaltiot eivät saa estää yritystä tarjoamasta sähköisen viestinnän palveluja tai verkkoja paitsi, jos niiden tarjonnan estäminen on tarpeen yleisen turvallisuuden tai kansanterveyden suojelemiseksi.

2. Sähköisen viestinnän palvelujen ja verkkojen tarjoajilta voidaan vaatia ainoastaan yleisvaltuutusta. Kyseisiltä yrityksiltä voidaan edellyttää ilmoitusta, mutta ei kansallisten sääntelyviranomaisten nimenomaista päätöstä tai muuta hallinnollista säädöstä ennen kuin valtuutukseen perustuvia oikeuksia voidaan käyttää. Yritys voi aloittaa kaupallisen toiminnan tehtyään ilmoituksen, tämän kuitenkaan rajoittamatta 5, 6 ja 7 artiklan käyttöoikeuksia koskevien säännösten soveltamista.

3. Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa saadaan edellyttää luonnollisilta tai oikeushenkilöiltä ainoastaan julistusta kansallisille sääntelyviranomaisille aikomuksesta aloittaa sähköisen viestinnän verkkojen tai palvelujen tarjonta sekä niiden vähimmäistietojen toimittamista, jotka kansalliset sääntelyviranomaiset tarvitsevat voidakseen pitää rekisteriä sähköisen viestinnän palvelujen ja verkkojen tarjoajista. Tietoihin on sisällyttävä ainoastaan tarjoajan ja tarjoajan yhteyshenkilöiden yksilöimiseksi tarvittavat tiedot, tarjoajan osoite sekä lyhyt kuvaus tarjottavista palveluista.

4 artikla

Yleisvaltuutukseen perustuvien oikeuksien vähimmäismäärä

Tämän direktiivin 3 artiklan mukaisesti valtuutuksen saaneilla yrityksillä on oltava oikeus:

a) tarjota julkisesti sähköisen viestinnän palveluja ja neuvotella [sähköisen viestinnän verkkoihin ja niihin liittyviin toimintoihin pääsystä ja niihin yhteenliittämisestä ... päivänä ...kuuta ... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin .../.../EY [10]] mukaisesti yhteenliittämisestä muiden yleisvaltuutuksen piiriin yhteisössä kuuluvien, yleisölle sähköisen viestinnän palveluja tarjoavien yritysten kanssa,

[10] EYVL L

b) rakentaa sähköisen viestinnän verkkoja ja saada tarvittavat asennusoikeudet [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin mukaisesti,

c) saada mahdollisuus tulla nimetyiksi tarjoamaan yleispalveluvelvoitteeseen kuuluvia osapalveluja jäsenvaltion koko alueella tai joillakin sen alueilla [yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla ... päivänä ...kuuta ... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin .../.../EY [11]] mukaisesti.

[11] EYVL L

5 artikla

Oikeudet käyttää radiotaajuuksia ja numeroita

1. Mahdollisuuksien mukaan ja varsinkin silloin, kun haitallisten häiriöiden mahdollisuus on hyvin pieni, jäsenvaltiot eivät saa edellyttää yksittäistä radiotaajuuksien käyttölupaa, vaan tällaisten radiotaajuuksien käyttöehdot on sisällytettävä yleisvaltuutukseen.

2. Jos radiotaajuuksien ja numeroiden käyttö edellyttää yksittäistä käyttölupaa, jäsenvaltioiden on myönnettävä tällaiset luvat pyynnöstä kaikille yrityksille, jotka tarjoavat yleisvaltuutuksen mukaisia palveluja rajoittamatta kuitenkaan 6 ja 7 artiklan ja muiden tällaisten voimavarojen tehokkaan käytön varmistamiseen tähtäävien sääntöjen soveltamista [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin mukaisesti.

Tällaiset käyttöoikeudet on myönnettävä selkein, syrjimättömin ja avoimin menettelyin. Käyttöoikeuksia myöntäessään jäsenvaltioiden on ilmoitettava [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin 8 artiklan mukaisesti, voidaanko kyseiset oikeudet siirtää ja millä ehdoin. Jäsenvaltioiden myöntäessä määräaikaisia käyttöoikeuksia, kyseisen määräajan on oltava tarkoituksenmukainen tarjottavan palvelun kannalta.

3. Käyttöoikeuksia koskevat päätökset on tehtävä, niistä on tiedotettava ja ne on julkaistava mahdollisimman pian ja kahden viikon kuluessa siitä, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet numeroita koskevan hakemuksen ja kuuden viikon kuluessa siitä, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet radiotaajuuksia koskevan hakemuksen.

4. Jäsenvaltiot eivät saa rajoittaa käyttöoikeuksien myöntämistä paitsi silloin kun tämä on tarpeen radiotaajuuksien tehokkaan käytön varmistamiseksi ja 7 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltioiden on myönnettävä radiotaajuuksien käyttöoikeus aina kun ne ovat saatavilla.

6 artikla

Yleisvaltuutuksiin sekä radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksiin sisällytettävät ehdot

1. Sähköisen viestinnän palvelujen tai verkkojen tarjontaa koskevassa yleisvaltuutuksessa sekä radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksissa saa olla ainoastaan liitteessä olevassa A, B ja C osassa luetellut ehdot. Kyseisten ehtojen on oltava objektiivisesti perusteltavissa kyseisen palvelun kannalta sekä syrjimättömiä, oikein suhteutettuja ja avoimia.

2. [Sähköisen viestinnän verkkoihin ja niihin liittyviin toimintoihin pääsystä ja niihin yhteenliittämisestä annetun] direktiivin 8 artiklan mukaisesti merkittävässä markkina-asemassa oleville tai [yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla annetun] direktiivin mukaisesti yleispalveluvelvoitteen alaisiksi nimetyille sähköisen viestinnän palvelujen tai verkkojen tarjoajille mahdollisesti asetetut erityisvelvoitteet on oikeudellisesti erotettava yleisvaltuutukseen perustuvista yleisistä oikeuksista ja velvoitteista. Järjestelmän avoimuuden saavuttamiseksi yritysten kannalta yleisvaltuutuksessa on viitattava niihin perusteisiin ja menettelyihin, joita sovelletaan määrättäessä tällaisia erityisvelvoitteita yksittäisille yrityksille.

3. Yleisvaltuutus saa sisältää ainoastaan kyseistä alaa koskevia ehtoja, jotka luetellaan liitteen A osassa, eikä siinä saa toistaa ehtoja, joita sovelletaan yrityksiin muun kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

4. Jäsenvaltiot eivät saa kaksinkertaistaa yleisvaltuutuksen ehtoja myöntäessään radiotaajuuksien tai numeroiden käyttöoikeuksia.

7 artikla

Radiotaajuuksien käyttöoikeuksien rajoitetun myöntämisen menettely

1. Jos jäsenvaltio aikoo rajoittaa radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämistä, sen on

a) korostettava asianmukaisella tavalla tarvetta tarjota käyttäjille mahdollisimman suuri hyöty ja helpottaa kilpailun kehittymistä,

b) annettava kaikille asianomaisille, myös käyttäjille ja kuluttajille, riittävä mahdollisuus ja vähintään 30 päivää aikaa esittää näkemyksensä mahdollisista rajoituksista,

c) julkaistava käyttöoikeuksien myöntämisen rajoittamista koskeva päätöksensä perusteluineen,

d) tarkasteltava rajoitusta uudelleen kohtuullisin väliajoin tai yritysten pyynnöstä, ja

e) pyydettävä käyttöoikeuksia koskevia hakemuksia.

2. Jos jäsenvaltio toteaa, että radiotaajuuksien käyttöoikeuksia voidaan myöntää lisää, sen on julkistettava tämä tieto ja pyydettävä tällaisia oikeuksia koskevia hakemuksia.

3. Jos radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämistä on rajoitettava, jäsenvaltioiden on myönnettävä tällaiset oikeudet objektiivisin, syrjimättömin, yksityiskohtaisin, avoimin ja oikein suhteutetuin perustein. Kaikissa tällaisissa valinnoissa on asianmukaisella tavalla korostettava tarvetta helpottaa kilpailun ja innovatiivisten palvelujen kehittymistä ja tarjota käyttäjille mahdollisimman suuri hyöty.

4. Jos käytetään vertailevia tarjousmenettelyjä, jäsenvaltiot voivat pidentää 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua enintään kuuden viikon määräaikaa tarpeen mukaan enintään kuudella kuukaudella varmistaakseen, että tällaiset menettelyt ovat tasapuolisia, kohtuullisia, selkeitä ja avoimia kaikille asianomaisille.

Nämä määräajat eivät rajoita radiotaajuuksiin tai kiertoratapaikkoihin liittyvien kansainvälisten sopimusten soveltamista.

8 artikla

Radiotaajuuksien käytön yhdenmukaistaminen

Jos tiettyjen radiotaajuuksien käyttö on yhdenmukaistettu ja niihin pääsyn ehdoista ja menettelyistä on sovittu [radiotaajuushallinnon sääntelyjärjestelmästä yhteisössä ... päivänä ...kuuta ... tehdyn päätöksen .../.../EY [12]] ja muiden yhteisön sääntöjen mukaisesti, jäsenvaltioiden on myönnettävä radiotaajuuksien käyttöoikeuksia sen mukaisesti. Jäsenvaltiot eivät saa soveltaa ehtoja, lisäperusteita tai menettelyjä, jotka saattaisivat rajoittaa, muuttaa tai viivästyttää radiotaajuuksien käytön yhdenmukaistamista oikealla tavalla.

[12] EYVL L

9 artikla

Asennusoikeuksien ja yhteenliittämisoikeuksien käyttöä helpottavat julistukset

Jäsenvaltioiden on viikon kuluessa yrityksen pyynnöstä annettava julistus, jossa vahvistetaan, että yrityksellä on yleisvaltuutuksen perusteella oikeus hakea asennusoikeuksia ja/tai neuvotella yhteenliittämisestä, ja jonka tarkoituksena on helpottaa näiden oikeuksien käyttöä muilla hallinnon tasoilla tai suhteissa muihin yrityksiin. Silloin kun se on tarkoituksenmukaista, tällainen julistus voidaan myös antaa ilman eri toimenpiteitä vastauksena 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun julistukseen.

10 artikla

Yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtojen noudattaminen

1. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat 11 artiklan mukaisesti edellyttää yrityksiltä, jotka tarjoavat yleisvaltuutuksen piiriin kuuluvia sähköisen viestinnän palveluja tai verkkoja tai joilla on radiotaajuuksien tai numeroiden käyttöoikeuksia, tarvittavia tietoja tarkastaakseen, että yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtoja noudatetaan.

2. Jos kansalliset sääntelyviranomaiset toteavat, ettei yritys täytä yhtä tai useampaa yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtoa, niiden on ilmoitettava tästä yritykselle ja annettava sille kohtuullinen mahdollisuus esittää näkemyksensä tai korjata puutteet kuukauden tai muun kansallisten sääntelyviranomaisten ja kyseisen yrityksen sopiman määräajan kuluessa siitä, kun sääntelyviranomaiset ovat ilmoittaneet niistä yritykselle.

3. Jos kyseinen yritys ei korjaa puutteita 2 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa, kansallisten sääntelyviranomaisten on toteutettava tarpeelliset ja oikein suhteutetut toimenpiteet yhdenmukaisuuden varmistamiseksi. Toimenpiteistä ja niiden perusteluista on ilmoitettava kyseiselle yritykselle viikon kuluessa niiden hyväksymisestä ja vähintään viikkoa ennen kuin ne tulevat voimaan.

4. Jos yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtojen täyttämättä jättämisestä aiheutuu välitöntä ja vakavaa vaaraa yleiselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle, tai jos tällainen tilanne aiheuttaa vakavia taloudellisia tai toiminnallisia ongelmia muille sähköisen viestinnän palvelujen tai verkkojen tarjoajille tai käyttäjille, jäsenvaltiot voivat toteuttaa kiireellisiä väliaikaistoimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. Kyseiselle yritykselle on annettava sen jälkeen kohtuullinen tilaisuus ilmaista kantansa ja ehdottaa ratkaisuja puutteiden korjaamiseksi.

5. Yrityksillä on oltava oikeus hakea [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin 4 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti muutosta jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti toteuttamiin toimenpiteisiin.

11 artikla

Yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien yhteydessä vaadittavat tiedot

1. Rajoittamatta muuhun kansalliseen lainsäädäntöön kuin yleisvaltuutukseen perustuvia kertomuksen- ja tiedonantovelvoitteita jäsenvaltiot eivät saa vaatia yrityksiltä yleisvaltuutuksen yhteydessä muita tietoja kuin niitä, jotka ovat kohtuullisia ja objektiivisesti perusteltavissa seuraavista syistä:

a) tämän direktiivin liitteessä olevan A osan 1 ja 2 kohdan, B osan 6 kohdan ja C osan 5 kohdan ehtojen mukaisuuden ja 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen velvoitteiden noudattamisen järjestelmällinen tarkastaminen;

b) liitteen ehtojen mukaisuuden tapauskohtainen tarkastaminen, jos asiasta on tehty valitus tai jos kansallisilla sääntelyviranomaisilla on muita syitä olettaa, ettei ehtoja noudateta;

c) radiotaajuuksien käyttöoikeuksia koskeva vertaileva tarjousmenettely;

d) palvelujen hintoja ja laatua vertailevien katsausten julkaiseminen kuluttajien hyödyksi;

e) selkeästi määritellyt tilastolliset tarkoitukset;

f) [Sähköisen viestinnän verkkoihin ja niihin liittyviin toimintoihin pääsystä ja yhteenliittämisestä] annetussa direktiivissä tai [yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla annetussa] direktiivissä tarkoitetun markkina-analyysin tekeminen.

Ensimmäisen alakohdan a), b), d), e), ja f) kohdassa tarkoitettuja tietoja ei saa vaatia ennen markkinoille tuloa tai markkinoille pääsyn edellytyksenä.

2. Aina kun jäsenvaltiot vaativat yrityksiltä 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja, niiden on myös ilmoitettava yrityksille kyseisten tietojen käyttötarkoitus.

12 artikla

Hallinnolliset maksut

1. Yleisvaltuutuksen mukaisesti palvelua tarjoaville yrityksille asetetut hallinnolliset maksut on

a) määriteltävä niin, että ne kattavat kokonaisuudessaan ainoastaan sovellettavan yleisvaltuutusjärjestelmän hallinnoinnista, valvonnasta ja toteuttamisesta sekä käyttöoikeuksien myöntämisestä aiheutuvat hallinnolliset kustannukset ja

b) jaettava yksittäisten yritysten kesken suhteessa kunkin yrityksen edellisen tilikauden liikevaihtoon yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien piiriin kuuluvista, maksuja perivän jäsenvaltion kansallisilla markkinoilla tarjottavista palveluista.

2. Yritykset, joiden vuotuinen liikevaihto 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen palvelujen osalta on alle 10 miljoonaa euroa, on vapautettava hallinnollisista maksuista.

3. Jos jäsenvaltiot perivät hallinnollisia maksuja, niiden on julkaistava vuosikatsaus hallinnollisista kustannuksista ja perittyjen hallinnollisten maksujen kokonaismäärästä. Jos perittyjen hallinnollisten maksujen kokonaismäärä ylittää hallinnolliset kustannukset, hallinnollisia maksuja on seuraavana vuonna tarkistettava asianmukaisesti.

13 artikla

Käyttöoikeuksia ja asennusoikeuksia koskevat maksut

Jäsenvaltiot voivat antaa toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuuden asettaa radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksia tai asennusoikeuksia koskevia maksuja, joiden tarkoituksena on näiden voimavaroja mahdollisimman tehokkaan käytön varmistaminen. Näiden maksujen on oltava syrjimättömiä, avoimia, objektiivisesti perusteltavissa ja tavoitteeseen nähden oikein suhteutettuja, ja niissä on erityisesti otettava huomioon tarve edistää uusien innovatiivisten palvelujen ja kilpailun kehittymistä.

14 artikla

Oikeuksien ja velvoitteiden muuttaminen

Jäsenvaltiot saavat oikeassa suhteessa muuttaa yleisvaltuutuksiin, käyttöoikeuksiin ja asennusoikeuksiin liittyviä oikeuksia, ehtoja, menettelyjä, hallinnollisia maksuja ja maksuja silloin kun se on objektiivisesti perusteltavissa. Jäsenvaltioiden on asianmukaisesti ilmoitettava aikomuksestaan tehdä tällaisia muutoksia ja annettava asianomaisille, myös käyttäjille ja kuluttajille, riittävästi ja vähintään neljä viikkoa aikaa ilmaista kantansa ehdotettuihin muutoksiin.

15 artikla

Tietojen julkistaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki yleisvaltuutuksiin ja käyttöoikeuksiin liittyviä oikeuksia, ehtoja, menettelyjä, hallinnollisia maksuja, maksuja ja päätöksiä koskevat tiedot julkistetaan ja pidetään ajan tasalla niin, että ne ovat helposti kaikkien asianomaisten saatavilla.

2. Jos asennusoikeuksia koskevista hallinnollisista maksuista, maksuista, menettelyistä ja ehdoista päätetään hallinnon eri tasoilla, jäsenvaltioiden on julkaistava ja pidettävä ajan tasalla rekisteri kaikista tällaisista hallinnollisista maksuista, menettelyistä ja ehdoista niin, että tiedot ovat helposti kaikkien asianomaisten saatavilla.

16 artikla

Sisämarkkinoiden toiminta

Jos erot yleisvaltuutusta tai käyttöoikeuksia koskevissa kansallisissa maksuissa, maksuissa, menettelyissä tai ehdoissa luovat esteitä sisämarkkinoilla, komissio voi toteuttaa [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimenpiteitä tällaisten hallinnollisten maksujen, maksujen, menettelyjen tai ehtojen yhdenmukaistamiseksi.

Tällaisten esteiden yksilöimiseksi yhtenäismarkkinoilla komissio tarkastelee säännöllisesti uudelleen kansallisten valtuutusjärjestelmien toimintaa ja rajat ylittävän palvelujen tarjonnan kehittymistä yhteisössä ja laatii asiasta kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

17 artikla

Voimassa olevat valtuutukset

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin voimaantulopäivänä voimassa olevat valtuutukset tämän direktiivin säännösten mukaisiksi viimeistään 31 päivään joulukuuta 2001 mennessä.

2. Jos 1 kohdan soveltaminen vähentää voimassa oleviin valtuutuksiin sisältyviä oikeuksia tai lisää niihin sisältyviä velvoitteita, jäsenvaltiot voivat pidentää kyseisten oikeuksien ja velvoitteiden voimassaoloaikaa enintään 30 päivään kesäkuuta 2002, edellyttäen, että muiden yritysten yhteisön oikeuden mukaisia oikeuksia ei rajoiteta. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisista pidennyksistä perusteluineen.

18 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulu- kuuta 2001. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä tällainen viittaus. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset sekä niihin myöhemmin tehtävät muutokset kirjallisina komissiolle.

19 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

20 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

Tässä liitteessä on lueteltu kaikki ne 6 artiklan 1 kohdassa ja 11 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut ehdot, joita saa sisällyttää yleisvaltuutuksiin (A osa), radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin (B osa) ja numeroiden käyttöoikeuksiin (C osa).

A. Yleisvaltuutuksissa sallitut ehdot

1. Yleispalvelun rahoittamiseksi perittävät maksut [yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla annetun] direktiivin mukaisesti.

2. Hallinnolliset maksut tämän direktiivin 12 artiklan mukaisesti.

3. Palvelujen yhteentoimivuus ja verkkojen yhteenliitettävyys [sähköisen viestinnän verkkojen ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä annetun] direktiivin mukaisesti.

4. Kansalliseen numerointisuunnitelmaan kuuluvien numeroiden saatavuus loppukäyttäjien kannalta [yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla annetun] direktiivin mukaisesti.

5. Ympäristöön liittyvät sekä kaupunki- ja aluesuunnittelun vaatimukset, mukaan lukien ehdot yleisessä tai yksityisessä omistuksessa olevien maa-alueiden käytön sallimiselle sekä ehdot yhteissijoittamiselle ja toimintojen yhteiskäytölle [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä] annetun direktiivin mukaisesti.

6. Tiettyjä radio- ja televisiolähetyksiä koskevat siirtovelvoitteet [yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla annetun] direktiivin mukaisesti.

7. Erityisesti sähköisen viestinnän alaa koskeva henkilötietojen ja yksityisyyden suoja [henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun] direktiivin mukaisesti.

8. Erityisesti sähköisen viestinnän alaa koskevat kuluttajansuojasäännöt, mukaan lukien asiaa koskevat ehdot [yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla annetun] direktiivin mukaisesti.

9. Radio- ja televisiolähetysten sisältöä koskevat velvoitteet ja erityisesti alaikäisten suojelua koskevat säännökset televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 3 päivänä lokakuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/36/EY, 2 artiklan a kohdan 2 alakohdan mukaisesti.

10. Tämän direktiivin 3 artiklan 3 kohdan mukaisessa ilmoitusmenettelyssä edellytettävät ja tämän direktiiviin 11 artiklassa mainittuihin muihin tarkoituksiin vaadittavat tiedot.

11. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten mahdollisuus puuttua toimintaan [henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun] direktiivin ja direktiivin 95/46/EY mukaisesti.

12. Käyttöehdot hätätilanteissa hätäpalvelujen ja viranomaisten välisen viestinnän sekä suurelle yleisölle suunnattujen lähetysten mahdollistamiseksi.

13. Toimenpiteet, joilla rajoitetaan kansalaisten altistumista sähköisen viestinnän verkoista aiheutuville sähkömagneettisille kentille yhteisön oikeuden mukaisesti.

B. Radiotaajuuksien käyttöoikeuksissa sallitut ehdot

1. Taajuuksien käyttötarkoitus sekä tarjottavaa sisältöä koskevat ehdot.

2. Taajuuksien tehokas käyttö [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin mukaisesti.

3. Haitallisten häiriöiden välttäminen.

4. Enimmäisvoimassaoloaika tämän direktiivin 5 artiklan mukaisesti.

5. Oikeuksien siirtomahdollisuus ja siirtämisen ehdot [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin mukaisesti.

6. Käyttömaksut tämän direktiivin 13 artiklan mukaisesti.

7. Mahdolliset sitoumukset, jotka käyttöoikeuden saava yritys on tehnyt vertailevassa tarjousmenettelyssä.

C. Numeroiden käyttöoikeuksissa sallitut ehdot

1. Numeroiden käyttötarkoitus.

2. Numeroiden tehokas käyttö [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin mukaisesti.

3. Numeron siirrettävyyttä koskevat vaatimukset [yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla annetun] direktiivin mukaisesti.

4. Enimmäisvoimassaoloaika tämän direktiivin 5 artiklan mukaisesti.

5. Oikeuksien siirtomahdollisuus ja siirtämisen ehdot [sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin mukaisesti.

6. Käyttömaksut tämän direktiivin 13 artiklan mukaisesti.

RAHOITUSSELVITYS

Tämän direktiivin rahoitusvaikutukset sisältyvät sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin rahoitusselvitykseen.

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI EHDOTUKSEN VAIKUTUS YRITYSTOIMINTAAN JA ERITYISESTI PIENIIN JA KESKISUURIIN YRITYKSIIN (PK-YRITYKSIIN)

Ehdotuksen nimi

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevista valtuutuksista.

Asiakirjan viitenumero

Ehdotus

1. Miksi yhteisön lainsäädäntö on tarpeen tällä alalla ja mitkä ovat sen päätavoitteet, kun otetaan huomioon toissijaisuusperiaate-

Direktiivi on yksi osa uutta sääntelyjärjestelmää, jolla pyritään varmistamaan sähköisen viestinnän alan jatkuva kehitys kilpailumarkkinoiksi, jotka hyödyttävät kaikkia sähköisiä viestintäpalveluja käyttäviä yrityksiä ja yksityishenkilöitä yhteisössä.

Tämän alan sisämarkkinoiden vahvistamisen tärkeys on tunnustettu laajalti, ja nykyisten yhteisön säännösten muuttamista pidetään tehokkaimpana tapana tämän saavuttamiseksi.

Vaikutukset liiketoimintaan

2. Keitä ehdotus koskee-

Kaikenkokoiset yrityskäyttäjät hyötyvät uuden sääntelyjärjestelmän yleensä tuomasta lisääntyneestä kilpailusta, innovatiivisista tuotteista markkinoilla sekä paremmasta hinta-laatusuhteesta.

Ehdotuksella helpotetaan sähköisen viestinnän verkkojen tarjoajien markkinoille pääsyä asettamalla hallinnolliset menettelyt mahdollisimman keveiksi. Tällä edistetään yleiseurooppalaisen palveluntarjonnan kehittymistä.

3. Mitä yritysten on tehtävä noudattaakseen ehdotetun direktiivin säännöksiä-

Tässä ehdotuksessa asetetaan velvoitteita lähinnä jäsenvaltioille ja kansallisille sääntelyviranomaisille. Mitkään artikloista eivät koske suoraan yrityksiä.

4. Mitkä ovat ehdotuksen mahdolliset taloudelliset vaikutukset

Ehdotuksen tarkoitus on edistää alan kasvua ja luoda siten työpaikkoja sekä itse alalla että siihen liittyvillä markkinoilla.

Ehdotuksella varmistetaan, että sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen eurooppalaiset markkinat tarjoavat jatkossakin maailmanlaajuisesti houkuttelevia sijoitusmahdollisuuksia.

Ehdotuksella parannetaan alan yritysten kilpailukykyä helpottamalla niiden markkinoille pääsyä. Tämä hyödyttää talouselämää kokonaisuudessaan, koska kaikki yritykset tarvitsevat tehokkaita viestinnän perusrakenteita.

5. Sisältyykö ehdotukseen toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeet (muihin käyttäjäryhmiin verrattuna lievemmät tai erilaiset vaatimukset tms.)-

Ehdotuksen tavoitteena on yleensä keventää sääntelyn aiheuttamaa taakkaa kaikkien sähköisen viestinnän alalla toimivien yritysten osalta. Koska esimerkiksi erillisistä toimiluvista aiheutuva taakka on erityisen raskas juuri pk-yrityksille, ne hyötyvät eniten siitä, että luovutaan erillisistä toimiluvista ja siirrytään yleisvaltuutuksiin. Lisäksi 12 artiklassa edellytetään, että valtuutukseen liittyvät hallinnolliset maksut on suhteutettava kyseisen yrityksen liikevaihtoon ja että yritykset, joiden vuotuinen liikevaihto on alle 10 miljoonaan euroa, on vapautettava hallinnollisista maksuista.

Kuuleminen

6. Luettelo ehdotuksen valmistelussa kuulluista tahoista ja niiden esittämien kantojen pääpiirteet

Komissio pyysi kannanottoja monista sääntelypakettiin kuuluvien direktiiviehdotusten näkökohdista marraskuussa vuoden 1999 viestintäalan uudelleen- tarkastelussa (KOM(1999) 539). Palautetta saatiin 229 organisaatiolta tai yksityishenkilöltä. Luettelo näistä löytyy osoitteesta:

http://www.ispo.cec.be/infosoc/telecompolicy/review99/comments/comments.html.

Tärkeimmät näkemykset on esitetty julkisen kuulemisen tuloksia koskevassa tiedonannossa (KOM(2000) 239). Lisäksi 28. huhtikuuta julkaistiin tämän ehdotuksen tärkeimmät säännökset sisältävä valmisteluasiakirja, johon lähetti kannanottoja 128 organisaatiota tai yksityishenkilöä. Luettelo näistä löytyy osoitteesta:

http://www.ispo.cec.be/infosoc/telecompolicy/review99/nrfwd/comments.html.