Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS, lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta onnettomuustapauksissa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2027/97 muuttamisesta

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Ehdotuksen tarkoitus

1. Komissio ehdottaa yhteisön lainsäädännön mukauttamista sen varmistamiseksi, että EY:n lentoliikenteen harjoittajat noudattavat täydellisesti ja samanaikaisesti tiettyjen kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä 28. toukokuuta 1999 tehdyn uuden yleissopimuksen (Montrealin yleissopimuksen) määräyksiä [1].

[1] Komissio ehdottaa samanaikaisesti neuvoston päätöstä, jolla yhteisö valtuutetaan hyväksymään Montrealin yleissopimus.

2. Montrealin yleissopimuksessa vahvistetaan nykyaikaistettu ja yhtenäinen oikeudellinen kehys, jolla hallinnoidaan lentoyhtiöiden korvausvastuuta matkustajille, matkatavaroille ja rahdille kansainvälisten kuljetusten aikana sattuneista vahingoista. Se on huomattava parannus alan nykyiseen kansainväliseen järjestelyyn, joka perustuu vuodelta 1929 peräisin olevaan Varsovan yleissopimukseen, ja ajan myötä sillä korvataan vanha järjestely kokonaan.

3. Neuvoston asetuksella (EY) N:o 2027/97 Euroopan yhteisön lentoyhtiöille vahvistettiin nykyaikainen korvausvastuujärjestely matkustajien kuolemantapausten ja loukkaantumisten varalta. Asetuksen (EY) N:o 2027/97 muuttamisella varmistetaan, että uudet kansainväliset säännöt ja yhteisön järjestelmä vastaavat täysin toisiaan. Sillä myös taataan, että kaikissa EY:n lentoliikenteen harjoittajien kuljetuksissa sovelletaan Montrealin sääntöjä yhtenevällä tavalla. Ilman tällaista asetusta vaarana olisi, että yhteisön sisäisessä liikenteessä sovellettaisiin varsinaista sääntöjen kirjoa, sillä Montrealin yleissopimus kattaa kansainväliset ilmakuljetukset ja asetus (EY) N:o 2027/97 Euroopan lentoyhtiöiden kaiken matkustajaliikenteen myös jäsenvaltioiden sisäisillä reiteillä. Asetuksen ehdotetuilla muutoksilla taattaisiin, että korvausvastuun rajat ja oikeuskeinojen käyttö yhdenmukaistetaan Montrealin standardien mukaisiksi kaikessa Euroopan lentoliikenteen harjoittajien liikenteessä riippumatta siitä, millä reitillä onnettomuus on tapahtunut. Näin tilanne saadaan pitkälti yhdenmukaistettua yhteisössä.

4. Ainoastaan matkatavaroiden ja myöhästymisten osalta on ehdotettu huomattavaa lisäystä nykyiseen yhteisön järjestelyyn. Ehdotetun muutoksen mukaan matkatavaroiden katoamista, vahingoittumista tai tuhoutumista sekä myöhästymisestä aiheutuvaa vahinkoa koskevat Montrealin yleissopimuksen määräykset sisällytettäisiin yhteisön järjestelmään. Tämän ansiosta yhteisön lainsäädäntö kattaa kaikki matkustajien kannalta oleelliset ja tärkeät korvausvastuukysymykset.

5. Yhteisön lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuuseen sovellettaisiin matkatavaroiden osalta 1000 erityisnosto-oikeuden [2] eli noin 1440 euron suuruista yleistä rajaa. Kuten Montrealin yleissopimuksessa todetaan, tätä enimmäismäärää ei sovellettaisi, jos matkustaja tekisi lähtöselvityksen yhteydessä erityisen ilmoituksen, josta käy ilmi, että matkatavaroiden saapuminen määränpäähän on erityisen tärkeää.Hänen olisi mahdollisesti kuitenkin maksettava lentoyhtiölle lisäsumma ylimääräisen riskin kattamiseksi.

[2] Erityisnosto-oikeus (SDR) on Kansainvälisen valuuttarahaston määrittämä kansainvälinen valuuttayksikkö. 1 SDR = 1,44 euroa (26. huhtikuuta 2000).

6. Matkatavaroiden katoaminen tai vahingoittuminen on tavallisempaa kuin muunlaiset vahingot tai onnettomuudet. Näin ollen on syytä varmistaa, että eurooppalaiset matkustajat ja lentoyhtiöt voivat turvata Montrealin yleissopimuksen periaatteisiin perustuvaan yhtenäiseen korvausvastuujärjestelmään. Koska Montrealissa sovittu 1000 erityisnosto-oikeuden suuruinen korvausvastuun raja on varsin alhainen, ehdotuksessa edellytetään, että EY:n lentoliikenteen harjoittajien järjestelyt kyseistä rajaa arvokkaamman matkatavaran kuljettamiseksi ovat oikeudenmukaiset ja avoimet.

7. Ehdotuksessa laajennettaisiin myöhästymisestä johtuvista vahingoista maksettava Montrealin yleissopimuksen mukainen 4150 erityisnosto-oikeuden (noin 6000 euron) suuruinen korvaus matkustajaa kohden koskemaan kaikkia yhteisön lentoliikenteen harjoittajien kuljetuksia. Samoin kuin Montrealin yleissopimuksen mukaan, EY:n lentoliikenteen harjoittajat eivät ole vastuussa tällaisista vahingoista, jos ne voivat todistaa, ettei vahinko ollut vältettävissä tai ettei sen suhteen voinut toteuttaa minkäänlaisia toimia.

2. Taustaa

8. Kansainväliset säännöt lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuun hallinnoimisesta matkustajien loukkaantumisen tai kuoleman sekä matkatavaroiden ja rahdin katoamisen tai vahingoittumisen varalta sovittiin ensimmäisen kerran Varsovan yleissopimuksessa vuonna 1929.Yleissopimus laadittiin aikana, jolloin ilmailuala oli lapsenkengissään. Sen turvallisuustilastot olivat varsin kyseenalaiset, joten alalla tarvittiin suojaa liian suurilta korvausvaatimuksilta.Niinpä Varsovan yleissopimuksessa vahvistettiin useita lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuuta koskevia ylärajoja. Nykyisten mittapuiden mukaan rajat ovat kovin alhaiset, ja vaikka niitä on korjattu useita kertoja eri sopimuksilla, jotka muodostavat niin kutsutun Varsovan järjestelmän, onnettomuuksien uhreille ja heidän omaisilleen maksettavat korvaukset ovat usein riittämättömiä.

9. Tietyt maat, mukana eräitä EY:n jäsenvaltioita, alkoivat 1980-luvulla vastareaktiona yhä pahemmin vanhentuneelle Varsovan järjestelmälle vaatia huomattavasti korkeampien rajojen noudattamista joko omilta kansallisilta lentoliikenteen harjoittajiltaan tai joissakin tapauksessa kaikilta kansallisilla markkinoillaan toimivilta lentoliikenteen harjoittajilta. Ilmailuala alkoi itse tunnustaa 1990-luvulla Varsovan järjestelmän riittämättömyyden matkustajille maksettavien korvausten suhteen, ja Kansainvälinen lentokuljetusliitto IATA laati vapaaehtoisen järjestelyn, jonka avulla yksittäiset lentoyhtiöt saattoivat ottaa käyttöön rajoittamattoman vastuun järjestelmän.

10. Yhteisö antoi edellä esitetyssä tilanteessa asetuksen (EY) N:o 2027/97 lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta onnettomuustapauksissa saadakseen aikaan Euroopan lentoliikenteen harjoittajille (myös tilauslentoyhtiöille, jotka eivät kuulu IATA:n järjestelyyn) yhdenmukaisen järjestelmän. Asetuksen tultua voimaan 9. lokakuuta 1998 yhteisön lentoliikenteen harjoittajat eivät ole saaneet käyttää onnettumuuksista johtuneissa matkustajien kuolemantapauksissa tai loukkaantumisissa Varsovan järjestelmän matalia korvausvastuurajoja. Asetuksessa otettiin käyttöön rajoittamattoman korvausvastuun järjestelmä tällaisissa tapauksissa.Lisäksi siinä vaaditaan yhteisön lentoliikenteen harjoittajia maksamaan onnettomuuden uhreille ja näiden perheille ennakkomaksu välittömistä taloudellisista tarpeista huolehtimiseksi. Asetuksessa estetään yhteisön lentoliikenteen harjoittajia vetoamasta 100 000 erityisnosto-oikeuden suuruisten ja sitä pienempien vaatimusten osalta siihen, että ne ovat toteuttaneet kaikki tarpeelliset toimenpiteet vahingon välttämiseksi. Tämän tarkoituksena on helpottaa pienemmistä vaatimuksista sopimista, sillä niiden oikeustoimikustannukset voivat muuten muodostaa suuren osan maksetusta korvauksesta. Yhteisön ulkopuolisten lentoliikenteen harjoittajien ei tarvitse noudattaa järjestelyä. Jos ne päättävät olla noudattamatta järjestelyä, niiden on kuitenkin ilmoitettava eurooppalaisille asiakkailleen tästä lentolipun ostamisen yhteydessä sen varmistamiseksi, että kuluttajat ovat tietoisia oikeuksistaan.

11. Koska Varsovan järjestelmän muuttamiseksi annettiin nopeaan tahtiin erilaisia aloitteita, päätettiin kehittää uusi maailmanlaajuinen väline vuodelta 1929 peräisin olevan sopimuksen ja sen lukuisten muutosten korvaamiseksi. Neuvottelut johtivat tulokseen 28. toukokuuta 1999 Montrealissa pidetyssä kansainvälisessä diplomaattikonferenssissa, jossa päästiin sopimukseen uudesta tiettyjen kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä tehtävästä yleissopimuksesta.

12. Sopimuksessa vahvistetaan uusi maailmanlaajuinen oikeudellinen kehys lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuulle kansainvälisessä lentoliikenteessä tapahtuneiden vahinkojen yhteydessä. Se tunnetaan "Montrealin yleissopimuksena" ja sillä korvataan aikanaan 70-vuotias Varsovan yleissopimus kokonaan. Siinä otetaan erityisesti käyttöön rajoittamaton korvausvastuu matkustajien kuolemantapausten ja loukkaantumisten varalta sekä korkeammat korvausvastuun rajat matkatavaroille ja rahdille. Rajoittamattoman korvausvastuun suhteen järjestelmä on verrattavissa yhteisössä asetuksella (EY) N:o 2027/97 käyttöön otettuun järjestelmään. Yhteisön järjestelmään voidaan verrata myös Montrealin yleissopimuksessa luodun ensimmäisen korvausvastuutason, jonka sisällä lentoyhtiöt eivät voi rajoittaa tai kieltää korvausvastuutaan, vahvistamista enintään 100 000 erityisnosto-oikeuden suuruisille vaatimuksille. Lisäksi yleissopimuksessa nimenomaisesti sallitaan sen yksittäisten sopimuspuolten edellyttävän, että niiden omat lentoliikenteen harjoittajat maksavat onnettomuuksien uhreille tai näiden huollettaville ennakkokorvauksen kiireellisistä taloudellisista tarpeista huolehtimiseksi välittömästi onnettomuuden jälkeisenä aikana. Näin ollen yhteisö voi edelleen vaatia samaa omilta lentoyhtiöiltään.

3. Lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta onnettomuustapauksissa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2027/97 tarkistus

13. Asetuksella (EY) N:o 2027/97 yhteisön lentoliikenteen harjoittajien matkustajille otettiin käyttöön Varsovan järjestelmää selvästi korkeampi suojelun taso. Asetuksen antamisen aikaan Varsovan järjestelmään ei ollut suunnitteilla välittömiä parannuksia, ja yhteisössä haluttiin varmistaa mahdollisimman nopeasti, että eurooppalaiset matkustajat saavat onnettomuustapauksissa kunnollisen korvauksen. Asetus sitoo kaikkia Euroopan yhteisön lentoliikenteen harjoittajia riippumatta lennettävästä reitistä, joten sääntöjä sovelletaan sekä jäsenvaltioiden ja Euroopan sisäiseen että kansainväliseen matkustajaliikenteeseen. Tämä on tärkeä piirre asetuksessa, sillä yhteisön sisäisillä ilmailumarkkinoilla ei pitäisi erotella EU:n sisäisiä kansainvälisiä reittejä ja kunkin jäsenvaltion sisäisiä kotimaan reittejä. Asetuksella varmistetaan sääntöjen yhdenmukaisuus reiteillä kaikkialla yhteisössä. Siinä otettiin myös käyttöön ajatus lentoliikenteen harjoittajien ennakolta maksamista korvauksista onnettomuuksien uhrien ja näiden huollettavien välittömistä taloudellisista tarpeista huolehtimiseksi.

14. Montrealin yleissopimus ja asetus (EY) N:o 2027/97 sisältävät saman korvausvastuuta koskevan perusjärjestelmän matkustajien kuoleman tai loukkaantumisen varalta. Molemmissa perussääntönä on rajoittamaton korvausvastuu. Sen mukaan lentoliikenteen harjoittajan on maksettava korvauksena mikä tahansa rahamäärä, joka määrätään korvaukseen oikeutetulle henkilölle. Enintään 100 000 erityisnosto-oikeuden suuruisissa vaatimuksissa lentoliikenteen harjoittaja voi kieltää vastuunsa tai rajoittaa sitä ainoastaan osoittamalla, että kyseinen matkustaja on aiheuttanut tapahtuneen vahingon tai osallistunut sen aiheuttamiseen. Tämän vuoksi Montrealin yleissopimuksen määräysten käyttöön ottamisella yhteisössä ei ole kielteisiä vaikutuksia eurooppalaisille standardeille. Yksityiskohtaisemmalla tasolla yhteisön sääntöjä on kuitenkin tarkistettava seuraavien muutosten tekemiseksi:

i) Niihin on lisättävä viittaus Montrealin yleissopimukseen nykyisen Varsovan yleissopimusta koskevan viittauksen lisäksi siten, että uudesta yleissopimuksesta tulee normi, johon verrataan, ja asetus pysyy ajan tasalla.

ii) Kuolemantapauksiin ja loukkaantumisiin liittyvää korvausvastuuta, vapautuksia ja korvauksia koskevien säännösten tarkka yhdenmukaistaminen Montrealin yleissopimuksen vastaavien määräysten kanssa siten, että yhteisön lentoliikenteen harjoittajaan sovellettava järjestely on yhtenäinen riippumatta siitä, onko lennettävä reitti kansainvälinen, yhteisön sisäinen tai jäsenvaltion sisäinen. Tarkkaa yhdenmukaistamista varten menetelmäksi on valittu ristiinviittaukset Montrealin yleissopimuksen vastaaviin asiaa koskeviin artikloihin.

iii) Ennakolta maksettavia korvauksia koskevan säännöksen ajantasaistaminen siten, että sanamuoto on Montrealin yleissopimuksen mukainen, ja matkustajan kuoleman yhteydessä maksettavan määrän ajantasaistaminen asetuksen (EY) N:o 2027/97 antamisen jälkeen tapahtuneen inflaation huomioon ottamiseksi.

iv) Matkustajille annettavia tietoja koskevien säännösten tehostaminen ja yksinkertaistaminen siten, että keskitytään matkustajia todella kiinnostaviin kysymyksiin. Kaikkien EY:ssä lentolippuja ostavien matkustajien olisi saatava asianmukaista tietoa mahdollisista korvausvastuun rajoista. Tiedottamisen tavoite on loppujen lopuksi kuitenkin antaa matkustajalle ennakkovaroitus ja mahdollisuus tehdä tarvittaessa vaihtoehtoisia vakuutusjärjestelyjä. Lentolipuissa nykyisin olevien matkustajille suunnattujen mainintojen laajuus aiheuttaa enemmän hämmennystä kuin antaa tietoa.Näin ollen asetusehdotuksessa on pyritty yleiseen yksinkertaistamiseen. Ehdotuksen mukaan matkustajalle olisi tiedotettava ainoastaan tärkeimmistä rajoituksista, mutta hänen saamiensa tietojen olisi pidettävä tarkalleen paikkansa ja niiden olisi liityttävä oleellisesti hänen lentoonsa. Matkustajaa ei saisi jättää epätietoisuuteen sen suhteen, mitä rajoja sovelletaan.

15. Asetus (EY) N:o 2027/97 ei kata Montrealin yleissopimukseen kuuluvaa korvausvastuuta matkatavaroiden ja myöhästymisten aiheuttamien vahinkojen yhteydessä. Yhdenmukainen kaikkien Euroopan lentoliikenteen harjoittajien matkustajia ja näiden tavaroita koskeva korvausvastuujärjestelmä sekä sisäisessä että ulkoisessa liikenteessä edellyttää, että asetuksen soveltamisalaa on laajennettava ja nämä seikat on otettava mukaan. Tämän ansiosta matkustajat voivat olla varmempia oikeuksistaan samalla kun varmistetaan, että yhteisön järjestely sopii saumattomasti Montrealin yleissopimuksessa määrättyihin uusiin yleisiin sääntöihin.

16. Komission mieleistä tämä on täysin toissijaisuusperiaatteen mukaista:

- Yhteisössä toimivat sisäiset ilmailualan markkinat, joilla lentoliikenteen harjoittajat tarjoavat palveluja yhdenmukaistettujen sääntöjen mukaisesti. Säännöt lentoyhtiön korvausvastuusta matkustajiaan kohtaan ovat oleellisen tärkeä osa kuluttajan ja lentoliikenteen harjoittajan välistä sopimusta ja ne yhdenmukaistettiin asetuksella (EY) N:o 2027/97. Kyseisessä asetuksessa vahvistetaan kaikkia Euroopan lentoliikenteen harjoittajia ja kaikkia EY:n sisäisiä ja kansainvälisiä reittejä koskeva yhtenäinen järjestelmä. Tässä ehdotuksessa nykyinen yhteisön järjestelmä saatetaan täysin uuden vuonna 1999 Montrealin yleissopimuksessa käyttöön otetun järjestelmän mukaiseksi ja säädetään yhteisön liittymisestä sopimukseen.

- Koska yhteisön sisällä ei erotella kotimaan liikennettä ja kansainvälistä liikennettä eikä lentoliikenteen harjoittajien toiminnassa katsota olevan yhteisön sisäisiä rajoja, kysymys voidaan hoitaa tehokkaimmin yhteisön tasolla.

- Alalla toteutettavalla yhteisön toimella taataan matkustajiin ja heidän matkatavaroihinsa liittyvän korvausvastuun yhtenäiset säännöt kaikilla Euroopan yhteisön lentoliikenteen harjoittajien lentomatkoilla, niin kansainvälisillä, yhteisön sisäisillä kuin kotimaankin lennoilla ja sekä reitti- että tilauslennoilla.

17. Komissio suosisi muutetun asetuksen voimaantulon osalta aikaisinta mahdollista ajankohtaa, joka olisi yhteisön lainsäädäntömenettelyn ja alalla edellytetyn mukauttamisajan mukainen. Se myöntää kuitenkin, että asetuksen voimaantulo ennen Montrealin yleissopimuksen voimaantuloa saattaisi luoda epätietoisuutta yhteisön lentoliikenteen harjoittajien velvollisuuksista. Tämän vuoksi se ehdottaa, että asiassa ponnistellaan samanaikaisuuden varmistamiseksi niin pitkälti kuin tämä on tarkoituksenmukaista.

2000/0145 (COD)

Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS, lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta onnettomuustapauksissa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2027/97 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [3],

[3] EYVL C , , s. .

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [4],

[4] EYVL C , , s. .

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [5],

[5] EYVL C , , s. .

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [6],

[6] EYVL C , , s. .

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Lento-onnettomuuksiin joutuneille matkustajille maksettavien korvausten asianmukainen taso on tarpeen varmistaa osana yhteistä liikennepolitiikkaa.

(2) Montrealissa sovittiin 28 päivänä toukokuuta 1999 tiettyjen kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä tehtävästä yleissopimuksesta, jossa vahvistetaan uudet maailmanlaajuiset säännöt korvausvastuusta kansainvälisissä ilmakuljetuksissa tapahtuvien onnettomuuksien yhteydessä. Näillä säännöillä korvataan vuonna 1929 tehdyn Varsovan yleissopimuksen ja sen myöhempien muutosten säännöt.

(3) Edellä mainitussa Montrealin yleissopimuksessa määrätään rajoittamattomasta korvausvastuusta lentomatkustajien kuolemantapausten ja loukkaantumisten yhteydessä.

(4) Yhteisö on allekirjoittanut Montrealin yleissopimuksen ja ilmaissut aikomuksensa tulla sen sopimuspuoleksi.

(5) Lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta onnettomuustapauksissa annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2027/97 [7] on muutettava sen saattamiseksi Montrealin yleissopimuksen mukaiseksi ja luotava näin korvausvastuuta kansainvälisissä ilmakuljetuksissa koskeva yhtenäinen järjestelmä.

[7] EYVL L 285, 17.10.1997, s. 1.

(6) Sisäisillä ilmailumarkkinoilla ei enää erotella kansallisia ja kansainvälisiä kuljetuksia, minkä vuoksi Euroopan yhteisön sisällä on aiheellista soveltaa samantasoista ja -luonteista korvausvastuuta sekä kansainvälisissä että kansallisissa kuljetuksissa.

(7) Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti on toivottavaa toteuttaa toimia yhteisön tasolla yhtenäisten sääntöjen luomiseksi kaikille yhteisön lentoliikenteen harjoittajille.

(8) Turvallisessa ja nykyaikaisessa ilmakuljetusjärjestelmässä matkustajan kuolemantapausten ja loukkaantumisten yhteydessä on aiheellista soveltaa rajoittamattoman korvausvastuun järjestelmää.

(9) Matkatavaroiden katoamiseen, vahingoittumiseen tai tuhoutumiseen ja myöhästymisestä johtuviin vahinkoihin liittyvillä yhtenäisillä korvausvastuun rajoilla, joita sovelletaan kaikkiin yhteisön lentoliikenteen harjoittajien toteuttamiin matkoihin, varmistetaan yksinkertaiset säännöt sekä matkustajille että lentoyhtiöille, ja niiden avulla matkustajat voivat todeta, milloin tarvitaan lisävakuutuksia.

(10) Yhteisön lentoliikenteen harjoittajien olisi epäkäytännöllistä soveltaa erilaisia korvausvastuujärjestelmiä verkostojensa eri reiteillä, ja tämä olisi myös matkustajien kannalta monimutkaista.

(11) Onnettomuuksien uhrien ja heidän huollettaviensa lyhyen aikavälin taloudellista tilannetta on toivottavaa helpottaa välittömästi onnettomuuden jälkeen.

(12) Montrealin yleissopimuksen 50 artiklassa edellytetään sopimuspuolten varmistavan, että lentoliikenteen harjoittajat ovat riittävästi vakuutettuja.Tätä säännöstä noudatettaessa on tarpeen ottaa huomioon 23 päivänä heinäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2407/92 [8] 7 artikla.

[8] EYVL L 240, 24.8.1992, s. 1.

(13) Kaikkien lentoyhtiöiden kuljetusehtoihin olisi sisällyttävä onnettomuustapauksissa sovellettavat korvausvastuusäännöt ja kyseisten tietojen olisi aiheellista olla matkustajien helposti saataville.

(14) Kaikille matkustajille on toivottavaa toimittaa perustiedot heihin sovellettavista korvausvastuusäännöistä, jotta he voivat tarvittaessa tehdä lisävakuutusjärjestelyjä ennen matkaa.

(15) Tässä asetuksessa vahvistettavia rahamääriä on tarpeen tarkistaa inflaation ja Montrealin yleissopimuksen korvausvastuun rajojen mahdollisten tarkistusten mukaisesti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 2027/97 seuraavasti:

1. Korvataan otsikko seuraavasti:

"Neuvoston asetus (EY) N:o 2027/97 lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta"

2. Korvataan 1 artikla seuraavasti:

"1 artikla

1. Tässä asetuksessa säädetään yhteisön lentoliikenteen harjoittajien velvollisuudesta suorittaa korvausta matkustajan kuolemasta tai fyysisestä loukkaantumisesta silloin, kun kuoleman tai loukkaantumisen aiheuttanut onnettomuus on tapahtunut ilma-aluksessa tai ilma-alukseen nousemisen tai siitä poistumisen yhteydessä.

2. Tässä asetuksessa laajennetaan tiettyjen kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä tehdyn Montrealin yleissopimuksen tietyt määräykset koskemaan kaikkia yhteisön lentoliikenteen harjoittajien maksua vastaan suorittamia henkilöiden ja näiden matkatavaroiden kuljetuksia yhden jäsenvaltion sisällä sijaitsevien kohteiden väliset kuljetukset mukaan luettuina. Tätä asetusta sovelletaan myös kaikkiin yhteisön lentoliikenteen harjoittajien maksutta suorittamiin henkilöiden ja matkatavaroiden kuljetuksiin."

3. Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

i) Korvataan c alakohta seuraavasti:

"c) 'korvaukseen oikeutetulla henkilöllä' matkustajaa tai luonnollista henkilöä, joka sovellettavan lainsäädännön mukaisesti on matkustajan sijaan oikeutettu korvaukseen"

ii) Poistetaan d alakohta.

iii) Korvataan f alakohta seuraavasti:

"f) 'Varsovan yleissopimuksella' Varsovassa 12 päivänä lokakuuta 1929 allekirjoitettua eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä tehtyä yleissopimusta, Varsovan yleissopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna Haagissa 28 päivänä syyskuuta 1955 ja Guadalajarassa 18 päivänä syyskuuta 1961 tehtyä Varsovan yleissopimusta täydentävää yleissopimusta;"

iv) Lisätään g alakohta seuraavasti:

"g) 'Montrealin yleissopimuksella' Montrealissa 28 päivänä toukokuuta 1999 allekirjoitettua tiettyjen kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä tehtyä yleissopimusta."

v) Korvataan 2 kohta seuraavasti:

"2. Tässä asetuksessa olevat käsitteet, joita ei määritellä 1 kohdassa, ovat samat kuin Montrealin yleissopimuksessa käytetyt käsitteet."

4. Korvataan 3 artikla seuraavasti:

"3 artikla

1. Matkustajan kuolemasta tai loukkaantumisesta aiheutuvaa yhteisön lentoliikenteen harjoittajan korvausvastuuta hallinnoidaan Montrealin yleissopimuksen 17, 20 ja 21 artiklan määräysten mukaisesti.

2. Asetuksen (ETY) N:o 2407/92 7 artiklassa tarkoitetun vakuutusvelvollisuuden käsitetään edellyttävän, että yhteisön lentoliikenteen harjoittaja on vakuutettu lisäksi sellaiseen rajaan saakka, joka riittää varmistamaan, että kaikki korvaukseen oikeutetut luonnolliset henkilöt saavat täydellisenä sen määrän, johon he ovat oikeutettuja tämän asetuksen mukaisesti."

5. Lisätään 3 a artikla seuraavasti:

"3 a artikla

1. Myöhästymisestä johtuvasta vahingosta ja matkatavaroiden tuhoutumisesta, katoamisesta, vahingoittumisesta tai viivästymisestä kuljettamisen yhteydessä aiheutuvaa yhteisön lentoliikenteen harjoittajan korvausvastuuta hallinnoidaan Montrealin yleissopimuksen 19, 20, 22 (1, 2, 5 ja 6 kohta) ja 31 artiklan määräysten mukaisesti.

2. Lisämaksu, jonka yhteisön lentoliikenteen harjoittaja voi pyytää Montrealin yleissopimuksen 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti matkustajan tehdessä erityisen ilmoituksen perille toimittamiseen liittyvästä etuudesta, perustuu tariffiin, joka liittyy kyseisten matkatavaroiden kuljetuksesta ja vakuuttamisesta aiheutuviin, enintään korvausvastuun rajan mukaiseksi arvioidun matkatavaran kustannukset ylittäviin ylimääräisiin kustannuksiin. Tariffi annetaan pyynnöstä matkustajien saataville.

3. Yhteisön lentoliikenteen harjoittajan on ilmoitettava matkustajalle neljäntoista päivän kuluessa tämän artiklan säännöksiä koskevan valituksen vastaanottamisesta, että tämän valitus on vastaanotettu ja sitä arvioidaan parhaillaan."

6. Korvataan 4 artikla seuraavasti:

"4 artikla

Tämä asetus ei

- merkitse, että yhteisön lentoliikenteen harjoittaja olisi ainoa korvausvastuussa oleva osapuoli

- rajoita sitä, onko tämän asetuksen säännösten mukaisesti korvausvelvollisella henkilöllä oikeutta esittää vaatimuksia muiden henkilöiden suhteen."

7. Korvataan 5 artiklan 2 kohta seuraavasti:

"2. Kuolemantapauksessa kyseisen ennakkomaksun on oltava vähintään 16 000 erityistä nosto-oikeutta vastaava määrä euroina matkustajaa kohti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista."

8. Korvataan 6 artikla seuraavasti:

"6 artikla

1. Yhteisön lentoliikenteen harjoittajan kuljetusehdoissa on otettava huomioon 3, 3 a ja 5 artiklan säännökset.

2. Lentoliikenteen harjoittajien on varmistettava, että matkustajille annetaan pyydettäessä riittävästi tietoa 3, 3 a ja 5 artiklan säännöksistä yhteisön lentoliikenteen harjoittajien toimipaikoissa, matkatoimistoissa ja lähtöselvityspisteissä sekä myyntipisteissä.

3. Varsovan ja Montrealin yleissopimusten mukaisten tietovaatimusten lisäksi lentoliikenteen harjoittajien on toimitettava yhteisössä lentoliikennepalveluja ostaville kuluttajille kirjallinen ilmoitus, jossa selostetaan yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi

- kyseisellä lennolla sovellettava lentoliikenteen harjoittajan korvausvastuun raja kuolemantapauksessa tai loukkaantumisen yhteydessä, jos tällainen raja on olemassa

- kyseisellä lennolla sovellettava lentoliikenteen harjoittajan korvausvastuun raja matkatavaran tuhoutumisen, katoamisen tai vahingoittumisen yhteydessä sekä varoitus, että kyseistä määrää arvokkaammista matkatavaroista olisi mainittava lentoyhtiölle lähtöselvityksessä tai niiden olisi oltava matkustajan ennen matkaa vakuuttamia

- kyseisellä lennolla sovellettava lentoliikenteen harjoittajan korvausvastuun raja myöhästymisen yhteydessä.

4. Jos yhteisön lentoliikenteen harjoittajat huolehtivat kaikista kuljetuksista, kirjallisessa ilmoituksessa mainittujen rajojen on oltava ne, jotka vahvistetaan tässä asetuksessa.

5. Tämän artiklan 3 kohdan noudattamatta jättäminen ei vaikuta kuljetussopimuksen olemassaoloon tai voimassaoloon, mutta sopimukseen sovelletaan joka tapauksessa tämän asetuksen sääntöjä."

9. Korvataan 7 artikla seuraavasti:

"7 artikla

Komissio laatii kuuden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta kertomuksen asetuksen soveltamisesta. Komissio tarkastelee erityisesti tarvetta tarkistaa Montrealin yleissopimuksen asiaa koskevissa artikloissa mainittuja määriä taloudellisen kehityksen mukaan."

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan siitä päivästä, jona se tulee voimaan tai siitä päivästä, jona Montrealin yleissopimus tulee voimaan, sen mukaan, kumpi näistä on myöhemmin.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

EHDOTUKSEN VAIKUTUS YRITYSTOIMINTAAN JA ERITYISESTI PIENIIN JA KESKISUURIIN YRITYKSIIN (PK-YRITYKSET)

Ehdotuksen nimi

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta onnettomuustapauksissa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2027/97 muuttamisesta ja konsolidoinnista

Asiakirjan viitenumero

Ehdotus

1. Lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta onnettomuustapauksissa annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2027/97 vahvistetaan kaikille yhteisön lentoliikenteen harjoittajille yhteinen korvausvastuujärjestelmä. Sekä matkustajat että EY:n lentoliikenteen harjoittajat hyötyvät yhtenäisestä järjestelmästä, joka luo varmuutta. Ehdotuksessa säädetään kyseisen järjestelmän tarkistamisesta kansainvälisen lainsäädännön viimeaikaisen kehityksen huomioon ottamiseksi.

Vaikutukset liiketoimintaan

2. Kaikkien yhteisön lentoliikenteen harjoittajien on noudatettava uutta asetusta. Lentoliikennealalle on tyypillistä, että on muutamat suuret yhtiöt hoitavat suurimman osan matkustajien kuljetuksista.

3. Yhteisön lentoliikenteen harjoittajien on otettava uuden järjestelyn yksityiskohdat huomioon kuljetusehdoissaan. Kustannusvaikutuksia on vähän, sillä yhteisön lentoliikenteen harjoittajien on jo nyt oltava vakuutettuja sellaiseen tasoon asti, joka vastaa ehdotusten keskeisiä säännöksiä. Kaikkien yhteisössä kuluttajille palveluja myyvien lentoliikenteen harjoittajien on annettava matkustajilleen täsmälliset tiedot sovellettavista korvausvastuun rajoista. Tästä ei aiheudu taloudellisesti merkittävää lisätaakkaa, koska niiden on jo nyt annettava matkustajilleen tietoja lipussa.

4. Ehdotuksilla ei pitäisi olla haitallisia vaikutuksia työllisyyteen, toimintaan tai kilpailukykyyn.

5. Ehdotuksissa ei ole erityisiä säännöksiä, jotka koskevat pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Matkustajilla on oikeus samaan suojatasoon riippumatta heitä kuljettavan yhtiön koosta.

Neuvottelut

6. Luettelo ehdotuksen valmistelussa kuulluista tahoista ja niiden esittämien kantojen pääpiirteet

N/A