Muutettu ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta

(komission EY:n perustamissopimuksen 250 (2) artiklan nojalla esittämä)

PERUSTELUT

Komissio vahvisti ehdotuksessa KOM(1999) 0487 lopullinen - 1999/0204 (COD) - yleiset säännöt pakolliselle naudanlihan merkintäjärjestelmälle, joka otetaan käyttöön kahdessa vaiheessa. Kaikissa jäsenvaltioissa on otettava käyttöön pakollinen naudanlihan merkintäjärjestelmä. Naudanliha-alan toimijoiden ja järjestöjen on annettava merkinnöissä tietoja eräistä lihan ominaisuuksista sen eläimen tai niiden eläinten teurastuspaikalla, joista kyseinen naudanliha on peräisin. Pakollista naudanlihan merkintäjärjestelmää tehostetaan 1 päivästä tammikuuta 2003. Naudanlihaa kaupan pitävien toimijoiden ja järjestöjen on lisäksi sisällytettävä merkintöihin tietoja alkuperästä, erityisesti eläimen tai eläinten, josta tai joista naudanliha on peräisin, syntymä-, kasvatus- ja teurastuspaikasta. Parlamentti hyväksyi 12. huhtikuuta 2000 pidetyssä täysistunnossa 56 muutosta ehdotukseen alunperin esitetyistä 62 muutoksesta.

Komissio hyväksyi eräät muutokset sellaisinaan. Ne olivat parannuksia johdanto-osan kappaleisiin ja tekstin muotoiluun. Yksi hyväksytty muutosehdotus koski sellaisen päivämäärän poistamista, jonka vuoksi komissio ei olisi voinut todeta, ovatko kansalliset nautoja koskevat tietokannat käyttökunnossa. Toisessa muutosehdotuksessa lyhennettiin määräaikaa, jonka kuluessa jäsenvaltioiden on pantava asetus täytäntöön. Yhdessä vastaavanlaisessa muutosehdotuksessa täsmennettiin, että naudanliha on merkittävä kaikissa naudanlihan kaupan pitämisen vaiheissa.

Komissio hyväksyi myös muita muutosehdotuksia, mutta varasi itselleen oikeuden ehdottaa niiden muotoiluun hienoisia muutoksia, joista niistäkin useimmat olivat kielellisiä parannuksia. Yhdessä niistä korostetaan, että tämä asetus ei saa vaikuttaa muuhun merkitsemistä koskevaan lainsäädäntöön. Yhden muutosehdotuksen mukaan merkintää koskevaan määritelmään olisi lisättävä, että pakkaamatonta naudanlihaa koskevat tiedot voidaan antaa kirjallisesti ja näkyvästi. Tämän jouston ansiosta pienet lihakaupat voivat antaa pakolliset tiedot kuluttajille. Yksi johdanto-osan kappale lisättiin, jotta jäsenvaltioiden pakollisia merkintöjä voidaan käyttää samanaikaisesti alueellisten merkintöjen kanssa ilman että neuvoston asetuksen (EY) N:o 2081/92 mukaisesti vahvistettuihin suojattuihin merkintöihin ja alkuperänimityksiin vaikutetaan heikentävästi. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi 17 artiklassa tarvitaan parlamentin ehdotusta kattavampi ratkaisu. Tilarekisterin pitämistä yksinkertaistettiin niiden eläinten osalta, jotka siirtyvät laitumelta toiselle vuoristoalueilla. Myös voimaantulopäivää täsmennettiin. Nyt se liittyy päivämäärään, jonka jälkeen eläimet on teurastettu.

Komissio hyväksyi kolme parlamentin muutosehdotusta vain osittain. Komissio hyväksyy, että ehdotuksen 13 artiklan 2 kohdassa säilytetään ainoastaan merkinnät hyväksymisnumerosta ja siitä jäsenvaltiosta, jossa teurastus ja luuttomaksi leikkaaminen tapahtui. Komissio haluaa kuitenkin säilyttää pakollisten merkintöjen luettelossa ruholuokituksen.

Komissio hyväksyy, että 13 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säilytetään ainoastaan jäsenvaltiota koskeva merkintä ja että alkuperä määritellään sen paikan mukaan, jossa eläin, josta liha on saatu, on syntynyt, lihotettu ja teurastettu (eli poistetaan paikka, jossa luuttomaksi leikkaaminen on tapahtunut). Pakollisen alkuperämerkinnän voimaantulopäivästä keskustellaan vielä, joten sitä ei ole muutettu.

Komissio hyväksyy, että 13 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa poistetaan alkuperän määrittämisen osalta paikka, jossa luuttomaksi leikkaaminen tapahtuu, sekä merkintä "Alkuperä: EY" sellaisesta eläimestä saadun lihan osalta, joka on syntynyt, lihotettu ja teurastettu yhdessä jäsenvaltiossa. Komissio pitää kuitenkin kiinni ehdotuksestaan, joka koskee mahdollisuutta merkitä sellaisista eläimistä saadun lihan alkuperä ilmaisulla "EY", jotka ovat syntyneet ja jotka on lihotettu ja teurastettu useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa.

1999/0204 (COD)

Muutettu ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 152 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [1],

[1] EYVL C ...

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [2],

[2] EYVL C ...

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [3],

[3] EYVL C ...

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden merkitsemisen käyttöönottamisesta 21 päivänä huhtikuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 [4] 19 artiklassa säädetään, että kaikissa jäsenvaltioissa otetaan käyttöön 1 päivästä tammikuuta 2000 alkaen pakollinen naudanlihan merkintäjärjestelmä. Samassa artiklassa säädetään myös, että pakollista järjestelmää koskevat yleiset säännöt on vahvistettava ennen kyseistä päivämäärää komission ehdotuksesta.

[4] EYVL L 117, 7.5.1997, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o ...

(2) Naudanlihan pakollisen merkintäjärjestelmän yleisistä säännöistä 21 päivänä joulukuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2772/1999 [5] säädetään, että kyseisiä yleisiä sääntöjä sovelletaan vain väliaikaisesti enintään kahdeksan kuukauden ajan eli 1 päivästä tammikuuta 31 päivään elokuuta 2000.

[5] EYVL L 334, 28.12.1999, s. 1.

(3) Selkeyden takaamiseksi asetus (EY) N:o 820/97 olisi kumottava ja korvattava uudella asetuksella.

(4) Naudanlihan ja naudanlihatuotteiden tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevien edellytysten, erityisesti jäljitettävyyden, avoimuuden parantaminen BSE-kriisin saatettua kyseisten tuotteiden markkinat epävakaiksi on vaikuttanut myönteisesti naudanlihan kulutukseen. Kuluttajien naudanlihaa kohtaan osoittaman luottamuksen säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi sekä kuluttajan harhaanjohtamisen estämiseksi on tarpeen kehittää kuluttajille merkinnöissä annettavia tietoja.

(5) Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on ensisijaisen tärkeää ottaa käyttöön toisaalta tehokas nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä tuotantovaiheessa ja toisaalta puolueettomiin perusteisiin pohjautuva erityinen yhteisön merkintäjärjestelmä naudanliha-alalla markkinoillesaattamisvaiheessa.

(6) Tämän parantamisen antamat takuut täyttävät myös tietyt yleistä etua, kuten kansanterveyden ja eläinten terveyden suojelua, koskevat vaatimukset. Tämän asetuksen asianmukainen oikeusperusta on näin ollen 152 artikla.

(7) Sen seurauksena kuluttajien luottamus naudanlihan ja naudanlihatuotteiden laatuun lisääntyy.

(8) Eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa sisämarkkinoiden toteutumista varten 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/425/ETY [6] 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, että yhteisön sisäisessä kaupassa eläimet on varustettava tunnisteella yhteisön määräysten mukaisesti ja että eläimet on rekisteröitävä siten, että alkuperätila tai tila, jossa eläintä on pidetty, keskus tai järjestö voidaan jäljittää, ja että nämä tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmät on laajennettava koskemaan kunkin jäsenvaltion alueella tapahtuvia eläinten siirtoja ennen 1 päivää tammikuuta 1993.

[6] EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 92/118/ETY (EYVL L 62, 15.3.1993, s. 49).

(9) Kolmansista maista yhteisöön tuotavien eläinten eläinlääkintätarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista ja direktiivin 89/662/ETY, 90/425/ETY ja 90/675/ETY muuttamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/496/ETY [7] 14 artiklassa säädetään, että direktiivin 90/425/ETY 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukainen kyseisten eläinten tunnisteella varustaminen ja rekisteröiminen on, teuraseläimiä ja rekisteröityjä hevoseläimiä lukuun ottamatta, tehtävä sen jälkeen, kun mainitut tarkastukset on suoritettu.

[7] EYVL L 268, 24.9.1991, s. 56. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 96/43/ETY (EYVL L 162, 1.7.1996, s. 1).

(10) Yhteisön tiettyjen maatalousalan tukijärjestelmien hallinnoiminen vaatii tietynlaisen karjan yksilöllistä tunnistamista. Tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmien on tämän vuoksi sovelluttava tällaisten toimenpiteiden soveltamiseen ja valvontaan.

(11)On tarpeen varmistaa tiedon nopea ja tehokas vaihto jäsenvaltioiden välillä tämän asetuksen moitteettomaksi soveltamiseksi. Yhteisön säännökset on annettu jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden ja komission yhteistyöstä tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön oikean soveltamisen varmistamiseksi 19 päivänä toukokuuta 1981 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1468/81 [8] ja jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden ja komission yhteistyöstä eläinlääkintää ja kotieläinjalostusta koskevan lainsäädännön oikean soveltamisen varmistamiseksi 21 päivänä marraskuuta 1989 annetulla neuvoston direktiivillä 89/608/ETY [9].

[8] EYVL L 144, 2.6.1981, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 515/97 (EYVL L 82, 22.3.1997, s. 1).

[9] EYVL L 351, 2.12.1989, s. 34.

(12)Nykyiset nautaeläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevat säännöt on vahvistettu eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä 27 päivänä marraskuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/102/ETY [10] ja neuvoston direktiivissä (EY) N:o 820/97. Kokemus on osoittanut, että tämän direktiivin täytäntöönpano ei ole toiminut täysin tyydyttävästi nautaeläinten osalta ja että sitä on vielä parannettava. Tämän vuoksi on tarpeen antaa nautaeläimiä koskeva erityisasetus kyseisen direktiivin säännösten tehostamiseksi.

[10] EYVL L 355, 5.12.1992, s. 32. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjalla.

(13)Jotta parannetun tunnistusjärjestelmän käyttöönotto hyväksyttäisiin, on ensisijaisen tärkeää, että tuottajaan ei kohdisteta kohtuuttomia hallinnollisia muodollisuuksia koskevia vaatimuksia. Täytäntöönpanon osalta on asetettava käytännössä noudatettavissa olevat määräajat.

(14)Jotta eläimet voidaan yhteisön tukijärjestelmien valvomiseksi jäljittää nopeasti ja virheettömästi, kunkin jäsenvaltion on luotava atk-pohjainen tietokanta, johon kirjataan eläinten tunnistetiedot, kaikki jäsenvaltion alueella olevat tilat ja eläinten siirrot tätä tietokantaa koskevat terveysvaatimukset täsmentävän, eläinten terveyteen liittyvistä ongelmista yhteisön sisäisessä nautaeläinten ja sikojen kaupassa annetun direktiivin 64/432/ETY muuttamisesta ja saattamisesta ajan tasalle 17 päivänä maaliskuuta 1997 annetun neuvoston direktiivin 97/12/EY [11] säännösten mukaisesti.

[11] EYVL L 109, 25.4.1997, s. 1.

(15) Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kansalliset atk-tietokannat ovat täysin käyttökunnossa mahdollisimman pian.

(16)On huolehdittava sellaisten teknisten edellytysten luomisesta, joilla varmistetaan tuottajalle paras mahdollinen yhteys tietokantaan sekä tietokannoissa olevien tietojen laaja käyttö.

(17)Nautaeläinten siirtojen jäljittämiseksi eläimet on tunnistettava kumpaankin korvaan kiinnitettävän korvamerkin avulla ja eläimen mukana on sen kaikkien siirtojen aikana periaatteessa seurattava passi. Korvamerkin ja passin ominaisuudet on määriteltävä yhteisön tasolla. Jokaista eläintä varten, jolle on annettu korvamerkit, on periaatteessa annettava passi.

(18)Kolmansista maista direktiivin 91/496/ETY mukaisesti tuotuihin eläimiin on sovellettava samoja tunnistusta koskevia vaatimuksia.

(19)Kunkin eläimen on säilytettävä korvamerkkinsä koko elinaikansa.

(20)Komissio tutkii parhaillaan yhteisön tutkimuskeskuksen suorittaman työn perusteella mahdollisuutta käyttää elektronisia menetelmiä eläinten tunnistamiseksi.

(21)Eläinten pitäjien, niitä kuljettavia lukuun ottamatta, on pidettävä tilallaan olevista eläimistä ajan tasalla olevaa rekisteriä. Tämän rekisterin ominaisuudet on määritettävä yhteisön tasolla. Näiden rekistereiden on pyynnöstä oltava toimivaltaisen viranomaisen saatavilla.

(22)Jäsenvaltiot voivat saattaa näiden toimenpiteiden aiheuttamat kustannukset koko naudanliha-alan kannettavaksi.

(23)Olisi nimettävä tämän asetuksen kunkin osaston soveltamisesta vastaava toimivaltainen viranomainen tai toimivaltaiset viranomaiset.

(24)Tällä asetuksella käyttöön otettavassa merkintäjärjestelmässä naudanlihalla tarkoitetaan naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1254/1999 [12] 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tiettyjä tuotteita.

[12] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21.

(25)Kaikissa jäsenvaltioissa on otettava käyttöön pakollinen naudanlihan merkintäjärjestelmä. Tässä pakollisessa järjestelmässä naudanliha-alan toimijoiden ja järjestöjen on annettava merkinnöissä tietoja eräistä lihan ominaisuuksista sekä sen eläimen tai niiden eläinten teurastuksesta, joista kyseinen naudanliha on peräisin.

(26)Pakollista naudanlihan merkintäjärjestelmää tehostetaan 1 päivästä tammikuuta 2003. Pakollista järjestelmää sovellettaessa naudanlihaa kaupan pitävien toimijoiden ja järjestöjen on lisäksi sisällytettävä merkintöihin tietoja alkuperästä, erityisesti eläimen tai eläinten, josta tai joista naudanliha on peräisin, syntymä-, kasvatus- ja teurastuspaikasta.

(27)Pakolliset alkuperämerkinnät voidaan ottaa käyttöön aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta 2003. Tärkein syy siihen, miksi pakollisia alkuperämerkintöjä ei säädetä otettaviksi käyttöön ennen 1 päivää tammikuuta 2003 on se, että täydellisiä tietoja nautojen siirroista yhteisössä vaaditaan ainoastaan 1 päivän tammikuuta 1998 jälkeen syntyneiden eläinten osalta.

(28)Yleisen edun vaatimuksen vuoksi pakollisen naudanlihan merkintäjärjestelmää on sovellettava myös yhteisöön tuotavaan lihaan. Säännöksissä on kuitenkin otettava huomioon, että kolmannen maan toimijalla tai järjestöllä ei välttämättä ole kaikkia tietoja, joita alkuperämerkinnöissä vaaditaan. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa vähimmäistiedot, jotka kolmansien maiden on merkittävä.

(29)On säädettävä poikkeuksesta ja samalla taattava vähimmäismäärä tietoja jauhettua naudanlihaa, naudanlihan leikkuujätteitä tai leikattua naudanlihaa tuottavien toimijoiden tai järjestöjen sekä yhteisöön kolmansista maista naudanlihaa tuovien toimijoiden tai järjestöjen osalta, joilla ei ehkä ole mahdollisuutta antaa kaikkia pakollisessa naudanlihan merkintäjärjestelmässä vaadittavia tietoja.

(30)Merkintöjen tavoitteena on tehdä naudanlihan kaupan pitämisestä mahdollisimman avointa. Tämän vuoksi on asianmukaista sallia, että ne toimijat ja järjestöt, jotka haluavat pitää naudanlihaa kaupan siten että siinä on merkintä, joka takaa jäljitettävyyden yksittäiseen eläimeen, voivat merkitä naudanlihan erityisellä tunnuksella.

(31) Tämän asetuksen säännöksillä ei saa vaikuttaa heikentävästi maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2081/92 [13] säännöksiin.

[13] EYVL L 208, 24.7.1992, s. 1.

(32)Tarvitaan myös yhteisön kehys naudanlihan merkintöjen osalta kaikille muille kuin pakollisen naudanlihan merkintäjärjestelmän tiedoille. Yhteisössä kaupan pidetyn naudanlihan merkintöjen moninaisuuden vuoksi asianmukaisinta on perustaa vapaaehtoinen naudanlihan merkintäjärjestelmä. Tällainen tehokas merkintäjärjestelmä perustuu mahdollisuuteen jäljittää eläin tai eläimet, joista merkitty naudanliha on peräisin. Toimijan tai järjestön merkintäjärjestelyt ovat voimassa vain, jos toimivaltaiselle on toimitettu eritelmä tietyn ajan kuluessa. Jotta merkinnässä olevista tiedoista vastaava taho voidaan tunnistaa oikein, toimijoilla ja järjestöillä on lupa tehdä merkintöjä naudanlihaan vain, jos merkinnässä on niiden nimi tai yksilöivä liikemerkki. Jotta merkintäeritelmät tunnustettaisiin koko yhteisössä, on tarpeen säätää jäsenvaltioiden keskinäisestä tietojen vaihdosta.

(33)Kolmansista maista yhteisöön naudanlihaa tuovat toimijat ja järjestöt saattavat myös haluta tehdä tuotteisiinsa merkintöjä vapaaehtoisen naudanlihan merkintäjärjestelmän mukaisesti. Tämän vuoksi olisi säädettävä tuodun naudanlihan ottamisesta mukaan kyseiseen järjestelmään. Näillä säännöksillä on varmistettava, että tuotua naudanlihaa koskevat merkintäjärjestelyt ovat yhtä luotettavia kuin yhteisön naudanlihaa koskevat.

(34)Kun asetuksen (EY) N:o 820/97 II osastossa säädetyistä järjestelyistä siirrytään tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin, voi syntyä vaikeuksia, joita tämä asetus ei koske. Tällaisen tapauksen varalta olisi säädettävä, että komissio voi antaa tarvittavat siirtymätoimenpiteet. Komission olisi myös voitava ratkaista erityiset käytännön ongelmat.

(35)Tässä asetuksessa säädettyjen merkintäjärjestelyjen luotettavuuden varmistamiseksi on tarpeen velvoittaa jäsenvaltiot toteuttamaan riittäviä ja tehokkaita valvontatoimenpiteitä. Tämä valvonta toteutetaan sen vaikuttamatta valvontaan, jota komissio suorittaa yhdenmukaisesti Euroopan yhteisön taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 [14] 9 artiklan kanssa. Jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava oikeus peruuttaa eritelmälle antamansa hyväksyminen, jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan.

[14] EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1036/1999 (EYVL L 127, 21.5.1999, s. 4).

(36)Olisi säädettävä asianmukaisista seuraamuksista tämän asetuksen rikkomisen varalta,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO Nautaeläinten tunnistus ja rekisteröinti

1 artikla

1. Kunkin jäsenvaltion on otettava käyttöön nautaeläinten, jäljempänä 'eläimet', tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä tämän osaston säännösten mukaisesti.

2. Tämän osaston säännöksiä on sovellettava rajoittamatta tautien hävittämiseksi tai torjumiseksi mahdollisesti annettavien yhteisön sääntöjen sekä direktiivin 91/496/ETY ja asetuksen (ETY) N:o 3508/92 soveltamista. Direktiivin 92/102/ETY erityisesti nautaeläimiä koskevia säännöksiä ei kuitenkaan enää sovelleta siitä päivämäärästä alkaen, jolloin kyseisten eläinten on oltava merkitty tämän osaston mukaisella tunnisteella.

2 artikla

Tässä osastossa tarkoitetaan:

-'eläimellä' direktiivin 97/12/EY 2 artiklassa tarkoitettua nautaeläintä,

-'tilalla' jäsenvaltion alueella sijaitsevaa laitosta, rakennusta tai ulkopihaton osalta mitä tahansa paikkaa, jossa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia eläimiä pidetään, kasvatetaan tai hoidetaan,

-'pitäjällä' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on vastuussa eläimistä pysyvästi tai tilapäisesti, myös kuljetuksen tai kaupanpitämisen aikana,

-'toimivaltaisella viranomaisella' jäsenvaltion keskusviranomaista tai viranomaisia, joka on tai jotka ovat vastuussa eläinlääkintätarkastusten suorittamisesta ja tämän osaston täytäntöönpanosta tai jolle tai joille näiden tehtävien suorittaminen on annettu, taikka viranomaisia, joiden tehtävänä on palkkioiden valvonnan osalta asetuksen (ETY) N:o 3508/92 täytäntöönpano.

3 artikla

Nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmään on kuuluttava seuraavat osat:

a) korvamerkit kunkin eläimen yksilölliseksi tunnistamiseksi,

b) atk-pohjaiset tietokannat,

c) eläimiä varten annettavat passit,

d) kullakin tilalla pidettävät omat rekisterit.

Kaikkien tässä osastossa tarkoitettujen tietojen on oltava komission ja asianomaisen jäsenvaltion saatavilla. Jäsenvaltioiden ja komission on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikilla, joiden etua asia koskee, myös kyseisen jäsenvaltion tunnustamilla asianomaisilla kuluttajajärjestöillä, on pääsy näihin tietoihin sillä edellytyksellä, että kansallisessa lainsäädännössä edellytetty luottamuksellisuus ja tietosuoja turvataan tämän lainsäädännön mukaisesti.

4 artikla

1. Kaikki tilalla olevat 1 päivän tammikuuta 1998 jälkeen syntyneet tai yhteisön sisäiseen kauppaan mainitun päivän jälkeen tarkoitetut eläimet on merkittävä kumpaankin korvaan kiinnitettävällä, toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tunnistusmerkillä. Eläimen molemmissa korvamerkeissä on oltava sama tunnistuskoodi, jonka avulla jokainen yksittäinen eläin ja sen syntymätila voidaan tunnistaa. Edellä sanotusta poiketen saadaan ennen 1 päivää tammikuuta 1998 syntyneet ja mainitun päivän jälkeen yhteisön sisäiseen kauppaan tarkoitetut eläimet 1 päivään syyskuuta 1998 asti merkitä direktiivin 92/102/ETY mukaisella tavalla. Lisäksi saadaan edellä sanotusta poiketen ennen 1 päivää tammikuuta 1998 syntyneet ja mainitun päivän jälkeen yhteisön sisäiseen kauppaan tarkoitetut, välittömästi teurastettavat eläimet merkitä 1 päivään syyskuuta 1999 asti direktiivin 92/102/ETY mukaisella tavalla. Kulttuuri- ja urheilutapahtumiin (messuja ja näyttelyitä lukuun ottamatta) tarkoitetut nautaeläimet voidaan merkitä korvamerkin sijasta komission hyväksymällä ja vastaavat takeet antavalla tunnistusjärjestelmällä.

2. Korvamerkki on kiinnitettävä jäsenvaltion vahvistaman ajan kuluessa eläimen syntymästä lukien ja joka tapauksessa ennen kuin eläin siirretään syntymätilaltaan. Tämä määräaika saa 31 päivään joulukuuta 1999 asti olla enintään 30 päivää ja kyseisen päivän jälkeen 20 päivää.

Komissio voi kuitenkin jäsenvaltion pyynnöstä ja 10 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen määritellä ne olosuhteet, joiden vallitessa jäsenvaltiot voivat pidentää sallittua määräaikaa.

Eläintä, joka on syntynyt 1 päivän tammikuuta 1998 jälkeen, ei saa siirtää tilalta, jollei sitä ole merkitty tässä artiklassa säädetyllä tavalla.

3. Jokainen kolmannesta maasta tuotu eläin, joka on läpäissyt direktiivissä 91/496/ETY säädetyt tarkastukset ja joka pysyy yhteisön alueella, on merkittävä sen vastaanottavalla tilalla tämän artiklan säännökset täyttävällä korvamerkillä kyseisen jäsenvaltion vahvistaman ajan kuluessa, joka on korkeintaan 20 päivää edellä mainituista tarkastuksista, ja joka tapauksessa ennen kuin eläin siirretään kyseiseltä tilalta.

Eläintä ei kuitenkaan ole tarpeen merkitä, jos vastaanottava tila on siinä jäsenvaltiossa sijaitseva teurastamo, jossa tarkastukset suoritetaan ja jossa eläin teurastetaan 20 päivän kuluessa kyseisistä tarkastuksista.

Kolmannen maan antama alkuperäinen tunniste on kirjattava 5 artiklassa tarkoitettuun atk-pohjaiseen tietokantaan tai, jos tietokanta ei ole vielä täysimääräisesti käytössä, 3 artiklassa tarkoitettuihin rekistereihin samanaikaisesti määräpaikkana olevassa jäsenvaltiossa eläimelle annetun tunnistuskoodin kanssa.

4. Jokaisen toisesta jäsenvaltiosta tuodun eläimen on säilytettävä alkuperäinen korvamerkkinsä.

5. Korvamerkkiä ei saa poistaa tai korvata ilman toimivaltaisen viranomaisen antamaa lupaa.

6. Korvamerkit ovat tilakohtaisia, ja ne jaetaan ja kiinnitetään eläimiin toimivaltaisen viranomaisen määräämällä tavalla.

7. Neuvosto päättää komission antaman kertomuksen ja siihen mahdollisesti liittyvien ehdotusten perusteella sekä perustamissopimuksen 95 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2001 mahdollisuudesta ottaa käyttöön sähköisiä tunnistusjärjestelyjä tällä alalla tapahtuneen kehityksen perusteella.

5 artikla

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on perustettava atk-pohjainen tietokanta direktiivin 97/12/EY 14 ja 18 artiklan säännösten mukaisesti.

Atk-pohjaisten tietokantojen on oltava täysin käyttökunnossa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1999, ja niiden on sisällettävä tästä päivämäärästä alkaen kaikki vaadittavat tiedot edellä mainitun direktiivin mukaisesti.

6 artikla

1. Toimivaltaisen viranomaisen on 1 päivästä tammikuuta 1998 alkaen annettava passi jokaista 4 artiklan mukaisesti merkittävää eläintä varten 14 päivän kuluessa sen syntymää koskevasta ilmoituksesta tai, jos eläin on tuotu kolmannesta maasta, 14 päivän kuluessa siitä, kun on tehty ilmoitus jäsenvaltion suorittamasta eläimen merkitsemisestä uudella tunnisteella 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Toimivaltainen viranomainen voi samoin edellytyksin antaa passin toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevia eläimiä varten. Tällöin eläimen mukana oleva passi luovutetaan toimivaltaiselle viranomaiselle, joka palauttaa sen passin antaneelle jäsenvaltiolle.

Jäsenvaltion pyynnöstä komissio voi kuitenkin 10 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen määritellä ne olosuhteet, joiden vallitessa sallittua määräaikaa voidaan pidentää.

2. Kun eläintä siirretään, sitä koskevan passin on seurattava sen mukana.

3. Edellä olevan 1 kohdan ensimmäisestä virkkeestä ja 2 kohdasta poiketen

-jäsenvaltiot, joilla on käytössään atk-pohjainen tietokanta, jonka komissio katsoo olevan 5 artiklan mukaisesti kaikilta osin käyttökunnossa voivat määrätä, että passi annetaan ainoastaan yhteisön sisäiseen kauppaan tarkoitettuja eläimiä varten ja että passin on seurattava eläimen mukana vain, jos eläin siirretään kyseisen jäsenvaltion alueelta toisen jäsenvaltion alueelle, ja että tällöin passiin sisältyy atk-pohjaiseen tietokantaan perustuvia tietoja. Toisesta jäsenvaltiosta tuotavan eläimen mukana seuraava passi on näissä jäsenvaltioissa eläimen maahan saapuessa luovutettava toimivaltaiselle viranomaiselle.

-jäsenvaltiot voivat ennen 1 päivää tammikuuta 2000 sallia, että karjaa, jota siirretään kyseisen jäsenvaltion sisällä, varten annetaan yhteinen passi, jos sillä on sama alkuperä ja määräpaikka ja sen mukana seuraa eläinlääkintäasiakirja.

4. Jos eläin kuolee, pitäjän on palautettava passi toimivaltaiselle viranomaiselle seitsemän päivän kuluessa eläimen kuolemasta. Jos eläin lähetetään teurastamoon, teurastamon hoitaja on vastuussa passin palauttamisesta toimivaltaiselle viranomaiselle.

5. Jos eläin viedään kolmanteen maahan, sen viimeisen pitäjän on palautettava passi sen paikkakunnan toimivaltaiselle viranomaiselle, josta eläin viedään maasta.

7 artikla

1. Kunkin eläintenpitäjän, paitsi niitä kuljettavan, on:

-pidettävä ajan tasalla olevaa rekisteriä,

-ilmoitettava siitä lähtien, kun atk-pohjainen tietokanta on täysin käyttökunnossa, toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki tilalle ja tilalta tapahtuvat eläinten siirrot sekä kaikki tilalla tapahtuvat eläinten syntymät ja kuolemat sekä näiden tapahtumien päivämäärät 7 päivän kuluessa tapahtumasta. Komissio voi kuitenkin jäsenvaltion pyynnöstä ja 10 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen määritellä ne olosuhteet, joiden vallitessa jäsenvaltiot voivat pidentää sallittua määräaikaa, ja vahvistaa erityiset säännöt, joita sovelletaan nautaeläinten siirtoihin vuoristossa sijaitseville eri kesälaitumille.

2. Kunkin pitäjän on tarvittaessa ja 6 artiklan säännösten mukaisesti täydennettävä passi heti kunkin eläimen saavuttua tilalle tai ennen sen siirtämistä tilalta ja varmistettava, että passi seuraa eläimen mukana.

3. Kunkin pitäjän on pyynnöstä toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki tiedot, jotka koskevat hänen omistamiensa, pitämiensä, kuljettamiensa, kaupan pitämiensä tai teurastamiensa eläinten alkuperää, tunnistamista sekä tarvittaessa määräpaikkaa.

4. Rekisterin on oltava tilalla käytettävissä toimivaltaisen viranomaisen hyväksymässä, manuaalisessa tai atk-pohjaisessa muodossa toimivaltaisen viranomaisen määräämän ajan, kuitenkin vähintään kolme vuotta, jona aikana kyseisellä viranomaisella on milloin tahansa oltava pyynnöstään pääsy rekisteriin.

8 artikla

Jäsenvaltioiden on nimettävä tämän osaston noudattamisesta huolehtiva toimivaltainen viranomainen. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kyseinen viranomainen toisilleen ja komissiolle.

9 artikla

Jäsenvaltiot voivat saattaa 3 artiklassa tarkoitetuista järjestelmistä ja tässä osastossa tarkoitetuista tarkastuksista aiheutuvat kustannukset 2 artiklassa tarkoitettujen eläinten pitäjien kannettaviksi.

10 artikla

Komissio antaa tämän osaston täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999 [15] 13 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta neuvoston päätöksen 1999/468/EY [16] 8 artiklan soveltamista. Näissä yksityiskohtaisissa säännöissä määritellään erityisesti:

[15] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 103.

[16] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

a) korvamerkkejä koskevat määräykset,

b) passia koskevat määräykset,

c) rekisteriä koskevat määräykset,

d) suoritettavien tarkastusten vähimmäistaso,

e) hallinnollisten seuraamusten soveltaminen,

f) siirtymätoimenpiteet, joita tarvitaan helpottamaan siirtymistä tämän osaston soveltamiseen.

II OSASTO Naudanlihan ja naudanlihatuotteiden merkitseminen

11 artikla

Asetuksen 12 artiklassa määritellyn toimijan tai järjestön,

-jonka tämän osaston I jakson mukaan edellytetään merkitsevän naudanliha kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa ja/tai

-joka haluaa tämän osaston II jakson mukaan merkitä naudanlihan myyntipaikalla antaakseen muita kuin 13 artiklassa tarkoitettuja tietoja merkityn lihan tai eläimen, josta se on peräisin, eräistä ominaisuuksista tai tuotanto-olosuhteista,

on tehtävä se tämän osaston mukaisesti.

Tätä osastoa sovelletaan rajoittamatta yhteisön erityisesti naudanlihaa koskevan lainsäädännön soveltamista.

12 artikla

Tässä osastossa tarkoitetaan:

-'naudanlihalla' CN-koodeihin 0201, 0202, 0206 10 95 ja 0206 29 91 kuuluvia tuotteita,

-'merkinnällä' merkinnän kiinnittämistä yksittäiseen lihapalaan tai yksittäisiin lihapaloihin tai niiden pakkauksiin, tai pakkaamattomien tuotteiden osalta asianmukaisen tiedon antamista kuluttajalle kirjallisesti ja näkyvästi myyntipaikassa,

-'järjestöllä' naudanlihakaupan yhden tai useamman osa-alueen toimijoiden ryhmää.

I Jakso EY:n pakollinen naudanlihan merkintäjärjestelmä

13 artikla Yleiset säännöt

1. Toimijoiden ja järjestöjen, jotka pitävät naudanlihaa kaupan yhteisössä, on merkittävä se tämän artiklan säännösten mukaisesti.

Pakollisen merkintäjärjestelmän on varmistettava yhteys toisaalta tunnistetun ruhon, neljänneksen tai tunnistettujen lihapalojen sekä toisaalta yksittäisen eläimen tai, jos se on riittävää merkinnässä olevien tietojen oikeellisuuden tarkistamiseksi, kyseisten eläinryhmien välillä.

2. Merkinnässä on oltava seuraavat tiedot:

-viitenumero tai -koodi, joka osoittaa lihan ja eläimen/eläinten välisen yhteyden. Tämä numero voi olla sen yksittäisen eläimen tunnistusnumero, josta liha on peräisin, tai eläinryhmän tunnistusnumero,

-sen teurastamon hyväksymisnumero, jossa eläin tai eläinryhmä on teurastettu, sekä jäsenvaltio tai kolmas maa, jossa teurastamo sijaitsee. Tieto on esitettävä seuraavasti: "Teurastettu jäsenvaltion tai kolmannen maan nimija hyväksymisnumero",

-sen leikkaamon, jossa ruhot tai ruhoryhmät on leikattu luuttomiksi, hyväksymisnumero, sekä jäsenvaltio tai kolmas maa, jossa kyseinen leikkaamo sijaitsee. Tieto on esitettävä seuraavasti: "Luuttomaksi leikattu [ jäsenvaltion tai kolmannen maan nimi] [hyväksymisnumero]",

-eläimen/eläinten luokka, josta/joista liha on peräisin,

-eläimen/eläinten, josta/joista liha on peräisin, teurastuspäivä,

3. Jäsenvaltiot, joiden I osastossa säädetyssä nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmässä on riittävästi tietoja, voivat kuitenkin päättää, että kyseisessä jäsenvaltiossa syntyneistä, kasvatetuista ja teurastetuista eläimistä peräisin olevan lihan osalta on merkittävä myös muita tietoja.

4. Edellä 3 kohdassa säädetty pakollinen järjestelmä ei saa aiheuttaa häiriöitä jäsenvaltioiden välisessä kaupassa.

Niissä jäsenvaltioissa, jotka haluavat soveltaa 3 kohdan säännöksiä, sovellettavat täytäntöönpanojärjestelmät edellyttävät komission etukäteen antamaa hyväksyntää.

5. Toimijoiden ja järjestöjen on 1 päivästä tammikuuta 2003 sisällytettävä merkintöihin myös seuraavat tiedot:

-jäsenvaltio tai kolmas maa, jossa eläin on syntynyt,

-jäsenvaltiot tai kolmannet maat, joissa eläin on lihotettu,

-jäsenvaltio tai kolmas maa, jossa eläin on teurastettu

.Jos liha on peräisin eläimistä, jotka ovat syntyneet ja jotka on kasvatettu ja teurastettu

-samassa jäsenvaltiossa, tieto voidaan esittää merkitsemällä "Alkuperä: [jäsenvaltion nimi]",

-useammassa jäsenvaltiossa, tieto voidaan esittää merkitsemällä joko "Alkuperä: EY" tai "Alkuperä: useampi EY:n jäsenvaltio",

-yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa taikka yhdessä tai useammassa kolmannessa maassa, tieto voidaan esittää merkitsemällä "Alkuperä: EY ja muu kuin EY",

-yhdessä tai useammassa kolmannessa maassa, tieto voidaan esittää merkitsemällä joko "Alkuperä: [kolmannen maan nimi/kolmansien maiden nimet]" tai "Alkuperä: muu kuin EY".

14 artikla Poikkeukset pakollisesta merkintäjärjestelmästä

Poiketen siitä, mitä 13 artiklan 2 kohdassa, 13 artiklan 5 kohdan ensimmäisissä kolmessa luetelmakohdassa ja 13 artiklan 6 kohdassa säädetään, jauhettua naudanlihaa, leikkuujätteitä tai leikattua naudanlihaa tuottavien toimijoiden tai järjestöjen on merkittävä vähintään jäsenvaltiot, alueet, leikkaamot tai kolmannet maat, joissa liha on tuotettu.

Jos liha on tuotettu

-samalla alueella tai samassa jäsenvaltiossa, tieto voidaan esittää merkitsemällä joko "Tuotettu [alueen tai jäsenvaltion nimi]" tai "Tuotettu EY:ssä",

-useammassa jäsenvaltiossa, tieto voidaan esittää merkitsemällä joko "Tuotettu EY:ssä" tai "Tuotettu useammassa EY:n jäsenvaltiossa",

-yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa taikka yhdessä tai useammassa kolmannessa maassa, tieto voidaan esittää merkitsemällä joko "Tuotettu [jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden nimet]" tai "Tuotettu EY:n jäsenvaltioissa ja muissa kuin EY-maissa",

-yhdessä tai useammassa kolmannessa maassa, tieto voidaan esittää merkitsemällä joko "Tuotettu [kolmannen maan nimi tai kolmansien maiden nimet]" tai "Tuotettu muussa kuin EY-maassa".

15 artikla Kolmansista maista tulevan naudanlihan pakollinen merkintäjärjestelmä

Poiketen siitä, mitä 13 artiklassa säädetään, yhteisöön tuotavaan naudanlihaan, josta ei ole saatavilla kaikkia 13 artiklassa säädettyjä tietoja, on tehtävä seuraava merkintä:

"Alkuperä: muu kuin EY" tai "Teurastettu [kolmannen maan nimi]".

16 artikla Yksittäiseen eläimeen jäljitettävissä oleva naudanliha

Toimija tai järjestö, joka vastaa lihan ja yksittäisen eläimen, josta liha on peräisin, välisestä yhteydestä, saa merkitä naudanlihan erityisellä tunnuksella.

II Jakso Vapaaehtoinen merkintäjärjestelmä

17 artikla Yleiset säännöt

1. Kunkin toimijan tai järjestön on toimitettava sellaisten merkintöjen osalta, jotka sisältävät muita kuin tämän osaston I jaksossa säädettyjä tietoja, eritelmä kaikkien niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joissa kyseistä naudanlihaa tuotetaan tai pidetään kaupan. Tiedonanto on tehtävä vähintään yksi kuukausi ennen lihan merkitsemistä. Toimivaltainen viranomainen voi myös laatia eritelmiä kyseisessä jäsenvaltiossa käytettäväksi edellyttäen, että niiden käyttö ei ole pakollista.

Vapaaehtoisissa merkintäeritelmissä on oltava:

-merkintään tulevat tiedot,

-toimenpiteet, jotka on toteutettava näiden tietojen paikkansapitävyyden varmistamiseksi,

-valvontajärjestelmä, jota sovelletaan tuotannon ja kaupan pitämisen kaikissa vaiheissa, mukaan lukien tarkastukset, jotka suorittaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä, toimijan tai järjestön nimeämä itsenäinen elin. Näiden elinten on noudatettava eurooppalaisessa säännöstössä nro EN/45011 määriteltyjä vaatimuksia.

-järjestön osalta sellaiseen jäseneen kohdistettavat toimenpiteet, joka ei noudata eritelmää.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että itsenäisen elimen tekemät tarkastukset voidaan korvata toimivaltaisen viranomaisen tekemillä tarkastuksilla. Toimivaltaisella viranomaisella on tätä varten oltava käytettävissään asiantunteva henkilöstö ja voimavarat, jotka ovat tarpeen vaadittujen tarkastusten tekemiseksi.

Tässä jaksossa säädettyjen tarkastusten kustannuksista vastaa merkintäjärjestelmää käyttävä toimija tai järjestö.

2. Eritelmällä on myös varmistettava yhteys toisaalta tunnistetun ruhon, neljänneksen tai tunnistettujen lihapalojen sekä toisaalta yksittäisen eläimen tai, jos se on riittävää merkinnässä olevien tietojen oikeellisuuden tarkistamiseksi, kyseisten eläinten välillä.

3. Merkinnässä on oltava tiedot, jotka

-on annettu etukäteen tiedoksi toimivaltaiselle viranomaiselle,

-ovat oikeita ja todennettavissa olevia suhteessa toimivaltaiselle viranomaiselle toimitettuun eritelmään,

-ovat selkeitä eivätkä harhaanjohtavia ja jotka ovat yhteisiä kaikille eri eläimistä peräisin oleville lihoille.

4. Jos kuukauden kuluessa eritelmän jättämispäivää seuraavasta päivästä toimivaltainen viranomainen ei ole esittänyt vastalausetta eikä pyytänyt eritelmää koskevia lisätietoja, kyseinen toimija tai järjestö saa merkitä naudanlihan eritelmän mukaisesti, jos merkinnässä on sen nimi tai tunnus.

5. Jos naudanliha tuotetaan ja/tai pidetään kaupan useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on

-avustettava toisiaan jossain jäsenvaltiossa käytettäviä merkintäeritelmiä koskevien tietojen tehokkaan vaihdon takaamiseksi,

-tunnustettava muissa jäsenvaltioissa käytettävät eritelmät.

18 artikla Kolmansista maista tulevan naudanlihan vapaaehtoiset merkinnät

1. Jos naudanliha tuotetaan kokonaan tai osittain kolmannessa maassa, toimijat ja järjestöt saavat merkitä lihan tämän jakson mukaisesti, jos ne ovat aiemmin toimittaneet eritelmänsä kunkin kolmannen maan tätä tarkoitusta varten nimeämälle toimivaltaiselle viranomaiselle, eikä toimivaltainen viranomainen ole esittänyt vastalausetta tai pyytänyt eritelmää koskevia lisätietoja kuukauden kuluessa eritelmän vastaanottamisesta.

2. Kolmannessa maassa käytettävä eritelmä on voimassa yhteisössä ainoastaan, jos kyseinen maa toimittaa etukäteen komissiolle tiedot:

-nimetystä toimivaltaisesta viranomaisesta

-toimivaltaisen viranomaisen kyseisen erittelyn tarkastelussa noudattamista menettelyistä ja vaatimuksista

-jokainen toimija ja järjestö, jonka eritelmän toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt.

Komissio toimittaa nämä tiedot jäsenvaltioille.

Jos komissio tulee edellä mainittujen tietojen perusteella siihen tulokseen, etteivät kolmannessa maassa sovelletut menettelyt ja/tai vaatimukset vastaa tässä asetuksessa säädettyjä normeja, komissio päättää kyseistä maata kuultuaan, etteivät sen eritelmät ole voimassa yhteisössä.

19 artikla Seuraamukset

Jos osoittautuu, että toimija tai järjestö ei ole noudattanut 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua eritelmää, jäsenvaltio voi määrätä sille lisäehtoja luvan voimassapitämiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta järjestön itsensä tai 17 artiklan mukaisen itsenäisen valvontaelimen toimia.

III Jakso Yleiset säännökset

20 artikla Yksityiskohtaiset säännöt

1. Rajoittamatta neuvoston päätöksen 1999/468/EY 8 artiklan soveltamista komissio antaa tämän osaston soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt asetuksen (EY) N:o 1254/1999 43 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen ja erityisesti

-määrittelee eläinten enimmäismäärän 13 artiklassa tarkoitetulle ryhmälle,

-määrittelee 13 artiklan 2 kohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitetun eläinten luokan,

-määrittelee 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun jauhetun naudanlihan, leikkuujätteet tai leikatun naudanlihan,

-määrittelee 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tunnuksen,

-määrittelee erityistiedot, joita merkinnöissä voidaan antaa.

2. Komissio antaa myös samaa menettelyä noudattaen:

a) toimenpiteet, joita tarvitaan helpottamaan siirtymistä asetuksen (EY) N:o 820/97 soveltamisesta tämän osaston soveltamiseen.

b) toimenpiteet, joita tarvitaan erityisten käytännön ongelmien ratkaisemiseksi. Nämä toimenpiteet voivat asianmukaisesti perusteltuina poiketa joistakin tämän osaston säännöksistä.

21 artikla Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen

Jäsenvaltioiden on nimettävä tämän osaston täytäntöönpanosta vastaava toimivaltainen viranomainen tai toimivaltaiset viranomaiset kahden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta.

III OSASTO Yhteiset säännökset

22 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi. Säädetyt tarkastukset eivät rajoita niitä tarkastuksia, joita komissio voi yhdenmukaisesti asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 9 artiklan kanssa suorittaa.

Jäsenvaltion eläinten pitäjälle määräämien seuraamusten on vastattava säännösten rikkomisen vakavuutta. Seuraamukset voivat perustelluissa tapauksissa käsittää rajoituksia eläinten siirtämiselle kyseisen pitäjän tilalle tai sieltä pois.

2. Komission eläinlääkintäasiantuntijoiden on yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa

a) todennettava, että jäsenvaltiot täyttävät kyseiset vaatimukset,

b) tehtävä paikalla tarkastuksia sen varmistamiseksi, että tarkastukset tehdään tämän asetuksen mukaisesti.

3. Jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus tehdään, on annettava komission eläinlääkintäasiantuntijoille kaikki apu, jota ne tarvitsevat tehtäviensä hoidossa.

Tarkastusten tuloksista on keskusteltava jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa ennen loppukertomuksen laatimista ja levittämistä.

4. Komissio tarkastelee tilannetta pysyvässä eläinlääkintäkomiteassa, jos se katsoo tämän tarpeelliseksi tarkastusten tulosten perusteella. Se voi antaa tarvittavat toimenpiteet 23 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

5. Komissio seuraa kehitystä; se voi tällaisen kehityksen perusteella ja 23 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen muuttaa tai kumota 3 kohdassa tarkoitettuja päätöksiä.

6. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan tarvittaessa 23 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

23 artikla

1. Tämän asetuksen 22 artiklan täytäntöönpanossa komissiota avustaa päätöksessä 68/361/ETY perustettu pysyvä eläinlääkintäkomitea päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen ja kyseisen päätöksen 8 artiklan mukaisesti.

2. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika on kolme kuukautta.

24 artikla

1. Kumotaan asetus (EY) N:o 820/97.

2. Viittauksia asetukseen (EY) N:o 820/97 pidetään viittauksina tähän asetukseen, ja niitä on luettava liitteessä olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

25 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivän syyskuuta 2000 jälkeen teurastetuista eläimistä saatuun lihaan.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

Liite

VASTAAVUUSTAULUKKO

Asetus (ETY) N:o 820/97 // Tämä asetus

1 artikla // 1 artikla

2 artikla // 2 artikla

3 artikla // 3 artikla

4 artikla // 4 artikla

5 artikla // 5 artikla

6 artikla // 6 artikla

7 artikla // 7 artikla

8 artikla // 8 artikla

9 artikla // 9 artikla

10 artikla // 10 artikla

11 artikla // 24 artikla

12 artikla // 11 artikla

13 artikla // 12 artikla

14 artiklan 1 kohta // 17 artiklan 1 kohta

14 artiklan 2 kohta // 17 artiklan 2 kohta

14 artiklan 3 kohta // 17 artiklan 5 kohta

14 artiklan 4 kohta // 17 artiklan 4 kohta

15 artikla // 18 artikla

16 artiklan 1 kohta // 17 artiklan 3 kohta

16 artiklan 2 kohta // 17 artiklan 3 kohta

16 artiklan 3 kohta // 13 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

17 artikla // 19 artikla

18 artikla // 20 artikla

19 artikla // -

20 artikla // 21 artikla

21 artikla // 22 artikla

22 artikla // 24 artikla

>TAULUKON PAIKKA>