Muutettu ehdotus: NEUVOSTON DIREKTIIVI rajat ylittävän palvelujen tarjoamisen vapauden laajentamisesta koskemaan yhteisöön sijoittautuneita kolmansien maiden kansalaisia

(komission EY :n perustamissopimuksen 250 (2) artiklan nojalla esittämät)

PERUSTELUT

1. taustaa

Komissio antoi 27 päivänä tammikuuta 1999 kaksi direktiiviehdotusta [1]:

[1] KOM (1999) 3 lopullinen, 27.1.1999.

* ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kolmansien maiden kansalaisten palkattuina työntekijöinä lähettämisen ehdoista rajat ylittävän palvelujen tarjoamisen puitteissa (jäljempänä ensimmäinen ehdotus) [2]

[2] EYVL C 67, 10.3.1999, s. 12.

* ehdotus neuvoston direktiiviksi rajat ylittävän palvelujen tarjoamisen vapauden laajentamisesta koskemaan yhteisöön sijoittautuneita kolmansien maiden kansalaisia (jäljempänä toinen ehdotus) [3].

[3] EYVL C 67, 10.3.1999, s. 17.

Ehdotukset toimitettiin parlamentille ja neuvostolle 12 päivänä helmikuuta 1999. Talous- ja sosiaalikomitea antoi 26 päivänä toukokuuta 1999 lausunnon kyseisistä ehdotuksista [4]. Ensimmäisen ehdotuksen osalta parlamenttia kuultiin yhteispäätösmenettelyn mukaisesti. Toisen ehdotuksen osalta neuvosto kuuli parlamenttia 25 päivänä tammikuuta 2000.

[4] EYVL C 209, 22.7.1999, s. 5.

Parlamentti antoi kyseisten kahden ehdotuksen käsittelyn oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan (mietinnöstä vastaava valiokunta), sosiaali- ja työllisyysasiain valiokunnan, kansalaisvapauksien ja -oikeuksien valiokunnan sekä budjettivaliokunnan (lausunnon antavat kolme valiokuntaa) tehtäväksi. Tutkittuaan kolmen muun valiokunnan lausunnot (annettu vastaavassa järjestyksessä 23 päivänä marraskuuta 1999, 29 päivänä marraskuuta 1999, 31 päivänä maaliskuuta 1999) oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta äänesti omasta mietinnöstään [5] 11 päivänä tammikuuta 2000. Parlamentti antoi asiasta täysistunnossaan 3 päivänä helmikuuta 2000 lausunnon, jossa komission ehdotus hyväksyttiin parlamentin tekemin tarkistuksin. Parlamentti kehotti komissiota tekemään ehdotukseen kyseiset tarkistukset EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

[5] Euroopan parlamentin mietinnöt, 2.2.2000 (A5-0007/2000 ja A5-0012/2000).

2. muutettu ehdotus

Euroopan parlamentti kannatti komission ehdotusten yleisiä tavoitteita, myös tarvetta ottaa käyttöön "palvelujen tarjoamisen EY-kortti". Parlamentti tukee lisäksi komission esittämää oikeusperustaa, koska esitykset kuuluvat palvelujen vapaan liikkuvuuden alaan.

Parlamentin ehdottamat tarkistukset ovat toisaalta teknisiä, ja toisaalta niiden tarkoituksena on täydentää palvelujen tarjoamisen EY-kortin myöntämisjärjestelmää. Komissio hyväksyi puolet tarkistuksista, joista muutamat rakennetta ja sanamuotoa koskevin muutoksin, säilyttäen kuitenkin parlamentin haluaman hengen ja ehdotuksiin tehtävien muutosten välttämättömän yhtenäisyyden.

3. ensimmäinen ehdotus

3.1. Komission kokonaan tai osittain hyväksymät tarkistukset

3.1.1. Johdanto-osan kappaleet

Johdanto-osan 6 kappaletta on muutettu lisäämällä siihen tarkistus 2, jolla korostetaan sitä, että kaikki ehdotuksen osat kuuluvat palvelujen vapaan liikkuvuuden alaan. Tekstin muokkaukseen liittyvistä syistä johdanto-osan 6 kappale on jaettu kahdeksi kappaleeksi (6 ja 6 b). Muihin johdanto-osan kappaleisiin tehdyt muutokset vastaavat niihin liittyviin artikloihin tehtyjä tarkistuksia (ks. jäljempänä).

3.1.2. Artiklaosa

2 artiklan 1 kohta

Uudessa versiossa otetaan huomioon tarkistukset 7, 9 ja 10. Parlamentti pyytää, että tekstissä ei viitattaisi direktiiviin 96/71/EY määritelmän "työntekijän lähettäminen" osalta. Lisäksi siinä tehdään palvelujen tarjoamisen kortin myöntäminen joustavammaksi; palvelujen tarjoaja voisi pyytää korttia, joka on voimassa paitsi koko yhteisön alueella, myös yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa.

2 artiklan 1 b kohta

Ensinnäkin täsmennetään nimenomaisesti, missä tapauksissa palvelujen tarjoaja voi lähettää työntekijän; jäsenvaltio, johon kyseinen palvelujen tarjoaja on sijoittautunut, valvoo siten myöntäessään kortin, ettei kyseessä ole tilapäistyövoimaa välittävä yritys, joka antaa työntekijän toisen yrityksen käyttöön. Tarkistukset 7 ja 8 on siis sisällytetty siten, että jäsenvaltio, johon kyseinen palvelujen tarjoaja on sijoittautunut, varmistaa, että korttijärjestelmää sovelletaan moitteettomasti ja että kortin tunnustaminen muissa jäsenvaltioissa on selkeiden sääntöjen alainen.

Lisäksi komissio on sisällyttänyt ehdotukseen osia tarkistuksesta 10, kuten

* "vakituista asuinpaikkaa" koskevan edellytyksen ilmaisemalla se merkityksessä "säännönmukainen asuminen vähintään kahdentoista kuukauden ajan" sekä jättämällä ulkopuolelle sellaisten kolmansien maiden kansalaiset, joiden oleskelu sallitaan mutta joiden oleskelu ei ole luvallista,

* tekstin muokkaukseen liittyvät muutokset, jotka koskevat vakuutusta sairauden ja työtapaturman varalta.

2 artiklan 2 ja 3 kohta

Näissä säännöksissä otetaan huomioon tarkistus 11, jossa ehdotetaan yhdistämään tiukemmin toisiinsa säännönmukaisen toimen kesto ennen kortin myöntämistä sekä kortin voimassaoloaika.

Lisäksi määritelmää "säännönmukainen toimi" on selkeytetty. Komissio ei kuitenkaan voi hyväksyä säännönmukaiselle toimelle kolmen kuukauden vähimmäisaikaa, ennen kuin kortti voidaan myöntää (tarkistus 11). Kolmen kuukauden jakso mahdollistaisi kolmannen maan kansalaisen palvelukseenoton lähtömaassaan ja hänen lähettämisensä lähes välittömästi toiseen jäsenvaltioon. Siitä syystä säilytetään ehdotus kuuden kuukauden jaksosta.

2 artiklan 3 b kohta

Tarkistuksen 10 tuloksena olisi selkeytettävä seurauksia siinä tapauksessa, että kortin myöntämisen ehdot eivät äkillisesti enää täyty, esimerkiksi palvelujen tarjoajan ja lähetetyn työntekijän välinen työsopimus päättyy. Tarkistus 10 on siten sisällytetty ehdotukseen.

2 artiklan 4 kohta

Tarkistuksen 10 seurauksena komissio on suostunut määrittelemään palvelujen tarjoajan velvoitteet, kun kortin voimassaolo päättyy. Tässä mielessä annetaan suositeltu ratkaisu kaikissa tapauksissa, myös silloin, kun kortin voimassaolo päättyy säännönmukaisesti.

2 artiklan 5 kohta (ja johdanto-osan 8 kappale)

Muutoksiin sisältyy tarkistuksen 15 ensimmäinen osa, joka koskee kortin myöntäneen valtion, palvelujen tarjoajan sekä lähetetyn työntekijän välistä suhdetta työsopimuksen päättyessä. Tarkistuksen 15 toinen osa koskee asianomaisten yksityishenkilöiden suhdetta jäsenvaltioon, jossa palveluja tarjotaan; se on sisällytetty muutetun ehdotuksen 3 artiklan 3 kohtaan (ks. jäljempänä).

3 artiklan 1 kohta

Lisäykseen sisältyy koko tarkistus 16. On kuitenkin tarpeen korvata vaatimus siitä, että palvelujen tarjoaja toimittaa yksinkertaisesti jäljennöksen palvelujen toimeksiannosta vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisille, edellytyksellä asianmukaisen vahvistuksen antamisesta.

3 artiklan 3 kohta (ja johdanto-osan 9 kappale)

Lisäyksessä tarkennetaan palvelujen tarjoajan velvoitteet vastaanottavaa jäsenvaltiota kohtaan työsopimuksen päättyessä (vrt. edellä 2 artiklan 5 kohta).

5 b artikla (ja johdanto-osan 13b kappale)

Tarkistuksessa 14 parlamentti haluaa perustaa uuden neuvoa-antavan komitean, jonka tehtävänä olisi avustaa komissiota antamaan toimeenpanoasetus, ja samoin se haluaa otettavan huomioon parlamentin uudet oikeudet, joista säädetään menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyssä neuvoston päätöksessä 1999/468/EY.

Ensimmäistä kohtaa ei sisällytetä ehdotukseen. Ehdotuksessa määrätään yhden täytäntöönpanotoimenpiteen hyväksymisestä. Uuden komitean perustaminen vaikuttaa suhteettomalta.

Sen sijaan uudessa 5 b artiklassa taataan parlamentin uusien oikeuksien kunnioittaminen yhteispäätösmenettelyssä uuden päätöksen 1999/468/EY ja erityisesti sen 8 artiklan tultua voimaan.

3.2. Komission hylkäämät tarkistukset

3.2.1. Kortin nimi

Tarkistuksen 1 mukaan kortin nimi olisi "palvelujen tarjoamisen EU-kortti". Koska kyseessä on yhteisön oikeuteen perustuva asiakirja, jolla asetetaan velvoitteita yksityishenkilöille ja jäsenvaltioiden viranomaisille, EY:n perustamissopimuksen mukaan tämä nimi ei ole mahdollinen.

3.2.2. Johdanto-osan kappaleet

Tarkistuksen 4 tarkoituksena on poistaa johdanto-osan 10 kappaleen sisältämä vaatimus tilapäisestä oleskeluluvasta vastaanottavassa jäsenvaltiossa, kun taas kyseistä säännöstä ei ole poistettu. Samoin johdanto-osan 15 kappaletta koskevassa tarkistuksessa 6 selkeytetään turhaan mahdollisia "jälkikäteen" toteutettavia valvontamenettelyjä vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Tätä ei voida hyväksyä.

3.2.3. Artiklaosa

2 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

Komissio on hyväksynyt joitakin osia tarkistuksesta 10 (vrt. edellä). Kyseisessä tarkistuksessa määrätään kuitenkin kortin myöntämisen edellytyksinä seuraavaa:

* lähetettävän työntekijän tilanteen säännönmukaisuuden jäsenvaltiossa, johon palvelujen tarjoaja on sijoittautunut, olisi jatkuttava kortin voimassaoloajan päättymisen jälkeen kolme kuukautta

* automaattinen valvonta jäsenvaltiossa, johon palvelujen tarjoaja on sijoittautunut, direktiivissä 64/221/ETY tarkoitettujen mahdollisten yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä kansanterveyttä koskevien ongelmien varalta muissa asiaankuuluvissa jäsenvaltioissa

* ja samalla myös muiden jäsenvaltioiden oikeus vastustaa mitä tahansa kortin myöntämisen edellytyksiä (edellä mainitut edellytykset mukaan luettuina). Koska tähän oikeuteen ei liity aikarajoituksia, sitä voidaan käyttää ennen kortin myöntämistä ja sen jälkeen.

Toisaalta komissio ehdottaa, että

* kolmannen maan kansalaisen säännönmukaisen aseman kestoaika jäsenvaltiossa, johon palvelujen tarjoaja on asettautunut, ei saa ylittää kortin voimassaoloaikaa

* jäsenvaltio, johon palvelujen tarjoaja on sijoittautunut ja jossa lähetetty työntekijä asuu, todistaa tilanteen säännönmukaisuuden omalla alueellaan; tilanteen tarkistamiseen sovelletaan tämän muutetun ehdotuksen mukaan vieläkin tarkempia edellytyksiä

* jäsenvaltio, jossa palveluja tarjotaan, tunnustaa kortin, mutta voi velvoittaa palvelujen tarjoajan antamaan ennen työntekijän lähettämistä kyseisen valtion viranomaisille tiedot palvelujen tarjoamisesta ja lähetettävästä henkilöstä. Tämä antaisi kyseiselle valtiolle mahdollisuuden valvoa yleisesti henkilöiden liikkumista valtion alueella siitä riippumatta, ovatko valtion rajat yhteisön sisällä, ja poiketa tarvittaessa direktiivistä yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen liittyvistä direktiivissä 64/221/ETY tarkoitetuista syistä.

Näiden tarkistukseen 10 sisältyvien näkökohtien hylkääminen ei perustu sisältöön vaan ehdotettuihin välineisiin. Komissio on samaa mieltä jäsenvaltioille annettavasta tehtävästä, varsinkin kun otetaan huomioon niiden huoli yleisestä järjestyksestä. Parlamentin ehdotukset eivät kuitenkaan ole toimivaltaisten viranomaisten ja asianomaisten yksityishenkilöiden kannalta toimivia.

Se, että parlamentti hyväksyy direktiivin 64/221/ETY soveltamisen, osoittaa että sen käsitys sisällöstä ei eroa komission käsityksestä. Sen sijaan edellä mainittu keston jatkaminen kolmella kuukaudella johtaisi tilanteeseen, jossa kolmannen maan kansalaisella olisi tosiasiallisesti kolme kuukautta aikaa palata jäsenvaltioon, johon palvelujen tarjoaja on asettautunut, vaikka hänen olisi palattava sinne välittömästi sen jälkeen, kun palvelujen tarjoaminen toisessa jäsenvaltiossa on päättynyt. Hänen paluunsa taataan takaisinpääsyä koskevalla säännöllä ehdotuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

2 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta

Tarkistus 13 on hylättävä niiltä osin kuin se koskee "palvelujen toimialaa". Tarkistuksen tekstistä tai parlamentin perusteluista ei käy ilmi, tarkoitetaanko tällä täsmennyksellä palvelujen tarjoajan vai lähetetyn työntekijän toimia.

3 artiklan 3 kohta (ja johdanto-osan 9 kappale)

Tarkistuksien 3 ja 17 tarkoituksena on rajoittaa vastaanottavan jäsenvaltion mahdollisuuksia määrätä palvelujen tarjoajalle ilmoitusvelvoite kolmannen maan kansalaisen lähettämisestä palkattuna työntekijänä ennen hänen saapumistaan maahan, mikäli työntekijällä ei ole voimassa olevaa korttia.

Nämä tarkistukset eivät ole hyväksyttäviä, koska niiden mukaan lähettäminen tulisi kortin puuttuessa helpommaksi ja koska vastaanottavalta jäsenvaltiolta vietäisiin mahdollisuus valvoa tilanteen säännönmukaisuutta jäsenvaltiossa, johon palvelujen tarjoaja on sijoittautunut. Lisäksi direktiiviehdotuksen tavoitteena on saada aikaan jäsenvaltioiden välinen koordinaatio palvelujen tarjoamisen korttia koskevan järjestelmän mukaisesti eikä käsitellä muita tilanteita, joissa palvelujen tarjoaja on haluton käyttämään korttijärjestelmää.

4 artikla

Uuden 4 artiklan 2 b kohdassa ehdotetaan, että sovelletaan kokonaisuudessaan palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16 päivänä joulukuuta 1996 annettua direktiiviä 96/71/EY. Kuten komissio totesi jo alkuperäisessä ehdotuksessaan, kyseistä direktiiviä sovelletaan jo kolmansien maiden kansalaisiin palvelujen tarjoamisen osalta. Siksi tarkistus 18 ei ole tarpeen.

5 artiklan 1-3 kohta

Tarkistuksessa 19 esitetään jäsenvaltioiden yhteistyötoimia, jotka perustuvat periaatteeseen, jonka mukaan ei ole tarpeen nimetä sen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia, jossa palveluja voidaan tarjota, koska jäsenvaltio vastaa tämän direktiivin soveltamisesta. Tämä noudattaa samoja suuntaviivoja kuin tarkistuksissa 10 ja 17 (vrt. edellä). Tarkistusta 19 ei siksi voida hyväksyä samoista syistä kuin edellä. Kyseisten viranomaisten tehtävä on siten ensisijaisen tärkeä sovellettaessa direktiiviä asianmukaisesti.

4. Toinen ehdotus

4.1. Komission kokonaan tai osittain hyväksymät tarkistukset

4.1.1. 1 artiklan 3 kohdan a alakohta, 2 artiklan 2 kohta ja johdanto-osan 5 b kappale

Parlamentti halusi jättää ulkopuolelle ns. "näennäisesti itsenäiset" työntekijät, toisin sanoen itsenäiset ammatinharjoittajat, joilla monien jäsenmaiden käytänteiden tai erityislainsäädännön mukaan on vain nimellisesti itsenäinen asema mutta joita olisi itse asiassa pidettävä riippuvuussuhteessa johonkin yritykseen ja kyseisen yrityksen alaisina työskentelevinä palkattuina työntekijöinä, kun otetaan huomioon olosuhteet, joissa he harjoittavat toimintaansa.

Komissio hyväksyy selkeyttämistarpeen, jotta vältetään vaara mahdollisista väärinkäytöksistä niitä kohtaan, jotka ovat tämän direktiivin "todellisia edunsaajia". Komissio ei kuitenkaan kannata tarkistuksissa 9 ja 15 esitettyä ratkaisua. Näiden mukaan niillä jäsenvaltioilla, joissa palveluja tarjotaan, olisi kieltäytymisoikeus; kyseinen oikeus antaisi mahdollisuuden poiketa direktiivistä "yksittäistapauksissa, jos palvelujen tarjoajan toiminta poikkeaa olennaisesti kansallisissa säännöksissä vahvistetuista itsenäisen ammatinharjoittamisen edellytyksistä".

Parlamentin ehdottama ratkaisu ei ole selkeä eikä oikeudellisesti varma tämän direktiivin edunsaajien kannalta, koska he eivät ymmärtäisi myönnetyn kortin konkreettista arvoa, eikä myöskään kortin tunnustavien jäsenvaltioiden viranomaisten kannalta. On suotavampaa täsmentää 1 artiklassa tarkoitetun palvelujen tarjoajan määritelmää. Täsmennyksessä otetaan huomioon se, että käytännöllisesti katsoen kaikki jäsenvaltiot olettavat, että palkatulla työntekijällä on työsuhde vain yhteen yritykseen. Riippuvuuden ja alaisuuden aste kyseisessä työsuhteessa ratkaisevat, onko kyseessä palkattu työntekijä vai itsenäinen ammatinharjoittaja. Jos itsenäisellä ammatinharjoittajalla on kuitenkin tiettynä aikana työsuhde useaan yritykseen, epäilyt hänen asemastaan itsenäisenä ammatinharjoittajana eivät enää ole perusteltavissa.

Komissio ehdottaa, että pääasiallisen toimipaikan säilyttäminen edellyttää sitä, että viimeksi kuluneiden kahdentoista kuukauden aikana palveluja on tarjottu sopimussuhteessa vähintään kahdelle palvelujen saajalle (ks. 1 artiklan 3 kohdan a alakohta) ja että kolmannen maan kansalainen ei voi saada palvelujen tarjoamisen korttia, jos hän ei ole harjoittanut toimintaa säännönmukaisesti jäsenvaltiossa, jossa hänen pääasiallinen toimipaikkansa sijaitsee (ks. 2 artiklan 2 kohta). Johdanto-osan uudessa 5 b kappaleessa selvitetään tämän perustelut.

4.1.2. Ensimmäiseen direktiiviin nähden identtiset kohdat

Seuraavien artiklojen muutokset on tehty samoista syistä kuin ensimmäisessä direktiivissä:

- 1 artiklan 3 kohdan b alakohta, joka koskee asuinpaikkaa (tarkistus 7)

- 2 artiklan 1 kohdan toinen alakohta sekä 2 b ja c kohta (tarkistus 9 osittain)

- 2 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta (tarkistus 9 osittain sekä tarkistus 10), myös palvelujen tarjoajan toimiala, joka on palvelujen tarjoamisen korttiin pakollisena lisättävä tieto

- 3 artiklan 1 kohta, jolla pyritään ensimmäisen direktiivin kanssa yhdenmukaiseen ratkaisuun (tarkistus 12)

- 5 b artikla parlamentin tiedonsaantioikeuden osalta (tarkistus 11 osittain).

4.2. Komission hylkäämät tarkistukset

4.2.1. Tarkistukset, jotka hyväksytään ensimmäisessä direktiivissä mutta hylätään toisessa direktiivissä

Parlamentti on ehdottanut samoja tarkistuksia ensimmäiseen ja toiseen direktiiviin ilman, että niiden sisällyttämiselle tekstiin olisi syytä toisen direktiivin osalta:

Johdanto-osan 7 kappale (tarkistus 2): Toisen direktiivin tavoitteeksi suositeltiin oikeudellisen epävarmuuden poistamista, vaikka tämä toimi ei liity nykytilanteeseen, vaan sen tarkoituksena on luoda uusia oikeuksia tietylle kolmansien maiden kansalaisryhmälle.

5 b artiklan 2 kohta:

Tarkistuksissa 4 ja 11 määrättiin täytäntöönpanotoimen hyväksymistä koskevasta menettelystä, joka olisi sama kuin ensimmäisessä direktiivissä. Koska kuitenkin toinen direktiivi kuuluu ainoastaan neuvoston toimivaltaan, täytäntöönpanotoimi ei todennäköisesti vaaranna perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä yhteispäätösmenettelyä. Tällä ei siis ole vaikutusta yhteispäätösmenettelyyn liittyviin parlamentin oikeuksiin, koska päätöksen 1999/468/EY 8 artiklaa ei sovelleta.

4.2.2. Tarkistusten hylkääminen samoista syistä kuin ensimmäisen direktiivin osalta

Koska komissio ei voinut hyväksyä joitakin tarkistuksia, joita esitettiin jo ensimmäiseen direktiiviin, se ei myöskään hyväksy lähes samoja tarkistuksia toisen direktiivin osalta. Siitä syystä tässä yhteydessä viitataan ensimmäisen direktiivin yhteydessä esitettyihin syihin. Tarkemmin sanoen kyseeseen tulevat kortin nimi (tarkistus 1), 2 artiklan 1 kohdan toinen alakohta (tarkistuksen 9 hylätty osa), 3 artiklan 3 kohta ja johdanto-osan 10 kappale (tarkistukset 3 ja 14) samoin kuin 5 artikla (tarkistus 16).

4.2.3. Muiden tarkistusten hylkääminen

Tarkistukset 5, 6 ja 7 sisältävät pelkästään 1 artiklan tekstin muokkaukseen liittyviä muutoksia. Koska alkuperäisen ehdotuksen sisältö on tässä mielessä selkeä, komission näkemyksen mukaan ei ole syytä muuttaa sen ehdotusta.

1999/0013 (CNS)

Muutettu ehdotus: NEUVOSTON DIREKTIIVI rajat ylittävän palvelujen tarjoamisen vapauden laajentamisesta koskemaan yhteisöön sijoittautuneita kolmansien maiden kansalaisia

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 49 artiklan toisen kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [6],

[6] EYVL C 67, 10.3.1999, s. 17.

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [7],

[7] Lausunto annettu 3.2.2000 (ei ole vielä ilmestynyt Virallisessa lehdessä).

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [8],

[8] EYVL C 209, 22.7.1999, s. 5.

sekä katsoo, että

(1) Perustamissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla palvelujen vapaan liikkuvuuden esteiden poistaminen jäsenvaltioiden väliltä on yksi yhteisön tavoitteista; palvelujen vapaa liikkuvuus voidaan ulottaa koskemaan itsenäisiä ammatinharjoittajia, jotka eivät ole unionin vaan jonkin kolmannen maan kansalaisia ja jotka ovat laillisesti sijoittautuneet yhteisöön.

(2) Tästä laajentamisesta on perustamissopimuksessa ollut määräys jo yli neljänkymmenen vuoden ajan; ei ole perusteltua, että kolmannen maan kansalainen, jonka toiminnalla on todellinen ja jatkuva yhteys jäsenvaltion talouteen, ei voi hyötyä palvelujen vapaasta liikkuvuudesta kuin perustamalla yhtiön EY:n perustamissopimuksen 48 artiklassa tarkoitetulla tavalla, ja että itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat kolmansien maiden kansalaiset eivät luonnollisina henkilöinä voi tästä hyötyä.

(3) Kolmansien maiden kansalaisia voidaan palkattuina työntekijöinä lähettää, kun taas itsenäisillä ammatinharjoittajilla, joiden toiminta tuo lisäarvoa jäsenvaltion talouteen, ei ole mahdollisuutta harjoittaa rajat ylittävää toimintaa koko sisämarkkinoiden alueella; palvelujen tarjoamisen vapauden laajentaminen koskemaan itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivia kolmannen maan kansalaisia ei vaikuta sellaisten kansallisten säännösten soveltamiseen, joilla säädetään tietynlaisesta, palkattujen työntekijöiden sosiaalista suojelua vastaavasta järjestelystä tällaisten henkilöiden osalta.

(4) Näin ollen on tarkoituksenmukaista säätää tällaisesta laajentamisesta ajankohtana, jolloin yhteisö Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä .../.../EY [9] selventää kolmansien maiden kansalaisten palkattuina työntekijöinä lähettämisen ehtoja palvelujen tarjoamisen puitteissa; ottaen huomioon perustamissopimuksen 51 artiklan 1 kohdan tämän direktiivin henkilöllinen soveltamisala voi ulottua liikenteen alalla toimiviin palvelujen tarjoajiin ainoastaan erityisen, perustamissopimuksen yhteistä liikennepolitiikkaa koskevan säädöksen perusteella.

[9] EYVL L ...

(5) Itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivalla kolmannen maan kansalaisella ei ole oikeutta sijoittautua jäsenvaltioon, jossa hän tarjoaa palvelujaan; tämä direktiivi ei toisaalta vaikuta yhteisön tasolla, kansallisella tasolla tai kansainvälisten sopimusten nojalla jo tunnustettuihin oikeuksiin, mukaan lukien oikeudet, jotka taataan ihmisoikeuksien suojaamista koskevassa eurooppalaisessa yleissopimuksessa perhe-elämän loukkaamattomuuden osalta.

(5 a) Itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva kolmannen maan kansalainen voi hyötyä palvelujen tarjoamisen vapaudesta vain, jos hänen pääasiallinen toimipaikkansa säilyy jäsenvaltiossa ja jos hänellä on siellä luvallinen asuinpaikka vähintään kahdentoista kuukauden ajan; jos kolmannen maan kansalaisen asemasta itsenäisenä ammatinharjoittajana on epäilyksiä, häneltä vaaditaan direktiivin edunsaajana selvitys.

(6) Palvelujen tarjonnan tilapäisyyttä ei pidä arvioida yksinomaan tarjonnan keston perusteella, vaan myös sen määrän, jaksottaisuuden ja jatkuvuuden perusteella; tämä ei sulje pois palvelujen tarjoajan mahdollisuutta hankkia itselleen tietty infrastruktuuri, sikäli kuin se on tarpeellinen palvelun tarjoamista varten.

(7) Palvelujen tarjoamisen vapauden välittömänä seurauksena on oikeus tulla sen jäsenvaltion alueelle, jossa palveluja tarjotaan, ja oleskella siellä; sellaisten yhden-mukaisten kansallisten asiakirjojen puuttuessa, jotka kattaisivat siirtymiseen liittyvät näkökohdat, asiakirja nimeltään palvelujen tarjoamisen EY-kortti on rajat ylittävää palvelujen tarjoamista helpottava väline tavanomaiseen toimintaan liittyvää todellista ja mahdollista siirtymistä varten; palvelujen tarjoajasta riippuu, päättääkö hän pyytää palvelujen tarjoamisen EY-kortin myöntämistä; tämä direktiivi ei liioin vaikuta yhteisön ja jäsenvaltioiden velvoitteisiin palvelukaupan yleissopimuksen [10] (GATS) puitteissa; palvelujen tarjoamisen EY-korttiin voivat sisältyä ainoastaan tiedot, jotka ovat yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY [11] mukaisesti välttämättömiä.

[10] EYVL L 336, 23.12.1994, s. 190.

[11] EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(8) Jäsenvaltion, joka myöntää palvelujen tarjoamisen EY-kortin, on otettava huomioon yleiseen järjestykseen liittyvät näkökohdat, joilla pyritään torjumaan laitonta maahanmuuttoa, osoittaessaan tilanteen säännönmukaisuuden siinä jäsenvaltiossa, johon palvelujen tarjoaja on sijoittautunut; tällä asiakirjalla on varmistettava, että itsenäinen ammatinharjoittaja harjoittaa pääasiallista toimintaansa jäsenvaltiossa, johon hän on sijoittautunut; mainittu asiakirja on näin ollen turvattava väärentämisen estämiseksi; näin ollen maahantuloviisumin vaatiminen ei ole enää tarpeellista.

(9) Palvelujen tarjoamisen EY-kortin, jonka on myöntänyt se jäsenvaltio, johon itsenäinen ammatinharjoittaja on sijoittautunut, on annettava näin tarvittavat takeet siten, että kaikki muut jäsenvaltiot, joissa palveluja tarjotaan, sallivat henkilön maahantulon ja siellä oleskelun yhden tai useamman palvelun tarjoamista varten, toisin sanoen oleskelun palvelun tarjoamisen aikana ja palvelua suoritettaessa; näihin takeisiin sisältyy velvoite siitä, että siirtymistä ei katsota oleskelun ja alunperin sallitun itsenäisen ammatinharjoittamisen keskeytykseksi, ja erityisesti, että asianomaisen henkilön sallitaan palata takaisin kaikissa olosuhteissa; näin ollen jäsenvaltio, jossa palveluja tarjotaan, ei saa enää asettaa omia vaatimuksiaan maahan pääsyn, siellä oleskelun ja itsenäisen ammatinharjoittamisen oikeuden osalta.

(10) Jokaisen jäsenvaltion on voitava asettaa velvoite ilmoittaa ennen asianomaisen palvelujen tarjoajan maahantuloa tämän maassaolosta sekä palvelusta tai palveluista, joita varten hän maahan siirtyy; ennakkoilmoitusvelvoite mahdollistaa sen, että jäsenvaltio voi tietyssä tapauksessa toteuttaa tarvittavat toimenpiteet yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen liittyvistä syistä tässä direktiivissä säädetyissä rajoissa; jokaisen jäsenvaltion, jossa palveluja tarjotaan, on voitava myös määrätä velvoite siitä, että itsenäisen ammatinharjoittajan on maahantulonsa jälkeen saatava tilapäinen oleskelulupa, kun palvelujen tarjoaminen, jota varten hän on maahan siirtynyt, kestää yli kuusi kuukautta kahdentoista kuukauden jakson aikana; oleskeluluvan voimassaoloaika voidaan rajoittaa palvelujen tarjoamisen EY-kortin voimassaolon kestoon sillä perusteella, että asianomainen jäsenvaltio voi myöntää oleskeluluvan sen omien kansallisten säännösten mukaisesti sellaiselle oleskelulle, jonka kesto ylittää kaksitoista kuukautta.

(11) Laajentamisen vaikutusten varmistamiseksi palvelujen tarjoajien ominaisuudessa toimivia kolmansien maiden kansalaisia ja unionin kansalaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti yhteisössä hankittujen tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen tunnustamisen osalta; yhdenvertainen kohtelu on voitava rajoittaa palvelujen tarjoamiseen; tähän eivät kuulu kolmannessa maassa saadut tutkintotodistukset, todistukset ja muut muodollista kelpoisuutta osoittavat asiakirjat, jotka on pelkästään tunnustettu jossakin jäsenvaltiossa.

(12) Jäsenvaltiot eivät saa kohdella yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneita itsenäisiä ammatinharjoittajia suosivammin kuin sellaisia, jotka ovat sijoittautuneet yhteisöön; jäsenvaltiot saavat poiketa tästä direktiivistä yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen liittyvistä syistä; tämän poikkeuksen rajojen on määräydyttävä asianomaisten, palvelujen tarjoajina toimivien kolmansien maiden kansalaisten suhteen ulkomaalaisten liikkumista ja oleskelua koskevien, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvien erityistoimenpiteiden yhteensovittamisesta 25 päivänä helmikuuta 1964 annetussa neuvoston direktiivissä 64/221/ETY [12], sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 75/35/ETY [13] määritellyn yhteensovittamisen perusteella.

[12] EYVL 56, 4.4.1964, s. 850.

[13] EYVL L 14, 20.1.1975, s. 14.

(13) On ehdottoman välttämätöntä varmistaa tiivis yhteistyö jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä; on hyödyllistä, että jäsenvaltioiden viranomaiset ottavat käyttöön yhtenäisen palvelujen tarjoamisen EY-kortin kaavan; tästä palvelujen tarjoamisen EY-kortin kaavasta ja sitä koskevista muista yksityiskohtaisista säännöistä päättäminen olisi annettava komission tehtäväksi yhtenäisestä viisumin kaavasta 29 päivänä toukokuuta 1995 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) 1683/95 [14] säädetyn menettelyn mukaisesti.

[14] EYVL L 164, 14.7.1995, s. 1.

(13a) Koska tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet ovat menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [15] 2 artiklassa tarkoitettuja laajakantoisia toimenpiteitä, toimenpiteistä olisi päätettävä mainitun päätöksen 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä noudattaen.

[15] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(14) Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan määritellä, keille kolmansien maiden kansalaisille myönnetään pääsy yhteisön alueelle itsenäistä ammatinharjoittamista varten, millä edellytyksillä oleskelua on pidennettävä sekä mikä ammattitoiminta valtiossa on säänneltyä.

(15) Perustamissopimuksen 5 artiklan 3 alakohdassa esitetyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tämä direktiivi rajoittuu vain palvelujen vapaan liikkuvuuden tavoitteen saavuttamiseksi tarpeelliseen; se sallii jäsenvaltioiden suorittaa valvontamenettelyjä sen toteamiseksi, tarjoaako kolmannen maan kansalainen rajat ylittävää palvelua tilapäisesti vai harjoittaako hän pysyvästi itsenäistä ammattia muun kuin sen jäsenvaltion alueella, missä hänen pääasiallinen toimipaikkansa on; direktiivi rajoittuu enintään kaksitoista kuukautta kestävään palvelujen tarjontaa varten tapahtuvaan siirtymiseen toiseen jäsenvaltioon, sekä yhteisössä saatujen tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen tunnustamiseen.

(16) Tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten jäsenvaltioiden on säädettävä asianmukaisten seuraamusten järjestelmästä.

(17) Viimeistään neljän vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin tämä direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, komission on tutkittava tämän direktiivin soveltamista ja ehdotettava tarvittaessa tarpeelliset muutokset,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että yhteisöön sijoittautuneet kolmannen maan kansalaiset voivat hyödyntää tämän direktiivin säännöksiä palvelujen tarjoamisen vapaudesta.

2. Tämä direktiivi ei koske kolmannen maan kansalaisia, kun nämä ovat rajat ylittävien palvelujen vastaanottajia, eikä palvelujen tarjoamista liikenteen alalla.

3. Tässä direktiivissä tarkoitetaan palvelujen tarjoajalla kaikkia kolmannen maan kansalaisuutta olevia luonnollisia henkilöitä, jotka siinä jäsenvaltiossa, johon ovat sijoittautuneet,

a) ovat laillisesti perustaneet pääasiallisen toimipaikkansa, josta käsin heillä itsenäisinä ammatinharjoittajina on ollut todellinen ja jatkuva yhteys tämän jäsenvaltion talouteen

Todellisella ja jatkuvalla yhteydellä tarkoitetaan palvelujen tarjoamista vähintään viimeksi kuluneiden kahdentoista kuukauden ajan vähintään kahdelta kyseisessä valtiossa toimivalta palvelujen saajalta saatua korvausta vastaan.

b) asuvat kyseisessä jäsenvaltiossa, sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, vähintään kahdentoista kuukauden ajan, lukuuunottamatta henkilöitä, joilla on ainoastaan sellaiset asiakirjat, joiden mukaan heidän oleskelunsa jäsenvaltion alueella on sallittu heidän karkottamiseensa asti.

c) eivät lisäksi tee palkkatyötä.

2 artikla

1. Sen jäsenvaltion, johon palvelujen tarjoaja on sijoittautunut, on hakemuksesta myönnettävä tarjoajalle palvelujen tarjoajan EY-kortti, jos tämä haluaa normaalin toimintansa puitteissa palvelujen tarjoajana siirtyä yhteen, useampaan tai kaikkiin muihin jäsenvaltioihin ja oleskella niissä.

1 b.Kortti voidaan myöntää vain, jos kyseinen palvelun tarjoaja voi todistaa, että

a) hän täyttää 1 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset

b) ollessaan siirtyneenä yhteen tai useaan jäsenvaltioon hänet on vakuutettu sairauden ja työtapaturman varalta sen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmässä, johon kyseinen palvelujen tarjoaja on asettautunut, tai yksityisessä vakuutusjärjestelmässä.

2. Palvelujen tarjoamisen EY-kortti myönnetään ajaksi, jona kyseisellä palvelujen tarjoajalla on asuinpaikka jäsenvaltiossa, johon hän on sijoittautunut , ja jonka aikana hän jatkaa palvelujen tarjoamista kyseisessä jäsenvaltiossa palvelujen saajilta saamaansa korvausta vastaan, lukuuunottamatta henkilöitä, joilla on ainoastaan sellaiset asiakirjat, joiden mukaan heidän oleskelunsa jäsenvaltion alueella on sallittu heidän karkottamiseensa asti. Voimassaoloaika ei saa missään tapauksessa ylittää kahtatoista kuukautta.

2 a. Palvelujen tarjoamisen EY-kortti voidaan uusia vain, mikäli 1, 1 a ja 2 kohdassa säädetyt myöntämisen edellytykset täyttyvät uudelleen.

2 b. Palvelujen tarjoamisen EY-kortin voimassaolo päättyy, jos 1, 1 a ja 2 kohdassa säädetyistä edellytyksistä yksi ei enää täyty kortin myöntämisen jälkeen ilmaantuneista syistä.

3. Palvelujen tarjoamisen EY-kortti on erillinen asiakirja, jonka haltija on palvelujen tarjoaja. Jos kortti ei enää ole voimassa, jäsenvaltion, johon kyseinen palvelujen tarjoaja on sijoittautunut, on vaadittava tätä palauttamaan välittömästi kortti kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille. Kortissa on oltava seuraavat maininnat:

a) palvelujen tarjoajan tiedot, myös hänen tarjoamiensa palvelujen toimiala jäsenvaltiossa, johon hän on sijoittautunut

b) voimassaoloaika

c) kortin myöntämisestä vastaava jäsenvaltion viranomainen

d) jäsenvaltio tai jäsenvaltiot, joissa kortti on voimassa.

Tietoja koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, myönnettävän asiakirjan yhden-mukaisesta kaavasta ja asiakirjan väärentämisen estävistä teknisistä yksityiskohdista säädetään 5 a artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

4. Palvelujen tarjoamisen EY-kortin myöntänyt jäsenvaltio ei saa katsoa palvelujen tarjoamisen tarkoituksessa tapahtunutta siirtymistä toiseen jäsenvaltioon palvelujen tarjoajan oleskelun tai itsenäisen ammatinharjoittamisen keskeytykseksi alueellaan.

Myöntävä jäsenvaltio ei saa kieltää palvelujen tarjoajan pääsyä takaisin maahan kansallisen lainsäädännön nojalla riippumatta siitä, mitkä olisivat kieltämisen perusteet.

3 artikla

1. Kaikki jäsenvaltiot, joissa palveluja tarjotaan, sallivat itsenäisen ammatinharjoittajan tulon alueelleen ja oleskelun siellä näiden tapahtuessa yhtä tai useampaa palvelujen tarjoamista varten, mikäli tämän hallussa on palvelujen tarjoamisen EY-kortti sekä palvelujen tarjoamisen ajan voimassa oleva henkilöllisyystodistus tai passi sekä palvelujen saajan antama vahvistus, jossa kyseinen palvelujen tarjoaja velvoitetaan tarjoamaan tietty palvelu ja joka sisältää tämän todennäköisen oleskeluajan.

2. Jäsenvaltio, jossa palvelujen tuottaminen tapahtuu, ei saa määrätä palvelujen tarjoajalle

a) maahantulo- tai maastapoistumisviisumia

b) oleskelulupaa tai vastaavaa asiakirjaa lukuun ottamatta 3 kohdassa tarkoitettua

c) lupaa palvelujen tarjoamista varten, kuten työlupaa, ulkomaalaisen kauppiaan henkilökorttia tai ammattikorttia

d) mitään a, b ja c kohdassa mainittujen kaltaista velvoitetta.

3. Kaikki jäsenvaltiot, joissa palveluja tarjotaan, voivat määrätä, että palvelujen tarjoajan on ennen alueelle tuloaan ilmoitettava maassa olostaan, oleskelunsa suunnitellusta kestosta sekä palvelujen tarjoamisesta tai tarjoamisista, joita varten hän maahan siirtyy. Jos kyseessä olevan tai olevien palvelujen tarjoamisen tai tarjoamisten kokonaiskesto on enemmän kuin kuusi kuukautta kahdentoista kuukauden pituisen jakson aikana, jäsenvaltio myöntää maahan tulon jälkeen tilapäisen oleskeluluvan, jolla oleskelun salliminen vahvistetaan.

4. Helpottaakseen palvelujen tarjontaa kaikki jäsenvaltiot, joissa palveluja tarjotaan, takaavat yhdenvertaisen kohtelun palvelujen tarjoajien ominaisuudessa toimivien kolmansien maiden kansalaisten ja unionin kansalaisten välillä sen osalta, mitä tulee sellaisten tutkintotodistusten, todistusten ja muiden kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen tunnustamiseen, jotka asianomainen palvelujen tarjoaja on saanut yhteisössä sisällä tarkoituksenaan harjoittaa kyseessä olevaa toimintaa, ja jotka on myöntänyt jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen. Jäsenvaltio varmistaa, että työnantajan ominaisuudessa toimivalla palvelujen tarjoajalla on käytettävissään kansallisen oikeuden mukainen valitusoikeus sellaisten päätösten osalta, jotka eivät ole tämän yhdenvertaisen kohtelun mukaisia.

4 artikla

1. Jäsenvaltiot eivät kohtele yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneita itsenäisiä ammatinharjoittajia suosivammin kuin sellaisia, jotka ovat sijoittautuneet yhteisöön.

2. Jäsenvaltiot voivat poiketa tästä direktiivistä vain yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen liittyvistä syistä; tällöin noudatetaan direktiiviä 64/221/ETY soveltuvin osin.

5 artikla

1. Jäsenvaltiot määrittelevät ne toimivaltaiset viranomaiset, jotka myöntävät palvelujen tarjoamisen EY-kortin sekä tilapäisen oleskeluluvan ja jotka ottavat vastaan 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot. He ilmoittavat ne komissiolle ja muille jäsenvaltioille. He ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin yksinkertaistaakseen niin paljon kuin mahdollista sellaisia muodollisuuksia, määräaikoja ja menettelyjä, jotka liittyvät mainittujen asiakirjojen saantiin, ja nämä myönnetään maksutta tai sellaista summaa vastaan, joka ei ole suurempi kuin kansalaisille myönnettävistä henkilötodistuksista perittävät maksut ja verot.

2. Jäsenvaltiot säätävät yhteistyöstä niiden viranomaisten kesken, jotka kansallisen lainsäädännön mukaan ovat toimivaltaisia niiden kysymysten osalta, jotka liittyvät tämän direktiivin täytäntöönpanoon.

Tähän yhteistyöhön kuuluu erityisesti vastaaminen kaikkiin perusteltuihin tiedonsaantipyyntöihin. Tietoja annetaan maksutta ja mahdollisimman nopeasti.

5 a artikla

1. Komissiota avustaa asetuksen (EY) 1683/95 6 artiklalla perustettu komitea.

2. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä ja otetaan huomioon mainitun päätöksen 7 artiklan 3 kohta.

3. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika on kolme kuukautta.

6 artikla

Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan, jos tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä kansallisia säännöksiä rikotaan, sekä toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, suhteutettuja ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava nämä toimenpiteet tiedoksi komissiolle viimeistään 8 artiklassa säädettynä määräaikana ja myös annettava tiedoksi kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset mahdollisimman pian.

7 artikla

Viimeistään neljän vuoden kuluttua 8 artiklassa vahvistetusta määräajasta komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa ja tekee tarvittaessa ehdotukset tarpeellisista muutoksista.

8 artikla

Jäsenvaltioiden on viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2002 annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

9 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

10 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja