Keskivälin kertomus - VÄLILLISTEN RAHOITUSPALVELUJEN (FISIM) KOHDENTAMINEN - Keskivälin kertomus joka koskee 16. helmikuuta 1998 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 448/98 säädettyä FISIMin kohdentamista ja laskemista koskevien kokeilumenetelmien ensimmäisten tulosten laadullista ja määrällistä erittelemistä

(komission esittämä)

1. Tiivistelmä

Asetuksen (EY) N:o 2223/96 täydentämisestä ja muuttamisesta Euroopan kansantalouden tilinpidon ja aluetilinpidon järjestelmässä (EKT) suoritettavan välillisten rahoituspalveluiden (FISIM) kohdentamisen osalta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 448/98 5 artiklassa säädetään seuraavaa: "Komissio toimittaa tilasto-ohjelmakomiteaa kuultuaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle [...] ennen 31 päivää joulukuuta 2000 keskivälin kertomuksen ja ennen 1 päivää heinäkuuta 2002 lopullisen kertomuksen, joissa eritellään laadullisesti ja määrällisesti liitteessä III esitettyjen FISIMin kohdentamista ja laskemista koskevien kokeilumenetelmien vaikutuksia."

Kokeilujakson tässä vaiheessa jäsenvaltioiden oli asetuksen mukaan toimitettava komissiolle kalenterivuosien 1995-1999 tulokset.

Tämä keskivälin kertomus sisältää kuitenkin vain 13 jäsenvaltion tiedot, koska kaksi jäsenvaltiota ei vielä ole toimittanut laskemiaan ja huomautuksiaan komissiolle.

Koska on tarpeen tarkistaa jo toimitetut tiedot ja täydentää kokeilua useammilla vuosilla ja koska on tarpeen saada kaikkien jäsenvaltioiden tulokset ennen kuin on mahdollista antaa perusteltu lausunto, tässä voidaan tehdä ainoastaan väliaikaisia huomioita. Kokeilujakson tässä vaiheessa ne ovat seuraavat:

Koska kohdennettu FISIM lasketaan marginaaleina, se edellyttää tarkkojen tietojen käyttämistä. Vaikka jäsenvaltiot eivät saaneet joitakin tietoja välittömistä lähteistä, ne pystyivät toteuttamaan kokeilumenetelmät ja saivat vertailukelpoisia ja melko vakaita tuloksia. Sen vuoksi komissio katsoo, että FISIMin kohdentaminen on toteutettavissa, jos tietolähteitä parannetaan edelleen.

Eurostat on perustanut FISIMiä käsittelevän erityisryhmän, johon on koottu kokeilun toteuttamisesta vastaavat henkilöt. Ryhmän kokouksissa on mahdollista vahvistaa yhteiset käytänteet vertailukelpoisuuden parantamiseksi ja keskustella tietoihin ja menetelmiin liittyvistä kysymyksistä. FISIM-erityisryhmän työstä ja kokeilumenetelmien tuloksista keskustellaan säännöllisesti kansantalouden tilinpidon työryhmässä, ja sen yhteydessä erityisryhmä jatkaa työtään valmistellakseen komission lopullista kertomusta, joka on toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle ennen 1. heinäkuuta 2002.

2. Kansantalouden tilinpidossa ratkaistava kysymys ja sen vaikutus bruttokansantuotteeseen (BKT)

Rahoituksen välittäjät perivät täsmällisiä provisioita ja palkkioita asiakkailtaan. Näiden palvelujen tuotannon ja kulutuksen mittaaminen ei aiheuta erityisiä käsitteellisiä tai käytännön ongelmia.

Mutta rahoituksen välittäjät voivat myös tarjota palveluja, joista ne veloittavat epäsuoraan maksamalla tai perimällä eri suuruisia korkoja lainanantajille ja lainanottajilta. Välittäjät maksavat alhaisempia korkoja niille, jotka lainaavat välittäjille rahaa, ja perivät korkeampia korkoja niiltä, jotka lainaavat välittäjiltä. Tuloksena olevia nettokorkotuloja käytetään kulujen peittämiseen ja toimintaylijäämän luomiseen. Tällä korkoihin perustuvalla järjestelmällä vältetään tarve veloittaa tarjotut palvelut kultakin asiakkaalta erikseen, ja se johtaa käytännössä todettuun korkokantamalliin. Tässä tilanteessa kansantalouden tilinpidossa on kuitenkin mitattava välillisesti ns. välillisten rahoituspalvelujen (FISIM) muodossa sellaisten palvelujen arvo, joista välittäjät eivät veloita välittömästi.

Periaatteessa FISIM-tuotos olisi kohdennettava sellaisten palvelujen vastaanottajille ja käyttäjille, joista ei veloiteta välitöntä maksua, ja sitä olisi sen vuoksi käsiteltävä kansantalouden tilinpidossa yritysten välituotekäyttönä, kotitalouksien loppukulutuksena tai vienteinä ulkomaalaisille.

Käytännössä voi kuitenkin olla vaikea löytää menetelmä, jolla FISIM kohdennetaan eri käyttäjille siten, että se on käsitteellisesti tyydyttävää taloudelliselta näkökannalta, ja johon tarvittavat tiedot ovat saatavilla.

Kokeilulaskelmissa FISIMin kohdentaminen käyttäjille perustuu todellisen maksettavan ja saatavan koron sekä "viitteellisen" korkotason väliseen eroon.

Tämä viitteellinen korko edustaa varojen lainaamisen puhtaita kustannuksia - eli maksua, josta riskipreemio on poistettu mahdollisimman suurelta osin ja johon ei sisälly välityspalveluja.

Seuraavassa on kaksi esimerkkiä FISIM-laskelmien havainnollistamiseksi:

-Laina:

-Pääoma 100

-Rahoituksen välittäjän perimä korko 5 %

-Viitteellinen korko 2 %

-FISIM = 100 x (5% - 2%) = 3

-Talletus:

-Pääoma 100

-Rahoituksen välittäjän maksama korko 1,5 %

-Viitteellinen korko 2 %

-FISIM = 100 x (2 % - 1,5 %) = 0,5

Vuoden 1995 EKT:ssa ja jäsenvaltioiden toimittamissa tiedoissa FISIM-tuotosta ei tavanomaisesti kohdenneta käyttäjille, vaan sitä käsitellään nimellisen sektorin välituotekäyttöön sulautuneena ja BKT on siten muuttumaton FISIM-tuotoksen suuruuden suhteen, toisin kuin rahoituksen välittäjien käyttäjiltä välittömästi perimät provisiot ja palkkiot. Provisioina ja palkkioina välittömästi perityn osan merkitys suhteessa FISIMinä välillisesti rahoitettuun osaan vaihtelee kuitenkin maasta toiseen.

FISIMin kohdentamiseen liittyvän ongelman ratkaiseminen johtaisi merkittäviin parannuksiin Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmän (EKT 1995) menetelmissä. Sen ansiosta voitaisiin myös vertailla tarkemmin BKT-tasoja, joihin sisältyisi koko rahoituksen välittäjien toiminnan luoma lisäarvo.

EKT:ssa suoritettavaa FISIMin kohdentamista koskevan 16. helmikuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen tarkoituksena on määrittää menetelmä, jota kaikki jäsenvaltiot käyttävät yhdenmukaistetusti.

3. FISIMin kohdentamisen metodologia

FISIM on laskettava ja kohdennettava käyttäjäsektoreittain ainoastaan rahoituksen välittäjien (jotka kuuluvat sektoreille S.122 Muut rahalaitokset ja S.123 Muut rahoituslaitokset kuin vakuutuslaitokset ja eläkerahastot) myöntämien lainojen ja talletusten osalta. Tämä johtuu siitä, että rahoituksen välittäjät kontrolloivat ainoastaan näiden lainojen ja talletusten korkokantaa.

FISIMiä ei kohdenneta muihin arvopapereihin kuin osakkeisiin, koska ostaessaan tai myydessään arvopapereita avoimilla markkinoilla rahoituksen välittäjät ovat asemassa, jossa ne eivät voi kontrolloida hintoja, joilla ne ostavat tai myyvät, ja siten korkoja, joita ne saavat tai maksavat.

Lainoja ja talletuksia koskevan FISIMin laskeminen olisi tehtävä todellisen maksettavan ja saatavan koron ja "viitteellisen" korkotason välisen eron perusteella.

Neuvoston asetuksen 448/98 liitteessä III määrätään tuotettujen FISIMien laskemiseen ja kohdentamiseen käytettävistä tilastotiedoista. Siinä sanotaan, että "on oltava taulukko jakson keskimääräistä luotto- ja talletuskannoista (käyttäjäsektoreittain jaoteltuna) sekä rahoituspalvelujen välittäjien liikkeelle laskemista muista arvopapereista kuin osakkeista (neljän vuosineljänneksen keskiarvot) ja kertyneistä koroista sen jälkeen kun korkotuet on uudelleen kohdennettu todellisille saajilleen siten kuin vuoden 1995 EKT:ssa on määritelty."

Näiden tilastotietojen pohjalta voidaan tehdä kokeilulaskelmat kuudesta sisäisestä viitekorosta ja yhden ulkoisen viitekoron laskemisen FISIMin tuonnin ja viennin osalta:

Viitekoron laskentamenetelmä

Menetelmä 1 // Kotimaisen pankkienvälisen lainakannan korkosaatava jaettuna kotimaisella pankkienvälisellä lainakannalla

Menetelmä 2 // Kotimaisen pankkienvälisen lainakannan ja rahoituksen välittäjien liikkeeseen laskemien muiden arvopapereiden kuin osakkeiden korkosaatava jaettuna kotimaisella pankkienvälisellä lainakannalla ja rahoituksen välittäjien liikkeeseen laskemilla muilla arvopapereilla kuin osakkeilla

Menetelmä 3 // Menetelmä 1 sovellettuna lyhyen ajan liiketoimiin

Muiden arvopaperien kuin osakkeiden julkistetut korot sovellettuna pitkän ajan liiketoimiin

Menetelmä 4a // Keskimääräisten otto- ja antolainauskorkojen keskiarvo sovellettuna kotimaisiin institutionaalisiin käyttäjäsektoreihin (paitsi keskuspankkeihin)

Menetelmä 4b

// Menetelmien 4a ja 1 keskiarvo

Menetelmä 4c

// Menetelmien 4a ja 2 keskiarvo

Menetelmä vientiä ja tuontia varten // Kotimaisten ja ulkomaisten rahoituksen välittäjien luottojen ja talletusten painotettu pankkienvälinen keskikorko.

Laina- ja talletuskannat ja korot on eriteltävä käyttäjäsektoreittain.

Kansantalouden tilinpidon kotitaloussektori sisältää kotitaloudet sekä kuluttajina että tuottajina, sikäli kun niillä on yhtiöimättömiä yrityksiä.

Jotta voitaisiin tunnistaa FISIMin osa, joka on kohdennettava loppukulutukseen, ja siten arvioida vaikutus BKT:hen, on tarpeen jaotella kotitaloussektorille myönnetty lainakanta ja sen korot erottamalla toisistaan:

-Asuntolainat (välituotekäyttöä, koska omistusasujia pidetään järjestelmässä yrityksen omistajina, jotka tuottavat asumispalveluja omaa loppukulutustaan varten, joten asunnot eivät ole kestäviä kulutustavaroita).

-Lainat kotitalouksille yhtiöimättömän yrityksen omistajina (välituotekäyttöä).

-Muut lainat kotitalouksille (loppukulutusta)

-Yksityishenkilöinä tai yhtiöimättömän yrityksen omistajina olevien kotitalousten talletukset ja niille maksettavat korot on jaoteltava vastaavasti.

4. Tietolähteet

4.1. Sektorien S122 ja S123 kattaminen

Kohdennettavan FISIMin tuottavat muut rahalaitokset (sektori S122, johon ei kuulu keskuspankki) ja muut rahoituslaitokset kuin vakuutuslaitokset ja eläkerahastot (sektori S123).

Sektorin S122 tiedot ovat luotettavampia kuin sektorin S123, mutta viimeksi mainittu on paljon pienempi.

4.2. Laina- ja talletuskantoja ja korkovirtoja koskevat saatavilla olevat tiedot

-Useimmissa tapauksissa laina- ja talletuskantoja koskevat tarvittavat tiedot ovat saatavilla suorista lähteistä eriteltyinä pääasiallisiin kotimaisiin käyttäjäsektoreihin. Aina ei kuitenkaan ole mahdollista tunnistaa kotitalouksia kuluttajiksi, asuntojen omistajiksi tai yhtiöimättömän yrityksen omistajiksi, mikä on olennaisen tärkeää, jotta voitaisiin analysoida FISIMin vaikutus BKT:hen. Kotitalouksille niiden asunnonomistajan ominaisuudessa myönnettyjä lainoja koskevia tietoja ei siis aina ole käytettävissä, samoin kuin kotitalouksien kuluttajana tekemien talletusten osuutta koskevia tietoja.

-Ulkomaalaisten laina- ja talletuskanta tarvitaan FISIMin viennin ja tuonnin laskemiseen. Jäsenvaltioiden on vaikeampi saada FISIMin tuonnin laskemiseen tarvittavia tietoja kuin FISIMin vientiä koskevia tietoja, mikä johtaa tuodun FISIMin vähemmän luotettaviin estimaatteihin.

-Korkovirtojen osalta on saatavilla vähemmän yksityiskohtaista tietoa: useimmissa maissa korkovirtoja koskevat tiedot ovat saatavilla suorista lähteistä, mutta niitä ei ole jaoteltu institutionaalisten sektorien välillä, ja sen vuoksi on tarpeen estimoida kunkin institutionaalisen sektorin korkokanta ja soveltaa sitä tunnettuun laina- ja talletuskantaan, jotta voitaisiin estimoida korkovirrat ja jaotella tiedot.

4.3. Menetelmät 1 ja 2: Varojen ja velkojen vastaavuus

Periaatteessa sektorien S122 ja S123 kotimaisten rahoituksen välittäjien pankkien välisen lainamäärän olisi oltava sama kuin pankkien välisten talletusten määrä. Käytännössä kotimaisten rahoituksen välittäjien hallussa olevien lainojen kokonaismäärä suhteessa muihin kotimaisiin rahoituksen välittäjiin (ja vastaaviin maksettaviin korkoihin) ei vastaa kotimaisten rahoituksen välittäjien hallussa olevia kokonaistalletuksia suhteessa muihin kotimaisiin rahoituksen välittäjiin (ja vastaaviin saataviin korkoihin). Tämä on tärkeä seikka menetelmien 1 ja 2 laskemisessa. On sovittu, että jäsenvaltiot laskevat viitekoron luotettavimmasta lähteestä: lainojen tai talletusten avulla. Jos kumpikaan ei ole luotettavampi kuin toinen, olisi käytettävä molempien painotettua keskiarvoa.

4.4. Menetelmä 3: jaettu lyhyen ajan ja pitkän ajan liiketoimiin

Monet jäsenvaltiot eivät pysty laskemaan sisäistä viitekorkoa menetelmää 3 varten, koska ei ole sopivaa lähdettä, josta saisi tietoja FISIMin tuottajien velkojen maturiteettirakenteesta. Toisin sanoen on joko mahdotonta tai vaikeaa erotella luotettavasti lyhyen ja pitkän ajan lainat ja talletukset. Eräät jäsenvaltiot, jotka ovat tehneet tämän laskelman, ovat selvästi ilmoittaneet, että menetelmän 3 tulokset ovat epäluotettavampia kuin muiden menetelmien tulokset.

5. Pääasialliset tulokset

5.1. Nykymääritelmän mukaisen kohdentamattoman FISIMin ja kohdennetun FISIMin vertailu

Nykymääritelmän mukaisen (käyttäjille kohdentamattoman) kokonais-FISIMin ja kohdennetun FISIM-tuotoksen summan laskemiseen käytettyjen menetelmien tuloksissa on pieniä eroja. Tuloksissa oleva pieni ero - jäsenvaltiossa positiivinen tai negatiivinen - joka johtuu pääasiassa rahoituksen välittäjien muista arvopapereista kuin osakkeista maksamista miinus saamista koroista, koska muut arvopaperit kuin osakkeet sisältyvät kokonais-FISIMin laskentaan, kun taas kohdennetun FISIMin laskeminen rajoittuu lainoihin ja talletuksiin (koska rahoituksen välittäjät kontrolloivat ainoastaan lainojen ja talletusten korkokantoja).

5.2. Keskuspankin tuotos

FISIM-asetuksen mukaan keskuspankin tuotosta ei enää saa sisällyttää muihin rahoituksen välittäjiin, vaan se on laskettava kulujen summana. Jäsenvaltiot ovat kertomuksissaan tämän menetelmän kannalla.

5.3. Negatiivisen FISIMin esiintyminen

Negatiivista FISIMiä voi esiintyä, kun kohdennettu FISIM lasketaan rahoituksen välittäjien korkosaatavien ja viitekorkojen välisen eron perusteella (lainojen osalta) sekä viitekoron ja rahoituksen välittäjien maksamien korkojen välisen eron perusteella (talletusten osalta).

Useimmat jäsenvaltiot eivät halua negatiivista FISIMiä, koska on vaikea esittää arvoltaan negatiivinen palvelu. Muut jäsenvaltiot myöntävät negatiivisen FISIMin mahdollisuuden ja katsovat, että sektorien S122/S123 tulot eivät ole peräisin ainoastaan saatavan/maksettavan koron erotuksesta, vaan myös provisioista ja palkkioista.

Negatiivista FISIMiä esiintyy joskus kohdennettaessa FISIM käyttäjäsektoreille, FISIMin tulokset ovat kuitenkin yleensä positiivisia kaikkia menetelmiä käytettäessä.

Kaikilla sektoreilla saatiin ainoastaan harvoja ja satunnaisia negatiivisia tuloksia. Sektori, jolla negatiivinen FISIM esiintyy useimmiten, on vakuutuslaitosten ja eläkerahastojen sektori (talletusten osalta).

5.4. BKT:hen kohdistuvan vaikutuksen analysointi

5.4.1. Keskimääräinen vaikutus BKT:hen maittain

FISIMin kohdentamisen BKT:hen aiheuttamien keskimääräisten vaikutusten vertailu maittain antaa ainoastaan osittaisen käsityksen rahoituksen välittäjien merkityksestä taloudessa, koska rahoituksen välittäjät perivät myös välittömästi provisioita ja palkkioita, jotka on jo kohdennettu käyttäjäsektoreille ja siten otettu huomioon BKT:n laskemisessa.

Joissakin maissa on kyseessä olevalla kaudella havaittavissa FISIMin vähenemistä, koska rahoituksen välittäjät perivät välittömiä provisioita ja palkkioita yhä suuremmasta osasta tuotostaan.

Kaikkien vuosien ja kaikkien menetelmien keskiarvona laskettuna FISIMin kohdentaminen kasvattaisi BKT:tä noin 1,4 prosentilla (maiden keskiarvo).

Seuraava taulukko osoittaa keskimääräisen vaikutuksen BKT:hen maittain. Arvot ovat eri menetelmien antamia viiden vuoden keskimääriä (neljän vuoden niissä jäsenvaltioissa, jotka eivät ole vielä toimittaneet vuoden 1999 tuloksia). Vaikutuksissa on erotettu toisistaan:

-kotitalouksien loppukulutuksen lisääntyminen (mukaan lukien voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, jos kyseistä sektoria ei voida esittää erikseen), joka vastaa kotimaisten rahoituksen välittäjien tuottamia palveluja

-sektorien julkisyhteisöt ja kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt tuottamien markkinattomien palvelujen loppukulutuksen lisääntyminen (jos viimeksi mainittu sektori esitetään erikseen), joka vastaa kotimaisten rahoituksen välittäjien tuottamia palveluja

-FISIMin vienti miinus FISIMin tuonti markkinatuottajien välituotekäyttöä varten (koska loppukulutusta varten tuotu FISIM on neutraali BKT:n suhteen). FISIMin vientiä ja tuontia ei lasketa ainoastaan rahoituksen välittäjien ja muiden kuin rahoituksen välittäjien välisten lainojen ja talletusten perusteella, vaan myös kotimaisten rahoituksen välittäjien ja ulkomaisten rahoituksen välittäjien pankkien välisten lainojen ja talletusten perusteella, joita käsitellään vientinä tai tuontina tulosten etumerkin perusteella.

>TAULUKON PAIKKA>

Noin 80 prosenttia tästä vaikutuksesta selittyy kotitalouksien loppukulutuksen lisääntymisellä, mikä vastaa FISIMin kohdentamista loppukuluttajina toimivien kotitalouksien lainoihin ja talletuksiin.

5.4.2. Keskimääräinen vaikutus BKT:hen sisäisen viitekoron mukaan

Vaikutus BKT:hen (kaikkien vuosien ja kaikkien jäsenvaltioiden keskiarvo)

>TAULUKON PAIKKA>

Vaikutukset BKT:hen ovat hyvin samankaltaiset käytetystä sisäisestä viitekorosta riippumatta.

Menetelmä 1, joka perustuu pankkien väliseen korkoon, antaa keskimäärin 1,26 prosentin lisäyksen BKT:hen.

Menetelmällä 2, joka sisältää myös arvopaperikorot, on tutkittavana olevina vuosina ollut keskimäärin hieman suurempi vaikutus (1,39 prosenttia BKT:stä).

Menetelmällä 3 on pienempi vaikutus, mutta monet jäsenvaltiot eivät voi käyttää sitä, koska ne eivät voi erotella lainoja ja talletuksia niiden maturiteetin perusteella. Koska menetelmässä lisäksi käytetään kahta viitekorkoa (yksi pitkän ajan liiketoimille, yksi lyhyen ajan liiketoimille), menetelmän heikkous on, että se systemaattisesti eliminoi "kompensoinnin", eli rahoituksen välittäjien käyttämät lyhyen ajan talletukset maturiteetiltaan pitempiaikaisten lainojen rahoittamiseksi.

Menetelmässä 4a mitataan ainoastaan lainojen ja talletusten korkokantojen välistä eroa, joilla kummallakaan ei ole mitään laskettavissa olevaa suhdetta puhtaan koron käsitteeseen (molempiin sisältyy palvelumaksujen osuus, mutta palvelumaksujen osuutta koroista ei tunneta).

Menetelmät 4b ja 4c ovat menetelmän 4a ja menetelmän 1 tai 2 yhdistelmiä.

Metodologiselta kannalta viitekorolla olisi laskettava puhdasta otto- tai antolainaukseen liittyvää rahan hintaa ilman palvelumaksuja tai riskin osuutta. Sen vuoksi menetelmät 1 ja 2 ovat käsitteellisesti parempia kuin menetelmät 4, mutta menetelmät 4 sisällytettiin asetukseen, koska niiden otaksuttiin antavan vakaampia tuloksia.

5.4.3. "Volatiliteetin" indeksi

Tulosten vakauden testaamiseksi kunkin menetelmän tulosten volatiliteetti on laskettu seuraavasti:

FISIMin kohdentamisen volatiliteetti-indeksi, joka perustuu maa- ja menetelmäkohtaisiin tuloksiin

>VIITTAUS KAAVIOON>

Keskimääräinen volatiliteetti maittain (menetelmien 1, 2, 4a, 4b, 4c keskiarvo)

Tämän laskelman tekeminen kullekin jäsenvaltiolle osoittaa eriasteisia volatiliteetteja. Viiden menetelmän keskiarvona (menetelmää 3 ei ole käytetty, koska useat maat eivät voi soveltaa sitä) keskimääräinen volatiliteetti-indeksi on alle 10 prosenttia Ruotsissa, Itävallassa ja Alankomaissa ja 10 ja 16 prosentin välillä Italiassa, Suomessa, Belgiassa, Ranskassa, Tanskassa, Saksassa, Espanjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Eri menetelmien keskimääräinen volatiliteetti (jäsenvaltion keskiarvo)

>TAULUKON PAIKKA>

Kuten oli odotettavissa, menetelmä 4a on volatiliteetiltaan vähäisin. Kahden prosenttiyksikön ero menetelmään 2 ei kuitenkaan ole merkittävä. Kokeilujakson tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että menetelmä 2 on paras, koska se on käsitteellisesti tyydyttävämpi kuin menetelmä 4a. Menetelmä 2 on lisäksi laadullisesti parempi kuin menetelmä 1, koska korkoa sovelletaan liiketoimiin, joiden maturiteetti kattaa laajan ajan, ja siten saadaan vakaampia tuloksia.

Koska FISIMin kohdentamisen vaikutus BKT:hen on keskimäärin 1,4 prosenttia, volatiliteetti-indeksin tulos (12 %) tarkoittaa sitä, että FISIMin kohdentamisen vaikutus BKT:hen eroaa - keskimäärin - 1,4 % x 12% = 0,17 % BKT:stä, mikä on keskimääräinen ero BKT:hen kohdistuneessa vaikutuksessa yhden vuoden ja sitä seuraavan vuoden välillä.

Keskimääräinen volatiliteetti johtuu sekä kannan muutoksista (ilmaistuna prosentteina BKT:stä) että korkomuutoksista.

BKT:hen vaikuttavien laina- ja talletuskantojen (kotitalouksien loppukulutus, kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja julkisyhteisöt, viennit) volatiliteetti-indeksi on 5 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että korkokantojen pysyessä muuttumattomina FISIMin volatiliteetti olisi 5 prosenttia eikä 12 prosenttia. Käänteisesti tämä tarkoittaa sitä, että FISIMin volatiliteetti (12 %) johtuu yhtä paljon kantojen tason muutoksista ja korkojen muutoksista.

Sillä, että viitekorko on joskus joko lähempänä lainojen korkoja tai joskus lähempänä talletusten korkoja, vaikuttaa olevan vähemmän merkitystä, koska menetelmän 4a, jossa kyseinen tilanne vältetään, volatiliteetti ei ole merkittävästi pienempi kuin muiden menetelmien, ja erityisesti menetelmän 2, volatiliteetti.

6. Päätelmät

FISIMin kohdentaminen vaatii lisäparannusten tekemistä tilastolähteisiin, erityisesti jotta voitaisiin suoraan laskea korkovirtoja eriteltyinä institutionaalisten sektorien mukaan, eritellä kotitalouksien talletukset niiden tarkoituksen mukaan (välituotekäyttö tai loppukulutus) ja saada parempia laskelmia FISIMin tuonnista ja viennistä.

Jäsenvaltioiden ilmaisemissa mielipiteissä on tuotu esille kaksi kriteeriä asiaankuuluvan viitekoron tunnistamiseksi. Ensinnäkin viitekoron on oltava melko lähellä "puhtaan koron" käsitettä ja toiseksi sen on annettava luotettavimmat tulokset saatavilla olevien tietojen perusteella. BKT:hen kohdistuvien vaikutusten analysointi asettaa tässä vaiheessa etusijalle menetelmän 2, joka vaikuttaa antavan parhaat tulokset. Menetelmää 2 seuraavat menetelmät 1, 4c, 4b, 4a ja 3.

Eräät jäsenvaltiot ovat käytännön ja joskus myös teoreettisista syistä haluttomia toteuttamaan kaikkia FISIMin kohdistamisen kokeilumenetelmiä, kuten asetuksessa on säädetty. Ne katsovat, että mikään menetelmistä ei todellisuudessa ole luotettavampi taloudellisen toiminnan oikeaksi mittaamismenetelmäksi kuin nykyinen kohdentamatta jättäminen.

Kuten tämän keskivälin kertomuksen tiivistelmässä todettiin, komissio on kokeilujakson tässä vaiheessa sitä mieltä, että FISIMin kohdentaminen on mahdollista, jos tietolähteitä parannetaan edelleen.

Joka tapauksessa on tarpeen tarkistaa joitakin jo saatuja lukuja, täydentää kokeilua useammilla vuosilla, analysoida FISIM kiintein hinnoin ja toimialoittain, ja jatkaa työtä FISIM-erityisryhmässä ja kansantalouden tilinpidon työryhmässä, ennen kuin on mahdollista muodostaa täysin perusteltu mielipide asetuksessa määriteltyjen FISIMin kohdentamismenetelmien luotettavuudesta.