KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE Suomen tietyille määrille siemeniä ja tietyille määrille viljakasvien siemeniä myöntämien tukien tuloksista

SISÄLLYSLUETTELO

1 JOHDANTO

2 Siementuotannon kansallinen tukijärjestelmä

2.1 Nurmikasvien siementen tuet

2.1.1 Puna-apila (Trifolium pratense L.)

2.1.2 Timotei (Phleum pratense L.)

2.1.3 Nurminata (Festuca pratensis huds.)

2.1.4 Koiranheinä (Dactilis glomerata L.)

2.1.5 Englanninraiheinä (Lolium perenne L.)

2.1.6 Päätelmät

2.2 Viljakasvien siementen tuet

3 Asetusehdotus

LIITTEET

1. JOHDANTO

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2358/71 [1], sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1405/1999 [2], 8 artiklan mukaan komission on toimitettava neuvostolle kertomus Suomessa tietyille määrille siemeniä ja tietyille määrille viljakasvien siemeniä myönnettävän tuen tuloksista ja tarvittaessa liitettävä siihen tarpeelliset ehdotukset. Kertomus on toimitettava kolmen vuoden kuluessa Suomen liittymisestä Suomen hyvissä ajoin toimittamien tietojen perusteella.

[1] EYVL L 246, 5.11.1971, s. 1.

[2] EYVL L 164, 30.6.1999, s. 17.

Suomen nurmikasvien siementen alalla myöntämät tuet sallittiin 17 päivänä heinäkuuta 1995 tehdyllä komission päätöksellä 95/282/EY [3]. Kyseisen päätöksen 4 artiklan mukaan Suomen viranomaisten piti toimittaa komissiolle kertomus siementuotannon kansallisista tuista viimeistään 30. huhtikuuta 1996.

[3] EYVL L 173, 25.7.1995, s. 58.

Suomen kansallisista tuista viljakasvien siementen alalla on tehty 2. helmikuuta 1996 komission päätös 96/152/EY [4]. Tukien sallimista piti tarkastella uudelleen viimeistään vuonna 1999, kuten päätöksen 2 artiklassa säädetään.

[4] EYVL L 34, 13.2.1996, s. 48.

Tämä komission kertomus perustuu Suomen viranomaisten 26. lokakuuta 1998 tehdyn päätöksen 95/282/EY 4 artiklan mukaisesti toimittamiin, tosiasiallisesti myönnettyjen tukien määrää ja kunkin tuen kohteena olevan lajin ja lajikkeen viljelyalaa, tuotantoa ja kauppaa koskeviin tietoihin. Suomen maa- ja metsätalousministeriö ja komission yksiköt ovat tutkineet perusteellisesti kyseiset tiedot.

2. Siementuotannon kansallinen tukijärjestelmä

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjalla muutetaan muun muassa asetuksen (ETY) N:o 2358/71 8 artikla. Komissio salli tämän oikeusperustan mukaisesti, että tietyille määrille yksinomaan Suomessa tuotettuja siemeniä voidaan maan erityisten ilmasto-olojen perusteella myöntää kansallista tukea.

Tukea sallittiin myönnettävän puna-apilan (Trifolium pratense L.), timotein (Phleum pratense L.), nurminadan (Festuca pratensis huds.), koiranheinän (Dactilis glomerata L.) ja englanninraiheinän (Lolium perenne L.) tuotannolle komission päätöksellä 95/282/EY ja viljan yhteisen markkinajärjestelyn soveltamisalaan kuuluvien viljakasvien siemenlajikkeiden tuotannolle komission päätöksellä 96/152/EY.

Koska Suomessa on unionin pohjoisimmat maataloustuotantoalat, erityisiin ilmasto-oloihin valittujen lajikkeiden siementen tuotanto on välttämätöntä. Näitä ovat lajikkeet, jotka soveltuvat erittäin lyhyeen kasvukauteen. Kasvukauden kesto on keskimäärin 190-110 päivää ja lämpötila alle 5° C, kun Yhdistyneessä kuningaskunnassa kasvukauden kesto on 300/240 ja Tanskassa 220/210 päivää. Joitakin siemeniä, kuten erityisesti eräiden nurmi- ja viljakasvien viljelyyn Suomessa tarvittavien lajikkeiden siemeniä ei tuoteta muissa maissa.

Siemententuottajien siemenistä saamat hinnat vuosina 1995-1998 olivat Suomessa unionin korkeimpia (liite 1). Tämä johtuu markkinoiden kapeudesta ja siemententuotantotilojen pienuudesta. Hintataso lisää myös halvempien varmentamattomien siementen käyttöä.

Liittymisasiakirjan 151 artiklassa Suomen sallitaan pitää varmentamattomia siemeniä kaupan 31. joulukuuta 1996 poiketen siitä, mitä rehukasvien siementen pitämisestä kaupan annetussa neuvoston direktiivissä 66/401/ETY [5] ja viljakasvien siementen pitämisestä kaupan annetussa neuvoston direktiivissä 66/402/ETY [6] säädetään.

[5] EYVL 125, 11.7.1966, s. 2298.

[6] EYVL 125, 11.7.1966, s. 2309.

2.1. Nurmikasvien siementen tuet

Suomen sallittiin 17. heinäkuuta 1995 tehdyllä komission päätöksellä 95/282/EY myöntää tukia vuodelle 1995 seuraavien enimmäispinta-alojen rajoissa:

-Puna-apila 320 hehtaaria

-Timotei 5 000 hehtaaria

-Nurminata 1 200 hehtaaria

-Koiranheinä 30 hehtaaria

-Englanninraiheinä 60 hehtaaria.

Pinta-alat, joille voidaan myöntää nurmikasvien siementuotannon kansallista tukea, vahvistetaan 7. huhtikuuta 1995 tehdyssä valtioneuvoksen päätöksessä (531/1995). Siinä vahvistetut pinta-alat poikkeavat komission päätöksessä vahvistetuista pinta-aloista. Sitä vastoin nykyään voimassa olevassa, 5. tammikuuta 1996 tehdyssä maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä vahvistetaan samat pinta-alat kuin komission päätöksessä 95/282/EY. Tämän Suomen päätöksen mukaan tuki vahvistetaan vuosittain siten, että tuottajan tulo - tuki mukaan luettuna - vastaa tuottajien keskituloa viitekautena 1989-1993.

Tukea sallittiin myönnettävän Suomen kansallisessa kasvilajikeluettelossa oleville lajikkeille, joita vähäisiä lähialueilla tuotettuja rajoitettuja määriä lukuun ottamatta tuotetaan yksinomaan Suomessa. Lajikeluettelo lajeittain eriteltynä esitetään liitteessä 2.

Suomen maa- ja metsätalousministeriö pyysi, että rajat vahvistettaisiin nurmikasvien viljelypinta-alojen mukaan, koska tällä alalla pinta-alatuotanto vaihtelee huomattavasti. Pyyntöön suostuttiin. Tämä ilmiö johtuu ilmasto-oloista, joiden vuoksi hehtaarituotokset vaihtelevat suuresti vuosittain.

Pinta-ala, jota komission päätös 95/282/EY koskee, vastaa Suomen keskimääräistä tuotantoa vuosina 1989-1993 ja maan arvioitua kotimaista tuotantotarvetta vuonna 1995. Pinta-alatuet vahvistetaan vuosittain tosiasiallisen hehtaarituotannon mukaan, jotta tuottajan tulo - tuki mukaan luettuna - vastaisi tuottajien keskituloa viitekautena 1989-1993.

Suomi on soveltanut komission päätöstä markkinointivuosiin 1995-1999. Vuotta 1999 koskevat luvut eivät ole vielä valmiit. Kansallista tukea saaneet puna-apilan viljelyalat ylittävät vuodesta 1997 alkaen komission vuonna 1995 vahvistamat rajat (2.1.1 kohta). Sama on nurminadan ja englanninraiheinän tilanne vuonna 1998. Kyseisten lajien kansallisten tukien määrää on vähennetty suhteessa ylityksiin.

Kyseistä päätöstä on sovellettu vuoden 1998 jälkeen, koska Suomen viranomaiset ovat sekoittaneet toisiinsa vuoden 1995 osalta voimassa olleen, nurmikasvien siemeniä koskevan komission päätöksen 95/282/EY ja viljakasvien siemeniä koskevan komission päätöksen 96/152/EY. Jälkimmäisen päätöksen mukaan viljakasvien siementen tuottajille myönnettävä tukea ei ole rajoitettu tiettyihin markkinointivuosiin, ja tukien sallimista sen mukaan piti tarkastella uudelleen viimeistään vuonna 1999 (2.2 kohta).

2.1.1 Puna-apila (Trifolium pratense L.)

Pinta-alat ja tuotanto, jolle maksettiin kansallista tukea, sekä myönnetyt tukimäärät ovat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

Tuotettujen siementen määrä pysyi tasaisena vuosina 1995-1997, mutta laski huomattavasti vuonna 1998. Pinta-alat sitä vastoin lisääntyivät merkittävästi. Pinta-alat ovat vuodesta 1997 lähtien vähitellen kaksinkertaistuneet komission vuonna 1995 vahvistamista 320 hehtaarista. Tämä johtuu lisääntyneestä luonnonmukaisesta tuotannosta, joka oli Suomessa 30 000 hehtaaria vuonna 1995 ja 100 000 hehtaaria vuonna 1998.

Siementuotannon määrä oli 310 kg/ha vuonna 1995, 178 kg/ha vuonna 1996 ja vuonna 102 kg/ha vuonna 1997. Käyttömäärät olivat samana ajanjaksona 349 tonnia ja tuotanto 160 tonnia. Tuontimäärät vuosina 1995-1998 olivat 165 tonnia (ks. liite 3). Vientiä ei tapahtunut. Varastot olivat 103 tonnia vuonna 1995 ja 79 tonnia vuonna 1998 eli ne vähenivät kyseisenä ajanjaksona 24 tonnilla.

Tuonnin kehitys (38 tonnia vuonna 1995, 37 tonnia vuonna 1996 ja 45 tonnia vuosina 1997 ja 1998) ja viennittömyys osoittavat, että kansallisten tukien soveltaminen tähän lajiin ei ole vaikuttanut haitallisesti unionin markkinoihin. Lisäksi tuonnin lisääntyminen noin 20 prosentilla vuonna 1997 ei jatkunut vuonna 1998, vaikka käyttö lisääntyi vuoden 1996 49 tonnista 80 tonniin vuonna 1997 ja 130 tonniin vuonna 1998. Tästä voidaan päätellä, että Suomen ilmastoon soveltuvien lajikkeiden maailmanmarkkinoilla saatavilla olevilla määrillä ei pystytä seuraamaan kysynnän kasvua Suomessa.

Maa- ja metsätalousministeriö pyysi 6. marraskuuta 1997 päivätyllä kirjeellä komissiota lisäämään 300 hehtaarilla enimmäispinta-aloja, joille voidaan myöntää kansallista tukea. Ministeriö korosti, että eräät tämän lajin lajikkeet ovat lähes ainoita lajikkeita, jotka pystyvät sitomaan typpeä maaperään ja kestävät mainiosti Suomen talven kylmyyttä, minkä vuoksi ne ovat erittäin kysyttyjä sekä luonnonmukaiseen maanviljelykseen että viljelykiertoon.

2.1.2 Timotei (Phleum pratense L.)

Pinta-alat ja tuotanto, jolle maksettiin kansallista tukea, sekä myönnetyt tukimäärät ovat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

Tuotettujen siementen määrä on vaihdellut vuosittain. Vuonna 1996 se lisääntyi 30 prosentilla edellisvuodesta ja vastaavasti laski noin 30 prosentilla vuosina 1997 ja 1998 suhteessa vuoteen 1995. Pinta-alat lisääntyivät vähitellen vuoteen 1997 asti ja olivat lähes komission vuodelle 1995 vahvistamat 5 000 hehtaaria.

Siementuotannon määrä oli 471 kg/ha vuonna 1995, 467 kg/ha vuonna 1996, 253 kg/ha vuonna 1997 ja 264 kg/ha vuonna 1997. Käyttömäärät olivat samana ajanjaksona 6 790 tonnia ja tuotanto 6 319 tonnia. Tuonnin kokonaismäärä oli 152 tonnia (0 tonnia vuonna 1995, 111 tonnia vuonna 1996, 1 tonni vuonna 1997 ja 40 tonnia vuonna 1998). Siitä 1 tonni tuotiin EU:sta. Vientiä ei tapahtunut. Varastot olivat 795 tonnia vuonna 1995 ja 404 tonnia vuonna 1998 eli ne vähenivät kyseisenä ajanjaksona 319 tonnilla.

2.1.3 Nurminata (Festuca pratensis huds.)

Pinta-alat ja tuotanto, jolle maksettiin kansallista tukea, sekä myönnetyt tukimäärät ovat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

Vuoteen 1997 saakka pinta-alat olivat noin 1 000 hehtaaria. Ainoastaan vuonna 1998 ne ylittivät komission vuodelle 1995 vahvistaman 1 200 hehtaarin rajan. Tuotettujen siementen määrä on vaihdellut, mutta se on kuitenkin aina ollut pienempi kuin vuonna 1995. Tämä johtuu vuosien 1996-1998 vähäisestä hehtaarituotannosta.

Käyttömäärät olivat samana ajanjaksona 1 503 tonnia ja tuotanto 1 359 tonnia. Tuontimäärät vuosina 1995 ja 1998 olivat 537 tonnia, joista 536 EU:sta. Vientiä ei tapahtunut. Varastot olivat 82 tonnia vuonna 1995 ja 475 tonnia vuonna 1998 eli ne lisääntyivät kyseisenä ajanjaksona 393 tonnilla.

2.1.4 Koiranheinä (Dactilis glomerata L.)

Pinta-alat ja tuotanto, jolle maksettiin kansallista tukea, sekä myönnetyt tukimäärät ovat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

Tämän lajikkeen hehtaarituotos vaihtelee huomattavasti vuosittain ilmasto-olojen mukaan. Niinpä tuotettu määrä vaihtelee vuosittain, eikä vuonna 1997 tuotantoa ollut lainkaan kasvukauden ankaruuden vuoksi. Pinta-alat pienenivät vähitellen vuoteen 1997 saakka ja olivat koko ajan komission päätöksessä vahvistetun 30 hehtaarin rajan alapuolella.

Siementuotannon määrä oli 172 kg/ha vuonna 1998, 67 kg/ha vuonna 1996 ja vuonna 1 250 kg/ha vuonna 1998. Käyttömäärät olivat samana ajanjaksona 154 tonnia ja tuotanto 21 tonnia. Tuontimäärät vuosina 1995 ja 1998 olivat 100 tonnia, joista 94 EU:sta. Varastot olivat 118 tonnia vuonna 1995 ja 85 tonnia vuonna 1998 eli ne vähenivät kyseisenä ajanjaksona 33 tonnilla.

2.1.5 Englanninraiheinä (Lolium perenne L.)

Pinta-alat ja tuotanto, jolle maksettiin kansallista tukea, sekä myönnetyt tukimäärät ovat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

Siementuotannon määrä oli 1 153 kg/ha vuonna 1995, 878 kg/ha vuonna 1996, 465 kg vuonna 1997 ja 250 kg/ha vuonna 1998. Huomattava vuosittainen vaihtelu johtuu ilmastosta. Pinta-alat lisääntyivät vähitellen vuosina 1997 ja 1998 ja ylittivät vuonna 1998 komission päätöksessä vahvistetun 60 hehtaarin rajan. Sitä vastoin tuotettu määrä on vähentynyt vuodesta 1995 alkaen.

Käyttömäärät olivat vuosina 1995-1998 360 tonnia ja tuotanto 119 tonnia. Samana ajankohtana tuotiin 218 tonnia, joista 190 tonnia EU:sta. Vientiä ei tapahtunut. Varastot olivat 647 tonnia vuonna 1995 ja 614 tonnia vuonna 1998 eli ne vähenivät kyseisenä ajanjaksona 23 tonnilla.

2.1.6 Päätelmät

Pinta-alatuki, jonka vuosittainen määrä vahvistetaan siten, että tuottajan tulo - tuki mukaan luettuna - vastaa tuottajien keskituloa viitekautena 1989-1993, on osoittautunut tehokkaaksi, ja sillä voidaan taata alan vakaus. Pinta-alatuki on taannut tuottajan tulon vähimmäistason jopa vaikeissa ilmasto-olosuhteissa, joissa hehtaarituotanto vaihtelee suuresti vuosittain.

Ottaen huomioon tukien soveltamisesta vuosina 1995-1998 Suomessa saadut tulokset ja sen, että tuet eivät ole vaikuttaneet jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, komissio katsoo, että pinta-alatukijärjestelmän voimassaolosta olisi säädettävä vuoteen 2006.

2.2 Viljakasvien siementen tuet

Suomen sallittiin 2. helmikuuta 1996 tehdyllä komission päätöksellä 96/152/EY myöntää viljakasvien varmennettujen siementen alalla vuosittain 100 000 tonnin enimmäismäärän rajoissa tukea, joka ei ylitä 15:tä Suomen markkaa 100 kilogrammaa kohden. Kyseinen määrä vastaa puolta Suomen vuotuisesta tarpeesta. Tuen määrää laskettaessa otettiin huomioon yhteisön menetelmään perustuvat viljakasvien siementen tuotannon lisäkustannukset. Komission päätöksen mukaan tuen sallimista piti tarkastella uudelleen viimeistään vuonna 1999. Komission päätöksen säännökset vahvistettiin 11. huhtikuuta 1996 tehdyssä valtioneuvoston päätöksessä (253/1996).

Kuten nurmikasvien siementen osalta, viljakasvien siementen tuet sallittiin Suomessa tuotetuille, kansallisessa kasvilajikeluettelossa oleville lajikkeille, lukuun ottamatta lähialueilla tuotettuja rajoitettuja määriä. Lajikeluettelo lajeittain eriteltynä esitetään liitteessä 4.

Suomi sovelsi komission päätöstä markkinointivuosiin 1995-1999. Koska Suomen viranomaiset eivät ole vielä saaneet valmiiksi vuosien 1998 ja 1999 tietoja, tämä kertomus ei kata kyseistä ajanjaksoa.

Siementen tuotanto lisääntyi noin 14 prosenttia vuodesta 1995 vuoteen 1997. Tuotanto oli kuitenkin vain 58 prosenttia komission vahvistamasta enimmäismäärästä (liite 5). Vientiä ei tapahtunut lukuun ottamatta pientä komission suostumuksella vietyä määrää.

Tuonti oli hyvin vähäistä: tuotiin joitakin ruotsalaisia ja norjalaisia perussiemenlajikkeita ja viime vuosina joitakin siemenlajikkeita Keski-Euroopasta. Varmennettujen siementen käyttöosuus siementen kokonaiskäytöstä vaihteli vuosina 1995-1997 18 prosentista 22 prosenttiin (liite 6).

Jos viljakasvien siementen tuotannolle myönnettävien kansallisten tukien järjestelmää on välttämätöntä jatkaa vuodesta 2000, Suomen on jätettävä viljan yhteiseen markkinajärjestelyyn liittyvä asianmukaisesti perusteltu hakemus.

3 Asetusehdotus

Kertomuksen tietojen perusteella esitetään samanaikaisesti ehdotus neuvoston asetukseksi.

LIITE 1 Tuottajille vuosina 1995-1998 maksetut hinnat

>TAULUKON PAIKKA>

Lähde: jäsenvaltioiden tiedonannot.

LIITE 2 Luettelo nurmikasvien siemenistä, joille on myönnetty kansallista tukea vuosina 1995-1998

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE 3 Puna-apilan tuonti

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE 4 Luettelo viljakasvien siemenistä, joille on myönnetty kansallista tukea vuosina 1995-1997

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE 5 Viljakasvien siementen tuotanto (tonnia)

>TAULUKON PAIKKA>

Viljakasvien varmennettujen siementen tuotanto (ha)

>TAULUKON PAIKKA>

Kansallinen tuki viljakasvien siementen alalla (FIM)

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE 6 Viljakasvien siementen käyttö vuosina 1994-1997

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>