Neuvoston 10 päivänä lokakuuta 2000 vahvistama

yhteinen kanta (EY) N:o 49/2000

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/.../EY antamiseksi vakuutusyritysten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta

(2000/C 344/02)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 47 artiklan 2 kohdan ja 55 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen(1),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 24 päivänä heinäkuuta 1973 annetussa ensimmäisessä neuvoston direktiivissä 73/239/ETY(4), sellaisena kuin se on lisättynä direktiivillä 92/49/ETY(5), ja henkivakuutuksen ensivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 5 päivänä maaliskuuta 1979 annetussa ensimmäisessä neuvoston direktiivissä 79/267/ETY(6), sellaisena kuin se on lisättynä direktiivillä 92/96/ETY(7), edellytetään, että vakuutusyrityksillä on yksi ainoa, kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen myöntämä toimilupa. Yhdellä toimiluvalla mahdollistetaan se, että vakuutusyritys voi harjoittaa toimintaansa yhteisössä sijoittautumalla tai tarjoamalla vapaasti palveluja ilman vastaanottavan jäsenvaltion myöntämää muuta toimilupaa sekä ainoastaan kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten valvoessa sen toiminnan vakautta.

(2) Vakuutusdirektiiveissä, joissa säädetään yhdestä ainoasta yhteisön laajuisesta vakuutusyrityksen toimiluvasta, ei ole yhteensovittamista koskevia määräyksiä likvidaatiomenettelyn varalta. Vakuutusyritykset sekä muut rahoituslaitokset on nimenomaisesti jätetty maksukyvyttömyysmenettelyistä 29 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000(8) soveltamisalan ulkopuolelle. Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja velkojien suojan vuoksi yhteisön tasolla on laadittava yhteensovitetut säännöt vakuutusyritysten likvidaatiomenettelyä varten.

(3) Olisi myös laadittava yhteensovittamissäännöt sen varmistamiseksi, että yhden jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toteuttamat tervehdyttämistoimenpiteet vakuutusyrityksen taloudellisen terveyden säilyttämiseksi ja palauttamiseksi ennalleen sekä likvidaatiomenettelyn estämiseksi mahdollisimman suuressa määrin vaikuttavat täysimääräisesti yhteisössä. Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat tervehdyttämistoimenpiteet vaikuttavat muiden osapuolien kuin vakuutusyrityksen itsensä olemassa oleviin oikeuksiin. Direktiivin 73/239/ETY 20 artiklassa ja direktiivin 79/267/ETY 24 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan, edellyttäen että ne ovat tervehdyttämistoimenpiteiden määritelmässä olevien ehtojen mukaiset.

(4) Tätä direktiiviä sovelletaan yhteisönlaajuisesti, jolloin se koskee direktiiveissä 73/239/ETY ja 79/267/ETY määriteltyjä vakuutusyrityksiä, joiden pääkonttori on yhteisössä, ja niiden vakuutusyritysten yhteisössä olevia sivuliikkeitä, joiden pääkonttori on kolmansissa maissa, ja yhteisössä asuvia velkojia. Tällä direktiivillä ei pitäisi säännellä tervehdyttämistoimenpiteiden ja likvidaatiomenettelyn vaikutuksia kolmansiin maihin.

(5) Tämän direktiivin olisi koskettava likvidaatiomenettelyjä riippumatta siitä, perustuvatko ne maksukyvyttömyyteen ja ovatko ne vapaaehtoisia vai pakollisia. Tätä direktiiviä olisi sovellettava 9 artiklan mukaisesti kotijäsenvaltion lainsäädännössä määriteltyihin kaikkia velkojia koskeviin menettelyihin, joihin liittyy vakuutusyrityksen omaisuuden rahaksi muuttaminen sekä omaisuuden tuoton jakaminen. Niiden maksukyvyttömyyteen perustumattomien likvidaatiomenettelyjen, joihin vakuutussaatavien maksun osalta liittyy 10 artiklan mukainen etuoikeusjärjestys, olisi sisällyttävä myös tämän direktiivin soveltamisalaan. Työsopimuksesta tai -suhteesta johtuvat vakuutusyrityksen työntekijöiden saatavat olisi voitava siirtää kansalliseen palkkatakuujärjestelmään. Tällaisia siirrettyjä saatavia olisi kohdeltava kotijäsenvaltion lainsäädännössä (lex concursus) määritellyllä tavalla tämän direktiivin periaatteiden mukaisesti. Tämän direktiivin säännöksiä olisi sovellettava kaikkiin eri likvidaatiomenettelytapauksiin tarvittavassa laajuudessa.

(6) Tervehdyttämistoimenpiteiden toteuttaminen ei estä likvidaatiomenettelyn aloittamista. Likvidaatiomenettely voidaan aloittaa ilman tervehdyttämistoimenpiteitä tai sen jälkeen kun tervehdyttämistoimenpiteitä on toteutettu ja likvidaatiomenettely voidaan päättää akordiin tai muuhun vastaavaan toimenpiteeseen, mukaan luettuna tervehdyttämistoimenpiteet.

(7) Sivuliikkeen määritelmässä olisi otettava nykyisten maksukyvyttömyyttä koskevien periaatteiden mukaisesti huomioon vakuutusyrityksen yksi ainoa oikeushenkilöys. Kotijäsenvaltion lainsäädännössä olisi määriteltävä, miten riippumattomien henkilöiden, joilla on pysyvä valtuutus toimia vakuutusyrityksen asiamiehenä, varoja ja vastuita kohdeltaisiin vakuutusyrityksen likvidaation yhteydessä.

(8) Olisi tehtävä ero tervehdyttämistoimenpiteiden ja likvidaatiomenettelyjen osalta toimivaltaisten viranomaisten ja vakuutusyritysten valvontaviranomaisten välillä. Toimivaltaiset viranomaiset voivat olla hallinnollisia tai oikeusviranomaisia jäsenvaltion lainsäädännöstä riippuen. Tällä direktiivillä ei yritetä yhdenmukaistaa tällaisten viranomaisten välistä toimivallan jakoa koskevaa kansallista lainsäädäntöä.

(9) Tällä direktiivillä ei yritetä yhdenmukaistaa tervehdyttämistoimenpiteitä ja likvidaatiomenettelyjä koskevaa kansallista lainsäädäntöä vaan yritetään varmistaa jäsenvaltioiden vakuutusyrityksiä koskevien tervehdyttämistoimenpiteiden ja likvidaatiolainsäädännön vastavuoroinen tunnustaminen sekä tarvittava yhteistyö. Tällainen vastavuoroinen tunnustaminen pannaan täytäntöön tällä direktiivillä yhtenäisyyden, yleispätevyyden, yhteensovittamisen, julkisuuden, tasapuolisen kohtelun ja vakuutusvelkojien suojan periaatteiden myötä.

(10) Ainoastaan kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi oltava toimivaltaisia päättämään vakuutusyritystä koskevasta likvidaatiomenettelystä (yhtenäisyyden periaate). Menettelyn olisi vaikutettava koko yhteisössä ja se olisi tunnustettava kaikissa jäsenvaltioissa. Vakuutusyrityksen kaikki varat ja vastuut olisi pääsääntöisesti otettava huomioon likvidaatiomenettelyssä (yleispätevyyden periaate).

(11) Vakuutusyritystä koskevaan likvidaatiopäätökseen, itse likvidaatiomenettelyyn ja sen vaikutuksiin asianomaisiin henkilöihin ja oikeussuhteisiin sekä sisällön että menettelytapojen osalta sovelletaan kotijäsenvaltion lainsäädäntöä, jollei tässä direktiivissä toisin säädetä. Kaikkiin likvidaatiomenettelyn aloittamista, toteuttamista ja päättämistä koskeviin edellytyksiin olisi sovellettava sen vuoksi kotijäsenvaltion lainsäädäntöä. Tässä direktiivissä olisi sen soveltamisen helpottamiseksi oltava esimerkinomainen luettelo niistä osa-alueista, joihin erityisesti sovelletaan kotijäsenvaltion lainsäädännön soveltamista koskevaa yleissääntöä.

(12) Kotijäsenvaltion ja kaikkien muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille olisi viipymättä ilmoitettava likvidaatiomenettelyn aloittamisesta (yhteensovittamisen periaate).

(13) On erittäin tärkeää, että likvidaatiomenettelyssä suojataan vakuutettuja, vakuutuksenottajia, edunsaajia sekä kaikkia vahingon kärsineitä, joilla on vakuutustoimintaan perustuvaa saatavaa koskeva suora kanneoikeus vakuutusyritykseen nähden. Tällaisen suojan piiriin ei pitäisi sisältyä saatavia, jotka eivät johdu vakuutussopimusten tai vakuutustoiminnan tuomista velvoitteista vaan siviilioikeudellisesta korvausvelvollisuudesta, jonka asiamies aiheuttaa neuvotteluissa, joista hän ei ole vakuutussopimukseen tai -toimintaan sovellettavan lain mukaisesti tällaisen vakuutussopimuksen tai -toiminnan nojalla itse vastuussa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava erityiskohtelu vakuutusvelkojia varten jommallakummalla tässä direktiivissä säädetyistä valinnaisista menetelmistä. Jäsenvaltiot voivat valita, ovatko vakuutussaatavat ehdottoman etuoikeutettuja kaikkiin muihin saataviin nähden vakuutusteknisestä vastuuvelasta vastaavien varojen osalta vai onko vakuutussaatavilla ainoastaan palkka-, sosiaaliturva- ja verosaatavien sekä esineoikeuksiin perustuvien saatavien jälkeen erityinen etuoikeus kaikkiin vakuutusyrityksen varoihin. Kumpikaan tässä direktiivissä säädetyistä menetelmistä ei estä jäsenvaltiota laatimasta maksunsaantijärjestystä eri vakuutussaatavaluokkien välille.

(14) Tällä direktiivillä olisi pyrittävä varmistamaan asianmukainen tasapaino vakuutusvelkojien ja jäsenvaltion lainsäädännöllä suojattujen muiden etuoikeutettujen velkojien suojan välille eikä yhdenmukaistamaan jäsenvaltioiden olemassa olevia, etuoikeutettuja velkojia koskevia eri järjestelmiä.

(15) Vakuutussaatavien kohtelua koskevia kahta valinnaista menetelmää pidetään olennaisesti samanarvoisina. Ensimmäisessä menetelmässä varmistetaan vakuutussaatavien kohdistaminen vakuutusteknisestä vastuuvelasta vastaaviin varoihin; toisessa menetelmässä varmistetaan vakuutussaataville sellainen asema velkojien maksunsaantijärjestyksessä, joka kohdistuu vakuutusteknisestä vastuuvelasta vastaavien varojen lisäksi kaikkiin vakuutusyrityksen varoihin.

(16) Niiden jäsenvaltioiden, jotka suojatakseen vakuutusvelkojia valitsevat menetelmän, jolla vakuutussaataville annetaan ehdoton etusija vakuutusteknisestä vastuuvelasta vastaavien varojen osalta, olisi vaadittava, että niiden vakuutusyritykset perustavat ja pitävät ajan tasalla erityisen rekisterin tällaisista varoista. Tällainen rekisteri on hyödyllinen väline kyseisistä saatavista vastaavien varojen määrittämiseksi.

(17) Vakuutussaatavien kohtelua koskevien molempien järjestelmien välisen tasapuolisuuden lisäämiseksi tässä direktiivissä olisi velvoitettava ne jäsenvaltiot, jotka soveltavat 10 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä menetelmää, vaatimaan, että kaikki vakuutusyritykset vastaavat kaiken aikaa ja riippumatta mahdollisesta likvidaatiosta niistä saatavista, jotka kyseisen menetelmän mukaan mahdollisesti ovat etuoikeutettuja vakuutussaataviin nähden ja jotka on merkitty vakuutusyrityksen tileihin, varoilla, jotka voimassa olevien vakuutusdirektiivien mukaan voivat vastata vakuutusteknisestä vastuuvelasta.

(18) Kotijäsenvaltion olisi voitava säätää, että jos vakuutusvelkojien oikeudet ovat siirtyneet kyseisessä kotijäsenvaltiossa perustetulle takuujärjestelmälle, tämän järjestelmän saataviin ei sovellettaisi tämän direktiivin mukaista vakuutussaatavien kohtelua.

(19) Likvidaatiomenettelyn aloittamisen olisi johdettava vakuutusyritykselle myönnetyn liiketoiminnan harjoittamista koskevan toimiluvan peruuttamiseen, ellei toimilupaa ole jo aikaisemmin peruutettu.

(20) Likvidaatiomenettelyn aloittamista koskeva päätös, jolla yleispätevyyden periaatteen mukaisesti saattaa olla koko yhteisön laajuisia vaikutuksia, olisi asianmukaisesti julkistettava yhteisössä. Tällainen päätös olisi asianosaisten suojelemiseksi julkaistava kotijäsenvaltion menettelyjen mukaisesti ja Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä sekä lisäksi muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten päättämällä mahdollisella muulla tavalla niiden alueilla. Päätöksen julkaisemisen lisäksi yhteisössä asuville tunnetuille velkojille olisi henkilökohtaisesti ilmoitettava päätöksestä. Tällaisen ilmoituksen olisi sisällettävä vähintään tässä direktiivissä säädetyt seikat. Selvittäjien olisi myös säännöllisesti annettava velkojille tietoja likvidaatiomenettelyn edistymisestä.

(21) Velkojilla olisi oltava oikeus ilmoittaa saatavia tai tehdä kirjallisia huomautuksia likvidaatiomenettelyn yhteydessä. Niiden velkojien saatavia, joiden asuinpaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossa, olisi kohdeltava samalla tavalla kuin vastaavia saatavia kotijäsenvaltiossa syrjimättä kansalaisuuden tai asuinpaikan perusteella (tasapuolisen kohtelun periaate).

(22) Tässä direktiivissä olisi jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiin tervehdyttämistoimenpiteisiin sovellettava tarvittavin muutoksin vastaavia periaatteita kuin likvidaatiomenettelyjen osalta on säädetty. Tällaisten tervehdyttämistoimenpiteiden julkistamisen olisi rajoituttava tapaukseen, jossa muut osapuolet kuin itse vakuutusyritys voivat hakea muutosta kotijäsenvaltiossa. Kun tervehdyttämistoimenpiteet vaikuttavat yksinomaan vakuutusyrityksen osakkeenomistajien, jäsenten tai työntekijöiden oikeuksiin niiden siinä ominaisuudessa, toimivaltaisten viranomaisten olisi määriteltävä asiaan kuuluvan lainsäädännön mukaisesti, miten ilmoitetaan osapuolille, joihin tervehdyttämistoimenpiteet vaikuttavat.

(23) Tässä direktiivissä säädetään yhteensovitetuista säännöistä vakuutusyritysten tervehdyttämistoimenpiteisiin ja likvidaatiomenettelyihin sovellettavan lainsäädännön määrittämiseksi. Tässä direktiivissä ei pyritä luomaan kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä, joilla määritetään sopimuksiin ja muihin oikeussuhteisiin sovellettava lainsäädäntö. Tässä direktiivissä ei erityisesti pyritä määräämään sopimuksen olemassaoloon, osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin eikä velkojen arviointiin sovellettavista säännöistä.

(24) Tämän direktiivin yleissäännöstä, jonka mukaan tervehdyttämistoimenpiteisiin ja likvidaatiomenettelyihin sovelletaan kotijäsenvaltion lainsäädäntöä, olisi oltava sarja poikkeuksia perustellun luottamuksen ja joidenkin liiketoimien varmuuden suojaamiseksi muissa jäsenvaltioissa kuin kotijäsenvaltioissa. Tällaisten poikkeusten olisi koskettava tervehdyttämistoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyn vaikutuksia tiettyihin sopimuksiin ja oikeuksiin, sivullisten esineoikeuksiin, omistuksenpidätykseen, kuittaukseen, säänneltyihin markkinoihin, velkojia vahingoittaviin toimiin, sivullisiin ostajiin ja vireillä oleviin oikeudenkäynteihin.

(25) Tervehdyttämistoimenpiteiden ja likvidaatiomenettelyn vaikutuksia tiettyihin sopimuksiin ja oikeuksiin koskevan 19 artiklassa säädetyn poikkeuksen olisi rajoituttava 19 artiklassa määritettyihin vaikutuksiin, eikä siihen olisi sisällyttävä mitään muita tervehdyttämistoimenpiteisiin ja likvidaatiomenettelyyn liittyviä kysymyksiä, kuten saatavien ilmoittaminen, todentaminen, hyväksyminen ja maksunsaantijärjestykseen asettaminen tällaisten sopimusten ja oikeuksien osalta, joihin olisi sovellettava kotijäsenvaltion lainsäädäntöä.

(26) Tervehdyttämistoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyn vaikutusten vireillä olevaan oikeudenkäyntiin olisi määräydyttävä sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa menettelyn alaista vakuutusyrityksen omaisuutta tai oikeutta koskeva oikeudenkäynti on vireillä, poikkeuksena kotijäsenvaltion lainsäädännön soveltamisen periaatteesta. Tällaisten toimenpiteiden ja menettelyjen vaikutusten näistä oikeudenkäynneistä johtuviin yksittäisiin täytäntöönpanotoimiin olisi määräydyttävä direktiivin yleissäännön mukaisesti kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

(27) Kaikkia tässä direktiivissä säädetyissä tietojenantomenettelyissä tietoja vastaanottavia tai antavia henkilöitä olisi koskettava salassapitovelvollisuus samalla tavoin kuin direktiivin 92/49/ETY 16 artiklassa ja direktiivin 92/96/ETY 15 artiklassa säädetään, lukuun ottamatta oikeusviranomaisia, joihin sovelletaan erityisiä kansallisia säännöksiä.

(28) Sovellettaessa tätä direktiiviä tervehdyttämistoimenpiteisiin ja likvidaatiomenettelyihin, jotka koskevat yhteisössä sijaitsevia sellaisen vakuutusyrityksen sivuliikkeitä, jonka pääkonttori on yhteisön ulkopuolella, tarkoitetaan kotijäsenvaltiolla jäsenvaltiota, jossa sivuliike sijaitsee ja valvontaviranomaisilla ja toimivaltaisilla viranomaisilla kyseisen jäsenvaltion viranomaisia.

(29) Tapauksissa, joissa sellaisella vakuutusyrityksellä, jonka pääkonttori sijaitsee yhteisön ulkopuolella, on sivuliikkeitä useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, kutakin sivuliikettä olisi kohdeltava itsenäisesti tämän direktiivin soveltamisen osalta. Näissä tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten ja valvontaviranomaisten sekä hallinnonhoitajien ja selvittäjien olisi pyrittävä sovittamaan toimintansa yhteen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I OSASTO

SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Soveltamisala

1. Tätä direktiiviä sovelletaan vakuutusyrityksiä koskeviin tervehdyttämistoimenpiteisiin ja likvidaatiomenettelyihin.

2. Tätä direktiiviä sovelletaan myös 30 artiklassa säädetyssä laajuudessa tervehdyttämistoimenpiteisiin ja likvidaatiomenettelyihin, jotka koskevat yhteisössä sijaitsevia sellaisten vakuutusyritysten sivuliikkeitä, joiden pääkonttori on yhteisön ulkopuolella.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) 'vakuutusyrityksellä' yritystä, joka on saanut virallisen toimiluvan direktiivin 73/239/ETY 6 artiklan tai direktiivin 79/267/ETY 6 artiklan nojalla;

b) 'sivuliikkeellä' vakuutustoimintaa harjoittavan vakuutusyrityksen pysyvää läsnäoloa muun jäsenvaltion kuin kotijäsenvaltion alueella;

c) 'tervehdyttämistoimenpiteillä' toimenpiteitä, joihin liittyy hallinnollisten elinten tai oikeusviranomaisten mikä tahansa toimenpide ja joilla on tarkoitus säilyttää tai palauttaa ennalleen vakuutusyrityksen taloudellinen tilanne ja jotka vaikuttavat muiden osapuolien kuin vakuutusyrityksen itsensä olemassa oleviin oikeuksiin, mukaan lukien toimenpiteitä, joihin voi liittyä maksujen keskeyttäminen, täytäntöönpanotoimenpiteiden keskeyttäminen tai saatavien alentaminen, mutta ei rajoittuen niihin;

d) 'likvidaatiomenettelyllä' kaikkia velkojia koskevaa menettelyä, johon liittyy vakuutusyrityksen omaisuuden rahaksi muuttaminen ja tuoton jakaminen velkojien, osakkeenomistajien tai jäsenten kesken tarkoituksenmukaisella tavalla, mihin välttämättä liittyy jäsenvaltion hallinnollisten tai oikeusviranomaisten mikä tahansa väliintulo, mukaan lukien kaikkia velkojia koskeva menettely, joka päätetään akordiin tai muuhun vastaavaan toimenpiteeseen, riippumatta siitä, perustuuko menettely maksukyvyttömyyteen vai ei tai onko se vapaaehtoinen vai pakollinen;

e) 'kotijäsenvaltiolla' jäsenvaltiota, jossa vakuutusyritys on saanut toimiluvan direktiivin 73/239/ETY 6 artiklan tai direktiivin 79/267/ETY 6 artiklan mukaisesti;

f) 'vastaanottavalla jäsenvaltiolla' muuta jäsenvaltiota kuin kotijäsenvaltiota, jossa vakuutusyrityksellä on sivuliike;

g) 'toimivaltaisilla viranomaisilla' jäsenvaltioiden hallinnollisia tai oikeusviranomaisia, jotka ovat toimivaltaisia tervehdyttämistoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyjen osalta;

h) 'valvontaviranomaisilla' direktiivin 92/49/ETY 1 artiklan k kohdassa ja direktiivin 92/96/ETY 1 artiklan l kohdassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia;

i) 'hallinnonhoitajalla' toimivaltaisten viranomaisten nimeämää henkilöä tai elintä, jonka tehtävänä on huolehtia tervehdyttämistoimenpiteistä;

j) 'selvittäjällä' toimivaltaisten viranomaisten tai vakuutusyrityksen hallintoelinten, tilanteen mukaan, nimeämää henkilöä tai elintä, jonka tehtävänä on huolehtia likvidaatiomenettelystä;

k) 'vakuutussaatavalla' kaikkia niitä määriä, jotka vakuutusyritys on velkaa vakuutetuille, vakuutuksenottajille, edunsaajille tai kenelle tahansa vahingon kärsineelle, jolla on suora kanneoikeus vakuutusyritykseen nähden, ja jotka perustuvat ensivakuutusliikkeen puitteissa tehtyyn vakuutussopimukseen tai direktiivin 79/267/EY 1 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyyn toimintaan mukaan luettuina ne määrät, jotka on pantu syrjään edellä mainittuja henkilöitä varten, kun kaikkia velan osia ei vielä tunneta. Vakuutusmaksuja, jotka vakuutusyritys on velkaa sen vuoksi, että näitä sopimuksia ja toimia ei ole tehty tai että ne on peruutettu tällaisiin sopimuksiin tai toimiin sovellettavan lainsäädännön mukaisesti ennen likvidaatiomenettelyn aloittamista, pidetään myös vakuutussaatavina.

II OSASTO

TERVEHDYTTÄMISTOIMENPITEET

3 artikla

Soveltamisala

Tämän osaston säännöksiä sovelletaan 2 artiklan c alakohdassa määriteltyihin tervehdyttämistoimenpiteisiin.

4 artikla

Päätös tervehdyttämistoimenpiteistä - sovellettava lainsäädäntö

1. Ainoastaan kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat toimivaltaisia päättämään vakuutusyritystä ja sen muissa jäsenvaltioissa sijaitsevia sivuliikkeitä koskevista tervehdyttämistoimenpiteistä. Tervehdyttämistoimenpiteet eivät saa estää likvidaatiomenettelyn aloittamista kotijäsenvaltiossa.

2. Tervehdyttämistoimenpiteistä säädetään kotijäsenvaltiossa sovellettavissa laeissa, asetuksissa ja menettelyissä, jollei 19-26 artiklassa toisin säädetä.

3. Tervehdyttämistoimenpiteet tulevat täysimääräisesti voimaan kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti koko yhteisössä ilman eri muodollisuuksia, myös muissa jäsenvaltioissa oleviin sivullisiin nähden, siinäkin tapauksessa, että kyseisten muiden jäsenvaltioiden lainsäädännössä ei säädetä tällaisista tervehdyttämistoimenpiteistä tai että niissä vaihtoehtoisesti säädetään toimenpiteiden täytäntöönpano riippuvaksi ehdoista, jotka eivät täyty.

4. Tervehdyttämistoimenpiteet tulevat voimaan koko yhteisössä heti, kun ne tulevat voimaan jäsenvaltiossa, jossa ne toteutettiin.

5 artikla

Valvontaviranomaisille ilmoittaminen

Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on viipymättä ilmoitettava kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille tervehdyttämistoimenpidettä koskevasta päätöksestään ennen tällaisen toimenpiteen toteuttamista, mikäli mahdollista, tai muussa tapauksessa välittömästi sen jälkeen. Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on viipymättä ilmoitettava kaikkien muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille päätöksestä toteuttaa tervehdyttämistoimenpiteitä, myös toimenpiteiden mahdollisista käytännön vaikutuksista.

6 artikla

Julkaiseminen

1. Jos tervehdyttämistoimenpiteeseen voidaan hakea muutosta kotijäsenvaltiossa, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, hallinnonhoitajan tai kotijäsenvaltiossa tämän osalta toimivaltaisen henkilön on julkaistava päätös tervehdyttämistoimenpiteestä kotijäsenvaltiossa säädettyjen julkaisemismenettelyjen mukaisesti ja julkaistava lisäksi mahdollisimman nopeasti ote tervehdyttämistoimenpiteen vahvistavasta asiakirjasta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Kaikkien muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset, joille on ilmoitettu tervehdyttämistoimenpidettä koskevasta päätöksestä 5 artiklan mukaisesti, voivat varmistaa kyseisen päätöksen julkaisemisen alueellaan asianmukaiseksi katsomallaan tavalla.

2. Julkaistaessa päätöstä 1 kohdan mukaisesti on myös määritettävä kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen sekä sovellettava lainsäädäntö 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti sekä mahdollinen hallinnonhoitaja. Päätös julkaistaan sen jäsenvaltion jollakin virallisella kielellä, jossa tiedot julkaistaan.

3. Tervehdyttämistoimenpiteitä sovelletaan riippumatta 1 ja 2 kohdassa säädetyistä julkaisemista koskevista toimenpiteistä, ja ne ovat täysimääräisesti voimassa velkojiin nähden, elleivät kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toisin määrää tai ellei tämän valtion lainsäädännössä toisin säädetä.

4. Ellei näihin tervehdyttämistoimenpiteisiin sovellettavassa laissa toisin säädetä, ei tätä artiklaa sovelleta, kun tervehdyttämistoimenpiteet vaikuttavat yksinomaan vakuutusyrityksen osakkeenomistajien, jäsenten tai työntekijöiden oikeuksiin niiden siinä ominaisuudessa. Toimivaltaiset viranomaiset määrittelevät, miten niille asianosaisille, joihin tällaiset tervehdyttämistoimenpiteet vaikuttavat, ilmoitetaan asiaan kuuluvan lainsäädännön mukaisesti.

7 artikla

Velvollisuus ilmoittaa tunnetuille velkojille ja oikeus vaatia saatavia

1. Jos kotijäsenvaltion lainsäädännössä on saatavan tunnustamisen edellytyksenä sen vaatiminen tai jos siinä on säädetty tervehdyttämistoimenpiteen pakollisesta ilmoittamisesta velkojille, joiden tavanomainen asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on tässä valtiossa, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tai hallinnonhoitajan on ilmoitettava toimenpiteestä myös niille tunnetuille velkojille, joiden tavanomainen asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on toisessa jäsenvaltiossa, 15 artiklassa ja 17 artiklan 1 kohdassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

2. Jos kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaan velkojilla, joiden tavanomainen asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on tässä valtiossa, on oikeus ilmoittaa saatavia tai esittää saataviaan koskevia huomautuksia, velkojilla, joiden tavanomainen asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on toisessa jäsenvaltiossa, on myös sama oikeus ilmoittaa saatavia tai esittää saataviaan koskevia huomautuksia 16 artiklassa ja 17 artiklan 2 kohdassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

III OSASTO

LIKVIDAATIOMENETTELY

8 artikla

Likvidaatiomenettelyn aloittaminen - valvontaviranomaisille ilmoittaminen

1. Vain kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat toimivaltaisia päättämään vakuutusyritystä sekä sen muissa jäsenvaltioissa olevia sivuliikkeitä koskevan likvidaatiomenettelyn aloittamisesta. Päätös voidaan tehdä ilman tervehdyttämistoimenpiteitä tai sen jälkeen kun tervehdyttämistoimenpiteitä on toteutettu.

2. Kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti tehty päätös aloittaa vakuutusyritystä, mukaan lukien muissa jäsenvaltioissa olevat sivuliikkeet, koskeva likvidaatiomenettely tunnustetaan ilman eri muodollisuuksia kaikkien muiden jäsenvaltioiden alueella, ja päätös tulee niissä voimaan samanaikaisesti kuin jäsenvaltiossa, jossa menettely aloitetaan.

3. Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille on viipymättä ilmoitettava päätöksestä aloittaa likvidaatiomenettely ennen kyseisen menettelyn aloittamista, mikäli mahdollista, tai muussa tapauksessa välittömästi sen jälkeen. Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on viipymättä ilmoitettava kaikkien muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille päätöksestä aloittaa likvidaatiomenettely ja myös menettelyn mahdollisista käytännön vaikutuksista.

9 artikla

Sovellettava lainsäädäntö

1. Vakuutusyrityksen likvidaatiopäätökseen, likvidaatiomenettelyihin ja niiden vaikutuksiin sovelletaan yrityksen kotijäsenvaltiossa voimassa olevia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia menettelyjä, jollei 19-26 artiklassa toisin säädetä.

2. Kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaan määräytyy erityisesti:

a) likvidaatiomenettelyn piiriin kuuluva omaisuus sekä sellaisen omaisuuden asema, jonka vakuutusyritys saa likvidaatiomenettelyn alkamisen jälkeen;

b) vakuutusyrityksen ja selvittäjän toimivaltasuhteet;

c) kuittauksen edellytykset;

d) likvidaatiomenettelyn vaikutukset vakuutusyrityksen voimassa oleviin sopimussuhteisiin;

e) likvidaatiomenettelyn vaikutukset yksittäisten velkojien saatavien erillisperintään, lukuun ottamatta niiden vaikutuksia vireillä oleviin oikeudenkäynteihin, joista säädetään 26 artiklassa;

f) mille saataville voidaan vaatia maksua vakuutusyrityksen omaisuudesta, sekä likvidaatiomenettelyn alkamisen jälkeen syntyneiden saatavien asema;

g) saatavien ilmoittaminen, todistaminen ja hyväksyminen;

h) omaisuuden rahaksi muuttamisesta kertyneen tuoton jakaminen, maksunsaantijärjestys sekä niiden velkojien oikeudet, jotka ovat likvidaatiomenettelyn alkamisen jälkeen saaneet osittaisen suorituksen esinevakuuden perusteella tai kuittauksen kautta;

i) likvidaatiomenettelyn päättämisen edellytykset ja vaikutukset, erityisesti akordin osalta;

j) velkojan oikeudet likvidaatiomenettelyn päättymisen jälkeen;

k) vastuu likvidaatiomenettelyn kustannuksista;

l) kaikkia velkojia vahingoittavien oikeustointen mitättömyys, pätemättömyys ja täytäntöönpanokelvottomuus.

10 artikla

Vakuutussaatavien kohtelu

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutussaatavat ovat etuoikeutettuja vakuutusyritykseen kohdistuviin muihin saataviin nähden jommallakummalla tai molemmilla seuraavista menetelmistä:

a) Vakuutussaatavat ovat vakuutusteknisestä vastuuvelasta vastaavien varojen osalta ehdottoman etuoikeutettuja vakuutusyritykseen kohdistuviin kaikkiin muihin saataviin nähden;

b) Vakuutussaatavat ovat vakuutusyrityksen kaikkien varojen osalta etuoikeutettuja vakuutusyritykseen kohdistuviin kaikkiin muihin saataviin nähden lukuun ottamatta mahdollisesti ainoastaan

i) työsopimuksesta ja -suhteesta johtuvia työntekijöiden saatavia,

ii) julkisyhteisöjen verosaatavia,

iii) sosiaaliturvajärjestelmien saatavia tai

iv) esineoikeuden alaisia varoja koskevia saatavia.

2. Jäsenvaltiot voivat säätää, että kaikki likvidaatiomenettelystä aiheutuvat kustannukset tai osa niistä, siten kuin niiden kansallisessa lainsäädännössä määritellään, ovat etuoikeutettuja vakuutussaataviin nähden, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

3. Jäsenvaltioiden, jotka ovat valinneet 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun menetelmän, on vaadittava, että vakuutusyritykset perustavat ja pitävät ajan tasalla liitteessä olevien säännöksien mukaisen erityisen rekisterin.

11 artikla

Siirtäminen takuujärjestelmään

Kotijäsenvaltio voi säätää, että jos vakuutusvelkojien oikeudet ovat siirtyneet kyseisessä jäsenvaltiossa perustetulle takuujärjestelmälle, kyseisen järjestelmän saataviin ei sovelleta 10 artiklan 1 kohdan säännöksiä.

12 artikla

Etuoikeutetuista saatavista vastaavat varat

Poiketen siitä, mitä direktiivin 73/239/ETY 18 artiklassa ja direktiivin 79/267/ETY 21 artiklassa säädetään, jäsenvaltioiden, jotka soveltavat tämän direktiivin 10 artiklan 1 kohdan b alakohdassa olevaa menetelmää, on edellytettävä, että kaikki vakuutusyritykset vastaavat kaiken aikaa ja riippumatta mahdollisesta likvidaatiosta niistä saatavista, jotka ovat etuoikeutettuja vakuutussaataviin nähden 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ja jotka on merkitty vakuutusyrityksen kirjanpitoon, direktiivin 92/49/ETY 21 artiklassa ja direktiivin 92/96/ETY 21 artiklassa mainituilla varoilla.

13 artikla

Toimiluvan peruuttaminen

1. Jos päätetään aloittaa likvidaatiomenettely vakuutusyrityksen osalta, vakuutusyrityksen toimilupa on peruutettava, paitsi siltä osin kuin on tarpeen 2 kohdassa mainitun tarkoituksen kannalta, noudattaen direktiivin 73/239/ETY 22 artiklassa ja direktiivin 79/267/ETY 26 artiklassa säädettyä menettelyä, ellei toimilupaa ole aikaisemmin peruutettu.

1. Edellä 1 kohdassa säädetty toimiluvan peruuttaminen ei estä selvittäjää ja muita toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiä henkilöitä jatkamasta vakuutusyrityksen joitakin toimintoja siltä osin kuin se on tarpeen tai asianmukaista likvidaation vuoksi. Kotijäsenvaltio voi määrätä, että nämä toiminnot suoritetaan kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten suostumuksella ja valvonnassa.

14 artikla

Julkaiseminen

1. Toimivaltaisen viranomaisen, selvittäjän tai toimivaltaisen viranomaisen tätä varten nimeämän muun henkilön on julkaistava päätös aloittaa likvidaatiomenettely kotijäsenvaltion säätämien julkaisemismenettelyjen mukaisesti ja julkaisemalla lisäksi ote likvidaatiota koskevasta päätöksestä Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Kaikkien muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset, joille on ilmoitettu päätöksestä aloittaa likvidaatiomenettelyt 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti, voivat varmistaa kyseisen päätöksen julkaisemisen alueellaan asianmukaiseksi katsomallaan tavalla.

2. Julkaistaessa likvidaatiomenettelypäätöstä 1 kohdan mukaisesti on myös määritettävä kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, sovellettava lainsäädäntö ja nimetty selvittäjä. Julkaiseminen suoritetaan sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen jäsenvaltion virallisista kielistä, jossa tiedot julkaistaan.

15 artikla

Tunnetuille velkojille ilmoittaminen

1. Kun likvidaatiomenettely aloitetaan, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, selvittäjän tai toimivaltaisten viranomaisten tätä varten nimeämän muun henkilön on viipymättä ilmoitettava siitä erikseen niille tunnetuille velkojille, joiden tavanomainen asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on toisessa jäsenvaltiossa.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa on mainittava erityisesti noudatettavat määräajat, seuraamukset niiden laiminlyönnistä, se elin tai viranomainen, joka on toimivaltainen ottamaan vastaan saatavia koskevat ilmoitukset tai huomautukset, sekä muut määrätyt toimenpiteet. Siitä on käytävä myös ilmi, onko velkojan vaadittava saatavaa, joka on etuoikeutettu tai jonka vakuutena on esinevakuus. Ilmoituksessa on vakuutussaatavien osalta lisäksi ilmoitettava likvidaatiomenettelyn yleiset vaikutukset vakuutussopimuksiin, erityisesti päivään, jolloin vakuutussopimuksen tai toiminnan vaikutukset lakkaavat, sekä vakuutetun oikeudet ja velvollisuudet sopimuksen tai toiminnan osalta.

16 artikla

Oikeus ilmoittaa saatavia

1. Jokaisella velkojalla, jonka tavanomainen asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossa, jäsenvaltioiden julkiset viranomaiset mukaan lukien, on oikeus ilmoittaa saatavansa tai tehdä saataviin liittyviä kirjallisia huomautuksia.

2. Kaikkien niiden velkojien saatavia, joiden tavanomainen asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossa, mukaan lukien edellä mainitut viranomaiset, kohdellaan samalla tavalla ja samassa maksunsaantijärjestyksessä kuin sellaisia samankaltaisia saatavia, joita voivat esittää ne velkojat, joiden tavanomainen asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on kotijäsenvaltiossa.

3. Lukuun ottamatta tapauksia, joissa kotijäsenvaltion laissa säädetään toisin, velkojan on lähetettävä jäljennös mahdollisista todisteena olevista asiakirjoista ja ilmoitettava saatavan laji, sen syntymispäivä ja sen määrä sekä ilmoitettava, vetoaako hän saatavan osalta etuoikeuteen, esinevakuuteen tai omistuksenpidätykseen sekä mitä omaisuutta hänen vakuutensa koskee. Tämän direktiivin 10 artiklassa vakuutussaataville myönnettyä etuoikeutta ei tarvitse ilmoittaa.

17 artikla

Kieli ja muoto

1. Edellä 15 artiklassa tarkoitetun ilmoituksen tiedot on annettava jollakin kotijäsenvaltion virallisella kielellä. Tässä tarkoituksessa on käytettävä lomaketta, jossa on kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä otsikko "Kehotus saatavan ilmoittamiseen; noudatettavat määräajat" tai, jos kotijäsenvaltion laissa säädetään saataviin liittyvien huomautusten tekemisestä, "Kehotus esittää saatavaan liittyviä huomautuksia; noudatettavat määräajat".

Jos vakuutussaatavan haltijana kuitenkin on tunnettu velkoja, 15 artiklassa tarkoitetun ilmoituksen tiedot on annettava jollakin sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa velkojan tavanomainen asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on.

2. Velkoja, jonka tavanomainen asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossa, voi ilmoittaa saatavansa tai esittää saatavaansa liittyviä huomautuksia tämän toisen jäsenvaltion jollakin virallisella kielellä. Tässä tapauksessa saatavaa ilmoitettaessa tai vastaavasti saataviin liittyviä huomautuksia esitettäessä otsikon "Saatavan ilmoittaminen" tai vastaavasti "Saataviin liittyvien huomautusten esittäminen" on kuitenkin oltava jollakin kotijäsenvaltion virallisella kielellä.

18 artikla

Säännöllinen tietojen antaminen velkojille

1. Selvittäjien on säännöllisesti asianmukaisella tavalla annettava velkojille tietoja erityisesti likvidaation edistymisestä.

2. Jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset voivat pyytää tietoja likvidaatiomenettelyn edistymisestä kotijäsenvaltion valvontaviranomaisilta.

IV OSASTO

TERVEHDYTTÄMISTOIMENPITEIDEN JA LIKVIDAATIOMENETTELYJEN YHTEISET SÄÄNNÖKSET

19 artikla

Vaikutukset tiettyihin sopimuksiin ja oikeuksiin

Poiketen siitä, mitä 4 ja 9 artiklassa säädetään, tervehdyttämistoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyn aloittamisen vaikutukset jäljempänä esitettyihin sopimuksiin ja oikeuksiin määräytyvät seuraavien sääntöjen mukaan:

a) vaikutukset työsopimuksiin ja -suhteisiin määräytyvät yksinomaan sen jäsenvaltion lain mukaan, jota sovelletaan kyseiseen työsopimukseen tai -suhteeseen;

b) vaikutukset kiinteän omaisuuden nautinta- tai hankintaoikeutta koskeviin sopimuksiin määräytyvät yksinomaan sen jäsenvaltion lain mukaan, jonka alueella kiinteä omaisuus sijaitsee;

c) vaikutukset sellaista kiinteää omaisuutta, alusta tai ilma-alusta koskeviin vakuutusyrityksen oikeuksiin, jotka on merkittävä julkiseen rekisteriin, määräytyvät sen jäsenvaltion lain mukaan, jonka valvonnassa rekisteriä pidetään.

20 artikla

Sivullisen esineoikeudet

1. Tervehdyttämistoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyn alkaminen ei vaikuta velkojan tai sivullisen esineoikeuteen, joka kohdistuu toimenpiteiden tai menettelyn alkaessa toisen jäsenvaltion alueella sijaitsevaan vakuutusyrityksen omaisuuteen, olipa se aineellista tai aineetonta, irtainta tai kiinteää ja riippumatta siitä, onko kyseessä tietty omaisuus vai ajallisesti vaihtelevan omaisuuden muodostama kokonaisuus.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja oikeuksia ovat erityisesti:

a) oikeus omaisuuden rahaksimuuttoon sekä oikeus saada maksu omaisuudesta tai sen tuotosta, erityisesti pantin tai kiinnityksen perusteella;

b) yksinoikeus saatavan perimiseen, erityisesti silloin kun saatava on velan vakuutena tai siirretty vakuustarkoituksessa;

c) oikeus vaatia omaisuuden palauttamista siltä, joka hallitsee tai käyttää omaisuutta oikeuden haltijan vastaisesti;

d) esineoikeudellisesti suojattu oikeus omaisuuden tuottoon.

3. Esineoikeuteen rinnastetaan julkiseen rekisteriin merkitty, sivullisiin nähden tehokas oikeus saada 1 kohdassa tarkoitettu esineoikeus.

4. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei estä vetoamasta oikeustoimen mitättömyyteen tai pätemättömyyteen eikä oikeustoimen peräyttämistä 9 artiklan 2 kohdan l alakohdan mukaisesti.

21 artikla

Omistuksenpidätys

1. Omaisuuden ostavaa vakuutusyritystä koskevien tervehdyttämistoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyn aloittaminen ei vaikuta myyjän omistuksenpidätysehtoon perustuviin oikeuksiin, jos omaisuus toimenpiteiden tai menettelyn alkaessa sijaitsee muun jäsenvaltion alueella kuin toimenpiteiden tai menettelyn aloitusvaltiossa.

2. Omaisuuden myyvää vakuutusyritystä koskevien tervehdyttämistoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyn aloittaminen omaisuuden luovuttamisen jälkeen ei oikeuta peruuttamaan tai purkamaan myyntiä eikä estä ostajaa saamasta omistusoikeutta kaupan kohteeseen, jos myyty omaisuus toimenpiteiden tai menettelyn alkaessa sijaitsee muun jäsenvaltion alueella kuin toimenpiteiden tai menettelyn aloitusvaltiossa.

3. Mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, ei estä vetoamasta oikeustoimen mitättömyyteen tai pätemättömyyteen eikä oikeustoimen peräyttämistä 9 artiklan 2 kohdan l alakohdan mukaisesti.

22 artikla

Kuittaus

1. Tervehdyttämistoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyn aloittaminen ei estä velkojaa käyttämästä saatavaansa vakuutusyritykselle olevan velkansa kuittaamiseen, jos tällainen kuittaus on sallittu vakuutusyrityksen saatavaan sovellettavan lain mukaan.

2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei estä vetoamasta oikeustoimen mitättömyyteen tai pätemättömyyteen eikä oikeustoimen peräyttämistä 9 artiklan 2 kohdan l alakohdan mukaisesti.

23 artikla

Säännellyt markkinat

1. Sen estämättä mitä 20 artiklassa säädetään, tervehdyttämistoimenpiteen tai likvidaatiomenettelyn aloittamisen vaikutukset säänneltyjen markkinoiden osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin määräytyvät yksinomaan sen lain mukaan, jota näihin markkinoihin sovelletaan.

2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei estä vetoamasta oikeustoimen mitättömyyteen tai pätemättömyyteen eikä oikeustoimen peräyttämistä 9 artiklan 2 kohdan l alakohdan mukaisesti maksun tai liiketoimen kumoamiseksi sen lain mukaan, jota näihin markkinoihin sovelletaan.

24 artikla

Velkojia vahingoittavat oikeustoimet

Edellä 9 artiklan 2 kohdan l alakohtaa ei sovelleta, jos kaikkia velkojia vahingoittavasta oikeustoimesta hyötynyt henkilö osoittaa, että:

a) kyseiseen oikeustoimeen sovelletaan muun jäsenvaltion kuin kotijäsenvaltion lakia ja että

b) tämän lain mukaan ei ole mitään keinoa riitauttaa tätä oikeustointa kyseisessä tapauksessa.

25 artikla

Sivullisten ostajien suojaaminen

Jos vakuutusyritys tervehdyttämistoimen toteuttamisen tai likvidaatiomenettelyn aloittamisen jälkeisellä oikeustoimella luovuttaa vastiketta vastaan

a) kiinteää omaisuutta,

b) julkiseen rekisteriin merkittävän aluksen tai ilma-aluksen, tai

c) siirtokelpoisia tai muita arvopapereita, joiden olemassaolo tai siirtäminen edellyttää kirjaamista lakisääteiseen rekisteriin tai lakisääteiselle tilille tai jotka sijoitetaan jäsenvaltion lain alaiseen keskitettyyn säilytysjärjestelmään,

tällaisen oikeustoimen pätevyys määräytyy sen jäsenvaltion lain mukaan, jonka alueella kiinteä omaisuus sijaitsee tai jonka valvonnassa rekisteriä, tiliä tai järjestelmää pidetään.

26 artikla

Vireillä olevat oikeudenkäynnit

Tervehdyttämistoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyn vaikutukset menettelyn alaista vakuutusyrityksen omaisuutta tai oikeutta koskevaan vireillä olevaan oikeudenkäyntiin määräytyvät yksinomaan sen jäsenvaltion lain mukaan, jossa oikeudenkäynti on vireillä.

27 artikla

Hallinnonhoitajat ja selvittäjät

1. Hallinnonhoitajan tai selvittäjän nimeäminen on osoitettava esittämällä oikeaksi todistettu jäljennös alkuperäisestä nimeämispäätöksestä tai jollain muulla kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antamalla todistuksella.

Tästä voidaan vaatia käännös sen jäsenvaltion jollekin viralliselle kielelle, jossa hallinnonhoitaja tai selvittäjä aikoo toimia. Laillistamista tai muuta vastaavanlaista muodollisuutta ei vaadita.

2. Hallinnonhoitajat ja selvittäjät voivat käyttää kaikkien jäsenvaltioiden alueella kaikkia niitä toimivaltuuksia, joita he voivat käyttää kotijäsenvaltion alueella. Kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti voidaan nimetä henkilöitä, jotka tervehdyttämistoimenpiteen tai likvidaatiomenettelyn kuluessa avustavat tai tarvittaessa edustavat hallinnonhoitajia ja selvittäjiä etenkin vastaanottavissa jäsenvaltioissa ja erityisesti velkojien vastaanottavassa jäsenvaltiossa mahdollisesti kohtaamien ongelmien ratkaisemisen helpottamiseksi.

3. Käyttäessään toimivaltuuksiaan kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti hallinnonhoitajan tai selvittäjän on noudatettava sen jäsenvaltion lakia, jossa hän aikoo toimia, erityisesti omaisuuden rahaksi muuttamista koskevien menettelyjen ja työntekijöille tiedottamisen osalta. Näihin toimivaltuuksiin ei voi sisältyä pakkokeinojen käyttöä eikä oikeutta ratkaista oikeudellisia riitoja tai erimielisyyksiä.

28 artikla

Julkiseen rekisteriin merkitseminen

1. Hallinnonhoitaja, selvittäjä tai muu kotijäsenvaltiossa tähän asianmukaisesti oikeutettu viranomainen tai henkilö voi vaatia, että tervehdyttämistoimenpiteestä tai likvidaatiomenettelyn aloittamispäätöksestä on tehtävä merkintä kiinteistörekisteriin, kaupparekisteriin ja muuhun toisessa jäsenvaltiossa pidettävään julkiseen rekisteriin.

Jos jäsenvaltiossa on kuitenkin säädetty rekisteriin merkitseminen pakolliseksi, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun viranomaisen tai henkilön on kaikin tavoin huolehdittava rekisteriin merkitsemisestä.

2. Rekisteriin merkitsemisestä aiheutuneita kustannuksia pidetään menettelyyn liittyvinä kuluina.

29 artikla

Salassapitovelvollisuus

Kaikkia 5, 8 ja 30 artiklassa säädetyissä ilmoitusmenettelyissä tietoja vastaanottavia tai antavia henkilöitä koskee salassapitovelvollisuus samalla tavoin kuin mistä direktiivin 92/49/ETY 16 artiklassa ja direktiivin 92/96/ETY 15 artiklassa säädetään, lukuun ottamatta oikeusviranomaisia, joihin sovelletaan voimassa olevia kansallisia säännöksiä.

30 artikla

Kolmansien maiden vakuutusyritysten sivuliikkeet

1. Edellä 2 artiklan e, f ja g alakohdassa säädetyn määritelmän estämättä ja sovellettaessa tämän direktiivin säännöksiä jäsenvaltiossa sijaitsevaa sellaisen vakuutusyrityksen sivuliikettä koskeviin tervehdyttämistoimenpiteisiin ja likvidaatiomenettelyihin, jonka pääkonttori sijaitsee yhteisön ulkopuolella,

a) "kotijäsenvaltiolla" tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa sivuliikkeelle on myönnetty toimilupa direktiivin 73/239/ETY 23 artiklan ja direktiivin 79/267/ETY 27 artiklan mukaisesti; ja

b) "valvontaviranomaisilla" ja "toimivaltaisilla viranomaisilla" sen jäsenvaltion tällaisia viranomaisia, jossa sivuliikkeelle myönnettiin toimilupa.

2. Jos vakuutusyrityksellä, jonka pääkonttori on yhteisön ulkopuolella, on sivuliikkeitä useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, kutakin sivuliikettä kohdellaan itsenäisesti tämän direktiivin soveltamisen osalta. Näiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja valvontaviranomaisten on pyrittävä sovittamaan toimintansa yhteen. Mahdollisten hallinnonhoitajien ja selvittäjien on samoin pyrittävä sovittamaan toimintansa yhteen.

31 artikla

Tämän direktiivin täytäntöönpano

1. Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset ennen ...(9). Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Tämän direktiivin mukaisesti annettuja kansallisia säännöksiä sovelletaan ainoastaan niihin tervehdyttämistoimenpiteisiin tai likvidaatiomenettelyihin, jotka toteutetaan tai aloitetaan 1 kohdassa tarkoitetun päivämäärän jälkeen. Ennen kyseistä päivää toteutettuihin tervehdyttämistoimenpiteisiin ja aloitettuihin likvidaatiomenettelyihin sovelletaan edelleen sitä lainsäädäntöä, jota niihin oli sovellettava toteuttamis- tai aloittamishetkellä.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säädökset kirjallisina komissiolle.

32 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

33 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty ...

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) EYVL C 71, 19.3.1987, s. 5 ja EYVL C 253, 6.10.1989, s. 3.

(2) EYVL C 319, 30.11.1987, s. 10.

(3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 15. maaliskuuta 1989 (EYVL C 96, 17.4.1989, s. 99), vahvistettu 2. joulukuuta 1993, neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 10. lokakuuta 2000 ja Euroopan parlamentin päätös, tehty ... (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4) EYVL L 228, 16.8.1973, s. 3, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 95/26/EY (EYVL L 168, 18.7.1995, s. 7).

(5) Neuvoston direktiivi 92/49/ETY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 1992, muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta (kolmas vahinkovakuutusdirektiivi) (EYVL L 228, 11.8.1992, s. 1).

(6) EYVL L 63, 13.3.1979, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 95/26/EY.

(7) Neuvoston direktiivi 92/96/ETY, annettu 10 päivänä marraskuuta 1992, henkivakuutuksen ensivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 79/267/ETY ja 90/619/ETY muuttamisesta (kolmas henkivakuutusdirektiivi) (EYVL L 360, 9.12.1992, s. 1).

(8) EYVL L 160, 30.6.2000, s. 1.

(9) Kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

LIITE

10 ARTIKLAN 3 KOHDASSA TARKOITETTU ERITYINEN REKISTERI

1. Jokaisen vakuutusyrityksen on pidettävä pääkonttorissaan erityisrekisteriä kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti lasketuista ja sijoitetuista vakuutusteknisestä vastuuvelasta vastaavista varoista.

2. Jos vakuutusyritys harjoittaa sekä vahinkovakuutusliikettä että henkivakuutusliikettä, sen on pidettävä pääkonttorissaan erillistä rekisteriä kummankin kyseisen liikkeen osalta. Jos jäsenvaltio kuitenkin myöntää vakuutusyrityksille luvan myöntää henkivakuutuksia ja vastata direktiivin 73/239/ETY liitteessä A olevissa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista riskeistä, se voi säätää, että kyseisten vakuutusyritysten on pidettävä ainoastaan yhtä rekisteriä kaikkien toimintojensa osalta.

3. Kaikkien kirjattujen ja kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti arvostettujen varojen kokonaisarvon on aina oltava vähintään yhtä suuri kuin vakuutusteknisen vastuuvelan määrä.

4. Jos rekisteriin merkittyjä varoja rasittaa esineoikeus velkojan tai sivullisen hyväksi, minkä vuoksi osaa kyseisten varojen arvosta ei voida käyttää sitoumuksista vastaamiseen, on tästä tehtävä merkintä rekisteriin, ja määrää, joka ei ole käytettävissä, ei oteta huomioon 3 kohdassa tarkoitetussa kokonaisarvossa.

5. Jos varoja, joita käytetään vakuutusteknisestä vastuuvelasta vastaamiseen, rasittaa esineoikeus velkojan tai sivullisen hyväksi, noudattamatta 4 kohdan ehtoja tai jos varoja rasittaa omistuksenpidätys velkojan tai sivullisen hyväksi taikka jos velkojalla on oikeus käyttää saatavaansa vakuutusyritykselle olevan velkansa kuittaamiseen, tällaisten varojen kohtelu vakuutusyrityksen likvidaation yhteydessä 10 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn menetelmän osalta määräytyy kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaan lukuun ottamatta niitä tapauksia, joissa kyseisiin varoihin sovelletaan 20, 21 tai 22 artiklaa.

6. Niiden varojen koostumusta, jotka on kirjattu rekisteriin likvidaatiomenettelyjen aloittamishetkellä 1-5 kohdan mukaisesti, ei voida enää sen jälkeen muuttaa, eikä rekistereihin saa tehdä muita muutoksia kuin pelkkien teknisten virheiden korjauksia paitsi jos toimivaltainen viranomainen antaa siihen luvan.

7. Edellä 6 kohdan säännöksien estämättä selvittäjien on lisättävä kyseisiin varoihin niiden tuotto sekä niiden pelkkien vakuutusmaksujen arvo, jotka on kyseessä olevassa liiketoiminnassa saatu likvidaatiomenettelyn aloittamishetken ja vakuutussaatavien maksuhetken välisenä aikana tai vakuutuskannan luovuttamiseen mennessä.

8. Jos varojen rahaksi muuttamisesta saatu tuotto on pienempi kuin niiden arvioitu rekistereihin kirjattu arvo, selvittäjien on perusteltava se kotipaikan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

9. Jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että vakuutusyritykset soveltavat täysimääräisesti tämän liitteen määräyksiä.

NEUVOSTON PERUSTELUT

I JOHDANTO

1. Komissio toimitti neuvostolle 23. tammikuuta 1987 EY:n perustamissopimuksen 47 artiklan 2 kohtaan perustuvan ehdotuksen direktiiviksi vakuutusyritysten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta.

Euroopan parlamentti antoi ehdotuksesta lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä 14. maaliskuuta 1989. Talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa 23. syyskuuta 1987. Komissio antoi lausuntojen pohjalta muutetun ehdotuksen 18. syyskuuta 1989.

2. Neuvosto vahvisti yhteisen kantansa 10. lokakuuta 2000 perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti.

II TAVOITTEET

Direktiivin tarkoitus on varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja velkojien suoja laatimalla

- yhteensovittamissäännöt sen varmistamiseksi, että kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen vakuutusyrityksen taloudellisen terveyden säilyttämiseksi tai palauttamiseksi ennalleen toteuttamat tervehdyttämistoimenpiteet sekä näiden viranomaisten nimeämien henkilöiden tai elinten tervehdyttämistoimenpiteiden hallinnoimiseksi toteuttamat toimenpiteet tunnustetaan ja pannaan täytäntöön koko yhteisössä, ja

- likvidaatiomenettelyä koskevat yhteensovittamissäännöt sen varmistamiseksi, että kotijäsenvaltiossa aloitetut menettelyt tunnustetaan ja ne vaikuttavat täysimääräisesti koko yhteisössä yhtenäisyyden ja yleispätevyyden periaatteiden mukaisesti.

Komission ehdotuksen ja sen muutetun ehdotuksen tavoitteena oli säännellä pakkolikvidaatiomenettelyä. Neuvoston vahvistaman yhteisen kannan soveltamisala on laajempi, koska se kattaa myös tervehdyttämistoimenpiteet ja vapaaehtoisen likvidaatiomenettelyn. Neuvosto ei ole säilyttänyt termieroa erityisten ja tavanomaisten pakkolikvidaatiomenettelyjen välillä, mutta kattaa kuitenkin maksukyvyttömyyteen perustuvat ja siihen perustumattomat likvidaatiomenettelyt. Neuvosto pitää soveltamisalan laajentamista perusteltuna ottaen huomioon direktiivin kokonaistavoitteen, joka on velkojien etujen suojaaminen sekä vakuutustoimialan moitteettoman toiminnan varmistaminen sisämarkkinoilla.

Neuvoston tekemät muutokset ovat myös perusteltuja ottaen huomioon muutetun ehdotuksen pitkällisen käsittelyn aikana tapahtuneet muutokset lainsäädäntöympäristössä, erityisesti kolmannet vakuutusdirektiivit, jotka mainitaan johdanto-osan ensimmäisessä kappaleessa. Neuvosto on myös ottanut huomioon direktiiviin liittyvän maksukyvyttömyysasetuksen(1) rinnakkaisen lainsäädäntöprosessin kehittymisen sekä yhteisen kannan direktiivin antamiseksi luottolaitosten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta(2). Sekä luottolaitokset että vakuutusyhtiöt vapautettiin maksukyvyttömyysasetuksen soveltamisesta, koska ne kuuluvat erityisen sääntelyn piiriin ja koska kansallisilla valvontaviranomaisilla on erittäin laajat valtuudet puuttua niiden toimintaan. Luottolaitosten tervehdyttämistä ja likvidaatiota koskevaa direktiiviehdotusta käsiteltiin samanaikaisesti vakuutusyrityksiä koskevan ehdotuksen kanssa, ja molempien säännökset on laadittu samanlaisiksi siinä määrin kuin tämä on ollut mahdollista toimialakohtaiset seikat huomioon ottaen.

III YHTEISEN KANNAN ERITTELY

III.1 Euroopan parlamentin tarkistusten huomioon ottaminen

Neuvosto on hyväksynyt kaikkien kolmen Euroopan parlamentin tekemän tarkistuksen sisällön, jonka komissio otti myös huomioon muutetussa ehdotuksessaan.

- Tervehdyttämistoimenpiteiden julkaisemiseen liittyviä vaatimuksia koskevassa 6 artiklassa ja likvidaatiomenettelyn julkaisemiseen liittyviä vaatimuksia koskevassa 14 artiklassa otetaan huomioon Euroopan parlamentin huoli päätöksen riittävästä julkisuudesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaisemisen lisäksi. Kyseisissä säännöksissä, sellaisina kuin ne ovat neuvoston muuttamina, viitataan kuitenkin kotijäsenvaltion julkaisumenettelyihin, ja muiden jäsenvaltioiden osalta näiden valvontaviranomaiset voivat, sen jälkeen kun niille on ilmoitettu tervehdyttämistoimenpiteestä tai likvidaatiomenettelystä, varmistaa kyseisen päätöksen julkaisemisen alueellaan asianmukaiseksi katsomallaan tavalla. Yhteisen kannan johdanto-osan 20 kappaleessa korostetaan julkistamisen tarvetta.

- Tervehdyttämistoimenpiteiden vaikutusta koskeva 4 artiklan 2 kohdan ja likvidaatiomenettelyn vaikutusta koskeva 8 artiklan 2 kohdan sanamuoto on laadittu uudelleen komission muutetun ehdotuksen 8 ja 10 artiklan sekä Euroopan parlamentin tarkistusten 2 ja 3 mukaisesti. Neuvosto katsoo laatimansa 4 artiklan 2 kohdan ja 8 artiklan 2 kohdan sanamuodon olevan riittävä ja tuottavan saman tuloksen, johon komissio ja Euroopan parlamentti ovat pyrkineet.

III.2 Rakenne

Soveltamisalaan ja termejä koskevaan lähestymistapaan tehtyjen muutosten seurauksena yhteisen kannan artiklaosassa on nyt neljä uutta osastoa. I osastossa määritellään direktiivin soveltamisala (1 artikla). Se sisältää direktiivissä käytettyjen termien määritelmät (2 artikla). II osastossa käsitellään tervehdyttämistoimenpiteitä ja III osastossa likvidaatiomenettelyjä. Viimeisessä IV osastossa ovat tervehdyttämistoimenpiteitä ja likvidaatiomenettelyjä koskevat yhteiset säännökset.

Direktiivin liitteessä on 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu erityinen rekisteri.

Yhteistä kantaa sovelletaan myös muiden kuin yhteisössä sijaitsevien vakuutusyritysten sivuliikkeisiin, mutta toisin kuin muutetussa ehdotuksessa, näitä asioita ei ole käsitelty erillisessä osastossa vaan 30 artiklassa, johon viitataan 1 artiklan 2 kohdassa.

III.3 Johdanto-osa

Neuvosto on muuttanut direktiivin johdanto-osaa artiklojen uuden sanamuodon mukaisesti lisäämällä uusia johdanto-osan kappaleita ja korvaamalla muutetussa ehdotuksessa olevia johdanto-osan kappaleita uusilla. Uusista johdanto-osan kappaleesta voidaan mainita seuraavat:

- johdanto-osan 1 ja 2 kappaleessa otetaan huomioon kolmansien vakuutusdirektiivien käyttöönotto,

- johdanto-osan 3 kappale liittyy tervehdyttämistoimenpiteitä koskeviin säännöksiin ja johdanto-osan 22 kappale koskee tervehdyttämistoimenpiteisiin ja likvidaatiomenettelyihin sovellettavien periaatteiden suhdetta,

- johdanto-osan 5 kappaleessa käsitellään direktiivissä tarkoitettuja likvidaatiomenettelyjä koskevia säännöksiä ja tiettyjen siirrettyjen saatavien kohtelua,

- johdanto-osan 9 ja 10 kappaleessa määritellään direktiivin tavoite ja periaatteet, joille se perustuu,

- johdanto-osan 23, 24, 25 ja 26 kappale liittyvät sovellettavaan lakiin, ottaen huomioon, että yhteisessä kannassa noudatetaan maksukyvyttömyysasetuksen periaatetta siinä, että se sisältää joitakin lainvalintasäännöksiä.

III.4 I osasto - Soveltamisala ja määritelmät

1 artiklassa säädetään direktiivin soveltamisalasta. Muutettuun ehdotukseen verrattuna soveltamisalaan sisältyvät nyt tervehdyttämistoimenpiteet ja vapaaehtoiset likvidaatiomenettelyt. Artiklassa todetaan myös, missä laajuudessa direktiiviä sovelletaan tervehdyttämistoimenpiteisiin ja likvidaatiomenettelyihin, jotka koskevat yhteisössä sijaitsevia sellaisten vakuutusyritysten sivuliikkeitä, joiden pääkonttori on yhteisön ulkopuolella.

Neuvosto on lisännyt erillisen 2 artiklan, joka koskee direktiivissä tarkoitettuja määritelmiä.

III.5 II osasto - Tervehdyttämistoimenpiteet

Neuvosto on lisännyt kyseisen osaston säätääkseen yhteensovittamissäännöistä vakuutusyrityksen taloudellisen terveyden säilyttämiseksi ja palauttamiseksi ennalleen ja sen varmistamiseksi, että viranomaisten nimeämien henkilöiden tai elinten tervehdyttämistoimenpiteiden hallinnoimiseksi tekemät päätökset tunnustetaan ja pannaan täytäntöön koko yhteisössä. Osaston artiklat ovat pääpiirteissään seuraavat:

3 artikla on lisätty direktiivin soveltamisalan rajoittamiseksi niihin tervehdyttämistoimenpiteisiin, jotka 2 artiklan c kohdassa määritellään toimenpiteiksi, jotka vaikuttavat muiden osapuolien kuin vakuutusyrityksen itsensä olemassa oleviin oikeuksiin. Johdanto-osan 3 kappaleessa selitetään lisäksi, että direktiivin 73/239/ETY 20 artiklassa ja direktiivin 79/267/ETY 24 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan, edellyttäen että ne ovat tervehdyttämistoimenpiteiden määritelmässä olevien ehtojen mukaiset.

4 artiklassa säädetään yhtenäisyyden ja yleispätevyyden periaatteista tervehdyttämistoimenpiteiden osalta. Ainoastaan kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat toimivaltaisia päättämään toimenpiteistä, jotka tulevat täysimääräisesti voimaan koko yhteisössä. Artiklassa säädetään myös kotijäsenvaltion lakien, asetusten ja menettelyjen soveltamisesta, jonka poikkeuksista säädetään 19-26 artiklassa.

5, 6 ja 7 artiklassa otetaan käyttöön viranomaisten välistä ilmoittamista koskevat vaatimukset sekä julkaisuvelvollisuus ja velvollisuus ilmoittaa velkojille ja asianosaisille. Neuvosto on kiinnittänyt paljon huomiota säännökseen, että asianosaiset saavat tiedon tervehdyttämistoimenpiteistä mutta jättänyt joissakin tilanteissa harkinnanvaran kansallisille viranomaisille.

6 artiklassa luodaan velvoite asianomaiselle viranomaiselle tai henkilölle julkaista päätös tervehdyttämistoimenpiteestä kotijäsenvaltiossa säädettyjen julkaisemismenettelyjen mukaisesti ja julkaista ote toimenpiteen vahvistavasta asiakirjasta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Artiklan 1 kohdassa jätetään muiden jäsenvaltioiden kuin kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten tehtäväksi varmistaa kyseisen päätöksen julkaiseminen asianmukaiseksi katsomallaan tavalla, sen jälkeen kun niille on ilmoitettu päätöksestä 5 artiklan mukaisesti.

Kun tervehdyttämistoimenpiteet vaikuttavat yksinomaan vakuutusyrityksen osakkeenomistajien, jäsenten tai työntekijöiden oikeuksiin niiden siinä ominaisuudessa, 6 artiklassa säädettyjä julkaisemisvaatimuksia sovelletaan ainoastaan tervehdyttämistoimenpiteisiin sovellettavassa lainsäädännössä (kotijäsenvaltion lainsäädäntö) säädetyssä laajuudessa. Toimivaltaiset viranomaiset määrittelevät, miten niille asianosaisille, joihin tällaiset tervehdyttämistoimenpiteet vaikuttavat, ilmoitetaan asiaan kuuluvan lainsäädännön mukaisesti.

7 artiklassa luodaan kotijäsenvaltion viranomaisille velvoite ilmoittaa tunnetuille velkojille toisessa jäsenvaltiossa, jos kotijäsenvaltion lainsäädännössä saatava tunnustetaan vain tapauksissa, joissa on nostettu kanne, tai jos siinä on säädetty tervehdyttämistoimenpiteen pakollisesta ilmoittamisesta kotimaisille velkojille. Tässä artiklassa muissa jäsenvaltioissa olevat velkojat asetetaan samaan asemaan saatavan ilmoittamista tai saatavia koskevien huomautusten esittämistä koskevan oikeuden osalta. Artiklassa mainitaan likvidaatiomenettelyä varten 15-17 artiklassa säädetyt menettelyt.

III.6 III osasto - Likvidaatiomenettely

Yhteistä kantaa sovelletaan, toisin kuin komission muutetussa ehdotuksessa, sekä vapaaehtoiseen että pakkolikvidaatiomenettelyyn ja sekä maksukyvyttömyyteen perustuvaan että siihen perustumattomaan likvidaatiomenettelyyn. Neuvosto ei ole myöskään säilyttänyt jakoa tavanomaiseen ja erityiseen pakkolikvidaatiomenettelyyn eikä ole sisällyttänyt yhteiseen kantaan säännöksi itse likvidaatiomenettelyä koskevista käytännön toimista. Tämä osasto on pääpiirteittäin seuraava:

8 artiklassa säädetään yhtenäisyyden ja yleispätevyyden periaatteista likvidaatiomenettelyn osalta. Siinä säädetään myös vaatimus valvontaviranomaisille ilmoittamisesta.

9 artiklassa säädetään kotijäsenvaltiossa voimassa olevien lakien, asetusten ja hallinnollisten menettelyjen soveltamisesta, ellei 19-26 artiklassa toisin säädetä. Artiklan 2 kohdassa on maksukyvyttömyysasetuksen mukaisesti esimerkinomainen luettelo kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaan määräytyvistä seikoista.

On huomattava, että vaikka 9 artiklan 2 kohdan h alakohdassa säädetään, että maksunsaantijärjestys määräytyy kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaan, yhteisessä kannassa edellytetään, että vakuutussaatavat ovat etuoikeutettuja 10 artiklan mukaisesti.

10 artiklassa säädetään kaksi valinnaista menetelmää, joilla jäsenvaltiot varmistavat, että vakuutussaatavat ovat etuoikeutettuja muihin saataviin nähden. Jäsenvaltioiden on joko edellytettävä, että vakuutussaatavat ovat ehdottoman etuoikeutettuja kaikkiin muihin saataviin nähden, mutta ainoastaan vakuutusteknisestä vastuuvelasta vastaavien varojen osalta, tai voidaan säätää, että yksi tai useammat 10 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritellyistä neljästä saatavaluokasta ovat etuoikeutettuja kaikkiin vakuutussaataviin nähden.

10 artiklan 3 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden, jotka ovat valinneet vakuutussaatavien ehdottoman etuoikeusaseman, on pidettävä ajan tasalla direktiivin liitteessä olevien säännöksien mukaista erityistä rekisteriä vakuutusteknisestä vastuuvelasta vastaavien varojen osalta. Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat valinneet muiden lueteltujen saatavien etuoikeusaseman, 12 artiklassa säädetään, että niistä saatavista, jotka voivat olla etuoikeutettuja vakuutussaataviin nähden, vastataan kolmansien direktiivien (21 artiklassa) mainituilla varoilla.

11 artiklassa annetaan kotijäsenvaltiolle mahdollisuus säätää, että jos vakuutussaatavat ovat siirtyneet kyseisessä kotijäsenvaltiossa perustettuun takuujärjestelmään, siitä vastattaviin saataviin ei voida soveltaa 10 artiklan 1 kohdassa säädettyä vakuutussaatavien etuoikeuskohtelua.

13 artiklassa säädetään, että jos päätetään aloittaa likvidaatiomenettely vakuutusyrityksen osalta, vakuutusyrityksen toimilupa on peruutettava, paitsi siltä osin kuin on tarpeen likvidaation vuoksi. Komission muutetussa ehdotuksessa oli säännös (4 artikla) siitä, että yritys, jonka toimilupa on peruutettu, pannaan automaattisesti likvidaatioon. Tätä säännöstä ei ole otettu yhteiseen kantaan, koska se jättää likvidaatiomenettelyn kotijäsenvaltion säänneltäväksi.

14 artiklassa luodaan asianomaiselle viranomaiselle tai henkilölle velvoite julkaista päätös aloittaa likvidaatiomenettely kotijäsenvaltion säätämien julkaisemismenettelyjen mukaisesti ja julkaista ote päätöksestä Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset, joille on ilmoitettu päätöksestä aloittaa likvidaatiomenettelyt, voivat varmistaa kyseisen päätöksen julkaisemisen asianmukaiseksi katsomallaan tavalla (samoin kuin tervehdyttämistoimenpiteitä koskevassa 6 artiklassa).

15 artiklassa säädetään, että kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, selvittäjän tai likvidaatiomenettelyä varten nimetyn muun henkilön on ilmoitettava siitä tunnetuille velkojille muissa jäsenvaltioissa. Artiklan 2 kohdassa on yksityiskohtaiset vaatimukset ilmoituksen sisällöstä. Ilmoituksen kieltä ja sen tekemisessä käytettävää lomaketta koskevia kysymyksiä käsitellään 17 artiklassa. Kyseisiä vaatimuksia sovelletaan myös ilmoitettaessa tervehdyttämistoimenpiteistä velkojille muissa jäsenvaltioissa 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

16 artikla asettaa velkojat, joiden tavanomainen asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossa, samaan asemaan kuin kotijäsenvaltion velkojat saatavan ilmoittamisen tai saatavia koskevien huomautusten esittämisen osalta. Artiklan 3 kohdassa säädetään myös velkojen esittämisestä koskevasta menettelystä.

17 artiklan 1 kohdassa säädetään vaatimukset 15 artiklassa tarkoitettua ilmoitusta toimitettaessa käytettävästä kielestä ja sen muodosta. Pääsääntönä on, että ilmoituksen tiedot annetaan kotijäsenvaltion virallisella kielellä / virallisilla kielillä. On käytettävä lomaketta, jonka otsikko on kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä. Vakuutussaatavan haltijana olevien velkojien osalta tiedot on kuitenkin annettava jollakin sen jäsenvaltion virallisista kielistä, jossa velkojan tavanomainen asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on.

17 artiklan 2 kohdassa säädetään lisäksi, että muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossa oleva velkoja voi käyttää tämän toisen jäsenvaltion jotakin virallista kieltä ilmoittaessaan saatavansa tai esittäessään saatavaansa liittyviä huomautuksia. Tässä tapauksessa asiakirjan asiaankuuluvan otsikon on kuitenkin oltava jollakin kotijäsenvaltion virallisella kielellä.

18 artikla sisältää selvittäjiä koskevan velvoitteen antaa säännöllisesti velkojille tietoja erityisesti likvidaatiomenettelyn edistymisestä. Artiklassa on myös säännös siitä, että jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset voivat pyytää tietoja kotijäsenvaltion valvontaviranomaisilta.

III.7 IV osasto - Tervehdyttämistoimenpiteiden ja likvidaatiomenettelyjen yhteiset säännökset

Tässä osastossa käsitellään osaksi lainvalintakysymyksiä ja osaksi hallinnollisia ja määritelmiin liittyviä seikkoja, jotka ovat yhteisiä tervehdyttämistoimenpiteille ja likvidaatiomenettelyille.

19-26 artikla sisältää poikkeukset kotijäsenvaltion lainsäädännön soveltamista koskevaan yleiseen periaatteeseen, josta säädetään tervehdyttämistoimenpiteiden osalta 4 artiklassa ja likvidaatiomenettelyn osalta 9 artiklassa. Laatiessaan näitä poikkeuksia neuvosto katsoi asianmukaiseksi sisällyttää niihin maksukyvyttömyysasetuksen asiaan kuuluvien säännösten lähestymistavan, koska ei ole pakottavaa syytä kohdella vakuutusyrityksiä muista yrityksistä poikkeavalla tavalla määriteltäessä kyseisissä artikloissa tarkoitettuihin tapauksiin sovellettavaa lainsäädäntöä.

19 artiklassa säädetään, että tervehdyttämistoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyn aloittamisen vaikutukset työsopimuksiin, kiinteän omaisuuden nautinta- tai hankintaoikeutta koskeviin sopimuksiin ja kiinteää omaisuutta, alusta tai ilma-alusta koskeviin oikeuksiin määräytyvät sen jäsenvaltion lain mukaan, jota sovelletaan kyseiseen sopimukseen ja oikeuteen. Muut kysymykset, kuten saatavien ilmoittaminen, todentaminen, hyväksyminen ja maksunsaantijärjestykseen asettaminen tällaisten sopimusten ja oikeuksien osalta määräytyvät kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaan, kuten vastaavassa johdanto-osan 25 kappaleessa todetaan.

20 artiklan mukaan tervehdyttämistoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyn alkaminen ei vaikuta sivullisen (tai velkojan) esineoikeuteen, joka kohdistuu toimenpiteiden tai menettelyn alkaessa toisen jäsenvaltion alueella sijaitsevaan vakuutusyrityksen omaisuuteen. Artiklassa on esimerkinomainen luettelo artiklassa tarkoitetuista esineoikeuksista, ja siinä mainitaan "floating charges" -oikeuksien kattamiseksi nimenomaisesti julkiseen rekisteriin merkityt, sivullisiin nähden tehokkaat oikeudet saada artiklassa tarkoitettu esineoikeus.

21 artiklassa säädetään, että omaisuuden ostavaa vakuutusyritystä koskevien tervehdyttämistoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyn aloittaminen ei vaikuta myyjän omistuksenpidätykseen eikä omaisuuden myyvää vakuutusyritystä koskevien tervehdyttämistoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyn aloittaminen (omaisuuden luovuttamisen jälkeen) estä ostajaa saamasta omistusoikeutta kaupan kohteeseen, jos omaisuus toimenpiteiden tai menettelyn alkaessa sijaitsee muun jäsenvaltion alueella kuin toimenpiteiden tai menettelyn aloitusvaltiossa.

22 artiklassa todetaan, että tervehdyttämistoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyn aloittaminen ei estä velkojaa käyttämästä saatavaansa vakuutusyritykselle olevan velkansa kuittaamiseen, jos tällainen kuittaus on sallittu vakuutusyrityksen saatavaan sovellettavan lain mukaan.

23 artiklassa säädetään vielä yhdestä poikkeuksesta kotijäsenvaltion lainsäädäntöön, siten että säänneltyjen markkinoiden osapuolten oikeudet ja velvollisuudet (paitsi mahdollisia esineoikeuksia) määräytyvät yksinomaan sen lain mukaan, jota näihin markkinoihin sovelletaan.

20-23 artiklassa on kussakin säännös, jonka mukaan mitä artiklassa säädetään, ei estä vetoamasta oikeustoimen mitättömyyteen tai pätemättömyyteen eikä oikeustoimen peräyttämistä 9 artiklan 2 kohdan l alakohdan mukaisesti. Tämä merkitsee, että näihin toimiin sovelletaan kotijäsenvaltion lainsäädäntöä. 24 artiklassa asetetaan kuitenkin rajat 9 artiklan 2 kohdan l alakohdan mukaisesti sovellettavalle kotijäsenvaltion lainsäädännölle. Kyseistä säännöstä ei siten sovelleta, jos kaikkia velkojia vahingoittavasta oikeustoimesta hyötynyt henkilö osoittaa, että kyseiseen oikeustoimeen sovelletaan muun jäsenvaltion kuin kotijäsenvaltion lakia ja että tämän lain mukaan ei ole mitään keinoa riitauttaa tätä oikeustointa kyseisessä tapauksessa. Tämä merkitsee, että oikeustoimen riitauttaminen on oltava mahdollista myös siihen sovellettavan lainsäädännön mukaan.

On huomattava, että huolimatta siitä että kyseinen artikla on käytännön syistä IV osastossa, 24 artiklassa sekä edellisessä kappaleessa tarkoitetuissa 20-23 artiklan säännöksissä käsitellään ainoastaan likvidaatiomenettelyä, koska 9 artiklan 2 kohdan l alakohta koskee ainoastaan sitä.

25 artiklan tarkoitus on suojella sivullista kiinteän omaisuuden, aluksen tai ilma-aluksen taikka arvopapereiden ostajaa tilanteessa, jossa vakuutusyritys luovuttaa kyseisen omaisuuden likvidaatiomenettelyn tai tervehdyttämistoimenpiteiden aloittamisen jälkeen. Artiklassa säädetään, että oikeustoimen pätevyys määräytyy sen jäsenvaltion lain mukaan, jonka alueella kiinteä omaisuus sijaitsee tai jonka valvonnassa rekisteriä, tiliä tai järjestelmää pidetään.

26 artiklassa säädetään, että tervehdyttämistoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyn vaikutukset menettelyn alaista vakuutusyrityksen omaisuutta tai oikeutta koskevaan vireillä olevaan oikeudenkäyntiin määräytyvät yksinomaan sen jäsenvaltion lain mukaan, jossa oikeudenkäynti on vireillä.

27 artiklassa ovat hallinnonhoitajia ja selvittäjiä koskevat säännökset. Heidän nimeämisensä on osoitettava esittämällä oikeaksi todistettu jäljennös alkuperäisestä nimeämispäätöksestä tai jollain muulla kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antamalla todistuksella. Yleispätevyyden periaatetta sovelletaan myös hallinnonhoitajien ja selvittäjien toimivaltaan, siten että he voivat käyttää kaikkien jäsenvaltioiden alueella samoja toimivaltuuksia, joita he voivat käyttää kotijäsenvaltion alueella. Hallinnonhoitajan tai selvittäjän on kuitenkin noudatettava sen jäsenvaltion lakia, jossa hän aikoo toimia, erityisesti omaisuuden rahaksi muuttamisen ja työntekijöille tiedottamisen osalta, vaikka heidän toimivaltansa yleisesti määräytyy kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaan. Erityisesti todetaan, että toimivaltaan ei voi sisältyä pakkokeinojen käyttöä eikä oikeudellisia valtuuksia.

28 artiklassa säädetään, että hallinnonhoitaja, selvittäjä tai muu kotijäsenvaltiossa tähän asianmukaisesti oikeutettu viranomainen tai henkilö voi vaatia, että tervehdyttämistoimenpiteestä tai likvidaatiomenettelystä on tehtävä merkintä asiaankuuluviin rekistereihin. Rekisteriin merkitsemisestä aiheutuneita kustannuksia pidetään menettelyyn liittyvinä kuluina.

29 artiklassa säädetään salassapitovaatimuksesta, jota sovelletaan kaikkiin 5, 8 ja 30 artiklassa säädetyissä ilmoitusmenettelyissä tietoja vastaanottaviin tai antaviin henkilöihin viittaamalla kolmansien direktiivien asianmukaisiin säännöksiin, lukuun ottamatta oikeusviranomaisia, joihin sovelletaan voimassa olevia kansallisia säännöksiä.

30 artiklassa ovat erilliset säännökset, jotka koskevat kolmansien maiden vakuutusyritysten sivuliikkeitä yhteisössä. Näitä sivuliikkeitä käsitellään muutetussa ehdotuksessa erillisessä osastossa, joka sisältää yhteisön yrityksiin sovellettavien säännösten kaltaiset rinnakkaissäännökset. Yhteisessä kannassa kolmansien maiden vakuutusyritysten sivuliikkeisiin sovelletaan 1 artiklan 2 kohdan nojalla suoraan yhteisön vakuutusyrityksiin sovellettavia säännöksiä. Näin ollen 30 artiklan tarkoituksena on säätää tulkintasäännöt joillekin asiaankuuluville 2 artiklan määritelmille. 'Kotijäsenvaltiolla' tarkoitetaan siten jäsenvaltiota, jossa sivuliikkeelle on myönnetty toimilupa direktiivin 73/239/ETY 23 artiklan ja direktiivin 79/267/ETY 27 artiklan mukaisesti, ja 'valvontaviranomaisilla' ja 'toimivaltaisilla viranomaisilla' sen jäsenvaltion tällaisia viranomaisia, jossa sivuliikkeelle myönnettiin toimilupa.

30 artiklassa todetaan lisäksi, että jos vakuutusyrityksellä, jonka pääkonttori on yhteisön ulkopuolella, on sivuliikkeitä useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, kutakin sivuliikettä kohdellaan itsenäisesti tämän direktiivin soveltamisen osalta. Jos esimerkiksi samaan aikaan aloitetaan sivuliikkeiden likvidaatiomenettely tai tervehdyttämistoimenpiteet, näiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja valvontaviranomaisten on pyrittävä sovittamaan toimintansa yhteen. Samanlaista säännöstä sovelletaan hallinnonhoitajiin ja selvittäjiin.

31-33 artikla sisältää tavanomaiset täytäntöönpanosäännökset. Neuvosto on päättänyt, että direktiiviä sovelletaan ainoastaan niihin sivuliikkeiden likvidaatiomenettelyihin tai tervehdyttämistoimenpiteisiin, jotka aloitetaan tai toteutetaan direktiivin täytäntöönpanon määräajan jälkeen. Näin ollen direktiiviä ei sovelleta takautuvasti.

IV JOHTOPÄÄTÖKSET

Neuvosto katsoo, että yhteinen kanta on täysin sopusoinnussa komission muutetun ehdotuksen tavoitteiden kanssa, koska siinä luodaan pääasiassa yhtenäisyyden ja yleispätevyyden periaatteisiin perustuva järjestelmä, sekä Euroopan parlamentin tarkistusten hengen kanssa, muun muassa sen osalta, että siinä vahvistetaan velkojien mahdollisuuksia tiedonsaantiin. Neuvoston tekemät muutokset, joita komissio täysin kannattaa, menevät vielä pidemmälle muutetun ehdotuksen tavoitteiden edistämisessä, ja niissä otetaan asianmukaisella tavalla huomioon asiaan liittyvän lainsäädäntöympäristön kehitys neuvoston pitkällisen käsittelyn aikana.

(1) Maksukyvyttömyysmenettelyistä 29 päivänä toukokuuta 2000 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1346/2000.

(2) Neuvoston 17 päivänä heinäkuuta 2000 vahvistama yhteinen kanta (EY) N:o 43/2000 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi luottolaitosten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta (EYVL C 300, 20.10.2000, s. 13).