Neuvoston 30 päivänä maaliskuuta 2000 vahvistama

Yhteinen kanta (EY) N:o 25/2000

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/.../EY antamiseksi tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista

(2000/C 137/02)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen(1),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(3),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(4),

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Perustamissopimuksen 174 artiklassa määrätään, että yhteisön ympäristöpolitiikalla myötävaikutetaan muun ohella ympäristön laadun säilyttämiseen, suojeluun ja parantamiseen, ihmisten terveyden suojeluun sekä luonnonvarojen harkittuun ja järkevään käyttöön ja että se perustuu ennalta varautumisen periaatteeseen. Perustamissopimuksen 6 artiklassa määrätään, että ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä yhteisön politiikan ja toiminnan määrittelyyn ja toteuttamiseen, erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi.

(2) Viidennessä ympäristöalan toimintaohjelmassa "Kohti kestävää kehitystä, Euroopan yhteisön ympäristöä ja kestävää kehitystä koskeva poliittinen toimintaohjelma"(5), jota on täydennetty sen tarkistuksesta tehdyllä päätöksellä N:o 2179/98/EY(6), korostetaan suunnitelmien ja ohjelmien todennäköisten ympäristövaikutusten arvioinnin merkitystä.

(3) Ympäristövaikutusten arviointi on tärkeä keino, jolla voidaan sisällyttää ympäristönäkökohtia tiettyjen sellaisten suunnitelmien ja ohjelmien valmisteluun ja hyväksymiseen, joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia jäsenvaltioissa, koska sillä varmistetaan, että tällaiset suunnitelmien ja ohjelmien toteuttamisen aiheuttamat vaikutukset otetaan huomioon niiden valmistelun kuluessa ja ennen niiden hyväksymistä.

(4) Ympäristöarviointimenettelyjen käytön suunnitelma- ja ohjelmatasolla olisi hyödytettävä yrityksiä tarjoamalla yhtenäisemmät toimintapuitteet siten, että päätöksenteossa otetaan huomioon asiaan liittyvä ympäristöä koskeva tieto. Kun päätöksiä tehtäessä otetaan huomioon useampia tekijöitä, olisi kestävämpien ja tehokkaampien ratkaisujen löydyttävä helpommin.

(5) Jäsenvaltioissa käytössä oleviin erilaisiin ympäristöarviointijärjestelmiin olisi sisällyttävä korkeatasoisen ympäristönsuojelun varmistamista varten tarvittavat yhteiset menettelyä koskevat vaatimukset.

(6) Yhteisössä käytössä olevien suunnitelmien ja ohjelmien ympäristöarviointijärjestelmien olisi varmistettava, että valtioiden välillä käydään riittävästi neuvotteluja, jos yhdessä jäsenvaltiossa valmisteilla olevan suunnitelman tai ohjelman toteuttaminen aiheuttaa todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia toisessa jäsenvaltiossa.

(7) Tämän vuoksi tarvitaan yhteisön toimia sellaisten vähimmäistasoa olevien puitteiden säätämiseksi ympäristöarviointia varten, jossa vahvistetaan ympäristöarviointijärjestelmän yleiset periaatteet ja jätetään yksityiskohdat jäsenvaltioiden toimivaltaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Yhteisön toimet eivät ylitä sitä, mikä on tarpeen perustamissopimuksessa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

(8) Tämä direktiivi koskee menettelytapaa, ja sen vaatimukset olisi joko sisällytettävä jäsenvaltioiden nykyisiin menettelyihin tai otettava osaksi varta vasten perustettavia menettelyjä. Jäsenvaltioiden olisi kaksinkertaisen arvioinnin välttämiseksi otettava asianmukaisesti huomioon, että arvioinnit tehdään eriasteisten suunnitelmien ja ohjelmien kokonaisuuden eri tasoilla.

(9) Suunnitelmilla ja ohjelmilla, joita valmistellaan eri aloja varten ja joissa vahvistetaan puitteet sellaisten tulevien hankkeiden lupa- tai hyväksymispäätöksille, jotka on lueteltu tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY(7) liitteessä I ja II, sekä suunnitelmilla ja ohjelmilla, joiden on määritelty edellyttävän luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY(8) mukaista arviointia, on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, ja sen vuoksi niistä olisi yleensä tehtävä järjestelmällinen ympäristöarviointi. Jos näissä suunnitelmissa ja ohjelmissa määritellään pienten alueiden käyttö paikallisella tasolla tai jos niillä tehdään suunnitelmiin ja ohjelmiin vähäisiä muutoksia, arviointi olisi tehtävä vain, jos jäsenvaltiot määrittelevät, että suunnitelmilla ja ohjelmilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia.

(10) Muilla suunnitelmilla ja ohjelmilla, joissa vahvistetaan puitteet tulevien hankkeiden lupa- tai hyväksymispäätöksille, ei aina ehkä ole merkittäviä ympäristövaikutuksia, joten niistä olisi tehtävä ympäristöarviointi vain, jos jäsenvaltiot määrittelevät, että niillä on todennäköisesti tällaisia vaikutuksia.

(11) Kun jäsenvaltiot tekevät tällaisia määrittelyjä, niiden olisi otettava huomioon tässä direktiivissä säädetyt asiaankuuluvat arviointiperusteet.

(12) Jotkut suunnitelmat ja ohjelmat eivät erityispiirteittensä vuoksi kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.

(13) Jos tässä direktiivissä vaaditaan ympäristöarvioinnin tekemistä, olisi laadittava ympäristöselostus, joka sisältää tässä direktiivissä säädetyt asian kannalta merkitykselliset tiedot, ja jossa osoitetaan, kuvataan ja arvioidaan ohjelman tai suunnitelman toteuttamisen todennäköiset merkittävät ympäristövaikutukset sekä kohtuulliset vaihtoehdot, ottaen huomioon suunnitelman tai ohjelman tavoitteet ja maantieteellinen ulottuvuus. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle kaikista toteuttamistaan toimenpiteistä, jotka koskevat ympäristöselostusten laatua.

(14) Päätöksenteon avoimuuden edistämiseksi ja sen varmistamiseksi, että arviointia varten toimitetut tiedot ovat kattavat ja luotettavat, on tarpeen säätää, että asianomaisia ympäristöstä vastaavia viranomaisia ja kansalaisia kuullaan suunnitelmien ja ohjelmien arvioinnin kuluessa, ja että näille annetaan riittävä aika tulla kuulluksi ja esittää mielipiteensä.

(15) Jos yhdessä jäsenvaltiossa valmistellun suunnitelman tai ohjelman toteuttaminen aiheuttaa todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia muissa jäsenvaltioissa, olisi säädettävä neuvottelujen aloittamisesta kyseisten jäsenvaltioiden kesken ja siitä, että asianomaisille viranomaisille sekä kansalaisille annetaan tietoja ja mahdollisuus ilmaista mielipiteensä.

(16) Ympäristöselostus ja asianomaisten viranomaisten sekä kansalaisten esittämät mielipiteet samoin kuin valtioiden välisten neuvottelujen tulokset olisi otettava huomioon suunnitelmaa tai ohjelmaa valmisteltaessa ja ennen sen hyväksymistä tai sitä koskevan lainsäädäntömenettelyn aloittamista.

(17) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kun suunnitelma tai ohjelma hyväksytään, siitä ilmoitetaan asianomaisille viranomaisille sekä kansalaisille, ja että nämä voivat saada siitä tietoja.

(18) Jotta vältetään kaksinkertainen arviointityö, jäsenvaltiot voivat määrätä yhteensovitetuista tai yhteisistä menettelyistä, jotka täyttävät asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön vaatimukset, jos velvoite arvioida ympäristövaikutuksia johtuu samanaikaisesti sekä tästä direktiivistä että muusta yhteisön lainsäädännöstä, kuten luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetusta neuvoston direktiivistä 79/409/ETY(9), direktiivistä 92/43/ETY [tai yhteisön vesipolitiikan puitteista ... annetusta direktiivistä ../../EY](10).

(19) Komission olisi laadittava kertomus tämän direktiivin soveltamisesta ja toimivuudesta ensimmäisen kerran viiden vuoden kuluttua sen voimaantulosta ja tämän jälkeen seitsemän vuoden välein. Ensimmäiseen kertomukseen olisi tarvittaessa liitettävä ehdotuksia tämän direktiivin muuttamiseksi erityisesti siltä osin kuin on kyse mahdollisuudesta laajentaa tämän direktiivin soveltamisalaa muille alueille tai aloille ja muuntyyppisiin suunnitelmiin tai ohjelmiin, jotta ympäristön suojelua koskevat vaatimukset voidaan ottaa entistä paremmin huomioon sekä ottaen huomioon saadut kokemukset,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tavoitteet

Tämän direktiivin tarkoituksena on taata korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja edistää ympäristönäkökohtien huomioon ottamista suunnitelmien ja ohjelmien valmistelussa ja hyväksymisessä kestävän kehityksen edistämiseksi varmistamalla, että tietyistä suunnitelmista ja ohjelmista, joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, tehdään ympäristöarviointi tämän direktiivin mukaisesti.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) "suunnitelmilla ja ohjelmilla" sellaisia suunnitelmia ja ohjelmia sekä niitä koskevia muutoksia

- jotka kansallinen, alueellinen tai paikallinen viranomainen valmistelee ja/tai hyväksyy tai jotka viranomainen valmistelee kansanedustuslaitoksen tai hallituksen hyväksyttäväksi lainsäädäntömenettelyllä,

- joita lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset edellyttävät;

b) "ympäristöarvioinnilla" 4-9 artiklan mukaista ympäristöselostuksen laatimista, kuulemisten järjestämistä, ympäristöselostuksen ja kuulemisten tulosten huomioon ottamista päätöksenteossa sekä päätöksestä tiedottamista;

c) "ympäristöselostuksella" suunnitelmaa tai ohjelmaa koskeviin asiakirjoihin kuuluvaa osaa, joka sisältää 5 artiklassa ja liitteessä I vaaditut tiedot;

d) "kansalaisilla" luonnollisia tai oikeushenkilöitä sekä näiden yhteenliittymiä, järjestöjä tai ryhmiä.

3 artikla

Soveltamisala

1. Jäljempänä 4-9 artiklan mukainen ympäristöarviointi on tehtävä 2-4 kohdassa tarkoitetuista suunnitelmista ja ohjelmista, joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia.

2. Jollei 3 kohdasta muuta johdu, ympäristöarviointi on tehtävä kaikista suunnitelmista ja ohjelmista,

a) joita valmistellaan maa-, metsä- ja kalataloutta, energiaa, teollisuutta, liikennettä, jätehuoltoa, vesihuoltoa, televiestintää, matkailua, kaavoitusta tai maankäyttöä varten ja joissa vahvistetaan puitteet direktiivin 85/337/ETY liitteessä I ja II lueteltujen tulevien hankkeiden lupa- tai hyväksymispäätöksille; tai

b) joiden on katsottu edellyttävän direktiivin 92/43/ETY 6 tai 7 artiklan mukaista arviointia sen todennäköisen vaikutuksen johdosta, joka niillä on mainituissa artikloissa tarkoitetuilla alueilla.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen sellaisten suunnitelmien ja ohjelmien, joissa määritellään pienten alueiden käyttö paikallisella tasolla sekä 2 kohdassa tarkoitettujen suunnitelmien ja ohjelmien vähäisten muutosten osalta edellytetään ympäristöarviointia ainoastaan, jos jäsenvaltiot määrittelevät, että niillä on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia.

4. Jäsenvaltioiden on määriteltävä, onko sellaisilla muilla kuin 2 kohdassa tarkoitetuilla suunnitelmilla ja ohjelmilla, joilla vahvistetaan puitteet sellaisten tulevien hankkeiden lupa- tai hyväksymispäätökselle, todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia.

5. Jäsenvaltioiden on määriteltävä, onko edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuilla suunnitelmilla ja ohjelmilla todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, joko tapauskohtaisen tarkastelun perusteella tai määrittelemällä suunnitelma- ja ohjelmatyyppejä, taikka molempia keinoja yhdistelemällä, ja ottamalla kaikissa tapauksissa huomioon liitteessä II vahvistetut asiaankuuluvat perusteet.

6. Edellä 5 kohdassa tarkoitetussa tapauskohtaisessa tarkastelussa sekä suunnitelma- ja ohjelmatyyppien määrittelyssä on kuultava 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja viranomaisia.

7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että edellä 5 kohdassa tarkoitettujen määrittelyjen lopputulokset ovat kansalaisten saatavilla.

8. Tämä direktiivi ei koske seuraavia suunnitelmia ja ohjelmia:

- yksinomaan maanpuolustusta tai siviilivalmiutta varten tehdyt suunnitelmat ja ohjelmat,

- rahoitus- tai talousarviosuunnitelmat ja -ohjelmat,

- ohjelmakauteen 2000-2006 rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999(11) nojalla tai ohjelmakausiin 2000-2006 ja 2000-2007 Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999(12) nojalla kuuluvat suunnitelmat ja ohjelmat.

4 artikla

Yleiset velvoitteet

1. Edellä 3 artiklassa tarkoitettu ympäristöarviointi on tehtävä suunnitelman tai ohjelman valmistelun kuluessa ja ennen sen hyväksymistä tai sitä koskevan lainsäädäntömenettelyn aloittamista.

2. Tämän direktiivin vaatimukset on joko sisällytettävä jäsenvaltioiden olemassa olevien suunnitelmien ja ohjelmien hyväksymismenettelyihin tai otettava osaksi tämän direktiivin noudattamiseksi perustettavia menettelyjä.

3. Suunnitelmien ja ohjelmien ollessa osa eriasteisten suunnitelmien ja ohjelmien kokonaisuutta jäsenvaltioiden on kaksinkertaisen arvioinnin välttämiseksi otettava huomioon se, että arviointi tehdään tämän direktiivin mukaisesti kokonaisuuden eri tasoilla.

5 artikla

Ympäristöselostus

1. Jos 3 artiklan 1 kohdan nojalla on tehtävä ympäristöarviointi, on laadittava ympäristöselostus, jossa osoitetaan, kuvataan ja arvioidaan suunnitelman tai ohjelman toteuttamisen todennäköiset merkittävät ympäristövaikutukset sekä suunnitelman tai ohjelman tavoitteet ja maantieteellisen ulottuvuuden huomioon ottaen kohtuulliset vaihtoehdot. Tätä varten on annettava liitteessä I tarkoitetut tiedot.

2. Edellä 1 kohdan mukaisesti laaditussa ympäristöselostuksessa on oltava ne tiedot, joita kohtuudella voidaan vaatia, kun otetaan huomioon viimeisimmät tiedot ja arviointimenetelmät, suunnitelman tai ohjelman sisältö ja yksityiskohtaisuus sekä se, missä vaiheessa se on päätöksentekomenettelyssä ja se, että tiettyjä asioita voidaan arvioida asianmukaisemmin tuon menettelyn eri vaiheissa, jotta vältetään kaksinkertainen arviointi.

3. Muilta päätöksentekotasoilta tai yhteisön muun lainsäädännön kautta saatuja asiaan vaikuttavia tietoja suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutuksista voidaan käyttää liitteessä I tarkoitettujen tietojen antamiseen.

4. Tämän direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja viranomaisia on kuultava, kun päätetään ympäristöselostuksessa annettavien tietojen laajuudesta ja yksityiskohtaisuudesta.

6 artikla

Kuuleminen

1. Suunnitelma- tai ohjelmaluonnos ja 5 artiklan mukaisesti laadittu ympäristöselostus on saatettava 3 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten sekä kansalaisten saataville.

2. Jäljempänä 3 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille ja 4 kohdassa tarkoitetuille kansalaisille on annettava hyvissä ajoin todellinen mahdollisuus esittää asianmukaisen ajan kuluessa mielipiteensä suunnitelma- tai ohjelmaluonnoksesta sekä siihen liitetystä ympäristöselostuksesta ennen suunnitelman tai ohjelman hyväksymistä tai sitä koskevan lainsäädäntömenettelyn aloittamista.

3. Jäsenvaltioiden on nimettävä ne asiassa kuultavat viranomaiset, joiden toimialaan suunnitelmien ja ohjelmien toteuttamisesta aiheutuvat ympäristövaikutukset todennäköisesti kuuluvat sen vuoksi, että ne vastaavat erityisesti ympäristöasioista.

4. Jäsenvaltioiden on osoitettava 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kansalaiset, mukaan lukien asiaankuuluvat kansalaisjärjestöt, kuten ympäristönsuojelua edistävät tai muut kyseeseen tulevat järjestöt.

5. Jäsenvaltioiden on määriteltävä viranomaisille ja kansalaisille tiedottamista ja näiden kuulemista koskevat yksityiskohtaiset järjestelyt.

7 artikla

Valtioiden väliset neuvottelut

1. Jos jäsenvaltio katsoo, että sen aluetta koskevan, valmisteilla olevan suunnitelman tai ohjelman toteuttamisella on todennäköisesti merkittäviä vaikutuksia toisen jäsenvaltion ympäristöön, tai jos jäsenvaltio, jolle todennäköisesti aiheutuu merkittäviä ympäristövaikutuksia, sitä pyytää, on sen jäsenvaltion, jonka alueella suunnitelma tai ohjelma on valmisteilla, toimitettava tälle toiselle jäsenvaltiolle jäljennös suunnitelma- tai ohjelmaluonnoksesta ja siihen liittyvästä ympäristöselostuksesta ennen suunnitelman tai ohjelman hyväksymistä tai sitä koskevan lainsäädäntömenettelyn aloittamista.

2. Jos jäsenvaltiolle on 1 kohdan mukaisesti lähetetty jäljennös suunnitelma- tai ohjelmaluonnoksesta sekä ympäristöselostuksesta, sen on ilmoitettava toiselle jäsenvaltiolle, haluaako se neuvotella asiasta ennen suunnitelman tai ohjelman hyväksymistä tai sitä koskevan lainsäädäntömenettelyn aloittamista. Jos se ilmoittaa haluavansa neuvotella asiasta, asianomaisten jäsenvaltioiden on aloitettava neuvottelut suunnitelman tai ohjelman toteuttamisen aiheuttamista todennäköisistä rajat ylittävistä ympäristövaikutuksista ja tällaisten vaikutusten vähentämiseksi tai poistamiseksi suunnitelluista toimenpiteistä.

Jos tällaisia neuvotteluja käydään, asianomaisten jäsenvaltioiden on sovittava yksityiskohtaisista järjestelyistä sen varmistamiseksi, että 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille ja 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuille kansalaisille siinä jäsenvaltiossa, johon kohdistuu todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, ilmoitetaan asiasta ja annetaan tilaisuus esittää mielipiteensä kohtuullisessa ajassa.

3. Jos jäsenvaltioiden on aloitettava neuvottelut tämän artiklan mukaisesti, niiden on neuvottelujen alkaessa sovittava kohtuullisesta neuvotteluaikataulusta.

8 artikla

Päätöksenteko

Tämän direktiivin 5 artiklan mukaisesti laadittu ympäristöselostus, 6 artiklan mukaisesti esitetyt mielipiteet ja 7 artiklan mukaisesti käytyjen valtioiden välisten neuvottelujen tulokset on otettava huomioon suunnitelmaa tai ohjelmaa valmisteltaessa ja ennen sen hyväksymistä tai sitä koskevan lainsäädäntömenettelyn aloittamista.

9 artikla

Päätöksestä tiedottaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun suunnitelma tai ohjelma hyväksytään, 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille, kansalaisille ja 7 artiklan mukaisesti neuvotteluosapuolena olleelle jäsenvaltiolle ilmoitetaan asiasta, sekä että tällaisen ilmoituksen saaneiden saataville toimitetaan seuraavat asiakirjat:

a) hyväksytty suunnitelma tai ohjelma; ja

b) lausunto siitä, miten ympäristönäkökohdat on otettu suunnitelmassa tai ohjelmassa huomioon ja miten 5 artiklan mukaisesti laadittu ympäristöselostus, 6 artiklan mukaisesti esitetyt mielipiteet ja 7 artiklan mukaisesti käytyjen neuvottelujen tulokset on 8 artiklan mukaisesti otettu huomioon, sekä syyt siihen, miksi hyväksytty suunnitelma tai ohjelma on valittu, kun otetaan huomioon muut käsitellyt kohtuulliset vaihtoehdot.

2. Jäsenvaltioiden on määriteltävä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamista koskevat yksityiskohtaiset järjestelyt.

10 artikla

Suhde yhteisön muuhun lainsäädäntöön

1. Tämän direktiivin mukaisesti suoritetulla ympäristöarvioinnilla ei rajoiteta direktiivin 85/337/ETY tai muiden yhteisön oikeuden mukaisten vaatimusten noudattamista.

2. Jotta vältetään muun muassa kaksinkertainen arviointi, jäsenvaltiot voivat sellaisten suunnitelmien ja ohjelmien osalta, joita koskeva velvoite tehdä arviointeja ympäristövaikutuksista johtuu samanaikaisesti sekä tästä direktiivistä että muusta yhteisön lainsäädännöstä, säätää yhteensovitetuista tai yhteisistä menettelyistä, jotka täyttävät asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön vaatimukset.

11 artikla

Tietojen vaihto, kertomukset ja tarkistaminen

1. Jäsenvaltiot ja komissio vaihtavat tietoja tämän direktiivin soveltamisesta saaduista kokemuksista.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista ympäristöselostusten laatua koskevista toimenpiteistään.

3. Komissio lähettää ennen ...(13) Euroopan parlamentille ja neuvostolle ensimmäisen kertomuksen direktiivin soveltamisesta ja toimivuudesta.

Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia tämän direktiivin muuttamiseksi, jotta ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset voidaan ottaa entistä paremmin huomioon perustamissopimuksen 6 artiklan mukaisesti, sekä jotta voidaan ottaa huomioon jäsenvaltioissa tämän direktiivin soveltamisesta saadut kokemukset. Komissio tarkastelee erityisesti mahdollisuutta laajentaa tämän direktiivin soveltamisalaa muille alueille tai aloille ja muun tyyppisiin suunnitelmiin tai ohjelmiin.

Uusi arviointikertomus toimitetaan tämän jälkeen seitsemän vuoden välein.

4. Komissio antaa kertomuksen tämän direktiivin sekä asetusten (EY) N:o 1260/1999 ja (EY) N:o 1257/1999 välisestä suhteesta hyvissä ajoin ennen kyseisissä asetuksissa säädettyjen ohjelmakausien päättymistä.

12 artikla

Direktiivin täytäntöönpano

1. Jäsenvaltioiden on annettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset ennen ...(14). Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

2. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3. Edellä 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu velvoite koskee vain niitä suunnitelmia ja ohjelmia, joiden ensimmäinen virallinen valmisteluasiakirja valmistuu 1 kohdassa tarkoitetun päivän jälkeen.

4. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ennen ...(15) 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden lisäksi erikseen tiedot suunnitelma- ja ohjelmatyypeistä, joista 3 artiklan mukaisesti tehdään tämän direktiivin nojalla ympäristöarviointi. Komissio toimittaa nämä tiedot jäsenvaltioiden käyttöön. Tiedot päivitetään säännöllisesti.

13 artikIa

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

14 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty ...

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

...

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

...

(1) EYVL C 129, 25.4.1997, s. 14 ja EYVL C 83, 25.3.1999, s. 13.

(2) EYVL C 287, 22.9.1997, s. 101.

(3) EYVL C 64, 27.2.1998, s. 63 ja EYVL C 374, 23.12.1999, s. 9.

(4) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 20. lokakuuta 1998 (EYVL C 341, 9.11.1998, s. 18), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 30. maaliskuuta 2000, ja Euroopan parlamentin päätös, tehty... (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(5) EYVL C 138,17.5.1993, s. 5.

(6) EYVL L 275, 10.10.1998, s.1.

(7) EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/11/EY (EYVL L 73, 14.3.1997, s. 5).

(8) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 97/62/EY (EYVL L 305, 8.11.1997, s. 42).

(9) EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 97/49/EY (EYVL L 223, 13.8.1997, s. 9).

(10) Lisätään, jos kyseinen direktiivi annetaan ennen tätä direktiiviä.

(11) EYVL L 161, 26.6.1999, s. 1.

(12) EYVL L 160,26.6.1999, s. 80.

(13) Viisi vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(14) Kolme vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(15) Kolme vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

LIITE I

5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot

Tiedot, jotka on annettava 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jollei 5 artiklan 2 ja 3 kohdasta muuta johdu:

a) suunnitelman tai ohjelman pääasiallinen sisältö, päätavoitteet ja suhde muihin asiaan liittyviin suunnitelmiin ja ohjelmiin;

b) ympäristön nykytilaan liittyvät merkitykselliset näkökohdat ja sen todennäköinen kehitys, jos suunnitelmaa tai ohjelmaa ei toteuteta;

c) ympäristön ominaispiirteet sellaisten alueiden osalta, joihin todennäköisesti kohdistuu merkittäviä vaikutuksia;

d) kaikki suunnitelman tai ohjelman kannalta merkitykselliset olemassa olevat ympäristöongelmat, mukaan lukien erityisesti ne ongelmat, jotka koskevat alueita, joilla on erityistä ympäristöllistä merkitystä, esimerkiksi direktiivin 79/409/ETY ja 92/43/ETY mukaisesti nimetyt alueet;

e) kansainvälisesti, yhteisön tai jäsenvaltioiden tasolla vahvistetut suunnitelman tai ohjelman kannalta merkitykselliset ympäristönsuojelutavoitteet ja tapa, jolla mainitut tavoitteet ja ympäristönäkökohdat on otettu valmistelussa huomioon;

f) todennäköiset merkittävät ympäristövaikutukset(1);

g) suunnitellut toimenpiteet, joilla aiotaan ehkäistä suunnitelman tai ohjelman toteuttamisesta ympäristölle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia, vähentää niitä tai poistaa ne mahdollisimman kattavasti;

h) selvitys siitä, miksi käsitellyt vaihtoehdot on valittu, sekä kuvaus siitä, miten arviointi on suoritettu, mukaan lukien kaikki vaikeudet (esimerkiksi tekniset puutteet tai osaamisen puute), joita on kohdattu vaadittuja tietoja koottaessa;

i) kuvaus suunnitelluista toimenpiteistä, joiden avulla seurataan suunnitelman tai ohjelman toteuttamista;

j) yleistajuinen yhteenveto edellä mainituista tiedoista.

(1) Näihin olisi luettava toissijaiset, kertyvät ja yhteisvaikutukset sekä lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin pysyvät ja tilapäiset, sekä myönteiset että kielteiset vaikutukset.

LIITE II

Perusteet 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen vaikutusten todennäköisen merkittävyyden määrittelyä varten

1. Suunnitelmien ja ohjelmien ominaispiirteet, ottaen huomioon erityisesti

- missä määrin suunnitelmalla tai ohjelmalla vahvistetaan puitteet hankkeille ja muulle toiminnalle sijainnin, luonteen, koon tai toimintaedellytysten osalta tai voimavaroja kohdentamalla,

- missä määrin suunnitelma tai ohjelma vaikuttaa muihin suunnitelmiin ja ohjelmiin, mukaan lukien ne, jotka kuuluvat eriasteisten suunnitelmien ja ohjelmien kokonaisuuteen,

- suunnitelman tai ohjelman merkitys ympäristönäkökohtien huomioon ottamisen ja erityisesti kestävän kehityksen edistämisen kannalta,

- suunnitelman tai ohjelman kannalta merkitykselliset ympäristöongelmat,

- suunnitelman tai ohjelman merkitys yhteisön ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon kannalta (esim. jätehuoltoon tai vesiensuojeluun liittyvät suunnitelmat ja ohjelmat).

2. Vaikutusten ja niiden todennäköisen kohdistumisalueen ominaispiirteet, ottaen huomioon erityisesti

- vaikutusten todennäköisyys, kesto, toistuvuus ja palautuvuus,

- vaikutusten kertyvyys,

- vaikutusten rajat ylittävä luonne,

- riskit ihmisten terveydelle tai ympäristölle (esim. onnettomuuksista johtuvat riskit),

- vaikutusten suuruus ja alueellinen laajuus (vaikutusten todennäköinen maantieteellinen kohdistumisalue ja sen väestön koko, johon vaikutukset todennäköisesti kohdistuvat),

- vaikutusten todennäköisen kohdistumisalueen arvo ja herkkyys, joka johtuu

- erityisistä luonnon ominaispiirteistä tai kulttuuriperinnöstä,

- ympäristön laatunormien tai raja-arvojen ylittymisestä,

- voimaperäisestä maankäytöstä,

- vaikutukset alueisiin tai maisemiin, joilla on kansallisesti, yhteisössä tai kansainvälisesti tunnustettu suojeluasema.

NEUVOSTON PERUSTELUT

I JOHDANTO

1. Komissio lähetti 3. huhtikuuta 1997 neuvostolle ehdotuksen neuvoston direktiiviksi tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista. Ehdotus perustuu perustamissopimuksen 130 s artiklan 1 kohtaan [nykyisin 175 artiklan 1 kohta](1).

2. Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa 20. lokakuuta 1998(2). Talous- ja sosiaalikomitea antoi ehdotuksesta lausuntonsa 29. toukokuuta 1997(3) ja alueiden komitea 20. marraskuuta 1997(4).

3. Näiden lausuntojen johdosta komissio toimitti muutetun ehdotuksen neuvostolle 19. helmikuuta 1999(5). Alueiden komitea antoi lausuntonsa muutetusta ehdotuksesta 24. syyskuuta 1999(6).

4. Neuvosto vahvisti 30. maaliskuuta 2000 yhteisen kantansa perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan mukaisesti (entinen 189 b artikla).

II TAVOITTEET

Direktiivin tarkoituksena on taata se, että tietyistä sellaisista ohjelmista tai suunnitelmista, joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, tehdään ympäristöarviointi ja että sen tulokset otetaan huomioon niiden valmisteluvaiheessa ja ennen niiden hyväksymistä. Sen tarkoituksena on täydentää tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin(7) mukaista hankkeiden ympäristöarviointia, joka tapahtuu päätöksentekomenettelyn myöhemmässä vaiheessa.

III YHTEISEN KANNAN ANALYSOINTI(8)

Direktiivi komission ehdottamassa muodossa tuntui aiheuttavan huomattavan suuria vaikeuksia lähinnä niiden hyvin erilaisten järjestelmien ja menettelyjen vuoksi, joita jäsenvaltioissa on voimassa suunnittelun ja aikataulujen osalta. Tietyt ehdotuksen osat - pääasiallisesti sen soveltamisala - tuntuivat erityisesti vaativan tarkempaa määrittelyä, jotta vältyttäisiin ongelmilta täytäntöönpanon yhteydessä.

Neuvosto pyrki tämän vuoksi parantamaan direktiivin oikeusvarmuutta määrittelemällä tarkemmin direktiivin soveltamisalan ja jäsenvaltioiden velvoitteet. Arvioinnin suorittamista koskeva velvoite liitettiin yhteisön lainsäädännössä oleviin vaatimuksiin, mutta jäsenvaltioiden olisi itse arvioitava arvioinnin tarvetta sovittujen perusteiden perusteella, mikäli tällaista selvää yhteyttä ei ole. Tämä lähestymistapa, nimittäin eron tekeminen pakollisen arvioinnin ja jäsenvaltioiden päätettävissä olevan arvioinnin välillä, on sama, jota käytettiin tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetussa direktiivissä.

Neuvoston ehdotukseen tekemiä tuoreimpia muutoksia ovat siivittäneet myös ympäristönäkökohtien entistä suurempi painottaminen muita toimia määriteltäessä ja täytäntöönpantaessa sekä Århusin yleissopimuksen periaatteiden tunnustaminen (vuonna 1998 tehty tiedon saantia, kansalaisten osallistumisoikeutta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskeva YK:n Euroopan talouskomission yleissopimus).

Edellä kuvatun tarkistetun lähestymistavan seurauksena ehdotuksen sanamuotoa ja jäsentelyä on muutettu huomattavasti.

A. MUUTETTU KOMISSION EHDOTUS

Neuvosto noudatti osittain tai hengeltään komission muutettuun ehdotukseensa hyväksymiä Euroopan parlamentin tarkistuksia sekä joitain kohtia parlamentin ehdottamista tarkistuksista, joita komissio ei ollut hyväksynyt (täydellisempi ja kattava luettelo aloista, joihin direktiiviä sovellettaisiin - ks. 18 tarkistus; nimenomainen säännös viranomaisille ja kansalaisille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan siinä jäsenvaltiossa, johon toisessa jäsenvaltiossa valmisteltu suunnitelma tai ohjelma todennäköisesti vaikuttaa - ks. 28 tarkistus, ja valvontavaatimuksia koskevan viittauksen lisääminen ympäristöselontekoon - ks. 33 tarkistus). Edellä mainitusta tekstin uudelleenmuotoilusta ja jäsentelystä johtuen tarkistuksia voitiin harvoin ottaa mukaan sanasta sanaan ja ne voivat olla eri paikoissa tekstiä alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna.

B. NEUVOSTON TEKEMÄT TÄRKEIMMÄT MUUTOKSET

Johdanto-osa

Johdanto-osaan tehdyt muutokset heijastavat artikloihin tehtyjä muutoksia.

1 artikla (Tavoitteet)

Neuvosto otti mukaan keskeiseksi tavoitteeksi ajatuksen siitä, että ympäristönäkökohdat otetaan huomioon suunnitelmia ja ohjelmia valmisteltaessa ja niitä hyväksyttäessä sekä parlamentin toivoman viittauksen kestävään kehitykseen.

Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin mallin mukaisesti neuvosto päätti rajoittaa soveltamisalan sellaisiin suunnitelmiin ja ohjelmiin, joilla todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia.

2 artikla (Määritelmät)

Artiklaa yksinkertaistettiin ottamalla siihen mukaan ainoastaan määritelmät, jotta ero määritelmien ja soveltamisalan välillä olisi selvempi kuin komission ehdotuksessa.

Suunnitelmia ja ohjelmia koskevaa määritelmää muutettiin ilmoittamalla selvästi, että direktiivi koskee ainoastaan sellaisia suunnitelmia ja ohjelmia, joita lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset edellyttävät ja jotka viranomainen valmistelee ja/tai hyväksyy tai jotka viranomainen valmistelee hyväksyttäväksi lainsäädäntömenettelyllä, jäsenvaltioiden erilaiset menettelyt ja säännöt huomioon ottaen.

Poistettiin toimivaltaisen viranomaisen määritelmä, koska tällä näytti olevan erilaiset, kullekin jäsenvaltiolle ominaiset merkitykset.

"Ympäristöselonteko" korvattiin tarkemmalla "ympäristöselostuksella".

Lopuksi otettiin käyttöön kansalaisia koskeva yleinen määritelmä edellä mainitun Århusissa tehdyn yleissopimuksen mallin mukaan.

3 artikla (Soveltamisala)

Tämä artikla on aivan uusi ja se heijastaa neuvoston päättämää muuttunutta lähestymistapaa. Parlamentin lausunnon jälkeen annetussa muutetussa komission ehdotuksessa viitataan jo suunnitelmiin ja ohjelmiin, joissa luodaan kehys tuleville lupapäätöksille, ja neuvosto hyväksyy tämän näkemyksen ja toimii sen pohjalta. Artiklassa todetaan periaate, että ympäristöarviointi on tehtävä säännöllisesti tietyistä suunnitelmista ja ohjelmista, joilla on todennäköisesti kaikissa tapauksissa merkittäviä ympäristövaikutuksia. Kyseessä ovat suunnitelmat ja ohjelmat, joilla luodaan puitteet tiettyjen hankkeiden hyväksymiselle tulevaisuudessa (tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin liitteessä I ja II luetellut hankkeet) kattavan luettelon sisältämillä aloilla tai joilla on vaikutusta elinympäristödirektiivin nojalla suojeltuihin alueihin.

Kun on kyse muista suunnitelmista ja ohjelmista, joissa vahvistetaan puitteet tulevien hankkeiden hyväksymiselle, jäsenvaltiot päättävät, onko niillä todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia ottamalla huomioon uudessa liitteessä II vahvistetut asiaankuuluvat perusteet. Tätä samaa menettelyä sovelletaan suunnitelmiin ja ohjelmiin, joissa määritellään pienten alueiden käyttö paikallisella tasolla, tai suunnitelmiin tai ohjelmiin tehtyihin vähäisiin muutoksiin, kuten jo periaatteessa säädettiin komission ehdotuksen 4 artiklan 3 ja 4 kohdassa.

Asianomaisten viranomaisten kuulemisesta säädetään myös. Kansalaisten tiedonsaantia koskeva säännös siirrettiin tähän komission ehdotuksen 4 artiklasta. Tietyntyyppiset suunnitelmat ja ohjelmat (maanpuolustusta tai siviilivalmiutta koskevat suunnitelmat tai ohjelmat, rahoitus- tai talousarviosuunnitelmat ja ohjelmat) eivät kuuluu direktiivin soveltamisalan piiriin. Siihen eivät myöskään kuulu rakennerahastojen ohjelmakauteen 2000-2006/2007 kuuluvat ohjelmat (tähän liittyen ks. 12 artiklassa säädetty täytäntöönpanopäivämäärä sekä 11 artiklaa koskevat huomautukset).

4 artikla (Yleiset velvoitteet)

Tämä artikla on yhdistelmä komission ehdotuksen 3 ja 4 artiklasta. Siihen on lisätty säännös, jonka avulla voidaan välttää päällekkäinen työ, jos suunnitelmat ja ohjelmat ovat osa eriasteisten suunnitelmien ja ohjelmien kokonaisuutta ja arviointi tehdään kokonaisuuden eri tasoilla.

5 artikla (Ympäristöselostus)

Artikla muotoiltiin uudelleen siten, että artiklassa esitetään keskeiset edellytykset, kohtuullisten vaihtoehtojen arviointi mukaan lukien, ja yksityiskohtainen kuvaus selvityksen sisällöstä, mukaan lukien lisätiedot, esitetään liitteessä I.

6 artikla (Kuuleminen)

Neuvosto pyrki ilmoittamaan selvästi Århusin yleissopimuksen mukaisesti, että niitä kansalaistahoja, joita on kuultava, ovat esimerkiksi asiaankuuluvat kansalaisjärjestöt, kuten ympäristönsuojelua edistävät tai muut asiaankuuluvat järjestöt.

9 artikla (Päätöksestä tiedottaminen)

Johdonmukaisesti direktiivin 5 artiklaan tehtyjen muutosten kanssa tässä artiklassa säädetään suunnitelmaa ja sitä koskevia kohtuullisia vaihtoehtoja koskevasta tiedottamisesta. Mukaan on otettu myös valintaperusteita koskeva viittaus.

10 artikla (Suhde yhteisön muuhun lainsäädäntöön)

Järkeistäminen tavoitteenaan neuvosto päätti, että yhteensovitettuja tai yhteisiä menettelyjä voidaan säätää silloin, kun arviointivelvoitteet johtuvat useista eri säädöksistä.

11 artikla (Tietojenvaihto, kertomus ja tarkistaminen)

Tarkistusta koskevasta lausekkeesta tehtiin selvempi erityisesti siltä osin kuin on kyse mahdollisuudesta ulottaa direktiivin soveltamisala koskemaan muita aloja ja muun tyyppisiä suunnitelmia ja ohjelmia.

Jottei siitä, että ajanjaksoa 2000-2006/2007 koskeviin rakennerahastoasetuksiin liittyvät suunnitelmat ja ohjelmat jätettiin direktiivin ulkopuolelle, aiheutuisi mitään epäselvyyksiä, komissiota pyydettiin laatimaan kertomus tämän direktiivin ja kyseisten asetusten välisestä suhteesta hyvissä ajoin ennen seuraavaa ohjelmointiajanjaksoa.

12 artikla (Täytäntöönpano)

Neuvosto päätti, että direktiivi on pantava täytäntöön kolmen vuoden kuluessa sen edellyttämistä monimutkaisista menettelyistä johtuen.

Liite I (Tiedot, jotka on annettava - Selostus)

Liitettä on tiivistetty ja täydennetty.

Liite II (Ympäristövaikutusten todennäköistä merkittävyyttä koskevat määrittelyperusteet)

Tämä liite on uusi ja se perustuu osittain tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin vastaavaan liitteeseen.

(1) EYVL C 129, 25.4.1997, s. 14.

(2) EYVL C 341, 9.11.1998, s. 18.

(3) EYVL C 287, 22.9.1997, s. 101.

(4) EYVL C 64, 27.2.1998, s. 63 ja EYVL C 374, 23.12.1999, s. 9.

(5) EYVL C 83, 25.3.1999, s. 13.

(6) EYVL C 374, 23.12.1999, s. 9.

(7) Direktiivi 85/337/ETY tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/11/EY.

(8) Johdanto-osan kappaleiden, artikloiden ja liitteiden numeroinnissa on noudatettu yhteisessä kannassa olevaa numerointia.